F I 1 1 , 9 € LIITTEENÄ PELILEHTI ASSEMBLY 2025 + paljon muuta demoskeneä Linux 2025 Onko nyt sen aika. VUOSIKERTA 2025.3 S K R O L L I . Miinaharava Out Run Amigalla Elder Scrolls Super Micro TIETOKONEKULTTUURIN ERIKOISLEHTI 13. Lehtien OHJELMALISTAUKSET GITHUB haltuun lEEt/OS – tein itse paremman 2 2 5 .3 AES Crypt Tiedostot suojaan KLOONI-PC:T Suomi-ATK:n historiaa
Käytännössä jokainen Skrollissa julkaistava artikkeli on vuosien varrella käynyt läpi samat vaiheet. Olemme korostaneet alusta asti sitä, että Skrolliin tarkoitetun artikkelin ei tarvitse olla täysin valmis siinä vaiheessa, kun sitä tarjotaan toimitukseen. Toisinaan artikkelin rakenne muuttuu paljonkin vastuutoimituksen aikana, siihen voi tulla tärkeitä täydennyksiä, tai voidaan tehdä jopa päätös jakaa juttu useampaan osaan. Toimituksen kollektiivinen kokemus alkaa kuitenkin jo olla sitä luokkaa, että melkein mihin tahansa aiheeseen tietotekniikan liepeiltä löytyy osaaja kirjoittamisessa avustamaan. Kun juttuehdokas kilahtaa toimituksen postiin ja teemme yhteisen päätöksen siitä, että se otetaan mukaan lehden sivuille, määrätään jutulle samalla vastuutoimittaja. Kauppinen, Tea Kauppinen, Ronja Koistinen, Valhe Kouneli, Miia Oinonen, Mikko Rasa, Tommi Uschanov, Susanna Viljanmaa Mika Aaltonen, Marko Ahonen, Jari Arkoma, azaz, Heruraha, Jari Jalonen, Emilia Kokko, Janne Koponen, Markus Koskela, Pasi Kovanen, Marko Latvanen, JJ Nääs, Pekka Oinas, psenough, Markku Reunanen, Petri Saarikoski, Jari Sihvola, Matilda Smeds, Timo Soilamaa, ven-gnz, Markus Vuorio, Solja Vuoriranta Susanna Viljanmaa Mikko Heinonen päätoimittaja O letteko koskaan miettineet, miksi lehden tekijätiedoissa – tuttavallisemmin apinalaatikossa – on paljon nimiä, joita ei ainakaan kovin usein näy varsinaisten artikkelien yhteydessä. Juuri vahvan vastuutoimittamisen kulttuurin ansiosta myös uskallamme antaa standardivastauksen kysymykseen siitä, voisiko Skrolli tehdä jutun jostain tietystä aiheesta: voisimme toki, mutta lopputulos on parempi, kun kysyjä tekee sen itse. Alanko, Jari Jaanto, Tapani Joelsson, Heikki Jungman, Jukka O. Juuri tässä kohtaa vastuutoimittajien merkitys korostuu, sillä tämä työstövaihe on paljon enemmän kuin pelkkää kielen viilausta. SKROLLI – Tietokonekulttuurin erikoislehti PÄÄKIRJOITUS Näkymättömät sankarit Tilaukset Yhteydenotot Lukijakanavat Mediamyynti Kotisivut Päätoimittaja Toimituspäällikkö, taitto Digipäällikkö Kuvatoimittaja Talous Julkaisija Painopaikka tilaaskrolli.fi toimitus@skrolli.fi skrolli.fi/lukijakanavat myynti@skrolli.fi skrolli.fi Mikko Heinonen Manu Pärssinen Toni Kuokkanen Mitol Meerna Anssi Kolehmainen Skrolli ry Grano Oy, Vaasa ISSN 2323-8992 (painettu) ISSN 2323-900X (verkkojulkaisu) Toimittajat Tämän numeron avustajat Kansikuva Jarno N. Eräs tärkeä syy tähän on, että toimituksessa vaikuttaminen tarkoittaa muutakin kuin juttujen kirjoittamista, ja muiden tekemien artikkeleiden vastuutoimittaminen on alusta asti ollut tärkeä osa Skrollin tekemistä. Vaikka nimeään ei mihinkään saakaan, paras kiitos vastuutuksesta on luonnollisesti se, jos myös kirjoittaja itse kokee jutun parantuneen prosessin aikana. Hänen tehtävänään on varmistaa, että juttu sujahtaa tyylillisesti mukaan Skrollin sivuille, se on sujuvaa luettavaa, tärkeimmät faktat on tarkistettu, jutun kuvituksen yksityiskohdat on sovittu yhdessä kuvatoimittajan kanssa ja mahdollinen lisäkuvitus on tilattu. S. Parhaimmillaan vastuuttamisesta kertyvä palaute myös auttaa kirjoittajaa kehittymään, ja onkin ollut ilo seurata, miten tiettyjen vakioavustajien jutut saapuvat tarjolle yhä valmiimpina. Viime numeron yhteydessä tekemämme toimitusympäristön vaihtokokeilu päättyi nolosti, sillä lisätutkimukset (ja myös saamamme palaute) osoittivat, että ONLYOFFICE-työkalun taustalta löytyikin holding-yhtiöiden kautta piiloteltua venäläistä rahaa, vaikka se oli (vielä tuolloin) listattuna European Alternatives -sivustolla. P. Jos teillä on ehdottaa toiminnaltaan vastaavaa yhteistyöympäristöä, joka on oikeastikin kotoisin Euroopasta, toimituksen postiin saa laittaa vinkkejä. Mitä monipuolisempi avustajien joukko lehteen kirjoittaa, sitä parempaa, värikkäämpää ja kiinnostavampaa luettavaa saamme kansien väliin. Tämän jälkeen artikkeli sitten jatkaa matkaansa kielenhuoltoon – nimetöntä hommaa sekin, muuten – ja viimein taittajan pöydälle. 4041 0955 PEFC/02-31-201 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi 2025.3 2. Toinen vahva vaihtoehto, CryptPad, perustui sekin ONLYOFFICEn koodipohjaan, joten luikimme häntä koipien välissä takaisin Googlen syliin. Jos sinulla on paljon tietoa jostakin asiasta ja haluat jakaa sen muiden kanssa, me autamme kyllä kirjoittamisessa
58 Atari-aikakirjat osa 5 | Ilves taskussa. | Miksi aloittaa C64:llä. 89 – 119 Retro Rewind | Pelilehti Skrollin liitteenä. 22 Oliko vielä kysyttävää. _____ _____ _____ _____ __ __ __ ___ ___ ___ ___ ___ | __|| | || __ || || | | | | | |_ || ||_ || _| |_ | |__ || -|| -|| | || |__ | |__ | | | _|| | || _||_ | _ |_ | |_____||__|__||__|__||_____||_____||_____||__| |___||___||___||___||_||___| Assembly 2025 Oldskool-demokompon voittaja Demoded (MS-DOS), tekijöinä 7dump & SandS. 64 Mattel Intellivision | Näin alkoi elämän mittainen konsolinörtteys. 24 Ummikko koodaa | ... 12 Demoskeneä tuorein silmin | Kaksi Assy-kokemusta uusilta tekijöiltä. | Kysy vaikka tekoälymallilta. 52 Kun kotimikro saapui kotiin | Muistoja ATK:n arkipäiväistymisestä. 83 Skrolli-kalenteri | Nörttitekemistä syyspäiviin. 2 Pääkirjoitus 4 Skrollitrolli Assyillä | Trollimme gonzoili demopartyilla. 16 lEEt/OS | Savossa tehdään käyttöjärjestelmäkin itse. 70 Klooni-PC:t | Muistatte varmasti nämä lehti-ilmoitukset. 38 1800-luvulta kasarille | Nordenskiöldin jäljillä vuoden 1879 pelissä. 68 Levykelehdet | Tarinoita disketeillä – myös MSX:llä. Gray Marchers -ryhmä toisti viime vuoden demokompovoitttonsa, tällä kertaa demolla nimeltä WUNDERLUST.. 13 Tiedostot tehokkaasti turvaan | AES Crypt -salaus ja tekijän haastattelu. Monta Amigaa hajoaa monesti. 10 Ei näin! | Amiga hajoaa. 26 Github-asetukset kuntoon | Näillä neuvoilla gitin kimppuun. ja tekoäly koittaa avustaa. 6 Assemblyt eri kulmalta | Skrolli edusti paikan päällä – ja meno oli mainiota! 8 Demoskeneraportti kesä 2025 | Demoskene on kuollut – kauan eläköön demoskene. 48 Lehtien ohjelmalistaukset | Datarivien naputtelu innosti ja lannisti. 75 Pelimuseo Malagassa | OXO on visiitin väärti. 30 Joko nyt, Linux. 86 Postipalsta | Oikaisuja ja palautetta. 43 Kiinnostaako kuusnepakoodaus. 80 JOKin pelipalsta | Viidakkorumpu kumisee. 78 Traileriwarettajan pelastus | Kätevä GetRight Jukan muistoissa. | Työpöytä-Linuxin vuosi 2025. 82 Sarjakuva | Turrikaanien yössä sivistytään
Taidot eivät kuitenkaan tällä kertaa riittäneet Assymyllyn turnaukseen, joten pitänee jatkaa harjoittelua. Myös häirintäyhdyshenkilön kanssa pääsi purkamaan sydäntä rauhassa. Ständin viereisellä expo-lavalla oli viikonloppuna kaikenlaista ohjelmaa, miinaharavasta taikuriin. TAPAHTUMAT SKROLLITROLLI ASSYILLA Kuvat: Emilia Kokko Koostanut: Miia Oinonen Skrollin Assembly-ständillä on aina tarvetta lisäkäsille, ja tällä kertaa myös Skrollitrolli lähti mukaan avuksi. 2025.3 4. Ständiläisenäkin tapahtuma alkaa lipunvaihdosta, rannekkeen lisäksi tarkastajalta saa kätevän badgen kaulaan… tai korvaan. Malttoiko trolli pysyä paitamyyjän pestissään, vai veikö Assyt mennessään. Tässä kuuntelemassa korva tarkkana cosplay-paneelia. Assyilla tulee helposti kerrytettyä paljon askelia ja disketinheittokin menee ihan urheilusuorituksesta, mutta niiden lisäksi Assembly Kids -alueellakin sai sykkeen ylös! Pompputunnelin viimeinen lasku oli melkein liian jännä… Onneksi paikalta löytyi ensiapupiste, jossa pahimmat rytmihäiriöt sai levättyä pois. Pelipoliisin harteilta sai myös paikallistettua partyjen pelitarjontaa, Assymylly ja arcadepelit piti ehdottomasti käydä testaamassa. Parasta Assyilla on tietysti kave rit, uudet ja vanhat. Ja vielä van hemmat: kamk.gg:n lanittaja oli kyllä ihan valoisa tyyppi, vaikkakin vähän väsynyt heti partyjen alussa. Pelipoliisi konstaapeli Reunanen sen sijaan oli pirteänä paikalla ja tarjosi apua lanialueen tähystämisessä, trollina kun ei lattiatasolta kovin kauas näe. Sisäänpääsystä suoraan Skrolli-ständille, totta kai! Myyntiin oli tuotu uusia paitoja, joiden kanssa oli vähän samaa haastetta kuin badgessa, mutta onneksi ne istuivat kävijöille vähän paremmin
Päälava oli ensimmäistä kertaa Amfi-salissa – sekä lava että katsomo näyttivät ainakin pienen trollin silmään valtavilta! Kulissien takana pyöriminen ja järjestäjien auttaminen oli kokemuksena kyllä hauskaa, mutta sai myös pohtimaan voisiko trollina osallistua partyille vielä jotenkin muutenkin. Voisinko minä olla skeneri, nähdä oman teokseni screenillä. Kompojen lisäksi orgit pyörittivät viikonlopun aikana niin bingoa, cosplayta, K-Assembly -tanssiesityksiä kuin demoskene-dokumenttiakin. Itse kompoja menin silti tietysti katsomaan, niin kuin moni muukin! Ehkä seuraavilla partyilla näen myös oman kädenjälkeni kompossa, kuulin että ainakin Skrolli Partyilla olisi luvassa mielenkiintoinen Fastkompo… tänä vuonna en jää vain entryjen aiheeksi! 5. Olisi pitänyt itsekin osallistua vaikka selfiellä… Onneksi Skrollin ständille oli tuotu monta Amigaa, aiemmasta inspiroituneena päätin piirtää omakuvan (pienellä avustuksella) ja osallistua grafiikkakompoon! Olisi vain pitänyt lukea tarkemmin aikataulua, kompojen deadlinet olivat jo menneet, enkä enää ehtinyt entryttää. Siellä kaikki entryt käydään läpi ja valmistellaan esittämistä varten. Viime vuoden Skrolli Partyilla olin kyllä näkyvästi kompoissa mukana, kun Fast Photon teemana oli kuvata trolli partyilla. Toinen tapahtuman tärkeä keskus löytyy Compobasesta. Hyvin levänneenä jaksoikin lähteä auttelemaan järjestäjiä, kokeneena tapahtumatrollina kun monenlaista osaamista on ehtinyt karttua. SaliAV oli myös omanlaisensa komentokeskus – sieltä ohjattiin päälavan ohjelmaa. Jätin compo-orgit hoitamaan nauhoitukset rauhassa, koen kompot mielummin katsomosta käsin isolta screeniltä. Tässä avustamassa vaativissa asiantuntijatehtävissä tapahtumaverkon komentokeskuksessa NOCissa
Toisin kuin monesti aiemmin, tällä kertaa naapurimme ei ollut Hacklab vaan JJ:n retrokoneosasto, joka sopikin oman ständimme teeman eli Amigan kanssa mainiosti yhteen. Tänä vuonna osastomme sijaitsi EXPO-alueella, Assembly Kids -osaston täytettävän liukumäen takana. Pääkatsomon kulkuväylillä koettiin myös melko ikävää tungosta, kun skenekisoja seurannut yleisö yritti poistua samalla, kun DJ Paulin fanit Vähän erilaiset ASSYT Assembly Summer 2025 oli vähän eri asennossa kuin aiemmin – osin olosuhteiden pakosta. Vaikka paikasta puuttuikin viimevuotinen loistava näkymä demoskenelavalle, sen sijainti lakumyynnin, WC:n ja ruokapaikoille johtavan käytävän läheisyydessä maksimoi näkyvyyden. Ensin lehdet ilmestyvät puihin, juhannussaunotaan, käydään pienellä lomareissulla, ja sitten onkin taas aika pakkailla tavaraa vanhaan minivaniin ja suunnata kohti Messukeskusta. Skrollin kesän päätapahtuma onnistui kuitenkin jälleen yllättämään ja ilahduttamaan. Supercellin maalattavat patsaat sentään olivat siinä lähistöllä, kuten lähes aina ennenkin. Ronjan ja Tapanin lisäksi Miia ja Tea pitivät osastoa ansiokkaasti pystyssä myös poissaoloni aikana. Skeneohjelmaa selostanut Sir Garbagetruck toikin esiin sen, minkä myös itse huomasin – siinä missä Genelec Stagen soundimaailma oli upea, pääkatsomossa äänet olivat ainakin vielä perjantai-illan compoblokissa melkoisen ohuet. Itse asiassa teimme kirkkaasti viime vuosien parhaan lehdenmyyntituloksen. Palikat eri järjestyksessä Assemblyn pohjapiirrosta mullisti tänä vuonna Messukeskuksen uusien katsomorakenteiden pystytys, jonka vuoksi perinteinen päähalli ei ollut käytettävissä. Tämän seurauksena melkein kaikki oli liikkunut totutulta paikaltaan: suurin osa konepaikoista sijaitsi nyt tilassa, jossa tapahtuman järjestäjät ovat yleensä majailleet, ja varsinaiset katsomot olivat siirtyneet kymmeniä metrejä toiseen suuntaan – ja itse asiassa sen verran piiloon, että kun omaan Skrolli-aiheiseen esitelmääni Genelec Stagella oli aikaa enää tunti, en vielä tiennyt, missä lava tarkalleen sijaitsee. Vielä näin yli vuosikymmenen jälkeenkin elokuun ensimmäinen viikonloppu houkuttelee Messukeskukseen potentiaalisia lukijoita, jotka eivät ole vielä kuulleetkaan lehdestämme – mutta nykyisin myös heitä, jotka ovat viimeksi lukeneet lehteä vuosia sitten ja hyppäävät nyt takaisin rakkauden laivaan. Vaikka Skrolli pyrkii näkymään eri tapahtumissa ympäri vuoden, Assembly Summer on aina ollut meille erityisasemassa: missään muualla ei voi tavata yhtä lyhyessä ajassa yhtä paljon uusia ihmisiä, joita Skrolli voisi kiinnostaa. Vastaus löytyi sitten Messarin jakavan käytävän toiselta puolen: sinne rakennettu pääkatsomo oli suorastaan massiivinen, paljon intiimimpi Genelec Stage taas panosti äänentoistoon. On ilahduttavaa tavata heitä kaikkia, vaihtaa ajatuksia, kertoilla projektistamme ja kuulla kokemuksia. Osansa asiaan oli varmasti paikalle raahatulla Amiga-osastolla (josta lisää Ei näin! -jutussa), mutta ennen kaikkea tarmokkailla myyjillämme: varsinkin Ronja ja Tapani urakoivat taas uskomattomalla sykkeellä koko viikonlopun. TAPAHTUMAT K esä-Assembly tulee aina vähän kuin varkain. Tilanne onneksi korjaantui hieman lauantai-illan pääohjelmanumeroihin mennessä, mutta siltikin jäi kalvamaan, olisiko etenkin musiikkipainotteiset compot pitänyt nauttia Geneleceistä. Itse en ole koskaan ollut kummoinenkaan feissari, minkä lisäksi aikaani söi Amigoiden ylläpidon ohella tällä kertaa aivan erityinen ajoituspainajainen: poikani konfirmaatio osui lauantaille, joten jouduimme tyttäreni, ständiveteraani Aino-Marian kanssa sukkuloimaan ensimmäisellä aamujunalla Tampereelle ja sitten takaisin Päähesoihin juuri ennen illan skeneohjelman käynnistymistä. Teksti: Mikko Heinonen Kuva: Miia Oinonen Kuva: Emmi Halmela 2025.3 6
Myllätyssä järjestyksessä oli hyviäkin puolia, kuten ”takapihalle” järjestetty tilavampi ravintola-alue (erikoismaininta herkullisille pizzoille), mutta osa muutoksista oli kuitenkin selvästi jouduttu tekemään pakon edessä. Tämä puolestaan saattaa olla näköharhaa, sillä ehdin kiireiden vuoksi liikkua alueella aika vähän – mutta jotenkin jäi tunne, että erilaista ei-kaupallista puuhastelua oli tänä vuonna tarjolla vähemmän kuin aiemmin. Kuten demoskene-raportinkin puolella todetaan, Oldskool Demosta ei tänä vuonna puuttunut ainakaan erilaisia alustoja. Tämän puolesta en välttämättä olisi lyönyt vetoa ysärillä. Nytkin nähtiin muun muassa ihan hauska uusiokäyttö neuvotteluhuoneen ääni-DSP:lle, pari hieman erilaista oskilloskooppituotosta sekä – viimevuotiseen tapaan – hieno PowerPoint vortex, jonka voitto oli aivan ansaittu. Ehdin kuitenkin onneksi nähdä muutamia compoja, joista jokunen havainto tässä. Tämä nimittäin aiheutti katsomossa ihan kuuluvaa hämmennystä siitä, että oliko tuo konsoli muka 16-bittinen. Kärkeen nousseet MS-DOS-produktiot olivat aivan erityisen makeaa katseltavaa, paikoin jopa uskomattoman hienoja, eikä mukana ollut oikeastaan yhtään filleriä. Expo-aluetta sinällään luonnehti tänä vuonna erityisesti tietotekniikkamyymälöiden suuri määrä. Aiempi läpikäveltävä Assy-alue, jossa myös pelaajaporukka altistuu demoille ja introille lähtemättä erikseen niitä katsomaan, on skenen ikuisen ykseyden kannalta ehdottomasti parempi, vaan minkäs teet. Yleisöä viihdytti All Roads Lead to Assembly, jossa jokainen pääsi hurraamaan oman kotipaikkakuntansa kohdalla, mikäli sen ehti karttadatasta bongata. Sen kanssa kilpailevaa Keynotea ei valitettavasti tänä vuonna ollut mukana. Lauantaina olin tosiaan ensin aamupäivän poissa ja sitten tein työvuoroja ständillä koko alkuillan, joten muun muassa Fantasy Console, Beginner Demo sekä yhden ja neljän kilon introt jäivät välistä. Viime vuonna Verkkokauppa.com korvasi Jimm’s PCStoren ATK-puolen lippulaivakauppana jälkimmäisen jouduttua myyntihuuman valtaan, mutta tänä vuonna lattiatilaa olivat saaneet niin Verkkokauppa, Jimm’s kuin Giganttikin, joilla kaikilla oli komeat osastot. Compofillerit ja pelkät vitsit loistivat poissaolollaan, ja noin viimeisestä seitsemästä demosta jokainen olisi voittanut sarjansa normaaleilla partyillä. Itselleni taas ilahduttavaa oli, että edellistä Assy-raporttiani oli luettu ja siitä oli jopa inspiroiduttu tekemään asioita; en tiedä, voiko parempaa kiitosta näistä raapusteluista saadakaan. Suon silti mieluusti voiton GM:lle, jonka armoton musasynkka ja neoklassinen demoestetiikka ovat kuin raikas tuulahdus ajalta ennen kuin Notchdemoengine valtasi useimmat kärkisijat ja ikään kuin mullisti koko kuvaston. Ilahtuneena seuraan sitäkin, että PPCMacintosh on nykyisin demohommissa ihan asia. Itse pidin visuaalisessa mielessä melkein enemmän toiseksi jääneestä Doomsdayn Fast Forward II Encoresta hienoine robotteineen – enkä vain siksi, että kyseessä oli jatko-osa Skrolli Partyjen 2024 voittajalle. Yhteenvetona voinee todeta, että Assyt olivat tänä vuonna sellaiset kuin käytettävissä olevissa tiloissa pystyi järjestämään. Expo-alueen sulkeuduttua suuntasimme sitten viimein koko porukalla katsomaan demoja – ja kyllä kannatti, sillä Assemblyn main event ei taaskaan tuottanut pettymystä. Syyt tähän ovat varmasti moninaiset, alkaen tilapulasta. Real Wild on aina yhtä aikaa uhka ja mahdollisuus, sillä mukana voi olla melkein mitä tahansa. Assembly ei kuitenkaan ole tämän suhteen normaali party, joten esiin marssi taas miltei hengästyttävä määrä skenelegendoja yksi toisensa perään: Adapt, Wide Load, Pyrotech, Doomsday, Orange, Byterapers… ja sitten lopuksi viimevuotinen voittaja Gray Marchers pesi jälleen koko porukan, vaikka neljä parasta olivatkin kaikki 200 äänen sisällä toisistaan. Nintendo 64 -produ. Annettakoon se nyt kuitenkin anteeksi, sillä itse kisa oli hyvin monipuolinen ja korkeatasoinen – enkä ollut koskaan nähnyt Atari STE -demoa Assyillä. Kuva: Petri Leppävuori Kuva: Otto Jahnukainen 7. täyttivät jo penkkejä päästäkseen fiilistelemään musaa. Sivukorvalla kuulin myös hieman arvostelua siitä, että One Scene -compoon oli osallistuttu viimevuotisesta voittajademosta pois saksitulla palasella, mutta voittoon asti sen rahkeet eivät kuitenkaan riittäneet. Myöhemmin kuulin, että näistä kolme neljästä oli kärsinyt lievästä osallistujapulasta. Onko ensi vuonna hattutempun paikka, vai vieläkö vanha eliitti nousee. Pitää tosin hieman kritisoida sitä, että (siinä samassa vanhassa, joskin legendaarisessa) alkuvideossa todetaan ”from 8-bit to 16-bit”, jonka jälkeen näytetään screenillä mm. Kovaa settiä Partykokemukseni oli siis tänä vuonna hieman rajallisempi, koska lauantai kului pääasiassa joko junassa torkkuen tai rippijuhlia isännöiden
Rustbloom: Oedema animae cogunt demozoo.org/productions/375931/ Eikös DOS-skene kuollut silloin, kun Future Crew julkaisi Second Realityn (joka muuten käännettiin juuri natiivisti Windowsille sen muistoksi, että skene kuoli). Juvi / ?: Choix demozoo.org/graphics/373497/ Novasta puheen ollen, jostain syystä joku jaksaa vielä tehdä uusia demoja tuntemattomillekin kotimikroille, kuten Acorn Trepaan: Wonkavision Juvi / ?: Choix 2025.3 8. Surullista. Näiltä harvoilta partyiltä julkaistiin luonnollisesti vain vähäinen määrä introja ja demoja, kuten vaikka Outlineilla nähty Trepaanin Wonkavision, joka käytti useaa näyttöä. demozoo.org/productions/373967/ Demoskeneen ei tunnetusti tule enää uusia tekijöitä, mutta jostain syystä Graffathonissa on kuitenkin joka vuosi aloittelijoiden compo täynnä julkaisuja. Tekoäly sen sijaan ei valitettavasti taida päästä tappamaan skeneä, sillä yhä useammalla demopartyllä on tiukat säännöt siitä, miten generatiivista tekoälyä käytetään, käyttäjien pitää ilmoittaa sen käyttö tai tekoälytuotoksille on järjestetty omat kategoriansa. Sizecoding-compossakin tehtiin taas ennätyksiä ja voittajademo oli kutsu uudelleen käynnistettävälle demopartylle, mikä on tietysti sääli tässä vaiheessa, kun koko skene on kuollut. Näin ollen kesäkuusta syyskuuhun järjestettiin/järjestetään vain 30 demopartya, mikä on tietenkin surkean vähän. Tähän eivät toki sisälly paikalliset demoskenen tapaamiset ja työpajat, joita on kaikkialla maailmassa (kuten nyt vaikka Taiwanissa, Itävallassa, Saksassa ja Portugalissa) tai pienemmät, hakkerikonferensseihin sisältyvät demotapahtumat Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Saksassa ja Hollannissa, saati sitten verkossa järjestetyt kilpailut tai julkaistut artpackit, jotka ovat täynnä ihmisten tekemää taidetta. Ja nyt sama tauti on tarttunut myös Assemblyyn! Huojentavasti sen 1 kilon compossa oli vain kolme osallistujaa, Fantasy Consolessa neljä, mikä tukee teoriaani skenen kuolemasta. Trepaan: Wonkavision demozoo.org/productions/372816/ Novaja Evoke-partyillä taas nähtiin uskomattoman hienoja executable graphics -entryjä, vaikka tämänkin ajan olisi tietenkin voinut käyttää oikeiden demojen tekemiseen. Kaikkihan toki tietävät, että nämä demot on tehty painamalla sitä Tee demo -painiketta, eikä niihin tarvita mitään oikeaa taitoa tai taiteellista näkemystä. Valitettavasti siitä tulee aika lyhyt, koska demoskenehän on kuollut. PC-demokompossa taas oli 14 osallistujaa, joista jokainen olisi voinut voittaa pienemmillä partyilla. Ja mitäs ihmettä ovat nämä asteriskin julkaisemat numerodemot, joita on melkein jokaisella partyllä. Kuka ihme jaksaa vielä tehdä demoja MS-DOSille. Ja nyt viimeksi, koska generatiivinen tekoäly. Lopun aikojen merkkejä. Toisaalta oldskool-compo oli tiukin moneen vuoteen, kun alustoja oli peräti 7 erilaista: C64, Amiga, Atari, N64, Gameboy, Mac PPC ja MS-DOS. Gray Marchers: WUNDERLUST demozoo.org/productions/376145/ Noin puolet oli tehty käyttäen muiden tekemiä engineitä, mikä on tietenkin ilmeinen todiste skenen kuolemasta. Se kuoli, koska BBS:t ja Internet tappoivat postiswappaillun, koska Amiga, koska PC, koska näytönohjaimet ja käyttöjärjestelmät tekevät kaiken puolestasi, koska Photoshop, koska valmiit enginet, koska selaimet ja fantasiakonsolit, koska pandemia. *: ????. KULTTUURI eli ”demoskene on kuollut” (KESÄ 2025) Teksti: psenough Kuva: Manu Pärssinen S krolli pyysi minua kirjoittamaan pienen raportin siitä, mitä demoskenessä tapahtui viime kesänä
Atariväki taas oli niin kateellista, että aloitti oman rotozoomer-haasteen. Archimedekselle ja Oricille. Demostue Allstars: No-CPU Challenge demozoo.org/productions/376675/ Sommarhackissa taas compon aiheena olivat asiat, joita ei saa tehdä demoissa. Näin tämän livenä Posadas-partyillä Espanjassa! Loonies & The Twitch Elite: Twelve Jokers in a Deck demozoo.org/productions/374177/ Kotiin päästyäni näitä oli julkaistu 2 tai 3 lisää. Ehkä Ruotsissa oltiin kateellisia Amiga-tyypeille, jotka järjestivät maailmanennätyshaasteen Jokerin kuvaa käyttävillä chunky-rotozoomer-efekteillä (kuvassa yllä). DEMOSKENETAPAHTUMAT KESÄKUUSTA SYYSKUUHUN Outline 2025 29.5.–1.6.2025 Overijssel, Hollanti PTWeekender IX 6.–7.6.2025 verkossa Graffathon 2025 6.–8.6.2025 Espoo, Suomi ATK-Lohja 2025 Summer 13.–15.6.2025 Lohja, Suomi Nova 2025 13.–15.6.2025 Devon, Iso-Britannia @zxgfx compo #11 16.–18.6.2025 verkossa @Party 2025 20.–22.6.2025 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat Posadas 2025 27.–29.6.2025 Posadas, Andalusia, Espanja Lost Party 2025 3.–6.7.2025 Lichen Stary, Puola Shadow Party 2025 3.–6.7.2025 Givry-en-Argonne, Ranska High Coast Hack 2025 Summer 4.–6.7.2025 Härnösand, Ruotsi Sommarhack 2025 4.–6.7.2025 Grådö, Ruotsi Black Valley 2025 11.–13.7.2025 Blaker, Lillestrøm, Viken, Norja DiHalt 2025 Summer 11.–13.7.2025 Nižni Novgorod, Venäjä Vammala Party 2025 17.–20.7.2025 Ikaalinen, Suomi Edison 2025 18.–20.7.2025 Tukholma, Ruotsi KansasFest 2025 18.–20.7.2025 Kansas, Yhdysvallat Árok 2025 18.–20.7.2025 Ajka, Unkari BOOM! Party 2025 24.–27.7.2025 Tuchola, Puola Euskal 2025 24.–27.7.2025 Barakaldo, Espanja Nordlicht 2025 25.–27.7.2025 Bremen, Saksa Vintage Computing Carinthia $33 26.7.2025 Klagenfurt, Itävalta Atari Days Nancy (ADN) 2025 26.–27.7.2025 Tantonville, Ranska Assembly Summer 2025 31.7.–3.8.2025 Helsinki, Suomi Silly Venture 2025 SE 31.7.–3.8.2025 Gdansk, Puola Pågadata 2025 1.–3.8.2025 Teckomatorp, Ruotsi Boozedrome VIII 2.8.2025 verkossa Field-FX @ WHY 2025 10.8.2025 Gemeente Alkmaar, Hollanti Evoke 2025 15.–17.8.2025 Köln-Kalk, Saksa Beergola Bros 2025 16.8.2025 Tukholma, Ruotsi Xenium 2025 21.–24.8.2025 Województwo ?ódzkie, Puola Chaos Constructions 2025 23.–24.8.2025 Pietari, Venäjä Black Birdie 2025 29.–31.8.2025 Ljusdal, Ruotsi Jumalauta 25 years 29th 31st August 2025 Hämeenlinna, Suomi ACQUA Party 2025 5th 7th September 2025 Vreden, NordrheinWestfalen, Saksa Psykoz 2025 12.–14.9.2025 Suomi T0AD 2025 12.–14.9.2025 Szekszárd, Unkari Skrolli Party 2025 13.9.2025 Riihimäki, Suomi Mysdata 2025 19.–21.9.2025 Karlskrona, Ruotsi LimeLight 2025 26.9.2025 Lontoo, Iso-Britannia AmiParty 34 26.–28.9.2025 Puola Demoskeneaktiivi Psenoughin viikottaiset Demoscene Report -videot voi käydä katsomassa osoitteesta youtube.com/@psenough. Ei ole kyllä oikein tällainen, ettei suoritintakaan saa käyttää. Bitshifters & Desire & Slipstream: Allstar Megademo demozoo.org/productions/373553/ Myös shader-koodausepidemia on tietenkin tappamassa skenen, sillä uudet koodarit oppivat grafiikkaohjelmointia vain Shadertoylla, eikä niitä taitoja voi hyödyntää oikeissa demoissa. Valitettavasti joku kuitenkin käytti tekoälyä jonkun yhden kuvan tekoon, joten skene ehdittiin julistaa kuolleeksi. Tanskalaisten mielestä tämä oli niin hauskaa, että he järjestivät compon, jossa piti tehdä Amiga-demo kokonaan ilman CPU:ta. Lethargy: Wavemode demozoo.org/productions/375030/ Tietysti olisi voinut mainita vielä, että kesällä oli partyjä myös Norjassa (Black Valley), Espanjassa (Posadas, Euskal), Ranskassa (Shadow Party), USA:ssa (Layer One, @party), Saksassa (Nordlicht, Evoke, ACQUA), Suomessa (Graf9. Evokeilla shader showdowneista jatkojalostettiin Copper Showdown, jossa piti live-koodata Amigaa copperin avulla. Paitsi että voi. Samassa scenessä käytettiin kolmea eri resoluutiota, ja kolmessa demossa tehtiin aivan ennen näkemättömiä asioita. Tieto ei kuitenkaan ehtinyt Unkariin, jossa tehtiin edelleen demoja C64:lle ja Plus/4:lle – Arok-partyilla kasibittijulkaisuja riitti vaikka miten. Effect: A Letter To Sommarhack demozoo.org/productions/374457/ fathon, ATK-Lohja, Vammala Party, Assembly), Ruotsissa (Sommarhack, Edison, Pågadata), Unkarissa (Arok, Toad), Puolassa (Lost, Silly Venture, Xenium) ja Venäjällä (Dihalt, Chaos Constructions), mutta ajatus skenen kuolemasta saa minut niin surulliseksi, että taidan mennä Boozembly-kukkuloille itkemään ja kuuntelemaan juuri julkaistua Boozedrome VIII -kasettia
2025.3 10. Luonnollisesti mukaan oli tulossa Amiga 1000 sekä ReAmiga 1200 pyörittämään uutta Out Run -versiota (katso lisää Retro Rewindin puolelta), ja sitten kaikenlaista tältä väliltä. Älä. Tuon mainitun Amiga 1000:n edellisestä esiintymisestä Assyillä olikin kulunut sopivasti 10 vuotta, ja sen jälkeen se oli todistetusti ollut päällä ainakin kerran vuonna 2022, jolloin tein koneesta YouTube-videon. RAUTA A miga täytti tänä kesänä 40 vuotta, joten oikeasti ei ollut edes todellista vaihtoehtoa sille, että Skrollin osasto rakennettaisiin tämän koneen ympärille. Levyaseman lukupään liikealue on, kuten voitte kuvitella, melkoisen tarkasti määritetty. Olin siis kohtuullisen luottavainen sen suhteen, että kone toimii, sillä näissä vanhoissa Amigoissa ei ole mitään lahoavia kondensaattoreita tai muitakaan varsinaisia vanhemmiten esiintyviä tyyppivikoja. KESÄISEN KEPEÄÄ SÄÄTÖÄ Yhdenkin Amigan saaminen toimimaan on usein riittävän tuskaista, joten tietenkin lupasin tuoda niitä tämän vuoden Assemblyille Skrollin osastolle seitsemän. Tämä ei muuttanut mitään, joten aloin sitten silmäillä vielä tarkemmin, missä ongelma voisi olla. Partyja edeltävänä keskiviikkona päätin kuitenkin kasailla koneen toimistolle yllätysten varalta. Amiga 1000:n levyasema kun on hieman omanlaisensa, eikä sitä oikein voi korvata kuin toisella vastaavalla. Tämä siitä huolimatta, että ATK on vain muutaman blokin pituinen ohjelma levyn alussa. Tämä esti lukupäätä liikkumasta koko matkalla. Tiesin tämän olevan melko kehno ajatus, etenkin partyjä edeltävänä iltana klo 21.00, mutta alentuneen harkinnan tilassa avasin kuitenkin ne ruuvit. Avosydänleikkaus Kotona kirjoitin uusimman Amiga Test Kit -ohjelmiston levykkeelle ja liitin aseman irtonaiseen Amiga 500:n emolevyyn. Masentuneena purin koneen osiin (Amiga 1000:n tapauksessa tämä tarkoittaa kymmeniä ruuveja) ja nappasin aseman mukaan kotiin, jossa olisi paremmin työkaluja tutkia, missä vika on. Tuntui kuin levyasema ei olisi päässyt kunnolla liikkumaan kaikille urille. Niin ei olisi kannattanut tehdä, sillä sain koko askelmoottoriasetelman syliini. Seikkailujen jälkeen Amiga 1000 pääsi edustamaan. Tässä tuli kuitenkin eteen muna–kana-tason ongelma siitä, että Amiga Test Kit oli yksi niistä korpuista, joita asema ei suostunut lukemaan. Ei. Kaikki tämän jälkeen syöttämäni levyt tuottivat ruman äänen, jonka jälkeen Workbench-kehote palasi näkyviin. Jos lukupää ei osu levykkeen magneettipinnassa olevien urien kohdalle, ei muualla kirjoitettujen korppujen lukemisesta tule mitään ja asema kirjoittaakin vain omaa formaattiaan. Tämän vuoksi askelmoottoria ei kannata irrottaa kuin äärimmäisessä hädässä, Ei, Mikko. Kuten varmaan on kirjoitteluistanikin käynyt ilmi, Amiga-tavaraa on nurkissa aivan riittävästi, joten arvelin että saan kasaan osaston verran laitteita ilman suurempaa taistelua. Tarkoituksenani oli noudattaa Ville Joupin ohjetta siitä, että ensinnäkin lukupään kiskot kannattaa voidella ja toisekseen asemalla voi yrittää ajaa Test Kitin kautta lukutestausta yhä uudelleen, kunnes mekanismi vetristyy ja alkaa taas toimia. Ongelmana oli, ettei tätä paikkaa voinut oikein mitenkään puhdistaa irrottamatta aseman askelmoottoria. Asema oli siis ilmeisesti rikki tai vähintäänkin likainen tai voitelun puutteessa, sillä sen lukupää ei toiminut oikein. Yritin elvytellä asemaa sahaamalla korppuja edestakaisin, mutta tämä ei ottanut onnistuakseen. Otin hyllystä paineilmaa ja puhaltelin asemasta pölyjä pois, jonka jälkeen muutamaan korppuun sentään tuli jotain eloa, mutta noin yhdeksän kymmenestä ei toiminut lainkaan. Siispä purin levaria lisää ja yritin varovasti puhdistella ja voidella lukupään kiskoja teflonia sisältävällä kestovoiteluaineella. Kohta löysinkin potentiaalisen vikapaikan: pölyä oli kertynyt aivan aseman kiskojen päähän, jossa sitä oli kiertynyt kiskon ympäri. Teksti ja kuvat: Mikko Heinonen Ja olihan siellä pieni, riemukas jokeri tarjolla: levyasema ei ensin suostunut lataamaan koneeseen kuin Kickstart-disketin
Sinäkin, Apolloni Eivätkä ne seikkailut toki tähän loppuneet. Ja mitäs sitten. Jos se on tyhmää mutta toimii, onko se tyhmää. Kun koneen sisältä vielä alkoi leijailla sitä kuuluisaa toimintasavua, tunnelma kohosi yhdessä sen kanssa kohti kattoa. Osaston pystytyksen jälkeen kävi pian ilmeiseksi, että Apollo IceDrake -turbolla (ks. Kello oli noin kymmenen illalla ja lähtö Assyille odotti seuraavana aamuna. Virran kytkemisestä ei seurannut mitään reaktiota, ja videoliittimestä tuli pelkkää mustaa. Ongelmana oli vain, että CF-kortilla ei ollut juuri mitään ohjelmia partyvieraiden iloksi. Aloin pohtia mielessäni erilaisia vaihtoehtoja, kun mieleeni tuli, että toimiston lähellä sijaitsevassa varastossani on myös toinen A1000, jossa on emolevyssä vikaa. Koska köyhät patentit ovat ydinosaamistani, lähetin (täysi-ikäisen) tyttäreni HSL:n kyydillä Partcoon ostamaan pienimmän mahdollisen laitetuulettimen, joka heiltä varastosta löytyy. Assyt olivat taas kerran keskellä hellejaksoa, ja lämpötila Messukeskuksessa kohosi varsin korkeaksi iltaa kohti. Ratkaisu oli vähemmän elegantin näköinen, mutta toimiva, ja palveli luotettavasti koko partyjen ajan. En ole vielä jaksanut jatkaa tätä projektia, mutta tilasin netistä huomattavasti pienemmän tuulettimen ja ajattelin asentaa sen kiinteästi kotelon sisään, ehkä jonkinlaisen kytkimen taakse, siltä varalta että on tarpeen viedä konetta lämpimään ympäristöön jatkossa. Kokeilin ensin vanhaa kikkaa 5 voltin jännitteen säädöstä, mutta se ei vaikuttanut asiaan mitenkään. Yritin ensin asentaa tuulettimen niin, että saisin koneen kuoret kiinni, mutta tämä ei onnistunut tyydyttävästi, joten päädyin jättämään Amigan uskottavasti avomalliseksi. Siispä takaisin keskustaan. En vieläkään ymmärrä, miksi näin tapahtui nyt, sillä kortti ei ollut huonosti kiinni, mikään ei ollut väärinpäin enkä äkkiä keksinyt muutakaan virhettä asennuksesta – mikä ei toki tarkoita, etteikö sellaista voinut jossain olla. Nyt tarvitsi vain laittaa kortti koneeseen, sulkea kuori ja testata, että kone toimii edelleen. Tämä purkkaviritys ei ollut täydellinen, mutta paransi kyllä tilannetta havaittavasti, ja konetta sai sentään kokeiltua pitempään. Amiga 1000 -ongelman ratkettua oli aika kääntää katse A500:aan. Sivuvaikutuksena kävijät saivat vielä ihastella tyylikkään purppuraa ReAmigan emolevyä. Palasin lopulta kotiin kello 0.29 hiestä läpimärkänä ja rikoin taloyhtiön järjestyssääntöjä käymällä kylmässä suihkussa ennen lyhyiksi jääneitä yöunia. Se sisältää 33 MHz:n 68000-suorittimen ja IDE-ohjaimen, johon asensin CompactFlash-kortin kiintolevyksi. Minulla oli Assyille varattuna korona-aikaan rakentelemani kone, jonka chip-muisti on laajennettu megatavuun ja johon on asennettu HC533-kiihdytin. Tilalle piti kuitenkin keksiä jotain, joten kaivoin toiselta varastohyllyltä Amiga 500 Plussan ja siihen Individual Computersin ulkoisen ACA500 plusturbokortin. Sellainen löytyi pian ja aloitin raivokkaan A/B-testauksen, jonka päätteeksi totesin turbokortin sanoneen sopimuksensa irti: molemmat koneet toimivat täysin verrokkikoneesta lainatulla prosessorilla. Siksi olin jo edellisenä päivänä irrottanut kortin koneesta, vienyt sen kotiin ja kopioinut Win UAEemulaattorilla kortille kasan pelejä ja demoja WHDLoadilla ladattavaksi. Seuraavana aamuna palasin vielä toimistolle siivoamaan Amiga-Harmageddonin pois asiakaspalaverin tieltä ennen kuin suuntasimme kohti Helsinkiä. Tässä tapauksessa se oli 50-millinen. 11. Sydän riemusta pamppaillen purin sitten tuon toisen Amiga 1000:n (jälleen reilut parikymmentä ruuvia), irrotin siitä aseman ja kytkin sen toimivaan koneeseen. Viikonlopun menetyksiin kirjattakoon vielä yksi mykistynyt vahvistin (tai kaiutin), jolle Pygmy Projectsin Extension oli selvästi liian kova demo toistettavaksi. Skrolli 2024.3) varustettu ReAmiga ei tahtonut pysyä pystyssä viittä minuuttia pitempään, ja halusi aina kaaduttuaan levätä useamman minuutin ennen uutta käynnistysyritystä. Aamuyöllä hotellihuoneessa asiaa pohtiessani päädyin sitten siihen, että vaikuttaa aivan siltä kuin kone ylikuumenisi. Matkalla sitten rekka kaatui tielle ja katkaisi kolmostien viivästyttäen saapumista melkein tunnilla, mikä tuntui kaiken tämän jälkeen oikein sopivalta. ja vähintäänkin pitää kirjata ylös, missä asennossa se oli irrotettaessa. Tästä ei tullut yhtään mitään. Tämän oli aseman vuonna 1986 koonnut henkilö onnekseni tehnyt, mutta ongelmana oli silti, että lukupäätä paikallaan pitävät metalliliuskat olivat irronneet paikoiltaan, ja yritin sitten niitä väsynein sormin ja silmin asetella takaisin. Siinä voisi olla samanlainen asema. Kuten varmaan arvaatte, eihän se toiminut. Siispä jälleen varastoon etsimään toista viissatkua. Ostettuani sen tilalle taas yhden Bluetooth-kaiuttimen lisää vannotin itselleni, että ensi vuonna pakkaan mukaan vieläkin enemmän varalaitteita, samoin kuin niitä pahuksen Y-johtoja 3,5 mm:n liittimestä RCA:han. Kone oli nimittäin toiminut vielä reilua vuorokautta aiemmin täysin. Tällä kertaa Amiga Test Kit suostui latautumaan, ja vaikka levaritesti aluksi näytti osalle uria punaista, Villen temppu toimi ja muutaman kymmenen toiston jälkeen koko testilevyn lukeminen sujui ongelmitta. Kukaan ei onneksi loukkaantunut onnettomuudessa
Fiilis oli todella tunnelmallinen. Ensimmäinen introni oli puu-tietorakenteella mallinnettu puu (heh), joka oli hieman kaksiulotteinen eikä erityisen jännittävä. Hampaankoloonkin jäi runsaasti asioita, joita haluan oppia tekemään, mutta kaikkeen ei aika riittänyt. Ensiaskel demosceneen – azaz Olin ensimmäistä kertaa Assemblyillä, ja yleensäkin demopartyillä. Ekat assyt – ven-gnz Parin vuoden takaisesta Jyväskylän yliopiston Johdatus tietokonegrafiikkaan -kurssista innostuneena osallistuin Instanssi-partyille 2024. Näistä toteutui 3/5, eli nopealla matikalla yli puolet tavoitteista saavutettiin. Ensimmäisenä ta voitteena oli aiem min opitusta poiketen luoda koko scene suoraan fragmenttivarjostimessa säteenmarssituksella. Jäin heti koukkuun pikkiriikkisiin, kuten niitä siellä päin kutsutaan. Tein myös träkkerillä drum ’n’ bass -biisin, mutta 4klangin kanssa oli kiireessä ongelmia. KULTTUURI Skrollitrollin ja toimituksen väen lisäksi Assemblyille osallistui muitakin – yllätys! Näiden tuhansien osallistujien joukosta tässä kaksi kokemusta Assy-noviiseilta. Erityisesti mielenkiintoisena muistan Genelec Stagella muffintrapin pitämän Making Demos for the Nintendo Wii -esityksen, josta ammentanen inspiraatiota. Erityisesti sain tiedonjyväsen, että suoraan fragmenttivarjostinta hyödyntämällä voidaan renderöidä hienoja kokonaisia, pikkiriikkisiä neljään kilotavuun mahtuvia maailmoja. Tuntui siltä, että pienemmästä Instanssista poiketen oli nyt näkyvissä läpileikkaus koko tietokoneella pelaavasta kansasta. Suurena apuna olivat Inigo Quilezin kotisivut. Sphere–trace-renderöijän kameraa oli helppo ohjata, ja sain sekoitettua materiaaleja haluamallani tavalla. En aio lopettaa tähän, vaan ensi kerralla tähtäimessä on 4k intro -sarja toivottavasti paremmin valmistautuneena! Olen jo suunnitellut ensi vuoden entryä, mutta jos saan jotain valmiiksi aiemmin, voisin osallistua johonkin muuhun partyyn. Yleisesti Assyillä oli tosi kivaa, ja kokemuksesta jäi hyvä maku. Partyilla menin työpajaan, jossa toteutettiin 4k intro valmiiseen demopohjaan. Hain vauhtia jatkokurssilta, jossa käsiteltiin OpenGL:ää, ja sain johdatuksen varjostinohjelmointiin. Kokonaisuutena kokemus oli positiivinen, mitä nyt harmikseni demojen palautusajat ovat aika varhaisessa vaiheessa, eli jatkossa pitää olla melkeinpä valmis tuotos, kun partyille asti selviää. Olisin voinut saada aikaan jotain todella hienoa, mutta varasin demon tekemiselle aivan liian vähän aikaa. Epäonnistumisena voinen pitää musiikkia. Yhteistyö muiden kanssa kiinnostaisi myös, ja tästä on kaverin kanssa jo juteltukin. Itse olen ysärin lapsi, joka löysi koodailun vasta aikuisempana, mutta nuoruudessani koneet ja pelaaminen olivat pitkälti vain poikien harrastus. Varjot ja muut lisäefektit olisi ollut helppo lisätä. Päädyin lähtemään, ja osallistumaan samalla Beginner Demo -sarjaan. Aloitin koodaamisen vasta paikan päällä, joten kiertelyn ja tekemisen välillä tasapainoilu oli haastavaa. Ehdin sentään entryn työstämisen ohella osallistumaan ARTechin seminaareihin, kuten Making Games for Game Boy -työpajaan, sekä konseptitaiteen luennolle. Yllätyin positiivisesti siitä, miten pelaaminen ja tietokonekulttuuri on nykyään myös tyttöjen juttu. Teksti ja kuvat: azaz ja ven-gnz distelmä ei toiminut parhaalla tavalla. Oma entryni, Worm, Beginner-sarjassa oli kahtiajakoinen kokemus. Sain kannustusta osallistumiseen grafiikkamoottoreihin liittyvän kiinnostukseni takia, ja nyt sopivasti ystävänikin kertoi osallistuvansa. Tiesin jo assyille tullessa vähän, millainen homma 4k-kompon kohdalla on kyseessä. Näin noviisina tuntuu, että Assyt ovat vakavampi, kaupallisempi ja selvästi enemmän pelaamiseen keskittyvä party, jossa demoscene on pikkuserkun asemassa. Mielestäni onnistuin teknisesti hyvin, demon runko oli aika joustava. Säteen törmätessä kappaleeseen palautin sen materiaalin ja etenin valaistuksen laskentaan Blinn–Phongilla, opetellen samalla pehmeärajaisten varjojen käyttöä. Demot olivat pidemmälle hiottuja, greetings-listat pidempiä, ja katsomosta kuuluu oluenkatkuista kannustusta, kun tutut groupit sykähdyttävät teknisellä taituruudellaan ja ilmaisullaan. Valmistautumisen aloitin jo heinäkuun alussa, sillä hommaa oli paljon, kuten win32 API -pohjakoodin metsästystä, uuden renderöintialgoritmin opettelua, musan träkkeröintiä ja sovitusta sceneen. Lisävauhtia saaneena päätin opetella tekemään 4k intron alusta lähtien. Loppupeleissä ihmiset tekevät tapahtuman, joten maisteltavaa riittää. Tästä kokemuksesta rohkaistuneena, aiempaa Instanssia unohtamatta, täytyy uskaltautua kokeilemaan useampia tapahtumia ja vertailla. Uuden intron tekeminen tämän pohjalta ei kuitenkaan vielä onnistunut. ReD PlaNetissa loin näkymän Mars-planeetalle, jossa tulivuoret syöksevät volumetrisen kaltaista savua. Aiempi kokemukseni demoista oli YouTubesta katsomani videot, joten päälava oli upea kokemus. Tein demoa yksin, eikä sävelkorvani ole kovin hyvä – ja tämä yhAssykokemuksia 2025.3 12. Luovutin hyvän sään aikana ja palasin minimaalisempaan äänimaisemaan
Tai niille, jotka haluavat muuten suojata tietojansa varkaudelta kotona tai toimistolla. Tässä artikkelissa tutustumme ohjelmiston käyttöön ja sen käyttämiin tekniikoihin. Yksi niistä on AES Crypt. Ohjelmiston lähdekoodit ovat julkisesti saatavilla GitHub-sivustolta, mahdollistaen näin ulkopuolisten tahojen suorittaman koodikatselmoinnin. Käytetyt salasanat muunnetaan käyttökelpoiseksi avaimiksi käyttämällä avaimenjohdannaisfunktiota (KDF) nimeltä PBKDF2, jossa tehdään 300 000 toistoa ja käytetään HMAC-SHA512:ta hajautusalgoritmina. Kansainvälisesti Advanced Encryption Standard -lohkosalausmenetelmä on myös osa ISO/IEC 18033-3 -standardia. Salatun datan eheys varmistetaan käyttämällä HMAC-SHA256-algoritmia viestien todennuseli MAC-funktiona. Tämän jälkeen ohjelman käytöstä ei tule lisäkustannuksia. Tiedoston salaamiseksi napsauta sitä hiiren oikealla napilla ja valitse AES Crypt -vaihtoehto. Tätä halusin lähteä selvittämään, koska olen itsekin ollut AES Cryptin käyttäjä vuosikymmenen ajan. Tämän operaation tarkoituksena on vahvistaa salasanoja, joka tekee niiden murtamisesta laskennallisesti vaativampaa. Jones kertoo lisää taustalla vaikuttavista ratkaisuista sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Teksti ja haastattelu: Heruraha A ES Crypt on Windowsille, Macille ja Linux/Unix-järjestelmille saatavissa oleva helppokäyttöinen sekä nopea salausohjelma. Salattu tiedosto tallentuu alkuperäisen tiedoston viereen tunnisteella .aes. Komentorivillä käyttö etenisi seuraavasti: Jos sinulla on tiedosto nimeltä secret.jpg ja haluat salata sen salasanalla tassaonsalasana , kirjoita: aescrypt -e -p tassaonsalasana secret.jpg AES Crypt turvaa tiedostosi yksinkertaisesti ja tehokkaasti 13. Näin siis graafisessa käyttöliittymässä, johon AES Crypt integroituu asennuksen yhteydessä. AES Crypt tuo tähän kuitenkin ylimääräisen kerroksen salaamalla myös erikseen sisällön eli yksittäiset tiedostot. 2. Lisäksi ohjelmiston kehityksestä vastaava Paul E. Lisenssimaksun periminen kirvoitti erinäisiä katkeria kommentteja käyttäjiltä, jotka olivat jo vuosikausia tottuneet käyttämään ohjelmaa ja sen uusia versioita ilmaiseksi. 4. Salausohjelmistot sopivat useaan eri käyttötapaukseen, kuten niille jotka kuljettavat mukanaan arkaluontoista tietoa matkustaessaan, lataavat luottamuksellisia tiedostoja pilvipalveluihin, säilyttävät dataa ulkoisilla kovalevyillä tai lähettävät asiakirjoja tai kuvia sähköpos titse. Kyseessä on erittäin vahva salausohjelma, joka on helppokäyttöinen ja on tarkoitettu kaikenlaisille salauksen tarvitsijoille, ei vain alan ammattilaisille. Ohjelmaa voi käyttää myös komentoriviltä (CLI), joka on saatavilla Windowsille, Macille ja Linuxjärjestelmiin. Avaa tiedosto käyttämällä samaa salasanaa. SOFTA Jos on tarpeellista suojata tiedostoja, on tähän tarjolla erilaisia työkaluja vaihteleviin käyttötarpeisiin. AES Cryptin käyttö Ohjelma on suunnattu henkilöille, joilla on jokin syy suojata data asiattomalta käytöltä. Lataa AES Cryptin asennustiedosto ohjelman verkkosivuilta (aescrypt.com). Päätin ottaa yhteyttä ohjelman kehittäjään Paul E. Yksinkertaisimmillaan ohjelman käyttöä voi testata seuraavasti: 1. Viime vuoteen saakka ohjelma oli ilmainen käyttäjilleen, mutta tämän jälkeen tilanne muuttui. Anna vahva salasana. 3. Ohjelma onkin ladattu vuosien varrella yli miljoona kertaa. Teknisesti salaus toteutetaan käyttäen 256-bittistä salausta, ja hyödyntäen AESia lohkoketjusalaustilassa (cipher block chaining, CBC). On olemassa myös päästä päähän salattuja sähköposteja, salattua pilvitallennusta käyttäviä pilvipalveluja ja myös kovalevyn tiedostojärjestelmän voi salata. Jonesiin, tiedustella häneltä tämän päätöksen syitä sekä samalla haastatella häntä laajemminkin. Nykyään ohjelma tarjoaa 30 päivän ilmaisen kokeilujakson, jonka jälkeen käyttäjä voi ostaa elinikäisen lisenssin (29,99 USD). Asenna ohjelma laitteellesi. AES Crypt -salauksen perustekniikat Ohjelman käyttämät algoritmit ja tekniset valinnat noudattavat Yhdysvaltain kansallisen standardoimisvirasto NIST:n hyväksymää liittovaltion tietojenkäsittelyn standardia (FIPS). Ilmaisia salausohjelmia on tarjolla runsaasti, joten miksi enää käyttää tätä
Voit luoda salausavaimen seuraavasti: aescrypt -g -k secret.key Sijoita ”secret.key”-tiedosto turvalliseen paikkaan. Toki tähän liittyy riski, että jotkut pahantahtoiset tahot käyttävät koodia väärin – joskus onkin havaittu haittaohjelmia, joissa oli hyödynnetty AES Cryptin ydinkoodia. Ensimmäiset versiot olivat alfaja betajulkaisuja, jotka ovat sittemmin kadonneet. Milloin ohjelmiston kehitys alkoi ja milloin ensimmäinen versio julkaistiin. Jonesin haastattelun pariin. – Merkittävin ero AES Cryptin ja esimerkiksi OpenSSL:n välillä on helppokäyttöisyys. Millaista palautetta olet saanut käyttäjiltä. Tämän jälkeen ohjelma luo uuden tiedoston: secret.jpg.aes Voit myös salata useita tiedostoja kerralla, samalla salasanalla.Kun haluat purkaa tiedoston salauksen, kirjoita: aescrypt -d -p tassaonsalasana secret.jpg.aes Tämä palauttaa alkuperäisen tiedoston secret.jpg. Mitkä ovat ohjelmiston tärkeimmät vahvuudet verrattuna muihin salausohjelmiin. Kehitätkö ohjelmistoa yksin vai onko sinulla tiimi. Tämä tekee salauksen murtamisesta paljon vaikeampaa ja noudattaa alan standardeja. – Kuten nimestä voi päätellä, AES Crypt käyttää Advanced Encryption Standard -algoritmia (AES). Halusin vahvan salausohjelman, joka olisi todella helppokäyttöinen varmuuskopioiden säilyttämiseen muualla sekä salattujen tiedostojen lähettämiseen kollegoille ja ystäville Vaikka saatavilla oli jo olemassa olevia työkaluja (kuten PGP), ne olivat yleensä liian monimutkaisia tavallisille käyttäjille. – AES Cryptin tallentamien tiedostojen tiedostomuoto on myös julkaistu verkkosivuilla, joten kuka tahansa voi nähdä, miten tiedostot on rakennettu. Esimerkissä käytetty kuvitteellista sijaintia avaimelle. Kun haluat salata tiedoston, käytä komentoa: aescrypt -e -k /Users/Kayttaja/Documents/avaimet/secret.key kokeilu.txt Tässä on muistettava antaa salausavaintiedoston täydellinen tiedostopolku. Purkaminen tapahtuu seuraavalla komennolla: aescrypt -d -k /Users/Kayttaja/Documents/avaimet/secret.key kokeilu.txt.aes Tämän lyhyen taustoituksen ja testailun jälkeen onkin aika siirtyä Paul E. Mikä on ohjelmiston kehityksen taustalla oleva filosofia ja alkuperäinen idea sen luomiseksi. – Palaute on ollut vuosien varrella erittäin positiivista. Haastattelussa Paul E. Käyttökokemusta hankaloittavat muutokset hylätään yleensä. Olen työskennellyt yhteistyöja tietoturva-alalla useita vuosia. Saan kyllä toisinaan palautetta 2025.3 14. Miten AES Crypt eroaa muista salausratkaisuista. Vuosien varrella olen saanut paljon toiveita uusista ominaisuuksista, mutta useimmat hylätään, jos ne vaikeuttavat käyttöä. AES Crypt tukee myös salausavaintiedoston (key file) käyttöä, joka on turvallisempi tapa automatisoituihin varmuuskopioihin tai järjestelmänhallinnan tehtäviin, jossa ei haluta näyttää salasanaa komentorivillä. Turvallisuuden kannalta mikä tahansa ohjelma, joka käyttää AES:ää 256-bittisellä avaimella, voi olla yhtä turvallinen. – Valitettavasti en muista tarkalleen, milloin työ alkoi. Jones Mikä innoitti sinua kehittämään AES Cryptin. – Kehitystä ohjasi ajatus siitä, että kuka tahansa voisi käyttää ohjelmaa helposti ilman, että täytyy ymmärtää kryptografian monimutkaisuutta, käsitellä julkisia/ yksityisiä avaimia tai miettiä, mikä salausmenetelmä, salakirjoitus tai avaimen pituus olisi sopiva. AES Cryptin vanhoissa versioissa käytettiin epästandardia KDF:ää, mutta uusimmassa versiossa on käytössä FIPS-suositusten mukainen KDF useilla hajautuskierroilla. – Toinen ero on se, että julkaisemme lähdekoodimme kaikkien tarkasteltavaksi. Ohjelmistoa on ladattu reilusti yli miljoona kertaa, mikä on ollut vaikuttavaa. Mutta useimmat käyttäjät arvostavat avoimuutta ja varmuutta siitä, että takaportteja ei ole. Tavoitteen saavuttamiseksi halusin minimalistisen ja huomaamattoman käyttöliittymän – kuitenkaan tinkimättä turvallisuudesta. Jos turvallisuutta voidaan parantaa ilman, että käytettävyys kärsii, se otetaan harkintaan. – Olen saanut myös parannusehdotuksia, ja jos muutokset voivat tehdä ohjelmistosta paremman heikentämättä turvallisuutta tai käytettävyyttä, ne voidaan ottaa mukaan – ja näin on myös tehty. Näyttää kuitenkin siltä, että rekisteröimme aescrypt.comverkkotunnuksen vuonna 2004. On hienoa saada kiitosviestejä käyttäjiltä – pyytämättä saatu palaute on aina erityisen ilahduttavaa. Tästä syystä ei väitetä, että AES Crypt olisi muita ohjelmia turvallisempi – erityisesti jos ne käyttävät 256-bittistä AES:ää ja noudattavat parhaita käytäntöjä. Halusin ratkaista tämän ongelman. – Monet työkalut kuitenkin oletuksena käyttävät vain 128-bittistä salausta, joten niihin verrattuna AES Crypt on vahvempi. Ensimmäinen jäljitettävissä oleva julkaisu on vuodelta 2006. – AES Crypt on kokonaan minun kirjoittamani ohjelma. – AES:n lisäksi avaimenjohdannaisfunktio (Key Derivation Function, KDF) on ratkaisevan tärkeä sen varmistamiseksi, ettei salasanoja voida helposti murtaa
Se on vähemmän turvallinen kuin vahva salasanageneraattori, mutta se on huomattavasti turvallisempi kuin heikkojen salasanojen käyttäminen tai salasanojen kirjaaminen ylös. – Suurin heikkous AES Cryptin tai minkä tahansa salausohjelman käytössä on käyttäjän valitsema salasana. Tavoitteena on varmistaa, että jokainen AES Cryptin julkaisu on entistä parempi tai vahvempi ilman että tämä aiheuttaa häiriöitä käyttäjille. – Kannattaa harkita salasananhallintaohjelman (esim. – Tarkoituksena on jatkaa ohjelman päivittämistä tarpeen mukaan, lisäten uusia alustoja käyttäjien toiveiden perusteella jne. – Single Pass on työkalu, joka ottaa syötteenä salasanan ja ”palvelun nimen” ja tuottaa SHA-256-tiivisteen, palauttaen siitä 16 tavua 32-tavuisesta tiivisteestä. Tällä hetkellä julkaistun version osalta en kuitenkaan tiedä suoritetuista auditoinneista. AES Crypt v4 toimii käytännössä samalla tavalla kuin vanhemmat versiot, mutta sen sisäinen rakenne on uudistettu merkittävästi. – Vanhempia ohjelmistoversioita ovat epävirallisesti auditoineet eri käyttäjät ja tahot, mukaan lukien valtion viranomaiset. Jos käyttää heikkoa salasanaa kuten ”password”, hyökkääjä arvaa sen todennäköisesti muutamassa minuutissa. Yksi haaste on tietysti siinä, että salasanat eivät saa olla helposti arvattavissa, mutta ne eivät myöskään saa unohtua. – Lähdekoodi on täysin julkaistu, kyllä. Esimerkiksi uusin versio huolehtii siitä, että kaikki muistissa olevat salasanat, avainmateriaali tai tiedostodata poistetaan turvallisesti muistista, kun niitä ei enää tarvita. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on AES Cryptin kehityksen suhteen. – Olemme yrittäneet helpottaa siirtymistä tarjoamalla väliaikaisia lisenssiavaimia, jotta käyttäjät voivat purkaa tiedostoja ja halutessaan siirtyä toiseen työkaluun. Ja tämä on lupaus, joka pitää jatkossakin: kaikki julkaistut tiedostoformaatit tulevat aina olemaan tuettuja, mikä takaa mielenrauhan siitä, että AES Cryptillä salatun tiedoston voi purkaa (jos salasana on tiedossa) millä tahansa tulevalla AES Cryptin versiolla. Poikkeuksena on moduuli, joka tarkistaa käyttäjän lisenssin. Bitwarden) tai salasanan tiivisteitä (hash) tuottavan työkalun (esim. Viime aikoina on tehty muutoksia esimerkiksi siihen, mitä Windowsin ohjelmointirajapintaa käytetään, kun käyttäjä nap sauttaa tiedostoa hiiren oikealla painikkeella. Mutta kaikki muu – käyttöliittymä, tiedostojen käsittely, salaus – on julkaistu git-repositorioissa, joihin löytyy linkit AES Cryptin lataussivulta. Mitä vahvempi salasana on, sitä vaikeampaa hyökkääjän on ”murtaa” salattu tiedosto. Ohjelmisto oli aiemmin ilmainen, mutta nyt se vaatii 29,99 dollarin kertamaksun. – AES Crypt v4 oli kuitenkin jossain määrin häiritsevä päivitys, sillä se toi mukanaan täysin uuden tiedostoformaatin. Ymmärrän sen, mutta ohjelmiston kehittäminen vie aikaa – ja kuten sanonta kuuluu, ”ihmisten täytyy syödä”. Tämä oli välttämätöntä tietoturvaongelmien ratkaisemiseksi. Tulevaisuudessa voi tulla vastaavanlaisia ”rikkovia” muutoksia, mutta ketään ei jätetä pulaan. Suorituskykyä parannettiin myös merkittävästi x64-alustoilla. Tätä koodia ei ole vielä julkaistu, sillä se on edelleen testausvaiheessa, mutta juuri tällaisia asteittaisia muutoksia tullaan jatkossakin tekemään. Parannuksia on aina mahdollista tehdä, ja suunnitelmana on jatkaa juuri näin. Onko AES Cryptin turvallisuutta auditoinut jokin kolmas osapuoli. – Huonointa palautetta tuli käyttäjiltä, jotka olivat pettyneitä siihen, että AES Crypt siirtyi ilmaisesta kaupalliseen malliin. Kaiken kaikkiaan muutos on sujunut melko sujuvasti. Mikä on tärkein neuvosi käyttäjille salauksen turvalliseen käyttöön. Toinen viimeaikainen muutos Windowsissa oli ominaisuus, jonka avulla käyttäjä voi ”paljastaa” syöttämänsä salasanan. Pidä salasanat mahdollisimman vahvoina ja luottamuksellina! 15. AES Crypt v4 pystyy purkamaan kaikkien aiemmin julkaistujen AES Crypt -tiedostoformaattien salaukset. Parasta on löytää työkalu, jonka avulla ei tarvitse kirjoittaa salasanoja muistiin. Onko ohjelmiston lähdekoodi avoin ja kaikkien tarkasteltavissa. Single Pass – singlepass. – Valtaosa käyttäjistä on kuitenkin ollut erittäin tukevia ja haluaa nähdä ohjelman kehityksen jatkuvan. packetizer.com) käyttöä. Tämä muutos tehtiin, koska se on nyt Microsoftin suosittelema tapa. – Voi toki käyttää erillistä salasanageneraattoria, mutta tällöin on usein vaarana, että käyttäjä kirjoittaa salasanat ylös. ja koodiehdotuksia muilta, kuten edellä mainitsin – jopa valtiollisilta tietoturvatoimijoilta! – Työskentelen myös muiden projektien parissa, mutta AES Cryptin koodiin osallistun vain minä. – Kuka tahansa saa kuitenkin tarkastella ja arvioida koodia vapaasti. Yksi asia, jota käyttäjät eivät halua, ovat häiritsevät muutokset. Millainen palaute tästä muutoksesta on saatu, ja miksi päätit siirtyä maksulliseen malliin vuosien jälkeen
Se emulaattori oli Linux-ohjelma, mutta copypastesin sen koodin osaksi DOS Shell -tekeleeni koodia ja näin syntyi ensimmäinen tavukoodiohjelmia ajava versio ”käyttöjärjestelmästäni”. IBM PC:n pienin muistimäärä on 16 kt). Millainen projekti onkaan siis kyseessä. – Itse ST-DOS-levykäyttöjärjestelmä toimii vaikka alkuperäisellä IBM PC:llä, tosin ilman lisämuistia sillä ei pysty juuri mitään tekemään – muistia on hyvä olla vähintään 128 kilotavua, jotta DOS-ohjelmia pystyy järkevästi käyttämään (toim. huom. – Alun perin ajatuksena oli luoda käyttöjärjestelmästä vaikka assembly-kielen periaatteiden opetteluun soveltuva työympäristö, ja sen takia sen graafisessa käyttöliittymässä onkin yhä oleellisena osana konsoli, jossa tavukoodiohjelmia voi luoda lennosta hieman kuin Commodore 64:n KERNALin BASIC-kehotteessa. Millaiset ovat käyttöjärjestelmän tarkemmat laitteistovaatimukset. – Käyttöjärjestelmä toimii myös uusissa tietokoneissa, joiden laiteohjelmistossa on perinteinen BIOS. – Olin hieman aiemmin tehnyt vapaan koodin korvikkeen MS-DOSin DOS Shell -tiedostonhallintaohjelmalle. Miten tämä alkuperäinen projekti sitten laajeni laajemmaksi käyttöjärjestelmäprojektiksi. – Myöhemmin tein sitä varten oman DOS-käyttöjärjestelmäytimen, jonka nimeksi annoin ST-DOS. Siihen pystyi tekemään myös graafisia ohjelmia. Kuinka vanhoissa koneissa se toimii. – Aloitin projektin vuoden 2019 lopussa ja olen julkaissut siitä versioita ladattavaksi sitä mukaa kun olen niitä saanut valmiiksi. – Graafinen moniajava käyttöliittymä vaatii hieman enemmän muistia – se alkaa olla hyvin käytettävä 512 kilotavulla. – Olin myös eräänlaisena harjoitusprojektina tehnyt tavukoodia ajavan ”emulaattorin”, jossa pystyi ajamaan tavukoodiohjelmia tai kirjoittamaan hieman x86-assemblyä muistuttavaa tavukoodiassemblyä sellaisenaan konsoliin, jolloin kirjoitetut assembly-rivit koottiin tavukoodikonekäskyiksi ja suoritettiin. – Olen myös ollut aina kiinnostunut etsimään rajoja sille, mitä kaikkea hyvin vähäisen laskentakapasiteetin ja pienen muistin omaavilla tietokoneilla voi tehdä. Oma versioni oli graafinen, ja siinä oli ikkunointi, tiedostomanageri ja hieno modernin näköinen työpöytä, johon pystyi tekemään pikakuvakkeita. Teksti: Jari Sihvola Mistä syntyi alun perin tarve DOS-ohjelmalle, joka moniajaa tavukoodiohjelmia ja tarjoaa niille ohjelmointirajapinnan. Suuri yleisö on vielä varsin tietämätön tästä suomalaisen tietotekniikan tuoreehkosta saavutuksesta, mutta Skrolli on nyt haastatellut tätä Lapinlahden hakkerieksentrikkoa. Siinä ei kuitenkaan ollut tehtävänvaihtoa, vaan ainoastaan yhtä DOS-ohjelmaa pystyi kerrallaan ajamaan. Tietokoneiden laitteiston kehitys on ottanut valtavia harppauksia ja nykytietokoneet pystyvät 80-luvun tietokoneisiin verrattuna suorittamaan miljoonia kertoja enemmän laskutoimituksia aikayksikköä kohti, mutta siitä huolimatta tietokoneet eivät ole (käyttäjän näkökulmasta) nopeutuneet. – En ole vielä täysin lopullisesti päättänyt, pitäisikö lEEt/ OSiksi kutsua pelkästään graafista moniajavaa käyttöliittymää vai koko käyttöjärjestelmäprojektia, vai pitäisikö projektille keksiä joku helpompi nimi. SYVÄ PÄÄTY Olet siis laatinut oman käyttöjärjestelmän. lEEt/OS toimii IBM PC -yhteensopivilla tietokoneilla. l E E t / O S MIES JA KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ – haastattelussa lEEt/OS:n luoja Sami Tikkanen Savolainen tietokoneharrastaja Sami ”Sompi” Tikkanen ei tyytynyt valmiisiin käyttöjärjestelmiin vaan teki itse oman käyttöjärjestelmän BIOS-laiteohjelmistoa käyttäville PC-tietokoneille. Graafinen käyttöliittymä myös vaatii vähintään CGA-näytönohjaimen. Miten se sai nimensä, milloin se on julkaistu ja mille tietokoneille se on tarkoitettu. Se teki lEEt/OSista itsenäisen käyttöjärjestelmän. – Alun perin annoin käyttöjärjestelmäprojektille nimeksi lEEt/OS, mutta siinä vaiheessa se ei ollut vielä varsinaisesti itsenäinen käyttöjärjestelmä, vaan DOS-ohjelma, joka moniajaa tavukoodiohjelmia ja tarjoaa niille suuresti POSIXista vaikutteita ottaneen ohjelmointirajapinnan – siis vähän kuin 16-bittiset Windowsit, mutta ohjelmointirajapinta ja moniajon toiminta eroavat siitä suuresti. 2025.3 16
C:n käyttö taas valikoitui sillä perusteella, että se soveltuu hyvin tuollaiseen matalan tason koodaukseen ja C:llä kirjoitetut moduulit on helppo saada toimimaan hyvin yhteen assemblyllä kirjoitettujen moduulien kanssa. – Käyttöjärjestelmä on kirjoitettu C:llä ja x86-assemblyllä. Miksi päädyit näihin kieliin. Graafista moniajokäyttöliittymää ja levykäyttöjärjestelmäydintä voi laajentaa ajureilla, niissä on molemmissa omat ajurirajapintansa. – lEEt/OSin arkkitehtuurissa idea on, että muistissa olevat ohjelmat muodostavat ”pinon”, jossa ylemmällä tasolla oleva on aina riippuvainen alemman tason komponenteista. Siis vaikka prossuna olisi 8088. – lEEt/OSilla, siis sillä graafisella käyttöliittymällä, ei ole juuri minkäänlaista binääriyhteensopivuutta muiden käyttöjärjestelmien kanssa, koska siinä ajettavat ohjelmat ovat ihan kokonaan omanlaistansa tavukoodia. – Ajurit ovat ajonaikaisesti ladattavia moduuleita, joten ne eivät ole kiinteä osa itse käyttöjärjestelmäydintä. – Lähdin siis toteuttamaan käyttöjärjestelmässäni asioita, jotka usein mielletään mahdolliseksi ainoastaan modernimmilla tietokoneilla. Millä kielillä käyttöjärjestelmä on kirjoitettu. – Kääntäjänä käytän Open Watcomia, josta on muuten tulossa lähiaikoina uusi versio. Sen lisäksi myös BIOSia voi laajentaa TSR-ohjelmilla, kuten tekemälläni CD-asemien ajurilla, joka lisää BIOSin int 13h -käsittelijään tuen CD-asemille. Onko lEEt/OS:ssä monoliittinen kernel. – En ole missään vaiheessa käyttänyt ohjelmoinnissa apuna tekoälyä, eikä kielimallitekoälyistä yleensä tällaisessa matalan tason koodauksessa mitään hyötyä olekaan. Onko käyttöjärjestelmä tästä huolimatta osoittautunut vakaaksi. – Graafinen moniajokäyttöliittymä käyttää levyjen ja tiedostojärjestelmien käsittelyyn levykäyttöjärjestelmäydintä, joka taas käyttää perus-I/O:n tekemiseen BIOSia. Oliko joku tietty työpöytäympäristö tai laajemmin käyttöjärjestelmä erityisesti tärkeänä esikuvana lEEt/OS:n graafiselle käyttöliittymälle. Järjestelmäkutsut on kuitenkin suurelta osin kopioitu POSIX-standardista ja periaatteessa useimpien pienten Unix-työkalujen pitäisi olla käännettävissä sille lähdekoodista, kunhan ensin saisin jonkinlaisen kääntäjän aikaiseksi. Suurin osa koodista on kirjoitettu itse tekemälläni syntaksivärjäävällä tekstieditorilla, joka tulee myös käyttöjärjestelmän mukana. Saan sillä tarvittaessa myös ajettua koodia yksi konekäsky kerrallaan ja näen, missä muistiosoitteessa suoritus on menossa. Kuulostaa varsin monoliittiseltä eli käyttöjärjestelmän eri komponentteja ei ole pahemmin eriytetty toisistaan. Nykyään siinä kuitenkin on jo TCP/IP-pinokin ja monisäikeinen HTTPpalvelin, joilla pystyy palvelemaan yhtäaikaisesti kuuttatoista HTTP-asiakasta. – DOSin, Windowsin ja Unixin lisäksi vaikutteiden lähteiksi on ehdottomasti mainittava myös Commodoren KERNAL ja Amigan Workbench. Mitä tekstieditoria ja kääntäjää käytät lEEt/OS:ää ohjelmoidessasi. Onko käytössä jotain muita ohjelmoinnin perustyökaluja. – Sen lisäksi käytän välillä itse tekemääni muistiin jäävää debug-ohjelmaa, jolla voin katsoa, mitä missäkin muistiosoitteessa on ohjelman suorituksen aikana. C-kielessä on hyvin vahva korrelaatio lähdekoodin ja konekielen (tai disassembloidun konekielen) välillä, joten ongelmallinen rivi koodissa on helppo saada selville. – Alla tikittävä ST-DOS sen sijaan on enimmäkseen yhteensopiva MS-DOSin rajapinnan dokumentoitujen osien kanssa ja pystyy ajamaan useimpia MS-DOS-ohjelmia normaalisti. Käyttöjärjestelmässä on aina pakko olla jonkin verran assemblyä. Ensimmäinen itselleni iso juttu oli, kun käyttöjärjestelmäni moniajoi yhtäaikaisesti useaa ohjelmaa, jotka putkittivat STDIO:n toisilleen Unix-tyylisesti. Graafisen ympäristön asetuksia säädetään tekstitilassa 17. Olet maininnut tähän mennessä DOSin, Windowsin ja UNIXin. Huonosti CD-ROMilta bootatessa näkyvä tervehdysviesti. krmh, ehdottamia ratkaisuja. Skriptikieltenkin kanssa niiden käyttö johtaa helposti bugeihin ja vakaviinkin tietoturva-aukkoihin koodissa, jos koodari ei ollenkaan kyseenalaista tekoälyn hallusinoim... Käytitkö käyttöjärjestelmän suunnittelussa tai ohjelmoinnissa apuna tekoälyä. Onko muita käyttöjärjestelmiä, jotka ovat olleet esikuvia tai vaikutteiden lähteitä lEEt/OS:lle. Ongelmatilanteissa näen sitten linkkerin generoimasta karttatiedostosta ja yksittäisen objektitiedoston disassembly-listauksesta, missä kohdassa koodia ongelma on. – lEEt/OSin graafinen käyttöliittymä on enimmäkseen omaa keksintöäni, mutta esteettisiä vaikutteita on ehkä jonkin verran otettu Linuxin Windowmaker-työpöytäympäristöstä. Onko lEEt/OS:llä yhteensopivuutta muiden käyttöjärjestelmien kanssa
Levykäyttöjärjestelmäytimen ohjelmointirajapinta on kuitenkin suunniteltu tältä osin joustavaksi ja mikään ei tietenkään minkään käyttöjärjestelmän tapauksessa estä toteuttamasta jonkinlaista tiedostojärjestelmän ulkopuolista virheentarkistusta tai -korjausta. Käsitelläänkö tiedostot niiden nimissä käytettyjen kirjainten koosta riippumatta. tehty ajuri voi jumittaa järjestelmän, koska mitään muistinsuojausta niille ei ole. Entä miten suuria tiedostoja tiedostojärjestelmä voi käsitellä. Tukeeko lEEt/OS levyn jakamista partitioihin. – ST-DOS käyttää DOS-tyylisesti kenoviivaa, mutta hakemistoihin navigoidessa myös kauttaviivan käyttö hakemistopolussa on sallittua. Toki kaikenlaisia pikkubugeja tällaisessa projektissa aina on, koska ihan kaikkea ei pysty yksin testaamaan. CD-levyjen ISO 9660 -tiedostojärjestelmät toimivat ST-DOSissa erillisellä tiedostojärjestelmäajurilla, kuten myös levyn osiointi – levyosiot näkyvät erityisellä tiedostojärjestelmällä omina levykuvatiedostoinaan. Muistinsuojaus on ainoastaan moniajojärjestelmässä ajetuille tavukoodiohjelmille. Installeri. – ST-DOSissa on tiedostojärjestelmäajureille oma ajurirajapintansa, ja sille on mahdollista tehdä ajonaikaisesti muistiin ladattavia tiedostojärjestelmäajureita. – Tiedostonimet käsitellään niin, että yritetään ensin etsiä tiedosto käyttäen samaa kirjainkokoa kuin järjestelmäkutsulle annetussa merkkijonossa, mutta jos tiedostoa ei sillä tavalla löydy, niin seuraavaksi yritetään kirjainkokoriippumatonta hakua. En ole nähnyt UNIX-tyylisiä käyttäjäkohtaisia tiedosto-oikeuksia siinä tarpeelliseksi, kuten en myöskään käyttäjätunnuksia enkä -profiileja. Periaatteessa sinne voi siis tallentaa vaikka jonkin käynnistyssektoridemon ja ST-DOSin alkulataaja osaa käynnistää sen sieltä. – ST-DOS käyttää omanlaistansa osiotaulua, joka tukee loputonta määrää osioita. Miten kuvailisit lEEt/OS:n tiedostojärjestelmää. – Maksimikoko tiedostojärjestelmässä olevalle tiedostolle on neljä gigatavua, mutta suurin tuettu FAT16-tiedostojärjestelmän koko on kaksi gigatavua. Onko tiedostojärjestelmässä jokin virheentarkistustai korjausjärjestelmä. Laitetiedostojen (joita ei myös muissa DOS-toteutuksissa ole) kanssa kuitenkin käytetään 64-bittistä tiedostopositiota, eli niiden maksimikoko on 16 777 216 teratavua. Onko tiedostojärjestelmän suorituskykyyn kiinnitetty muutenkin huomiota. Muiden DOS-toteutuksien tavoista poiketen olen pyrkinyt tekemään ST-DOSin niin, että käyttö ei ole rajattu pelkästään FAT-tiedostojärjestelmään. Nykyisellään ST-DOSissa ei kuitenkaan ole mitään sellaista. Muistuttaako se esimerkiksi enemmän DOSin vai UNIXin vastaavaa. Nykyisellään se tiedostojärjestelmä on FAT 12tai 16-bittisellä klusterikoolla, mutta olen kirjoittanut koodin niin, että sitä voi vaihtaa muuttamatta muita osia koodista. Onko tiedostojärjestelmässä huomioitu tietoturva jotenkin, vaikkapa tiedostojen käyttöoikeuksien suhteen. – FAT-tiedostojärjestelmässä ei ole varsinaista virheentarkistusta, mutta klusteritaulu on siinä yleensä kahteen kertaan. Käyttöjärjestelmäydin sitten muuntaa sen kenoviivaksi. Mainitsitkin jo levyvälimuistin. Osiotaulua voidaan käsitellä kuin tiedostojärjestelmää, jossa levyosiot näkyvät levykuvatiedostoina. Siinä voi myös säilyttää isoja tiedostoja, jotka eivät mahdu FAT16-tiedostojärjestelmään. – Levyvälimuisti toimii sektoripohjaisesti ja se on täysin tiedostojärjestelmäagnostinen, kuten kaikki muutkin osat käyttöjärjestelmäytimessä. – Käyttöjärjestelmäni on ainakin 486-palvelimessa osoittautunut sen verran vakaaksi, että se on saavuttanut yli kuukaudenkin mittaisia yhtämittaisia päälläoloaikoja, kunnes sen on joutunut käynnistämään uudelleen käyttöjärjestelmän uuden version valmistuttua. – Tiedostoilla ei ole mitään muita käyttöoikeuksia kuin että ne voi kirjoitussuojata. Erityisillä tiedostoattribuuteilla määritellään, mitkä tiedostot ovat osioita ja mitkä ovat boottaavia. lEEt/OS on tarkoitettu henkilökohtaisiin tietokoneisiin, siis sellaisiin, joilla on pääasiallisesti vain yksi käyttäjä. 2025.3 18. ST-DOSin näkymä muistuttaa MS-DOSia, mutta erojakin löytyy. Käyttävätkö hakemistopolut DOS-tyylisesti kenoviivaa vai UNIXin tavoin kauttaviivaa. – Käyttöjärjestelmäytimen koodi on strukturoitu niin, että yhdessä staattisesti osaksi binääriä linkitettävässä moduulissa on kaikki tarvittava koodi järjestelmäosiossa käytettävän tiedostojärjestelmän käsittelyä varten
– Graafisessa moniajojärjestelmässä taas tavukoodiohjelmat näkevät vain oman muistialueensa ja ovat täysin eristettyjä kaikesta muusta. Jälkimmäinen käyttää arenaa, jossa jokaisen muistiblokin alussa on struktuuri, jossa on muistiblokin koko. Tai onko esimerkiksi muistin allokoinnissa ja vapauttamisessa painotettu nopeaa ajoa vai muistin tehokasta käyttöä. Tuleeko mieleen mitään käyttöjärjestelmäsi osaa tai ominaisuutta, johon olet erityisen tyytyväinen. – lEEt/OS ei nykyisellään tue useampia suoritinytimiä. – UEFI on varsin rajoittunut systeemi, eikä se edes osaa bootata levyiltä, joilla ei ole joko GPTtai MBR-tyylistä osiotauKuvien katselua xpmview -ohjelmalla. Graafinen moniajojärjestelmä antaakin prosessoriaikaa muille ohjelmille, kun yksi ohjelma lukee levyä tai tallentaa jotain. – Moniajo antaa hieman muita enemmän suoritusaikaa visuaalisessa käyttöliittymässä päällimmäisenä olevalle ohjelmalle, mutta muuten siinä ei ole mitään sen kummempia painotuksia. Mitä muuta lEEt/OS:n muistinhallinnan periaatteista voidaan sanoa. Niitä ei siis allokoida muistiin mitenkään staattisesti, vaan ajonaikaisesti tarpeen mukaan, ja niitä vapautetaan tarvittaessa, jos ohjelmat tarvitsevat lisää muistia. Jokaisella prosessilla on oma prioriteettinsa, jota voi säätää. idle handleria (softakeskeytys 0x28) myös levyltä lukujen ja kirjoitusten aikana, mikä mahdollistaa sen, että ohjelmat voivat tehdä asioita myös levy-I/O:n aikana. – ST-DOS poikkeaa tietyissä asioissa muille DOS-toteutuksille tyypillisistä tavoista tehdä asioita. Dokumentaation lukemista tekstieditorilla. Tukeeko lEEt/OS useampia prosessoriytimiä. Mikä ovat lEEt/OS:n keskeisiä periaatteita moniajon suhteen. Tavukoodiohjelmien ei sallita osoittaa muistialueensa ulkopuolelle. – Graafisessa moniajojärjestelmässä voi uudelleenohjata fyysisiä laitekeskeytyksiä userspace-ohjelmien signaaleiksi. Onko prosessit eristetty omille muistialueilleen. Se mahdollistaa fyysisiin laitekeskeytyksiin reagoinnin userspacesta käsin hyvin pienellä viiveellä. – ST-DOS käyttää muistinhallintaan erilaista struktuuria kuin MS-DOS. Ajattelin, että tästä toiminnosta saattaisi olla hyötyä esimerkiksi joidenkin CNC-koneiden ohjaamisessa, mikäli joku tätä käyttöjärjestelmää joskus sellaiseen käyttää. Yksi projektin tarkoituksistahan on alusta asti ollut toimia mahdollisimman pienellä määrällä laskentakapasiteettia. Onko muistinhallintaa esimerkiksi optimoitu jotenkin palvelinvai kuluttajakäyttöä ajatellen. Esimerkiksi levyvälimuisti on siinä dynaamisesti kasvava, kuten myös tiedostopuskurit. Painottaako moniajo esimerkiksi prosessien vai säikeiden roolia. Tällöin myös suoritusvuoro siirtyy välittömästi ohjelmalle, jolle signaali on osoitettu. 19. Toistaiseksi kuitenkin ainoastaan ylläpitämäni 486-palvelin käyttää kyseistä ominaisuutta vastatakseen verkkopaketteihin nopeammin. MSDOSin muistinvarauksia ei ole mahdollista kelata takaperin isommasta osoitteesta pienempään päin, mikä tekee siitä tehottoman, jos tehdään suuri määrä muistinvarauksia mahdollisimman korkealla oleviin muistiosoitteisiin, kuten ST-DOSin dynaaminen levyvälimuisti tekee – muistissa olevien sektorien pitäminen alempana olevissa muistiosoitteissa pirstaloisi muistia aivan liikaa. Estääkö lEEt/OS jotenkin levyn fragmentaatiota. Aiotko jättäytyä BIOSia käyttäviin PC-koneisiin vai onko tarkoitus laajentaa projektia vielä UEFI:a käyttävien tietokoneiden puolelle. Mitään muistinsuojausta ei ole. Onko lEEt/OS:ssä modernien käyttöjärjestelmien tapaan virtuaalimuisti monitasoisine sivutuksineen vai onko siinä MS-DOSin tapaan segmentoivampi lähestymistapa muistinhallintaan. – Ohjelmointirajapinnan tasolla ST-DOSin muistinhallinta toimii samalla periaatteella kuin MS-DOSissa ja sen kanssa yhteensopivissa käyttöjärjestelmissä, eli käyttäjän ohjelma pyytää käyttöjärjestelmäytimeltä muistia ja käyttöjärjestelmäydin sitten vain osoittaa muistialueen, joka on nyt varattu ohjelmalle ja jota ohjelma voi käyttää. – Muista DOS-toteutuksista poiketen ST-DOS kutsuu DOSrajapinnan ns. Olen kyllä miettinyt sellaisen tuen tekemistä, mutta toisaalta nykyaikaisten monisuorittimellisten tietokoneiden käyttö ei tunnu varsinaisesti yhtään sen nopeammalta kuin vanhojen yksisuorittimellisten koneiden käyttö, joten ehkäpä monisuorittimellisuus vain monimutkaistaa asioita liikaa suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. – ST-DOSin FAT-allokaattori pyrkii allokoimaan tilaa tiedostojärjestelmästä niin, että tiedostot pirstaloituisivat mahdollisimman vähän. Moni väittää virheellisesti, ettei sellaista olisi mahdollistakaan saada BIOS-rajapinnan avulla aikaan. Siksi ST-DOS käyttää muistinvarauksiinsa kahteen suuntaan linkitettyä listaa
Watcomin linkkeri ei jostain syystä toimi ST-DOSissa ja se pitäisi saada toimimaan, jotta järjestelmän kääntäminen onnistuisi ilman ulkopuolisen käyttöjärjestelmän apua. Kuluttajapuolella potentiaalista käyttäjäkuntaa voisivat olla vaikka DOS-pelaajat ja muut retroilijat – valitettavasti ympäröivä yhteiskunta ei nykyään oikein mahdollista minkäänlaisen Piilaaksosta riippuvaisen Windows/OS X/Android/iOS -monokulttuurin ulkoTiedostojen hallintaa ja ohjauspaneeli. BIOS on osiotauluagnostinen ja muutenkin paljon joustavampi. – Tällä hetkellä teen TCP/IP-pinoon IPv6-tukea. Onko se helppokäyttöinen järjestelmä vai suunnattu vain taitaville käyttäjille, kuten sen nimestä voisi ehkä ymmärtää. Ketkä voisivat olla sopivinta käyttäjäkuntaa lEEt/OS:lle. – En erityisesti tue mitään tiettyjä tietokoneita, vaan kirjoitan ohjelmani niin, että ne toimivat mahdollisimman laajalla skaalalla erilaisia tietokoneita. – lEEt/OS ei ole erityisen hankalakäyttöinen, mutta käyttäjän on oltava halukas oppimaan ja ymmärtämään sellaiset perusasiat, jotka täytyy osata joka tapauksessa, jos haluaa olla itse ohjaksissa sen suhteen, mitä tietokone tekee. Mille muille lisälaitteille lEEt/OS:stä löytyy tukea. En pidä USB:tä kovin permacomputing-ystävällisenä konseptina ja tietoturvankin kannalta se on monella tavalla arveluttava, kun mikä tahansa USB-liittimeen kytketty laite voi esittää olevansa näppäimistö. 2025.3 20. Graafiseen moniajokäyttöliittymään pitäisi tehdä sivutustiedostojen tuki ja tavukoodia varten pitäisi kirjoittaa oma kääntäjä. Käyttöjärjestelmän tapauksessa se luonnollisesti tarkoitti sitä, että käyttöjärjestelmän on toimittava sekä uusimmilla mahdollisilla että vanhimmilla mahdollisilla tietokoneilla. – BIOSin idea taas on, että se tarjoaa ajonaikaiset palvelut perusasioita, kuten levyltä lukua, levylle kirjoittamista, näppäimistösyötteen lukua ja näytölle kirjoittamista varten, jolloin käyttöjärjestelmässä ei tarvitse olla näitä asioita varten erikseen ajurikoodia. – Nykyisellään lEEt/OSissa ei ole CD-asemien lisäksi varsinaisia laiteajureita oikein muille kuin hiirille, sarjaporteille ja rinnakkaisporteille. – Olen konseptin tasolla kaavaillut lEEt/OS-tietokonetta, josta olisi pöytäkoneja läppäriversiot. – Tavukoodi säilyttää asemansa, koska muistinsuojaus 8086:lla ei ole mahdollista ilman sitä. Valitettavan moni ohjelmistokehittäjä nykyään tahallaan rikkoo yhteensopivuuden vanhojen tietokoneiden kanssa, vaikka niin tekemällä ei saavuteta minkäänlaista lisäarvoa, vaan ainoastaan menetetään paljon. Se mahdollistaa oman käyttöjärjestelmien tekemisen varsin matalalla kynnyksellä niin, ettei sen käyttökelpoisena pitäminen vaadi jatkuvaa ajurien kirjoittelua uusille laitteille. lua. Muussa tapauksessa tietokonetta – ja usein sen välityksellä myös tietokoneen käyttäjää – hallitsee joku muu. Tuleeko tavukoodi säilyttämään merkittävän asemansa käyttöjärjestelmässä. Läppäriversio saisi käyttösähkönsä näytön yhteydessä olevasta aurinkopaneelista samaan tapaan kuin monet taskulaskimet. USB-porttien tukea ei ole. Lähtökohtaisesti USB:tä ei pitäisi oikeastaan käyttää juuri mihinkään. Suurin osa UEFI-toteutuksista ei tue jälkimmäistäkään. Mitkä ovat tärkeimpiä tulevan kehityksen kohteita lEEt/ OS -projektissa. Miksi haluat tukea tietokoneita joiden kaupallinen elinikä ja virallinen tuki on jo päättynyt vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Kun nykykoneissa näppäimistötkin ovat valitettavan usein kiinni USB-liittimessä, niin jo sellainen perusasia kuin näppäimistöltä näppäinpainallusten lukeminen vaatii kokonaisen USB-pinon implementointia, mikä olisi jo itsessään valtava työ – puhumattakaan siitä, mitä kaikkien levyohjainten ja näytönohjainten tukeminen vaatisi. Tavukoodia varten voi myös kirjoittaa emulaattorin mille tahansa toiselle käyttöjärjestelmälle ja ajaa lEEt/OSin ohjelmia siinä. UEFI ei myöskään tarjoa käyttöjärjestelmälle minkäänlaisia ajonaikaisia palveluja, vaan UEFIn kautta boottaavassa käyttöjärjestelmässä on oltava erikseen ajurit kaikille mahdollisille laitteille, joita tietokoneesta löytyy tai saattaa löytyä – siis kaikille levyohjaimille, näytönohjaimille, näppäimistöille jne. Tukeeko lEEt/OS USB-portteja. Mainitsit jo CD-aseman ajurit. Työpöydän design edustanee jonkinlaista savolaista brutalismia. Ennen tätä nykyistä UEFI-pöhinää käytännössä kaikissa tietokoneissa, myös muissa kuin IBM PC -yhteensopivissa, oli jonkinlainen BIOSin kaltainen rajapinta ROM-piirillä. Nykyisellään sellaisen tietokoneen toteuttaminen näyttää epätodennäköiseltä, mutta käyttöjärjestelmän on tarkoitus olla sen verran kevyt, että nykyaikaisilla viivanleveyksillä tehtynä niinkin pienivirtainen tietokone pystyisi sitä ajamaan