Tule kokemaan Suomen merkittävin musiikki-, viihdeja tapahtuma-alojen kohtaaminen & showcase-festivaali! 25.-26.9.2025 | Tampere, Finland Tapahtumalippuun sisältyy pääsy myös Lost In Musicin keikoille! www.musicmedia.fi Me emme vain puhu musiikkialasta – Me muutamme sitä yhdessä!
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Pate puristi raswaa koneeseen 10 Löytöretkellä 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Vaasa Palaa 16 Soundi-haastattelu: JP Leppäluoto 22 The Rasmus 26 Auri 30 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 34 Helloween 38 Kauko Röyhkä & Riku Mattila 44 Martti Luther ja muovipussi: Gasellien Jäniksen vuosi 46 Elämäni Soundit: Antti & Janne Wirman 48 Levyarviot, pääosassa Ellinoora 62 Kirja-arviossa: Atte Blom: Mies Love Recordsin takana 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 7/2025 16 26 30 34 38 KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : PE TE VO UT ILA IN EN KU VA : MA TH IAS BO TH OR KU VA : JU SS I KA RJA LA IN EN 5
Yöhön ei ole kivuttu aivan suorinta reittiä eikä elämänsä biisi soi täydessä duurissa. Avainsanana oli nimenomaan se pari keikkaa – pidemmälle turneelle en olisi mistään hinnasta lähtenyt. Matti Riekki päätoimittaja Suuri ja Mahtava. Kaikenlaista absurdia sattui ja tapahtui, ja kertoo jotain, että kun palasimme muutaman päivän seikkailulta Suomeen, maata suudeltiin ja kyyneleet olivat herkässä (aiheesta voi lukea tarkemmin edesmenneen Inferno-lehden numerosta 28). Annetaan siis olla ja todetaan vain: rauha hänen sielulleen. Soittonsa tauottua bändi ja sen kiertuemanageri – eli allekirjoittanut, joka oli yhä tuntemattomasta syystä merkitty papereihin sellaiseksi – kärrättiin paljolti kysymättä paikalliselle Relax-klubille, jossa bailattiin kaaokseen asti ”virallisissa Charon-afterpartyissä”. Olin vieraillut Suuressa ja Mahtavassa pari kertaa aiemminkin ja tiesin, miten kuluttavia nuo visiitit voivat olla. Kun sitten vihdoin ja viimein, joskus aamuyön tunteina, saimme paetuksi paikalta ja pääsimme peräti taksiin asti, kiesin ikkunaan koputettiin, sanoisinko, vaativan oloisesti. Supervoimiakin lienee tarvittu. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. ÄÄNENAVAUS Wet Leg Moisturizer SOUNDI 7/2025 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Kauko Röyhkä & Riku Mattila Meidät pelastaa vain rakkaus (ilm. Se lienee sanomatta selvää, ettei tilanteessa auttanut pahemmin sössötellä, vaan kuve kohtasi kaivajansa kaikessa sovussa. Että esimerkiksi tällaisessakin on tämänkertaisen Soundi-haastattelun tähti JP Leppäluoto ollut mukana. Sen sijaan ajattelin muistella erästä reissua Venäjälle. Oli vuosi 2005, ja olin tunkenut raportoijan ominaisuudessa mukaan oman kyläni poikien, Charon-yhtyeen, parin keikan mittaiselle kierrokselle itänaapurissamme. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 51. Saattaa olla, että esiintymismatkan kulurakenne mureni viimeistään tässä kohtaa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. 19.9.) A lkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa Ozzysta, mutta se varanto tyhjeni kuin pankkitili nykyfestareilla erinäisissä kommentointitehtävissä. Seuraavaksi seurueellemme esitettiin rumpali Antti Karihtalan sanoin ”noin puolimetrinen serpentiinilasku”. Reissun ”kohokohtiin” kuuluivat hienosti sujuneen Moskovankeikan jatkobileet, tai oikeastaan näiden kemujen jälkeinen muistutus rockelämän mittavasta glamourista. Summaa en muista, mutta pieni se ei ollut. 29.8.) Gaahls Wyrd Braiding the Stories Sur-rur Härveli Paradise Lost Ascension (ilm. Eli siis, pianolangasta vääntäen: tapahtumaa mainostettiin bändin nimellä, joka keräsi paikalle viljavan yleisön, joka taas oletettavasti tuotti klubille roiman läjän ruplia, mutta Charon maksoi omat ruokansa ja juomansa – ja kuka ties mitä muutakin – itse. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Jussi Karjalainen TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 7/25 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Kantola Karoliina, Koskinen Kimmo, Laine Pekka, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Savolainen Lotta, Siikaluoma Mirko, Siltanen Vesa, Siromaa Artturi, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista
HELSINKI STOCKHOLM HELSINKI
– Livehommat hoidetaan vanhan liiton malliin. On hurjaa, miten ajankohtaisia jotkut tekstit ovat. Entä tuleeko vuosikertakokoonpano julkaisemaan äänitteitä. Mustajärvi ei myönnä eikä kiellä. Sanoitukset ovat nuoren miehen käsialaa, mutta eivät ne vanhempaa Patea hävetä. Vastaanotto oli hurmoksellinen kuin herätyskokouksessa. Se on niin raw power, että Iggy & the Stooges tulee mieleen. 2 -projekti on ollut entisille Popeda-miehille huikea matka. Laulaja Pate Mustajärven, basisti Risto ”Eebo” Lehtisen, kitaristi Ari ”Jatsi” Puukan ja rumpali Kai Holmin kanssa soittaa edesmenneen kitaristin Tapani ”Arwo” Mikkosen poika Matti Mikkonen. Idea saatiin alkuvuodesta, kun porukka kokoontui noutamaan kultalevyt Raswaa koneeseen -albumista. 2 -projekti on tuonut lavoille manserockikonin vuosien 1979–1981 kokoonpanon, tai ainakin tosi läheltä liippaa. Rakenteet ovat niin holtittomia, että Matin piti kirjoittaa itselleen muistilappuun ”älä ryssi”. – Ekan keikan jälkeen selkään ja palleaan sattui ja kurkku oli paskana, mutta seuraavana päivänä mentiin taas, ja hyvin skulasi. Keikoille oli päästävä. Marshallit möyryävät molemmin puolin, kulmamonitoreilla mennään ja basistilla on ulkovessan kokoinen styrkkari. – En ollut tavannut Aria ja Kaitsua aikoihin, mutta he olivat kyllä soittaneet näinä välivuosinakin. P ate lähti Popedasta, Popeda ei lähtenyt Patesta. Lokakuulle laitettiin vielä Oulunkeikka, koska pohjoisen väki oli niin harmissaan pitkistä välimatkoista. Saatana, mitä tempoja! Laulamisessakin oli tekemistä, koska me ei muutettu sävellajeja. Eikä maalissakaan ollut valittamista, sillä molemmat Tampereen-keikat myytiin loppuun minuuteissa. Yhtye esittää Raswaa koneeseen -levyn biisejä sellaisina ja siinä järjestyksessä kuin ne aikoinaan julkaistiin. Viimeinen niitti homman käynnistymiselle oli Matti Mikkosen mukaantulo. Meillä oli myös nimmaritilaisuus, joka oli herkkä ja hieno kokemus. Kenelläkään ei ole nappeja korvissa ja lavalta kuuluu muutakin kuin suhinaa. Toisaalta Silimiklasikyy on aika absurdi teos. Ei sitä tiedä, vaikka me tehtäisiin ihan uusi biisi! SPOTISSA > > TEKSTI ARI VÄNTÄNEN > > KUVA HARRI HINKKA Vanha tykki sylkee raakaa voimaa: Raswaa koneeseen Vol. Jotkut tulivat koko perheen voimalla, toiset toivat vanhoja c-kasetteja nimmaroitaviksi. Siellä on älytöntä ikurilaista humööriä ja jyrkkiä lausuntoja. – Me soitetaan samoissa paikoissa kuin aikoinaan eli Juvan Kaarihallilla elokuun lopussa ja Köyliön Lallintalolla syyskuussa. – Silloin kirjoitettiin niin ja nykyään eri tavalla. – Treeneissä tuli omituinen olo, kun Matti rupesi soittamaan isänsä Les Paulilla isänsä säveltämää kappaletta, Pate sanoo. Yhdellä on tunnetusti vaikea käydä, joten alkuperäinen visio yhdestä Tampereen-keikasta on kasvanut muutamaksi esiintymiseksi. Mustajärvi iloitsee, että matka tammikuun kultalevyjuhlista kesäkuun keikkoihin oli huikea. Taitava muusikko on vieläpä Arwon näköinen. Taas mennään, ja hyvin skulaa Tapahtuu näinä päivinä. Riston olen tuntenut kolmevuotiaasta ja yhteyttä on pidetty, mutta hän ei ollut koskenut bassoon neljäänkymmeneen vuoteen, mikä oli jännittävää kaikille osapuolille, Mustajärvi sanailee hyväntuulisena. – Ja kun valokuvat lähtivät leviämään, kansa sekosi täysin. – Tuli hiki, kun kuuntelin levyn läpi. Raswaa koneeseen Vol. – Levyttäminen on tänä päivänä mitä on, mutta toisaalta ihmiset haluaisivat kuunnella. Esimerkiksi Luvattu maa on ihan tätä päivää. Biisit eivät muutenkaan ole niin iisejä kuin luulisi. On tässä kaikenlaista mietitty. T 8
T
Albumin loppupuolelta löytyvä Sumeita kuvia on niin hiljainen, että mielessäni tapahtuu jännittävä reaktio: on kuin kaikki äänet ympäriltäni katoaisivat. Ja kyllähän niistä kätköistä löytyy vaikka mitä ihmeteltävää. Erityismaininta menee liian harvoin nykykappaleissa kuultavalle mahtipontiselle staminalle, jossa uskotaan staattisuuden ja tietynlaisen sitkeää nousua vaativan hitauden voimaan. LÖYTÖRETKELLÄ > > TEKSTI LOTTA SAVOLAINEN ALUKSI hypätään ajassa taaksepäin. Vaarin Seikkailut on progressiivisen poprockin omaääninen, johonkin menneiltä vuosilta tuttuun musiikkikaanoniin luettava viisihenkinen yhtye. Kesä tuo tietysti mukanaan uuttakin musiikkia, mutta antaa myös hienon tilan selata rauhassa albumeja, jotka eivät löytäneet julkaisun yhteydessä tutkaan. on uskallettu antaa aikaa. Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin. Esiin nousee myös seuraavana soiva Tunturi, jonka sävellykselle Vaari seikkailee, kesähymy huipussaan KU VA : TU OM AS TE NK AN EN Vaarin Seikkailut. Uppoan juuri sinne, minne yhtye minua ohjailee. Albumin helmi on alkupuolelta löytyvä Sinipunainen yö, jonka vaikuttavia elementtejä ovat niin basson ja laulun välimatka kuin sadunomainen väliosa, joka liimautuu hienosti hallittuun kokonaisuuteen vaivattomasti. Veli-Pekka Vaarin ääni soi upeasti kaikilla voimakkuuksilla ja sävelkorkeuksilla – mikä lahja kuulijalle! Tällaisen kokonaisuuden kuunteleminen herkistää syvästi ja herättää vahvan ajatuksen siitä, SOUNDI-SOITTOLISTAT: qob.uz/soundiparasta qob.uz/soundiloytoretkella PA RA ST A JU UR I NY T LÖ YT ÖRE TK EL LÄ 10. Ainutlaatuisesta bändistä löytyy paljon ulottuvuuksia, ja kiinnostavan siitä tekee erityisesti solisti Veli-Pekka Vaarin korkea tenori ja bändimusiikissa harvemmin kuultu sooloviulu. Varhaisia kertomuksia -albumi (2023) soi vahvasti 80-lukulaisten soundien sekä korkeatasoisten melodiakuljetusten ja vaihtelevien rytmien riemukuplassa
Siitä on kiittäminen myös tarkasti hallittua tuotantoa, mutta yhtyeen musiikissa kuuluu viehättävästi jokin sanaton arvopohjainen yhteys, josta he pystyvät ammentamaan varmasti vielä pitkään. Itselläni tehosoitossa ollut kappale Aki, Mika, Pera ja mä on tarkkanäköinen katsaus nuoruuteen, Pellonpäähän ja Kaurismäkien elokuviin – miten ohjaajien tavaramerkki saada hahmot ilmaisemaan tunteitaan vain minimaalisesti on herättänyt nuoressa katsojassa kysymyksiä ja ärsyttänytkin. Kyseessä on kuusihenkisen yhtyeen raikas taidonnäyte kansanmusiikin uudesta suunnasta. Samastun. Olen ehkä kirjoittanut näin aiemminkin, mutta kirjataanpa vielä ylös: parhaimmillaan musiikki on kanava, joka saattaa kuulijan todellisuuteen, jonne hän ei omin voimin löytäisi. Kappaleet viestittävät keskittyneelle kuulijalle mitä ihmeellisimpiä näkymiä kauniista luonnostamme, sen kunnioituksesta ja ehkä myös katoavaisuuden luomasta epätietoisuudesta. Albumi ja sen kaksi nimikappaletta ovat saaneet nimensä Saarijärvellä sijaitsevalta luonnonsuojelualueelta, jossa järvi ympäröi kapeaa niemeä. Yhtyeen ajatus tulevasta on jotain, minkä haluan allekirjoittaa jo tässä vaiheessa, sillä omassa kuplassani he ovat pitkälti perillä: ”Vaarin Seikkailujen pitkän tähtäimen unelma ja tavoite on vakiinnuttaa asemansa osaksi kotimaisen progressiivisen musiikin skeneä Wigwamin ja Saimaan jalanjäljissä.” HUIPPU-yhtyeen debyyttialbumi Haikankärki on valoisa, onnistuneen pehmeän soundimaailman omaava kokonaisuus. Huippu on perustettu syksyllä 2023 ja toiminut nykyisellä kokoonpanollaan noin vuoden ajan. KESÄHYMYN poskille nosti myös laulaja-lauluntekijä Heidi Elmgren, jonka solistinen folk on Huippu. Elmgren onnistuu siinä täydellisesti. Tuntuu, että istun tekijän kanssa samassa tilassa, kosketusetäisyydellä. Levy ei selittele tai kaunistele – se avaa heti tarinansa instrumentaalimusiikin keinoin. Lähes kaikki yhtyeen jäsenet ovat säveltäneet albumille, ja vaikka tekijät vaihtelevat, kokonaisuudessa säilyy yhteinen sointi ja erityisesti eteenpäin kuljettava kipinä. Selkäpiihin kylmiä väreitä nostattava Onni voisi helposti kilpailla viime vuoden hienoimpien kasvua ja muutosta käsittelevien kappaleiden kategoriassa. KU VA : AN NA -M AR IA VIK ST EN KU VA : OL LI RA UT IAIN EN mikä musiikissa on tärkeintä. Heidi Elmgren.. terävää ja riemastuttavaa. Hänen nimeään kantava albumi julkaistiin viime vuonna. Instrumentit ottavat kiinni kuulijan sykkeestä, ja livesoitannan herkkyys onnistutaan pitämään mukana soinnissa. Tavoitteena ei ole vain säilyttää, vaan myös venyttää ja kasvattaa – antaa tilaa uudelle. Välittömyys on joskus niin vaikea saada kuulumaan. Lähinnä pianon ja kitaran säestyksellä soivat kappaleet tuntuvat käyvän läpi Elmgrenin omaa elämää virkistävistä näkökulmista. Yhtyeen sävellykset ja sovitukset kumpuavat yhteisestä halusta avata kansanmusiikin ikkuna myös niille, jotka eivät yleensä löydä tietään lajityypin pariin
Hän oli löytänyt ”pukulajista” rakennuspalikoita elämäntapaansa ja -katsomukseensa jo jokunen vuosikymmen sitten. Mikä taas on mahdollistanut esimerkiksi tekoälyn tekemän epäinhimillisen ja ilmeettömän musiikin solahtamisen huomaamattomasti soittolistoille. Se syövyttää koko elämäämme. KU VA : FA R OU T Australialainen King Gizzard & the Lizard Wizard on yksi Spotifyn jättäneistä bändeistä. Musiikkia – siis taidetta – on alettu tehdä algoritmien ehdolla. Toisinaan tunnen edustavani auringonlaskun kulttuuria. Olenhan tehnyt leipätyöni painetun musiikkijournalismin ja radion parissa. Kärsivällisyyden ja keskittymisen puute ei vaivaa vain tottumuksiamme kuunnella musiikkia tai lukea kirjoja. Näin ollen esimerkiksi Spotifyn päähefelle Daniel Ekille jää taskuun enemmän taaloja sijoittaa esimerkiksi aseteollisuuteen, kuten hän kesällä miljoonien edestä teki – jälleen. Flow Strike -kampanja otti Flow-festivaalin tähtäimeensä sen omistussuhteiden vuoksi, mutta ympärillä vellonut keskustelu avasi pääomasijoitusyhtiöiden lonkeroita laajemminkin. 12. Suomessa Timo Kaukolampi oli jonkin sortin airut ja veti musiikkinsa palvelusta jo alkuvuodesta. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Näiden artistien vipuvarsi ei riitä painostamaan Ekiä suuntaan taikka toiseen, mutta varmasti he saavat ainakin jonkin kokoisen fanijoukon punniskelemaan arvojaan. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Auringonlaskun tuolle puolen ” P ukulajit alkavat olla auringonlaskun kulttuuria”, eräs musiikkikonossööri sanoi minulle levylaarien äärellä, kun keskustelimme itsepuolustusja kamppailulajeista. Seurasin aitiopaikalta, kuinka suoratoistopalvelut ”demokratisoivat” musiikin eli ohittivat algoritmeillään kriitikkojen, toimittajien, suosittelijoiden ja levykauppiaiden elämänkokemuksella hankitun inhimillisen tiedon ja taidon. Mutkia ajan hengen mukaisesti oikoen voisi laukoa, että jokaisella Spotifyssa musiikkia julkaisevalla artistilla ja kaikilla palvelun kuukausimaksun maksavilla käyttäjillä on käsissään verta – tai ainakin ruutijäämiä – kun droneparvi pommittaa kylän parkkipaikaksi. ”Arvot ovat arvoja vasta kun niillä on hinta”, kuuluu vanha sanonta. Luotettavien tahojen kuuntelemista ja keskustelua. Mainittu keskustelunpätkä muistutti, että hektinen internetaika on mädättänyt korviemme välin. Filosofiset teesit, henkiset ulottuvuudet ja kurinalainen patsastelu valkoisissa vermeissä voivat tuntua hitaalta ja vanhanaikaiselta, kun oman elämänsä conormcgregorit haaveilevat ottavansa oktagonin kaikki nurkat haltuun ilmoittautuessaan MMA-viikonloppukurssille. Maailma muuttuu, aikansa kutakin ja niin poispäin. Daniel Ekin tuoreimpien sijoitusten myötä joukko arvostettuja mutta marginaalisia artisteja, esimerkiksi Deerhoof, Xiu Xiu ja King Gizzard & the Lizard Wizard, ilmoitti poistavansa kataloginsa Spotifysta. Kesä oli ahdistavaa aikaa monelle kulttuurin kuluttajalle. Ehkä auringonlaskun jälkeen koittaa taas uusi päivä. Tässä on vain käynyt juuri niin kuin maailmanlopun kauppiaat ennustivat. Se on taas väistämättä johtanut siihen, että popmusiikistakin on hiottu kulmat. Generoitujen AI-artistien ja liukuhihnalta äänitapettia suoltavien studioiden on helpompi joustaa rojalteistaan vastineeksi algoritmisuosiosta. ”Henkilökohtaisesti minusta tuntuu äärimmäisen epämukavalta assosioitua musiikinjakelijaan, joka on asekauppias sivubisneksenään”, Kaukolampi kirjoitti manifestissään. Enkä minä ehdoitta ole sitä vastaan. Raaputtipa pintaa miltei mistä tahansa kulttuurialankin saralla, muutaman maalikerroksen alta alkaa löytyä sijoituksia Israeliin, sodankäyntiin tai ilmastokriisin kiihdyttämiseen. Omien arvojen mukaan eläminen on tässä ajassa miltei mahdotonta, vaikka sen rajaisi vain kulttuuriin
AT THE GATES – Slaughter of The Soul TOTAL METAL EXHIBITION EDITION The de. POSTE R +STICK ER POSTE R +STICK ER INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. This is the limited Total Metal Exhibition Edition, featuring a special ” Total Metal” sticker designed by Erik Danielsson ( Watain), a poster, and colored vinyl! ROULETTE – Go! Roulette is back, delivering another AOR/Melodic Rock milestone with their highly anticipated full-length album, ”Go!” Featuring 10 new songs, this release follows the critically acclaimed ”Now!” and continues the band’’s remarkable musical evolution. JORDFÄST – Blodsdåd och Hor ”Blodsdåd och hor” (Bloodshed and whoredom) is the third installment in the Jordfäst saga and the darkest chapter thus far. uenced by many of the old legends like Black Sabbath, Judas Priest, Iron Maiden, Saxon, Helloween and Avantasia. State of Oblivion is in. Album cover by Martin Wrigsjö known for his artwork with Manowar. ned the ‘Swedish sound’ replicated by hundreds of other acts and came to represent the primal death metal sound that was to breakthrough into the mainstream in the early 1990’s. Album is mixed and mastered by the legendary Fredrik Nordström at Studio Fredman. DEFENDERS OF THE FAITH – Odes to The Gods Defenders of the Faith was originally a solo project by Christofer Johnsson (Therion), where he would realize his childhood dream of making a pure 80s heavy metal album, but has evolved into a Therion side project. Under the unyielding strokes of hammers, the characteristic Jordfäst soundscape has been hardened, and the melodies have been thoroughly honed by melancholia to deep-cutting perfection. nitive melodic Swedish death metal album from Gothenburg legends At the Gates, originally released in 1995. ENTOMBED – Left Hand Path TOTAL METAL EXHIBITION EDITION Left Hand Path’ de. The lyrical themes and musical compositions bond together, forming a strong and durable alloy. Bellowed by the winds from the past, it is forged with steel and blood in a furnace built by Scandinavian rock. The album is a musical tribute to the bands that shaped the mind of young Christofer, among other bands Accept, Judas Priest, Scorpions and Iron Maiden. This is the limited Total Metal Exhibition Edition, featuring a special ” Total Metal” sticker designed by Erik Danielsson ( Watain), a poster, and colored vinyl! SIGNERI – Signeri Emerging from the shadowed forests of Dalarna, Sweden, Signeri-a four-piece band with an insatiable thirst for the dark arts and the occult, brings forth their self-titled debut album, a mesmerizing journey into the depths of enchantment and darkness. SKULL REVENGE – State of Oblivion Skull Revenge is a music project with a variety of well-reputed artists
Sitä seuraa julkkarikiertue. Olisi tietenkin mukavaa, jos rockille pystyisi pyhittämään täysin muutaman kuukauden vuodesta. – Keväällä vuokrataan joku mökki. – Ehkä jatkossa ollaan viisaampia, rumpali Teemu Koski toteaa. Debyyttialbumia varten tehtiin yhteensä kaksitoista biisiä, joista kymmenen pääsi mukaan. – Nyt kun ajattelee, niin me vain soittelimme suurinta osaa biiseistä todella pitkään, eivätkä ne oikeastaan muuttuneet mitenkään, Salomaa toteaa. – Olen puhunut, että eikö jo käytäisi siellä, Seinäjoella asuva Kangas naurahtaa. – Haluamme julkaista ensi kesän kynnyksellä ep:n, joka sisältää ne biisit ja pari yllätystä, Salomaa paljastaa. Näin ei kuitenkaan ole, eikä moinen välttämättä ole miesten mielessäkään. Vaasa Palaa -yhtye oppi debyyttialbumia työstäessään, miten asioita ei kannata tehdä. 14. Maailma nuoren aikuisen linssien läpi – Päätettiin laittaa kaikki paukut siihen, että saadaan albumi levytettyä ja julki. – Mulla on sellainen kutina, että vaikka olisi kitaristina esimerkiksi Stam1nassa, ansiot ei riittäisi siltikään. – Pyörittelen tämän paineistetun ja stressaavan maailman seurauksia, mielenterveysongelmia ja haasteita, joita itse elämässäni kohtaan, Salomaa kertoo. – Sinä aikana voitaisiin tehdä keikkaa ja äänittää vaikka levy. Ensi kesää ajatellen yhtye on lähtenyt tiedustelemaan mahdollisia festarislotteja. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO > > KUVA TUOMAS MÄKI V aasassa – totta kai – perustetun Vaasa Palaa -yhtyeen debyyttialbumi Sun traumojen soundtrack on näkemässä vihdoin päivänvalon. – Ne ovat siihen saakka tarkoin varjeltu salaisuus, hän tokaisee. Kyseessä on bändin kaikkien jäsenten ensimmäinen pitkäsoitto. ”Tämä oli sellainen ’älä tee levyä näin’ -kurssi.” MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. Kun kuuntelee yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmia, kaikki vaikuttaa niin selkeästi mietityltä, että bänditoiminnan voisi kuvitella viisikon kokopäivätyöksi. Siksi mulle oli tärkeää, että nimi vaihtui ja perustettiin kokonaan uusi bändi, Salomaa kertoo. Livepuolella Vaasa Palaa on nähty niin festarien kuin klubienkin lavoilla. Vaasa Palaa katsoo kappaleissaan maailmaa nuoren aikuisen linssien läpi, ja niissä käsitellään nykypäivän ongelmia. Tänä vuonna bändi teki kuitenkin tietoisen valinnan, ettei lähde kesäkiertueelle. Salomaan haaveena on, että musiikki tuottaisi vähän enemmän kuin sen tekemiseen uppoaa. Salaisuudet paljastuvat elokuun lopun levynjulkaisukeikalla Helsingin Semifinalissa. Muutamia demoja on jo valmiina. – Tämä oli sellainen ”älä tee levyä näin” -kurssi, laulaja Joni Salomaa kuvailee teoksen syntyprosessia. – Hahmotan elämää ja yhtyeen toimintaa ajanjaksoina. Levytysaikataulut sekoittuivat myös siinä, että 2024 oli bändin tähän asti aktiivisin keikkavuosi. – Mulle se ei ehkä sopisi, vaan kokisin sen melko raskaaksi, Kangas pohtii. Kaksi ylijäänyttä kappaletta ei suinkaan päädy roskakoriin. Raskassävyinen suomirocklevy keveämmin vivahtein ilmestyy elokuun lopussa. Vuonna 2019 alkunsa saanut yhtye kasaantui hänen ja kitaristi Akseli Kankaan entisen musiikkiprojektin raunioille. Myös toisen levyn työstämistä on suunniteltu ensi vuodelle. Kolmikon lisäksi bändiin kuuluvat toinen kitaristi Samuli Kaakinen ja basisti Aapo Timonen. Heistä kenelläkään ei ollut aikaisempaa kokemusta levynteosta, ja lopulta albumin valmistuminen vei pari vuotta. Siitä puolitoista käytettiin kolmeen biisiin. Usko musiikilla itsensä elättämiseen ei ole realistisesti ajattelevalla Salomaalla korkealla. Salomaasta olisi sitä paitsi kauhea ajatus, että tulevan levyn kappaleita olisi esitetty ennen kuin albumi on ulkona. Esimerkiksi Provinssi on yksi bändin haaveissa siintävistä keikkapaikoista. Kokeillaan sellaista lähestymistapaa albumin tekoon, Salomaa päättää
HELSINKI, JÄÄHALLI. Maailma nuoren aikuisen linssien läpi ”Tämä oli sellainen ’älä tee levyä näin’ -kurssi.” SU ?8.?.202
Myöhemmin pääsin Rautaruukin teollisuusoppilaitokseen, ja silloin tie näytti sileältä: jos ja kun saan vakioduunin paikalliselta tehtaalta, Leppäluodon loppuelämä on pedattu! Miten kiinnostuit musiikista. Millaisia ovat varhaisimmat muistosi. Tajusin vasta paljon myöhemmin, mitä se tarkoitti. Synnyit Raahessa marraskuussa 1974. Sekin on tehnyt nyt paluun – ainakin hetkeksi. Sormi ei ehdi kellon napille, kun ovi jo avautuu ja hyväntuulinen Juha-Pekka ”JP” Leppäluoto toivottaa tervetulleeksi ei-niin-matalaan majaansa. Mitä meri merkitsee sinulle. Tarkemmin JP:n touhuja seuranneet kuitenkin tietävät, että tummaäänisen muusikon mittava ura käynnistyi jo 1990-luvun puolivälissä metalliyhtye Charonin keulakuvana. En halua filtteröidä niitä pois lääkkeillä tai millään muullakaan. Siellä tajusin, että konkreettisten asioiden tekeminen käsillä on juttuni. Kun elämässä on ollut vaikeuksia, olen usein löytänyt itseni istumasta meren ääreltä. Tykkäsin meiningistä ihan hirveästi. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO JP Leppäluoto: Kysymyksiä ja vastauksia. Millainen koululainen olit. Raahe on rannikkokaupunki. 16. – Kliseisesti sanottuna se antaa turvaa ja lohtua. Olin ylivilkas ja rauhaton. Lähdetään tutkimusmatkalle. – Sitten muutettiin toiseen kaupunginosaan, Kummattiin, ja siitä tuli tärkeä paikka. – Toki meri on antanut muutakin. – Silloin ei tiedetty ADHD-diagnooseista, mutta en pystynyt keskittymään yhtään. Nykyään ajattelen, että luonteenpiirteeni ovat supervoimiani, joita tarvitsen. Miten tähän pisteeseen on tultu. Raahen saaristossa ja kauempana merellä humahti tunti jos toinenkin. A urinko porottaa siniseltä taivaalta, ja Pyhäjärven aallot liplattavat lähistöllä. Kun olin teini, harrastin esimerkiksi urheilusukellusta. Kun katselee ulapalle ja muistaa pienuutensa, omat ongelmat eivät enää tunnukaan niin musertavilta. Se kehysti vahvasti lapsuutta ja nuoruutta. – Pääsin peruskoulusta välttävillä papereilla ja menin Raahen ammattioppilaitoksen LVI-puolelle. Raahesta reilut kymmenen vuotta sitten Tampereelle ja sittemmin Pirkkalaan seilannut solisti elää viisikymppisenä muusikkoutensa ja muunkin elämänsä parasta aikaa. – Asuttiin vuokraomakotitalossa Paraatinmäellä. Joskus tulee vielä hetki, kun otan Kummatti-tatuoinnin. Asuttiin kerrostalossa ja betonipihoilla pyöri paljon lapsia. Sitten Kati lähti Amerikkaan eikä sitä enää näkynyt. – Isäni soitti muun muassa Lievä Mielenhäiriö -yhtyeessä ja myöhemmin Poko Rekordsilta levytyssopimuksen saaneen Stalkerin ”HEVIFANEILTA ON TULLUT MAHTAVIA KOMMENTTEJA: ’EI PERKELE, JOUTUUKO TÄSSÄ KUUNTELEMAAN YÖTÄ?’ KYLLÄ VAIN!” Viime vuosien suuri yleisö tuntee JP Leppäluodon Elämäni biisi -ohjelman ja Yön solistina. Meillä oli poikakissa Kati, joka kakkaili sisälle
En halua filtteröidä niitä pois lääkkeillä tai millään muullakaan.” 17. KU VA : TIM O ISO AH O ”Nykyään ajattelen, että luonteenpiirteeni ovat supervoimiani, joita tarvitsen
Miltä se tuntui. Charonin ja henkilökunnan takana After Forever -yhtyeen Bas Maas. Jännitys oli käsittämätöntä luokkaa, mutta samalla se oli parasta koskaan. Tornion koulu tuntui sopivalta, ja pääsinkin sinne opiskelemaan radiohommia ja... Jos Killersiä ei lasketa, millaisia muistoja varhaisiin bändeihisi liittyy. Se oli oikea valinta. Sana kiiri myös metalliyhtye Charonin soittajien korviin. – Oli älyttömät helteet ja istuttiin bussissa alasti. – Oma musadiggailu taas lähti laukalle, kun törmäsin telkkarissa Kissin Animalize-levyn mainokseen. Siinä tuli vahvasti fiilis, että nyt täytyy keksiä jotain, mikä tukee musahommia ja missä tapaisin samanhenkisiä tyyppejä. ja Dingo. Teemu tuumi, että sinähän vedät paljon paremmin kuin Martti. Sen jälkeen aloin itsekin miettiä, että ääneni kuulostaa ihan siedettävältä. Setin jälkeen tuli paikallisia muusikoita hehkuttelemaan, että sinun pitäisi tulla jammailemaan meidänkin kanssa. Kun kuuntelin sen mestarillisia säveliä, ymmärsin aika paljon melankolisesta musiikista, laulamisesta ja melodiakuljetuksista. – Kostea. Nightwishiin äskettäin liittynyt Marko Isän kanssa Raahessa silloin joskus. Pohjola] tuli tarjoamaan diiliä. Jätkät olivat tehneet demoja ja omatekoisia paitoja, joten homma oli hyvinkin isollaan, ainakin Raahen mittapuulla. KUVA: MATTI RIEKKI 18. Muistan jätkien nyökkäilleen hyväksyvästi, mutta pesti meni loppujen lopuksi Laihialan Villelle. Olihan se paljon hienompaa kuin vaikka kioskien ryöstäminen. Miten sinusta tuli bändin laulaja. Sitten jokaisen bändin haave toteutui: Charon sai levytyssopimuksen tanskalaiselta Emanzipation Productionsilta. Tehdastyöläisen ura ei siis viehättänytkään. – Hyppäsin mukaan 1995, mutta bändi oli aloittanut jo 1992. Sitten alettiin tehdä levyä, ja Sorrowburn-debyytti ilmestyi 1998. Eihän sen parempaa voinut kuvitellakaan. Paradise Lost ja Type O Negative toimivat komeasti, Dan Swanön johtaman Nightingalen The Breathing Shadow -albumista puhumattakaan. Setissä oli Lenny Kravitzia, Cultia ja joku omakin biisi. Näihin aikoihin sinusta olisi voinut tulla myös Sentencedin laulaja. – Äimisteltiin tilannetta suu auki. KUVAT: JP LEPPÄLUODON ARKISTO Pariisin metrossa Nightwish-kiertueella 2002. – Yleisesti ottaen Raahessa oli 80ja 90-luvuilla varsin aktiivinen musaskene. Olihan siellä. Killers-yhtyeen rumpusetti koostui tyhjistä kurkkupurkeista ja ämpäreistä. Otettiin mukaan tonkkakaupalla kiljuhenkistä kotiviiniä. Millaisia olivat ensiaskeleesi laulajana. esiasteessa. – Intoilu johti tietysti siihen, että alettiin perustaa kaverien kanssa leikkibändejä. Millainen reissu se oli. Pommin lailla iskeneen Kissin jälkeen tulivat ainakin Twisted Sister, W.A.S.P. Olin päässyt juuri armeijasta, kun rumpali Antti Karihtala tuli kysymään kiinnostustani. Tuli mahtava fiilis, että olen viimeinkin oikeassa bändissä. Vuonna 1998 lähdit opiskelemaan media-alan oppilaitokseen Tornioon. – Eräs hetki jäi mieleen. – Jossain vaiheessa lauloin Pure Faith -yhtyeessä, jonka eka keikka oli Raahen työväentalolla. Kuuntelin ystäväni Teemu Halmkronan kanssa Eppu Normaalia mukana lauleskellen. En pysty tarpeeksi alleviivaamaan, miten käsittämättömältä se tuntui. Menin ekoihin treeneihin ja alettiin ottaa saman tien uusia yhtyekuvia. Pääsin käymään soittokämpällä jo ihan pienenä, ja muistan elävästi, kun joku soitti rumpuja. Ville sopi bändiin loistavasti. Oli nimittäin kova huoli, että mitä jos Euroopassa ei olekaan tarpeeksi viinaa. – Kävi myös niin, että Sentencedin basisti Sami Kukkohovi oli kämppäkaverini Torniossa ja onnistuin puhumaan meidät Sentencedin Suomen-rundin avausyhtyeeksi 1999. Kun niissä deliriumeissa pysähdyttiin saksalaiselle huoltoasemalle, ei muistettu ihan aina pukeutua. Spinen kanssa homma nytkähti uudelle asteelle, ja jatkossa saatiin juotavaksemme mukavan kokoisia Teosto-korvauksia. Soitettiin myös Helsingin Tavastialla – täysin uskomatonta! – ja Spinefarm Recordsin Ewo Rytkönen [nyk. Saatettiin löytää joku hylätty talo ja selvittää, saako siellä treenata. Mitä tapahtui. Meininki oli kova ja soitettiin myös keikka – taloyhtiön häkkivarastossa. – Olin kesätöissä tehtaalla ja väänsin samalla Charon-haastattelua italialaiseen fanzineen. Vaikka en sitä ymmärtänytkään, ne hetket saattoivat istuttaa minuun pitkälle kantaneen siemenen. Äänenpaine tuntui rinnassa ja olin ihmeissäni. Sitten vaan takkaan tulet ja soittamaan. Mutta parempaa oli luvassa – esimerkiksi Euroopan-kiertue Nightwishin kanssa loppukesällä 2002. – En ollut mikään rankemman koulun metallimies, joten aloin ottaa sen laidan juttuja haltuun. Myös mahdollisia soittokämppiä riitti. – Kun Taneli Jarva lähti Sentencedistä 1995, kävin koelauluissa. no, ennen kaikkea taiteilemaan. Kymmenvuotias raahelaispoika tuijotti suu auki, että mitä ihmeen leopardihousuisia androgyynihahmoja nämä ovat
Käytiin pari kertaa treenaamassa ja saatiin työluvatkin. Charon-hysteriaa venäläismalliin vuonna 2005. Harmitti ihan älyttömästi, sillä olisin oikein mielelläni lähtenyt tutkimaan Amerikkaa Typen ukkojen kanssa! – Sitten Amorphisin jätkät kyselivät kiinnostustani liittyä bändiin vakituisesti. Eihän sellaista osannut odottaa kukaan. – Raskaaseen Jouluun lähdin välittömästi, kun kysyttiin. Oli pakko panna asiat tärkeysjärjestykseen, eikä Amorphis-pesti mahtunut yhtälöön. Mietin sitä pitkään ja hartaasti, mutta minun oli pakko sanoa ei.” Joululaulamassa Hyvinkäällä 2019. Sitten Ville pirautti ja alkoi kertoa bändistä. Bändi kysyi, saisinko otettua setillisen biisejä haltuun. Warner Music Finland kiinnostui, ja debyyttialbumi Reborn [2007] lähti aika isosti. – Isossa kuvassa kävi niin, että raskaamman musan suosio alkoi laskea. – Kun teimme Escapexstacydebyyttiä, olin ihan fiiliksissä. – Sitten päästiin Wieniin. Songs for the Sinners oli työn alla, esikoiseni syntymässä ja minulla oli duunipaikka Raahessa. Homma vakavoitui ja menestystä alkoi tulla roppakaupalla. Villen häikäilemätön ja hitikäs sävellyskynä oli mielettömässä terässä. Onneksi olen! Mutta vanha ”Amorphisin jätkät kyselivät kiinnostustani liittyä bändiin vakituisesti. – Kun aloimme vääntää uusia biisejä Songs for the Sinnnersin jälkeen, sydän ei enää ollut täysillä messissä. Hietala matkusti usein meidän dösässä ja tutustuttiin aika hyvin. Miten tämä pesti aukesi. – Ville oli pistämässä kasaan Shadowlands-projektia, josta tulikin sitten Poisonblack. Charonin viimeiseksi studioalbumiksi jäi alkusyksystä 2005 ilmestynyt Songs for the Sinners. Mitä ajatuksia se herättää. Bändi jäi telakalle. Kun viimeiseksi jääneellä Euroopan-kiertueella alettiin suunnilleen vetää toisiamme turpaan, päätettiin pelastaa ystävyytemme. Ajatuksena oli sovittaa kansainvälisiä hittejä raskaaseen asuun. Raskasta Joulua on aiheuttanut yhden jos toisenkin itkupotkuraivarin. Kiireitä piti muutenkin, sillä toimit näihin aikoihin laulajana myös Ville Laihialan kipparoimassa Poisonblackissä. Ville ei halunnut laulaa itse, ja tumman koriseva ääneni oli tullut hänen mieleensä. Sitten selvisi, että Typekeulakuva Peter Steele oli huonossa hapessa ja osa rundista joudutaan perumaan. – Sitten tuli eka esiintyminen konserttisalissa, ja tajuttiin, että tuolle lavalle ei kehtaa kontata. Lopulta kiertue meni puihin kokonaan. – Pääsin Northern Kingsin solistiksi Jarkko Aholan, Tony Kakon ja Marko Hietalan rinnalle. – Laulaja Pasi Koskinen oli poistunut kuvioista, mutta Amorphisille oli tulossa kuuden viikon jenkkirundi Type O Negativen kanssa. Kertoisitko hieman näistä aiheista. Myöhemmin bussi alkoi tehdä lähtöä ja kuski työnsi jo vaihdetta silmään, kun hoksattiin erään muusikon puuttuvan. Ja sitten ilonpito jatkui. Idea kuulosti niin älyttömältä, että sen pulkan kyyti oli katsottava. Miksi bändi lopetti toimintansa joitakin vuosia levyn ilmestymisen jälkeen. Mietin sitä pitkään ja hartaasti, mutta minun oli pakko sanoa ei. Eikä materiaali ole vanhentunut pätkääkään. Northern Kings -kokoonpano alkoi hahmottua, ja Raskasta Joulua oli jo ottanut ensiaskeleitaan. Hyvä niin, sillä Joutsenen Tomi on loistava solisti. KUVA: TIMO ISOAHO KUVA: MATTI RIEKKI 19. Ja sitten oltiinkin jo areenoilla. Nostettiin soittaja kyytiin ja pidettiin pieni palaveri: ei saa liiskaantua bussinrenkaan alle Euroopan-kiertueella. Matti Vanhanen ei enää poseerannut Lordin kanssa ja levy-yhtiöiden kiinnostus alkoi haalentua. Että äläpä pakita vielä, kun yksi tyyppi pötköttää renkaiden takana. Et kuitenkaan hypännyt siihen kelkkaan. Aina kun luultiin, että maksimitaso oli saavutettu, suosio nousi uudelle levelille. Oli hemmetin hauskaa. Sitten joku kipaisi ulos ja huomasi kaverin jalkojen näkyvän auton alta. – Niin no, minähän saattaisin olla samassa kritisoijien huutokuorossa, jos en olisi itse mukana... Kun meille ojennettiin kultalevyt, Raahen poika oli aika ihmeissään. Jos Sentenced-pesti oli ollut kymmenen vuotta aiemmin lähellä, näihin aikoihin kuvaan astui Amorphis. Päästiin toteamaan se syksyllä 2023, kun tehtiin Escapexstacyn 20-vuotiskeikkoja Suomessa. Keikka alta pois ja känni päälle. Samalla bändin sisäinen tunnelma alkoi kiristyä... Projekteista ei silti ollut pulaa. Meni hetken aikaa ennen kuin tajusin, että hemmetti, tämähän on Laihiala. Ensimmäiset klubikiertueet menivät aikamoisessa sumussa, sillä touhu oli hyvin kosteaa. Charon oli tuolloin ehdoton ykkösjuttuni, joten lupasin lähteä Poisonblackiin pätkätyöläiseksi, yhden levyn ja rundin laulajaksi
Vaikka ryyppäisit pehmustetussa huoneessa yksin eikä kukaan universumissa tietäisi touhuistasi, silti siitä seuraa itkua ja hammastenkiristelyä. Onneksi aloin tajuta jossain vaiheessa, että minun on pakko kääntää kelkka – jos ei muuten niin lasteni takia. Avaisitko tätä hieman. Samalla lakkasin ottamasta itseni niin perkeleen vakavasti. – Harmaja alkoi hahmottua, kun soittelin kaverien kanssa Nick Cave and the Bad Seeds -covereita. Drinksutkaan Poisonblack vuosimallia 2023 lavalla... Menepä sanomaan putkimiehelle, että nyt tehdään niin, että treenaat ja ihmettelet ensin parikymmentä vuotta, aletaan katsoa niitä liksoja sitten. Ei saatana, en mene. – Voi hyvinkin olla. Tunnelma oli surumielinen, mutta en kyennyt hahmottamaan, mistä se johtui. ”Kun raahelainen goottipuritaani alkoi vetää punaa huuliin ja pukeutua minihameeseen ja korkkareihin, peiliin katsoessa piti henkäistä syvään, että no niin, nyt otetaan miehestä mittaa.” totuus on, ettei kädenlämpöinen juttu kiinnosta isosti. – Oltiin Raskasta Joulua -rundin laivakeikalla. Ikävä sanoa, mutta valitettavan moni hyvä kaveri makaa haudassa, kun heidän päätöksensä ovat olleet erilaisia. eivät auttaneet. Kun alettiin availla keikkojen jälkeen pulloja parhaiden kaverien kanssa, se oli aina älyttömän kivaa. Tuliko mitta yksinkertaisesti täyteen. Yritin juoda päiväkaljoja, mutta homma tökki eivätkä koneet käynnistyneet. Aamulla suuntasin rautatieasemalle ja kyselin itseltäni, menenkö Raahessa tuttuun pubiin ryyppäämään vanhaan malliin. Queen-musikaali oli niistä tärkeimpiä, moninkin tavoin. Oli älyttömän siistiä huomata, että olin päässyt kahdenkymmenen vuoden säätämisen ja ”ilmaiseksi tekemisen” jälkeen pinnalle. Lopetit läträämisen loppuvuodesta 2012. Tein muun muassa radiomainosten tuottajan hommia, mutta samalla aloin saada pestejä musikaaleista. Päätettiin sitten tehdä samanhenkistä omaa musaa. Oli välipäivä Tukholmassa ja käytiin kaupungilla. KUVAT: TIMO ISOAHO. RJ-kuvioon kuuluu se, että tietty jengi tuhahtelee katkerana. Menestykseen tarvitaan aina vihaa ja rakkautta. Kun raahelainen goottipuritaani alkoi vetää punaa huuliin ja pukeutua minihameeseen ja korkkareihin, peiliin katsoessa piti henkäistä syvään, että no niin, nyt otetaan miehestä mittaa. ...ja sen takana. – Aikaa vieri, projekteja tuli ja meni. Sittemmin olen maistanut alkoholia muutaman kerran, mutta en ole ollut humalassa kolmeentoista vuoteen. Vaikka vaatimaton pohjoispohjalainen olenkin, siinä piti taputtaa itseään kerran olkapäälle ja todeta: ”Leppäluoto, perkele, jes!” Mutta onhan tämä erikoinen työmarkkinoiden alalaji. – Jos palaan taaksepäin, olin juopotellut jo menneinä vuosina reippaasti. Minulla oli jo silloin tapana vetää päätyyn asti, enkä välttynyt mustelmilta. Myös Harmaja-yhtye käynnisteli koneitaan 2000-luvun puolivälin jälkeen. Sattumaa tai ei, mutta olet ollut ammattimuusikko suunnilleen yhtä pitkään. Että miten olen mokannut ja mitä muut nyt ajattelevat. Hiljalleen tajusin, että pystyn elättämään itseni pelkillä musahommilla. – Harmajan aikoihin yksityiselämässäni tapahtui ikäviä juttuja ja meininki oli usein hyvin sekavaa. Mitä silloin tapahtui. Loppujen lopuksi se ei ollut pelkästään hauskaa. Se oli toisinaan hiton hauskaa ja paikoin vähän raskaampaa. Mistä siinä oli kysymys. Kun menin hyttiin nukkumaan, fiilis oli suhteellisen karmea. Miten ja miksi musiikki alkoi lopulta elättää sinua. Ajatuksena oli, että taiteilijan pitää kärsiä ensin maksimaalisesti ja melankolisen musan tekeminen onnistuu vasta sitten. Monesti heittäydyin ihan vapaaseen pudotukseen ja touhussa oli myös itsetuhoisuutta. – Aiheeseen liittyen: henkinen krapula on jännä juttu. Harmajan aikoihin alkoholinkäyttösi oli varsin runsasta. Se oli järjettömän tärkeää. – Kun muutin Tampereelle 2014, kuvio oli vielä levällään