14,20 € (sis.alv) MALLA > > ISMO ALANKO > > CONVERGE > > MICHAEL MONROE > > PAMBIKALLIO 2/ 20 26
HEINÄKUUTA—2. UNIBET ARENAN TAPAHTUMAKENTTÄ TALLINNROCKFESTIVAL.EE HERALD · GORESOERD · NEVESIS · KANNABINÕID · PEDIGREE F I N A L S H O W I N B A L T I C S TICKETMASTER.FI & TIKETTI.FI 31. ELOKUUTA 2026
‘OUTERSTELLAR’ IS A RARE ROCK ‘N’ ROLL RUSH: SWAGGER, SOUL AND PURE ESCAPE IN EVERY NOTE. TURN IT UP AND DISAPPEAR!. AVAILABLE TO ORDER NOW ON A RANGE OF COLOURED VINYL, CD AND DIGITAL FORMATS
06 Äänenavaus 08 Spotissa: Rami Helin Felix Alexander Lybeck Asla Jo 12 Jukka Hätinen 14 Tarkkailuluokka: Säilä 16 Soundi-haastattelu: Attila Csihar 22 Bonnie ”Prince” Billy 26 Pambikallio 30 Ismo Alanko 34 Converge 38 Malla 42 Kuumaa 48 Martti Luther ja muovipussi: Stepa 50 Elämäni Soundit: Michael Monroe 52 Levyarviot, pääosassa Maustetytöt 64 Jazz kiinnostaa 66 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli 2/2026 16 22 30 38 42 KU VA : ES TE R SE GA RR A KU VA : AD ELE HY RY KU VA : DA NIE LLE BA RT LEY KU VA : AN DR E PO ZU SIS KU VA : VIL MA NO RO KO RP I 5
Kuten analogimies Abraham Lincolnin väitetään joskus tokaisseen, paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse. Siis sitä, että AI-hommissa mennään jossain kohtaa niin pitkälle, että laajamittainen vastaveto ihmisen epätäydellisten otteiden pariin on väistämätön. No, ei ainakaan sitä konetta. 10.4.) Antti Autio Tie on maalattu maahan (ilm. Niinhän ainakin me ”oikean” musiikin ystävät toivomme. Matti Riekki päätoimittaja Maakuopasta ”jyrähtää”. Pitelemäsi numeron Pambikallio-jutussa Lauri Kallio pohtii kenties vielä luvassa olevaa ilmiötä, jota olen itsekin myssyssäni pyöritellyt. En kuitenkaan jaksa ottaa tekoälymusisoinnin luomia uhkia kovin vakavasti. Tarve uuden vuosituhannen punkliikehdinnälle alkaisi olla lähellä tappia, niin epätodennäköiseltä kuin sellaisen purskahtaminen valloilleen valitettavasti tuntuukin. Siispä laskeudunkin takaisin maakuoppaan nuuhkimaan levykokoelmaani. Olen joka tapauksessa niin jumalattoman kyllästynyt nykymaailmanmenoon, jossa ihmiskunta marssii itseään lyhytvideolta tuijottaen kuiluun, että Kallion peräänkuuluttama inhimillisen tekijän ja irrottelun paluu todellakin maistuisi. facebook.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti qob.uz/soundiparasta PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Vilma Norokorpi TOIMITUSASSISTENTTI Aki Nuopponen NUMERON 2/26 KIRJOITTAJAT Aho Emilia, Eerola Henri, Heiskala Nuutti, Herlin Catharina, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Järvinen Samuel, Kantola Karoliina, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kimmo, Linkola Hannu, Muurikainen Elli, Mäkinen Isla, Nives Matti, Ollila Marko, Peltonen Niko, Päivinen Virpi, Rouhiainen Venla, Siikaluoma Mirko, Siltanen Vesa TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT soundi@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Huom! Vastaanotamme arviolevyjä vain digitaalisesti osoitteessa soundiarviot@popmedia.fi. 13.3.) Vomitory In Death Throes (ilm. Mieluiten oikeastaan iskisinkin suurimman osan valtavirtamusasta tekoälyn piikkiin. Voisi ainakin esittää ajattelevansa, että me ihmisapinat nyt emme ainakaan kehtaisi vääntää moista torttua. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 0785-0891 52. Kansa saa mitä tilaa ja ansaitsee, ja jos ollaan rehellisiä, paljonko aidompaa jokin teollisilla biisileireillä kasaan juonittu ja Tiktokissa imeväksi testattu ihmisten tekemä musiikki sitten on. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Sellaistahan on väännetty linjoille terabittikaupalla ennen kuin kukaan edes keksi uumoilla pääsevänsä pian valittamaan somessa, että nyt ne koneet tulivat ja veivät meiltä musiikin. Jos taas käykin silviisiin, että koko ajan fiksumpi keinoäly alkaa syytää listoille niin nerokasta säveltaidetta, että siinä jää lihaa ja verta edustava biisinikkari auttamatta toiseksi ja AI on paskimmillaankin parasta, niin ketä siitä on syyttäminen. 20.3.) T ekoäly ja sen suhde melkein mihin tahansa asiaan on päivän sana, ja sillä sanalla pallotellaan tässäkin lehdessä harva se sivu. ÄÄNENAVAUS Ulver Neverland SOUNDI 2/2026 TEHTIIN NÄIDEN LEVYJEN SOIDESSA: Converge Love Is Not Enough Maustetytöt Itken jos mua huvittaa (ilm
– Jos haluaa tehdä jotain todellista, pitää puhua siitä mistä tietää, Helin sanoo. Albumia kirjoitettiin ja nauhoitettiin vuoden 2021 aikana, vain muutama kuukausi ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. SPOTISSA > > TEKSTI CATHARINA HERLIN Tapahtuu näinä päivinä. Kun kuulo lähti, Helinin korva leikattiin epäonnistuneesti. Pointti on siinä, että kaiken nykyisen tulkitseminen vaatii katsetta historiaan. Tilanne on nyt korjattu, mutta kuulo ei palautunut. Kaikki, mistä olimme vuoden verran puhuneet, toteutui. – Historia on täynnä seksuaalisesti turhautuneita vanhoja äijiä. Se olisi ollut pelkkää maiseman maalaamista. Tulevaisuus kuulon suhteen on epävarma, joten mun pitää yksinkertaisesti toteuttaa näitä asioita nyt. Hän on taistellut pahan tinnituksen kanssa 20 vuotta ja sai lopulta tietää, että Muun muassa Turun Romantiikassa ja The Flaming Sideburnsissa soittanut Rami Helin halusi ymmärtää itseään, joten hän ryhtyi tarkastelemaan Euroopan historiaa. Se on ymmärrettävää, mutta mä yritän kulkea päinvastaista tietä. Prosessista syntyi ammattimuusikoilla silattu orkestraalinen soolodebyytti. Yhdeksi esimerkiksi käyvät historian noitavainot: myös tänä päivänä vainotaan heikompiosaisia, Helin sanoo. Jotta tästä olisi jollekin hyötyä, sanon nyt, että kaikki kuulovaivat kannattaa käydä tsekkauttamassa. Oli hirveän vaikea löytää siihen mitään muuta kuin isoa lintuperspektiiviä, ja se ei johtaisi mihinkään henkilökohtaiseen. The Joyful Apocalypse käsittelee sitä, miten taakkakertymät siirtyvät sukupolvelta toiselle, historia toistaa itseään ja kukaan ei tee asioille mitään, Helin sanoo. KU VA : MA RE K SA BO GA L E nsimmäisen sooloalbumin pitäisi kertoa artistista itsestään ikään kuin esikoiskirjalliseen tyyliin. Hyvän historiaa voi käsitellä sitten erikseen. Näin laulaja-lauluntekijä Rami Helin kertoo ajatelleensa kymmenisen vuotta sitten alkaessaan haaveilla soololevyn tekemisestä. – Levyn näkemys on ehkä aika nihilistinen. Shade auttoi tavoittamaan sopivan perspektiivin, jossa tarina kerrotaan henkilöhahmojen kautta pisteitä menneisyydestä tähän päivään yhdistelemällä. Tammikuussa julkaistiin kunnianhimoinen The Joyful Apocalypse -albumi, jonka tekemiseen osallistui moni suomalainen ammattitekijä Irina Björklundista Jakke Saarisen kautta Juha Kuoppalaan. Idea ”vanhojen sielujen musiikkia” sisältävästä albumista kummitteli takaraivossa vuosien ajan ja alkoi hahmottua pikkuhiljaa eurooppalaisen identiteetin kautta, Helin sanoo. Kesken albumin tekemisen Helinin toisesta korvasta katosi kuulo. Vanhaa totuutta kelpaa toistaa, vaikka se on klisee: tätä päivää ei voi ymmärtää ilman, että ymmärtää menneisyyttä. – Jotta olisin ymmärtänyt, miksi olen suomalaisena ihmisenä tässä pisteessä, mun piti katsoa taaksepäin. Eurooppalaisessa historiassa on kautta aikojen näkynyt vallanhimo, sorto ja korruptio. – Popmusiikissa on taipumusta eskapismiin, ja heppoisuutta perustellaan sillä, että tämä aika kaipaa kevyttä musiikkia. – Levyhylly täyttyy hirveää vauhtia. Oikeanlaisen lähestymistavan löytäminen vaati apuja yhdysvaltalaiselta sanoittajalta Will Shadeltä, johon Helin oli tutustunut erään levytysprojektin aikana. – Katselimme Willin kanssa toisiamme ja mietimme, että eipä olisi pahempaan saumaan voinut tulla. Levyn orkesterisovitukset on laatinut esimerkiksi Saimaan kanssa työskennellyt Niklas Hagmark. Heliniin otoskleroosi on vaikuttanut siten, että hän kuuntelee nyt musiikkia enemmän kuin koskaan. – En pystynyt laulamaan yli puoleen vuoteen, koska korva resonoi leikkauksen jälkeen ikään kuin sen sisällä olisi säröpedaali. Aihe on kipeä, mutta siitä kannattaa puhua ääneen, jos vaikka joku saisi hänen kokemuksistaan apua, Helin sanoo. 8. Dionysoksen teatterista nykypäivään T kyseessä on perinnöllinen sisäkorvan sairaus nimeltä otoskleroosi. Toisaalta levyllä ollaan myös rakkauden ja kuoleman kaltaisten ikuisuusteemojen äärellä, joita käsiteltiin jo Dionysoksen teatterissa. Aina saa pettyä ihmiseen, valitettavasti
Innostun aiheesta, sillä olen itsekin kelvoton suomenruotsalainen, joka piilottelee sitä osaa itsestään eikä KU VA : FEL IX AL EX AN DE R LY BE CK oikein edes muista, miten ruotsia puhutaan. F elix Alexander Lybeck presenterar: (amatör) lukee tammikuun lopussa julkaistun levyn kannessa. Leikkisyyden myötä hän löysi takaisin suomenruotsalaisille juurilleen. Soitan Lybeckille, kun hän on matkalla työhuoneelleen ja kysyn, mitä hän ajattelee amatööriydestä juuri nyt. Hän saattoi viettää työhuoneella kolme tuntia jonkin soittimen kanssa, ja vaikka soittamisesta ei olisi seurannut valmista musiikillista materiaalia, hänellä oli ainakin ollut kivaa. Kun soololevy tuli ajankohtaiseksi, Lybeck halusi tehdä jotain täysin omaa. – Mutta vielä siihen kieliasiaan: kuuntelen itsekin paljon musaa, jonka sanoja en ymmärrä. 9. – Ne varmaan ajattelivat, että mulla on hirveästi rahaa. Olin pyrkinyt siihen, että musiikintekemisessä ei ollut mitään suunnitelmaa. Miksi hän aikoinaan päätyi häivyttämään suomenruotsalaisuuttaan, ja miten hän löysi takaisin unohtuneen äidinkielensä äärelle. Ystäväporukkakin oli muuttunut lähes kokonaan suomenkieliseksi, ja teinivuosien englanninkielisten bändihommien jälkeen Lybeck alkoi tehdä musiikkia suomeksi. Joskus tuli sellainen fiilis, että yritän olla vähän fiksumpi ja päättää itse, kuuluuko ruotsi puheessani. Yksi selkeä suuntaviiva projektissa kuitenkin oli: Lybeck halusi tehdä kappaleita ruotsiksi. Kieli ja laulu itsessään ovat loppupeleissä vain ääniä muiden seassa. Lybeck ei miettinyt lainkaan, miten ruotsiksi tehdyt kappaleet välittyisivät suomenkieliselle yleisölle, sillä levyn tekeminen oli hänelle puhdasta hupia. Silloin ruotsi palasi mieleen, sillä se on iso osa häntä. – Aluksi se tuntui vaikealta. Albumia tehdessä Lybeckin koko suhde musiikkiin muuttui. Ainoa syy siihen, ettei tästä tullut pelkkä nettiin heitetty projekti, on se, että [All That Plazz -levymerkin] Aleksi Pahkala tykästyi siihen niin paljon, että sai mut ylipuhuttua julkaisemaan levyn. Korjausrakentamisen parissa työskennellessään Lybeck huomasi, että työkaverit lakkasivat puhumasta hänelle, kun olivat kuulleet hänen suustaan ruotsia. Itse asiassa mietin välillä esimerkiksi japanilaista musaa kuunnellessani, että jos mä ymmärtäisin mitä siellä sanotaan, en ehkä tykkäisi siitä niin paljon. Kokemukset johtivat suomenruotsalaisuuden piilottamiseen. – Verrattuna esimerkiksi Bad Saunaan, josta mut tunnetaan, soololevyn musa on aika outoa. T Leikitään ruotsiksi Bad Saunasta tuttu Felix Alexander Lybeck kyllästyi tavoitteelli suuteen ja muutti koko suhteensa musiikintekemiseen. Sen sijaan, että olisi ryhtynyt kirjoittamaan biisiä, hän lähti etsimään siistejä ääniä. Niistä syntyi musiikkia, jos niin oli tarkoitus, mutta ei väkisin. – Kymmenisen vuotta sitten oli litkut ja jukkanousiaiset ja jooset, jotka näyttivät, että suomeksi kuuluu tehdä. Sanat eivät sopineet suuhun ja kuulostivat oudoilta. Yleensä treenikämpälle mennessä tiedetään etukäteen, mitä sinne mennään tekemään, mutta mä kaipasin enemmän sellaista, minkä ei tarvitsisi johtaa mihinkään. Amatör-sana tulee siis siitä ajatuksesta, että asiat muuttuvat tietynlaisen ammattimaisuuden myötä helposti tylsiksi, ja siksi harrastelija-aspektia teki mieli vaalia, Lybeck toteaa. Ruotsi on mun äidinkieli, mutta mä olen jotenkin tosi huono suomenruotsalainen, koska olen tehnyt kaiken suomeksi. – Mä kasvoin Porvoossa ja mulla on kaksi isoveljeä, jotka saivat turpaan, kun puhuivat ruotsia kaupungilla. Musiikintekeminen sai Lybeckiltä uuden nimen: leikkiminen. – Nimi tuli melko aikaisessa vaiheessa levyä tehdessä. Lybeck on monta harppausta edelläni, sillä hän on palauttanut mieleensä ruotsin kieltä tietoisesti. Mä yritin sanoa, että en mä varmaan olisi saneeraushommissa, jos olisin rikas. – Eli niin kuin harrastelijamaisuudesta, Lybeck tarkentaa
päivä ilmestyi Asla Jon debyyttilevy Papin tytär. – Kyllä mä ajattelen, että ihmisten välinen vertaistuki on aina tosi tärkeää. Silloin he pystyvät kuulemaan itseään muiden kappaleissa ja kokemaan, että asiat voivat muuttua, Haapaniemi sanoo. Tunnustus tuli viime vuonna julkaistusta Pussailen tyttöjen kaa -hitistä, joka käsittelee teini-ikään ja queer-identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Helmikuun 20. Ja se, että näet ja kuulet itsesi jossain. Mä teen jotain sellaista, mitä oikeasti haluan. Haapaniemi kertoo, että teemat olivat hänen elämässään pinnalla ja prosessoitavana jo ennen albumin tekemistä, joten niitä oli luonnollista käsitellä sen kappaleissa. – Se oli tietysti monella tavalla käänteentekevää. Siitä ajatuksesta syntyi Pussailen tyttöjen kaa. Yhteiskunnallisen hyvän puolesta SPOTISSA A sla Jo soittaa minulle viisi päivää sen jälkeen, kun hänet palkittiin Vuoden kappale -kategoriassa Indie Awardsissa. Kyseessä on paitsi hänelle itselleen myös kappaleen toiselle säveltäjälle Cecil Opialle henkilökohtaisesti suuri ja merkittävä laulu, Asla Jo eli Emmi Haapaniemi sanoo. "odotettiin kirjoittavan". Sanat heijastelevat myös Haapaniemen omia kokemuksia siitä, millaisia asioita papin tyttäreltä on odotettu. Kysyn, voiko nuori ihminen löytää albumilta lohtua. Haapaniemellä oli levyn konseptista niin vahva oma visio, että hän soitti kokonaisuuden levyyhtiölle vasta, kun se oli valmis. – Sitten mä mietin vähän keskisormet pystyssä, että haistakaa vittu. Hän etsii käsiinsä levyn tiedotetekstin, josta haluaa lukea otteen ääneen. – Ihan tosi monta asiaa. – Ihan jo tämä tyttäreys muunsukupuoliseksi itsensä identifioivana ihmisenä, Haapaniemi toteaa. Siksi omista tunteista kirjoittaminen haavoittuvaisella tavalla on merkityksellistä erityisesti nuorten kannalta. Kaikesta yrityksestä huolimatta hän ei tuntenut tulevansa ymmärretyksi. Sitten tulin Helsinkiin ja aloin puhua laulusta Cecilille, mutta se tuntui musta vähän tyhmältä. Mun mielestä sekin on tärkeää kollektiivisen ja yhteiskunnallisen hyvän vuoksi, että laulunkirjoittajat menevät syvälle itseensä. Helmikuussa riippumattomien levyyhtiöiden artisteja huomioiva Indie Awards palkitsi sen vuoden kappaleena. Kun Asla Jo päätti olla tekemättä taidetta, jota koki muiden odottavan häneltä, syntyi laulu nimeltä Pussailen tyttöjen kaa. Pyydän Haapaniemeä kertomaan, mitä kaikkea papin tytär -kehyksen sisään mahtuu. Albumilla käsitellään muun muassa teini-iän yksinäisyyttä. Meillä on tosi paljon ääniä, jotka eivät tule kuulluiksi, ja nuoria, jotka eivät näe itseään mediassa. Albumin nimessä on vain kaksi sanaa, mutta ne avaavat oven monitulkintaiseen ja ajatuksia herättelevään kokonaisuuteen, joka laskostuu levyllä auki kappale kappaleelta. Ennen kappaleen syntyä Haapaniemi oli yrittänyt kirjoittaa musiikkia, jollaista hänen KU VA : JO ON A MÖ TTÖ 10. Haapaniemi kertoo kappaleen auttaneen häntä pääsemään lähemmäs sitä, millainen sanoittaja hän haluaa olla. – "Papin tytär on jotain mitä faktuaalisesti oon, mut samaan aikaan en oo – jotain mitä mun pitäis olla, ois pitäny olla, jotain mitä multa on odotettu, jotain mihin en koskaan yltänyt ja nykyään jotain, mitä kaiken muun lisäksi oon ja haluan olla." Tekstiin on listattu myös albumin teemoja: usko, uskovaisuus kvääriys, sukupuoli, sukupolvet, suku, yhteisöt, yksinäisyys, rakkaudennälkä, addiktio ja todellisuuden ainutkertaisuus, kauneus ja kipeys. – Aluksi mä kirjoitin vähän itkeskellen sitä kertosäettä mun porukoiden pianon äärellä. En pelkää surun tunteita. Cecil kuitenkin kannusti mua kirjoittamaan sen säkeistöt. Sanoihin ”papin tytär” voi liittää paljon odotuksia ja oletuksia siitä, kuka ja millainen ihminen on kyseessä. – Olen ollut valmis miettimään ja tuntemaan myös tuntemattomia kipuja
NECROFIER – Transcend into Oblivion Necrofi er, formed in 2018, merges the searing intensity of Texas with the icy atmospheres of 90s Norwegian black metal. DEVIL´S CIGARETTE – Meet Me On The Floor Tonight Devil’s Cigarette has quickly become a force on Sweden’s rock scene with raw energy and a nocompromise attitude. A statement release that sets the tone for what’s to come: credible, confi dent and blazing rock’n’roll. PHILIP SHOUSE – The Real Thing / I’m Only Sleeping This single marks the debut of an international rock project featuring Philip Shouse (Accept), Nicke Andersson (The Hellacopters, Entombed, Imperial State Electric), Mats Rydström (Abramis Brama) and Jesper Lindgren (Velvet Insane). On the B side, the band offers a rendition of The Beatles I’m Only Sleeping from the Revolver album. Their sound blends classic garage rock with modern intensity — big hooks, blazing riffs, and grooves that grab you instantly. Their album Transcend into Oblivion amplifi es this fusion with even greater power, conviction, and creativity, standing out as a modern classic of the genre. Driven by a timeless riff, a propulsive groove and a chorus made for the stage, the single will receive its live premiere on an upcoming Swedish tour. Fans can also look forward to a Scandinavian tour in March 2026. INDEPENDENT MUSIC FOR INDEPENDENT PEOPLE GLORIOUS BANKROBBERS – Intruder Glorious Bankrobbers return with the new album ”Intruder.” Recorded at House of Voodoo in Stockholm and mixed by Robert Pehrsson at Studio Humbucker, it delivers twelve tracks ranging from explosive action rock to a powerful ballad – raw, fearless, and proof that true rock’n’roll lives on. PHILIP SHOUSE – Side 1 After decades on stage alongside some of music’s most iconic names, Shouse now steps forward with his own voice as frontman on this dynamic fi vetrack release. On Side 1, he takes full command as vocalist, guitarist, bassist, and producer. WWW.SOUNDPOLLUTION.NET
Minun kirjoissani termin etymologiaa on kirjoitettu revisionistisesti uusiksi. T ämän vuosituhannen kulttuuri ei ole niin kiinnostavaa kuin se on ollut joskus aiemmin. Se on yksi vuodenvaihteen puhutuimmista kulttuuria käsittelevistä kirjoista. Digitalisaatio, sosiaalinen media ja applikaatiomaailman algoritmit ovat demokratisoineet mediakenttää näennäisesti. Itse toivon, että kyse on vain siitä, että historiaa kirjoittaessa on vaikea nähdä lähelle. Varsin USA-sentrisestä perspektiivistä laukova Marx käyttää Hollywood-elokuvien jatko-osien loputonta kimaraa osuvana esimerkkinä varman päälle pelaamisesta ja vanhojen ideoiden laimeasta lämmityksestä. Monen vähemmistölähtöisen, marginaalissa toimineen suuntauksen merkitys on osattu havaita vasta, kun aika on tuonut etäisyyttä – ja esimerkiksi popin koneistot ovat ehtineet käydä ryöstökalastamassa omiin tarkoitusperiinsä sopivan saaliin. Marx nimittäin näkee pysähtyneisyyden pääsyiksi poptimismin ja digitalisaation. Tämäkin sivu oli tyhjä ennen kuin aloin ajatella. Hän ei kuitenkaan kykene tunnistamaan parin edellisen vuosikymmenen vaikuttavia vaihtoehtovirtauksia. Ne ovat myös antaneet medialle työkalun sen seuraamiseen, mitä ”kannattaa” tehdä. Vastaukseni kysymykseen vaatii toisen kolumnin. Albumien elinkaari on lyhyempi kuin koskaan, striimijulkisuus vielä katoavaisempaa. Suoratoistopalveluiden algoritmit suosivat mahdollisimman vähän ärsyttävää, mahdollisimman tutunkuuloista musiikkia, joka solahtaa huomaamattomasti osaksi fiilissoittolistoja. Blank Space päättyy Marxin teeseihin siitä, miten hänen lanseeraamansa ”tyhjän tilan” voisi taas täyttää merkityksellisellä taiteella. Marx tunnustaa, että valtaosa hänenkin mielenkiintoisiksi kokemistaan kulttuuriilmiöistä ja liikehdinnöistä on syntynyt alakulttuureissa ja monesti vähemmistöissä. Brat Summer oli vaivaannuttavia piirteitä saanut meemi, mutta myös musiikillisesti rohkeaa ja näkemyksellistä poppia. Tämä ei tarkoita, etteikö ilmiöidenkin takana olisi nähtävissä merkityksellisyyttä – ilman poptimismin sävyttämiä laseja. Arvio pitää osin paikkansa myös popja miksei rockmusiikissakin. Marxin mukaan poptimismi on sitä, että jos jokin on tarpeeksi suosittua, sen on oltava hyvää. Voin olla naiivi, mutta minulle poptimismi meinaa musiikkitoimittaja Kelefa Sannehin kuvailemaa ideaalia siitä, että perinteisen rocklehdistön ylenkatsomaan popmusiikkiin – jopa kaikkein suosituimpaan sellaiseen – on mahdollista suhtautua yhtä älykkäästi ja analyyttisesti kuin (yleensä) valkoisten miesten itse säveltämään ja soittamaan rockmusiikkiin. Sitä odotellessa haastan teidät, rakkaat Soundin lukijat, pohtimaan asiaa. JUKKA HÄTINEN Soundi-kolumnisti Entinen tyhjä tila 12. Se, onko tässä onnistuttu, on validi kysymys. Näin kirjoittaa W. Tästä mielikuvituksettomasta äänitapetista olen kirjoittanut tällä palstalla aiemminkin. Portinvartijat ovat yrittäneet asemoida itsensä ”tarpeellisiksi” ajattelemalla kritiikkiä ja journalismia palvelun näkökulmasta supertähtiin keskittyen, yleisöä myötäillen ja ajattelemaan haastamista varoen. Ne ovat varsin kirkasotsaisia ajatuksia DIY-kulttuurin merkityksestä ja taiteen tekemisestä muusta kuin palvelumuotoilun lähtökohdista. Kulttuuri on pysähtynyttä, varman päälle pelaavaa ja siksi merkitykseltään tyhjää. Aivomätäalgoritmien dominanssi pitää huolen siitä, että ajatus esimerkiksi grungen kaltaisen liikehdinnän muutaman vuoden mittaisesta kultakaudesta tuntuu utopistiselta. Tässä yhteydessä ymmärrän Marxin ja Onnisen koulukuntaa. ”On ihan validi kysymys, miksi kenenkään tulisi välittää syvällisestä, haastavasta tai innovatiivisesta kulttuurista”, Pietari Pyykönen pohtii tilaamisen arvoisessa Oui oui -uutiskirjeessään. Tämä tulkinta on yleistynyt, ja sen toisti muun muassa Oskari Onninen Uuden Jutun mainiossa Kermapodcastissa. Ne eivät auta yhtäkään taiteilijaa, joka tuskailee ahtaalle ajetun elinkeinonsa kanssa. David Marx teoksessaan Blank Space. Sykleistä ei ehdi edes puhua, kun pop on purskahduksia. Blank Spacessä on paljon hyvää ja useita kiinnostavia tulkintoja, mutta kaikkea, kuten popkulttuurin stagnaatiota, en voi sellaisenaan allekirjoittaa. Bad Bunnyn puoliaikashow Super Bowlissa oli turboahdettu potpuri, mutta väkevintä poliittista taidetta miesmuistiin
Albumijulkaisun lomassa yhtye valmistautuu ensimmäiselle kunnon kiertueelleen. On kuitenkin ollut aikoja, jolloin Leikos haaveili Jethro Tullin tai Genesisin tyylisistä kipaleista. Hänen lisäkseen yhtyeeseen kuuluvat rumpali Asla Heiskanen, laulaja-basisti Emma Porthan, kitaristi Oskari Leikos ja saksofonisti Maiju Pihlava. Biisit sisältävät kaikkea rockista poppiin ja progesta jazziin, eteerisiä vivahteita unohtamatta. – Tietty virstanpylväs on saavutettu, kun jättää taakseen ajatuksen kopioinnista ja tekee musiikkia, joka kuulostaa omalta eikä muilta, hän tuumaa. Syksyllä päästiin valitsemaan levylle kappaleita ja sitten niiden äänittämisen kimppuun. Porthanin mukaan bändin alkuajoista on muuttunut myös se, että nykyisin kappaleet tehdään usein yhdessä. – Olemme kaikki tuoneet pöytään oman osaamisemme, ja sen pohjalta on mietitty, mitä kannattaisi tehdä, kosketinsoittaja Pessi Heiskanen kertoo bändin soundin synnystä. Tulevan albumin työstäminen alkoi viime kesänä, jolloin bändi piti kaksi biisileiriä. Säilä kiinnitettiin viime lokakuussa Mimmi Labelille, mutta levynteosta yhtye on vastannut yhden kappaleen pianoraidan äänittämistä lukuun ottamatta itse. – Tämä on ollut kaikille iso oppimiskokemus, sillä meistä kukaan ei ole tehnyt näin isoa projektia aikaisemmin, Heiskanen kertoo. Debyyttialbumin viimeisin single Kevätlumet julkaistiin pari viikkoa sitten, juuri sopivasti ystävänpäivän alla. Taiderockbändi Säilä pyrkii omaperäisyyteen, joka pitää kuulijat varpaillaan. – Me tykätään biiseistä, joissa tapahtuu paljon. H elsinkiläinen Säilä tekee musiikkia rikkaalla soundimaailmalla ja monipuolisilla teksteillä. Keikkamatkailu on jotenkin todella kivaa, ja odotan sitä valtavasti, Leikos toteaa innoissaan. TARKKAILULUOKKA > > TEKSTI EMILIA AHO ”Tämän bändin pointti ei ole, että tekisimme radiomusaa” 14. Jänniä ja epäsovinnaisia kappaleita – Se on rakkauslaulu, jossa on pianoa sekä menoa ja meininkiä, Porthan kuvailee bändin tuoreinta teosta. – Tämän bändin pointti ei ole, että tekisimme radiomusaa, eikä tätä tehdä raha mielessä, Heiskanen lisää. Koen, että musaamme soittaessa saa pidettyä itsensä hyvin viihdytettynä, Leikos sanoo nauraen. Biisien tekstien inspiraationa on tietenkin perinteinen rakkaus, mutta bändi pitää erityisesti ”jännien tai jopa epäsovinnaisten” kappaleiden tekemisestä. – Kivaa päästä soittamaan muuallakin kuin Helsingin tutuilla keikkapaikoilla. Levyn singlemaistiaiset ovat keskenään hyvin erilaisia, mikä kuvaa Porthanin mukaan tulevaa albumia. Säilä tahtoo tehdä musiikkia, joka kuulostaa mahdollisimman paljon jäseniltään. – Pidän ajatuksesta, että tehdään musiikkia, josta valtaosa yleisöstä tykkää, mutta joukossa on kuitenkin muutamia tyyppejä pohtimassa, miksi tämä tehdään tällä tavalla, Leikos kuvailee. Maaliskuussa julkaistavan debyyttialbumin ensimmäinen single Jälkisanat on esimerkiksi kirjoitettu elävältä haudatun henkilön näkökulmasta. Keväällä alkava rundi sisältää keikkoja ympäri Etelä-Suomea, mutta tie vie myös "kaupunkiin keskellä metsää", Jyväskylään. MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: WWW.SOUNDI.FI/DEMOEFEKTI Tulevaisuuden tekijöitä
Jänniä ja epäsovinnaisia kappaleita
A ttila Csiharin hymyilevät kasvot ilmestyvät tietokoneen ruudulle minuutilleen sovittuna ajankohtana. Onneksi mitään pahempaa ei ikinä sattunut. Pelasit myös vesipalloa. Jos ovi sattui olemaan auki, karkasin välittömästi omille teilleni. SOUNDI-HAASTATTELU > > TEKSTI TIMO ISOAHO Attila Csihar: Kysymyksiä ja vastauksia. – Tykkäsin matematiikasta, fysiikasta ja liikunnasta. – Minusta tuli niin hyvä, että pääsin juniorimaajoukkueeseen. Millaisia ovat varhaisimmat muistikuvasi. Legendaarinen black metal -yhtye Mayhem on Csiharin tunnetuin kokoonpano, mutta intohimoisen taiteilijan uralta löytyy monia muitakin merkittäviä ansioita – eikä tahti näytä olevan hiipumaan päin. Siitä on ollut paljon apua myöhemmällä laulajanuralla. – Olin ainoa lapsi. – Olin varmaan yhdeksän, kun minut pyydettiin vesipallojoukkueeseen. Jos olisin ”KUN SOITETAAN ÄÄRIMETALLIA, KYSE ON FYSIIKAN KESTÄVYYDESTÄ. Kun värikäs haastattelu melkein kolme tuntia myöhemmin päättyy, olemme käyneet aika monessa hetkessä ja paikassa. Synnyit Budapestissä maaliskuussa 1971. Jos jäin kiinni, kotona seurasi rangaistus, joskus fyysinenkin. Hajotin esimerkiksi pari ikkunaa ja päästin ilmoja opettajien autojen renkaista. no, kommunistisen ajan ihmisiä. KEHONI ON INSTRUMENTTINI, JA YRITÄN PITÄÄ SIITÄ MAHDOLLISIMMAN HYVÄÄ HUOLTA.” Attila Csiharista olisi voinut tulla olympiavoittaja, mutta rautaesiripun varjossa kasvanut nuorukainen teki toisenlaisen valinnan. Tarkoituksena on puhua Csiharin mittavasta urasta ja elämästä pitkän kaavan kautta. Treenasimme paljon, ja fysiikkani parani kohisten – myös keuhkojen osalta. – Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että olin jo pienenä varsin levoton sielu. Muuten en juurikaan. Millainen perheenne oli. 16. Pelasin 16–17-vuotiaaksi asti, mutta sitten musiikki alkoi kiinnostaa enemmän. Piditkö koulusta. Miten päädyit lajin pariin. ”Sitten on parempi aloittaa saman tien, sillä minä olen kova puhumaan”, laulaja naurahtaa. Molemmat tekivät töitä teknisillä aloilla eivätkä olleet kiinnostuneita taiteista. Unkarilaismuusikko on juuri palannut Mayhemin kiertueelta Etelä-Amerikasta, mutta aikaerorasituksesta ei näy merkkiäkään. Vanhempani olivat tyypillisiä 70-luvun... He eivät koskaan näyttäneet tunteitaan tai esimerkiksi halailleet. Kaivoin usein verta nenästäni, sillä tein typeriä kepposia. Sympaattisesti tarinoitaan kuljettava Csihar ei laske luikuria
Tormentor ei suorittanut sitä koetta.” 17. ”Kommunistisessa Unkarissa ’virallisten muusikoiden’ täytyi läpäistä koe, jossa piti soittaa muun muassa The Beatlesin tuotantoa
Yhden kerran meitä lämmitelleen yhtyeen jäsenet hakattiin kesken keikan. Iron Maiden saapui rautaesiripun taakse 1984, ja olin paikalla Budapestin-konsertissa. – Olin äärimmäisen hermostunut ja pelkäsin pyörtyväni lavalla. Esimerkiksi Judas Priest ja AC/DC räjäyttivät tajuntani, kun olin kymmenvuotias. Sex Pistols, UK Subs ja GBH olivat kovia. Budapestissä oli eräs underground-henkinen kauppa, jossa kuuntelin monia punkbändejä. – Yhden kerran pyysin kauppiasta esittelemään minulle rajuimman tietämänsä bändin. Sitten saimme yhteydenoton eräältä levy-yhtiöltä ja menimme nauhoittamaan Anno Domini -debyyttilevyä ihan oikeaan studioon. Nämä matkat avasivat silmäni: kun ylitimme rajan, tuntui kuin maailma olisi vaihtunut mustavalkoisesta värilliseksi. Sen jälkeen halusin tehdä vain yhden jutun: perustaa metallibändin. – Unkari oli vapaampi kuin monet muut itäblokin maat, joten kaupoista löytyi länsimaisten yhtyeiden levyjä ja kasetteja. Yleisössä tapeltiin verisesti ja tehtiin kaikkea mahdollista hurjaa. – Skinny Puppy, Front Line Assembly ja muutamat muut KUVAT: ATTILA CSIHARIN KOTIALBUMI Irvistelyä Tormentorissa vuonna 1987 – ja myöhemmin milloin missäkin. Mutta kun aloitimme, tunsin pelkästään suurta euforiaa. Ehtona oli, että yhtyeellä on ainakin kaksi omaa kappaletta, ja me olimme jo tehneet biisit Tormentor ja Branded by Satan. Varhaisiin keikkoihin liittyi hauska sivujuonne: koska olimme alaikäisiä, sääntöjen mukaan emme olisi saaneet esiintyä lainkaan. Hän kaivoi esiin Venomin Welcome to Hellin, ja rakastuin levyyn saman tien. Tapahtumat olivat epävirallisia ja järjestelyt mitä sattuu: ei järjestyksenvalvojia, ei soundcheckejä. – Innostuimme yhä enemmän ja kirjoitimme uusia biisejä. – En oikein tiedä, miksi kiinnostuin yhä rankemmasta ja rankemmasta musasta. Se oli jotain täysin käsittämätöntä. Se oli siihenastisen elämäni paras kokemus. Ulkomailla oli todella kallista, joten yövyimme leirintäalueilla ja söimme säilykkeitä. Luulin tosin, että yhtyeen nimi on Zenon, sillä en saanut selvää logosta. Avaisitko hieman bändin taustoja. Oikeita sähkiksiä ei rautaesiripun takana pahemmin ollut, joten minun oli vaikea uskoa hänen puheitaan. Tapahtumasta kirjoitettiin lehdissä, ja toimittajat totta kai vihasivat meitä sydämiensä pohjasta. – Arvaapa mitä. Miten bändi sai alkunsa. 18. Pari vuotta myöhemmin bändin toiminta loppui, kun jotkut meistä joutuivat armeijaan. Näytimme niin erikoisilta ja kuulostimme niin vaarallisilta, että vedimme puoleemme kaikenlaisia sekopäitä. – Pääsimme myös matkustamaan länteen jo 80-luvulla. Hän kertoi pitävänsä raskaasta musasta, minkä jälkeen hän kertoi omistavansa sähkökitaran. Vuonna 1985 perustit kaveriesi kanssa black metal -yhtye Tormentorin – ei ihan tyypillisin ratkaisu kommunistisessa maassa tuohon aikaan. Sen periodin viimeinen keikka oli ulkoilmafestari, jolla oli varmaan parituhatta ihmistä. ”Tämä on pelkkää karmeaa meteliä” ja niin edelleen. Millaisia muistikuvia sinulla on näistä varhaisista sessioista. Olimme lopputuloksesta ylpeitä ja aloimme lähettää nauhaa joka suuntaan. – The 7th Day of the Doom -demo tehtiin surkeilla äänityslaitteilla, mutta se ei tahtia haitannut. Kävitte studiossa jo 1987. Toisinaan olin itsekin peloissani, sillä mitä tahansa saattoi tapahtua. Vaikka kaikki oli hyvin kotikutoista, olimme järjettömän innoissamme. Voisin kuvitella, että Tormentor ei myöskään esiintynyt puolueen hyväksymissä paikoissa. Millaista oli esiintyä ensimmäisen kerran julkisesti. Taltiointi löytyy Youtubesta. Seuraavaksi hyppäsit hieman toisenlaisen musiikin pariin ja perustit EBM-yhtye Plasma Poolin. Niin, ja Dead Kennedysin Plastic Surgery Disasters, joka on edelleen yksi suosikeistani. – Satuimme törmäämään muutamiin samanhenkisiin tyyppeihin ja Tormentor sai alkunsa. Rumpalillamme ei tietenkään ollut aluksi oikeaa settiä, vaan hän kasasi pannut tyyliin kenkälaatikoista. – Budapestissä ei ollut monia äärimetalli-intoilijoita, mutta sitten törmäsin tyyppiin nimeltä Tamás Buday. Mutta sitten menin Tamásin luokse, ja hänellä todellakin oli kitara. jatkanut, saattaisin olla olympiavoittaja, sillä muutamat joukkuekaverini saivat kultaa Ateenan olympialaisissa. Pääsitkö katsomaan minkään länsimaisen yhtyeen konserttia. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että se ilta muutti koko elämäni suunnan ja musiikista tuli elämäni tärkein asia. Kohta kasassa oli pidempi setti ja soitimme toisen kerran livenä. Hän soitti joitain riffejä, ja se kuulosti maailman hienoimmalta. Vuosien saatossa olen oppinut pitämään hyvin monenlaisesta kamasta, mutta ensimmäinen suuri rakkauteni oli raskas musiikki. Vanhempani säästivät pitkään, ja sitten lähdimme vanhalla neuvostoautolla Itävaltaan, Saksaan, Italiaan ja Ranskaan. Kommunistisessa Unkarissa ”virallisten muusikoiden” täytyi myös läpäistä koe, jossa piti soittaa muun muassa The Beatlesin tuotantoa. Miten musiikki tuli elämääsi. – Kun materiaali oli purkissa, lafka ajautui taloudellisiin vaikeuk siin, ja Anno Domini julkaistiin omakustannekasettina 1989. Seuraavaksi kuulimme bändikilpailusta, jossa etsittiin uusia kykyjä. – Keikat olivat useimmiten silkkaa kaaosta. Emme suorittaneet sitä koetta
Studion laulukopissa oli maaginen tunnelma, sillä laitoin joka puolelle mustia verhoja ja taltioin omat osuuteni lepattavien kynttilöiden valossa. Palasimme Osloon junalla, mutta tunnelma oli silti hieno, olimmehan purkittaneet mahtavan levyn. Kun pääsin perille, menimme koko yhtyeen voimin Euronymousin luokse. En ollut koskaan kuullut mitään niin nopeaa, raskasta, synkkää ja uhkaavaa. Kynttilöitä, levyjä ja undergroundlehtiä oli joka puolella. Miten kuulit Euronymousin kuolemasta. Seuraavaksi hän lähetti Mayhemin nauhoituksia, mutta Deathcrush-ep ei ihan täysin vakuuttanut. toukokuuta 1992. Hiljalleen jännitys alkoi kasvaa, sillä olin kuullut epämääräisiä huhuja kirkkojen polttamisista, itsemurhista ja muista tekosista. Samaan aikaan Plasma Pool lopetti, sillä syntetisaattorimme varastettiin. Samoihin aikoihin aloin raitistua ja pimeys väistyi. Hän kirjoitti diggaavansa Tormentoria ja kertoi Mayhemin etsivän laulajaa päivänsä päättäneen Deadin paikalle. – Asuimme studiosessioiden ajan Burzumin Varg Vikernesin luona, joka oli tuolloin Mayhemin basisti. – Kun olimme lähdössä paluumatkalle, huomasimme ikäväksemme, että Euronymousin isältä lainattu auto oli varastettu. – Puhuimme Euronymousin kanssa puhelimessa hyvin usein, mutta loppukesällä 1993 yhteydenpito katkesi. – Bändi esiintyi Milanossa loppuvuodesta 1998, ja menin pai”Koin jotain outoa 23. – Ensimmäisissä treeneissä olin erityisen kiinnostunut näkemään, pystyykö Hellhammer oikeasti soittamaan rumpuja niin järjettömän nopeasti kuin nauhoilla. Asiat johtivat toisiin ja lupasin tulla vierailemaan bändin Kali Yuga Bizarre -albumille. Pystyi, tai ehkä vieläkin nopeammin. elektroja industrial-yhtyeet tekivät vaikutuksen ja halusin tehdä jotakin samanlaista, toki synkempiä ja okkultistisempia sävyjä hyödyntäen. Istuessamme iltaa tajusin jätkien olevan täysin tosissaan juttunsa kanssa. Hänellä oli hieno asunto, parveke vuonolle päin ja näin. Millaisia muistikuvia sinulla on Bergenistä. Itkin holtittomasti. Sitten palasin kotiin. Harjoittelimme muutaman päivän intensiivisesti ja lähdimme studioon. Tunnelma oli jännittynyt ja intensiivinen. En uskonut ensin sanaakaan, mutta valitettavasti se oli totta. Hieman myöhemmin luvassa oli huonoja uutisia. – Ei mennyt kauankaan, kun Euronymousilta tuli uudempaa materiaalia. Kun homma lähti käyntiin, olin taas kerran aivan innoissani. Kaikki romahti kerralla, sadasta nollaan. Nauhoititte black metal -klassikko De Mysteriis Dom Sathanasin Bergenin maineikkaassa Grieghallenissa. Kun aloin tutustua De Mysteriis Dom Sathanas -levyn demoihin, olin puulla päähän lyöty. Milloin ja miten asiat alkoivat muuttua parempaan suuntaan. Mistä oli kysymys. – Olin shokissa ja täysin rikki. Se oli liian punkhenkinen, vaikka punkista sinänsä pidinkin. Aloimme ystävystyä nopeasti. Aloin käyttää huumeita, ja seuraavat vuodet olivat sumuisen rankkoja. Jäin Norjaan vielä muutamaksi päiväksi ja puhuimme paljon bändin tulevaisuudesta: albumin julkaisemisesta, keikoista ja niin edelleen. Tuli myös harvinaisen selväksi, että Varg on täysin lumoutunut Tolkienin fantasiamaailmasta. Masennuin pahemman kerran. Sitten tuli lokakuu, ja eräs kaverini sanoi lukeneensa musalehdestä, että Mayhemin kitaristi on murhattu ja syyllinen on Varg. Miten uusi yhteys Mayhemiin syntyi. Lähdit Norjaan vuonna 1992. Olin ihmeissäni. Millaisia ovat päällimmäiset muistikuvasi noilta ajoilta. Kaikki diggasivat levylle päätyneestä tyylistä, ja Euronymousin mielestä kuulostin kieroutuneelta saatanalliselta papilta. – Matkustin junalla Budapestistä Osloon. Siellä oli hämärää. Lisäksi tuntui kuin minua olisi tarkkailtu: olenko valmis hyppäämään mukaan vai en. – Kun tuli laulujen purkittamisen aika, kokeilin muutamia eri lähestymistapoja. Ilmeisesti olin tarpeeksi vakuuttava, sillä seuraavana päivänä fiilis oli rennompi. – Yhtenä päivänä Mayhem-yhtyeen kitaristilta Euronymousilta tuli kirje. Olin täysin vakuuttunut ja ilmoitin olevani käytettävissä. Sitä on hyvin vaikea selittää, mutta sanotaan vaikka näin: oli aivan kuin salama olisi iskenyt päähäni kirkkaalta taivaalta ja mieleni avautui uudella tavalla.” 19. Sitten sait yhteydenoton Norjasta. – Kokeellinen italialaisbändi Aborym otti yhteyttä 1998. Aborymin tyypit olivat todella mielenkiintoisia, ja heidän rinnallaan tajusin turhankin selvästi, miten hukassa ja sekaisin olin. Sitten päätin muuttaa Italiaan ja liittyä bändiin kokopäiväisesti
Tuon oudon toukoMayhem vuonna 2014, jolloin bändi julkaisi Esoteric Warfare -albumin. Oma johtopäätökseni on selvä: maapallolla on elänyt korkean teknologian sivilisaatioita ennen meitä. Ne tietävät, että jokin on vialla, mutta me emme todellakaan tiedä. Syy oli yksinkertainen: tunsin oloni paremmaksi ilman eläinperäistä ravintoa. Katso vaikka kärpästä: mitättömän pieni olento, mutta todellinen evoluution luoma lentävä ihme. Samalla aistini terävöityivät ja jopa värit muuttuivat kirkkaammiksi. Se ei vain ole minun tieni. Palataan vielä Mayhemiin. En silti harkinnut hetkeäkään, kun minulle aukesi mahdollisuus palata Mayhemin riveihin. Tiesin välittömästi, että annan bändille kaikkeni. Miten näin kävi. KUVA: ESTER SEGARRA 20. Maistoin lihaa myöhemmin pari kertaa, mutta se tuntui ällöttävältä. – Koin jotain outoa 23. – Aiemmin olin löytänyt hylätystä muovipussista intialaiseen filosofiaan pohjautuvan Bhagavad Gita -kirjan ja tutkinut sitä jonkin verran ymmärtämättä yhtään mitään. Älkää edes yrittäkö väittää, että orjat siirsivät sen kokoisia kivipaaseja. Eläimet ylipäänsä ovat älykkäitä ja niiden vaistot omaa luokkaansa. Se oli ikimuistoinen ilta, sillä esiinnyin Mayhemin kanssa ensimmäisen kerran livenä. Mieti tsunameja: ihmiset kuolevat aaltoihin, mutta eläimet pakenevat paikalta hyvissä ajoin. Mutta vaikka mielipiteeni ovat tiukkoja, en ole kaduilla huuteleva aktivisti, enkä tuomitse ystäviäni, jotka syövät lihaa. Puhutaanpa sitten hieman hengellisistä asioista. Nykyään olen vegaani ja tunnen voivani paremmin kuin koskaan. Mikä on ollut vaikuttavin vierailukohteesi. Muistan edelleen tarkan päivämäärän. kuisen tapahtuman jälkeen aloin sisäistää kirjan tekstejä, ja aika pian koin tajuavani täysin, mistä siinä on kysymys. Hieman aiemmin, 2000-luvun alkupuolella, aloitit yhteistyön myös amerikkalaisen drone metal -yhtyeen Sunn O))):n kanssa. Milloin lopetit lihansyönnin. kalle, Italiassa kun asuin. Sitä on hyvin vaikea selittää, mutta sanotaan vaikka näin: oli aivan kuin salama olisi iskenyt päähäni kirkkaalta taivaalta ja mieleni avautui uudella tavalla. Se ei tuntunut missään, sillä rakastin Sunn O))) -keikkojen äärimmäistä äänekkyyttä ja intensiivisyyttä. Olet matkustanut lukuisiin paikkoihin, joihin liittyy mystiikkaa ja selittämättömyyttä. Kunnioitan eläimiä valtavasti, enkä siksi syö niitä. Pidin duunista ja olin siinä aika hyvä, moni ongelmiin ajautunut nuori pääsi takaisin jaloilleen. Rundi alkoi Itävallan Linzistä ja paikalla oli seitsemän maksanutta katsojaa. Se oli jonkinlainen transsendentaalinen kokemus, jonka jälkeen tunsin olevani tiiviissä yhteydessä luonnon kanssa. – Ehkä mietin asioita joskus liikaakin, mutta en mahda sille mitään – rakastan kaikenlaisia pohdintoja. Onko tämä tietoista. – Pääjehu Stephen O’Malley pyysi minua laulajaksi bändin Euroopan-kiertueelle. Ja arvaapa mitä. – Kuutisen vuotta myöhemmin sain puhelun Norjasta: ”Liittyisitkö uudelleen Mayhemiin?” Työskentelin niihin aikoihin matematiikan ja fysiikan yksityisopettajana. Myöhemmin olen tutustunut laajasti muihinkin itämaisiin filosofioihin ja ajatusmaailmoihin. Miten haluaisit avata aihetta. toukokuuta 1992. Siellä on monoliitteja, jotka painavat 900 tonnia. Mitä hemmettiä. Lauloin pari biisiä bändin silloisen solistin Maniacin kanssa. Pari edellistä albumia – Daemon (2019) ja uusi Liturgy of Death – tuntuvat olevan lähempänä De Mysteriis Dom Sathanasin tyylisuuntaa kuin monet muut Mayhem-julkaisut. Myöhemmin olen tehnyt bändin kanssa paljonkin hommia. – Tämä on todettu monta kertaa, mutta se pitää sanoa ääneen yhä uudelleen: teollinen lihantuotanto on äärettömän julmaa ja epäinhimillistä. – Jo 90-luvulla. Vaikken tiedä edelleenkään tarkalleen, mitä keväällä 1992 tapahtui, olen yhä sen kokemuksen vaikutuksen alla. – Kun kysyt noin, Egyptin pyramideja on vaikea ohittaa… Nostan silti esiin Libanonissa sijaitsevan Baalbekin muinaiskaupungin