ELOKUUTA 2026 UNIBET ARENAN TAPAHTUMAKENTTÄ TALLINNROCKFESTIVAL.EE HERALD · GORESOERD · NEVESIS · KANNABINÕID · PEDIGREE F I N A L S H O W I N B A L T I C S TICKETMASTER.FI & TIKETTI.FI 31. UNIBET ARENAN TAPAHTUMAKENTTÄ TALLINNROCKFESTIVAL.EE HERALD · GORESOERD · NEVESIS · KANNABINÕID · PEDIGREE F I N A L S H O W I N B A L T I C S TICKETMASTER.FI & TIKETTI.FI 31. HEINÄKUUTA—2. ELOKUUTA 2026. HEINÄKUUTA—2
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Us Catalepsy Rufus Wainwright 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Babestation 16 Soundi-haastattelu: Tarja Turunen 22 Beyond Awareness 24 Joku Iiris 28 Suomalaisen rockin klassikot: Lordin The Arockalypse 34 Scorpions 38 Eppu Normaali 46 Martti Luther ja muovipussi: Keba 48 Elämäni Soundit: Katariina Sorsa ja Tuuli Paju (Ikinä) 50 Levyarviot 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 6/2026 16 22 24 28 38 KU VA : TIM TR ON CK OE KU VA : LIIN A TA RL EE NA ÖH MA N, IIR IS TU ON ON EN KU VA : PE KK A KE RÄ NE N KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : MA RK US PA AJA LA 5
Ottakaa te rennosti. Ei edes niinä varhaisina punkvuosina, joina moista vähän jopa vaadittiin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Musisointi oli välillä sinne päin, ja vierailevat solistit kuten Horace Andy ja Elizabeth Fraser tuntuivat olevan paasauksen keskellä melkein statisteja. Eihän siinä mitään. Se on aivan ok. Itse koin saavani vakavalla sanomalla höystetyn tasapainoisen musiikkielämyksen sijaan virtuaalisin rekkalasteittain sitä samaa, jota vastaanotan maailmanmenosta kiinnostuneena ihmisenä muutenkin joka ikinen päivä. Pidän musiikin ja politiikan toisistaan irrottamisen ajatusta, saati vaatimusta, älyttömänä ja koko aihetta niin risaksi pureskeltuna, etten kajoa siihen nyt sen syvällisemmin. Kyseisen rintaman puuhamies, eritoten Gazan sodan kiivaana vastustajana tunnettu Robert ”3D” Del Naja näyttää puhkuvan julistajan megafoniinsa niin palavalla tarmolla, ettei muuhun riitä aina happea. Vaikka brittiyhtye on julkaissut viisi hienoa albumia hitteineen ja klassikkosävelmineen, Helsingissä yleisön huomion varasti ennen muuta raju poliittisviritteinen audiovisuaalinen tykitys. ÄÄNENAVAUS Cavalera Conspiracy Schizophrenia SOUNDI 6/2026 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Boards of Canada Inferno Iceage For Love of Grace & the Hereafter Selma Savolainen In the Shade Red Mecca I Will Be that Dying Star in Your Sky E ppu-veljekset Martti ja Pantse Syrjä kertovat tämän numeron jäähyväishaastattelussaan, ettei heidän elämäntyönsä ole koskaan ollut poliittista laatua. Se, miten poliittinen bändi Eput on tahtomattaan ollut, on sitten asia erikseen. Onko näin hanakka höykytys näissä puitteissa tarkoituksenmukaista. Musiikillisiin korkeuksiin noustiin vain pätkissä, eikä varmasti sattumalta juuri silloin, kun taustaruutu hiljeni tai suolsi säveliä tukevaa kuvastoa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Yhtyeen toisen varsinaisen jäsenen Grant ”Daddy G” Marshallin osallistuminen puolihuolimattoman oloisesti vain muutamaan biisiin ei vaikutelmaa ainakaan parantanut. Siinäpä pähkinä jota nakertaa kesän mittaan. Matti Riekki päätoimittaja Massiivinen hyökkäys 6. On myös pakko pohtia, pelaako köpöjen tekoälysuomennosten käyttäminen ruutuviestinnässä välttämättä algoritmien vastustamisen eduksi. Ei kaikilla muusikoilla tarvitse olla yhteiskunnallista agendaa. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 52. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Markus Paajala TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 6/26 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Jonna, Isoaho Timo, Järvinen Samuel, Kantola Karoliina, Keränen Toni, Koskinen Kimmo, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Rouhiainen Venla, Siltanen Vesa, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. Parempaa maailmaa saa ja pitää huutaa. Sen sijaan totean, että rockin vaatteisiin puetuilla ohjelmanjulistuksillakin on rajansa. Yhden sellaisen yli mentiin toukokuun loppupuolella Veikkausareenalla, jolla näin vihdoin syvästi rakastamani Massive Attackin. Ongelmaksi Massive Attack -konsertin suhteen kuitenkin muodostui, että huuto taisi upota huolella möyhennettyyn maaperään – eiköhän suurin osa suomalaisyleisöstä jakanut Del Najan maailmankatsomuksen jo ennestään
2026 FLOW FESTIVAL FLOW FESTIVAL OklOu FlOrence Machine The nick cave & The Bad SeedS Tur nST ile lykke li cl iP Se OklOu OklOu GeeSe GeeSe GeeSe laMB rini GirlS. + 14.–16.8
Fuji-festarien jälkeen bändi esiintyi loppuunmyydyllä keikalla Tokiossa, vaikka oli saapunut maahan ensimmäistä kertaa vain muutama päivä aiemmin. Kuutisen vuotta toiminnassa ollut yhtye on soittanut paljon keikkoja paitsi Euroopassa – muun muassa neljä vuotta peräkkäin Glastonbury-festivaalilla, lukuisilla klubeilla Briteissä sekä Sziget-festivaalilla Unkarissa – myös Japanissa. Kerran Osakassa bändiä vastaan käveli ihailija, joka oli tulostanut kuvan Somerjoen naamasta ja asettanut sen kasvoilleen. He ovat kolme neljästä helsinkiläisen Us-yhtyeen jäsenestä – bändin kolmas veljes Max Somerjoki (kitara) ei päässyt mukaan haastatteluun. Sen ulkopuolella oli kymmeniä vuosia vanha onnellista kalaa esittävä maalaus ja piikkilanka-aitaa, Teo kuvailee. Ennen Lontoota bändi oli ehtinyt äänittää peräti kolmen levyn verran musiikkia Oulussa, jossa oli välillä niin kylmä, etteivät soittimet pysyneet vireessä. Iso Japanissa T Viimeistään Usin albumista notkuneet levykaupan hyllyt todistivat, että kyseessä ei ollut vedätys. Heti ensimmäisellä keikkareissulla nousevan auringon maahan vastassa oli nimikirjoitusta pyytävä fani, jota yhtye luuli levy-yhtiön näyttelijäksi. – Japanissa monet tuntevat esimerkiksi Love Recordsin tuotantoa tosi hyvin, Teo sanoo. 8. Erona Eurooppaan japanilainen keikkayleisö keskittyy livemusiikkiin huomattavalla kunnioituksella. Aluksi emme uskoneet ollenkaan, että keikat oikeasti toteutuisivat, Pan sanoo. – Se oli mieletön paikka. Helsinkiläinen Us on voittanut japanilaiset fanit puolelleen. Tänä kesänä Us soittaa Fuji Rock -festivaalilla kolmatta kertaa putkeen. Suomea pidetään Japanissa sitä paitsi ihan eri tavalla coolina kuin vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. – Se oli hämmentävimpiä koskaan näkemiäni asioita, Teo sanoo. – Sitten keksimmekin vielä yhden biisin, joka edusti uudenlaista ja hauskempaa suuntaa. – Olemme koko ajan olleet suomalaiseen tyyliin pessimistisiä. Nelikko yhdistelee garage rockia, punkkia ja brittiläistä r&b:tä ja julkaisee toisen levynsä Everybody’s Giving Up the Cabaret’n kesäkuun lopussa. – Meille sanottiin, että te soitatte ensi kesänä Fujissa ja teidän levynne ilmestyy Japanin Sonyn kautta. – Olemme usein sitä mieltä, että biisimme voisivat olla vielä vähän nopeatempoisempia, Teo sanoo. Luulimme sitä vitsiksi, mutta puoli vuotta myöhemmin saimme lentoliput Fujiin sekä viestin, että levy julkaistaan kahden viikon päästä, Teo muistelee. Fanikulttuuri on myös hyvin omistautunutta. SPOTISSA > > TEKSTI CATHARINA HERLIN Tapahtuu näinä päivinä. Se on muovautunut nykyisen kuuloiseksi esimerkiksi siksi, että olemme keikkailleet niin paljon erilaisissa paikoissa.” Näin sanoo kitaristi-laulaja Teo Hirvonen Zoom-puhelussa, jossa hän on veljensä Pan Hirvosen (huuliharppu) ja ystävänsä Leevi Jämsän (rummut) kanssa. ” E mme ole oikeastaan ikinä keskustelleet siitä, millaista soundimme on. Japanilaisen keikkamyyntifirman edustajat bongasivat yhtyeen alun perin Lontoon Notting Hill -karnevaaleilta. Yhtye lähti nauhoittamaan kyseisiä biisejä Fish Factory -nimiselle studiolle. Garage rock puree japanilaiseen yleisöön, bändi toteaa. – Luulimme häntä levy-yhtiön näyttelijäksi, joka oli tullut tarkistamaan, olisimmeko kohteliaita vai pölkkypäitä, Pan nauraa. – Länkkäreissä jengi saattaa osoittaa vaikka kitarasoolojen aikana innostuneisuuttaan huudoilla, mutta Japanissa ihmiset kuuntelevat ihan hiljaa, Jämsä sanoo. Siitä inspiroituneena kirjoitimme lyhyessä ajassa kokonaan uudet kappaleet, Teo kertoo. Uusi albumi on äänitetty Lontoossa tuottaja Charlie Russellin kanssa, joka on tehnyt musiikkia muun muassa Alt-J:lle ja Kasabianille. Ensimmäisellä Japanin-reissulla bändi törmäsi heti kättelyssä hotellilla faniin, joka pyysi nimikirjoitusta. Siellä saatetaan vähän hörähdellä, kun kuullaan bändin tulevan Suomesta, Pan pohtii. – Nyt kun näin nuorina riittää vielä staminaa, Jämsä jatkaa. Työntekijät tosin valittivat, että ketut käyvät siellä öisin syömässä huonekaluja
Kyllä esiintyminen myös jännitti, mutta meillä oli jonkinlainen käsittämätön itseluottamus siihen, että olimme todella hyviä. Eivät ne häävejä olleet, mutta olimme kuitenkin speed metalin ensimmäisiä tekijöitä näillä seuduilla, Eeva sanoo. KU VA : MII KK A HE IN ON EN heessa tajusimme, että ei tyypin kanssa voinut olla tekemisissä, koska hän oli niin läpeensä kriminaali. – Sovitusratkaisumme niiltä ajoilta ovat ihan älyttömiä. Se taitaa olla tämän ajan juttu ikäisteni ihmisten kohdalla. Iso Japanissa T Nopeuden ehdoilla Vuonna 1994 lopettanut speed metal -yhtye Catalepsy keikkailee jälleen. Bändi esiintyy loppukesästä ja alkusyksystä Helsingissä, Tampereella ja Turussa. – Heti ensimmäisissä harjoituksissa meni symbaaliteline poikki. Catalepsyn toiminnan loputtua kitaristi Suovanen perusti Limonadi Elohopean, johon Eevakin liittyi. Nyt Catalepsy on treenannut itsensä livekelpoon kuntoon. – Innostuimme valtavasti ja treenasimme hulluna kolmesta neljään kertaa viikossa. – Kyllä me sitten rykäistään menemään, kun kerran käsketään. – Tänne tulee yli sadan hengen yleisö ja seitsemän bändiä esiintymään, Eeva kertoo. Kävimme ihan vankilassa asti katsomassa häntä. Kaikilla on paluun taustalla sama kuvio: mentiin kämpille, juotiin kaljaa tai jotain, soitettiin kavereiden kanssa ja se olikin yllättävän hauskaa. Se johtui tietysti metallin väsymisestä, mutta saimme nauraa, että okei, on tämä aika rajua musaa. – Kun vielä originaalin DBTL:n järjestäjäporukka otti meidät lempilapsekseen, aloimme saada keikkoja monipuolisesti eri klubeilta. Tuli jonkin tyyppinen järki siihen touhuun. – Teimme levyjä ja kiersimme ympäri Suomea. Yksi juhlan bändeistä on Catalepsy, jonka solistina ja basistina Eeva toimi bändin aktiivisina vuosina 1987–1994. Kun niitä äänitteitä kuuntelee nyt, niin voi hyvänen aika. Paikallisen rockkilpailun voitto ja seiskatuumaisen julkaiseminen tekivät Catalepsyn nimeä tunnetuksi. – Mutta hän oli oikea kelmi. 9. P etteri Eevalla on ollut hässäkkäviikko. Kukaan ei ollut tuottamassa meitä, vaan itse me siellä hääräsimme. Kehityimme nopeasti ja pääsimme pian Mynämäeltä Turkuun soittamaan, Eeva muistelee. Kun death metal alkoi saada Suomessa jalansijaa, Catalepsy siirtyi grungempaan ilmaisuun. – Musiikki oli silloin tärkein asia elämässämme. Rullaavuus oli aika heikkoa ja nopeus kaikki kaikessa. Ikää on tullut, mutta täysillä mennään yhä, muun muassa Limonadi Elohopeasta myöhemmin tunnettu laulaja-basisti Petteri Eeva sanoo. Treeneissä on ollut intensiivinen ja hilpeä tunnelma. Hänen kannustuksensa potkaisi Catalepsyn kunnolla liikkeelle. Yhtye on myös ladannut vanhaa musiikkiaan ensimmäistä kertaa suoratoistopalveluihin. – Esimerkiksi Lemonator on tehnyt saman tempun. Catalepsy esiintyi yksityisbileissä jo viime vuonna. Soitan hänelle siksi vasta yhdeksältä eräänä torstai-iltana, kaksi päivää ennen kuin hänen on määrä järjestää vaimonsa syntymäpäivien kunniaksi jättipippalot Turun maaseudulla. Speed metal -yhtyeeseen kuuluivat myös rumpali Mika Laaksonen ja kitaristi Tero-Petri Suovanen. Sen ansiosta tajuamme nykyään musiikista ehkä vähän enemmän kuin Catalepsyn aikaan. Yhtye sai alkunsa Mynämäellä Varsinais-Suomessa, jossa nuoret metallifanit Eeva ja Laaksonen tajusivat, että voisivat itsekin perustaa bändin. Jossain vaiSiinä missä Catalepsyn olemassaolon tarkoituksena oli tehdä uutta musiikkia, nyt hetkellinen paluu keikkalavoille tarkoittaa ennen kaikkea hauskanpitoa ystävien kesken. Vaikka bändin jäsenet ovat hieman iäkkäämpiä, he soittavat edelleen täysillä, Eeva toteaa. Varhaisaikojen tuutorina toimi hieman vanhempi Mike Mensonen, jolla oli ollut oma bändi. Keikan yleisö oli suunnattoman hymyileväistä, Eeva sanoo
Mozartin sielunmessujen suuri fani. puskee läpi, sillä se on kaikki mitä meillä on. Hänen esityksensä muuttivat elämäni. Rufus Wainwrightin musiikkiin voi upota elokuisilla Helsingin juhlaviikoilla kahdesti. Siinä on kanadalaisen laulaja-lauluntekijän Rufus Wainwrightin suunnitelma, kun yhytän hänet kesäkuun alussa etäyhteyden ääreltä Kaliforniasta. Kertojaroolissa on Laura Birn, solistina sopraano Anna Prohaska ja kuoro-osuuksista vastaa Key Ensemble. Helsingin kaupunginorkesteri esittää Dalia Stasevskan johdolla teoksen Musiikkitalossa 18. Vanhempani ja siskoni ovat laulajia. Musiikki ei pelasta maailmaa, mutta jos mietimme säilyttämisen ja taistelemisen arvoisia asioita, musiikki on sillä listalla korkealla. Mutta kun katselin myöhemmin tallennetta Pariisin ensi-illasta, jossa Meryl Streep toimi kertojana, aloin itkeä. – Kun istuin säveltämään omaa sielunmessuani, musiikki ikään kuin vyöryi minusta ulos. Kesällä Wainwright lähtee soolokiertueelle. – Monilla on juuri nyt synkkä käsitys maailmasta. Ajat ovat pelottavat, mutta samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuden yhdistyä. – Musiikkia voi jakaa vihollisen kanssa. Helsingin juhlaviikoilla hänen soolokonserttinsa nähdään pari päivää Dream Requiemin jälkeen, 20. – Työskentely Karita Mattilan kanssa oli kuin oopperaunelman toteutuminen. Rakastan klassista musiikkia ja olen kasvanut katolisessa ympäristössä, vaikka en katolilaisuutta itse harjoitakaan. Mutta se oli myös siinä mielessä uskomattoman kaunista aikaa, että ihmisten piti tulla yhteen ja pitää huolta toisistaan. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen oli paljon toiveikkaampi kuin nykyisin. Muutoin keskityn promoamaan Dream Requiemia ja valmistaudun tekemään jotain täysin muuta eli pop-albumia, Wainwright kertoo. Musiikkitalossa kuullaan hänen Dream Requiem -suurteoksensa, ja pari päivää myöhemmin on luvassa soolokonsertti. A. Dream Requiem yhdistää lordi Byronin Darkness-runon ja latinankielisen sielunmessun. – Tulkitsin sen niin, että lapset tulevat ikään kuin pillipiiparin houkuttelemiksi ja ajautuvat täyteen unohdukseen, kokonaisvaltaiseen pimeyteen. – Tulen trubaduurien perheestä. Huomasin, että siinä on sittenkin hieman toivoa! Lordi Byronin apokalyptinen runo vuodelta 1816 on nykypäivänä ajankohtaisempi kuin koskaan, etenkin ilmastonäkökulmasta, Wainwright sanoo. Kuvioon kuuluu, että osaamme mennä yksin huoneeseen, tehdä ihmiset iloisiksi ja tulla ulos rahan kanssa, Wainwright nauraa. Jos ihmislaji todella haluaa yhdistyä, musiikki on prosessin tärkein elementti, Wainwright toteaa. Jokin siinä muistuttaa minua AIDSepidemiasta, joka oli tietysti hirveää ja traagista minulle ja lukuisille muille. – Se on kypsin työni, jonka tekeminen kesti vuosia, Wainwright sanoo. Wainwright paljastaa olevansa valtava Sibelius-fanaatikko ja ihailevansa Karita Mattilaa, joka lauloi naispääroolin hänen Hadrian-oopperassaan. Wainwright on puhunut homoseksuaalisuudestaan avoimesti läpi musiikkiuransa. elokuuta Huvilassa. Pariisissa 2024 ensiesityksensä saanut Dream Requiem -suurteos tuo Wainwrightin elokuussa Suomeen. Wainwright kertoo olevansa Giuseppe Verdin ja W. Toivoa tragediassa SPOTISSA L os Angelesista Lontooseen. – Esitän Judy Garland -konsertin Royal Albert Hallissa, mikä on jännittävää. Musiikin avulla voi läpäistä sotimisen naurettavan banaliteetin ja tuntea inhimillistä yhteenkuuluvuutta. Dream Requiemin lopussa kuullaan lapsikuoroa, mitä Wainwright piti alun perin hyvin synkkänä tapana lopettaa teos. Nykyhetkessä on Wainwrightin mielestä paljon samaa. – Joudumme taas taistelemaan oikeuksiemme puolesta ja suojelemaan itseämme. Mutta toivo KU VA : DE BO RA H PE LS ER 10. – Meidän täytyy keksiä ihmisyys uudestaan, ja se on hyvä asia. elokuuta
FRANK CARTER UK ARPPA & JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERI • BEHM EMMA & MATILDA • FLORENCE ROAD IE • GETTOMASA • IBE ISAC ELLIOT • KUUMAA • KÄÄRIJÄ • LAURI HAAV LINDA LAMPENIUS X PETE PARKKONEN • MAYHEM NO NYLON BEAT • SUB FOCUS UK • VESALA ALT BLK ERA UK • AURI • BEAST IN BLACK • BESS CHARON • COSTI • ERIKA VIKMAN • HOKKA • ISMO ALANKO KOMIAT • LOST SOCIETY • MINTTU • MIRELLA • MOUHOUS OLAVI UUSIVIRTA • RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA UNPEOPLE UK • URSUS FACTORY AATULOVE • AILI JÄRVELÄ • BIZI • D1 DANI • ELLIMEI • HOPEASIIVET • JAAKKO KULTA JOSÉN PIMEÄ PUOLI • KEIJU • KERZA • KOIRA • KUKKATALO • LOUNA0NLINE • MELO MODEM • NENERCHY • NISKAPERSEOTE • ROYAL SORROW • SUISTAMON SÄHKÖ TIMO KÄMÄRÄINEN • VILMA JÄÄ STEVE JONES • PAUL COOK • GLEN MATLOCK. KESÄN PARAS VIIKONLOPPU 17.–19.7.2026 • JOENSUU HANKI LIPPUSI: TICKETMASTER.FI ALESSO SE • ARCHITECTS UK • SEX PISTOLS FT
Kirjoista ja lehdistä summaksi tulee noin 88 euroa. Hyvää kesää! JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Talkoot KU VA : MA RK US PA AJ AL A 12. Suomalaiset nimittäin kuluttavat kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin 390 euroa asukasta kohden vuodessa, ja se on jokusen kympin EU-maiden keskiarvoa enemmän. Ja voisiko sitä vielä kalibroida kenties piirun verran enemmän paikallisiin, omaehtoisiin, valtavirran kainalossa operoiviin ja rohkeisiin suuntiin. Jäin miettimään paneelihäirikön kysymystä. Huolestuttavalta kuulostaa joka tapauksessa! Artistille riittää merchandise-myynti. Hankalalta kuulostaa. C uporen julkaisema Kulttuuripolitiikan tila 2025 on ensimmäinen laaja yleiskuva maamme eri kulttuuripoliittisista toimijoista ja kerroksista. Keskivertokaverimme ei ole ottanut vielä digiloikkaa painetun sanan suhteen ja ostaa vuoden aikana yhden elämäkerran, yhden romaanin ja kaksi irtonumeroa Soundia. Ohjelman järjestäjälle ilmeisesti käteen jäävä luu. Kun mysteerimies ei saanut tyydyttävää vastausta, hän haistatti paskat ”kulttuurille”, ja oikeastaan kaikille muillekin, ja viipotti tuulispäänä ulos salista. Ruotsalaisartisti Jonas Rönnberg (taiteilijanimeltään Varg²™) oli yksi tämän kevään Helsinki Music Week -tapahtuman keskeisistä artisteista. Luulen, että suuri osa tätä lehteä kädessä pitävistä on keskiarvoa nostavia kansalaisia, mutta kuvio on hyvä ynnäillä omakohtaisesti läpi ja osallistua kulttuurinkulutustalkoisiin! Hattuni nousee jälleen kerran kaikille, jotka ovat päättäneet yrittää raapia elantonsa kasaan tällä alalla. Se on suurin piirtein yhden päivän festarilippu ja yksi klubikeikka. Hän käy leffateatterissa kerran keväällä ja toisen syksyllä, liput yhteensä 32 euroa. Jostain yllä olevasta pitäisi leikata. Tapahtumapaikalle ravintolamyynti. Festarikausi on ovella, ja Suomen kesään mahtuu paljon kiehtovia putiikkitapahtumia ja indie-elämyksiä. Paneelikeskustelut jatkuivat. Suljetaan silmät tapahtuman tuotannossa työskentelevien ihmisten liksojen lisäksi matkoilta, majoituksilta, cateringilta, markkinoinnilta ynnä muilta kulueriltä, jotka kuittaantuvat ilmeisesti pyhällä hengellä. Rönnbergin yhtye VS-55 soitti Helsingin Tuomiokirkossa yhden vaikuttavimmista näkemistäni konserteista pitkään aikaan. Piratismi olisi vallitseva musiikinkulutuskeino, jos kankeille fyysisille formaateille ei olisi tuotu notkeaa laillista vaihtoehtoa eli suoratoistopalveluita. Keskustelun keskeytti tuntemattomaksi jäänyt nuori mies, joka vaati Rönnbergiltä selvitystä, miksi hänen keikoilleen on sisäänpääsymaksu. On raportissa jotain positiivistakin. Pilkotaanpa se osiin oletushenkilöllemme, joka kuluttaa kulttuuria monialaisesti. Leikkaukset, digimurros ja peräkkäiset ja päällekkäiset kriisit pandemiasta sotiin ja talouskurimuksiin ovat lisänneet epävarmuutta ja lyhytjänteisyyttä. En osaa sanoa, kuinka laajasti nuorison keskuudessa ajatellaan, että musiikin lisäksi myös keikkojen tulisi olla ilmaisia. Mutta hetkinen, kyllä tämä hahmo kävisi myös jollain klubikeikalla ja kerran kesässä festarihumussa. Fyrkan niukkuuden lisäksi sillä voi kohdata kohtuuttomia, jopa absurdeja oletuksia. Kuulostaa ihan merkittävältä summalta. Esimerkkikaverimme käyttää musiikinkuunteluun Spotifyta ja maksaa siitä 13 euroa kuukaudessa eli 156 euroa vuodessa. Tämä puolestaan ruokkii polarisaatiota ja kulttuuri jää enenevissä määrin koulutetumpien ulottuville. Helsinki Music Weekin muu ohjelma jatkui. Nämä palvelut ovat puolestaan tehneet kaikista muista kuin kaikkein suosituimmista artisteista ”kiertäviä T-paitakauppiaita”, mikä tarkoittaa, että liksa on taottava keikkailulla ja oheistuotteita myymällä. Koko vuosi ilman musiikin suoratoistopalvelua. Kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin käytetyn vuotuisen summan laskemisen lisäksi haastan teidät ajatustyöhön: Mihin kaikkialle tuo euromäärä puroina virtaa. Museokortti ja kirjat. Jos hän käy kerran vuodessa Ateneumissa, Kiasmassa, Amos Rexissä ja HAMissa, tulee edullisemmaksi ostaa Museokortti vuodeksi 86 euron hintaan. No niin, koko 390 euroa käytetty. Hän soitti festivaalilla useamman keikan eri projektiensa kanssa ja osallistui paneelikeskusteluun omaehtoisesta taiteesta. Elämä jatkui. Reilut satasivuinen raportti on valtaosin varsin lohdutonta luettavaa: Kaikki haluavat identifioitua kulttuurin puolustajiksi mutta ovat valmiita leikkaamaan sen rahoituksesta, kunnes ”kaikki muu” on ensin kunnossa. Ja tutkimuksen mukaan suomalainen käyttää tapahtumalippuihin 150 euroa vuodessa. Suosikkibändinsä levyn hän haluaa hyllyynsä myös fyysisenä, joten hän on valmis pulittamaan vinyylilevystä 28 euroa
Welcome! DEAL OF THE YEAR SOUND POLLUTION STORA NYGATAN 18 � WWW.SOUNDPOLLUTION.NET � INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE SOUND POLLUTION INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE 15% discount on one order! Use the code: HARDROCK2026 Valid until July 30 2026 CHARTA 77 Förhandla Med Clowner Wild Kingdom THE CRUEL INTENTIONS All Hail Hypocrisy Indie Recordings DARKTHRONE Fist In The Face Of God Peaceville AMERIKAN KAOS The Sheeple Swing Metal Department ARMORED SAINT Emotion Factory Reset Metal Blade BLINDEAD 23 Deuterium Peaceville DARKTHRONE Pre-Historic Metal Peaceville ENTOMBED Inferno Threeman Recordings ERADIKATEDWiring of Violence Indie Recordings EVERMORE Mournbraid Scarlet Records GLORIOUS BANKROBBERS Intruder Wild Kingdom GUS G Steel Burner Metal Department HECATE ENTHRONED The Corpse of a Titan a Lament Long Buried M-Theory Audio LION´S SHARE Inferno Metalville MAN RABID The Messiah Complex I Black Lodge DEVIL’S CIGARETTE Meet Me On The Floor Tonight Wild Kingdom BLOODSTAIN Conspiracy Threeman Recordings BONAFIDE Payday Black Lodge M.ILL.ION Legend Escape Music RAM-ZET Sapien Vicisolum Productions SKINDRED You Got This Earache REXORIA Fallen Dimension Black Lodge NARNIA X Narnia Songs MONSTROSITY Screams from Beneath the Surface Metal Blade RIKET 2026 Black Lion SPELL Wretched Heart Bad Omen Records NECROFIER Transcend Into Oblivion Metal Blade OLD MOON Home to Nowhere M-Theory Audio SIX FEET UNDER Next To Die Metal Blade SARAYASIGN Shadows Of The Dying Light Black Lodge THERMALITY Concept 42 Black Lodge THE QUILL Master Of Skies Metalville PHILIP SHOUSE Side 1 Wild Kingdom VOMITORY In Death Throes Metal Blade TEXTURES Genotype KSCOPE SLAYER Hell Awaits 40th Anniversary Edition Metal Blade OR DE R FR OM W W W .S OU ND PO LL UT IO N. NE T OR DE R FR OM W W W .SO UN DP OL LU TIO N.N ET. SOUND POLLUTION Stora Nygatan18 Stockholm SWEDEN SOUND POLLUTION – THE STORE The store is located only a few minutes’ walk from the subway station – and as good as in the heart of Stockholm – on Stora Nygatan 18 in the beautiful Gamla Stan (Old Town)
Babestationin biisien instrumentaalinen maailma lähtee usein rakentumaan kitaristi Helka Taavilan ja rumpali Selma Katajan voimin. Toukokuun lopulla yhtye oli esiintymässä Helsingin On the Rocksissa. Tietenkään ensimmäisiä keikkojamme ei pidä hävetä, sillä olimme silloin todella nuoria. V aihtoehtometallia, rockia ja punkkia yhdistelevän heinolalaisen Babestationin debyyttialbumi Lullabies ilmestyi kuluvan vuoden alkupuolella. Bändi on myös uuden edessä, sillä sen jäsenet alkavat hivuttautua opintojen perässä eri kaupunkeihin. Masterointia vaille täysin itse tehty levy oli nelihenkiselle bändille hyvin opettavainen kokemus. – Tuntuu, että puolitoista vuotta kestäneen prosessin aikana elimme bändinä kymmenen vuotta. – Soittamisemme on kehittynyt alkuajoista todella paljon. Olin aivan kauhuissani, Taavila lisää nauraen. Bändin jäsenet kertovat henkilökohtaisten tekstien jännittävän, mutta ei varsinaisesti siinä vaiheessa, kun biisit julkaistaan. – Bändi soitti ensimmäisen kerran vuoden 2021 Multamäkifestissä. Keikkaunelmissa korostuvat festarit sekä mahdollisesti Suomen rajojen ulkopuolella esiintyminen. Vuosien varrella esiintymiskokemusta on karttunut myös kotikaupungin ulkopuolelta. Babestationin jäsenet kirjoittavat tekstejä, joita jännittää näyttää bändikavereille. Sen kun saan pitää, olen todella kiitollinen. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO > > KUVA JANI BJÖRK ”Tuntuu, että puolitoista vuotta kestäneen levyprosessin aikana elimme bändinä kymmenen vuotta.” 14. Metalliin purettua tuskaa Nelikko uskoo, että bändi pysyy muuttuvista elämäntilanteista huolimatta kasassa. – Pitää vain tottua siihen, että enää ei mennä treenikämpälle kesäksi asumaan, vaan sovitaan kuukaudesta muutamat päivät, jotka sopivat kaikille, Taavila sanoo. Kun Babestation sai alkunsa vuonna 2021 Heinolan nuorisopalveluiden järjestämällä bändileirillä, sen jäsenet olivat vielä teini-ikäisiä. – Biiseissämme käsitellään suuria tunteita herättäviä asioita, joita pitää päästä purkamaan, eivätkä ne ole kauhean hilpeitä, Taavila avaa. – Minä ainakin tarvitsen jutun, johon voin suoltaa lyriikan muodossa omaa taakkaani. – Olisi hienoa soittaa jossain brittiläisessä kapakassa, josta jotkut vanhat bändit ovat aikoinaan aloitelleet, Taavila sanoo. Kuluvan kesän osalta keikkakalenteri on pidetty tyhjänä, sillä tarkoituksena on työstää uutta musiikkia ja tehdä kesätöitä. Ihana kirsikka kakun päälle on, jos saadaan isompia keikkoja, Taavila toteaa hymyillen. Viidessä vuodessa on kasvettu niin ihmisinä kuin muusikoinakin. – Kaikkein jännintä on tuoda niitä muiden bändiläisten luettavaksi. Eihän kuulijat tiedä, kuka minkäkin biisin on kirjoittanut, basisti Erika Lukka toteaa. – Nämä bändiläiset ovat kuitenkin lähimpiä ystäviäni ja heidän mielipiteensä painavat paljon enemmän, vaikkei heitä tietenkään tarvitsisi jännittää, Taavila komppaa. Muistot ensimmäisestä keikasta elävät edelleen mielessä kirkkaina. Saa kuitenkin olla kiitollinen, että eteenpäin on menty, Valonen toteaa hymyillen. – Tiedossa on tasapainottelua musiikin ja elämän muiden ambitioiden kanssa, Lukka toteaa. – Silloin oli kyllä jännät paikat. Se oli yllättävän iso tapahtuma, Valonen kertoo. Oli niin paljon asioita, mitä ei tullut ennakkoon miettineeksi, laulajakiipparisti Sini Valonen kertoo. Tulevaisuuden suurimpana haaveena onkin, että bändin jäsenet saavat nauttia musiikista ja sen tekemisestä yhdessä. Sanoitukset pohjautuvat usein kirjoittajansa henkilökohtaiseen elämään. MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. Tekstejä tekevät puolestaan kaikki
Kun seikkailu alkaa pienestä Puhoksen kylästä Kiteen laitamilta, maailmantähteys tuikkii vielä hyvin hailakasti, mutta onneksi unelmat eivät jää kaikkien kohdalla saavuttamatta. ELÄMÄSSÄNI ON OLLUT ESIMERKIKSI TERVEYTEEN LIITTYVIÄ PELKOTILOJA, MUTTA MUSIIKISSA NIITÄ EI OLE OLLUT KOSKAAN.” Tarja Turusen uudelta Frisson Noir -studioalbumilta löytyy kappale Against the Odds. Nightwishin keulakuvana maailmanmaineeseen nousseen laulajan soolouran alkuhetkistä on vierähtänyt kaksikymmentä vuotta, ja uusi Frisson Noir -levy juhlistaa tasalukua väkevällä tavalla: kyseessä on Tarja Turusen moniin suuntiin kurottaneen musiikillisen matkan raskaimmin soiva etappi. Me eletään ”OLEN AINA RAKASTANUT MUSIIKILLISIA HAASTEITA JA RAJOJEN RIKKOMISTA. Tarinoitavaa riittää, sillä pelkkä asuinpaikkojen lista on kunnioitusta herättävä: Kitee, Savonlinna, Karlsruhe, Kuusankoski, Buenos Aires, Estepona ja niin edelleen. Frisson Noir on valmis, mutta albumia promotoiva maail mankiertue nytkähtää liik keelle vasta syksyllä. Tarkoitus on puhua niin Tarjan vaiherikkaasta urasta kuin elämästä ylipäänsä. Sen nimi kertoo Turusesta ja hänen urastaan paljon. Käänteitä ei tunnetusti puutu artistiuraltakaan. Tämä selviää samalla hetkellä, kun tietokoneen ruudulle avautuu näköyhteys Tarja Turusen, hänen aviomiehensä Marcelo Cabulin sekä pariskunnan tyttären Naomin avaraan kotiin ja vehreään pihaan. 16. Millainen on tavallinen päiväsi kotona vuonna 2026. – Ennen muuta olen äiti tyttärelleni Naomille. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Tarja Turunen: Kysymyksiä ja vastauksia. T oukokuun alkupuolella kevät on hyvässä vauhdissa Suomessakin, mutta Etelä-Espanjassa on jo täysi kesä
KU VA : TIM TR ON CK OE 17
Miten aloit soittaa pianoa. Sitten tapahtui yksi elämäsi suurista käänteistä. Millaisia muistikuvia sinulla on tästä ajasta. Nightwish nousi ensimmäisen kerran lavalle Kiteen Huvikes kuksessa vuoden 1997 viimei sinä hetkinä. Jos menee päivä tai jopa pari ilman laulamista, alan voida henkisesti huonommin. Äitini yritti elehtiä käsillään, että jätä hame rauhaan, mutta eihän se mitään auttanut. Mitä muistat debyyttikonsertista. Muistatko vielä sen kolmenkymmenen vuoden takaisen hetken, kun sinua pyydettiin Nightwishiin. – Savonlinnan-aika oli mielettömän tärkeää myös laulullisesti. Se oli ihan mahtavaa aikaa. Ne olivat sitten melko ”rock”. KUVAT: TARJA TURUSEN KOTIALBUMI …ja ensimmäisellä Euroopan-kiertueella kuoron kanssa. Tavallaan olin aivan liian kiltti. – Kun Tuomas kysäisi minua mukaan, hänellä taisi olla mielikuva siitä pienestä kiteeläistytöstä, joka lauloi hentoisesti ja nätisti jossakin kirkkokonsertissa. Siitä tulee heti parempi olo. Sävellykset kuulostivat mielenkiintoisilta, joten päätin hypätä mukaan. Kaiken huipuksi päästiin käymään ulkomailla, kun tehtiin Euroopan-kiertue koulun kuoron kanssa. Ollaan aika äänekäs porukka, sillä lähes kaikki Turuset ovat horoskoopiltaan leijonia. Studioon mennessä totuus paljastui: minusta oli kuoriutunut monsteri, jonka klassinen laulu jyräsi kaiken yli. Jännitti niin kamalasti, että Enkeli taivaan -kappaleen sanat unohtuivat. Ensin kierrettiin tavallisia putiikkeja, mutta niistä ei löytynyt mitään tarpeeksi näyttävää. – Taisin olla kuuden vanha, kun ilmoitin äidille, että haluaisin pianistiksi. Laulatko usein kotioloissa kier tueiden ja levytysten ollessa tauolla. – Olin tosi pieni, kun lauloin ekan kerran julkisesti. Yksi opettajista oli Holopaisen Tuomaksen äiti Kirsti. Musiikki oli minulle jo silloin kaikki kaikessa, ja sellaista intohimoa katsottiin kieroon. Samalla aloin nostaa hameeni helmaa koko ajan ylemmäs, ikään kuin kasvojeni peitoksi. kaiken. – Muutin Savonlinnaan 15-vuotiaana, aika hurjan nuorena. Paitsi tietysti lenkille, sillä liikunta on edelleen hyvin rakas harrastus. Miten jouduit kiu satuksi. Useinkaan ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Päivät olivat täynnä musaa: teoriaa, bändijuttuja, laulutunteja ja soitto-opetusta. Vähän myöhemmin aloin käydä pianotunneilla. Kotona soivat ainakin Whitesnake, Scorpions, Alice Cooper ja W.A.S.P. Lisäksi olin luokan ainoa tyttö, pelasin poikien kanssa jalkapalloa ja muuta. Millaisia ovat varhaisimmat muistosi laulamisesta. Millaisia aja tuksia sinulla on tähän liittyen. – Mieleen nousevat erityisesti keikkaa edeltäneet päivät. Se on työtäni, mutta myös eräänlainen henkireikä. – Pyrin laulamaan joka päivä. Tajusin, että minun täytyy oppia oikeat laulamistekniikat tai saatan tehdä peruuttamatonta vahinkoa äänelleni. – Meidän talosta löytyy myös erilliset työtilat, joten elämä pyörii senkin vuoksi paljon kodin ympärillä. ihan tavallista arkea, ja tykkään kaikenlaisista kotitöistä. – Oikein hyvin. Hän pyysi kuuntelemaan biisit ja ilmoittamaan, haluaisinko tulla projektin laulajaksi. Lisäksi viihdyn esimerkiksi pianon ääressä. Myöhemmin menit Savonlin nan taidelukioon. Istahdan vaan instrumentin ääreen ja alan soittaa ihan huvikseni. Koulussa oli samanhenkisiä ”taiteilijahippejä”, ja siellä tuli vahva fiilis, että kuulun joukkoon. Uusien tekniikoiden oppiminen oli kiehtovaa ja kiinnostavaa. Olet kertonut koulukiusaa misesta. Aloin käydä klassisen laulun tunneilla, ja siitä alkoi aikamoinen tutkimusmatka, sillä klassisella puolella ääntä käytettiin ihan eri tavalla kuin popissa tai rockissa. Moni ei välttämättä tule ajatel leeksi, että Nightwishin oli tar koitus olla akustinen projekti, mutta sinun laulusoundisi muutti... Lopulta mentiin seksikauppaan ja ostettiin mustia lateksivaatteita. Oltiin seurakuntatalolla, ja äiti nosti minut pöydälle laulamaan. Se on minulle vähän sama asia kuin meditaatio tai terapia. – Taisin olla pienellä paikkakunnalla vähän outolintu. Niin kookasta instrumenttia ei hankittu tuosta vain, mutta onneksi naapurissa asuneella enolla oli koskettimet, joita sain käydä soittamassa. Se oli varmasti hetki, kun Tuomas tajusi, että Nightwish voisi olla jotakin muuta kuin akustista tunnelmointia. Olen aina rakastanut musiikillisia haasteita ja rajojen rikkomista. – Musiikki oli meidän perheessä hyvin vahvasti läsnä. Elämässäni on ollut esimerkiksi terveyteen liittyviä pelkotiloja, mutta musiikissa niitä ei ole ollut koskaan. En tiennyt yhtään, miltä hevibändin laulajan pitäisi näyttää, ja lähdin äidin kanssa vaatekaupoille Joensuuhun. Nämä olivat syitä, joiden takia jouduin muiden luokkien tyttöjen kiusaamaksi. Oopperakuorossa Savonlinnassa… 18. Eikä sekään toki auttanut, että olin kamalan huono sanomaan vastaan kenellekään. Isoveljen ansiosta tutustuin varsin varhain myös raskaampaan rockiin. Esimerkiksi siivoaminen on hirveän terapeuttista. Kaikki juhlat, ja joskus myös arki, olivat täynnä musisointia ja laulua. Olin joululomalla Kiteellä, kun Tuomas ilmestyi meidän kotiovelle instrumentaalidemon kanssa
Että mitä helvettiä sinä olet tehnyt. Toisinaan en kuullut omaa ääntäni lainkaan, kun bändi soitti todella kovaa ja olosuhteet olivat mitä olivat. Nightwish-keikkailun alussa. Siellä kehuttiin laulua, mutta ihmeteltiin seuraavaksi, miksi ihmeessä laulan hevibändissä. – Bändin alkuaikojen kiertueet olivat jatkuvaa juhlimista, mutta kohdallani ei tullut kysymyksenkään, että olisin juonut pisaraakaan alkoholia ennen esiintymistä. Oliko saksalaisten suhtautumi nen erilaista. Menin rauhoittumaan takahuoneeseen ja palasin lavalle parinkymmenen minuutin päästä. Innokas fanittaminen menee joskus yli, tavalla tai toisella. Kun kävelin opin ahjon – se oli vaaleanpunainen linna! – aulaan ensimmäisen kerran, jotkut opiskelijat alkoivat huutaa nimeäni. Tästä syystä vanhojen Nightwish-levyjen kuunteleminen ei ole minulle helppoa. – Hiukset olivat oma lukunsa. Minua hirvitti ihan oikeasti, että tuhoan ääneni – oman instrumenttini – huutamalla päättömästi. ”Kun Tuomas kysäisi minua mukaan Nightwishiin, hänellä taisi olla mielikuva siitä pienestä kiteeläistytöstä, joka lauloi hentoisesti ja nätisti jossakin kirkkokonsertissa. Studioon mennessä totuus paljastui: minusta oli kuoriutunut monsteri, jonka klassinen laulu jyräsi kaiken yli.” Taustalla Karlsruhen musiikkiyliopisto. Ei siis voitu kuunnella jotakin artistia ja miettiä, että tehdään tuolla lailla. Ei oltu onneksi paikalla. Ne pelkotilat olivat karmeita, sillä koko ammatillinen elämäni rakentui jo silloin ääneni varaan. Millaista albumin valmistelu oli. Vaikka jo Angels Fall First ensi levy nosti Nightwishin yleisön tietoisuuteen, power metalia sinfonisempiin elementteihin ja ”oopperalauluun” sekoit tanut Oceanborn osoittautui bändin läpimurroksi. Olin opiskellut Sibelius-Akatemian Kuopion-yksikössä, mutta sitten hain jatkoopintoihin Helsinkiin. Sen vuoksi jäin usein yksin ja vähän ulkopuoliseksi. – Välillä myös keikat olivat todella pahoja rasteja. – Takavuosina joku tyyppi ajoi Belgiasta Suomeen ja vietti meidän silloisen Kuusankosken-kodin edustalla viisi päivää. Rytäkkä oli pian ohi, mutta se oli ihan hirveä hetki. Myöhemmin olet puhunut Nightwishin jakautumisesta minä ja muut leireihin. Ehkä ikimuistoisinta oli kuitenkin se, että leikkasin hiukseni lyhyiksi ja otin permanentin juuri ennen keikkaa. Muistan vieläkin poikien hölmistyneet ilmeet, kun menin bänditreeneihin. Valitettavasti lopputulos näytti suunnilleen siltä kuin lokki olisi käynyt kakkaamassa päähän. – Kun Tuomas sävelsi kappaleita, hänellä oli mielessään ääneni, mutta hän ei osannut miettiä lauluteknisiä juttuja loppuun asti. Hän oli tullut hakemaan minua vaimokseen. – Paikoin melkoisen kauheaa touhua. Tämän hahmon henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt, mutta kieltämättä Belgian-keikoilla on joskus mietityttänyt, onkohan kyseinen tapaus yleisön joukossa. Hyvä ystäväni Marianna Pellinen lauloi keikalla taustoja, ja me sitten värjättiin toistemme hiuksia hopeisella maskaralla yrittäen saada aikaan hienoja raitoja. Hypättiin aika lailla tuntemattomiin vesiin, sillä meillä ei ollut varsinaisia esikuvia. Tuollainen asenne oli suurin syy siihen, että päätin lähteä opiskelemaan muualle. Yksi iso syy Karlsruheen muuttamiseen oli myös se, miten minuun suhtauduttiin Suomessa. Tuhersin itkua ja jatkoin keikan loppuun. – Halusin yksinkertaisesti oppia lisää laulamisesta. Välillä itkin studion lattialla, kun joku kohta ei tahtonut sujua toivotusti. Samaan aikaan kun Night wishin suosio alkoi nousta kohisten, lähdit opiskelemaan Saksaan. KUVA: TIMO ISOAHO 19. – Meksikossa sattui kaikista ikävin juttu. Miten päädyit tähän ratkaisuun. Hän jätti postilaatikkoon kirjeen, jossa kirjoitettiin aggressiivisella tyylillä tunteista minua kohtaan. Hän oli ensimmäinen mies, joka piti minusta huolta ja huomioi sen, että kiertueella on mukana nainen, johon vieläpä kohdistuu diggarien intohimoisin huomio. Kaaduin maahan ja minua kuristettiin kaulasta ja puristettiin rinnoista. – Kun Marcelo tuli kuvioihin 2000-luvun taitteessa, tilanne muuttui täysin. Mitä aiheesta nousee mieleesi. Oltiin Guadalajarassa vuonna 2000, kun eräs diggari – tai joku hullu fanaatikko – pääsi lavalle ja kävi kimppuuni kesken esiintymisen. Mistä siinä oli kysymys. Tuomas Holapaisen kanssa vuonna 2000. Biisit olivat muutenkin laulajalle todella haastavia ja fyysisiä. Hiuslisäke irtosi ja vaatteet repesivät. Keikan jälkeen taas piti alkaa miettiä seuraavaa konserttia. – Täysin. Välillä pitäisi vetää henkeäkin... Ihan älytöntä touhua. Tavallaan olisi ollut helpompaa liittyä osaksi bailuporukkaa, mutta se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Ihmiset siis tiesivät alusta asti, että olen Nightwishin laulaja, mutta se oli kaikkien, myös opettajien, mielestä pelkästään älyttömän hieno juttu. Kuulen lähinnä sen tuskan ja epätoivon, kun kappaleita yritettiin saada valmiiksi. Piti keksiä tekemisen tavat itse
Millaisia ajatuksia tämän taus talla oli. – Argentiinan-aika oli hienoa, mutta pikkuhiljaa maan arvaamaton poliittinen tilanne ja kaupungin turvattomuus alkoivat rassata – erityisesti sen jälkeen, kun tyttäreni syntyi. Hyvin moni levy-yhtiö halusi tehdä yhteistyötä, sillä totta kai oletusarvona oli, että Nightwishin entisen laulajan albumi myy hyvin. Buenos Airesissa ei tullut kysymykseenkään, että lapsi leikkii puistossa ja vanhemmat istuvat kahvilla vähän matkan päässä. Muita saman arvonimen saaneita muusikoita ovat muun muassa Sting ja Dave Mustaine. Nykyään ajattelen puhtaasti niin, että ne tapahtumat ovat osa värikästä menneisyyttäni. Vaakakupissa painoi vahvasti se, että koin kotimaan ilmapiirin Nightwishpainolastin takia aika ahdistavaksi. Minulle tuli ajan myötä selväksi, että tarvitsen etäisyyttä sellaiseen meininkiin. Toinen kerta oli ikävämpi. Kun asiasta keskusteltiin tarpeeksi, päätettiin muuttaa takaisin Eurooppaan. Miksi Buenos Aires kutsui. Ja koska tykkään haasteista, päätettiin sitten muuttaa kaoottiseen eteläamerikkalaiseen suurkaupunkiin! Asuitte Buenos Airesissa mel kein kymmenen vuotta, mutta muutitte sen jälkeen Espan jaan ja rakensitte sinne talon. En halunnut tehdä samanlaista ”oopperametallia” kuin menneinä vuosina, mutta en myöskään haaveillut lähteväni täysin uusille poluille. Kiinnostuksen kääntöpuoli oli tietysti se, että odotukset ja paineet olivat kovat, sillä kaikkea tekemääni verrattiin Nightwish-aikoihin. Sinun ja Nightwishin tiet erosi vat lokakuussa 2005. Kuusankoski sai jäädä taak se vuonna 2008, jolloin osoite vaihtui miehesi kotimaahan Argentiinaan. – Kun selvisin ensijärkytyksestä, kävin pitkään kovilla kierroksilla ja kyyneliä tuli ihan valtavasti. Millaista sen tekeminen oli. – Alku oli hieman haastava. Kun rakennettiin taloa, paikalla kävi parikin kertaa varkaita. – Vuonna 2016 ilmestynyt The Shadow Self on vahva kandidaatti. Kun tarkastelen My Winter Stormia etäisyyden päästä, on selvää, että identiteetti oli vasta etsinnässä. Mutta vaikka se oli tosi kova koulu, mitään pysyviä arpia ei jäänyt. Olisin toki toivonut, että asiat olisi hoidettu toisella tavalla, mutta ne menivät niin kuin menivät ja selvisin siitä kiirastulesta loppujen lopuksi ihan hyvin. – Yksi näiden aikojen isoista ongelmista oli, etten vielä täysin hahmottanut, millainen soolojuttuni tulee olemaan. Ilmassa oli vaaramomentteja, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Aika huikea juttu. Onneksi sen jälkeen on ollut todella rauhallista. Ihan tosi: jos en jostain syystä pääsisi esiintymään mahtavien fanien eteen, tulisin varmaan oikeasti hulluksi!” 20. Ensimmäinen murto tapahtui, kun oltiin Suomessa viettämässä joulua. Soolourasi alkuhetkistä on vierähtänyt kaksi vuosikym mentä, sillä joululevy Henkäys ikuisuudesta julkaistiin loppu syksystä 2006. Tämä laina kappaleita sisältänyt debyytti sai rockimman seuraajan vain vuotta myöhemmin, kun omaa materiaali sisältänyt My Winter Storm ilmestyi. Hankaluuksia tuotti sekin, että olin edelleen Nightwishin jäljiltä henkisesti aika huonossa jamassa. – Sain Buenos Airesilta läksiäislahjaksi aikamoisen kunnianosoituksen, sillä olen kaupungin kunniavieras. Miten Espanjaan kotiutuminen sujui. Mitä ajat telet nykyisin noista ajoista. Siellä täytyy olla ihan lähietäisyydellä ja tarkkailla muiden ihmisten touhuja. Lisäksi meidän kodin ympärillä, toisinaan suunnilleen ikkunan takana, pyöri faneja ja muita uteliaita, mikä tuntui hyvin epämukavalta. Siinä vaiheessa takana oli jo vuosien kansainvälinen ura, mutta sooloartistina olin jonkin aivan uuden äärellä. Kuukausia kestänyt mediariepottelu – minun ja Marcelon elämästä kaivettiin esiin kaikki – tuntui todella ikävältä. Espanja on Marcelon äidinkieli, ja minäkin puhun sitä sujuvasti. Aloin avata itseäni entisKUVAT: TIMO ISOAHO ”Niin kauan kuin pysyn terveenä, kyse ei ole jaksamisesta, sillä tämä on elämäntapani – rakastan kiertueita. Espanja tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta jo kielen takia. Olin Serbiassa keikalla, ja Marcelo oli kotona Naomin kanssa. Onko soolojesi joukossa levy, joka näyttäytyy jälkikäteen eri tyisen tärkeänä. – Marcelo olisi jäänyt mielellään Suomeen, mutta minä olin muuttamisen kannalla. Onneksi vietävää ei juuri ollut. Lisäksi meillä on mahtavat naapurit ja asuinalue on muutenkin todella ihana. – Kaikkea muuta kuin helppoa