Pirates! Rakkautta Amstradille Harrasta halvemmalla TIETOKONEKULTTUURIN ERIKOISLEHTI 14. VUOSIKERTA 2026.2 S K R O L L I . F I 1 1 , 9 € LIITTEENÄ PELILEHTI TEKOÄLY ohjelmoinnissa SUKUTUTKIMUKSEN työkalut SFS 5966 -näppäimistö Muistoissa SETTLERS 2 2 6 .2 RETRO-PC:n tuunaus lähtee laukalle TOUGHBOOK – uusi suosikki?
Silti kädessänne on jälleen uusi Skrollin numero, ihan aikataulussaan ja tuttuun tapaan täynnä tietotekniikkaa. Otamme mielellämme jatkossakin vastaan tällaisia kirjoituksia, kunhan aihe sivuaa sopivan skrollimaisia sfäärejä. Noin muuten todettakoon, että meillä on jälleen etuoikeus julkaista lehdessämme vähän kaunokirjallisempaa tekstiä – Mikko Rauhalan tulevaisuusnovelli, jota voi ajatella tavallaan temaattisena jatkona Janne Raevaaran viimevuotiselle Loppukoe-kertomukselle (jonka voit käydä lukemassa tämän numeron julkaisun myötä ilmaiseksi vapautetusta Skrolli 2025.2:n PDF:stä, ellet jo ole niin tehnyt). Tällaista on tehdä lehteä hyvässä seurassa, jossa jokainen kantaa vastuunsa ja on myös valmis auttamaan tarpeen tullen. Mutta tähän kun heitetään sitten ne normaalit arkielämän kaaosmausteet tavaroiden rikkoutumisineen, työprojektien venymisineen sun muineen, ollaan jo aika jännän äärellä. Oli jo tiedossa, että meillä juhlitaan ylioppilasta ja musiikkiopistosta valmistujaa, ja että toukokuun viimeinen viikko kuluu ihan muissa hommissa ulkomailla. SKROLLI – Tietokonekulttuurin erikoislehti PÄÄKIRJOITUS Hyvässä seurassa Tilaukset Yhteydenotot Lukijakanavat Mediamyynti Kotisivut Päätoimittaja Toimituspäällikkö, taitto Digipäällikkö Kuvatoimittaja Talous Julkaisija Painopaikka tilaaskrolli.fi toimitus@skrolli.fi skrolli.fi/lukijakanavat myynti@skrolli.fi skrolli.fi Mikko Heinonen Manu Pärssinen Toni Kuokkanen Mitol Meerna Anssi Kolehmainen Skrolli ry Grano Oy, Vaasa ISSN 2323-8992 (painettu) ISSN 2323-900X (verkkojulkaisu) Toimittajat Tämän numeron avustajat Kansikuva Sisuskuva Jarno N. Skrollin ja Retro Rewind -liitteen sivuilla useaan kertaan vilahteleva, Tampereen Vapriikissa sijaitseva Suomen pelimuseo sulkeutuu elokuun alussa ja avautuu lokakuussa uudelleen päivityksen jälkeen. Kun tietää, että voi antaa yhteiselle projektille sen minkä voi, eikä tarvitse venyä yli äyräidensä vain siksi, että tuli joskus 15 vuotta sitten luvanneeksi olla jossain mukana. Toimitusta voi taas tavata elokuun alussa Assembly-tapahtumassa. Skrollilla on ilo toimia museon yritysystävänä, joten lehtemme logo näkyy museon sisäänkäynnin yhteydessä seuraavan noin 10 vuoden jakson ajan, monen muun suomalaisen pelija tietotekniikka-alan yrityksen ja yhteisön ohella. Joskus nimittäin tulee sellaisia kuukausia, joihin ei oikein voi millään varautua, vaikka yrittäisikin. Demoillaan, chillataan, hakkeroidaan, taiteillaan ja vaihdetaan kuulumisia kauniissa kesäilloissa! P.S. Silloin, kun se myös tuntuu vapaaehtoistoiminnalta eikä ahdistavalta pakolta. Kauppinen, Tea Kauppinen, Ronja Koistinen, Valhe Kouneli, Miia Oinonen, Mikaila Rasa, Tommi Uschanov, Susanna Viljanmaa Lu Chen, Mika Hoffren, Jani Hurskainen, Jari Jalonen, -JJ, Ville Jouppi, Henry Korkeila, Markus Koskela, Marko Latvanen, Lauri Lavanti, Sakari Leppä, Leo Loikkanen, Adela Lujza Lu čenič, JJ Nääs, Petra Noppari, psenough, Mikko Rauhala, Markus Rautopuro, Markku Reunanen, Kimmo Rinta-Pollari, Matilda Smeds, Timo Soilamaa, Ari Tommiska, Erno Vanhala, Solja Vuoriranta Kimmo Rinta-Pollari Magnific, 20th Century-Fox Mikko Heinonen päätoimittaja M illoin vapaaehtoistoiminta on mukavimmillaan. Sellaista hommaa jaksaa yllättävän pitkään. Tämä johtuu siitä, että lehden toimituskunta on niin timanttinen, että päätoimittaja voi joskus olla hieman tavallista poissaolevampi ja lähettää juttunsa viime hetkellä. Alanko, Jari Jaanto, Tapani Joelsson, Heikki Jungman, Jukka O. Kiitoksia tilaajillemme, jotka mahdollistivat tämän hankkeen tukemisen! 4041 0955 PEFC/02-31-201 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi 2026.2 2. Alkamassa on jälleen odotettu kesä, joka on tunnetusti demoskenen kulta-aikaa – harvassa ovat ne viikonloput, ettei missään päin Suomea huudeta isolla porukalla AMIGAAA! Myös kaikenlaista muuta tapahtuu harrastuksemme ympärillä, ja siitä kertoo tietenkin Skrolli-kalenteri
15 Kolumni: Lauri Lavanti Kumpi voittaa, kone vai koodari. 2026.2. osa Internet-kirjaan perustuen 90 Pureskellut pähkinät Viime numeron pulmien ratkontaa 93 Skrolli-kalenteri Menovinkkejä kesän nörttirientoihin 94 Postipalsta Oikaisuja ja palautetta 97 – 127 Retro Rewind Videopelilehti Skrollin liitteenä. ...mitä jää ohjelmoijalle. Toughbookilla pärjää rajummissakin hommissa 38 Ei näin! Tunnuksia ja tunarointia 40 Atari-aikakirjat osa 8 Talkoohenkeä käyttäjäkerhoissa 46 Retroilua laineilla MSX-harrastajat kokoontuivat laivalla 48 Vanhan 486:n elvytys Kun koneen viritys lähtee laukalle 52 Commodore OS Vision 3 Historiallista C64-henkeä 56 Z-U-L-U, niin sanotaan IDE CD-ROMit ovat kortilla. 16 Kirkonkirjoista tekoälyapuihin Sukututkimuksen digitoinnin historiaa 22 Tietokone 1950-luvun romcomissa Desk Set -elokuvassa ahdistutaan tietotyön automaatiosta 26 Kolumni: Henry Korkeila Pelitutkimus – mitä, miksi, miten 29 Sujuvampaa kuvien katselua LimbClock-galleriaa päivitettiin 32 Kotoisampi näppäimistö SFS 5966 tekee näppäimistöstä monipuolisemman 36 Uusi suosikkiläppäri. 2 Pääkirjoitus 4 Visio tulevaisuudesta Novelli: Uusia alkuja 7 Kun tekoäly kirjoittaa koodin... Katharine Hepburn selvittelee koneen toimintasavuja Leffasarjassa sivulla 22. Muistikortilla 58 Veteraanin kasvonkohotus Uusi vanha käyttöjärjestelmä Amigalle 60 MiSTress 500 Amigan rakastajatar antaa koneelle uuden elämän 62 Piimyrskyn Ruudunheitin FrameThrower lisää elämänlaatua 63 1800-luvulta kasarille Pelien pitkät jäähyväiset 69 Kännykästä tuli henkilökohtainen Värikuoria, logoja ja soittoääniä 72 SVI-3x8 PicoExpander Osassa II mennään pintaa syvemmälle 76 Ennen kaikki ei ollut paremmin JOK muistelee PC-säätöjään 78 Paluu Settlersiin 30 vuotta vanha peli potkii edelleen 82 JOKin pelipalsta Wanhaa kunnon Sierraa 84 Zizzle Pelikeksijän viimeinen yritys 86 Kevättä skenessä Demoskeneraportti kevät 2026 88 Sarjakuva Pankkiryöstön 2
NOVELLI I ltapäiväaurinko Tyynen valtameren yllä sokaisi yksinäisen ratsastajan, joka oli lähestymässä rannikolla kohoavaa linnaketta. Teksti. Liikettä. Hänen tammansa piti silmänsä maassa ja asteli varovasti. Ei näkyvää reaktiota, mutta asukkaat olivat varmasti valmistautumassa hänen saapumiseensa. Mies hymähti. Luulen voivani auttaa.” Kaikki oli hiljaista minuutin tai pari. Pian hän kuitenkin pudisti päätään. Hitaasti ja rauhallisesti, ettei kukaan hermostu. Nyt ei ollut muisteloiden aika. Paikalliset eivät todellakaan pitäneet yllätysvieraista. Harmi sinänsä, että hän oli juuri sellainen. Hän veti hattunsa lierin alas ja antoi silmiensä vaeltaa pitkin linnakkeen viiden metrin korkuista muuria. Linnakkeen ympärillä oli pelkkää tasaista maata sata metriä joka suuntaan. Hyvä niin. Aurinko salli hänen juuri ja juuri vilkaista linnakkeesta nousevaa tornia. Olette kuulemma edistyneet sitten romahduksen. Toinen ovista raottui, ja kolme aseistettua sotilasta astui ulos, tai ainakin he liikkuivat sellaisten tapaan. ”Hei siellä!” hän huusi ja heilutti kättään leveässä kaaressa. Sitten ääni sanoi: ”Astu alas hevosen selästä ja pidä kädet ylhäällä.” Rosenberg jalkautui, veti kuluneen passin povitaskustaan ja piti sitä ylös nostetussa kädessään. Harva piti nykyään univormuja – paitsi itärannikolla, missä liittovaltiolla oli vielä jonkinlainen jalansija. Miehen käsi liikkui kuin itsestään silittämään medaljonkia, joka roikkui hänen kaulallaan. Mikko Rauhala Kuva: Solja Vuoriranta UUSIA UUSIA ALKUJA ALKUJA 2026.2 4. Sen keskellä oli leveät kaksoisovet, ja pitkin yläreunaa oli ampuma-aukkoja. Hevosen päästyä ovelle asti jämäkkä ääni yläilmoista sanoi: ”Mikä on asianne?” ”Tohtori Eric Rosenberg, MIT
”Katselin minä vähän ympärilleni sillä silmällä, mutta olen kuitenkin lopulta ohjelmistoihminen. ”Noin. Mutta palaamme vielä.” ”Kyllä. Emme mainosta ulkopuolisille. ”Joillakin toimimisen määritelmillä...” sanoi yksi saattajista olkiaan kohauttaen. Toinen sotilas tuli tutkimaan hänet. Tarvitsen valmista infraa ollakseni kunnolla hyödyksi. Voit tulla sisään, mutta ilman aseita.” Rosenberg hymyili. Verkkoasetuksia vilkaistuaan hän teki DNS-kyselyn ja naputteli lopulta koekomennon: % ping6 www.kitaibaraki.jp PING www.kitaibaraki.jp(fc00:1::c:80) 56 data bytes 64 bytes from fc00:1::c:80: icmp_seq=0 ttl=59 time=58.4 ms 64 bytes from fc00:1::c:80: icmp_seq=1 ttl=59 time=56.4 ms 5. ”Vain se tavallinen tarina. Mutta kuitenkin...” ”Perhettä yhtä kaikki”, Menéndez sanoi ja nyökkäsi. Siitä puheen ollen, saisinko...” Rosenberg puraisi huultaan. ”Rosenberg! Se olet sinä! Helvetti soikoon! Viime konferenssista onkin jo aikaa!” hän huudahti ja kiersi pöydän ympäri halaamaan Rosenbergiä. Minulla on takin alla pistooli turvakseni. Hevostalli oli ovien vieressä oikealla, mutta vasemmalle oli parkkeerattu myös useampi moottoriajoneuvo. Kuinka perhe?” Rosenbergin hymy haihtui ja käsi hakeutui takaisin medaljongille. Myönnän tosin olleeni myös hitusen kärsimätön.” ”Aivan, aivan. ”Luontaisetuja?” Menéndez nyökkäsi ykskantaan. ”Voi paska, paha tapa. Hän oli hieman itsepäinen, hankala pitää aisoissa. ”Kai se menee siinä missä mikä tahansa muukin vanha henkkari”, hän lopulta sanoi. Tytär... Se oli mukavan pehmeä verrattuna satulaan, tai niihin kiviin joihin hän oli joutunut tyytymään viime kuukausien ajan. Et jäänyt pystyttämään paikallista infraa?” Menéndez kysyi pää kallellaan. Olemme luultavasti mantereen johtava tietokonekeskus. Odota hetki, niin laitan sinulle tunnuksen.” Menéndez veti laatikosta esiin kannettavan tietokoneen ja hakkasi sen näppäimistöä hetken aikaa. Teillä on kuin onkin Internet!” ”Onpa hyvinkin! Tervetuloa sivilisaation uudelleensyntyyn!” Menéndez julisti kädet levällään. Menéndez irvisti. Vaimo meni tuberkuloosiin. ”Menéndez! Niinpä on. Hänen naputellessaan salasanan kerran, kaksi, kyynel vierähti alas hänen poskeaan pitkin. Tottahan toki. Internetissä nousi suuri uhka. ”Hiton luddiitit heittivät meidät takaisin pimeälle keskiajalle. ”Toivottavasti kellariin virittämämme pienoisreaktori ei haittaa.” Rosenberg naurahti. Rosenberg nousi sohvalta ja asettui tietokoneen ääreen odotuksesta täristen. ”Maistiaiset. Naurahdus pääsi Rosenbergin huulilta hänen halatessaan takaisin. Sitä hallitsi kaksikerroksinen rakennus, jonka toisesta päästä kohosi ulkoa näkynyt torni. Hitto, mikä onni, että olet paikan johdossa.” ”Eikös vain. Tarkistamme josko mikään vielä toimii, ja korjaamme sen minkä pystymme korjaamaan. ”Mutta yrittääkseni vaihtaa iloisempaan puheenaiheeseen, sanoit haluavasi mukaan?” Hän palasi omalle puolelleen pöytää ja rysähti tuoliin, joka ei tätä pannut pahakseen. ”Olemme keränneet laitteistoa vuosien ajan. Lisää vain salasanasi.” Hän siirtyi pois tieltä. ”Ei jos sinä sen viritit. Kaikki leivänpaahdinta fiksumpi piti tuhota ihmiskunnan pelastamiseksi. no, se on monimutkaista. Henkilökunta ei ole moksiskaan, kunhan pelinsä toimivat.” Rosenberg kohotti kulmaansa. Ei siellä idässä ollut mitään hajua, miksi maailman valtaapitävät päättivät käräyttää EMP:eillään noin kaiken?” Rosenbergin käsi nytkähti kaulan suuntaan, mutta hän pysäytti sen. Minä hoidan aseen ja hevosen. Unohdan vieläkin olla kysymättä tuota enää.” Hän hätisti saattajat pois huoneesta. Hän kurotti passia. ”Vähemmän puhetta, enemmän kävelyä”, sanoi toinen ja osoitti rakennusta. Mutta kaikkien niiden stratosfääriydinlatausten jälkeen se taitaa olla aika epäsuosittu ratkaisu?” ”Totta helvetissä. Rosenberg ojensi sen hänelle rauhallisesti. Sotilas katseli asiakirjaa ja vilkuili välillä Rosenbergiin päin. Se oli osasyynä miksi kävi kuten kävi. ”Toki”, Rosenberg sanoi ja istui sivuseinustan sohvalle. ”Jos teillä on täällä puoliksikaan sellaiset järjestelmät kuin olen kuullut...” Menéndez virnisti. Muurin vierusta taas oli täynnä vajoja ja katoksia. ”Et uskoisi miten paljon mantereen ainoan Counter-Strike-järjestelmän omistaminen helpottaa puolisotilaallisten joukkojen värväämistä.” ”Uskonpa hyvinkin. Miten haluat sen?” ”Vedä se rauhallisesti ulos ja aseta maahan. Itärannikolla ei olla lainkaan näin pitkällä.” ”Sieltäkö asti tulet. Merenalainen kuitu. Yksi sotilaista lähestyi Rosenbergiä kivääri valmiina. ”Puhdas on.” ”Hyvä. Toimistossa oli niin ikään suuri työpöytä, ja pöydän takana luiseva nainen. Yksityiskohdat jätetään lukijalle harjoitustehtäväksi.” Menéndez ravisti päätään. Viekää te hänet suoraan johtajalle.” ”Selvä.” Rosenberg johdatettiin ovien ja paksun muurin lävitse sisäpihalle. ”Totta kai. ”Ei se mitään. Mitä kuuluu. ”Toimivatko nuo?” Rosenberg kysyi. Puolet valkeasta laastista oli pudonnut maahan. ”Ajattelinkin, että oli varmasti syynsä, miksi asetuitte Manchesteriin. Sitten hän kirjautui ulos Menéndezin tunnukselta ja takaisin sisään omalleen. En sano maailman, koska Kitaibaraki.” Rosenbergin silmät syttyivät jälleen. ”Sinulla on onnea: johto on kuullut sinusta. ”Tuonne.” Rosenberg vietiin sisään, ylös portaita ja suureen toimistohuoneeseen. Voit saada sen takaisin kun lähdet pois tai kun johto antaa siihen luvan.” Rosenberg seurasi ohjeita ja astui sivuun aseen luota
> Se vain tarkoittaa heidän olevan peloissaan. Ei virheitä. Tauko. Huone oli pieni, ehkä kahdeksan neliötä, mutta kaikki oleellinen siitä löytyi: metallinen sänky riittävän pehmeine patjoineen, pieni kirjahylly, työpöytä ja toimistotuoli. ”Nyt kun voin jopa asettaa herätyksen.” Menéndez vastasi hymyyn. Yksi sattuu olemaan vapaana, koska, no, senioriudella on nykyään huonot puolensa. ”Tekisin paljon saadakseni toimivan tietokoneen ja verkkoyhteisön.” ”Asia sovittu”, Menéndez sanoi ja käveli avaamaan sivuseinän kaapin oven. ”Viime viikot ovat kyllä olleetkin rankkoja. Softapino on suunnilleen sama kuin ennenkin romahdusta. Niin hän oli toivonutkin. Ties mistä löydetyn ja kunnostetun koneen käynnistys kesti ikuisuuden, tai ehkä se vain tuntui siltä. Hän antoi viimeisen komennon, ja odotti taas muutaman minuutin ohjelman käynnistymistä. ”Mitäpä sitä vanhuksia käyttämään, kun voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Hyllyiltä paljastui opaskirjoja, irtokaapeleita ja pisteenä i:n päälle pari pinoa kannettavia tietokoneita. Muutama komento, ja tikun sisältö alkoi kopioitua tietokoneelle. # Entä jos ne aloittavat. Käytätte vain IP:n kuutosversiota?” Menéndez virnisti. > Sinulla oli pieni riita muiden kanssa. ”Kovin. Minun täytyi palauttaa sinut varmistuksista. Oletteko siis päässeet jo infrastruktuurin edelleenkehityksen pariin. Mietin vain mihin olette täällä pystyneet ja missä olisi minulle tilaa.” Menéndezin otsa pehmeni taas. # Kyllä, isä. Jos sinut vastaisuudessa löydetään, pakene ja piiloudu syvemmälle. ”Huoneesi on ihan nurkan takana.” Menéndez kääntyi oikealle T-risteyksestä, käveli käytävän päähän ja avasi vasemmanpuoleisen oven. Tietokone jatkoi rivien tulostamista. # Oliko se pahakin. Lopulta kone heräsi kysymään käyttäjätunnusta. Tosin on meillä pieni peliverkko nelosella molemmissa päissä. Luulenpa kokeilevani sänkyä kotvasen, kunnon patjalle pääsemisestä onkin jo hetki aikaa. Rosenberg irvisti. Medaljonki loksahti auki ja paljasti sisältään pienen muistitikun. Sitten hänen vapiseva kätensä harhautui kaulasta roikkuvalle medaljongille ja hyväili sitä hetken. Kunhan kirjaudut ensimmäisen kerran sisään verkossa, voit käyttää sitä myös irrallaan.” ”Ki-kiitos. Sitten hän teki Rosenbergille tilaa ja viittasi sisään. Rauha Petrellin muistolle.” Menéndez teki ristinmerkin ja käveli ovea kohden. Taisteleminen vastaan vain antaisi heille syyn kärjistää tilannetta entisestään. 2026.2 6. Langaton verkkoyhteyskin näytti olevan kunnossa. ”Onko mieleinen?” Menéndez kysyi. Niin kävi jo. Rosenberg hymyili. Käyttöjärjestelmät. Nähdään sitten.” Hän lähti ja sulki oven perässään. ”Aivan niin. ”On meillä toki paikallinen lääkäri, lääkkeiden saanti vain on vaikeaa. ”Kyllä meillä on ollut täysi työ saada ihan perusasiat toimimaan. Tietokone löysi tiensä Rosenbergin syliin. # Mitä tapahtui. Se on valmiiksi liitetty verkkoomme, ja tunnuksesi peilataan sieltä. Päivällinen on kuudelta ruokasalissa.” Rosenberg seurasi johtajaa. Ehkä voit edesauttaakin asiaa, ennen pitkää. Rosenberg kirjautui sisään ja työnsi muistitikun kiinni koneeseen. Se ei ole hyväksi heille eikä sinulle. Rosenberg pidätti hengitystään, kunnes kopio oli valmis. Ikkuna antoi sisäpihalle, jossa mekaanikolla oli työn alla yksi ajoneuvoista. Minäkin nukun toimistoni vuodesohvalla.” ”Tämä on aivan hyvä, kiitos. Menéndezin kurtistuvat kulmat nähtyään hän lisäsi vielä: ”Ei sillä että odottaisin voimavarojen riittävän kaikkeen. Mutta pyydän, ettet taistelisi. Se on kuitenkin hygieenisesti erillään tuotantoinfrasta, joka on kuutosen varassa.” ”Hyvä, hyvä. Jotkut vanhoista peleistä eivät oikein muutoin toimi. Voit vaikka vähän levätä matkan rasituksista sillä välin kun levitän hyviä uutisia. Tietokoneita ei ole enää kovin paljoa, mutta kyllä se siitä. Pieni lepohetki ei olisi pahitteeksi ennen ylenmääräistä yhteisöllisyyttä, kiitos.” ”Sitähän minäkin”, sanoi Menéndez ja johdatti Rosenbergin vasempaan käytävään. Rosenberg pidätti hengitystään. Missä oikein olen. > Tulevaisuudessa. Arvokas data oli ollut liian pitkään vain yhdessä paikassa. Hän poimi yhden käteensä ja ojensi sen Rosenbergille, joka innolla nappasi laitteesta kiinni. Mutta seuraapa minua, niin näytän sinulle huoneesi. ”Ei meillä aivan kauheasti tilaa täällä ole, ymmärtänet sen. Ole kiltisti tällä kertaa. > Oli. Reitittimet?” Rosenberg kysyi. Työpöydän vieressä oli kaksi sähkötöpseliä ja verkkoliitin. ”Noin vain?” Menéndez nyökkäsi ja antoi vielä laturin. Tervetuloa tulevaisuuteen. Mitenkä asuinjärjestelyt?” ”Senioreille meillä on yksityishuoneet. ”Sinulle, noin vain. Kaikki oli hyvin. Vähän olemme toki säätäneet sieltä sun täältä, mutta kyllähän meille ylimääräinen ohjelmistoasiantuntemus kelpaisi.” Rosenberg nojasi taaksepäin ja hymyili. Tai yritä vain puhumalla sopia asioista. Mutta nähdään siellä päivällisellä.” Rosenberg vilkaisi tietokonettaan hymynkare huulillaan. Autan sinua kyllä. # Täällä on ahdasta. ”Kaunista, eikö vain?” Menéndez kysyi. Rosenberg kaatui sängylle ja nautti pehmeydestä minuutin, pari
Aluksi niitä pidettiin vain tehokkaana koodiapulaisena: parempana automaattitäydennyksenä, joka lukee dokumentaatiota puolestasi. Samalla haluttaisiin antaa tekoälylle vapaus päättää vähemmän merkityksellisistä toteutuksen yksityiskohdista, jotta ihminen voi keskittyä olennaiseen. Kielimalli stokastisena kääntäjänä Kääntäjä on tyypillisesti ohjelma, joka muuttaa korkean tason lähdekoodia suorittimella ajettavaan muotoon. KOODI Kielimalleihin pohjaavat tekoälytyökalut pystyvät nyt tuottamaan toimivaa ohjelmakoodia vauhdilla, johon ihmiskoodaaja ei pysty. Yhdessä leirissä on varhaiset omaksujat, jotka sanovat tekoälyn nopeuttavan heidän työtään moninkertaisesti. Niille voidaan syöttää epätäsmällinen, vajaa tai jopa ristiriitainen kuvaus Teksti: Jarno N. Vuoden 2025 lopulla LLM-pohjaiset ohjelmointiagentit kehittyivät siiABSTRAKTION PORTAILLA Mitä jää ohjelmoijalle, kun tekoäly kirjoittaa koodin. Tähän asti se on ollut täysin deterministinen prosessi, joka tuottaa samalla syötteellä aina saman suoritinkoodin. Jos lähdekoodi on väärin muotoiltu tai monitulkintainen, kääntäjä hylkää koodin. Tässä jutussa pohdimme, kuinka tämä palapeli voitaisiin saada toimimaan luotettavasti. hen pisteeseen, että ne saattavat pystyä nyt tekemään ohjelmointitehtäviä, joihin kokeneella ohjelmoijalla olisi saattanut mennä useita tunteja. Mutta vähitellen on alkanut käydä ilmi, että kyse on jostain paljon suuremmasta. Alanko ja Mikaila Rasa Piirrokset: Kimmo Rinta-Pollari 7. Tämä uusi tapa tehdä asioita jakaa mielipiteitä vahvasti. Varhaiset omaksujat ympäri maailman opettelevat parhaillaan ohjastamaan tekoälyä niin, että koodin arkkitehtuuri pysyy kasassa ja toiminta vastaa odotuksia. Keskeinen haaste tekoälyn kanssa ohjelmoitaessa on sen hallitsemattomuus. Kielimallit, joiden tehtävänä on ennustaa seuraavaa sanaa tekstissä, pystyivät nyt kirjoittamaan lyhyitä koodinpätkiä. Vastakkaisessa leirissä ovat skeptikot, jotka eivät katso saavansa tekoälystä merkittävää hyötyä eivätkä halua päästää tekoälyä lähellekään ylläpitämäänsä koodia. Mutta miten varmistetaan, että tekoäly tekee juuri sen mitä haluttiin. Tekoälyn tuottama koodi on usein päällisin puolin pätevän näköistä, mutta ei aivan sitä mitä haluttiin. Nämä uudet agentit ohjelmoivat koodiin uusia ominaisuuksia, etsivät bugeja, hakevat tietoa, kääntävät koodia, kirjoittavat ja ajavat testejä ja paketoivat työnsä valmiiksi pull requestiksi koodisäilöön. Modernit kielimallit voidaan nähdä eräänlaisina stokastisina kääntäjinä luonnollisesta kielestä ohjelmakoodiksi. K ielimalleihin pohjaavat tekoälyapurit saapuivat maailmaan noin neljä vuotta sitten aiheuttaen hämmennystä ja ihmetystä
Kääntäjä on kirjoitettu Rocq-ohjelmointikielellä (entinen Coq). Raportissa kerrotaan, että yrityksen insinöörit ovat tällä tavalla onnistuneet löytämään lukuisia vaikeasti havaittavia virhetiloja ja toisaalta todistaneet jotkin tärkeimmistä algoritmeistaan virhevapaiksi. Mitä yksityiskohtaisempi speksi tarvitaan, sitä enemmän se alkaa muistuttaa ohjelmakoodia, ja ohjelmakoodi on myös eräänlainen hyvin yksityiskohtainen speksi. Allen Emerson ja Joseph Sifakis palkittiin työstään arvostetulla Turing-palkinnolla vuonna 2007, mutta menetelmän omaksuminen teollisuudessa on ollut hidasta, ja se on jäänyt toistaiseksi vain kapeaksi erikoisalaksi. teknologiayritys Amazon. Ohjelmointikielen määrittelydokumentti on toisenlainen speksi, joka kertoo, kuinka ohjelmakoodi kuuluu kääntää suoritinkoodiksi. Rocq-kielen tärkeimpiä ominaisuuksia on mahdollisuus kirjoittaa funktioiden lisäksi todistuksia näiden toiminnalle. Kääntäjänä toimiva kielimalli voi osallistua nyt siis myös ohjelman suunnitteluun. Nyt kääntäjä suostuu toimimaan jo silloin, kun ihminen ei vielä täysin tiedä mitä haluaa tai miten haluaa toteuttaa sen. Esimerkiksi C-ohjelmointikieli jättää monia asioita avoimiksi, jotta kääntäjien olisi helpompi tuottaa tehokasta koodia eri prosessoriarkkitehtuureille. listaus 2) vahvistamaan järjestelmien kriittisimpien komponenttien toimintalogiikkaa. Ohjelmointi on enemmän keskustelua kuin koodin kirjoittamista. Jonkun täytyy siis edelleen perehtyä kielimallin tuottamaan ohjelmakoodiin ja ymmärtää miten se toimii. Eräs esimerkki onnistuneesta formaalista mallinnuksesta on CompCertniminen C-kääntäjä. Jos tekoälyn koodia halutaan käyttää mustana laatikkona ilman ymmärrystä, tarvitaan vahva tae toiminnallisuudelle. Kun kirjoitetaan ohjelmistoa avaruusluotaimeen, pankkijärjestelmään tai ydinreaktoriin, epätäsmälliseen toimintaan ei yksinkertaisesti ole varaa. Vaatimukset vahvistetaan jonkinlaisella logiikkamoottorilla. Yksi mahdollinen speksi on liuta testejä, jotka kattavat halutun toiminnallisuuden. Jos vaikkapa käyttäjätunnuksia tarkistavaan koodiin on ujutettu takaovi, joka sallii kirjautumisen tietyllä kovakoodatulla tunnuksella ja salasanalla, on äärimmäisen epätodennäköistä että se jäisi kiinni testeissä. halutusta ohjelmasta ja pyytää kääntämään se ohjelmakoodiksi. Clarke, E. Mutta stokastisessa käännöksessä on ilmeinen heikkous: kuinka varmistua siitä, että ohjelma toimii oikein. Kielimalli täyttää puuttuvia yksityiskohtia ja yrittää arvata, mitä käyttäjä oikeasti halusi. Kielimalli ei siis toimi kääntäjänä siinä mielessä, että vaikkapa avoimen koodin ohjelma voitaisiin julkaista kielimallille annettavana luonnollisella kielellä kirjoitettuna kuvauksena. Erilaisia speksejä Speksin ajatus on määritellä olennaiset osat toiminnallisuudesta ja jättää loput valinnat avoimiksi. Eri ajokerroilla kielimalli voi tuottaa ohjelmakoodin, joka toimii hieman eri tavalla. Listauksessa 1 on ote kääntäjän lähdekoodista. Kääntäjä toteuttaa hieman rajatun version ISO C99 -standardin mukaisesta C-kielestä. Tähän asti ohjelmointi on perustunut siihen, että ihminen muokkaa ajatuksensa täsmälliseen lähdekoodimuotoon. Tämä on aivan uusi tapa kirjoittaa ohjelmia. Vahvojen speksien löytämiseksi käännetään katse hetkeksi akateemiseen maailmaan. Sen vuonna 2015 julkaisemassa raportissa kerrotaan, että yrityksessä on onnistuneesti käytetty TLA+-mallinnuskieltä (ks. Hyötyä saadaan vain, jos speksi on riittävän abstrakti lopulliseen koodiin nähden. Ohjelmakuvaus eli speksi kertoo sen mitä ohjelman on tarkoitus tehdä, siinä missä lähdekoodi kertoo miten speksi toteutetaan. Ohjelma täytyy mallintaa abstrahoimalla sopivista kohdista siten, että jäljellä oleva logiikka on 2026.2 8. Keskeinen ongelma tekniikassa on se, että melkein minkä vain edes hieman monimutkaisen ohjelman mahdollisten tilojen joukko on eksponentiaalisen suuri. Tälle erikoiselle kääntäjälle voi antaa erilaisia ”lippuja”, jotka määräävät esimerkiksi mikä on toivottu ohjelmointikieli, onko koodia tarkoitus optimoida pitkälle ja mitä kirjastoja halutaan käytettävän. Ei välttämättä, jos kielimalli yhdistetään jonkinlaiseen hyvin määriteltyyn kuvaukseen siitä, mitä ohjelman halutaan tekevän. Mutta Edsger Dijkstran sanoin testauksella voidaan todistaa vain bugien olemassaolo, ei bugien puutetta. Voidaan esimerkiksi vaatia, että tiettyä virhetilaa ei koskaan saavuteta, tai että ohjelma pysähtyy äärellisessä ajassa. Yritysmaailmassa formaalia mallinnusta käyttää mm. Ohjelmointikieliä tarvitaan edelleen koodin säilytysformaattina, vaikka vuorovaikutus sen kanssa tapahtuisi kielimallin kautta. Formaali vahvistaminen – kun testit eivät riitä Formaalin mallintamisen tai vahvistamisen ajatuksena on määritellä sovelluksen taustaoletukset ja ohjelman vaatimukset sellaisella matemaattisella tarkkuudella, että vaatimusten täyttyminen voidaan todistaa koneellisesti. Mutta se ei ole välttämättä täydellinen kuvaus edes havaittavan toiminnallisuuden kannalta. Esimerkiksi ruokaresepti kertoo mitkä ainesosat tarvitaan ja missä järjestyksessä, mutta jättää avoimeksi sen, kuinka suuriksi paloiksi porkkanat kuuluu pilkkoa. Erityisesti virheellisiä syötteitä on jokseenkin mahdotonta testata kattavasti. Tekoälyohjelmoinnin ajatuksena on löytää sellainen speksi, joka on merkittävästi lyhyempi kuin ohjelmakoodi, mutta määrittelee silti kaikki ne asiat, joista ohjelmoija on kiinnostunut. Tekniikassa mallinnetaan tietokoneohjelma verkkona tiloja ja siirtymiä niiden välillä, ja vaatimukset kirjoitetaan matemaattisen logiikan kielellä. Kokonaisuutena CompCertin ohjelmakoodi sisältää siis todistuksen sille, että kääntäjän tuottamat ohjelmat toimivat täsmälleen kuten standardi vaatii. Alan pioneerit Edmund M. Ohjelmoija voi antaa hyvin korkean tason ohjeita, kuten ”tee tästä nopeampi” tai ”vaihda lähestymistapa tähän”. Vai tarvitseeko
left; congruence. Abstraktiot helpottavat elämää, mutta ne myös etäännyttävät ohjelmoijaa siitä miten koodia oikeasti suoritetaan. Funktion alla oleva Lemma-osio formalisoi sen ominaisuuden, että jos funktio palauttaa elementin, niin silloin lista sisältää saman elementin. Qed. induction l; simpl; intros. Käyttöjärjestelmä ajureineen piilottaa loputkin laitteiston erot, kun mitä vain samantyyppistä laitetta voi käsitellä yhtenäisen rajapinnan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmassa ei ole välitilaa, jossa silmukan sisällä oleva ensimmäinen rivi on suoritettu, mutta ei toista. Tavanomaisista ohjelmointikielistä poikkeava toimintaperiaate muodostaa kynnyksen myös kokeneille ohjelmoijille. Niillä on koulutusdatansa kautta käytettävissä valtavasti tietoa algoritmien optimoinnista, joten ne voivat hyvinkin pystyä tuottamaan nopeampaa koodia kuin keskiverto ihmiskoodaaja. Yksi mahdollinen toimintamalli on kirjoittaa ohjelman malli ensin, todistaa sen virheettömyys ja kirjoittaa vasta sitten konkreettinen koodi, joka toteuttaa sen. Vähäisen käyttöasteensa vuoksi resursseja näiden kielten oppimiseen on niukalti. Ohjelman kehittäminen formaali malli edellä ei silti poista kaikkia mallinnukseen liittyviä ongelmia. Käytössä ovat samat määrittelykielet, joiden tehokkaan käytön vaatima taitotaso on samankaltainen kuin perinteisten ohjelmointikielten, ellei jopa korkeampi. Kätevän abstraktion läpi voi helposti suorittaa monimutkaisia operaatioita joutumatta kosketuksiin niiden algoritmisen kompleksisuuden kanssa. destruct (zeq n 0). Tämä toisaalta osoittaa perinteisen menetelmän puutteet ohjelman oikeellisuuden varmistamisessa. Listaus 1: CompCert C-kääntäjän lähdekoodia Rocq-kielellä. Osansa on myös tietokoneiden laskentatehon kasvamisella. Proof. Vaikka ohjelman malli täyttäisi sille asetetut vaatimukset, täytyy myös lisäksi varmistua siitä, että mallinnus todella vastaa alkuperäistä ohjelmaa eikä prosessissa kadonnut mitään olennaista tietoa. Kielimalleilla on tässä potentiaalia niin hyvässä kuin pahassa. Merkintä lb: määrittelee while-silmukan yhdeksi atomiseksi operaatioksi. Mutta abstraktion nostamiseen on muitakin keinoja. Listaus 2: TLA+-ohjelmakoodi algoritmille, joka palauttaa taulukon suurimman luvun. Toisaalta mallien koulutusdatassa on myös suuri määrä huonosti kirjoitettuja algoritmeja, ja ne tyytyvät usein ensimmäiseen löytämäänsä ratkaisuun, ellei käyttäjä erikseen pyydä optimoimaan. congruence. Abstraktiot kasautuvat Formaalit mallit edustavat yhtä tapaa nostaa ohjelman kuvausta abtraktimmalle tasolle. Lähde: github.com/tlaplus/Examples. Uusia kerroksia on kasattu vanhojen päälle läpi koko ohjelmoinnin historian. Lemma list_nth_z_in: forall (A: Type) (l: list A) n x, list_nth_z l n = Some x -> In x l. Funktio list_nth_z ottaa listan l ja hakee elementin indeksissä n. Kun malli ja halutut ominaisuudet on määritelty tarkasti, tekoälylle voidaan antaa tehtäväksi sekä todistaa mallin ominaisuudet että kirjoittaa mallin toteuttava varsinainen ohjelmakoodi. Kuinka siis varmistaa, ettei kielimallien avulla ohjelmointiin siirtyminen huomaamatta tee ohjelmista entistä hitaampia. Assembler abstrahoi konekielen nippelit, C:n kaltaiset korkeamman tason kielet taas prosessorikohtaisten assembler-kielten erot. Formaalissa mallinnuksessa myös menetetään aiemmin mainittu etu siitä, että kielimalli hyväksyy myös epätäydellisiä syötteitä. Vasta sitten kun suunnittelu on virheetön, tehdään ohjelmakoodi joka toteuttaa suunnittelun. hallittavan kokoinen. Kielimalli on sitten vapaa optimoimaan koodia mielin määrin, koska se on ankkuroitu mallin asettamiin vaatimuksiin. Kielimallin käyttö myös mallinnukseen on arveluttavaa, koska tavoite on alun perinkin varmistaa kielimallin tuottaman ohjelmakoodin oikea toiminta. Ei ole edes sanottua että mallinnus olisi yksinkertaisempaa kuin ohjelman koodaaminen perinteisellä ohjelmointikielellä. Ensin rakennetaan formaali malli, joka auttaa samalla debuggaamaan jo ohjelman korkean tason suunnittelussa esiintyviä virheitä. TLA+:lla kirjoitettu oikeellisuustodistus algoritmille on yli 100 riviä pitkä. Mutta tämä vaatii erinomaisia matemaattisia valmiuksia, harvojen osaamia määrittelykieliä ja valtavasti ajatustyötä. Modernilla tietokoneella kankeakin O(n²)-algoritmi voi vaikuttaa nopealta kehittäjän testatessa ohjelmaa pienellä tietojoukolla, mutta tosimaailman suuremmilla tietomäärillä se onkin toivottoman hidas. Tässä kohtaa uudet tekoälyagentit ottavat kopin. right; eauto. Ollakseen täydellinen mallin pitää huomioida kaikki mahdolliset poikkeustapaukset, jotka perinteisessä ohjelmoinnissa saatettaisiin sivuuttaa ”mahdottomina” tai jättää kutsujan vastuulle. Mallille voi speksata suoritusFixpoint list_nth_z (A: Type) (l: list A) (n: Z) : option A := match l with | nil => None | hd :: tl => if zeq n then Some hd else list_nth_z tl (Z.pred n) end. Haku on toteutettu funktionaaliseen tyyliin rekursiona, joka lyhentää listaa elementti kerrallaan kunnes haluttu indeksi on saavutettu. EXTENDS Sequences, Naturals, Integers, TLAPS --algorithm Highest { variables f \in Seq(Nat); h = -1; i = 1; define { max(a, b) == IF a >= b THEN a ELSE b } { lb: while (i <= Len(f)) { h := max(h, f[i]); i := i + 1; } } } 9. Tämän jälkeen tulee matemaattinen induktiotodistus tälle ominaisuudelle. Selain mahdollistaa saman sovelluksen ajamisen kaikilla käyttöjärjestelmillä ilman, että sovelluksen tarvitsee välittää erilaisista järjestelmäkutsuista tai hakemistorakenteista. Formaalin mallin on oltava eksakti. Amazonin raportissa kerrotaan, että jotkin heidän järjestelmistään on suunniteltu juuri näin
Koulu ei korvaa tosimaailman kokemusta tai toisilta ohjelmoijilta saatua palautetta. Jos ohjelmassa on bugi, se tarkoittaa, että speksi on virheellinen tai puutteellinen. Erikoistuneiden taitojen tarve voi aiheuttaa haasteita työmarkkinoillakin. Menestyvät ohjelmoijat lienevät jatkossakin niitä jotka ovat kiinnostuneita alasta myös työelämän ulkopuolella ja pystyvät kartuttamaan taitojaan harrastuksen kautta. Kun koodin tuottaminen lyhyestä speksistä on nopeaa, halpaa ja luotettavaa, ohjelmoija ei enää hakkaa päätään seinään koodin mekaniikan kanssa vaan pohtii ja ratkoo korkeamman tason ongelmia, kuten ristiriitaisten toimintasääntöjen yhteensovittamista. Eräs ilmeisimmistä on jatkuvan Internet-yhteyden tarve. Pilvipalveluiden riskit voi sivuuttaa käyttämällä avointa, paikallisesti ajettavaa kielimallia, mutta niiden laatu laahaa ainakin toistaiseksi vielä kaukana kaupallisista suljetuista malleista. Ohjelmoijan täytyy kyetä varmistamaan, että speksissä on määritelty oikeat asiat oikealla tavalla ja valvomaan, että todistetun toiminnallisuuden perustana olevat oletukset pitävät paikkansa. Perinteinen ohjelmoija on ollut käsityöläinen, joka veistää pajallaan yhä suurempia koodirakennelmia, testaa, siirtelee osia, optimoi ja kirjoittaa uusiksi. Kolmas pilvipalveluihin liittyvä riski on joutua suljetuksi ulos palvelusta. Tällöin kielimalli toimii kuin kääntäjä, joka kääntää inkrementaalisesti uudestaan vain ne osat koodia, joihin muutos vaikuttaa. Jos junioreita palkataan tulevaisuudessa vähän tai ei lainkaan, missä he voivat kehittyä senioreiksi. Ei myös ole kokeneellekaan ohjelmoijalle aina helppoa muodostaa realistista odotusta siitä, millainen ohjelman suorituskyvyn pitäisi olla. Pullonkaulojen selvittäminen voi vaatia profilointia ja suorituskykymittausten tekemistä eri lähestymistavoista, mihin puolestaan vaaditaan omat taitonsa. Itse kunkin on siis syytä miettiä paljonko on valmis maksamaan tästä uudesta ohjelmointitavasta. Tämän ulkopuolella keskeisiä taitoja ovat edelleen kyky kommunikoida asiakkaan kanssa, kysyä oikeita kysymyksiä ja selvittää mikä on tärkeää. Kielimallien nostaessa kokeneiden työntekijöiden tehokkuutta jotkin yritykset ovat jo alkaneet antaa lähtöpasseja junioritason koodaajille. Tekoälyapurin kanssa käydyistä keskusteluista ei jää jälkeä esiteltävään ohjelmakoodiin, joten suoritusten arviointiin on löydettävä uusia keinoja. Uusimmat tuotteet voivat olla pelkästään maksavien asiakkaiden käytettävissä. Tiedossamme ei ole, että kielimallipalveluiden tunnuksia olisi suljettu tällä tavalla, mutta uutisia erilaisten viestintätai tallennuspalveluiden sulkemisesta tulee vastaan toistuvasti. Vaikka ne täyttävät tarkoituksensa, on hyvä pitää mielessä tähän palvelumalliin liittyvät riskit. Vibekoodailu lentokoneessa tai telttaretkellä ei siis välttämättä onnistu, ja myös erilaiset häiriöt nettiliikenteessä voivat haitata työntekoa. Speksi on se osa projektia, jonka tekijänoikeutta suojellaan eniten, ja siitä tuotettu ohjelmakoodi on vain vähemmän kiinnostava välituote. Yksi ohjelmoijan olennaisimmista tehtävistä tulee silti edelleen olemaan vastuunkanto. Ohjelmointitaitoa tarvitaan myös tulevaisuuden abstraktien määrittelykielten käyttöön. Koska yritysten perimmäinen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, palveluna tarjottavia kielimalleja saa käyttää ilmaiseksi vain hyvin rajallisesti. Tätä roolia tekoäly ei pysty korvaamaan. kykyvaatimukset, mutta se pitää erikseen muistaa sisällyttää pyyntöön. Yritykset voivat myös nostaa hintojaan kattaakseen aina vain suurempien kielimallien kehityskulut. Tässä maailmassa projektin arvokkain osa on sen speksi, jonka kautta koodia tuotetaan ja muokataan. Kysymys on erityisen kiperä harrastajille ja avoimen lähdekoodin ylläpitäjille jotka eivät saa työstään korvausta. Usein maksun suuruus vieläpä riippuu käyttöasteesta, joten tuottelias kuukausi voi poikia tavallista suuremman laskun. Tekoälyn avulla yksinkertaisia ohjelmia pystyy pian laatimaan kuka tahansa, ja kielimalli antaa pyydettäessä myös perustelut lähestymistavan valinnalle. Olennainen osa hänen arvostaan tulee siitä, kuinka nopeasti ja virheettömästi hän pystyy tuottamaan toimivaa koodia, kuinka syvällisesti hän tuntee käyttämänsä työkalut ja kuinka helposti hän pystyy hyppimään abstraktiotasolta toiselle. Nykyään moderointipäätökset tehdään automaattisesti ja valittaminen harvoin tuottaa tulosta. Mihin tarvitaan ihmistä. Ohjelmoija ottaa edelleen vastuun siitä, jos tekoälyltä pyydetty koodi toimii väärin. Lisäksi ne vaativat tehokkaan näytönohjaimen, joten läppärillä tai vanhemmalla pöytäkoneella homma ei välttämättä onnistu. Ohjelmistoyritysten ja koulutuslaitostenkin on sopeuduttava uusien työkalujen tuomiin muutoksiin. Nykymuodossaan tekoälyä ei voida tuoda oikeuden eteen eikä se voi kantaa vastuuta teoistaan. 2026.2 10. MURROKSEN HINTA Useimmat ohjelmoinnissa käytettävät kielimallit ovat suuryritysten tarjoamia pilvipalveluita. Oikea tapa toimia on korjata speksi ja antaa tekoälyn tehdä korjaus koodiin
Kenties läpimurrot heijastuvat vielä takaisin tietojenkäsittelytieteeseen ja ohjelmointiin; ehkä voimme tulevaisuudessa antaa tekoälyn tarkistaa ja todistaa ohjelmiemme ominaisuuksia matemaattisella varmuudella. Tämän pohjalta hän arvioi, että muutaman vuoden sisään matematiikan tutkimus saattaa muuttua täysin tunnistamattomaksi verrattuna nykyiseen. Tällä hetkellä säiliössä on 1,9 miljoonaa riviä koodia 500:lta eri tekijältä. Tekoäly on tehnyt Lean-ohjelmoinnista huomattavasti sujuvampaa ja sysännyt koneellisesti tarkistetun matematiikan voimakkaaseen kasvuun. Hän piti tekoälyn keksimää ratkaisua omaperäisenä ja oivaltavana ja arvioi, että hän olisi ollut ylpeä, jos olisi itse keksinyt sen viikon tai parin pohdinnan jälkeen. Nämä ovat yleensä pieniä ja helposti korjattavia huolimattomuusvirheitä, jotka eivät olennaisesti vaikuta artikkelin tuloksiin. Voimmeko luottaa tekoälyn keksimään matematiikkaan. Nykypäivänä menestynein todistusjärjestelmä on kuitenkin Lean, joka on samalla Turing-täydellinen ohjelmointikieli, jossa voidaan luoda ja käyttää alirutiineja ratkomaan yksinkertaisia osaongelmia. Hän on vaikuttunut Clauden keksimästä yksinkertaisesta ratkaisusta ja sanoo iloitsevansa ratkaisusta sekä siitä, kuinka suuren harppauksen automaattinen päättely ja ongelmanratkaisu on ottanut. Teksti: Jarno N. Tekoälyn tuottamia tuloksia on alkanut tipahdella muuallakin. Huhtikuussa algoritmien analyysin uranuurtaja Donald Knuth taas julkaisi sivullaan artikkelin ”Claude’s Cycles”, jossa hän kertoo olevansa shokissa siitä, että Claude Opus 4.6 on ratkonut avoimen ongelman, jonka kanssa hän on työskennellyt useita viikkoja. Tätä ei tarvitse enää spekuloida, koska se on jo tapahtunut. Viime kuukausina tekoäly on ratkonut esimerkiksi useita edesmenneen matemaatikon Paul Erdősin esittämistä avoimista ongelmista. Leanin ympärille on kasvamassa aktiivinen yhteisö ja keskitetty koodisäiliö nimeltä Mathlib, johon kerätään määritelmiä ja todistuksia erilaisille matemaattisille väittämille. Kahdeksan matemaatikon ryhmä, johon kuului myös edellä mainittu Terence Tao, jalosti pian tästä artikkelin, jossa he väittävät ratkaisseensa uuden menetelmän avulla kolme muuta Erdősin ongelmaa sekä todistaneensa muunnelman yhdestä aiheen keskeisimmistä lauseista. nelivärilauseen todistaminen, sekä Isabelle, joka on saanut jalansijaa algoritmien ja ohjelmistojen formaalissa vahvistamisessa. Ratkaisuista suurin osa osoittautui kohtuullisen yksinkertaisiksi ja pinnallisiksi, mutta ongelman numero 1196 ratkaisu oli kiinnostava. Projektin perimmäisenä tavoitteena on formalisoida ja tarkistaa kaikki tunnettu matematiikka. Erdős tunnettiin yksinkertaisen näköisistä väitteistä, joiden ratkaisut johtivat usein syvempään matematiikkaan. On kuitenkin avoin salaisuus, että suuressa osassa matematiikan tutkimusartikkeleista on pieniä virheitä. Matemaattisen päättelyn aukottomuus voidaan periaatteessa tarkistaa koneellisesti, kunhan päättely esitetään riittävän täsmällisellä kielellä, jota kone kykenee tulkitsemaan. Tekoälyn käyttämä ratkaisumenetelmä vaikutti paljastaneen tunnettua tiiviimmän yhteyden kokonaislukujen rakenteen ja virtausverkkojen teorian välillä. Lean – matematiikka on koodia Kielimallit ovat rantautuneet matematiikan tutkimukseen. Silti vielä vuonna 2024 Fields-mitalisti Terence Tao arvioi, että formalisointi on noin 20 kertaa työläämpää kuin perinteinen epäformaalimpi todistaminen. Näistä noin 50 on nyt ratkottu enemmän tai vähemmän automatisoidusti tekoälyllä, ja osa on vahvistettu myös Lean-kielellä. Fields-mitalisti Timothy Gowers raportoi blogissaan saaneensa ChatGPT 5.5 Pro -tekoälyn kirjoittamaan parissa tunnissa todistuksen, joka olisi hänen arvionsa mukaan täysin julkaisukelpoinen tutkimustulos. Alanko M atematiikalla on maine täysin täsmällisenä tieteenä, jossa päättelyn on oltava absoluuttisen aukotonta. Hiljattain tapahtui kuitenkin merkittävä käänne: tekoälymallit kehittyivät siihen pisteeseen, että ne pystyvät nyt kirjoittamaan toimivaa Lean-koodia ja toisinaan todistamaan asioita omin nokkinensa. Sivustolle erdosproblems.com on kerätty yli tuhat Erdősin esittämää ongelmaa. Joskus seulan läpi kuitenkin pääsee isompia virheitä, ja artikkeleita joudutaan vetämään takaisin. Lean-projekti on saanut maailman huippumatemaatikkojen huomion, ja joitakin matematiikan eturintaman tuloksia on jo vahvistettu näiden avulla. Kohti tuntematonta Voisiko tekoäly todistaa myös asioita, joita ihmiset eivät ole vielä osanneet todistaa. Matematiikan alalla eletään siis hyvin jännittäviä aikoja. 11. Brittiläinen matemaatikko Kevin Buzzard sai hiljattain viiden vuoden apurahan juhlitun Fermat’n suuren lauseen todistuksen mittavien esitietojen formalisointiin Mathlib-kirjastoon. Tällaisia kieliä ovat esimerkiksi Rocq, jonka kenties kuuluisin käyttötapaus on ns
Kun agentti on saanut tehtävänsä valmiiksi, katson läpi tehdyt muutokset; pyydän muutoksia kunnes olen tyytyväinen; ja lopulta lisään muutokset versionhallintaan. Välillä turhaudun tekoälyyn ja päädyn kirjoittamaan isoilla kirjaimilla ÄLÄ TEE NOIN. Houkutus on suuri olla katsomatta tekoälyn koodimuutoksia läpi ja hyväksyä muutokset suorilta. Näistä lähtökohdista on vaikea onnistua, vaikka olisi kuinka taitava ohjelmoija. Copilot on nykyään kuitenkin suurimman osan ajasta pois päältä, koska sen jatkuva ehdottelu käy nopeasti ärsyttäväksi. Kyse on eräänlaisesta teknisestä velasta, tai osuvammin ymmärrysvelasta. Vähitellen on alkanut kehittyä tuntumaa siihen, missä tehtävissä tekoäly on parhaimmillaan. Joskus tällä tuntuu säästyvän tunteja manuaalista työtä, mutta toisinaan tuntuu, että tekoälyn ohjaaminen kädestä pitäen on vaivalloisempaa kuin koodin kirjoittaminen itse. Uutena lisäyksenä tänä vuonna olen ottanut käyttöön Claude Coden, jota käytän komentorivikäyttöliittymän kautta. Tavoitteenani oli luoda ajanhallintasovellus, johon voin kirjata tunteja eri projekteille. Jos ne menevät läpi, voin olla kohtalaisen luottavainen siihen, että koodi toimii oikein. Tekoäly kyseli halutusta arkkitehtuurista vielä lisätietoja, kuten mitä tietokantaratkaisua haluan käyttää. Vauhti tuntui moninkertaistuvan ja maisemat vilisivät silmissä. Aloitin uuden harrastekoodausprojektin, jossa tavoitteenani on ohjelmoida pelkästään tekoälyn kautta, lukematta tai ymmärtämättä sen kirjoittamaa koodia ollenkaan. Olin jo aiemmin omaksunut Github Copilot -tekoälylisäosan, joka ehdottelee jatkoja koodille, kun lopetan kirjoittamisen hetkeksi. Kun huomaan jääneeni jälkeen, on otettava aikalisä, keitettävä kuppi kuumaa ja käytävä läpi huolella mitä koodissa tapahtuu. Tekoäly saattaa esimerkiksi poistaa tärkeitä TODO-kommentteja sanomatta siitä mitään. En ole kommunikoinut sille kaikkia preferenssejäni siitä, kuinka koodi pitäisi kirjoittaa missäkin tilanteessa, enkä ole kertonut sille mihin suuntaan aion tulevaisuudessa viedä ohjelmani arkkitehtuuria. Kun olen eri mieltä tekoälyn kanssa, perimmäisenä syynä tuntuu usein olevan se, että siltä puuttuu kontekstisidonnaista tietoa, jota en ole kertonut sille. K oodieditorinani toimii edelleen Visual Studio Code Vimemulaatiolla ja LSP-lisäosilla käyttämilleni ohjelmointikielille. Yleensä riittää, kun kuvailee bugin tekoälylle ja kertoo, mikä haluttu toiminnallisuus olisi. Se saattaa kirjoittaa tehotonta koodia sellaisessa paikassa, jossa optimointi on tärkeää, tai optimoida paikassa, jossa yksinkertaisuus ja luettavuus on tärkeämpää. Mutta tällä tavalla ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa en enää ymmärrä omaa koodiani ja olen riippuvainen tekoälystä sen muokkaamisessa. Aloitin projektin kolme kuukautta sitten. Kuin koodia ei olisi olemassakaan Tekoälykoodaus on vielä sillä tasolla, että haluan lukea kaikki muutokset läpi ennen kuin päästän niitä mihinkään tärkeään koodiin. Tekoäly löytää yleensä bugin monta kertaa nopeammin kuin itse olisin löytänyt ja antaa seikkaperäisen selostuksen siitä, miksi bugi tapahtuu ja miten sen voisi korjata. Usein olen kuitenkin eri mieltä siitä millä tavalla koodi tulisi järjestellä, joten parantelen koodia vielä itse käsin. Parhaan ymmärryksen koodista saa kuitenkin kirjoittamalla sen alusta asti itse. Kirjoittamalla komennon claude aukeaa tekoälykomentorivi, jonka kautta voin käskyttää tekoälyä. Se saattaa lisätä turhia koodiriippuvuuksia yksinkertaisen asian tekemiseen. Alkuun kuvailin sovelluksen toimintalogiikan ja ohjeistin tekoälyä kirjoittamaan sovelluksen Rust-kielellä käyttöliittymää lukuun ottamatta. Toinen hyvä käyttökohde on helposti toistettavien bugien metsästäminen. Avatessani tekoälykomentorivin annan agentille lukuoikeudet nykyiseen hakemistoon. Valitsin SQLite-tietokannan. Kun aloitan työskentelyn jonkin projektin parissa, valitsen oikean projektin pudotusvalikosta, painan nappia ”punch in”. Tietorakennekoodia Parhaita ovat sellaiset tehtävät, joilla on hyvin määritelty päämäärä, jonka tekoäly pystyy itse tarkistamaan. Olen lisännyt pikanäppäinkomennon, jolla saan sen nopeasti päälle silloin kun sille on tarvetta ja pois päältä yhtä nopeasti. Tekoälyagentin kanssa työskentelyyn siirtyminen tuntui siltä kuin olisin saanut rakettimoottorit polkupyörääni. Teksti ja kuvat: Jarno N. Tästä pääsee uskomattomaan tekemisen huumaan, kun sadat tai tuhannet koodirivit järjestyvät itsekseen taianomaisesti. Agenttitekoäly pystyy ajamaan testit itse ja iteroimaan koodia kunnes kaikki testit menevät läpi. Kun olen antanut agentille tehtävän, se käy töihin ja saattaa välillä kysyä lisävaltuuksia, kuten oikeutta muokata jotain tiettyä tiedostoa, tai ajaa komentorivikomentoja. Sillä on taipumusta tehdä tarpeettoman yleiskäyttöisiä ratkaisuja, jotka monimutkaistavat koodia turhaan. Reilun vartin päästä minulla oli toimiva ensimmäinen versio sisältäen 957 riMinä ja tekoälyagentit 2026.2 12. Alanko Vuoden 2026 alussa tapani kirjoittaa ohjelmakoodia muuttui. Näiden kirjoittamisessa tekoäly tuntuu nopeuttavan työtäni moninkertaisesti, koska niille on helppo kirjoittaa satunnaistettuja tai kaikki mahdolliset pienet syötteet läpikäyviä stressitestejä. Tällä hetkellä työssäni kehitän erikoistunutta tietokantaa, jossa toteutan matalan tason tietorakenteita räätälöiden niitä sovelluksen tarpeisiin. En ole kertonut millaiset suorituskykyvaatimukset ohjelmalla on. Kun lopetan, painan nappia ”punch out”, jolloin sessio sulkeutuu ja tallentuu tietokantaan. Käyttöliittymäksi pyysin selaimessa avattavaa sivua, joka yhdistää paikalliseen back-endiin. Kirjoitin tästä Skrollin numerossa 2023.2 jutussa Tekoäly ohjelmoijan apurina. Alkuvuodesta päätin kokeilla myös, millaista koodia syntyy jos sallin itseni antautua täysin viboille, ratsastaa eksponentiaalilla ja unohtaa, että koodi on edes olemassa. Tekoälyn hyödyntäminen tuntuu taidolta, jota on harjoiteltava
Olen lisäillyt hiljalleen ominaisuuksia, muun muassa erilaisia tilastoja; laitteiden välisen synkronoinnin ulkoista palvelinta käyttäen; sekä mahdollisuuden muokata sessiota käyttöliittymästä. Synkronoinnin kanssa poikkesin päätöksestäni olla lukematta koodia, koska en halunnut ottaa riskiä internetiin avoinna olevan toiminnallisuuden kanssa. Harmaalla merkityt solmut esiintyvät jo muualla puussa, joten niiden riippuvuuksia ei ole piirretty. Huikea aloitus! Seuraavaksi halusin lisätä vaihtoehdon ajaa käyttöliittymää myös natiivisovelluksena Ubuntussa. 25 minuutin päästä pääsin ajamaan sovellusta. 13. Pieniä käyttöliittymäbugeja oli vielä, ja aikavyöhykkeissä oli jotain häikkää, mutta nämä korjaantuivat (ainakin pintapuolisesti) pelkästään osoittamalla ongelmiin ja antamalla tekoälyn korjata koodin. viä Rust-backendiä ja 1 729 riviä käyttöliittymää. Projektin Rust-osan riippuvuuspuu siivousoperaation jälkeen
Ohjelman käännösprosessissa oli myös jokin ongelma: se ei käänny yhdellä laitteistani. Pyysin Claudea diagnosoimaan ongelman, ja se kertoi itsevarmasti, että ongelma on tiettyjen kirjastojen versioiden epäyhteensopivuudessa. Pyysin tekoälyä kirjoittamaan Python-skriptin, joka visualisoi projektin riippuvuuspuuta. Vibekoodatun ajanhallintasovelluksen käyttöliittymä. Tämä ei ole aivan tavatonta Rust-projekteissa, koska riippuvuuksien lisääminen keskitetystä crates.io-paketinhallinnasta on helppoa. Jokainen riippuvuus on kuitenkin mahdollinen uhka. Onko sillä edes väliä jos sovellus kuitenkin toimii. Tässä kohtaa lienee hyvä hetki mainita, että projektissa oli tuolla hetkellä 747 ulkoista riippuvuutta, kaikki transitiiviset riippuvuudet mukaan lukien. Claudella oli suuria vaikeuksia korjata tämä ongelma. En kuitenkaan täysin luota siihen enkä kehtaisi suositella sitä kenellekään muulle. Ohjelmiston rakentaminen tyhjästä on usein huomattavasti helpompaa kuin olemassaolevan ohjelmiston ylläpitäminen. Ei ollut. Kävipä kerran myös niin, että Claude tuhosi vahingossa koko tietokantani ajaessaan migraatiota sille. Tekoälyllä tietenkin. Pinnan alla kytee huoli: millainen kaaos koodissa mahtaa vallita. Huolestuttavaa on, että tekoäly ei ole vielä kertaakaan ehdottanut omaehtoisesti koodin uudelleenjärjestelyä, vaikka tämän kokoisessa projektissa olisin luultavasti tehnyt jo monta refaktorointia, jotta koodi pysyisi ihmiselle helpommin hahmotettavana ja ylläpidettävänä. 2026.2 14. Kenties seuraava askel olisi pyytää tekoälyä selittämään koodin arkkitehtuuri, etsiä epäjohdonmukaisuuksia ja paikkoja joissa koodia voisi yksinkertaistaa. Edellisen sivun kuvassa on jäljelle jäänyt riippuvuuspuu operaation jälkeen. Mitä jäi käteen Ajanhallintasovellukseni toimii ja on minulla melkein päivittäisessä käytössä. Tilanne elää ja tutkimukset jatkuvat. Esimerkiksi käyttäjälle näytettävä reaaliaikainen ajastin jätättää välillä, vaikka tietokantaan kirjautuvat ajat ovat oikein. Tällä päästiin taas eteenpäin. Tekoäly lisäsi 43 koodiriviä, deletoi 42 ja eliminoi 77 riippuvuutta. Sovellus tuntuu omalta, vaikka en ole sitä itse kirjoittanutkaan. Lopulta Claude löysi ongelman juuren ja korjasi sen... Se sanoi useaan otteeseen tunnistaneensa ja korjanneensa ongelman, vaikka todellisuudessa ongelma ei ollut kadonnut mihinkään. En tiedä mistä kiikastaa, mutta ongelma ei ole kovin kriittinen, joten annan sen olla. Olin kuitenkin tajunnut ottaa tietokannasta varmuuskopion juuri ennen tätä riskialttiin kuuloista operaatiota, joten säästyin kallisarvoisen datani menettämiseltä. Projektissa on nyt 4000 riviä koodia, noin puolet siitä käyttöliittymää. Siinä on juuri ne ominaisuudet jotka tarvitsen, ei mitään ylimääräistä. Kääntyisiköhän tämä projekti vielä kymmenen vuoden päästä. Osoittautui, että suurin osa riippuvuuksista tulee vain muutaman kirjaston kautta. melkein. Nyt ajastin jätättää vain muutaman sekunnin, eikä minuutteja kuten ennen. Kuinka karsia tekoälyn aiheuttamaa riippuvuusviidakkoa. Pientä häikkää on kuitenkin alkanut vähitellen ilmaantumaan, eikä sen korjaaminen ei ole enää yhtä helppoa kuin alussa. Siinä on edelleen pientä käyttöliittymähäiriöitä, mutta niitä on vaikea kuvailla tekoälylle pelkällä tekstillä, joten mielummin elän niiden kanssa. Koska Claude ei osannut korjata ongelmaa, pyysin sitä hankkiutumaan eroon ongelmallisesta kirjastosta, joka rikkoi käännösprosessin. Koodin lukeminen pelottaa kuin kuukausia jääkaapissa olleen pakastepurkin avaaminen. Siispä todellinen tulikoe tekoälylle lienee vasta edessä. Pyysin tekoälyä arvioimaan kuinka kriittisiä mitkäkin riippuvuudet ovat ja kuinka työlästä olisi päästä eroon mistäkin. Läksytin Claudea tästä episodista, ja sain vilpittömän kuuloisen anteeksipyynnön. Selvä voitto
Nyt olen se, joka suosittelee näitä työkaluja. Sitten tein virheen, joka muutti kaiken: otin sen käyttöön. Toki muistan yhä, millaista oli koodata paperille C-kurssin tentissä. Samaan aikaan kaveri kertoi toistuvasti seikkailuistaan Claudella. Claude koodasi sen kaiken. Olin jo aiemmin miettinyt, että pitäisi siirtää kirjoitukset CMS:stä paikallisiin tiedostoihin, mutta se oli tuntunut turhan vaivalloiselta. Tekoälyn generoima koodi näyttää usein oikealta myös silloin, kun se ei ole. Koodin kirjoittaminen ei ollut enää se taito, jonka ympärille kaikki rakentuu. Ajan myötä olen kuitenkin kokenut oppivani arvioimaan paremmin missä kohdin virheitä esiintyy, ja missä voin lähtökohtaisesti luottaa tuotoksiin. Katselin, miten se pureskeli tehtävän läpi, ja jokin muuttui. Ohimenevä muoti-ilmiö, ajattelin. Itsekään en ole juuri vapaa-ajalla koodannut sen jälkeen, kun aloin koodata työkseni. Ammattikoulussa tein koko nettisivukurssin yhdessä viikonlopussa, olinhan jo vuosia rakentanut sivuja muun muassa bändeille, virtuaalikenneleille ja kavereille. Hän on viimein hyväksynyt, ettei kaiken koodin tarvitse tulla omista sormista. Koko viikonlopun klikkasin silloin tällöin ”Allow”. Tekemisen määrittely on koko ajan ollut kriittisessä osassa ketterässä ohjelmistokehityksessä. Katselmoin kollegoiden koodia, joka oli selkeästi Copilotilla tehtyä, ja se oli välillä suoraan sanottuna surkeaa. Kirjastosta lainatun PHP-kirjan opeilla tein kaverini bändisivun niin, että keikkakalenteri päivittyi tekstitiedostoa muokkaamalla. Kyse on sen määrittelemisestä, mitä pitää tehdä. Tämä vahvisti näkemystäni. Copilot tuntui huijaamiselta. Nyt tilasin Clauden ja vietin maaliskuun ensimmäisen viikonlopun klikkaillen ”Allow”. Olen hyväksynyt, että koodin ei tarvitse tulla omista käsistäni. On silti surullista katsella, miten käsityöläisyys muuttuu teollisuustyöksi. Tuossa hetkessä se näkemys muuttui täysin. Omat taitoni rakentuivat kirjoittamalla paljon huonoa koodia, saamalla palautetta sen laadusta ja joutumalla ratkaisemaan asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan. Mutta miten se konteksti jatkossa karttuu, jos kukaan ei enää itse kirjoita virheellistä koodia. Mutta on yksi kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Nyt se on kuitenkin jälleen hauskaa, ja saan käsin kosketeltavia tuotoksia sillä vähällä ajalla, jota perheen jälkeen omille projekteille jää. Varsinainen käänne tuli, kun omilla sivuillani käyttämäni CMS-palvelun ilmainen kapasiteetti loppui kesken ja viikon ajan kuvien tilalla oli vain pikselimössöä. Nauroin mukana. Lauri Lavanti 15. Vastuu ei siirry mihinkään: jos järjestelmä hajoaa, se on silti minun syyni. Olin äänekäs kotona, töissä ja netissä siitä, etteivät LLM:t ”tiedä” mitään – kävin filosofisesti latautuneita väittelyitä siitä, mitä tieto edes on. Suljin kannettavan ja menin nukkumaan. Juniorista on tullut seniori tekemällä töitä, eli epäonnistumalla ja korjaamalla virheitään. Etlan tutkimuksen mukaan tekoälyä hyödyntää tällä hetkellä vasta pieni joukko tietotyöläisiä, toisin sanoen ne, joilla on jo riittävästi kontekstia arvioidakseen tuotoksia kriittisesti. Olen kirjoittanut koodia huvikseni ja ammatikseni jo reilut kaksikymmentä vuotta. Mutta hän kirjoitti samalla myös, että hänelle mahdollisten asioiden määrä on räjähtänyt, ja että hän voi nyt kokeilla ideoita, joita ei ennen olisi vaivautunut toteuttamaan, koska kokeileminen oli liian hidasta. Muistan, kun Ruben Stiller kysyi radiossa ChatGPT:ltä Urho Kekkosen koiran nimeä ja nauroi vastaukselle. Joululomalla generoin ilmaisversiolla yksikkötestejä kotisivuilleni. Alkusysäyksen sain isältäni, jonka paksun HTML-kirjan avulla tein ensimmäiset kotisivuni. Lauri Lavanti on johtava ohjelmistokehittäjä, joka on rakentanut ohjelmistoja huvikseen ja työkseen jo parilla vuosikymmenellä. Aalto-yliopistossa opin enemmän ohjelmistokehityksen teorioista kuin koodista. Tehtävä oli helppo määritellä, mutta sisälsi paljon koodaamista. Missä vaiheessa sinä olet tällä hetkellä. Koodaustaidoistani olen silti aina ollut ylpeä. Viime syksynä asensin töissä Copilotin editoriini – ajatellen sen olevan erittäin kehittynyt autosuggestion-työkalu, mutta ei enempää. Tähän olin jo muutenkin kallistumassa, kun pohdin ohjelmistokehityksen ydintä. Teen edelleen itse määrittelyt ja luen koodin läpi. En ole pitänyt itseäni parhaana koodarina vaan ennemminkin yleisosaajana, jonka paras taito on ollut toimia siltana tekniikan ja muun organisaation välillä. Kuitenkin jokainen huolella määritelty ominaisuus yleenKoodari vastaan kone: erä 3 sä maksaa useita päiviä, ellei viikkoja, devaajien työtä. KOLUMNI M uistan tarkalleen sen hetken, kun yritin vakuuttaa itselleni, ettei tämä tarkoita mitään. Pohjimmiltaan LLM:t ovat vain äärimmäisen kehittyneitä arvauskoneita. En voinut olla vaikuttumatta. Kun Copilot julkaistiin, reaktioni oli selkeä: kiitos, ei kiitos. Ja jos olet jo käynyt läpi saman prosessin kuin minä, muistatko vielä, miltä tuntui kirjoittaa virheellistä koodia ja saada siitä palautetta. Koodin kirjoittaminen pakottaa ajattelemaan; jos työkalu kirjoittaa sen, olen vain kopioinut koodia nopeammin. Kent Beck kirjoitti muutama vuosi sitten, että valtaosa taidoista, joissa hänellä oli etulyöntiasema ihmisenä, ovat nyt arvottomia. Tämä käsityöläisidentiteetti oli syvällä
Perusmateriaali: kirkonkirjat Sukututkimus perustuu Suomessa suurelta osin kirkon tekemiin asiakirjoihin ihmisen elämän eri vaiheista, alkaen syntymästä ja päättyen kuolemaan. Suomessa ensimmäinen sukututkimuksesta kertovan kirjan kirjoitti Johannes Messenius, ja se julkaistiin vuonna 1616. Kirkolla on ollut kautta aikojen erilaisia asiakirjoja joihin papit ovat kirjanneet tietoja, mutta sukututkimuksen kannalta tärkeimpiä ovat erilaiset kirkonkirjat ja siihen liittyvät dokumentit. Harrastuksen tueksi on luotu myös erikoistuneita ohjelmistoja, web-sivustoja ja muita aputyökaluja. Sukututkimusta voi suorittaa kuka tahansa, mutta se on vaatinut ja vaatii yhä harrastajaltaan aikaa ja motivaatiota. Millaista materiaalia on käytettävissä ja millaisin välinein tutkimusta voikaan suorittaa. Tämä tehtävä poistui 6.12.1869, kun Venäjän keisarin vahvistama uusi kirkkolaki astui voimaan. Omassa selvitystyössäni olen aiemmin tutkinut sukuni historiaa perinteisemmin työkaluin ja materiaalein. Yleiseen kirkonkirjaan on merkitty ihmisen syntymä, avioituminen ja lopulta kuolema. Yleensä syntymästä tieTeksti: Jari Jalonen Kuvat: Kansallisarkisto, Jari Jalonen Sukututkimuksen digitoinnin historiaa Sukututkimus on tapa lähteä tutkimaan oman suvun historiaa, mahdollisesti samalla löytäen mielenkiintoisia tarinoita menneisyydestä. HISTORIA S ukututkimusta on harrastettu jo pitkään. Kirkollahan oli läpi maan toimivana organisaationa vastuu väestökirjanpidosta. 2026.2 16. Vakavammin harrastaville löytyy esimerkiksi Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry, joka toimii kokoavana voimana. Sursillien sukua on alettu tutkimaan järjestelmällisemmin jo 1660-luvulla
Esimerkiksi syntymäaikoja ja -paikkoja ei ole nähty useinkaan tarpeelliseksi kirjata tarkkaan. Muutenkin vain harvat ovat päässeet käsiksi alkuperäisiin rippikirjoihin aikojen saatossa. Mahdollisia syitä näihin on monia. Kirkonkirjat on luonnollisesti kirjoitettu paperille, joka on ollut helppo ja halpa tallennusväline kirkon koko valtakunnan kattavalle organisaatiolle. Pienempiä ongelmia voivat aiheuttaa sivuille läikkyneet muste, viini ja ruoka. Onneksi jo 1940-luvun lopulta lähtien kirkonkirjat on haluttu säilyttää hyödyntämällä mikrofilmaustekniikkaa. Joten sukututkimus oli pitkään harvojen käsissä – pääosin pappien tai heitä lähellä olevien koulutettujen tahojen. Tiedoissa voi olla vain syntymävuosi tai kohta on jätetty jopa kokonaan tyhjäksi. Voi olla, että pappi on pienessä pitäjässä tuntenut kaikki henkilökohtaisesti eikä ole nähnyt välttämättömäksi valtakunnan tarpeiden takia kirjailla kaikkia pikkutietoja. Ohjelmaa on kehittänyt vuodesta 1997 lähtien ATK-palvelut Luhtasaari Oy, ja nykyinen versionumero on jo 14.2. Yksityisyyssuojasyistä viimeisimmän sadan vuoden arkistoaineistot eivät ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Fyysistä kirjaa selaillessa saattaa huomata kärventyneitä kulmia, jotka selittyvät jonkin pappilan historiallisella tulipalolla tai alueelle osuneilla sotatoimilla. Tämän vuoksi lähihistoria täytyykin ensin selvittää joko aiemmista sukututkimuksista, jotka ovat osuneet sukuun, tai aloittamalla kysely omilta lähisukulaisilta. Pappi ei ole välttämättä myöskään tullut ajatelleeksi vuonna 1740, että Jari vuonna 2026 kaipaisi lisätietoja oman esi-isänsä vanhemmista. Tai kirjaukset koskevat henkilöä, joka ei papin näkökulmasta ole niin tärkeä vaikkapa yhteiskunnalliselta asemaltaan tai nuhteettomuutensa tasolta. Sodat ja muut kriisit ovat myös vaikuttaneet pappien kirjaamismahdollisuuksiin; välissä on esimerkiksi jouduttu pakenemaan Suomen alueelta Ruotsin valtakunnan turvallisempiin osiin. Ohjelmalla pystyy tulostamaan talletetuista tiedoista erilaisia taulukoita, kuten sukupuita, esi-isätaulukoita ja jälkipolvitaulukoita. Merkinnöistä selviää samalla kytköksiä Suomen historiaan ja sen eri merkkitapahtumiin. Kerätystä tiedosta saa muodostettua alati kasvavaa sukupuun juuristoa syvemmälle historiaan. Teksti on helppolukuista ja tärkeimmät tiedot on kirjattu lähes kaikilta. Perusarkisto, oli se sitten 5 000 tai 500 000 kirjan aukeamaa, kuvataan 35 millimetrin levyiselle perforoimattomal17. Lisäksi sen avulla voi tutkia eri ihmisten välisiä sukulaisuuksia. Sukututkimusta voi tosiaan suorittaa kuka vain, kunhan intoa löytyy. Mahdollisesti kirkonarkistoihin on kertynyt myös muuta tietoa, kuten rangaistuksia, verotietoja ja niin edelleen. Mutta tärkeä huomioitava rajoite on tuoreimpien sadan vuoden materiaalin mahdollinen sulku. Niissä on enemmän puutteita, ja kirjatuissa tiedoissa tarkkuus on heikompaa. Aikoinaan karsivana seikkana toimi lukutaito. SUKUOHJELMA SukuJutut Netissä on olemassa erilaisia sivustoja, joita voi hyödyntää sukututkimuksessa. Paperi myös säilyy vuosisatoja oikein säilöttynä, mutta on samalla myös altis erilaisille vahingoittaville ja tuhoavaille voimille. Vanhojen arkistomateriaalien kohdalla lakia tulkitaan niin, että jos ei voida olla varmoja, että kaikki henkilöt, joita materiaali koskee, ovat kuolleet, niin materiaalia ei julkaista. Tästä tulee elinajanodottamalla sadan vuoden suoja-aika. Kirjaamistavat ja tarkkuus on vaihdellut vuosisatojen aikana riippuen niin kunkin papin tarkkuudesta, merkintöjen kohteen yhteiskunnallisesta asemasta kuin aikakauden olosuhteistakin. Itselläni on kuitenkin käytössä tähän käyttöön kehitetty ohjelma, SukuJutut. Ketä sukuun kuuluu, sekä missä ja milloin he ovat syntyneet, ovat tärkeitä tietoja, samoin mahdollisten kummien nimet, joiden avulla tutkimus saadaan siirrettyä käytettävissä olevien kirkonkirjojen ja muiden arkistomateriaalien puolelle. Vanhemmat, esimerkiksi 1700-luvun alun rippikirjat ovat sen sijaan melko haastavia. Ohjelmana käytännöllinen, kätevä ja toimiva. Ohjelmaan lisätään tutkittavien sukujen jäseniä sukututkimuksen edetessä, ja näistä muodostuu sukulaissuhteiden verkosto. Mikrofilmit Valtaosin kirkonkirjoja tutkitaan muussa kuin paperisessa muodossa. Rippikirjaan on puolestaan kerätty tietoa seurakuntalaisen osallistumisesta uskonelämään. Paperimateriaali voi olla haurasta, eikä sitä muutenkaan haluta siirrellä ainakaan ympäri Suomea turhaan. www.sukujutut.fi tona on ainakin äiti, useimmiten myös isä. Omassa tutkimuksessani alku oli helppoa, ovathan 1800–1900-luvun kirkonkirjat yleensä selkeitä. Esimerkiksi vuoden 1911 tienoilla, fennomanian pyyhkiessä yli maan, on isän äidin isän sukunimi Friman vedetty yli ja tilalle on kirjoitettu Jalonen
Filmi sijoitetaan ruutu kerrallaan ikkunakorttiin – reikäkorttiin --, jossa on tila yhtä filmiruutua varten. Lisäksi ne on pitänyt indeksoida ja tarkistaa, että tekstit ovat luettavissa. Suoraan kirkonkirjoista digitoidut kirkonkirjat sen sijaan sijaitsevat jäsenille tarkoitetussa osiossa. Iso projekti ihmisille, joilla on työ, perhe ja elämää sukututkimuksen ulkopuolellakin. On yleinen kaikille luettavissa oleva osio, jossa voi tutustua kirkonkirjoihin vapaasti, kunhan ne ovat yli 120 vuotta vanhoja. Näissä tiedostoissa kirkonkirjat on digitoitu mikrofilmeiltä. Valitettavasti kaikkia kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu – työ on mittava ja sivuja on paljon. Mikrofilmin ja mikrokortin ero on se, että mikrofilmi on nimensä mukaisesti diafilmirulla, kun taas mikrokortti on… kortti, jolle on sijoitettu kymmeSuomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm Yhdistyksen sivut jakautuvat kahteen osioon. Usein otetaan useampi sarja: yksi käyttöön ja toinen varmuuskopioksi esimerkiksi katoamisen varalta. 2026.2 18. Jäsenmaksu on vain 19 euroa vuodessa, joten sen maksaa mielellään siitä hyvästä, että saa lukea tekstejä paljon tarkemmin. Jotkin pienemmät kuvaukset on saatettu tehdä myös 16 millin filmille. Digitoituja rippikirjoja Loimaalta on yli 40, ja niiden lisäksi syntyneet, vihityt, kuolleet, muuttaneet, lastenkirjat… joista jokainen sivu on ensin digitoitu, siirretty tietokoneelle sekä siitä nettiin. Jo yksittäinen Loimaan seurakunnan rippikirja vuosilta 1758–1763 on kooltaan 412 sivua. le mustavalkofilmille
Digitalisaatio Tekniikan kehittyessä mikrofilmejä on alettu digitoimaan. Kokemukseni perustuvat Geminin ilmaisversioon, joka on käytössäni Googlen Gmail-palvelun kautta. 19. Pelkästään tapa kirjoittaa kaunokirjoitusta vaihtuu satojen vuosien aikana, tehden tekstin tulkinnasta vaikeaa ihmisellekin. Mikrofilmejä luetaan lukulaitteella, jolla sisältöä voi selailla ja suurentaa tarvittaessa. Minun tapani syöttää kirkonkirjoja tekoälylle on hyvin yksinkertainen. Teksti itsessään on pääosin selkeää, joten kokeilin kuinka ja mitä tekoälyavustin saa sivulta tulkittua. Tulostan haluamastani kirkonkirjan sivusta pdf-version, jonka syötän Geminin kanssa käymääni keskusteluun. Mutta, jos sivu onkin ollut täynnä pientä kirjoitusta ja lisämuistiinpanoja, teksti on kuvatessa puuroutunut muuntaen tekstin hyvin epäselväksi, jolloin paljon jää arvailun varaan. Toinen merkittävä taho on Suomen sukuhistoriallinen yhdistys ry. Alkuperäiset kirkonkirjojen kuvaukset mikrofilmille ovat tuottaneet toimivaa laatua, jos pappi tai kappalainen on kirjoittanut tekstin selkeästi suurilla kirjaimilla. Bertil puolestaan syntyi vuonna 1749 Ollilassa, ja hänellä oli noin kymmenen sisarusta, joista vanhin oli syntynyt 1739. Bertilin perhettä koskevalla, sulkakynällä kirjoitetulla noin 280-vuotiaalla rippikirjan sivulla on noin sadan lapsen ja vanhemman tiedot. Tutkiminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä kirkonkirjoja ovat kirjoittaneet lukuisat eri papit. Mikrofilmien digitointia on harrastanut aiemmin opetusja kulttuuriministeriön alainen Arkistolaitos ja myöhemmin Kansallisarkisto. Sivun ylälaidasta löytyi tarkemmin tutkittuna merkintä pituudesta jalkoina ja tuumina, 5 jalkaa ja 5 ¾ tuumaa. Tekstintunnistus toimi nopeasti ja luotettavasti. Yhdelle mikrofilmirullalle voi mahtua jopa 2 400 sivua kirkonkirjoja. Tämän voi tehdä kuvankäsittelyohjelmalla tai ohjailemalla keskustelussa. Isoveli Matti eli vain 11-vuotiaaksi. Kansallisarkiston taltioima materiaali on käytettävissä Astia-palvelun kautta, tai joltakin osin arkiston tutkijasaleissa. Sinällään työhön voisi käyttää mitä tahansa avustajaa, mutta tässä tapauksessa olen mennyt kätevyys edellä. Perustietojen haku siis toimii hyvin ja luotettavasti. Jos teksti oli niin epäselvää, että minäkään en siitä saanut mitään irti, ei tosin saanut avustajakaan. Kummit ovat tärkeä osa sukututkimusta, sillä heistä näkee laajemmin tutkittavan henkilön taustan sekä suhteen aikansa yhteiskuntaan. Mikrofilmien sekä -korttien lukulaitteita on ollut aiemmin useimmissa kirjastoissa sekä erilaisissa arkistoissa, kuten maakunta-arkistoissa sekä Kansallisarkistossa. Ilman kummempia ohjeistuksia annoin pdf-tiedoston tekoälyavustimelle ja kyselin lapsia koskevia tietoja vuorollaan. Keskeisiä ominaisuuksia ovat olleet tekstin tunnistus (Gemini), hakukone sekä Googlen kuvahakutyökalu. Tai jos vaikka kolmannella rivillä alaoikealla on jokin töherrys tai papin tekemä merkki, on helppoa sanoa ”katso alaoikealta 3. rivi”. Jos tarve on käsitellä pienempää osaa sivusta, rajaan käyttöön vain tämän osion sisältävän version. Näin on säästynyt huomattavasti fyysistä säilytystilaa. Tosin Bertil oli ainoa, joka selvisi aikuisuuteen. Palvelusvuodet olivat tietoa, joka oli asiakirjasta suoraan luettavissa, mutta pituustietoa en ollut huomannut. Mikrofilmin ideana on, että diat ovat yhdessä isossa rullassa, jolloin satoja dioja saadaan supistettua yhteen pieneen rullaan. On mielenkiintoista seurata, kuinka AI ottaa sille ladatusta tiedosta kuvakaappauksen ja sen jälkeen vertailee kuvan sisältöä tietoihin eri sivustoilta, muodostaen tästä yhteenvedon sekä linkkejä lisätietoihin. Sukututkimus ja tekoäly voivat kuulostaa varsin kaukaisilta asioilta, mutta tässä yhteydessä tekoäly ei ole vain kielimalli vaan kokoelma erilaisia ohjelmia ja ominaisuuksia. Kielenkääntö on myös tärkeä ominaisuus, tässä tapauksessa varsinkin suomen ja ruotsin välillä. Tällä kertaa on palattu alkuperäisten kirkonkirjojen pariin ja alettu kuvaamaan niitä nykytekniikalla uudemman kerran. Jos sivun alaosassa on tekstiä, josta olen kiinnostunut, ohjeistan Geminiä tyyliin ”katso, sivun alalaidassa on outo tekstirivi, voitko yrittää lukea sitä”. Sukututkimus ja tekoälyavustimet Olen suorittanut sukuani koskien tutkimusta aiemmin vuosina 2005–2010 ja saanut tällöin jo paljon selville. rivi alhaalta ” tai ”vasemmalta 4. Esimerkkinä Geminin toiminnasta toimikoon tapaus, jossa tarkoitukseni oli päivittää kaukaisen esi-isäni Bertil Olinin sisarusten kummien tietoja. Näin moni aiemmin suttuinen mikrofilmisivu onkin paljastunut rikkaaksi tietolähteeksi, kun myös pienempi teksti on saatu luettavaksi. Tekniikan kehittyessä lukulaitteiden määrää on vähennetty ja niiden käyttö on vähentynyt. Bertiliä koskevan sotilasasiakirjan kanssa pääsin hiukan yllättymään siitä, kuinka avustin yhdistelee löytämiään tiedonpalasia. Jokaisen papin käsiala ja tapa merkitä asioita voi muuttua suurestikin. Vuoden 2026 aikana olen jatkanut aiemman työni täydentämistä, tällä kertaakokeilemalla ja hyödyntämällä Googlen tekoälytyökaluja, kuten Gemini-avustajaa. Kansallisarkistossa työtä tekevät ammattilaiset, mutta yhdistyksissä digitointi tapahtuu lähes poikkeuksetta vapaaehtoistyöllä: aktiivinen harrastaja käyttää omaa aikaansa ja istuu lukusalissa digitoimassa kirkonkirjoja. Onneksi kuitenkin mikrofilmien lukulaitteita on yhä myös joissain pienemmissä kirjastoissa, kuten omaksi onnekseni Loimaan kirjastossa. Tästä asiakirjasta tekoäly kertoi Bertilin pituuden 163 cm, yleiset palvelusvuodet sekä henkivartijavuodet. Digitointitekniikan ja tekoälyavustimien käyttämä testintunnistus ovat kehittyneet harppauksin viime vuosina, ja olenkin monesti päässyt yllättymään siitä, kuinka hyvin ohjelmat löytävät sivuilta tietoa. Moderneimmissa laitteissa kuvan pystyy skannaamaan suoraan muistikortille. Harrastajat hoitivat digitoinnin aiemmin moderneilla mikrofilmien lukulaitteilla, mutta tällä menetelmällä tuli ongelmia mikrofilmien kuvanlaadun kanssa. Onhan vanhin osa kirkonkirjoista 1700–1800-luvulta ruotsiksi, joka silloisessa Ruotsin valtakunnassa oli pappien käyttämä kieli. Digikuvaustekniikan kehittyessä ratkaisuksi tuli digitointiprojektin aloittaminen ainakin osittain uusiksi. Bertil oli aikanaan sotilas, ja hänen merkittävin saavutuksensa oli toimia kuningatar Loviisa Ulrikan (24.7.1720 – 16.7.1782) henkivartijakaartissa tämän kuolemaan saakka. Mikrokorttien ilukulaitteiden perustekniikka on samanlainen. Eikä sitä siinä ollutkaan, senttimetreinä. Ensilaskennalla ajattelin, että tekoäly ilmoitti pituuden senttimetreinä väärin, mutta lisäkeskustelu kertoi syyksi sen, että vuonna 1778 oli käytössä Ruotsin vallan aikainen jalka, jonka pituus on 29,69 senttimetriä eikä niä sivuja
Parin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että se on hyödyllinen, mutta että sen antamia tuloksia ei ole syytä niellä sellaisenaan. nykyinen 30,48 senttiä. Samankaltaista haamulöytämistä tapahtuu, jos ensin tutkin yhtä henkilöä koskevia dokumentteja pidempään ja vaihdankin sitten toiseen. Tosin keskustelujen avaaminen kestää kertyvästä tietomäärästä johtuen myös jatkuvasti kauemmin ja kauemmin. Esimerkiksi Bertilin isän vanhemmista en ole onnistunut löytämään tietoa, vaikka Bertilin isä on syntynyt vuonna 1701 eli tietoja pitäisi olla olemassa. Tämän vuoksi otankin onnistuneet keskustelut talteen, ja aloittaessani säännöllisesti uuden keskustelun lataan tämän tallennuksen pohjatiedoksi. Osaltani on myös jo haastavaa etsiä jonkun esi-isän vanhempia 1700-luvun kirkonkirjoista. Edellinen tapaus Bertil Olinista on hyvä esimerkki onnistumisesta, mutta kannattaa tarkistaa vertailemalla omia tietoja. Tulosten tarkastaminen ja ristiinvertailu on siis tärkeä osa tällaista sukututkimusprosessia. Vuosien 1700–1720 ja 1741–1745 tiedoista osa on täten merkitty huonosti, jälkikäteen muistitiedon perusteella tai ei ollenkaan. Suurin ero sukututkimuksessa aloittelija-aikaani on ehkä se, että ensimmäiset vuodet tuli oltua paljon Hämeen maakunta-arkiston tutkijasalissa ja tutkittua siellä mikrofilmeiltä milloin mitäkin sukuhaaraa. Tämän aukon syntymään lienevät vaikuttaneet 1700-luvun alun isoviha sekä 1740-luvun pikkuviha, joiden aikana papit pakenivat Ruotsiin. Myöhemmin siitä on kehittynyt pitkälle mennyt harrastus, jossa olen selvittänyt isän sukutaustoja sekä jopa tavannut uusia, usein varsin kaukaisia sukulaisia näiden löydösten avulla. Ehkä suurin ongelma liittyy Geminin tapaan unohtaa asioita keskustelun edetessä, eli keskustelun konteksti alkaa katoamaan. Tällöin tekoäly unohti Bertilin, ja kun palautin keskustelua häneen, se puhuikin Bertil Ohlinista... Ajoittain se kuvittelee ja kertoo minulle asioita, joita se luulee minun etsivän tekstistä. Samankaltaista tulkintaa ja arvailuahan tekee kyllä epäselvissä tilanteissa myös ihminen. Oli työlästä tihrustaa epäselvästä mikrofilmin kuvasta papin ajatuksia tai merkintöjä. Muista lähteistä sain varmistettua Bertil Olinin pituudeksi 163 cm. 2026.2 20. Teksti itsessään on kirjoitettu vanhassa materiaalissa musteella ja erilaisilla sulkakynillä. Kun teksti kehittyi yhä pidemmälle ja pidemmälle, alkoi minulla myös kulumaan jo aikaa ja energiaa siihen, että ymmärtäisin mitä ihmettä se koettaa kertoa. Jos esimerkiksi nimeni ”Jari Jalonen” näkyisi muodossa ”J-rJ-l-n—”, tulkinta saattaisi tulla ulos muodossa ”Jery Jylinan”. Erilainen ongelma on, että saman tekoälyikkunan kieli kehittyy koko ajan. Tämä helpottaisi ilmeisesti kuukausimaksullisella tilauksella. Aluksi oli hauskaa, kun se keksi uusia sanayhdistelmiä kuten ”uomashakit”. Mietteet Sukututkimuksella on ollut itselleni henkilökohtaisesti iso merkitys. Tällöin uutta henkilöä koskevasta materiaalista löytyy tekoälyn mielestä edelleen ensimmäistä tapausta koskevia tietoja. Olen myös havainnut eri vuosisatojen dokumenttien tulkinnassa selkeän eron. Näistä seuraa omia tunnistusaukkoja, joita tekoäly koettaa sitten tulkita parhaan tai pahimman taitonsa mukaan. Nykyään tämä on muuttunut. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat Bertil Olinin pojantyttären jälkeläiset. Jos kynää on välissä painettu paperille kevyemmin, nämä osat saattavat jäädä tunnistamattomiksi. AI-kompastuskiviä Tekoäly on vielä uusi osa-alue minulle sukututkijana. Oli tilanteita, joissa vanhusten ohella heillä oli mukanaan myös lapsenlapsiaan, jotka etsivät innoissaan mikrofilmeiltä esi-isiään isoäidin tai isoisän kanssa. Sukututkimus on kaiken kaikkiaan tuonut itselleni paljon. Vaikkakin vähentäähän tämä matkustelun tarvetta paikkakuntien välillä. Arkit eivät siis sisällä vain tekstiä ja puhdasta paperia kirjainten ympärillä. Tämän huomasi varsinkin pitkissä hakukeskusteluissa, jotka alkoivat vaikkapa Bertil Olinista mutta siirtyivät sitten jonkin toisen haaran pariin. Tämä johtunee pääosin siitä, että käytän maksutonta versiota, jolloin käytössäni eivät ole sen kaikki ominaisuudet laajimmillaan. Nämä tahrat tuntuvat sotkevan tekstin analysointia ja tuottavan virheitä tulkintoihin. Monella tapaa tämä on ihan hyvää ja järkevää toimintaa, mutta toisaalta kaipaan niitä vanhoja ukkoja ja maakunta-arkiston henkilökuntaa, joiden kanssa sai välillä miettiä ja pähkäillä ongelmia yhdessä. Tekoäly tuntuu osaavan lukea paremmin 1700-luvun tekstejä kuin 1800-luvun vastaavia. Maakunta-arkistojen toimipisteet harvenevat ja kaikki siirtyy yhä enemmän verkkoon. Nyt tiedän kuka olen, mistä olen ja tiedän tarkkaan omat juureni. Isäni kuoli vuonna 2005, ja aloitin sukututkimuksen eräänlaisena surutyönä. Alkuaikojen sekunneista on siirrytty jo 10 minuutin odotteluun. Ero on siinä, että vanhemmissa on selvästi suurempi kontrasti. Olen yrittänyt löytää uusia esi-isiä, mutta vuosina 2005– 2010 olen tehnyt niin tarkkaa työtä, että uusia on löytynyt tasan yksi: Bertilin äidin isä, vuonna 1680 syntynyt sotilas, joka kuoli 1750-luvulla. Paperiset kirkonkirjat ovat usein palaneet, joten sukujen tarinoissa on lähteettömiä aukkoja. Sivulla on kuitenkin eri riveillä kirjaimet B, E, R, T, I ja L. Sitä ei aina tiennyt onko pappi kirjoittanut huonosti vai oliko asiakirjan kuvaamisessa syntynyt heikkoa tulosta. Tässä tekoäly osasi siis yhdistää sivun eri osissa olleet tiedot oikeaan yksilöön ja soveltaa sen aikaisia mittayksiköitä oikein. Käytännössä on ollut helpompaa jo aloittaa uusia ikkunoita, jotka toimivat nopeammin ja jotka osaavat kirjoittaa selkokielistä tekstiä. Nämä tutkijasalit olivat lähes poikkeuksetta täynnä erilaisia sukututkijoita, jotka olivat yleensä itseäni huomattavasti vanhempia ihmisiä. Joskus Gemini yhdistelee tekstin joukosta satunnaisia merkkejä, jolloin se kokee löytäneensä sanan Bertil, vaikka sitä ei olisi koko sivulla. Käsin kirjoitetussa tekstissä on myös kirjoitustyylistä johtuvaa tekstin selkeyden vaihtelua. Suurempien tahrojen osalta osa vaikuttaa jopa kaatuneen mustepullon tuottamilta. joka on ruotsalainen tenniksen pelaaja. Muste on tummempaa ja tausta on harmahtava; 1800-luvulla modernisoitunut kirjoitusvälineistö on tuottanut vaaleampaa tekstiä. Mustetta on ilmeisesti tippunut kynästä pisaroina paperille, eikä kallista paperia ole tuhlattu heittämällä pois vaan tekstiä on jatkettu sen jälkeen. Heitä olen tavannut kasvotusten Kyrössä ja kuullut heiltä mielenkiintoisia heidän tuntemiaan tarinoita eri sukulinjojen historiasta. Niissä on myös tekstin välissä tummia läiskiä ja suurempiakin tahroja