This is masterclass melodic death metal.“ DECIBEL (USA) CD Digipak | Colored 2LP | PICTURE 2LP Limited Vinyl Boxset | Digital OUT: FEBRUARY 11th Exclusive editions and merchandise: www.atomic. rerecords CD Digipak I Colored Vinyl I Digital OUT: January 21st OUT: January 21st 12 beautiful acoustic versions of hymns like: ‚Don’t Say A Word‘, ‚Paid In Full‘, ‚A Little Less Understanding‘ ‚Alone In Heaven‘, ‚The Wolves Die Young‘ and more! 1/2 02 2 10,90 € (sis.alv) S O U N D I 1 / 2 2 2 POTKAISEE VUODEN KÄYNTIIN SLASH SARA DAVE GAHAN JOEY TEMPEST LUKIJOIDEN SUOSIKIT 2021 LYRIIKOIDEN KIEHTOVA MAAILMA OPPAINA TOMI JOUTSEN JA PEKKA KAINULAINEN AMORPHIS YLI 50 LEVYARVIO TA! KORN, BAD SAUNA, LASTEN HAUTAUSMAA, TEINI PÄÄ, PUNOMO, CULT OF LUNA, JETHRO TULL… So un dI 11 So un dI 11 H U O R A. rerecords | www.instagram.com/atomic. A masterpiece for the years to come!“ METAL HAMMER (GR) „“Halo“ is a continuation and expansion of Amorphis‘ sonic universe. „Amorphis have created a future classic. re-records.com www.facebook.com/atomic
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi JBL EON700 ja EON One MK2 ottavat kaiken hyödyn irti viimeisimmästä akustiikkatieteestä, elementtien suunnittelusta, kotelomateriaaleista, DPS-teknologiasta ja ohjausmahdollisuuksista eli lyhyesti sanottuna vievät äänentoistosi aivan uudelle tasolle. mikseri, Parametric EQ, polarity inversion, speaker delay) Kierronvaimennus (Automatic Feedback Suppression), ducking, 100ms speaker delay, parametric EQ Kierronvaimennus (Automatic Feedback Suppression), ducking, 100ms speaker delay, parametric EQ XLR Pass Thru XLR Pass Thru Bluetooth 5.0 striimaus 1 laitteeseen, ohjaus jopa 10 laitteeseen Bluetooth 5.0 striimaus 1 laitteeseen, ohjaus jopa 10 laitteeseen Taustavalaistu värinäyttö kaikkien parametrien säätämiseen Taustavalaistu värinäyttö kaikkien parametrien säätämiseen Universal JBL Pro Connect app Universal JBL Pro Connect app 100 tunnin kestotestaus tehtaalla 100 tunnin kestotestaus tehtaalla Kierronvaimennus (Automatic Feedback Suppression), ducking, Kierronvaimennus (Automatic Feedback Suppression), ducking,. 3-kanavainen digitaalimikseri 5-kanavainen digitaalimikseri 2 XLR combo, Bluetooth 3 XLR combo, 1 Hi-Z, 3,5mm/Bluetooth EON710 • 52 Hz–20 kHz (-10 dB); 65 Hz–20 kHz (-3 dB), Max SPL: 125 dB, 11,9 kg 37 Hz–20 kHz @ -10 dB; 45 Hz–20 kHz @ -3 dB, 19,3 kg 119dB akulla, 123dB verkkovirralla EON712 • 50 Hz–20 kHz (-10 dB); 60 Hz–20 kHz (-3 dB), Max SPL: 127 dB, 14,5kg EON 715 • 45 Hz–20 kHz (-10 dB); 55 Hz–20 kHz (-3 dB), 128 dB, 16,9kg EON 718S • 31–150 Hz (-10 dB); 40–120 Hz (-3 dB), Max SPL: 131 dB, 37kg (2-kan. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Olipa kyseessä bändikeikka, firmatapahtuma tai vaikka hääpuhe laiturin nokassa, JBL EON tarjoaa selkeän ja miellyttävän yläpään sekä erottelevan ja potkivan basson, joka jaksaa vääntää tunnista toiseen
ANTTI TUISKU BEHM . JVG . ERIKA VIKMAN . VOLA . F . GASELLIT HASSAN MAIKAL . BLIND CHANNEL CLEDOS . MOON SHOT . LÄHIÖBOTOX . SEXMANE . Liput myynnissä nyt! 15.-17.7.2022 • JOENSUU LIAM GALLAGHER . YEBOYAH. VIIVI . MOUHOUS OLAVI UUSIVIRTA . TONES AND I A36 . MAUSTETYTÖT X AGENTS TEHOSEKOITIN BATTLE BEAST . BEAST IN BLACK . ELLINOORA . HUORA . JESSE MARKIN LAURI TÄHKÄ . IBE . ALAN WALKER NIGHTWISH . INHALER
SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K, 00150 Helsinki 0400 445 603 • smi@smi-music.com • smi-music.com D E A N G U I T A R S P I K K U G EXHIBITION ULTRA
Soundi 1/2022 > Pääkirjoitus Tapahtuu näinä päivinä Tarkkailuluokka: Mary Ann Hawkins Elämäni soundit: Felix Lybeck/Bad Sauna Arttu Seppänen Martti Luther ja muovipussi: Popeda Soundi-haastattelu: Joey Tempest Lukijoiden suosikit 2021 Huora Amorphis Dave Gahan Sara Slash Levyarviot Teini-Pää Bazook Detset Cult Of Luna Dawn Of Solace Tractatus Musica Jazz kiinnostaa Sanoin kuvin Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K u v a: P ek k a N u rm i 6 SOUNDI 32 Amorphis K u v a: Sa m Ja m se n K u v a: Fr an s N y b ac k a 60 Teini-Pää K u v a: C ar o li n B ü tt n er 18 Joey Tempest K u v a: Ti m o Is o ah o 46 Slash K u v a: A u st in N el so n 66 Detset
Jörn Donneria mukaillen: musiikin kuunteleminen kannattaa aina. Tekstissä vilahtaa solkenaan artisteja, albumeita ja kappaleita. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Välillä ohimenevinä mainintoina, toisinaan pääosassa. Pääkirjoitus A PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Viikilän tyyli on lumoava yhdistelmä klassista kirjallista osaamista – kauniisti soljuvaa kieltä, pysäyttäviä ajatuksia ja hienosti rakennettua tekstiä – sekä omaperäistä lähestymiskulmaa niin idean kuin toteutuksen tasolla. L uen parhaillaan Jukka Viikilän toista romaania Taivaallinen vastaanotto, joka on samalla hänen toinen Finlandia-palkittu romaaninsa. Minulle musiikki on läsnä aina ja kaikkialla. Vaikuttava track record, ja täysin ansaitusti. Eksyin aiheeseen ihastellessani, kuinka tärkeäksi Viikilä on korottanut musiikin Taivaallisen vastaanoton henkilöhahmojen elämissä. Nyt kun ajattelen, niin täsmälleen samaa yhdistelmää arvostan musiikissakin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Esimerkiksi Airin How Does It Make You Feel. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka Printall ISSN 0785-0891 48. Viime kädessä sen merkitys kullekin ihmiselle rakentuu kuitenkin yksilöllisten kokemusten ja äärimmäisen henkilökohtaisten, selittämättömienkin tunnesidosten kautta. Jos en aktiivisesti kuuntele jotain, yleensä vähintään mietin, mitä kuuntelisin seuraavaksi. Musiikin kokeminen on luonteeltaan yhteisöllistä: musiikkia löydetään ystävien kautta, sitä kulutetaan yleisön joukossa ja siitä väitellään porukoissa. Mieleen putkahtelee yllättävissä tilanteissa satunnaisilta tuntuvia melodianpätkiä, jotka puolestaan ohjaavat mielialaani enemmän tai vähemmän tiedostetusti. Silloinkin kun se ei konkreettisesti soi tilassa, se täyttää ajatukset ja nostaa esiin muistoja. Sinällään täysin merkityksetön muisto, mutta sen ja kappaleen laukaisema tunne on lämmin ja arvokas. Tietyt albumit ovat kiinnittyneet elämäni tärkeimpiin hetkiin, kun taas joistain kappaleista tulee aina mieleen samoja, näennäisen yhdentekeviäkin tapahtumia. Totta tosiaan, tämähän on musiikkilehden pääkirjoitus. Viikilällä tuntuu lisäksi olevan erinomainen musiikkimaku! Kirja resonoi sen kanssa, miten itse koen musiikin. Tom Waits: Closing Time SOUNDI TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN SOIDESSA: The Dale Cooper Quartet: Astrild Astrild Cassandra Jenkins: An Overview On Phenomenal Nature Flamin’ Groovies: Teenage Head Teini-Pää: Maailma kyllä odottaa Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Ihmisen paras ystävä open.spotify.com/user/soundilehti. tuo mieleeni erään nuoruuteni liftausreissun ja nimenomaan yhden risteyksen Forssassa
Yleisön puute loi esityksiin maagisen vireen ja samalla se kertoi surullisella tavalla lockdown-tilanteesta. Siitä tehdään dokkarissa uusi versio Ursus Factoryn ja Raittisen toimesta. Sitten ajat muuttuivat tulee Jussi Raittisen & The Boysin kirjoittamasta vanhasta Tavastia-rock -biisistä. – Aloitimme Lime Green DeLoreanin seuraajan valmistelemisen jo vuosia ja vuosia sitten, ja tuolloin työskentelimme Yarin (Jari Knuutinen) kanssa. Lime Green DeLorean (2011) saa vihdoin seuraajan, sillä yhtyeen uusi albumi ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. helmikuuta. Eräs tällainen on Professor Longhair, jonka 1975 tapahtuneen keikan näki myös muuan J. – Ei. Viittaako dokumentin otsikko ennen kaikkea menneeseen pariin vuoteen. – Orkesterin perusta ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa, ja biisit kuulostavat edelleen 22-Pistepirkolta. Siinä mieles enteellinen juttu, et se oli Professor Longhair, koska sen jälkeen Tavastiasta tuli mulle jonkunlainen bluesin yliopisto. Eihän me tommosest professorist oltu koskaan mitään kuultukaan, mut aateltiin et kylhän Tavastialle pitää mennä. Ja Professor Longhair oli ensimmäinen professori!” Dokumentin ensi-ilta on – mahdollisesti – luvassa Tavastialla 2. Miten kuvailisit uusia kappaleita. Mitä muuta dokumentti tarjoaa. Huomautettakoon samalla, että yhtyeen nelikymppiset jäivät vaille huomiota vuonna 2020, joten juhlitaan sitten 42 vuoden mittaista taivalta. Valitsimme niistä osuvimmat yhteistyökumppaneiden (Harri Kerko ja Jarkko Viinamäki) kanssa ja otimme mukaan myös Yari-sessioiden parhaita paloja. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v at : A n tt i K u iv al ai n en. Tauon jälkeen jatkoimme töitä, ja kuvasimme esimerkiksi keikkoja tyhjällä Tavastialla. Sekin sopii meille hyvin! TEKSTI: TIMO ISOAHO Tavastiadokumentti on valmistunut Vuonna 1970 perustettu Helsingin Tavastia on eittämättä tunnetuin suomalainen rockklubi. – Tarkka aikataulu ei ole vielä tiedossa, mutta kyllähän levyn täytyy ilmestyä kuluvan vuoden aikana, sillä 2022 on varsin osuva ajankohta... Me olimme tuolloin yhtyeenä liian väsyneitä ja riitaisia, eikä työskentelystä tullut lopulta mitään, kertoo basisti, kosketinsoittaja ja laulaja Asko Keränen. Karjalainen. Sitten ajat muuttuivat on mukana myös tulevan DocPoint-dokumenttifestarin ohjelmistossa, ja YLEkin esittää dokkarin jossakin vaiheessa. Tämä levytysprojekti jäi lopulta kesken, mutta se ei ollut Yarin syy. – Näytös toteutuu, mikäli rajoitukset poistuvat tai koronapassi palautuu käyttöön. – Päätimme käyttää sulkuajan uuden materiaalin kirjoittamiseen. – Pääsin tutkimaan Ylen arkistoja ja kaivamaan esiin unohtuneita tallenteita. J. Otsikkona Kind Hearts Have A Run Run kuulostaa samaan aikaan surulliselta ja iloiselta, eli se sopisi meille mainiosti, sanoo Keränen. Vedettyään henkeä muutaman vuoden 22-Pistepirkko palasi keikoille syksyllä 2019. Vaihtelevuutta on kuitenkin mukana reilusti, ja biisit etenevät hyvinkin elektronisista maailmoista akustispohjaiseen tunnelmointeihin. Onko teoksella jo nimi ja julkaisuajankohta. Kun pandemia iski keväällä 2020, yhtye huomasi olevansa samassa pisteessä kuin lukemattomat muutkin: keikkoja ei olisi luvassa pitkään aikaan. Mentiin kattoon Proffaa ja se oli aivan hemmetin kova. Lopulta alustavia biisejä oli valtavasti, varmaankin yli sata. kertoo dokumentissa: ”Katottiin kaverin kans Hesarist, et mitäs Tavastial menee. – Dokumentti nytkähti liikkeelle 2016, ja ajatuksena oli juhlistaa legendaarisen paikan viisikymppisiä 2020. Kyseisen vuoden maaliskuussa kaikki muuttui, ja Tavastian ovet menivät kiinni. – Albumin työotsikko on Kind Hearts Have A Run Run, mutta lopullista nimipäätöstä ei ole vielä tehty... Se oli ihan niinku mullistava kokemus. Professor Longhair, USA. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia 22-Pistepirkolta uusi albumi vuonna 22 22-Pistepirkon edellisestä täysimittaisesta levytyksestä on vierähtänyt jo yksitoista vuotta. Paikan värikkäisiin vuosikymmeniin sukeltava dokumentti Sitten ajat muuttuivat on valmistunut, ja sen ohjauksesta vastaa Tavastian läpikotaisin tunteva Antti Kuivalainen. Tuleva materiaali on nyt saatu nauhoitettua, ja seuraavaksi on vuorossa miksaus
Cyan Kicksin taustajoukkot ovat samat kuin Blind Channelilla, eli Ranka Kustannus, ja biisiä on ollut tekemässä myös Amaranthen Elize Ryd sekä Death Cab For Cutiesta tuttu Chris Walla. Niin, ja rumpufillien kaistapäisyys on uudella levelillä. SOUNDI 11 Seremonian haahuilevat hippijamit Tamperelaisen Seremonian uusi Neonlusifer-studioalbumi ilmestyy helmikuun alkupuolella. – Jos vertaan uutta tulokasta edellisiin levytyksiin, lopputulos on harkitumpi, kulkevampi, holtittomampi, runollisempi, lyhyempi ja masentuneempi. Sanoitukset myös muodostavat kaaren, jonka aluksi sukelletaan maan poveen mätänemään, ja sieltä sitten kaivaudutaan kohti kosmista valoa. – Uuden levyn pohjat äänitettiin jo loppukesästä 2019. ”Psykedeliasävytteistä jytärokkia” soittavan bändin edellinen levytys Pahuuden äänet julkaistiin syksyllä 2016. Mistä tuli levyn otsikko Neonlusifer. Yhdeksäs albumi on luvassa kuluvana vuonna, ja siltä on nyt julkaistu ensimmäinen single Won’t Stand Down. Pitkä kypsyttelyvaihe taas palautti lopputulosta kohti alkuperäistä tavoitetta, ja lopulta säästimme vain olennaisimmat rönsyilyt. Sen suhteen ei liene kenelläkään valittamista. – Originaalina ajatuksena oli tehdä kompakti ja tiukka rokkilevy, mutta homma muuttui jo pohjasessioissa haahuileviksi hippijameiksi. Sen jälkeen kokonaisuutta rakennettiin kiireettömästi, ja pandemiapaskan mäjähdettyä tuulettimeen töitä jatkettiin vielä kiireettömämmin, kertoo kitaristi Ville Pirinen. K u va :N ell i K e n tt ä ISAAC SENE BESS K u v a: N el li K en tt ä. – Tosin kyseisen sanoituksen kirjoittamisen ja julkaisemisen välisenä aikana QAnon-öyhötys ja muu vähäjärkinen perseily on ehtinyt räjähtää vielä paljon tuskallisempiin mittoihin! – Ylipäänsä tekstit kumpuavat ympäröivästä maailmasta ja oman mielen apokalypseistä. UMK:n ehdokkaat julki Toukokuussa jännitetään, toistuuko Blind Channelin viimevuotinen Euroviisu-menestys. Kilpailukappaletta on ollut kirjoittamassa amerikkalainen hittinikkari Desmond Child. Suomen edustaja selviää 26.2. Tänä vuonna paikasta Cyan Kicks, The Rasmus, Bess, Younghearted, Olivera, Tommi Läntinen ja Isaac Sene. – Neon-sanassa on 80-lukulaisittain kiiltävä klangi, mutta meidän kontekstissa sillä on jokin ajattomampi, uhkaavan himmeä hehku. The Rasmus paljasti samalla joukoistaan poistuneen Pauli Rantasalmen korvaajan: kitaran varressa nähdään jatkossa Tiktakista tuttu Emilia ”Emppu” Suhonen. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: Sa m i Sa n p äk k il ä Muse aktivoituu raskaampana Muse on osoittanut elonmerkkejä. Tommi Läntisen edustuskappale on puolestaan irronnut Haloo Helsingin jäsenten kynästä. järjestettävässä Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Nimibiisissä kerrotaan ihmiskunnan tuhoon johtavasta Neonlusiferistä, ja siitä on varmaan aika helppo vetää yhtäläisyyksiä internetiin ja someen. Toisin sanoen toivottomuudessa onkin toivoa, ja matkallakin löydetään surusta kauneutta. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että luvassa on pitkästä aikaa raskaamman laidan Musea
Yhtyeen jäsenet itse eivät ole lähteneet laineille, mutta lautailutaustaa löytyy itse kultakin rullien ja lumen päältä. – Olen soittanut pienestä pitäen pianoa, kitaraa ja fonia, mutta tämä on vasta ensimmäinen varsinainen bändi, johon olen lähtenyt messiin kolmekymppisenä, Wilkinson nauraa. Alusta lähtien oli selvää, keitä bändiin tulee, Talja sanoo. Euroopassa ja Italiassa tavallaan se surffiskene on edelleen osa nykypäivän alakulttuuria, Wilkinson vertailee. Vaikka rautalangan kaikuja on kuultavissa monien nuorempien tekijöiden tekemisissä, erottuu Mary Ann Hawkins nuoruudellaan surf-soundin ”tavallisista pulliaisista”. – Oltiin fiilistelty yhdessä leffamusiikkimeininkiä ja sitä kautta idea bändistä lähti, kun selvisi, että ”säkin oot fiilistellyt tällaista musaa”, kertoo kitaristi Lauri Talja. Lopullisen päätöksen surf-bändin perustamisesta sinetöi Taljan ja yhtyeen toisen kitaristin Janne Niemisen laivamatka Tallinnasta Helsinkiin. A PUOLI Mary Ann Hawkins Elokuvallista rautalankaa H elsinkiläinen Mary Ann Hawkins tarjoaa surf rockillaan aallollisen Tyynenmeren tyrskyjä suomalaiselle musiikkikentälle. – Ehkä se on se, että musatyylimme on aika universaali ja siitä saa kaikki kiinni. Mary Ann Hawkinsin debyyttilevyn julkaisee toukokuussa Svart Records. En ollut siinä vaiheessa koskenut torveen muutamaan vuoteen, toteaa saksofonisti Niko Wilkinson. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti K u v a: A n tt i Se p p o n en. – Punk-tausta näkyy ja kuuluu meissä vahvasti meiningin ja arvojen puolesta, Talja sanoo. Tämä on hyvän mielen musaa ja se on varmasti iso vaikuttaja, Lauri Talja arvelee. 12 SOUNDI 12 SOUNDI 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. 1960-luvun taitteessa Suomeen rantautuneella surf-soundilla, joka ristittiin kotoisasti rautalangaksi, on merkittävä rooli täkäläisen rockja iskelmämusiikin kehitykselle. – Ehkä tämän ikäisten tyyppien ei olla nähty veivaavan tällaista musaa, joka ammentaa 50–60-luvun surffimeiningistä, mutta siinä kuuluu myös rouheampi tämän päivän kama, Wilkinson pohtii. Elokuvamusiikista innoituksensa saanut yhtye sai alkunsa vuonna 2016 ystäväporukan yhteisen fanituksen pohjalta. – Teillä tuli myös puheeksi, että 1960-luvun surffimeiningissä on mukana usein torvet ja sitten jätkät hoksasi, että oon soittanut fonia. – Se on ehkä sellainen hyvä läpileikkaus kaikesta siitä, mitä ollaan diggailtu, Wilkinson sanoo. Mary Ann Hawkins julkaisee debyyttikokopitkänsä vasta toukokuussa, mutta yhtye on ennättänyt kiertämään Euroopassa muun muassa Alankomaissa, Italiassa sekä Tšekissä. Soundtrackeistaan tunnetun Quentin Tarantinon maailman ohella yhteisiä suosikkeja löytyi niin Dick Dalesta kuin Ennio Morriconen spagettiwesterneistä. Taljan ja Wilkinsonin mukaan Mary Ann Hawkinsin musiikkiin ovat vaikuttaneet jopa enemmän elokuvat kuin yksittäiset artistit. Bändin jäsenten musiikilliset taustat tulevat myös pääosin muualta kuin perinteisistä surf-piireistä: Talja ja rumpali Eemeli Rimpiläinen vaikuttavat punk-bändi New Deadlinen riveissä, basisti Jussi Roine puolestaan Van Dammesissa, Wilkinsonin tausta sen sijaan on enemmän jazzin puolella. Nimi Mary Ann Hawkins napattiin 1930–1940-luvuilla vaikuttaneel”Musatyylimme on aika universaali ja siitä saa kaikki kiinni.” www.facebook.com/ maryannhawkinsband ta surffauksen pioneerinaiselta. Albumi jakautuu perinteisempää surf-paahtoa edustavalle A-puolelle ja elokuvallisemmalle B-puolelle, Lauri Talja vihjaa. – Tällaista musaa ei ehkä kuule Suomessa kuin rautalankaskenessä. Vastaanotto Suomen rajojen ulkopuolella pääsi yllättämään lämmöllä
+ SPECIAL GUESTS HELSINKI, Vanha Ylioppilastalo * JYVÄSKYLÄ, Lutakko * OULU, Club Teatria ** 22.5.2022 23.5.2022 24.5.2022 LIPUT NYT MYYNNISSÄ! * ** ALL THINGS LIVE FINLAND & NOISEGATE PRODUCTIONS PRESENTS:
Olin kuunnellut Dinosaur Jr.:ia ja eritoten You’re Living All Over Me -levyä. Bad Saunaa on liitetty punk-hommiin, mutta meillä se on vähän sellaista tee se itse -punkestetiikkaa, jossa ei haeta mitään genrekompromissejä tai kohdeyleisöjä. Mielestäni todella kiinnostava kokonaisuus ja todella inspiroiva! En ole vielä kerennyt kuunnella tältä bändiltä muuta, kun tää on ollut niin hyvä. Sitten tuli Skrillex ja pilasi kaiken kivan. Jukka Nousiaisen Huonoa seuraa tuli kans silloin ja näistä heräsi innostus rämistelyyn. – Vasta viime kesänä päästin muutamalle keikalle. TUOREIN INNOSTAVA ALBUMI VOIMASOITOSSANI Lowertown The Gaping Mouth – Hyvinkin uusi tuttavuus itselleni. Toinen tärkeä levy on Tracy Chapmanin Crossroads, koska isällä oli tapana herättää mut soittamalla sitä. Suomirock ei ollut kiinnostanut pitkään aikaan. Modest Mouse The Moon & Antarctica – Vartuin Porvoossa ja eniten niinä aikoina vaikuttanut bändi on ehdottomasti Modest Mouse. LEVY, JOSSA KITAROINNIN REILU RÄHINÄ TEKI VAIKUTUKSEN Happy Diving Big World – Tällä levyllä on aika lailla täydellinen särösoundi omasta mielestäni. Olisin voinut valita bändin alkuajan levyistä melkein minkä vaan mutta tätä on ehkä tullut kuunneltua eniten. Hienoja juttuja. K u v a: Je n n a So ik ke li LEVY, JOKA ON SOINUT NYT POTSLOJOA TEHDESSÄ Sonic Youth Sister – Potslojoa tehdessä ekan lockdownin aikaan leikin vaihtoehtoisilla kitaravirityksillä. – Isä soitti mulle tätä yks ilta ja todettiin yhdessä, jumanklavi miten kaunis ja täydellinen levy. Felix Lybeck ERIKOISIN SUOSIKKILEVYNI TYYLINI JA BÄNDINI TUNTIEN Burial Burial – Innostuin Burialista ja dubstephommista joskus 2008–2009. Nyt mennään päivä kerrallaan, ensi viikolla saan kolmannen piikin ja ehkäpä lepoa siihen päälle. Ostettiin toisillemme liput Sigur Rósiin Hartwall Areenalle 2013. Myös James Blake ja Airheadin ekat on tosi hyviä, Deep Medi -lafkaa fiilistelin myös. – Tein aika vauhdilla sellaisia biisinraakileita, joita alettiin kummempia miettimättä soittaa. Itse halusin kuunnella Bomfunkia tai Eminemiä, mutta veli piti huolen, että opin Smells Like Teen Spiritin alkufillin. Yleisön vastaanotto oli hurja, biisit osattiin ja albumi on jo loppuunmyyty. Bad Saunan toisen älpeen nimenä se on merkitykseltään käänteinen, sillä pandemiarajoitukset ja lockdownit eivät ole saaneet Felix Lybeckiä ja hänen soittokumppaneitaan vaipumaan sohvan pohjalle. Nyt välissä on ollut Kuuhullu-hommaa eli olen äänitellyt ja julkaissut mies ja kitara -pohjalta kasetteja. ALBUMI, JOKA OLI TÄRKEIN YHTEINEN SUOSIKKI ISÄNI JOCKEN KANSSA Sigur Rós Takk... Toki runnotaan kovaa ja huudetaan. Sen jälkeen tuli into päästää soittamaan sähkökitaraa ja myös muu bändi halusi päästä soittamaan särinää ja hurinaa. Toisia kovia olivati Bob Hund, Hail Seizures, Rancid ja Pixies. ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Nirvana Nevermind – Isoveli valisti, että jos haluan oppia soittamaan rumpuja, pitää kuunnella Nirvanaa. Schitzophrenian vire ei ihan onnistunut vaan siitä tuli ihan oma vire! (Bad Sauna, Kuuhullu). LEVY, JOKA TUO MIELEEN NUORUUSVUODET PORVOOSSA 14 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > V enäjästä muokattu slangisana potslojo tarkoittaa pitkällään lojumista, kanttuvei-olotilaa. – Vaikka korona-ajassa on paljon ikävääkin, vapaassa ja itsenäisessä musiikiteossa on kyllä hyvä meininki. Oli muuten vaikea. Samoja tyyppejä soittaa myös Weed-nimisessä bändissä, jonka Deserve-levy on ihan best. Puolet levystä onkin eri vireestä kuin perusvire. Apulannan Kolme olis kans, koska niiden keikka oli eka, jonka näin, 5-vuotiaana. ALBUMI, JOKA OLI VOIMAKUUNTELUSSA BAD SAUNAN ALOITTAESSA Teksti-TV 666 1, 2, 3 – Tekstareiden ekasta ep:stä tajusin että hitto suomeksi voi tehdä tällaista. Sonic Youthin nettisivuilta löytyi biiseissä käytetyt vireet, joten niitä testailin. – Ensimmäinen levy ilmestyi loppuvuodesta 2020 korona-aikaan, mutta julkkarit jäivät pitämättä, Felix tilittää. Joku sanoi, että tää albumi repee vähän liitoksistaan ja kyllähän me soitetaankin niin täysiä – tosi täysiä sillain hyvällä tavalla. Tykkään nimenomaan minimaalisesta, melankolisesta ja meditatiivisesta konemusiikista. Jos korona suo, maaliskuun alussa pidetään julkkarikeikka, vaikkapa molemmille levyille. Tammikuun puolivälissä ilmestynyt Potslojo on jopa debyyttilevyä Olen rikas sillä minulla on teidät rankemmin tykittelevä kitaralevy, jonka tekeminen vertautui luonnonvoimien riepotukseen
50,50 EUR T H E W A R O N D R U G S . N E T THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022. THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022 HELSINKI, JÄÄHALLI LIPUT ALK
2020 ehti palauttaa hitusen uskoa albumikonseptiin, mutta 2021 oli seuraavassa kuvassa sanomassa ”hold my beer”. Yeboyahin Perhosefekti-levyä edelsi huima hype ja hyvä tahto, mutta jos albumi tosiaan sai myrskyn aikaan jossain toisella puolella maapalloa, ei sitä ainakaan täällä kuultu. Jos Emma-gaala olisi firman pikkujoulut, voisi vetäistä vain johdon seinästä ja sanoa, että eiköhän jätetä lahjat ja viina tänä vuonna väliin, ”kun on korona ja kaikki”. Nyt vuoden parasta mainstreamia oli Chisun Mysteeri, jossa suloisen kipeä tunne puskee väkisin suljetuista kuulokkeista ulos tanssimaan. Dark Side pokannee tämän vuoden Emmagaalassa odotetusti palkinnon Vuoden biisi -kategoriassa. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen A-PUOLI > Populaarikulttuuriessee Kotimainen valtavirta lässähti V uosi sitten en olisi lyönyt vetoa siitä, että kaikista vuonna 2021 julkaistuista kappaleista juuri Blind Channelin Dark Sidesta tulisi vuoden isoin kotimainen hitti ja Spotifyn kuunnelluin biisi Suomessa. Niin kuin Cisse Häkkinen sanoi: ”Yks sana: me räjäytetään!” ”Tokmannin Black Friday -alesta saadun ämpärin pohjaa raavitaan muovilusikalla.”. Haloo Helsinki! päässee esittämään comeback-keikkansa Olympiastadionilla joskus vuonna 2031. Kun nyt vuoden 2022 alussa katson päättyneen vuoden kotimaista valtavirtamusiikkia, tunnen olevani kuin kuningas Théoden Kaksi tornia -elokuvassa. Vuosi 2021 oli kotimaisen valtavirtamusiikin osalta suorastaan fiasko. Vakavasti puhuen koronalla voi olla valtavirtakentän laimeuteen vaikutuksensa. Kennedyn murhan tienoilta. ja Williamin Penelope. Viimeinen romantikko -levyn julkaissut Ellinoora on ehdolla kutakuinkin jokaisessa hänelle sopivassa kategoriassa, vaikka levy on innoton ja kuulostaa sanakirjamääritelmältä tasapaksulle. Kaikki kunnia Blind Channelin nu metal -menestykselle, mutta tyrkyllä ei ollut kovin vahvoja kilpailijoita. Sitä toivon popmusiikilta vuonna 2022. Sen jälkeen tosin Sarumanin pommi räjäyttää Helmin syvänteen muurin palasiksi. Ei tullut Valittua kansaa, mutta tuli pari tylsää möhköä. Vauhti ei kiihdy, kun perässä hiihtää levy-yhtiön kokoushuoneen paniikilta kuulostava takuuvarma remix jo ennestään suositusta ruotsalaisesta räppikappaleesta Samma Gamla Vanliga. Kaksi vuotta sitten ehdotin, että Emma-gaalan voisi räjäyttää, mutta nyt gaala tarvitsisi jotain räjäyttävää ihan omia tarpeitaan varten. Katson Helmin syvänteen edustalla nuolisateeseen kaatuvia Sarumanin örkkejä ja horisen: tässäkö kaikki, mihin pystytte. Voittaja Måneskinista tuli sellainen menestys, jollaista tuskin kukaan viisuorganisaatiossa uskalsi toivoa. Loppuvuodesta julkaistu Vesalan Pulkka ei olisi ehtinyt sellaista saadakaan. Tai ainakaan niin ei olisi voinut tehdä ilman jälkipyykkiä. Sillä välin kuuntelijat voivat yrittää innostua heidän tuoreimmasta palkintoehdokkuuksia saaneesta Älä pelkää elämää -albumista, jonka sanoitusten ajankohtainen kommentaari tulee 60 vuoden takaa John F. Kuulostaa melkoisen hyvältä buffetilta tähän vuoteen nähden. Myös Blind Channelin menestys oli lotto voitto UMK:n uskottavuuden kannalta. Tulokassarjassa Hassan Maikal ja Sexmane julkaisivat isoilta lafkoilta sangen kelpuutettavat albumit. Syntyykö siitä ääni, kun Tokmannin Black Friday -alesta saadun ämpärin pohjaa raavitaan muovilusikalla. Viimeksi vuoden isoimman biisin tittelistä kisasivat esimerkiksi Behmin Hei rakas, Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään, Erika Vikmanin Syntisten pöytä, Arttu Wiskarin Tässäkö tää oli. Vai hilloaako joku hittiä parempia aikoja odotellessa. Monelle on varmasti vaikeaa olla luova, jos turvallisuuden tunne kärsii. Single jäi aivan liian vähälle huomiolle ja myös ilman Emma-ehdokkuutta. Portit murtuvat ja Théoden joutuu perääntymään. Euroviisut teki viihdeohjelmana parhaimman suorituksensa aikoihin. Sen näkee kaikkein selviten, kun katsoo Emma-gaalan ehdokaslistaa, jossa on luonnollisesti mukana vuoden suosituin kärki eli kaikki sellaiset isojen levy-yhtiöiden artistit, joihin on palkintokauden aikana laitettu edes vähän uskoa ja rahaa. Regressiota kuvaa kiusallisen tarkasti se, että Dark Siden ohella vuoden isoimpiin hitteihin kuului uudelleenlämmittely Matin ja Tepon 1980-luvun biisistä. Kuten Litku Klemetin Kukkia muovipussissa, Linda Fredrikssonin Juniper ja Sepikan En kestä kylmää lailla ahvenen. Dark Side oli sentään originaali sävellys. Musiikkikriitikon stereotypioita vahvistaakseni: indien puolella tuli todella monta onnistumista. Silti levy oli yksi vuoden isoimmista eikä sitä olisi voinut jättää ilman ehdokkuutta
Eivät kaukana kaupungista – Lempäälän, Pirkkalan, Ylöjärven seuduille heidät paikallistaisin. Mutta sillä ei ole väliä, kun Lucjan Czaplicki tykittää ilmoille suomirockin springsteeniläisimmän fonisoolon ja sen jälkeen biisi malttaa rauhoittua hetkeksi tunnelmoimaan parkkipaikalla pariskuntamme mukana (mielikuvissani se on Särkänniemen parkkipaikka Näsijärven rannalla, huvipuiston sulkeuduttua ja muututtua tummaksi kulissiksi suurjärven avaruutta vasten). Miestä ei tunneta nimenomaan lyriikastaan, mutta tässä tekstissä ei ole mitään teknistä vikaa ja se soi paljon aidompana kuin monet ulkopuolisten yritykset kuvitella Pate Mustajärven sisäistä elämää. Ehkä tulee konkurssi, ehkä avioero. Maaseudulla he asuvat, landeksi se nimetään ja tiekin pöllyää niin, ettei asfaltoidulla alueella alkutilanteessa olla. PB SOUNDI SOUNDI 17 Popeda: Repe ja Lissu (1992) Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa LUOJA RAKKAUDEN ENSIKSI LOI jo Tampe reelle, mahdollisimman rapealla ärrällä! Tuota kahden järven syleilyssä lepäävää metropolia ei biisi oikeastaan kuvaa, mutta se toimii merkitsimenä valoisalle tulevaisuudelle, alkavalle kesälle ja alkavalle aikuiselämälle. Todisteita väitteelle voi etsiä nimenomaan Svoboda-aikakauden Popedasta. Viiden vuoden päästä Repellä ja Lissulla on kaksi lasta ja ehkä he omistavat huoltoaseman, joka yrittää sinnitellä muuttuvien aikojen myllerryksessä. ”Todentuntuisuus” on klisee, mutta joskus on otettava kliseet käyttöön. Meillä on siis Repe ja meillä on Lissu. Kauniin mutta sopivasti rosoisen skenaarion näkeminen ulkopuolelta tuo kuvaukseen tarvittavaa intensiteettiä. Sillä kaupunkihan on Tampere, mikä muu muka. Useimmat rakkauslaulut ovat epämääräisiä, Repe ja Lissu ei. Tekstissä ei ole kovin paljoa sanoja, mutta kylläkin kaikki tarvittava, jotta kuulija voi visualisoida skenaarion ja ymmärtää sen käsittelevän asioita, joita todella tapahtuu. Ehkä rockabilly-kampaus vaihtuu muuksi. Sitä paitsi Markku Petander on Suomen aliarvostetuimpia populistisen rockin säveltäjiä ikinä. Eihän mihinkään suhtaudu niin kiihkeästi kuin sellaiseen, minkä on itse jo menettänyt. ”Rantaan maininki lyö/Näitä koviksia suojaa yö/Ei sitä nähdä saa/Hän puristaa/esiin kyyneleet, kyyneleet, kyyneleet.” Ja koko maailma soi! ”Luoja rakkauden ensiksi loi”, vakuuttaa Mustajärvi ja väite on uskottava juuri siksi, että se tulee niin epätodennäköisen suuren romantikon suusta. He ovat selvästi pariskunta jo valmiiksi, mutta eivät ehkä vielä kovin pitkäaikainen sellainen. Repe ja Lissu on mielestäni Popedan paras biisi, vaikka kilpailu tästä tittelistä onkin kova. Repellä on lievä kankkunenkin, mutta toivottavasti hän on kuitenkin ajokunnossa lähtiessään tyttöystäväänsä tapaamaan. ”Väite on uskottava juuri siksi, että se tulee niin epätodennäköisen suuren romantikon suusta.” O n olemassa monia parhaiden biisien kategorioita ja yksi keskeinen sellainen on ”paras biisi nuoresta kesärakkaudesta”. Kyllähän siinä olotilassa saattaa tiettyä seksuaalista painettakin olla. Näen heidät mielessäni: he ovat kuin Karjalan kunnailla -sarjan rockabilly-pariskunta nuorena. Vaiko Teiskon puoleen. Kenties parhaita tällaisia lauluja tehdään silloin kun ei enää olla aivan nuoria. Suomalaisia tällaisia kyseltäessä vastaisin sen olevan heittämällä Popedan Repe ja Lissu. On alkukesä, sillä ”aurinko lämmittää, vielä varjoissa viileää”. Ehkä se saa lisäpisteitä nimenomaan siitä, että on Paten ittensä sanoittama. Repe ja Lissu heräävät eri osoitteista, kumpikin ehkä asuu vielä kotona, jossain tuollaisessa hiljalleen rapistuvassa pienessä lievealuetalossa. Repessä ja Lissussa on maailmanluokan kitarateema, täydelli nen rakenne ja juuri sopivasti etukenoa muistuttamaan siitä, että Pirkanmaan soratiet eivät kuitenkaan ole New Jerseyn valtateitä ja että sora pöllyää toisin kuin asfaltin pinta. Vaikka se metropoliksi tekstissä nimetäänkin. Repe tykkää autoista ja niiden rassaamisesta, Lissu ehkä auttaa kyläkaupassa. Sitä eivät säveltäjä Markku Petander ja sanoittaja Pate Mustajärvi 1990-luvun alussa olleet, ainakaan verrattuna biisin ilmeisen parikymppisiin hahmoihin. Sen Mustajärvi ohittaa elegantin pikaisesti: ”Hän ajaa Lissunsa luo ja latinkinsa hälle suo.” Ja sitten lähdetäänkin Martti Luther ja muovipussi A-PUOLI > Teksti: Niko Peltonen
18 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu
Varhaisen teini-iän haparoivat bändiviritelmät alkoivat väistyä 80-luvun alkupuolella, kun Tempestin nimeämä Europe voitti rockin Ruotsin mestaruuden. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja isosisko. Pärjäsin ihan hyvin koulussa ja varsinkin pikkuskidinä tykkäsin kovasti pallopeleistä. SOUNDI 19. J oey Tempest – syntymänimeltään Rolf Magnus Joakim Larsson – syntyi Upplands Väsbyn kunnassa Tukholman pohjoispuolella 19. Lopullinen niitti oli se, kun eräs isäni ystävä opetti minulle kolme sointua. Ja lisää on luvassa. Minulle taas kävi päinvastoin, ja erityisesti kitaran soittaminen alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. – Se taisi olla aika tavallinen. Vanhempani eivät olleet mitenkään musikaalisia, mutta meidän kotiin hankittiin silti piano ja kitara. Jalkapallo ja jääkiekko viehättivät energistä pikkupoikaa, mutta hänen silmänsä alkoivat kiilua toden teolla vasta musiikin ja erityisesti oman kitaran äärellä. Yhtä monta vuosirengasta on kerännyt Tempestin kirjoittama The Final Countdown, eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista rockbiiseistä. Joey Tempestin rakkaus populaari musiikkiin syttyi hyvin nuorena. Isä ja äiti taisivat luulla siskoni innostuvan soittamisesta enemmän, mutta lopulta hänen innostuksensa hiipui aika nopeasti. Millainen oli lapsuutesi. Olin silloin ehkä 8-vuotias, ja aloin heti haaveilla omien biisien tekemisestä. Se oli väärä luulo, sillä bändi on julkaissut uuden vuosituhannen puolella useita juurevia ja rouheita rocklevyjä. Jo pitkään Lontoon liepeillä vaimonsa ja kahden poikansa kanssa asunut Joey Tempest lähti soolouralle vuonna 1992, ja monet luulivat ”Teinipoikien suuruudenhullut unelmat alkoivat kuin alkoivatkin toteutua” JOEY TEMPEST: Europen tarinan olevan ohi. Sen jälkeen ei vierähtänyt kuin neljä vuotta, ja käytännössä koko länsimaista musiikkia kuunteleva maailma tunsi Europen – tai ainakin The Final Countdownin fanfaarimaisen päämelodian. Tänä vuonna hänen elämäntyönsä, miljoonia ja taas miljoonia levyjä myynyt Europe viettää nelikymppisiä. elokuuta 1963
– Osallistuimme ensimmäistä kertaa järjestettyyn Svenska mästerskapen i rock -skabaan, ja vaihdoimme samalla bändin nimen Europeksi. Jonkun uuden säveltäminen tuntui maailman siisteimmältä jutulta, eikä tunne ole koskaan kadonnut. Joku saattaa ihmetellä, miksi 19-vuotias aloitteleva muusikko antaa pakit Yngwielle ja Los Angelesille, mutta päätös oli minulle aivan selvä. Musiikki ja laulu muodostivat kombinaation, joka kiehtoi minua tavattomasti. Halusin luoda oman uran nimenomaan John Norumin kanssa, ja me olimme pääsemässä hyvään vauhtiin Forcen kanssa. Ja tiedätkö mitä. – Wings Of Tomorrow ilmestyi alkuvuodesta 1984. Ne teinipoikien suuruudenhullut unelmat alkoivat kuin alkoivatkin toteutua! Lopulta vuodesta 1982 tuli käänteentekevä myös sinulle. Minusta olisi voinut tulla ihan varteenotettava kitaristi, mutta se olisi vaatinut hirvittävän kovaa treenaamista. Perustajajäsen John Norumin korvasi uusi kitaristi Kee Marcello (kuvassa vasemmalla).. Olin silloin ehkä 8-vuotias, ja aloin heti haaveilla omien biisien tekemisestä.” Vuonna 1987 Europe oli maailman suurimpia rockbändejä. Osasin ne kolme sointua ja opin koko ajan lisää, joten pystyin tekemään biisejä. Pääsimme esiintymään myös Suomeen, ja ensimmäinen keikka tapahtui jollakin festarilla Blackfootin kanssa. Muistan edelleen elävästi hetken, kun soitin Nykistä bändikavereilleni ja kerroin meidän saaneen maailmanlaajuisen levytyssopimuksen. Kun olit 15-vuotias, näit John Norumin soittavan kitaraa. Kieltäydyin kunniasta. No, reissu ei ollut turha, sillä monikansallinen Epic Records ilmoitti haluavansa Europen talliinsa. – Hot Recordsilla tajuttiin yhtyeen potentiaali, ja saimme tehdä kakkoslevyn selvästi isommalla budjetilla. Ensimmäinen albumi Europe ilmestyi keväällä 1983. Tukholman seudulla oli tuolloin eräs toinenkin lahjakas kitaristi. Nauhoitimme Wings Of Tomorrow -albumin Abban Björn Ulvaeusin ja Benny Anderssonin perustamalla Polar-studiolla Tukholman keskustassa, ja levyn tuotti herra nimeltään Leif Mases. – Amerikkalaiset levy-yhtiöt etsivät siihen aikaan uusia rockbändejä, ja Wings Of Tomorrow tuntui herättävän kiinnostusta rapakon takanakin. Vastaanotto oli varsin lämmin, ja lähdimme promotoimaan albumia tien päälle. – Siinä oli jotakin selittämätöntä imua. Edellisenä vuonna ilmestynyt The Final Countdown myi kultaa ja platinaa ympäri maailman. meriittilistalta löytyi muun muassa Led Zeppelinin In Through The Out Door. Palkintona oli levytyssopimus paikallisen Hot Recordsin kanssa, ja se oli meille aikamoinen lottovoitto. Vuonna 1982 kävi niin, että Yngwie lähti luomaan uraa Yhdysvaltoihin, ja hän pyysi minua mukaansa. Suomalaiset fanit olivat nimittäin paljon villimpiä verrattuna hillitympiin ruotsalaisiin. Muunkin maailman ovet alkoivat avautua Europelle jo samana vuonna, vaikka läpimurtolevy The Final Countdown ilmestyi vasta keväällä 1986. Se taisi olla eräs käännekohdista muusikon urallasi. – Soitin silloin kitaraa, mutta en todellakaan ollut kovin kaksinen soittaja, ja vähän myöhemmin aloinkin pelkästään laulaa. Hän oli Force-diggari. – Joo, Yngwie Malmsteen. Yhtyeen nimi oli Made In Hong Kong, ja esiinnyimme koulussa luokkakavereillemme. Pian soitimme samassa yhtyeessä, ja sen nimeksi tuli Force. Mikä oli ensimmäinen varsinainen bändisi. Tajusin heti, että minun täytyy päästä samaan bändiin tämän superlahjakkaan kaverin kanssa. Tai no, ”keikan”. Olin tuolloin vasta 21-vuotias, ja olin yhtäkkiä lähdössä New Yorkiin tapaamaan maailman suurimpien levylafkojen edustajia... John oli minua vuoden nuorempi, mutta hän oli jo 14-vuotiaana aivan uskomaton soittaja. Muistan kuulleeni radiosta Elviksen, Elton Johnin ja David Bowien biisejä ihan pikkuisena, ja olin täysin lumoutunut niiden äärellä. – Ehdottomasti. Olimme nimittäin ehtineet lähestyä eri lafkoja jo moneen otteeseen, mutta vastaus oli aina sama: ”Laulakaa ruotsiksi, katsotaan sitten uudelleen.” No, äidinkielen käyttäminen ei ollut osa pitkän tähtäimen suunnitelmaa, sillä meidän tähtäimessä oli koko planeetta. Kisassa oli mukana tuhansia yhtyeitä, mutta me pesimme kaikki muut. – Meillä saattoi olla jotakin ”mielikuvitusyhtyeitä” jo aikaisemmin, mutta muistan melko varmasti sen, että soitin ensimmäisen keikan yksitoistavuotiaana. Levy sisälsi kappaleen Seven Doors Hotel, joka nousi pieneksi hitiksi Ruotsissa ja Japanissa. 20 SOUNDI > Soundi-haastattelu Oletko pohtinut, miksi musiikki vei sinut mennessään. Maailman valloittaminen oli parikymppisten utopistista uhoa, mutta sellaisia me olimme – täynnä itseluottamusta. ”Skaalojen hinkkaaminen” taas ei tuntunut omalta jutulta, sillä halusin palavasti kirjoittaa omaa musiikkia. Ystävystyimme nopeasti ja huomasimme, että me molemmat rakastamme samoja bändejä: Deep Purplea, Thin Lizzyä, Led Zeppeliniä, UFOa ja niin edelleen. Hänen ”Lopullinen niitti oli se, kun eräs isäni ystävä opetti minulle kolme sointua. Erään kerran hän kutsui minut treenikämpälleen Tukholmaan, ja soitimme siellä joitakin Forcen biisejä. Suomen-konsertteja järjestyi sitten enemmänkin, ja me rakastimme sitä