huhtikuuta Takakansi 4_16 vanha ID tulosta.indd 84 31.3.2016 12.39 4/ 20 16 8,90 € (sis.alv) T E K S T IT V 6 6 6 S O U N D I 4 / 2 1 6 TEKS TI-TV 666 KUUSIK IELISEN LUMOIS SA OODI SÄHKÖ KITARA LLE So un dI 11 Kauniin metelin lyhyt kukoistus SHOEGAZE THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN THE 69 EYES | TIMO KAUKOLAMPI | SHIRAZ LANE | NEIL YOUNG | IHSAHN kansi_4_2016_i.indd 1 31.3.2016 15.17 _1SD_ulkokannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.23. EVA DAHLGREN Jag sjunger ljuset Uusi albumi kaupoissa 22
Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. 69,50 €, Priority (k-18) alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 7. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 69,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. P e 1 5 . L I P U N M Y Y N T I : w w w. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i portit auki klo 18.00. 010 841 4185. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : alk. 00. Eastway tulostus.indd 83 31.3.2016 8.35 Nummirock tulostus.indd 2 30.3.2016 15.15 _2SD_sisäkannet_4/2016.indd 1 31.3.2016 15.25. 89,50 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. L a 1 6 . Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 67,50€ / 72,50€ / 77,50€. TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 010 841 4185. Pe 29.7. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi VIP SCORPIONS -illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 010 841 4185. + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. LA 30.7. PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 7. Pe 11.11.2016 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. 79,50 €, kenttä alk. 79,50 €, kenttä alk. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk
EMP tulostus.indd 3 30.3.2016 16.21
JUHLAVUODEN UUTUUS TÖLKISSÄ. Hartwall tulostus.indd 4 30.3.2016 15.19. KUN TARVITSET VETTÄ VAHVEMPAA
Soundi 4/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Lost Boots 14 Elämäni soundit: Knucklebone Oscar 16 Jussi Niemen naamakirja: Joe ”King” Carrasco 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla 22 Soundi-haastattelu: Timo Kaukolampi 30 Teksti-tv 666 36 Minun tähteni: Neil Young 40 The 69 Eyes 42 Pietarin Spektaakkeli 46 U.F.Ojala 50 Shoegaze 56 Levyarviot 70 Bazook Ihsahn Shiraz Lane Mantar 75 Oton vinyylit 76 Stalker: Tiisu ja Sanni 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: M ar k u s P aa ja la www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 72 Shiraz Lane ”Nykyään porukka nielee asiat pureskelematta ja keskittyy omaan napaansa.” 50 Shoegaze ”Skene joka ylisti itseään.” 30 Teksti-tv 666 ”Mun on hirveän vaikea sanoa, miksi meistä kiinnostuttiin.” 6 SOUNDI 40 The 69 Eyes ”Amerikkaan ei kannata lähteä leikkimään amerikkalaista.” K u v a: N au sk a K u v a: V il le Ju u ri k k al a 76 Sanni ”En mene krapula päissäni lavalle ja vedä vähän sinne päin.” K u v a: E . Ta m m en la ak so sisältö_2016_4_b.indd 6 31.3.2016 15.28
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN The 69 Eyes 04-16.indd 1 29.03.16 14:28 Nuclear Blast 69 Eyes.indd 7 1.4.2016 9.25
Siitä eteenpäin tie onkin loputon. Monet harrastavat sitä vakavasti ja pieni osa soittaa jopa työkseen. Parhailla tähän yhdistyy vielä sopivassa määrin naaman vääntelyä, kitaran heittelyä ja muita showelkeitä. Mitäpä sitä muuta shoegazesoundin fani tarvitseekaan. Hendrixin, Mayn, McLaughlinin, Tolosen, Kämäräisen ja muiden sähkökitaran suurmestareiden soitossa yhdistyy musiikin teorian, soittotekniikan, oman instrumentin sekä efektien ja vahvistimien suvereeni hallinta. Ei tosiaankaan mikään hienostunut soitin, eikä virekään kestänyt kauaa (naapurissa asunut eno viritti perheemme kitarat lankapuhelimen A-korkuisesta linjasignaalista) mutta kaikki oli anteeksiannettu kunhan vain säröpedaali toimi. Ja onhan se vangitseva kapistus ihan pelkästään kuuntelemallakin: mikään ei ole hienompaa kuin seistä lavan läheisyydessä ja antaa sähkökitaran kipurajoille kohoavan äänivallin tuntua koko kehossa. Sen avulla pääsee jo ihmeen pitkälle vaikkapa Ramonesin sävelteosten parissa. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta kyseessä on äärettömän monipuolinen soitin, jonka täydelliseen hallitsemiseen ei riitä ihmisikä. Tiedätte siis, kuinka maaginen laite on kyseessä. Piuha kiinni ja menoksi SOUNDI 4/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Mopo & Ville Leinonen: Laivalla PJ Harvey: The Hope Six Demolition Project Kvelertak: Nattesferd Alise Joste: Hardships Are Ships Lopunajan mies: Alussa oli Lopun ajan mies 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti H yvin moni teistä on vähintäänkin kokeillut sähkökitaraa. Seuraava askelkin on helppo: kahdella sormella hoituvien, kvintti-intervallin varaan rakentuvien voimasointujen räimiminen. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_4_a.indd 8 31.3.2016 14.46. Meidän perheen ensimmäinen sähkökitara oli isoveljen Ekomerkkinen, musta Strato-kopio. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kynnys sähkökitaran kokeilemiseen on pieni: kun laittaa virrat vahvistimeen, piuhan kiinni ja polkaisee säröpedaalin päälle, saa aikaan tunnusomaista ääntä vaikka ei ymmärtäisi soinnuista ja sormituksista käytännössä mitään. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Lisäpotkua siihen on tullut viime vuosina hurjaa vauhtia kehittyneiden mobiilisovellusten myötä – siinä missä ennen piti pärjätä sillä yhdellä Big Muffilla ja Cry Babylla, nyt voi tökätä kitarapiuhan puhelimeen ja pääsee käsiksi loputtomaan efektimereen. Koskaan en sähkökitaran hallitsemisessa kovin pitkälle päässyt – perussoinnut hoituu ja muutaman sävellyksenkin olen saanut aikaiseksi – mutta ei soittimen viehätys ole mihinkään kadonnut
On helppo nähdä, miten tällainen veto mielletään pyhäinhäväistykseksi. Rock ei tarvitse mitään niin vähän kuin pyhäksi julistettuja eläkeikäisiä. Klassisen rockin kirkossa kaikui itkunsekaisen huudon läpisyömä Matteus-passio. Ei, mikään ei ole pyhää. Sosiaaliseen mediaan syntyi kauhistuneilla kommenteilla ja surullisilla hymiöillä päällystetty Via Dolorosa. Queen on kuin Abba – biisit jäävät elämään, mutta turhanpäiväinen, ikääntyvän yleisön identiteettipolitiikkaan liittyvä tylsä mouhotus ei. Raastakaa sitä kuvaa, jumalauta Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_4_a.indd 9 30.3.2016 13.50. Minusta Queenin eläkesäästöratkaisu on kaikista klassisen rockin jyristä paras. Ja juuri tämän vuoksi se täytyisi tehdä. Queen kiertää televisiosta tutun poplaulajan kanssa. > Suorat sanat Arttu Tolonen J oillekin pääsiäisen jokavuotinen kärsimysnäytelmä taisi huipentua huhuun, jonka mukaan Axl Rose korvaa sairastuneen Brian Johnsonin käynnissä olevalla AC/DC-kiertueella. Queen tuottaa musikaaleja. AC/DC on rockin peruskalliota. Homman voisi ihan hyvin viedä vielä paljon pidemmällekin. Bändi on onnistunut tekemään muuttumattomuudesta hyveen tai jopa fetissin vaikka keulakuva on jo kertaalleen vaihdettu ja toinen säveltäjä dementoitunut. Axl Rose taas on hiukan raskaanpuoleisesti epäonnistunut oman uransa ja bändinsä radikaalissa muutosprosessissa. Ensimmäiset reaktiot olivat tyrmistyneitä. Metamorfoosi nettimeemiksi on tosin hyvällä alulla. Queen on kabareeta. Ymmärrän täysin. Brian May ja Roger Taylor ovat toiminnallaan poistaneet Queenin asemasta, jossa kaiken maailman satulanhaistelijat käyttävät aikaansa kommunikoidakseen bändin uskottavuuteen liittyviä ajatuk siaan lajitovereilleen ja maailmalle
Sees teiseen keskiikään punk ei kui tenkaan edelleenkään taivu, vaan se jatkaa omaa äkkiväärää elä määnsä kaduilla ja kellareissa. Kolme albumia ei ole minulle mikään itseisarvo, mutta nyt niitä sattui syntymään tuon verran. Meillä oli pari Stratokeikkaa alusta vasti ajateltuna samoille päiville, mutta ilmoitimme toki Jensille saman tien, että tässä tapaukses sa me menemme sinun ehdoillasi. – Tosiaan, muutaman rock keikan ensi kesänä heittävä Ritchie Blackmore kutsui kos ketinsoittajamme Jens Johans sonin uuteen ryhmäänsä. Aviador Kustannus on nimittäin juuri julkaissut 120si vuisen Jazzin meining opuksen, jonka sivuilla M.A. – Musiikin tekeminen on rauhoittavaa, lähes meditatiivista, enkä halua asettaa sille rajoitteita tai sääntöjä. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Powervaikutteisen melodisen metallin lipunkantaja Stratova rius julkaisee Best Of kokoelman toukokuun alkupuolella. Blackmoren kaltainen legenda ei kuitenkaan pyydä bändiinsä aivan joka päivä! Mikko Joensuu sooloilee triplana Muun muassa Joensuu 1685 -yhtyeestä sekä yhteistyöstään Mannan kanssa tunnettu Mikko Joensuu julkaisee ensimmäisen soololevynsä toukokuussa. Lisätietoja löytyy osoitteesta opethbook.com M.A. – Fright Night debyytti (1989) on paitsiossa, mutta muilta Stra topitkäsoitoilta löytyy tavaraa. Bändiltähän on ilmestynyt jo vii sitoista studiolevyä, joten tupla mittaisenkaan kokoelmapaketin kasaaminen ei tuota ongelmia, hymähtää laulaja Timo Kotipelto. Eräs argumentti on tämä: Ra monesin klassinen debyytti il mestyi huhtikuussa 1976. Numminen muistelee nuoren jazzintoili jan aikojaan 60luvun alussa, niin tekstin kuin valokuvien kin avulla. Puhumattakaan tarinois ta, jotka olin unohtanut jo kauan sitten, nauraa laulajakitaristi Mi kael Åkerfeldt. Kokoelman eri koisversiolla taas on mukana myös Live At WOA keikkatal tiointi. Hiljalleen uutta materiaalia kirjoittava viisikko soittaa lähi kuukausina myös valikoituja kon sertteja – mutta ei aivan kaikkia ”suunniteltuja”. Suomalaista osaamista edus tavat 36 vuotta (!) sitten edellisen kerran esiintynyt Sehr Schnell, Riistetyt, Lapinpolthajat, Pystyyn Kuolleet Hipit ja räväkässä iskus sa lavoille palannut HC Andersen. Saa rivaltakunnasta paikalle saapuu myös vuonna 1978 ensihenkäi synsä päästänyt AntiPasti. K u v a: Te ro A h o n en K u v a: A ri H ai m i uutiset_2016_4_a.indd 10 1.4.2016 9.45. Omiin tositoimiin Numminen pääsi vuonna 1969, kun hän pe rusti Uusrahvaanomaisen jatsi orkesterin Jani Uhleniuksen kanssa. huhtikuuta. Numminen seikkailee monimuotoisesti jazzin maailmassa Samaan aikaan tämän Soundin kanssa markkinoille saapuu kir ja, jonka hankintaa kannattaa miettiä yli musiikillisten genre rajojen. – Tein tietämättäni kaikkia näitä levyjä samanaikaisesti todella monen vuoden ajan! Prosessi oli rauhallinen, enkä pitkään aikaan tiennyt, milloin tai missä kontekstissa kappaleita lopulta julkaistaan, kertoo Joensuu. Se on joka tapauksessa varmaa, että punkin nelikymppisiä juhlis tetaan Tampereen Pakkahuoneel la lauantaina 7. Runsaasti kuvitettu ja mielen kiintoisia anekdootteja sisältävä kirja on Soundin alustavan selai lun perusteella hyvinkin kannat tava hankinta – vaikkapa jo ulko asunsa takia, sillä kirjan taittoa ei todellakaan ole toteutettu hu taisten. toukokuuta. Yhtye toimii edelleen 47 vuotta perustamisensa jäl keen! ja nousee estradille kah den tunnin mittaisen setin mer keissä muun muassa Espoon April Jazzissa 24. – Paketista löytyy myös ennen julkaisematon Until The End Of Days kappale. Tampereenjuhlat ovatkin mu siikkityylin näköiset: pääesiinty jänä toimii vuonna 1980 perus tettu brittikopla Subhumans. Opethin ura kirjojen ja kansien väliin Black Sabbathin kanssa Helsin gissä soittavan ja myöhemmin heinäkuussa Oulun Qstockissa esiintyvän Opethin jo yli 25vuo tiseen uraan pureutuva Book Of Opeth opus on ilmestynyt. Jos monilahjakkuuden Amen 1 -pitkäsoitto kiinnostaa niin tarjolla on vähintäänkin hyviä uutisia, sillä levytys saa lähiaikoina seuraa peräti kahdesta muustakin soolo albumista. Soundi kumartaa ja ottaa hatun pois päästä! Stratovariukselta kokoelma – ja apua Ritchie Blackmorelle! Punk täyttää 40 ja juhlii isosti Tampereella Laskutapoja on toki monia, mut ta monen mielestä punkrockin syntymästä tulee tänä keväänä kuluneeksi neljäkymmentä vuot ta. – Teoksesta löytyy monia foto ja, joita en ollut itsekään koskaan nähnyt. – Amen 1 on albumina surullisin, puhtain, kaunein, yksinäisin, juurekkain ja riisutuin. Miten kuvailisit nyt julki tulevaa teosta kahteen myöhemmin ilmestyvään
2016 cd stream download www.jukkatakalo.fi www.facebook.com/jukkatakalo www.sofmusic.fi jukka_takalo_vaakapuolikas.indd 1 29.3.2016 12.01 Mnerva Takalo tulostus.indd 11 30.3.2016 15.39. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat tietoa kirjauutuuksista. Oman kappaleesi berliiniläistä sarkasmia ja metallinkovaa kommentointia saat kirjakaupasta tai Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi Kuriton kirja Rammsteinin kosketinsoittajalta Joe Perry ROCKS Minä ja aerosmith Humoristinen ja brutaalin suorasukainen rockelämänkerta. Flake KOSKETINRUNKKARI Niin kuin sen satun muistamaan Saksalaisyhtye Rammsteinin kosketinsoittajan Christian ”Flake” Lorenzin kirja on hilpeintä mutta myös älykkäintä tekstiä, mitä rokkimaailmasta on aikoihin julkaistu. Muista myös: Saatavana myös sähkökirjana uusi albumi 15. Flaken kirja on ensimmäinen yhtyeen jäsenen kirjoittama omakohtainen muistelmateos. Ja herkullista luettavaa se onkin. 4
– Ei me sitä aihetta mitenkään arkailla. Lost Boots vietti viikonlopun Turun V.R.-studiolla äänittäjä-tuottaja-miksaaja Jussi Vuolan seurassa. Lost Bootsin debyytti on persoonallinen, kypsä ja vahva levy. Laulaja-basisti Mykkäsen, kitaristi Mikko Luukon ja rumpali Matti Kallion Sweatmaster oli arvostettu bändi, jota moni jäi kaipaamaan. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN tarkkis_lost boots_a.indd 12 30.3.2016 13.54. Se oli meille luonteva muotti, joka me nyt halutaan rikkoa. Seuraavan levyn aikaan Sweatmaster saattaa hyvinkin jäädä mainitsematta. – Mulle riittäisi biisien tekeminen, treenit ja joku keikka silloin tällöin, mutta Matti potkii bändiä eteenpäin ja levyttämään. Tomi kyllä haki meille sieltä kengät, mutta unohti ne sitten Forssan Autokeitaalle, Mykkänen kertoo. ”Meillä on näppituntuma siihen, mikä toimii ja mikä ei.” muutokset. Kokoonpano kasvoi kvartetiksi, kun Tv-resistorista tuttu Tomi Helomaa liittyi sen basistiksi. – Fiilis oli kuin olisi palannut alkuaikoihin, sinne tarkkikselle! Toisaalta meillä on nyt selkeämpi näkemys kuin ikinä ennen. Lost Boots Mestarin muottia rikkomassa Tarkkailuluokka A-PUOLI > T ässä jutussa mainitaan monta kertaa Sweatmaster. Silloin bändille myös keksittiin nimi. – Kun Tomi tuli mukaan, se lupasi hommata koko bändille uudet keikkabuutsit sedältään, joka on Turkissa kenkätehtailijana. Me lähdettiin studiosta ihan innoissamme, että tulipa tehtyä tosi hyvä levy. – Me ollaan tehty tätä jo niin kauan, että meillä on näppituntuma siihen, mikä toimii ja mikä ei. Siihen on syynsä: koska kaikki tuon toimintansa lopettaneen garagerocktrion jäsenet soittavat Lost Bootsissa, on Lost Bootsista todella vaikea puhua mainitsematta Sweatmasteria. Treeneissä ei enää mäiskitty. Uusi soundi on aiempaa tummasävyisempi ja vähemmän aggressiivinen. Kallio opetteli rummuttamaan vähemmän lihaksikkaasti. Lost Boots säilytti Sweatmasterin hyvät puolet – jäsenet ja heidän yhteishenkensä – ja alkoi etsiä uutta soundia. Se sopi Svartille, joten me tehtiin levy. – On kuulemma hölmöä vaihtaa nimeä, kun bändissä on samat tyypit ja biisintekijä, Mykkänen naurahtaa. Keikoille päästiin kengittäkin, ja lopulta aina studioon asti. Porukka pelaa yhteen nautinnollisen hyvin. Tummasävyistä esikoisteosta leimaavat maltilliset tempot, jotka jättävät Mykkäsen sielukkaalle äänelle ja melodisille kitarariffeille tilaa soida. Lost Bootsin tullessa moni ihmetteli, miksi bändin nimi vaihtui. Bändille ei tunnu olevan tärkeää mikään muu kuin yhdessä soittaminen ja musiikki. – Me kuitenkin haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. – Sweatmaster perustui pitkälti siihen, että Matti löi lujaa ja minä ja Mikko soitettiin hakkaavia juttuja. Kaikkein vaikuttavin on Lost Bootsin asenne, joka myös selittää tapahtuneet Lost Boots tekee pesäeroa Sweatmaster-menneisyyteensä. Mykkänen vaihtoi basson kitaraan ja kokeili laulaa suomeksi mutta palasi sittenkin englantiin. Come Cold, Come Windillä soittava bändi on yhtä tehokas kuin entisessä elämässään mutta myös onnistuneesti uudistunut. – Ei tarvitsekaan olla mainitsematta, Sasu Mykkänen lupaa. Sessioissa syntyi levy nimeltä Come Cold, Come Wind. 12 SOUNDI www.facebook.com/lostboots Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Me halutaan tehdä Lost Bootsista mahdollisimman hyvä bändi. Ei ole syytäkään
Karjalainen \ Paperi T \ Chisu Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. @ilosaarirock Liput myynnissä! Ilosaarirock tulostus.indd 13 31.3.2016 8.38. Regina Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana \ Timo Lassy Band \ Scandinavian Music Group \ Death Hawks Tryer \ Gasellit \ Tippa-T \ Aurora \ Anna Puu \ Tähtiportti \ Shiraz Lane \ Musta Risti \ View \ Tiisu Lopunajan mies \ Ihana Leijona \ Juice Normaali \ Lasten Hautausmaa \ Jeremy Folderol + more! Ellie Goulding UK \ Volbeat DK \ Cheek \ The 1975 UK \ Skepta UK \ Propagandhi CAN Paradise Lost UK \ TesseracT UK \ Haken UK \ Frank Carter & Rattlesnakes UK Wolf Alice UK \ SANNI \ Antti Tuisku \ Amorphis \ Stam1na \ Moonsorrow JVG \ Olavi Uusivirta \ J. Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Ismo Alanko \ Vesala \ Elastinen \ Stig \ Eevil Stöö \ Saimaa \ Maj Karma \ Ruger Hauer feat
Antoi pitkäksi aikaa fiiliksiä ultrarapean saundin tekoon. LEVY, JOKA ON TEHNYT VAIKUTUKSEN TIETYN MUUSIKON JA SOUNDIN ANSIOSTA ZZ Top Tres Hombres Tähän voisi heittää minkä tahansa Hendrixin levyn, mihin kategoriaan vaan, mutta silti ZZ Topin vanhat jutut ja Mr Gibbons! Siinä on joitain aivan spesiaalia, laid back ja ritisevä särö. Nimibiisi on tehty pilke silmäkulmassa ja sanat ovat helvetin ristiriitaiset, koska kuvaan kunkkua hillittömäksi valkoisen roskaväen punaniskasankariksi. Miten musa voi saundata 2000-luvulla tältä. Minulle sopii sekin, että laulajan hommia hoitaa joku muu, koska se ei ole minun vahvuuteni. Omien projektien rinnalla Oscar palasi uudella tasolla bluesiin White Knuckles Triossa ”Yukka White” Mikanderin ja ”Mr Hillside” Kumpulaisen kanssa. Ei ole virallista saundia tai salaisia studiosääntöjä, musa voi kuulostaa, miltä haluaa. Sam Cookesta live tuo esiin äkäisen, rouhean puolen. – White Knuckles Trio on sitten erilainen bluesbändi, jossa on kolme täysjäsentä. Pähkähulluin rajuus ja raivo jäävät live-esiintymisiin, mutta King Of Helsinki on työstetty vaihteeksi loppuun asti ja biisit ovat mielenkiintoisempia. – Enhän minä mitään city slickeriä yritä esittää, vaikka lataankin tästä tiettyä törkeyttä ja itsevarmuutta musaani. Screamin’ Jay Hawkins on kovin kilpailija tässä kategoriassa. BB:n 50-luvun studiojuttuja, jotka ovat mun kirjoissa aivan parasta miehen uralla – täydellistä bluesia. Truly timang! Muita kovia ovat Jerry Lewisin Star Club -live, BB Kingin Regal ja Jacques Brelin L’Olympia. – Musiikillisesti bändi on nyt käynyt sen superrouhean tiensä päähän, joka aikoinaan Jim Jones Revuen pohjalta lähti. Southern boogie! Parasta etelän punaniskajunttausta. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Knucklebone Oscar VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI MUSIIKINTEON INNOSTUKSEN HERÄÄMÄÄN BB King The Best Of BB King – Volume One Tätä on kuunneltu kuin Raamattua monet vuodet. Untitled-4 14 30.3.2016 14.02. Hitmenbluescombon jälkeen vuorossa oli rokkaavampi Circus Knucklebone ja sitten soololevyjä. Kitaristina haluaisin nostaa soolomaakarien ohitse garage-rhythm & blues -runttauksen, ja olemme Tomi Leinon, Esa Kuloniemen ja Pekka Laineen kesken kaavailleet kitarainstrumentaalien extravaganzaa. Frendit luulivat, että kajarit on rikki, kun tätä soitettiin. – Jokainen saattaa arvata, mitä Helsinki-läpässä on takana, Oscar otaksuu. PARAS HUUMORIALBUMI OLEMATTA KAINALOPIERUKAMAA The Jimmy Castor Bunch The Everything Man: The Best Of Huimaa NYC-funkkia, aivan sietämätöntä groovea, parhaita biisejä (Bertha Butt Boogie). Mahtavaa rutinaa. Onhan WKT ollut myös taustabändinä Eero Raittiselle. ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN ALBUMISUOSIKKI TYYLILAJINI TIETÄEN Bruce Springsteen The Wild, Innocent & The E Street Shuffle Tai sitten joku seuraavista: Jacques Brelin väkevät levytykset, Guns N’ Rosesin Appetite For Destruction, Michael Jacksonin Thriller ja Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Water. Hienot biisit, uskomattomat skebasaundit, ultrasvengaavat bändit, sovitukset ja yleissaundit. Mulle ehkä jopa kovempi kuin James Brown. Vanhan liiton vauhtipalojen rinnalla on rennompia vetoja ja jopa Gainsbourgmeininkiä henkivä Je Veux Boire De La Creme videoineen. Livehommat on sitten eri juttunsa. Ois parhainta olla jossain räkäbaarissa dokaamassa tän tahtiin livenä ja kuunnella Hound Dogin käsittämättömiä spiikkejä. Ei kainalopieruhuumoria, vaan ihan ehtaa kakkahupia! PARAS TIETÄMÄNI LIVELEVYTYS Sam Cooke Live At The Harlem Square Club, 1963 Mahtavia livelevyjä on paljon, ja varsinkin bluesissa livehommat yleensä pesevät rapeudessa ja villiydessä studiojutut. Kuiskauksesta kiljuntaan menevä laulu, kitaransoiton vimmasta johtuva epävireisyys, törkeät seiskari/kasarisaundit. U udella levyllään Helsingin Kuninkaaksi julistautuva Oskari Martimo alias Knucklebone Oscar perustelee pätevyyttään elinikäisellä stadilaisuudella, joka on valanut musiikkiin tiettyä arroganssia ja huumoria. Varsinkin Constipation Blues. LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKITEOSTA LEVY, JOKA OLI AINA KEHISSÄ ALKUAIKOINA HITMENIN KANSSA Hound Dog Taylor And The HouseRockers Hound Dog Taylor And The HouseRockers Tää oli jotenkin aina mukana alkutaipaleella. The Jim Jones Revue The Jim Jones Revue Olin halolla päähän lyöty. K u v a: Si m o U lv i KIMMOKE KNUCKLEBONEKSI RYHTYMISELLE Buddy Guy Stone Crazy Avausraita I Smell A Rat on kaoottinen, todella repivä, voimakas, suorastaan raskaan kuuloinen. En mä Knuckleboneksi koskaan ryhtynyt, se vaan tapahtui. Vuodesta 1993 asti Oscar on hitsannut ja takonut rystyset valkoisina ytimekästä bluesia, ja siitä versovaa rock’n’rollia, garagea ja psykoottista punkabillyä. Niin tajutonta rutinaa
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sammelanzeige 04-16.indd 1 29.03.16 16:15 Nuclear Blast 1.indd 71 30.3.2016 15.46
Sanoin osoitteen ja hän sanoi tulevansa hakemaan minut seuraavana aamuna kunnon meksikaaniaamiaiselle, jos sopisi. Sanoin vilpittömästi ”kyllä” ja että tiesin bändin jo entuudestaan. Man, siellä on ihan uskomaton tarjoilija. Kun meillä oli muutaman päivän loma, rykäisin tosi halvan äkkilähdön Texasin Dallasiin, josta matkustin Greyhound-bussilla Austiniin ystäväni luo. Monet soittajat olivat muuttaneet sinne muualta Texasista, jotkut kauempaakin. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_carrasco_b.indd 16 30.3.2016 13.56. Joe Carrascon mukaansatempaava uuden polven tex-mex saa bileet pystyyn alta aikayksikön. Kun lisäsin olevani Suomesta, Kris oli vaikuttunut, että joku niin kaukaa diggaa heitä. He olivat ystävystyneet legendaarisen rock-journalisti Lester Bangsin kanssa ja soittaneet keikkoja Crampsin lämppärinä. Nyttemmin sankari on kunnostautunut myös elokuva-alalla. Juttutuokiomme päätteeksi Joe tiedusteli, missä päin majailin. Tsekkasin tietysti kaikenlaisia paikallisia bändejä, mutta Joe King Carrascoon ja hänen Crowns-bändiinsä tutustuin lähemminkin. Makeeta. Tällaiset 60-luvun garagerockin chicano-puolen helmet ovat Joelle se perimmäinen ohjenuora. . Mun suku tulee Saksasta, mutta synnyin Dumasissa, Luoteis-Texasissa, vastapäätä Buddy Hollyn kotia. Illasta muodostui mahtava elämys. Kun lisäsin myös kirjoittavani maan parhaaseen rocklehteen, hän halusi välittömästi esitellä minut koko bändille. Polkkaa ja pogoa Olin lukenut Carrascon ”nuevo wavo tex-mexistä” brittiläisistä musiikkilehdistä, ja kun äkkäsin puhelinpylväässä julisteen Joen ilmaiskeikasta pienessä klubissa suuntasimme oitis sinne. Hänellä oli naamallaan krooninen virne, joka kuvasi hänen nälkäisen innostunutta elämänasennettaan mainiosti. Soiton loputtua tilasin tiskillä olutta ja tequilaa, kun vieressäni samalla asialla ollut Kris kysyi minulta, olinko pitänyt heidän musiikistaan. Yhdentoista maissa Joe tuli ja tepasteli vilkkaaseen tapaansa ympäri kämppää kommentoiden maalauksia ja valokuvia, haistellen maljakoiden kukkia ja tiedustellen kämpän vuokraa ja emäntäni syntyperää. Tarjoilija Ystäväni jäätyä töihin hurautimme Joen uudella Fiatilla hänen suosikkikuppilaansa chicano-alueelle. Joe oli siviilissä yhtä tajuttoman energinen kuin lavallakin. Jossain vaiheessa Crownsin manageri ja urkuri Kris Cummingsin poikaystävä Joe Nick Patoski, maineikas rockjournalisti, käväisi jakamassa yleisölle tortilloja, jotka katosivat meidänkin suihimme saman tien. Ja jumaliste, että bändi ja varsinkin viitassa ja vanhanaikaisessa kuninkaan kruunussa riehunut Joe panivat haisemaan. Olisiko pelkoa, minä arvelin Crownsin mieletön lavaenergia vielä tuoreessa muistissa. Joe paheksui moista munattomuutta. Tunnelma klubilla oli poikkeuksellisen mehevä jo siksi, ettei yleisö ollut tavanomaista rockjengiä, vaan koostui hippien, punkkien, punaniskojen ja muutaman turistin ohella kokonaisista chicano-perheistä ja kaikki tanssivat kuin viimeistä päivää tyylin vaihdellessa pogoamisesta boogaloohon. Luultavasti he olivat kaikki Joen tuttuja, koska hän oli chicano-yhteisölle eräänlainen ”adoptoitu poika”. & The Mysteriansin 96 Tearsista ja Sham The Sam & The Pharoahsin Woolly Bullysta. Takahuoneessa vallitsi kodikas tunnelma Patoskin jakaessa juuri palkkarahoja bändiläisille (Brad Kizer, basso ja Mike Navarro, rummut), jotka olivat kaikki mukavia tyyppejä ja haastattelivat meikäläistä innokkaasti sekä Lontoon skenestä että Suomen rock-kuvioista. Sehän sopi. Ei se Lubbockissa syntynyt, vaikka kaikki niin luulee. Musa skene oli vilkas ja kaupunki muutenkin kulttuurimyönteinen. Joella oli erikoispitkä piuha telecasterissaan, jotta hän saattoi hyppiä valtavia loikkia vahvarien päältä yleisön joukkoon ja juoksennella soittaen ympäri salia. Please Mr. Saat nähdä, Joe hehkutti ajaessaan ja kertoi, miten kova suksee Crownsin hiljattainen New Yorkin turnee oli ollut. Sandman, Lupe Song ja Houston El Mover jäivät moneen encoreen päättyneestä setistä mieleen ja Tex-mexin nuevo wavo -punkkari Tämä kuningas on melkoinen veijari. Meksikolaiset tanssivat kaikki polkat (niitä oli useita) tositarkoituksella perinteiseen tapaansa. Päädyin Carrascoon, kun chicanot ei osanneet lausua mun nimeä, Joe selitti ja lisäsi Carrascon olleen meksikolaisyhteisössä kunnioitettu ”Robin Hood -tyyppinen” suuren luokan heroiinidiileri, joka oli siihen aikaan ollut otsikoissa järjestettyään vankilakapinan. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. . Joe ”King” Carrasco K eväällä 1980 kävin Lontoossa teatterikoulua. Crowns oli kuullut niin paljon vuodatusta Whitesta, että he olivat haastaneet tämän bänditaisteluun, mutta White oli kieltäytynyt kunniasta. . Ai Ukrainasta. Siihen aikaan James White & The Blacksin punk-funk oli kova sana Nykissä. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI vielä niitäkin kovempina räkäisen räyhäkkäät coverit ikisuosikeistani . Austin tunnettiin jo silloin muuta Texasia avomielisempana mestana. Joo, mun sukunimi on Teutsch. Helvetti sentään, mitä semmonen on olevinaan
Kiskoin hänet ulos jotakin arvokkuuden säilyttämisestä mutisten.” TÄMÄ ON niitä kiekkoja, jonka voin tyrkätä grammariin koska tahansa ja aina fiilis paranee. Ne tietää, mitä hauska tarkoittaa. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Joen suosikkikuppila oli vaatimaton meksikolais-cantina. Ajatonta chilillä terästettyä rokettirollia klassisilla autotallisoundeilla! PUNKIN INNOITTAMAA NUEVO WAVOA Joe ”King” Carrasco & The Crowns (1980) asunutkin Meksikon Puerto Vallejassa ja julkaissut omalla Anaconda-merkillään melkoisesti levyjä, kuten alkuperäisen Crownsin comebackin Que Wow (2012) ja uusimpana kehutun Chiliandon (2015). Ironista sikäli, että New Orleansissa itseltään Professor Longhairilta oppia saanut Kris oli bändin virtuoosi. Kysyin Joelta, mikä levy minun kannattaisi ostaa. hän huokaisi nuhjuiseen muovikalustukseen ihastuneesti viitaten. Se on hanurin Hendrix. . Jotkut levynsä se on tehnyt happotripissä, kuvittele! Jordan taikoo haitaristaan taivutettuja nuotteja, joihin muut ei pysty. Testin jälkeen ymmärsin sen erittäin hyvin. Bändissä olikin monia pioneerikaksikon kanssa työskennelleitä huippusoittajia, kuten puhaltajat Louie Bustos, Eracleo Morales ja Charlie McBurney, rumpali Ernie Durawa, basisti Speedy Sparks ja erinomainen blueskitaristi Ike Ritter. Kuulun joukkueeseen, tyttö ilmoitti ja palasi keittiöön. Menukin noudattelee samantapaista linjaa: Jalapeno Con Big Redin ja Mezcal Roadin kaltaista perus-tex-mexiä maustetaan lyhentämättömällä vanhan liiton r&b-biiseillä, kuten I’m A Fool To Care, Please Mr. naamakirja_carrasco_b.indd 17 30.3.2016 13.56. Chicanot on maailman parasta jengiä. Rahat takaisin, jos ette näillä nopeilla renkutuksilla saa jengiä tanssimaan täysillä missä tahansa kotibileissä. Hän tempaisi heti laarista hurjannäköisen silmälappuisen Esteban ”Steve” Jordanin La Camelian, jonka takakannessa poliisi taluttaa katutyttöä putkaan. Purskahdimme nauruun, kun kuvittelimme itsemme valkoisissa tennistamineissa tytön kädestä pitäen opastettavaksi. Ne tiesi jutut jo vanhastaan, professori Carrasco luennoi. Hän kertoi sen olevan meksikolainen erikoisuus: chilipalolla maustettua limonaadia. Joe kävi kuumana paikallisten conjuntojen coolisti korneihin mainosjulisteisiin ja halusi ostaa muutaman, mutta omistaja lahjoitti ne hänelle. Toi mimmihän voisi opettaa meitä, Joe pohti. Sitten puhuttiin meksikolaisista ruohoista. Limonaadia helvetistä Joe ehdotti levykaupassa käyntiä ja pysäytti matkalla Jalapeño con Big Red -kyltillä varustetun puodin eteen. Kai tuohon klubiin voi liittyä kuka vaan. Sittemmin opin trashin olevan Joelle kaikin puolin kova juttu. Suuhun nousee tequilan, suolan ja limen pyhä kolminaisuus ja ilma alkaa tuntua kuumemmalta kuin onkaan. Joe liikehti kuin amfetamiinia saanut hamsteri koettaessaan epätoivoisesti keksiä jatkoa. Isäntä jutteli kaverillisesti Joelle ja ohjasi meidät juhlavampaan ruokailuhuoneeseen, mutta Joe halusi välttämättä syödä Migas con huevosinsa (munaa, papuja, chiliä) kansan puolella. Kiskoin hänet ulos jotakin arvokkuuden säilyttämisestä mutisten. Sandman ja Every Woman (Crazy ’Bout An Automobile). . Joe on myös näytellyt useammassa elokuvassa ja ohjasi itse Rancho No Tengon (2009), jossa veti myös pääroolin. Onko se hyvää. Tähän kun pääset sisään, et kyllästy siihen koskaan! Se on niin relaa. . JUUREVA DEBYYTTI Joe ”King” Carrasco And El Molino: Tex-Mex Rock-Roll (1978) KUN PUNKIN ja new waven tuulet pyyhkivät rockissa väkevästi ja El Molinon soittajilla oli paljon töitä muualla, Joe kokosi The Crowns -kvartetin heijastelemaan uusia trendejä menettämättä silti perimmäistä tex-mex-fleivöriä. – Kammottavaa! Joe henkäisi hyväntuulisesti ja painoi kaasua. Olen elänyt niiden kanssa aina. Tyttö puisteli päätään ja hymyili niin, että pääni muuttui hetkellisesti käkikelloksi. Ne on aina high eikä ne oppineet sitä hipeiltä. Tytön tuotua laskun Joe teki kaikista tikuista asiaa ja kyseli jopa henkilökohtaisten tennistuntien mahdollisuudesta. Hänelle (ja minulle) rakas Sham The Samin Farfisa-pitoinen rytkytys toimii tässä vankkana pohjana, jonka päällä aistii selvää Ramones/The Clash-vaikutusta ja hetkittäin kaikuja Buddy Hollystakin. Maldonadon levykaupassa selailimme lp-levyjä (cd:n valloitukseen meni vielä vuosia). These polkas are baaad, man! Flaco Jimenez on hyvä, mutta Steve on villimpi, psykedeelinen. Hänen aamiaisensa ja minun kahvini (olin jo ehtinyt syödä) toi pöytään järkyttävän kaunis viattomasti hymyilevä meksikolaistyttö, jonka urheilupaidan rinnassa jännittävässä paikassa luki jonkin tennisklubin nimi. Onko tennistä vaikea oppia. Jalkaani pöydän alla tökkien Joe kysyi tytöltä, pelasiko hän tennistä. Just A Mile Away nostaa hattua Sham The Sam & The Pharoahsin vastustamattomalle autotallinytkytykselle, joka on Joelle pyhä asia. Crowns ehti tehdä useamman levyn, jopa isolle MCAlle, kun Carrasco hetken oli todella hip kansainvälisissä rock-piireissä, mutta tämä lontoolaiselle Stiffille tehty avaus puhuttelee herkullisen halvasti karhealla siloittelemattomuudellaan ja laittamattomalla energiallaan. Eiks tää ole kunnon trashia. Joe suosi michoacania ja oxacania. Viheltävien halpisurkujen ystäville Kris Cummingsin simppeli kosketinpolitiikka on yhtä juhlaa. South of the border -tunnelma on rehevä ja rennosti svengaava. Jos Doug Sahm ja Augie Meyers hahmottelivat Texasin rajaseudun musiikin definitiivisesti jo yli 10 vuotta aikaisemmin, niin kyllä tämä Joen debyytti kuuluu samaan sarjaan, vaikkei hänen poikamainen äänensä ihan Sir Douglasin käheälle karismalle pärjääkään. Nyt hän on jo vuosia ”Joe liikehti kuin amfetamiinia saanut hamsteri
Isä-Mäntymaa auttelee ja ideoi edelleen mukana voimiensa mukaan. Pian paitsi laadultaan, myös hinnaltaan kilpailukykyinen Monster alkoi olla vakionäky maamme keikkaestradeilla amerikkalaisten ja englantilaisten valtamerkkien rinnalla. Tämän vuoden alussa julkaistiin täysin uudistettu Monster Pineland -mallisto, jonka Juha kertoo olevan kunnianosoitus isänsä vuosikymmeniä kestäneelle työlle radio-, TVja instrumenttivahvistintekniikan parissa. Tässä lajissa Mäntymaan metodit ovat jalostuneet tavalla, joka poikkeaa täysin yleisesti käytössä olevista, sarjatuotantona syntyvistä vanhennusmetodeista. E-liike 4_16 vanha ID korjattu.indd 18 30.3.2016 14.46. – Tuolloin käsitettä ei ollut yleisesti olemassa. Nykyisin VCG-tuotteita valmistuu neljästä kuuteen kappaletta vuodessa. Samalla rakensin USA-palikoista Stratocaster-kitarakloonin, kertoo Juha kasvuaan vahvistinja soitinrakentajaksi. Vuosien varrella on eniten valmistettu Old Blackja Number One -yksilöitä.” Tänä vuonna Monster julkaisee myös uuden Tribute Series -malliston, joka käsittää aluksi Neil Young-, Jimi Hendrixja Stevie Ray Vaughan -setupit, eli aiemmin mainittujen metodien mukaan kloonatut kalustokokonaisuudet. Teksti: Esa Kuloniemi Hirviö tuli puuvillakaupungista SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 6 M onster on oma perinteikäs lukunsa suomalaisen vahvistinrakennuksen historiassa. – Seurasin jo alle 10-vuotiaana verstaalla isäni eri työvaiheita yksityiskohtaisesti ja kuulin samalla paikallisten muusikoiden viimeisimmät vitsit. – Tämän vuoden VCG -malliston uutuutena on The Black Series, joka koostuu näkemykseni mukaisilla, maukkaimilla optioilla varustetuista Stratocaster ’63-, Telecaster ’63-, Precision ’63ja Les Paul ’59 -klassikoista, kertoo Juha, jonka mukaan Visual Clone -tuoteidea syntyi jo 90-luvun alussa omakohtaisesta tarpeesta. 18 SOUNDI ”Teollinen tuotanto ja myyntikatteen maksimointi ei ole tavoitteemme. Juhan mukaan tribuutti-kokonaisuuksista teknisesti haastavin on ollut Neil Youngin kitaraja vahvistinkokonaisuutta simuloiva NY-setup, joka sisältää muun muassa vahvistimen potikoita ohjaavalla mikrokontrollerilla ja servoilla varustetun Monster Whizzler -yksikön. Aihio käy läpi käsityönä yksityiskohtaisen kloonausja vintagointiprosessin, sekä komponenttien päivityksen. Tuotanto jatkui 70-luvun puoliväliin, jolloin transistorivahvistimien esiinmarssi vähensi hetkellisesti putkivahvistimien kysyntää. Juhalla on jo 25 vuoden kokemus tarkkojen kitarakloonien tuunaamisesta, eli suomeksi sanottuna kuulujen kitaristien tarunhohtoisten soittimien kopioinnista. Lopputulos on maailmanlaajuisestikin uniikki. Monsteria kahdessa sukupolvessa: Taito ja Juha Mäntymaa. Tuolloin yrityksen perustaja Taito Mäntymaa huomasi markkinaraon kotimaisille lauluja kitaravahvistimille sekä -kaapeille. Monster-soundi perustuu itse speksaamilleni Monster-muuntajille, tarkkaan valikoiduille ja testatuille komponenteille, sekä täysin käsityönä rakennettaville koteloille ja kaapeille. Nykyisin Monster-päätuotteet ovat Pineland-putiikkivahvistimet, Visual Cloneja The Black Series -kitarat ja Tribute Series -setupit. Laatukontrolli ja viimeistely sen sijaan on.” A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Asiakkaat arvostavat kitarassaan visuaalisuuden ja soittovasteen työstämistä äärimmäisen lähelle haluttua esikuvaa, mutta hinnalla, joka on kohtuuden rajoissa. Ensimmäisen Monster-kitaravahvistimeni valmistin isän ohjauksella 15-vuotiaana. Kun kyseisen setupin kuvat esiteltiin NYC:ssä syksyllä 2014 Neil Youngille itselleen, otti maestro esittelyn vastaan positiivisella mielenkiinnolla, Mäntymaan yhteystietojen kera. Laatukontrolli ja viimeistely sen sijaan on. ”Hirviö” ei silti kuollut, lepäsi vain. Käytämme erikoisosien alihankinnassa ainoastaan lähiympäristömme ammattitaitoisia yrityksiä. – Teollinen tuotanto ja myyntikatteen maksimointi ei ole tavoitteemme. Monster kloonaa Mielenkiintoinen linja Monster-tuotannossa on Visual Clone Guitars -mallisto. Juha Mäntymaan mukaan Pineland-sarjan vahvistimien ja kaappien ydinajatus on yksilöllisyys. Vuonna 2003 tapahtui sukupolvenvaihdos ja Juha Mäntymaa otti viestikapulan vastaan isältään. Esimerkkeinä vaikkapa SRV:n Number One, Neil Youngin Old Black ja Albert Järvisen Roadrunner-strato. Esiin astui uusi, viime vuoteen saakka tuotannossa ollut Monster Mexican -tuoteperhe. 1980-luvulla syntyi muutama pieni tuotantoerä ja 1990-luvun puolivälissä julkaistiin 2 x 120 watin stereopääteaste, sekä 200 watin bassovahvistin. Jo toisessa polvessa valmistettavan brändin tarina alkoi vuonna 1969 Forssassa. Kloonaus aloitetaan ”aihiosta”, tässä tapauksessa esikuvan käyttämästä alkuperäisen valmistajan kitarasta. Jokainen valmistuva vahvistin on yksilö, joka ansaitsee oman nimensä. Ammattitaito on yksityiskohdissa Monster Pineland-vahvistinmalliston suunnittelun perustana on MänMonsterin "NY setup" on Neil Youngin keikkakaluston klooni
Tämä oli omiaan lisäämään mystiikkaa artistin ympärillä. Optioversioina joko A (American) tai B (British), jotka varustellaan toisistaan eroavilla etuasteilla, putkityypeillä, kondensaattoreilla ja kaiutinelementeillä. Kitaristi-laulaja Rockin’ Johnny Burgin nousi kulttimaineeseen Chicagossa jo 1990-luvulla, mikä johti levytyssopimukseen legendaarisen Delmark-merkin kanssa. – Rakenteellisena uutuutena siirryimme duralumiinin käyttöön sekä chassiksessa että kaappien etulevyn ja kotelon rajapinnassa sen ylivertaisten ominaisuuksien vuoksi. Oranssi laatikko on päällisin puolin ja säätimiltään ihan normaalin oloinen (drive, tone, volume), mutta laitteen juju on erillinen keskialutymaan mukaan täysin uusia innovaatioita, aikaisempien tuotantomallien maukkaimmat yksityiskohdat, sekä Howard Dumblen 1980-luvun alun alkuperäisistä yksija kaksikanavaisista malleista tehdyt dokumentit. Siinä viinilehdistä tutut adjektiivit sinkoilevat ja ilma on särösoundien kakofoniasta kuumana. Henkilökohtaisista syistä väliaikaisesti bluesin kokonaan jättänyt Rockin’ Johnny palasi asiaan vuonna 2009 ja on sen jälkeen levyttänyt ja tehnyt keikkoja ahkerasti. Monsterin lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu uusi nettisivusto, Monster Factoryn tiloissa varausperiaatteella tehtävät henkilökohtaiset esittelyt sekä toukokuusta syyskuuhun kestävä 2016 Monster Road Show -esittelykiertue jälleenmyyjien tiloissa. Ja niin myös tapahtui. Monster Pineland -malliston suunnitteluprosessi palautti minut vuosien tauon jälkeen ”suunnittelun transsitilaan”, yksityiskohtien ja kokonaisuuden oivaltamisen yhteensulautumiseen. Tälläkin levyllä on mukana Aki Kumar – joka paikoitellen varastaa jopa sen pääosan. Putkivahvistimien tuttu tuoksu löyhkää. Akin Don’t Hold Back -albumin tuotti sillä myös kitaroiva Kid Andersen, joka puolestaan on Norjan lahja amerikkalaiselle bluesnäyttämölle. Aki Kumar K u v a: A n d y C o tto n E-liike 4_16 vanha ID korjattu.indd 19 30.3.2016 14.46. Esittelykiertue päättyy 3. Rockin’ Johnnyn uutuuslevyn Greetings From Greaseland on myös äänittänyt ja tuottanut San Josen -studiossaan aiemmin mainittu Kid Andersen. Miltei 50 vuoden tuotantohistorian aikana tunnettujen kotimaisten Monster-käyttäjien kirjo on ollut laaja. Putkien ja kaiutinelementtien osalta käytämme vain markkinoiden parasta tarjontaa, eli TAD-, TungSoltai NOS-putkia, sekä Celestion Heritage-, Celestion Bass Seriestai Electro Voice -elementtejä. Albumilla ei ole unohdettu myöskään huumoT reenikämpälläni testaillaan säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia pedaaleita, etupäässä säröttimiä. Tällä kertaa Esa oli löytänyt varsinaisen namupalan, nimittäin jo vuonna 2011 julkaistun Ibanez Jet Driver -säröpedaalin, jonka tuotanto on kuulemma jo lopetettu, mutta viimeisiä kappaleita on vielä myynnissä alehintaan (noin 77 euroa). Pedaali sopii myös bassolle ja sain oman lyhytskaalaisen Danoni kuulostamaan ihan Rickenbackerin rähinältä. – Pineland-bassovahvistimet ovat kaksikanavaisia 100W, 200W ja 300W malleja. Hän on nimittäin syntynyt Intian Bombayssa (nykyinen Mumbai) ja opiskellut musiikin teoriaa nuoresta pitäen. Ulkomaanvientiäkin on, mutta se koostuu tuotantostrategiasta johtuen lähinnä yksityistilauksista, sekä pieneristä EU:n ja USA:n markkinoille. Sillä hetkellä hän päätti, että tämä on se juttu ja huuliharppu ja laulu on se missä tähdätään lajin huipulle. Kaikki muuttui kun Aki muutti Yhdysvaltoihin ja kuuli ensimmäisen kerran bluesia. San Diegossa nykyisin vaikuttava, sodanjälkeisen Chicagon urbaaniin tyyliin soittonsa ja laulunsa perustava mestari on saavuttanut lyhyessä ajassa vahvan jalansijan Etelä-Kalifornian bluesnäyttämöllä. Nämä uudet Pinelandit koostuvat kaksikanavaisista 5/10-, 15/25-, 30/50ja 50/100 -wattisista malleista sekä yksikanavaisista 25/50Wja 75/150W-malleista, sisäisellä kaiulla varustettuna (poislukien 5/10W-malli), kertoo Mäntymaa Jr. Hämmästyttävää! Ostin välittömästi yhden itselleni. Suosittelen kerrankin ihan aiheesta, jos meinaan kiinnostaa! HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija AKI KUMAR Don’t Hold Back Greaseland Records ROCKIN’ JOHNNY BURGIN Greetings From Greaseland, California West Tone Records ria, sillä Aki laulaa yhden raidan kotikielellään hindillä. Tämä säristin leikkaa kuulokuvassa hyvällä tavalla läpi kuin aarpora ja toimii helvetin hyvin erityisesti slidesoitossa. een middle-potikka. Hevijuusereita on ollut Irwin Goodmanista ja Topi Sorsakoskesta aina Erja Lyytiseen ja Heikki Silvennoiseen. syyskuuta Forssassa pidettävään Deep Blue Cotton City -tapahtumaan, jossa laitteiden valmistaja esittelee tuotteidensa ominaisuuksia Jose Pineland’s Melancholy Monsters -trionsa kanssa. Akin tausta ei kuitenkaan ole bluesharpistille aivan tyypillinen. Tuloksena oli kaksi loistavaa albumia, joiden jälkeen Burgin katosi yllättäen kuvioista, eikä hänestä kuultu mitään kymmeneen vuoteen. Kokemus muistutti siitä, miksi tämä työ on motivoinut isääni ja minua jo vuosikymmeniä. Särö muistuttaa hieman klassista Tube Screameria, mutta on pistämättömän oivallinen juuri keskivoittoisuutensa takia. SOUNDI 19 Postikortteja Blueslandiasta Aarpora www.monsteramps.fi A ki Kumar edustaa tämän päivän blueshuuliharpismin terävintä kärkeä
L ove Recordsin tuotannosta tunnetaan lähinnä rock, jazz ja työväenlaulut, mutta yhtiö ei karsastanut perinteistä iskelmääkään. Lovella käyneisiin iskelmälaulajiin kuuluu myös joensuulainen Eero Aven, joka liittyi yhtiön taiteilijakaartiin vuonna 1973 M.A. Muutama laulaja tulkitsi Love-levyille myös suoranaista humppaa, joskin laihalla kaupallisella menestyksellä. ”Glitter-hitti suomeksi!” -mainoslause ei auttanut asiaa, eikä levy löytänyt kohdeyleisöä. Elviksen coveroinnin jälkeen Aven yritti menestystä glamrock-hittien käännöksillä. Ilman kimallusta. Aven on säilyttänyt kansan syvien rivien parissa suosionsa näihin päiviin asti. Eero Aven sitä vastoin poseerasi naama peruslukemilla Sua kaipaan mua kaipaamaan -singlen kannessa, eikä minkäänlaisesta stailauksesta voi hänen kohdallaan puhua. Avenilla riitti keikkasuosiota Savossa, Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, joten mikään urbaaneimman Suomen suosikkiartisti hän ei ollut – pikemminkin ehkä Loven yritys saada levyjä kaupaksi myös maaseudulla. Tästä huolimatta – tai juuri sen takia – Avenin versiolle on löytynyt käyttöä myöhemminkin muun muassa Studio Julmahuvin Z-Salamapartio-sketseissä. Sen jälkeen Avenista tuli kansallisesti tunnettu iskelmälaulaja Matin ja Tepon M&T-yhtiön suojissa. Suosio tuli perinteisillä valsseilla ja tangoilla, Glitter-hitit jäivät menneisyyteen. Heti ensimmäisellä singlellä hänet laitettiin laulamaan Elvis Presleyn tunnetuksi tekemä Burning Love -kappale suomeksi. Loven tallissa Avenista yritettiin kuitenkin tehdä rocklaulajaa, syystä tai toisesta. Aven oli aiemmassa elämässään somistanut joensuulaiskauppojen näyteikkunoita ja lauleskellut iltaisin seutukunnan tanssilavoilla, mutta Lovelle tullessaan hän oli jo päätoiminen laulaja, jolla oli oma orkesteri. Avenin Polttava rakkaus -tulkinta on omalla tavallaan kiinnostava, mutta kappale meinaa lipsua jatkuvasti tahattoman komiikan puolelle. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Kimallus jäi puuttumaan Avenin ja Love Recordsin yhteistyö vaikuttaa kaikin puolin epäonnistuneelta, sillä solistin ura lähti nousuun pian Lovelta poistumisen jälkeen. Viimeisellä Love-singlellään Aven sai levyttää Sirpaleet-valssin, josta tuli hänen ensimmäinen menestyslevynsä. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Avenin versiolle on löytynyt käyttöä myöhemmin muun muassa Studio Julmahuvin Z-Salamapartio-sketseissä.” Eero Avenin Love-levytyksissä kokeiltiin muun muassa Gary Glitteriä suomeksi. Suomessakin suosittujen glamrock-kuninkaiden Glitterin ja Stardustin imagon olennainen osa – kuten nimistäkin voi päätellä – oli visuaalisuus, kimallus ja tähtipöly. Artistin kotisivuilta selviää, että Lapin-kiertuetta on luvassa tänäkin keväänä, ja Youtubesta löytyy runsaasti hänen tuoreempia levytyksiään. Hän levytti suomeksi sekä Gary Glitteriä (I Love You Love Me Love eli Sua kaipaan mua kaipaamaan) että Alvin Stardustia (You, You, You eli Sinä, sinä, sinä). K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_4_2016_b.indd 20 1.4.2016 10.40. Nummisen välityksellä. Laulu-uran rinnalla Aven on tehnyt pitkän uran kotikaupunkinsa Heinolan kaupunginvaltuustossa ensin SMP:n ja myöhemmin Perussuomalaisten riveissä. Kaupalliset tulokset eivät kuitenkaan olleet aikaisempaa yritystä parempia, eikä tätä juuri tarvitse ihmetellä. Yhtiölle levyttivät 1970-luvulla muun muassa Tuulikki Eloranta ja Inga Sulin, joiden tausta oli vahvasti tanssilavoilla ja ravintoloissa, ei niinkään jazztai rockklubeilla