takakansi 3_16.indd 84 3.3.2016 8.57 3/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 6 KOLME PAMPPUA KUULUSTELUSSA SONYN, WARNERIN JA UNIVERSALIN POMOT HENRI SORVALI TROLLHORN PITKÄSSÄ SOUNDIHAASTATTELUSSA TALMUD BEACH BLUESIA ILMAN SÄÄNTÖKIRJAA THE LAST SHADOW PUPPETS BRITTIROCKIN KURITON KAKSIKKO So un dI 11 S H O C K R O C K kansi_3_2016_l.indd 1 3.3.2016 11.04 _1SD_ulkokannet_3/2016.indd 1 3.3.2016 11.09
Neljä efektipedaalia sekä uunituore Boss-vahvistinnuppi kahdella kaiutinkaappioptiolla yhdistävät vintage tonen häpeämättömän innostavaan ja raikkaaseen soundiin. H A N K I O M A S I ! D E F T O N E S Deftones tulostus.indd 83 2.3.2016 14.52 FI.BOSS.INFO | FACEBOOK.COM/ROLANDSUOMI Japanissa sana “Waza” kuvaa taidetta ja tekniikkaa. 4 . Waza Craft –instrumentit edustavat BOSSin käsityötaidon ja designin huipentumaa. G O R E U U S I Y L I S T E T T Y A L B U M I K A U P O I S S A 8 . Toivottavasti ihastut siihen, miten hyvältä ne kuulostavat. Mielestämme tämä on taiteen, tekniikan ja teknologian kulminaatio. THE PINNACLE OF BOSS DESIGN & CRAFTSMANSHIP Roland tulostus.indd 2 3.3.2016 14.55 _2SD_sisa?kannet_3/2016.indd 1 4.3.2016 9.17
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN The 69 Eyes 03-16.indd 1 03.03.16 12:28 Nuclear Blast tulostus.indd 5 3.3.2016 13.49
Soundi 3/2016 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Chestburster 14 Elämäni soundit: Ebbot Lundberg 16 Jussi Niemen naamakirja: Burning Spear 18 E-liike 20 Rakkauden rajamailla: Kummitus 22 Soundi-haastattelu: Henri Sorvali 30 Jukka Orma 32 Shock Rock 38 Talmud Beach 40 Deftones 44 Primal Scream 46 The Last Shadow Puppets 50 Wentus Blues Band 52 Punaisen Kuningattaren Periaate 56 Levyarviot 70 Bazook Amon Amarth Michael Amott Thunderstone 75 Oton vinyylit 76 Stalker: Levy-yhtiöpomot 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 76 Levy-yhtiöpomot ”Vähintään 75 prosenttia koko alan tuloista tulee vuonna 2016 digitaalisesta markkinasta.” 22 Henri Sorvali ”Folklore on ollut erottamaton osa Pohjoismaiden metalli skeneä.” 44 Primal Scream ”Jos emme olisi käyttäneet ekstaasia, ei Screamadelicaa olisi koskaan syntynyt.” K u v a: Z ac h er y M ic h ae l K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: Sa m C h ri st m as 6 SOUNDI 46 The Last Shadow Puppets ”Olemme onnellisen epä tietoisia siitä, mitä mieltä ihmiset tekemisistämme ovat.” 10 & 30 Jukka Orma Soundipalkittu vuosimallia 2016 sisältö_2016_3_a.indd 6 4.3.2016 9.01
WWW.IRONMAIDEN.COM NEW STUDIO ALBUM OUT NOW WORLD TOUR 2016 LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50€ LISÄTIEDOT KEIKASTA IRONMAIDENFINLAND.FI KE 29.6.2016 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO, HÄMEENLINNA SUPPORT SPECIAL GUEST Live nation Iron Maiden.indd 7 3.3.2016 10.48
Soundi toivoo sekä Gongille että koko Turun mukavan kosteaksi osoittautuneelle yöelämälle kaikkea hyvää! Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Mattlar, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 42. Jokaiselta paikkakunnalta löytyy varmasti myös lahjakkaita artisteja, jotka tarvitsisivat kaiken mahdollisen kannustuksen. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ei vitsejä Turusta, kiitos SOUNDI 3/2016 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Jukka Nousiainen: Jukka Nousiainen Jukka Orma: Orman oppivuodet Black Totem: Black Totem Steve Mason: Meet The Humans Cavern Of AntiMatter: Void Beats / Invocation Trex 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDIN TOIMITUKSEN KUUKAUDEN VESSAKIRJA: Kalkkuna nro 1 ( Camp, eksploitaatio, Suomi-filmi -elokuvalehti) pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_3_a.indd 8 3.3.2016 11.12. Turku-reissu tuntuu sitä paitsi aina hyvällä tavalla siltä kuin kävisi ulkomailla. K uukausi takaperin kävin Turussa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Palkinnon jakajia ja palkittavia tahoja oli paljon, ja isosta osasta en ollut kuullut tätä ennen mitään. Minulla ei nyt ole tähän väliin mitään Turku-vitsiä, sillä itäsuomalaiseksi pidän kaupungista todella paljon ja käyn siellä aina mielelläni (toki visiitin syyksi riittäisi pelkästään Pizzariumin järjettömän hyvät pitsat). Takaisin gaalaan. Kerran kävin siellä myös soittamassa keikan, yleisöä saapui paikalle ehkä reilu tusina (syy ei ollut Turussa) mutta mukavaa oli (syy oli Turussa). Reissu kannatti siis jo pelkästään sivistyksen takia. Ruohonjuuritason paikalliset järjestötoimijat ja oma-aloitteiset keikkapuuhaajat ovat juuri sitä elintärkeää kasvualustaa, jota aivan liian harvoin muistetaan ylistää. Sympaattisen pienija vapaamuotoinen tapahtuma järjestettiin Dynamo-klubilla, jossa kävin ensimmäisen kerran katsomassa Pan Sonicia (silloin vielä nimellä Panasonic) joskus 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tsekatkaapa vaikka tuo viereisellä soittolistalla esiintyvä Black Totem – varsin pätevää Danzig-koulukunnan jyystöä! Tapahtumaa seuratessa tuli mieleen, että vastaava palkinto gaala pitäisi oikeastaan järjestää jokaisessa kaupungissa. Se Soundin erikoismaininta jaettiin konkurssiin menneen Turun Klubin raunioille hienon Gong-klubin perustaneelle Turun päivä ja yö -koalitiolle. Nyt visiittiin oli poikkeuksellisen hyvä syykin: neljättä kertaa järjestetty Turku Music Awards, jossa kävin ojentamassa Soundin erikoismaininnan
Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi pääkirjoitus & kolumni -taitto_2016_3_a.indd 9 4.3.2016 9.24
– Totta kai yksittäisenä erillisenä tapahtumana Sielun Veljet on ollut se merkittävin asia tähän mennes sä missä olen ollut mukana. Enem män kuin yksittäiset kokoonpanot hän näkee merkittävimmäksi uran itsessään. Mo net projektit ovat lopahtaneet keskittymisen tai pitkäjänteisyy den puutteesta ennen kuin ne ovat ehtineet muodostua tarpeeksi tär keiksi. Concor de tarjoaa kaikki tarvittavat pal velut saman katon alla, aloittaa Hiilesmaa. Soundipalkinnon eli Taatto Taivahinen patsaan on suunnitel lut Juho Juntunen ja sen valmistaa käsityönä taiteilija Christian Jütte. Mikäli kiinnostava popmusiikki ja monet muut kulttuurin sekä taiteen muodot innostavat, ete länaapuriin kannattaa ehdotto masti suunnata aikavälillä 28.3.– 3.4. Soundi-palkinto Jukka Ormalle ”Nykyään uskallan ajatella musiikillista toimintaani urana” 12. Koen, että samankaltainen tyyli mun tekemisissä on aina kuitenkin säi lynyt. 20€. Toisekseen olen hyvin otettu. Concorden kautta palvelujaan tarjoavat äänittäjämiksaaja tuottaja Hiili Hiilesmaa (HIM, Sentenced, Apocalyptica), levy yhtiöammattilainen Jaakko Tar vainen (Inverse Music Group) ja tuottaja Teppo Haapasalo (MTV3). Kyl lähän mä nöyränä tällai sen palkinnon otan vastaan. kerran jaettavan Soundipal kinnon saa tänä vuonna sekä 60vuotispäiviään että 45vuotista taiteilijajuhlaansa viettävä Jukka Orma. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Lue myös sivulta 30 löytyvä Jukka Orma -haastattelu! K u v a: M ar k u s P aa ja la K u v a: M ar k u s P aa ja la uutiset_2016_3_c.indd 10 3.3.2016 11.30. Mer kittävin osa mun urassa on tähän mennessä ollut se pidäkkeetön hyppelehtiväisyys ihan mistä ta hansa ihan minne tahansa. Yllätyksestä toivuttu aan hän analysoi kunnianosoituk sensa aiheuttamia tuntemuksia. Edeltäjäänsä paikoin kiihkeään kohkaukseen verrattuna nyt liikutaan hillityn 70lukulaisissa iskelmäsävyissä (Yle Areenasta löyty vä vangitseva Sun kanssa mä lähden minne vaan antaa hyvää osviittaa), toki jännittävän Nousiasmankelin lä pi vietynä. Kasetin loppupuolella siir rytään usvaisempiin maisemiin. – Ensinnäkin olen ihan aidosti yllättynyt. Laajan kansainvälisen artis tikatraan joukosta löytyy myös suomalaisväriä peräti 23 artistin ja yhtyeen verran. No, tuo on puoliksi pilaa. Nimetön pitkäsoitto on nyt saatavilla vain kasettina Jukan kei koilta tai kotisivuilta tilaten. ”Kun hyvä musiikki ei riitä...” Suomeen syntyi uusi bändien palvelija Concorde Music Company Oy on kolmen musiikkialan ammat tilaisen uusi yhteenliittymä. Kyllähän mä it se ymmärrän oman arvoni suomalaisessa musiikki elämässä, mutta olen yllättynyt että joku muukin on havainnut tällaisen olemassaole van faktan. Virgin Oilissa (Helsinki) + Special guest: Alghazanth Liput Tiketistä alk. – Erityisesti monet nuoret yh tyeet eivät ymmärrä sitä, ettei pelkkä hyvä musiikki välttämät tä riitä. Listalta löy tyvät esimerkiksi Death Hawks, Eternal Erection, Hisser, Jaakko Eino Kalevi, KXP, Mokoma, Stam1na ja The Hearing. Ensireaktiona yhä auktori teettia olemuksellaan huokuva Orma päästää suustaan parin her ranpersettä. Soundi_FIN_1_2_4c_0316.indd 1 25.02.16 13:59 Toimintatavoilleen uskollisena Juk ka Nousiainen julkaisi toisen soolo albuminsa sen isommin asiasta huu telematta. – Ehkä tästä myöhäisemmästä tekemisen vaiheesta ihan objektii visestikin tämä kohta julkaistava levy (Orman oppivuodet) tuntuu aika isolta merkkipaalulta mun urallani. Soundin toimistolla sitä on jo muutama kerta pyöritelty, ja erinomainen levyhän sieltä taas tuli. Mulle sen tekeminen ja mitä siitä on saatu aikaan on ihan siellä kärkipäässä. Sen sijaan Orma torjuu kysy myksen syyttä vähemmälle huo miolle jääneistä virityksistä. – Myyntilukujen laskemisen seurauksena yhä useampi artis ti kustantaa julkaisunsa itse, il man levyyhtiön tukea. – Meidän kauttamme hoitu vat muun muassa albumin esi tuotanto, miksaaminen ja mas terointi, tai vaikkapa fyysinen sekä digitaalinen jakelu ja pro mootio. Lisätie toja löytyy osoitteesta tmw.ee. Albumin julkaisukeikka perjantaina 1.4. Koskettavia ja tarttuviakin lauluja. Vaikka bändi tekisikin levynsä itse niin homma kannat taa silti suunnitella ammattilais ten kanssa. – Nykyään uskallan ajatella mu siikillista toimintaani urana. Kan nattaa siis kaivaa kasettisoitin esiin ja puhdistaa äänipäät! Jukka Nousiaisen toinen soolo ilmestyi Suunnaksi Tallinna maalis–huhtikuun vaihteessa! Keväisessä Tallinnassa juhlitaan jo kahdeksatta kertaa kertaa Mu sic Week otsikon alaisuudessa. Orman kitaristinuraan mahtuu paljon tarinoita kerrotta vaksi ja jo pelkkä luettelo miehen yhteis työkumppaneista ja projek teista on huimaa luettavaa. 2016 SOUN DI-PA LKINT O Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI JUMALTEN AIKA OUT APRIL 1 ST UUSI ODOTETTU ALBUMI “JUMALTEN AIKA” ILMESTYY 1.4. Lpversiosta Jukka toteaa vain, että ”joo, mutta kestää”. Arvostan kovasti tällaista huomioimista. – Mutta mulla on ollut onni ja kunnia olla tekemisissä monen laisten ihmisten kanssa ja yleensä niistä on muodostunut jonkinlais ta arvostusta, Orma pohtii ja mai nitsee nimeltä Ismo Alangon, Ed ward Vesalan ja Otto Donnerin. On vähän sellainen hölmö olo, että miten tämä on mahdollista. Vaikka löytyyhän jou kosta se itselleenkin tärkein nimi
Tulevassa levyssä yhdistyvät yhtyeen folkimpi ja rockimpi puoli. – Ilmassa on silti haikeuttakin, sillä iso elämänvaihe päättyy lopullisesti. Luuletko olevasi silloin helpottuneessa vai haikeassa mielentilassa. Samalla hommasta hävisi hauskuus, aloittaa basistilaulaja Ville Rönkkö. Soundi_FIN_1_2_4c_0316.indd 1 25.02.16 13:59 Soundin vuosiäänestyksessä hyvin menestynyt kouvolalaisyhtye Lasten Hautausmaa julkaisee toisen pitkäsoittonsa toukokuun alkupuolella. – Se on taas nimetön. Debyytin tekstitunnelmissakin käydään, mutta teemat eivät silti ole läpeensä synkkiä. Siellä on esimerkiksi kaksi täysin akustista kappaletta, iskelmäpoljentoista tummaa poppia sekä säröisempää meininkiä, kuvailee kitaristi Tuomo Mannonen. Virgin Oilissa (Helsinki) + Special guest: Alghazanth Liput Tiketistä alk. Toisaalta musiikin tekeminen jatkuu muissa merkeissä, joten eihän tämä sen suurempia itkuja aiheuta. huhtikuuta. – Eiköhän silloin ole aika juhlava fiilis – jengiä on kuitenkin tulossa keikalle esimerkiksi Saksasta, kertoo Rönkkö. Lasten Hautausmaalla taas vilskettä Muun muassa Wasted-yhtyeen jäsenistä koostuva punkrockyhtye I Walk The Line on viettänyt viime vuodet hiljaiseloa, mutta huhtikuussa tapahtuu taas – nimittäin jäähyväiskeikkoja. – Wasted täyttää ensi syksynä kaksikymmentä. I Walk The Line jättää jäähyväiset K u v at : Sa n tt u Sä rk äs uutiset_2016_3_c.indd 11 3.3.2016 11.30. Kerrohan lisää. JUMALTEN AIKA OUT APRIL 1 ST UUSI ODOTETTU ALBUMI “JUMALTEN AIKA” ILMESTYY 1.4. Juice sanoi, että hän voi laulaa rakkaudesta, kuolemasta tai yhteiskunnasta. – Soitettiin edelliset konsertit vuonna 2010 ja jäätiin sitten tauolle, monestakin syystä. – Siellä on monenlaisia tunnelmia. Entä sanoitukset. Juhlistamme merkkipaalua julkaisemalla viiden biisin minialbumin ja kierrämme ainakin Suomessa, Saksassa ja Puolassa, kertoo Rönkkö. Jossakin luetaan kuolinilmoituksia Suomenlinnan kalliolla ja toisaalla kerrotaan sodasta. Ennakkokuuntelun perusteella bändi jatkaa ensilevynsä viitoittamalla polulla, mutta kappaleista löytyy nyt entistä enemmän imua ja myös jämäkkyyttä. Meidän aiheemme ovat pyörineet vain kahden ensin mainitun ympärillä. Albumin julkaisukeikka perjantaina 1.4. 20€. – Päätettiin kuitenkin kasata rivit vielä kerran ja laittaa orkesteri nätisti pakettiin! Viimeinen kiertue päättyy Helsingin Kuudennelle linjalle 23. Elämä ja olemassaolo ihmetyttävät kovin! Mikä on tulevan levyn nimi. – Uudet biisit syntyivät melkoisen nopeasti ja työvälineenä oli akustinen kitara. Oltiin tehty bändiä ilman taukoja about seitsemän vuotta ja meininki alkoi mennä liian vakavaksi
thetruechestburster. Mutta en mä vieläkään osaa tarkasti kuvailla mitä se genrenä on. Äänekästä ysärimetakkaa koko hoito. 12 SOUNDI Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Tuollaista raskasta meluisaa rokkia. Slime And Guilt on kuitenkin yhtyeen debyytti mitä pitkäsoittoihin tulee. – Ekaa nauhaa mentiin tekemään 2007 ja silloin oli selkeä ajatus, että tehdään psykedeelistä rokkia. Se on aika yleistä koko Suomessa, mutta etenkin Kouvolassa. Slime And Guiltillä törähtelee muun metakan seassa myös saksofoni. Sillä reitillä on sen jälkeen pysytty. Nyt on joko nöyryys tapissa tai mielikuvatarjoilu raadollisimmillaan. – Se on ollut mun vuosia kestänyt viiraus. Panostuksesta huolimatta yhtye ei ole turhan tarkka soundinsa suhteen. Rumpali Pyry aikoinaan vastusti ideaa, mutta nyt saatiin kompromissi, että otetaan edes saksofoni mukaan. – Studioon mentäessä jokaisella soittajalla on tietysti mielessä, että miltä se oma soitin plus kokonaisuus kuulostaa, kertoo kitaristi-laulaja Gyntsä. Gyntsä allekirjoittaa molemmat havainnot, joskin jälkimmäisen mutkan kautta. Itse tarjoan verrokeiksi muiden muassa Amphetamine Reptilen ja Touch & Gon kaltaisten levy-yhtiöiden katalookia ja Chestbursterin lailla Kouvolasta ponnistanutta Isebel’s Painia. Mutta kyllä se kouvolalaisuus siellä soundissa silti on. Eri promootioyhteyksissä trio on määritellyt itsensä luusereiksi, jotka ovat syntyneet aiheuttamaan pettymyksiä. Myös hyvässä nosteessa olevassa Hard Actionissa soittava Gyntsä kertoo, että Chestbursterin linjassa on tapahtunut vuosien mittaan reippaitakin suunnantarkistuksia. Välillä on imenyt vaikutteita punkista, välillä doomista. Yleensä mitä paremmin menee, sitä varmempaa on, että täysi epäonnistuminen on seuraavan oven takana. Äänitykset tapahtuivat ensi kertaa aiempien harrastelijastudioiden ja treenikämppien sijaan oikeassa analogistudiossa. Sellaisista lähtökohdista bändi on perustettukin, että ei tästä mitään tule, mutta tehdään nyt kuitenkin. Vuonna 2012 ilmestynyt Secret Sex Tape oli porukalle itselleenkin ahaa-elämys mihin suuntaan pitäisi edetä. Ollaan vähän tämmöisiä sekavia jätkiä. – Itselle Isebel’s Pain ja toi vanhempi skene Kouvolasta on jäänyt paitsioon. Olen aina halunnut levylle mukaan torvia. Mutta nyt viime vuosien aikana tempoilu on rauhoittunut. Vaikka Licking Letters -biisiin mun omissa mielikuvissa kuuluisi kunnon torvisektio. Käy ilmi, että sovituksellisen mausteen roolista huolimatta vierailevan instrumentin taakse kätkeytyy bändin sisäinen valtataistelu. Vanhemmilta tyypeiltä, jotka on ysäriltä asti seuranneet Kouvolan musameininkiä, on tullut palautetta, että meissä välittyy se vanha henki. Vähän sellaista poukkoilua. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Aika vahingossa se lopullinen soundi kuitenkin tulee.” tarkkis-taitto_2016_3_a.indd 12 3.3.2016 9.42. Sitä siitä ei kuitenkaan tullut. Ei meillä riitä kärsivällisyys ruuvailla jotain soundeja. Sellaiseen meillä ei tosin olisi ollut edes varaa ja midejä ei käytetä. – Mutta aika vahingossa se lopullinen soundi kuitenkin tulee. Meidän basisti Paavo on kyllä kovasti diggaillut tosta meiningistä. Vaikkei Chestburster nyt varsinai sesti mitään slacker-imagoa pidäkään yllä, niin liikoja ei keulita. bandcamp.com Chestburster Sekavia jätkiä Tarkkailuluokka A-PUOLI > C hestbursterilla on vyöllään jo ihan kivan mittainen diskografia, joka koostuu useamman tuumakoon vinyyleistä sekä kasettijulkaisuista. – Se on sellaista rehellistä itsensä vähättelyä. Sen jälkeen se on mennyt kausien mukaan
Karjalainen \ SANNI JVG \ Stig \ Tiisu \ Eevil Stöö Anna Puu \ Lasten Hautausmaa Antti Tuisku \ Olavi Uusivirta Vesala \ Aurora \ Timo Lassy Band Tippa-T \ Gasellit \ Jeremy Folderol Tähtiportti \ View \ Death Hawks Ihana Leijona \ Shiraz Lane + yli 30 muuta! Liput myynnissä nyt! Joensuu • 15.-17.7.2016 Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. @ilosaarirock #kesänparasviikonloppu Ilosaari tulostus.indd 13 3.3.2016 10.44. The 1975 UK Skepta UK Wolf Alice UK Paradise Lost UK TesseracT UK Amorphis \ Stam1na \ Maj Karma Moonsorrow \ Chisu \ Ismo Alanko Elastinen \ J
– Yhtye on vaikuttanut minuun ja laulujen tekoon hyvin positiivisella tavalla. – UCP syntyi aikoinaan Göteborgin myrskyisen sään ja kaaoksen tuottaman energisen, oikullisen käytöksen ja hurjan hauskanpidon myötä, mutta sittemmin tärkein inspiraatio on tullut minua ympäröivistä planeetoista ja molekyyleistä sekä tapaamistani ihmisistä. Onhan samalla tuplalla hämmentävä yhdistelmä esimerkiksi sellaisia lauluja kuin Julia, Helter Skelter, Piggies, Revolution No.9 ja Martha My Dear. K u v a: P et er N il ss o n [Union Carbide Productions, The Soundtrack Of Our Lives, The Indigo Children] Elämäni soundit 3_16.indd 14 3.3.2016 9.29. Electric Blue Peggy Sue & The Revolutonions From Mars Music For McDonalds Jes! Minulla on monia muitakin suomalaisia suosikkeja: Mopot, Flaming Sideburns, Hurriganes, Terveet Kädet, Latebirds, 22-Pistepirkko, Hanoi Rocks... En mitenkään kykene kuvailemaan sitä. G öteborgilainen Torbjörn ”Ebbot” Lundberg on viime vuosikymmenien ruotsalaisen rockin jykevimpiä peruskiviä ensin ronskin rockbändin Union Carbide Productionsin ja sitten psykedelisemmän The Soundtrack Of Our Livesin keulakuvana. HENKILÖKOHTAISESTI ARVOKKAIN LEVYHARVINAISUUTENI The Misfits Three Hits From Hell Yksi parhaita EP-levytyksiä koskaan. – Indigo Children etsi internetissä laulajaa, ja minä vastasin kutsuun. Erittäin alituotettua ja raakaa työstöä. TSOOL:in lopetettua vuonna 2012 Ebbot on julkaissut erikoisiin taideprojekteihin kytkeytyviä soololevyjä, ja nyt palannut vahvan ja eeppisen rockmusiikin pariin The Indigo Children -yhtyeen kanssa. Omassa tuotannossani sitä oudointa ja yllättävintä mielialbumiani ei ole vielä levytetty, mutta sen nimi on Timeless Flight By The Sea. Ja läpäisin koelaulannan, Ebbot kertoo yhteistyön alusta. Toinen vastaava albumi minulle on Simon & Garfunkelin Parsley, Sage, Rosemary & Thyme. Kummallakin vallitsee kihelmöivä jännite. OMIEN LAULUJEN TEKEMISEEN YLLYTTÄNYT LEVY Black Flag Damaged White Albumin ohella lauluntekoon ja teksteihini vaikutti Black Flagin konstailematon tapa tehdä musiikkia ja kanavoida siihen suorasukaisesti raivonsa ja turhautumisensa korruptoitunutta yhteiskuntaa kohtaan. MINKÄ LEVYN TOIVOISIN TEHNEENI ITSE TAI YHTYEENI KANSSA John Lennon Plastic Ono Band Kyseessä on yksi itsensä ilmaisussa kaikkein aidoimpia levytyksiä, mitä yksittäinen taiteilija on koskaan tallentanut. Sama pätee tietysti myös Benjamin Bogus & The Simply Red Bull Shitsnakes -yhtyeen livetaltiointiin Live & Penetrating At The Fisthouse. Hommat etenivät oikein iisisti, sillä nämä ihmiset ovat neroja joka ainoa. Voin vain vakuuttaa, että se todennäköisesti pelasti elämäni, kun kuulin sen 16-vuotiaana ensi kerran. SUOMALAINEN SUOSIKKIALBUMINI HYVIEN LAULUJEN, UNENOMAISTEN TEKSTIEN HUIPPULEVY Love Forever Changes Hyvien melodioiden ja runollisten tekstien luoma atmosfääri on ajaton. PARAS LIVELEVYTYS, MINKÄ TIEDÄN SOITANNOLTAAN ERITYISEN VAIKUTTAVA LEVYTYS John Coltrane Olé Coltrane Kun puhutaan muusikoiden soittotaidoista ja soitinnuksesta, erityisen vaikuttavia ovat John Coltranen Olé mutta myös The Damnedin Machine Gun Etiquette. – Sen jälkeen esiinnyimme joillakin skateboard-festivaaleilla, ennen kuin tein päätökseni, että he voisivat säestää minua sooloalbumillani. Peter Frampton Comes Alive! Tämä livetallenne vain on niin ennalta-arvaamaton ja mahtipontinen esitys. Uusi levyni on sangen eriskummallinen sekoitus kaikkia aiemmin tekemiäni levyjä. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Ebbot Lundberg ENSIMMÄINEN LEVY, JOKA INNOITTI ITSE TEKEMÄÄN MUSIIKKIA The Beatles The White Album Albumin monimuotoisuus ja sekatyylisyys kiehtoi. Se toinen, joka on levytetty, on Union Carbide Productionsin Down On The Beach. – Tämä For The Ages To Come ei tule jäämään kertajutuksi, vaan toivon sen olevan ikuinen ihan niin pitkään kuin ikuinen kestää
Live Nation mainos 2.indd 15 4.3.2016 13.14
Silmät olivat kiinni, mies näytti olevan transsissa. Tuntui, että ainakin pala Babylonia paloi kerrankin käyttökelvottomaksi. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_burning spear_a.indd 16 3.3.2016 9.44. Sellainen Burning Spear on lavalla: palava! Hän tuijotti minua liikahtamatta mustien lasien takaa. Kädet pusertuivat nyrkkiin, auki, nyrkkiin, auki, aina vain uudestaan. Vaikutelma ei ollut ylimielinen tai ilkeä, omanarvontuntoinen kylläkin. Teen niin ihan liian harvoin, mutta Spearin kohdalla tuntui, että se on pakko tehdä. Spearin naama vääntyi tuskasta, kun hänen suustaan purkautui tuhannen spliffin käheyttämällä äänellä: I-man a rebel, rebel, rebel, rebel, rebel, rebel… Kun ilma keuhkoista viimein loppui, ääni käristyi hiljaiseksi murinaksi, joka sekin jatkui pitkään miehen koko kehon nytkähdellessä rytmistä kuin sähköiskuista. Ghettoblasterista kantautui vaimeasti eilinen keikka Spearin neuvotellessa rumpali Nelson Millerin kanssa. Edellisillan puku oli vaihtunut verkkapukuun. Tyylikkäästi harmaantuneet pitkät locksit heiluivat kuin köysikimppu ja kasvot, niitä voi kuvailla vain järisyttävän sielukkaiksi. Burning Spearin esiintyessä Tampereen Pakkahuoneella 1990 karisma pyyhki lavalta kuin tsunami. Tappavaa coolia. Sitä on isompaa ja pienempää, joillakin sitä ei ole ollenkaan. Silmiä peittivät pyöreät mustat lasit, pitkät kauhukiharat oli sullottu korkeaan rastalipariin. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Dry & Heavy, Spearia lainatakseni. Mies ei koskaan anna pitkiä haastatteluja ja haluaa puhua ”vain musiikista”, mikä vähän yllätti eilisillan keikan valossa. Texasilainen kiertuemanageri oli jo valmistanut minua Spearin harvasanaisuuteen. Kiertueen muita keikkoja nähneet vahvistivat, että Tampereen keikka oli rajuin. Tämä toistui usein. Eihän siitä oikein voi ketään moittiakaan. Seuraavana päivänä tapasin Winston Rodneyn (Spearin ”babylonialainen” nimi) puoleltapäivin hotellissa. Suoraan orjalaivoilta. Ja se mehukas ristiriita: Spear oli kuin Armanin puvustama kostajaprofeetta Vanhan TestamenI-man a rebel, rebel, rebel… Vanhan intiaani päällikön auktori teetilla kommu nikoinut Burning Spear alias Wins ton Rodney koki velvollisuudek seen moderni soida reggaeta kadottamatta silti alkuperäistä kon septia. Tässä oli erilaista syvyyttä, se tuli pitkästä linjasta. 400 vuotta alistusta ja nöyryytystä kaikui noissa terveisissä niin, että korkeajännitevirrat kulkivat pitkin ruumistani. Sen vain tuntee, mutta se kolisee lujaa aina kun sen tuntee. Kahden jäätyämme pyysin ensimmäiseksi nimmarit mukaan ottamiini vinyyleihin. Levyillä vaikutat lempeämmältä. Kapinan syvempi oppimäärä Jumalauta, siinä tuli terveiset ulapalta. Jos puhutaan kapinasta, niin tämän rinnalla joku Pete Townshendin kitaranrikkominen tuntuu poikien puuhastelulta, ja minä sentään arvostan Peteä syvästi. Hän piirteli tussilla viestejä levyihin ja pyysi minua aloittamaan haastattelun heti, aika oli kortilla. Spear ei murissut enää edes mikrofoniin. Pää selväksi Aloitin kertomalla yllättyneeni siitä, miten tulista kiihkoa hänen musiikistaan ja persoonastaan huokui eilen lavalla. Haukoin henkeäni. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI tin afrikkalaisversiosta. Burning Spear K arismaa on vaikea analysoida. Se onkin vähän kiusallista, jos joku tekee hienoa musiikkia, mutta tyypin noustessa lauteille karismamittari ei värähdäkään. Tosiaan kin natty dread! Konsertti oli muutenkin väkevää tavaraa. Biisit tipahtelivat kuin suoraan omalta toivelistaltani, siis sieltä kaikkein rootsimmasta päästä jo silloin 25 levyä tehneen Spearin tuotantoa. Ison bändin pumpatessa rydimiä tositarkoituksella Spear tanssi lavalle, ei suinkaan verkkaripuvussa tai jamaikalaisissa rantarääsyissä, kuten olisi tällaisesta rootsmiehestä voinut kuvitella, vaan hyvin leikatussa vaniljajäätelön värisessä puvussa, jonka alta välähteli samaa sävyä heijastellut kirjava kukkapaita. . Samalla kun homma riipi sydäntä tunteensa hurjuudella, se oli myös armottoman professionaalia. Se oli jamaikalaista bluesia sakeimmillaan. Hän vain murisi, kun ei voinut lakata murisemasta. Lyhentämätön torvisektio siivitti niukalla eleellä soittanutta 10-henkistä huippubändiä
En toivo palvontaa keneltäkään. Ole huoleti, en todellakaan palvo sinua minään yliluonnollisena hahmona, mutta miksi yrität lakaista profeetallisen puolesi nyt kokonaan maton alle. I-man ei puutu siihen meininkiin mitenkään. 16 SOUNDI SOUNDI 17 Millä tavalla valmistaudut lavalle menemiseen. Kyse ei ole kovimmasta materiaalista. Eilen selvästikin keskityit kaikkein kovimpaan materiaaliisi. Levy jäi Spearin viimeiseksi yhteis työksi sekä Rubyn että alkuperäisen Burning Spearin taustalaulajien Delroy Hinesin ja Rupert Willing tonin kanssa. Siitä on kyse, mutta sinä viet keskustelun muualle. Puikoissa oli nytkin Jack Ruby. Sinä mainitsit sen, en minä. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi lempeän kohteliaasti, kuin itsepintaiselle lapselle: . . Yleensä taiteilijat varovat sanomasta ihailevansa kuuluisimpia aikalaiskollegojaan, mutta Spearin musiikillisia vaikuttajia tiedustellessani, hän tokaisi välittömästi: . Siitä tietoisuus lähtee. Tulen aina säilyttämään alkuperäisen konseptin. Näihin aikoihin raggamuffin (katujen kapinallinen, paha poika) oli Jamaikan hoetuin iskusana, joten kysyin Spearilta, oliko hän sellainen. Siinä kaikki. Ylittämätön reggae levy, joka kuuluu minkä tahansa maailman par haiden albumien listan kärkipäähän. Tuska Spearin äänessä on omaa luokkaansa ja Wailersista ja Soul Syndica testa koottu Black Disciples soittaa suurenmoisesti. Olikohan tuossa jonkin viesti minulle, ajattelin. Olen päätynyt siihen luonnollisesti, Jahin toiveesta. Näytänkö siltä. Itsekuri on avain. Pitää keskittyä asiaan. Innostuen kysyin, miten tarkkaan hän on sukujuuriaan tutkinut, mutta hän tyrmäsi intoni epäluuloisesti epämääräisellä ”ehkä, joskus” -vastauksella. Vien sen niin pitkälle kuin kukin laulu vaatii. Mek We Dweet -albumilla olet vähän modernisoinut soundiasi. Saaren parhaista koostuva tor visektio tukee perus bändiä lähes yliluonnol lisella tavalla synkopoi den. Garvey’s Ghost on tämän maukas dubversio. . Hän vaikutti yllättyneeltä, ehkä jopa hiukan loukkaantuneelta. Spear vaikutti kummastuneelta. Hän puhui kummastakin varsin myönteisesti. Veret seisautta vaa meininkiä ihan kai killa tasoilla ja kiteyt tää täydellisesti, mitä roots reggae syvimmillään on. . Annesta, kuten Bob ja suuri innoittajasi (mustan itsetunnon esitaistelija) Marcus Garvey... Juuri se löi miehen läpi sekä Jamaikalla että kansain välisesti, ja tosiaan kin syystä. Mitä on raggamuffin. Muiden sen kanssa tekemisissä olevien tulee keskittyä siihen, että musiikki leviää maailman joka kolkkaan, koska ihmiset tykkää musiikista ja musiikki on ihmisille, Spear julisti kuin korkea-arvoinen virkamies jossain julkisessa lausunnossa. Olet lähtöisin St. Haastattelun pitäisi edistää levyjeni myyntiä. Sointi on jälleen lämpimän hengittävä, mutta lähestyy tyyliltään Wailer sin varhaisia Islandlevyjä. Selvitän vain pääni. Joskus vaihtelen. . Jatkuvasti. Mainitsin rumpukoneet ja vaaran, että ajan trendien seuraaminen voi tuhota musiikin juurevan ajattomuuden. Keskityn aina hyvään materiaaliin. Burning Spear palaa niin kuin Jah toivoo. Orjalaivat ja plantaasit suorastaan haistaa, Afrikka siintää horison tissa ja Marcus Garvey saa ylistystä. Kun vedin keskusteluun Jamaikalle rantautuneen ja paljon pahaa tehneen crackin, Spear ilmoitti intiaanipäällikön vankkumattomuudella: . Ääneen kysyin Spearin tuoreesta paluusta Island Recordsille ja yhtiön legendaarisesta johtajasta Chris Blackwellistä. Kaipa niinkin, mutta kun sinusta ja levyistäsi huokuu voimakkaimmin juuri tietoisuus juurista ja spirituaalisuus. TUSKAINEN VERENSEISAUTTAJA Marcus Garvey (1975) SIINÄ MISSÄ Marcus Garvey tuo hyvin bluesahtavia kaikuja orjuuden karmeista päivistä, sen seuraaja on valoisampi ja pas toraalisempi tapaus heijastellessaan vapai den rastojen luonnon läheistä elämää vuo rilla, rauhanomaista filosofiaa ja kulttuurin merkitystä. Keskityn musiikkiin. . Juttuja, jotka vastaavat musiikillisesti siihen minkä puitteissa toimin. Kuuntelen paljon Bobia (siis vanhaa kaveriaan Marleytä, jonka Tuff Gong -studiolla monet Spear-levyt on äänitetty). VALOISAMPAA RASTAELÄMÄÄ VUORILLA Man In The Hills (1976) lähtöisin Länsi-Afrikasta, Ghanasta, Spear keskeytti. I-man keskittyy musiikkiin. Ei meidän pitäisi tästä puhua. Velvollisuuteni on modernisoida soundia. Vaihteletko ohjelmistoa illasta toiseen. Kaikki juttuni on kovia. Jokaisella on siinä oma tyylinsä, hän sanoi rauhallisesti paksulla jamaikanmurteella paljastamatta mitenkään omaa tapaansa. Jos näet profeetallisuutta, sinun täytyy sitten puhua siitä. Tätä sointia ei voi mitenkään parantaa. . Torvia on vähän tai ei ollenkaan, kun taas kitara, klavinetti ja syntikka soivat enemmän pinnassa ja lähtevät irrottelemaankin. Hallitsen omaa kohtaloani. Soittajisto on sama kuin Marcus Garveyllä. I-man is a creation rebel… Jah rebel… cultural rebel… historical rebel… reality rebel. Miten pitkälle olet valmis siinä menemään. . naamakirja_burning spear_a.indd 17 3.3.2016 9.44. Töihin ryhtyessä pitää olla puhtaat ajatukset, puhdas mieli. Ei sitä voi olla kunnioittamatta. . Bob on ykkösmieheni. Olen muusikko ja toimin musiikissa. Olen syntynyt Jamaikalla, mutta TÄMÄ OLI Spearin kol mas albumi ja ensimmäi nen Islandille. Laulunteosta Spear totesi, että kyse on enemmän vastaanottamisesta kuin tekemisestä. . (Syvä hiljaisuus) Eilen lavalla olit melkein kuin profeetta. . Saatavilla on molemmat sisältävä cd, mutta varokaa Mangon uusinta julkaisua, jonka kaupallisempi mik saus vain syö Jack Rubyn karheassa selkeydessään nerokasta tuotan toa. Niin pitkälle kuin voin. Pystyn tekemään monenlaisia hyviä juttuja, viemättä niitä liian pitkälle. Kauttaaltaan tasok kaan materiaalin joukosta löytyy uusi versio Spearin ensisinglestä Door Peep vuodelta 1969. Jokaisen pitäisi palvoa itseään, tuntea itsensä. Palavia. Se ei ole minulle hyväksi. Sitten tuli yllätys. Jonkunhan pitää sanomaa levittää, niin kuin Jah on sen tarkoittanut. Siinä hän onnistui. Ei mitään. Blackwell oli ensimmäinen, joka oli valmis panemaan aikaansa ja rahaansa, ja muutakin, reggaeen, jotta siitä tulisi kansainvälistä musiikkia. Pitää saada itsensä kontrolliin, jotta pystyy ottamaan juttuja vastaan silloin ja sellaisina kuin niitä tulee.
Piirsin runkomuodon pahville ja kävelin hämeenlinnalaiseen musaliikeeseen, jossa ilmoitin haluavani "Les Paulin osat". Saku työskenteli Paasosen apulaisena neljä vuotta. Joitain spesiaalimateriaalejakin on käytössä, mutta ne ovat niitä taikurin taikaliemen aineksia, mistä ei muille huudella. Kuluneet värisävyt ja patinoitunut metalli. Lopputulos on edelleen tallessa, kertaa Saku ensiaskeliaan jalossa ammatissa. Pääinstrumenttini on basso, ja viimeisen kolmen vuoden aikana erityisesti kontrabasso, kertoo Saku, jonka mukaan verstaan ideologia ja päämäärä on olla soitinkorjaamo, johon muusikot ympäri Suomen voivat luottaa ja jonka puoleen on helppo kääntyä. Sen lisäksi olen tuotteistanut myyntimikrofoneja ja kehittänyt joitakin omia innovaatioitani perinteisten mallien rinnalle. Päivittäinen leipä lähtee selkeästi kitarasoittimien huollosta, korjauksesta ja customoinnista. Sakun omista visioista esimerkkinä vaikkapa Stratosetti, jonka erikoisuus on miedot magneetit ja matalaresistanssinen low output –kela ja vanhoissa P-90 mikrofoneissa paremmin tunnettuun dog ear -kuoreen sovellettu Bass Dog -bassomikki. Esittelin ensimmäisen mallistoni viime vuonna sekä Tampere Guitar Show’ssa että Turengin Tonefestissa. Suoritin viimeisen työharjoitteluni Jyväskylässä AP Paasosen opissa ja sain kutsun palata sorvin ääreen heti koulusta valmistuttuani. Yhdessä mallissani käytin jopa täysin samaa okrankeltaista maalia, jolla isäni kotimökki on vuosikymmenten ajan maalattu. Grand Master T. E-liike 3_16.indd 18 2.3.2016 15.25. varustettuna El Kamiina P-90 -mikkisetillä. Ainoana ehtona oli oma toiminimi. Lisäksi Saku toteuttaa monenlaisia erikoistoiveita. Olen vuosien varrella harrastanut myös soittamista erilaisissa kokoonpanoissa ja projekteissa. Omaan huutooni Saku vastasi sikarilaatikkokitaran mittatilauskokoisen, nelinapamikrofonin muodossa. Kamiinassa luki metalliseen luukkuun valettuna Porin Matti, mikä puhutteli Sakua. Ja niin perustin Vuorensakun. Sakun mikrofonituoteperheen nimi on Vuorensaku Custom Pickups, jonka alla on tarjolla Strato-, Tele-, P-90ja humbuckermikrofoneja monenlaisilla konfiguraatioilla, ja – mikä hienointa – lähtökohtaisesti asiakkaan toiveiden perusteella. Kipinä nousi kunnolla pintaan Sakun lukion musaluokan vierailtua Lahden Pro Puu -galleriassa, jossa oli esillä Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksessa käsintehtyjä soittimia. Sen inspiraationa on toiminut Fenderin rakenteen ja muotoilun yksinkertaisuus ja muunneltavuus, mutta toisaalta myös suomalainen rintamamiesestetiikka. – Tajusin silloin, että tuo on minun juttuni, muistelee Saku, joka hakeutui itsekin lukion jälkeen Ikaalisiin. Verstas sijaitsee Jyväskylän keskustan tuntumassa Nisulankadulla, vanhassa leipomorakennuksessa ja on nyt kolmivuotias. Tämänkertaisen soitinrakentajamme tarina soitinseppänä alkoi 1990-luvun lopulla yläasteella. – Vuorensaku on eräänlainen brändi, jonka alle olen kehittänyt parikin eri konseptia. Se oli oiva esimerkki ilmiöstä, jossa brändistä tulee synonyymi käyttöesineelle. – Käytän mikrofonien valmistuksessa laadukkaita, perinteisellä tavalla standardisoituja osia ja materiaaleja, mikä takaa tasalaatuisuuden ja yhteensopivuuden myös tehdassoittimiin. – Ammatinvalintani on yhdistelmä itselleni rakkaita asioita: kädentaitoja ja musiikkia. Ja aivan kuin Lahden Saapasja Lapikasteollisuus Oy:n hiihtojalkinemallia alettiin sanoa monoiksi ja Mora of Sweden -puukkoja moraksi, huomasi Saku nimensä soveltuvan mikrofonibrändiksi muodossa Vuorensaku. Työ sisälsi koko huoltotoiminnan kirjon halkeamakorjauksista nauhahiontoihin ja satuloista sähkötöihin. Ja kun soitinliikkeestä ja nettikaupoista loppuu valikoima inspiroivista työkaluista, voi Vuorensakulle aina esittää ideansa tai toiveensa – olipa sitten kyse mikrofonien avulla oman soundin etsiskelystä tai custom-soittimen teettämisestä mittatilaustyönä. Kaikki tämä yhdistettynä koulussa omaksuttuihin perusteisiin alkoi muodostaa sen tasoisen ammattitaidon, että Saku hankki kesällä 2012 omat tilat ja perusti oman pajan. Perusmalleissa käytän valmiita runkolevyjä ja runkosarjoja, valmiiksi magnetisoituja magneettisauvoja ja perinteisen tyylisiä käämilankoja. – Asenteeni oli jo silloin, että tästä tulee ammattini. Sähkismikkien rakenne ja fysiikka ei kuitenkaan ole salatiedettä ja materiaaleja on kyllä saatavilla. – En tyytynyt teknisen työn tunneilla tavanomaisiin löylykauhoihin, vaan ryhdyin oma-aloitteisesti sähkökitaran tekoon. Sieltä hän myös valmistui keväällä 2008 kielisoitinartesaaniksi. Sähkösoitinmallistoni on sekin alkanut saada muotoaan viimeisen kahden vuoden aikana. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Teksti: Esa Kuloniemi Vuoren varmaa osaamista SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 5 S aku Vuoren isän kotimökin kammarikamiina hohkasi kodikasta lämpöä
– Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu malliston kartuttaminen parilla perinnekonseptilla. Lucinda Williams P uukiuas suhisee hämärässä hiljaa. Sakun CV on komea. Myös sellaiset nimet kuin Chris Shiflett (Foo Fighters), Kaarle Viikate orkestereineen, Dave Lindholm, Sami Yaffa, koko Steve´n´Seagulls sekä Lost Society ovat vakioasiakkaita. Tällä hetkellä Sakulla on työn alla uutta mailaa Jukka Melametsälle, Jimi Serolle sekä Pauli Hauta-Aholle. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen laitearvioija www.vuorensaku.fi E-liike 3_16.indd 19 2.3.2016 15.25. Bassoa tuli ihan kivasti ja enemmän kuin 10-tuumaisella kaiuttimella varustetusta kitaracombostani. Hinta on halpa, vain 69 euroa. Blind Willie Johnson kehitti unohtumatonta musiikkia yhdistämällä palavan ja raa’an gospelkiihkon emotionaaliseen ja bluesintäyteiseen slidekitarointiinsa. Se on bassotermistössä aina iso kolho 8x10” bassokaappi. Tähtäimessä ovat muiden muassa Göteborgin Fuzz Guitar Show sekä Berliinin Holy Grail Guitar Show, jotka ovat tällä hetkellä Euroopan merkittävimmät kitara-alan messut. Vehje on ihan hauska söpö himatai takahuonemorjes, josta hellasärön saunailme ei värähdä. Voyager vie myös viestiä ihmiskunnalta muualle ja siksi mukaan pakattiin kultainen äänilevy, jonka musiikkinäytteiksi sisällytettiin Chuck Berryn, Beethovenin ja Bachin ohella Blind Willie Johnsonin aavemaisen eteerinen, tammikuussa 1927 levyttämä Dark Was Night, Cold Was The Ground. Olin varma, että näin pieni laite ei voi millään toistaa matalia taajuuksia, mutta onneksi olin väärässä. – Vaikka nettikauppa on hyvä nykypäivän työkalu, niin siinä on omat rajoitteensa. Sitä on ihana roudata taksissa tai perheautossa, mutta pienessä hikisessä klubissa kaikki, miksaaja mukaan lukien, diggaa varauksetta. SOUNDI 19 – Kyse on ainoastaan siitä, että osaa soveltaa hyväksi todettuja periaatteita vastaamaan asiakkaan esittämiä toiveita. Omissa tuotteissani lisänä tulee nimenomaan tämä yksilöllisyys eli se, että jokainen mikkisetti ja yksittäismikki on asiakaslähtöisesti tehty, sarjanumeroitu ja speksiensä osalta dokumentoitu. Miehet puhuu asioista niin kuin ne on. Eden The Microtour Miniamplifier on rantasaunan näköiseksi muotoiltu pieni muovinen kaksiwattinen pattericombo neljätuumaisella ämyrillä. ”Rantasauna” on kaikkien basistien märähkö päiväuni. Kansainvälisille markkinoille nämä tuotteet on vietävä, sen verran löytyy itseluottamusta. Yritän olla aktiivinen ja tavoitettavissa siinäkin maailmassa. Muistitko ne saunakaljat. ”Ammatinvalintani on yhdistelmä itselleni rakkaita asioita: kädentaitoja ja musiikkia.” Taskulöylytin N ASA lähetti syyskuussa 1977 miehittämättömän Voyager 1 –avaruusluotaimen tutkimaan aurinkokunnan ulkoplaneettoja ja tähtien välistä avaruutta. Sosiaalinen media on hyvä ja tarpeellinen foorumi sekä kollektiivisessa että henkilökohtaisessa kommunikoinnissa asiakkaiden, kollegojen ja muiden soittimista kiinnostuneiden kanssa. Kaikkiaan 11 esitystä sisältävä uutuusalbumi God Don’t Never Change – The Songs of Blind Willie Johnson tekee kunniaa sokean teksasilaisen kitaraevankelistan perinnölle. Savusaunaa ei voita mikään, paitsi ehkä turkkilainen bastu mafiapamppujen ja James Bondin seurassa. Tällä levyllä tulkkeina ovat muiden muassa Tom Waits, Lucinda Williams ja Derek Trucks & Susan Tedeschi. Hänen levynsä olivat aikansa parhaiten myyvien joukossa, mutta levytysuran katkaisi suuri lama. Pitkäaikainen ystävä Andy McCoy soittaa nykyisin kitaramalliston ensimmäisellä yksilöllä. Ne ovat todellista ilmestyskirjakamaa, jota ovat versioineet vuosikymmenten varrella artistit Led Zeppelinistä Eric Claptoniin ja Bob Dylaniin. Siellä ne parhaat diilit kuitenkin tehdään ja päätetään ihmiskunnan kohtalosta. Ruotsi ja Keski-Eurooppa ja miksei Pohjois-Amerikkakin olisivat varmasti otollista markkina-aluetta tällaisille tuotteille. Ja vaikka kyse on yksilöllisistä custom-soittimista, niin jonkinlainen dealer-verkosto kotimaahan ja ulkomaille tarvittaisiin, jotta tuotteitani olisi mahdollisuus kokeilla ja hankkia myös Jyväskylänpajani ulkopuolella. Heitähän poika löylyä lissää. Jos oikeaan rantasaunaan ei ole mahdollisuutta, niin silloin voi vetäistä vakosammarien perstaskusta Edenin taskurantiksen ja alkaa löylyttää. Johnsonin laulut eivät olleet pelkkää gospelia, vaan ne olivat myös arkkiveisuja. Hyytävissä taJohnsonin evankeliumi rinoissa kerrotaan Titanicin uppoamisesta, ensimmäisestä maailmansodasta ja pandemioista. Tahdon omalla mikkimallistollani tarjota soittajille vaihtoehdon luonteettomien, edullisten bulkkimikrofonien ja ylihintaisten, enkelipölyä karisevien boutiquemikrofonien välille. Blind Willie Johnson äänitti kaikkiaan 30 raitaa 1927–1930 välisenä aikana, ja tuo valikoima on mittaamattoman arvokas perintö, jota nyt tällä uudelEri esittäjiä: GOD DON’T NEVER CHANGE – THE SONGS OF BLIND WILLIE JOHNSON Alligator la levyllä hyödyntää kaikkiaan yhdeksän nykyartistia
Idea oli siis periaatteessa sama, jonka Mr. Myös rumpali Seppo Tammilehto on menestynyt Suomiiskelmän puolella ja julkaissut useita sooloalbumeita. 20 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la ”Pelkoa levyn kuuntelu ei aiheuta tänä päivänä, ja voi olla kyseenalaista, aiheuttiko se sitä 1970-luvullakaan.” K u v a: So u n d in ar k is to Rakkauden rajamailla_3_2016.indd 20 3.3.2016 10.13. Bändistä löytyi niinkin arkisia hahmoja kuin tamperelaisissa Alwari Tuohitorvija Matthews-bändeissä soittaneita sinänsä päteviä muusikoita. Idea Kummituksen taustalla oli kiinnostava: porukasta suunniteltiin hysteriabändiä, joka esiintyisi rankasti maskeerattuna, käyttäisi keikoillaan savua ja värivaloja ja tarjoaisi biiseissään kauhutarinoita haamuista. Teatraalisemman laulajan hankkiminen olisi auttanut ensi alkuun, sillä solistin vähäeleinen ja jopa flegmaattinen tulkintatapa ei oikein sovi kauhukuvilla leikittelevään tekstiin. Kummituksen logo on kuitenkin hieno. Pelkoa levyn kuuntelu ei kuitenkaan aiheuta enää tänä päivänä, ja voi olla kyseenalaista, aiheuttiko se sitä 1970-luvullakaan. Molemmat bändit olivat Tampereen seudulla vaikuttaneita suosittuja keikkakokoonpanoja, mutta soittajien rutiini ei pelastanut Kummitusta. Tälläkin levyllä voi kuulla tahattoman koomisia sanoituksia, mutta se ei silti ole musiikillisesti mitenkään kehno, vaan sisältää paikoin laadukasta psykedeliavaikutteista suomirockia. Bändin laulaja-basisti Olli Kivistö yritti soolouraa myöhemmin 1970-luvulla ja esiintyy edelleen oman iskelmäyhtyeensä solistina. Ryhmän jäsenten henkilöllisyydet oli tarkoitus pitää salassa myös keikkatilanteessa. Kummitusten henki löllisyydet alkoivat paljastua pian singlen julkaisun jälkeen. Hyytävää! Singlen soittopuolesta kuulee, että bändin soittajat olivat ammattilaisia, eivätkä sävellyksetkään ole kehnoimmasta päästä. Kun albumia äänitettiin Lahden Microvoxissa lokakuussa 1975, Kummitus oli kuitenkin jo hajoamassa, joten bändin tarina oli vain puolen vuoden mittainen. Love-sopimuksen jälkeen Kummitus teki vielä Kahdet kasvot -nimisen albumin BASF-levymerkille. > Rakkauden rajamailla A-PUOLI Löytöjä 50-vuotiaan Love Recordsin kätköistä Teksti: Mikko Mattlar Haamujengi synkistelee L ove Recordsin katalogin erikoisempaan osastoon kuuluu tamperelaisen Kummitus-bändin ainoa single Kalman koura / Kuoleman liekki, joka julkaistiin kesällä 1975. Suomenkielistä rokkia sisältävästä levystä ei kannata etsiä taustatietoja, sillä julkaisun aikaan bändin jäsenten henkilöllisyydet oli tarkoitus pitää salassa. Kummitus sai ensisinglelleen tuottajaksi ammattimies Pave Maijasen, mutta levy floppasi. Lordi jalosti pidemmälle jokunen vuosikymmen myöhemmin, mutta lavashow-suunnitelmista saattaa ehkä tulla mieleen myös Spinal Tap -niminen rockryhmä. Kauhubändin kappaleiden kuolema-aiheisia sanoituksia haukuttiin tuoreeltaan lehdistössä naii veiksi, mitä ne ehkä olivatkin: ”Sä näät liekit kuoleman tulien, repii ilmaan huudot tuskaiset, palaa sinussa jo liekit vieden siteet elämään”, kuuluu Kuoleman liekin kertosäe. Ammattitaitoisille soittajille löytyi töitä Kummituksen jälkeenkin. Kitaristi Jussi Niemi on toiminut viime vuosina mäkisankari Matti Nykäsen taustabändin johtajana. Bändin ura Lovella jäi yhteen singleen. Biisit on nimetty Kele Per -pseudonyymille, eikä levyn kuvakansissakaan lue bändistä kuin sen nimi
LIPUT alk. 68 southparktampere. #southparktre southparktampere southparktre South Park tulostus.indd 21 3.3.2016 10.42
Teksti: Timo Isoaho Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu >> 22 SOUNDI haast_henri sorvali_d.indd 22 3.3.2016 9.49
Musiikki on varmasti aina ollut iso osa elämääsi. Pelisäveltäjänä työskentelevälle Finntrollja Moonsorrow-miehelle folk-elementit ovat luonnollinen osa kulttuuriamme, eikä sitä tarvitse turhaan alleviivata. Kaikki varhaisim mat muistotkin liittyvät musaan, vaikka vanhemmat eivät mitään si nänsä tuputtaneetkaan. H enri Sorvali syntyi Helsin gissä 19. Upin jutut olivat usein gos pelhenkisiä, kun taas minun töi deni ideologinen pohja löytyy siel SOUNDI 23 haast_henri sorvali_d.indd 23 3.3.2016 13.03. – Olen toisinaan miettinyt, että mitähän faija ajattelisi meikäläisen meiningeistä jos se olisi edelleen elossa. Tämän hieman erikoiselta kuulosta van ratkaisun taustalta löytyy hyvin kin painavia syitä. Pelimusiikin puolella hä nen sävellyksiensä yleisö lasketaan miljoonissa. Isäsi lukeutuu myös täkäläisen raskaan musiikin pioneerien joukkoon, sillä hän vastaa rumpuosuuksista Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut-levyllä. Musiikki oli monimuotoisesti läsnä faijan ja hä nen kavereidensa kautta. Kiertueiden melskeissä maailman turuilla Sorvalia ei ole kuitenkaan juuri nähty esimerkiksi Finntrollin kanssa rundaamisen hän lopetti ko konaan jo kymmenisen vuotta sitten. – Upi ei silti ollut mikään hevi jätkä (naurua). lokakuuta 1978 musikaaliseen perhee seen – olihan hänen isän sä muun muassa rumpa lina, säveltäjänä ja musiikinopetta jana tunnettu Upi Sorvali. Käsittääkseni faija soitti Moottorilintujen pöntöt ihan sessio pohjalta. Tällä hetkellä Sorvalin päällim mäiset ajatukset ovat Moonsorrow’n järkälemäisen komeassa Jumalten aika albumissa, mutta seuraava Finn trollpitkäsoittokin on jo työn alla. – Kieltämättä. ”Jos jämähdän paikoilleni niin minähän kuolen” joukkoon. Se oli aikoinaan varsin rajua materiaalia eikä mainoslauseissakaan säästelty: ”1000 megawatin heavylevy. Jos menisin soitta maan läskibassoa kantrilevylle niin ei kai se minustakaan kantrimuusik koa tekisi. Poika onkin seurannut isänsä ja lanjälkiä monin tavoin ja hänen kiis tämätön lahjakkuutensa yhdistet tynä kovaan työhön on kantanut näyttäviä hedelmiä: muun muassa Moonsorrow’n ja Finntrollin hovi säveltäjänä tunnettu Henri Sorva li lukeutuu tämän päivän kansain välisen metallikentän oivaltavim pien tekijöiden harvalukuiseen Folk metalin tärkeimpiin säveltäjiin lukeutuva Henri Sorvali vihaa kyseistä termiä. Suomen hurjin heavybändi”. Yksi asia onkin sataprosenttisen var maa: tämän töihinsä intohimoisesti suhtautuvan muusikon faneilla on jatkossakin syytä ilonaiheisiin
Kun isä kuoli 36-vuotiaana, olin itse vain kymmenen. Rumpali-isän esimerkistä huolimatta Henri Sorvalin pääinstrumentit ovat kitara ja koskettimet. Nyt olen 37 eli vanhempi kuin faija oli koskaan. Se on hämmentävä ajatus. Sellainen ”tämä pitää soittaa tasan tarkkaan näin” -kurinalaisuus alkoi ärsyttää. Olin nimittäin Ogelin kesäleirillä ja pistimme siellä pystyyn 24 SOUNDI ”Jos joskus löysin rumpalin, niin se ihmetteli ekoissa treeneissä, että pitääkö minun tosiaan vetää koko ajan täysillä.” Keikoilla ei Henri Sorvalia enää paljon näy, mutta studiosta hänet löytää sitäkin varmemmin. Lukio meni nimittäin niin, että istuin päivät Spinefarmilla kuuntelemassa levyjä. Kesäleirillä vuonna 1980 otettiin vielä tuntumaa rumpuihinkin. – Jos joskus löysin rumpalin niin se ihmetteli ekoissa treeneissä, että pitääkö minun tosiaan vetää koko ajan täysillä. Kun löysin yläasteen alkupuolella Sepulturan Beneath The Remainsin, niin se oli totaalista menoa. Siinä vaiheessa soittokokelas lähti yleensä naureskellen menemään. – Hevin porttiteoria toimii hyvin, enkä minä tehnyt poikkeusta. Pianoa nuori muusikonalku kokeili jo ennen kuin omat sormet ylsivät koskettimillekaan. Miten innostuit Iron Maidenista ja muusta raskaammasta musiikista. – Minusta yritettiin tehdä klassista konserttipianistia, mutta heti, kun itselläni oli asiaan jotakin sanottavaa niin ilmoitin, että ei hemmetissä. Sitten opettaminen kuitenkin jäi, kun elämään tuli kaikkea muuta. Ysiluokalle tultaessa en enää le maksettiin liksaa musahommista. > Soundi-haastattelu tä vastakkaiselta suunnalta. Mieletön soitto, hyvät soundit, kovat biisit, mahtava paahto – levyn äärellä meinasi lähteä järki. Soitin sitä parin vuoden ajan joka päivä ja haaveilin omasta bändistä, mutta mitään ei tapahtunut. – Kivuliaasti! Sain kitaran, Ibanezin heviskeban, keväällä 1991. Olihan se jonkin aikaa ihan mahtavaa, kun persaukiselle jätkälK u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: H en ri So rv al i K u v a: H en ri So rv al i haast_henri sorvali_d.indd 24 3.3.2016 9.49. Tässä väännetään uutta Moonsorrowalbumia Sonic Pump -studiolla loppuvuodesta 2015. Mitä muistat ensimmäisestä esiintymisestäsi yleisön edessä. Seuraavaksi opettelin jo sointuja ja tapailin Smoke On The Wateria. – Tosiaan, en löytänyt oikeita soittokavereita vuosikausiin. Tästä huolimatta minusta tuli vuosia myöhemmin ylioppilas ja se tuntuu kummalliselta tänäkin päivänä. Millaisia muistikuvia sinulla on isäsi poismenosta. Menin Oulunkylään, siis Ogeliin, musaluokalle ja minua pyydettiin bändeihin – kosketinsoittajaksi. Käsittääkseni piano oli ensimmäinen instrumenttisi. Mutsi oli kauhuissaan. Lisäksi muut soittimet alkoivatkin kiinnostaa – etenkin siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei Iron Maidenillakaan ole pianoa. – Olin ehkä kahdeksan, kun sain samalta naapurilta Iron Maidenin kokoelman ja kuuntelin sen kasetin ihan puhki. – Kun olin ihan skidi, naapurissa asui vanhempi tyttö. kuunnellut oikeastaan mitään muuta kuin deathja black metalia. Ei saatana! Minä halusin soittaa kitaraa! Se tuntui melkein kiroukselta, ja koko yläaste hupeni siihen, kun yritin saada kasaan omaa yhtyettä. Teit kuitenkin myöhemmin paluun samaan opinahjoon, siis Helsingin Sibelius-lukioon, sillä työskentelit siellä opettajana. – Tarina kertoo, että yritin soittaa pianoa ennen kuin edes ylsin koskettimille ja vanhemmat tuumivatkin, että laitetaan poika opinahjoon. Esimerkiksi Moonsorrow ei ole mikään tyylipuhdas black metal -bändi, mutta yhtyeen tausta nojaa silti antikristillisiin teemoihin. Miten ensimmäiset bänditouhusi käynnistyivät. Metallican diggailu jäikin sitten myöhemmälle iälle. Aggressiivinen syöpä eteni nopeasti ja sen kuihtumisen seuraaminen ihan vierestä oli hätkähdyttävä kokemus nuorelle pojalle. – Opetin siellä pianoa ja bändisoittoa. Sen mielestä W.A.S.P. Loppuun oli äänitetty myös Metallican Fight Fire With Fire, mutta se kuulosti silloin liian rankalta – puistelin päätäni, ettei tämä ole mitään musaa. Minä siihen, että totta kai, blastbeat on homman ydin. Musa kiinnosti, ei oikeastaan mikään muu. Kertoisitko lisää. – Olisikohan se ollut jopa Pori Jazzeilla. – Muistan faijan viimeiset ajat vähän liiankin hyvin. Ukin sylissä vuonna 1979. Nappasinkin siltä läjän Kissin maskittomia julisteita ja vuorasin niillä oman huoneen seinät. Homma alkoi sijaisuuksina, mutta siitä tuli melkein vakituinen pesti. Pianistin ura jatkui pitkään, mutta vaihtelevalla menestyksellä (naurua). Menin ensimmäiselle soittotunnille kolme päivää ennen 4-vuotissynttäreitäni – siis reilusti yli 30 vuotta sitten. Sanoit haaveilleesi pitkään omasta bändistä. Uusi harrastus nieli kuitenkin aikaa ja koulunumerot alkoivat tippua. Sain sitten eräänä päivänä kokeilla isäpuoleni kitaraa ja se fiilis oli aivan käsittämätön. oli kova, mutta Kiss taas aivan paska
Kyllähän se oma ideapankkikin tuntui täysin ehtymättömältä joskus vuosina 1999–2005. Ideat eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta kyllähän elämä muuttuu radikaalisti, kun ei ollakaan enää parikymppisiä jätkiä omassa yk siössä, ilman mitään vastuuta tai velvollisuuksia. Nyt Sorvali kuvailee yhtyeen musiikkia muun muassa termeillä sirkusmetalli ja erikoisjazz. Kaiken huipuksi kärsit ajoittain myös varsin vakavasta masennuksesta. ”Kaiken maailman ö-luokan hevibändit laittavat biiseihinsä pillin tai pari, ja sitten ollaan niin folkia, niin folkia. Työskentelytahtisi oli tuolloin melkoisen hurja. Ei se ole mitään folkia, se on paskaa.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Tu o m as Ta h v an ai n en K u v a: Ja rm o K at il a haast_henri sorvali_d.indd 25 3.3.2016 9.49. Seuraavat viikot kuuntelin Enslavedia ja luin Eddaa. – Aika monilla muusikoilla luovin aikakausi tuntuu hiipuvan 25 ikävuoden korvilla, viimeistään kolmekymppisenä. – Aloin hengailla Villen kanssa enemmän vasta teini-ikäisenä. Uransa alussa Moonsorrow’n tahti oli kova. Niin muuten alkoi! Kaksi ensimmäistä Moonsorrrow-albumia, Suden uni sekä Voimasta ja kunniasta, ilmestyivät vuonna 2001 – ja kummatkin julkaisut olivat todella kovatasoisia. Perustit yhtyeen puolitoista vuotta nuoremman serkkusi ja Soundiinkin kirjoittavan Ville Sorvalin kanssa. – Toisaalta se eka esiintyminen saattoi tosin tapahtua myös Ogelin joulujuhlissa... jonkun apukoulutason huumoribändin. Ei me silti mitään varsinaisia pahiksia oltu ja paikat jäivät meiltä pääosin sotkematta. Kaikki muut pumput vetivät jotakin taiderokkia, mutta ko. Olin neljätoista, kun me innostuimme graffitihommista ihan helvetisti. Katsoin toimitusta suu auki, että nyt on muuten kova. Leiri huipentui keikkaan Pori Jazzeilla ja vedimme siellä ainakin Kikan Apinamiehen (naurua). Miten ja miksi tilanne muuttui asteen tai pari vakavammaksi. Vuonna 2001 bändiltä ilmestyi kolme levyä. Moonsorrow teki mitä teki, samoin Finntroll – ja sävelsit kummallekin yhtyeelle. Jos minulla on perhe niin en voi jatkuvasti tehdä kahta duunipäivää vuorokaudessa – siis mennä aamulla ”oikeisiin töihin” ja jatkaa työskentelyä oman musan parissa kotiin tultuani – vaan välillä aikaa on annettava muillekin. Ville soitti auttavasti rumpuja ja minä piiskasin kitaraa, mutta tästäkään kuviosta ei aluksi tullut mitään. – Enslavedin Eld ilmestyi keväällä 1997 ja sehän kolisi ihan törkeästi. – Sitten graffitivillitys väistyi bändihommien tieltä. No, onpahan tullut julkaistua kolme pitkäsoittoa yhden kalenterivuoden aikana. Yhtäkkiä on päivätyöt ja jälkikasvua. Sen jälkeen pää oli niin turvoksissa ideoista, että nuppi meinasi räjähtää... Tämän jälkeen ilmoitin Villelle, että nyt muuten alkaa tapahtua. herrojen viritys tykitti helvetinmoista Napalm Death -kamaa. – Eikä unohdeta sitäkään, että vuonna 2001 ilmestyi myös kolme vuotta aikaisemmin tehty Tämä ikuinen talvi -demo, mutta uusiksi laulettuna. Demon upgreidaus ja cd-julkaisu olivat helvetin tyhmiä vetoja, mutta SOUNDI 25 tehty mikä tehty. Kiertelimme Kulosaaressa lehtiöt käsissä ja väänsimme muistiinpanoja graffitien värimaailmoista. Samaan aikaan olin aloittamassa lukion äidinkielen päättötyötä ja kaiken maailman best of wittgensteinien seasta löytyi myös Edda. Finntroll on edennyt pitkälle alkuaikojen black metal -rynkytyksestä. Meillä ei ollut mitään järkeviä biisejä, joten päädyimme soittamaan jotakin huumorihenkistä öhöhö-Deicideä. Toki teit pitkäkestoisia seikkailuja myös Baldur’s Gaten ja Warcraftin kaltaisten pelien maailmoihin. Lavameininki oli niin ankaraa, että lamput ja skittakamat kaatuivat suunnilleen saman tien. Lisäksi sinulla oli projektiluontoisia töitä muun muassa Ensiferumin ja Barathrumin kanssa. Mennäänpä kohti vuotta 1995, jolloin sai alkunsa Moonsorrow. No, se on ainakin varmaa, että seiskaluokan joulujuhlista jäi kovat muistot: Ville Valolla ja Mikko ”Linde” Lindströmillä oli nimittäin bändi nimeltään Terapia ja he sitten esiintyivät. Sittemmin julkaisusykli on tasaantunut
– Olen rakastanut pelimusaa pie nestä pitäen ja tällä hetkellä kotiko neelta taitaa löytyä parinsadan pelin soundtrack. Kerrot blogissa, että tutut kuviot pitävät sinut kasassa. Ja siinä vaiheessa hom ma sitten lähtikin ihan totaalisesti käsistä: yhtäkkiä Billboardin kaltai set kansainväliset jättimediat halusi vat haastatella. Diggasin aikoinaan älyt tömästi myös elokuvamusasta, mut ta jossakin vaiheessa leffasound trackit alkoivat tuntua liian varman päälle tehdyiltä. Eikun säveltämään! 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu Tällaisella laitteella (Yamaha QY10) hoitui Henriltä demojen tekeminen 90-luvulla. Harkintaaikaa oli kahden oluttuopin verran. ”Heti, kun joku keksii teleportin, niin meitsi soittaa joka helvetin keikalla.” haast_henri sorvali_d.indd 26 3.3.2016 9.49. Mutta eihän undergroundia saa kohdella näin ikävästi, joten jul kaisimme näiden ”keksittyjen yhty eiden” musiikkia ja kiittelimme Hen nes & Mauritzia heidän antamastaan huomiosta... Tykkään päivätyöstäni kovasti, sillä pelimusan tekeminen on mielettömän haastavaa ja myös palkitsevaa. Millaista oli työskennellä Barathrumin Okkult-levyn (2000) ja Ensiferumin debyytin (2001) parissa. – Totta. Ilman sinua ei kuitenkaan ilmesty uusia albumeja. Niin, olen sa nonut ja sanon taas: heti, kun joku keksii teleportin, niin meitsi soittaa joka helvetin keikalla. Rasmuksen keikoilla tunsin itseni enemmän tai vähemmän ulkopuoli seksi, mutta enpähän joutunut läh temään aamuisin johonkin paska duuniin. Ehdotin muutamia juttuja, mutta ehkä 80 prosenttia kosketin osuuksista oli jo muutenkin valmii na. – Olen ilmoittanut kaikille, että jos minä vastaan biiseistä, niin sitten aikataulutkin tehdään minun eh doillani. – Ensiferum taas... Kesällä 2015 kuitenkin nousit Tuska-festivaalin lavalle. Eihän kukaan estä esimer kiksi sitä, että Finntrollin muut her rat löisivät pöytään läjän kovia biise jä. Soitin biisei hin hyvin pitkälle sen, mitä tilat tiinkin. En silti epäröinyt het keäkään, kun tämä soittomahdol lisuus aukesi. Uskoisin ky keneväni rundaamaan nykyisin jon kin aikaa, ehkä viikon, mutta sitä ahdistunutta syntax error oloa ei pääse kokonaan pakoon – se tulee ennemmin tai myöhemmin. Eipä kuitenkaan mennä liikaa asioiden edelle. Viime vuosina olet työskennellyt muun muassa maailman myydyimmän mobiilipelin Angry Birdsin musiikin parissa ja sehän tarkoittaa sitä, että sävellyksesi ovat tavoittaneet miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä. Pomo voi tulla sano maan, että Angry Birdsin, siis Änk käreiden, brasilialainen versio tarvit see sikäläisiä musiikillisia teemoja. Tässä ensimmäisen promosession satoa. Mutta taas kerran: tehty mi tä tehty. Miten suhtaudut levy-yhtiöiden ja bändikavereiden suunnilta tulevaan paineeseen. Pää ei va litettavasti toimi aina niin kuin ha luaisin sen toimivan, mutta tämän tosiseikan kanssa on vain elettävä. Se ei tosin ole Rasmuk sen syy. – Masennus on varsin monitahoi nen juttu ja minä koen sen olevan eräs luonteenpiirteistäni. Eikä se ole yhtään hauskaa, sillä siinä vai heessa kykenen lähinnä mumise maan, että jättäkää minut rauhaan, minä haluan kotiin. Digital Chololate -yhtiö palkkasi sinut tekemään pelimusiikkia syksyllä 2004, kunnes siirryit Rovio Entertainmentille keväällä 2013. Silloin lensin aa mulla Savonlinnaan ja palasin ilta koneella Helsinkiin, yhtä levytysko kemusta rikkaampana. Ja onneksi Barathru milta löytyy ihan tarpeeksi myös viiltävän kovia leikkauksia. Olet nimittäin myös kolossaalisen harras pelimusiikin ystävä. Mutta se sii tä: tämä tempaus oli ja meni, eikä siitä sen enempää. Mutta samalla tiesin, ettei tämä kestä kauan, eikä se sitten kes tänytkään. Vielä näistä ruuhkavuosista: ehkä kaikista hämmentävintä oli törmätä sinuun Rasmuksen livekosketinsoittajana viime vuosituhannen lopulla. Sessiot tapahtuivat Savonlinnan Sundi Coop studiolla ja minulta hu peni nauhoituksiin puolitoista päi vää – siis paljon pidempään kuin Finn trollin Jaktens Tid pitkäsoiton (2001) kemuissa. Olin tu tustunut joihinkin Rasmuksen jät kiin Sibeliuslukiossa, mutta toisia en ollut tavannut aikaisemmin kuin ohimennen. – Barathrumin henkilökunnas ta liikkuu monia hurjia tarinoita, mutta minulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa. – H&M:n katalogiin siis ilmes tyi yllättäen liivi, jossa oli joiden kin keksittyjen undergroundmetal libändien logoja – tai niin he ainakin luulivat. – Tällä tiedolla ei ole sinänsä mer kitystä, sillä en ikinä ajattele ensi sijaisesti kuulijakuntaa, sävellänpä mitä tahansa. Pysytään edelleen vahvasti musiikin maailmassa, mutta mennään hieman eri suunnalle. Joo joo, soita sinne jotakin! Vuosia myöhemmin Janne tuumi, että olit oikeassa, ne koskettimet eivät ehkä ole ihan kovinta. Onneksi meksikolai nen Mortus, brittiläinen Eternal Dusk, saksalainen Grey ja ruotsalai nen Blast pääsivätkin mesoamaan paikan päälle (naurua). Päinvastoin, sehän olisi mahta vaa. – Niin, kuka kumma on tuo Mar dukpaitainen synkkä hahmo tuolla lavan takaosassa (naurua). Esimerkiksi näistä asioista se nega tiivinen kierre syntyy. Olin parikymppinen, ahdistunut, rahaton ja seinät tun tuivat muutenkin kaatuvan päälle... Pelipuolelta taas löytyy edelleenkin kaikenlaista mah tavaa sikailua. – Liian vähän unta, liian paljon alkoholia, liikaa outoja ihmisiä... Arvaamaton kiertue-elämä taas on kaukana turvallisista rutiineista, vaikka toki tietyt lainalaisuudet toistuvat tien päälläkin. Finntrolliin Henri Sorvali liittyi vuonna 1999. – Tuska otti hommasta hienon ko pin ja kiinnitti ohjelmistoonsa nämä H&Myhtyeet. Keikka oli osa tempausta, jossa Strong Scene Productions -kollektiivi kritisoi H&M-vaateketjun valikoimiinsa ottamaa heviliiviä. Kirjoitan tästä aiheesta var sin seikkaperäisesti viime elokuussa julkaistussa blogitekstissä (yersinia festis.blogspot.fi). Tällä hetkellä tilanne on kuiten kin se, että valtaosa materiaalista tu lee minulta ja silloin muiden täytyy sopeutua tilanteeseen. Huomautin Jannelle (laulaja Demonos So va) monta kertaa, että oletko nyt varma näistä syntikoista. – Arvaa vain, miten paljon minua on joskus harmittanut, kun en pys ty lähtemään kiertueelle! Kun saat kunnian soittaa omaa musiikkia rai voisasti diggaavan yleisön edessä, niin onhan se yksinkertaisesti älyt tömän hienoa. Tämän pestin jälkeen et ole estradeilla liiemmin viihtynytkään – tai ainakaan pitkillä kiertueilla
I N T R O D U C I N G Pure Tone. (09) 5870456 e-mail: smi@smi-music.com / www.smi-music.com / Facebookissa: Pearl Finland smi_inf_2011_4.indd 1 3.3.2016 13.38 SMI tulostus.indd 27 3.3.2016 13.48. Tuoteinfo ja markkinointi: SMI Scandinavian Musical Instruments Oy / Puh. Pure Resonance. Pure Perfection
helmikuuta 2016 Henri Sorvalin työhuone, Vantaa Soundi-haastattelu > Moonsorrow’ssa Henri Sorvalin lähipiiriä edustaa serkkupoikansa Ville, jonka vastuulla bändissä on vokalistin ja basistin tontit. – En silti tee pelija bändimusiikkia samalla mindsetillä. Toisin sanoen: halusitpa sitä tai et, mutta olet tämän maailmalla suureksi kasvaneen genren eräs tärkeimmistä suunnannäyttäjistä – ellet jopa se tärkein. Mutta katsopa jonnekin Keski-Eurooppaan: bändit änkeävät biiseihin kaikenlaista mahdollisimman paljon, kun niillä ei ole mitään omaa juttua. Töissä voi tiettyyn rajaan asti vetää pro-moden päälle eikä se silti tarkoita, ettenkö säveltäisi sataprosenttisella innolla. K u v a: H en ri So rv al i haast_henri sorvali_d.indd 28 3.3.2016 10.43. Sitten ne ottivat kottikärryllisen kuulasta kuutamoa, synkkää talvimetsää, Thorin vasaraa, Odinin keihästä ja vähän vanhaa vihtahousua, ja väänsivät niistä biisejä. Onko seuraavaksi Finntrollin seitsemännen studioalbumin vuoro. – Tämän kaiken jälkeen en halua – tai uskalla – tehdä kovin isoja suunnitelmia. Ja vaikka sävellänkin leijonanosan materiaalista ja olen tuottanut Finntroll-albumit Jaktens Tidin jälkeen, niin lopputulos on silti aina koko bändin luovan hulluuden tulos. Ja jos soppaan päätyi perinnesoittimia, niin ne tulivat mukaan täysin luonnollisesti, ilman ankeaa päälle liimaamista. Kun vaikka norjalaisia black metal -yhtyeitä alkoi aikoinaan syntyä, niin ne 17-vuotiaat jätkät miettivät, että mitkä on meille ominaisia siistejä juttuja. Se mahdollistaa sen, että kaiken maailman ö-luokan hevibändit laittavat biiseihinsä pillin tai pari, ja sitten ollaan niin folkia, niin folkia. – Jumalten ajan kanssa painiminen oli helvetin raskasta. – Oletko kuullut Finntrollia. – Folk metal -termi on ihan perseestä. Elimme sen ajan pelkällä oluella. – Olen tehnyt nonstopina levyjä vuodesta 1998 eli kohta parinkymmenen vuoden ajan. – Näinhän se menee. Kansanperinne, folklore, on ollut erottamaton osa Pohjoismaiden metalliskeneä, eikä mitään folk-termiä ole edes tarvinnut alleviivata. 28 SOUNDI Saatko pelimusiikin säveltämisestä ideoita bändeille ja/tai päinvastoin. Sen toki tiedän, etten tule koskaan jämähtämään paikoilleni – jos jämähdän niin minähän varmaan kuolen. Siitä puheen ollen: huhti kuun ensimmäisenä ilmestyvä Moonsorrow’n seitsemäs albumijärkäle Jumalten aika oli pitkään työpöydällä ja matkan varrella päädyit heittämään ison osan aihioista roskakoriin. Nyt Jumalten aika on kuitenkin valmis. Ei se ole hauskaa, kun ei pysty nukkumaan biisien rakenteiden tai vaikka sovitusratkaisujen pyöriessä päässä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kun nimittäin innostun jostakin hommasta, niin teen sitä aina sydänverellä. – Asioita ei pitäisi irrottaa juuristaan ihan kokonaan. Millainen seikkailu Finntroll on sinulle ollut. Moonsorrow ja Finntroll niputetaan usein folk metal -nimikkeen alle. Siinä missä Moonsorrow edustaa vakavampaa ja totisempaa puoltani, Finntroll on kaikessa herrahydemäisyydessään täysin kontrolloimaton mörkö, jonka kautta pystyn manaamaan esiin jopa humoristisen groteskeja puolia. ”Tavallaan kaikki tekemiseni ovat sooloja, joten en näe tarvetta millekään Henri Sorvali Plays Henri Sorvali -albumille.” Päivätyökseen Sorvali säveltää pelisoundtrackeja ja hän on tehnyt myös Angry Birds -peliin musiikkia. Minusta tuntuu muutenkin siltä, että ajaudun kiinnostavien juttujen pariin, suunnittelen sitä tai en. Minulla on valmistuvasta levystä aina tietynlainen visio ja ainakin niiden pääelementtien täytyy osua prikulleen kohdalleen. – Myös yhtyeen musiikillinen matka on ollut mielenkiintoinen, sillä Finntroll on vuosien aikana lipsunut blackmetal-pohjaisesta rynkytyksestä kohti jonkinlaista sirkusmetallin ja erikoisjazzin hybridiä. Olen joskus yrittänyt pitää tietoisesti taukoa, mutta ennen pitkää olen huomannut työstäväni taas uutta levyä. Uskoisin levyn ilmestyvän ensi vuoden aikana. – No, minähän voin tehdä jo Moonsorrow’n ja Finntrollin puitteissa ihan mitä haluan – varsinkin Finntrollin. Katsopa vaikka yhtyeen promokuvia: visuaalinen ulkoasu on kääntynyt päälaelleen lähes jokaisella levyllä! Mieleen nousee myös ensimmäinen ulkomaankeikkamme Saksassa vuonna 2000. Niinpä niin: ihan samalla musiikillisella reviirillähän siellä toisinaan hullutellaan (naurua). Tämä on ollut samaan aikaan kamalaa ja mahtavaa. Entä oletko kuullut tiettyjä Änkkäri-teemoja. Kova stressi vei paikoin yöunet. – Millaista on pohjoismainen sisustus. Oletko muuten koskaan miettinyt soololevyn tekemistä. Tavallaan kaikki tekemiseni ovat sooloja, joten en näe tarvetta millekään Henri Sorvali Plays Henri Sorvali -albumille. Pelipuolesta puhumattakaan: siellä voi usein toimia niin pähkähullusti kuin vain haluaa. Aika hillittyä, paikoin ihan tyylitajuistakin. Moonsorrow edustaa metallin saralla juuri näitä arvoja – ainakin minun mielestäni. 12. Miltä tulevaisuus näyttää. Ei se ole mitään folkia, se on paskaa. Lähdimme Helsingistä autolla ja reissu kesti kymmenen päivää. – Liityin orkesterin jäseneksi vuonna 1999 kahden oluttuopin mittaisen harkinta-ajan jälkeen ja näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä. Mutta kyllähän vaikkapa Moonsorrow vaatii ihan oman paikan, rauhan ja fiiliksen, ja sen vuoksi sitä materiaalia syntyykin niin hitaasti. – Tajusin jossakin vaiheessa, ettei materiaali yksinkertaisesti vastaa Moonsorrow’n standardeja. Kuten aikaisemmin sanoin, uppoudun aina tekemisiini täysillä, joskus liiankin täysillä, ja se tuntuu sekä kiroukselta että siunaukselta. Finntrollin kissoja on alettu nostaa pöydälle ja riffejä on jo katseltu
Festarit tulostus.indd 29 4.3.2016 9.41. Kysy lisää kuinka tavoittaa 500 000 aktiivista tapahtumakävijää. TAVOITA FESTAREISTA JA MUISTA TAPAHTUMISTA KIINNOSTUNEET KULUTTAJAT HELPOSTI JA TEHOKKAASTI PRINTISSÄ + + VERKOSSA MOBIILISSA OLE YHTEYDESSÄ: ilmoitusmyynti@popmedia.fi POP MEDIAN kohderyhmä paketeista löytyy ratkaisu jokaisen tapahtuman budjettiin
30 SOUNDI SOUNDI 31 Teksti: Antti Luukkanen Häpeilemättömästi muutoksen tilassa ”Mä päätin pelastaa tangon – mä olin aika suuruudenhullu silloin.” E pävirallisista arvonimistään eniten Valtakunnan virallista toisinsoittajaa arvostava kitaristi tunnetaan varmasti yhä parhaiten Sielun Veljistä, mutta hänen mittava uransa tuottajana, muusikkona ja artistina viiden viimeisen vuosikymmenen aikana hakee vertaistaan. Vaikka tässä haastattelussa keskitytään tuoreeseen sooloalbumiin, jutusteltavaa olisi riittänyt vaikka hänen genreja valtionrajat ylittävistä musiikillisista yhteistyöhankkeista, opetustöistä, huumekuntoutujien ohjauksesta, luentotöistä, maalausharrastuksesta, soitinrakennuksesta, radio-ohjelmista ja paljon muusta. Jukka Orman uraa ei voi kattavasti pistää nippuun muutamalla lauseella. Se on ollut säveltäjällään työn alla 24 vuotta minkä aikana häneltä on ehtinyt ilmestyä jo pari muutakin soolotyötä. Ihan tavallinen ei ole levyn synty tarinakaan. Brutaalista tangosta voidaan luontevasti siirtyä rockimpaan ilmaisuun tai vaikka rytmikkääseen ihmisoikeuksien puolustamiseen. Huhtikuussa ilmestyvä Orman oppivuodet on musiikillisesti omaperäinen ja värikäs sukellus erilaisten tyylien ja tunnelmien syvyyksiin. Paljon hänen skaalastaan kertoo, että edes vihdoin valmistuneen kolmannen sooloalbumin Orman oppivuodet tiivistäminen lyhyesti on hankalaa. Se on kuin miehen ura: räiskyvä, polveileva ja sisältää odottamattomia käänteitä. Mutta eeppisiin mittoihin kasvava Orman oppivuosien tarina on sekin totisesti kertomisen arvoinen. K u v a: M ar k u s P aa ja la jukka orma-taitto_b.indd 30 3.3.2016 12.53
Kaikkien tekstien pohjissa on mun mielestä vallattoman hyvin ne tunnelmat, joista sellainen ihminen voi maailmaa katsella. Orma kuitenkin kiistää, että vihdoin ulos puristettu sooloeepos olisi hänen siirtymänsä soittajasta biisintekijäksi. Ennen tätä monet ihmiset, joilta kysyin neuvoa kehottivat ottamaan jonkun toisen laulusolistin. Koetko että olet muuttunut ihmisenä tämän levyn teon aikana. En löytänyt sellaista tunnelmaa, mitä niissä biiseissä olisi pitänyt olla. Siinä on joku sellainen outo ylpeys. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Levyn konkreettinen alkupiste on jossain 90-luvun alkupuolella, kun muutin Kumpulaan. – Mä päätin pelastaa tangon – mä olin aika suuruudenhullu silloin. Monesti ajatellaan, että sellaisessa maailmassa ei voi olla ylpeyttä. Siitä mulla oli konkreettinen hetki joskus kolme vuotta sitten. Äärimmäisen taitava basisti, mutta ymmärtää, että musassa jota nyt tehdään basso ei ole soolosoitin. – Ehkä mä ajattelin ihan niinkin sukupuolettuneesti, että halusin siihen naisbasistin. Muutoksen tila on ainoa merkittävä asia, mikä elämässä pitäisi säilyttää. Liki neljännesvuosisata on pitkä aika kenen tahansa ihmisen elämässä. Sen jälkeen mä lipsahdin tangoon. Orman oppivuosien pitkä hiomisaika on johtunut nimenomaan niiden työstöstä. Mun käytös joskus pahimpina aikoina oli sellaista, että en itsekään sitä enää kestäisi. Orma valitsee tarkoin sanojaan kertoessaan, miksi haluta pestata juuri pitkän ja kunniakkaan uran basson varressa tehneen Koivusalon ryhmäänsä. Laulaminen sen sijaan on ollut mulle vaikeaa. Kappaleita on sahattu erilaisten Voodoo Tango -porukoiden kanssa, mutta myös Black Motorin ja Staalon Kaadon kanssa soittaessa. Kyseessä on hänen vaimonsa Anja Snellman, jonka tapaaminen vuonna 2004 mullisti miehen elämän totaalisesti. Kirjailija auttoi miestään löytämään uudestaan työntekoon tarvittavan intohimon sekä välttämättömän pitkäjänteisyyden. Rumpuihin löytyi aina yhtä joviaalisti uusiin projekteihin suostuva Anssi Nykä nen ja bassoon Eeva Koivusalo. – Pekka Ruuska piti mulle sellaisen tunnin kestävän saarnan niistä biiseistä. Kun uusia biisejä on kokeiltu, Orma on tarjonnut tuolloin valmistumattoman soololevynsä materiaalia. – Eeva ymmärtää, mitä bändisoitossa on biisien soittaminen. Ainoa minkä pitää olla pysyvää on muutos. Anja katsoi elämää aivan toisella tavalla kuin kukaan Orman aiemmin tuntemista ihmisistä. Välillä koko projekti ehti unohtuakin. Hänessä on samaa kuin Carol Kayessa. Lopulta levy valmistui Orman pitkäaikaisen yhteistyökumppani Roni Martinin kanssa. Siihen mennessä olin ollut tekemisissä flamencon kanssa aika rajusti viisi–kuusi vuotta. Niitä biisejä tuli läjäpäin. Ihmisenä muutos on ollut mulle ainakin toivottavaa. Se haukkui ne niin lyttyyn, ettei kukaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole niin totaalisesti dumannut mua. Jos Jukka Orma olisi biisintekijä, niin mä olisin kuullut kyllä siitä.” Sehän on mun arka paikka, että aiemmin mun keikoilla kukaan ei ole tiennyt mitä mä teen. Aloin tehdä biisejä ja kirjoitin tekstejä. Ei kannata pitää turhan kovaa kiinni mistään. Jos Orman oppivuodet on kiehtova matka erilaisten rytmien ja tunnelmien maailmaan, niin ihan perusasetuksilla ei ole tekstejäkään kirjoitettu. – Oli tarkoitus, että Kultahiekkaa-levyllä (2003) olisi ollut näitä tangobiisejä, mutta en saanut niitä toimimaan. ”Ai että onko nää sun biisejäsi. – Näin jälkeenpäin ajatellen pää asiallinen syy, miksei ne biisit aiemmin toimineet on minussa. – Se on yhteiskunnan ulkopuolella olevien ihmisten näkökulma, syrjäytyneen paluumuuttajan tarina. Tällä levyllä löysin sen laulamisen stailin, jota pystyn täysin häpeilemättömästi kuuntelemaan itsekin. – Ainahan mä olen tehnyt biisejä, mutta Ruuska pakotti mut tekemään kerrankin hommat yksin loppuun asti. 2016 SOUNDI-P ALKINTO jukka orma-taitto_b.indd 31 3.3.2016 12.53. En ollut työstänyt niitä loppuun. Mulla oli studio-olosuhteissa hyvien soittajien kanssa tehdyt demot ja mä jaoin niitä sinne tänne. On jopa hieman hämmentävää kuulla, kuinka rakastavasti ja ylpeästi tämän Rockmusiikin hullu professori Anjastaan puhuu. Bassolla on oma roolinsa ja pitää toimia sen roolin puitteissa. Sielun Veljet oli loppunut, yksityiselämässä tapahtui muutoksia. Siinä ei ole luopumista, periksiantamista eikä hälläväliä-mentaliteettia ja mikä parasta, siinä ei ole itsesääliä. Siitä kun parin kuukauden kuluttua tokenin, niin otin onkeeni Ruuskan ja Riku Mattilan sanomisista, joka on myös puskenut ja auttanut mua, ja rupesin jälleen takomaan teemoja, tekemään ihan raakaa duunia. Sen jälkeen kaikki oli sen suhteen ihan helppoa. Alustavasti Leinosen Marjon kanssa jo puhuinkin. Mutta sitä maailmaa en kuitenkaan voinut tuoda tähän. Sellaista taivaallista kaiken yhdistävää tangoa, joka pelastaa maailman. – Ruuskan perusajatus oli, että a) tää on tylsää b) tää ei kiinnosta ketään c) nää hommat ei oo tehty valmiiksi d) sä et oo tehnyt duunia. Jukka Orman pian ilmestyvä sooloalbumi on neljännesvuosisadan kypsyttelyn tulos. Sanoitusten värikkäät kielikuvat ja absurdit tapahtumat kiinnittävät nekin huomion. Ekaa kertaa kun kuuntelin, mitä Eeva soitti, olin ihan taivaassa! Orma painottaa, että monien levyn teossa auttaneiden ihmisten joukossa yksi on ylitse muiden. Olen ollut helvetin hyvä tuki monelle solistille, hyvä yhteistyökumppani monille biisintekijöille, mutta ei mulla ole mitään yhtenäistä linjaa biisinteolle tai laulami selle. Ormaa on inspiroinut näkökulman asetta minen sinne, mistä käsin todellisuutta harvemmin laulunteksteissä tutkaillaan. Kertoja on elänyt jossain Roinan valtakunnassa. Mun elämässä on kaksi miesbasistia, jotka on ylitse muiden: toinen on Hohkon Jouko ja toinen on Krokforsin Uffe. Ensimmäiset viisitoista vuotta näitä kappaleita pyöriteltiin vaihtelevan miehityksen kanssa Voodoo Tango -nimen alla, kunnes kitaristi kyllästyi koko konseptiin. Löysin sellaisen tavan laulaa, joka mulle on luontevinta. – Koko ajan, ilman muuta
Ensin shokkiin riitti aavemaisesti mylvitty rakkauslaulu, sitten tarvittiinkin jo verta, ulosteita ja Saatana. MARILYN MANSON ALICE COOPER SCREAMIN’ JAY HAWKINS 32 SOUNDI shock rock -taitto_e.indd 32 3.3.2016 13.16. Teksti: Tuomo Yrttiaho Matka shock rockin mieliä järkyttävään maailmaan Rockmusiikki on järkyttänyt ihmisiä eri tavoin koko olemassaolonsa ajan
”Tyylisuuntaan vihkiytyneet artistit kohosivat omituisista eksentrikoista miljoonien esikuviksi.” eatraalisuutta ja musiikin visuaalisuutta korostava shock rock ei syntynyt tyhjästä. Musiikissaan, joka oli lähempänä garage rockia ja protopunkia kuin bluesia, Screaming Lord Sutch käytti shokeeraavuutta huomattavasti esikuvaansa suoremmin. 1960-luvun alussa Briteissä David Sutch -niminen nuori rockmuusikko meni jopa niin pitkälle, että otti itselleen Hawkins-vaikutteisen taiteilijanimen, joka kuului kaikessa komeudessaan Screaming Lord Sutch, 3rd Earl Of Harrow. Rajumpi, kovempi ja kiihkeämpi musiikki tasoitti tietä rajummille, kovemmille ja kiihkeämmille esiintyjille. Viimeistään muiden yhtyeidensä (Murderdolls, Stone Sour) myötä jäsenten kasvotkin ovat tulleet yleiseen tietoon. Myös alkuperäisversio julkaistiin myöhemmin. Kauhuteemat ulottuivat lavashow’n lisäksi myös kappaleisiin: tunnetuimman levytyksensä Jack The Ripperin lisäksi Sutchin ohjelmistoon kuului sellaisia tunnelmapaloja kuin Murder In The Graveyard ja I’m In Love With Dracula’s Daughter. Samasta lähteestä on peräisin monia muitakin nykyihmiselle tuttuja kulttuuri-ilmiöitä, kuten vaikkapa showpaini. Musiikin lisäksi Sutch pyöritti merirosvoradiota ja otti osaa politiikkaan vuosikymmenien Varmaa on ainakin se, että 1950-luvun alussa uraansa jazzja bluespianistina aloitellut muusikko osui vuonna 1955 johonkin merkittävään – ja tarinan mukaan umpitunnelissa. Rock’n’rollin isähahmoksi tituleeratun radiotiskijukka Alan Freedin ehdotuksesta Hawkins muokkasi lavapresenssiään lähemmäs aavemaisen kappaleensa tunnelmaa. Itse kappaletta suurempi vaikutus oli kuitenkin Hawkinsin tavassa esiintyä. Yleisö oli siis valmiina, kun shock rock ilmestyi estradeille. Seuraa vana vuonna Screamin’ Jay äänitti kappaleesta hieman siistitymmän version, ja siitä tuli esittäjänsä suurin hitti. Sutchin touhuissa oli mukana aina myös hölmöä huumoria. Hawkinsin rekvisiitta-arsenaaliin kuului muun muassa ruumisarkku, kumikäärmeitä SOUNDI 33 Alussa Slipknotin jäsenet verhoutuivat visusti maskiensa taakse. Varsinaisen shock rockin ensiaskeleet ovat kuitenkin jäljitettävissä 1950-luvun Yhdysvaltoihin, toisin sanoen aikaan ja paikkaan, jota ei välttämättä voi pitää avarakatseisena ja erikoisuuden tavoitteluun kannustavana ympäristönä. Myös esiintymisissään Sutch hyödynsi Screamin’ Jayn oppeja ruumisarkuista erilaisiin rooliasuihin, kuten Viiltäjä-Jackin tamineisiin. SLIPKNOT shock rock -taitto_e.indd 33 3.3.2016 13.16. Screamin’ Jay Hawkinsin esimerkki innoitti myös muita uuden musiikkityylin rajuudesta ja sen visuaalisesta potentiaalista innostuneita. Toisaalta, juuri samalla vuosikymmenellä ja samoilla seuduilla rock’n’roll herätti vastakaikua musiikkia kuuntelevassa yleisössä. Hän olikin lopulta enemmän 60-luvun herätyksensä saanut kulttuurihörhö ja eksentrikko kuin pelkkä rockmuusikko. Nauha pyöri, bändi soitti ja Screamin’ Jay mylvi mikkiin ”I put a spell on you, because you’re mine!” Alun perin balladiksi aiottu I Put A Spell On You vääntyi mielipuoliseksi ja mielikuvitusta ruokkivaksi lauluksi omistavasta rakkaudesta. Se ilmestyi mustan miehen ruumiissa – ja se karjui! Jalacy J. Mukaan otettiin kauhuelokuvien estetiikkaa, mustaa magiaa ja villimiestä. Siitä ovat oman versionsa tehneet muiden muassa Nina Simone, CCR ja Marilyn Manson. Itse asiassa se on läheistä sukua 1800-luvun lopulla kaupungistumisen myötä kehittyneelle varieteeja vaudeville-kulttuurille, jossa musiikki ja teatteri kohtasivat tasavertaisina. Vuonna 1955 New Yorkissa Screamin’ Jay ja kumppanit naukkailivat studiosessiossa väkeviä, kunnes olivat kunnon mäkkyrissä. Hawkinsin (1929–2000) nimi ei välttämättä sano useimmille mitään, mutta hänen taiteilijanimensä Screamin’ Jay ehkä sitäkin enemmän. Levy myi kuin häkä, vaikka jotkut liikkeet eivät ottaneet sitä myyntiin ja osa radioasemista kieltäytyi soittamasta sitä. Rock sai parikseen shokin. ja -hämähäkkejä, luita, savua ja paukkupommeja – sekä tietysti sätkää poltteleva pääkallosauva Henry. Armoitetun tarinaniskijän ja joidenkin tietojen mukaan useita kymmeniä jälkeläisiä siittäneen pelimiehen elämänvaiheista on monta versiota ja vielä useampia herkullisia anekdootteja. Kappaleen merkityksestä kertoo sekin, että se valittiin Rock’n’Roll Hall Of Famen 500:n rockmusiikkia muovanneen kappaleen joukkoon
Yhdessä korkealle kurottavan laulutyylin kanssa ne viitoittivat tietä shock rockin ja teatraalisuudestaan tunnetuksi tulevan heavyn liitolle. Joku, joka veisi sen valtavirtaan. Myös muuan Vincent Furnier oli puuhastellut 1960-luvun mittaan Phoenixin seudulla suosiota nauttivan garage rock -yhtyeensä kanssa jotain teatraaliseen rockiin viittaavaa: bändin nimi oli räväkästi The Spiders ja se käytti esiintymistensä taustalla suurta hämähäkinseittilavastetta. Shock rock oli vielä 1970-luvulle tultaessa ollut marginaalissa puuhaavien artistien leikkikenttää – jos sitä ylipäätään oli sellaisenaan edes olemassa. Kesken yhtyeen esiintymistä Toronto Rock’n’Roll Revival -festivaalilla joku heitti tiettävästi täysin viattoman kanan lavalle. MERCYFUL FATE VENOM KISS shock rock -taitto_e.indd 34 3.3.2016 13.16. Pian yhtye vaihtoi nimensä Alice Cooperiksi, ja Furnier alkoi omaksua Alice Cooperin, meikkeihin ja naistenvaatteisiin verhoutuneen murhaajan rooliaan. Mutta se oli vielä pientä sen rinnalla, mitä tuleman piti. Tarvittiin artisti, joka ymmärtäisi shokeeraamisen äärettömät mahdollisuudet taiteellisessa, esteettisessä ja – mikä sen tulevaisuuden kannalta tärkeintä – rahantekemismielessä. Vuonna 1968 Fire-hitillään miljoonamyyntiin yltäneen The Crazy World Of Arthur Brown solisti Arthur Brown lisäsi yhtyeensä psykedeeliseen rockiin näyttävyyttä kasvomaaleilla ja liekehtivällä kypärällä. Kyseessä oli täydellinen rockteatteri, joka sorkki yleisön mielikuvitusta aivan kuin kiertävien sirkusten friikkishow’t olivat menneinä aikoina tehneet. Pian ympäri maailmaa levisi sensaatiouutisia Alice Cooperista, joka puri viattomalta kanalta pään irti. Rockmusiikin historiaan vuonna 1999 hirttäytynyt Sutch jäi siinäkin mielessä, että hänen The Savages -yhtyeessään soittivat aikoinaan muiden muassa Ritchie Blackmore ja Jimmy Page. Glam rockin suuntaan kehittyneen yhtyeen esiintymiset kasvoivat myös aivan uudenlaisiin mittoihin: lavashow’hun kuului esimerkiksi hautakiviä, palasiksi hakattuja nukkeja ja erilaisia kidutusja teloitusvälineitä, jotka koituivat konsertin edetessä Alice Cooperin murhaajahahmon kohtaloksi. Alice Cooper koetteli hyvän maun rajoja, ja sai tuta herkkähipiäisen ja konservatiivisen ilmapiirin niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Vaikka yhtyeen vuonna 1968 julkaistu debyyttialbumi jäi melko pienelle huomiolle, sattui seuraavana vuonna tapahtuma, josta yhtye sai sitäkin enemmän näkyvyyttä. Lehdistö tarttui välittömästi mediaseksikkääseen tapahtumaketjuun, tosin lisäten siihen hieman omia mausteitaan. Seuraavalla vuosikymmenellä tyylisuuntaan vihkiytyneet artistit tulisivat kohoamaan omituisista eksentrikoista miljoonien esikuviksi. Alice heitti kanan yleisöön, joka artistin oman kertomuksen mukaan repi kanaparan kappaleiksi. Teatraalisen rockmusiikin päälle ymmärsivät 1960-luvun Briteissä toki myös muut. 34 SOUNDI SOUNDI 35 ajan, muun muassa perustamansa satiirisen Official Monster Raving Looney Partyn puitteissa. Yhtyeen esiintymisiä ja musiikkia haluttiin kieltää, ”Kyseessä oli täydellinen rockteatteri, joka sorkki yleisön mieli kuvitusta aivan kuin kiertävien sirkusten friikki show’t olivat menneinä aikoina tehneet.” Black metal toi 80-luvun alkupuolella satanismilla flirttailun shokeeraamisen työvälineeksi
The Mentors oli myös mukana siinä artistijoukossa, joka sai ylimääräistä huomiota vuoden 1985 PMRC-komitean (Parents Music Resource Center) käynnistämässä kampanjassa, joka tähtäsi arveluttavaksi koetun musiikin sensurointiin. SHOCK ROCK ei ole tietenkään rajoittunut vain raskaaseen rockiin, vaan se on ulottanut lonkeronsa aina sinne, minne musiikki on eri aikakausina kehittynyt. Väkivaltaisuudestaan, naisvihamielisyydestään ja huonosta maustaan tulivat tunnetuiksi myös aikalaisyhtyeet kuten Allinin taustalla soittanut The Murder Junkies, Dwarves ja pyövelinhuppuihin pukeutunut The Mentors. Kauhuestetiikasta ammentanut ja Misfitsin hartioille syntynyt horror punk oli 1970-luvun tuotos siinä missä The Crampsin ja The Meteorsin vaikutuksesta muovautunut psychobilly. Vaikka esimerkiksi KISS lasketaankin tämän päivän näkökulmasta konservatiivisen hard rockin alueelle, olivat myös sen live-esiintymiset tehty tekoverestä ja pyrotekniikasta – maalattuja kasvoja ja paljasta pintaa unohtamatta. Amerikkalaista Wendy O. Sen sijaan siihen kuului ihan oikeaa verta, jota joko Allin itse tai hänen vahingoittamansa yleisön edustajat vuosivat. Albumit School’s Out (1972) ja Billion Dollar Babies (1973) nostivat yhtyeen listojen kärkeen Atlantin molemmin puolin. Samasta syystä se muuttui hetkessä turvalliseksi. Jälkimmäinen kohahdutti amerikkalaisyleisöä, kun sen primus motor El Duce laukoi sensaatiohakuisen Jerry Springer Show’n shock rockiin keskittyneessä jaksossa yhtyeensä edustavan shock rockin sijaan rape rockia. Kun punkin ensimmäinen aalto pyyhkäisi 1970-luvun puolivälissä, oli se jo itsessään monille shokki. Genren huomattavimpia tekijöitä ovat Ganksta N-I-P, Ghetto Boys ja shokkirokkareille niin rakkaisiin maskeihin kätkeytyvä Insane Clown Posse. 34 SOUNDI SOUNDI 35 mutta lopulta yhtye käänsi kohtaamansa vaikeudet entistä suuremmaksi voitoksi. Sitä ennen päihderiippuvainen artisti kuitenkin ehti vetää jälleen yhdet överit, jotka jäivät tällä kertaa hänen viimeisikseen. Esiintyessään usein alastomalla Allinilla oli tapana myös sotkea itseään ja yleisöään ulosteellaan ja masturboida – ja mahdollisuuksien mukaan toki harrastaa myös seksiä. Itse paholainenhan on ollut tärkeä osa rockin potkua sen ensiaskelista lähtien. Williamsia (1949–1998) on kuitenkin kutsuttu shock rockin kuningattareksi, vaikka hänen uransa sen parissa jäi lopulta melko lyhyeksi. Kappaleissaan ja haastatteluissaan hän puhui esimerkiksi raiskausten puolesta. Näiden yhtyeiden jättimenestyksen myötä teatraalisuus ja spektakelisointi liittyivät yhä kiinteämmin osaksi hard rockia ja heavy metalia. Alice Cooperin jättimenestys veti perässään useita muita yhtyeitä, joille näyttävyys oli yhtä tärkeä osa rockmusiikkia kuin basso, rummut ja kitara. 1980-luvun alussa saatanallisten säkeiden määrä lisääntyi rockmusiikissa huomattavasti, kun Venom, Mercyful Fate, Bathory ja muutamat muut yhtyeet muokkasivat metallista synkempää versiota, black metalia. Väkivallan ja seksuaalisuuden rinnalla uskonto on usein tarjonnut shokkirokkareille aseet uusiin järkytyksiin. MISFITS PLASMATICS shock rock -taitto_e.indd 35 3.3.2016 13.16. Siitä huolimatta black metalissa on tunnistettavissa sama ulkoinen koodisto, joka on yhdistää eri vuosikymmenien shokkirokkareita: maalatut kasvot, pääkallot, NAISET EIVÄT OLE juuri päässeet shock rockin virallisissa historioissa esiin, mikä johtunee osittain siitä, että heavy metalia ja hard rockia lähellä oleva tyylisuunta on ollut perinteisesti hyvin maskuliininen. Mutta se oli myös tietyssä mielessä vastareaktio kaikelle sille, millaiseksi rockmusiikki oli kasvanut. The Mentorsin Golden Shower ei kuulunut komitean kuuluisalle, viisitoista vaarallisinta popkap paletta sisältäneelle Filthy Fifteen -listalle, mutta painostustoimia seuranneissa senaatin kuulemisissa kappale mainittiin yhtenä pahimmista, ja sitä jopa siteerattiin. Black metal voidaan perustellusti laskea osaksi shock rock -perinnettä, vaikka genreen kuuluukin myös tietty spektakelisoinnin välttäminen. Toisaalta 1980-luvun ja 1990-luvun myötä laajempaan suosioon murtautunut hiphop alkoi sekin saada samoja shokeeraavuuteen tähtääviä piirteitä. Horrorcoressa gangsta rapin väkivaltaisuus ja uho vietiin pari pykälää hurjemmalle tasolle ja mukaan sekoitettiin jälleen kauhuelokuvien kuvastoa. PMRC huomioikin kaksi ensin mainittua omassa listassaan, ja antoi siinä sivussa kehittyvälle genrelle ilmaista mainosta. Kyse ei ollut kauhukuvastolla leikittelystä varhaisten shokkirokkarien tapaan tai edes Alice Cooperin ja kumppaneiden harrastamasta väkivallalla fantasioinnista, vaan noiden väkivaltaisten fantasioiden suorasta toteuttamisesta. Hänen yhtyeensä Plasmatics nousi laajempaan suosioon New Yorkin punk-piireistä 1970-luvun lopulla. Se löysi shokkiarvonsa vallitsevien arvojen rienaamisesta vailla minkäänlaista itsesensuuria. Jättäydyttyään soolouralle Williams julkaisi kolme albumia, ja tuli nimetyksi Grammy-ehdokkaaksikin. Hän vetäytyi kuitenkin musiikkialalta kokonaan vuonna 1988. Furnier vaihtoi nimensä virallisesti Alice Cooperiksi ja jatkoi sen turvin soolouraansa jo seuraavana vuonna albumilla Welcome To My Nightmare, joka nimensä mukaisesti jatkoi shokeeraavalla tiellään. New Hampshiren hardcore-ympyröissä mainetta hankkineesta sekopäästä tuli 1980-luvun mittaan laajemmin tunnettu hahmo, kiitos hänen ”liveshow’nsa”, jossa ei tekoverellä läträtty. Shokki myi jatkuvasti enemmän. Williams ja Plasmatics tunnettiin provosoivista esiintymisistään, joihin kuului alastomuutta ja erilaisten esineiden, kuten televisioiden, soittimien ja joskus myös autojen moukaroimista. Kymmenisen vuotta myöhemmin Williams riisti oman henkensä, mitä edelsi muutama epäonnistunut itsemurhayritys. Allin alisti itsensä täysin oman taiteensa välineeksi. Menestysvuosien jälkeen yhtye päätti lopettaa vuonna 1974, mutta se ei ollut Alice Cooperin eikä shock rockin loppu. ja Twisted Sister, joiden estetiikka oli paljon velkaa Alice Cooperille. Äärimmäisyydestään huolimatta GG Allin ei ollut ideoidensa kanssa yksin. Punk – oli se sitten masinoitu muotiliike tai elämäntapa – pyristeli irti mahtipontisuudesta, kohti riisutumpaa ja pelkistetympää tapaa tehdä asioita. Kaikkein pisimmälle Allin vei ajatuksensa ilmoittaessaan tekevänsä itsemurhan omalla keikallaan. Niinpä esimerkiksi punk sai vaikutteita shokkirokkareilta. Yksi genren pahamaineisimmista artisteista lienee jenkkiräppäri Necro, joka käsittelee kappaleissaan muun muassa murhia, raiskauksia – ja tietysti nekro filiaa. Ilmaantui yhtyeitä kuten KISS, W.A.S.P. Rockin kaanoniin kohotetut punk-yhtyeet Sex Pistolsista lähtien shokeerasivat tietysti omana aikanaan huonolla käytöksellään, mutta niiden räksytys näyttäytyy hyvin kiltiltä verrattuna siihen, mitä Jesus Christ Allin (1956–1993) alias GG Allin teki. Vuosien myötä Cooperin musiikki muuttui lähemmäs hard rockia
Miljoonamyyntiin yltäneen yhtyeen ura koki kuitenkin odottamattoman kolauksen vuonna 1999, kun Coloradon osavaltiossa sattui valtavasti huomiota saanut kouluammuskelu. Median rakastamat ja vihaamat shokkirokkarit saivat kokea lehdistön voiman niin hyvässä kuin pahassa. Erityisesti norjalaisen black metal -skenen kirkonpolttoja murhakytkökset lietsoivat mediassa hysteriaa, joka ulottui Suomeenkin asti. 2000-luvulla saman tempun teki suomalaisten ikioma Lordi ja vieläpä Euroviisu-voiton arvoisesti. Median kauhistelema Marilyn Manson löi kunnolla läpi kristittyjä piirejä härnäävästi nimetyllä kakkosalbumillaan Anti christ Superstar (1996) ja sitä seuranneella Mechanical Animalsilla (1998). Se kasvatti rohkean reteällä show’llaan monesta pikkupojasta hevin suurkuluttajan. Shokkeja tarvitaan siis edelleen. Mediassa black metal sai edeltäjiään hurjemman maineen, ja lehdistö kiinnostuikin marginaalisesta genrestä poikkeuksellisen paljon 1990-luvulla. Samalla yhtye palautti vakavia piirteitä saaneeseen shock rockiin siinä alun perin viihtyneen huumorin. 36 SOUNDI SOUNDI PB veri ja pyrotekniikka. GG ALLIN shock rock -taitto_e.indd 36 3.3.2016 13.16. soundi.fi www.soundi.fi/jutut/soittolistat Shock rockin kauheimmat pätkät KATSO VIDEOSOITTOLISTA W.A.S.P. Samasta syystä se muuttui hetkessä turvalliseksi.” 80-luvun yksi suurista pahoista rockbändeistä oli ehdottomasti W.A.S.P. GG Allin osasi parhaimmillaan tehdä hyvää punkrockia, mutta kuolemansa jälkeen hänet muistetaan yksinomaan vaarallisiksi ja iljettäviksi muodostuneista keikoistaan ja elämäntavoistaan. Jo 1980-luvulla perustettu GWAR toi omissa hirviöpuvuissaan kauhuelokuvista tutun estetiikan rinnalle b-luokan scifin. Tämän seurauksena yhtye perui suunnitellut keikat ja vetäytyi hetkeksi julkisuudesta. Seuraava shock rockin supertähti oli jo jonossa. Mediassa revittiin valtavia otsikoita erityisesti siitä, että kaksikko oli kuunnellut ahkerasti Marilyn Mansonin musiikkia. Kohut seurasivat toisiaan, ja keikoillaan Raamattua häpäisevän yhtyeen esiintymisiä yritettiin estää milloin missäkin. Ja kaikki tämä pelasi shock rockin logiikalla vain Marilyn Mansonin pussiin. Niillä aristit korostavat omaa rooliaan, mutta samalla vetävät rajan roolihahmon ja oman identiteetin välille. Kaksi Columbine High Schoolia käynyttä nuorukaista surmasi koulussaan kolmetoista ihmistä, haavoitti 23:a ja ampui lopulta itsensä. Vastaavasti erilaiset rooliasut ja kasvomaalaukset kuuluivat myös varhaisen shock rockin ominaispiirteisiin. ”Shokki myi jatkuvasti enemmän. Edes 2010-luvulla shock rockin teatraalisuus ei ole kärsinyt: Slipknot takoo metalliaan edelleen suosion huipulla, ja ruotsalainen kaapubändi Ghost palkittiin juuri Grammy-gaalassa Best Metal Performance -kategoriassa. Slipknot tulikin pian tunnetuksi myös väkivaltaisista esiintymisistään, joissa soittajat saattoivat jopa loukkaantua. Amerikkalaisyhtye Slipknot ampaisi maailmanlaajuiseen suosioon heti vuonna 1999 ilmestyneellä debyyttialbumillaan. Kuten shock rockille on ominaista, musiikin äärimmäisyys näkyi yhtyeen visuaalisuudessa. Samaan 1990-luvun satanismikeskusteluun osui black metal -yhtyeitä huomattavasti populaarimpi Marilyn Manson, joka päivitti shock rock -perinteen musiikkivideoaikaan. Kaikki eivät ole kuitenkaan tyytyneet pelkkiin naamareihin. Nu metalin hulluihin vuosiin osunut levy sitoi yhtyettä väistämättä osaksi pomppumetalligenreä, mutta Slipknot erosi Kornista, Limp Bitzkitistä ja muista juuri estetiikaltaan: lökäpöksyjen ja lippisten sijaan haalareihin ja naamareihin pukeutuneet soittajat ottivat vaikutteensa kauhukuvastosta. Slipknotin alkuperäisenä ideana oli pitää jäsentensä henkilöllisyydet salassa maskien ja salanimien avulla. Vuonna 1989 perustettu industrial metal -yhtye käytti visuaalisuutta tehokkaasti hyödykseen vahvistamalla salaperäistä imagoaan häiriintyneissä videoissa, joissa yhtyeen androgyyni keulakuva antoi lopulta katsojan mielikuvituksen tehdä likaisen työn
Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. VIP-SCORPIONS-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 79,50 €, kenttä alk. L I P U N M Y Y N T I : w w w. 89,50 €. 7. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. S P E C I A L G U E S T S the WILKO JOHNSON band MELROSE Seinäjoella lisäksi WENTUS BLUES BAND “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. 010 841 4185. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 010 841 4185. Y H T E I S T Y Ö S S Ä : Eastway tulostus.indd 37 3.3.2016 10.49. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. L a 1 6 . Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 00. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. alk. HELSINKI, Finlandia-talo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 7. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 11.11. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i portit auki klo 18.00. 79,50 €, kenttä alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. PROCOL HARUM L E G E N D A A R I N E N Vip-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 010 841 4185. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. 69,50 €, Priority (k-18) alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 69,50 €. Liput toimituskuluineen alkaen 67,50€ / 72,50€ / 77,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. P e 1 5 . Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€
Suurella sydämellä nauraen he myös puhuvat. 2010 perustetun Talmud Beachin muodostaa kolmikko Aleksi Lukan der (kitara, laulu), Mikko ”Silli” Sil tanen (basso, laulu) ja Petri Alanko (rummut, laulu). Aleksi osallistui haastatteluun Skypen välityksellä, Silli ja Petri olivat läsnä lihassa. 38 SOUNDI T almud Beachin vuonna 2012 julkaistu nimeämätön esikoisalbumi otettiin vas taan ansaitusti kansain välisen tason bluesalbu mina. Maaliskuussa 2016 julkaistava Chief jatkaa esikoisesta vielä hieno varaisemmalla ilmaisulla linnunlau luillakin höystettynä. Kolmen laula jan yhtye on löytänyt lauluharmoni at ansiokkaasti musiikkinsa hehkua täydentämään. talmud beach -taitto.indd 38 3.3.2016 9.51. Talmud Beach lähestyykin ikuista rytmin lumoa omaperäises ti ja kevyesti, välillä huumorillakin, mutta aina tarkan tyylitietoisesti. Yhtye itse pitää persoonallisuutensa pohjana kyvyttömyyttään soittaa bluesia oikein. Uuden albu min sävellykset hivelevät koukuil laan hypnoosista määrätietoiseen poljentaan, särmän silti aina taipu essa rauhallisuudelle. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Juho Hänninen Kuva: Tuomo Tuovinen Tyyni on kuikan pelto Talmud Beach lähestyy bluesin perinnettä viistosti
Haha, selvä homma. En ole sitä mitenkään opiskellut, se ehkä kertoo myös siitä, ettei kukaan meistä ole niin perehtynyt siihen. Huolimatta bluesin kaavamaisuudesta, olette onnistuneet omassa musiikissanne omaperäisyydessä. En muista teidän soittaneen lainakappaleita keikoilla. Millaisia covereita Talmud Beach soittaisi. Niin, kuuluuko uudelta levyltä läpi muut suosikkinne kuin Canned Heat. Yleensä laittaa siihen sen verran muutosta, että voidaan laittaa omiin nimiin se, haha. Tuomolle tuli se idea, että tekisi videon green screen -studiossa muttei vaihdakaan sitä väriä. Olisitteko halunneet kommentoida huumoria ja ironiaa Talmud Beachissä. Mikko: – Kuikka tuli Petrin mummon vanhasta sanonnasta ”tyyni on kuikan pelto”. Petri: – Tuomon idea oli, että kun meidän teemaväri on ollut vihreä ensimmäisen albumin kannessa ja t-paidoissa. Avauduin sille, kun teimme silloin vielä levyä niiden Bone Voyage -lafkalle. Ei ehkä paljasteta sitä kuitenkaan, koska ei sitä välttämättä tunnista. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Moi Talmud Beach! Esikoisalbuminne tuli 2012. Petri: – Mielestäni omaperäisyytemme on ainakin osittain kyvyttömyyttä soittaa bluesia oikein. Mikko: – Daniel Johnstonin biisiä soitettiin ainakin joskus. Mikko: – Mutta se on ollut jo ennen musiikkia. Tulee muuten kainalopieruosastoa helposti. Meidän kemiassa on aika omanlaista... – Blues-pohjan lisäksi on se Canned Heatistä lähtevä boogie, mikä ollut aina. Onko uuden albumin Chief siis intiaanipäällikkö. Mikko: – Se voi olla hyvä, jos ajatuksen vetää musiikilliseen suuntaan. Isänmurha. Onneksi saatiin valmiiksi. Petri: – Kuvaaja Sakari Tervo. Petri: – Aleksi on ehkä eniten perehtynyt blues-historiaan soittamisen kautta myöskin. Jeesus ei tullut nyt levylle, mutta se oli tämä idea jossain vaiheessa päässäni miksi Chief oli mielestäni hyvä idea levyn nimeksi. Ihan kliseitä lähdettiin toteuttamaan ”vaikea toinen albumi”. Yhtye itse pitää persoonallisuutensa pohjana kyvyttömyyttään soittaa bluesia oikein. Sellainen yksinkertainen ilmaisu, vaikka ZZ Topissa on saman tyyppistä huumoria. Miten kuikka päätyi albuminne kanteen. Ne on sellaisia aihioita. ”Tärkeää on, ettei alleviivata. Petri: – Paria akustista biisiä ollaan soitettu blues-klubeilla. Mutta tuntuuko siltä. Mikko: – Kiva kuulla. Kuinka levynteko sujui. Ikään kuin naureskellaan sävellyksessä itsessään – ihailtavaa hienoeleisyydessään. Ei se ollut tarkoitus, mutta jotenkin alitajuisesti... Seuraavalla levyllä palataan takaisin jyrkemmin bluesiin. Toisaalta emme haluaisikaan soittaa sitä oikein. Mikko: – Ollaan soitettu aika kauan noita biisejä livenä niin kaikki ei aina niin raikkaalta tunnu. Ei uusia biisejä. Petri: – Siinä oli aika vaikeita hetkiä. Ei kitaraa ole järkeä soittaa muuten. Tai tällainen kuva minulla on. Se on ollut niin pitkän aikaa pelkkää dadaa koko kitara, että antaa sen rohkeasti olla sitä. Musiikkiin on helppo saada teksteillä huumoria, mutta joissain sävellyksissänne on pieni, olisiko itsetietoinen ulottuvuus. Se oli ihan Tuovisen ideoima, valitsi biisinkin ja kaikkea. Mikko: – Tosi hieno siitä tuli kiitos Tuomo Tuovisen. Että mitä kannattaa tehdä, jos levymme ei valmistu. Vielä pari kysymystä ja aletaan lopetella. Mikko: – Se on jämäkkä vastaus, pidetään se. Aleksi: – Se on vähän vaikeata, kun emme kuitenkaan tee huumoria. Tässä vähän irtaannuttiin bluesista. Että asiat sanotaan yksinkertaisesti. Minulla oli ajatus, että kun oli kappaleet Kekkonen, Jeesus ja Chief niin tässä olisi kolmihaarainen trilogia. Mikko: – Tuomo Tuovinen tekee musiikkivideon, niin onhan se hienoa. Haluatko sanoa jotain tähän. Petri: – Kyllä yleisesti huumori on myös meidän tekemisessä. Vähän toiseen suuntaan. Perustuu vahvaan tietämykseen ja opetteluun. Aleksi: – Se on... Kaikki on ties missä kuplissa. Mikko: – Tuli hirveä ihottuma sormiin siitä maalista. En tiedä onko se hyvä vai huono. Enemmän kuin ykkösellä. Tuoreita sävyjä ovat niin Chinaman Bluesin tummansininen kaiho, Forestin synkät varjot, Snow Snow Snow’n ääretön valkoinen, kuin Chiefin sateenkaarihattukin.” Mikko: – Mutta olisihan se huolestuttavaa, jos mitään uutta ei olisi tullut. On ollut tosi paljon helpompaa tehdä kaikkea muutakin. Mikko: – Mutta tuokin on tuollaista blues-tradition juttua. Kysytäänpä lopuksi vielä musiikkikysymys. Tuskaisia hetkiä: ”Tää kusee tää koko bändi tähän.” Muistan vielä, kun näin P-K Keräsen Telakalla. Mikko: – Kun ensimmäistä albumia alettiin tehdä, emme olleet juuri edes soittaneet yhdessä – saati mitään keikkoja. Mutta huumoriakin on monenlaista. Uutta albumianne tehtiin noin kaksi vuotta alkaen joulukuusta 2013. Kuplahan on nykyään muotisana. Ei sitä sen enempää lähdetä peittelemään. Voisiko sanoa ”isänmurhan” tarkoittavan teidän nyt toisella albumilla musiikillisesti ylittäneen esikuvianne. Aleksi: – Ei. Emme halunneet alleviivata päällikköyttä siinä. kää ja totesi lakonisesti: ”Tyyni on kuikan pelto.” Ja kuikka myös sopii hyvin meidän metsänkävijätyyliin ja saundiin. Mikko: – Monesti blues on – tai mikä ei olisi – tosi geneeristä musiikkia. Mikko: – Tärkeää on, ettei alleviivata. Yksinkertaisesti green screen -taustaa vasten kuvattu musiikkivideonne Ain’t So Young ohjaajanaan Tuomo Tuovinen voitti pääpalkinnon Oulun musiikkivideofestivaalilla. Petri: – Ei se välttämättä ole intiaanipäällikkö. väistämätöntä. Se on laajempi. Tulee muuten kainalopieru-osastoa helposti.” Talmud Beach lähestyy bluesin perinnettä viistosti. Petri: – Minulla on olo, että olemme livebändinä menneet eteenpäin. Aleksi: – Ihan jos ulkomuistista lähden hakemaan niin: ”Sanoisin, että äänimaisema on kirkkaan vihreä ja esikoista värikkäämpi. Sen verran saa tulla huumoria mitä tulee itsestään mukaan. Meillä oli varattu yhdeksi illaksi Lauttasaaresta green screen -studio. Soitto on helpompaa. Mielestäni jopa teidän sävellyksissä on pilke silmäkulmassa. Petri: – Sama tuli mieleen. Hieno lintu, ja sanonta kuvastaa myös hyvin albumin fiilistä. Semmoinen hyvin pienimuotoinen juttu. Vai mitä Aleksi. Se kyllä palautuu sinne vanhoihin blues-ukkoihin sitten. Uutta albumianne kuunnellessa huomaa tapahtuneen aika paljon. Myöhemmin tuli vielä se, että siinä on sekin taso, että siihen voi kuka tahansa kuka haluaa videon kanssa puuhailla niin voi muuttaa sitä. Petri: – Minäkään en koe, että me tehdään huumorimusiikkia, mutta minua viehättää naivismi. Musiikki on saanut uusia ulottuvuuksia ja sävyjä. Yötä myöden tehtiin. Mikko: – Mielestäni kaikessa hyvässä musiikissa on ainakin jonkun verran huumoria. Mikko: – Luulen, että se liittyy tuohon Aleksin kitaransoittoon, mikä on tosi omaperäistä ainakin korvaani. Miltä tuntuu. Älä kysy millä tavalla. Tai kilpailijoihin nähden pienimuotoinen. Meillä on sellainen vihreä kupla. Nyt mennään enemmän popin suuntaan. Mitäs sen jälkeen on tapahtunut. Musiikki on vain sivutuote siinä, syntynyt itsestään. Tai jossain Morphinen teksteissä. Aleksi: – Tämä ei ole vielä se levy millä ylitämme esikuvamme. Suutarin Anu teki meikit. Aleksi: – Mummo istui mökissä, katseli ikkunasta tyyntä järvenseltalmud beach -taitto.indd 39 3.3.2016 9.51. Vähän turhan kauan meni ehkä siihen tekemiseen kaiken kaikkiaan. Aleksi: – Aamulehden kriitikko Jussi Niemi taisi haistaa meiltä yhden coverin, joka soi about jokaisella keikalla. Petri: – Albumi tuntuu retrospektiiviltä. Petri: – Miten Aleksi muotoilit sen tiedotteeseen väreistä ja sävyistä. P-K sanoi minulle, ettei keskeneräistä voi julkaista – niin kauan tehdään, että tulee valmista ja sitten julkaistaan. Emme mistään löytäneet niin jouduimme maalaamaan. Petri: – Tarvitsimme vihreät soittimet siihen. Silloin hävetti enemmän keikoilla kuin nykyään. Ei tule pastissia. Miksihän sitä nyt sanoisi – oma kupla
Teksti: Mikko Merilinna ”Nykyään haluamme tehdä parempia levyjä kuin aikaisemmin, ja emme ole kiinnostuneita rokkitähtiunelmista.” RASKAUDEN RAJOJA VENYTTÄMÄSSÄ 40 SOUNDI deftones-taitto_d.indd 40 3.3.2016 9.54
Siinä, missä aiemmin kirjoitettiin ja nauhoitettiin albumi muutamassa kuukaudessa, nyt kestää vuoden tai kaksi. Ja mehän olemme itse asiassa PohjoisKaliforniasta. Ja jälleen uudet tuulet puhalsivat nimenomaan Kaliforniassa. – Kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä sitä pyrkii jotenkin keksimään oman tapansa tehdä musiikkia, kirjoittaa biisejä ja opetella soittamaan instrumenttejaan. – Deftonesissa meistä aina tuntui siltä, että olimme hieman ulkopuolella kaikesta, mitä muut tekevät. Yhtye on silti voittanut vaikeudet kerta toisensa jälkeen. Ne yhtyeet, jotka ovat selvinneet näihin päiviin nu metalin ensiaskelilta, esimerkiksi Linkin Park ja Korn, ovat kehittäneet jatkuvasti musiikkiaan ja etsineet uusia tapoja ilmaisuunsa. Olikin ilmeistä ja väistämätöntä, että tämän laajan ja keinotekoisen genren alle mahdutettiin myös Deftones, osittain Adrenalinen rap-vaikutteisten laululinjojen ja rumpali Abe Cunninghamin alati tanssittavan kompin kautta. Bay Arealla (San Franciscoa ympäröivällä metropolialueella) oli thrash metal -kuviot, ja Kaliforniassa tehtiin myös paljon funk rockia, hip hopia ja hardcorea. Ei ole sattumaa, että nämä merkitykselliset pop-aallot velloivat juuri Yhdysvaltain länsirannikolla. Ja sitten oli tämä siihen aikaan noussut uuden metallin skene, johon yritettiin niputtaa kaikkia keskenään erilaisiakin metallija rock-bändejä. Yritimme aina jotenkin erottua siitä musiikista, mitä kaikki muut soittivat. Yritimme jälleen vain tehdä kokoelman parhaimpia biisejämme. Levy levyltä mukaan on tullut enemmän elektronisia mausteita ja syntetisaattoreita, ja kitaran vire on laskenut säännönmukaisesti alaspäin – Go rella alavire on useimmiten hirmuinen. Niin nu metalin alkutahdit lyöneet Rage Against The Machine ja Faith No More kuin genren käytännössä yksin popularisoinut Korn olivat osavaltiosta kotoisin. Joten musiikilliset muutoksemme ovat ehdottomasti tapahtuneet luonnollisesti. Hip hop ja rap olivat kehittyneet old schoolin yli ja olivat menossa kohti maailmanvalloitusta, ja funkja punk-vaikutteinen rock oli esimerkiksi Red Hot Chili Peppersin ja No Doubtin kansainvälisten läpimurtojen kautta mainstream-yleisön korvanlehdillä. Pidämme taukoja sävellyssessioiden välillä, ja kun ideoiden kanssa ottaa aikansa ja niiden päällä istuu kauemmin, niistä tulee myös erilaisia biisejä. – Deftonesin hommiin vaikutti myös paljon se, että mehän olimme ja olemme yhä hyvin pienestä Sacramenton kaupungista kotoisin. Ja oli paljon nuoria muusikoita ja ihmisiä näiden bändien ympärillä, joilla oli tällainen sulatusuuniajattelu, Delgado muistelee. – Minusta se tuntuu Deftones-levyltä, Delgado lataa kun kerron, että mielestäni Gore on raskaampi, melodisempi ja rauhallisempi kuin yksikään aikaisempi Deftonesin tuotos. San Francisco ja Los Angeles olivat oikeastaan aika kaukana meidän ympyröistämme. Yhtye myös uhmaa musiikkiteollisuuden lainalaisuuksia: näin vaihtoehtoisella materiaalilla ei yleensä nousta stadionluokkaan, mutta niin vain Deftones on kiertänyt koko 2000-luvun USA:n suurimpia areenoita. Kaiken tämän välissä aloitteli levytysuraansa Deftones, joka toki oli jo kierrellyt osavaltion kuppiloiden nurkkia 1980-luvun lopulta asti. Deftonesin ilmaisussa ovat aina yhdistyneet groovaavat rumpubiitit, persoonallisesti sovitettu metallikitara ja solisti Chino Morenon ilmeisiä melodialinjoja ja tavanomaisia sanoituksia välttelevä tulkinta, joka yltyy välillä kuiskauksista ja spoken wordista suoraan kirkunaan. deftones-taitto_d.indd 41 3.3.2016 9.54. Carpenterin mukaan bändin muut jäsenet olivat aivan eri mieltä levyn suunnasta kuin hän. Tässä vaiheessa uraamme se on mielestäni mielekästä, Delgado sanoo. Deftonesin kitaristi Stephen Carpenter kertoi tuoreessa Ultimate Guitar -lehden haastattelussa, että ei saanut fiilistä uuden levyn kappaleisiin. Ilmeisesti yhtyeen nykyinen linja ei kaikkia asianosaisia miellytä. – Mutta se oli hauskaa ja erikoista aikaa. You know what I mean. You know what I mean. Miten tällaisella reseptillä on ylipäätään mahdollista lyödä itsensä kaupallisesti läpi. – Mielestäni nämä elementit ovat aina läsnä, jokaisella Deftonesin levyllä. LÄPIMURROSTA LAVATÄHDIKSI Deftones murtautui lopullisesti suursuosioon vuonna 2000 julkaistun Whi te Ponyn, yhtyeen kolmannen albumin –S SOUNDI 41 Suursuosiosta huolimatta Deftonesin rivit ovat rakoilleet niin keskinäisten kuin henkilökohtaisten ongelmien takia. Jos Deftonesin debyytillä näitä geneerisiä vaikutteita olikin, ne ovat jo pitkän aikaa sitten enimmäkseen karisseet. Miksi emme ottaisi riskejä, miksi emme kokeilisi venyttää ilmaisumme rajoja. ERIKOISTA METELIÄ Delgadon laiskanpulskean Kaliforniaaksentin taakse unohtuu helposti, että Deftones on eräs yhdysvaltalaisen rockin erikoislaatuisimmista bändeistä – ja on pysynyt pinnalla jo yli 20 vuoden ajan. Me yritimme myös koko ajan näyttää itsellemme ja muille, että emme olleet osa sitä, Delgado kertoo. Itse näin, että kaikki nuo laveasti nu metalia soittaneet bändit olivat yksinkertaisesti rock-bändejä. Grunge oli tehnyt heavy metalista vanhentunutta ja osoittanut särökitaran toimivan myös sisäänpäin kääntyneemmässä ilmaisussa. ure. Möreä ääni puhelinlangalla kuuluu Deftonesin kosketinsoittaja-dj Frank Delgadolle. Totta kai muistellaan vanhoja. KALIFORNIASTA KAJAHTANUTTA Deftonesin ensimmäinen albumi Adre naline ilmestyi vuonna 1995 mielenkiintoiseen musiikki-ilmastoon. Toki Delgado on leponsa ansainnut: Deftonesin yhdeksäs albumi Gore on valmis, eikä muuta voida tehdä kuin odottaa. NU METALIN VIEMÄÄ 1990-luvulla kehittyi myös edellä mainittujen grungen, hip hopin ja funkin ristisiitoksesta raskaan rockin uusi fuusio, usein mediateksteissä nu metalin sateenkaarikäsitteen alle niputettu suuntaus. You know what I mean. – Kun ihmisiä alkoi käydä enemmän keikoilla ja yhä useampia alkoi kiinnostaa meidän tekemisemme, siinä oli meille rajanvetojen paikka: taiteellisuuden ja kaupallisuuden, undergroundin ja mainstreamin välillä, ja niin edelleen, Delgado kertoo – Mutta meille kasvanut suosiomme merkitsi enemmän isoja esiintymisiä ja yleisempää hyväksyntää. Mies kuulostaa siltä, kuin olisi herännyt vastikään, vaikka kello Pohjois-Kaliforniassa käy jo iltapäivää. – Ja nykyään meillä on myös paljon enemmän aikaa levyjen tekemiseen. – Meistä oli ehdottomasti coolia olla bändi Kaliforniasta, länsirannikolta. Emme olleet aina kovinkaan hyviä luottamaan itseemme ja musiikkiimme. Ja niin me näimme itsemmekin. Ammensimme paljon vaikutteita kaikkialta tuohon aikaan. Mutta on tässä myös kysymys siitä, miksi meidän pitäisi tehdä joka levystä samanlainen kuin edellisestä. Tämä suuntaus oli havaittavissa jo Koi No Yokan -julkaisulla (2012)
Frank Delgado liittyi virallisesti Deftonesiin vasta kyseisen levyn sessioissa, mutta oli mukana tekemässä elektro-tehosteita jo debyytti Adrenalinella. Keikkasettiin päätyneiden Engine No. Debyytin tyylikeinot ovat vain hieman jalostuneemmassa käytössä, ja fokus on edelleen aggressiossa aikuisuuden kustannuksella. – Nuorena rokkarina sitä vain vetää keikkoja kolme kuukautta yötä päivää, ei mieti seurauksia eikä kuntoaan, Delgado pohtii. KUUNTELE: When Girls Tele phone Boys. Ultragroovaava rumpubiitti yhdistyy täysin saumattomasti Morenon lasia särkevään ulvontaan ja monimutkaisiin kitarasointuihin – ja silti tanssittaa. Sisältää yhtyeen uran kauneimman kappaleen Minerva. White Pony -kiertue veikin yhtyeen ensimmäistä kertaa ympäri maailmaa, muun muassa Suomeen, vuoden 2000 Provinssirockiin. Ja monet artistithan haluavat myös saada musansa myös radioihin. Yllättävää kyllä, tällä keitoksella murtauduttiin lopullisesti platinaluokkaan. Sepulturasta tuoreesti eronnut Max Cavalerakin vierailee. Kuulemma lähemmäs miljoonan studiokuluina ja huumerahoina maksanut huuruinen tuotos on itse asiassa hyvinkin tarttuva, yhtyeen kenties helposti lähestyttävin. Mutta karisma välittyy. Energinen, vihainen ja hieman hellyttävä debyytti, jonka tuotanto on transistori-Marshall-kitararoita myöten melkoisen alkeellista ja biisit raakoja kuin persikat. KUUNTELE: My Own Summer (Shove It). Hassua. Kalifornialaisista juuristaan ylpeä Deftones on karaistunut vuosien varrella kestämään myös karummat olosuhteet. Aikalaiskritiikit vaihtelivat mutta – Soundin demosetää lainatakseni – ehdottomasti parhaassa kolmanneksessa. – Onhan se niin, että jos soitat bändissä, haluat soittaa musiikkiasi mahdollisimman monelle ihmiselle. deftones-taitto_d.indd 42 3.3.2016 9.54. 42 SOUNDI SOUNDI 43 myötä. Around The Fur (1997) ENSIMMÄINEN VIITE laajemmasta läpimurrosta on yhä yhtyeen kenties rakastetuin, mutta ei täydellisin levy. Elektronista ja vihaista vaihtoehtometallia kuorrutettuna sillä kuuluisalla miljoonan dollarin kitarariffillä. Cunningham oli tuolla keikalla niin huonossa hapessa, että antoi kappaleiden välillä rumpupallillaan ylen. KUUNTELE: Root. 9 ja 7 Words -toivebiisien varjoon jäänyt prototyyppinen Deftoneskappale groovaavaa riffiä, raphenkistä säkeistöä ja tyylipuhdasta c-osaa myöten. Kenties Deftonesin tunnetuin kappale on toisiinsa huonosti istuvien metalliosien, hiljaisen ja meluisan suurempi summa, kuorrutettuna erikoislaatuisesti vaan ei laulattavasti tarttuvalla kertosäkeellä. Mutta me itse asiassa enemmän halusimme vain kiertää ja soittaa konsertteja, Delgado muistelee. White Ponyn valtavan rikas äänivalli oli – ja on yhä – kivitalon kokoinen. DEFTONES SO FAR Adrenaline (1995) AHKERA KEIKKAILU ja katutason suosio johtivat levytyssopimukseen Madonnan johtaman Maverick-yhtiön kanssa. KUUNTELE: Digital Bath. White Pony (2000) EHKÄPÄ 2000-luvun tärkein alt metal -levytys esitteli uudistuneen, rauhallisemman, dynaamisemman ja runollisemman yhtyeen, joka ei pelännyt shoegaze-, triphopeikä elokuvamusiikkivaikutteita. Biisissä ei ole rakennetta, ei päätä eikä häntää, mutta se riffi! Deftones (2003) JA SITTEN lähti lapasesta
Etenkin Morenolla oli ongelmia kovien huumeiden kanssa, ja musiikilliset erimielisyydet painoivat bändin harteita. KUUNTELE: Leathers. Ei ole salaisuus, että koko yhtyeen elinkaaren keskeinen kipupiste on ollut Morenon popimpi ajattelutapa suhteutettuna kitaristi Carpenterin metallisempiin kunnianhimoihin. SUOSIOSTA SUOHON 2000-luvun puoliväliin tultaessa Deftones oli syöksykierteessä. On hämmentävää, miten hienoja biisejä näin monessa liemessä keitetty ryhmä vielä pystyi saamaan aikaan. Nautimme toistemme seurasta ja hengailusta, yhdessä toimimisesta. – Tämähän on kuin avioliitto, ja olemme joutuneet sopeutumaan ja hyväksymään hankalia tilanteita uramme aikana, Delgado myöntää. Chengin viimeiseksi levytykseksi jäänyt Eros-albumi hyllytettiin luovien ristiriitojen seurauksena, eikä sitä ole vieläkään julkaistu. You know what I mean. Levy-yhtiön ääni langalla kertoo, että on viimeisen kysymyksen aika. – Nämä jutut ovat ehdottomasti tehneet meistä sen bändin, joka olemme nyt. Saturday Night Wrist (2006) PANIIKISSA OLLEEN yhtyeen erikoinen levytys, jolla tuottajaa vaihdettiin Bob Ezriniin, mieheen muun muassa Pink Floydin ja Alice Cooperin useiden levyjen takana. Kun kävi ilmeiseksi, ettei basisti toivu soittokuntoon, KUUNTELE: Hole In The Earth. Yhtyeen jäsenillä on sivuprojekteja, ja Deftones aktivoituu aina muutaman vuoden välein levyttämään ja kiertämään. Syksyllä 2011 Diamond Eyes -kiertue kävi Suomessa, ja Chino Morenon laihtunut, urheilullinen ja vapautunut habitus näytti läpäisevän koko yhtyeen rentoutuneeseen suoritukseen. Yhtyeen melodiatajun seuraavalle tasolle nostava, F-vireessä (lähes oktaavin perinteisesti viritettyä sähkökitaraa alempana) möyrivä eepos on kenties pakahduttavinta, mitä Deftones on saanut aikaiseksi. Kunnioitamme toisiamme. Cheng menehtyi sydämenpysähdykseen keväällä 2013 osoitettuaan ensin paranemisen merkkejä. Myös inhimilliset tragediat ovat kohdanneet Deftonesia: basisti Chi Cheng joutui vuonna 2008 auto-onnettomuuteen ja vaipui koomaan. – Sellaiset asiat, joita olemme käyneet läpi, hajottavat bändejä. Hankalan albumin vähiten hankala hittikappale on kaunis, hieman raskas ja rakenteessaan ei aivan täydellinen. Keväällä 2010 julkaistu Diamond Eyes -albumi on ehkäpä yhtyeen kaikkien aikojen hienoin levytys, ja päihdeseikkailutkin näyttävät taakse jääneiltä. En sano, että me olemme yhtään parempia käsittelemään tilanteita kuin muutkaan, mutta olemme yhä yhdessä. Rehellisesti, Delgado lopettaa. KUUNTELE: You’ve Seen The Butcher. ”Sellaiset asiat, joita olemme käyneet läpi, hajottavat bändejä.” deftones-taitto_d.indd 43 3.3.2016 9.54. – Luulisin, että siinä vaiheessa, kun musiikin tekeminen ei ole enää hauskaa, ollaan ongelmissa. Diamond Eyes (2010) SURU-UUTISISTA ja addiktioista toipunut paluulevy osui parhaimpaan mahdolliseen saumaan ja elvytti kuolemaa tehneen koneen. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Mutta sanoisin, että nykyään Deftonesissa oleminen on huomattavasti terveellisempää kuin vaikkapa 2000-luvun alussa. Kaikki Deftonesin jäsenet ovat yli 40-vuotiaita, ja yhtyeen ulkopuoliset elämäntilanteet ilmeisesti lisäävät keski-ikäisen rockmuusikon vastuullisuutta. Elokuvahenkinen tunnelmointi yhdistettynä lyijynraskaaseen säkeistöön ja melodiseen kertosäkeeseen on parasta, mitä ei niin kovin innostavalla levyllä on tarjota. Mikä saa yli 20 vuotta levyttäneen yhtyeen jäsenet heräämään joka aamu uuteen päivään. Haluamme vain nauttia ja soittaa, Delgado ilmoittaa ja jatkaa: – Mielestäni työetiikkamme on parantunut huomattavasti; se, miten teemme hommia, kun tapaamme ja työskentelemme yhdessä. – Jos sanon pari asiaa: ensinnäkin se on harmonia, joka meillä nykyään vallitsee. Ja meillä on myös yhä hauskaa yhdessä ja nautimme toistemme seurasta, mikä on hyvin tärkeää. Ja osaamme myös nykyään käsitellä ja lähestyä vaikeita aiheita paremmin kuin ennen, Delgado väistää selkeästi surullisen puheenaiheen. Vuonna 2006 tämä jännite oli kuitenkin sietämättömimmillään, ja huhuja bändin hajoamisesta liikkui. Deftonesin ilmaisu makaakin jossain The Smiths -tyylisen runollisuuden ja Panteran ruhjovuuden välissä. Nykyään olemme riittävän fiksuja emmekä aja itseämme kiertueilla loppuun, emmekä niiden ulkopuolellakaan. – Nykyään meillä on lapsia ja perheet, ja mietimme koko ajan, miten balansoimme perhe-elämän ja bänditouhut. UUDELLEEN SYNTYNEET 2010-luku on ollut Deftonesille uuden nuoruuden aikaa, vaikka edellä mainitut traagiset tapahtumat ovat jättäneet väistämättömän jäljen bändin psyykeeseen. Deftones värväsi aiemminkin bassossa tuuranneen Sergio Vegan vakituiseksi jäsenekseen. Lopputulema on jälleen kerran erilainen: miltei säröttömillä kitaroilla ja kristallinkirkkaalla tuotannolla kuorrutettu kokoelma keskenkasvuisia kappaleita. Koi No Yokan (2013) VÄISTÄMÄTÖN LÄSSÄHDYS upeaan edeltäjäänsä verrattuna, ja valitettavasti Gorealbumi jatkaa näillä samoilla, jokseenkin mitäänsanomattomilla ja itseään toistavilla poluilla, vaikka tekninen lähestymistapa tuotantoonsa on 2010-luvun Deftonesilla suvereenisti hallussa. – Nykyään haluamme tehdä parempia levyjä kuin aikaisemmin, ja emme ole kiinnostuneita niin sanotuista rokkitähtiunelmista
Mutta on miehellä todistetusti myös huumorintajua. Teksti: Mikko Meriläinen Vihasta syntynyttä taidetta Primal Screamin johtaja Bobby Gillespie on luovinut läpi vuosien päättäväisyytensä ja vihansa voimalla. K u v a: Sa m C h ri st m as 44 SOUNDI primal scream -taitto.indd 44 4.3.2016 8.59
Sinähän olet nykyään täysin kuivilla ja puhdas... – Kaikessa, mitä teemme tällä bändil lä, on vihaa ja kipua! Haluan, että kaikki muutkin tuntisivat sen saman kivun. Hänellä on esimerkiksi erinomainen kirja Heroes, jossa hän pohtii uusliberaalia kapitalismia sekä meidän nykyistä kulttuuriamme, tätä masennuksen ja itsemurhan aikaa. Kukaan ei siis tiennyt, että olin taiteellinen lapsi. Okei, te ette siis todellakaan ole niitä ”vain vintage kelpaa” tyyppejä. Screamadelica syntyi acid house ske nen ja ekstaasin synteesistä. Entä mikä luonteenpiirteesi on saa nut sinut jatkamaan näin kauan. – Oho, tuota täytyykin miettiä. 40 minuuttia sovitun ajan jälkeen puhelin soi. Hän pystyy tuo maan tähän tilanteeseen jotain järkeä, ja minun kaltainen ihminen todella tar vitsee sitä. Nautin siitä, kuinka Berardi selittää asioita. Hekottelen kohteliaan vaivautuneesti. Tekisi mieleni sanoa että viha, mutta ehkä se ei ole tähän sopiva vastaus. Se on itseasiassa todella kivulias albumi, tu tustu teksteihin ja ymmärrät. Jos sinun pitäisi valita, niin kumman ottaisit: kitaran vai syntetisaattorin. Aksentti tietenkin pal jastaa, että langan toisessa päässä on Bobby Gillespie aivan kuten pitikin olla. Se oli yksi niistä. Oliko roolin vaihto help poa. SOUNDI 45 ”Suurin osa meistä ei kuulu voittajiin vaan häviäjiin.” primal scream -taitto.indd 45 4.3.2016 8.59. – Ei, missään nimessä ei!, Bobby rea goi analyysiini. Heheh. – Mielelläni. okei, en pysty tämän parempaan! Kiitos tästä, sehän oli enemmän kuin pyysinkään. Bobby Gillespie kuvailee tuoretta Primal Scream -albumi Chaosmosista kivuliaaksi levyksi. On tärkeää pysyä mukana ajassa ja kehityksessä. ...mutta pystyisitkö erittelemään, et tä mikä vanhassa Primal Scream soun dissa oli huumeiden aiheuttamaa. Niinkö sinusta. Hämmennyn. – Hahaahaa, Bobby hörähtää väliin, enkä tiedä miksi. Evil Heat (2002) olisi puolestaan ”scifi electro rock’n’roll”. Albumi numero 11 tottelee happoista nimeä Chaosmosis ja on verevä jatko uskon bändiin palaut taneelle More Lightille (2013). – Totta, mä valitsen sen. Hienoja sanoja ne ovatkin. – No, ainakin se on selvää, että jos emme olisi käyttäneet ekstaasia, ei Screamadelicaa olisi koskaan syntynyt. – No, ehkä albumin eka biisi kuu lostaa vähän nuoruudeltamme, Bobby myöntää hetken nikoteltuaan. Oli miten oli, roolileikki on ohi ja haastatte lu voi alkaa. Okei, lupaan tehdä sen. Suurin osa meistä ei kuulu voittajiin vaan häviäjiin. Ja mikä hassuinta, ne samat tyypit eivät myöskään olisi suostuneet käyttä mään syntetisaattoreita silloin kun ne tulivat. – Yhteen sanaan en pysty, mutta sanoisin että ”ecstatic depressive rea lism”, Bobby lataa huolella harkiten. Musii killisestihan se on yllättävänkin iloinen ja kevyt. 53-VUOTIAS Bobby on johtanut Glas gow’ssa vuonna 1982 perustettua Pri mal Screamia läpi vuosikymmenten ja kourallisen albumeita. – Helppo valinta. On hyvä, että niitä asioita selittää joku joka on sitä vastaan, ennemmin kuin että tilannetta selittäisivät ne voit tajatyypit. Tiedätkö, lapsena minua vähäteltiin, minut mää rättiin jonnekin vitun kaatopaikalle 11vuotiaana koska en läpäissyt jotain koetta, millä olisin päässyt seuraavalla luokkaasteelle. Meillä on uskomattoman hieno luova kumppanuus. Ok. – Ajattelin pistää Oasiksen taas ka saan. Sinähän et ole aina ollut laulaja ja keulahahmo. – Sure, hit me! Jälkeenpäin minulle kerrotaan, että kyseessä oli jokin todella outo sekaan nus, ja Bobby oli luullut minun halua van itse asiassa jututtaa Noelia ja päät tänyt hassutella koko rahan edestä. – Ne tyypit eivät halua myöskään käyttää samplereita tai rumpukoneita, emmekä me ole koskaan kuuluneet hei hin. Myös uudella albumillanne. Pystyin sa maistumaan siihen. – Mutta se koskee vain uusinta albu miamme, hän huomauttaa ja aloittaa luettelon: – Esimerkiksi XTRMNTR (2000) voisi olla ”ecstatic paranoia”, Screamadelica (1991) olisi vain ”ecstacy”, Give Out But Don’t Give Up (1994) olisi ”heroin” ja Vanishing Pointista (1997) sanoisin että ”cinematic psychosis”. Entäpä More Light (2013)... – Huh. – Joo, todella helppoa. Sekä The Wa kessa että Mary Chainissa olin muiden bändeissä, mutta kun perustimme Pri mal Screamin, tajusin heti että haluan tehdä biisejä. – Kaikki ovat kuin sumussa, kukaan ei oikein tiedä, että mitä tapahtuu, pait si että asiat jotka tapahtuvat ovat pa hoja. Aloitit The Waken basis tina, ja The Jesus And Mary Chainissa soitit rumpuja. Mutta olisiko si nulla halua jutella Primal Screamista. Ih misten paha olo johtuu elämästä uus liberaalin kapitalismin alla. Pidän Franco Bifo Berar din kirjoista. Paljon huumeviittauksia siellä joukossa. P uhelinhaastattelu alkaa todel la omituisesti. Mutta älä kerro Liamille! Ok, en kerro. Vaikka täy tyy kyllä myöntää, että rakastin Mary Chainin rumpalina olemista! Kerropa, kenellä yksittäisellä henki löllä on suurin vaikutus siihen, että olet pystynyt luomaan näin pitkän uran. Pyydän Bobbya tiivistämään Primal Screamin olemuksen yhteen sanaan, mutta tietenkin saan vastaukseksi pal jon enemmän sanoja. Voisitko vielä lopuksi suositella minulle jotain sinua säväyttänyttä kirjaa. Uutuus kuulostaa paikoin 30 vuoden takaiselta madchestersoundilta. Tai no, eipä sittenkään, sehän on tietenkin (Primal Scream kitaristi) Andrew In nes. Miksipä ei. Happoinen elektrosoundi on vain yksi osa Primal Screamia. Se oli minulle paljon luonnollisempaa kuin olla rumpali tai basisti. – Moi, Noel Gallagher tääl lä! Miten menee?, kysyy ääni paksulla skottiaksentilla. Se viha ajaa minua edelleen tekemään taidetta. Yhtye on seilannut acid housesta rock’n’rolliin ja takaisin, ja onnistunut silti säilyttä mään tunnistettavan ytimensä. – Mut ta sekin johtuu siitä, että managerimme ehdotti, että ehkä meidän kannattai si tehdä muutama singleltä kuulostava kappale. – Tottahan toki, mehän naitimme rockin ja elektronisen musan!, Bobby huudahtaa. – Todellako. Ei se ollut yhtään vaikeaa, eikä laulaminen tai keulahahmona ole minenkaan tuottanut mitään ongelmia. – Me sotkimme ne kaksi tyyliä yhteen, se on meidän juttumme. Valitsisin pluginit! Koko uusi albumimme on tehty tieto koneella ja plugareilla. Ehkä se, että minä en koskaan anna periksi. Sinä et todellakaan päästä mua helpolla. Olen erittäin päättäväinen. Aina kin minun mielestäni levyllä on nostal giaa
Huhtikuussa odotus kuitenkin palkitaan, kun yhtye julkaisee lupaavasti nimetyn albuminsa Everything You’ve Come To Expect. Kahdeksassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, eikä vähiten ulkoisesti. – Biisien kirjoittaminen oli kuin olisin yrittänyt ripustaa keinua ajatuksiini. Oletko nähnyt, millaiset hiukset meillä on niissä kuvissa. Jo ensimmäisen The Age Of The Understatement -albumin (2008) aikaan nämä ystävykset antoivat melko värikkäitä haastatteluja, ja ensimmäisten minuuttien aikana totean vakavan ja syväluotaavan haastattelun olevan näiden herrasmiesten kanssa mahdotonta. Yhtäkkiä kuitenkin ilmasto muuttui, pilvet väistyivät ja näimme vihdoinkin yhdessä valon, Kane kuvailee. – Meillä ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa keskittyä tähän. 46 SOUNDI Teksti: Laura Vähähyyppä P iskuisen lontoolaishotellin aulassa näkyy muutamia toimittajia nauhureineen valmiina haastattelemaan The Last Shadow Puppets -kaksikkoa, Arctic Monkeysin nokkamiehenä tutuksi tullutta Alex Turneria ja soolouralle The Rascalsista lähtenyttä Miles Kanea. Tai siis emme kyllä ole, molemmat ratkeavat hysteeriseen nauruun. Kane parahtaa. Saatamme jopa olla hieman kypsempiä ihmisiä kuin olimme ensimmäisen levyn aikoihin. Arctic Monkeysin AM -albumi (2013) osoittautui maailmanlaajuiseksi menestykseksi, joten seuraavan The Last Shadow Puppets -albumin aloittaminen siirtyi aiottua kauemmaksi. Tiesimme kuitenkin koko ajan, että tämä päivä tulee. – Toki noihin aikoihin liittyy paljon hyviä muistoja, mutta olen erittäin tyytyväinen, että nuo vuodet ovat takanapäin, Turner jatkaa. Toimittajat muistivat kyllä kysyä tulevaisuuden suunnitelmistamme kaikki nämä vuodet, Turner hymähtää. – Kahdeksan vuotta! Niin pitkä aika! Miten olette muuttuneet. – Näytämme kauheilta noissa vanhoissa promokuvissa ja videoilla. – Emme oikeastaan suunnitelleet levyä ennen kuin aloitimme biisien kirjoittamisen toden teolla. M iles Kane ja Alex Turner olivat vasta uransa alkutaipaleella ensimmäisen levyn ilmestyessä. HYVÄÄ KUTINAA AHTERISSA The Last Shadow Puppetsin toista albumia jouduttiin odottelemaan kahdeksan vuotta. Ilmeisesti nämä muutamat kysymykset ovat olleet ensimmäisinä toimittajien huulilla viimeisten päivien ajan. Ajattelutapaamme on hieman vaikea selittää, Turner kiemurtelee. Pressipäiviä on takana jo useita, ja levoton väsymys paistaa yhtyeestä kauas. Kesän kiertue tuo rasavillin kaksikon ensimmäistä kertaa Suomeen Flow-festivaalille. Kaksikon inspiraation lähteiden kuvailu tuntuu olevan harvinaisen vaikeaa. – Olemme ehtineet tutustua paljon uuteen musiikkiin, se on varmasti vaikuttanut uusiin kappaleisiin. ”Kasvonaamio ja lasi punaviiniä toimii nykyään tarvittavana rentoutuksena.” last shadow puppets -taitto.indd 46 3.3.2016 9.55. Mitä te olette tehneet?, miehet huudahtavat yhteen ääneen. – On helpompaa antaa ihmisten tehdä itse omat johtopäätöksensä. Lattiaan vilkuilun, hyräilyn ja epämääräisen muminan jälkeen Turner ja Kane päätyvät hieman vaivaantuneeseen röhö nauruun. Kun katsoimme yöhön, ja pohdimme, miten ajattelimme joistain tytöistä
SOUNDI 47 Alex Turner ja Miles Kane ovat kotiutuneet hyvin uuteen kotimaahansa Yhdysvaltoihin. Los Angelesissa ei Brittein saarten tihkusateita kaipaa. K u v a: Z ac h er y M ic h ae l last shadow puppets -taitto.indd 47 3.3.2016 9.55
”Kuvittelin että buukatessamme studion Rick Rubin tulee mukana kaupan päälle.” K u v a: Z ac h er y M ic h ae l last shadow puppets -taitto.indd 48 3.3.2016 9.55. – Toivottavasti vastaavia uranuurtajia tulee vielä, ainakin haluaisin uskoa niin. Heitä yhdistävät vanhat suosikit, samanlainen huumori ja asenne elämään. Tässä vaiheessa keskustelua on enää lähes mahdotonta saada Alex Turneria ja Miles Kanea pysymään asiassa. En ollut päässyt Stompiin, joten olin hieman etsimässä itseäni, Kane jatkaa. Kun parhaat ystävät sulkeutuvat samaan tilaan pidemmäksi aikaa ei hauskanpidoltakaan voida välttyä. Silkkipyjama ja Netflix, siinäpä muuten vasta yhdistelmä, kannattaisi sinunkin kokeilla, Turner vinkkaa. – Tietysti katsomme myös Boris Beckerin suurimpia hetkiä nauhalta, Kane repeilee. Ehkä me olemme ne seuraavat esikuvat. – Minä vastaavasti kuvittelin, että buukatessamme studion Rick Rubin tulee mukana ikään kuin kaupan päälle, Turner sanoo ja jatkaa virnistellen: – Arvaa miten yllättynyt olin, kun kävelin sisään ja siellä seisoikin James Ford (Arcarde Fire -tuottaja) jälleen kerran! Näyttelin, etten ole lainkaan yllättynyt, kunnes jouduin kuiskaamaan Milesin korvaan ”missä ihmeessä Rick on?” T urner ja Kane ovat vihjanneet, että luvassa on albumitrilogia, jonka kolmas osa olisi jo osittain kirjoitettu. – Käymme melko usein kotona. David Bowien mainitseminen saa välittömästi kaksikon keskittymiskyvyn palaamaan. – Roikuit katonrajassa, ja huusin että mitä teet, korjaatko televisiota. – Emme tietenkään itse osaa ajatella Bad Habitsia mitenkään erikoisena. Kumpikaan ei myönnä kaipaavansa saarivaltion ilmastoa, mutta perhe ja ystävät aiheuttavat välillä koti-ikävää. Kane ja Turner myöntävät palanneensa Bowien tuotantoon hyvinkin ahkerasti suru-uutisen jälkeen. Myös tarina heidän ensikohtaamisestaan on vähintään mielenkiintoinen. Turner höpöttää. Kaksikko myöntää valinneensa kappaleen juuri yllätyksen vuoksi. Ikävä kyllä – olen odottanut patsaani julkistusta jo vuosia, Turner virnistää. Kumpikin on maininnut artistin toiseksi suurista inspiraation lähteistään The Beatlesin rinnalle. Siellä kukaan ei kiinnitä meihin mitään huomiota, saamme oikeasti vain rentoutua, Kane vakavoituu. 48 SOUNDI SOUNDI PB E verything You’ve Come To Expect -albumin ensimmäinen single on koko levyn linjasta melkoisesti poikkeava Bad Habits. Toimittajia vedättävät ystävykset väittävät elävänsä nykyään seesteistä elämää verkkareissaan. Ahterissasi?, Kane heittää. En unohda sitä hetkeä koskaan! Missä se edes oli. Tai veistos, Turner hihittelee. Haastattelu päättyy jälleen hallitsemattomaan nauruun. – Emme lue palautteita kovinkaan usein, emmekä ole kovinkaan aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Turner ja Kane myöntävät, että ajatus musiikin tekemisestä yhdessä kypsyi melko nopeasti tuttavuuden alun jälkeen. Tukholmassako. Mutta se on itseasiassa romaani. Uusi albumi nauhoitettiin Malibussa Rick Rubinin Shangri-La-studioilla. Olemme eläneet senkin kappaleen kanssa jo niin pitkään, että meille se on vain biisi muiden joukossa. Olemme siis onnellisen epätietoisia siitä, mitä mieltä ihmiset tekemisistämme ovat. Melkoisia velikultia. Se oli niin kaunista, Kane hihittelee. – Missä kohtaa tunnet sitä kutinaa. – Ei meidän fanejamme ainakaan voi syyttää, jos he yllättyivät tällaisesta kappaleesta, Kane heittää. – Emmekö me ole suunnitelleet kitaraa?, Kane jatkaa. Pitäisi varmaankin olla enemmän yhteydessä faneihimme sosiaalisen median kautta mutta musiikin pitäisi riittää, hän jatkaa. – Se oli varmastikin The Soundtrack Of Our Livesin keikalla. B rittikaksikko on kotiutunut Los Angelesin aurinkoon hyvin. Nyt miehet väittävät kirkkain silmin elävänsä melko rauhallista ja seesteistä elämää kiertueiden ulkopuolella. Olemme itse siitä hyvinkin innoissamme, siitä tulee hyvä kutina, Turner pohtii. – Ajattelen usein noita sessioita ja vain itken. – On mukavaa palata tuttuihin maisemiin. – Kasvonaamio ja lasi punaviiniä toimii nykyään tarvittavana rentoutuksena. Kanen ja Turnerin ilmeistä päätellen tällä tarinalla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. – Tässä syy miksi kaikki on kestänyt niin kauan: olemme kaivertaneet kolmatta osaa puun runkoon jo vuosia, Turner kuittaa lähes vakavalla naamalla. Stressitön sivuprojekti antaa mahdollisuuden keskittyä vain musiikin tekemiseen ilman ulkoisia paineita. Mikään ei ole juurikaan muuttunut. – Olemme suunnitelleet jo kolmatta osaa. Kaksikko välttelee aiheeseen liittyviä kysymyksiä mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Aika velikultia. Tarinat kertovat nykyään Los Angelesissa asuvan kaksikon järjestäneen villejä juhlia asunnoillaan molempien asetuttua samoille kulmille. Ystävät lopettavat toistensa lauseet, puhkeavat välillä lauluun tai eivät saa naurultaan sanaa suustaan
UUTTA METELISSÄ! Meteli tulostus.indd 49 4.3.2016 10.45. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
Me tehtiin Redin ja Kirklandin kanssa satoja keikkoja Suomessa ja ympäri Eurooppaa ja kun Bluesin soihtua kantamassa 30-vuotias Wentus Blues Band vie Louisiana Redin ja Eddie Kirklandin perintöä eteenpäin. Viime vuosina Teksti: Jussi Niemi joukosta poistuivat muun muassa Louisiana Red (1932–2012) ja Eddie Kirkland (1923–2011), joiden rinnalla olemme kaikki pullamössöä. . 50 SOUNDI SOUNDI 51 J os minä määräisin, jokainen nuori valkoinen bluesmuusikko pantaisiin jonkun vanhan mustan bluesmiehen tai -naisen henkilökohtaiseen oppiin. Meidän onneksemme molemmat ehtivät näytellä olennaista osaa kokkolalaisen Wentus Blues Bandin koulutuksessa. Todellinen blues tulee paljon syvemmältä kuin 12 tahdin kierrosta tai tietyistä fraaseista. Ikävä kyllä alkuperäiset konkarit alkavat käydä vähiin. Siksi me pidettiin muutaman vuoden paussi, että Redin, Eddien ja muutaman muunkin meidän mentorin kuoltua meillä oli takki aika tyhjä. Kuva: Johan Hagström wentus blues band -taitto.indd 50 3.3.2016 9.58. Siten heille siirtyisi jotain, mitä on vaikea omaksua levyiltä, vaikka kuinka oppisi niiden muotokielen. Orpona kasvaneen Redin isän tappoi Ku Klux Klan, Kirkland syntyi Jamaikalla 12-vuotiaalle äidille niin kammottavissa oloissa, että molemmat lähettiin ”parempiin” oloihin USAn Syvään Etelään, missä Edin päähän myöhemmin ammuttiin pysyvä reikä hänen ollessaan Otis Reddingin bändiliideri, ja sitä rataa. Kuuluisten yhteistyökumppaneiden kuoltua Wentus Blues Band teki tuoreen Lucky Strike Mama -albuminsa täysin omin voimin. Näille miehille blues oli luonnollinen tapa purkaa rankkoja kokemuksiaan, sanokaa sitä vaikka vaistomaiseksi terapiaksi
Sitten me pidettiin kokous, jossa todettiin, että noi äijät jätti ihan oikeasti meille jonkinlaisen perinnön, ja että meidän pitäisi nyt vuorostaan viedä sitä eteenpäin nuoremmille polville. Edin ja Redin tärkein oppi oli, että todellista bluesia soitetaan aina spontaanissa vuorovaikutuksessa tilanteen ja soittokavereiden kanssa ja ehdottomasti omana itsenä. Niko ja Juho täydentävät, että maalaispoikina heidän oli helppo olla vanhojen miesten kanssa. Robban jatkaa: . Ensin kovempien solistien taustalla (molemmat muun muassa John Lee Hookerin kanssa) ja vasta kunnolla aikuisena omillaan, neljän kympin pyykille tulevat jätkät selittävät yhteen ääneen. Me vaivuttiin Nikon kanssa transsiin. Kireät teryleenihousut paljastivat varustuksen todella selvästi. Nyt on sellainen fiilis, että tietää jo aika hyvin mistä on kysymys eikä tarvitse ajatella jotain fraaseja, tai että ”laulan nyt bluesia”. . Naiset alkoi aina ensin tuijottaa ja sitten punastella samalla kun niiden miehet kävi kumman kireiksi. Aikaisemmin ajattelin laulaessani tietyssä boksissa olemista, mutta nyt en enää kelaa tollasia muotoseikoja. Joskus Red sanoi yhtäkkiä, että nyt vedetään reggaeta. Päinvastoin kuin nuoremmat kaupunkilaiset, he olivat tottuneet menemään metsälle, tekemään töitä ja jopa ryyppäämään setiensä ja vaariensa kanssa. Kokonaisvaltainen juttu Kauas on kuljettu siitä, kun kehiin lähdettiin ensin Stevie Ray Vaughanin, Eric Claptonin, Peter Greenin ja myöhemmin Fabulous Thunderbirdsin innoittamina. Sitten mukaan pyydettiin jo Mick Tayloria (John Mayall, Rolling Stones), Duke Robillardia (Dylan, Waits), Phil (Buddyn veli) Guyta ja Carey Belliä (Chicagon johtavia harpisti/laulajia). Se oli siellä kuin lapsi karkkikaupassa. Nyt vasta meillä oikeastaan on sellaista elämänkokemusta, että meillä on tosissaan kanttia siihen. . . Säkeistöjä tuli ihan loputtomasti. Riffi ja tempo saattoi olla aivan toisenlaiset. 50 SOUNDI SOUNDI 51 ne lähti, oli pakko vähän vetää henkeä ja sulatella, Wentuksen basisti Robban Hagnäs tilittää keittiössäni bändin laulaja Juho Kinaretin ja kitaristi Niko Riipan kompatessa kaveriaan. Mä todella toivon, että me pystytään tekemään niin edes jotenkin kunnialla. Mitä rankemmaksi tarina kävi, sitä vuolaammin Red itki laulaessaan. Sitten se äkkäsi 12-kielisen ja alkoi heti vetää sillä jotain vanhaa vankilalaulua. olleen aina mukana mojo (pieni pussillinen John The Conqueror -juurta) ja pieni enkelipatsas, jota hän kerran poikien ihmetykseksi ”latasi” eräässä kirkossa pitämällä sitä pitkään samanlaisen ison patsaan vieressä. Laula omalla äänelläsi En voi olla kertomatta jätkille, miten Kirklandin viimeisellä Wentus-kiertueella seisoin aivan hänen edessään ihmetellen, onko äijällä hyvänkokoinen kurkku toisessa puntissa. ja kertoo, kuinka Saksassa tullimiehet panivat koko bändin riviin ja tekivät heille ruumiintarkastuksen. Kyllä sieltä tuli äkkiä palautetta, jos me harhauduttiin väärille poluille, Niko nauraa ja Robban täydentää yhteissoiton olleen alussa erittäin haasteellista. Onneksi he eivät löytäneet Edin vakioaseita, erotusnauhalla päällystettyjä teriä. Joskus se piruuttaan näytti naisille käsillään, että tän mittainen se on. Se oli normaalia arkea heille. Kerran oltiin Redin kanssa kolmestaan studiolla, Red, Niko ja minä. Homma toimi aina vain paremmin, mutta syvimmälle päästiin Redin ja Edin kanssa. Niko: . Sitä ne aina sanoi. Mutta kyllä me siinä kasvettiinkin. . Virkailijat olivat ihmetelleet Edin patsasta ja pussia. Nyt samaa prosessia jatkaa tänä vuonna 30-vuotispäiviään juhlivan Wentus Blues Bandin uusi Lucky Strike Mama -albumi, jolla ei kuulla lainkaan vieraita. Kokemuksen intensiteetti oli Edillä ja Redillä omaa luokkaansa. Homma ei meinannut yhtään edistyä, koska Red oli niin tohkeissaan kaikista soittimista, joita siellä oli. Lopulta Ed suuteli patsastaan, kosketti sillä mulkkuaan ja pani sen tyytyväisenä taskuunsa, Juho kuvailee – Kirklandilta jäi 72 lasta . Eikä ne juuri koskaan sanoneet mikä biisi seuraavana tulee. Eero Raittisen ja Jukka Tolosen kaltaisista suomalaisista laajennettiin ensin Ruotsiin (Sven Zetterberg) ja Norjaan (Hungry John). . Wentus Blues Bandissa huomattiin, miten usein soitto sai molemmilla kyyneleet valumaan niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Ei se halunnut mitään soolosettiä. Red ja Ed tuli sellaisesta maailmasta, että niiden mukana peliin tuli näkymätön ulottuvuus, voodoo, Niko selittää ja paljastaa Edillä – joka nuorena oikeasti oli tehnyt tienristeyksessä yöllä voodooseremonian anoakseen pirulta suvereenia soittotaitoa . Levyn tekeminen oli tosi mukavaa. Mutta Ediä ei ujostuttanut. Sille ja Edille musiikki oli täysin kokonaisvaltainen juttu. Koko kolmikko räjähtää nauruun ja alkaa kilvan selittää, kuinka paljon huvia he saivat siitä vakioilmiöstä, kun ihmiset tanssivat lavan reunassa ja huomasivat saman. Niko: . ”Naiset alkoi aina ensin tuijottaa ja sitten punastella samalla kun niiden miehet kävi kumman kireiksi.” wentus blues band -taitto.indd 51 3.3.2016 9.58. Tämän murahdettua niiden olevan ”piru ja enkeli yhteistoiminnassa” ja ”mojoni”, tyypit olivat vain pudistelleet päätään H-moilasina. Tätä perinnönjakoa valotti jo mahtavan maanläheisellä lämmöllä kovia vieraita kuhissut Family Meeting -dokumenttielokuva. . Ihan samalla tavalla muuten teki Red ja Edkin aikanaan. Ne alkoi vaan soittaa ja meidän piti osata hypätä mukaan. . Älä yritä laulaa niin kuin joku muu, laula omalla äänelläsi, omista kokemuksistasi. Redin ja Edin kanssa ei pelkästään soitettu, vaan vietettiin paljon aikaa muutenkin, Robban kertoo. Meillä oli sellainen fiilis, että nyt meidän kuuluu tehdä tätä omillaan. . Siinä tajusi konkreettisesti, miten syvä juttu musiikki Redille oli, Robban muistelee päätään ihmetyksestä pudistellen. Siihen sisältyi ihan kaikki ja se tuli ulos aina niiden persoonan kautta. Silloin mä ajattelin, että, jumalauta, me ollaan maailman paras bluesbändi! Juho paljastaa saaneensa lauluunsa uudenlaista varmuutta vanhoilta jääriltä: . . Alussa mä ajattelin aina Redin ja Edin kanssa, että mun täytyy varoa, etten vaan mokaa sitä niiden hienoa juttua, mutta myöhemmin me oltiin kuin perhe. Ikärasismi ei tullut väliin. Kaikilla oli ideoita ja niitä kehiteltiin yhdessä. Muistan jossain Saksassa, kun poikettiin johonkin kahville, kuinka hyvä fiilis meillä oli. Se soitti yksin (silloisessa kotimaassaan) Saksassa koko ajan ja halusi vastapainoksi soittaa nimenomaan bändinä. Vieraileviin solisteihin päädyttiin käytännön syistä, kun bändin silloinen, muita vanhempi laulaja alkoi perhesyistä estyä keikoilta. Kaiken tuon jälkeen tää uusi levy lähti syntymään tosi luonnollisesti. Antaa vaan mennä, ja sen takia lavalla oleminen on entistä kivempaa. Samoin tien päälle lähteminen on nyt tuntunut todella hyvältä, että nyt me tehdään just sitä mitä meidän pitääkin tehdä. Oli soitettu tietty biisi tietyllä tavalla, mutta seuraavana iltana se vedettiinkin ihan eri tavalla. Kun Redin kanssa alettiin, me ajateltiin, että se vetää akustisen soolosetin, sitten me vedetään oma setti ja lopuksi jammaillaan yhdessä, mutta Red painotti heti haluavansa olla ”bändin jäsen”. Aika pian me Redin kanssa huomattiin, että nyt tässä vaan on jotenkin enemmän syvyyttä
52 SOUNDI SOUNDI 53 Teksti: Kaisla Leveelä Kuvat: Jaakko Niemelä Jokaiselta bändiltä löytyy omat treeni kämppä tarinansa. Romanttinen mielikuva saattaa hyvinkin pitää paikkansa niiden onnellisten yhtyeiden kohdalla, joilla on kelvollinen bändikämppä käytössään. punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 52 3.3.2016 10.07. Oululaisen Punaisen Kuningattaren Periaate -progebändin sitkeä taistelu omasta punaisesta mökistään ansaitsee tulla kerrotuksi. Bändikämpiksi valikoituvat yleensä vanhat rakennukset, joiden olemassaololle muutama eri ihmistyyppi on luonnollinen uhka. Ihmisen parasta aikaa, väittävät. Huomattavasti yleisempi bändikämpän kuolinsyy on kaupungin kaavoittaja, joka näkee talovanhuksen paikalla mieluummin uuden puiston, parkkipaikan tai liiketilan. Noihin hetkiin kiteytyy soittamisen ihanuus, yhdessä oleminen ja musiikin luomisen sietämätön keveys. Talo purkuun ja tontti hyötykäyttöön. Asbestilla vuorattu ja homeitiöillä tapetoitu rotanloukku ajaa toki asiansa tyhjää parempana treenitilana, mutta ihmisen paras aika kuulostaisi liioittelulta. Huono-onninen taloparka saattaa palaa poroksi pyromaanin tulitikkuleikin ja sairaan päähänpinttymän seurauksena. ikäli muusikoihin on uskominen, niin ihmiselon onni ja autuus löytyvät treenikämpällä vietetyistä hetkistä
– Mökin omistaja sai ukaasin kau pungilta, että mökki pitää purkaa tai siirtää. Se huokuu lämminhenkisyyttä ja on irrallaan kaikesta. – Olimme molemmat basistimme Petri Miettisen kanssa Pikisaaressa koulussa. Tarkkasilmäi nen katsoja saattaa katon harjalta nähdä puiden lomasta palan merta ja poukamaa. oska rakennuksen purkami nenkaan ei ole ilmaista, sai Punaisen Kuningattaren Pe riaate mökin omistajat luovutta maan mökin yhtyeelle. – Lennettiin jostain syystä pihal le koulun kämpästä. Punaisen Kuningattaren Periaate tapailee mökissä ensias keliaan, kunnes omistaja ilmoittaa häädöstä. Saatiin koululta soittotila, kun lupasimme soittaa joulujuhlas sa jotain huttua, Niemelä kertoo. – Opeteltiin soittamaan, teke mään biisejä, tehtiin keikkoja ja jul kaistiin eka levy vuonna 2012. Tuo edellä mainittu mökki si jaitsee Oulun laitamilla. Rakennuksen erikoisuu tena mainittakoon, että toisesta päädystä katsottuna se näyttää ko vin matalalta, toisesta vastaavasti järkyttävän korkealta. Varauksetonta kannatusta idea taistosta mökin puolesta ja kaupun kia vastaan ei yhtyeen jäsenistöl tä saanut. Päätettiin tapella vastaan ja koittaa tehdä edes jotakin. Kaupunki halusi kaikki ulko puoliset toimijat pois tonteiltaan. pääkaupunkiseudun Pääkaupunkiseudulla Rock Academy -hanketta toteuttavat pääkaupunkiseudun nuorisoja kulttuuritoimet yhteistyössä Elmu ry:n ja Velmu ry:n kanssa. Todennäköi sesti sen takia, että asuin siellä. munstadi.fi Rock Academy -bändikatselmus Gloriassa 6.–7.5. Tehtiin suullinen sopimus ja luvattiin mak saa satanen kerran kuussa omista jan kouraan. Rakennuksen siirtäminen olisi ollut niin tyyristä ja älyvapaata toimin taa, että mökin omistaja kal listui antamaan hyväksyntänsä pur kutuomiolle. – Heillä ei ollut halua tapella asiasta. Jaakko Niemelä, Oulussa vuoden 2002 tietämillä perustetun Punaisen Kuningattaren Periaatteen johto hahmo, on saanut kokea puretun bändikämpän kohtalon peräti vii desti. Vahvat déjàvukoke mukset väristelivät etenkin Jaakko Niemelän kehossa. Niinpä he lahjoittivat mö kin, tehtiin asiaankuuluvat paperit ja entiset omistajat pääsivät helpot tuneina talosta eroon. Omilla tolpillaan mökki on seisonut viimeiset 80 vuotta. – Jollain helvetinmoisella vilunki konstilla onnistuttiin pääsemään mökkiin takaisin. alataan auvoisesta nykyhet kestä 13 vuotta ajassa taakse päin. Sen pihamaa ta koristavat marjapuskat ja komea kuusiaita. Taas kerran pitäi si aloittaa kaikki uudestaan, ja men nä johonkin helevetin rotankoloon. Niin kuin elämässä yleensä tapaa käydä, ei niin paljoa pahaa, että ei jotakin hyvääkin tapahtuisi. Yksi tosin säästyi lopul liselta tuholta, kun se siirrettiin Ou lusta Tukholmaan, Niemelä huokaa. Debyyttilevyn jälkeen tummia pilviä alkoi kasaantua niin mökin kuin yhtyeen yläpuolelle. Täällä on sellainen takapihamainen tunnel ma, tunnelmoi yhtyeen tukikohtaa laulaja Mokka Laitinen. Po rukkaa tuli ja meni, mutta ydin py syi samana. Jotain pusikkoa siihen tilalle oli kaa voitettu. #rockacademyhev Huomio punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 53 3.3.2016 10.07. – Kaikki kämpät ennen ”mökkiä” on purettu. Se on pie ni ja kaunis punainen mökki, jonka tarkempia koordinaatteja yhtye ei tahdo julki pitkäkyntisten pelossa. Koska mökille ei juuri muuta käyttöä ollut, vuokra sivat omistajat sen meille. Punaiseen mökkiin paluun jäl keen rupesi bänditoiminta aktivoi tumaan askel askeleelta eteenpäin. – Mökki on pieni lehto kaiken pe rällä. – Kyllä siinä takauma nousi pin taan kaikista edesmenneistä pure tuista treeniksistä. bändit Rock Academyn bändihaku 1.3.–30.4.2016 Hae mukaan toiselle kaudelle! rockacademy. Mi nulla ei ollut siihen aikaan muuta kämppää. – Perkussionistimme Jallu oli jo etsimässä uutta treenistä ja totesi päätään pyöritellen, että mihin pas kaan olet kätesi tunkemassa, Nie melä naurahtaa. Oulun kaupunki uudelleen kaavoitti mai taan, ja tontti, jolla mökki järkähtä mättömästi oli seissyt läpi vuosi kymmenten, kuului kaavoitettavien joukkoon. 52 SOUNDI SOUNDI 53 ”Alueella oli vissiin porukkaa, joka ei pitänyt siitä kuinka asiat kehittyivät meille mieluisiksi.” Oululainen proge yhtye Punaisen Kuningattaren Periaate on näh nyt kiitettävästi vaivaa säilyt tääkseen sievän treeni mökkinsä. Riemu uudesta treeniksestä jäi lopulta lyhytaikaiseksi
Tilanne vaati ratkaisun ja ensimmäistä kertaa elämässään yhtyeen jäsenet joutuivat kysymään itseltään kysymyksen: Miten sähköä hommataan. Selailtiin niitä tuomiokirjoja tunteja ja tunteja. Tämän jälkeen haastattelin muutamia alueel la asuneita vanhoja ihmisiä. Sillä välin kun bändi aloitteli omaa taistoansa kaupunkia vastaan ja mietti seuraavaa siirtoaan, teki Oulun kaupunki ensimmäiset peliliikkeensä. Sattui olemaan lähellä, ja kävi kaivamassa meille montun. Herra kaivoi kartan esiin ja pyysi näyttämään mökin sijainnin. Ei meillä tietty sitäkään rahaa ollut, joten varattiin aika pankkiin lainaneuvotteluihin. Hän vei asian rakennussuojelulautakuntaan, ja siitä asiat etenivät hiljalleen siihen pisteeseen, että Oulun kaupunki päätti mökin säilyttämisen olevan aiheellista, Niemelä kertoo. Ihan helvetin kylmä siellä oli, Laitinen ja Niemelä muistelevat. – Yritimme löytää mökin rakennuslupahakemusta. Petrin kanssa marssittiin suurin toivein pankkiin. – Sehän oli tosi jees! Mutta alueella oli vissiin porukkaa, joka ei pitänyt siitä kuinka asiat kehittyivät meille mieluisiksi. Kaikessa rauhassa bändi selvitteli rakennussuojelun perusteita, infosi tilanteesta monia eri tahoja ja kahlasi lävitse maistraatin tuomiokirjoja. Yksi kirja on noin 20 senttiä paksu ja ohutta, miltei läpinäkyvää paperia. Arkisin mökin lämmityksestä vastasi lähinnä Oulussa asuva yhtyeen basisti Petri Miettinen. Halusimme istuttaa päättävään tahoon viisauden siemenen, jotta he itse tajuaisivat vanhojen rakennusten suojelemisen olevan hyvä idea. – Kun levyt päätyvät nykyään Youtubeen, niin kelattiin tehdä elävää kuvaa pelkän levynkannen sijaan. – Ei se onneksi ihan älyttömästi ollut. – Kävi katsomassa mökin ja totesi rakennuksen olevan täydessä tikissä. punaisen kuningattaren -taitto_d.indd 54 3.3.2016 10.07. Ei mennyt kuin alle viikko, ja sähköt tuli. Levyn julkaisi Svart Records syyskuussa 2015. Onnetar astui kuvaan ja yllättävä taho antoi bändille lainan. Sen seurauksena meiltä katkaistiin sähköt. Eihän me päästy edes sinne koppiin asti keskustelemaan, kun ne nauroivat meidät jo pihalle, Jaakko Niemelä muistelee episodia. Maksetaan kyllä. Jostakin syystä minun on helppo samaistua, Niemelä paljastaa tulevasta. – Sanottiin, että tarvitaan sähkölinja. He muistelivat, että mökki on ollut siinä aina, Niemelä kertaa tutkimustyötä. Yhtye päätti, että ei maksa vaivaa ruveta kovaäänisesti meuhkaamaan mökin puolesta. Sillä ei ole ilmeitä, se ei sano mitään ja se ei tee mitään. Äijä tarttui puhelimeen ja soitti Kaleville kysyäkseen missä tämä on. Koko toissa vuoden bändi eli omassa mökissään ilman sähköä. Pienen pähkäilyn jälkeen yhtyeen jäsenet tajusivat, että mökille pitää vetää sähkölinja. – Saatiin näin järjestettyä, että toimintaa on seinien sisällä koko ajan. Plärättiin 1900-luvun alkuun asti, mutta mistään ei löytynyt mitään. Hän totesi, että eihän tämmöisiä rakennuksia voi selvittämättä purkaa. Elokuva on episodimainen ja siinä haahuilee Skeletor-naamariin pukeutunut hahmo keräilemässä elämänsä rippeitä. – Ensin lampsittiin naapuriin kysymään, että saadaanko vetää teiltä sähköt mökkiimme. Päätöksen jälkeen allekirjoitettiin uusi tonttivuokrasopimus, joka lohkaisi mökille palan maata. ”Halusimme istuttaa päättävään tahoon viisauden siemenen, jotta he itse tajuaisivat vanhojen rakennusten suojelemisen olevan hyvä idea.” Saadakseen purku-uhan alla olevan treenikämppänsä aktiiviseen käyttöön tarjosi Punaisen Kuningattaren Periaate omistukseensa siirtynyttä rakennusta työtilaksi taiteilijoille ja treenikämpäksi muillekin yhtyeille. ieto mökistä levisi ja lopulta yksi henkilö museoviraston puolelta kiinnostui asiasta. Vuoden jälkeen hän rupesi hajoamaan tilanteeseen ja kertoi, että ei jaksa enää istua uutta talvea pimeässä mökissä klapeja polttamassa. Vii sottiin, että tuossa. – Tietty se oli hirveä pakkastalvi. – Ei haluttu mennä meuhkaamaan barrikaadeille, että tyhmät, ei saa purkaa. – Ei voi sanoa että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta tämä hetki on hyvin. Entä mikä on mökin kohtalo tällä hetkellä. Kaupunki kait halusi näyttää aktiivisuutensa asiassa, Niemelä muistelee. 54 SOUNDI SOUNDI PB Ajattelivat varmaan, että hipit joutuvat purkutöihin omin kätösin. Lähistön risukoilla ja puretun varaston seinälaudoilla saatiin tupa pidettyä lämpöisenä. Samalla pysyy mökki lämpimänä ja kunnossa, Mokka Laitinen taustoittaa. Pelkona ajatuksissa leijaili, että toimenpide maksaa järkyttävän määrän euroja. – Se olisi kyllä eeppinen päätös, jos joutuisi itse oman treeniksensä purkamaan. Ennemmin polttaisin itseni mökin mukana ja kummittelisin niin saatanasti alueella, Niemelä maalaa piruja seinille. Seuraavaa kaavoitusta odotellessa, ja taas tapellaan. – Mökin viereinen varastorakennus käytiin purkamassa ihan vain esimerkiksi. Tämän jälkeen suuntimeksi otettiin sähkölaitos. Seuraavana siirtona bändi perusti yhdistyksen mökkiä ylläpitämään, tarjosi mökistä oululaisille taiteilijoille työtilaa ja bändeille treenitilaa. Tovin miettimisen jälkeen vastasivat vähemmän yllättäen, että ei käy, Niemelä ja Laitinen nauravat. Lisäksi ostettiin aggregaatti, jolla pidettiin lähinnä valoja päällä. ällä hetkellä Punaisen Kuningattaren Periaate on tekemässä musiikkielokuvaa toiselle albumilleen Kaksi suuntaa. Mielestäni se on mielenkiintoinen hahmo
VHB/Fullsteam mainos.indd 55 4.3.2016 12.18
Stam1na Elokuutio Sakara K u v a: Te em u Le in o n en Levyarviot 3_16.indd 56 4.3.2016 13.12. Sain vasta myöhemmin kansilehtisen tutkittavakseni: kaikki kolme pysäyttävää tekelettä olivat basistimiehen kynästä. Oikeastaan kekseliäs ei adjektiivina tee oikeutta Hyrden kielelliselle karnevaalille. Myös Hyrde on haastattelussa sanonut, että Kaikan biisit ovat tietyllä lailla Elokuution solmukohtia. Ei ole mikään ihme, että juuri Pexin Kuudet raamit on levyn ensimmäinen single. Stam1na ei ole millään rintamalla mennyt siitä, missä aita on matalin, ja ratkaisujen omaperäinen eleganssi tuntuu vain syvenevän joka levyllä. Kitaristi Pexi taas tekee ripeitä ja aggressiivisia ralleja, jotka laskeutuvat ensikuuntelijan korvaan jouheimmin. Miehen vuosien kokemus kuuluu vapautuneessa sävellysotteessa, joka pääsee oikeuksiinsa vaikkapa levyn päätösbiisi Valheessa. Nyt käsillä kuitenkin on bändin ehkä paras hengentuote. Livenä taattuja kansannostattajia siis. Harva bändi pystyy käytännössä vain parantamaan ulosantiaan, mitä pitemmälle uraansa etenevät. Jopa Stam1nan mittakaavassa biisit ovat omintakeisia. Ihanaa! Stam1na ei olisi Stam1na ilman Hyrden kekseliäitä sanoituksia. Jo siitä pisteet. Se on jo itsessään ainutlaatuinen saavutus. ”Stam1na ei ole millään rintamalla mennyt siitä, missä aita on matalin, ja ratkaisujen omaperäinen eleganssi tuntuu vain syvenevän joka levyllä.” H itto vie, Stam1na. SALLA HARJULA HHHHH 56 SOUNDI Levyarviot >> ...ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa... Elokuutiolla mies kritisoi digiapparaattien vangiksi ajautuneen yhteiskunnan sisällyksetöntä kakofoniaa. Tällä kuuntelulla toteamuksen voi todella allekirjoittaa. Etenkin tässä ”sivistyksen suvannossa”, Elokuution maailmassa, jossa vapaaehtoinen sokeus ja kuurous ympäristön kompleksiudelle on ennen muuta ihanne. Jo ekalla pyöräytyksellä kiinnitin huomiota kolmeen biisin, joiden kirvelevät dissonanssit ja persoonalliset ratkaisut tökkäsivät tikarilla korvaan. Hauska piirre Elokuutiossa on, että sen biiseillä on persoonat, jotka kuulostavat kultakin säveltäjältään. Propsit bändille myös siitä, että se on tehnyt näin älykkäästä musiikista maansa suosituinta metallia. Hyrden keitokset ovat niitä leikkisimpiä, kieli poskessa synnytettyjä, melodisimpia eepoksia. Vaan ei todellakaan se helpoin. Henkilökohtaisesti innostun miehen vihaisemmasta kamasta, joista hieno esimerkki on Meidänkaltaisillemme – helposti levyn raivoisin hetki. Tyypit tekevät levy levyltä tasaisen priimaa metallia, joka kuulostaa vain heiltä itseltään. Itselleni yhtyeen materiaali ei aina ole uponnut henkilökohtaisella tasolla, vaikka arvostan hillittömästi bändin uniikkia ja kiistämättömän taidokasta meininkiä. Oman suosikkini, Marttyyrin, alkuriffi on niin ilkeän riitasointuinen, että se saa inhottavuudellaan käsivarren karvat pystyyn ja niskanpohjaa hivelee ellotuksensekainen häkellys. Mutta kun takojana on Hyrden kaltainen seppä, joka manipuloi rikasta kieltämme kuin se olisi hänen itsensä itselleen luoma työkalu, lopputulema palkitsee sitä moninkertaisemmin. Ymmärrän, miksi moni suomalainen bändi valitsee englannin kielekseen: ei vain maailmanvalloitustoiveissa, vaan siksi, että se on helpompaa. Siitä huolimatta bändin suosio ei muuta kuin kasvaa. Suomi on monisyinen ja hankala kieli käyttää taipuisasti. Kaikan biisit, no, siitä on aihetta avautua enemmänkin. Se paisuu siekailematta vivahteikkaaksi järkäleeksi, jossa on enemmän kuin hyppynen epäsovinnaista kauneutta
Westin edellinen levy Yeezus esitteli toistaiseksi hänen kokeellisinta tuotantoaan, mutta The Life Of Pablo on hillitympi ja West on ottanut pääasiassa vaikutteita soulista ja gospelista. Hän on tehnyt itsestään nykytaideteoksen, joka on jatkuvasti ripustettuna maailmanlaajuisesti eri medioiden seinille. Romanttisen taiteilijaneron myyttiin nojaten hän on päämäärätietoisesti provokatiivisella performanssillaan luonut itsestään kuvaa pompöösinä, suuruudenhulluna auteurina ja saanut retoriikalleen vastakaikua siinä määrin, että miksi performanssia kannattaisi lopettaakaan. Debyytillään The College Droupoutilla (2004) itseään kömpelösti Jeesukseen vertaava West oli pikemminkin surkuhupaisa – loistava tuottaja, muttei kovinkaan hyvä räppäri tai sanoittaja – kun taas Yeezuksen (2013) itsevarma-West oli jo niin uppoutunut performanssiinsa, että julisti olevansa jumala. Joku siinä on kuitenkin pidemmän päälle allekirjoittanutta tökkinyt näihin päiviin saakka, muutamia yksittäisiä kappaleita lukuun ottamatta. The Life Of Pablo ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa. Musiikillisesti West on kulkenut pitkän, mutta luontevan matkan debyyttinsä viehtymyksestä vanhoihin soulja funk-klassikkoihin. En tiedä, vaikuttaako tämä tieto enemmän arvostelijan kuin yhtyeen alitajunnassa, mutta levy kuulostaa erityisen surulliselta ja haikealta. Westin tapauksessa ei ole tärkeää mitä sanoo, vaan mitä taustaa vasten sen sanoo: kaikki tietävät kenestä puhutaan, kun hän sanoo wifey. Kalifornialaisbändin raskaiden riffien, eteerisen tunnelmoinnin sekä Chino Morenon vuoroin kauniin puhtaasti soivan laulun, vuoroin raivoisan huudon yhdistelmä on ollut tunnistettavaa ja omalaatuista jo debyyttilevy Adrenalinesta (1995) lähtien. West ei edelleenkään ole kummempi sanoittaja, mutta hänen egosentristen lyriikoiden oikeutus tuleekin hänen julkisen persoonansa kautta. Onkin aina virkistävää kuulla Chinoa luomuimmillaan ilman ihmeempiä kikkoja, ja sitä Gore auliisti tarjoaakin. Yllättäviin valintoihin lukeutuu 30 Hoursin Arthur Russell -sample ja FML, joka samplaa englantilaista post punk -yhtyettä Section 25. ARTTU SEPPÄNEN HHHH K u v a: Fr an k M ad d o ck s Levyarviot 3_16.indd 57 3.3.2016 12.55. West piti mediaa pilkkanaan vaihtamalla uuden levynsä nimeä monta kertaa ennen sen julkaisua. Kanye West The Life of Pablo GOOD Music Kanye West on nykyään ensisijaisesti mediataidetta, toissijaisesti muusikko. Kevyttä kamaa Gore ei ole vaikka soikin välillä kauniin melankolisesti tunnelmoiden. Gore onnistuu hienosti tiivistämään ja parantamaan juuri niitä asioita, jotka Koi No Yokanilla ja Diamond Eyesilla toimivat parhaiten. Kansainvälisesti hiphopin soundia muovannut 808s & Heartbreak (2008) oli Westin uran käännekohta, jonka jälkeen mies on halunnut nostaa panoksia koko ajan lisää. Temppu on toistaiseksi vuoden 2016 definitiivinen populaarimusiikin tilasta kertova performanssi, joka on mahdollista toteuttaa vain aikana, jolloin levyn pääasiallinen julkaisukanava on osin Westin omistama suoratoistopalvelu Tidal. Gore on Deftonesin ensimmäinen albumi sitten pitkäaikaisen basistin Chi Chengin poisnukkumisen. VESA SILTANEN HHHH SOUNDI 57 ...ei makaa puolta vuotta saksalaisen vinyylipainon tilauskirjassa... Parasta Goressa on se, että se välttää sen, mihin monet Deftones-albumit kompastuvat: se ei ala missään vaiheessa puuduttaan. Erityisesti Morenon reilusti kaikuefektein ryyditetty laulusoundi alkaa nopeasti maistua puulta. Ensimmäinen singlelohkaisu Prayers / Triangles osuu tyyliltään levyn raskausasteikon keskivaiheille, ollen ehkä aavistuksen sinne kevyempään kallellaan. Toisille se voi tarkoittaa yllätyksettömyyttä, mutta minulle se tarkoittaa paremmin fokusoituja ja tarttuvampia biisejä. Diamond Eyesilla (2010) ja Koi No Yokanilla (2012) Deftones karsi kaikkein ambientmaisia elementtejään ja suoraviivaisti kappaleitaan. Samaan jatkumoon istuu myös Gore, vaikka onkin edeltäjiään ilmavampi ja eteerisempi. Instagramista poimitulla samplella alkava The Life Of Pablo on jälleen hyvin viihdyttävä West-performanssi. Debyytistä on kuitenkin vierähtänyt vuosi jos toinen, ja niin on bändin tyylikin hioutunut ja kehittynyt. Deftones Gore Warner Myönnän heti kättelyssä, etten ole koskaan ollut suuri Deftones-fanaatikko. Vastapainoksi alavireiset kitarat mouruavat paikoin meshuggahmaisen makoisasti
Tuskin Moonsorrow’lle ominainen mahtipontisuus on kuitenkaan uudellekaan levylle vahingossa syntynyt. Jumalten aika ei ole niinkään synkkä kuin painostava. Mutta toisaalta eipä Jumalten aikaa ole tarkoitettukaan kuunneltavaksi työpaikan taustamölynä tai automatkalla. Lainabiiseistä Bob Dylanin Just Like A Woman, Led Zeppelinin Night Flight sekä Jevetta Steelen Calling You Bagdad Café -elokuvan soundtrackilta ovat tuttuja Live At Sin-é -tuplaliveltä (2003) ja The Smithsin I Know It’s Over Mystery White Boylta (2000). Myös albumin toista The Smiths -biisiä The Boy With The Thorn In His Side kuuntelee ihan mielellään. Moonsorrow’n seitsemäs pitkäsoitto on tuhti paketti, joka vaatii paljon. Kesken jäänyt täyspitkä tuli ulos 1997 nimellä Sketches For My Sweetheart, The Drunk. Bändi on istuttanut folk-vaikutteet syvälle pakanametallinsa juurakkoon, eivätkä ne ainakaan kevennä tulkintaa, vaan pikemminkin syventävät kappaleiden lohdutonta henkeä. Jumalten aika vaikuttaa kenties yhtenäisimmältä Moonsorrowlevyltä, vaikka ei bändi ole ennenkään harhapoluilla kulkenut. Levyn lopuksi Buckley toteaa lakonisesti: ”That’s about it, let’s go home.” Nuori suuren taiteilijan alku saapui paikalle, soitteli niitä näitä, oli luonnostaan vahvasti läsnä ja se saatiin ikuistettua. Samalla se toimii luonnehdintana suomalaisesta periksiantamattomuudesta, joka kuvaa myös Moonsorrow’n uutuutta. Moonsorrow Jumalten aika Century Media Moonsorrow ei uutuudellaan aio valloittaa radioiden soittolistoja, kun levyn lyhinkin biisi on yli seitsemänminuuttinen. Tunnelmakirjon ääripäiden löytyminen samalta levyltä näin väkevässä muodossa on sikäli erikoista, että musiikilliselta ilmaisultaan yhtye pyrkii selvästi tiiviimpään kokonaisuuteen ja levyn perusajatus vaikuttaa olleen juurevamman muodon etsimisessä. Mies jätti jälkeensä vain yhden valmiin albumin, vuoden 1994 klassikon Grace. Levyn avautuminen vie aikaa yllättävän kauan, mutta kerta kerralta metallimuurista alkaa löytää säröjä, joiden kautta voi kurkistaa syvemmälle biisien ytimeen. Moonsorrow asemoi kappaleisiinsa vahvan turpeen tuoksun. 58 SOUNDI Levyarviot > ...itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin... Se aloitti postuumien julkaisujen sarjan, josta on nyt vuorossa artistin ensimmäinen demosessio Columbia Recordsille vuodelta 1993. Hyvä niin, mutta itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin. Originaaleista Grace on lähes valmista kamaa ja Dream Of You And I aihiosta käypä tarinatuokio, ensikuulemalta kiinnostava katsaus alitajuntaan. Sly & The Family Stonen Everyday Peoplen versioinnille ei puolestaan ole olemassa kestäviä perusteluja, vaikka kappaleen lällätyskohta loistaa ilahduttavasti poissaolollaan. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Jeff Buckley You And I Legacy Yksi kaikkien aikojen kallisarvoisimmista äänistä (asian voi tarkistaa kuuntelemalla esimerkiksi kappaleen Eternal Life alkuperäisversion) hiljeni toukokuussa 1997, kun Jeff Buckley hörppäsi kuolettavan määrän Mississippin vettä keuhkoihinsa. You And I koostuu yhdeksästä coverista ja kahdesta Buckleyn omasta kappaleesta. Moonsorrow ei ole pelkkää rujoa piiskausta, jos kohta se osaltaan syventää yhtyeen kokonaisvaltaisuutta. Blues-osastolle Buckley niputtaa Don’t Let The Sun Catch You Cryin’in ja Poor Boy Long Way From Homen, joista jälkimmäinen tenhoaa autenttisuudellaan. Metsäläishenkeä kasvattavat kappaleiden väliin sijoitetut äänimaisemat, jotka maalaavat kuvia tavallisesta elämästä joskus kauan sitten, kun vielä asuttiin karuissa korpimaisemissa. EERO KETTUNEN HH K u v a: Tu o m as ”R itu al” Ta h v an ai n en Levyarviot 3_16.indd 58 3.3.2016 12.55. Kokemus on vaikuttava ja syvä. Calling You kuulostaa tylsän alkuperäisuskolliselta, mutta muut edellä mainitut ovat kelpo versioita. Itseään kitaralla säestävä mies on studiossa ensimmäistä kertaa. Yhtyeen tapa ripotella kaihoisia melodioita sinne tänne asemoi ne ensinnäkin täsmälleen oikeisiin paikkoihin ja toisekseen ovat muodoltaan sellaisia, jotka paisuttavat merkittävällä tavalla levyn tunnelmaa. Night Flightin lopussa Buckley kiroaa äänensä kestämättömyyttä
Salon tekstit ovat teknisesti kohdallaan ja laulut ovat tarinoina kiinnostavia. Aika tulee vääjäämättä asettamaan levyn sen sille kuuluvaan asemaan. Ahkeraan ainakin aikuisten radiokanavilla soineet biisit kertovat, että yhtyeellä on yhä kysyntää. Savages soittaa postpunk-vaikutteista musiikkia, joten rakkaus levyn kantavana voimana on ristiriidassa totutun kanssa. Ja Texturesin repertuaarissa on todennäköisesti uuden vuosituhannen hienoin progressiivisen metallin kappale, Awake (vuoden 2008 Silhouettes-albumilta). Päälle päin kuulostaisi, että bändi nappailee Meshuggahilta rytmiikkansa ja Devin Townsendilta melodiansa, mutta lähempi syventyminen osoittaa bändin asettuvan vankasti omalle alustalleen, jonnekin sinne Peripheryn ja The Contorionistin tuntumaan 2000-luvun kiintoisimpien raskaan musiikin artistien harvalukuiseen joukkoon. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Miljoonasade Sähköinen rouva maa Sateen ääni On tv:n vaikutuksesta sitten mitä mieltä hyvänsä, se lienee syy siihen, että nämä veteraanit kokoontuivat taas yhteen. Ne eivät tunnu suurimmillaankaan kovin valtavalta jutulta. Ayse Hassan on ilmiömäinen basisti. Viimeinen The Visitor on tyylikäs pianoitkuballadi. Ehkä elämän halveksiminen on yhtä inhimillistä. Saatemateriaalin puutteista johtuen päättelen rohkeasti, että Trixie on laatinut uuden soololevynsä materiaalin itse ja soittaa myös pääosan bändisoittimista. Tribuuttilevyt ovat tietysti jo formaattinsa mukaan tuomittuja pettymyksiin ja epätasaisuuteen, mutta kun vielä kunnianosoituksen kohteeksi otetaan yhtye, jonka alkuperäiset tulkinnat ovat erinomaisuutensa vuoksi taltioituneet kansakunnan ikimuistiin, kamaluuden uhka pelottaa. Harvinainen tapaus sikälikin, että tämäntyylistä musiikkia ei nykyään tee kukaan muu. Kun kappaleet ovat läpeensä hyvin kirjoitettuja, ei valittamista valtavasti ole. ANTTI GRANLUND HH Choir Of Young Believers Grasque Ghostly International Tanskalainen Choir Of Young Believers tunnetaan yhä ehdottomasti parhaiten tv-sarja Sillan tunnuskappaleesta Hollow Talk. Savages tekee molempia. Monipuolisella skaalalla mitä erilaisimpia aineksia poppiinsa sekoittava Peter ja David Brewisin veljesduo luottaa nykivään poppiin, joka tuo aika usein mieleen 1970-luvun lopun Talking Headsin tai vaikkapa Devon. Mechanics yhdistää kauniin melodian meteliin ja kaaokseen. JARI JOKIRINNE HHHH Trixie Whitley Porta Bohemica Megaforce Trixie Whitley on 29-vuotias amerikkalainen rätväkkä naisartisti, joka on tehnyt aiemmin jo yhden soololevyn ja esiintynyt Black Dub –yhtyeen loistavalla nimikkolevyllä, jolla oli mukana tuottajalegenda Daniel Lanois. Vaikka Grasquen tarjoama, puhdas ja keveä tunnelma sopii kuin nakutettu skandinaaviseen maisemaan, on pinnan alla jotain vaikeammin hahmotettavaa ja paikoin jopa uhkaavaakin. Sen tunnistaa heti Miljoonasateeksi. Joulukuussa nettikohua nostattanut Ikenna “Ike” Ikegwuonun versio Murheellisten laulujen maasta toimii hienosti myös ilman mainosvideon tukea. No ei ihan. Edellä mainittu Adore on muuten biisi, jonka toivoisin kirjoittaneeni. Tosin sanoituksissaan Field Music ei yllä samanlaiseen pisteliäisyyteen ja ironiaan kuin 10cc parhaimmillaan. Choir Of Young Believers vertautuukin mielessäni yhä enemmän pohjoiseen kollegaansa Sigur Rósiin – molempien musiikista kun löytyy se jokin mystinen elementti. Kuplettien juonet ovat vaihtuneet, mutta tietty tuttuus niissäkin on tallella. Vasta neljäs biisi Hourglass, joka kulkee ripeästi svengaavassa 5/8-tahtilajissa, sai minut innostumaan. Tuskin nytkään, mutta levy lisää kyllä huippubiisien määrää, esimerkiksi avausraita Rokkarin luu, nimikappale ja Win Win ovat moitteettomia lauluja Miljoonasateelle. Eräs yhtyeen kiistattomista voimista on laulaja Heikki Salo, joka on yksi maan parhaista sanoittajista. ANTTI MARTTINEN HHH Saul Williams MartyrLoserKing Caroline Saul Williams ei koskaan ollut tai halunnut olla räppäri. Sähköinen rouva maa on comeback-levy, jossa ei ole mitään häpeilemistä. Kitarat ja rummut nakuttavat kimurantteja polyrytmejä ja laulu on eeppistä kuin aina, mutta jokin on vialla, kun edes äänenvoimakkuuden kasvattaminen ei nosta ihoa kananlihalle. Eliza’s Smile on kelpo torvilla ryyditetty pianoslovari. Vaikka rytmikkäästi etevät kappaleet muodostavat valtaosan levystä, vaihtelua rytmittelyihin löytyy riittävästi. Trixie laulaa tyylikkäästi ja erinomaisesti, mutta pidättyvästi ja levyltä jää uupumaan kaipaamaani rähinää ja melskettä. Lopputulos on liian pehmyt ja sivistynyt. Hän on spoken word -artisti, jonka flow on rytmikkäämpää kuin lajille on usein tyypillistä, mutta abstraktimpaa kuin suurimmassa osassa hiphopia. Niin nytkin. MIKKO MERILINNA HHH Eri esittäjiä Eput Rautaa 2 Ratas Harvoin ovat odotukset olleet yhtä hatarat kuin tämän julkaisun kohdalla. Ei kai metallin edes näinä ääriteknisinä aikoina näin kliinistä ole tarkoitus olla. Iisan esittämä Löydän ja menetän on niin iisamainen, että se sopisi hyvin hänen omalle albumilleen. Samalla Choir Of Young Believers on ottanut askeleen poispäin perinteisen rakenteellisesta popmusiikista, jossa säkeet ja kertosäe seuraavat kaavamaisesti toisiaan. Olisi mukava sanoa, että osa onnistuu ja osa ei, vaan harvassapa ne onnistujat ovat. Monisyinen, haastava ja tahallisen kalsea Grasque ei varmasti avaudu kaikille, mutta se on usein hyvän taideteoksen merkki. ANTTI ERVASTI HHHH Textures Phenotype Nuclear Blast Hollannin Tilburgista ponnistava Textures on monella tasolla kiehtova yhtye. Soft Spoken Words puksuttaa nasakasti rumpukoneen ja baritonikitaroiden voimin. Onneksi yhtyeen biisinkirjoitus on totutun korkealla tasolla, jopa aivan omalla levelillään kilpailijoihin verrattuna. Kehutaan hyviä. Eppu Normaalin säveliä ovat tällä kertaa sovittamassa uuteen uskoon muun muassa Yö, Pate Mustajärvi, Nopsajalka, Jarkko Martikainen ja Jukka Takalo. Hieno tuotanto tuo esiin monipuolisen instrumentaation kristallinkirkkaana joka ikisestä pienestä nyanssista alkaen. Riston psykedeelinen Voi kuinka me sinua kaivataan –banjoscifistely on loistava tai käsittämätön, mielentilasta riippuen. Edellisestä levystä on 16 vuotta, ja vaikka maailma oli silloin toisenlainen paikka, tältä levyltä kadonnutta aikaa ei löydä etsimälläkään. Eikö tällainen musiikki ole yleensä synkkää ja kyynistä?! Kontrasteissa piilee muutenkin bändin voima. Kyseinen kappale kuvastaa varsin hyvin yhtyeen musiikillista linjaa, joskin nyt käsissä oleva kolmas pitkäsoitto on tuonut mukaan yhä enemmän elektroniseen ilmaisuun perustuvaa äänimaailmaa. Esimerkiksi Coldplay ei varsinaisesti dominoi ympäristöään tai kaadu päälle. Yhtyeen nokkamies Jannis Noya Makrigiannis on kahden kansallisuuden (Tanska ja Kreikka) muovaama muusikko ja nämä eurooppalaisuuden ääripäät kuuluvat miehen musiikista mielenkiintoisella tavalla. SOUNDI 59 lia, jossa Trixie pääsee revittelemään hulppeita äänivarojaan. Salo itse on sanonut, että bändillä on iso nippu huippubiisejä, mutta ei varsinaista huippualbumia. Pääosa kappaleista ovat melko kivoja r’n’b-tyylisiä vetoja. Abstraktit mausteet tuovat paikoin hieman kliiniseen tuotantotapaan selvästi lisää voimaa. Pakahduttavaa. Evil on diskoa pahuudesta. Hänen roolinsa Savagesissa tuo mieleen Eric Averyn Jane’s Addictionissa tai Derek Forbesin Simple Mindsissa täysin välttämätön tekijä bändin suuruudessa ja se napa jonka ympärillä kaikki muu pyörii. Toivottavasti ensi vuonna ilmestyväksi luvatulla Genotype-sisarlevyllä on rouheampi toteutus kuin tällä. Sekin on valinta. Omaperäisiä latuja polveilevat melodiat antavat kappaleisiin tarvittavaa syvyyttä. Söisin lounaaksi. Suolaakin on sopivasti. Kosketinsoittaja Olli Heikkinen on vaihtunut Tomi Aholaiseen, muuten yhtyeen kokoonpano on ennallaan. Tämä levy on kuin sisäfileepihvi: mehukas, sisältä rosee ja pippuri tuo mukavasti potkua. ARTTU TOLONEN HHHH Field Music Commontime Rough Trade Toistakymmentä vuotta toiminut Field Music on ehtinyt kuudenteen albumiinsa. Levyarviot 3_16.indd 59 3.3.2016 12.55. Poukkoilevuudessaan ja nokkeluudessa sävellykset tuovat mieleen hieman myös 10cc:n. Ja kun tämä on vielä toinen osa. Levyn kolmestatoista tulkinnasta helposti yli puolet on demomaisia läpilaskuja, joiden ainoa tarkoitus näyttää olleen velvollisuuden täyttäminen. Valitettavasti uutukainen Phenotype on tuotettu liian särmättömäksi, jopa miellyttävän kuuloiseksi ja kevyeksi. ”Is it human to adore life”, Jehnny Beth laulaa ja vastaa kysymykseen sekä laulun codassa että laulamalla levyllä huomattavan usein rakkaudesta. Ja Ville Leinosen Näin kulutan aikaa onnistuu kääntämään alkuperäisen tylsyysvoivottelun raukeaksi kauneudeksi. Odotin Black Dubin perusteella jotain tajunnan räjäyttävää supersou...itsenäisenä albumijulkaisuna tämä kuriositeetti ei ole oikein mistään kotoisin... Ja niin varmaan toivoo Nick Cavekin. Williamsilla on myös alusta lähtien ollut taiSavages Adore Life Matador Rockbändit tekevät harvoin vaikutuksen nykyään. Vaikutteet ovat selviä mutta riittävästi omaa kokonaisuuteen on löydetty
Tällaisia pikkunyansseja lukuun ottamatta levystä ei juuri moitittavaa löydy. Basisti Michael Rhodes sekä rumpalit Anton Fig ja Greg Morrow muodostavat tuhdin rytmiryhmän, joka pysyy vaivatta mukana groovailussa. VESA SILTANEN HHHH The I Don’t Cares Wild Stab Dry Wood Idolin ja fanin kohtaamisesta syntynyt The I Don’t Cares ja ensialbuminsa tulevat kuin puskista. ARI VÄNTÄNEN HHHH Joe Bonamassa Blues Of Desperation Provogue Kitaristi Joe Bonamassan syyskuussa 2014 ilmestynyt tasokas pitkäsoitto Different Shades Of Blue hahmottui kivuttomasti Nashvillen studioilla, joten mies päätti toistaa kaavan tuoreella albumillaan. Sinisten sävelien kavalkadi koskettelee tunnelmia rypistelyistä aina balladeihin ja americana-orientoituneeseen keinahteluun. Yhtyeen soitto on irtonaisempaa kuin koskaan, ja onkin helppo uskoa bändin ilmoitusta, jonka mukaan Distance Inbetweenin kappaleet äänitettiin livenä ja pääosin yhdellä otolla. Mystisyyttä ja vaaran tuntua siis piisaa. MartyrLoserKing on luotettavan tasaista Williamsia – ei päräyttävä ja yllättävä räjähdys kuten debyytti, mutta kiinnostava ja vahva, tekijänsä näköinen levy, jonka lyyrisessä annissa riittää sulateltavaa, jos sille tielle uskaltaa lähteä. Jossain tämän levyn soundien takana tuntuu muuten väijyvän Bowien Earthling. pumus alternative rock -soundeihin ja yhteistyöhön jazzarien kuten David Murray kanssa. Moderneimmalta kuulostaa nimiraita, joka voisi olla The Smithsin Bond-tunnari. Kaikkia puolia täytyy ymmärtää. Soundi on niin skandinaavisen siisti, että Carlsonin aavistuksen savuinen crooner-tenorikin kuulostaa sitä vasten miltei syntiseltä. Hitusen kappalejärjestystä muuttamalla levystä olisi ehkä saatu vielä nykyistäkin iskevämpi ja draaman kaarta kenties paremmaksi. Elämme aikaa, jolloin The Coralin perinteitä kunnioittava soitto kuulostaa tuoreemmalta kuin valtaosa ajanmukaiseksi tarkoitetusta musiikista. Alkujaan jo vuonna 1991 toimintansa lopettaneen The Replacementsin nokkamies Paul Westerberg vapautui viime vuonna yhtyeensä paluukiertuevelvoitteista ja ryhtyi syksyllä yhteistyöhön ihailijansa, itsekin laulaja-lauluntekijä-kitaristina 80-luvun lopulta lähtien keskitietä vaihtoehtoisempaa amerikkalaista kitararockia rikastuttaneen Juliana Hatfieldin kanssa. Jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat. Iso vaihde on silmässä heti alkumetreillä – levyn käynnistävät This Train ja Mountain Climbing puhkuvat yllättävänkin rouheita kuvioita. Williamsissa on jotain pohjattoman 90-lukulaista, jostain Yo! MTV Rapsin ja Alternative Nationin välimaastosta. Joe Bonamassan lauluosuuksista irtoaa osin paulrodgersmaista syvyyttä, mikä jykevöittää albumin ilmettä. Se on aika hienoa. Suoraviivaiset biisit soivat karhean kitaravetoisina ja kaikkinaista pakonomaisuutta karttaen. JUHA SEITZ HHH The Coral Distance Inbetween Ignition The Coral tekee komean paluun. Aikaisemmilla levyillään muun muassa psykedeliaa, 60-lukua, spagettiwesterniä ja progea yhdistellyt kameleonttiviisikko on viiden vuoden mittaisen taukonsa aikana karsinut musiikillisia rönsyjään ja julkaissut klassisen rockalbumin. Uusien laulujen lomassa bändi kajoaa myös muutamiin The ReplaceK u v a: Jo h an B er gm ar k Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. Weeping Willowsin seitsemäs on sykähdyttävä poplevy, joka saanee striimauspalvelujen mainokset kuulostamaan räikeiltä. Myös kitaristin muusikkokollegat pääsevät esille. Rajuimmankin rebelin testosteronituotanto kääntyy lopulta laskuun, mutta setämiehiksi syntyneet vain viilenevät vanhetessaan. 60 SOUNDI Levyarviot > ...jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat... Vertaukset Mike Pattoniin eivät tosiaan ole tuulesta temmattuja, mutta Kaikkonen on kaikkea muuta kuin matkija. Weeping Willowsille riittää, että laulut ovat lujaa tekoa, ja Magnus Frykbergin tuottamalla Tomorrow Became Todaylla ne ovat. Williams on kaikkea koko ajan ja hauskaa kyllä hänen juttunsa kiteyttää ehkä parhaiten juuri All Coltrane Solos At Once, jossa mies toistaa ”Fuck you, understand me”. Melodioita ja koukuttavia riffejä sekä mielikuvituksellisia ja dynaamisia sovituksia, niistä on tämä levy tehty. Se saisi kuitenkin olla vähän rosoisempi. Siksi toisten kannattaa julkaista uutta musiikkia, toisten ei. Levy on silti kaukana raakilemaisesta tai keskeneräisestä. Jos uskoisi paholaisen kanssa tehtäviin sopimuksiin, voisi hyvinkin kuvitella James Kellyn ja kumppanien viimeinkin allekirjoittaneen sellaisen. MartyrLoserKing on vain hiukan vähemmän muovinen. ARTTU TOLONEN HHH Weeping Willows Tomorrow Became Today Sony The Rolling Stones teki aikoinaan version Time Is On My Sidesta, mutta sen sanoma sopisi paremmin Weeping Willowsille. Tomorrow Became Today on kaunis vintagehenkisten laulujen mallisto. Nopealla aikataululla syntyneellä Wild Stabillä laulajana huomattavasti vähemmän äänessä oleva Hatfield ja Westerberg luottavat jälkimmäisen mainioiden soolotöiden mutkattomaan lo-fi-estetiikkaan. Sellaisen, joita vajaat puoli vuosisataa sitten julkaistiin. Kun 2000-luvun alussa The Coral ihastutti musiikillisella monipuolisuudellaan ja kauniilla kukkaismelodioillaan, seitsemännellä studioalbumillaan yhtye tarjoilee hypnoottista groovea, vaeltavia stemmalauluja ja väärinpäin käännettyjä kitaravingutuksia. ANTTI GRANLUND HHHH Red Eleven Collect Your Scars Lifeforce Collect Your Scars on loistava esimerkki, miten eri vaikutteet sulautetaan yhteen niin, ettei lopputulos ole kopio tai pastissi esikuvista. Red Eleven on toki kaikkea näitä, mutta nykypäivään päivitettynä, omannäköisensä keitos. Rentouden lisääntymisen myötä voi kuulla kuinka Westerberg ja Hatfield pitävät hauskaa The I Don’t Caresin hienostumattomuuden suojissa. Wait For Love To Grow soulpoppaa enkelimäisen kepeästi, Every Haunted Night kelpaisi Roy Orbisonin laulukirjaan, I’d Do Anything For You henkii americanaa ja My Love Is Not Blind -single groovaa. Eri tunnelmista ja tyyleistä siirrytään sulavasti seuraavaan. Red Elevenin yhteydessä mainitaan usein Faith No More, Alice In Chains sekä liuta muita grunge-ajan nimiä. Monipuolisen paketin jännite latautuu melko viriiliksi. www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarviot 3_16.indd 60 3.3.2016 12.55. Niinä hetkinä kun Bonamassa ja hänen yhtyeensä uskaltautuvat estoitta irrottelemaan, kuluttaja saa herkkuja kyllikseen. Erityisen vaikuttavaa on laulaja Tony Kaikkosen työskentely, joka on monipuolista ja taitavaa. Viidessä päivässä purkitettu Blues Of Desperation esittelee kepittäjän, joka ei tyydy helppoihin ratkaisuihin. Keskitempoiset jyystöt tuntuvat keskittyvän nyt levyn keskivaiheille. Vaikka vaikutteita imetäänkin monesta suunnasta, ei lopputuloksena ole tyylien sekamelskaa
Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja. SOUNDI 61 ...jos euroviisuissa soisivat tällaiset biisit, kaikki voittaisivat... www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02 Levyarviot 3_16.indd 61 3.3.2016 12.55
Rytmipainotteinen levy päättyy akustisissa tunnelmissa lauluun MLK Song, jossa muistellaan Martin Luther Kingiä. Tavallaan positiivisuus syntyi tilaustyönä, sillä laulaja halusi levylleen myönteisiä lauluja, tekijöinä muun muassa Nick Cave, Ben Harper ja Neko Case. PEKKA LAINE HHHH 1. mentsiltä yli jääneisiin kappaleisiin ja Westerbergin Suicaine Gratifactionillä (1999) akustisena soinut Born For Me saa nyt osakseen sähköisemmän käsittelyn. EERO TARMO HHH Mavis Staples Livin’ On A High Note AntiGospel-, soulja r&b -painotteisen roots-musiikin kuningatar on 76-vuotiaana yhä vetreä ja hyvissä äänivaroissa ja operoi levyn nimen mukaisesti myönteisellä maaperällä. 4. Ehkä olemme kummatkin hieman vanhentuneet, bändi sekä minä. En välttämättä ihan suoraan halua sanoa, että bändin soundi olisi yhtään lauhkeampi kuin ennenkään. Parhaimmillaan (Sirens, She) Abraham onkin Bon Iverin ja Ed Sheeranin vaikuttavimpia ominaisuuksia taiten yhdistelevä biisinkirjoittaja, joka sekä hahmottaa tekemisensä keskeisen ytimen että ymmärtää sovitusteknisten yksityiskohtien päälle. Talmud Beachin musiikkia leimaakin kiehtova kahden todellisuuden läsnäolo. On tässä herrassa onneksi paljon muutakin kuin parta. Nyt eivät soita koneet, ja ihmisäänet on nostettu arvoiseensa rooliin: taustalaulajien osuus korostuu kautta linjan, myös jalan liikkeelle panevassa biisissä Love And Trust. Muille artisteille paljon hittejä väsäävä Eloranta on onnistunut tekemään omalle levylle hämmästyttävän määrän erinomaisia kappaleita. Tavastia, Helsinki (iltapäivämatinea) Runoilija www.ratasmusic.fi www.piikkikasvi.fi www.sirelwood.com www.sonymusic.fi KEIKAT: ALBUMI KAUPOISSA 25. Kaikkiaan vankka Rotten Sound -tuotos, mutta ei totta vie mitenkään uraauurtava. Välillä riehakas tunnelma muuttuu hartaammaksi, mutta silloinkaan ei synkistellä, kuten Dedicated kertoo. ANTTI ERVASTI HHHH Hebosagil Lohtu Ektro Kaunis, houkutteleva ja tasapainoinen. Sanoituksissaan mies jatkaa tutulla ladulla pohdiskellen kokemuksen tuomalla viisaudella keski-ikäisen miehen elämää. Abrahamin samanaikaisesti vähäeleisinä ja laakeina soivien kappaleiden voi kuvitella olevan kotonaan geneerisissä nuorisosarjoissa ja seuraavien 500 Days Of Summer -pastissien soundtrackeilla. 4. Useammankaan dottomasti korkeimmalla niissä pikahakkuissa. Abuse To Suffer on yhä likainen, mutta jokin särmä siitä nyt tuntuu puuttuvan. Avoimet tiet on yhtenäinen kokonaisuus tieteemasta. TTT-klubi, Tampere 3. Kymmeneen kuromalla ja kappalejärjestystä hiomalla Sirensissa olisi ollut ainekset hyvinkin merkittävään albumidebyyttiin. Rakastajat Teatteri, Pori 16. Mutta kun itse joskus parikymppisenä en aina pystynyt laittamaan Exit-levyä (2005) edes soimaan, koska se kuulosti niin vaaralliselta... Turhanpäiväisiä jollotuksia ei kerta kaikkiaan ole, vaan jokainen raita on täyttä rautaa. 4. 3. SALLA HARJULA HHH Ben Abraham Sirens Secretly Canadian Australialainen Ben Abraham kiilaa Sirens-esikoisellaan oitis kiinnostavimpien metsuriseksuaalihabitukseen luottavien mieslauluntekijöiden joukkoon. Toimii. Laulun Don´t Cry tulkinta käy Staplesin tyylinäytteestä nuoremmille, kuinka homma hoidetaan. Kitaraja rytmikuvioita kiehutetaan kunnes ne vaivihkaa saostuvat ja väkevöityvät. Eikä ihme, sillä tavallaan Livin´ On A High Note on kuin Kingin puheiden musiikillinen vastine. Chief-albumin läpi kantava hypnoosi on todellisuudessa täynnä vivahteita. 4. Instantklassikoksi kohoava Kekkonen kiteyttää yhtyeen briljanssin. 2016 CD • VINYYLI • DIGITAL Levyarviot 3_16.indd 62 3.3.2016 12.55. Laulun sankari, sädekehän ympäröimänä kaadetun puun vieressä huohottava hikinen Kekkonen on myyttinen ilmestys. Ben Abrahamin musiikki on valettu voimistamaan jotain sitä heikompaa. Pasi Kerkolan ja Elorannan tuottama soundi on maanläheinen ja luonteva. Sara Bareillesin kanssa esitetty This Is On Me saa ihokarvat nousemaan. Siinäpä adjektiiveja, jotka mahdollisimman huonosti kuvailevat yhtyettä nimeltä Hebosagil. Hämeenlinnan Teatteri 8. Ahdistavuuskerroin kun on ehTalmud Beach Chief Svart Aika harvoin tulee tarvetta puhua blues-pohjaisesta rockista ja luovuudesta samassa lauseessa. Levy kuulostaa myös hyvin perinteiseltä tai ajattomalta. Uutta tavarassa on grindcore-kontekstissa suorastaan keskitempoiset biisit, enkä tiedä, tarvitaanko niitä. 4. Hellyttävän romanttinen välipala Kissing Break ja Iggy & The Stoogesin Raw Powerista muistuttava Love Out Loud sijoittuvat varttuneesti riehakkaan Wild Stabin tyylillisiin ääripäihin. PERTTI OJALA HHHH kuuntelun jälkeen on vaikea tarttua tiettyyn biisiin, huippuun hetkeen tai toisaalta katastrofaaliseen epäonnistumiseen. 4. Levyarviot > 62 SOUNDI Rotten Sound Abuse To Suffer Season of Mist Uusi Rotten Sound kuulostaa edelleen Rotten Soundilta, mutta levyä vaivaa tietty muodottomuus. Jotenkin levy vain liukuu pois mielestä heti, kun viimeinen biisi loppuu ja musakirjastoni heittää kehiin seuraavaa artistia. Talmud Beach onkin epätavallinen yhtye. Möysä, Lahti 15. Sitä saa mitä tilaa, eikä levyn myönteisyys kuulosta lainkaan päälleliimatulta tai tekopirteältä, päin vastoin, sen tunnelma on hyvinkin aito. Ainoa pikku miinus tulee riskinoton täydellisestä puuttumisesta. Gong, Turku 2. Lohtu-albumilla kuultava muoto on jalostunut, mutta musiikki on edelleen ilkeää ja haasteellista. Toki Eloranta on tehnyt ennenkin vähintään yhden autoilulaulun aiemmille levyilleen. Huippusoittajista koostuva bändi tekee armotonta jälkeä. Levy ei auo uusia uria, mutta toimii vanhakantaisuudessaan hyvin. Vähän voisi olla liian vähän. Riffien yllä leijuvissa melodioissa ja tarinoissa on salaperäisyyden herkkää auraa. Se sotkee todennäköisyyslaskelmat ja kaivaa raikasta salaviisautta sieltä, missä yleensä mieli on tylsä. Kolmessatoista kappaleessa on määrällisesti hieman liikaa. Tällaisenaan se on pakahduttavan sydänverisestä muutaman jalan päähän jäävä lupaus, jonka lunastamiseksi Abrahamin toivoisi tekevän jatkossa entistä ehdottomampia ratkaisuja. Biiseistä uhkuu yhä viha ja törky, juuri se, joka bändistä on tehnyt genrensä ykkösnimiä. Kaikesta turhasta rönsyilystä riisuttu steppailu minimalismin nuoralla voisi helposti muuttua puudukkeeksi. Avoimet tiet on ilman muuta hänen paras levynsä, kun mukaan lasketaan myös Garbo-levyt. Eloranta on mestari suomalaistamaan amerikkalaisen singer-songwriter-perinteen, jossa ajetaan autolla valtatietä pitkin ja mietitään menneitä sekä tulevia. Toisaalta trio on juureva ja karvainen, toisaalta sen lauluissa on vanhojen hippien kielellä ilmaistuna ”värit päällä”. ANTTI MARTTINEN HHH Esa Eloranta Avoimet tiet Turenki Monella aiemmalla soololevylläänkin Esa Eloranta on tehnyt vallan mainiota jälkeä, mutta tällä uusimmalla mies tuntuu hioneen tyylinsä ja lauluntekijätaituruutensa lähes huippuunsa. Radiopuhelimien rehtoroiman Oulun koulun penkkejä kuluttanut bändi on pitkän uransa saatossa tarkastanut tyyliään jyrkkien käännösten jälkeen puitteisiin sopivalla tavalla. Telepaattisella yhteisymmärryksellä soittava trio kaivaa laulujensa sävyt esiin kärsivällisyydellä ja maltilla, joka muistuttaa afrikkalaisen kitaramusiikin maailmaa. Suomalaisen mieskauneuden ja boogiemystiikan ruumiillistuma onnistuu vaarallisessa leikissä. ...viehätys on alkukantainen ja päihtymystilasta voimistuva..
Nyt taiteilijalta ilmestyi samanaikaisesti kaksi svengaavaa studioalbumia, Woman ja Nancy. 4. The House Of Songs -biisintekoleiriltä tarttuneet ideat ja kahdelle raidalle ulottuva yhteistyö australialaisen Lisa Richardsin ja Ruotsin vuoden takaiseen euroviisukarsintaankin osallistuneen laulaja-lauluntekijä Amy Bobrukin kanssa lienevät osaltaan vaikuttaneet siihen, että Skeleton Stomp laventaa trion omintakeista ilmaisua hiuksenhienosti standardimpaan suuntaan. Nimibiisi levyn päätösraitana on vähäeleinen ja hiljainen instrumentaali, joka kihelmöi kunnes notkuttaa. Tavastia, Helsinki (iltapäivämatinea) Runoilija www.ratasmusic.fi www.piikkikasvi.fi www.sirelwood.com www.sonymusic.fi KEIKAT: ALBUMI KAUPOISSA 25. 4. 4. TTT-klubi, Tampere 3. Kohua herättäneen ryhmän keikka Keski-Porin kirkosta saa vihdoin ansaitsemansa julkaisun. Anna voimaa -biisin kraut-jami vie ajan ja paikan tajun mennessään. Virkeää mieltä Hebosagil ei pysty kokonaisen albumin mitassa vangitsemaan. Miki Lamarrin puhtaasti soiva ääni saa Nancy-albumilla seuraa brittiläisen neorockabillytrio Restlessin johtohahmon Mark Harmanin miehekkäistä tyylittelyistä. Loppujen lopuksi sludgepohjainen räkä ja jumitus ajaa kuitenkin itsensä ahtaaseen marginaaliin ja jättää levystä ristiriitaisen tunteen. 4. Hearthill Trinityn pysäyttävä oodi itsehyväksynnälle: “Don’t lose yourself to flawless”. 2016 CD • VINYYLI • DIGITAL Levyarviot 3_16.indd 63 3.3.2016 12.55. Maanläheisen karhea tulkinta Trashcan Band raapii vaihtelua eheään kokonaisuuteen. Silti levyltäkin kuultuna kymmenien saksofoni1. Avaa lohtu -kappale tarjoilee orgastisia melupurkauksia. SOUNDI 63 Hebosagilin neljäs kokopitkä sisältää useita huippuhetkiä. EERO KETTUNEN HHH J. Lähes 50-lukulaisen teiniballadin tahtiin käynnistyvä Flawless on J. Tyylillisesti käyskennellään modernin rockabillyn maisemissa, joskin juurivaikutteissakin löytyy. Hearthill Trinityn neljäs albumi on kypsynyt pitkään ja saanut sisältönsä paljolti isäntänsä Texasin Austiniin suuntautuneen stipendiaattimatkan hedelmänä. Nancy Sinatran tunnetuksi tekemissä kappaleissa Harman hoitaa Lee Hazlewoodin osuudet. Hearthill Trinity Skeleton Stomp Pyros J. 4. Luurankoisen tanssivillityksen jälkeen Helsinki To Chicago tarjoaa urbaania kaihoa ja Ghost On The Avenue tuo ennen erämaassa pysytelleet aaveet keskelle kaupunkia. PERTTI OJALA HHHH Miki Lamarr Woman HHHH Nancy HHHH Bluelight Handbreaksja Crosseyes-yhtyeissä kannuksensa keränneen kotimaisen laulajattaren Miki Lamarrin olemus tuli kuluttajille tutuksi neidon esikoislevyllä In High Fidelity (2012), joka yhdisteli omintakeiseen tyyliin rockabillyä, rock and rollia sekä 1960-lukulaisin vivahtein kaiutettua tyttöpoppia. JUHA SEITZ Urban Sax Live In Pori 1984 Ektro Ympäristösuunnittelija Gilbert Artmanin perustama Urban Sax esiintyi vuonna 1984 Pori Jazzeilla kaksi kertaa. Möysä, Lahti 15. 50-henkisen Urban Saxin kaltaisen ryhmän keikkataltiointi on vain rajallinen representaatio pienestä osasta koko kuvaa: ryhmän esiintyminen on pikemminkin avantgardistinen happening, johon liittyy musiikin lisäksi tanssia ja performanssia. Hämeenlinnan Teatteri 8. Soitoltaan totutun pieni ja ekonominen Skeleton Stomp on väkevä muistutus J. Albumin ytimessä kiehuu tälläkin kertaa liiasta lihasta riisuttu rockabillyja rock’n’roll-mutaatio, johon hissuttelevasti sudittu jazzisuus ja kantrin suuntaankin kallistuva amerikkalaisuus tuovat persoonallisen lisänsä. Rakastajat Teatteri, Pori 16. 4. Sopivan kaihoisa Lady Bird sekä kieli poskessa rockabillyksi taivuteltu These Boots Are Made For Walking soljuvat esimerkillisesti. Kun avausraidalla Peltirumpu ruvetaan tositoimiin, kylmät väreet kulkeutuvat väistämättömästi läpi kehon. 3. Gong, Turku 2. Hearthill Trinityn ainutlaatuisuudesta ja rohkeudesta hakea ja löytää musiikkiinsa uusia kuulokulmia. Näistä ensin mainittu rollaa rennosti Miki Lamarrin, basisti Mika Railon ja rumpali Juha Takasen säveltämillä kappaleilla sekä muun muassa Doc Pomusin, Bobby Darinin ja Denis Gibsonin rustaamilla vanhemmilla ralleilla. Bändin viehätys on alkukantainen ja päihtymystilasta voimistuva
Tsygä rullaa -kappale on sen verran ärsyttävä hokema moneen kertaan poljetulta lenkiltä, että tekisi mieli työntää keppi pinnojen väliin. Vain Elvis puuttuu. Neljällä ensimmäisellä kappaleella David Heumann komppaa lämpimästi kitaralla ja taustalaululla, mutta muuten Bonnie Prince Billy tulkitsee laulunsa karun tunteikkaasti mies ja kitara -pohjalta. EERO KETTUNEN HHH Panic! At the Disco: Death Of A Bachelor DCD2 Avauskappale Victoriousin Muse-rippailuista alkaen on lasvegaslaisen Panic! At The Discon uutukainen kuin kaupunki, josta yhtye on kotoisin: kimaltava, kylmä ja täysin keinotekoinen. Biisinä se vie maailman arvokkaimman brändipuhehenkilön kauimmaksi sellaisesta soundista jolla myydään yhtään mitään. Etenkin soolosessioissa vallitsee ainutlaatuisen intiimi tunnelma, kun Oldhamin vahvan tunteikkaasti värisevä ja murtuva ääni vangitsee näkymättömät kuulijansa. Teemoiltaan poiminnat painottuvat sangen hengellisesti, ja tutuimmiksi tulleet kappaleet Death To Everyone sekä Prince-cover The Cross yllättävät erilaisilla sovituksillaan. Tämän albumin olisi totisesti pitänyt jäädä Vegasiin. Eläytymistä myös edesauttavat kansilehteen kootut lehtijutut ryhmän Pori Jazz -keikoista. Nokkamies Brendon Urien lähes keskenään kokoon kutoma kiekko esittelee tähtensä eräänlaisena köyhän miehen, etten jopa sanoisi kulmakasinon Freddie Mercurytai Frank Sinatra-impersonaattorina, jolla on pakonomainen halu viihdyttää. Levyn kompilaatioluonne ei heti kansilta näy, joten sessioiden tarkemmat tiedot olisi kernaasti saanut kirjata jotenkin mukaan. Lisureina on pätkä konserttia sinfoniaorkesterin kera Prahassa ja Sabatonin oman oluen valintatilaisuuden ohessa soitettua settiä. Kiistämättömistä teknisistä ansioistaan huolimatta Panic! At The Discon muovista ilmaisua ei jaksaisi kuunnella hetkeäkään kauemmin kuin on pakko. ANTI on yllättävän painostava. Woo on levyn oudoin sotku ja sillä Rihanna pakenee jopa omaa ääntään. Wacken-veto on jämäkkä mutta lunki taidonnäyte bändiltä uransa huipulla, Falunin-keikka puolestaan erikoisempaa settiä, se näet on soitettu studiossa kokonaan uusiksi ja synkattu Falunin videoon. MIKKO MERILINNA HH Bonnie Prince Billy Pond Scum Domino Will Oldhamin musiikin ”rehevöityneestä lammesta” on siivilöity John Peelin tuottamien BBC-sessioiden kooste noin kahdeksan vuoden aikana tehdyistä tallenteista. Niistä vanhin (I Was Drunk At The) Pulpit on Palace Brothers -kaudelta, Oldhamin debyyttilevyltä vuodelta 1993, johon ensimmäinen Peel-sessiokin ajoittuu. Bändi on opetellut toistamaan jopa kaikki virheensä! Taltiosta mielekkään tekee se, että setissä on pitkä rivi biisejä julkaisujärjestyksessä, joiden väleissä karikatyyrimäinen keulahahmo Jocke Brodén selittää bändin historiaa joulukuun 1999 Falunin-debyyttikeikasta näihin päiviin asti. Death Of A Bachelor on toki täydellisesti tuotettua amerikkalaista popmusiikkia, jokaista äänenpalasta ja sovitusnyanssia myöten. Musiikillinen anti on rautalankoineen, diskoineen ja räppeineen sekalaista, mutta kuva yhtyeestä jää silti hieman yksipuoleiseksi. Death Of A Bachelor on muuten yhtiön eniten ensimmäisen viikon aikana myyty levy. Tuplahampuri...tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö... Kotimainen kuplettiperinne on edelleen vahvasti läsnä, mutta sympaattinen kotikutoisuus minimissään. ANTI on rohkea ja varmasti monen fanin kärsivällisyyttä koetteleva, liitoksissaan natiseva ja aika abstrakti levy, jolla Rihanna tuntuu pyrkivän välillä pakoon itseään. Rihannaa olisi jossain vaiheessa voinut luulla tuotteeksi. Toisaalta, ehkä Jonesiakin uran alussa luultiin vain laulavaksi malliksi. Komea. Se on harmi, sillä lisäämällä joukkoon jonkin verran debyyttilevy Tyhjyydestä tullaan (2009) tunnelmia Aurinkolaulusta olisi helposti saanut definitiivisen Muuan mies -albumin. Toisin kävi. Keikan todistanut nuori Jussi Lehtisalo on epäilemättä imenyt vaikutteita tästä performanssista myös omaan taiteeseensa. Aurinkolaulu on folklevy kaupunkikeskeisestä, monikulttuurisesta Suomesta. Tyyliltään se ei eroa Bonnie Prince Billyyn henkilöityneistä lauluista lainkaan. Ja mikä vähemmän yllättävää, yhtye vertautuu kenties eniten Fall Out Boyn sävelmaailmaan, onhan levy-yhtiönsä DCD2:n setä Pete Wentz kyseisen orkesterin basisti. Rihannaa ei kiinnosta kiinnostutko, koska hän tietää että sun on vähän niinku pakko. Kitarat murjovat satunnaisesti punk rock -sävyissäkin, ja Urien laulu on virheetöntä. Se on paljon sanottu, sillä koko levy nojaa aika synkkään ja laahaavaan yleissoundiin. Urban Saxia kuunnellessa myös Circlen tematiikka aukeaa paremmin. Amatöörimäisen nauhoitteen autenttisuudella on vastaanpanematonta vetovoimaa – kohokohta lienee alussa kuultava pappismiehen rukous, joka hukkuu saksofoniaallon alle. Levyä on täysin tarpeetonta verrata itse keikkakokemukseen. ASKO ALANEN HHHH Sabaton Heroes On Tour Nuclear Blast Euroopan isoimpien metallibändien joukkoon noussut Sabaton hemmottelee faniarmeijaansa lähes nelituntisella kuvatallenteella. ARTTU TOLONEN HHHH Levyarviot 3_16.indd 64 3.3.2016 14.07. Vaikka Sabaton ei ole paljoa muuta kuin maastohousuissa soitettua, sota-aiheista Manowar-pullisteluheviä semi-sinfonisilla taustoilla ja Morricone-tyylin elokuvasämpleillä, falunilaiset ansaitsevat koko poskettomiin mittoihin räjähtäneen suosionsa. Viimeisenä kuultava nimibiisi pelastaa albumin tekopirteältä jälkimaulta. Levyarviot > 64 SOUNDI laisen pihvit ovat viime kesän 1,5-tuntinen festarikeikka Wackenista 80 000 mutaisen hevarin edessä sekä bändin oman jokavuotisen ja jo isohkoksi revähtäneen Sabaton Open Airin veto, joka kellottaa pari tuntia. Albumi kuuluu Oldhamin yhtenäisimpiin ja hartaimpiin kokonaisuuksiin. ANTI on levy, jonka vain supertähteyttä poteva supertähti olisi voinut tehdä. Tätä korostavat valoisammat raidat Tame Impala -laina Never Ending ja perinteistä soulia mallintava Love On The Brain. Aiemmin julkaisematon Beezle ja niin ikään kätköön jäänyt The Idol On The Bar ovat ansainneet paikkansa valikoiman helminä. Live In Pori 1984 on alkuperäisen keikan rinnalla seisova itsenäinen teos: audiodokumentti, jossa myös yleisön reaktioilla on tärkeä sija. Sabatonien itseironinen huumorikin, niin amatöörikomediateatteria kuin onkin, tippuu kohdeyleisölle kuin lentävä ryssä Juutilaisen tähtäimestä. Tonnikala-hitti on loistava ja kuuntelua kestävä veto. Bändi nimittäin osaa viihdyttää ja heistä pärskähtelee soittamisen ilo joka ei voi muuta kuin tarttua yleisöönkin. Naivistisuuteen asti kepeät biisit kuulostavat ajoittain lastenlaulumaisilta, vaikka Kevät-kappaleen rock irtoaakin kuin itse pirulta. Molemmat ovat Karibialta. MAPE OLLILA HHHH Muuan mies Aurinkolaulu Helmi Ismo Puhakan ja hänen kokoonpanonsa kolmas albumi on yhtyeen reggaepitoisin ja modernein tuotos. Molemmat ovat oman kohtalonsa herroja, vaikka Jonesin kohdalla se oli aina hiukan selvempää ulkoisesti. ARTTU SEPPÄNEN HHHHH Rihanna ANTI Def Jam Rihannassa ja Grace Jonesissa on aina ollut jotain samaa. DVD en komea mylvintä on silkkaa euforiaa ja Live in Pori 1984 onkin yksi parhaimpia levyjä, mitä Ektro on ikinä julkaissut. Muuan miehen lähestymistapa on tällä kertaa sydämellinen ja negatiiviset ajatukset syrjään työntävä
Kyllä ja ei, sillä kuten niin monella muulla vastaavankaltaisella levyllä, myös Coastsin debyytillä ässät viskotaan tiskiin heti kättelyssä. 1 6 , 5 € TU O M O S I LENT G I G K e 2 7 . Tila tuntuu olevan myös vahvasti läsnä musiikissa, jossa on tilaa hengittää, mutta myös intensiivisyyttä ja mahtipontisuutta. Folksinger’s Songbook on tuhti ja miellyttävällä tavalla vanhoja perinteitä siirtävä paketti. Tyylilajina on milleniaalisen puoliverinen rock-jumppaus, jossa jokainen koukku ja käänne on tarkoin mietitty. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 9 , 5 € LI L D U R K (US) KU B E Pe 2 2 . SOUNDI 65 ...tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö... Burnsiden, Junior Kimbrough’n ja afrikkalaisen ruokohuilu/rumpu-perinteen taitajan Othar Turnerin kanssa. Tulkinnat on äänitetty pitkällä ajalla, usein yhdellä otolla ja pääsääntöisesti akustisesti ja riisutusti, vaikka putki laulaa myös sähköisesti. Trio soittaa tiukasti yhteen puhtaasta soittamisen ilosta ja on vapaa kaikista The Nationaliin liittyvistä paineista. Kaiken perustuessa tarttuvuuteen, on kuulijan kysyttävä itseltään: tarttuuko. Lopussa Wash Awayn tummemmat sävyt ja Tonightin luontevalta kuulostava toiveikkuus pistävät jälleen niskat nytkymään. 4 . Kun isäkin oli Stonesin, Dylanin ja Big Starin kanssa läheisesti työskennellyt Jim Dickinson ja Luther on ehtinyt soittaa North Mississippi Allstarsin lisäksi myös Black Crowesissa sekä Willy Devillen ja John Hiattin bändeissä, niin on selvää, että nyt 41-vuotiaan soittajan musiikillinen kokemus on syvimmästä päästä. 4 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . LNZNDRF:n musiikissa ei tunnu olevan kuitenkaan mitään laskelmoitua. Sympaattisen oloisten jamppojen urakehitystä jää odottamaan mielenkiinnolla. Satamakaupungin sälleillä on hyppysissään melko lailla viimeisen päälle viilattu paketti, jossa tuoksuu sekä musiikin tekemisen riemu että isoveljen dödö. 1 6 , 5 € A N A L TH U N D ER PÄÄ KI I TH E VA LKYR IA N S YD I N PER H E Pe 2 5 . LNZNDRF LNZNDRF 4AD The National -yhtyeen jäsenet ovat työstäneet viime aikoina aktiivisesti muita projektejaan, kun suuryhtye pitää taukoa. 1 4 , 5 € TI I S U TEPPO VA PA U S N U O R ET M A RTTYYR IT Pe 2 2 . 4 . Bryce Dessner on työskennellyt muun muassa klassisen ja elokuvamusiikin saralla, Matt Berningerilla on EL VY, ja veljekset Scott ja Bryan Devendorf ovat lyöttäytyneet yhteen Beirutistakin tunnetun Ben Lanzin kanssa LNZNDRF-yhtyeen muodossa. 1 6 , 5 € TU O M O S I LENT G I G elmu.fi elmu.fi lippupalvelu Levyarviot 3_16.indd 65 3.3.2016 13.19. 1 8 , 5 € ELÄ KELÄ I S ET MJ Ö LK K e 2 7 . Mutta kun levyn juhlava nimikipale messuaa hartaasti ”minun synnyinmaa... 4 . 3 . ARTTU SEPPÄNEN HHH Luther Dickinson Blues & Ballads (A Folksinger’s Songbook) I & II New West Ykkösluokan slide-kitaristeihin lukeutuva Luther Dickinson syntyi Memphisissä ja kasvoi nassikasta saakka Pohjois-Mississippin maineikkaassa hill countryssa, jossa hän ystävystyi naapuriensa R.L. 3 . JUSSI NIEMI HHHH Coasts Coasts Warner Englannin Bristolista esiin astuva Coasts on häpeilemättömän hittihakuinen yhtye. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 9 , 5 € LI L D U R K (US) KU B E L a 2 3 . Aika on kieltämättä otollinen The Nationalin jäsenten muille yhtyeille: emoyhtyeen saavuttama suosio takaa huomion mediassa, oli hanke mikä tahansa. Tällä tupla-albumilla hän lähestyy eri bändeillä sähköisesti tekemiään, mainituilta naapureilta oppimiaan ja lukuisiin muistikirjoihinsa raapustamiaan lauluja eräänlaiselta folklore-pohjalta. 4 . Oceans, Wolves ja You ovat täsmärypistyksiä, jotka saavat 2010-luvulla puolivahingossa setääntyneet The Scriptin ja Maroon 5:n vaikuttamaan konventioiltaan konservatiivisessa karsinassaankin pahvisilta. Mavis Staples käy laulamassa Ain’t No Graven hienolla gospel-bluesilla. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . Osan jälkituotannosta olisi voinut jättää tekemättä, kuten Monumentin autotunen läpi lauletut vokaalit. Meno on maalaista ja maanläheistä, vaikka äänitykset ovat hämmentävän siistejä. 3 . jonka saan nasuttaa”, tirskahdin tahattomasTelakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Ke sä n 20 16 fe st ar im at ka t: Sw ed en ro ck , Ro sk il de ja Br ut al As sa ul t Pe 2 5 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 3 . Albumin puolivälissä on hieman tyytymisen makua, Stay huudattaa päämäärättömästi ja A Rush Of Blood hetkuttelee nimestään huolimatta kaukana Coldplayn kulta-aikojen leveleistä. 1 6 , 5 € A N A L TH U N D ER PÄÄ KI I TH E VA LKYR IA N S YD I N PER H E T o 3 1 . EERO TARMO HHH Kaupungin Valot Laulunmaa Airiston punk-levyt Enpä olisi uskonut koskaan ryhtyväni levyarviossa nipottavaksi suomenmaikaksi, varsinkaan vankasti punkahtavaa katurockia soittavan yhtyeen levytyksestä. Isäntäkin laulaa kuin Syvän Etelän Jagger. Kahdeksan kappaleen levy on koottu kasaan krautrock-henkisistä improvisaatioista, jotka äänitettiin kirkossa Cincinnatissa reilun kahden päivän aikana. 1 8 , 5 € ELÄ KELÄ I S ET MJ Ö LK L a 2 3 . 4 . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 1 4 , 5 € TI I S U TEPPO VA PA U S N U O R ET M A RTTYYR IT T o 3 1 . Merkittävin panos tulee kuitenkin Turnerin lapsenlapselta Sharde Thomasilta, jonka laulu, rummut, haitari ja ruokohuilu nostavat useiden biisien potenssia merkittävästi. LNZNDRF:n vaivaton mentaliteetti tuo mieleen 1970–luvun alun vapautuneet saksalaiset minimalistiset krautrock-yhtyeet, kuten Neu!:n ja Harmonian. 2 1 6 S / K 1 8 , a l k . 2 1 6 S / K 1 8 , a l k
Ainakin hän on mukana myös Private Warsilla, jonka konstailemattoman sydämellinen akustinen folk poikkeaa tyystin muusta, paikoin ärsyttävän kevyt-psykedeelisestä menosta. Teemoiltaan kappaleet vaihtelevat arkisista angsteista naivistisiin fantasioihin, joiden symboliikalla irtaudutaan maanläheisyydestä Kuumailmapallon tavoin. Onpa nyt näistäkin näkemyksistä taltioitu edustava dokumentti. Poikkeuksena jo kerran mainittu Pieces. Sinänsä Kaupungin Valojen katukieli, kuten ”silkkipaperii”-monikko, uppoaa hyvin ronskiin musisointiin, mutta painokkaan laululyriikan notkahdukset vaatisivat vastaavasti timanttisempaa biisimatskua, jotta sen osaisi ottaa vakavasti. Kalsea puhelaulu b-puolen Six-Month Nightista vie jo lähes post punkin puolelle. Neljän biisin ep:llä tyylilaji kattaa sekä avausralli Rock’n’roll-junan reteän fiilistelyn että junnaavan päätöskollaasin Liikkumaton / Muuttumaton. Tekniikka yhtyeellä on selvästi hallussa, vielä kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee! VESA SILTANEN HHH Primal Scream Chaosmosis Ignition Jos Primal Scream aikanaan oli maailman jännittävimpiä rock-bändejä, niin viime vuosina Bobby Gillespien joukkue on tuntunut olevan eksyksissä. Muuten hyvän ja genrelleen esimerkillisen mättölevyn vahvuudet ovat tavallaan myös sen heikkous. Useammankaan kuuntelukerran jälkeen biisit eivät juuri ole jättäneet muistijälkeä, eivätkä riffit putkahda korvamatona päähän silloin kun levyä ei kuuntele. Echo Is Your Love on suomalaisessa indiekentässä suorastaan veteraani-iässä, mutta onnistui silti yllättämään yhtyeen kelkasta pudonneen kuulijan. Nykyään Gillespien sisärenkaaseen kuuluu enää kitaristi Andrew Innes basisti Manin ja (2014 kuolleen) kitaristi Robert Youngin lähdettyä. 66 SOUNDI Levyarviot > ...kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee... Tasaisen varmasta materiaalista mikään kappale ei nouse ylitse muiden, muttei jää erityisesti mieleenkään. Autumn In Paradise voisi melkein olla New Orderin comebackilta. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Mielikuvissa bändi esitti riitasointuista remellystä, mutta ainakin tuoreella DNA-singlellä EIYL esiintyy vahvasti Sonic Youth -vaikutteisena, askeettisena mutta salakavalasti melodisena popyhtyeenä. Yhtyeessä aina viehättänyt pähkähullu maailma ja värikkäät sanakäänteet ovat tallella, vaikka esimerkiksi päätösraidan Mies oli kuin Jeesus tarina onkin inspiroitunut tosielämän käänteistä. TroppaLevyarviot 3_16.indd 66 3.3.2016 14.07. Hittiainesta on piilotettu tällä kertaa eniten Hypnoottismagneettisiin katseisiin. Beautiful Future (2008) oli karmea pohjanoteeraus: rock oli siitä todella kaukana. Sointi on jätetty pikkuisen ruvelle ja paikoin korkealle kipuava laulu pitää varpaillaan. Typerryttävää myöntää kuinka nostalgiselta bändi omiin korviin kuulostaa. Martikaisen intiimimpään ilmaisuun ihastuneille myös nämä versiot toimivat mainiosti. ti, kun samaan painokkaan kertsin virkkeeseen osuvat turhan tyypilliset possessiivisuffiksin haihtuma sekä konsonantin siirtymä. Nykyaika bändin nimenä luo mielenkiintoisia assosiaatioita, mutta ehkä sitäkin kiintoisampaa on tuoreen yhtyeen rönsyilevä linja. K un Jarkko Martikainen sai kaverikseen Luotetut miehet -kokoonpanon, oli porukan suunnitelmissa livelevy. Vielä bändillä ei kuitenkaan ole niin vankkumaton boogie päällä, että se vakuuttaisi ehdoitta. Soitto on rujoa mutta vie sinne mihin pitääkin ja biisien tarttuvuusprosentti kiitettävä. Tosin Kivareiden viehätys piileekin ympäröivän maailman kummallisuuden ja naurettavuuden osoittelemisessa. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Solisti Masan tunnistettava tyyli on tallella hardcorepunkia veivaavasta Ydinperheestä, mutta uuden bändin ajo luottaa vähän rennompaan tempoon. When The Blackout Meets The Fallout onnistuu vuolaine free jazz -foneineen samassa asiassa paremmin tummalla Hawkwind-paahdollaan, jota tarjoaa myös kapitalismikriittinen Golden Rope. Only For The Blinded Eyes on ensimmäiseksi levyksi todella valmis ja sen sekoitus vanhaa ja modernia, metalcorevivahteista melodista death metalia on tyylipuhdasta ja potkivaa. Aika äkäistä sanottavaa tosin löytyy työnteosta, henkilökohtaisista karikoista ja muista arjen harmeista, jotka tuodaan esille oivaltavin sanakääntein. Tekstien ja melodioiden yhdistelmien hiomattomuus ei ole pelkästään kieliopillista, sillä sävelkuluissa on tiettyä väkinäisyyttä ja kelauksen makua, jota vankempikaan kertosäe ei kompensoi. Chaosmosiksella on hetkensä, mutta ilmeisen hämmentyneenä se tavoittelee Screamadelican auraa. Bändisoitto luo Kierrätyspiste-ep:llä mielikuvia YUPaikoihin, mutta kappaleiden tunteellisempi lähtökohta pitää liian pitkälle menevät haihattelut minimissä. Carnival Of Fools yhdistelee Human Leaguea ja Kraftwerkiä levyn parhaimpiin lukeutuvan popmelodian ympärille. Pääasiassa biisit humpataan läpi Lamb Of God -hengessä, hitaimmissa siivuissa kuten Pieces-rallissa (joka on oma suosikkini levyn annista) puksutetaan rauhallisemmin ja raskaammin, hieman diablomaisesti. Haimin kanssa tehty Trippin’ On Your Love tavoittelee Screamadelican (1991) rave-psykedeliaa perin tutunoloisesti. Muutaman viimeisen raidan kohdalla on jo melkein unohtanut, miltä ne pari ekaa biisiä taas kuulostivatkaan. Kitaroiden pysytellessä takarivissä syntikat plimputtavat välillä kuin mainoksissa. Nykyajassa musisoi puolet punkrock-porukka God Given Assin kokoonpanosta, ja toki solisti Oton kohdalla Tehosekoittimen haamusta ei päässe koskaan eroon. Koskettimissa on edelleen Martin Duffy ja rumpuja lyö Darrin Mooney, vaikkei sitä usein huomaa rytmikoneiden ja sekvenssien nakutuksilta. ASKO ALANEN HHH Among The Prey Only For The Blinded Eyes Inverse Among The Preyn musikanttien aiempi kokemus kuuluu. Samalla vasta levyjulkaisun aloittaneella TMH-yhtiöllä ilmestyy myös Kova Ajo -nimisen orkesterin debyyttiseiska. Loogisuuden lisäksi hakusessa on timmimpi biisimateriaali. Soittamisen ilossa ja energiassa ei ole moittimista. Levyn yhtenäinen linja pitää aloitusbiisi Smilestä Dancing On Our Gravesin viimeisiin tahteihin saakka, eikä siinä välissä juuri pysähdytä huilimaan. Tuotantoapua Bobbylle ja Innesille antaa muutamassa biisissä Björn Yttling, mutta ruotsalainen tuskin on syypää sointien bling-blingiin. Erinomaisen ensisinglensä Ilmarinkatu / Pojat ei itke jälkeen Kaupungin Valot on avarampien power pop -sävyjen perään, vaikka säilyttääkin aktiivisen rock’n’roll-kitaroinnin ja rumputulituksen terävimpänä kärkenään. Erinäisten sattumusten takia sitä ei koskaan tullut, vaan studiossa taltioitu näppärä neljän laulun mittainen annos uusia sovituksia Martikaisen soolotuotannosta. Levyn neljä biisiä ovat taattua laatua, vaikka ensikuulemalta voivatkin kuulostaa pelkistetyltä punk-kaahaukselta. Sen sijaan absurdismin voimaan luottaa yhä Kivesveto Go-Go, jonka Vesipää-seiskatuumainen on kuuleman mukaan oikein trilogian ensiosa
PEKKA LAINE HHHH Nada Surf You Know Who You Are City Slang Vuonna 1992 New Yorkissa perustettu Nada Surf oli ensimmäisillä levyillään kulmikkaan tenhoavaan vaihtoehtokaahailuun luottava yhtye, jonka ilmaisu on vuosien saatossa jalostunut aina vain steriilimmäksi. Suurin ongelma materiaalissa on kontrasti hienojen soittosuoritusten ja yksitoikkoisten lauluraitojen välillä. Amorandom on palkitsevaa kuunneltavaa, joka on riittävän contemporary harjaantuneille korville, mutta myös helposti lähestyttävä satunnaiselle sunnuntaijazzailijalle. Keskeinen teos on levyn avaava Pulsar, jossa riittäisi musiikkitieteilijälle tutkittavaa pitkäksikin aikaa. Erityisesti TSOOL-levyillä kuultua paatoksellista hurmahenkeä ei tällä kombinaatiolla synnytetä. Ylipäätään levyn ilmavampi kama toimii parhaiten. uksen lopettaminen ei tunnu selventäneen Gillespien näkemystä. Piirit tämän kärjen sisällä ovat myös hyvin pienet ja levyllä Aki Rissasen kanssa soittavat tutut nimet: rumpali Teppo Mäkynen ja basisti Antti Lötjönen. Esimerkiksi pelkästään pianolla ja laululla toteutettu päätösbiisi Grace on helposti levyn herkimpiä ja hienoimpia hetkiä. Ontariojärven rantakaupunki hengittää myös elokuvaja urheilukulttuuria, ravintolaja kahvilaelämyksiä unohtamatta. Aki Rissasen Amorandom on jälleen osoitus, että jazzin saralla Suomi kuuluu kansainväliseen kärkeen. Monet viime vuosien kiinnostavimmista suomalaisista julkaisuista ovat tulleet nimenomaan jazzin saralta, kuten viime vuonna ilmestynyt Verneri Pohjolan Bullhorn tai Mikko Hassisen Teosto-palkittu Elektro GT (2014). MAHTAVA PALKINTO! Levyarviot 3_16.indd 67 4.3.2016 10.27. OSA 2/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. Kauniita hetkiä levyltä löytyy, mutta liian usein biisit tuntuvat enemmänkin tavoittelevan koskettavaa tunnetta, kuin itse asiassa orgaanisesti välittävän sitä. SALLA HARJULA HHH Aki Rissanen Amorandom Edition Suomalainen jazz voi tällä hetkellä erittäin hyvin. Yhdessä kolmikko on soittanut myös Verneri Pohjola Quartetissa ja tyylitajuinen supertrio soittaakin vaivattomasti yhteen. Mikäli Union Carbide Productionsja The Soundtrack Of Our Livesyhtyeet ovat kuulijalle missään määrin merkityksellisiä, synnyttää For The Ages To Come helpotuksen ja ilon huokauksia. Tällä levyllä soi Ebbotin haikea hymy. Viidenkympin rajapyykkiä lähestyvä ruotsalaisguru on tehnyt laulukokoelman, joka bänditoteutuksestaan huolimatta tuntuu soololevyltä ja samalla kotiinpaluulta. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N KANADAN suurin kaupunki tunnetaan Neil Youngin syntypaikkana ja aikansa suurimpiin räppäreihin lukeutuvan Draken kotikaupunkina. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Ebbot Lundberg & The Indigo Children For The Ages To Come Akashi Ebbot Lundbergin matalalta resonoiva lauluääni aiheuttaa välittömästi lämpimiä aaltoja sielussa. SOUNDI 67 ...kun sävellyskynään löytyy tujumpaa mustetta, niin johan lähtee... Kappaleen paikoin monotoninen, lyhyisiin sointukiertoihin perustuva pulssi tuntuu tulevan jostain muualta kuin jazzista – pikemminkin hypnoottisesta, modernista elektronisesta musiikista. Jättinimien taustalta löytyy virkeä musiikkialakulttuurien kirjo. Karhumaisen kaftaanimiehen tehtävä tässä maailmassa on tehdä värikylläistä ja sielukasta rock-musiikkia, jossa soi 1960-70-luvun perintö ja ennen kaikkea Ebbotin oma ääni. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. Nyt on valitettavasti saavutettu piste, jossa edes fanin on vaikea löytää MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair TORONTO Mottona monimuotoisuus. Kuvaava biisi on Nights in White Satin, jonka vokaalimaalailut ovat vahvoja, mutta niin kovin banaaleja (“Yes I love youuu, oh how I love youuuuu”). Kun alavireiset kitarat ja taustalaulajien örinät lähtevät möyrimään, musiikki ei yleensä saa lisää potkua, vaan tuntuu suorastaan menettävän jotain hauraan aitoa. Aiempien yhtyeiden rinnalla nuorisokombo Indigo Childrenin kanssa luotu sointi on pykälän kevyempi, popimpi ja ilmavampi. Paksustikin orkestroidut osuudet soivat lempeinä ja aurinkoisina. Repaleinen melankolia vilahtelee folk-henkisen auvon seassa pysyen kuitenkin aisoissa. JUSSI NIEMI HHH Oceans of Slumber Winter Century Media Astetta kompleksimpaa post-tunnelmointia ja jopa doomiin vivahtavaa raskasmetallia vetävä texasilainen kuusikko on julkaissut hyvän, mutta ei erityisen originellin, toisen levynsä. Säestyspuoli taas on varsin aistikas ja tyylikäs kokonaisuudessaan. Poikkeuksia toki on. VOITA LENNOT SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Ebbot on palannut muutaman vuoden visiitiltään lyhyiden projektien ja televisioviihteen maailmaan ja asettunut itse asian ääreen. Yhtyeen musiikilliset huippuhetket ajoittuivat vuoden 2002 Let Go -pitkäsoittoon, jolle Matthew Caws, Ira Elliot ja Daniel Lorca onnistuivat kirjoittamaan huikean nipun 2000-luvun voimapop-indiessä vertaisiaan hakevia lauluja (Blizzard Of ’77, Blonde On Blonde). Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. Mikä on sääli, sillä laulaja Cammie Gilbertin ääni on sinänsä upea, tumma ja sielukas. Valitettavasti vain hänelle kirjoitetut melodiat ovat pääsääntöisesti aivan liian puisevia
Hittikimara on levyllä niin vetävässä järjestyksessä että jos tämä imu ei sytytä bilekansaa, dj on eksynyt hautajaisiin. InVader rikkoo ansiokkaasti kasarihevin muotokielen kaavat: hip hopia värisevät Pretty Boy Swagger, Rock It sekä EDMja dubstep-tehokeinoja sykkivä Keep It Up All Night Transformersien pierennältä kuulostavine bass dropeineen osoittavat rohkeaa uudistumista. Kotiteollisuus Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma Reckless Love InVader Universal Ellei InVader aiheuta jo kohtalaisen äänekästä kansainvälistä pöhinää, Reckless Loven asiainhoitajat joutavat pölkylle. Rumpukoneilla, syntetisaattoreilla, vaihtuvalla määrällä ja kaartilla rumpaleita sekä äänivalliin rauhaisasti uppoavalla, miellyttävän litteällä laululla operoiva jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana. Kappaleet alkavat näin muistuttaa hieman liikaa toisiaan. Kirkkaimmin homman hoitaa kotiin puhtaista vokaaleista vastaava Sara Strömmer, joka väläyttelee myös vihaisempaa tulkintaa esimerkiksi kappaleessa I Am. Matti Airaksinen La 26.03. Jäädään mielenkiinnolla seuraamaan bändin tulevia vaiheita. Aurora & Pääsiäisen Sinkkubileet Pe 01.04. Hammond Loveen kiteytyy makeasti, mistä Salonen hunajansa valuttaa, kun ärhäkän sähköpianon kurnutuksen päälle lankeaa soittajan elämän filminauhan romanttinen teema. ARTTU TOLONEN HHHH End Of Aeon Through Infant Eyes Haminian Sounds Viitisen vuotta sitten perustetun kotkalaisbändin melodinen doom metal soi jo toisella levyllään erittäin komeasti ja hiotusti. Epätoivo, katkeruus ja kaaos jyllää niin perkeleesti, soundi on vuoroin iso ja painostava, vuoroin herkkä ja minimalistinen. Etenkin nimibiisiltä Barracuda Man odottaisi terävämpää purentaa ja vaaran tunnetta. Nahan, kemiallisesti tuotetun savun ja hienhajuista psykedeliaa tuottava trio+ onnistuu kuulostamaan synkältä olematta uhkaava tai lannistavan pahaenteinen. EERO TARMO HH Original Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa, www.sokoshotels.fi Pe 25.03. Popeda Pe 22.04. Kolmas dynaaminen diskopala on puhaltajien Syrjäsen ja Prihan kanssa rakennettu Radioskugga, jonka hidas ja nopea versio ovat kumpikin sekä tyynen että touhukkaan määrätietoista ja vetävää tahtitehtailua. Kauniin kattauksen kruunaa ensi kesän biitsibileiden ja bikinimirmeleiden kansallislaulu, ihanan korni Child Of The Sun joka tuo helteet sydämeen, olipa ulkona loska tai pakkanen. Toimii. Kasmir Pe 08.04. InVaderilla ehditään julistaa viikonloppuräyhä, lietsoa lapaset kohti laipiota, lempiä rantsussa, palvoa Pohjoisen pimuja, matalalentää nakit silmillä ja leuhottaa. K-X-P:n matka tuntuu kulkevan kohti tiiviimpää ja kiihkeämpää yhteyttä teknon ja acid housen kanssa, mutta se tekee sen luopumatta bändin ytimessä pumppaavasta rockista. Nykyaikaistunut Reckless Love ampuu kovilla – InVaderia parempaa bilelevyä ei ole eikä tule, ellei bändi sitä itse tee. You Know Who You Are on kahdeksanneksi studioalbumiksikin pelottavan luovuttaneen kuuloista grillijuhlajammailua, josta mieleen jää lähinnä Friend Hospital -kappaleen ammattitaitoisen reteä kitarasoolo. Hedonismia, lihan iloja ja kesäistä lempeä: niistä on vuoden parhaat bileet tehty. Ehkä Nada Surfin kannattaisi tarttua ajan trendiin ja hylätä levykokonaisuudet. Ylex Parasta Ennen! -Pääsiäismuna Tour 2016, Dj. Nyt Recklessejä ei kahlitse enää mikään. K-X-P onnistuu fuusiossa tavalla, jossa kaikki voittavat. Perusvarmaa ja hyvää melodista doomia. K-X-P:stä tulee mieleen Conan Barbaari jo kauan ennen kuin Sirenin sokovinkaan myötämielistä näkökulmaa rivien väliin piilotettavaksi. VESA SILTANEN HHH Kalle Salonen Barracuda Man Texicalli Hammond-hirmun Kalle Salosen toinen albumi täyttää menevän Cat Slide -debyytin (2013) lupaukset entistä mehukkaammilla sovituksilla ja varmaLevyarviot > ...jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana... Bileväen poistuttua hypätään pehkuihin toivoen, että huolella juhlineessa kropassa piisaa virtaa koko yöksi. Strömmer hallitsee äänensä todella upeasti. Uutta pontta tuovat laulusolistit, joista etenkin Johanna Förstin ja Marjo Leinosen upeat jazzja bluesfraseeraukset ovat kuin kotonaan (eli klubilla tai kapakassa) svengaavaan Hammond-plyyshiin upotettuina. Vika ei ole musiikissa. 68 SOUNDI taisat ”vasket” pärähtävät soimaan. Bändi kertoo saatteessaan, miten se välttelee peruskaavamaisuutta. MAPE OLLILA HHHH otteisella suuren urkusoundin herutuksella. Seremoniamestareiden kertsit ovat silkkaa kultaa, jytinät ja tilut kohdillaan, huumori kukassa, solisti elämänsä tikissä ja lyriikat vilisevät pikku tribuutteja esikuville. Sikäli huvittavaa, että kuitenkin Through Infant Eyesin lähes jokainen kappale noudattaa samaa kaavaa. K-X-P III Part 2 Svart Tässä konsensusja iskelmäheavyn luvatussa maassa K-X-P on Suomen raskain orkesteri. Tämän tuoreimpansa nimeen viitaten tekisi ainakin mieli kysyä koko orkesterilta: tiedättekö te, keitä olette. Tuottaja, kitaristi ja rumpali Hannu Pikkarainen tuntee materiaalin ytimiä myöten, mutta lauluosuudet Salosen kanssa sävelletyissä kahdessa kappaleessa jäävät selvästi varovaisemmiksi. Mutta niinkin upeata jälkeä kuin bändi tekee juntatessaan, eniten levyn parissa liikuttuu Tangerine Dreamin tontille menevinä hetkinä, kuten Transuranic Heavy Elementsin tai levyn avaavan Winnerin aikana. Neljä Ruusua Pe 15.04. Ensin mätetään ja Olli Suvanto murisee, sitten herkistellään Saran kauniin laulun äärellä, joko puhtaiden kitaroiden tai pianon säestämänä. Vimmatun vetäviä ovat entistä lesommat diskokompit, erityisesti Salosen oman Love Boat -teeman kimmoisa bassohytke ja scifi-sfäärien sähkökoskettimilla höystetty Space Gun. Tämä vuorottelu tuo vaihtelua sopivasti, mutta kaavamaisesti toistuessaan menettää jo tehoaan. Huono levy Through Infant Eyes ei missään nimessä ole, kaukana siitä. ASKO ALANEN HHH K u v a: V ill e Ju u rik k ala Levyarviot 3_16.indd 68 4.3.2016 13.12. Konemusan ja rockin yhdistelmät jäävät usein pinnallisiksi ja teennäisiksi yritelmiksi, joissa eri elementit imevät toisistaan veret antamatta mitään takaisin
LINDA SÖDERHOLM HHH Eero Raittisen Eldis Eero Raittisen Eldis Turenki Ikä ei näytä hidastavan mittavan panoksen suomalaiselle rockille ja popille antaneen Eero Raittisen menoa. Black Mountain IV Jagjaguwar Levyn avaava Mothers Of The Sun on kuin kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä esittelykappale yhtyeen vahvuuksista. Soitannollisestihan levyssä ei ole moitittavaa ja albumi kuulostaa kyllä orgaaniselta ja muuten elävältä. Siinä missä Earth Blues (2013) ylitti kirkkaasti maaliviivan yltäen pistesijoille, Sunrise To Sundown nilkuttaa vaivoin maaliin. Boll Weevil ja Sooner Or Later nyökkäävät New Orleansille ja marssibändeille. Omaperäistä atmosfääriä riittää, mutta myös tarttuvia koukkuja, jotka monilla yrittäjillä unohtuvat jonnekin tunnelmoinnin usvaan. Nyt tankki alkaa kuitenkin tyhjentyä. Hassua kyllä, kokonaisuus (erityisesti räppiosuudet) tuo eittämättä mieleen alkuaikojen Don Johnson Big Bandin. SOUNDI 69 ...jyrä on transsija euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana... Goldworthin vahva eläytyminen ja hienot stemmalaulut ansaitsevat nekin kumarruksen. Loppumetreille sijoitetut pitkät ja hitaat biisit uuvuttavat. Tyylillisesti jatketaan samaa linjaa edeltäjänsä kanssa. Levy myös kuulostaa siltä, ettei sen materiaalin hiomiseen ja jyvien akanoista erotteluun ole ollut aikaa, vaan sille on päätynyt myös vähemmän timanttisia sävellyksiä. VILLE PIRINEN HHHH Drifters’ Collective Heading Elsewhere Drifters’ Collective Heading Elsewhere on hyvä debyytti kuusimiehiseltä Drifters’ Collective -helsinkiläisyhtyeeltä. On raskaasti mutta rennosti svengaavaa Sabbath-riffittelyä, on surullisen kaunista syntikkatunnelmointia, on tarttuvia laulumelodioita sekä eteerisellä naisäänellä että narisevammalla miesäänellä esitettynä, ja ennen kaikkea on tarvittavaa draaman tajua isojen biisien rakenteluun. Lautta ainoana suomenkielisenä päättää albumin kuin joltain Eeron vanhalta soololevyltä karanneena. Tämä voitokas tunne kantaa pitkälle. Täydet pojot tippuvat pykälää alemmaksi. Big D groovaa afro-vaikutteisesti, vaikka kertosäe koukkaa popahtavaan r&b:iin pätevän fonisoolon siunauksella. Heading Elsewhere on kasattu menevistä sampleista ja iiseistä poprock-melodioista. Samoin What Doesn’t Kill You, joka muistuttaa myös vanhaa Judas Priestiä. Slippery Strive luiskahtaa liian kasaristi autoradioärbeeksi, kun taas Nite Train nousee yöllisen intiimisti jatsahtavalla parisuhdenytkytyksellään levyn kärkipäähän. Ja kun vielä menossa on mukana jousisoittajia ja muita vierailevia taitureita, kehkeytyy Human Gamesista muheva kokonaisuus joka liputtaa omalla vinksahtaneella tavalla suomalaisen laatuprogen puolesta. Kansainvälisestikin tunnustetun ja aiemmin jo kolme albumia julkaisseen bändin ytimen muodostavat lennokkaiden taiteilijanimien taakse kätkeytyvät Jim Goldworth (laulu, kitara, koskettimet), Mickey Maniac (kitara), Tommy Glorioso (basso) ja Kingo (rummut, perkussiot), jotka hallitsevat tyylilajin vaativimmatkin käänteet. Lahjakkuutta selkeästi on, ja bändi skulaa yhteen erinomaisesti, mutta tuntuu ettei kykyjä hyödynnetä ihan täydellä potentiaalilla. Daga Daga avaa pelin todella ärhäkästi rokaten. Diamond Under Pressure voisi hyvin olla David Coverdalen aikaiselta Purplelevyltä. Nimen sanotaan olevan viittaus orkesterin jäsenten matkustelevaan elämäntyyliin, mutta se voisi osoittaa myös tyylien kirjoon: bändi sekoittelee tuotannossaan rockabillyä, hiphopia, reggaeta, indie rockia sekä poppia. Vancouverin psykerokkarit yhdistelevät vapautuneesti elementtejä Top Gun -soundtrackin juustoisimmilta syntikkaballadeilta, korskeasta heviprogesta ja 60-luvun psykedeliafolkista. Nyt korjattu sato on vielä raaka. Albumi on äänitetty viikossa livesoittomeiningillä, kun bändin kaikki jäsenet, erityisesti Arch Enemyssäkin kitaroiva Michael Amott, ovat ehtineet yhdessä studioon. Isännän pieni ja äreä ääni sylkee sanat mahtavalla energialla. IV sortuu kuitenkin yhteen progehtavien levyjen helmasyntiin ollen liian pitkä. The Beatlesin, Led Zeppelinin ja Queenin vaikutteet sopivat kuin luonnostaan levyn monin tavoin vahvatunnelmaisiin sävellyksiin kuten myös se rajattomuus joka ilmenee Aurora Borealis -raidalla, joka keinahtelee reggaerytmeillä, ja huipentuu Dave Maijasen riemukkaaseen räppiosuuteen. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT Levyarviot 3_16.indd 69 4.3.2016 13.12. Kun toinen kappale on pophittimäinen yhdistelmä Blondie-henkistä uuden aallon rokkailua ja 80-luvun Hawkwindin syntetisaattorisuhinoita, kuulijan odotukset kasvavat. 03-222 1300 www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Soundin perustana toimivat livesoittimet sekä orgaanisuus. Sunrise To Sundownia olisi kannattanut kypsytellä vielä hetken. If I Wait A While Too Long muistuttaa melodiallaan The Bandista, sovitus vain on oudon viihteellinen. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 3_16.indd 82 1.3.2016 15.01 Ilmoitusmyynti p. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Kaikki Black Mountainin aiemmat hyvät puolet ja kaupan päälle odottamatonta raikkautta. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Osassa kappaleista löytyy jopa liikaakin yhtymäkohtia. Viime vuosikymmenellä hienoa työtä Noisy Kinda Menin nokassa tehnyt seitsenkymppinen laulaja julkaisi hiljattain livelevyn mainion White Knuckles Trion kanssa ja debytoi nyt uudella Eldisyhtyeellään. I Can Deliver luottaa vastapainoksi kunnon gospeliin pianon ja urkujen vankalla tuella. Enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisilta haiskahtavat tekstit ovat Eeron kynästä. Sanovat kuitenkin, että toimii livenä kuin tauti. Tunnelmallinen balladi joka tapauksessa. OLE NERDRUM HHHH Spiritual Beggars Sunrise To Sundown InsideOut Stonerista mallikkaasti suoraviivaisemman retrorokin pariin siirtyneen Spiritual Beggarsin viimeisimpiä levyjä on ollut ilo kuunnella. Vahvan läsnäolon leimaama jälki yllättää monipuolisuudellaan. VESA SILTANEN HH www.tammerpianojasoitin.fi Puh. 03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Black Sabbath ja Deep Purple huokuvat musiikista vahvasti. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Reissumiehet laulavat ja räppäävät englanniksi. Omien sanojensa mukaan yhtye on vaihtoehtoista hiphopia – siihen kategoriaan tätä on kuitenkin sangen vaikea mahduttaa, mieluummin luokittelisin tämän letkeäksi kesämusiikiksi surffiparatiisiin. Erityisesti oman soundin löytäminen ja massasta erottuminen vaatii vielä työstöä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä ei ole suinkaan huono merkki, mutta kielii tietystä omaperäisyyden puutteesta. Human Gamesilla bändin ilmaisu on aiempaa jäsennellympää, ja sävelkynäkin mitä terävin. JUSSI NIEMI HHH Jeavestone Human Games Presence Kalajokelaisen Jeavestonen progeilu on niin hulvatonta, että sitä voi kutsua vaikka riemuprogeksi. Levyn päättävässä yhdeksänminuuttisesta Space To Bakersfield -biisistä löytyy jopa ylipitkä ja unettava blueskitarasoolo
With Oden On Our Side niitti kehuja joka puolella ja näimme omin silmin, että meitä on todellakin odotettu myös Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi jylhä The Way Of Vikings -kappale soundaa hyvinkin leffamaiselta, huomauttaa Hegg. Biisimateriaali oli vahvaa ja Jens nosti meidät vielä yhtä askelta ylemmäs, muistelee Hegg. Fanit tunnistavat suosikkinsa ensitahdeista lähtien, mutta Heidrunin maitorauhasista on silti tirskunut vähän sakeampaakin tavaraa. – Valmistelimme pitkäsoiton Jens Bogrenin kanssa ja yhteistyö toimi komeasti. Kiersimme sitä valtavaa mannerta pakettiautolla – se on muuten raskasta touhua se! – mutta hymyilimme leveästi koko ajan. – Olen samaa mieltä. Biisistä toiseen etenevä tarina kertoo erääseen naiseen rakastuneesta soturista, joka liittyy jomsviikienkien muodostamaan palkka-armeijaan. Kuvasimme kappaleen videon Puolassa ja voihan pentele, että siellä oli kylmä. Amon Amarth tajusi, että nyt tai ei koskaan. Tuloksena oli raskaan tarttuva With Oden On Our Side. Vastasin, että eiköhän sinun pitäisi jo hiljalleen tuntea minut. Näin suomalaisena tuntuu mukavalta, että nimibiisissä kuullaan Roope Latvalan kitarointia ja Live For The Kill -teoksen jousista vastaa Apocalyptica. Teksti: Timo Isoaho 70 SOUNDI K u v a: E st er Se ga rr a TUULTA NOPEAMMIN, YLI KAIKKIEN ESTEIDEN Bazook 3_taitto.indd 70 4.3.2016 10.19. – Vaimoni luki tekstin ja ihmetteli, että miksi tarinan täytyy olla näin traaginen. ”Jomsviking on ensimmäinen teemalevymme.” M elkoisesti on vettä virrannut Dnepr-joessa loppuvuoden 2006 jälkeen. Ruotsalaisten vyöllä oli pitkäsoitto With Oden On Our Side ja yksisilmäinen sodan jumala oli todellakin päättänyt ottaa Amon Amarthin suojelukseensa. – Levystä tulee mieleen myös Guardians Of Asgaard, jossa vierailee Entombedin Lars Göran Petrov. – Orkesterin perustukset luotiin jo 80-luvun lopulla, vaikka pääsimmekin vauhtiin vasta monta vuotta myöhemmin. Se on Amon Amarthin oma Gungnir siis kohteeseensa aina osuva keihäs. Onko kertomuksella onnellinen loppu. – Neljä seuraavaa julkaisua (The Avenger (1999), The Crusher (2001), Versus The World (2002) ja Fate Of Norns (2004)) olivat edistysaskelia, mutta fanikanta kasvoi silti tuskallisen hitaasti. Huomasimme konkreettisesti, että viidentoista vuoden työ kantaa vihdoin hedelmää. – Se ei toisaalta ole ihme, sillä Jomsviking on ensimmäinen teemalevymme – vähän kuin Amon Amarth -elokuva. – Mitäpä luulet, naurahtaa Hegg. Tuolloin tukholmalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth oli matkannut Pohjois-Amerikkaan ja lähtenyt kiertueelle Children Of Bodomin sekä Gojiran kanssa. – Kiitoksia heille vielä kerran! Roope ja Apocalyptica-herrat tekivät loistavaa duunia, nyökkää Hegg. Ensimmäinen pitkäsoittomme Once Sent From The Golden Hall ilmestyi vuonna 1998, eikä se ollut kummoinen menestys toki senkin takia, että ensipainos käsitti vain tuhat kopiota, aloittaa laulaja Johan Hegg. Maaliskuun lopulla ilmestyvän Jomsviking-albumin uudet tuulahdukset kuulostavatkin tervetulleilta. Lopullisesti kunniapaikan Valhallan kultaisissa saleissa lunasti kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Twilight Of The Thunder God. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Fate Of Nornsin jälkeen saavuimme vedenjakajalle: bändi vei valtavasti aikaa, mutta elimme silti kädestä suuhun. Värjöttelimme tuntikausia aivan järkyttävässä kohmeessa! Amon Amarthin ei enää tarvinnut pelätä ragnarökiä seuraavilla levyillä. Päinvastoin: Surtur Rising (2011) ja Deceiver Of The Gods (2013) jatkoivat nousukiitoa, mutta varsinkin jälkimmäisestä albumista jäi turhankin ”varman päälle” -fiilis. – Children Of Bodomin liidaama Yhdysvaltain-rundi oli meille suunnattoman tärkeä. Silloin päätimme laittaa kaikki munat yhteen koriin ja katsoa, mihin asti orkesteri yltää. – Gungnir – tai Sleipnir-hevonen! Tuo Odinin jalo ratsuhan laukkasi tuulta nopeammin ja ylitti kaikki esteet, nauraa saunomista rakastava muhkeapartainen Hegg
Bazook 3_taitto.indd 71 4.3.2016 10.19
Spiritual Beggars esiintyy Oulun Jalometallissa heinäkuun alkupuolella ja seuraavaa levyään jo hahmotteleva Arch Enemy räväyttää Nightwishin avausbändinä Himosparkissa elokuussa. Aiotko muuten mennä kesällä todistamaan Ritchie Blackmoren paluuta sähkökitaran kiehtovaan maailmaan. Samana päivänä tämän lehden kanssa ilmestyy jo yhdeksäs Beggars-kiekko Sunrise To Sundown. Olen etuoikeutettu ja aion tehdä näitä hommia niin kauan kuin pystyn! ”Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen!” K u v a: V er o n ik a N y ss a AION TEHDÄ NÄITÄ HOMMIA NIIN KAUAN KUIN PYSTYN! MICHAEL AMOTT [SPIRITUAL BEGGARS JA ARCH ENEMY] WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 Bazook 3_taitto.indd 72 4.3.2016 10.19. Kaipaako hän koskaan lomaa. – Arch Enemy teki viime vuoden lopulla Euroopan-kiertueen Nightwishin kanssa ja se oli mahtava kokemus. En oikeastaan malta odottaa kesää! Suomalaisfanit puolestaan pääsevät seuraamaan Amottin lavatyöskentelyä kahteen otteeseen ensi kesänä. Cactus ja kumppanit tulivat tutuiksi, ja minä olin myyty mies! Tuolloin sai alkunsa Spiritual Beggars, muun muassa 70-luvun suuruuksilta vaikutteita hakeva hardrock / blues / proge / stoner -yhtye. Toisin sanoen todella nuori kaveri, kitaristi painottaa. – Kun uppouduimme studioon viime syksynä, suurin osa aihioista oli ”kattellaan, kattellaan” -tilanteessa. – Enpä oikeastaan, sillä rakastan musiikkia. – Suurin osa kappaleista saa edelleenkin alkunsa minun kynästäni, mutta tällä kerralla levylle päätyi myös Per Wibergin (Candlemass, exOpeth) ja Ludwig Wittin (Grand Magus, ex-Shining) sävellyksiä. – Ritchie on eräs kaikkien aikojen sankareistani ja uskoakseni olenkin yleisön joukossa, kun hänen porukkansa nousee Birminghamin Genting-areenan estradille 25. Kyllä vain, todella nuori kaveri, mutta minkäpä siinä teet jos sydän vie ”vanhakantaisemman rockmusiikin pariin”. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 72 SOUNDI E i ole juurikaan liioiteltua todeta, että 80-luvun alkuvuosina ensimmäiseen kitaraansa tarttunut Michael ”Mike” Amott on tehnyt legendaarisen uran raskaan musiikin maailmassa. – En pitkään aikaan oikeastaan tiennyt, millaista levyä olemme tekemässä, nauraa Amott. Death metal -yhtye Carnagen Dark Recollections -debyytin jo vuonna 1990 julkaissut ruotsalaistaituri päätyi siirtämään äärimetallin rajoja kokonaan uusille seuduille Carcassin riveissä. kesäkuuta, sanoo kitaristi. – Olen viime aikoina viestitellyt Ritchien kosketinsoittajan Jens Johanssonin kanssa ja hänen viestinsä ovat olleet hyvin positiivisia. Kun yhtye kysyi meitä Jämsään, emme olisi voineet suostua ilomielisemmin. Olemme ilmeisesti ihan taitava porukka, sillä suurin osa Sunrise To Sundownille päätyneistä kappaleista on ensimmäisiä ottoja. – Tuntuu hämmentävältä ajatella, mutta olin todellakin vain reilu parikymppinen lähtissäni Carcassista. Amottin työtahti on ollut jo pitkään armoton. Esimerkiksi singlelohkaisu Diamond Under Pressure on Perin käsialaa ja saattaahan siitä aistia jokusen Deep Purple -vaikutteenkin, hymähtää Amott. Necroticism – Descanting The Insalubrious (1991) ja Heartwork (1993) kuuluvat tänäkin päivänä jokaisen itseään kunnioittavan metallistin hyllyyn. Amottin kipparoimista orkestereista toki tunnetuin on vuonna 1996 aloittanut Arch Enemy, mutta itsensä kiireisenä pitävä muusikko ei ole missään vaiheessa hyllyttänyt Spiritual Beggarsiakaan. Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen – ja se tuntui mahtavalta! Sunrise To Sundown kuulostaa aikaisempia monipuolisemmalta levytykseltä. – Diggasin jo pikkupoikana Deep Purplen ja Thin Lizzyn kaltaisista klassisista hardrock-bändeistä, mutta 90-luvun alussa uppouduin huomattavasti syvemmälle tähän maailmaan
SOUNDI 73 ”Tulkitsimme biisit studiossa livenä, toistemme naamoja tuijotellen!” WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 Bazook 3_taitto.indd 73 4.3.2016 10.19
74 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: N ad i H am m o u d a JOKA JÄTKÄ ON AIVAN LIEKEISSÄ! J otakin jäi uupumaan. En päässyt lauseen loppuun, kun Pasi jo nyökkäili hyväksyvästi. – Sanapari tuli Titukselta (Hjelm, basso). – Thunderstone meni levy levyltä raskaampaan suuntaan, mutta bändin tunnistaa myös Dirt Metalilta, niin melodioiltaan kuin tunnelmaltaankin, huomauttaa Laurenne. Haimme sitten sikäläisestä marketista joka jannulle parit sukkahousut, joista ensimmäiset tulivat jalkoihin ja toiset päähän. Pasilla oli päivätyön kanssa haastava tilanne, eikä hän voinut ottaa lomaa tulevia rundeja varten. Ensin syntyi lause “we are the veterans of the apocalypse” ja siitä muovautui levyn nimi, kertoo Laurenne. Takapakki tuntui yllättävältä, sillä orkesterin 2000-luvun alkupuolen pitkäsoitot sisälsivät oivaltavaa raskasta rockia ja Suomi näyttikin hiljalleen saavan uuden Stratovariuksen – siis kansainväliset mitat täyttävän powermetal-vaikutteisen kansansuosikin. Myös kokoonpano alkoi rakoilla ja laulaja Pasi Rantanen erosi yhtyeestä vuonna 2007. Vedon jälkeen meninkin kysäisemään, että miten olisi. Tilanteen hupaisuudesta kertoo sekin, että jopa Strato-rumpali Jörg Michael nauroi vedet silmissä. Vuodet alkoivat vieriä ja yhtyeen hiljaiselo tuntui jo turhankin lopulliselta. Tässähän on ollut kaikenlaisia maailmanlopun ennustuksia, mutta olemme edelleenkin hengissä... Materiaali on suoraviivaista, tarttuvaa ja melodista heviä, jonka kruunaa Pasi Rantasen jäätävän hieno soundi. – Kappaleiden tekstejä ovat innoittaneet nykymaailman tila, muun muassa pakolaiset ja sodat, sekä henkilökohtaisen elämän myrskyt. Kaverit ovat ammattilaisia to the bone ja maaliin pääsemisen kanssa ei ole ollut ongelmia. Lisäsimme kattaukseen kertakäyttömukeja ja vaahtomuovisiivuja, ja katsohan: yhtäkkiä backstagelle oli ilmestynyt viisi “hevijänistä” valmiina kirmaamaan estradille, nauraa Laurenne. Silloin tuli fiilis, että olisipa hienoa levyttää tuon jätkän kanssa vielä kerran. – Olimme tehneet ankeahkon rundin ja motivaatio oli vähän kateissa. Puntaroimme asiaa ja painotin, etten oikein osaa soittaa bändissä, jossa joka jätkän panostus ei ole sataprosenttista. – Albumi tippuu tyylillisesti kolmen ensimmäisen julkaisun joukkoon. – Muutaman vuoden paussi ajoi asiansa paremmin kuin hyvin, sillä bändin nykyfiilis on aivan huikea. – Kiersimme Symphony X.n sekä Stratojen kanssa vuonna 2003 ja viimeisen keikan kunniaksi piti keksiä jotakin... Vuonna 2009 ilmestyneellä Dirt Metal -pitkäsoitolla solistin pesti olikin ruotsalaisen Rick Altzin hallussa. Uskallan myös väittää, että “joka jätkä on aivan liekeissä” -fiiliksen myös kuulee uudelta levyltä. Tämä saksalaisherra uhkasi kuitenkin vetää meitä turpaan, jos teemme sille jonkun källin keikan aikana! ”Muutaman vuoden paussi ajoi asiansa paremmin kuin hyvin, sillä bändin nykyfiilis on aivan huikea.” Bazook 3_taitto.indd 74 4.3.2016 12.17. – Kulissien takana aktivoituminen alkoi vuonna 2012, kun satuin näkemään Pasin coverbändin keikan. Sellaisen ajatuksen nostatti mieleen helsinkiläinen Thunderstone, jonka ura näytti väistämättä hiipuvan viime vuosien aikana. – Hämmennystä riittikin, kun tanssahtelimme skandinaaviset pallit heiluen neljän tuhannen konserttivieraan edessä. Dirt Metal ei kuitenkaan nostattanut kovin isoja laineita. Siinäpä se! Apocalypse Again -kiertue käynnistyy huhtikuussa, mutta käännetäänpä tässä vaiheessa katse kohti takavuosia. Ilman sen kummempia riitoja päätimme, että lähdemme eri suuntiin, muistelee kitaristi Nino Laurenne. – Tuottajan näkökulmasta täytyy painottaa, että työskentely kummankin laulajan kanssa on ollut miellyttävää. Huhtikuun alkajaisiksi ilmestyvä pitkäsoitto on saanut otsikon Apocalypse Again. Omaan genreensä kiitettävän tuoreita tuulia puhaltava Apocalypse Again vetää vanhan koulukunnan Thunderstone-fanien suut hymyyn. Niin kuitenkin kävi, että Thunderstonen taivaalle ilmestyi tummempia pilviä. Niin, Stratovariuksesta puheen ollen..
Kun vietimme enemmänkin aikaa Tallinnassa 1990luvun alussa, olivat kaikki säännöstään pat riootteja, mutta sillä ei ollut sellaista hiukan har millista klangia kuin nykyään. Virossa tehtiin neukkuaikana paljon hy vää musiikkia, mutta se ei automaattisesti tullut julkaistuksi veljeskansojen ystävyys liiton ainoalla levymerkillä Melo diyalla. Sellaisia ei Tallinnasta, valitetta vasti, löydä. Viime vuosina on ollut hauska seurata, kun paikalliset ovat julkaisseet toinen toistaan hienompia virolaisen musiikin kätkettyjä helmiä. Teksti: Otto Talvio Tallinna, levymetsästyksen erämaa lestaan julkaissut pari hienoa virolaisklassikkoa, kokoelman aikoinaan 7tuumaisina eplevyinä julkaistuja Jaan Kuumanin kitarajazzbiisejä, ja yhden balttijazzin suurista klassikoista, Tonu Naissoo Trion debyytin, joka julkaistiin aikoinaan Melodiyalla 10tuumaisena pikkulevynä vuoden 1968 Tallinnan jazzfestivaalin jälkimainingeis sa. Hän julkaisi 1980luvun alus sa toisen levyn, silloin ajanmukaisessa fuusio hengessä, mutta se ei ole järin kiinnostava. "Virossa tehtiin neukkuaikana paljon hyvää musiikkia, mutta se ei automaattisesti tullut julkaistuksi veljeskansojen ystävyysliiton ainoalla levymerkillä Melodiyalla." otto talvio 3_2016 -taitto_a.indd 75 3.3.2016 13.36. Mutta mikä se yksi kappale onkaan: Igatsus, fantastinen kaikuun upotettu baleaariklassikko, todel linen vahingossa syntynyt neuvostorockin valioyksilö. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan toivotonta, niin kuin ei koskaan Tallinnassa, jossa hipste ritkin ovat jännittävä yhdistelmä pragma tismia ja designhenkistä hipsulointia. Helsingissä hän esiintyi viimeksi kun Jazz Aggression julkaisi hä nen debyyttinsä uudestaan. Se on helposti yksi levyko koelmani hämärimpiä artifakteja. Neukkula toki ro mahti pian ja Viron itsenäisyyden suurin hurmos laantui hiukan, kun selvisi, ettei poliittisia päätöksiä voitukaan loputtomasti to teuttaa pelkällä idealismilla. Mieleen tulee ensimmäisenä Keeris, jonka kesäisen lungi AORhen kinen Öö ja päev oli jokunen kesä sitten Radio Helsingin pieni hitti. PB SOUNDI SOUNDI 75 T allinna on yksi huonoimmista kau pungeista levynkeräilijälle. Se ei ehkä ole syy tulla Tallinnaan, mutta ainakin siellä voi pahimpien vinyylivaja rien kesken käydä hypistelemässä oikeita levyjä. Se on kiinnostava yhdistelmä huilun silaamaa pianojazzia ja lauluosia, jonka 17vuotias Naissoo tuntuu tehneen tuosta vain, nuoruuden innolla ja virtuositeetilla. Suomesta käsin toimiva Jazz Aggression on puo Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Myö hemmin hän teki uran Japanissa. Idealismi kuitenkin oli pitkään ollut vaikkapa ulkovirolaisen musiikin kovin käyttö voima. Ai van Tallinnan keskustassa, kirjaimellisesti kulman takana Raatihuoneen torista, si jaitsee Tallinnan ilmeisesti tällä hetkellä ainoa vinyylilevykauppa, joka toki on vali koimaltaan rajallinen ja hinnoiltaan kallis, mutta asiantuntevien ihmisten pyörittämä. Kuikuilin sen ikkunasta läpi eilen kävel lessäni liikkeen ohi ja huomasin muun mu assa, että sen seinällä oli virolaisen musii kin klassikko, yleisesti ottaen noin viiden euron hintainen Apelsinyhtyeen debyytti vuodelta 1978. Satun omistamaan jokseenkin hämärän Tukholmassa julkaistun viro laisen Tõnu & Raivo duon singlen, jossa kaksi stetsoneihin ja nah katakkeihin pukeutunutta emigranttivirolaista teppoa esittää isänmaallista funkia ja AORhenkistä soulia. Levy on siitä tyypillinen vi rolainen albumi, että siinä on kuin vahin gossa yksi hyvä biisi ja kaikki muu on loh duttoman epäkiinnostavaa
76 SOUNDI SOUNDI 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Stalker asustaa musabisneksen kentällä aika lähellä katkerien valittajien täyttämää ojanpenkkaa, jonka asukkaille major-yhtiöt edustavat musabisneksen laskelmoivaa ja puhtaasti tuloshakuista todellisuutta. Ja kun nyt puhutaan demonisoidusta musiikkibisneksestä ja treffataan Suomen popmarkkinoita hallitsevien yritysten toimitusjohtajat, en oiK u v a: M ar k u s P aa ja la stalker_taitto2016_3_b.indd 76 3.3.2016 10.58. K immo, Niko ja Wemppa vastasivat ja suostuivat suhteellisen nopeasti haastattelupyyntööni, vaikka kaiketi tuntevat kevytkapinallisen luonteeni ja pitkään kestäneen puuhailuni musiikkikentän marginaalissa. Olen mielipiteetön ja nöyrä monimuotoisen totuuden edessä. Toisaalta Stalker ei luonteensa pakottamana pysty noin vain vailla kestäviä argumentteja tuomitsemaan eikä myöskään ylipäätään muodostamaan jyrkkiä mielipiteitä asioista, joiden ymmärtäminen on mahdollista vain ymmärtämällä muutkin näkökulmat kuin ikioma, kapea ja usein harhainen sellainen. Kimmo Valtanen (Universal), Niko Nordström (Warner) ja Wemppa Koivumäki (Sony) vastasivat niin ärsyttäviin kuin rakentaviinkin kysymyksiin artistiuden ja musabisneksen nykytodellisuudesta ja tulevaisuudesta. Suomalaisen musiikkibisneksen pahamaineiset portinvartijat vasemmalta oikealle: Sonyn Wemppa Koivumäki, Warnerin Niko Nordström ja Universalin Kimmo Valtanen. Teksti: Teppo Vapaus Brutaalisti kuuntelu määrien mukaan Tällä kertaa Stalker tapasi Suomen suurten levyyhtiöiden toimitusjohtajat
– Väittäisin kuitenkin, että se ei ole meidän kolmen vika. Sen kuulokuva on erilainen ja se puhuttelee tässä ajassa." stalker_taitto2016_3_b.indd 77 3.3.2016 10.58. – Vähintään 75 prosenttia koko alan tuloista tulee vuonna 2016 digitaalisesta markkinasta. Kimmo Valtanen kysyy kohteliaisuuttaan, olenko tehnyt musiikkia. Heillä on edessään uudet markkinat. Kimmo on kuin jostain sellaisesta messutapah tumasta karannut tyyppi, jossa kaikki tosi sivistyneet henkilöt ovat innovoineet koko viikonlopun ajan ihan helvetisti kaikkea, ja mikä pahinta, ovat viikonlopun jälkeen aidosti aivan innoissaan saavutetuista tuloksista. Rockyleisö, heviyleisö, vanhempi yleisö – siis aiemmin cd-myynnin ytimessä olleiden bändien yleisö ei ole ottanut uusia striimauspalveluita haltuunsa samalla tavalla kuin nuoriso, joka määrittää nyt sen, millaista musiikkia julkaistaan eniten. Jos he eivät halua tietyn tyylistä rockia, mikä saattoi mennä kaupaksi vielä viisi vuotta sitten, niin me tuotetaan sitä suhteessa vähemmän. – Ei ole, Niko Nordström vakuuttaa. Mutta kaikkein parasta levy-yhtiöllekin on se, että löydämme artistin, jonka kanssa voidaan tehdä pitkä ura. Genreuskollisuuden kuolema Valtanen puhuu asiaa. – Ne päättävät, jotka kuuntelevat eniten. Jo muutaman minuutin jännittyneen jutustelun kuluessa major-lafkojemme johtajista piirtyy selkeät profiilit. Kiinnostavampaa kuin aikamme sisällöttömien popilmiöiden kritisointi on kuitenkin heidän nuoren yleisönsä mieltymysten pohdinta. Ja se on muuttunut ennen kaikkea kuluttajan takia. Pitäkää huoli, että teidän yleisönne menee sinne ja ottaa siellä vallan. Mikäs siinä, pätevää toimintaa. Stabiili ja varmaotteinen jätkä. – Totta kai mukaan ovat tulleet myös nämä niin kutsutut sinkkuartistit, ehkä samalla tavalla kuin 90-luvulla, jolloin tehtiin klubisinkkuja ja yritettiin saada niitä kokoelmille. En ymmärrä, mistä he puhuvat eikä se kiinnosta minua. Te näytätte, että perkele, näin tämä homma toimii! Valtanen kertoo myös, että fyysisiä levyjä painetaan mieluusti vaikka maailman tappiin asti, jos niille löytyy ostajia. Kuluttaja haluaa erilaisia asioita kuin aikaisemmin. He puhuvat tuloksista. Markkinat ovat muuttuneet, ja kuluttajalla on valtaa enemmän kuin koskaan ennen. – Juuri näin, Valtanen komppaa. He olisivat aivan kelpoja sarjakuvahahmoja. Tuloksena on meidän mielestämme karmaisevaa kuravelliä, joka kuitenkin puhuttelee nuorisoa tässä ajassa. Hänessä on vähän Family Guyta. Tämä on iso dilemma niille rockartisteille, jotka myivät ennen paljon levyjä. Kappaleen tekijät, sen julkaiseva levy-yhtiö ja artisti pyrkivät vastaamaan striimipalvelujen kuluttajien toiveisiin. Se ohjaa tietenkin tuotantoja. Kokoushuoneessa en kohtaa paholaisia. Onko tilanne todella niin raadollinen. Ei silloin mietitty, että onko artistilla pitkä ura edessä. Me halutaan Mikael Gabrielille ja Robinille valtavan pitkä ura. Kuluttaja määrää. En pohdi nyt paremmuutta, vaan "On syntynyt uudenlainen tapa tuottaa ja tehdä musiikkia. Esitän johtajille usein kuultavan kritiikin siitä, että isot lafkat pyrkivät nyt lähinnä luomaan singleartisteja, joiden hitit striimaavat valtavasti, ja joille ei edes pyritä luomaan pitkiä uria. Se on vaivaannuttavaa, joten vastaan, että kyllä. Ei yhdellä sinkulla voi lähteä tekemään kiertueita. Tehkää vallankumous Haastattelun ensimmäinen erä kuluu yhtä ja samaa teemaa pyöritellen. Tällaiset ihmiset tuhoavat kyynikot. Olen sanonut hevibändeille, että tehkää vallankumous. – Pitkän uran tekeminen on ehkä jossain määrin vaikeampaa kuin se kein tiedä miten päin pitäisi olla. – Jos kuluttajat haluaisivat tällä hetkellä pelkästään polkkaa, kyllä me tehtäisiin polkkaa. He lienevät hyviä työssään, sillä heitä kiinnostaa tulos. Älykkömäinen ja nörtähtävä Kimmo Valtanen luo merkitseviä katseita paksujen silmälasiensa alta, analysoi asioita käsiään pyöritellen, on hienotunteinen ja vähän takakireä, mutta intoutuu välillä pitkiin ja estottomiin monologeihin. Warnerilla me on laajennettu toimintaa vahvasti livebisneksen puolelle, ja jos me tähdätään ainoastaan yhteen Spotify-sinkkuun, livepuoli jää kokonaan hoitamatta. Silloin tulot määräytyvät brutaalisti kuuntelujen mukaan, Kimmo Valtanen toteaa. Iso haaste on se, että miten vanhempi yleisö saataisiin käyttämään uusia palveluja niin, että heidän suosimansa musiikki alkaa trendaamaan. Ja kun äänitealan suurimmat tulovirrat syntyvät striimauksista, teineille täsmäsuunniteltu bilehitti tuottaa tekijöilleen ja levy-yhtiölle toivotun tuloksen. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö me haluaisi edelleen luoda artisteillemme pitkiä uria. Hän puhuu hyvin virallisesti, täsmällisesti ja tarkasti. En meinaa tätä pahalla. Meidän voi olla vaikea ymmärtää, miksi Anna Abreun Grindaa ja flowaa myy (eli striimaa) ja menestyy. Analyysi on yksinkertainen. Ei ole ihme, että se musiikki, mitä teini-ikäiset tytöt kuluttavat Spotifyssa ja YouTubessa, ei miellytä Stalkerin tai Stalkerin lukijan korvaa. Vaikkapa Sannin kohdalla on koko ajan ajateltu pitkää uraa. On harmillista huomata, että Anna Abreu vaeltaa vailla suurempaa visiota ja roikkuu menestyskiimassa innovatiivisempien poppareiden perävaloissa. Tapaaminen on sovittu tekijänoikeusjärjestö Gramexin tiloihin. Heidän intressinsä ovat varsin erilaisia kuin minun. Wemppa Koivumäen kanssa olisi kenties mukavin ryypätä. Niko Nordström on myös aivan miellyttävä: hänessä on syvää nöyryyttä. Ehkä on parasta vain ottaa asiat asioina ja kohdata ihmiset ihmisinä. Historia ei valitettavasti paina mitään eikä lojaliteetilla ole sinänsä arvoa, vaan kiinnostavuudella tässä hetkessä. Totta kai me yritetään tehdä pitkiä uria siinä missä ennenkin, mutta bisnes on muuttunut. Silti fakta on se, että juuri nyt striimaukset tekevät tähdet. 76 SOUNDI SOUNDI 77 Suurten levy-yhtiöiden toimitusjohtajat vakuuttavat huolehtivansa siitä, että he tuottavat kuluttajille heidän haluamaansa musiikkia niihin palveluihin, joiden kautta he haluavat sitä kuluttaa. Yhdenkään haastateltavan päässä ei kasva sarvet ja heidän hampaansa eivät kirsku ja suustaan valu kuolaa heidän miettiessään, miten tehdä musiikilla rahaa. Uusi yleisö, joka kuluttaa musiikkia uusien palvelujen kautta. Ei se ole missään vaiheessa ollut mikään yhden sinkun juttu. Paikalle saapuessani he puhuvat keskenään rahaasioista aivan asiallisesti ja rauhallisesti. Summa summarum: haastateltavat ovat ihan tavallisia ja kivoja tyyppejä. Silloin hän palaa isolla liekillä. Me toteutetaan kuluttajien toiveita. Mutta jos mietitään perinteistä Soundin lukijaa, hän ehkä miettii, että tässä yhteydessä pitäisi puhua jostakin toisesta tai toisen tyyppisestä artistista. Hän on tasapainoinen, mutta ei sellaisella pelottavalla, näytellyllä, poroporvarillisella tavalla. Reteä, rento, herkästi repeilevä, ilmaisultaan suora ja terveesti röyhkeä jätkä, joka on helppo kuvitella leirinuotiolle paistamaan makkaraa ja iskemään kavereilleen juttua saavutuksistaan. on aikaisemmin ollut, Wemppa Koivumäki toteaa
Elokuvafanien iloksi siinä on valtavasti hauskoja viittauk sia klassisiin Hollywoodelo kuviin. Josh Brolinin esittä mä studiopomo joutuu tiukan pai kan eteen. Custer itse on papiksi ryhtynyt rent tu, jonka ruumis on enkelin ja paho laisen kirotun jälkeläisen riivaama. Koomikon aiemmista elokuvista tuttu hillitön roisius ja mauttomuus ovat tallella, mutta eritteisiin ja sukurutsaukseen keskittyvät jutut eivät naurata. HHHH HAIL, CAESAR! Joel ja Ethan Coenin Hail, Caesar! on kolmas osa löyhää trilogiaa, jon ka aiem mat osat olivat Voi veljet, missä lienet. Preacherin maailma on lohduton, väkivalta raakaa, huumori pikimus taa ja kieli karskia. Matkaa hi dastamaan ilmestyy jos jonkinlaista pahista ja kummajaista. Äidin ja pojan arkista elämää ku vataan tavalla, joka saa katsojan elä mään heidän mukanaan. Brie Larson hallit see kokonaisuutta vahvalla roolisuo rituksellaan, ja nuori Jacob Tremblay antaa hienoa tukea. SON OF SAUL Auschwitziin sijoittuvan Son of Saulin keskushahmo (Géza Röhrig) on sonder kommando, erikoisaseman saanut vanki, jonka tehtävänä on polt taa ruumiita. Niin sanotulla puupäätrilo gialla ei tosin ole muuta yhteistä kuin George Clooneyn höl mö roolihahmo. Elokuvan kaikki tapahtumat näh dään Saulin näkökulmasta. Petri Silaksen su juvan ja värikkään suomennoksen myötä räävitön kieli tuntuu alku peräistäkin voimakkaammalta. Kustantaja kertoi, että lisää on kuitenkin luvassa. HHHHH ROOM Irlantilainen Lenny Abrahamson teki vaikutuksen parin vuoden takaisella bändisatiirilla Frank. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla palkittu Son Of Saul on unka rilaisen László Nemesin esikoispitkä. Suljetussa tilassa tapahtuvat koh taukset luovat klaustrofobisen tunnel man. Alkupuoli on jännittävä trilleri, ja lop pupuolella elokuva muuttuu psykolo giseksi draamaksi. Hänen rakas pikku veljensä Sebastian (Mark Strong) on ollut kadoksissa 28 vuotta. Tarina on omalaatuisuudessaan kiehtova jo lähtöasetelmaltaan: Ju mala on luikkinut piiloon, ja pasto ri Jesse Custer on ottanut tehtäväk seen Herran saamisen tilille. Farssi maisuudessaan se on myös veljesten ohjaustöistä pöljim piä, joten syvällistä Coenelokuvaa ei kannata tällä kerralla odottaa. Nais pääosaOscarin voittanut Brie Larson esittää nimettömäksi jäävää nuorta äi tiä, joka on ollut poikansa kanssa seit semän vuotta vankina pienessä huo neessa. Toimintaohjaaja Louis Leterrier (Transporter, The Incredible Hulk) on saanut Grimsbyn seikkailupuolen rul laamaan mainiosti, mutta Baron Co henin vastuulle jäävä komediaosuus ei sen sijaan ole ilon aihe. Siinä on kekseliästä dialo gia, hupaisia roolihahmoja ja upea visuaa linen ilme. Asiasta tulee Saulille pakko mielle. MIKKO MERILÄINEN GARTH ENNIS, STEVE DILLON (SUOM. Jokaisen jakson kansi kuvan on piirtänyt teknisesti bril jantti Glenn Fabry. Kapealla kuvasuhteella kuvatut pitkät otokset seuraavat Saulin ahdistuneita kasvoja. Samalla kuvan reunoilla ja ulkopuo lella tapahtuu hirvittäviä asioita. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT O likin jo korkea aika saada Garth Ennisin kirjoittama ja Steve Dillonin piirtämä mestarillinen Preacher suomeksi. Tai ainakin tarinan alku, sillä nämä kaksi paksua kirjaa pitävät sisällään lehdet 1–26, ja yhteensä Preacheria julkaistiin vuosina 1995–2000 75 lehden verran. Muu tama hyvä irtovitsi ei pelasta koko naisuutta. Hän haluaa saada pojalle juu talaisen rituaalin mukaisen siunauk sen ja päättää löytää vankien joukosta rabbin. Steve Dillonin taiteen vahvuute na ovat etenkin mielikuvitukselli nen ruutujako ja elokuvamaiset ku vakulmat. Hänen rinnallaan matkaa taittavat extyttöystävä Tulip sekä irlantilai nen vampyyri Cassidy. PETRI SILAS): PREACHER DELUXE, ENSIMMÄINEN JA TOINEN KIRJA RW KUSTANNUS Riivatun saarna miehen missio Ketjupolttava ja pahasuinen Jesse Custer ei ole ihan tavanomaisin liperikaula. Kidnapatusta naisesta kerto va draama perustuu Emma Donoghu en palkittuun menestyskirjaan. Oleellisia hahmoja on vähän, mutta ne ovat moniulotteisia risti riitaisuudessaan ja niiden annetaan syventyä rauhassa tarinan rinnalla. (2000) ja Sietämätöntä julmuutta (2003). Nobbyn on veljensä kanssa pelastettava maa ilma kansainvälisen terroristiryhmän kavalilta suunnitelmilta. Sitten tapah tuu käänne, joka tuo tarinaan aivan uuden näkökulman. Tapahtuu kuitenkin yllättävä jäl leennäkeminen, ja veli paljastuu MI6 tiedustelupalvelun agentiksi. HHHH GRIMSBY Liam Gallagheria muistuttava, jalka palloa ja olutta rakastava englantilais mies Nobby (Sacha Baron Cohen) on 11henkisen perheen ylpeä isä, mutta yksi asia puuttuu. Se tuntuu hämmästyttävältä, sillä ky seessä on niin täydellisen hallittu ja syvällinen teos. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. sanoin kuvin_3_2016 -taitto_a.indd 80 4.3.2016 10.24. Room jakautuu kin kahteen täysin erilaiseen osaan. Abrahamsonin uusi ohjaustyö Room on jotain aivan muuta. Hail, Caesar! sisältää kaikkia hy viä asioita, joista Coenveljekset tun netaan. Hail, Caesar! sijoittuu Hollywoo din kultaaikaan 1950luvulle. Keskitysleirille sijoit tuvia elokuvia on tehty valtavasti, mutta mitään tällaista ei ole nähty koskaan aikaisemmin. Tyyli lajina on eräänlainen moderni wes tern, jossa annetaan vähintään yhtä paljon painoarvoa dialogille, asioi den taustoittamiselle ja motiivien pohdinnalle kuin usein veriseksi yl tyvälle toiminnallekin. Cloo ney esittää historiallisen suureloku van näyttelijätähteä, joka kidnapa taan mystisesti. Saul löytää ruumiskasas ta pojan, jota hän pitää omana lapse naan
Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Powertrip (1998) jäi Monster Magnetin suurimmaksi kaupal liseksi menestykseksi, mutta Dopes To Infinitya (1995) ei henki lökohtaisen suosikki albumin paikalta tulla koskaan sysäämään pois. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Koko lössi on sar jakuvamaisia rocktähtiä, joilla joko menee lujaa tai jos ei mene, niin ainakin annetaan ymmärtää, että just heidän Linnunratansa heittää hupskeikkaa. Viime vuosina meno on rehelli syyden nimissä ollut hyytymään päin eikä sitä kreisiä hurmahenkeä ole viimeisillä Monsterialbumeilla enää löytynyt. You wouldn’t under stand. Jokainen albumi tar joillaan relevantin (no, useimmiten) bonusma teriaalin ja Wyndorfin analyyttisten muiste loiden kera. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 79,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 94,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % ”It’s a satanic drug thing... Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. ” Monster Magnetin Dave Wyndorf on hupsu provosoinnin mestari, joka taitaa leppoisat onelinerit ja ymmärtää rocktähtey den perimmäi sen olemuksen päälle. Mutta Dave Wyndor filla on medialukutaidon lisäksi hyppysissään taito tiivistää Black Sabbat hin, Hawkwindin ja The Stoogesin verenperintö täydellisiksi rockbiiseiksi. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Lauluja omalta Linnunradalta K u v a: M ic h ae l La v in e sanoin kuvin_3_2016 -taitto_a.indd 81 4.3.2016 9.07. Hän kuuluu samaan joukkoon esimerkiksi Al Jourgen senin tai Rob Zombien kanssa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Mutta vuosien 1993 ja 2001 välillä Monster Magnet oli kuta kuinkin parasta mitä vaihto ehtorockin ja metallin välisellä rajavyöhykkeellä tapahtui. 11 numeroa/12kk 79,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Superjudge (1993) oli tosin vielä parempi kuin muistinkaan ja sekavissa olosuhteissa tallennettu God Says No (2001) on sekin selkeä onnistuminen luontaisessa uudis tumishengessään. Tälle aikavälille mahtuu neljä albumia, jotka Spinefarm on nyt julkaissut oikeaoppi sina uusintapainoksina sekä cd että lpformaa teissa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Jo näistä johdonmukaisista ja terävistä itsetutkiste luista paistaa läpi, että mies on koko ajan tien nyt mitä on tehnyt
Sen jälkeen aloin katsoa Breaking Badia. Mikä ihana johdottomuuden tuoma vapaus! Mikä ihana vastamelutoiminnon tuoma taustametelin vähyys! viimeinkin David Lynchin Twin Peaksin, ja tietenkin rakastin sitä. Musiikin ja podcastit kuuntelen elämäni ensimmäisten bluetoothkuulok keiden kautta (Plantronics BackBeat Pro). Niitä on mukava muistella, vaikka eipä nykyhetkessäkään pääse onneksi tylsistymään. Päädyin tapaamaankin Scottin ja meistä tuli hyvät ystävät. Mutta viime aikoina olen todella innostunut parkourista, jota olen treenannut erään huippuopettajan johdolla. Osloon päädyin aikoinaan silloisen tyttö ystävän kautta ja ihastuin kaupunkiin – sekä sää että ihmiset ovat Norjassa niin omanlaisiaan. Totta kai osa viehätyksestä perustuu myös siihen, että Death Cab For Cutien soidessa muistan elävästi 15 vuoden takaiset seikkailuni. Viime viikot ovatkin kuluneet upottavan Still In A Dream – A Story Of Shoegaze 1988–1995 -kansion äärellä. Hyvän kolmikon vahvin Narrow Stairs saattaa nousta jopa yh tyeen parhaimmaksi, ja Codes And Keys puolestaan piristävästi laajentaa ilmaisua kitaroista poispäin. Rockin alagenreistä itselleni kaikkein rakkain on jo kauan ollut shoe gaze, jonka hälyiseen maailmaan rakastuin joskus yläasteella Jesus And Mary Chainin Psychocandyn kaltaisten klassikkojen kautta, eikä syventävä oppimäärä ole loppunut vieläkään. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. MIKKO MERILÄINEN RODRIGO SANCHES MINULTA HAJOSI taannoin kännykkä ja sen mukana meni käytän nössä koko mukana kulkeva musiikkikokoelmani, joten olen tavallaan aloittanut puhtaalta pöydältä. Hän opetti minulle täysin uuden tavan juosta. Kirjassa puhutaan myös maailman parhaisiin lukeutuvasta ultrajuoksijasta Scott Jurekista, joka on todella innostava tyyppi. 82 SOUNDI Kaikkien kielen löytäneiden kesken arvotaan Rolling Stones: From The Vault – The Complete Series 1 (5 dvdlevyä, lahjoittajana Playground Music). viimeinen sana -taitto_16_3_a.indd 82 4.3.2016 10.42. Asenteeni muutti Christopher McDougallin kirjan Born To Run. Sinun tehtäväsi on etsiä se. On todella kiehtovaa viettää aikaa kahdessa täysin erilaisessa paikassa. Matkustelua tuleekin paljon, sillä keikkareissujen lisäksi minulla on kaksi kotia eri puolilla maapalloa: täällä Meksikossa sekä Oslossa. Käytän paljon Spotifyn radiotoimintoa, eli laitan vaikka Pearl Jam -radion päälle ja otan vastaan mitä sieltä sattuu tulemaan. Slipknotin .5 Gray Chapter -vinyylilevyt voittivat Mikko Syväterävä Parolasta ja Kari Virtanen Siivikkalasta. Paljon on uusia tuttavuuksia ja niiltä tutuiltakin nimiltä on vältetty kaikkein ilmeisimpiä valintoja. Mutta se on ollut aika mukavaa, olen löytänyt uudelleen monia nuoruuden suosikkeja. Sävykästä, lämmintä ja älykästä indierockia, joka ei pelkää kiinnostavia sivupolkujakaan – toki myös paikoin ärsyttävän nokkelaa ja pääjehu Ben Gibbardin maneerien täyttämää. Vaikka muun muassa My Bloody Valentine ja Mazzy Star puuttuvatkin lisensointiongelmien takia, on nämä viisi cdlevyä tungettu täpötäyteen ihanasti surisevaa ja hämärästi haahuilevaa, sähkökitaran jumaluutta korostavaa taidetta. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 26. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan Helsinkiin keikkamme yhteydessä! Rodrigo Y Garbriela Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Se kertoo Meksikon alkuperäisheimosta nimeltään Tarahumara, jotka jostain syystä juoksevat todella paljon. Norjalaiset ovat jotenkin todella aitoja ja teeskentelemättömiä, he saavat Oslonkin tuntumaan maaseudulta. Nyt sain käsiini vinyyliuudelleenjulkaisut albumeista Plans, Narrow Stairs ja Codes And Keys (2005, 2008, 2011) ja yllätyksekseni olen huomannut pitäväni niistä todella paljon. Jenkkiläinen nörttiindiebändi Death Cab For Cutie yhdistyy omassa mielessäni niin suoraan 2000-luvun alun yliopistovuosiin, tarkemmin humanistisen tiedekunnan illanviettojen jatkoille, että olen skipannut yhtyeen myöhemmät vaiheet suosiolla. Yleensä en koskaan katso televisiota, paitsi jos Barcelonan futismatsi tulee, mutta nyt katsoin MONET BÄNDIT liittyvät niin vahvasti tiettyyn elämänvaiheeseen, että niistä on jälkeenpäin vaikea innostua. Se on todella hyvä ja hauska! Olen vasta kakkoskaudessa, joten en halua kuulla mitään juonipaljastuksia! Minun täytyy pitää itseni kunnossa, joten juoksen paljon, mutta opin pitämään siitä vasta muutama vuosi sitten. Juokseminen ja parkour ovat myös hienoja tapoja tutustua uusiin kaupunkeihin keikkareissuilla
Waza Craft –instrumentit edustavat BOSSin käsityötaidon ja designin huipentumaa. Mielestämme tämä on taiteen, tekniikan ja teknologian kulminaatio. G O R E U U S I Y L I S T E T T Y A L B U M I K A U P O I S S A 8 . 4 . THE PINNACLE OF BOSS DESIGN & CRAFTSMANSHIP Roland tulostus.indd 2 3.3.2016 14.55 _2SD_sisa?kannet_3/2016.indd 1 4.3.2016 9.17. H A N K I O M A S I ! D E F T O N E S Deftones tulostus.indd 83 2.3.2016 14.52 FI.BOSS.INFO | FACEBOOK.COM/ROLANDSUOMI Japanissa sana “Waza” kuvaa taidetta ja tekniikkaa. Toivottavasti ihastut siihen, miten hyvältä ne kuulostavat. Neljä efektipedaalia sekä uunituore Boss-vahvistinnuppi kahdella kaiutinkaappioptiolla yhdistävät vintage tonen häpeämättömän innostavaan ja raikkaaseen soundiin
takakansi 3_16.indd 84 3.3.2016 8.57 3/ 20 16 8,90 € (sis.alv) S O U N D I 3 / 2 1 6 KOLME PAMPPUA KUULUSTELUSSA SONYN, WARNERIN JA UNIVERSALIN POMOT HENRI SORVALI TROLLHORN PITKÄSSÄ SOUNDIHAASTATTELUSSA TALMUD BEACH BLUESIA ILMAN SÄÄNTÖKIRJAA THE LAST SHADOW PUPPETS BRITTIROCKIN KURITON KAKSIKKO So un dI 11 S H O C K R O C K kansi_3_2016_l.indd 1 3.3.2016 11.04 _1SD_ulkokannet_3/2016.indd 1 3.3.2016 11.09