. . . . . HELSIN KI ! HALOO ”TÄMÄ MAAILM A EI KAIPAA YHTÄÄN ENEMP ÄÄ VASTAK KAINAS ETTELU N LIETSO MISTA”. . . . . . 13,90 € (sis.alv) SAMULI PUTRO > > PARADISE LOST > > NEITI OLGA > > TWIST TWIST ERKINHARJU 9/ 20 25 ?. . . . . . . . . . . . . . . . . ?. . .
LAPPEENRANTA • TO 29.1. Legendaarisen The Beatlesin ikivihreät hitit suomeen 2026! Liput alk. JOENSUU LA 31.1. 59,90 € “Upea valoshow!” “Taitavat muusikot!” “Ylitti täysin odotukset!” Palkittu show ja uskomaton soundi TO 15.1. OULU • PE 23.1. Tampere-talo 6.2. 45€ Showtime 19:00 Väliaika 30 min ikärajaton 1.2. Kulttuuritalo, Helsinki 4.2. OULU LA 24.1. Konserttitalo, Turku 5.2. LAHTI TI 20.1. PORI • LA 17.1. Hyvinkääsali PRESTIGE CHAMELEON INTERNATIONAL & GRAMOPOP PRESENT LIPUT ALK. KUOPIO, KONSERTIT 19.00 (JOENSUU 20.00). JYVÄSKYLÄ • KE 21.1. NIVALA • TO 22.1. HELSINKI • SU 18.1. MIKKELI • PE 16.1. Kuopion musiikkikeskus 2,2, Madetojan sali, Oulu 3.2. TURKU • SU 25.1. KOUVOLA • PE 30.1. HYVINKÄÄ KE 28.1. TAMPERE • TI 27.1
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Herranen & Hirvonen hyvänteossa 10 Löytöretkellä 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Cvpri 16 Soundi-haastattelu: Twist Twist Erkinharju 22 Samuli Putro 28 Pearly Drops 32 Paradise Lost 36 Neiti Olga 38 Haloo Helsinki! 44 Martti Luther ja muovipussi: Lyyti 46 Elämäni Soundit: Emma & Matilda 48 Levyarviot, pääosassa Neiti Olga 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 9/2025 16 22 28 32 38 KU VA : TIM I ISO AH O KU VA : MO RR IG AN RA W SO N KU VA : TE RO AH ON EN KU VA : VIL LE JU UR IKK AL A KU VA : MA RE K SA BO GA L 5
Poika näkee vain isoja kiekkoja. Aina silloin tällöin, kun sille päälle sattuu, teknisesti monin puolin epätäydellinen älppäri kuitenkin sujahtaa pussistaan. Ensimmäinen ajatukseni on: mitä, minun upeilla, mahtavilla laitteillaniko. Lopputulema on aina sama: kuin tulisi kotiin. Suosittelen cd-keräilijän uraa. Tai ei nyt oikeastaan leijukaan, vaan heiluu teinin kädessä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Pian ilmatilan valtaavat Sweet Leafin viehkot soinnut. Jälkeenpäin saan pojan äidiltä viestin, jossa hän kiittää tuokiosta, joka oli kuulemma ollut lapselleen merkittävä. Itse en oikein osaa olla, vaan alan järjestellä kaiken maailman tavaroita ja pyyhkiä levyhyllyn pölyjä. Sen takana seisoo Master of Reality. Master of Realityn soidessa fiilis on vieläkin syvempi. Pohjimmiltaan kyse on vinyylien kanssa hääräilyn kaltaisesta ”postimerkkeilystä”. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Marek Sabogal TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 9/25 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Jonna, Isoaho Timo, Järvinen Samuel, Kantola Karoliina, Keränen Toni, Koskinen Kimmo, Laine Pekka, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Nordlund Tomi, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Rajala Vilho, Savolainen Lotta, Siltanen Vesa, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. Saman toteamiseen ei ehkä tarvita tutkimuksia. Sukellus digitaalisen toiston bittivirtoihin on ollut virkistävä ja mielenkiintoinen. Teinin ilmiselvä innostus tarttuu ja kantaa omiin haivenvuosiin. Kuten asiaan kuuluu, neuvoni valuvat kuiviin. Kuuntelun jälkeen selitän tiiviisti, miksei vinyyli ehkä ole nykymaailman 16-kesäiselle se paras formaatti. Poika istuu oikeaoppisesti sohvan sweet spotissa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Laserlevy tulee vielä ja kovaa, ja juuri nyt on aika pyöriä kirppareilla. Usein laadullisesti heikot levyt maksavat hitosti, laitteiston on oltava säällinen, että niistä saa irti mitään, ja tätä rataa. Kokeilkaapa. ÄÄNENAVAUS Ø (Mika Vainio) Sysivalo SOUNDI 9/2025 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Sapata Veins Sprints All that Is Over Liv Andrea Hauge Trio Døgnville Cate le Bon Michelangelo Dying D ing dong. Tuttavaperheen 16-vuotias poika on saapunut pyytämään, saisiko kuunnella levymessuilta ostamansa Sabbathlp:n, koska hänen oma vinyylisoittimensa on niin heikossa hapessa. Ehkäpä tilanteessa on jotain liikuttavaakin. Samalla mietin, että kylläpä kuulostaa saakelin hyvältä. Matti Riekki päätoimittaja Todellisuuden mestarit. Pölykansi syrjään, levy muoveistaan ja lautaselle, klamppi päälle. Ohjaan pojan sisään ja olohuoneeseen. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 51. Myönnyn jurosti. Pari päivää myöhemmin meiliboksiin kilahtaa tutkimus, jota voi tulkita niinkin, että vaikka matkapuhelin on ”äänentoistolaitteiden” ykkönen, fyysisellä levylläkin on paikkansa ja tulevaisuutena – myös nuorison parissa. Tai ei nyt oikeastaan seiso vaan leijuu. Muutaman viime vuoden aikana ison mustan pyörittelyt ovat jääneet vähiin. Ääni vain on tavallaan takuupuhdasta – muttei suinkaan steriiliä, ellei niin välttämättä halua. Riittää kun karauttaa lähimpään levykauppaan vakoilemaan. Avaan ulko-oven. Löytyy striimeriä, erilaisia d/a-muuntimia ja monenmoista tilpehööriä
Nyt kulma oli erilainen. – Jos lahjoittaa kympin rahoista, joita saattaisi tarvita omiin asioihin, ja kokee, että sillä voi saada aikaiseksi hyvää, se merkitsee valtavasti. – Me haluttiin kirjoittaa biisejä, jotka aidosti välittää tärkeitä tunteita ja ehkä auttaa ihmisiä, jotka painiskelevat erilaisten haasteiden kanssa. T sielu. Herranen jatkaa, että vaikka elämä loppuisi aivan liian aikaisin, siinä voi olla hyviä hetkiä. Biisien piti olla hyviä, jotta ne kiinnittävät oikeasti huomion. Herranen ja Hirvonen eivät halunneet lähestyä levy-yhtiöitä ja kysellä, haluaisivatko artistit mukaan projektiin. Monet kappaleista kirjoitettiin Herrasen mukaan useampaan kertaan, ennen kuin ne tuntuivat oikeilta. Levyllä kuullaan vierailevia laulajia kuten Tanya Kemppainen (ex-Lullacry), Hanna Pakarinen ja Tomi Joutsen (Amorphis) tulkitsemassa raskaasti rokkaavia kappaleita. Ajatus on hieno, mutta biisit tuntuvat suorittamiselta, eikä kappaleen sisältö ehkä aina täysin korreloi tarkoituksen kanssa. Hyvää tehdään maailmalla niin suuressa kokoluokassa, että tavallinen kansalainen saattaa kyseenalaistaa, merkitseekö hänen pienempi panostuksensa mitään. – Luimme We4You-järjestön avustamien lasten tarinoita, jotka ovat todella liikuttavia. Kukin kykyjensä mukaan Tapahtuu näinä päivinä. – Kirjoitin biisejä tietty laulaja mielessä. Eikä näiden erityislasten elämä ole ollut siihenkään asti helppoa. Livenä Hetket-kappaleita voi kuulla albumin levynjulkkarikeikalla Helsingin Semifinalissa 7. – Yksi laulajista ihmetteli ääneen, miksemme ole kosiskelleet levy-yhtiöitä mukaan maksamaan projektia. – Paikoin tuntuu, että musiikin pitäisi välittää vain hyviä fiiliksiä, saada takapuoli heilumaan ja myydä kaljaa, mutta se on myös äärimmäisen hyvä keino todeta vakavia asioita, Herranen sanoo. 8. Varjot-levyllä Herranen ja Hirvonen kirjoittivat koskettavia lauluja tärkeistä inhimillisistä aiheista, esimerkiksi lähiöongelmista. Albumilla on erittäin tärkeä lisäjuonne: sen tuotot ohjataan We4You-järjestölle, joka toteuttaa parantumattomasti sairaiden lasten viimeisiä toiveita. Hetket-albumilla haluttiin pitää huolta myös siitä, ettei sen sävellyksiä ole tehty hutaisten. Me ei haluttu. We4You toteuttaa näiden lasten toivomuksia. Meillä kaikilla on oikeus arvokkaaseen elämään ja hyviin hetkiin. marraskuuta. Kyse on lapsista, jotka tulevat kuolemaan vaikka kymmenvuotiaina. Kaksikko haluaa rohkaista ihmisiä tekemään hyvää omilla vahvuuksillaan. Tanyan kappaleen piti alun perin mennä eri laulajalle, joka ei sitten sopinutkaan mukaan. – Kaikki, jotka ovat mukana levyllä, ovat mun tuttuja, jotka haluavat olla mukana, Herranen kiteyttää. Idean isiä ovat musiikin moniosaajat Mikko Herranen ja Timo Hirvonen, jotka tekivät yhteistyötä jo kaksi vuotta sitten julkaistulle Herrasen sooloalbumille Varjot. M arraskuussa julkaistaan albumi nimeltä Hetket. – Me tultiin Hirvosen kanssa siihen tulokseen, että hyvän tekeminen ei saa olla vain järjestöjen ja rikkaiden tahojen yksinoikeus. – Hyväntekeväisyyssingleiltä tai -levyiltä tuntuu toisinaan uupuvan SPOTISSA > > TEKSTI AKI NUOPPONEN > > KUVA TERHI YLIMÄINEN Mikko Herranen ja Timo Hirvonen rakensivat hyväntekeväisyy s albumin laulajavieraiden kera. Tanya oli just oikea tyyppi siihen biisiin ja oli mukana täydestä sydämestään, Herranen kehuu. Mietittiin, missä me ollaan hyviä, ja haluttiin tehdä sillä hyvää muille, Herranen taustoittaa. – Ihmisen elämän arvoa ei voi mitata sen mukaan, miten paljon hän saa siinä aikaiseksi. Me halutaan välittää viestiä, ettei isoja yhtiöitä tarvita tekemään tällaista hyvää. Kauan poissa parrasvaloista olleen Tanya Kemppaisen kanssa äänitetty Sä lähdet ei kuulunut tähän kategoriaan. Aina voi tehdä oman osansa omalla tavallaan, Herranen painottaa
LAPPEENRANTA, NUIJAMIES 17.1. HÄMEENLINNA, SUISTO WOOPPERA LP/CD 5.12. JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO 10.1. TURKU, LOGOMO TEATRO 23.1. TAMPERE, OLYMPIA 24.1. WWW.WÖYH.FI WOOPPERALEVYNJULKAISUKIERTUE. HELSINKI, TAVASTIA 16.1. T 9.1
LÖRDAG-levy-yhtiön rosteriin lisätty Julia Rautamaa on tehnyt näyttävää jälkeä Iron Country SOUNDI-SOITTOLISTAT: qob.uz/soundiparasta qob.uz/soundiloytoretkella PA RA ST A JU UR I NY T LÖ YT ÖRE TK EL LÄ 10. Kaksikko Lotta-Lucia Laine ja Sami Lehtonen on jo ennestään tuttu yhtyeistä Kärmes, Wojciech, Swaying Wires, Suudelmat ja Kätyrlauma. Yhtyeen tiedotteessa taas todetaan, että Paha Lucia kertoo ihmisestä, jota on loukattu ja satutettu, jonka rajoja on rikottu jälkiä jättäen. Kappale on vuoropuhelua siitä, miten asioita ei saa tekemättömiksi, vaan niiden kanssa on opittava elämään. UUSI ALBUMI “STEELBOUND” KAUPOISSA 17.10. Vaikka villit kitaravallit sekoilevat ympäriinsä, kappale pysyy kasassa ja etenee vaivatta. Debyyttialbumi julkaistaan marraskuun lopulla. Läpi kappaleen samaan tahtiin hakkaava rumpukomppi pitää otteessaan. Tuloksena on elävää ja innostavaa genrettömyyttä – tai pikemminkin suvereenia eri tyylien yhdistelemistä – joka tekee Haamuvalon musiikista poikkeuksellisen omaleimaista ja kutkuttavan kiinnostavaa. Mielessäni käy moderni vastine Mana Manan Maria Magdalena -kappaleelle. Tuntuu kuin jokin uusi, pitkään odotettu alus olisi juuri lipunut satamaan. Jotain, mitä ei voi verrata mihinkään muuhun. HUHTIKUUN lopussa julkaistiin vihtiläisen Haamuvalo-yhtyeen debyytti-ep, joka tuo kotimaiselle musiikkikentälle virkistävän ja rohkeasti rajoja rikkovan tuulahduksen. Se kertoo mielen pimeästä puolesta, päänsisäisestä äänestä, joka toistaa pakonomaisesti henkilölle sanottua ja aiheuttaa hänelle fyysisiä oireita. Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin. Toivon todella saavani kokea bändin keikan pian – odotukset ovat korkealla, jopa euforian partaalla, kenties jossain trancebileitä lähentelevän kokemuksen tasolla. livepresenssistä saaden mielikuvituksen lentämään. Ep:tä seurannut kappale Tuho antaa lupauksen suuremmasta ja iskevämmästä soundista. Erityisen kiinnostavaa on seurata, mihin suuntaan Haamuvalo lähtee jatkossa. Haamuvalon maailmassa drum and bass -rytmit, syntetisaattorit sekä punkin, hiphopin ja hyperpopin sävyt sulautuvat yhteen hurmaavan villisti. Paha Lucia on ehdottomasti vuoden kiinnostavimpia tulokkaita. Mielikuvissani näen sen jo ensi kesän festarien tai syksyn hämärien klubikeikkojen yhteislauluna – bängerinä, joka saa yleisön huutamaan sanat ulkoa ja tanssimaan väsymättä. WWW.NUCLEARBLAST.COM @NUCLEARBLASTRECORDS Villejä kitaravalleja, virkistäviä tuulahduksia ja banaani LÖYTÖRETKELLÄ > > TEKSTI LOTTA SAVOLAINEN PAHA Lucia on Minna Recordsin uusimpia kiinnityksiä. Sitä ei vielä täysin ymmärrä, mutta sen potentiaalin aistii jo ensikuuntelulla. Fyysisyyttä on onnistuttu tuomaan varsinkin kappaleen vaikuttavaan kertosäkeeseen. Ep herättää ajatuksia yhtyeen KU VA : EE RO JO EN RIN NE Haamuvalo. Ensin bridge luo supermatalalla bassotaajuudella kuopan oloisen tilan, jonka syvyyksistä tehdään loikka kertosäkeeseen ja LottaLucian äänekkääseen lauluun, joka tuntuu otsalohkossa tykyttävänä avunhuutona. Aistin yhtyeen nauttivan esiintymisestä, ja uskon, että juuri lavalla Haamuvalo voi todella lunastaa sen, mitä nämä ensimmäiset julkaisut lupaavat: Jotain uutta, jotain omaa. Yhtyeen nimeä kantava toinen single on erittäin onnistunut, ja sen maailmassa pyöritään dream popin ja shoegazingin kautta ambientimpaan noiseen ja punkkiin
Kappaleen koukut ovat ehdottomasti kertosäkeen hienossa melodiakulussa ja sanojen rytmityksessä. Debyyttisingle Banaani jättää miettimään sanoitusperinteitä ja rohkeita avauksia erilaisille ilmaisuille. WWW.NUCLEARBLAST.COM @NUCLEARBLASTRECORDS KU VA : AK I RO UK AL A KU VA : JU SS I VIR KK UM AA JA LO TTA -LU CIA LA IN E Sistersin riveissä. UUSI ALBUMI “STEELBOUND” KAUPOISSA 17.10. Lyriikka poukkoilee ajatuksissani ja hämmennyn pohtimaan, ollaanko nyt hyvän maun rajoilla vai jollain ihan uudella tasolla, jolle en ole vielä uskaltanut tarkemmin katsella. Musiikin äärellä erittäin tervetullut fiilis! Julia Rautamaa.. En osaa päättää, mitä biisistä kaiken kaikkiaan ajattelen, mutta kyllähän siitä jää odottava ja virkeän hämmentynyt olo. Nyt hän aloittaa soolouransa
Wanhoina Hyvinä Aikoina sellaiset gravitoituivat kohti lehteä, jonka linjaan asettua. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Ylistys suhteellisuudentajun puutteelle KU VA : OT TO VIR TA NE N Samuli Knuuti. Illuusio vuorovaikutuksesta. Minulle – ja toivottavasti myös lukuisille Soundin lukijoille – hän on ikoninen Rumban avustaja, jonka kynä dissektoi kirurgisella tarkkuudella popparien hengentuotteita. Portti esoteeriseen yhteisöön. ” J otakin popmusiikista katosi silloin, kun siitä ei voinut enää lukea lehdistä.” Sisälläni muljahti, kun luin tuon virkkeen Samuli Knuutin esikoisromaanista Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä (WSOY, 2025). Musiikkijournalismi on työ enää kouralliselle ihmisiä. Mikä ratkaisuksi. En tiedä, onko musiikkijournalismin tila ollut Suomessa koskaan erityisen hyvä, mutta ainakin lehtiä ja medioita, eli alustoja ja mahdollisuuksia saada eritasoisia tekstejä läpi ja kehittyä sitä kautta jonkinasteisessa ohjauksessa kohti seuraavia, on ollut rutkasti enemmän. Samalla monenmoiset huomiotalouden vaikuttajat ja asiantuntijoiksi naamioidut hämmentäjät hämärtävät median, journalismin ja kritiikin rajoja. Jaa-a, minä vain kirjoitan kolumnia, selkeästi nostalgiasta humaltuneena. Kutsumus se on toiselle mokomalle ja jotain siltä väliltä alati hupenevalle joukolle. Kuten Knuuti itse kirjoitti Rumbassa vuonna 2001: ”Popmusiikissa ja sen diggailussa on oleellista tietynlai nen suhteellisuudentajun puute. Kutsu tanssiin tulkintojen kanssa. Ne onnistuivat viihdyttämään ja sivistämään, mutta ennen kaikkea ne kiteyttivät jonkin oleellisen huomion tai uuden perspektiivin. Lehtien laotessa sosiaalisen median edestä monille skribenteille ei ole jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin käyttää niukkenevaa palstatilaa oman henkilöbrändinsä rakennusaineena. Ne ovat toimineet kasvattajaseuroina, joiden suojissa on voinut koettaa siipiään, väläyttää kulmahampaitaan ja testauttaa villejäkin ideoita. Jos pop todella merkitsee jotakin kuulijalle, siitä on voitava myös tuohtua yli kaikkien mielekkäiden mittasuhteiden.” Knuutin romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, joten aivan kaikkea ei ole vielä menetetty. Nämä seikat eivät missään nimessä rajoitu Suomeen, mutta ne korostuvat kielialueemme miniatyyrimäisyyden vuoksi. Popkirjoittaminen on aina vetänyt puoleensa suuria ja värikkäitä persoonia. Joskus joku – artisti, levymerkki, fani, lukija, kaikki edellä mainitut – suuttui, mutta kalikat, koirat, karavaanit ja niin poispäin. Törmäsin Knuutiin, kun olin ehtinyt nautiskella viipaleen hänen tiiliskivestään. Knuuti on mestarillinen sanankäyttäjä, joka viljeli Rumbassa 1990-luvun alkupuolikkaalta asti värikkäitä analogioita ja metaforia. 12. Lisäksi verkostoja vaaliessa on vaarana vetää käteen henkiset silkkihansikkaat. Knuuti tunnetaan kenties parhaiten edesmenneen Miki Liukkosen kustannustoimittajana. Niin kauan, kun joku jossain suuttuu lukemastaan, popkirjoittaminen on elossa. Totesin ikävöineeni hänen tekstejään. Ja mitä enemmän olen mutustellut tätä ajatusta, tunnen ikävän valtaavan ilmatilaa myös nykyisen musiikkijournalismin yltä. Musiikkilehdet eivät ole tarjonneet loppusijoituspaikkoja saati eläkevirkoja. Tekisi mieli listata musalehdistä ponnistaneiden kunniagalleriaa, mutta ei näillä liksoilla. Avainnippu syvemmälle. Lupa kohtuuttomuuteen. Mitä popmusiikista sitten katosi, kun siitä ei enää voinut lukea lehdistä
– En tiedä, haluammeko edes mitään tiettyä suuntaa, jolta kuulostamme, kunhan kappaleissa on joku yhdistävä tekijä, Luukkainen toteaa. Jos suomen kielessä pysytään, niin varmaan tulee joku Cvpri-mania, kuten Dingon kohdalla 80-luvulla, Luukkainen toteaa vaatimattomasti. Siksi yritämmekin laittaa uutta musiikkia ulos säännöllisesti, hän toteaa. ”Jos suomen kielessä pysytään, niin varmaan tulee joku Cvpri-mania” MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. Turkulaisnelikko herätti Eiliseen-sinkullaan uuden Lumikide Recordings -levy-yhtiön huomion, jolle se sainattiin viime keväänä. Biiseistä albumikokonaisuus ei ainakaan ole kiinni, sillä hänen mukaansa niillä täyttäisi vaikka tupla-cd:n. Osassa kappaleista on ehkä myös vähän piilomerkityksiä. – Keikkailu on varmasti jokaisen bändimme jäsenen intohimo. Askeleet kohti menestystä ovat silti hallittuja. Perustamisvaiheessa Cvprin musiikillisena inspiraationa toimi kotimainen Stella-yhtye. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu toinen kitaristi Arttu Valo. – Se voi tulla ensi vuonna tai parin vuoden päästä, mutta joka tapauksessa sellainen vielä tulee, Luukkainen lupaa. Silti se on saavuttanut useita etappeja, joista moni aloitteleva bändi vain haaveilee. Teksteihin kaksikko pyrkii saamaan samastuttavuutta. Turkulainen Cvpri on bändinä vasta juniori-iässä. Myöskään kielen vaihtaminen takaisin englantiin ei ole täysin poissuljettua, sillä ulkomaanmarkkinat kiinnostavat. 14. Laulaja Maritza Palmrothin mukaan bändin Spotify-kuulijamäärät ovat käyneet parhaimmillaan 17 000:ssa. – Olen kirjoittanut aina syvemmistä elämäntapahtumista tai tunteista, joita ei ehkä muuten osaa ääneen sanoa. Palmroth ja bändin kitaristi Lassi Luukkainen olivat tehneet musiikkia yhdessä jo ennen Cvpria. Palmroth ja Luukkainen ovat päävastuussa biisien teosta ja suurelta osin sanoittaneetkin yhdessä. – Se on aika kaoottinen biisi, eli taas hieman erilaista kuin on julkaistu aiemmin, Luukkainen kuvailee. Aluksi tarkoituksena oli, että Cvprista muovautuisi Twenty One Pilots -tyylinen yhtye, Luukkainen kertoo. Kaksi viikkoa ennen yhtyeen ensimmäistä keikkaa mukaan pyydettiin rumpali Aleksi Koski. Tuolloin laulukielenä oli vielä englanti. – Äänitysvaiheessa syntyvät lopulliset sovitukset, kun rumpali ja toinen kitaristi tuovat mukaan omat sävynsä, Palmroth kertoo. Sen lisäksi vaikutteita on tullut metalcore-bändeistä Paramoreen ja Adriana Grandeen. – Julkaisujen välissä määrä aina vähän laskee. Bändin jäsenillä on taustaa niin metallin, ”ruotsirockin”, popin kuin jazzinkin parissa. Se edustaa rehellistä, soundiltaan rankempaa rockia. Lisäksi Luukkainen on hoitanut demotuotantoja. – Mietittiin, että mä soittelen kitaroita ja kaikki muu laulua lukuun ottamatta tulee taustalta. Sitten kuitenkin ajateltiin, että ei helvetti me täytetä lavoja kahdestaan. – En tiedä, millaisiin sfääreihin silloin lähdettäisiin. Ja Emma-gaalaan pääseminen, Palmroth sanoo ja nauraa. Tulevaisuuden haaveena bändin silmissä siintävät festarilavat. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO S uomirockin tuoreimpiin valonpilkahduksiin lukeutuva Cvpri – tavanomaistettuna Capri – on alle vuoden ikäinen yhtye. Emma-gaalaa odotellessa Hyvään tahtiin sinkkuja ulos pukannut yhtye vakuuttaa, että myös levy on luvassa. Yhtiön äänitteiden jakelusta vastaa Universal Music, minkä ansiosta Cvprin biisit ovat nousseet myös radiolistoille. – Täytyy vielä miettiä hyvä kokonaisuus, Palmroth jatkaa. – Vaihdettiin se, jotta breikkaaminen kotimaassa olisi helpompaa, Palmroth sanoo. Heille on tärkeää, että yhtye voi tehdä biisejä, jotka eroavat soundillisesti toisistaan. Haastattelua tehdessä Cvpri on vasta julkaisemassa syyskuun lopulla ilmestyneen Paholainensinkkunsa
TILL LINDEMANN – Zunge 2025 Till Lindemann’s Zunge 2025 contains all original Zunge album songs, plus 9 additional bonus tracks. NOVEMBRE – Words of Indigo Italian doom/death pioneers Novembre return with their ninth studio album Words of Indigo, their most re. She is joined by The Count, The Plague Doctor, and The All-Seeing Druid. INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. THERMALITY – CONCEPT 42 Swedish metal powerhouse THERMALITY unleashes their most ambitious and emotionally charged record yet ”Concept 42”. ned and atmospheric work to date. With thunderous riffs, sweeping melodies, and rich, immersive atmospheres, Sarayasign crafts sonic landscapes that are as emotionally powerful as they are musically epic. Formed in 1990 as Catacomb, the band has been a leading force in melodic doom for over 30 years. A matter of the heart and friendship! After all, it was Sator band founder Chips Kiesbye who recognized the musical potential and the wild, unbridled power of The Headlines. SARAYASIGN – Shadows Of The Dying Light Sarayasign isn’t just a band – it’s a cinematic hard rock experience where orchestral grandeur meets modern rock and metal with striking precision. “We Should Be Buried Like This” is the most aggressive and straightforward album BRHG have ever crafted, yet it never loses sight of the unmistakable melodic power that de. Recorded at the iconic Fredman Studios in Gothenburg, ”Concept 42” marks the dawn of a new creative era — one that fuses technical mastery with raw emotional power. This Digipak holds two CDs and a booklet with Lyrics and exclusive photos. BLOODRED HOURGLASS We Should Be Buried Like This Finnish powerhouse Bloodred Hourglass (BRHG) return with their seventh studio album. The Bestiary is a riff-laden compendium of mystical creatures and cautionary tales from a world forgotten. NILS PATRIK JOHANSSON – War And Peace The third solo album from Nils Patrik Johansson, the man of Astral Doors, Lion’s Share, Civil War, and Wuthering Heights also impresses with this one. Lars Chriss (Lion’s Share) does an incredible job both as a producer and as guitarist and bassist. CASTLE RAT – The Bestiary Medieval fantasy metal phenomenon Castle Rat, a Medieval Fantasy Heavy Metal band led by the Rat Queen on a mission to expand and defend from those who seek to destroy it. THE HEADLINES / SATOR – Split 10” EP The Swedish punkrock legends Sator split EP with the high (rock’n) rollers and punk rockers The Headlines. nes their sound
– Sen muistan jo paremmin, että asuttiin Kuusankoskella ja vanhempani kävivät töissä paperitehtaalla. Meluisat vuosikymmenet ovat vierineet, mutta metelöinnin loppu ei edelleenkään ole näköpiirissä. Nimen keksi Peer Güntin miksaaja Reima Saarinen. Tuota pikaa edessä välkkyy ruskeaa ja vähän kirkkaampaakin. – Olen muistavinani jotain John F. Kennedy tosin murhattiin loppuvuodesta 1963. Sehän on Teijo ”Twist Twist” Erkinharju nahkatakissaan ja Ace of Spades -paidassaan. Twist Twist on yli kuusikymppisenäkin sataprosenttisen rock – ja miksi kummassa ei olisi. Veljeni jäi niihin hommiin ja pääsi tehtaalta myös eläkkeelle. Suuntaamme ripein askelin kohti lähintä baaritiskiä. – Kuulin ihan pikkupoikana Irwin Goodmanin Ryysyrannan, joka kolahti pirun kovaa. Alkuun on pakko kysyä: mistä lempinimesi Twist Twist on peräisin. Olin alle kaksivuotias, joten saatan olla väärässä. L ämmin syysaurinko pilkistelee vaaleiden pilviharsojen seasta Espoon Kivenlahdessa. – Kaiken kaikkiaan lapsuuteen liittyvät muistot ovat oikein hyviä, vaikka isä antoi välillä selkään, jos satuttiin hölmöilemään. SILLÄ TIELLÄ OLLAAN AINA JA IKUISESTI.” Ei taida tulla kovin suurena yllätyksenä, että Teijo ”Twist Twist” Erkinharju pitää kovaäänisistä asioista – rummuista, lentokoneista, Motörheadistä ja niin edelleen. Esimerkiksi valehtelua meillä ei suvaittu lainkaan. Mitkä olivat varhaisia musiikillisia herätyksiäsi. Faijan mielestä se oli täyttä roskaa, ja hän kivahti, ettei meillä soiteta tällaista paskaa. On tullut aika nostaa pöydälle niin varhaisvuodet, Peer Günt, Leningrad Cowboys kuin monet muutkin aiheet. Olisin varmaan päässyt sinne hommiin itsekin, mutta polkuni vei muualle. 16. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Twist Twist Erkinharju: Kysymyksiä ja vastauksia. Mitä muistat lapsuudestasi. Palataan parikymmentä vuotta varhaisempiin aikoihin. Pian kulman takaa astelee mustatukkainen hahmo, jonka tunnistaminen ei ole järin vaikeaa. – Juice Leskisen biisistä Erkki twis taa. Vanha viidakon viisaushan kuuluu, että jos Lemmy Kilmister joukkioineen kääntää maailmasi päälaelleen, vastaan on turha pyristellä. Hänen oma lapsuutensa oli ollut köyhä, ja biisi, ”MUSAN EI TARVITSE OLLA TÄYDELLISESTI SOITETTUA, SILLÄ TÄRKEINTÄ ON KOVA JA ANTEEKSIPYYTELEMÄTÖN MEININKI. Kennedyn ampumisesta. Koska poljin kahta basaria, myös Twist piti tuplata. Mieleen nousee toki myös mökki, jossa vietettiin kesäisin pitkiä aikoja
KU VA : TIM O ISO AH O 17
– Todellakin. Onneksi vanhemmat heltyivät jossain vaiheessa ja käytiin ostamassa 900 markan Baxterin setti. Mentiin sitten kurssille, johon sisältyi neljä hyppyä. Kun sitten käytiin perheen kanssa vaikkapa Linnanmäellä, halusin ehdottomasti päästä Seutulaan katsomaan koneita. Lisäksi soitin nojatuolirumpuja – menin tuolille polvilleni ja hakkasin käsinojia ja selkänojaa Fortuna-pelin kepeillä. Erään kerran parturi ei pätkäissyt hiuksiani riittävästi ja mentiin isän kanssa saman tien takaisin. Mutta sitten kun varjo aukesi ja vauhti alkoi hidastua, se olikin aika hienoa touhua. Menin ihmettelemään jo Motörheadin soundcheckiä. Milloin sait ensimmäisen rumpusettisi. Myöhemmin pääsit hyppäämään laskuvarjollakin… – Peer Güntin keikkoja myynyt Seppo Kahilainen oli innokas hyppääjä. jossa laulettiin kirpuista, risaisista vaatteista ja pontikkapannusta, ei oikein uponnut. Erkinharjut: isä Ensio, äiti Eila, Teijo ja pikkuveli Viska. Olin alle kymmenvuotias, kun vedettiin jotain neljänkymmenen kilometrin hiihtolenkkejä. Ennen sitä soitin ”omatekoisilla rummuilla” eli pahvilaatikoista kasatuilla seteillä. Ei taida olla liioiteltua sanoa, että siltä polulta ei ole ollut paluuta. No, livenä homma toimi ihan toisella tavalla. Tykkäsin liikkumisesta, mutta kyllähän minut myös pakotettiin mukaan. – Kun kuulin radiosta Sweetin Poppa Joe -biisin, sekosin ihan täysin. 18. Tuli fiilis, että tuota pitää päästä tekemään. Siellä oli valtavia ilma-aluksia ja olin aivan haltioissani. Se tuli katsomaan, että leikataan tarpeeksi. Onneksi serkkuni oli kova Sweet-fani, joten pääsin kuulemaan bändiä vähän enemmänkin. Mitkä lajit olivat tapetilla. – Kyllähän se kokemus räjäytti pään. Kenenkään mieleen ei toki tullut, että moisiin showjuttuihin pitäisi olla luvat. Piti olla inttitukka eli korvat näkyvillä. Seuraavaksi liityin Beermaz-bändiin, jossa soitti vähän vanhempia jätkiä. – Halusin itsekin kasvattaa pitkän tukan, mutta se ei tietenkään sopinut faijalle. Sen kielet olivat kuitenkin älyttömän korkealla, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Sillä tiellä ollaan aina ja ikuisesti. – Ehkä koneiden kova ääni kiehtoi. Minulle riitti neljä hyppyä, mutta ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka jäävät kiinni siihen adrenaliiniin. Kohta hyppymestari kopautti selkään ja sitten mentiin – ja koko elämä vilisi silmissä. Jätkät näyttivät nahkarotseissaan, panosvöissään, tiukoissa farkuissaan, bootseissaan ja pitkissä tukissaan ihan järjettömän kovilta. Panostettiin keikkameininkiin ja meillä oli myös eräänlaisia pyroja. Kesällä 1968 lähdettiin pikkuautolla Eurooppaan ja vierailtiin Frankfurtin jättimäisellä lentokentällä. – Olin kuullut Motörheadin debyytin, mutta siitä oli jäänyt vähän vaisu fiilis. Treenausta 1970-luvun lopulla. Vielä kovemman vaikutuksen tosin tekivät Deep Purplen Made in Europe ja Rainbow’n Rising. Mitkä olivat ratkaisevia askeleitasi musiikin valtatiellä. – Isäni työkaverilla sattui olemaan lentolupakirja, ja yhden kerran hän otti meidät pienkoneen kyytiin. Innostus lopahti saman tien. – Faija oli kova urheilumies. Kunnes sitten tapahtui se klassinen juttu, että rock’n’roll pelasti minut urheilulta. Rumpali Mick Tucker oli toki kaikista kovin. – Naapurustossa oli vanhempien tyyppien bändi. Silloin tajusin yhden tärkeän jutun: musan ei tarvitse olla täydellisesti soitettua, sillä tärkeintä on kova ja anteeksipyytelemätön meininki. Minussa asuu edelleen jonkinlainen vastarannan kiiski. Bändi oli helvetin raaka, energinen ja kovaääninen. Juhannuksena 1979 menit Punkaharjulle katsomaan Motörheadiä. – Eräällä koulukaverilla oli rummut ja sain kokeilla niitä. Bändin jätkät näyttivät mahtavilta pitkissä hiuksissaan ja glamlookissaan. Innostuit pienenä myös lentokoneista ja yleisemmin ilmailusta. Miten soittamisesi alkoi. Kävikö sinulle näin. Kunto oli jossain vaiheessa aika kova ja juoksin Cooperin testissä yli 3200 metriä. En osannut soittaa, mutta kova ääni – taas kerran – kiehtoi. Esikuva Ippe Kätkä valvoo kuvasta. Koska musisointi näytti kiinnostavan, sain vanhemmiltani akustisen kitaran. Se pelko ja kauhu, kun istuin koneen ovella jalat ulkona, oli jotain käsittämätöntä. Miten kiinnostus heräsi. He kuuntelivat Genesistä, Yesiä ja Zeppeliniä, ja hurahdin niihin itsekin. Tuntui mielettömältä soittaa yhtyeessä, vaikka meillä ei ollut edes nimeä. Ennen kuin musiikki vei mennessään, harrastit myös liikuntaa eri muodoissaan. Käytiin ikkunan alla kuuntelemassa treenejä ja niiden soitto kuulosti ihan mielettömältä. Oli miten oli, ahmin mökin ullakolta löytyneitä Korkeajännityksiä ja Siivet-lehtiä, niistä syttyi ensimmäinen kipinä. Kerran yksi mesta meinasi syttyä tuleen, kun lavan yläpuolella olleet verhot alkoivat kyteä. – Sitten liityin yhtyeeseen nimeltä Golombo. – Siihen meni aikaa. Sen lisäksi lasketeltiin, kirmattiin pururadalla ja pelattiin tennistä. SIVUN KUVAT: TEIJO ERKINHARJUN KOTIALBUMI Peer Günt -keikalla Anjalan Vepskillä 1980-luvun alussa. – Olisikohan ollut vuosi 1975, kun alettiin soittaa parin kaverin kanssa. Millaisia olivat varhaiset bändikokeilusi. Kun joku asia kielletään, silloinhan se vasta kiinnostaakin. Jos minulta yritetään estää jokin asia, haluan todennäköisesti juuri sitä. Ilmassa tehtiin sen verran tiukkoja käännöksiä, että minulle tuli huono olo, mutta olihan se silti ihan mieletöntä
Porukka taisi miettiä, että siinähän on melkoisia mestareita. Güntin äänimiehen Reima Saarisen kanssa 1985. Pian Peer Güntin basistiksi tuli Teijo ”Tsöötz” Kettula. – Kun Peer Güntin sitten kuulutettiin voittaneen, meidän piti kivuta lauteille uudemman kerran. – Pistettiin paletti uusiksi. Jossain vaiheessa kapula lipsahti kädestä ja jouduin etsimään keppiä lattialta. Peer Günt julkaisi vuosina 1985–1990 viisi studioalbumia ja yhden kokoelman. Seuraavaksi tilasin Pearlilta ”peilinpalasetin”, joka näytti todelta hienolta. Joskus soitettiin kahdesti päivässä. Aika hiljaista oli siis bisnesneuvottelujen suhteen.” KUVA: TEIJO ERKINHARJUN KOTIALBUMI KUVA: P. Sitten tapahtui kaikenlaista. – Homma alkoi lähteä hyvällä tavalla käsistä, kun sain Paisten ja Pearlin sponsoridiilit. Voitto käynnisti armottoman rumban. Hän päätti julkaista seiskatuumaisen singlen, ja sitten mentiinkin Finnvoxille yhden viikonlopun ajaksi. Päästiin lämmittelemään Dave Lindholmin ja kumppanien Bluesounds-yhtyettä, minkä ansiosta levymoguli Atte Blom kuuli Peer Güntista. Lisäsin basarien väliin pitkät putket eli octobanit ja hommasin sähköiset etutomit. Oltiin sen verran tuiterissa, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Ja meikäläinen. Minä ja Nikki oltiin epäileväisiä, mutta suostuttiin silti. – Oli marraskuu 1984. Hänen sanavarastossaan oli noin neljä englanninkielistä sanaa: yes, no, Opel ja London. Kuinka monta keikkaa teitte kiireisimpinä vuosina. Räyhäkäs rockasenne ei välittynyt. Se oli kauheaa toimintaa. Sinkku ei herättänyt sen kummempaa huomiota ja oltiin taas nollapisteessä. Ei todellakaan odotettu voittoa. Tsöötz Kettula, Timo Nikki ja Twist Twist Helsingin Natsalla vuonna 1985. KOSONEN KUVA: P. 19. Ja selvittiinhän me – muutaman onnenpotkun siivittämänä. Peer Günt ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Alex Van Halen oli varmasti isoin esikuvani, kun aloin rakennella näitä erikoissettejä. Visuaalisuus oli tärkeää: olihan se hienon näköistä, kun varsinaisen rumpusetin lisäksi näkyi vain pystytukka, viuhuvia kapuloita ja heiluvia peltejä. Nikki ja Tsöötz jatkoivat soittamista kahdestaan. Vuonna 1981 alkoi tapahtua. KOSONEN Peer Günt Rock SM -kisoissa 1984. ”Soittajan hampurilaiseen” ei kuulunut mitään lisukkeita, mutta niitähän sai toki ostaa. Jos taas halusi jotain purtavaa, sitä piti hakea kahviosta virallisen lipukkeen kanssa. Kun saatiin kappale päätökseen, ihmiset olivat aivan hiljaa. ”Kun oltiin esimerkiksi Lontoossa, meidän nimellisenä managerina oli keikkamyyjä Seppo Kahilainen. – Olisiko niitä ollut noin 170. Todettiin suunnilleen niin, että jos selvitään karsinnoista loppukilpailuun, se on meidän ainoa mahdollisuus päästä keikalle Helsinkiin. Tajusin, että sehän on siistiä vaikkakin raskasta. Yhdellä varhaisella keikalla rumpupenkki hajosi alta ja soitin loppusetin matalan laatikon päällä istuen. Mietaan nuorisoseurantalolla ei saatu edes kahvia, kun keitin sattui olemaan hajalla. Se oli aikamoinen ryhmä: Hurriganesin Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen sekä Sleepy Sleepersin Mato Valtonen. – Joskus pidettiin viikon verran paussia, mutta sitten mentiin taas. – Oli mieletöntä päästä helsinkiläiseen huippustudioon, mutta valitettavasti singlestä tuli liian pliisu. – Matalalta soittaminen alkoi vahingossa. Viitisen vuotta aiemmin perustetun Peer Güntin silloinen rumpali lähti armeijaan ja menit koputtamaan kitaristi-laulaja Timo Nikin ovea. Heitettiin vanhat biisit romukoppaan ja alettiin soittaa entistäkin rouheammin ja nopeammin. Sen jälkeen alettiin käydä treenikämpällä ihan hulluna. Esimerkiksi Backseatin materiaali kirjoitettiin, jamiteltiin, sovitettiin ja treenattiin parissa viikossa. 1980-luvun puolivälin jälkeen rumpusettisi oli erittäin näyttävä. Paiskattiin mahdollisimman energinen keikka ja mentiin sitten messuravintolaan juopottelemaan pitkän kaavan mukaan. – Mentiin treenaamaan Lepakkoon yhtenä perjantaina ja kasattiin pari biisiä ihan tyhjästä. Mitä muistat Messukeskuksessa järjestetystä SM-finaalista. Mitä muistat Bad Boys Club -yhtyeestä, joka teki Ragin’ On -singlen vuonna 1987. Jossain vaiheessa Tsöötz sai päähänsä, että meidän pitäisi osallistua rockin SM-kisoihin. Jos mietitään vaikka Black Sabbathia tai Kissiä, niin nehän saattoivat julkaista pari levyä vuodessa. Uutta ei ollut tietenkään hankittu, joten Nikki kävi ostamassa keittimen itse. Ette tainneet paljon lomailla. Kysymys kuului: ”Pääsenkö bändiin?” – Pääsin. Vedettiin koko skaban ensimmäisenä, ennen Kolmatta Naista, Kebaa ja muita. Silloin oli monenlaisia lavoja ja baareja, mutta tuolla tahdilla paikat alkoivat tulla tutuiksi. Nopeasti tekeminen oli silloin maan ja maailman tapa. Muistelepa hieman näitä tavaramerkkejäsi. Joihinkin mestoihin palasi mielellään, toisiin ei niinkään. – Huh huh. Lisäksi istuit todella matalalla. Levyt kasattiin todella ripeästi. Ja samalla bändit rundasivat hulluna. Mitä sitten tapahtui
Monessako maassa Leningrad Cowboys sinä aikana esiintyi. 90-luvun alussahan tilanne oli sellainen, että Peer Güntin suurin suosio oli takana ja keikKoko By Vili Ketola -hiusmallina/ 30.1.2022 Lemmyn kanssa Nosturin takahuoneessa joulukuussa 2000. Herra Kilmister tuumasi konsertin jälkeen, että meillä on hyvä bändi. Aika raju meininki. – Onneksi löydettiin yhdestä kaupasta kaljaa ja niin kutsuttua kivihiilivodkaa. Törmättiin lopulta useita kertoja ja käytiin tietysti baarikierroksellakin. KUVA: AXU VALTONEN ”Oltiin paiskattu aiemmin muutama Suomen-keikka brittiläisen Girlschoolin kanssa, ja bändin jäsenet saapuivat Marqueelle Lemmyn seurassa. Pääsit kuitenkin soittamaan lukuisiin paikkoihin vuosina 1991–2002. Kuten arvata saattaa, reissuilla tapahtui kaikenlaista. Rane Raitsikka oli paikalla ja tunsi Motörheadin klassisimpien aikojen rumpalin "Philthy Animal" Taylorin. Miksi ulkomaanovet eivät auenneet tuolloin laajemmin. Käytiinhän mekin juttelemassa Sepon kanssa, mutta taidettiin lopulta olla liian juntteja. Touhu oli tietenkin alusta loppuun erittäin kosteaa, mutta saatiin kuin saatiinkin kappaleet kunnialla narulle. Kanisterista lähti letku, joka luikerteli tuulilasin reunaa pitkin kuskin paikalle. Siellä järjestettiin valtava nuorisofestivaali, jonne Suomesta matkasivat Peer Günt ja Sielun Veljet. Livehommista ei olisi tullut yhtään mitään. – En toki tiedä, oliko meissä ja musassa jotain vikaa, mutta ”maailmaa valloittaneilla” suomibändeillä ei yleisesti ottaen ollut helppoa. Pohjoiskorealainen festaripassi vuodelta 1989. KUVA: TEIJO ERKINHARJUN KOTIALBUMI KUVA: TEIJO ERKINHARJUN KOTIALBUMI. Meidän kama ei tuntunut ihan uppoavan. Millaista siellä oli. Täkäläisillä levy-yhtiötyypeillä ei ollut mitään tietoa kansainvälisestä toiminnasta, eikä meillä ollut kovia managereitakaan – Seppo Vesteristä lukuun ottamatta. Siitä tuli helvetin kova krapula, mutta selvin päin oleminenkaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Philthy ryyppäsi kaksin käsin mutta liikkui silti autolla. – Kerran oltiin Cowboysin mainoskuvauksissa Los Angelesissa. Vierailitte 1980-luvulla muun muassa Pohjois-Koreassa. Joku alkoi ehdotella myös keikkojen tekemistä, mutta siinä vaiheessa vedin liinat kiinni. Reissu kesti pari viikkoa ja soitettiin aika erikoisia konsertteja. – Varmaan kolmessakymmenessä. Reissun viimeisen keikan päätteeksi meille ojennettiin mitalit, joita pidettiin kaulassa kotiin asti. Miten Nikki ja Tsöötz suhtautuivat Leningrad Cowboys -pestiisi. Aika hiljaista oli siis bisnesneuvottelujen suhteen. Hänen sanavarastossaan oli noin neljä englanninkielistä sanaa: yes, no, Opel ja London. Kun noustiin ekaa kertaa lavalle joskus iltapäivällä, yleisössä oli ainoastaan vanhempia pariskuntia puvut päällä. Aina kun tuli ryypyn tarve, Philthy imaisi letkusta suullisen. – Eivät ilahtuneet. Kun railakas ilta alkoi tulla päätökseen, Philthy vei minut Corvettellaan takaisin hotellille. "Philthy Animal" Taylor ja Twist Twist Losissa. – Kun oltiin esimerkiksi Lontoossa, meidän nimellisenä managerina oli keikkamyyjä Seppo Kahilainen. – Lievästi sanoen eksoottista... Mennäänpä sitten Peer Güntin pidempien reissujen äärelle. Pelkääjän paikan jalkatilassa oli iso muovitonkka, joka oli täynnä tequilasekoitusta. Kun kerroin asiasta, Tsöötz tuumasi sydämensä kyllyydestä: ”Vitun huora.” Saatiin onneksi sovittua niin, että tehdään keikkoja periodiluonteisesti. Otin itsekin aika reilusti kuppia, mutta Alppu ja Cisse olivat ihan omassa kastissaan. Meillä oli ihan älyttömiä seikkailuja Japania, Australiaa ja Brasiliaa myöten. Kun päästiin Kouvolan asemabaariin, lahjoitin oman mitalini jollekin iltalomalla olleelle varusmiehelle. Entä millaista oli soittaa Lontoon kuuluisalla Marqueeklubilla vuonna 1988. – Se oli kova juttu – samalla lavalla oli nähty muun muassa Rollarit, Zeppelin ja Guns N’ Roses. Herra Kilmister tuumasi konsertin jälkeen, että meillä on hyvä bändi.” Viikonloppuna mentiin studioon. Oltiin paiskattu aiemmin muutama Suomen-keikka brittiläisen Girlschoolin kanssa, ja bändin jäsenet saapuivat Marqueelle Lemmyn seurassa