10 /2 02 4 12,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 4 So un dI 11 So un dI 11 SÓLSTAFIR | LITKU KLEMETTI | VIIKATE | LÄHIÖBOTOX | ILE KALLIO TEKIJÄT KERTOVAT: NÄIN TEHTIIN KERJÄLÄISTEN VALTAKUNTA S I G U R R Ó S TÄLTÄ KUULOSTAA S I G U R R Ó S S O U N D I M AT K U S T I I S L A N T I L A I S Y H T Y E E N KO T I S E U D U L L E S O U N D I M AT K U S T I I S L A N T I L A I S Y H T Y E E N KO T I S E U D U L L E
TUUSULA, KRAPIN PAJA 19.01. ESPOO, SELLOSALI 01.02. IMATRA, KULTTUURITALO VIRTA 07.02. JYVÄSKYLÄ, ILOKIVI 07.12. KEMPELE, PIRILÄ-SALI 08.02. PORI, TEATTERI 24.01. LAPPEENRANTA, NUIJAMIES 30.11. KUOPIO, MAXIM 05.12. HELSINKI, G LIVELAB 29.11. KANGASALA, KANGASALA-TALO 06.12. MIKKELI, MIKAELI WWW.VIIKATE.COM | WWW.LONGPLAYMUSIC.NET | WWW.UNIVERSALMUSIC.FI LOPPUUNMYYTY. TURKU, TEATRO 25.01. EVERYTHING HILJAINEN THAN EVERYTHING ELSE VIIKATE | HILJAINEN UUSI ALBUMI ULKONA NYT CD | LP | MC | DIGITAL HILJAINEN-KONSERTTIKIERTUE 2024-2025 2024: 22.11. KOUVOLA, TEATTERI 18.01. HYVINKÄÄ, HYVINKÄÄSALI 2025: 17.01. TAMPERE, G LIVELAB 23.11. SEINÄJOKI, KAUPUNGINTEATTERI 31.01
C O M H E L S I N K I , J Ä Ä H A L L I 7 . 2 2 5 S P E CIA L G U E S T. 1 . O F F S P R I N G
Soundi 10/2024 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Löytöretkellä 14 Arttu Seppänen 16 Elämäni soundit: Litku Klemetti 18 Martti Luther ja muovipussi Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta 20 Sigur Rós 28 Sólstafir 30 Kansanmusiikki 2020-luvulla 34 Ile Kallio 38 Suomalaisen rockin klassikot Dingo: Kerjäläisten valtakunta 42 Viikate 46 Levyarviot 56 Jari Raaste 59 Bazook Vola Lähiöbotox 62 Jazz kiinnostaa 64 Sanoin kuvin & Elokuvat 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ik ko M er il äi n en 6 SOUNDI K u v a: Sa m u el Jä rv in en 30 Kansanmusiikki 2020-luvulla K u v a: So u n d in ar k is to 34 Ile Kallio 38 Dingo K u v a: So u n d in ar k is to 16 Litku Klemetti 28 Sólstafir K u v a: K at ie M et ca lf e K u v a: P ek k a Tu o m i
vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Teillä lehden lukijoilla ei onneksi ole hätää, sillä uusi päätoimittaja Matti Riekki on paitsi ystäväni myös paras mahdollinen tyyppi tekemään monipuolista ja kovatasoista rocklehteä myös jatkossa. Minulle se on tärkeää, myös jatkossa.. Soundi on ollut sekä lehtenä että yhteisönä niin tärkeä osa elämääni ja ihan identiteettiänikin, että sen jälkeiseen aikaan sopeutuminen varmasti kestää tovin. Perinnettähän Soundilla riittää: 50 vuotta sitten Waldemar Wallenius, Timo Kanerva, Pekka Markkula ja Jussi Niemi kavereineen alkoivat kasata ensimmäistä Soundi-lehteä, joka ilmestyi tammikuussa 1975. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Jukka Hätinen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Samuel Järvinen, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Me olemme kuitenkin saaneet pidettyä Soundin pystyssä. Siivosin äsken kellariani ja jumahdin penkomaan pahvilaatikoita, joissa on vuosikymmenten varrelta muutosta toiseen siirtyneitä musiikkilehtiä kuten Soundi, Rumba, Inferno, Blues News, Riffi, Big Beat, Rytmi, Sue, Ripple, Jungle, NME, Rolling Stone, Melody Maker, Mojo, Q, Uncut ja ties mitä. Koskinen, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Artturi Siromaa, Ville Sorvali, Virpi Päivinen, Lotta Savolainen, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 50. Oma oloni on rakkaan työn loppumisen äärellä haikea. Se rupeama on määrätty päättyväksi osaltani – samoin kuin rutkasti pidempään kyydissä olleiden taittajien Japan ja Jaakon osalta – tähän lehteen. Seuraavina vuosina pääsin myös haastattelemaan artisteja, arvioin demoja, kuvasin keikkoja, säädin nettisivujen kanssa ja lopulta päädyin toimitukseen päivätöihin. Siitä kiitän paitsi itseäni ja kymmeniä Soundin tekijöitä (verrattoman hienoa porukkaa!) myös eritoten teitä uskollisia lukijoita, joiden toiveita olemme kuukaudesta toiseen pyrkineet täyttämään. Miika Leivo: Nääj SOUNDI 10/2024 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Laura Marling: Patterns In Repeat Tyler The Creator: Chromakopia Bad Sauna: Kerro sille miltä susta tuntuu Christopher Owens: I Wanna Run Barefoot Through Your Hair open.spotify.com/user/soundilehti Mikko Meriläinen Päätoimittaja 2013–2024 Lehti jää pystyyn S e oli sitten siinä. Monta tuttua avustajaakin jatkaa kyydissä. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Päätoimittajana sain olla viimeiset 11 vuotta. Siinä on printtilehden tärkeä arvo: se paitsi esittelee ja käsittelee myös konkreettisesti säilöö kulttuuria. Sen koommin on ilmestynyt lähes 600 tutulta tuoksuvaa ja tuntuvaa paperilehteä. Musiikkia ihan vain musiikkina, miten virkistävä ajatus! Tuskin ketään yllättää, että printtilehden tekeminen ei ole näinä maailmanaikoina helpoin yhtälö. Muutamalla silmäyksellä pääsee näkemään, mitä juuri silloin tapahtui ja mitä siinä historian hetkessä pidettiin tärkeänä. Niiden selailu on huumaava kokemus: hetkessä imeytyy takaisin tiettyyn vuosikymmeneen, vuoteen ja kuukauteen. Toisaalta voi olla aika vapauttavaakin kuunnella uutuuslevyjä ilman, että samalla miettii, pitäisikö yrittää saada tästä haastattelu lehteen tai kuinka tätä kriittisesti arvioisi. Eikä uudistuminenkaan yleensä ole pahasta, kunhan perinnettä ei unohdeta. Melko tarkalleen 25 vuotta sitten kirjoitin ensimmäisiä levyarvioitani Soundiin, rocklehteen, jota olin lukenut koko nuoruuteni
Jatkossa satsataan enemmän myös nettisivuihin, ja yritetään haalia uu sia asiakkaita myös ulkomailta. Mitä muita hienoja muistoja nou see esiin levyyhtiön taipaleelta. Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Porin taidemuseossa avautuu ensi vuoden alussa porilaisen kansallisaarteen, 1990-luvun alussa perustetun Circle-yhtyeen ainutlaatuiseen maailmaan sukeltava näyttely. Nelikymppisten kunniaksi otim me yhteyden Goofinin Pete Hako seen, Junglen Marko ”Hakki” Haka laan ja Bluelightin Mika Myyryläi seen. Erityisen hienoa oli julkaista isoja hittejä aikoinaan takoneen Jack Scottin albumi Way To Survive, joka valitettavasti jäi hä nen viimeisekseen. Hakki: – Kotimaisista Francinen Fire sekä Hard Enough ja ulkomaa laisista The Road Kingsin Rockabilly. Pete: – Järjestin myös keikkoja edellä mainituille artisteille – totta kai sekin oli hienoa. Se on selvää, että Goofinin le vykauppa ja lafka jatkavat kulkua käsi kädessä. Entä tulevaisuus. Mainitaan myös RelaxTrion kaikki julkaisut. Mika: – Juhlavuoden aikana jul kaisuja tuli varsin runsaasti ja ensi vuodellekin on suunnitelmia. silloin tällöin. Kun kakarana oli kuunnellut esimerkiksi Scottin, Mac Curtisin ja Hayden Thompso nin biisejä, niin olihan se huima jut tu päästä julkaisemaan heidän le vyjään. Pete: – Vuonna 2024 tuli harvinai sen paljon julkaisuja, mutta jatkossa mennään vähän varovaisemmin. Roots-lafkoilla komeita tasavuosia Vuonna 1984 alkunsa saivat Goofin’ Records, Jungle Records ja Bluelight Records. Myös alkuaikojen tuotannon digitalisointi on suunnit teilla. Mika: – Muita väheksymättä on sanottava, että vanhan amerikka laisen rock’n’rollin julkaiseminen on ollut mahtavaa. Mikä hienointa, kaikki nä mä omaehtoisesti toimivat, juuri musiikkiin ja rock’n’rolliin keskit tyvät levymerkit ovat edelleen aktiivisia. Hakki: – Tulevaisuudessa julkais taan jotain... Circle-näyttelyn kokoa vaan työryhmään kuuluvat Julius Jääskeläinen, Pekka Jääskeläinen, Jussi Lehtisalo, Tomi Leppänen, Mika Rättö, Antti Uusimäki ja Janne Westerlund. Myös joitain vanhempia jul kaisuja laitetaan vinyylinä ulos. Mitkä yhtiösi julkaisut nousevat mieleen merkkipaaluina. Molemmat herrat olivat isoja staro ja aikoinaan, mutta yhteistyö heidän kanssa oli mukavaa ja helppoa. Se tarkoittaa muutamaa fyysistä julkai sua per vuosi. Pete: – Lähes jokainen, ja niitä hän on tullut Goofinilta (ja Gas Re cordsilta) noin nelisensataa! Mutta toki alkuperäisten 50luvun artisti en julkaisut ovat olleet kohokohtia: esimerkiksi Jack Scottin Rave On ja Dale Hawkinsin Born In Louisiana. Soundi toteaa tähän vain, että aamen! Circle-näyttely Porin taidemuseossa 1.2.–31.8.2025. Toki paljolti fyysisten äänitteiden myynnin varassa operoivalle pienel le levymerkille ajat ovat vähintään kin haastavat. Toki työn kautta on muodos tunut myös iso kaveripiiri, ja se on mahtavaa. Esittelytekstissä Circleä kuvaillaan porilaiseksi ilmiöksi ”jonka toisteisen monumentaalinen ja veistoksellinen musiikki sekä performatiiviset live-esitykset tunnetaan maailmanlaajuisesti”. Jos joku hieno rockabilly/rootsbändi löytyy, niin pistän varmasti materiaalia ulos. TEKSTI: TIMO ISOAHO Circle-näyttely Poriin 10 SOUNDI. Alku vuodesta tulee ainakin Pääesiinty jien albumi ja kesällä Jussi Syren And The Groundbreakersin levy. Mika: – Kyllä se on aina niin sano tusti unohtumatonta, kun uusi ääni te julkaistaan. Ja olihan se ko meaa nähdä pienen japanilaiskau pungin levykaupassa omia julkai suja... Suureen näyttelyhalliin tilattu teos sisältää varta vasten sävelletyn äänimaailman, veistoksellisia elementtejä (muun muassa suuri 60-tahkoisen pentakis-dodekaedrin geometrista muotoa noudattava veistos) sekä yleisöä osallistavaa toiminnallisuutta. Miltä viime ajat ovat näyttäneet. Hienoja hetkiä olivat myös Helsingin Virgin Oilissa järjes tetyt Rockabilly Heavyweight Tour nament tapahtumat. Hakki: – Esimerkiksi muutamat varhaiset studioreissut vaikkapa Muleskinnersin ja The Stringbean sin kanssa. Kaikkiaan Bluelightiltä on tullut yli neljäsataa julkaisua, ja toivon mu kaan toiminta jatkuu vielä pitkään
ja 8.4.2025 Olavi 360° konsertit, joissa Uusivirran rinnalle nousee kolme eri orkesteria: Kamariorkesteri Avanti, UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Suomalainen barokkiorkesteri. Syyskuu julkaisi Susisinglen 1983. – Maailmankuvamme oli tuolloinkin varsin musta, joten ”goottisynkistely” istui hyvin omaan mielenmaisemaan ja asenteeseen. – Ollaan toki jo käyty treeni kämpällä kokeilemassa, ja ihan hyvinhän soitto tuntui sujuvan. Helsingin Musiikkitalossa soi 5.4. Kuva: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > K uv a: A l e ks an d r a Le m ke 80-luvun alkupuolella Seinä joella perustettu Syyskuu oli eräs Suomen ensimmäisistä postpunk/goottirockyhtyeistä. Sovituksia ovat olleet tekemässä Sanna Sal menkallio, Timo Hietala, Marzi Nyman, Arttu Takalo ja Tapio Viitasaari, ja konsertin johtaa kapellimestari Eero Lehtimäki. Lämpöalbumilta on jo julkaistu kappaleet Kello ja Mietin savua ja hiekkaa. Syyskuu merkitsi meille tunteiden rajua purka mista ja eskapismia, toteutet tuna äärimmäisellä punkasen teella. Hänen ja Koskisen tekstin tekometodi ei ollut tavallisimmista päästä. Toki täytyy mainita sekin, että Syyskuun nihilistinen ilmaisu sopii tähän nykyiseen maail manaikaan ja tilanteeseen oi kein hyvin! Onko luvassa muutakin toi mintaa. – Olen pitkään haaveillut mahdollisuudesta päästä omalla toiminnallani esiintyjänä ja tekijänä kaata maan pop ja klassisen musiikin välissä edelleen seisovaa, pohjimmiltaan täysin keinotekoista raja aitaa, Uusivirta toteaa tiedotteessa. Kaikista Lämpöalbumin sanoituksista vastaa toi mittajakirjailija Ronja Salmi. Olavi Uusivirta orkesteri maailmoissa K u v a: N et ta H au ta m äk i K u v a: Te ro A h o n en SOUNDI 11. Kerkko Koskinen julkaisee sooloalbumin Parhaillaan yllätyksellistä Olavin huone kiertuettaan lopet televa Olavi Uusivirta on jo ehtinyt julkistaa seuraavankin erikoiskonserttinsa. – Ensimmäinen keikka soite taan Seinäjoella joulukuun puo livälin tienoilla. – Syyskuun touhu oli kaiken kaikkiaan varsin kuluttavaa, ja melko pian levyn julkaisun jälkeen meidän tiet sitten er kanivatkin. Luvassa on siis täysin uudenlaisia tulkintoja Uusivirran tuotannosta. – Kirjoitettiin hyviä biisejä, mutta valitettavasti albumin tuotantopuoli jäi luokattomaksi. Tätä kirjoittaessa jälkimmäinen konserteista on loppuunmyyty. Syyskuu nousee tuolloin Rytmikorjaamon lavalle The 69 Eyesin kanssa, kertoo Ojajärvi. Kun rattaat saadaan nyt pyörimään, teh dään muitakin keikkoja ja kir joitetaan uutta musiikkia! TEKSTI: TIMO ISOAHO Syyskuu aktivoituu pitkästä aikaa Kesällä keikkalavoille palaavan Ultra Bran säveltäjä Kerkko Koski nen on pitkästä aikaa julkaisemassa myös sooloalbumin. Esimerkiksi keikoista ha luttiin olevan mahdollisimman raivokkaita ja tylyjä, kertoo The 69 Eyesin riveistä myöhem min tutuksi tullut basisti Arto ”Archzie” Ojajärvi. No, siihen oli tyytyminen, ja jat kettiin sitten keikkojen tekemis tä, muistelee Ojajärvi. – Instrumentaalimusiikin parissa kului paljon kauemmin mitä olin suunnitellut. – Ehdottomasti. Tammi kuussa ilmestyvä Lämpö on tuotannossaan laajalle levittäytyneen Koskisen kolmas laulettu sooloalbumi, ja edeltäjästään (Lolita, 2005) on kulunut peräti parikymmentä vuotta. Seuraavana vuonna ilmes tyi Satordebyyttialbumi. Syyskuun tarina ei kuiten kaan ole lopussa, sillä yhtye (Ojajärven ohella laulajakita risti Jyrki Kortesniemi, rumpali Ari Lahti ja saksofonisti Raimo KatajaRahko) on nyt aktivoitu massa. Kaikille tuli muita suunnitelmia eikä bändille löy tynyt enää aikaa. – Annoin Kerkolle liuskan verran täysin väli merkitöntä tekstiä, josta hän on veistänyt lopul liset sanoitukset esiin, Salmi kertoo. Nyt tein kappaleet nopeasti pelkällä pianolla ja kirjoitin mahdollisimman vahvoja melodioita, Koski nen kertoo tiedotteessa
Toisteiset elektroniset yksityiskohdat pitävät otteessaan ja muistuttavat paljon tuota maailmaa, jonka Rinneradio aikanaan minulle esitteli. Nikita Rafaelovin albumilla vierailijat ovat alalla jo pitkään loistaneita huippuartisteja tai sitten uusia innostavia tähtimuusikoita. K u v a: R eb ek k a H u o m o Nikita Rafaelov. Albumi kehittyy saumattomasti kuin hiljalleen autiomaassa surraava hiekkamyrsky. Kuultavissa on niin Adele Sauroksen, Teppo Mäkysen kuin Silva Kallionpäänkin soittoa. Valinnakseni osui klarinetti ja nimenomaan myös bassoklarinetti. V uosi oli ehkä 1996 tai 1997. Kuuntelin levyä tauotta, ja se toimi taustamusiikkina niin kotibileissä, kylmässä viimassa tallustellessa (tietysti Discmanilta kuunneltuna), kuin myös Gameboyn Donkey Kong -peliä pelatessa. En tiedostanut asioi den yhteyttä silloin, mutta nyt olen aika varma, että Rinneradio johdatteli minut klarinetin luo. Kaupunki, jonka asukkaita ei yhdistä mikään muu kuin tasaisesti sykkivä sydän. Mutta hetken päästä ilmeeni hiljalleen rentoutuu, tuntuu kuin istahtaisin 90-luvun scifi-leffojen sukellusveneen ohjaimiin. Tämä siis täysin omaa tulkintaani. Sellaisen, jonka äärellä pelata, pussata, hiiviskellä ja valvoa. Kappaleiden edetessä maailmat saavat uusia värejä. Samoihin aikoihin otin sivuinstrumentin ikuisen pianon pimputtamisen rinnalle. Meri ja sen mitä oudoimmat oliot viistävät ohi ja aika menettää merkityksensä. He tukevat kosketintaiteilijan maailmaa, jonka kauniista kudelmasta toivon ja uskonkin jonkun löytävän elämänsä levyn. Rafaelov esittelee ensin maailman, jossa on kuultavissa hiljalleen katuvalojaan sinne tänne sytyttävä pieni nukkuva kaupunki. Tällä matkalla haluan olla. Niin kuin elämässäkin usein käy: kun on hetki hengähdetty, siirrytään eteenpäin lähes rautahevosen lailla etenevien rumpujen ja hyvin muovisen, jopa liioitellusti kaiutetun pianosoundin maailmaan. Otsani menee ruttuun ja päätä kiristää. Syvän, tutkailevan ja jopa universumin äärettömiin sfääreihin kurottelevan teoksen. Näinä päivinä, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kirkasta valoa loistava kosketintaiteilija Nikita Rafaelov julkaisi toisen albuminsa Heart Does What Heart Wants. Rok oli tuolloin elämäni levy. En muista Donkey Kongin tunnusbiisejä, mutta sen muistan, että sängyltä piti nousta ja vaihtaa Islandisk-biisi, kun vuorossa oli vedenalainen maailma. Rinneradion Rok-albumi oli ilmestynyt ja vetäissyt minut täysin mukaansa instrumentaalijazzin, ambientin ja elektronisen musiikin maagiseen maailmaan. Kyseessä on albumin kolmas kappale Second Sun – ja kenenkä muunkaan kuin Tapani Rinteen kanssa. Teksti: Lotta Savolainen Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin Löytöretkellä > A-PUOLI Muuttaako syksy kaiken
”Lauseessa ovat läsnä samanaikaisesti epätoivo ja toivo. Kappaleessa niin mehiläistarhaaja, kuin koko ihmislaji ovat poissa. Toteamus ja ujo kysymys universumille ”ehkä syksy muuttaa kaiken” on ainakin omassa elämässäni toistunut useammin kuin jaksan edes laskea. Kesän lopulla tehosoitossani oli toisen debytoivan artistin Olvan esikoissingle Mehiläisille. Kyseessä on tuottaja ja musiikintekijä Emma Uusi-Kokon sooloprojekti, jonka äärellä ei kyllä ole kiire minnekään. Nyt lennä ötökkä, lennä. Kappale sai alkunsa, kun Olva kuuli radion luontoillassa perinteestä, jonka mukaan tarhamehiläisille tulee kertoa niiden tarhaajan kuolemasta. Laulun dystopia ei tunnukaan niin ahdistavalta. Olvan laulaessa ”kaikki meni niin kuin pitikin mennä” hän luo ympärilleen hyväksyvän ja turvallisen tunnelman. Tästä tulikin sun planeettas, onnea matkaan hyönteinen, onnea.” Odotan Olvan tulevia singlejä, sillä albumijulkaisuun povataan menevän vielä muutama vuosi. Vaimea piano antaa hetken päästä tilan pizzicato-viuluille, jotka soivat kuin sadepisarat ikkunassa. Kappaleen taikaa on myös sen mieletön sovitus, joka antaa tilaa soittimille esitellen jokaisen omassa uniikissa roolissaan. Melodian kuljetus sekä laulusoundin vivahteikas ja hienovarainen liike vaativat lempeästi kuuntelemaan. Ja vaikka kappaletta pohtisi, tarkkailisi, paloittelisi ja pilkkoisi osiin, niin kaiken jälkeenkin kokonaisuuden voi kuulla eheänä kauniina runona, jota ei tahdo unohtaa. Kyseessä on ihanan pehmeä kaihoisapoljentoinen laulu elämästä ja kuolemasta. ”Ja kaikki meni niin kuin kaiken pitikin mennä. Olva aloitti itse mehiläistarhaamisen kuusi vuotta sitten pölyttäjäkampanjoiden inspiroimana, mutta on sittemmin alkanut suhtautua mehiläistarhaamiseen kriittisesti. Kappaleen nimessä on varmasti kaikille jotain tuttua, ainakin kerran ajateltua. Artistin tiedotteessa kerrotaan, että Mehiläisille-kappale on osa Olvan laajempaa hyönteisaiheista projektia, johon kuuluvat lyhytelokuva Mehiläiskesä sekä parhaillaan työn alla oleva pitkä elokuva Mehiläisvuosi. Lauseessa ovat läsnä samanaikaisesti epätoivo ja toivo. Elokuva käsittelee ihmisten ja hyönteisten suhdetta sekä mehiläishoidon ristiriitaisuuksia. Turmeleva synkkyys ja pilkahdus valosta. Turmeleva synkkyys ja pilkahdus valosta.” Myrtsi Olva K u v a: A n n ik a Lu u k ko K u v a: Le ev i Ik o n en. Ehkä syksy muuttaa kaiken on Myrtsi-artistin debyyttisingle. Maailmasta, jossa meitä ei enää olekaan
Reissun jäljiltä kurkkuun kertynyt pöly huuhdotaan alas yhdellä tuopilla kantakuppilassa uusia levyjä hiplaillen. En lopeta kirjoittamista, mutta jokin siitä nuoruuden maailmasta jää nyt Soundin myötä taakse. Lehdet olivat minulle keino syventää omaa ymmärrystä sekä löytää uutta. Silti huomasin lokakuun Soundia lukiessani, että ajattelin jonkin nyt katkeavan. Se oli nimenomaan nuorelle jotain omaa: sain minulle osoitettua postia kuin aikuiset. Musiikkilehtien lukeminen oli tärkeä osa omaa musiikkikasvatusta. Tai näin olen halunnut uskotella itselleni. Kaiken voi hoitaa uimalla. Eri todellisuudet ovat entistä etäämmällä toisistaan. Onko se hyvä vai huono asia. Kaikista mahdollisuuksista huolimatta huomio kasaantuu vuodesta toiseen samoille julkai. Tällä hetkellä näemme monia vakavia esimerkkejä siitä, kun emme ajattele yhdessä. Tämä on viimeinen tekstini Soundi-lehdessä. Jeff Buckleyn ylitsevuotava paatos saa minut vaivaantuneeksi. Mutta ei löytämisen riemu ole minnekään kadonnut. Pateettinen lyriikka työntää minut kaivamaan hyllystä seuraavaksi instrumentaalimusiikkia. Olen tällä palstalla sanonut suoraan kaikista niistä asioista, jotka E n ole erityisen dramaattinen ihminen. 14 SOUNDI SOUNDI 15 Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Hengenvetoja siellä, missä happi on jo loppunut suille ja nimille. On aika hassuakin, miten paljon elämästäni olen käyttänyt erilaisten äänien kuuntelemiseen ja niistä kertomiseen. Kun osoitetarrassa luki nimi, jonka tunnistin omaksi, olin yhtäkkiä kuin hitusen enemmän osa tätä maailmaa. Tiedevastaisuus on lisääntynyt, ja ihmiset uskovat löytävänsä oman totuutensa. Suomessa on edelleen laadukkaita ja monipuolisia levykauppoja. Ihanteellisena lauantai-iltapäivänä unohdun selaamaan ja kuuntelemaan läpi omituisia turkkilaisia vinyylejä, kotimaista omakustannediskoa tai itäeurooppalaista jazzia. Se pitää osittain paikkansa. Yhteisellä kielellä ajatellaan yhdessä. Lukeminen ei tarkoita kuitenkaan yksinomaan uuden löytämistä. Musiikki on intohimon alue, jossa sylki saa lentää. Heillä on kaikki muut mahdollisuudet. Isot artistit ovat entistä isompia ja pienemmät entistä pienempiä. Ehkä olen sittenkin vähän dramaattinen. Nykyteineillä ei ole enää samanlaisia mahdollisuuksia valita monista eri musiikkilehdistä – pakollinen setämaininta! – eivätkä he välttämättä tätä valintaa enää tarvitsekaan. Olen tietoisesti pitänyt Soundissa kiinni eri tyylistä kuin millä kirjoitan sanomalehtiin. Nykyään uuden musiikin löytäminen on kaikille helpompaa, mutta osittain siksi juuri vaikeaa, koska valinnan mahdollisuuksia on niin paljon. Aloitin kirjoittamisen musiikkilehtiin 20 vuotta sitten teini-ikäisenä. Eniten nautin tuhlatuista tunneista levykaupoissa. Monille rehellisyydellä tai jonkin yhteisen todellisuuden kaistaleen jakamisella ei ole edes väliä. Mehukkaiden rypäleiden kohtalona on tulla syödyksi tai kitua rusinoiden lailla. Yhtenäiskulttuuri on julistettu jo kauan sitten kuolleeksi. Soundin yleisö tietää, millaisen lehden hengeltään se saa kerran kuukaudessa. Varmaan sekä että. Tulvan keskeltä löytää yhä helmiä. Siksi lukutaidon heikentymiseen on syytä suhtautua vakavasti. Myös sanomalehtikritiikeissä täytyy näkyä tunne ja intohimo, mutta Soundin kaltaisessa musiikkilehdessä voi hakea tekstiin lennokkuutta lehden historian alun ihanteista
Taide tarkoittaa yhä vähemmän yllättävyyttä. Tässä lehdessä olen saanut toteuttaa sitä kiinnostusta.”. Mutta sieltä pystyi vielä sentään näkemään vanhaan maailmaan. Syvemmälle saatana! Oli pakko oppia tulemaan aika vähillä resursseilla toimeen. Taide on aina jotain ihmistä suurempaa. Lukijoina olette todistaneet, että sellaiset hahmot kiinnostavat. Luetaan ja kuunnellaan. 14 SOUNDI SOUNDI 15 kotimaisissa toimituksissa oli viime kesän Coldplay-juttuputken jälkeen oikein mojova krapula. Tässä lehdessä olen saanut toteuttaa sitä kiinnostusta. Pian sitä ei enää muistanut, millaista oli joskus olla pinnalla. Mutta kuopassa ei kannata sortua syömään omia arvoja. Haluan porilaista Kuusumun Profeettaa lainatakseni jäädä pois hymyilevien laivojen satamassa. Mutta sen sivuilla voi ja jopa pitää olla syväanalyysiä näistä ilmiöistä. Moni lukija haluaa yhä yllättyä. Demokratian rikkaus on mahdollisuus olla eri mieltä. Kritiikki on aina rakastamista, joskus vähän lujaakin. Usein on huvittavaa seurata, kuinka epätoivoisesti musiikkilehdistö yrittää luoda tapauksia uusista keskinkertaisista julkaisuista säilyttääkseen jo menetetyn arvonsa. Työtä tehdään sitten siellä kuopassa. Hectorin jäähyväiskeikalle ehtii aina. Näin on hyvä. Kun vanha päätoimittaja päästää nyt ruorista irti, tuntui ainoalta oikealta päätökseltä jäädä pois Mikon kanssa samassa satamassa. Se on kuvittelun alue, jonka pitää myös joskus tuntua vähän pahalta ja turvattomalta. Nostalgiset ja turvalliset stadionkeikat toistuvat settilistoineen päivästä toiseen samanlaisina muina murmeleina. Kiinnostumme, koska taiteen takana on tragedia. Tätä palstaa olen kirjoittanut seitsemän vuotta. Usein se on vain omassa navassa kieriskelyä. Ensin on kaivettu se vähän pienempi kuoppa ja menty sinne seisomaan. Pelkästään sitä sisältö ei voi kuitenkaan olla. Ääni ei maailmasta häviä. Ei oikeasti ollut, mutta uskoteltiin. Saa tulla rohkeasti juttelemaan myös jatkossa. Kaikki eivät ole teksteistäni pitäneet ja huokaisevat nyt helpotuksesta. Ei ole salaisuus, että media seuraa entistä tiukemmin, mitä juttuja klikataan ja mikä lukijoita kiinnostaa. Sosiaalinen media tuo artisteja näennäisesti lähemmäksi yleisöä. ovat mielestäni ihan perseestä. Kysymme, onko tämä kirja suoraan kirjailijan omasta elämästä. Rolling Stone tarvitsee Taylor Swiftiä pysyäk seen hengissä, eikä lehti ole edes yrittänyt peitellä sitä. Toivon, että ”Kotimainen kulttuuri on paljon muutakin kuin vain kapea kärki, joka mediassa eniten näkyy. Samalla lailla olen kirjoittanut suoraan asioista, joita rakastan. Ja uudestaan, ja uudestaan. Ajattelen kulttuurialan väheneviä resursseja usein kuopan kaivamisena. Samalla voimme unohtaa taiteen. Sitten vähän ajan päästä kuoppaa taas syvennettiin. Ajattelen yhä, että on hoopoa ajatella pitämäänsä musiikkia niin nolona, ettei siitä saisi pitää. Ei muuta kuin äyskäri käteen ja kaikki äyskäröimään, kuten Jaakko Laitinen laulaa. Taiteesta emme kysy mitään, koska olemme päättäneet sen olevan liian vaikeaa myydä yleisölle. Se julistaa toimittajansa Rob Sheffieldin kieli Swiftin perseessä levyjä klassikoiksi jo ilmestyessään. Tällä palstalla olen saanut mahdollisuuden nostaa esiin monia unohtuneita tai turhan vähälle huomiolle jääneitä nimiä. Sieltä käsin on kevyempi vilkuttaa entistä raskaampana lähtevälle laivalle. Heille voin suositella jatkossa kirjoituksiani Helsingin Sanomista, jotta verenpaine ei pääse laskemaan. Lukutaitoinen voi lukea rivien välistä. Se on hengenvetoja siellä, missä happi on jo loppunut. Näiden vuosien varrella olen usein kohdannut teitä lukijoita kuppiloissa ja tapahtumissa eri puolilla Suomea. En halua popkappaleiden olevan saarnoja, mutta minäkeskeisenä aikana henkilökohtainen ei ole automaattisesti poliittista. Jos medialta kysytään, niin taide on redusoitunut joksikin, jota tekee henkilö X, joka on tärkeä. Musiikki ja taide ylipäätään ei kuulu sille alueelle, jossa alkaa asettaa itselleen tai muille rajoituksia. Kirjoittajana minua kiinnostaa kohdistaa katse sinne, minne moni muu ei katso. Pelkästään sivustaseuraaja huokaa, että antakaa Sheffieldin tehdä jo Swift-kirjalla ne haaveilemansa eläkerahat ja säästäkää meidät muut tältä typeryydeltä. Tälle on jatkuvasti vähemmän ymmärrystä. Siellä voi olla joskus vähän yksinäistä ja kosteaa. Jokainen vetää vuorollaan kassakoneen vivusta vielä kun ehtii. Kotimainen kulttuuri on paljon muutakin kuin vain kapea kärki, joka mediassa eniten näkyy. Joten eiköhän lauleta yhdessä kuorossa: minä suojelen sinua taiteelta. Parhaimmat tekstit naamioivat itsensä olemaan jotain muuta kuin mitä pintatasolla sanotaan. Niiden kanssa kuopasta voi kiivetä pois. Musiikkilehteä ei tarvita enää siihen, että sen sivuilla kerrotaan uuden Coldplayn tai Taylor Swiftin albumin julkaisusta. Mutta rakkaudesta kriitikkokin potkii. Vaarana on, että juttujen kohteiksi ja aiheiksi valitaan hahmoja ja näkökulmia, joiden tiedetään jo entuudestaan kiinnostavan ihmisiä. Ensimmäisissä teksteissä käsittelin kantaaottavuuden häviävää roolia kotimaisessa lyriikassa sekä guilty pleasures -käsitettä. Tanssimisen sijaan mietimme, saako Fred Again tehdä elektronista tanssimusiikkia, koska hän on rikkaasta perheestä. Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että Olympiastadionin vessakaaoksen sijaan minua kiinnostaa taide. On ollut hienoa olla niin samaa kuin eri mieltä ja vääntää hetki oluen äärellä. Otan vakavasti Paten soololevyn, vaikka se olisi paska. Esseeni Suomi-kantrin ulkopuolisesta Jarno Sarjasesta on ollut yksi luetuimpia tämän lehden kolumnejani viime vuosilta. Haluan kiittää päätoimittaja Mikko Meriläistä, työtäni tukenutta Taiteen edistämiskeskusta sekä kaikkia lukijoita. Taylor Swift on ennennäkemätön tähti, omalla tavallaan upea popilmiö. Uskon, että lukijat ovat usein fiksumpia kuin ajatellaan
Toinen oli Gloria Gaynoria ja toinen Virve Rostia. Kun laitoin Wigwamit soimaan ensi kertaa, aivoni lensivät takaseinään; niin siisti maailma avautui. Näitä ovat mm. Virve opetti minut rakastamaan rokkia ja iskelmää sekä laulamaan korkealta ja kovaa. PEKAN JA MINUN YHTEINEN SUOSIKKI Pink Floyd Piper At The Gates Of Dawn – Olemme molemmat nuorina hörhöinä fanittaneet Pink Floydin ensimmäistä. Musiikin opiskelu tieteenä ei varsinaisesti laajentanut horisonttiani, vaan teorioiden sijasta kiinnostuin musiikin sosiologiasta ja taiteen filosofiasta. Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Litku Klemetti NUORUUDEN PROGEVAIHEEN ALBUMI Wigwam Being – Löysin progen 15-vuotiaana Kuhmon kirjastosta. Kaikesta sellaisesta musiikista, jossa kuulee intohimoa ja elämän tarkoitusta. Sami tutustutti Se-yhtyeeseen ja coveroimme Kun valot sammuu -biisiä jo ennen kuin soitimme Yarin kanssa Se-musiikkia ympäri Suomea. Neil Young edustaa minulle popja rock-musiikin ydintä. Litkua inspiroi myös Barbra Streisand, josta tuli ”oman elämänsä Fanny Brice”, musikaalin nimikkotähtenä niin teatterissa kuin valkokankaallakin. Jukka Nousiaisen Ei enää kylmää eikä pimeää -levyä pidän yhtenä isoimmista Suomi-klassikoista. Kahdeksas albumi Funny Girl lainaa nimensä musikaalikomediasta, joka kertoo viime vuosisadan alkupuolen valovoimaisen komediennen ja laulajan Fanny Bricen urasta. ALBUMI, JOKA MUUTTI MUSIIKILLISEN SUUNNAN Räjäyttäjät Räjäyttäjät! – Ihailin Jukka Nousiaista jo aiemmin, mutta Räjäyttäjät räjäyttivät tajuntani joskus 2012, ja innostuin rock-musiikista samalla tavoin kuin progesta nuorena. Virve Rosti 20 suosikkia – Sain 7-vuotiaana ensimmäiset cd:ni joululahjoiksi. S anna Klemetin alter ego on vakiintunut hänen yhtyeensä nimeksi, mutta laulut ovat edelleen henkilöityneet tekijäänsä. Funny Girl on täynnä raikkaita, vetovoimaisia popmelodioita, mutta sanoituksissa on myös hyvin harkittua ja mietteliäämpää syvyyttä. Olin jo pitkään valmistellut tavallaan hauskaa albumia Litkun Euroviisut, mutta lopulta hyllytin sen ja aloin viime syksynä tehdä tarttuvampia popkappaleita. Edellistalvena tekemäni Mä rakastan sun exää toimi avainbiisinä muutokseen. – Jos edellisellä levyllä päästin melankolisemman tunnevoimani tulvehtimaan, nyt päästin pophenkisen musiikillisen leikillisyyteni vapaaksi. Neil Young, Joni Mitchell ja Nick Drake. Opin, että musiikissa ei ole sääntöjä ja proge on aina in. ALBUMI, JOKA LIITTYY OPINTOIHIN ORIVEDEN OPISTOLLA Betty Davis They Say I’m Different – Oriveden opistolla löysin itsestäni esiintyjän ja annoinkin palaa suodattamatta. 16 SOUNDI Neil Young Decade – On artisteja ja levyjä joita olen kuunnellut vuosikymmeniä. Betty Davis inspiroi heittäytymiseen räkäisellä funkillaan. Elämänvaiheeseen kuului kaikkea sellaista surkeaa, mitä on monella itseään hakevalla parikymppisellä. Monipuolisesta musanteosta sekä bändeistäni. Kuuntelin hänen toista albumiaan paljon asuessani yksiössäni Jyväskylässä. Nyt kun sävellysvaihe on taas päällä, muhimassa on kaksikin uutta albumiideaa, futuristinen levytys ja garage-tyylinen bändilevy. – Tylsintä kaikessa olisi tehdä pastissia jostain 70-luvun progesta tai punkista. Ihan kaikkea voi tehdä ilman mitään sääntöjä, niin kuin progekokeilut opettivat. Jotain, joka tuntuu samalla tavalla kodilta kuin aamukahvi. ALBUMI, JOSSA PALAAN VARHAISVUOSIINI KUHMOSSA ALBUMI, JOHON PALAAN AINA UUDESTAAN ALBUMI, JOTA KUUNTELIMME LITKU KLEMETTI -YHTYEEN ALKUAIKOINA Se Pahaa unta – Litkujen alun pari vuotta olivat täynnä ärhäkkää rokkia, epävireistä sähköbalalaikkaa, hauskoja tekstejä ja 80-luvun uutta aaltoa. Molemmat tietysti ihan omaehtoisia. – Se on sellaista draamakomediaa, mikä on myös paras elokuvalaji, Litku määrittelee. – Olen aina ollut kiinnostunut musiikista niin ilmiöinä kuin melodioina, harmonioina, soundeina ja sanoituksinakin. “Funny Girlin” tavoin Litku kokee hahmonsa syntyvän lavalla, kun hän improvisoi keikkojen kulkua ja viihdyttää yleisöä pienillä yllätyksillä ja iloilla. Olen saanut heittäytymisellä paljon anteeksi asioita, jotka eivät ole niin hyvin hallussa. Saatiin apuraha suunnitteluun, että kierretään Suomea pelkillä seuraintaloilla. Itsehän halusin naimisiin Syd Barrettin kanssa, mutta onneksi löysin Pekan, jonka kanssa jokainen päivä on psykedeliaa ja leikkiä. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN VAIKEITA MUISTOJA Joose Keskitalo Kaupungit puristuvat puristimissa – Joose Keskitalo on myös kulkenut mukanani ikuisuuden. Keikkapuolella luvassa on Maakuntailmiö-kiertue Jukka Nousiaisen bändin kanssa keväällä. K u v a: Sa k ar i P ii p p o. Näin säveltämisestä tuli myös juttuni
Scarlett 4th Gen -sarja laajentuu: 16i6, 18i16 & 18i20 Maahantuonti: Studiotec Oy |Kuusiniementie 20, 02710 Espoo | 020 7512 300 | info@studiotec.fi Valtava 120dB dynamiikka RedNet -konverttereilla. Uudistettu Easy Start -työkalu ja laajennettu Hitmaker Expansion -softapaketti. Uusi kuulokevahvistin tarjoaa parhaan Scarlett -kuuntelun. Paranneltu Air Mode tuo lisää fjongaa. Parannellut valorenkaat säätimen ympärillä. Parannellut valorenkaat säätimen ympärillä. Vielä mukavammat ja laadukkaammat kuulokkeet studiopaketeissa. Vielä mukavammat ja laadukkaammat kuulokkeet studiopaketeissa. Paranneltu Air Mode tuo lisää fjongaa. Uudistettu Easy Start -työkalu ja laajennettu Hitmaker Expansion -softapaketti. Uusi kuulokevahvistin tarjoaa parhaan Scarlett -kuuntelun. Täysin uudet etuasteet 69dB gainillä toimivat kaikkien mikkien kanssa. Täysin uudet etuasteet 69dB gainillä toimivat kaikkien mikkien kanssa. Scarlett 4th Gen -sarja laajentuu: 16i6, 18i16 & 18i20. Auto Gain ja Clip Safe -toiminnot. Auto Gain ja Clip Safe -toiminnot. Maahantuonti: Studiotec Oy |Kuusiniementie 20, 02710 Espoo | 020 7512 300 | info@studiotec.fi Valtava 120dB dynamiikka RedNet -konverttereilla
Primitiivisyyden puusta tietysti, sarkasmilla säestettynä.”. Mistä puusta Suomi putosi. Eittämättä kappale sai kin lisäresonanssia laman alettua. Se iski niin täsmällisesti ajanhetkeen ja esimerkiksi Radiomafian aloittamiseen, että ainakin Epe Helenius on jaksanut vuosi kymmenestä toiseen valittaa liiallisen radiosoiton syöneen levyn myyntiä. Kun Suomi putos puusta on aina ollut ja on edelleen aika häkellyttävän kova musiikillistekstuaalinen suoritus. On menty nyt viisi vuotta ja tul laan menemään jatkossakin. Muu ten muusikot haalittiin kappale kerrallaan, ja levyä äänitet tiinkin siellä täällä. Kun Suomi putos puusta syntyi Siekkareiden loppuvaihei den yhteistyökumppaninakin toimineen Riku Mattilan ohja uksessa. Sehän ilmestyi 1990luvun alussa, ja otsikko tuntuu tukevan tulkintaa. Kun Suomi puotos puusta on Ismo Alan gon ensimmäisen soololevyn avaus ja nimikappale. Muuan läheiseni ehdotti otsikkoa Martti Luther ja muovipussi. Ismo Alanko fanius on meitä muun ohessa yhdistänyt, ja tajusin kult tuurihistoriallisen pointin heti, joten sillä mentiin. Juntit alkoivat päästä käsiksi moderneihin mukavuuksiin, ehkä jopa liikkua maanpinnalla nelin jaloin. Rakennemuutos, ei mitään kevyttä hommaa. Jotain siinä menettää, luita voi murtua tai ajatus rakennelmia. Hän halusi laululähtöistä musiikkia, jossa jokainen yksittäinen kappale voitaisiin tarvittaessa toteuttaa eri para metreillä. Tätä prosessia kuvataan perusteellisesti Hannu Linkolan Soundiin vuonna 2020 tekemässä klassikkoalbumi jutussa. Yhtye oli vii meisimpien vuosien aikana hakenut linjaa usein aika onnistuneestikin, mutta Ismo halusi silti jotain muuta. Puusta pudonneista. Nimibiisissä sovittajana toimi Ahti Marjaaho. Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen ”Mistä puusta Suomi putosi. Jos Alanko joskus osallistuisi Vain elämäähän, kinuaisi kuka tahansa mahdollisuutta esittää sen. Puuceessä asioin nista oltiin edetty väritelkkariin. Vaikka kansikuva ei olekaan sieltä, kuvastaa se biisin ja levyn mielenmaisemaa täydellisesti. Vuonna 1990 Sielun Veljet oli teoriassa yhä olemassa, mutta käytännössä Alanko oli jättämässä sen taakseen. Ulkoistin asian Facebookiin. Mutta niinhän yhteis kunnatkin ovat. Eittämättä merkittävän rock hahmon merkittävimpiä teoksia. Suomalaisuutta todella määrittäviä biisejä on kuitenkin aika vähän. Nimibiisin tapauksessa Lopen kunnassa Hämeessä, Suomen epämääräisellä kuraisella maaseudulla. Alanko kertookin Linkolan haastattelussa kuunnelleensa uimahallin saunassa äijien juttuja ja pei lanneensa niitä nimenomaan myöhäis nousukauden absurdiin tunnelmaan. Finlandia, Ryysyranta, Pohjois-Karjala. Palsta tarvitsi vielä nimen. A loittelin tätä palstaa kesällä 2019 samoin kuin Soundiin kirjoittamis takin. Konsepti oli selvä: kirjoittaisin hienoista suomenkielisistä biiseistä. Voittoja, tappioita, kauneutta, rumuutta. Primitiivi syyden puusta tietysti, sarkasmilla säes tettynä. Niitä biisejä, joiden kautta suomalaisuutta on koetettu määritellä. Ja Ahti Marjaahon upea sovitus, jossa sahaaminen ja pöllien hakkaaminen luuppaa kirkollisen urkumelodian taustalla ja kertoo tarinaa työlle omistautuneista ja työhön kuolleista ihmisistä. Monet ovat vuosien saatossa ajatelleet, että Kun Suomi putos puusta on lamabiisi. 18 SOUNDI SOUNDI PB Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta (1990) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Luita murtavan rakennemuutoksen laulu Mutta sen ilmestyessä kesällä 1990 olisi pitänyt olla todellinen talousviisas ennustaakseen laman. Todellisuutta. Samalla se on osoittautunut täysin ajattomaksi laulu kirjabiisiksi. Tuolloin eläkeikäisten ihmisten maailma varsinkin maaseudulla oli muuttunut häkellyttävällä tavalla. Mutta puusta putoaminen sattuukin yleensä. ”Suo, kuokka ja Jussi / Martti Luther ja muovipussi.” Se on ikoninen säepari, vaikka jostain näkökulmasta se voi olla vähän hölmökin
Islannin ainutlaatuinen luonto ja muusta maailmasta eristäytynyt sijanti on läsnä myös Sigur Rósin musiikissa. 20 SOUNDI SOUNDI 21 Teksti: Aki Nuopponen MUSIIKKIA MANNERLAATTOJEN VÄLISTÄ Seesteistä ja jylhää, mystistä ja maanläheistä, avaraa ja dramaattista. Soundi matkusti Islantiin ja kertasi perustajajäsen Georg ”Goggi” Hólmin kanssa pian Suomeenkin saapuvan yhtyeen 30-vuotisen tarinan. Kuvassa on saaren Länsivuonojen katvessa sijaitseva pieni Flateyrin kylä, joka on sivussa pääkaupunki Reykjavikin sykkeestä, mutta Islannissa etäisyydet ovat suhteellisen pieniä ja kaikki tuntevat toisensa.. Islannin ainutlaatuisia maisemia kuvaavat samat adjektiivit kuin maan epätodennäköisintä menestystarinaa Sigur Rósia