Slammer 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2011 7,50 Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2011 www.slammer.fi
Standing Sideways is always in season. SPRING/SUMMER COLLECTION AVAILABLE NOW Fashion the winter blues at burton.com Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
NIKE 6.0 TEAM GJERMUND B ATEN.PEETU PIIROINEN.MIKKEL BANG PORTRAIT: HANSI HERBIG ACTION: LORENZ HOLDER ACTION: LORENZ HOLDER
GJERMUND BRAATEN PROOST JACKET IN THE
- Jani Kärppä 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 42 , määräaikiainen (6 nroa) 44 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Nousevan auringon maa tarjoaa täydellisen auringonlaskun. Asioiden kiteyttäminen on helppoa, mutta kuvien takana on aina polku, joka tulee kulkea päästäkseen perille. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Päivän viimeinen lasku, Asahi, onsen ja illallinen... SISÄLTÖ 12 26 36 SISÄLTÖ 10 12 18 20 26 PÄÄKIRJOITUS UUTISET RISKIBISNES JEPPE RONTTI VUOKATTI 36 74 82 88 90 18 88 82 VALOKUVANUMERO SURF RIKSGRÄNSEN TAIDENURKKA MUSACORNER 74 20 90 Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Jari Salo (jari@slammer.fi) Webmaster Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) Slammer TV Mikael Ahtikari Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo ja Rami Hanafi Harjoittelijat Antti Kangas ja Laura Sellgren Avustajat Blotto, Kalle Tarkiainen, Tuukka Tams, Simo Suopanki, Frode Sandback, Ville Kumpulainen, Teemu Lahtinen, Mark Welsh, Andy Wright, Vernon Deck, Harri Tarvainen, Colin Adair, Scott Serfas, Daniel Blom, Kevin Westenbarger, Tero Repo, Timo Järvinen, Aapo Virta, Janne Hinkkanen, Antti Kangas , Jani Kärppä Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Veikka Gustafsson puh. 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 3/2011 KANSI Kuva: Jani Kärppä, laskija: Antti Autti, paikka: Asahidake, Japani SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Nautitaan yksinkertaisista asioista ja annetaan laudan viedä. 044-7330022
BLUE TOMATO, OSTOSPARADIISI facebook.com/bluetomato Tilaa ilmainen Surf/kesäkuvasto! www.blue-tomato.com/catalogue info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: 0043 3687-24 22 333 Deutschland: 01801-55 57 778 178 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
Ex-päätoimittaja Juha Mustoselle vaan terveisiä sinne tisuleiden pariin! Vaikka harrastajien määrä on suuri, ei Suomessa silti ole montaa lumilautakuvaajaa, jotka tienaisivat elantonsa pelkästään kuvaamaalla. Kaikesta huolimatta viimeisen lehden valmistumista on myös odotettu. Samoin kuin laskemisessa korkean tason pitäminen tsemppaa yrittämään enemmän. Se että parhaat kuvat päätyvät lehden sivuille on kaikkien kuvaajien etu. Toiset miettivät kuvat bisnesnäkökulmasta, minkälainen kuva menee kaupaksi lehdille ja brändeille. Kamerat ovat tulleet kaiken kansan ulottuville ja valokuvaamisen opetteleminen on helpompaa kuin koskaan. Hyvät valokuvat ovat aina olleet lehdelle todella tärkeä asia, aina Mustosten veljesten ajoista lähtien. Ei pelkästään sen takia, että jokaiseen kuvaan saisi bluebirdin, vaan siksi, että lämpimillä ja valoisilla keleillä kuvaamisesta voi myös nauttia. Useimmiten lopputulos on kultainen keskitie, missä molemmat ideologiat otetaan huomioon, ja myös allekirjoittanut sompailee jossain siellä välimaastossa. Kummastakin näkökulmasta syntyy hienoja, erilaisia kuvia ja kummallekin tyypille löytyy markkinat, missä touhuta. Olemme ylpeitä, että olemme saaneet pidetty tasoa yllä. Aihealueet pyörivät pitkälti kaiteiden ja helposti lähestyttävien kohteiden ympärillä, mikä ei varmasti miellytä kaikkia. Siihen tarvitaan kokonaisvaltaista lajin ymmärrystä, silmää ja raakaa itsekriittikkiä omia tuotoksia kohtaan. Kausi on ollut pitkä ja luminen, eikä loppua ole näkyvissä. Nyt on oikea aika ottaa kamera käteen ja aloittaa kuvaaminen. Vaikka ammattilasten määrä on pieni, niin se ei tarkoita, että paikkoja huipulla olisi rajoitettu määrä. Tästä hetkestä lähtien alkaa lehdentekijän lautailukausi, ja olen jo luvannut itselleni, että se tulee sisältämään paljon laskemista. fi jatkaa Kallen johdolla toimintaansa kuten ennenkin. Konkreettinen tekeminen loppuu melkein puoleksi vuodeksi, vaikka taustalla kaikenlaista tapahtuukin. Toiset taas luottavat omiin taiteellisiin lahjoihinsa, eli kuvat syntyvät mielikuvituksen sivutuotteena, ilman sen suurempia keloja kaupallisuudesta. Mieli pysyy virkeänä ja vehkeetkin saattavat toimia paremmin kuin sydäntalvella. Ainakin slammer. Tarkoitus on myös pyhittää aikaa kuvaamiselle, harrastukselle, jonka kautta itseni lisäksi myös edelliset päätoimittajat ovat päätyneet Slammeriin töihin. Tapoja pärjätä lumilautakuvauksella on myös monia. Kuka tahansa taitava kuvaaja voi tulla ja ottaa paikkansa Revon, Salmisen ja Hanafin rinnalta, jos vain niin haluaa. Kevät on parasta aikaa ottaa kuvia. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Tervetuloa valokuvanumeron ja samalla kauden viimeisen Slammerin pariin. Reissaaminen ei todellakaan ole halpaa puuhaa ja aloittelevalle kuvaajalle harvoin edes mahdollista, mutta kaupunkien kadut ovat tarjonneet hyvän koulun näkökulmien kehittämiselle kohti Alaskan vuoria tai vaikka muotimaailman huipulle. Suomalaisella lumilautakuvauksella pyyhkii tällä hetkellä hyvin. Kautta on jäljellä vielä kuukausia ja lunta riittää varmasti vielä pitkään sen jälkeenkin. Viimeisen lehden painoon saattaminen tuntuu haikealta. Uusia taitavia kuvaajia syntyy kuin sieniä sateella ja jo aloittaessa ollaan samalla levelillä kuin filmikameroiden kanssa pitkän harjoittelun jälkeen. Hyvää kevättä ja alkava kesää kaikille! Päätoimittaja Peter Hasselgren 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Menestystä on vaikea kuvailla, se pitää nähdä Nokia N8 -puhelimen huippukamera ikuistaa parhaat hetket nokia.fi © 2011 Nokia.
Teemu Lahtinen Lumilautailun valokuvaaminen on mennyt viime vuosina isolla kädellä eteenpäin. Itse olin myynyt samalta reissulta pari mainoskuvaa ja lähes 100 lehtikuvaa. Tai ei sen niin väliä, jos valotus vähän heitti härän pyllyä, photarilla homma kuosiin ja kuvat lehteen. "Aika heikosti, lama vaikuttaa", vastasi hän. Viime vuonna Alaskassa kuvaajakollegani ilmoitti ensimmäisenä päivänä, ettei aio ottaa kameraa esiin repusta, ennen kuin on laskenut kolme mäkeä kopterilla. Jos laskija ei ländännyt temppua, ei muuta kun good bye ja filmi roskakoriin. Helppo ja yksinkertainen keino estää puntteja laahaamasta jalkojen alla on kääräistä puntti lumipussin sisään kääntämällä lumipussi ulospäin housun päälle. Hänelle oli kerrottu, ettei Alaskaan kannata lähteä ilman isoa jöötiä. Jotkut housuvalmistajat ovat ottaneetkin tämän huomioon ja punteissa on jonkinmoiset nepparit lahkeen nostamiseksi. Harvalla kuitenkaan on mahdollisuus vetää kotonaan laskukengät jalkaan, vaan yleensä rinteeseen siirtyminen on helpompaa ja mukavampaa suorittaa jossakin muissa kuin laskukengissä. SLAMMER UUTISET Mielipide: Lumilautakuvaus Tero Repo 90-luvun puolivälissä, jos sulla oli kamera rinteessä ja kuvasit lautailua, olit lumilautakuvaaja. Syksyllä juttelin kaverin kanssa ja kysyin, oliko kuvat Alaskan reissusta menneet kaupaksi. Tuolloin kuvattiin filmille ja kameran takana piti olla perusasiat kunnossa. Toisaalta kaverilla oli 600-millinen putki, joka teki hänestä kuvaajan. Hainkin pariin kouluun mutta aina tuli rukkaset. Analoginen kuvaaminen ei antanut armoa, mutta kuitenkin siinä oli oma viehätyksensä. Mitä helvettiä! Jos mielikuvitus ei riitä omaperäisyyteen tai sitä ei ole, kannattaa kamerat lyödä naulaan tai sitten vaan ruveta harrastamaan. Nykyään elätän itseni lautakuvaajana, joka on minulle intohimo, ei pelkästään duunia. Oletko lumilautakuvaaja, jos hengaat parkissa kamera kaulassa. Todellakin olet, mutta et ammattilainen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että laskuhousut ovat sen verran pitkät ja löysät lahkeesta että jäävät ainakin tennareilla liikuttaessa kengän alle isommasta tyylistä pitävillä myös laskukenkien alle. Kuvan tai kahden saaminen lehteen ei ole mielestäni vielä kriteeri lumilautakuvaajalle, puhutaan harrastekuvaajasta, joka nauttii vapaa-ajallaan kuvien ottamisesta. Right on, meitsi diggaa näistä tyypeistä. Yksinkertaista ja toimii. 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Älkää nyt ammattilaiset ottako hernettä nenään, en minä teitä tarkoita. Useimmiten tähän syyllis- tyvät puoliammattilaiset, jotka haluavat tulla andywrighteiksi tai ramihanafeiksi. Ei siellä rinteillä liiemmin harrastekuvaajia näkynyt. Loppupeleissä en käynyt kouluja lukion jälkeen ja lähdin hiihtopummiksi. Halusin art directoriksi, koska he olivat kaikkien ihannoimia ja rakastettuja hieman kuten elokuvaohjaajat. Ei se ole niin viiletä olla ammattilautakuvaaja. "Näin tämmösen kuvan Andylta, yritetään ottaa samanlainen", toteaa kuvaaja laskijalle. Viidestä lautakuvasta maksetaan saman verran kuin yhdestä tuotekuvasta Pirkka-lehteen. Itse asiassa lautakuvaaminen on rankkaa duunia. Itse haaveilin taannoin mainosalasta. Halveksuvasti kollegani naureskeli minun 300-milliselleni, jossa oli 1.4X telejatke. Sitten tuli digiaika ja lehtien avustajiin alkoi ilmestymään uusia nimiä. Erityisen ärsyttävää tämä on kevään jo sulaneiden parkkipaikkojen kurassa. Trendien kopioiminen ja kuvien samanlaisuus ärsyttävät. Ensi kerralla sitten 600-millinen mukaan. Enää ei ollut väliä, valitsitko filmiksi lämminsävyisen Kodakin vai hieman neutraalimman Fujin raakakuva koneelle ja sävyt kuntoon. Filmi oli suht hintavaa ja pieleen otetut kuvat tulivat kalliiksi, puhumattakaan siikkareiden räpsimisestä. Digillä oli helppo kuvata ja oppia valottamaan oikein. Lautakuvaamiseen täytyy löytyä todella kova intohimo, jotta sitä jaksaa tehdä, ja jotta sillä voi elättää itsensä. Oikeastaan turha kai tässä on avautua filmeistä ja kultaisesta analogisesta ajasta, sillä itsekään en vaihtaisi digiä enää poies. Homma menee kokoajan teknisemmäksi ja MACKAVERIN NIKSINURKKAUS Jari Salo MITEN PITÄÄ PUNTIT EHJINÄ Teksti Lauri Virkki Jos laskuhoususi eivät ole niin tiukkaa mallia, että ne eivät edes mahdu kengän päälle, punttisi todennäköisesti ovat rispaantuneet tai muuten kuluneet takapuolelta. Kaikissa laskuhousuissa on kuitenkin myös lumipussit. Olipas kaverilla asennetta
No mitä nopeemmin peli selvä, sitä parempi. Jos sulla on skabat joka viikonloppu kahen kuukauden ajan ja vielä eri puolilla maapalloa, niin ei sitä lautailuksi voi sanoa, vaan paremminkin travellaamiseksi. ILMASSA. Miten mestaruusvyötä kannetaan oikein ja hallitusti. 3. Joo kolme ekaa viikkoo sitä voi kantaa mukana baarissa ja käyttää sen kaikki mukavat hyödyt. Eipä siinä auta kun olemalla oma itsensä. Ainoa tavoite, mikä mulla on kisojen suhteen, on vaan ländätä runi. On selvää, että kantittomalla laudalla ei kannata haastaa superpaipin teräsjäästä hitsattuja kaaria ja superpuikan erikoismonoilla joutuu taas vääntää pelkkää sti ä koko runin. Tuppauduin seuraan ja kysyin muutaman vinkin, kuinka tulla mestariksi sekä samalla tyylikkään kalpeaksi urheilusankariksi. Ongelma on, että melkein puolet TTR-skaboista on kutsukilpailuja, mihin ei pääse kuin TTR-ranking top 5 edel- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13. Ei siihen mitään sen kummempaa taktiikkaa tarvi. Sitten myös se hyvä tuuri, mitä mulla on ollut aika paljon matkassa! 2. Sen jälkeen se on jo vanha juttu ja vyö kannattaa jättää kotiin. Itse asiassa homman pitäisi olla kohtalaisen helppoa. TAKTIIKKA. Varsinkin hyndissä laskemisen taso on kehittynyt ihan hulluna. Mulle on periaatteessa aika sama, onko seitsemäs vai toka, kunhan ländää sen, mitä yrittää. Onko väliä, meneekö täysillä päin mestaruutta vai eteneekö rauhallisemmin ja ponnistaa vasta voitonjuhlissa katkerat muistot pois tuomareiden tavasta jakaa pisteitä. Mulla ei oo vastausta tähän miten pitää jalat maassa. Ainesosat mestariksi ovat siis selvät, mutta oikean reseptin löytäminen huomattavasti vaikeampaa. Näin sitä on viime vuodet menty. Näköjään siihen tarvitaan lauta, millä pystyy laskemaan kaikkea mahdollista reileistä umpijäiseen Saas Feen pipeen. 1. VAUHDINOTTO. Mestareihin on helppo samaistua ja miksi en myös minä voisi olla lumilautakuningas. VÄLINEET. Kisoja tai lautailutouhua ei pidä ottaa liian vakavasti, kuten on joillekin laskijoille käynyt. Mestaruuden jälkeen tulee hetki, kun puhelin lakkaa soimasta, pöytä pitää pyyhkiä selkääntaputtelijoista tyhjäksi ja puoliksi juodut pullot pitää kiikuttaa lähikauppaan palautukseen. heh! 4. Mestareita tulee ja menee, mutta totta kai ylpee voi ja pitää olla saavutuksistaan. SLAMMER UUTISET Kuinka tulla TTR mestariksi? liseltä kaudelta + wild cards. Siinä pitää kropan olla viimosen päälle rantakunnossa, että säilyy pahemmilta loukkaantumisilta. Se voi olla, että kohta tarvii sen erikoisruokavaliokin, jos haluaa pärjätä ylipäätään missä tahansa kisassa. Kotisohvalta seurattuna hattutemppu tapahtui nopeasti ja helposti. Sama asia kuin Suomi voittaisi nahkapallon maailmanmestaruuden kolme kertaa putkeen, eli periaatteessa Peetun teko oli mahdoton. Jos ländäät trikit ja oot skaboissa häntäpäässä, se kertoo yksinkertaisesti siitä, että et oo tarpeeksi hyvä! Neljättä titteliä ei tule, se on varmaa! Tärkeintä on nyt, että pääse myös laskemaan omaksi iloksi mahdollisimman paljon! Sami Tuoriniemi Peetu Piiroinen teki historia voittamalla kolmannen TTR-mestaruuden. Koska mestari nauttii aamupalaksi voitonnälkää, mitään erikoisruokavaliota ei varmaan tarvita, mutta miten muuten TTR-mestaruuteen pitää valmistautua. Käy kaikki kuuden tähden skabat, kun niistä saa eniten pisteitä ja ne on yleensä ne ¨arvostetuimmat¨ skabat. RUOKAVALIO. Tässä Peetun resepti aiheesta. Koska TTR-mestaruus voitetaan pärjäämällä tasaisesti kaikissa lajeissa, niin onko kisojen ulkopuolisella taktikoinnilla merkitystä. Aina myös pystyy fiksaamaan huonekaverin stanssin... Ennenaikainen mestaruus, ilmiö, joka tunnetaan myös kusikapilaari-ilmiönä, on aina vaarallinen. Minkälaiset välineet mestaruuteen tarvitsee. Taso on nykyään niin kova ja temput kehittyy koko ajan reileistä piippulaskemiseen. Joo ja multa puuttuu se tani! Pitää myös tykkää siitä, mitä tekee ja olla oikea asenne. Se riippuu kai luonteesta, pysyykö vai ei. Kun mestaruudesta on nautittu riittävästi ja pötsiin on kerätty pitkäaikaisia hiilihydraattienergiavarantoja, niin on aika nousta, kaivaa esiin pölyttyneet temput putkikassista ja hakea motivaatio takaisin lähikuppilan narikasta. UUDEN MESTARUUDEN TAVOITTELU. Miten pitää jalat maassa ja samalla lauta korkealla ilmassa. Mä kun aloitan mun kauden, niin totta kai on tavotteita, vaikka ei mulla koskaan ollut tavoitetta voittaa TTR:ää. Täytyy myös muistaa, että mestaruudet tulivat putkeen, ja viimeinen niistä loukkaantuneena. 7. Mä en oo lähtenyt lentoon ainakaan omasta mielestä, mutta ehkä ens vuonna! Laudan kyllä pystyy pitää korkealla, niin kauan kuin on motivaatiota tähän touhuun. LASKEUTUMINEN. 5. Lennät kisoihin, otat TTR-pisteet kotiin, hommaat palkintorahoilla napalävistyksen, rusketut siinä samalla ja lopulta voitat mestaruuden kerran, toisen ja kolmannen kerran! Hattutemppu kuinka vaikeaa se voi olla. Rinteeseen pääsee helposti, mutta en tarkalleen tiedä, mitä vaatii nousta uudestaan mestariksi. 6. Miten sohvanpohjalta pääsee rinteeseen ja uudestaan mestariksi. Eräällä matkalla satuin bongaamaan Peetun Hyvinkään Teboililla pelaamassa kolmikätistä rosvoa. Sponssit on tyytyväisiä ja voi taas oikeasti alkaa lumilautailemaan, kun ei enää tarvitse loppukauden kisoista välittää
Vielä on rapiat kuusi viikkoa aikaa snoukkailla menemään eli täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Kevät näyttää olevan taas tuttuun tyyliin täynnä erilaisia hauskanpitoon valjastettuja tapahtumia, joten tekemistä löytyy jokaiselle. Epäilemättä monen mielestä parhaita aikoja koko talven aikana! Allekirjoitan sen täysin. Välillä on ihan mukava käydä hakemassa uutta perspektiiviä ja intoa laskemiseen muualta, ettei lopen kyllästy laskemaan tuttua lähirinnettä. Sinne siis joka iikka rinteeseen hymy huulilla ja hyvällä asenteella loppukauden laskut läpi! Teemu "Kerro, kerro kuvastin..." Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Kausi alkaa olla pikkuhiljaa siinä vaiheessa, että parhaat laskukelit ovat yhtä viekkaasti ja yllättäen ovella kuin TV-lupatarkastaja. Viime viikot on tullut matkustettua Vuokatti-Helsinki-Vuokatti välia melko tiheään 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Viikonlopuksi voisikin jo suunnata Rukalle laskemaan. Le an vastaavana ohjaana toimii Mikael Ahtikari, joka huolehtii le an kokoamisesta. Mukaan on tullut Petja Piiroinen, Simo Rautava, Jeppe Rontti, Hans Kestilä, Tero Poikajärvi, Elias Veijola, Niko Länsiö, Konna Tervonen, Ville Paumola ja Enni Rukajärvi. Laskijoista moni on kuvaillut suhteellisen vähän kiireisen aikataulun vuoksi ja kännykkäle a mahdollistaa, että kuvata voi oikeastaan missä ja milloin tahansa. SLAMMER UUTISET sisältö jäänyt Geneveen, mutta nyt sain ilmastointiteipin avulla rakennettua Ikea-kassistani toimivan hätäratkaisun, joka turvasi laskukenkien, -housujen, lapion ja muiden selviytymisen HelsinkiVantaalle, missä ne oli helppo tullissa tarkistaa, etten koittanut salakuljettaa uhanalaisia trooppisia lajeja, aseita tai huumeita Suomeen, lintukotoomme, missä viranomaisyhteistyö toimii! -Saku Knopp Slammer Pocket Movie Slammerin ja maailman kautta aikain ensimmäinen kännykällä kuvattu isompi lumilautale a näkee päivänvaloa ensi syksynä Boardexpon aikoihin. Lomalla tuli käytyä testaamassa Talman leikkikentän tarjontaa ja laskemassa siinä samalla youngsterpaippia iäkkäämpien youngstereiden kanssa. Le a tulee slammer.fi:hin ensi-illan jälkeen. ILTAPOIKA LUMILAUTALUKIOLAISEN JUUSO PUSAN PÄIVÄKIRJA tahtiin. Siitä seuraavalla viikolla olikin aika aloittaa virallinen hiihtoloma, josta ei seuraisi kursseilta poistamisia tai valituksia koulun puolelta. Kesällä on kuitenkin tiedossa taas pelkkää työntekoa. Nokia on fiiliksissä lähtenyt sponssaamaan Pocket Movieta parillakymmenellä N8 puhelimella, jotka on jaettu le an laskijoille. Kevät on jo etelässä pitkällä, ja myös pohjoisemmassa alkaa aurinko mukavasti lämmittää mieltä ja kehoa. Tiimi on kohtalaisen kova ja jäsenistöön on tullut päivityksiä sen mukaan kun laskijat ovat kuulleet projektista. Le a ei tule varmasti muistuttamaan mitään olemassa olevaa lumilautale aa, vaan on kurkistus suomalaisen lumilautailijan kulissien taakse. Methodeista ja plänteistä ei ollut pulaa! Nyt on se lomakin lusittu pois, joten Vuokatissa taas "rankkaa raatamista" koulussa muutaman päivän verran. Tällä hetkellä maksimimäärä on kuiten- kin täytetty ja nykyisten kanssa yritetään saada mahdollisimman paljon shotteja aikaan. Nyt sitä mielellään laskeekin niin paljon, että kauden kruunauksen eli wappulounaan jälkeen voi hyvällä mielellä laittaa kamat naftaliiniin ja alkaa jo suunnitella tulevaa kesää. Ensin viikko reilien kuvaamista Helsingissä, jonka jälkeen oli pakko tulla välillä takaisin koulun penkille röhnöttämään
Duudsoninkestävä puhelin Samsung Xcover 271 Vettä, pölyä ja iskuja kestävä (IP67-luokitus) samsung.fi/duudsonit
Jos me oltaisiin myyty pelkkää vettä $5 pullo, niin kukaan ei olis kysynyt mitään ja ihmiset olis. Omistajia on Jussi ja Julian, joka vetää Mizua. Pienen koe-erän jälkeen vuonna 2008 syntyi Mizu. 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Varsinaisesti homma lähti kunnolla käyntiin vasta 2010. Vesisuodattimen voi ostaa kotiin muutamalla satasella. Jussi on toiminnassa mukana minkä ehtii, mutta omien sanojensa mukaan hän on kuitenkin enemmän taustajoukoissa. Muita osakkaita ovat Brad, Eero Niemela, Iikka Backtsöm ja Lauri Heiskari sekä muutama muu pieni sijoittaja. "Huvittavaa oli, kun me myytiin Trestlesin Hurley Pro -sur kisoissa Mizu-pulloja viidellä taalalla, ja siihen rajoittamaton määrä vettä kaupan päälle, niin jotkut ihmiset ottivat nokkiinsa, kun piti ostaa pullo jotta sai ilmaista vettä. "Olis siisti jos tästä syntyisi isompi brändi, ja olisin sitten laskemisen jälkeen Mizulla hommissa, pakkaamassa laatikoita tai jotain!" Mizu on varsinkin jenkkien kannalta ekotuote, sillä monet ostavat veden kaupasta muovipulloissa. Tuntuu että nykyään kaikki keskittyy niin paljon kuluttamiseen, varsinkin täällä, ja elämä on niin hektistä, että ekopuoli unohtuu monilta helposti. Reissuissa Jussia ja Brad Kremeriä alkoi ärsyttämään jatkuva muovipullojen roskiin heittäminen. Tällä hetkellä Jussin energia menee vielä laskemiseen, mutta tulevaisuudessa hän aikoo panostaa Mizuun täysillä. Sen jälkeen ei tarvitse enää raahata kaupasta pullovettä ja lopputulos on todennäköisesti parempaa kuin pullovesi.", kertoo Jussi. Koko idea on erittäin yksinkertainen ja varsinkin Suomesssa se on ollut aina osa meidän elämää kierrättää eikä haaskata. Eräänä päivänä, kun he olivat täyttämässä juomapullojaan, pojat kelasivat, että pitäisi tehdä siistejä pulloja, joita olisi kiva käyttää ja joissa olisi vähän enemmän fiilistä kuin perus eräpulloissa. "Se on lähtökohta, mutta tarkoitus ei ole pakottaa viestiä eli mieluummin tehdään jotain siistiä, mistä jengi tykkää ja sitä kautta saadaan ne messiin Mizuun. Kuinka merkittäviä ovat ekoasiat Mizulle. Riskibisnes Mizu Teksti Jari Salo, Kuva Blotto Nykyään Kaliforniassa asusteleva Jussi Oksanen on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaislautailijoista
Muita Mizun kumppaneita ovat Reebok, Burton ja Channel Island, joille on tulossa myös omat pullot. Mizun tavoitteena olisi löytää kierrätysmateriaali, joka täyttää samat kriteerit kuin elintarviketeräs. Tarkoitus on laajentua pikkuhiljaa, tehdä parempia tuotteita ja rakentaa vahva brändi, mitä ihmiset diggaa ja haluaa supporttaa." Jussi kiteyttää. Skedeosastolla taas edustaa Arto Saari. Lisäksi löytyy vielä lifestyle-porukka, johon kuuluu Stash, Steve Sherman, Blotto, Embry Rucker ja Gerry Lopez. Tällä hetkellä pääkumppanina toimii Hurley, joka on auttanut Mizua paljon. Sur puolelta löytyy Rob Machado, Taylor Knox ja Benji Wetherly. Slammer kiittää ja nostaa hattua Mizulle, joka toivottavasti inspiroi mahdollisimman monia ihmisiä hylkäämään kertakäyttöiset muovipullot! Mizu netissä: http://mizulife.com/ Twitter: @Mizu_Life täältä löytyy paljon kiinnostava matskua Facebook (hae "Mizu"-hakusanalla) Blog: http://oksanenjussi.wordpress.com/ varmasti ostanut ainakin neljä pulloo päivassä.", kertoo Jussi. lasten tuttipulloissa ja yleisesti joissain maissa kokonaan. "Kaikilla Mizu-pulloilla on elinikäinen takuu, mikä pakottaa tekemään laatua. Mizun pullot tehdään tällä hetkellä Kiinassa, mutta tavoitteena olisi saada pullojen valmistus siirrettyä tulevaisuudessa Jenkkeihin samalla tosin tuotantoerät pitää saada suuremmiksi. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. Halvoissa muovipulloissa on yhä BPA:ta (Bisphenol A), joka on myrkyllistä ja sen käyttö on kiellettyä esim. RISKIBISNES Onneksi Kiinassa Mizulla on oma tuotepäälikkö, joka valvoo tuotantoa ja työolosuhteita. Jos kiinnostaa edustaa Mizua suomessa, niin ottakaa yhteyttä info@mizulife.com. Yhtään pulloa ei ole ainakaan vielä tullut takaisin.", Jussi sanoo tyytyväisenä. Mizun pulloja on tällä hetkellä saatavilla vain Jenkeissä, mutta tarkoituksena on laajentaa seuraavaksi Eurooppaan, Japaniin ja Australiaan. Mizun teamissa on lumipuolella Jeremy Jones, Nicolas Müller, Louif ja Jussi. Mizu on alusta lähtien rakentanut toimintaansa yhteistyökumppaneiden ympärille. "Suomalaistenkin suosimasta SIGG-pullomerkin pulloista löytyi BPA:ta nykyään SIGG tekee myöskin teräspulloja. "Emme myy Euroopassa vielä, mutta tarkoitus olisi rantautua sinne tämän vuoden puolella. Uusia pullokokoja sekä korkkeja on luvassa lähiaikoina ja ensi talvelle on myös suunnitteilla oikea termospullo. "Suomesta tehtynä homma olisi voinut toki onnistua, mutta Kaliforniasta käsin on helpompi tehdä yhteistyötä lauta-alan firmojen kanssa, sillä monet yritykset ovat noin tunnin ajomatkan etäisyydellä Mizun toimistolta ja jälleenmyyjiin on helppo pitää yhteyttä kun kaikki asuu täällä.", Jussi toteaa. Mizun pullot on tehty teräksestä, materiaalista, johon päädyttiin kestävyyden ja myrkyttömyyden takia. Pullojen tekoprosessi on yksinkertainen: metalli tulee putkena, pullo muotoillaan ja pohja hitsataan paikoilleen. Myös Volcom on aktiivinen kumppani ja he ovatkin kokonaan kieltäneet muovipullojen käytön toimistollaan. Kehitteillä on myös termospullon pikkuveli, eli double wall -pullo, joka pitää kuumat juomat lämpimänä pidem- "Suomesta tehtynä homma olisi voinut toki onnistua, mutta Kaliforniasta käsin on helpompi tehdä yhteistyötä lauta-alan firmojen kanssa, sillä monet yritykset ovat noin tunnin ajomatkan etäisyydellä Mizun toimistolta ja jälleenmyyjiin on helppo pitää yhteyttä kun kaikki asuu täällä." pään. Jos miettii vaikkapa teräskattiloita, niin ne ei juuri mene miksikään, kunhan niitä vain välillä pesee. Alumiinipullot taas joudutaan vuoraamaan sisältä, ja siihen käsittelyyn käytetään kaikenlaisia myrkkyjä, mikä ei ole hyväksi luonnolle tai käyttäjälle.", Jussi kertoo. Tällä hetkellä pullot tehdään elintarviketeräksestä (304 food grade stainless steel)
JEPPE RONTTI Teksti Tuukka Tams, Potretit Kalle Tarkiainen Teksti Tuukka Tams