(UK) (UK) • URSUS FACTORY THE RAVEONETTES (DK) (DK) • FUN LOVIN’ CRIMINALS (US) (US) • LOVE PROGE ATOMIC SWING (SE) (SE) • SAMULI PUTRO • ARPPA • LITKU KLEMETTI LEMONATOR • HURULA (SE) (SE) • PLUTONIUM 74 • LYYTI THE FLAMING SIDEBURNS • RISTO • FRENCH FILMS THE COFFINSHAKERS (SE) (SE) • GOOD BOYS • WASTED • EEVIL STÖÖ PUHELINSEKSI • LIISA AKIMOF & YÖKERHO • GRANDE MAHOGANY YDINPERHE • PETOS • US • THE HYPNOMEN • ROCK SILTANEN GROUP KUKKATALO • RAMI HELIN PRESENTS • HAUNTEES • PLASTIC TONES HELSINKI 31.7.—1.8.2026 SUVILAHTI. ISMO ALANKO • THERAPY
Y r Fav e Toy -albumi nyt ulkona! MICHAEL: SONGS FROM THE MOTION PICTURE – NYT ULKONA! 13 IKONISTA KAPPALETTA JACKSON 5:STÄ THRILLER-AIKAAN. SAATAVANA MYÖS VINYYLINÄ, CD:NÄ JA KASETTINA.
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Susanna Leppänen Kanvas Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Vera Wall 16 Soundi-haastattelu: Maria Hänninen 22 Ruusut 26 Melvins & Napalm Death 28 Olavi Uusivirta 34 Def Leppard 38 Neurosis 42 Hokka 48 Martti Luther ja muovipussi: YUP 49 Elämäni Soundit: Aino Laakso 50 Levyarviot 62 Kirja-arviot 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 4/2026 16 22 28 38 42 KU VA : TO NY "TT " HE LA ND ER KU VA : AN DR E PO ZU SIS KU VA : JU LIU S KO NT TIN EN KU VA : BO BB Y CO CH RA N KU VA : ILK KA HÄ MÄ LÄ IN EN MICHAEL: SONGS FROM THE MOTION PICTURE – NYT ULKONA! 13 IKONISTA KAPPALETTA JACKSON 5:STÄ THRILLER-AIKAAN. 5. SAATAVANA MYÖS VINYYLINÄ, CD:NÄ JA KASETTINA
Keikka oli kova. Samalla harmittelin, että olin missannut edellisenä iltana Helsingissä soitetun Risto-keikan. Oikein missään asiassa. Setin kohokohtiin kuului raju versio biisistä Nina, olen palasina. Sekös syvensi livekokemusta ja koko ketjureaktion merkittävyyttä entisestään. ”Tänään Olympiaan siitä siis”, saapui vastaus. Täh! Toden totta, bändi tosiaan esiintyi samaisena iltana kotikaupungissani – ja omassaan. ÄÄNENAVAUS Ladytron Paradises SOUNDI 4/2026 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Neurosis An Undying Love for a Burning World Kanvas Suunnat Memorials All Clouds Bring Not Rain Risto Onneksi kaikki oli vain unta M usiikinkuuntelu aiheuttaa joskus merkillisiä tapahtumaketjuja. Ei kai sitä Crazy Townia nyt pakko olisi kuunnella. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Ilkka Hämäläinen TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 4/26 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Kantola Karoliina, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kimmo, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Rouhiainen Venla, Siltanen Vesa TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. Sen historia juontaa aikoihin, joihin tämän lehden kannessa eteerisesti poseeraava toisen ”nimibändin” edustaja Joel Hokka haikailee, siis 2000-luvun alkuun. Matti Riekki päätoimittaja Ketjureaktio 6. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Hokan kaipuu on lähinnä musiikillista, mutta itse alkaisin olla kypsä pakkaamaan perheeni aikakoneeseen ja pakenemaan Riston levyllään käsittelemää kaikenkattavaa hulluutta vuosituhannen sarastukseen ihan fyysisesti. Yksi ketjureaktioista syttyi parhaillaan lukemasi lehden painoviikkoa edeltävänä lauantaina, kun latasin uuden Risto-cd:n soittimeen ensi kertaa. Olin saanut albumin levy-yhtiö Lördagin Mikko Meriläiseltä muutamaa päivää aiemmin ja kommentoin kuulemaani ensikuuntelun jälkeen hänelle pikaviestitse. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Hetkeä myöhemmin olin itsenikin yllättäen ostanut verkkoliput. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 52. Maestro Ylihärsilä oli innostuneessa tikissä, ja bändinsä – kitaristi Tuomas Eriksson, basisti-kitaristi Ninni Luhtasaari ja rumpali Ville Leinonen – groovasi ja svengasi minkä viileydeltään kerkesi. Tarkemmin keikan alkuun oli aikaa kaksi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Alkoi etkoviinin ryystäminen, sillä rajansa rohkeudellakin. Tai ainakin ne saattavat tuntua sellaisilta ihmisestä, joka harvoin kykenee kovin spontaaneihin ratkaisuihin. Tajusin jotenkin kummasti vasta Olympiassa, että Risto-keikka taisi olla itselleni kautta aikain ensimmäinen. Riittävän kummallisista palasista sommiteltu musiikki ja eritoten elämäämme absurdia aikaa armotta kurittavat sanoitukset resonoivat minussa kertalaakista hyödyttömimpiäkin sisuskaluja myöten. Levy iski heti
Levyllä soittavan yhtyeen basisti Tero Tuovinen on suuri skaja reggaefani. Maalaisuutta, hitautta ja ysäriestetiikkaa T joskin hän mieltää genren salaiseksi paheekseen. Levy sisältää erilaisia tyyliviittauksia, KU VA : JU HA SE PP ÄN EN vaikka itse konsepti on hyvin selkeä. Hän kertoo alter egonsa Susanna Leppävaaran kautta sarjan hahmoille asioita, jotka heidän olisi pitänyt kuulla jo ysärillä. – Olin miettinyt jo etukäteen, että Annikki-biisi voisi äityä ska-humpaksi, ja Tero kannusti menemään sitä kohti. Olen sellainen hoitava hahmo. Kaikki eivät pelkästään naura, vaan sarjan ympärillä on myös uskollista fanikuntaa. Kun lähdin peilaamaan omia ajatuksiani valmiiksi kerrottuihin tarinoihin, sieltä löytyi ihan oma hassu todellisuutensa. Koska Metsoloiden maailma on niin runsas, myös albumin soundimaailma sai rönsyillä eri suuntiin. Halusin luottaa omaan intuitiooni sen suhteen, millainen biisi millekin hahmolle sopii. Olen naureskellut, että ehkä sain valtavan kitaransoiton lahjan siinä hetkessä Kari Kaukovaaran ärsyttävyydestä, Leppänen kertoo eräänä aamupäivänä soittaessani hänelle. Eräässä jaksossa sarjan hahmo Kari Kaukovaara käyttäytyi kunnallisvaltuuston kokouksen jälkeen tympeästi, mikä sai Leppäsen tarttumaan kitaraan. – Metsoloissa on hidasta ja omasta näkökulmastani tylsääkin kunnallispolitiikkadraamaa, ja sitten on sitä rakentamista ja vehkeiden hajoamista, josta on tullut klassinen ”mikä siihen Erkin kaivuriin tuli” -meemi. Metsolat mielletään joskus huumorisarjaksi, mikä häiritsee Leppästä, joka näkee levynsä aiheessa myös vakavan draaman ominaisuuksia. – Olen ysärin lapsi ja maalta lähtöisin. – Maalaisuutta, hitautta ja ysäriestetiikkaa on totuttu pitämään hauskana, ja ihmiset naureskelevat maalaisjunteille. – Mä en osaa soittaa kitaraa. Toki näidenkin biisien kohdalla voi miettiä, ovatko ne vakavia. Leppänen kirjoitti Leppävaaraalbumin sanoituksia alter egonsa Susanna Leppävaaran näkökulmasta. N eljä vuotta sitten musiikintekijä Susanna Leppänen katsoi Ylellä vuosina 1993–1995 esitettyä Metsolat-sarjaa ensimmäistä kertaa aikuisiällään. – Kerron hahmoille asioita, joita olisin toivonut heidän kuulevan jo aikoinaan. Soolodebyyttilevynsä Kaikki on kaikki vuonna 2024 julkaisseen Leppäsen tausta on kansanmusiikissa ja folkissa, mutta taitavien muusikoiden ja tuottajien tuella hän päätyi uudessa projektissaan revittelemään jopa räiskyvän punkrockin parissa. Leppävaara-albumi ainakin on tasapainoinen kokonaisuus, josta ei puutu hänen mielestään mitään. Myös Leppänen tunnustautuu ska-diggariksi, Susanna Leppänen sukelsi syvälle Metsolat-sarjaan ja julkaisi sen pohjalta rakennetun teemalevyn. Metsolat-sarjan henkilöiden kautta kirjoittaminen helpotti lyriikan tekemistä, sillä hahmojen välisten dynamiikkojen kautta Leppänen pääsi käsiksi maailmanlaajuisiin aiheisiin. 8. SPOTISSA > > TEKSTI CATHARINA HERLIN Tapahtuu näinä päivinä. Leppänen on tottunut säveltämään musiikkia valmiisiin teksteihin eli perinnerunoihin. Halusin kyseenalaistaa tuota käsitystä. Leppävaara innosti Leppäsen kokeilemaan itselleen vieraampia musiikkilajeja ja tutkimaan muun muassa suomirockia. Hän kuvailee sarjan maailmaa herkulliseksi ja itselleen samastuttavaksi. Metsolat-projektista jäi pöytälaatikkoon muutamia demoja, mutta niiden kohtalosta Leppänen ei osaa sanoa vielä mitään. – Ihmiset ovat sanoneet, että jos mä nyt breikkaan tämän myötä ja leimaudun Metsolatartistiksi, niin pitääkö mun tehdä seuraavaksi levy esimerkiksi Kotikadusta. Hän piti itseään ikään kuin ylimääräisenä kertojahahmona, joka käsittelee sarjan tapahtumia nykypäivän näkökulmasta. – Aiemmin olen tehnyt enemmän sellaisia, no, huumori-, ryyppyja pornolauluja, Leppänen naurahtaa. – Olen aina ajatellut, etten ole vakavasti otettava sanoittaja. Se on hämmentävän laaja maailma, jossa on käsitelty monia elämän tragedioita
Toivon, että kappaleista voi saada vertaistukea – ei lamaannuttavalla vaan syleilevällä tavalla. Andrea Martín kolmantena alhaalla. – Ensin mulla tulee mieleen vaikka jokin säkeistö, intro tai outro. – He ovat ihan mahtavia, tosi tunneälykkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Toisaalta hän ei halua lokeroida itseään liikaa vaan luoda musiikkia omalla tyylillään. Uuden albumin aiheet polveilevat seksuaalisesta väkivallasta mielenterveyden haasteisiin ja vanhemman menetykseen. Mitä säveltämiseen tulee, jazz on aina tuntunut Martínista luontevalta ilmaisumuodolta. Ihan viimeisenä mietin muotoa, että onko se tarpeeksi sulava vai tarvitseeko se vielä jotain. Yhtyeen kesken juteltiin paljon siitä, mitä kappaleet merkitsevät Martínille ja millaisia tunnelmia niiden yhteyteen haluttiin luoda. Se auttaa luomaan vakavien sanoitusten ympärille pirskahtelevaa tunnelmaa. – Vakavia aiheita voi käsitellä musiikin kautta ihanan lämpimästi, sellaisella elämänmakuisella tavalla. – Oli helppoa pyytää ihmisiä mukaan, sillä tunnemme toisemme musayhteyksien kautta. Bändissä soitetaan puhaltimia, kontrabassoa, rumpuja ja pianoa. E nnen kuin alamme jutella Kanvas-yhtyeestä ja sen uudesta Suunnat-albumista, olen kiinnostunut kuulemaan, miten oululaislähtöisestä Andrea Martínista tuli pianisti ja säveltäjä juuri jazzin saralle. Minä ja Siina [Suutarinen, laulu] olemme olleet bändissä alusta asti ja lähteneet testaamaan yhdessä, mihin suuntaan se kehittyy. Hän on upea taiteilija, todella valloittava ja lumoava. – Meillä on paljon mahdollisuuksia tehdä sellaisia äänimaisemia, joissa on pirskahtelevia elementtejä. Hänestä on tärkeää kirjoittaa niitä itsestä ulos miettimättä liikaa lopputulosta. Siellä pääsin soittamaan yhdessä ihmisten kanssa osana big bandejä ja jazzyhtyeitä. Biisiaihioita alkoi nousta pintaan pian alkuvuodesta 2025 julkaistun Värit-esikoisalbumin jälkeen, ja Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston myöntämä apuraha kannusti Martínia työstämään albumia aktiivisesti. KU VA : AN NA -M AR IA VIK ST EN 9. Osa biiseistä pulppusi esiin itsestään ja oli kerralla tai pienellä hiomisella lähes valmiita. Levyn tunnelma on rankoista aihepiireistä huolimatta usein valoisa ja iloinen, mikä on Martínille tärkeä suuntaviiva musiikin tekemisessä. Luontevuus määritti myös vuonna 2023 perustetun Kanvasin syntyä. Kun tunnistan, mitkä niistä käsittelevät samankaltaisia aiheita ja missä on samanlainen tunnelma, alan laittaa eri osia yhteen. – Mun aivot yhdistivät Vastavalon ja Elsan Silmien lauluja -runon. Suunnat-levyn kappaleet ovat Martínin säveltämiä, sanoittamia ja sovittamia, ja hänen lisäkseen albumia on tuottanut Nemo Mannermaa. Kukaan ei ole yksin. Siksi Martínille on tärkeää, että bändi koostuu turvallisista ihmisistä. – Myös musiikkilukiolla oli iso vaikutus. Elämään kuuluu myös pahoja asioita. Jazzmusiikissa korostuu yhteisöllisyys ja kollektiivinen soitto, Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta opiskeleva Martín sanoo. Kanvas. Suuri merkitys oli ainakin hyvillä piano-opettajilla, jotka innostivat kuuntelemaan jazzia, Martín sanoo. Maalaisuutta, hitautta ja ysäriestetiikkaa T Jazzin syleilyssä Pianisti-säveltäjä Andrea Martínin Kanvas-bändi osaa heittäytyä iloon. Loput rakentuivat ”palapelitaktiikalla” tekstinpätkistä ja irtonaisista melodioista. Elsan kanssa työskentely on ollut todella ihanaa ja inspiroivaa. Hauskan tunnelman tavoittelussa auttaa myös se, että Kanvasbändin jäsenet osaavat heittäytyä. Musiikintekeminen on toki myös Martínille itselleen tapa käsitellä asioita. Hänen ja Suutarisen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Kasper Halttunen, Aaron Koskelainen, Oiva Haapamäki ja Oona Mattsson. Jazzin ja runouden yhdistämisestä nauttiva Martín pyysi Vastavalo-kappaleen vieraaksi runoilija Elsa Töllin, jonka runoja Martín kertoo rakastavansa
Puhelun tarkoituksena oli pyytää Sjöholmia bändistä lähteneen Redraman tilalle. Riemulla uuteen tulemiseen SPOTISSA V uosi sitten artisti F eli Fanni Sjöholm oli Tukholmassa, kun hän sai puhelun Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana -kokoonpanon johtajalta Valtteri Laurell Pöyhöseltä. Yhtyeen ilmaisukieli on usein lennokasta ja riemukasta, ja aiempien levyjen räpeissä on korostunut teknisyys ja sana-akrobatia. Mä koen, että se on tämän projektin supervoima. Bändillä oli joitakin uusia demoja ennen kuin Sjöholm liittyi porukkaan, joten hän pääsi suoraan mukaan luomaan uutta levyä. – Se on ollut jopa yllättävän helppoa siihen nähden, että meillä on todella erilaiset tulokulmat eri sukupuolen ja sukupolven takia. Nyt istutaan valmiin levyn päällä, josta mietin vuosi sitten, että uskallanko edes lähteä sille mukaan, Sjöholm sanoo viitaten uuden yhtyeensä Liikkuu-albumiin. Meillä on yhteinen arvopohja, mikä teki heti alkuun astetta turvallisemman fiiliksen. Ennen kaikkea Sjöholmia mietitytti, millaista olisi astua Redraman kaltaisen konkarin saappaisiin ja ärsyttäisikö se bändin faneja. En myöskään ole jakanut lavaa kenenkään kanssa sitten [rapkollektiivi] Dreamgirlsin, joten on jännää nähdä, millaiseksi dynamiikka muodostuu livenä. Olen saanut KU VA : IRA AA LTO NE N 10. Sitä paitsi Karri ja Tommy ovat sairaita kirjoittajia. Soolotuotannossaan Sjöholm luo biisejä teemalähtöisesti, kun taas bändin sessarit ovat perustuneet cypher-henkiseen hauskanpitoon. – Bändi tekee musiikillisesti kunnianhimoista ison maailman juttua, jonka ytimessä on tekemisen ilo. Omassa tuotannossaan hän on tottunut toteuttamaan itsenäistä visiotaan, mutta nyt viimeinen sana on ollut Pöyhösellä. – Tässä on vahvasti sellainen ympyrä sulkeutuu -fiilis. Hänen korviinsa ei kuitenkaan ole kantautunut yhtäkään negatiivista viestiä. – On aika erikoinen tilanne kirjoittaa itseään sisään jonkun toisen biiseihin. Toukokuussa Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana esiintyy Kulttuuritalolla peräti kolmella keikalla, joiden aikana kuullaan muutakin kuin uuden albumin biisejä. Heidän kanssaan on ollut ”sairaan kivaa” työskennellä. – Ihmiset ovat osanneet suunnata katseen tulevaisuuteen samalla tavalla kuin bändi on lähtenyt uuteen tulemiseen nimenomaan uudella musalla. Sjöholm on valmistautunut liveen kirjoittamalla alkuperäisiin kappaleisiin omia versejään, joita Pöyhönen on antanut vapauden luoda täysin omalla tyylillä. Heillä on ihan eri kilsat alla kuin mulla. Musta se on rohkeaa ja mielenkiintoista tässä ajassa, jossa tehdään paljon comebackejä nojaten ja luottaen vanhaan musiikkiin. Vuonna 2019 lopettanut Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on tehnyt paluun! Tätä nykyä Julkinen Sana -räppitrioon kuuluu Palefacen ja Tommy Lindgrenin lisäksi F, jolla on ollut bändin sessareissa ”sairaan kivaa”. Esitysten tarkemmasta sisällöstä Sjöholm osaa sanoa ainakin sen, että yleisö tulee saamaan mukaansa paljon lämpöä. – Tiedän oman tonttini ja tuon omat mausteeni, mutta lopputulos näyttää siltä kuin maestro haluaa, Sjöholm nauraa. sessareissa paljon tilaa oman kokemuspohjani ilmaisemiseen. Vuonna 2010 perustettu RickyTick Big Band on 17-henkinen jazzorkesteri, ja Julkinen Sana -kokoonpanoon kuuluvat Sjöholmin lisäksi Paleface ja Tommy Lindgren. En välttämättä olisi koskaan päätynyt yksin tällaiseen kirjoitukselliseen sivupolkuun. – Se tuli täysin puskista. – Se on toiminut hyvänä kirittäjänä ja kannustanut mua niin sanotusti korjaamaan ryhtiäni. Räppäri on vastannut soittooni samaisesta Tukholmasta, jossa on ollut tekemässä soolomusiikkia samassa majoituksessa kuin vuosi sitten. Valtteri on kertonut mulle jälkikäteen, että se puhelu jännitti sitä helvetisti, Sjöholm sanoo. Sjöholm kehuu, että kaksikko on tehnyt trioon asettumisen hänelle todella helpoksi
(LP, CD, DIGI) SAIMAA MATKA MIELEN YTIMEEN, VOL. 2 15.5. (LP, CD, DIGI) VAHTERA SILTI HUOMINEN TULEE 22.5. (CD, DIGI). RISTO ONNEKSI KAIKKI OLI VAIN UNTA 3.4. (LP, CD, DIGI) VILMA JÄÄ LOITSUI JA TAIKOI 8.5
R obert Macfarlanen teos Is a River Alive. Teoksen sivuilla Macfarlane matkustaa Equadorin pilvimetsään, Intian miljoonakaupunkiin ja Kanadan alkuperäisasukkaiden maille. Kirjan loppupuolella Macfarlane kokee omakohtaisesti luonnonvoimien miltei toismaailmallisen näytöksen. Maanosasta riippumatta he ovat mieltä, että kyllä, joki on elossa, ja kyllä, sillä pitäisi olla oikeus virrata vapaana. Macfarlanen kajakki aaltojen riepoteltavana. Kaksikko on tutkinut aiemmilla levyillään muun muassa black metalia (Black One), jazzia (Monoliths & Dimensions) ja ehkäpä jopa new agea (Life Metal). Vesiputousta lähestyessään Mutehekau Shipu -joki virtasi kahteen suuntaan, ja vastakkaisiin suuntiin kulkevat parimetriset aallot nostivat Macfarlanen kajakissaan ilmaan kuin kaarnaveneen. Puolen tunnin kuuntelun jälkeen ne suorastaan tempaisevat transsista takaisin arkitodellisuuteen. Hän tutustuu jokiin, jotka yrittävät elää ihmisen ahneudesta ja piittaamattomuudesta huolimatta. 12. Teos on toiminut yhtenä Sunn O))) -yhtyeen uuden albumin inspi raationlähteistä, ja Macfarlane on kirjoittanut levyn kansilehteen esseen. Kun hän kuvailee runollisesti näkemäänsä ja kokemaansa, ihmisen tuottama tuho ja synkkyys raastaa sielua ja vielä jäljellä oleva kauneus ja karuus saa haukkomaan henkeä. Aamupäivät samoillen, illansuussa vahvistinrivistön päälle naksutellen. Efekti on häkellyttävän tehokas, mutta unohtuu pian, kun äänivalli upottaa jälleen. Ensinnäkin Rothkon perikunnalta saatu lupa teoksen käyttöön ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Butch’s Gunsin alkunytkähdykset lienevät brutaaleimmat ravistelut, mitä yhtye on saanut aikaan. Toki aina vuortenkokoisten kitaravallien rajaamassa kontekstissa. Sunn O))) -albumi on eskapistinen kokonaistaideteos ja antiteesi kaikelle ajassa, jota määrittää individualismina meille myyty kerskakulutus ja kertakäyttökulttuuri niin arjessa kuin taiteessa. Siirtymäkohdissa kuullut veden liplatukset ja lintujen viserrykset maadoittavat materiaalia sammalen tasoon. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Uusi aika KU VA : CH AR LE S PE TE RS ON Sunn O))). Rothkon horisontti kaiken nielijänä. Se kun on tehnyt niin jo kauan ennen kuin kaivosja energiayhtiöt siitä kiinnostuivat ja ennen kuin ihminen päätti kipata teollisuusja viemärijätteensä siihen. Sunn O))) -albumilla käärme tavoittaa oman häntänsä: new age tuoksahtaa, mutta alkuaikojen primitiivisyys on todella läsnä. O’Malley ja Greg Anderson äänittivät levyn luonnon helmassa. Mark Rothkon teos kansitaiteena on julkean mahtipontinen temppu. Levy ei paranna maailmaa, mutta kuljettaa siitä pois 80 minuutiksi kerrallaan haastaen ajattelemaan meitä ympäröivää yhteiskuntaa ja tekemiämme valintoja. Juuri tästä on kyse. Sairaalloisen luonnonraiskauksen vastapainoksi tuovat lohtua Macfarlanen kohtaamat paikalliset aktivistit. Alas viritettyjen kitaroiden jyrinä vie vesiputousten juurille ja vuorten huipuille. Abstraktia surrealismia edustanut Rothko maalasi valtavia töitä, koska halusi teoksen katsojan menettävän kontrollin ja kokevan olevansa osa taidetta. Yhtyeen kymmenennellä albumilla duo on ensimmäistä kertaa todella vain duo ilman vierailevia solisteja ja soittajia. Macfarlane on suurenmoinen sanankäyttäjä. O’Malleyn ja Andersonin kitaravalli todellisuuden pyyhkijänä. Yhtyeen nimeä kantava albumi saattaa olla jopa kaikista heidän konseptuaalisista teoksistaan se konseptuaalisesti ehein kokonaistaideteos. on syväekologinen filosofinen matkakirja, joka palaa toistuvasti nimessään olevaan kysymykseen: Onko joki elossa. Luin kirjan, koska Stephen O’Malley suositteli sitä. Pitäisikö joella olla oikeus virrata vapaana. Aktiivisesta melojasta tuli hetkessä passiivinen kokija, kun Macfarlane oli seisovan aallon harjalla ikuisuudelta tuntuvien sekuntien ajan vain tullakseen paiskatuksi pää edellä takaisin virtaan
INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE SPELL – Wretched Heart With Wretched Heart, Spell continue pushing the boundaries of modern heavy metal. It’s powerful hard rock with soul, swagger and the kind of character only true veterans can bring. As a bonus, he also appears as a playable character in the mobile game Rock Kommander. Steel Burner marks his fi rst release in fi ve years, delivering explosive guitar work, starstudded guest appearances from Doro, Matt Barlow, Ronnie Romero and Dino Jelusick, and the raw musical fi re that made him an icon. 2 on the UK charts and earned them a MOBO Award — Skindred return with You Got This. REXORIA – Fallen Dimension Rexoria open the door to a new era with Fallen Dimension — their most energetic, confi dent and modern album yet. Melodic metal crafted to move both hearts and live audiences, where powerful production meets timeless spirit. Master of the Skies delivers a darker, more atmospheric take on the band’s signature blend of groove, heaviness and melody. Produced by Chris Barnes and Jack Owen, the album marks their third collaborative release since reuniting in 2017. Packed with heavy riffs, infectious hooks and danceready rhythms, it’s an album built for big stages, loud crowds and pure adrenaline. WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. Bungle. SKINDRED – You Got This After the massive success of Smile — which hit No. M.ILL.ION – Legend After a celebrated reunion and a triumphant 30th anniversary, M.ill.ion are back with Legend — an album that proves exactly why they’ve been called the perfect blend of hard rock, AOR and rock’n’roll. With a massive production and the band’s signature sound honed to perfection, this is their most cinematic and intense release to date. The album is produced by Grammy-winning Jay Ruston, who has also produced Slipknot’s Corey Taylor and Mike Patton’s Mr. SIX FEET UNDER – Next To Die ”Next To Die” is divided into two parts, Death and Groove, showcasing Six Feet Under’s creative range. Blazing guitar harmonies merge with a dark, gothic atmosphere, while the lyrics pulse with longing, desperation and raw human intensity. THE QUILL – Master of the Skies The Quill return with an album that both soars and shakes the ground. EVERMORE – Mournbraid Mournbraid captures Evermore at full force — an album where razorsharp riffs collide with soaring melodies and instantly gripping hooks. The current lineup delivers brutal riffs and dark lyrics with an uncompromising heaviness that is instantly recognizable. It’s an album that dares to move forward without relying on nostalgic safety nets. Mixed by Jonas Kjellgren (Sabaton, Bloodbound, Raubtier, Dynazty), Fallen Dimension delivers 11 powerful tracks that fully capture the band’s evolved identity and sharpened musical vision. Produced by the band and mixed by Martin Kronlund, this is a powerful return packed with energy, emotion and classic rock attitude. GUS G – Steel Burner Gus G returns with his fi fth solo album — and what a comeback it is
Tekstit ovat sataprosenttisesti omasta elämästäni, artisti kertoo. Muiden artistien tuottamisestakin kiinnostunut Vera Wall haaveilee ensisijaisesti oman kuulijakuntansa löytämisestä. Osa tulevan julkaisun biiseistä on syntynyt aikana, jolloin Vera Wall oli kiinnitettynä KHY Suomen Musiikille. Mutta kun sain hiljakseen itseni siitä irti, kaikki on sen jälkeen sujunut aika helposti ja indienä tekeminen on tuntunut vapauttavalta. – Olen todella kriittinen sen suhteen, millaiset vaatteet biisillä on päällä. – On aika synkkä ep tulossa. Artisti ei kokenut, että levyyhtiö olisi rohkaissut ottamaan riskejä, joihin hän itse oli valmis. Parhaillaan Vera Wall työstää kesäkuun alussa julkaistavaa Helsinki on pilalla -ep:tään. – Siinä seikkaillaan rakkauden ja hulluuden välimaastossa, ja se on aika intensiivinen setti. – Oma taiteellisuuteni ja rohkeus tehdä biisejä vähän lopahtivat siellä, koska niistä haluttiin ehkä sellaisia, että ne saisivat radiosoittoa. – Kirjoitan tosi vaikeista aiheista ja omista kipupisteistäni. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO ”Vei todella pitkään toipua siitä mentaliteetista, että biiseillä on pakko päästä radioon.” 14. Esikuvikseen Wall nimeää useita naisartisteja. Niinpä hän päätti reipas vuosi sitten lähteä. Tähän päivään mennessä Vera Wall on julkaissut omakustanteisesti kolme biisiä, joista viimeisin on maaliskuussa ilmestynyt Hahaha. Levy-yhtiöltä lähteminen vapautti Vera Wallin julkaisemaan kappaleita, joihin hän luottaa itse. Se kertoo siitä, kun tykkää, ihailee tai fantasioi jostain niin paljon, että menee järki. MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä. – Tykkään todella paljon myös Vestasta. Voisin jumpata niitä maailman loppuun asti. Artistin omien sanojen Synkkiä kappaleita riskillä mukaan kyseessä on ”vaarallisen kuuloinen fantasiabiisi”. Kyseiset kappaleet eivät kuitenkaan sopineet levy-yhtiön julkaistaviksi, hän kertoo. – Se on suurin unelmani. Olisi ihanaa keikkailla ja nähdä yleisössä ihmisiä, jotka fiilaavat musiikkiani. Nimestä voinee päätellä, että valittu linja pitää. Sillä käsitellään paljon kipeitä aiheita. Kappaleet ovat soundimaailmaltaan dramaattisia mutta herkkiä, ja teksteissä liikutaan synkkien asioiden äärellä. Samalla Wall piti pienen tauon musiikin julkaisemisesta ja pohti, mitä haluaa tehdä seuraavaksi. Viimeistään kesän jälkeen koittaa kuitenkin aika palata työstämään debyyttialbumia. Yksi heistä on Chisu, joka hänkin on tuottanut musiikkiaan itse. Kokonaisuuden rakentaminen on sujunut hyvin, jos ei huomioida sitä, miten vaikeaa artistin on päästää irti kappaleidensa hiomisesta. – Vei todella pitkään toipua siitä mentaliteetista, että biiseillä on pakko päästä radioon. Hän ottaa musiikissaan hyvällä tavalla riskejä ja haastaa kuulijaa. Myös kyseinen biisi tulee löytymään pian ilmestyvältä ep:ltä. V era Wall on helsinkiläinen laulaja-tuottaja, joka tekee elokuvallista poppia. Sen julkaisun jälkeen artistin on tarkoitus pitää pieni tauko musiikin tekemisestä
K eväinen aurinko hellii Helsingin Viikinmäkeä, mutta meren suunnalta tuivertava tuuli muistuttaa, ettei juhannus ole ihan vielä ovella. Kiipeiltiin puissa, leikittiin autoilla, ajettiin pyörällä ja niin edelleen. 16. Vaikka Maria Hänninen ei ole koskaan viihtynyt kirkkaimmissa parrasvaloissa, hänen CV:nsä on hengästyttävän pitkä. Parempi lähteä matkaan. Aloitetaan ajankohtaisella aiheella: millainen päättyneen talven hiihtokausi Helsingissä oli. Yksi hupaisa muisto liittyy... Kukkulan päälle rakennetussa talossa asusteleva Maria Hänninen on keittänyt tummaa kahvia ja pöydässä on myös makeaa suuhunpantavaa. Ilman rikasta ekosysteemiä meillä ei ole mitään, joten nykyinen metsien hävitysvimma tai vaikkapa datakeskusten kritiikitön markkinointi ja rakentaminen on ihan hirveää. – Isä oli töissä metsäalalla ja hänen asemapaikkansa vaihtui silloin tällöin. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Maria Hänninen: Kysymyksiä ja vastauksia. – Lyhyt ja ytimekäs! Pidän hiihtämisestä, mutta kaupunkikulttuuriin kuuluva touhu, että ajetaan autolla latujen viereen, jotta päästään sivakoimaan, ei ole minua varten. – Ylipäänsä olen rakastanut erityisesti luonnossa liikkumista ihan pienestä asti. Nyt pinon päällimmäisenä komeilee klassisen rouhea rockyhtye Mount Mary. Kesät olivat loputtoman pitkiä ja aurinkoisia. Muutettiin silloin Rautalammilta Nilsiään, ja vuokratalon pihapuussa oli pieni poika taskulampun kanssa. Kasvaessasi perheenne muutti muutamankin kerran. Hän tervehti meitä: ”Minä olen Paavo Lötjönen.” Myöhemmin selvisi, ”SIELUTON JA TUOKSUTON MUSIIKKI EI OLE KOSKAAN KIINNOSTANUT, ENKÄ HALUA OLLA SELLAISEN KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ.” Maria Hännisen ura laulajana, lauluntekijänä ja multiinstrumentalistina käynnistyi yli neljä vuosikymmentä sitten. Ei jää epäselväksi, että olemme muusikon kotona: erilaisia instrumentteja ja muuta asiaan kuuluvaa esineistöä näkyy nurkassa jos toisessakin. Myös puhuttavaa riittää yllin kyllin. aivan, Apocalyptican Paavo Lötjöseen. Myös sauvakävely on ihan mahtavaa. Millaisia päällimmäisiä muistoja lapsuusajoistasi nousee mieleen. Joskus olen käynyt suksilla lähikaupassakin. Miesystäväni asuu Tukholmassa, ja ruotsalaiset ovat katsoneet aika ihmeissään ”sitä hullua suomalaista”, kun olen sauvakävellyt vanhassakaupungissa. – Silloinkin pelättiin sotaa, mutta muuten se oli turvallista ja onnellista aikaa. Omien sooloja bändilevyjen rinnalla Hänninen on tehnyt mittavaa yhteistyötä kymmenien eturivien artistien kanssa. Miltä se tuntui. Naapurit ovat varmaan ihmetelleet, kun olen lähtenyt hiihtämään suoraan kerrostalomme alaovelta. Tehtiin kaikenlaisia ”poikamaisia” juttuja kolmen veljen ja muiden kavereiden kanssa
KU VA : TIM O ISO AH O 17
Viulu jäi sivuosaan 17-vuotiaana, kun populaarimusiikki alkoi viedä mukanaan, mutta toki olen soittanut sitä monissa yhteyksissä myöhemminkin. Juvan Kaarihallilla soittivat Hurriganes, Eppu Normaali, Ronski Gang, Maukka Perusjätkä ja niin edelleen. EMIn ajatus oli muovata minusta iskelmällinen poplaulaja, vaikka sydämeltäni olin hyvinkin rock. EMIllä työskennellyt Pedro Hietanen otti yhteyttä ja pyysi käymään konttorilla. Pärjäsin aika hyvin, ja minua jopa pyydettiin jatkamaan opiskeluja ja pelaamista siellä, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. – Musa innosti ihan pienestä asti. – Maria Dolores -projekti ei tuntunut missään vaiheessa ihan omalta. Oli hienoa, kun nuotion äärellä soitettiin kitaraa ja laulettiin. Totta kai minua ärsytti, kun bändimme omat biisit eivät kelvanneet, mutta olin vähän yli parikymppinen enkä voinut jättää tätä korttia katsomatta. Jälkikäteen ajateltuna viulutreenit kehittivät sävelkorvaa ja yleistä musiikillista ymmärrystä hyvinkin paljon. Vaihtovuoden aikana onnistuin näkemään esimerkiksi Frank Zappan konsertin, joka oli todella vaikuttava kokemus. Rantasalmen nuorisotalolla oli vireää bänditouhua ja lauloin muutamissakin kokoonpanoissa. – Taisin olla silloinkin 15-vuotias. – Kyllä. Ne olivat hienoja keikkoja. Ensimmäisen sähkökitaran hankin vasta aikuisiällä. Taisi olla vuosi 1983, kun nauhoitettiin eka seiskatuumainen. – Musajuttujen rinnalla pelasin koulun joukkueessa lentopalloa. – Rantasalmelainen Fargon-yhtye kysyi minua laulajakseen. Liityin porvoolaiseen Caesar-bändiin, jolla tehtiin englanninkielisiä demoja. Sain sitten nailonkielisen akustisen, jolla opettelin perusteita ja sointuja. – Jälkikäteen ajateltuna muuttamisesta oli ainakin se etu, että tuntosarvien piti olla pystyssä koko ajan. Studiokokemus jäi vahvasti mieleen, vaikka me ei taidettu olla ihan kärryillä, mitä siellä oikeastaan tapahtui. Siitä on ollut hyötyä myöhemmin. Tykkäsin valtavasti, tai suorastaan hypnotisoiduin, molemmista keikoista. Huomasin jo silloin, että ”laitetaan sinut tällaiseen rooliin ja myydään levyjä” -toimintatapa tuntuu hyvin vieraalta. Miten musiikki alkoi tulla elämääsi. Minäkin nousin estradille serkkuni kanssa. – Kiinnostus heräsi rippileirillä. Kassu oli innostunut äänestäni, mutta asiat eivät edenneet vielä silloin mihinkään. Kun kotiimme tuli myöhemmin oma piano, kelamankka ja kasettinauhuri, se oli hirveän hienoa! – Aloitin myös viulunsoiton. Punkarock järjestettiin silloin poikkeuksellisesti Savonlinnan Kallislahdessa ja esiintymässä olivat muun muassa Pelle Miljoona ja Dave Lindholmin kipparoima Bluesounds. Kun palasit kotiin, bänditouhuja alkoi olla enemmänkin. Se tuntui todella mukavalta käsissä – kieletkin olivat huomattavasti matalammalla! – Vaikka soitin erilaisia soittimia jo varsin nuorena, laulaminen oli vahvin juttuni. Mitä muistat tästä aikakaudesta. että hän oli vuokranantajan lapsen lapsi. Halusin takaisin Suomeen. Meillä ei ollut levysoitinta tai instrumentteja, mutta naapurissa oli piano, jota sain käydä soittamassa. – Julkisuus oli oma lukunsa. Liityin sikäläisen koulun kuoroon ja käytiin esiintymässä ympäriinsä. Mietin myös kielenkääntäjän opintoja, mutta Ogeli vei pidemmän korren. Hän ilmoitti, että minulle olisi töitä laulajana, mutta muusikot tulisivat talon puolesta. Suoritit opintoja Savonlinnan musiikkiopistossa, mutta sitten lähdit pääkaupunkiseudulle. Pääsitkö näkemään sen ajan isojen suomalaisbändien keikkoja. Muistan lähettäneeni lauludemoja eri paikkoihin jo hyvin varhain, varmaan 15-vuotiaana. Millaista Ohiossa oli. Eikö ollut niin, että opiskelusi jatkuivat Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. – Eka festarikokemukseni osui juhannukseen 1980. Lähdit 17-vuotiaana vaihtooppilaaksi Yhdysvaltoihin. Jos ajettiin perheen kanssa autolla, laulettiin veljien kanssa takapenkillä taukoamatta. Opin havainnoimaan ympäristöä ja aistimaan erilaisten ihmisten fiiliksiä. – Olihan siellä hienoa, ja tietysti hyvin erilaista. Väsäsin siellä myös ensimmäisiä biisiaihioitani varmaan kahdeksanvuotiaana. – Todellakin. Onneksi eivät, sillä olin hirveän nuori. Millaisia olivat ensimmäiset yhtyekuviosi. Suomenkielinen debyyttialbumisi ilmestyi vuonna 1986 taiteilijanimellä Maria Dolores. Se oli sellaista harmitonta uuden kokeilemista. Esiinnyin esimerkiksi Hittimittarissa, ja niihin aikoihin televisiolla oli valtava voima. Kyseessä olikin sitten aikamoinen ”taustabändi”, sillä mukana olivat muun muassa Pekka Pohjola ja Janne Louhivuori. – Esiintymässä oli myös Popeda, joka kutsui yleisöä lavalle. Erään kerran meidän kotipuhelin soi ja äitini totesi, että ”täällä on joku Kassu Halonen”. Kun tehtiin vuosia myöhemmin taustoja Pate Mustajärven Jukeboxin luona -biisiin, tätäkin tapausta oli hauska muistella. Miten kitara tuli kuvioihin. Halusin vajota maan alle, kun porukka alkoi KUVAT: MARIA HÄNNISEN KOTIALBUMI 18
Näyttää joka tapauksessa selvältä, että kun tekee asioita palavalla innolla, se vie eteenpäin ja avaa monenlaisia ovia. – Sanoin ei koko touhulle. Mitkä projektit lukeutuvat unohtumattomimpien joukkoon. Tämä on ollut johtoajatus siitä asti: minusta on huomattavasti luontevampaa touhuta porukassa kuin olla keskipisteessä. Ja kun nyt katson taakse, olen saanut tehdä neljän vuosikymmenen ajan täsmälleen haluamiani juttuja.” 19. – Onhan se ihan uskomatonta. Mitä Dolores-kuviolle tapahtui. Albumi onnistui hyvin ja biisit soivat myös radiossa. Pelle, Dave, Remu… ja lista jatkuu. Et taida olla samaa mieltä. Suomenkielinen soolourasi on saanut jatkoa hiljakseen. Silloin sulkeutui eräskin ympyrä, kun soitettiin aikoinaan mieleni räjäyttäneen Bluesoundsin biisejä. Jos puhutaan suomalaisista kollegoista, olet tehnyt vuosien mittaan yhteistyötä käytännössä kaikkien esikuviesi kanssa. – En todellakaan. – Minulla ei ole mitään orjallista sääntöä tehdä albumeja, vaan ne syntyvät fiilispohjalta. Frozen-kappale julkaistiin vuonna 2020 nimellä Maria Hänninen & Jake’s Blues Band featuring Ken Hensley & Hannu Leidén. Ehkä se liittyy jonkinmoiseen ujouteen ja siihen, ettei Suomessa useinkaan ole tapana korostaa itseään. Monet ihmettelivät ratkaisua, mutta se oli ainoa oikea vaihtoehto. tunnistaa kaupungilla ja huudella, että tuolla se Dolores menee. Minusta on tärkeintä tehdä asioita, joista pidän koko sydämelläni. – Ihan mahtavaa. Vuonna 2015 esittelin hänelle erään biisiaihion ja Ken jeesasi muun muassa sanoitusten suhteen. Sen jälkeen tehtiin keikkoja ja studiolevy Hot. – Aivan mahtavaa, kuten arvata saattaa. Laulamiseni teki nähtävästi vaikutuksen ja päädyin muutaman mutkan kautta Dave, Lady & Canpaza Gypsys -kokoonpanoon. – Lopulta tehtiin yhdessä monenlaisia projekteja ja lähdettiin 2000-luvun puolella Dave Lindholm in English -rundille. Pikemminkin päinvastoin – olen kokenut kaikkien kollegoiden kanssa hienoa KUVA: MARIA HÄNNISEN KOTIALBUMI KUVA: AJ SAVOLAINEN KUVA: HARRI VENÄLÄINEN KUVA: PASI RYTKÖNEN ”Minusta on tärkeintä tehdä asioita, joista pidän koko sydämelläni. Jännitin ekoja treenejä älyttömästi, mutta kaikki meni ihan hyvin. Hannu innostui biiseistäni ja alettiin työstää niitä lopulliseen muottiin. Noin kymmenen vuoden välein niitä on tullut, mutta nyt kaava on jossain määrin murtunut. Vuonna 2003 ilmestyi albumi Kaikki muuttuu... On tavattu sanoa, ettei idoleitaan kannata tavata. Millaista oli valmistella levyä studiogurunakin tunnetun Havana Black -kipparin Hannu Leidénin kanssa. Soitin Tavastian-keikalla viulua ja Ken tykkäsi kuulemastaan. Entä millaista oli työskennellä Uriah Heep -legenda Ken Hensleyn kanssa. Kirjoitinkin sille albumille, ja tuntui melko surrealistiselta, että Dave Lindholmin levylle tuli minun sävelkynäni jälkiä. Myöhemmin esiinnyimme monta kertaa yhdessä. Corkyhan lanseerasi aikoinaan lehmänkellon raskaaseen rockiin, ja kun esitettiin Mississippi Queen -kappaletta yhdessä, se tuntui huimalta aikamatkailulta. Voisiko tässä olla jotain sellaista mystiikkaa, että tietynlaisen sisäisen palon omaavat ihmiset törmäävät ennen pitkää toisiinsa. Ja kun nyt katson taakse, olen saanut tehdä neljän vuosikymmenen ajan täsmälleen haluamiani juttuja. jotakin jää, ja yksitoista vuotta myöhemmin oli Soitellaanpa-levyn vuoro. Minua alkoi ahdistaa ajatus valokeilassa olemisesta jo soolouran alkumetreillä ja halusin olla ennemmin osa jotain kollektiivia. – Davelle järjestettiin yllätyssynttärijamit Tavastialla. Miten yhteistyö Dave Lindholmin kanssa 1990-luvulla alkoi. Tutustuin Keniin hyväntekeväisyyskonsertissa vuonna 2013. Vuonna 1994 ilmestyi Maria & Manta Rays -kokoonpanon Ai sua mua, joka oli ensimmäinen omaehtoinen albumisi. – Mountain-yhtyeen Corky Laingin kanssa tehty Finnish Sessions -albumi ja sitä seurannut Skandinavian-minikiertue olivat ikimuistoisia. Erilaisia levytyksiä on kertynyt yli 150 ja keikkoja moninkertainen määrä. Olet tehnyt valtavan määrän työtä myös muiden artistien kanssa niin studiossa kuin lavoillakin. Ilmoitin Pedrolle, etten halua jatkaa ja irtisanoin ison yhtiön sopimuksen 22-vuotiaana. Ja ehkä vielä erikoisempaa on se, etten ole ikinä tunkenut väkisin – tai edes puoliväkisin – mukaan mihinkään, vaan minua on poikkeuksetta pyydetty. Sinänsä ei ole mikään ihme, ettei soololevyjä ole tullut useammin. Milloin on seuraavan aika. Edellinen single Kiva heijastin ilmestyi loppuvuodesta 2024, mutta kokonaista suomenkielistä levyä ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina. Meidän välille syntyneestä kemiasta kertoo jotain, että yhteistyö on jatkunut näihin päiviin asti
Tehtiin joitakin keikkoja Stadin slangi ry:n tapahtumissa. Juttelimme aikamme ja sitten tiemme erosivat. – Ei varsinaisesti – ehkä siis julkaisen jonakin päivänä hiphopia! Mutta yleisesti ajatellen sieluton ja tuoksuton musiikki ei ole koskaan kiinnostanut, enkä halua olla sellaisen kanssa missään tekemisissä. Miten bändi sai alkunsa. Muistan edelleen elävästi, kun lauloin taustoja Mannhai-yhtyeen The Exploder -albumille yli kaksikymmentä vuotta sitten ja bändin jyräävä groove teki kovan vaikutuksen. Pertti soitti huuliharppua, minä viulua ja akustista. Mikä on erikoisin projekti, jossa olet ollut mukana. Toki myös laulettiin. Nyt sitten lauletaan – jos ei heviä, niin ainakin raskasta rockia! KUVA: TONY "TT" HELANDER KUVA: STADIN SLANGI RY:N ARKISTO KUVA: PETRI MAJURI ”Olen aina digannut raskaasta rockista ja terävästä riffittelystä, vaikka se ei ole aina tekemisistäni kuulunutkaan. Alkoholi oli muutenkin viemässä minua suuntaan, jonne en halunnut mennä. Millainen suhteesi niihin on. Minusta tuli äiti 90-luvulla, eivätkä vanhat tavat tuntuneet enää omilta. Kun aikoinaan rundasin vaikkapa Daven kanssa, maakuntien keikkajärkkärit olettivat automaattisesti, että olen jonkun soittajan tyttöystävä. Lopetin alkoholin käyttämisen 1999 ja huumausaineetkin ovat jääneet käyttämättä. Kerran treenattiin eduskunnan tiloissa ja siirryttiin sitten kahvilaan, joka oli täynnä tunnettuja poliitikkoja. Rockmusiikin kenttä on perinteisesti ollut varsin miehinen. Mutta totta kai nämä touhut ovat muuttuneet ihan hurjasti vuosien vieriessä. Rosoisessa musassa on alkukantaista voimaa, joka kouraisee fyysisesti ja emotionaalisesti. – Olen aina digannut raskaasta rockista ja terävästä riffittelystä, vaikka se ei ole aina tekemisistäni kuulunutkaan. Tuntuukin vähän oudolta, että Mount Maryn kaltaisen hard rock -bändin syntysanat lausuttiin vasta joitakin vuosia sitten. hengenheimolaisuutta. Monista on tullut elinikäisiä läheisiä ystäviä. – Enpä oikeastaan. Oletko törmännyt asiattomaan käytökseen – mitä se sitten mielestäsi tarkoittaakaan. Nykyään tilanne on onneksi se, ettei naispuolinen muusikko ole enää mikään kummajainen. Minuun on aina suhtauduttu tyyppinä muiden joukossa. Kaverilla oli mukanaan pari isoa henkivartijaa ja hän kertoi kitaroivansa Megadethissä. Onko jokin musatyyli, jota et suostuisi tekemään tai esittämään. – Sopivan etäinen. – Niinhän siinä kävi. Rosoisessa musassa on alkukantaista voimaa, joka kouraisee fyysisesti ja emotionaalisesti.” KUVA: TONY "TT" HELANDER KUVA: MARIA HÄNNISEN KOTIALBUMI 20. Tuntui kuin olisin ollut vakoilijana jossain aivan eri maailmassa. Päädyin lontoolaiseen Limelight-kuppilaan ja eräs pitkätukkainen muusikko halusi tarjota minulle juoman. Ehkä matkassa on ollut tuuria, mutta olen sujahtanut porukkaan kuin porukkaan luontevasti. Sitten hypätään viimeisimmän yhtyeesi, vuonna 2019 perustetun Mount Maryn maailmaan. – Aiheen tiimoilta muistuu mieleen, kun olin aikoinaan interreilaamassa. Hauska sattumahan se oli, ei millään tavalla ikävä juttu! Rockmusiikin kentällä on myös käytetty reilusti päihteitä. Niin, eikö legendaarinen Klaus Järvinen kommentoinut Levyraadissa jo 40 vuotta sitten, että ”antakaa tämän artistin laulaa heviä”. – Yksi omalaatuisimmista oli se, kun esiinnyin Pertti Salolaisen kanssa. Kyseessä on kaksi albumia julkaissut ryhmä, jossa soittavat myös kitaristi Petri Majuri, basisti Jukka Jylli ja rumpali Otto Haapanen