06 Äänenavaus 08 Spotissa: Julma H, Saimaa, Svart Ridå 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Spotless Souls 16 Soundi-haastattelu: Timo Kämäräinen 22 Orvokki 26 Max Cavalera 30 Rättö ja Lehtisalo 36 Shiraz Lane 38 Sielun Veljet 46 Martti Luther ja muovipussi: Puolikuu 48 Elämäni Soundit: Jenni Kinnunen 50 Levyarviot, pääosassa Ursus Factory 62 Kirjat: Viimeinen kiertue ja Twist Twist 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 10/2025 16 26 30 36 38 KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : JAM ES YO UN G KU VA : JU HO VIR IN KO SK I KU VA : ST EFA N BR EM ER SU OM ALAISEN ROC KIN KLA SS IKO T N Ä I N SYNTYI L'AMOURHA 5
Omien korvien mukaan valettuihin ”muusikkotulppiin” en ole sitten vuosituhannen alun palannut, koska ne ovat kalliit ja menevät silti hukkaan. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Stefan Bremer TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 10/25 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Jonna, Isoaho Timo, Kantola Karoliina, Keränen Toni, Koskinen Kimmo, Laine Pekka, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Siltanen Vesa, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. Mutta älkää korville. Ja se olisi pieni maailmanloppu. Hienon metallibändin musiikki pohjautuu merkittäviltä osin tunteellisesti viiltäviin ylärekisterikitaroihin, eikä sellaisista saa bulkkitumpit korvissa mitään selvää. Parempia kuulemisia odotellessa kävin teettämässä korvistani valokset ja pistin muusikkotulpat tilaukseen. Matti Riekki päätoimittaja Hei hei mitä kuuluu. Kuvio on yleensä sellainen, että tungen ”joulukuuset” paikoilleen keikan alussa, mutta soiton edetessä ne tulee revittyä pois, minkä tiedostan toki täysin älyvapaaksi toiminnaksi. Minusta on nimittäin sietämätöntä kuunnella elävää musiikkia korvatulpat päässä. Siispä: jos näette minut vähänkään kovaäänisemmällä keikalla ilman tulppia, antakaa litsari. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 51. Niin meni se edellinenkin pari. Kuuloni on sinällään (mitatustikin) hyvä, mutta kärsin harvinaisesta vitsauksesta nimeltä avoin korvatorvi. Jokin keikka se kaista vielä leikkautuu pysyvästi. Kuvatusti tuli toimittua myös Counting Hoursin vedolla Tampereen Bar Kotelossa lokakuun alkupuolella. Siinä yhteys nenänielun ja korvien välillä on jatkuvasti auki, mikä aiheuttaa ärsyttäviä oireita – itselläni lähinnä kohinaa, tukkoisuutta, paineentunnetta ja erilaisia leuan liikuttamisesta johtuvia rusahtelun, risahtelun ja rasahtelun ääniä kallossa. Melu pahentaa oireita aina joksikin aikaa, mutta normaalisti tilanne tasoittuu ennalleen. Nyt niin ei ole käynyt – ainakaan vielä. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Niinpä käytävät auki ja nauttimaan – paitsi että loppukeikan tiimellyksessä varsinainen nautinto alkoi siirtyä etäämmälle, ja eräänkin symbaalimayhemin aikana aloin miettiä jo aika paineissa, että nyt tuli muuten tehtyä virhe. 21.12.) SOUNDI 10/2025 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Janne Laurila Double Denim Janne Laurila Double Denim The Lemonheads Love Chant Svart Ridå Aponia Janne Westerlund Sisar M inussa on nolostuttava, ellei peräti hävettävä ominaisuus, joka kytkeytyy viime Äänenavauksessa paljastamaani paheeseen – hifiharrastukseen, hyvästä äänestä nauttimiseen. Sellaisia suojaimia, jotka eivät mutiloisi taajuuskaistaa siihen malliin, ettei kuulemastaan yksinkertaisesti voi nauttia, ei ole löytynyt. Tätä kirjoittaessani tuosta keikasta on viikkoja, ja korvat ovat edelleen heikossa jamassa. Vaikka olen tässä asiassa täysi ääliö, ymmärrän hyvin, ettei luoteja voi väistellä loputtomiin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. ÄÄNENAVAUS Free Carmen Solstice II (ilm. Jo nuorena hankittu tinnitus on kovempi ja muukin tuttu oireisto pinnassa
OSTA LIPUT: TUSKA.FI
Yhteistyö sai alkunsa Deston toimiessa Julma Henrin Aaa-bändin kiertue-dj:nä. Joskus fyysiset vaivat voivat olla henkisiä vaivoja. Kun on nyt kuullut niitä kappaleita vuosien jälkeen, niissä on edelleen järkeä. SPOTISSA > > TEKSTI CATHARINA HERLIN Tapahtuu näinä päivinä. – Silloin on ollut lamat ja sotien perintö, ja ties nyt mitä kaikkea muuta vielä. Totta kai lähdin kuuntelemaan sitä mielenkiinnolla. – Hän kertoi, että hänellä on tällainen tietynlainen kokonaisuus, ja ehdotti yhteistyötä. Ep:n tuotannosta vastasi Nuori Derrick, joka tunnetaan myös Destona. – Sain kuulla, että olen terve kuin pukki. Kun kysyn mitä kuuluu, Julma Henri pohtii vastausta pitkään. Siinä hujahti mielen läpi myös se lopputuote, että miehet ovat yksiulotteisia eivätkä osaa sanoittaa tunteitaan. Artisti uskoo, että kaikki 1980ja 1990-luvulla syntyneet miehet pystyvät samastumaan ep:n teemoihin. S oitan Julma Henrille eräänä torstai-iltana, kun hän on ajamassa kotiin Olarin Panimolta Julma Henri & Ystävät -podcastin nauhoituksista. Täytyy olla tarkkana. Ollaan saatu pidettyä paketti kasassa, mutta kyllähän tässä on pientä vaarantuntua koko ajan. Tuloillaan on kokonaisen albumin verran musiikkia, sillä Sininen on vasta alkusoittoa Polarislevylle, jolla tullaan sivuamaan ep:n teemoja. Tajusin, että mulla ei ole mitään fyysisiä vaivoja. Siinä on paljon ajatuksia herättäviä juttuja. Takana ovat tässä vaiheessa Helsinginja Jyväskylän-keikat, jotka ovat menneet ”ihan hyvin”. Se on aikamoista hommaa, kun lähdetään keikkailemaan. KU VA : RO BE RT KE SK IN EN 8. Väri aiheutti Henrissä miehuuteen liittyvien mielikuvien ryöpyn. Mitä Steen1:n Salaliittoteoria merkitsi sinulle ilmestyessään. Osa ep:n biiteistä on melkein suorilta sieltä poimittuja, ja osa on ihan tätä varten tehtyjä. – Sininen on lapsuuden väri, ja siihen liittyy kaikki opetukset siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Ep on tehty traumatisoituneelle väestönosalle. Lopulta hän toteaa, että juuri tänään kuuluu ”itse asiassa aika hyvää”. Ep:llä kuljetaan aina lapsuuteen saakka selvittämään juurisyitä siihen, miksi esimerkiksi puhumattomuuden kulttuuri vallitsee tietyn Julma Henrin uudella ep:llä sininen väri kietoutuu pohdintaan siitä, miksi mies on sellainen kuin on. Mutta on hyvä, että tällaista tehdään. Ilouutisista siirrymme käsittelemään Julma Henrin syyskuussa ilmestynyttä Sininen-ep:tä, joka sai alkusysäyksensä vanhassa elokuvateatterissa Lappeenrannassa. Musiikkia kovan kohtalon ihmisille T sukupolven miesten kesken niin vahvana. Mun musiikkihan on ylipäätään sellaiselle kovan kohtalon ihmiselle. – Homma on pidetty niin sanotusti terveellä pohjalla. Haastattelua tehdessä Julma Henri ja Steen1 ovat juuri ehtineet käynnistää yhteisen kiertueensa, jolla juhlistetaan Sininen-ep:n lisäksi vuonna 2004 julkaistua Salaliittoteoria-albumia. – Tykkäsin erityisesti Näkymätön mies -kappaleesta, joka selittää, miten ihmisestä tulee kouluampuja, fiktiivisesti tietenkin. Raakaahan se on, se asia. – Mutta kyllä se on sitten ihan muita juttuja, miten homma niin sanotusti etenee siinä. On sen verran liipaisinherkkää kaveria tässä nyt kyydissä, että siinä on ruuti kuivaa. Julma Henri oli alkuvuodesta 2024 katselemassa Kaucasin keikkaa Kulttuuritila Nuijamiehessä, kun taustakankaalla pyörinyt video tilttasi ja häiriötilaan mennyt ruutu muuttui siniseksi. Sininen avaa siis yhden näkökulman aiheeseen, miksi miehet ovat sellaisia kuin ovat. – Osa ep:n teksteistä oli siinä vaiheessa jo syntynyt, mutta se sininen ruutu oli kokoava elämys, joka veti kaikki erilliset kelat yhteen, Julma Henri kertoo. Sen takia miehiä on myös kasvatettu tiettyyn malliin. Julma Henri sanoo uskovansa, että kaikki 1980ja 1990-luvulla syntyneet miehet pystyvät samastumaan ep:n teemoihin, tavalla tai toisella
Photoshopilla ei kuule saa sellaisia värejä. – Sä voit soittaa Finlandian ja herkistyä sen teemojen äärellä ilman että sun täytyy olla joku suomileijonakoru-urpo. V iime vuoden itsenäisyyspäivän tienoilla Saimaa esitti keikoillaan Jean Sibeliuksen Finlandia, op. – Kun esitetään Finlandiaa keikoilla ja yleisö jähmettyy kuuntelemaan, se on kuin koskisi johonkin yleiseen g-pisteeseen. Että olisinpa tulossa hiihtolenkiltä ja joku laittaisi kuumaa mehua, lämpimät sukat ja takan päälle. – On uskomattoman hienoa, kun laitetaan kaikki palaset kohdilleen ja sitä tajuaa olevansa pieni osa mieletöntä koneistoa. Finlandian versioiminen on tuntunut siltä, että sorkkii jotakin pyhää, Mikkola sanoo. Emme ole hakeneet minkäänlaista shokkiarvoa, mutta kyllähän se eroaa jostain totutusta soittokunnan matineasta, kun sitä soittaa tällaiset hippiretkut kuvaannollisesti rööki huulessa. Joulukuun 5. – Jos olisi ollut pitkään ulkomailla ja vajonnut koomaan, niin siitä heräillessä voisi kaivata just tuollaiseen maisemaan. Teoksen esittäminen keikoilla tuntuu siltä kuin koskisi yleiseen g-pisteeseen, Matti Mikkola toteaa. Suotuisan reaktion vuoksi esitys jäi osaksi yhtyeen keikkaohjelmistoa ja sai kerta toisensa jälkeen haltioitunutta palautetta. Yleisö meni ”pähkinöiksi”, Saimaa-yhtyeen perustaja Matti Mikkola kuvailee. Olivat ne sitten omia tai muiden biisejä, niin musiikintekijänä ajattelen, että niiden pitää heijastaa sitä, mikä mielessä pyörii. – Fiilistelen diakuvien tekniikkaa, sillä se tekee väreistä maukkaita ja täyteläisiä. Suunnitteluvaiheessa Mikkola arpoi kansitaiteilija Jussi Karjalaisen kanssa monen vaihtoehdon välillä, mutta arkisessa lumimaisemassa oli jotain niin lohdullista, että se voitti. – Mutta nyt kun on kaikki sodat ja muut, se ei yhtäkkiä tunnukaan miltään pilailupuotihommalta laulaa tuollaisia ”yön vallat aamun valkeus jo voittaa” -tyyppisiä juttuja. Saimaa julkaisi syksyn alussa Solovey – Lauluja Ukrainasta -hyväntekeväisyyslevyn, ja ensi keväänä on tulossa coveralbumi. Hän ei ajattele julkaisua omana taiteenaan vaan enemmän musiikillisen perinteen eteenpäin viemisenä. Olisi kamalan epäkunnioittavaa Sibeliusta kohtaan, jos ei pystyisi ottamaan musiikkia musiikkina vaan ajattelisi, että Finlandia on pelkästään symboli jollekin. Monelle bändissä on ollut uusi kokemus vastata partituurin yhdestä stemmasta osana orkesteria. Isänmaallisuuteen voi liittyä monenlaisia konnotaatioita, mutta Finlandian fiilistelyyn ei tarvitse suhtautua mustavalkoisesti, Mikkola huomauttaa. Että ei vitsi, mitä ihmettä me just tehtiin. T Lauluja asioista, jotka ovat totta Saimaa julkaisee joulukuussa oman versionsa Sibeliuksen Finlandiasta. 26 -teoksen. Nuorempana Mikkola oli globalisti, joka vähätteli perinnetietoisuutta ja juurien merkitystä. KU VA : JU SS I KA RJA LA IN EN 9. Mä koen, että pitää laulaa asioista, jotka ovat totta ja oikeita. Maailmantilanne on tällä hetkellä sellainen, että Mikkolan mielestä on luontevaa hakea kantaaottavuutta ja tehdä vähintään itselleen selväksi, millaisia arvoja edustaa. – Siinä on paljon erilaisia kappaleita, joissa on kaikissa joku sanoma. Kuva löytyi, kun Mikkola pelasti kaatopaikkakuormasta perheen vanhoja diakuvia. Vinyylijulkaisun kansi esittää lumista peltomaisemaa, jonka keskellä kulkee hiihtolatu. – Sitten tuli mieleen, että kaipa sen voisi levyttääkin. päivä ilmestyy Lördagin kustantamana kymppituumainen vinyyli, jonka A-puolella on Saimaan studioversio Finlandiasta ja B-poskella Musiikkitalon Solovey-konsertissa syyskuussa äänitetty livetaltiointi, jossa on mukana Vantaan Viihdeorkesteri. Kun me soitettiin Finlandia ekan kerran keikalla, sen jälkeen pihalla seisoskellessa kaikki vaan hihittelivät ja punastelivat vähän hiljaisina
Kertokaa kaikille Suomen venueille, että buukkaavat meidät! Ruotsalainen Svart Ridå antaa musiikilleen kaikkensa. Kappaleiden nauhoitetuissa versioissa soundimaailmaa on kerrostettu voimakkaasti, mutta livenä soitanta on suoraviivaisempaa ja intiimimpää, Swanström kuvailee. Sillä ei ole väliä, mitä he tuntevat, kunhan musiikkimme koskettaa heitä jotenkin, Gustavsson sanoo. – Se on meidän vahvuutemme, Gustavsson komppaa. – Siksi ne on tehty musiikiksi, niitä ei ole tarkoitettu sanoitettaviksi. – Mutta sitten kun ihmiset tulevat juttelemaan meille jälkeenpäin, olemmekin vain kolme suloista tyttöä. Kaikista cooleinta on olla aito ja oma itsensä, Gustavsson sanoo. Joku voisi sanoa, että Svart Ridå on saanut suurta huomiota yllättäen, mutta bändin omasta perspektiivistä matka on ollut pitkä ja vaatinut paljon työtä. Teemme tätä, kunnes ihmiset tajuavat, kuinka hyviä olemme. 10. Bändillä on tällä hetkellä paljon meneillään, sillä levyä kirjoitetaan ja nauhoitetaan yhtä aikaa kiertueen kanssa. Kun on tällainen itsevarmuus, se näkyy ulospäin. – Kaikki, mitä teemme, tulee aina suoraan sydämestä, Gustavsson sanoo. – Suomi on itse asiassa yksi unelmamaistani soittaa, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää, Swanström sanoo. Laitamme siihen kaikkemme. Bändin jäsenet ovat iloisia jokaisesta kuuntelijasta, ja kiitollisuuden ilmaiseminen yleisölle on heidän mielestään hyvin tärkeää. Niin sen pitää ollakin, Swanström vastaa. Kaikki instrumentit ovat tasavertaisessa asemassa keskenään, ja jokainen niistä välittää aina jotakin tunnetta. – Livenä soittaminen on paras asia koko maailmassa. Ihan sama, millaisia ne ovat. L änsinaapurimme suuriin nuoriin toivoihin kuuluva Svart Ridå on juuri aloittanut maaliskuussa ilmestynyttä Aponia-albumia juhlistavan kiertueensa ja esiintynyt haastattelua edeltävänä lauantaina Ruotsin Västeråsissa ja Eskilstunassa. – Pidämme itseämme todella hyvinä, ja mielestäni kaikkien muidenkin pitäisi ajatella niin. – Se on todella stressaavaa, Swanström sanoo. Sen ensimmäinen single I ögats ljus ilmestyi lokakuun 17. Yritämme näyttää mahdollisimman kovilta ja cooleilta, Swanström kertoo. Sanoittamattomien tunteiden soittajat SPOTISSA Tapahtuu näinä päivinä. Svart Ridålla on ollut alusta saakka tähtäimenä tehdä musiikkia elääkseen. – Emme ole vielä niin iso bändi, että voisimme ottaa kolmen kuukauden tauon kaikesta muusta ja sulkeutua studioon tekemään levyä. Kentin sytyttämää soihtua kantavan bändin jäsenillä on yksi toive: että ihmiset kokisivat heidän musiikkinsa äärellä tunteita. – Olemme niin iloisia, ja tuntuu täysin ansaitulta, että meillä on ensimmäinen oma kiertueemme nyt, Swanström sanoo. Kitaristi Moa Swanström, laulaja-basisti Tuva Gustavsson ja rumpali Kajsa Westergren ilmestyvät kuvaruudulle maanantaiaamupäivänä ja kertovat pirteän oloisina, etteivät ole vielä ehtineet palautua viikonlopun keikoista. Meillä ei myöskään ole mitään b-suunnitelmaa. – Lavalle mennessä omaksumme tietynlaiset livepersoonat. – On todella tunnepitoista tehdä tällaista musiikkia. – Me todella haluamme tulla… meidän täytyy tulla sinne! Gustavsson huudahtaa. Paljastan, että minun on välillä vaikeaa löytää sanoja niille tunteille, joita Svart Ridån musiikki herättää. Kysyn toiveikkaana, milloin Suomi löytyy Svart Ridån keikkakalenterista. Lokakuussa yhtye julkaisi Aponia-albuminsa vinyylinä ja aloitti samalla matkan kohti kolmatta levyään, joka ilmestyy ensi vuonna. – Kasvava suosio tuntuu vähän kuin vetovoiman lailta, Swanström sanoo. – Kun keikkailimme Markus Krunegårdin kanssa, hänen bändinsä kehui, että Suomessa on tosi kiva soittaa. – Tärkeintä on, että kuulijat tuntevat jotain. Indierockyhtyeen esityksiä on kuvailtu ”räjähtäviksi”. – Keikoilla meissä on albumeihin verrattuna enemmän punkrockia, Gustavsson sanoo. – Mietimme sitä todella paljon, kun teemme kappaleita. päivä
Their first release on Madfish marks a creative reset, not a retreat. Alongside these unreleased gems, the album includes a brand-new song. STARMEN – Starmenized II Following the success of ’Starmenized’ and the career-spanning compilation ’The Best of Starmen Volume 1’ the band now digs into their vault. THERMALITY – Concept 42 Swedish metal powerhouse THERMALITY unleashes their most ambitious and emotionally charged record yet ”Concept 42”. With Fredrik Folkare (Eclipse), Robin McAuley (MSG/Black Swan), Steve Walsh (Kansas), James LaBrie (Dream Theatre/solo), Glenn Hughes (Deep Purple), Billy Sheehan (Talas/David Lee Roth/Mr Big), Ralf Sheepers (Primal Fears/Gamma Ray), Jeff Pilson (Fireigner/Black Swan), Rudy Sarzo (Quite Riot/Ozzy Osborne) and many, many more. The DVD includes 4 new official music videos and 5 documentary videos. Ryo Okumoto leads the charge, co-writing with Michael Whiteman and collaborating with longtime members Alan Morse and Ted Leonard. The band now returns with the Maxi Single Behind the Curtain. With around 1.8 million albums sold and global tours, they remain a strong presence in the metal scene. CD+ DVD. SARAYASIGN – Shadows of The Dying Light Sarayasign isn´t just a band, it’s a cinematic hard rock experience where orchestral grandeur meets modern rock and metal with striking precision. INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. With thunderous riffs, sweeping melodies, and rich, immersive atmospheres, Sarayasign crafts sonic landscapes that are as emotionally powerful as they are musically epic. ROYAL HUNT – Behind the Curtain Royal Hunt, a Danish power/progressive metal band founded by André Andersen in 1989, fuses Classic Rock with modern progressive elements. SPOCK’S BEARD – The Archaeoptimist With The Archaeoptimist, Spock’s Beard proves they’re not resting on past glories. A true gem for discerning connoisseurs of melodic rock. V/A – Turkish Delights Volume Three Turkish Delights Volume Three, gives you hard rock and AOR of the absolute highest quality. There were so many great songs left from the last album that it would have been a waste not to release them. Recorded at the iconic Fredman Studios in Gothenburg. Following the global breakout of their 2024 release The Final Hours, which dominated international metal charts and entered the official Swedish sales rankings, THERMALITY returns with a bold sonic statement. With its signature blend of melodic hooks, powerful riffs, and a retro vibe, ’Starmenized II’ proves that Starmen are still aiming high and rocking harder than ever as they close out 2025. Over 30 years in, the band remains a powerhouse in modern progressive rock with global acclaim
Piratismi ei koskettanut kirja-alaa, mutta koska ”kehitys kehittyy”, samoja murroksen askelmerkkejä pitkin on kuljettu sielläkin. Live-infra voi vielä jotenkuten pitää musiikkialalla toimivan kiinni leivänsyrjässä, mutta kirjojen parissa moista kulttuuria ei ole. Seisomme jo kynnyksellä, jonka toisella puolen AI-artistit sparraavat AI-kirjailijoita hukuttamaan Storytelin tuotoksiinsa. Silläkin uhalla, että profiloidun tekoälypilvelle huutavaksi Abe Simpsoniksi, en suostu syleilemään valloillaan olevaa AI-hybristä. Kuulostaako tutulta. Päälavalle eta bloituneita poppareita kertomaan niin hengentuotteistaan kuin elämästään ja joku rickrubin valuttamaan selfhelpiä kuulijoiden niskaan. Levyjä, hifiä, T-paitoja, startupeja, ihmisiä, kohtaamisia ja metrilakua. Kirjallisuus kiinnostaa. Tällä hetkellä indiemuusikot taistelevat lähinnä siitä, että saisivat pidettyä edes ne muruset, joita Spotifylla on tarjota, ennen kuin tekoälymusiikin pohjaton kuilu imee syövereihinsä nekin. ” O nko kirjailija tullut hulluksi?” ihmetteli kirjallisuustoimittaja Antti Majander Helsingin Sanomissa. Musiikkialan messut kun ovat Suomessa tupanneet olemaan joko alan ammattilaisille tai piipputupakan tuoksuisten levyjen keräilijöille suunnattuja. Hyvin kuratoitu ohjelma, mielenkiintoiset puhujat ja ammattimaiset haastattelijat. Ainakaan vielä. Tästä on tietenkin kiittäminen äänikirjapalveluita, joiden ympärillä on käyty enenevissä määrin keskustelua tulonjaosta tai lähinnä sen problemaattisuudesta. Showlavalle levyraatia ja elämänibiisiä ja vainelämäätä ja invisiblejukeboxia ja tinydeskiä. Helsingin Kirjamessut keräsi neljän päivän aikana Messukeskukseen yli 100 000 kävijää. Artistit ja muusikot puhumassa… musiikistaan! Hieman kauempana paneeleissa laitettaisiin alan ilmiöt ja trendit halki, poikki ja pinoon. Hän halusi tehdä tempauksellaan näkyväksi, että kirjallisuusalan rakenteet ovat hullunkuriset: kustantaja, kauppias ja verottaja tienaavat kirjailijoiden työstä enemmän kuin kirjailija itse. Lauseen subjekti viittasi Niko Hallikaiseen, joka pani viimeisimmän romaaninsa nettiin ladattavaksi ilmaiseksi. Albini juustohöyläsi tekstissään koko ennakon, kunnes viivan alle jäi vain lupaus seuraavasta albumista. Eli kirjallisuuden vastineita Taylor Swiftin ja Billie Eilishin vinyylipainoksille, luksustuotteille, joiden ansiota on, että mistään ”vinyylibuumista” on ylipäätään puhuttu. Jätän kirja-alan tulevaisuudenkuvien hahmottelun muille, sillä jäin miettimään, voisiko musiikille pyhittää vastaavat kinkerit. Juontajakutsua odotellessa vetäydyn lukemaan Wirea kirjastoon, koska se on Suomessa ainoa paikka, jossa brittilehteä pääsee nykyään hypistelemään. 12. Potentiaalia popularisoimiselle olisi. Musiikkialan yli pyyhkäissyt piratismin aalto aloitti vuosituhannen taitteessa murroksen, jonka juggernautin lailla eteenpäin vyörymistä seuraamme vierestä. Näin kustantajat minimoivat riskejään, ja ääriesimerkkinä kirjailijoista tulee myös omia tiedottajiaan ja markkinoijiaan. Levy-yhtiön tarjoama ennakko voi sokaista suuruudellaan, mutta Albini osoitti että ”artisti maksaa”, kuten eräät tamperelaiset asian muotoilivat. Messuilla myytävät kirjat ovat varmasti niitä, jotka haetaan isänpäivälahjaksi ja kuusen alle muutenkin. Siivu managerille, palkkio juristeille, osuus tuottajalle, studioaika, vuokrakamat, miksaus, masterointi, videon ohjaaja, kuvaaja, catering, kansitaide, markkinointi ja niin edespäin. Edesmennyt ääniteknikko-kyynikko Steve Albini päivitteli jo 1990-luvulla kirjoittamassaan The Problem with Music -esseessä, miten artistit antavat höynäyttää itseään. Jonkin verran tässä on varmasti kyse samasta ilmiöiden perässä kulkemisesta kuin jättikonsertteihin osallistumisessa: ”kaikki” menevät, minunkin on osallistuttava. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Messuterveiset KU VA : OM ER LEV IN Helsingin Kirjamessut 2025. Hallikainen vakuutti, ettei ole tullut hulluksi. Vaikka painettujen kirjojen myynti on laskenut Suomessa koko 2020-luvun, euromääräinen kokonaismyynti on ollut hienovaraisessa kasvussa. Kuten musa-alallakin, kirja-alan ennakot pienenevät ja tarjonta lisääntyy. Tekoälyllä voi aikaansaada hienoja asioita, mutta samalla sen sääntelemättömyys tekee jälkeä, jonka seurauksia saamme hämmästellä vielä pitkään. Vertailun vuoksi: päivätasolla se on hieman enemmän kuin Provinssissa, vähän vähemmän kuin Flow’ssa. Mutta kun katsomollinen messukävijöitä hiljenee penkkeihinsä, on helppo havaita, että suosion takana on suureksi osaksi itse kirjallisuuskeskustelu. Ammattilaiset sanoittaisivat kuluttajille, mitä kulisseista ja konepellin alta löytyy – ja miksi
– Minulle on henkilökohtaisesti hyvin tärkeää, että tehdään vinyylilevy. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO > > KUVA ILARI LAITINEN 14. Spotless Souls tähtää maailmalle ja haaveilee elokuvamusiikin tekemisestä. Basistin etsiminen vei hieman pidempään. Debyytin julkaisulle ei vielä ole tarkkaa päivämäärää, mutta sen paljastetaan ilmestyvän ensi vuonna. H elsinkiläisen Spotless Soulsin soulahtavaa rockia kuunnellessa on vaikea uskoa, että kaksi sen jäsentä on opetellut oman soittimensa vasta bändissä. – Kun aloimme jammailla yhdessä, panin Luukakselle ensimmäistä kertaa rumpukapulat käteen. Sanoituksista ja melodioista päävastuussa oleva Kolehmainen on saanut inspiraatiota niin unista kuin hyräilystä vessanpöntöllä. Kolehmainen pyysi mukaan lukiosta tutun Rantasen, joka koski Niskasen lailla soittimeensa ensimmäistä kertaa bänditreeneissä. – Se oli kyllä kaikin puolin hieno reissu, Artemjeff muistelee. – Ihmiset ovat sanoneet, että meillä on sellaista Twin Peaks -musaa. Bändin pojilla oli toiveena, että soittimen varteen löydettäisiin nainen. ”Ihmiset ovat sanoneet, että meillä on sellaista Twin Peaks -musaa.” MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. Tulevaisuudessa bändi aikoo suunnata myös ulkomaille. Saksan-keikalle ryhmä pääsi kansainvälisen Emergenza-bändikilpailun voiton ansiosta. – Olemme puhuneet aiheesta keskenämme. Utopistiselta kuulostaa myös se, että yhtye soitti ensimmäisen festarikeikkansa elokuussa Saksan Taubertal-festivaaleilla – samaisessa tapahtumassa nähtiin muun muassa Yungblud. – En tiedä mistä se tuli, mutta totesin, ettei minua haittaa, Kolehmainen muistelee ja nauraa. Biisejä oudoista hetkistä Yksi bändin haaveista olisikin saada tuottaa musiikkia johonkin elokuvaan tai sarjaan. Bändin vaikuttajia ovat muun muassa Mazzy Star, Amy Winehouse, Cocteau Twins ja Slowdive. Pitää vain katsoa, miten ne saadaan ajoitettua. Se on meille rakas tapa kuluttaa musiikkia ja tukea omia lemppariartisteja, Artemjeff sanoo. Alkusysäyksensä se sai vuonna 2023 Artemjeffin ja Niskasen kahdenkeskisistä soittosessioista. Kolehmainen ja Artemjeff omaavat historiaa klassisen musiikin parissa – ensin mainittu kitaran, jälkimmäinen sellon ja kanteleen kautta. Pian kaksikko alkoi haaveilla bändistä. – Ajattelin, että kun Onerva soitti kitaraa, basso oli tarpeeksi lähellä kyseistä soitinta. Mua se ei haittaa yhtään, Kolehmainen toteaa tohkeissaan. On todella vaikeaa sanoa, mikä kyseinen teos sitten olisi, Artemjeff sanoo. Yhtyeessä rakastetaan myös elokuvien soundtrackejä, ja erityiseen asemaan ovat nousseet Angelo Badalamentin työt Twin Peaks -sarjassa. – Niiden tekeminen ei ole ikinä kovin tietoinen prosessi, vaan kaikki biisimme ovat syntyneet todella oudoissa hetkissä. Myös fyysistä julkaisua on lupa odottaa. Kappaleet toteutetaan Aremjeffin mukaan leikkaa–liimaa-tyylillä. Bändin kokoonpanon muodostavat Aarni Artemjeff, Alina Kolehmainen, Luukas Niskanen ja Onerva Rantanen. Lähdettiin liikkeelle soittamalla Dire Straitsiä, bändin kitaristi Artemjeff muistelee. Niskasen kautta laulajaksi löytyi The Voice of Finlandissa mukana ollut Kolehmainen. Levyn rakenne on jo aika selkeä, Artemjeff vakuuttaa. Takaisin treenitilaan olen palannut valmiin melodian kanssa, hän nauraa. – Meillä on työpöydällä ihan konkreettisia suunnitelmia sen eteen. Pari singleä julkaissut yhtye yhdistää musiikissaan useita eri genrejä, mutta sen pohjalta löytyvät rock ja soul. – Olen istunut siellä ja äänittänyt hyräilyäni. Nyt ajankohtaisempaa on kuitenkin debyyttialbumin työstäminen. – Syksyllä on tiedossa kovia sessioita. – Bändiä perustaessa meille oli tärkeintä, että viba toimii ja näytämme yhtenäiseltä, Kolehmainen toteaa
Minä ja pari vuotta vanhempi siskoni Taina onnistuttiin nimittäin laulamaan – varmasti ihan vahingossa – terssistemma. Viime aikoina studiossa on työstetty Laulu pelastaa -pitkäsoittoa. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Timo Kämäräinen: Kysymyksiä ja vastauksia. – Olisinko ollut viisi. Millaisia varhaisimmat musaan liittyvät muistosi ovat. Putkahdit maailmaan keväällä 1979. Oltiin ihan ihmeissään, että mitä nyt tapahtui. – Kyllä vain. – Ensimmäinen ”nyt tapahtui jotain jännää” -kokemus tuli kolmevuotiaana. Teoksen äärelle saavutaan tuota pikaa, mutta lähdetään matkaan vähän kauempaa. Kävin syntymässä Iisalmessa, mutta asuimme Sonkajärvellä reilun parinkymmenen kilometrin päässä. Jonkun vuoden päästä, kun vanhempani olivat eronneet, päädyttiin Vieremälle ja sen jälkeen vielä Iisalmeen. Kotona oli piano, koska äitini oli soittanut takavuosina. Perheenne taisi asua ensimmäisinä vuosinasi monessa osoitteessa. – Pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla asuminen saattaa olla yksi syy siihen, että diggaan esimerkiksi Jukka Nousiaisen vaihtoehtoisista touhuista. Täällä on nauhoitettu esimerkiksi Olavi Uusivirran teoksia ja tietenkin Christmas Album – eihän se ole artisti eikä mikään, jolta ei ole ilmestynyt joululevyä (”pandemia-aikana vähän jammailtiin ja homma lähti käsistä”). Musiikki on ollut läsnä koko elämäsi. Ennen kuin keskityit toden teolla kitaraan, soitit pianoa. Kertoisitko hieman näistä soittamisen varhaisvaiheista. 16. Sieltä lensinkin jo omilleni. Se oli samassa ”USKON LAULUN PELASTAVAAN JA PARANTAVAAN VOIMAAN IHAN OIKEASTI.” Timo Kämäräisen tyylikästä soittoa on kuultu 2000-luvun edetessä niin Ismo Alangon, Olavi Uusivirran kuin monen muunkin eturivin artistin albumeilla ja keikoilla. Maanläheinen rock’n’roll tuntuu itsellenikin läheiseltä. K itaroita tässä, kitaroita tuossa ja kitaroita vielä tuollakin. Kyseessä on merkittävä askel satoja levytyksiä tehneelle ja tuhansia keikkoja soittaneelle muusikolle, sillä se on ensimmäinen albumi, jonka Timo Kämäräinen julkaisee omalla nimellään. Nyt luvassa on jotain uutta: suoraviivaisesti omissa nimissä tehty sooloalbumi. Vaikka myös muita instrumentteja löytyy yllin kyllin, ei jää epäselväksi, että Soundin edustaja on saapunut kuusikielisiä rakastavan muusikon kotipesään – Timo Kämäräisen omaan Arthur III -studioon. Vaikka välillä on ollut tiukkaa, kitaristilta on löytynyt aikaa myös omille bändeille ja levytyksille. En ollut täyttänyt edes yhtä, kun muutimme Nurmekseen. Ja sitten naurettiin hysteerisesti
KU VA : TE RO AH ON EN 17
Treenasin kuusi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa kurinalaisen aikataulun mukaan: kolme varttia soittoa, vartti taukoa. – Hendrixin lisäksi on pakko mainita Led Zeppelin. Samaan aikaan oma soittohomma lähti käsistä. Soitit kuitenkin nuorella iällä painavampaakin kamaa. Sen innoittamana tehtiin myös koulunäytelmä, jossa räpättiin suomeksi. Pikku-Timo levysoittimen kimpussa... – Ekoina kouluvuosina meidän luokassa oli harmoni, mutta maikka ei osannut soittaa, joten minä toimin säestäjänä, kun luokka lauloi vaikkapa Pöllörockia. Soitin sähköurkuja ja lauloin omia sanojani. Samoihin aikoihin opin lukemaan nuotteja siskoni avustuksella. Se pitää joskus julkaista. Yksi parin kilometrin päässä asunut kaveri löi kasetin kouraan ja käski opetella sille taltioidut biisit. Se räjäytti oman pottini aikoinaan ihan täysin. Lasse oli vähän vanhempi kaveri, jolla oli rokkihommat, niin kuunteleminen kuin soittaminenkin, aika hyvin hallussa. Tajusin kristallinkirkkaasti, että tämä on se juttu, mitä haluan tehdä. – Aloin tehdä biisejä kuusivuotiaana. Ylipäänsä on sanottava, että monet mahtavat löydöt sekoittivat pääni tuolloin ihan täysin ja aloin ahmia musaa yhä monipuolisemmin. – Yläasteen aikana soitin todella paljon, erityisesti kesälomilla. huoneessa television kanssa, ja muistan soittaneeni Hittimittari-ohjelmassa esitetyn musan, esimerkiksi Sigue Sigue Sputnikin, mukana. Asuin silloin Vantaan Martinlaaksossa, eikä siellä käy välttämättä kovin usein niin, että muusikonrenttu haetaan duuniin limusiinilla! Palataanpa jälleen ajassa taaksepäin. Yhden kerran televisiossa mainostettiin Roy Orbisonin kokoelmaa, ja You Got It – ”anything you want, you got it” – kolahti kovaa. Ihan eka kappale taisi olla Monopolimies, josta on olemassa tallennekin. Kysehän oli siitä, että Helsingin Senaatintorilla nähtiin sata kitaristia eri puolilta maailmaa tulkitsemassa Alexin sävellystä. Spaceman oli coolein Kissin jätkä. Laulu pelastaa -albumilta löytyy kappale nimeltä Lasse. Treenasin, ja sitten soitettiin Metallicaa, Megadethiä, Slayeriä, Sepulturaa ja Morbid Angeliä. – Uutinen veti mielen matalaksi. – Alexi oli mieletön kitaristi, eikä häntä turhaan äänestetty maailman parhaaksi. Mikä ääni, mikä karisma! Sitten löysin äidin hyllystä The Beatlesin levyn, ja taas se oli menoa. Se kunnioituksen määrä, jota mukana olleet muusikot osoittivat maestrolle, oli ihan uskomatonta. – Keikkaan liittyi myös sellainen hauska juttu, että Alexi oli hoitanut minulle keikkapäivän aamuksi limusiinikyydin. Myöhemmin pääsin toteamaan läheltä, että hän teki kaiken täysillä ja suurella sydämellä. Kun aloin kuunnella niiden debyyttiä, Good Times, Bad Timesin groove, energia ja rumpufillit räjäyttivät mielen. – Kissin jälkeen aloin innostua vieläkin vanhemmasta musasta. Myös Children of Bodom soitti festareilla kovan keikan, ja aloin treenata jo hotellilla yhtä Alexin sooloa. Kun olin neljännellä, perjantaisin pidettiin aina levyraati, mikä tarkoitti sitä, että soitin luokkaan raahaamillani sähköuruilla musaa ja muut antoivat pisteitä. – Se on omakohtainen biisi. Progea, jazzia, grungea, heviä, ihan kaikkea. Kun aloit treenata Hendrixin innoittamana, miten intensiivistä touhua se oli. Läheinen ystäväni Lauri Porra toimi yhtyeen basistina ja alkoi avata minulle modernin heviskenen saloja. Eikä toki unohdeta, että törmäsin Lassen ansiosta Kissiin, josta tuli suosikkiyhtyeeni. Mainittakoon monipuolisuuden nimissä myös Raptori, jonka Moe!-albumi on edelleen hyvässä muistissa. Seuraavaksi opin soittamaan korvakuulolta kokonaisia kappaleita, ja samalla myös sointusäestys tuli mukaan kuvioihin. Vuonna 2015 kävi niin, että Alexi pyysi minut yhdeksi musiikilliseksi ryhmänjohtajaksi 100 Guitars from Hel -teokseensa. – Jos taas soittamisesta puhutaan, innoittavimman iskun tarjoili Jimi Hendrix. Katsottiin esimerkiksi Slayerin keikkaa ja Lauri selosti tapahtumia. Kun lukuvuosi oli ohi, aloitin oman ”kitarakoulun”. Kun näin tallenteen Jimin Woodstockinkeikasta, mikään ei ollut entisellään. Oma hevivaiheeni jäi lyhyeksi, mutta tsekkasin toki myöhemmin esimerkiksi Yngwie Malmsteenin juttuja. Äimistelin suu auki, että miten ihmeessä kitarasta voi tulla tuollaisia ääniä. Oliko Ace Frehleyn kuolema kova isku. Myös Dingo oli mahtava, vaikka sitä pitikin kuunnella vähän salaa. ”Seuraavaksi tulee moshpart” ja niin edelleen. – Varhaisin yhtyeeni, sellainen missä oli esimerkiksi oikeat rummut, oli nimenomaan metallibändi. Sinua ei tunneta raskaan musiikin tulkitsijana. SIVUN KUVAT: TIMO KÄMÄRÄISEN KOTIALBUMI KUVA: TOMI PALSA ”14-vuotiaana sukka päässä, se oli mun juttu silloin!” ...ja lähdössä laivalle. Kertooko se oikeasti niistä ajoista, kun aloit tutustua rockmusiikkiin. 18. The Final Countdown nousi voittajaksi monta kertaa. Tuntui hienolta, kun tajusin hiljalleen löytäväni oikeita ääniä. Lasse myös piti puoliani, kun en itse oikein osannut. Mitä mieleesi nousee, kun muistelet Alexi Laihoa. Oltiin muutettu pikkukylään muualta ja olin herkkä pikkupoika kahden äidin perheestä – vanhempieni erottua äitini aloitti suhteen toisen naisen kanssa, mikä saattoi aiheuttaa ennakkoluuloja. – Aiheeseen liittyen soitin 2000-luvun alkupuolella Mika Järvisen kipparoimassa bändissä ja meillä oli keikka Sweden Rock Festivalilla. Kovimpia Acen juttuja oli The Best of Solo Albums -levyn avausraita New York Groove
Millainen fiilis estradilla voi parhaimmillaan olla. Mitä silloin tapahtui. Ennen lavalle nousemista kieltämättä hirvitti, että loppuuko tämä saman tien. Onneksi osasin biisit vaikka unissani takaperin, ja keikka meni ihan hyvin. – Kun harjoittelin lähemmäs neljäkymmentä tuntia viikossa, kyllähän se alkoi näkyä ja kuulua. Muusikko ei kuitenkaan ole koskaan valmis, ja pyrin edelleen harjoittelemaan ja oppimaan jotain uutta päivittäin. 19. – Muutamat eri ihmiset, muun muassa rumpali Marko Timonen, suosittelivat minua Ismolle. Et ollut asunut Helsingissä kauankaan, kun sinut pestattiin Kari Tapion bändiin. Mainittu kuvassa. – Soitin esimerkiksi Paavo ja Zephyr -yhtyeessä. – No, kolme kuukautta myöhemmin hänen kitaristinsa Jiri Jalkanen katkaisi kätensä, ja lähdin sitten tuuraajaksi. Olen myös huomannut, että voin ylipäänsä paremmin, jos soitan paljon. Musiikinnälkä oli silloinkin kyltymätön. Muistan myös elävästi, miten osuvasti hän kiteytti nämä hommat: ”Musiikin on tarkoitus koskettaa, ja rock rock’n’rollin tehtävänä on saada perseet pyörimään.” Muistatko ensimmäisen esiintymisesi Säätiön riveissä. Silläkin oli vaikutuksensa, että Olli Haavisto – yksi esikuvistani – soitti yhtyeessä pedal steeliä. Mentiin Jyväskylän Lutakkoon ja tissuteltiin matkalla kaljaa. "Kun kaikki toimii, lavalla oleminen tuntuu aivan maagiselta. Näiden varhaisten treenivuosien aikana kehitys oli erityisen nopeaa. Kari tuumasi: ”Kärppä Kämäräinen, Iisalmen Visa!” Sitten se nauroi ja lisäsi, että voisit muuten tulla minun bändiin. Sain Kuopiossa valtavasti tukea ja vahvistusta sille, että soittaminen on juttuni. Kun peruskoulu oli ohi, muutit Kuopioon. Ja jotenkin selittämättömältä. Olin vähän hiljainen ja vetäytyvä, mutta kun kitara alkoi vinkua, yhteys aukesi – niin röökipaikan Metallica-paitaisiin koviksiin, urheilijatyyppeihin kuin kaikkiin muihinkin. Myöhemmin ollaan myös esiinnytty yhdessä: esimerkiksi itsenäisyyspäivänä 2020 soitettiin Finlandia ehkä miljoonalle tv-katsojalle! Kirjoitettuasi ylioppilaaksi lähdit opiskelemaan Helsinkiin. Hypätään ilmaan ja päädytään johonkin hienoon paikkaan." KUVA: TERO AHONEN KUVA: TOMI PALSA KUVA: MIRO PALOKALLIO Vuonna 2018 Kämäräinen julkaisi albumin nimellä Ihana Leijona. – Kun kaikki toimii, lavalla oleminen tuntuu aivan maagiselta. – Kun olin lukiossa, Erja kävi jo konservatoriota, mutta kyllähän me ystävystyimme. – Eka 45-minuuttinen sisälsi mekaanisia sormiharjoituksia, toinen asteikkotreeniä, kolmas nelisointuja, neljäs tunnetun rockbiisin soittamista ja viides jonkun jazzkappaleen – tai sinne päin – tulkitsemista. Otin myös erityisellä innolla haltuun roots-kamaa – Lightning Hopkinsia, deltabluesia ja niin edelleen. Pesti kesti lopulta puolisen vuotta ja soitettiin yli sata keikkaa. Ja tietysti tyttöihin. En voi kylliksi korostaa Alangon merkitystä uralleni. Mistä päivittäinen kuusituntinen koostui. Ismo oli kannustava ja muutenkin mahtava bändiliideri. – Juuri niin hienoa kuin odotinkin. Millaista se oli. – Oikein hyvin. Siinä piti vähän nipistää käsivartta. Musa toimi yhdistävänä siteenä, mikä tuntui herkässä iässä mielettömän hienolta. Kaikki tuntuivat nyökyttelevän, että poika, skulaa sitä kitaraa, tuo on hienoa! – Näihin aikoihin, tai vähän aiemminkin, tajusin, että soittaminen antaa minulle jonkinlaisia supervoimia, joita pitää vaalia. Olin 23-vuotias, ja bändin muut jäsenet olivat kokeneempia kehäkettuja – myös oluenmaistelun suhteen. – Näihin samoihin aikoihin aloin soittaa myös muutamaa vuotta vanhempien kaverien kanssa. Pelkästään omalla tiellä et kuitenkaan pysytellyt. Pian huomasin olevani ikonisen Ismo Alangon kitaristi. Millaista se sitten oli. Onneksi ei, sillä me tehtiin seuraavina vuosina satoja mahtavia keikkoja. No, se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. – Asioita alkoi tapahtua hirveällä tahdilla. Tutustuitko jo tuolloin kuopiolaiskitaristi Erja Lyytiseen. Sitten ilmoitin maestrolle, että minä lähden nyt toteuttamaan progejazzarin haaveitani. – Se oli yhtä juhlaa. Oltiin Lapissa, ja keikkaa seurannut Kari Tapio tuli kysymään kuka olen. Millaisia muistoja musiikkilukiosta jäi. No, Timo Kämäräinen Iisalmesta. Poljin ensin viidentoista kilometrin matkan treenikämpälle, ja sitten vedettiin Zeppeliniä, Jukka Tolosta, Yesiä ja erilaisia jazzjuttuja. Kun päästiin Lutakon pihaan, huomasin olevani aikamoisessa laitamyötäisessä. Ja sitten kuudennella nelivitosella kirjoitin omaa musiikkia. Hupsista, mitähän tästä tulee. Pääasiallinen ajatukseni oli, että teen omaa musaa, jota toki teinkin, ja jätän sessiokitaristin hommat muille. Eihän ollut mennyt montakaan vuotta, kun olin nähnyt Alangon suurenmoisen keikan Ilosaarirockissa ja miettinyt, miten siistiä siinä bändissä soittaminen olisi. Miten liityit Ismo Alanko Säätiöön
Samalla omat suunnitelmat muuttuivat ja jäin bändiin pysyvästi. Se oli rocktrio, jonka nimi kirjoitettiin g:llä Hurriganesin takia. Sitten lupasin lähteä komppikitaristiksi yhden kesän ajaksi. B. B. 2 -biisissä päähenkilö erakoituu sinne metsäiseen majakkaansa. – Bändi syntyi Beagonin jatkumona. Itselleni kaikki on loogista, sillä työstän musiikkia aina omien arvojeni pohjalta. Toot Tootin biisi Mr. Jopa kiusallisen hyvin! Vuonna 2005 soitit edelleen Alangon yhtyeessä, mutta julkaisit myös ensimmäisen soololevysi Unean. Jotkut kuvailevat, että keikka alkaa ja sitten se loppuu, eikä tarkkoja muistoja jää. B. Eikä siinäkään ollut kaikki. – pidemmältä nimeltään The Disappearance of Mr. En tiedä, miten sitä tahtia jaksoi. Päivä saattoi käynnistyä jollain studiosessiolla, ja illaksi mentiin keikalle. Oliko teillä suunnitelmia yhteistyöstä. Yli kymmenen vuoden mittaisesta yhteistyöstäsi Olavi Uusivirran kanssa ei ole vielä puhuttu. Kiirettä piti. B. Ajatukseni meni niin, että kappaleessa Mr. KUVA: TERO AHONEN. – Muistuu mieleen, kun vedettiin tv-keikka Ruisrockin Rantalavalla 2015, ja yhtäkkiä Olavi huusi: ”Mä lähden uimaan, soittakaa jotain!” Ai jotain. Ja aamulla taas studioon. Eli jos heillä on keikka, Toot Tootilla ei ole. Koen niin, että sellaisen albumin tekeminen on jopa velvollisuuteni." Ja jotenkin selittämättömältä. – Huomautettakoon tässä välissä, että ymmärrän oikein hyvin, jos ”Timo Kämäräisen taiteilijakuva” tuntuu satunnaisemmalle seuraajalle vähän sekavalta. Koko By Vili Ketola -hiusmallina/ 30.1.2022 Syystä tai toisesta käyttämättä jäänyt Toot Toot -promokuva vuodelta 2010. Ja jos musasta puhutaan, Olavin yltiöpäinen rohkeus on omaa luokkaansa. No, Olli Krogerus soitti Olavin bändissä, ja he kysyivät minua mukaan. Musiikillisesti ne ovat aika jymäkkää kamaa, ja sitähän Toot Toot on muutenkin diskografiassani edustanut – sitä vähän raskaampaa tavaraa. – kertoo Beagonin ”katoamisesta”. Hypätään ilmaan ja päädytään johonkin hienoon paikkaan. Vuonna 2012 perustit Toot Toot -duon Olli Krogeruksen kanssa. – Kuinka ollakaan, Olavin bändissä kävi kato ja mentiin treenaamaan neljästään – minä, Olli, Olavi ja basisti Jaakko Kämäräinen. Olavi Uusivirta yhtyeineen. – Olavi on huikea tyyppi ja meistä on tullut hyvin läheisiä. – On toki. No, aloitettiin Säkkijärven polkka, ja Uusivirta paineli mereen. – Näinä tiukimpina aikoina esiintymisiä oli yli kaksisataa vuodessa. Muun muassa Kissiä ja Pink Floydia tuottanut Bob Ezrin intoili Toot Tootista. Ollaan toistemme lasten kummeja ja sitä rataa. Alettiin operoida tällä nelikolla ja tehtiin nopealla tahdilla Ikuiset lapset -albumi. Toki kaikkea muutakin tapahtui. – Taas kerran olin päättänyt keskittyä tiukasti omiin hommiini – lähinnä Toot Tootiin – ja jättää freelancepuolen jutut. Miten homma lähti liikkeelle. jaksamaan. – Bob oli tosiaan vaikuttunut kuulemastaan ja olisi halunnut tuottaa meitä. Toimin levyn tuottajana, ja siitä tuli Olavin seuraavan, vähän rokimman vaiheen startti. Keikkailtiin ympäri maata ja soitettiin vaikka missä. Bändi aktivoituu taas jossain vaiheessa, sillä olen innoissani uusista biiseistä. Ja sen jälkeen baariin. Miten se alkoi. Hän rakastaa sitä vaarantunnetta, kun tilanne on ihan levällään viisi minuuttia ennen keikan alkua. Minä taas muistan pienetkin yksityiskohdat ja myös virheet oikein hyvin. – Eka soolo oli iso täyttymys, mutta samoihin aikoihin ilmestyi myös Beagon-yhtyeen [Kämäräisen ohella basisti Jape Karjalainen ja rumpali Olli Krogerus] debyyttilevy Countryside. Olihan se älyttömyydessään fantastista. Soitettiin pari biisiä, ja Olavi totesi ykskantaan, ettei tähän taida edes mahtua toista kitaraa. Ensin olin sitä mieltä, etten lähde, mutta toisaalta mietin, että Olli soittaa Olavin kanssa joka tapauk sessa. Erityylisistä lopputuloksista huolimatta koen siis tekeväni samaa juttua. lähtee kulkemaan kohti metsässä näkemäänsä valoa, kun taas myöhemmin julkaistussa Mr. KUVA: NAUSKA "Ehkä olen naiivi, mutta mielestäni ihmiset tarvitsevat näinä aikoina musaa, joka auttaa... Onko Toot Toot vielä olemassa. Kuvio kuitenkin kaatui manageriportaiden rattaisiin – tai niiden puutteeseen – eikä päästy tuumasta toimeen