Slammer Numero 2 / 2009
Lumilautailun erikoislehti
Numero 2 / 2009 6,80
Japani roadtrip / Eero Niemelä / Arctic Challenge / Antti Bergman / Antti Kolehmainen
Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
info@esakorpela.fi
(tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035
Slammer 2/2009. 0400 750 780 (jari.henttonen@retkilehti.fi) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Numero 2/2009
6 03 0 08 0 05
Sivu
006
4 01
SISÄLTÖ
008 010 014 026 036 050 074 078 080 082 PÄÄKIrJoITuS uuTISeT eero NIemeLÄ PuuTerIuNeLmIA VALoKuVANumero: NuoreT LeIJoNAT VALoKuVANumero: WANHAT PArrAT THe ArCTIC CHALLeNGe me LoIKKArIT TAIDeTTA, KYLLÄ KIIToS! muSACorNer
Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 044-7330022. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Tuukka Tams, Mike Yoshide, Colin Adar, Miikka Niemi, Antti Kangas, Sami Karesniemi, Harri Tarvainen, Anssi Jokiranta, Iisakki Kennilä, Dominic Zimmermann, Scalp, Andy Wright, Sami Tuoriniemi, Christian Brecheis, Frode Sandbech, Teemu Lahtinen, Viola Rutanen, Rasmus Werner, Rune Bashuus, Oskar Ostnes, Kalle Mustonen, Antti Kallio Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jari Henttonen puh
Hieno kuva, ja niin olivat muutkin mitä näytillä oli. Toisaalta Slammerin kaltaiset lehdet ovat syntyneet ja löytäneet kannattajansa, kun asioita ei tehdä tehokkuuden nimissä, vaan juuri sen hyvän ja omanlaisen näkemyksen, välittämättä muiden tekemisistä. Kun muistelee taaksepäin, niin tämä ei ole edes ihan ensimmäinen kerta kun Slammerin avustajia palkitaan. Samalla hetkellä alkoi tekstiviestejä saapua kännykkääni. Monimuotoisuus kunniaan! Kyllä ne välineet osaavissa käsissä auttavat ja nopeuttavat, mutta kyllä niistä on riesaakin. PÄÄKIRJOITUS
Mikäs sen hienompaa kuin hyvät uutiset. On siinä kolikossa kääntöpuolikin. Lehtemme senior kuvaaja, Rami Hanafi palkittiin vuosi taaksepäin Vuoden Nuorena Lehtikuvaajana. Kaikki tekniikat jotka edesauttavat laadukkaiden kuvien saantia lehtemme sivuille ovat mielestäni silloin tervetulleita. Kyseinen kuva Matista tarvittaisiin Slammerin serveriltä pikaisesti eteenpäin. Uusia kykyjä syntyy kokoajan ja nuoremmat popsivat sivuja vanhemmilta. Kun pohdiskelee asiaa ruudun tältä puolen, on monipuolisia kuvia tarjolla vähemmän kuin tarvittaisiin. Lumilautakuvaus ammattimielessä täytyy tapahtua silkasta rakkaudesta lajiin, sillä leipää se ei tosiaan tuo pöytään koko vuodeksi. Sijoitukset vaan paranivat, oikein! Kuva ei liittynyt mitenkään lumilautailuun, eikä Slammeriä oltu merkitty ukon työnantajaksi, kuten ei olisi pitänytkään. Yhtenä vapaailtana olin nauttimassa ns. Ja aika usein näin myös käy. Nykypäivänä on pakko mahtua. sohvasurffausta, kun silmääni osui Ilta-Sanomien sivuilla kuva Matti Kinnusesta. Toinen muistutti, että nyt oli Slammerin ukkoja palkittu: "Muista laittaa uutisiin!" Kolmas oli ensimmäiseltä lähettäjältä: "Homma jo hoidossa!" Intohimoisuudesta puutteesta lajiin ei voi tuttuja syyttää! Selattuani uutista lisää osuu silmiin myös toinen tuttu nimi: Jussi Leinonen. Kuva oli random mummosta työpaikkansa kirjaston edessä. Hyviä "lukuhetkiä" Valokuvanumeron parissa. Mitä enemmän on piuhaa ja orjaa välissä, sitä suurempi mahdollisuus on, että vehkeet ei toimi. Oli kuvaaja sukupuoleltaan mikä tahansa, toivon että uudet kyvyt täyttävät tulevaisuudessa muualle karanneiden avustajien paikat ja pitävät lehtemme sivut mielenkiintoisina, oli kuvaustapa sitten mikä tahansa. Voittokuva oli tullut Jussin kesäduunissa Keskipohjanmaa lehdessä. Kuva oli tuttu Slammerin sivuilta ja sen ohessa oli teksti: "Anssi Jokirannan kuva Matti Kinnusesta on palkittu Vuoden Urheilukuvana." Kappas kuinka yllättävää ja hienoa! Taas yksi lehden avustaja oli saanut tunnustusta. Jonkinlaista totuutta saattaa Anssin sanoissa piillä, mutta valitettavasti niitä "perinteisiä" kuvia ei paljoa toimitukseen lähetellä. Tasapainottele sitten noiden kahden vastakohdan välillä! Oli asia miten tahansa, niin yksi asia on ihailtavaa. Syntyy tervettä kilpailua mikä pitää kuvat laadukkaana ja vanhat parrat valppaina. Haikealta tuntuu, kun ne lapsoset kasvavat isoiksi ja häviävät maailmalle! Kun on tarpeeksi hyvä, ura mahdollisuudet kasvavat, ja se on menoa se! Niin se vaan menee, lumilautalehden avustajana ei ole helppo ansaita elantoa, jollei materiaalia tule jatkuvasti ja laadukkaammin. Salamakuvaus on joidenkin mielestä keinotekoista, mutta mielestäni siisti kuva, on siisti kuva ja sillä selvä! Päätoimittajan ajatusmaailmassa kauneus on loppupeleissä ainoastaan lukijan silmissä. Ensimmäinen lähettäjä pyysi apuani. Ei niin kiva homma, sen jokainen kuvaaja tietää! On meillä aikamoinen oravanpyörä. Peter Hasselgren Päätoimittaja
Sivu
Teksti
Kuva
Slammer 2/2009
008
Peter Hasselgren
Oli Gagnon. Ukko oli valittu samaisessa kilpailussa Vuoden Lehtikuvaajaksi. Hienoa että omista ympyröistä kasvaa taitavia kuvaajia, joiden näkemyksiä myös arvostetaan lumilautailun ulkopuolella. Rehellinen peli. Harva siihen pystyy! Jos ei tule, niin se ansaitaan jostain muualta. Myös tämä ukko oli ne ansainnut. Siitä tullaankin vielä niiden vehkeiden roudaamiseen. Huolimatta siitä ne ajat on ohi, kun ammattimaisuus, tehokkuus ja ennen kaikkea näkemys eivät mahdu samaan lauseeseen. Monesti juuri salamat mahdollistavat kuvauspäivien tehokkaamman käytön, mutta sitä näkemystä myös kaivattaisiin. Titteli poiki ukolle uskomattoman paljon uusia mahdollisuuksia työn suhteen. Suurin osa talvesta on pimeää ja synkkää! Toki kuten Anssi Jokiranta tämän lehden minihaastiksessa kertoo, että välineet näyttelevät monesti turhan isoa roolia lumilautakuvissa. Ilman vehkeitä on vaikea olla tehokas ja vehkeiden kanssa puuttuu näkemystä. On vaikea konkarinkaan laiskotella, kun nuoret puuskuttaa vieressä kuin viimeistä päivää. Kuvaamiseen tarvittavat vekottimet ovat kalliita ja niitä tarvitsee jotta kuvaaminen on mahdollista Suomen vaativissa olosuhteissa. Puolensa kummallakin tavalla työskennellä, se on selvä, ja toivonkin että kaikenlaiset kuvaustavat pysyvät tulevaisuudessa rintarinnan Slammerin sivuilla. Voittaja vie potin ja muut saavat bittejä täyttämään kovalevyä
Special Edition Wall Street Goggle
info@esakorpela.fi
Lasku kulki ja hommasta pääsi nauttimaan," Eero kommentoi kisaa. Häh!
slAMMeReiTä voi käydä lUkeMAssA neTissä
Nettimaailman lopullinen välttely on lopetettu ja lehden tekijät ovat siirtyneet 1900 luvulta 2000-luvulle. Ukko oli lyönnyt Itävallassa bäkkärihyndän ländingissä kyynärpään kiveen ja laskut olivat loppuneet siihen. "Voitto oli todella iso yllätys, en ole pitkään aikaan voittanut mitään, mutta nyt tuli täyspotti. Stefan Gimpl (Itävalta)
JUUso lAivisTo TelAkAlle
Myös Piratelle kuvaava Juuso "nappisilmä" Laivisto on loukannut itsensä. Kaikki kilpailleet suomalaiset pääsivät finaaliin. Palvelu tarjoaa julkaisut digitaalisina korkearesoluutioisina näköisversioina, joiden lukeminen on helppoa missä ja milloin tahansa. Tim Humphreys (USA) 3. Eero Ettala (FIN) 2. Tilanne oli ollut todella vakava ja kuvausryhmä pelkäsi jo pahinta. Muutto ei kuitenkaan ollut pitkä, tilat vaihtuivat vaan Helsingin VR:n konepajojen sisällä toiseen taloon. Kisa pidettiin Hyundai Sungwoo -keskuksessa Korean Gangwonissa. Kevin Pearce (USA) 6. Markun viimeinen bs rodeo 900 riitti voittoon. Mason Aguirre(USA)
MARkkU koskesTA "isonilMAn" MAAilMAnMesTARi koReAssA.
Sappeen oma kehäkettu Markku "tosi hyvä" Koski leipoi itsensä vielä vanhoilla päivillään maailmanmestariksi 13.5 metrisestä telinehyppyristä. Vasta perustettu "Lehtiluukku" on nettimaailman lehtikioski, missä uusia lehtiä voi lukea ilman että siirtyy sohvalta jääkaappia pidemmälle. Petja Piiroinen laski kuudenneksi. UUTISET
Teo konTTinen MATkAsi TAAs MediHelillä
Loukkaantumisrintamalla on taas tapahtunut, kun Teo oli vetänyt ruoskat Piraten kuvauksissa Italiassa. Samaan tilaan tulee Outdoor median Helsingin konttori. Japanin kaltaisessa maassa voittajia juhlitaan ja palvotaan oikein olan takaa. Tilille kilahti ihan mukavat 40 000 dollaria ja mainetta ja mammonaa. Selän loukannut Teo lennätettiin Sveitsiin, jossa kuitenkin todettiin ettei ukolla ollut hengenvaaraa. Selkä sai kuitenkin pahan iskun ja Suomessa lääkärit määräsivät ukon laskukieltoon. Tsemppiä vaan...
eeRo eTTAlA voiTTi ToyoTA Big AiRin JAPAnin sAPPoRossA.
Eero Ettala voitti yhden lumilautailun arvostetuimmista kutsukilpailuista Japanin Sapporossa. Tulokset 1. Antti Autti (FIN) 5. Päivä oli muutenkin aika liekitys suomalaisille, kun Risto Mattila veti kipeällä nilkalla pronssia ja Autti oli neljäs. Vesa Nissinen ei onneksi ollut paikalla ja ikkunat säilyivät ehjinä. Tulokset 1. Jotta partti tulisi valmiiksi on ukolla vielä kova kiri tiedossa kevääksi. Magneettikuvista selviää myöhemmin kuinka on selän laita. Ukko jo uhkaili kovasti pääsevänsä takaisin rinteeseen tämän kauden puolella. rauhallisissa tunnelmissa tuttujen kesken ja kaikki säilyivät hengissä. Yksi hyvä syy taas ottaa se "ylimääräinen" bäkkärivakuutus. Kuka oli se pelkuri, joka pötki pakoon 2002 tupereista. Käsi oli turvonnut reippaasti ja se päätettiin tähystää Suomessa. "Aika yllättävää, sillä tänä vuonna olen laskenut vasta yhden big air -kilpailun. Markku Koski (Suomi) 2. Se olisi tarpeeseen, jotta keskeneräisen partin saisi kuvattua kunnialla loppuun. Slammerin 2008-2009 lehdet on saatu serverille ja myöhemmin pitäisi ilmestyä myös vanhempia vuosikertoja. Eero ratkaisi kilpailun BS 1080:llä kisan viimeisellä kierroksella 25.000 katsojan hurratessa stadionilla. "Palkintosijoitus oli ihan mahtavaa, kun oli vaakalaudallla että voinko edes osallistua, kun on nilkka vieläkin niin kipeä. Tuparit järjestettiin
TyTTösessAReisTA 3 TäHden TTR kisA!
Suomen Naislautailijat Ry on saanut oikeuden järjestää 3 tähden TTR (www.ttr-
MURHAPAPA JA MAMA
www.ARock.fi
Sivu
Slammer 2/2009
010. Seppe Smits (Belgia) 3. Tänään oli aivan sairaan hieno fiilis laskea," Markku kommentoi. Vedin vaan varmasti ja isoja temp-
slAMMeR MUUTTi UUsiin TiloiHin
Slammer on saanut alleen uudet kunnolliset siistit tilat. Käykää kurkkaamassa www.lehtiluukku.fi
puja ja se riitti tänään," Risto heitti Slammerille. Temput eivät olleet tänne tullessa vielä valmiina ja sain ne vasta treeneissä kulkemaan. Kilpailulla kun on pitkät perinteet jo Slammerin aloitusvuodesta 97 saakka. Meininki varmasti lähti taas kerran ihan käsistä. Jonkinlainen mystinen kalvo oli kyynärpäästä poistettu, mutta parin viikon lepäilyllä ukko pitäisi olla "iskukunnossa!" Myös Juusolle loukkaantuminen tuli huonoon aikaan kesken parhaiden laskukelien. Toivomme pikaista paranemista ukolle. Jaakko Ruha oli yhdestoista. Palvelu maksaa noin 4 euroa lehti. Risto Mattila (FIN) 4
Itse lasken ainakin kaiken jossa saattaa tulla vähänkään hiki urheiluksi, mutta toisaalta onhan esimerkiksi uimahypytkin olympialaji. - Hyödyistä en osaa vielä sanoa sen kummemmin, mutta tuskin mistään meriiteistä freekuvaajalle ainakaan haittaa on. Mitä tiukkaa dhat sanoisi siitä, että laskukuvaaja voittaa Vuoden lehtikuvaajan ja Vuoden henkilökuvan tittelit. - Aikansa kaikkea. Slammer onnittelee ukkoja! Jussi Leinonen
Terve ja vielä kerran onneksi olkoon! Alkuun perussetit: ikä, siviilisääty, syntymäpaikka ja kuvaustausta. - Kyllähän se kiinnostaa, se on niin erilaista kuitenkin. - Ikä 24 vuotta, olen syntynyt Seinäjoella, nyt asun tyttöystävän kanssa Rovaniemellä viidettä vuotta, jonne muutin koulun perässä. Ei Kokkolasta ole rahaa pistää Leinosia Pekingiin tai Irakiin, eikä Obamaakaan näkyny. Lähinnä lehtikuvausta, mutta viime aikoina paljon muutakin. - Kuvaan tällä hetkellä freelancerina eri julkaisuihin Lapissa. - Kuvassa laskee siis Kinnusen Matti ja se on otettu viime talvena Scrapbookin kuvausten yhteydessä. Ne on vaan niin eri asioita. - Eiköhän se ainakin jonkinasteista urheilua taida olla, mutta toisaalta urheilla voi monella tavalla ja tyylillä. Kuvasin ekan rullan, jonka katkaisin kameraan sisälle, kun olin niin jännityksissä. Mut olihan siitä puhetta jossain, että tänä vuonna ei palkittu sitä, missä oli käyty kuvaamassa tai ketä kuvissa oli, vaan arkielämäkin luettiin tärkeäksi. Melkosta ruljanssia. Lapin poikia ollaan. Spotti oli alussa erittäin haastavan näköinen, mutta Masa sai homman näyttämään lasten leikiltä! Nyt jo toistamiseen Vuoden urheilukuva on voitettu lumilautakuvalla. Mitä tästä eteenpäin, kuinka kausi jatkuu. Miltä tuntuu olla Vuoden lehtikuvaaja ja eritoten miltä tuntuu olla Vuoden lehtikuvaaja vieden nuorena jamppana pysti vanhojen patujen edestä. Oli asia tai tapahtuma mikä tahansa niin kyllä siihen pitää suhtautua samalla vakavuudella kuin pakolaisiin Gazassa. Onhan se vähän semmosta tuo meininki, että ennen kuin otetaan kuvan kuvaa niin pitää olla reppu täynnä pokketwisardiineja ja salamoita. Sä olet ahkera kirjoittamaan nettifoorumeihin ja dhatin kärkkäät mielipiteet ovat jo aikansa legenda. www.strap-photos.com/jussi/ kymmenisen vuotta. Aluksi videokameralla, mutta myöhemmin lähinnä valokuvia. Kuvaatko muutakin kuin lumilautailua ja jos kuvaat niin mitä ja minkä verran. Anssi Jokiranta palkittiin Vuoden urheilukuvasta ja Jussi Leinonen pokkasi pystin Vuoden henkilökuvasta, jonka lisäksi hänestä leivottiin vuoden lehtikuvaaja 2008. Lumilautailu parhaimmillaan on mielestäni urheilua rennoimmillaan! Miltä tuntui pokata palkinto kaiken maailman lätkäja futiskuvien edestä. Laskitko ensin ja haaveilit ammattilaisen urasta vai oliko heti tiedossa pyrkimys kuvaajaksi. Jos tämä muutaman keikan poikisi lisää niin olisi tyytyväinen... www.anssijokiranta.com
Anssi Jokiranta
Onnittelut sinulle myös ja perustiedoilla aloitetaan niin ikään: ikä, siviilisääty, syntymäpaikka ja kuvaustausta. Asiasta kukkaruukkuun. Kuvannut olen enemmän tai vähemmän noin
Sivu
Teksti
Slammer 2/2009
012
Tuukka Tams. Mistään lasku-urasta en ole ikinä kummemmin haaveillut, vaan kuvaustouhut kiinnosti heti alkuvaiheessa. Miten laskukuvaaminen on auttanut lehtikuvaamiseen ja toisin päin. En ole tosiaan kahteen kauteen oikein kuvannut laskukuvia. Niin paljon sääntöjä ja lainalaisuuksia, mitkä pitäisi ottaa huomioon. UUTISET
Vuoden lehtikuva kilpailuissa on jälleen lumilautataustaiset kuvaajat saaneet ansaitsemaansa arvostusta osakseen, kun Rovaniemen omat pojat veivät pystin jos toisenkin. - Olen kuvannut paljon muitakin lajeja, mutta kyllä lumilautailukuvaus on ykkösjuttu ja kyllähän se silloin hienolta tuntui saada tunnustusta virallisemmaltakin taholta juuri siitä hommasta. - Asuin Seinäjoella Joupiskan, "eteläpohjanmaaneverestin" vieressä ja siellä laskimme erittäin aktiivisestikin nuorempana. Sitten tietty jatkuu laskutaustalla ja laskukuvaustaustalla. Sieltä olen päässyt nyt tänne Rovaniemelle asti ja just täällä muutettiin yhteen tyvären kanssa. Yleensähän noissa pärjää isojen lehtien kuvaajat ja pitkän linjan tekijät, itse olin sen kolme kuukautta Keskipohjanmaa-lehdessä kesäduunissa. Niinpä. Kai täällä Lapissa on joku monopolitilanne, kun en mä ikinä tiedä jos joku kuvaus olisi menollaan, viime kauden ainoa kuva oli sekin Digistylesin Lappi-reissulta. Kerro hieman voiton tuoneista otoksista. Eihän se ole keneltäkään pois, jos on useampi kuvaaja spotilla, sehän saa vaan ajattelemaan luovemmin. Silloin vois olla hyvä kuvata ihan kaikkea muutakin ja etsiä sieltä uusia tuulia siihen snoukkashuuttaamiseenkin. Viimeiset viisi kesää olen ollut eri lehdissä kesäkuvaajana. Kyllä sen silloin jo tiesi, mitä tulee tekemään. Lehti kuitenkin tuo nekin asiat aamukahvipöytään. - Laskenut olen vuodesta -96 lähtien ja nyt on oikeastaan alkanut tämmöinen Leinosen snoukkailun renessanssi. Siitä on nyt 25 vuotta, kun Kairalan kylään Pelkosenniemellä synnyttiin. Monesti palkitut lehtikuvat on semmoisista tapahtumista, joita lukijat itse eivät pääse näkemään, mutta nyt ne oli sellaisista aiheista, joita vois itsekin mennä katsomaan. Mä en lähtisi erittelemään fotaajia genreihin tuolla tavalla. Semmosia mainoksia kaikki. En mä enää ole jaksanut jauhaa tuolla foorumeilla mitään... Yläasteella mopon sijaan valitsin videokameran ja sillä tiellä ollaan edelleen. Aika paljon tulee kuvailtua, mutta myös koulua yritän ehtiä käymään. Ei sitä voi odottaa, eikä sitä voi oikein edes tajuta. - No kyllähän se hyvältä tuntuu, mutta eihän tommosta osaa odottaa mitenkään. Kerrotko tuosta voittokuvasta ja sen ottamisesta. Onhan ne hienoja, mutta oisko jotain muutakin. Vaikka paistaa aurinko niin kirotaan sitä, ettei salamat näy kuvissa. - Kiitosta vaan. Mä oon vähän kyllästynyt tohon laskukuvauksen samaan visuaalisuuteen, aina on pakko olla ne salamat ja releet. Eli miten ne. Valokuvauksen löysin reilu viisi vuotta sitten, kun Michael Jacobs piti meille Taiteiden tiedekunnassa valokuvauksen peruskurssin. Snoukkailukuvia on otettu aika vähän kyllä, lähinnä Lakelan Anssin kanssa koitettu ottaa ja sitten Niemen Miikkan leffaprojektien siivellä joskus aikoinaan ottanut kans. Mutta kai sitäkin pakkaa vois vähän sekoittaa. - Kausi jatkuu lumilautailukuvauksen osalta samaan malliin kuin tähänkin asti eli Niemen Miikkan kanssa, joka työstää uusinta tuotostaan Rukalle, olemme käyneet kuvausreissuja Rukan maisemissa. - Kai sitä sen laskukuvailun kautta silloin joskus oppi tekniikan ihan hyvin. Laskukuvaaja jotenkin kuulostaa jumahtaneelta pelkkiin laskukuviin ja tavoitteena on monistaa sitä samaa kalansilmäsalamakuvaa, ottaa tavallaan kuva jo otetusta kuvasta. Suomea. Miten susta tuli lumilautakuvaaja. Itsekin olen ottanut paljon semmoisia kuvia. Olen tosi innostunut, kun olen löytänyt tässäkin touhussa sen oman koloni. Onko lumilautailu nyt virallisesti urheilua. Nyt en ole ottanut kahteen kauteen kuin pari laskukuvaa. Mitä hyötyä tästä on kuvaajan urallesi ja millaisia suunnitelmia sulla urasi varalle on. Myöhemmin on ollut hauska huomata, kuinka paljon hyviä kuvaajia alalle on tullut lumilautailun ja skeittauksen parista. - Siellä tosiaan on paljon sellaista ihan tavallista elämää. Nyt kun sä olet palkittu lehtikuvaaja, kiinnostaako sua enää laskukuvaaminen. Ne aiheet on sitten jotain vesijumppaa uimahallilla ja olkikaton rakentamista
info@esakorpela.fi
Sivu
Kuva
Slammer 2/2009
014
Mike Yoshide
Slammer 2/2009
Teksti
Sivu
Tuukka Tams
015
Sivu
Kuva
016
Colin Adar
Slammer 2/2009
No ei todellakaan! Mä muistan nuorempana katsoneeni noita leffoja ja Joni Malmi, Devun Walsh ja noi jätkät oli niissä leffoissa ja ne on vieläkin täällä kuvaamassa. Miten sä olet ihmisenä muuttunut sinä aikana. - No toivottavasti. Olen päässyt matkustamaan ympäri maailmaa, saanut paljon uusia kavereita, oppinut pitämään huolen itsestäni ihan kaikki lumilautailun takia! Kun kerran sanoit, että vanhempana sitä on alkanut arvostaa niin onko jossain vaiheessa homma sitten tökkinyt. Lisäksi on vaikea oppia uusia reilijuttuja, kun vaan laski reilejä ekat pari kuukautta kaudesta ja sitten ei taas laskenut niitä olleenkaan ennen seuraavaa talvea. Se kyllä tuntuukin siltä, että ne jutut ovat eriytyneet aika paljon. Hänen mukaansa se on jopa välillä aika perseestä. Nyt se on kääntynyt niin, että sä olet monesti muita vanhempi, vai kuinka. Viime vuonna sitten kuvasin MDP:n Double Decadeen, mistä mä oon myös eniten ylpeä. Miltä se on tuntunut. - Ei mua vaan noi kisat hirveästi liikuta. Ne ei oikein enää huvittaneet, kun mun pääjuttu on aina ollut backcountry. Joskus nuorempana olen ollut, että "ei lähetä kuvaan, kun tuolla on niin paska sää...". Sä olet kirjaimellisesti elänyt nuoruutesi laudan päällä. Mut nuorena oli aina suunnitellut photoshoot-tripit ja siellä oli aina joku joka piti huolen. - Se oikeastaan alkoi Defective Filmsin Promo Copysta. Aikoinaan sä olit porukan nuorin, aina. Sitten kun olin 19 vuotta mä muutin tänne ihan täyspäiväisesti. - Kyllähän siis oikeesti on joskus hermo kireällä. Mä olen just ollut viimeiset viisi päivää kuvaamassa Devunin kanssa ja se vieläkin laskee paremmin kuin kukaan muu. - Ikäkriisi. Piti oppia laittamaan kaikki tärkeysjärjestykseen, että aina ei voi jättää kaikkea viime tippaan. Jätin noi reilit kokonaan pois. Mutta nykyään on silleen, että sää sanoo täällä olevan viikko paskaa ja 16 tunnin ajomatkan päässä on hyvää seuraavat kolme päivää, ja sitten vaan pitää heti pakata kamat ja lähteä. Mä lähdin kerran Japaniin silleen, että mulla oli puoli tuntia aikaa pakata kamat. Että puolensa molemmissa, vai. Niin, sä vietät nykyään aikaasi melko hyvin bäkkärillä ja kisoissa sua ei nähdä juuri ollenkaan. - Ei! En todellakaan kadu koskaan mitä mä olen tehnyt, mutta on paljon asioita mitä olisin tehnyt toisin. Kyllähän siinä aika isoja muutoksia tulee, kun pitää pitää itsestään huoli rahan ja muun elämisen suhteen. Sä olit silloin 16-vuotias natiainen. Se oli oikeastaan eka filmi, missä olin mukana. En mä oikein tiedä, on vaan erilaista. Kun maksaa omat menot, niinku ruoat, bensat, lentoliput, hissiliput ja niin edelleen, niin pitaa vahan kelaa mihin rahaansa tunkee.
Edellisestä haastiksestasi Slammerissa on aikaa lähes kymmenen vuotta. Vai oletko sä edes sitä vielä huomannut... Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, ja sua on viety koko se aika sinne tänne, enkä mäkään montaa kertaa ole sua sen jälkeen nähnyt. Tuliko ikäkriisi, kun huomasit että tässä ollaan jo aikuista. Voi vittu Tuukka, hehheh. - No nuorena ei koskaan tarvinnut kelata raha-asioita ollenkaan. Tarkoitan sitä, että harva ihminen hyppii ylös alas onnesta kello viideltä aamulla, että kohta pääsee duuniin. Missä leffoissa sulla nyt on pätkä ollut ja mistä sä olet eniten tyytyväinen. Kun on tuolla backcountrylla niin se on kiinni niin paljon eri jutuista. Mitä mieltä sä olet. Mut viimeiset neljä vuotta mulla ei ole ollut mitään muuta kuin hauskaa! Ja olen päässyt laskemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa mä olen halunnut laskea. Sitten kuvasin Whiteout Filmsin kanssa seuraavat kolme vuotta oli Big Blind, Wear It Well ja Season 4. Shit! No kaikkeahan tässä on ehtinyt tapahtua: olen muuttanut rapakon toisella puolelle, jättänyt noi kisat oikeastaan kokonaan pois kuvioista, laskenut paljon putskua, kuvannut leffapartteja ja pitänyt hauskaa. Ei ole enää pelkästään, että olisi kisalaskijat ja kuvauslaskijat, vaan on myös bäkkäriukot, reiliäijät ja piperaakit erikseen. Kuvaamassa lumilautailusta tulee tiimilaji kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen ja kaikkien pitää auttaa toinen toisiaan, sillä bäkkarillä todellakin tarvitaan joukkuehenkeä. Nyt ei oikeastaan ole mitään erikoista plääniä: menee sinne missä on hyvää lunta ja aurinkoista. Luulisin, että melko lailla. Mä olin varmaan just 1718-vuotias, kun mä lähdin kotoa ja aloin viettää mun talvet Whistlerissä Kanadassa. Mistä sulla kaiken kaikkiaan kausi kertyy. Kun maksaa omat menot, niinku ruoat, bensat, lentoliput, hissiliput ja niin edelleen, niin pitää vähän kelaa mihin rahaansa tunkee. Nyt kun aloin kelaamaan niin en mä ole edes ollut missään team tripillä todella pitkään aikaan.
Bakkari
Sä olet jo pitkään pyörinyt omia menojasi kuvaten leffapartteja. - Nykyään oon vaan kuvannut mun leffapartit laskemalla putskua eli menemällä aina sinne missä lunta ja aurinkoa on. Kaikki oli hoidettu, ja team manager
oli aina siellä maksamassa kaiken. Nyt on vaan niin fileissä laskemista, että mä lähden kuvaamaan vaikka sataisi kissoja taivaalta.
Tosta tuli mieleen, kun just katsoin Marc Johnsonin Epicly Laterdin ja hän sanoi, että valehtelisi jos sanoisi vuodesta toiseen kuvaamisen ja reissaamisen olevan pelkästään siistiä. Decade oli yks ensimmäisiä lumilautaleffoja mitä mä katoin, ja sain olla mukana tekemässä 20-vuotisleffaa semmoisten jätkien kanssa, jotka oli mukana Decadessa. - Onko siitä jo niin paljon aikaa. Mulle on oikeastaan ihan sama, olenko mä vika, yhdeksäs vai eka. Nyt ymmärsit pointin väärin. Miten ne eroaa toisistaan. Musta tuntuu, että nykyään ei enää ole kauheasti hirveän monipuolisia
Slammer 2/2009
Teksti
Sivu
Tuukka Tams
017. - Nyt kun alkaa tulee vanhemmaksi, alkaa oikeesti ymmärtää kuinka siistiä on olla sellainen työ, jota rakastaa ja haluaa mennä tekemään joka aamu viideltä. Mitä kaikkea sulle on sinä aikana tapahtunut. Joutuu diilamaan hirveän sään ja moottorikelkkojen kanssa ja sitten ei ole kuitenkaan niin hirveästi aikaa kuvata leffaparttia. Kaikki mitä mä olen saanut tai tehnyt mun elämässä on ollut lumilautailun kanssa tekemisissä. Tarkoitin sitä, että kun sä ennen reissasit oikeasti kymmenen vuotta itseäsi vanhempien ukkojen kanssa alaikäisenä niin se varmaan oli melko erilaista kuin nykyään. Että kyllä tässä vielä monta monta vuotta on edessä, kunhan vaan jaksaa puskea. - Nuorempana oli todellakin erilaista, koska oli aina plääni, että missä oli mihin aikaan ja aina piti tehdä mitä team manager sanoi. Miksi niin
Mutta joo, joka aamu tehdään pieni piipparitesti ja muut jutut, että katsotaan kaiken toimivan. Mitä sä siihen sanot?
Sivu
Teksti
Slammer 2/2009
018
Tuukka Tams. Oliko muuten Vihdin kasvatin vaikea oppia bäkkärin "säännöt". Lumivyöryjä voi aina varoa ja olla varovainen, mutta ei sitä aina voi ennalta tietää. Tarkoitan sita, etta harva ihminen hyppii ylos alas onnesta kello viidelta aamulla, etta kohta paasee duuniin.
laskijoita. Ei silti, on ne muutkin siistejä juttuja, mutta se vaan on se juttu. Onko sattunut pahoja juttuja tielle?
- Mulle ei oikeastaan ole käynyt mitään pahaa. Whistlerissä toi lumi on aina aika hyvää ja seiftiä, mutta heti kun menee tuonne sisämaahan niin lumi menee niin paljon kevyemmäksi, että siitä tulee paljon sketsimpää. Mitä mieltä sä olet: onko tilanne näin mustavalkoinen. Kuinka paljon sä mietit noita juttuja. Sinänsä se on kurjaa, että kehitys on siinä suhteessa mennyt ihan överiksi. - Onhan kaikki lumilautailijat monipuolisia laskijoita, mutta talvi on vaan niin lyhyt aika näyttää se. - Heh, en mä tiedä. Mun mielestä olisi siistiä, että jengi pystyisi vielä sekoittamaan pakkaa, mutta olet oikeassa ei siihen niin vain ryhdytä. Pitää vaan koettaa pysyä rauhallisena ja muistaa kaikki mitä on opetettu ja harjoiteltu. - Ehdottomasti, ja täällä varsinkin pitää oppia moottorikelkkailemaan ensin, että pääsee edes spoteille. Pari kertaa olen soittanut helikopterin hakemaan jonkun ja ne on aina menneet hyvin ja nopeasti. Mutta vaikka kamat on kuinka viimeisen päälle, pitää niitä osaa käyttää ja silti pitää osata lukea maastoa ja olla varovainen. - Se on vähän sillä tavalla, että jos et sä opi nopeasti niin sitten ei tarvitse tulla enää. Ja jos jotain tapahtuu niin tietää, mitä tekee ja ei ala panikoimaan. Kaikki temput ovat alkaneet mennä niin hc:ksi, että on pakko vaan keskittyä siihen yhteen kategoriaan. - Niin se on vaan on mennyt sellaiseksi. Knock on wood. Esimerkiksi Tristan Picot, joka oli yksi mun parhaimmista kavereista, kuoli 2003 tammikuussa lumivyöryssä Jackson Holessa. - Oli ja ei. Huh, ei tuota täällä vesisateisessa Suomessa aina sitä edes käsitä. Ei enää pysty oikein vetämään kaikkia kisoja ja pistämään kolmen minuutin leffapätkää. Jos pipessä haluaa pärjätä, ei ehdi muuta tehdä ja niin edelleen. Olen tehnyt joku 56 lumivyörykurssia elämäni aikana, ja se on aina hyvä tehdä kauden alussa, että muistaa kaikki asiat. Sitten meillä on kaikki satelliittipuhelimet ja GPS-jutut. Olisiko 8,5...
Tiimikuviot
Jollakin tavalla mä näen sut kulkemassa Paavon (Tikkanen) jalanjäljillä, ja sulla on monella tapaa samanlainen laskutyylikin kuin Paavolla. Kun aamulla pakkaat bäkkärikamoja laukkuun niin käykö mielessä, että mitä kaikkea siellä takamaastossa tapahtuukaan. - Todellakin. Mun mielestä on ihan hyvä, että me harjoitellaan noita juttu aika paljon, mutta sitten kun se oikeasti tapahtuu niin ei sitä koskaan tiedä. - En mä oikein tiedä, kun en ole oikeastaan koskaan joutunut käyttämään mitään. Se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska päivässä ei ole hirveästi aikaa tehdä noita juttuja. Ja kun mä puhun moottorikelkkailusta se ei tarkoita sitä, että sinne olisi tehty kiva kissanlevyinen highway, vaan on itse tehdyt reitit vuorien yli. Ja siis onhan se niin, että katsoo asiaa miten päin vaan niin lumilauta on tehty eniten bäkkärille. Olen nähnyt muutaman ison vyöryn, mutta onneksi ei ole ollut ketään lähelläkään niitä... Mutta on kavereita, jotka ovat jääneet kiinni lumivyöryyn ja lähteneet viimeiselle matkalle. - Todellakin. Ihan hc:ta! Annettiinko sulle aikaa oppia vai pitikö sun saman tien pysyä perässä tai tippui joukosta. Anna nyt numero... Täällä Kanadassa on tänä vuonna kuollut joku 18 ihmistä lumivyöryissä, on ollut todella vaikea vuosi. Entä lumiturvallisuus, oliko se vaikea oppia. Miksi mä rakastan laskea putskua on, että sun pitää ländätä aina melkein täydellisesti, jos sä haluat pysyä pystyssä, ja tempun pitää vielä näyttää siistiltä, että se pääsee leffaa. Kuinka hyvin sä omasta mielestäsi hallitset nuo jutut asteikolla 1-10