2025 FESTIVAL SUVILAHTI HELSINKI FLOW FESTIVAL 8.–10.8. 2025 FLOW FESTIVAL SUVILAHTI HELSINKI FESTIVAL SUVILAHTI HELSINKI KHRUANGBIN KHRUANGBIN + mANy moRe AIR PLAy mooN SAFARI AIR AIR yUNG LeAN & BLADee FKA TwIGS FKA TwIGS FoNTAINeS D.C. FLowFeSTIVAL.Com FLowFeSTIVAL.Com FLowFeSTIVAL.Com FLowFeSTIVAL.Com FLowFeSTIVAL.Com KHRUANGBIN yUNG LeAN & BLADee yUNG LeAN & BLADee FKA TwIGS CHARLI xCx CHARLI xCx CHARLI xCx FoNTAINeS D.C. FLOW 8.-10.8. FoNTAINeS D.C. VeRoNICA mAGGIo VeRoNICA mAGGIo VeRoNICA mAGGIo BURNA Boy BURNA Boy BURNA Boy
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Ultrabimbojen paluu 10 Löytöretkellä 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Kukkatalo 16 Soundi-haastattelu: Sakari Kukko 22 Queens of the Stone Age 27 Yungblud 30 Suomalaisen rockin klassikot: Ultra Bran Kroketti 36 Garbage 42 Martti Luther ja muovipussi: Amurin Näsinneula 44 Elämäni Soundit: Ina Forsman 46 Levyarviot, pääosassa Pulp 63 Kirja-arviossa Raskas Suomi 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 6/2025 16 23 26 36 KU VA : TIM O ISO AH O KU VA : AN DR EA S NE UM AN KU VA : JO SE PH CU LTI CE 5
Särmikäs ja omanlaisensa. Albumeista jokaisella on kappaleita, jotka vetävät vertoja bändin tunnetuimmille hiteille. Olen niitä tyyppejä, jotka löysivät vaihtoehtorockin ja makeat meluja metallibändit toden teolla juuri noina aikoina, parinkympin molemmin puolin huidellessani. Siispä parempi myöhään kuin e… Matti Riekki päätoimittaja Olethan sinä cool. Ja sitten oli se Mansonin Shirley. Olen pyyteettömän iloinen, että Shirley Manson soi meille haastattelun, ja vielä onnellisempi, että hän on nyt Soundin kannessa. Yksi rockmaailman viileimmistä, jos minulta kysytään. Esikuva hyvin monelle ysärillä varttuneelle. Näin hyvän tilaisuuden tullen koenkin suoranaiseksi velvollisuudekseni muistuttaa asiasta. Saarelle vievään laivaan ehtisi vielä juuri ja juuri Garbageyhtye debyytteineen. Kuten Manson jutussa toteaa, kliseet ovat kliseitä siksi, että ne ovat totta. Ja silti harva kuulija, varsinkaan Suomessa, on jatkanut Garbagen seuraamista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toisin kuin viimeksi mainittu kannessamme nyt toteaa, hän on aina ollut jumalattoman cool hahmo. Syitä tähän voi vain arvella, mutta oma panokseni Mansonin ja kumppanien tunnettuuden palauttamiseen on tässä numerossa – ja vähän edellisessäkin, josta löytyi Hannu Linkolan uutuusalbumi Let All that We Imagine Be the Lightista kirjoittama pääarvio. Elokuussa 1995 ilmestyneellä levyllä musisoivat Nirvana-tuottaja Butch Vig ja pari muuta ukkelia. Garbage on myynyt järjettömän määrän levyjä, mutta aivan kuten Ari Väntäsen ansiokkaassa jutussa todetaan, suurin osa menekistä on kohdistunut bändin kahteen ensimmäiseen pitkäsoittoon. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Sitten vuoden 1998 Version 2.0:n yhtye on julkaissut kuusi studiolevyä, joista kaikki ovat vähintäänkin kelvollisia – 2016 ilmestynyt Strange Little Birds on jopa loistava. ÄÄNENAVAUS Hexvessel Nocturne SOUNDI 6/2025 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: …and Oceans The Regenera tion Itinerary Morcheeba Escape the Chaos Mark Pritchard & Thom Yorke Tall Tales Blondshell If You Asked for a Picture J os rockmusiikin historiasta olisi pakko valita yhden vuosikymmenen yksi ajanjakso, jonka pakkaisin mukaani autiosaarelle, se olisi 1990-luvun alkupuolisko. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 51. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Joseph Cultice TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 6/25 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Eerola Henri, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Järvinen Samuel, Keränen Toni, Koskinen Kimmo, Laine Pekka, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Rajala Vilho, Savolainen Lotta, Siltanen Vesa, Siromaa Artturi, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi
Kaikki yhdessä paketissa: laivamatkat, hotelli, keikkalippu ja kotimaan kuljetus vaivattomasti! KONSERTTIMATKAT TALLINNAAN Tallinn Rock Festival 28.6. • 50 Cent 8.8. 010 2323 200 • ma-pe 9-16 Matkapoikien Tallinnan kaupunkilomalle ja keikalle. VARAA: matkapojat.fi/konserttimatkat. • David Guetta 23.8. • Bryan Adams 14.8. Palvelumaksu 0€/netistä varattaessa, muutoin 12€/varaus. Myyntipalvelu p
Laiho) perustivat Thee Ultra Bimboosin kesällä 1994. – Kyllähän se vaati treenaamista, Palovaara muistelee. SPOTISSA > > TEKSTI ARI VÄNTÄNEN Kaksikymmentä vuotta sitten hajonnut Thee Ultra Bimboos esiintyy heinäkuun lopussa Jytäkesä Go Go -festivaalilla. Bändi soi mahtavasti ja keikat vetivät väkeä. Bimboos soitti ensimmäisen keikkansa ja julkaisi debyyttiep:nsä vuonna 1995. Palovaara, basisti Salla Mattila, laulaja-kitaristi Susanna ”Suffeli” Rapinoja ja kitaristi Maria Hakkarainen (nyk. Moni rumpalin parhaista muistoista liittyy Norjankiertueisiin. Söpöissä majoitusmökeissä oli tiilitapetit ja hienoja muoviastioita. – Ajomatkat Norjassa olivat liki uskonnollinen kokemus. T ämän kesän ilouutisiin kuuluu Thee Ultra Bimboosin paluu. Me oltiin myös silloin aktiivisimmillamme ja luovimmillamme. Voi että meillä oli hauskaa, ja yleisö tykkäsi keikasta aivan mielettömästi. Seuraavina vuosina bändi keikkaili uutterasti ulkomailla. – Me oltiin soitettu ympäri Eurooppaa jo kymmenen vuoden ajan. – Four Fans on täsmällinen ajankuva sen ajan Bimboosista, Palovaara luonnehtii. Heistä lähes kaikilla oli klassisen musiikin taustaa, mutta rockin soittajina he aloittivat alusta. Viimeinen albumi Bimboo Wizard tehtiin Ruotsissa. – Se tuntui kotiinpaluulta, oikealta ja todella kivalta, Palovaara sanoo. – Me kokoonnuttiin soittamaan vähintään pari kolme kertaa viikossa. Siinä kohtaa oli luontevaa jäädä tauolle, mutta ainakin mulle se oli ensin aika outoa ja vaikeaa, rumpali Milla Palovaara kertoo. Erilaisten pienempien julkaisujen lisäksi katalogissa on yhtyeen varhaistuotantoa niputtava kokoelma We Can Stop Whenever We Want (1996). – Minusta yksi Bimboosin suurista vahvuuksista on oma tunnistettava soundi. – Meistä oli tullut entistä parempia biisintekijöitä ja soittajia. Meinasin ajaa monta kertaa vuonoon, kun maisemat olivat niin mielettömän kauniita ja itketti. Tänä kesänä Stupido Records julkaisee Four Fans Can’t Be Wrongista uuden vinyylipainoksen. Jokin aineeton ylibimbo tietää, miltä meidän tulee kuulostaa, Palovaara nauraa. Sitä ei voi kopioida, eikä sitä saa aikaan kukaan muu kuin me neljä. Levy-yhtiö Stupido puolestaan julkaisee bändin kakkosalbumin uudelleen. Tänä vuonna treenikselle palatessaan Thee Ultra Bimboos soitti ensimmäiseksi Supermessin ja muinaisten keikkojensa avausbiisin 95% Faken. – Tähtihetkiäni olivat myös irtokarkeilla Spede Pasasta päähän heittäminen, kuuron motoristin kyydissä perunapellolla hurjastelu, keikan soittaminen silmätulehduksessa ja nilkka nyrjähtäneenä sekä sämpylän tunkeminen rumpukapulalla saksalaisten vahvistinvarkaiden auton pakoputkeen. – Sen levyn kiertueella ajattelin, että tätähän voisi tehdä elääkseen. Me ajeltiin ympäri Eurooppaa ja soitettiin 23 keikkaa 23 päivässä. Yksi ikimuistoisista keikoista oli saksalaisilla prätkäfestareilla. Vapaapäivinä läiskittiin korttia, juotiin kaljaa ja naurettiin hirveästi. Aineettoman ylibimbon vallassa Tapahtuu näinä päivinä. Se kuuluu lopputuloksessa. Treenien jälkeen spekuloitiin elämän käänteitä Saloon Bravadossa. Siinä vaiheessa niitä vielä tuli laskettua. Tauko oli riittävä, sillä bändi nosti kitarat naulaan jo vuonna 2005. T 8. – Ihan mielettömät bileet entisessä itäsaksalaisessa lomakylässä. Tuolloin elettiin eurooppalaisen rokkiskenen hyviä vuosia. Thee Ultra Bimboos teki albumit Supermess (1998), Four Fans Can’t Be Wrong (2000) ja Bimboo Wizard (2003). Tyylisuuntana oli garagerock 1960-luvun ja trashin hengessä. – Musiikillisia erimielisyyksiä meillä ei ole ollut koskaan. Se oli meidän sadas keikka. Kitaristi Laiho muistelee erityisellä lämmöllä useamman bändin Devil Dolls -kiertuetta ja Roskildessa soittamista
T
SOUNDI-SOITTOLISTAT: qob.uz/soundiparasta qob.uz/soundiloytoretkella PA RA ST A JU UR I NY T LÖ YT ÖRE TK EL LÄ 10. Oh No on kaunis pohdinta nuoren ihmisen elämästä. Palstalla liikutaan ysärivibojen, haastavien tunteiden sekä tietysti rakkauden ja luonnon äärellä. loisa jytinä uudesta sukupolvesta, jota konservatiivien miellyttäminen ei kiinnosta pätkääkään. Sävellyksissä on unenomainen, välillä hyvinkin painostava tunnelma. Arüna kertoo vaikutteidensa tulevan Phoebe Bridgersin, Lizzy Ma Alpinen ja Theo Katzmanin maailmoista, tai ainakin he löytyvät hänen soittolistoiltaan. Kyseessä oli uusi kotimainen artisti-tuottaja Arüna. SEURAAVAKSI suuremman kokonaisuuden äärelle. Oh No -single julkaistiin helmikuussa ja on ollut soitossani siitä lähtien. LÖYTÖRETKELLÄ > > TEKSTI LOTTA SAVOLAINEN ENNEN Soundin kesätaukoa haluan nostaa esiin paitsi yksittäisiä kappaleita myös aikaa vaativia kokonaisuuksia. Akustisten kitaroiden, pehmeän rumpusoundin ja Des’reen ysärihitin You Gotta Be’n melodian maailmoissa liikkuva pieni tarina, tai oikeastaan hetki, vie heti mukanaan. Siten on nimetty Kirsikkapuu-yhtyeen debyyttialbumi, joka käsittelee rakkautta, elämän hetkellistä loistoa ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. Eritoten albumilta välittyy vaÄärirajoille ja takaisin Arüna. Välillä tuntuu, että suomirockin tulevaisuus ei ole ikinä ollut näin kirkas. Kappaleessa on jotenkin mukava vire: kokija on armollinen itselleen, vaikka tietää, että sydänhän tässä saattaa taas särkyä. Intohimo ja omaäänisyys saavat kuulua. Ihan parasta musaa vaikkapa laiturille pilvien seuraamisen taustalle. Uusi suomalainen musiikki elää ja voi hyvin. Jotta voi syntyä uutta, asenteen on oltava juuri tämänlainen. Kirsikkapuu ja kaikki on arvoituksellinen ja monitasoinen levynnimi, kuin lause, joka kuvaa surrealistista unta. Ajatuksissani sinkoilevat niin epäilykset ja ihastukset kuin tarve kuulla ja saada irti enemmän ja enemmän. Joidenkin kappaleiden äärellä kokemus on lähes fyysinen; laulu värähtelee oikeassa kämmenselässäni ja välistä keuhkoissa asti. Laulaja-lauluntekijä-lavarunoilija Aatos Ketvel haastaa kuulijaa ja vie äärirajoille. Muutaman sekunnin päästä valun musiikin mukana vesirännejä pitkin pihamaalle. VUODEN alussa aloin kuulla siellä täällä toistuvasti saman nimen
Yhtye itse kuvailee musiikkiaan elektroniseksi iskelmäksi. Kajon albumissa on voimaa ja hienoja, vahvoja kappaleita. KU VA : JO HA NN A VA PA AV UO RI KU VA : SA RA LIT MA NE N Kirsikkapuun debyyttialbumin on julkaissut näkemyksellinen Minna Records, ja sen maailma muodostuu Ketvelin biisien ympärille. Mielessäni poukkoilee 1990-luvun viehkeä maailma, eri yhtyeitä ja soundeja, jotka tuntuvat vuosien jälkeen taas kiinnostavilta. TRIOKSI ensimmäisen levynsä jälkeen kutistunut Kajo julkaisi toukokuun lopulla toisen albuminsa Jäät lähtee. Ketvelille oli selvää, että laulut kirsikkapuista ja kaikkeuksista kuuluivat toisilleen. Kirsikkapuu. Albumi loistaa debyytin lailla varsinkin aloitusraidoilla. Vuonna 1998 julkaistu Musta-albumi muokkasi omaakin ajatustani siitä, miten genrerajat ovat usein vain ulkopuolelta asetettuja, varsinkin musiikissa hyväksyttävästi rikottavia normeja. LOPPUUN vielä kesän korvamato, vaihtoehtopop-artisti Aino Elliidan toinen single Vielä muutut. Yhtyeen debyyttialbumista on kulunut viitisen vuotta, mikä on muokannut kokoonpanon lisäksi myös tuotantojälkeä. Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta ovat kuin oma itsenäinen teoksensa, joka herättää mielenkiinnon tulevasta. Tiedotteessa Ketvel kertoo laulujensa syntyneen kahdessa syklissä, mihin levyn nimikin viittaa: ”Viitisen vuotta sitten aloin kirjoittaa kirsikkapuista, ja lauluja syntyi levyllisen verran. Se on dramaattinen mutta eteenpäin pyrkivä, eikä se putoa patetian syvään kaivoon. Käsissä oli ahdistunut erolevy, tarinallinen ja lopulta melko perinteinen.” Uusien laulujen melodiat olivat aiempaa pehmeämpiä ja tekstit vilpittömämpiä. Enemminkin tulee fiilis, että täältä sitä tullaan, ette ole kuulleet vielä mitään! Aino Elliida. Pohdin sitäkin... Rajoja rikotaan, mutta välillä ollaan myös hyvin paikoillaan. Kappaleen taika on sen tummassa sävyssä ja eritoten sävykkäässä laulusoundissa. Tuntuu, että määre enemmänkin kahlitsee kuin kertoo monipuolisesta ja välillä villistäkin otteesta. Yritän löytää albumille paikan mielestäni ja jään ehkä vielä tunnustelemaan, löytyykö omaäänisyyttä tarpeeksi vai viehätynkö muistoista ja tuotannon tuomasta tuttuuden tunteesta. Laulu on nostettu enemmän esille ja soittajien jälkeä viety elektronisempaan suuntaan. www.pasimikael.fi PASI MIKAEL UUSI ALBUMI CD CD+USB DIGI Läpi kaupungin yön Iltaisin TSEKKAA VIDEOT! OHJAUS: VILLE JUURIKKALA. ”Se on kirkkainta ja kokonaisvaltaisinta mitä oon tähän mennessä kirjoittanut”, Ketvel kiteyttää. Kajo. Jostain ajatusteni sopukoista nousee korkeitakin raja-aitoja muutama vuosikymmen sitten kaatanut Sanna Kurki-Suonio. Kertosäe soi ja soi päässäni. Yleissoundiin on tullut lisää kirkkautta ja suoraviivaisuutta
On myös kestämätön ajatus, että tämä on se ainut tapa ottaa kantaa. Vääränvärinen neliö T hom Yorke oli ehtinyt soittaa soolokeikallaan yhdeksän Radiohead-biisiä ja kourallisen muita. Ironiaan taipuvainen kyynikko voisi todeta, että sitähän esimerkiksi BDS-liikehdintä, jonka edustajat ovat pyrkineet dialogiin Radiohead-miekkosten kanssa, tavoittelee. Yorke tuomitsee lausunnossaan Netanjahun hallinnon suorin sanoin. Ne eivät luo painetta ylöspäin vaan horisontaalisesti oman kuplan kesken. Yhtäkään ongelmaa tai kriisiä ei ratkaista Instagramissa, ja hedelmälliset dialogit tapahtuvat jossain aivan muualla. Yksi keino voisi hänen mukaansa olla paineen kohdistaminen päättäjiin. Sen tiedän, että arvostan heitä, jotka osallistuvat keskusteluun oman jaksamisensa uhalla. Onko taiteilijalla tämän lisäksi velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kansanmurhaa suorittavan valtion lipun alla esiintymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia, jollaisiksi yhtä keikalla huutelijaa ja muutamaa narisevaa rogerwatersia ja brianenoa ei vielä lasketa. Sivistykseen puolestaan kuuluu oikeus muuttaa mieltään paremman tiedon valossa. Joissain piireissä Yorken vaikeneminen oli tulkittu osallisuudeksi, ja tämäkös oli miestä järkyttänyt. Riittääkö Gazan tilanteen kommentointi vai pitääkö tuntea Orpon hallituksen leikkauslista, IPCC:n ilmastopaneelin tuorein paperi ja Trumpin tuulen suunnan mukaan vaihtuvat tariffit. Mainitunlaisessa valtiossa soittaminen ei tietenkään tarkoita kyseisen hallinnon tukemista, mutta sen rinnastaminen Trumpin Yhdysvalloissa kiertämiseen – kuten Yorke rinnasti – on whataboutismia klassisimmasta päästä. Tähän tulkintaan päätyminen olisi toki vaatinut yleisöltä meedion työkalupakkia, onhan Yorke vinoillut jo vuosien ajan julkisesti Boycott, Divestment and Sanctions -liikkeen aktiiveille ja käynyt soittelemassa vaihtoehtorockiaan Israelissa. Helpoimmalla pääsisi, kun jakaisi somekanavassaan oikeanvärisen neliön tai kulloisenkin viikon iskulauseen. Hän ei myöskään ummista silmiään humanitaariselta kriisiltä ja kirjoittaa jopa kokevansa tarvetta ”tehdä jotain”. Ne eivät kannusta keskusteluun vaan pikemminkin tukahduttavat sen. Ne tapahtuvat alustalla, joka tekee liiketoimintaa polarisoimalla ihmisiä. Horisontissa siintävän minibaarin kelmeä valo karkasi kauemmas, kun keikalle eksynyt hahmo huusi jotain kuolleista palestiinalaisista lapsista. Ihmisyyteen pitäisi kuulua mahdollisuus olla keskeneräinen ja väärässä. Yorken ilta meni niin perustavanlaatuisesti pilalle, että hän kommentoi tapahtunutta yli puolen vuoden viiveellä. Niinpä niin, Thom, niinpä niin. Oli Thom Yorken hieman sekavasta ja osittain tekopyhästä lausunnosta mitä mieltä tahansa, loppukaneetti on helppo allekirjoittaa: toivo siitä, että kärsimys ja kuolema loppuisivat, ihmisyys ja arvokkuus palaisivat. Enää oli jäljellä encoren viimeinen kappale, ”for a minute there, I lost myself, I lost mysse-e-e-e-eeäälf”. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin minulla ei ole vastausta. Oman lausuntonsa mukaan passiiviset kuukaudet olivat hänen yrityksensä osoittaa kunnioitusta kärsiville ja vainajille. Taiteilijat kommentoivat taiteellaan ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa jossa elämme. Osallistumattomuus someperformansseihin tulkitaan usein – muissakin kuin Yorken tapauksessa – hiljaiseksi hyväksynnäksi ”väärälle puolelle”. Jotkut suoremmin, toiset monimutkaisemmin tai esoteerisemmin. Yorkella on vinha perä siinä, että nykymaailmassa taiteilijat ovat kohtuuttomien ja koomistenkin odotusten kohteina. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti PONP KU VA : AL EX LA KE 12. Kitara laukkuun ja hotellia kohti. Mutta mitä näillä jakonappulan painamisen verran vaivaa vaativilla kampanjoilla on lopulta saavutettu
ROULETTE – Go! Roulette is back, delivering another AOR/Melodic Rock milestone with their highly anticipated full-length album, ”GO!” Featuring 10 new songs, this release follows the critically acclaimed ”Now!” and continues the band’s remarkable musical evolution. SIGNERI – Signeri Emerging from the shadowed forests of Dalarna, Sweden, Signeri-a four-piece band with an insatiable thirst for the dark arts and the occult, brings forth their self-titled debut album, a mesmerizing journey into the depths of enchantment and darkness. Let’s metal ‘n’ roll! CRYPTOPSY – An Insatiable Violence A person spends all day building a machine, that will torture them all through the night. nessed to an elegant apex by long-time producer Ed Turner. 1 is a cosmic odyssey of fuzz-drenched stoner metal. WYTCH HAZEL – V: Lamentations Lancastrian rock apostles Wytch Hazel have been building their citadel since 2011. Along the way, you’’ll encounter a musical landscape where the spirit of bands like The Faces, Dead Boys, Fred Cole, and Bikini Kill lives on, while a rebellious Debbie Harry gives a de. It’s a testament to their ability to evolve while staying true to their roots. Since then, the quartet has continually underscored and bolstered a signature sound rooted in heroic days of yore but . It grooves, it thumps, and there is subject matter in each song that everyone can relate to. ned the band’s Hall of Fame discography. Presented in two volumes, the Astral Voyager is the strongest realization of Kal-Ell’s signature sonic approach to date. An Insatiable Violence mirrors our toxic relationship with social media, but while eerily prescient, the album is in. A they like it. KAL-EL – Astral Voyager Vol.1 Astral Voyager Vol. PONP A-Z – A2Z² The sextet’s second album, ”A2Z²” offers ten newly written melodic hard rock songs. “Roar Like Thunder” is rocking from beginning to end. uenced by the many mutations that have de. BOMBUS – Your Blood Your Blood is an album where Bombus successfully melds their past heaviness with a new, melodic edge. SPIDERS – Sharp Objects As with their previous releases, Spiders sound is deeply rooted in classic rock ‘n’ roll. The band consists of well-known names such as Mark Zonder, Nick Van Dyk, Ray Alder, Philip Bynoe, Simone Mularoni and keyboard player Jimmy Waldo. BUCKCHERRY – Roar Like Thunder The two-time GRAMMY-nominated band have created an album that’s bursting at the seams with lightning-hot rock’n’roll. ant nod to the present. INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE WWW.SOUNDPOLLUTION.NET
Kaikilla bändin jäsenillä oli jo kokemusta musiikin parista. – Ihmiset puhuvat ainoastaan ”proggiksista” ja ehdottavat jotain yhteistyötä. Tulevaisuuden haaveista kysyttäessä kaksikko toivoo menon jatkuvan samaan tyyliin. Kokopitkä tulee ulos ensi vuoden puolella, Lehtiniittu paljastaa. Kukkatalo on jo saavuttanut oman fanikunnan, joka seuraa myös pidempien matkojen päässä soitettaville keikoille. ”Olemme alkaneet astua tahallaan toistemme reviireille” MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. Hänellä oli vuokrattuna bänditila, joka ei ollut missään käytössä. – Olen kuunnellut biisien nuotteja tai sointukiertoja ja miettinyt, miten ne kuulostaisi paremmilta, ottanut ideasta kopin. Aluksi Kukkatalo teki biisejä niin, että Laune ja Lehtiniittu sävelsivät ja toivat kappaleita bänditilaan, jossa Sundell soitti niihin rummut. Yhtye julkaisi omakustanteisen debyyttialbuminsa Kaapelin kesällä 2023. Hän saa biisintekoonsa inspiraatiota muiden artistien kappaleista. Tämän jälkeen Jutila ja Ajo ryhtyivät tekstittämään. 14. Laulajat Jutila ja Ajo vaikuttavat muissakin yhtyeissä, ensin mainittu Good Boysissa ja jälkimmäinen Jänöklubissa. Sinne oli tullut Savonlinnasta, yhden keikan jäljiltä, kymmenen ihmistä katsomaan meitä, Lehtiniittu kummastelee. Kukkatalo ei ollut edes miettinyt levytyssopimusta, kun sellaista jo tarjottiin bändin omia suosikkiartisteja edustavalta taholta. Toukokuun lopulla yhtye julkaisi Skene-nimisen biisin, joka syntyi ärtymyksestä musiikkipiirien bileissä käytyihin pintapuolisiin keskusteluihin. – Muutama kuukausi sitten olimme Lahdessa. Parhaillaan valmisteilla on toinen levy, jonka työstöön on lähdetty uudella tavalla. – Christian oli kuunnellut Amy Winehousea ja ehdotti, että oltaisiin Viinitalo. Kappaleen tuotannosta vastasi Lauri Eloranta, joka tuottaa myös työn alla olevan albumin. Se johti ensimmäisiin treeneihin, Lehtiniittu muistelee. Kukkatalon oli tarkoitus tehdä Elorannan kanssa kuuden biisin ep, kunnes levy-yhtiö Lördag otti Ei mitään viininmaistelijoita yhteyttä ja tarjosi levytyssopimusta. Kyseisissä harjoituksissa keksittiin myös bändin nimi. – Olemme alkaneet astua tahallaan toistemme reviireille. Tiedän, että heidän kanssaan on tavattu musiikin merkeissä, mutta kyllähän elämämme sisältävät muutakin, Lehtiniittu parahtaa. Lehtiniittu ei osaa nimetä tiettyä säveltämiseen inspiroivaa asiaa. – Heidän artistikattauksessaan on isoja nimiä. – Yleensä otan kitaran käteen, soittelen vähän ja kuuntelen miltä kuulostaa. Mieleen juolahti lukioaikaisen ystävän Christian Ajon kanssa käyty keskustelu indierockbändin perustamisesta. – Päätettiinkin tehdä lisää biisejä. Jos esimerkiksi mulle, Atelle tai Samulle tulee idea laulumelodiasta, se tuodaan treeneissä esiin, ja toimivat ideat päätyvät sitten lopullisiin juttuihin, Laune kertoo. Kehossa alkoi vallita tunne, että olisi pakko saada jotain tekemistä. Hän kuuntelee paljon eri genrejen musiikkia, mikä kanavoituu omaan tekemiseen. – Ei oltu mietitty mitään levydiilejä, ja sitten kun tuollainen lafka laittoi viestiä, tuli hyvä mieli, Laune naurahtaa. Todella häröä, että mekin ollaan siinä listassa, Lehtiniittu äimistelee. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO R äppiä, indierockia ja funkia yhdistelevän Kukkatalon svengaavasta tuotannosta ei heti uskoisi, että bändi on rakentunut tylsyyden ja eristäytymisen aikaansaannoksena. Totesin, että ei me oikein olla mitään viininmaistelijoita. Kaikki alkoi koronapandemiasta, jonka mittaan yhtyeen toinen kitaristi-basisti Atte Lehtiniittu vietti paljon aikaa yksin kotona. Levytyssopimus tuntuu vieläkin uskomattomalta. – Unelma on, että tuo lojaali fanikunta pysyy ikuisesti, Lehtiniittu toteaa. Sitten meistä tuli Kukkatalo. – Uskalsin soittaa hänelle, ja sen kautta saatiin myös rumpalimme Samu Sundell mukaan. Seuraavaksi mukaan tulivat laulaja Kosmo Jutila ja basisti Luka Laune
Ei mitään viininmaistelijoita KUOPIOROCK.FI TURMION KÄTILÖT FEAT. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI APULANTA / HALOO HELSINKI! / THE HELLACOPTERS D-A-D / FLOOR JANSEN ANSSI KELA / ATOMIROTTA / BATTLE BEAST CEMETERY SKYLINE / DEATHCHAIN / DEMOLITION 23 EPPU NORMAALI / ISMO ALANKO / KAIJA KOO TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS / LÄHIÖBOTOX MARISKA / MAUSTETYTÖT / MARKO HIETALA / STAM1NA / THE 69 EYES + LUKUISAT MUUT!
Synnyit Kajaanissa heinäkuussa 1953. – Kun 60-luku alkoi vieriä, opettelin italialaisen Robertino Loretin biisejä. Mitä kappaleita tulkitsit pikkupoikana. Erään kerran olin jo saanut liksan ja aloittamassa, kun äitini ilmestyi paikalle. Haastattelua seuranneena iltana ilmeikäs nyky-Piirpauke (Kukon lisäksi kitaristi Matti Salo, basisti Ari Hossi ja rumpali Ilmari Heikinheimo) esiintyy Suistoklubin uumenissa, ja pitkä setti todistaa klassikkobändin olevan edelleen väkevässä iskussa. Hän ei pitänyt bisneksistäni, joten seuraavaksi suuri taiteilija palautettiin roskalaatikon päältä maanpinnalle ja vietiin kotiin korvasta kiskoen! Eikö ollut niin, että sukunne oli hyvin musikaalinen. Suuntaamme eläinrakkaan Sakari Kukon ja hänen koiransa kanssa läheiseen kahvilaan. Kun hän sitten lauloi olkkarissa Elvistä tukka hulmuten, se oli ihan mieletöntä. Minulle on kerrottu myöhemmin, että olin laulanut koko porukalle. K evätaurinko hellii Hämeenlinnan keskustaa. Ensin maksu, sitten laulu. – Meillä oli kesämökki järven rannalla. Tänä vuonna Kukko juhlii Piirpauke-yhtyeensä viittä vuosikymmentä keikkojen ja uuden musiikin voimin. Siellä touhuttiin kaikenlaista, ja pari kertaa meinasin hukkuakin. Aikomuksenamme on pureutua ennakkoluuloista vapaan muusikon vaiherikkaan uran käänteisiin. Ennen kuin lukuisat muutkin instrumentit alkoivat viedä mennessään, juttusi oli laulaminen. Ei liene yllättävää, että aloin soittaa sitä itsekin. Paikka myytiin, kun olin vielä ihan pieni, mikä tuntui hirveältä. – Kyllä, pitkältä ajalta. Lauloin O Sole Mioa ja muita paikallisen kioskin kulmalla ja pyysin esiintymisestä palkkion. – Opettajalla oli myös piano, joka löysi paikan meidän olohuoneesta. – Esiinnyin livenä ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Tämän opettajan veli taas oli käynyt Amerikassa asti ja tutustunut siellä Elviksen musiikkiin. Jean Sibeliuksen syntymäkoti – säveltäjäneroon palataan myöhemmin – löytyy parin kivenheiton päästä, mutta sen ovet eivät ole tänään auki. Äidin puolelta olen kaukaista sukua muun ”PARHAIMMILLAAN MUSIIKISSA ON KYSE SIITÄ, ETTÄ KUN SOITETAAN, KAIKKI MUU UNOHTUU” Kahdeksalla eri vuosikymmenellä musisoineen Sakari Kukon kulttuurillinen avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus on omaa luokkaansa. Soundin ohella voisimme tehdä juttua vaikkapa matkailulehteen, sillä nykyään Kuhmossa asuva Kukko teki jo 1970-luvun alkupuolella opintoreissuja maailman ääriin. Millaisia ovat varhaisimmat muistikuvasi. Niistä ajoista on vierähtänyt viisikymmentä vuotta, ja yhtä kauan on kulunut maailmanmusiikin pioneerin Piirpauken perustamisesta. 16. Kajaanin lähistöllä sijainneella kylällä työskennellyt opettaja asui perheemme alivuokralaisena ja toi oppilaansa erään kerran meille. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Sakari Kukko: Kysymyksiä ja vastauksia
KU VA : TIM O ISO AH O 17
– Kun vaikkapa koulun bileissä soitettiin kovaäänistä rockia, se oli parasta. Matkustin junilla ja busseilla muun muassa Neuvostoliiton, Iranin ja Afganistanin kautta Intiaan. Pian olin vakkarijäsen seitsemässä eri kokoonpanossa. Muutit Helsinkiin vuonna 1972. – Juuri kun putkahdin maailmaan, Elvis meni ison veden takana studioon ja rock’n’roll sai alkunsa. – Kuulin Soulsetiä, joka oli Martti ”Edward” Vesalan ja Seppo ”Paroni” Paakkunaisen vuonna 1968 perustama yhtye, ja innostuin soulista. muassa Jukka Toloselle ja Sibeliukselle. Kerran soitettiin Mangalin kotona ja paikalle tuli suunnilleen koko korttelin väki. 18. Heidän keikkansa aikana tajusin, että Euroopan eri kolkista löytyy mielenkiintoista musiikkia. Tolosen kanssa olen serkku kolmen polven takaa. Esiinnyttiin myös loppugaalassa, jossa törmäsin mielettömän hyvään romanialaiseen kansanmusiikkiyhtyeeseen. Tukholmassa oli varsinaisen viisutapahtuman lisäksi vaihtoehtofestivaali, jonne Ensisäveliä pianosta joskus 1950-luvulla. Häntä pidettiin silloin Helsingin Jimi Hendrixinä. Amerikasta taas tuli esimerkiksi Bob Dylanin kaltaisia artisteja. Asuin kolmannessa kerroksessa ja kaveri kuudennessa – ja hän todellakin kuuli, mitä biisejä treenasin. Siitä alkoi ketjureaktio, ja kohta minua kysyttiin sinne tänne. Toki kitaristeja oli jo pilvin pimein muutenkin. Se muuten täyttää tänä vuonna sata, aivan kuten isänikin. Silloin tuli vahva fiilis, että tää on se juttu, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hänen veljensä Tauno soitti Dallapé-orkesterissa. Yksi niistä oli Tapiola Big Band, jonka kanssa kävit esiintymässä Kööpenhaminassa vuonna 1974. Mitkä artistit iskivät Kajaanissa kovimmin. Kaikista maailman ihmisistä mukaan lähti Ior Bock, ja reissu kesti kaksi ja puoli kuukautta. Osallistuttiin jazzsarjaan ja voitettiin koko homma. Vanhalla törmäsin muun muassa kitaristi Jukka Hauruun, joka pyysi minut debyyttialbumilleen. – Vanhalla järjestettiin jazztapahtumia, ja minua pyydettiin kasaamaan yhtä iltamaa varten uusi kokoonpano. – Kun tulin teini-ikään, aikoinaan pölyttymään jäänyt viulu vaihtui sähkökitaraan. Mutta ennen kuin kukaan seuraa esimerkkiäni, kehotan miettimään kahdesti, sillä tie ei tule olemaan tasainen. – Abba oli voittanut Euroviisut ja Ruotsi järjesti kilpailun vuonna 1975. KUVAT: SAKARI KUKON ARKISTO Liedlaulaja Kukko vuonna 1965. Hasse tuumasi, että Vanhalla ylioppilastalolla on illalla keikka, ota pillit mukaan ja tule soittamaan. Kohta joidenkin poikien tukka saattoi kasvaa korvien päälle, mikä oli täysin ennenkuulumatonta. Jimi Hendrix, Cream ja kumppanit olivat kovia juttuja. Sen johdosta minä ja etnisestä musiikista niin ikään intoillut basisti Antti Hytti alettiin soittaa Hassen ja rumpali Jukka Wasaman kanssa. 16-vuotiaana sait suuren oivalluksen: minusta tulee ammattimuusikko. – Geeneissäni oli varmasti musikaalisuutta, mutta ajattelen, että niin on lähtökohtaisesti kaikilla – enemmän tai vähemmän. Kukko?Wallikvartetti esiintyi ensimmäisen kerran syyskuussa 1974. Musiikilliset palikkamme olivat vähän uudessa järjestyksessä, ja kuulijat tuntuivat havaitsevan, että tässä bändissä on jotain jännittävää. – Kiireistä... Siinä se kuunteli soittoa muiden kanssa. Mielestäni muusikkous sopii lähinnä sellaiselle, joka ei pysty kuvittelemaan mitään muuta ammattia. Sinut tunnetaan erityisesti saksofonistina. Ja yksi hiiri. Siellä tuli fiilis, että minun pitää päästä kauemmas itään. Eurooppa ei kuitenkaan riittänyt. – Kutsuin tekemiäni reissuja opintomatkoiksi, ja sellaisia ne toden totta olivat. Isäni oli auttamassa muuttopuuhissa ja törmättiin Kampissa Hasse Walliin. Ajoitus oli osuva, sillä olin näihin aikoihin vähän turhautunut siihen, että kaikki yrittivät matkia amerikkalaisia muusikoita. Millainen oli ensimmäinen reissusi Intiaan. Halusin tehdä samantyylistä musiikkia ja aloin etsiä saksofonistia. Miten aloit soittaa fonia. Piirpauke sai alkunsa samoihin aikoihin. Popkulttuuri kehittyi nopealla tahdilla, ja esimerkiksi proge ja raskaampi ilmaisu alkoivat nousta pinnalle. – Tanskassa järjestettiin People to People -festivaali. Kun sellaista ei löytynyt, arvelin fonin soittamisen taittuvan itseltänikin, koska huilu oli jo ennestään tuttu soitin. Se oli huimaa aikaa. Miten bändi syntyi. Mitä muistat reissusta. Piirpauke on vasta puolimatkassa. Jutut alkoivat loksahtaa paikoilleen saman tien. Millaista aikaa se oli. Jos ajatellaan popja rockmusiikin kehitystä, synnyit oivalliseen aikaan. – Isäni Pauli Kukko taas lauloi esimerkiksi liedejä, johti kuoroja ja toimi musiikinopettajana. Kun ihmisen sisällä uinuva musikaalisuus herätetään, pian saatetaan sanoa, että onpa se lahjakas. Intiassa kävin Mangal Sain -gurun vetämillä soittotunneilla ja tutustuin ikivanhaan sikäläiseen musiikkiin. Olin käynyt Kööpenhaminan-kokemuksen innoittamana Istanbulissa. – Elettiin edelleen vuotta 1974. Miten päädyt tuohon ajatukseen. Kun olin noin kymmenvuotias, Englannista alkoi kuulua kummia Beatlesin ja Rolling Stonesin muodossa
Konsertti käynnistyi muun muassa lainakamoista johtuen epävireisesti, mutta pian homma alkoi rullata ja lopulta yleisö diggasi ihan mielettömästi. Piirpauken kitaristiksi myöhemmin tullut Juha Björninen pahoitteli erään konsertin jälkeen soittamaansa väärää ääntä. Myös majapaikat olivat joskus todella rähjäisiä – kun taas toisinaan asuin sviitissä... Siellä vaihdettiin bändin nimeksi Piirpauke, joka muuten tarkoittaa mekkalaa. Mitä ajattelet tästä. Mitä tapahtui. meidät pyydettiin soittamaan. Etiopiassa ollessani soitin nimittäin paikallisten kanssa hotellien baareissa, ja yöpaikka saattoi olla vähän parempaa sorttia. Eikä muuten näy pahemmin edelleenkään, mikä on vähintäänkin hämmentävää. Että ”sori Sakke, mokasin sen jutun”. Joskus oli puukkokin kaulalla, mutta tilanteista selvittiin puhumalla. Tekihän esimerkiksi Mozart Turkkilaisen marssin jo 1700-luvulla! – Piirpauken pioneerityö liittyi vahvasti siihen, että olin äärimmäisen kiinnostunut tutustumaan eri maiden musiikillisiin erityispiirteisiin. Levystä tuli myyntimenestys Konevitsan kirkonkellot -kappaleen johdattamana. Ensin noustiin isoon suosioon Suomessa ja sitten Keski-Euroopassa. Lopulta kulkue päätyi omakotitalon pihamaalle, jossa hurmoksellinen meininki alkoi saada jo vähän makaabereja ulottuvuuksia – siellä muun muassa katkottiin kanojen kauloja. Hasse on myöhemmin todennut olleensa jonkinlaisessa transsissa sooloa purkittaessaan, mikä on helppo uskoa. Kun soitettiin Konevitsaa livenä ennen levytystä, ihmiset tuntuivat vaikuttuvan. – Sen merkitys oli selvinnyt jo aiemmin. – Jos puhutaan erityisesti livetilanteesta, pienet virheet saattavat jopa riemastuttaa. Matkalla huomasin musisoivan ja tanssivan kulkueen, joten hyppäsin taksista ja liityin porukkaan. – Ensimmäisellä kerralla otin pelkän menolipun Keniaan. – Vuonna 1979 lähdin Senegaliin ja liityin juuri perustettuun Étoile de Dakar -yhtyeeseen. Kajaanin Hendrix revittelee vuonna 1967. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli jokin feministinen salaseura ja virkavallan huoli oli ihan aiheellinen! Samoihin aikoihin Piirpauken suosio Manner-Euroopassa alkoi nousta kohisten. Myöhemmin kesällä esiinnyttiin Pori Jazzeilla, minkä jälkeen Atte Blom kiinnitti meidät Love Recordsille. Soitettiin toiseksi viimeisenä, ja meidän jälkeen esiintynyt sen ajan huippunimi Jack DeJohnette’s Special Edition ei meinannut päästä lauteille ollenkaan, kun porukka taputti ”Ylipäänsä voi kysyä, mikä on maailmanmusiikkia. Parhaimmillaan musiikissa on kyse siitä, että kun soitetaan, kaikki muu unohtuu. Liedlaulaja Kukko vuonna 1965. – Pistäisin keksimisen lainausmerkkeihin, mutta toki Piirpauke oli yksi ensimmäisistä länsimaisista bändeistä, joiden musiikissa kuului vaikutteita eri puolilta maailmaa. Samalla kylkeen liimautui lähes alaston leidioletettu ja kutsui minut tanssimaan. Muun muassa jazzia, progea ja folkia sulavasti yhdistelevä debyyttialbumi Piirpauke ilmestyi loppuvuodesta 1975. Toki ylipäänsä voi kysyä, mikä on maailmanmusiikkia. Yhtäkkiä paikalle saapui virkavallan edustajia, jotka käskivät minun poistua, sillä kanojen ohella Kukkokin oli kuulemma hengenvaarassa. – Samalla reissulla lähdin käymään Sierra Leonessa. Tämä tunnettuus oli varmasti yksi syy siihen, että meitä alettiin pitää maailmanmusiikin pioneerina. Pankkien välinen rahaliikenne ei silloin oikein toiminut, ja välillä näin nälkää, kun ei ollut rahaa. Tekihän esimerkiksi Mozart Turkkilaisen marssin jo 1700-luvulla!” Neuvostoliitossa 1970-luvun lopussa. Kun menin 70-luvulla ihmettelemään Afrikkaan ja moniin muihin paikkoihin, siellä ei todellakaan näkynyt muita länsimaisia muusikoita. Studioversio onnistui hyvin ja Hassen kitarasoolo on legendaarinen. Toisinaan esiinnyttiin sellaisissa mestoissa, ettei minulla olisi ollut niihin turistina mitään asiaa. Piirpauken on sanottu keksineen maailmanmusiikin jo 1970-luvulla. Ryhmässä vaikutti myöhemmin isoksi tähdeksi noussut Youssou N´Dour. 19. – Esiinnyimme saksalaisella festivaalilla kesällä 1979. Maahan saavuttuani tiedustelin, missä voisin kuulla paikallista musaa, ja sain osoitteen. Naurahdin Juhalle, että kiitoksia hyvästä keikasta ja erityisesti siitä virheestä. Millaisia muistoja sinulla on varhaisista Afrikan-reissuistasi. Afrikkalaisten kanssa soittaminen oli mielenkiintoista, sillä heillä ei ollut länsimaista musiikillista koulutusta, vaan he etsivät oman paikkansa sävelten joukosta vaistonvaraisesti. Aistitteko jo studiossa, että Konevitsassa on jotain erityistä
Erään kerran soitimme televisiossa, ja käsikirjoitukseen kuului, että bändin muusikot esittävät kokaiinidiilereitä. Piirpauken musa kuulosti saksalaisissa korvissa varmasti erilaiselta ja tuoreelta. Senegalissa 1981. Ihan hyvä saavutus teokselta, joka sisältää jazzhenkisiä sovituksia virsistä. Kun pysähdyttiin huoltoasemalle, ihmisten katseet saattoivat olla hyvinkin halveksuvia. Piirpauken kokoonpanoon oli tullut tummia ihmisiä, ja saksalainen ilmapiiri ei ollut kovin suvaitseva. – Ensinnäkin Piirpauke toimi tuolloinkin kausiluonteisesti – levytys silloin ja kiertue tuolloin – eli pystyin olemaan pitkiä aikoja muualla. Muutit takaisin Suomeen 1990-luvun alkupuolella. Miksi. – Hääpäivämme oli varsin ikimuistoinen, olin nimittäin kalastamassa Kuusamossa. Rundattiin Euroopassa neljäntoista vuoden ajan – paljon pidempään kuin monet samantyyliset bändit. Levyllä vaikuttaa kolme maineikasta senegalilaismuusikkoa [Ismaila Sané, Badu N’djay ja Malang Cissokho], espanjatar [Cinta Hermo] ja allekirjoittanut. Järvet ja joet ovat ihan eri juttuja. Anopilleni tuttu lakimies ehdotti, että hän voisi toimia häissä sijaisenani. Piirpauken ohella olet julkaissut soololevyjä. Palasin työvelvollisuuksien takia Suomeen, mutta pahaksi onneksi naimisiinmenoa varten hankkimani paperit olivat vanhentumassa. Puhallamme hyvin yhteen hiileen. Mutta eipä sillä, pidän kaikista muistakin Piirpaukelevyistä. Mikä oli suurin syy paluuseen. Kysymys voi olla vaikea, mutta onko jokin bändin levytyksistä – debyytin ohella – erityisen lähellä sydäntäsi. – Minullekin kävi niin, että kun asuin pitkään muualla, aloin arvostaa Suomea yhä enemmän. B. – Kaikella on aikansa. Piirpauke on julkaissut parikymmentä studioalbumia. – Koti-ikävä. – Myös rasismi vaikutti keikkailun vähenemiseen. Niin kävi. – Vuonna 1991 julkaistu Tuku tuku on erityistapaus. Enkä toisaalta koskaan täysin kotiutunut muualle, vaan koin itseni aina vieraaksi. Talvisen Helsingin loska ei toki napannut minuakaan. Sen lavalla on nähty myös Nirvanan, B. Minulla oli kolumbialainen vaimo ja vietin paljon aikaa Bogotássa. Esimerkiksi yli tuhat ihmistä vetävä Hampurin Fabrik-klubi tuli tutuksi. Välkkyvän Piirpauke Kaivopuistossa 1970-luvun puolivälissä. Virret – Spirituals from the North -albumi ilmestyi vuosituhannen alussa ja siitä tuli iso menestys. Toki meidän musisointimmekin kiinnosti, mutta bändin rumpalin kokkeli kiinnosti vielä enemmän. Soitin tietenkin myös paikallisten muusikoiden kanssa. Kyllähän linnut lauloivat Kanariallakin, mutta eivät ne laulaneet oikein. Katsoin kuusamolaisen järven selällä kelloa ja totesin meneväni parhaillaan naimisiin Kolumbiassa! – Kun myöhemmin mietimme yhteistä asuinpaikkaa, päädyimme Teneriffalle, sillä Suomen ilmasto ja yleinen ilmapiiri eivät miellyttäneet rouvaa. Soitin usein eräässä jazzklubissa, joka oli aina tupaten täynnä. Meidän oli määrä mennä naimisiin Bogotássa, mutta siviilivihkimisen päivämäärä muuttui. Samoihin aikoihin Piirpauke lopetti isojen Euroopan-kiertueiden tekemisen. 1980-luvulla sinua ei juuri nähty Suomessa, sillä asuit Kolumbiassa ja Kanariansaarilla. valtameren kanssakaan en päässyt koskaan sinuiksi. Konserttialbumi Metamorphosis Live 1977–1995 puolestaan esittelee yhtyeen ensimmäistä kahtakymmentä vuotta ansiokkaasti. KUVAT: SAKARI KUKON ARKISTO. Ehkä joku vähän suurempi voima on vienyt eteenpäin kaikenlaisten tyrskyjen läpi.” meidät lavalle encore toisensa jälkeen. Kerrohan hieman näistä ajoista. Kingin ja Miles Davisin kaltaisia artisteja. Suoriuduin roolista ihan hyvin, mutta muulle bändille homma oli vielä helpompaa, sillä he olivat oikeastikin diilereitä. ”Piirpauken 50-vuotinen ura tuntuu ihan uskomattomalta