044-7330022. 044 019 6688 (jarkko.henttonen@retkilehti.) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Mediamyynti Jarkko Henttonen puh. (tilaajapalvelu@slammer.) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TERO POIKAJÄRVI SCRAPBOOK HP PARVIAINEN SHOTGUN TUUKKA TUHISEE AREENA NIKI KORPELA
076 LOIKKARIT 080 TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS! 082 MUSACORNER
Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 014
KRASNAYA POLYANA
028
OTTO VS. TERO
042
SCRAPBOOK
050
HP PARVIAINEN
070
NIKI KORPELA
080
TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS!
010 012 014 028 042 050 054 060 064 070
PÄÄKIRJOITUS UUTISET KRASNAYA POLYANA OTTO VEIJOLA VS. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.) AD Leo Karhunen (leo@slammer.) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hana Avustajat Kim Koponen, Noora Vihervaara, Tuukka Tams, Anssi Jokiranta, Jaakko Kuivamäki, Veera Vihervaara, Antti Kangas, Jarkko Henttonen, Harri Tarvainen ja Juha Mustonen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035
FREE HEADPHONE
WITH EVERY NEW 2008/2009 SNOWBOARD
SNOW&SURF
info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: +43-3687-24 22 33 Skype: blue-tomato-snowboardshop
Kun kolmen viikon aikataulusta karsii yhden viikon pois, alkaa töitä olla riittävästi molemmille aivopuoliskoille. Miten sitten se Scrapbook. Ennakko spekutukset ovat vaihdelleet kovasti. Jos Shotgun saa lunastettua lupauksia, avaa se varmasti monien silmiä naisten mahdollisuuksista. Leffat kun tuntuvat olevan aina pitkiä projekteja ja niitä hinkataan ja viilataan, kunnes ne näyttävät hyvältä ja niin ne yleensä tekevätkin. Mahdollisuudet Euroopassa ovat ehkä pienemmät kuin Pohjois-Amerikassa, mutta Suomileffaa kotimaisilla laskijoilla tässä tehtiinkin. Myös ulkomaalaiset leffauutuudet ovat tulleet juuri kauppoihin. Totta kai skedeleffat ovat myös tässä suuri edelläkävijä, mutta pitää kuitenkin muistaa kuinka erilaisessa ympäristössä talvella toimitaan. Tämän hetken naislumilautailu tarvitsee ehdottomasti piristysruiskeen, ja tällaisista projekteista näkee, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Hyvin mielenkiintoisia leffoja kyllä löytyy, mutta niistä lisää seuraavassa numerossa. HG-89 kun tuntuu olevan ainoa, joka näkyy ja myös kuuluu. Vaikea sanoa, kun ei ole leffaa vielä nähnyt. Vaikka parhaamme täällä yritämme, niin keskittyminen 110 % lehden tekemiseen ei ole aina mahdollista. Peter Hasselgren Päätoimittaja. Naisten tapauksessa ei olisikaan pahitteeksi, että Suomeen syntyisi myös muita naistiimejä, jotka puskisivat itseään esille. Itse uskoisin, että leffasta tulee hienoin mitä Suomessa on tehty ja jos ei niin pettymys on kyllä suuri. Boardexpon aikoihin voi tulla kommentoimaan, jos päätoimittajan rillit ovat olleet taas liian huurussa. Maailman parhaista shoteistakaan ei saa kuin ison kasan sontaa, jos editointi kusee ja niin on monesti leffoissa myös käynyt. Joel Lahti, kuva: Rami Hana
Yksi lehti takana ja seuraava edessä. Kuten vuosien varrella on huomattu, kilpailevilla projekteilla tuntuu olevan kovasti kannustava ja laatua kohentava vaikutus. Maininnan arvoinen lienee myös lehdessä esitelty kotimainen tyttöleffa Shotgun. Siis sillä positiivisella tavalla! Naislaskijoita kuitenkin Suomessakin on, joten missä ovat tyttötiimit. Itse olen ylpeä Slammerin tuotoksista, ja aika missä lehden kokoamme on aina pitkien päivien tulos. Jos keskittäisimme vuoden energian yhteen paksuun lehteen, voin luvata että dvd-soittimessa pyörisi leffan sijaan Slammer ja paperisilppua. Kuten nykyaikaan kuuluu, ovat myös tytöt kääntyneet ammattijamppojen puoleen leffan tuottamisessa ja maailmaa on kierrelty ja kaarreltu kuvaajien kanssa paremman footagen perässä. Leffoista Scrapbook on tämän kauden odotetuin raina. Vaikka työtä täällä ruudun takana tuntuu riittävän, on lehden teko suhteellisen tiukka ja nopea rutistus. Tiedä sitten, kuinka hyvä asia se olisi!. Toiset perus kateelliset ja pessimistit ovat tuominneet sen opiksi ja yrittäneet perustella myös miksi.
Toinen puoli uskoo leffaan kuin Jeesuksen uuteen tulemiseen, koska medioissa, kuten Slammerissä, asiaa on hehkutettu ja ennakkomarkkinoitu. Lumilautaleffat ovat nykyään sen verran visuaalisia pakkauksia, että monen muun alan kuvaajien pitäisi ottaa opikseen. Moinen ajatus tuli mieleen, kun tein taustatyötä tulevan kauden leffoista. Kun stressaa myös sairastaa, tuntuu olevan enemmän kuin tilastotappio lehtihommissa. Ja kyllä se hehkutus toimii! Itsekin on tullut koettua muutamia karmeita pettymyksiä, kun hehkutus on mennyt muutaman valovuoden edellä itse leffaa. Hyvää alkukautta. Sen verran kuitenkin asiasta tiedän, että olin Scrapbookin ukkojen kanssa puolitoista kuukautta reissussa ja työskentely ei millään tavoin hävennyt täysammattilaisten hittiprojekteista. Hinkkaaminen ei ole enää mahdollista ja jutut pitää saada purkkiin ensimmäisellä, tai viimeistään toisella yrityksellä. Muuten ei kanna posteljooni lehteä laatikkoon
info@esakorpela.fi
Lumilautapuolen keulamerkkeinä ja osakkaina toimivat Heikki Sorsa ja Eero Ettala. Alkuperäinen juonihan oli laittaa maailman parhaat vuoristoextreme tyypit samalle lmille. Crew:n uusi tyyli heijasteleekin paljon ravintolan horrorhevi tyyliä. Skede puolelta messissä on Jani Laitiala ja designistä vastaa myös tämän lehden taidenurkkauksesta tuttu Antti Rastivo. Vesa ja Ali karsittiin hyvissä ajoin ja Reetu jatkoi naaliin, mutta jäi ilman sijoitusta. Järjestäjät eivät omien sanojensa mukaan enään pystyneet takamaan laadukasta tapahtumaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kisojen peruminen. Vuoden 1999 kisa nousi maailman tietoisuuteen, kun 6 ihmistä tallautui kuoliaaksi 45000 ihmisen panikoidessa ulos Innsbruckin hiihtostadionilta. Heikin ja Eeron muiden sponsoreiden takia ukot suporttavat vain merkin pipoja, lippiksiä, kangaskasseja ja bandanoja eli merkiltä löytyy tavaroiden skaala. Laskut väliin jättäneen Joni Malmin lauta siteineen ja kenkineen lensikin yleisöön ennen kuin kisat alkoivat. Pitkät tukat, huulikorut ja mustat latex asusteet kuuluvatkin pakollisina ryhmän värejä kantaville. Päähyvistä Genie de la Glisseä esittää esittää legendaarinen Regis Rolland. Ei siis mikään bisnesguru ala Jake Burton, mutta aikansa kovimpia laskijoita ja vieläkin hyvässä kunnossa. Pakko ostos pukin konttiin.. Analogisen tyylin päällepolkijoiden uusi leffa Wuhuu sai ensi-iltansa Dantes Highlitessa. Kisoja on järjestetty vuodesta 1994 asti ja ne ovat kokeneet kovia ala- että ylämäkiä. Yksi onnellinen sai Jonin yhden kengän, toinen toisen ja laudasta luovuttiin vasta tunnin tappelun jälkeen. Illasta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Herrahan on Euroopan eka kova lumilautailija, joka on perustanut Apocalypse Snowboardsin, A Snowboardsin ja Apo Snowboardsin. Leffaa ei nähnyt kukaan, mutta sen odotetaan tulevan myös myyntiin lähiaikoina.
HD:lle ja sen on tarkoitus tulla myyntiin jouluksi. Eli reissu meni niinkuin oli kaavailtu, kylll!
ETTALALLA & SORSALLA HERKKÄ WHITE MOMENT
Suomeen on perustettu uusi hengailuvaate merkki White Moment. Konkurssikypsän Islannin Eiki Helgasson voitti lopulta koko kisan ja parhaan trikin Gulli Gudmundsson and Nils Arvidsson. Leffa on kuvattu
DIGISTYLES AIR&STYLE 2008 PERUTTIIN ONKIN Yksi Euroopan tunnetuimmista HEVISTYLES kisoista on peruttu rahoitus
ongelmien takia. Merkin lanseeraus tapahtuu Boardexpossa 31.10.
APOCALYPSE SNOW PALAA VIDEOLLE!
Legendaarinen 80-luvulla tehty leffatrilogia saa vihdoin jatkoa. Maamme mainetta oli pitämässä yllä jo neljättä vuotta putkeen Vesa Reissunpilaaja Nissinen, Ali Varttimanne Toppinen, Risto Ribish Ruokola, Joni I dont got time for that shit! Malmi ja Fredrik Reetu Sirviö. Hyvät lumilautailijat taistelee vuorilla pahiksia monoski tyyppejä vastaan. STOCKHOLM FRONTLINE JAM
Keuruun Kareem El Raen Frontline railjam aloitti taas yhden kauden Sergels torilla. Portsareilla pitikin kiirettä ja ainakin Janne Heiskasta nähtiin ohjattavan ennenaikaisesti ulos bileistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita Air&Style konseptin alasajoa, vaan 2009 kisoja suunnitellaan jo täyttä häkää. Tapahtuman pääsponsori oli perunut sopimuksen viime metreillä ja tarvittava rahoitus jäi sen mukana myös haaveeksi
Yök...kalapuikoista saa kaiken tarvittavan! Herran mainos: www. Ukko on iloissaan että sopimukseen päästiin ja tuotteet ovat kuulema hyviä. Sokerina pohjalla bänditarjonnassa Ravintola Pisteessä perjantaina 5.12 Conscious Youths ja lauantaina 6.12 Shotgun leffan ensi-iltabileissä The Driven Dynamo. Set Up lumitilanteen mukaan, mutta mestoille yritetään saada reilejä, pressejä ja hyndiä. Inhoittavan kuuloisia ja makuisia omega 3 happoja on purkitettu muovipurkkiin nesteen muodossa. Eeron 40-luvulla rakennettuun 81 neliön asuntoon onkin tulossa biljardipöytä, mutta pankkikriisin takia vain viidellä reijällä!. Tapahtuma kokee uudistuksen uuden kisaformaatin myötä: Luvassa yhdistetty kilpailu 2 hengen tiimeille, jossa lajeina Half Pipe, Slope Style, sekä kaiken kruunaava PujotteluCrossi naamiaishengessä. Kukaan markkinointiperverssi ei kuitenkaan tälläkertaa yritä rahastaa ja mehustaa miehen maineella, vaan idea on ukon ihan oma. EERO ETTALALLE UUSI-VANHA PELIMAJA
Entinen Lauttasaaren kreivi on muuttamassa ja herrasta tuleekin Lauttasaaren pelimies. Tapahtuma järjestetään perinteisesti Rukalla ja ajankohtana huhtikuun alun parhaat kevätkelit eli 2-5.4.2009. Leffassa kotimaisista laskijoista vetävät Fredrik Sirviö, Risto Ruokola ja Markku Koski.. Parkkikauden Avajaiset tapahtuma pidetään 5-7.12.2008. Perheen kasvua odotellessa...
TERJEN KALANMAKSAÖLJYT SEKAISIN
Yksi kaikkien aikojen parhaista laskijoista Terje Höökönseni on lähtenyt mukaan kalanmaksaöljy bisnekseen Smart Fish brandillä. Herra lupaileekin mainoksessaan pitkää ikää ja ikuista pontessia hyvän maun muodossa. Herralla onkin nyt erityisen hyvät näkymät markkinoilla!
STEPCHILDIN DOWNLOADED ULKONA
Suomalaisohjaajat rulettavat maailmalla. Tsekkaa tapahtuman tarkemmat tiedot Rukan uusilta nettisivuilta osoitteessa ski.ruka./tapahtumat
OSUMALTA UUSI MALLISTO ULOS
Suomalainen vaatemerkki Osumalta on tullut uusi mallisto ulos. Odotettavissa Chillejä laskusessareita, valmennusta halukkaille, Shotgun leffan ensi-ilta, Rukan Parkkitiimin ja Shotgun leffan laskijoiden laskuvaatekirppis. Herra kasvoi ulos vanhasta yksiöstään ja tilalle piti saada jotain isompaa. Lisätietoja: www.osumastreetwear.com
TYTTÖUUTISIA: OAKLEY JATKAA TYTTÖSESSAREIDEN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANINA
Tiukkojen sopimusneuvotteluiden jälkeen saatiin juuri varmistus Oakley:n jatkamisesta Tyttösessarit tapahtuman pääyhteistyökumppanina kertoo tapahtuman pääjehuna toimiva Noora Vihervaara. Ilari Suhonen on ohjannut Stepchildin uuden leffan Downloaded joka on ilmaiseksi ladattavissa lafkan sivuilta. Valmennukset, iltabileet ja muu oheisohjelma pysyvät tietysti tiukasti ohjelmistossa, jotta tekemisen puute ei pääsisi viikonlopun aikana yllättämään.
Jaakko
Noh noh, eipäs kurkita..!
Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.!
EERO NIEMELÄ RILLIFIRMALLE
Ojakkalan unelmien poikamies Eero on kirjoittanut itsensä Spy:n rillitiimiin. Risto Mattilan ei tarvitse enään kiistellä saunan koosta sen puuttuessa asunnosta, iso-nenäiset voivat melkein haistaa meren parvekeelta ja pikku piliset haistaa Eeron tyttökaverin tekemät kanelipullat. Vielä hieman tuntemattomaksi jääneen merkin riveissähän laskee Janne Heiskanen, Fredrik Sirviö ja Risto Ruokola, eli ukot ovat kirjaimellisesti oikealla merkillä! Merkin kamoja kaupoista kuten: Grey market supply, Geezers, Kill City Sport, Team place, Real Deal, Hidden, ja Kiasma. knuteliassen.blogspot.com/
ILTAPOIKA
PARKKIKAUDEN AVAJAISET RUKALLA 57.12.2008
Ruka avaa tapahtumatäyteisen kauden BatteryParkissa
Ja selväksi tuli, että laskeminen voi parhaimmillaan olla Venäjällä upeinta mitä missään muualla. Monta ennakkoluuloa tuli todistetuksi vääräksi, mutta monta myös oikeiksi. Viime helmikuussa oli matka tekeillä Krasnaya Polyanaan ja tietenkin mesta sijaitsi siellä missä itse pirukin; Venäjällä! Nyt oli mahdollisuus ottaa selvää mikä maassa on meininki. Sen verran paljon on tullut kuultua crazyjä tarinoita kuumottavista miliiseistä ja ongelmista mihin matkaaja maassa kohtaa. Saanko esitellä: Krasnaya Polyana.
Teksti ja kuvat Peter Hasselgren. Niin ainakin ajattelin aikaisemmin. Mahtava naapurimme on kumma ja pelottava maa. Aikaisemmin ei ole ollut syytä tai halua lähteä suinpäin ongelmiin, mutta Scrapbookin ukoilla oli kujeet mielessä
Yksi eksynyt porsas Otto Veijola oli kuulemma jo löytänyt tiensä Venäjälle ja oli kuulemma liittymässä joukkoomme paikallisen kuvaajan kanssa myöhemmin. Heli maksaa 3700¤ kymmeltä hengeltä, mutta ne kai saadaan jotenkin hoidettua. Huolimatta siitä, että vuori päättää heti pyllistää meille paljasta berberiä, uskomme että tästä kehkeytyy upea reissu.
016 017
SeteleitA pOytAAn
Aikaisin aamulla tungemme kuuden ihmisen kamat paikalliseen Ladaan ja 150 ruplaa kuskille käteen. Jussi Väätäinen kertoi suunnitelmasta lähteä kuvaamaan suomalaisten kanssa hieman eksoottisempiin maisemiin Etelä-Venäjälle. Koneeseen kannettavat kameravehkeeni pysähtyivät lukemaan 48 kiloa ja lautabäki 32 kiloon. Moskovan kihot repivät tiskillä ruplat uusista 100 000 ruplan nipuista ja se myös näkyy paikallisessa nokkimisjärjestyksessä. Aika paljon raahattavaa kahden viikon reissulle, noihin laukkuihin ei nimittäin edes mahtunut lautaa. Tai miksi nyt ryöstetyksi tai tapetuksi tuleminen yleensä kuulostaa. Kaupassa annoimme oppaallemme vapaat kädet hyödyntää paikallista ruokakulttuuria. Kiitos mutta jätän väliin, vaikka kaikkiruokainen olenkin. Menestys panee pään pyörälle Vaikka kaikki tuntuikin olevan melkein länsimaalaista
Moskova
Moskovan kentällä satumme törmäämään painovaakaan ja mielenkiinnosta mittaamme salkkumme. Se, joka ei ota riskiä, ei juo samppanjaa. Muiden lapioidessa muroja maidolla, lapioin itse niitä valkovenäjäläisittäin
Tammikuun lopussa minulle tipahti virtuaalipostia. Koska ylinopeus on kivempaa kuin hidastelu, oli päätös lopulta helppo. Jotain rotia tuntui mestasta selvästikin löytyvän. Paikallisesta Siwasta joku joukkueestamme kähveltää tuntemattoman naisen ruokakassit 15 omamme lisäksi. Turistin määritelmään kirjoitettiin taas kerran uusiksi!
Krasnaya Polyana maassa maan tavalla
Perillä otamme kovemmat otteet heti käyttöön. Keskitasoinen huoneisto kuin Euroopasta ja about 33% hintaan Venäjän hinnoista. Helmikuuta sattuu tietenkin olemaan niitä ainoita, kun Helsingissä sataa lunta. On vaikea selittää sitä tunnetta, kun pieniäkin matkoja varten pitää raahata mukana puolta tusinaa erinlaista muovikassi ja laukkuviritystä, joiden yhteispaino on 10kg yli oman painoni.. Lumitilanne ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Vaihtelevin tuntein tapaan kentällä Miikka Hastin, Tomi Passin, videoguru Juuso Paloniemen ja oppaamme Mihaelin. Lennot eivät tunnu aivan mahdottomilta alle 500 euron hintaisina ja majoituskin kuulostaa ihan järkevältä parilla kympillä yö. Täällä me olemme ne persaukiset. Spermaspagettijuusto oli kuulema suurta herkkua venäjällä. Hintaa kuuluu tietenkin alkoholisoitunut omistaja, hänen identtinen velipoika ja vihreä kukkiva nurmikko. Kentällä oppaamme saa tilityksen naiselta kuinka loukkaantunut hän oli siitä, etten ottanut kutsua vastaan. Kaikki pölypallot mitä sukanvarresta ja lattialta irtosi, oli otettava mukaan. Ainoastaan hiirenloukussa on tarjolla ilmaista juustoa 2. Varovaisuus on hyväksi, tyhmyys pahaksi! Viidennen pyynnön jälkeen alkaa kone jo onneksi laskeutua ja tilanne laukeaa. 140 päivän mittaiselle kaudelle tulisi siis hintaa 140 000 ruplaa, eli 4500 euroa. Ohita tai kuole, tuntuu olevan maanteillä pelin nimi. Matkat pitäisi järjestää Moskovan kautta Sochiin ja sieltä taxilla 100km Krasnaya Polyanaan. Kokemuksesta viisampana seuraavalla kerralla pöperöt valitsen itse! Ensimmäiset ostokset kun sattuivat lojumaan pakasteessa viimeiseen päivään asti! Olut ja vodka ovat niitä ainoita eineksiä, joihin alkoi heti tuntea vetoa. Venäläinen opaskin oli tiedossa mukaan selventämään kulttuurien välistä törmäystä. Hyvin informoituna en edes tarkalleen tiedä ketä reissuun on lähdössä. Tässä oli about kaikki tiedot mitä Jussilta sain; Joku Onboardin tyyppi oli kuullut joltain, joka tiesi jotain ja meillä on joku linkki nyt sinne. Kiva pikku opetus kuinka homma täällä hoidetaan. Sochin lennolla saamme viitteitä Venäjän omalaatuisesta kulttuurista. Ne salettiin laittaa mun lasiin jotain ja ryöstää lompakon, kuiskaan Miikalle. Päätämme tehdä kauniin eleen ja palauttaa heti ryöstösaaliimme. Noin kymmenenen kirjoitusvirheen ja Googletuksen jälkeen löydän päämäärämme netistä. Onneksi sentään asuntomme on iloinen yllätys. Ei ihan ensimmäinen luvattoman hyvältä kuulostava liekitys, jonka olen kuullut. Varsinkin vodka, joka hienostuneesti peittää oppaamme uuden menyn aromit. Mitä enemmän tietoa etsin sitä helpomalta reissu kuulostaa. Jonon ensimmäinen oli jonon rikkain ja virheiden sattuessa ohittamista ei tunnuttu häpeilevän. Sochissa pidettäisiin tulevat 2014 talviolympialaiset ja Krasnaya Polyana toimisi niiden laskupaikkana. Nainen alkaa itkeä rehellisestä eleestämme, ja vaatii vielä päälle 300 ruplaa korvausta tapahtuneesta. Lennot ovat tietenkin epäsynkronissa keskenään ja tiedossa olisi pikapyörähdys Moskovassa. Kalliiksi tuntui reissu käyvän, kun pulitamme vielä päivälipuista 1000 ruplaa naama. Hinnoista minua oli informoitu sen verran, että Moskova on maailman kallein kaupunki ja Sochi Venäjän toiseksi kallein. Puolityhjän koneen ainoa kaunis nainen päättää laittaa pystyyn ryyppyringin ja pyytää minua liittymään seuraan noin 6 muun venäläisen seuraan. Jos unohti kaiken luvatun ja sanomatta selvät asiat, niin reissu kyllä kuulosti ihan jännittävältä
Miikka Hast auringonsulattaman puuterin vallassa. Blue bird hetkiä parhaimmillaan...
Kaikki lennot oli ylibuukattu ja edes maksamalla ei meille paikkaa löytyisi! Aivan sama! Arton opastuksen ansiosta meillä oli jo jonkinlainen kuva keskuksesta. Paljon muotoja, laskettavaa metsää ja aukeita alueita. Kohtalaisen turvallisena pystyi vuorta kuitenkin pitämään, koska se oli jokaista senttiä myöten tampattu ja tiiviisti. Paikallisen oppaan avulla saimme myös hissinousun kiellettyyn hedelmään, eli yläasemalle asti. Jokaisen huipun jälkeen löytyy aina uusi huippu minne kiivetä. Toinen puoli keskuksesta oli kartoitettu ja toinenkaan ei vaatisi muuta, kuin kovan aamupalan ja hieman tsemppiä. Tytöt tunnistivat Miikan venäläisen Onboardin haastiksesta. Kun turvakaiteita ei ole ja kyydin tasaisuus on sitä mitä on, ei ylimääräisen tavaran roudaaminen ylös tunnu kivalta. Emme tiedä alueesta mitään, joten onneksi törmäämme rinteestä tuttuun suomalaiseen suksijamppaan Artoon. Oluen ääressä huomaamme, että kotimaiset laskijat ovat kuumaa kauraa myös täällä Jumalan selän takana. Kunpa tulisi vaan sitä lunta, niin tästä kehkeytyisi se kauan odotettu unelmien reissu! After skistä löydämme paikan heliski-firman pomon. Hissistä kätseltuna paikan profiili vaikuttaa hienolta. Iso joukko on tietenkin mahdol-. Parin tunnin haikkaus reppu selässä vie voimat, mutta olemme saavuttaneet huipun jo ensimmäisellä nousulla. Ylös pääsi haikkaamalla 500 metriä tai hissillä, jos lauta jätettiin alas. Puhettahan oli ollut ilmaisista nousuista vuorelle. Promoa helifirma ei tarvinut. Voi sitä hymyn määrää kummallakin puolella pöytää! Onneksi saan osoitettua haastattelusta, että tuossa on MINUN ottama kuva. Maaston jyrkkyys tekee heti tepposet. Homma
oli odotettua paremmin hallussa. Yläasemalle ei ollut kuitenkaan asiaa hissillä. Ensimmäinen nousun aikana joutuu ääntä muutamaan otteeseen korottamaan nolosti. Miikka Hast
018 019
Tomi Passi ja mega ledge.
tasoa, joutuu hississä jännittämään hieman. Nyt meillä oli oppaana oma tulkkimme Mihael, suksijamppa Arto ja virallinen Krasnaya Polyana opas Alaxander, sekä iso lauma suomalaisia sukseilijoita ja kuvausporukkamme. Saamme ukosta oppaan ja päätämme lähteä heti kartoittamaan paikan mahdollisuuksia. Tämä oli eräänlainen turvatoimi, kun pari viikkoa aikaisemmin koko 2.5 kilometrin seinä valahti kaksi metriä alaspäin. Aurinko on lämmittänyt kaiken koskemattoman lumen mös-
söksi, joten mistään puuterista ei nyt tarvinnut edes haaveilla. Potentiaalia mestassa todella löytyy, mutta kovahkot dropit eivät ainakaan saaneet innostusta laskijoiden keskuudessa. Voi sitä myötähäpeän määrää kummallakin puolella pöytää!
Kolmas reissupAivA
Uusi päivä, aamurutiinit, hissi ylös ja baanalle. Tänään eräs paikallinen oli lupautunut oppaaksi
Olemme yrittäneet kuvata edellisinä päivinä, mutta huonolla menestyksellä. Meillä asiasta ei ollut mitään hajua, mutta Mihael kertoo että leima on tärkeä. Pari huonosti valittua sanaa ja kielimuuri ulottuu jo pallon ympäri. Päätämme raksata hyndän siirtolohkareen taakse puurajan yläpuolelle siinä toivossa, että saisimme lunta seuraaviksi päiviksi. Nimi ei jää mieleen, kun uusi venäläinen ystävämme päättää pitää huulensa supussa. Ilman leimaa oli mahdollista, että matka kotiin ei olisikaan niin yksinkertainen. Moskova, mutta mikä paikka?
Jos rahaa löytyy tarpeeksi, voit olla vaikka Raimo Ranualta ja silti löydät täältä naisen.
lisimman vaikea hallita ja joukkomme hajoaa kuin kranaatti metsään. Luottamusta ja vaihtoehtoja ei juuri ollut! Viides aamu eikä vieläkään lumisadetta. Teen lupauksen, että en kommentoi rakennuspuolta enään koko reissulla. Täysi kamerareppu ei edelleenkään ollut toivottu lisäpaino laskiessa ja haikatessa. Alueen ainoa järkevä baari Munhausen keskuksen ala-asemalla on kiikarissa tulee mukaan ketään tai. Otto Veijola oli saapunut paikalle venäläisen Virus merkin kuvaajan kanssa. Taxilupa on enemmän kuin suhteellinen käsite täällä. Raksauksen ensimmäinen sääntö; suunnittele huolella ja rakenna sitten! Asiaa ei helpota että mykkä venäläinen kuvaajamme auttamisen sijasta harjoittelee voltteja ja methodeja lähistöllä. Löydämme muutaman hassunhauskan spotin mitä tahkota ja varjoisesta metsästä löytyy myös pehmeää pöllyteltävää. Kielimuuri on tässä tapauksessa Kiinanmuurin pituinen.
Otto toi mukanaan ongelman, joka koski myös meitä muita suomalaisia. Venäjällä pitää passiin saada leima, jos matka kestää yli kaksi vuorokautta. Kämpillä on asuntomme saanut kaksi uutta asukasta. Mikä iso virhe! Kuvaamisen
ensimmäinen sääntö; kun rakennat jotain, kuvaa se myös heti! Puolenpäivän raksauksen jälkeen vielä huomaamme, että hyndä on liian iso ja sitä pitää pienentää. Auton pysäyttäminen alhaalla, kun ei ole kauhean hankalaa ruplatukku kädessä. Lumisadetta kaivattaisiin nyt kovasti. Kuten aina päivät menevät kuin minuutit ja kaksi viikkoa alkaa yhtäkkiä tuntua lyhyeltä ajalta. Muiden lapioidessa muroja maidolla, lapioin omani valkovenäläisittäin. Sulakkeemme ovat Bilteman laatua ja niitä paukkuu vuoroin laskijoilla ja kuvaajilla. Passit ja rahat jonkun paikallisen mukaan ja homma kuulema hoituisi. Passit pitäisi toimittaa pikaisesti Sochiin, jossa leimaus tapahtuisi. Kämpillä harrastan itsemietiskelyä ja huomaan päävirtakeskuksen palaneen sen verran pahasti, että se tarvitsee korjaussarjan heti. Koskemattoman maaston hintaan sisältyi myös kymmenkertainen haikkaus takaisin. Koska mesta oli iso, ei ollut kovinkaan vaikeaa laskea ala-asemasta ohi 2-3 kilometriä sivuttaissuunnassa. Hajonnut joukkueemme palasikin takaisin kuka milläkin eri ajoneuvoilla
Miikka Hast ja yksi ukon tyylikkäimmistä tempuista; stalefish ala Russia!