1
tammi-08
4,90
Andree Lyhyet jäljet Savolainen isä Sydän itki niin Rafaelin enkeli Unelmien prinssi Jatkis
1
2
21. 27. 28. 32. 29. 55. Aiemmin Suomessa juhlittiin vuoden vaihdetta kekrinä eli syksyllä Mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän välissä. 49. uosi alkaa täällä Suomessa 1. Meillä vuoden vaihde määräytyy käyttämämme kalenterin, eli gregoriaanisen kalenterin mukaan. 31. 24. Venäjällä puolestaan eletään vielä Juliaanisen kalenterin mukaan, joka on 13 vuorokautta jäljessä gregoriaanisesta ajanlaskusta. 5. Sitten tulee epäilys; "enhän minä tähän pysty", heittää kintaat tiskiin ja luopuukin kaikista hyvistä lupauksista. 26. Miksi päätöksiä tehdään saavikaupalla juuri uuden vuoden alkaessa. 14. Kiinalaiset viettävät vuodenvaihetta aikana, jolloin aurinko on siirtynyt Vesimiehen tähtikuvioon, eli joskus talvipäivänseisauksen ja kevätpäiväntasauksen välillä. kalenterijuliste Anna Abreu Etsi virheet - Flinch
10 asiaa joissa on lupa hieman huijata
Kirppis Juliste My Chemical Romance
Masennus on sairaus jota voidaan hoitaa
TESTAA: Ovatko elämäntapasi kunnossa Gallup: Kenen näköinen haluaisit olla Tunnistatko ystäväsi kasvoista 3 Jokaelämän urbaanit legendat Etsi Enkeli Voita CD-levyjä!
M Y
Stoorit:
10. Muistatko vuoden takaiset lupauksesi ja oletko noudattanut niitä. htä sekamelskaa tämä vuodenvaihteen määrittäminen! Jos oikein tongitaan ja pengotaan, löytyisi varmaan jokaiselle kuukaudelle jokin muinainen, uskonnollinen tai etninen vuodenvaihde. Juutalainen vuosi puolestaan vaihtuu syyspäiväntasauksen tienoilla ja islamilaisessa kalenterissa uuden vuoden laskeminen alkaa keskellä heinäkuuta. 64. yös eri uskonnoissa vuosi vaihtuu eri aikoihin. Kuukauden, ja aina seuraavien kuukausien vaihtuessa (mahdollisesti jonkun toisen yhteisön uuden vuoden vaihtumisen aikaan) sitten luvataan taas jotain hieman lisää ja pidetään lupaus jälleen sen kuukauden verran. Vaikka Suomessa ja kaikissa muissakin gregoriaanista kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä onkin yleensä 1.1, alkaa meillä kirkkovuosi kuitenkin ensimmäisestä adventtisunnuntaista. 38. Savolainen isä Rafaelin enkeli Sydän itki niin Lyhyet jäljet Unelmien prinssi Jatkostoori: osa2 Andree
Palstat:
8. 50. Luvataan yrittää ensin ainakin se ensimmäinen kuukausi niin yritys ei tunnu niin suurelta ja mahdottomalta. hkä käykin niin, että vuoden päästä lupaukset on tullut pidettyä paremmin kun ne on pureskeltu pieninä paloina!
A V
Tässä lehdessä:
2. 6. Usein sitä haluaa haukata liian suuren palan parempaa elämää ja lupaa liikaa. Tulee tehtyä lupauksia ja päätöksiä jotka päätyvät joko pidettäväksi tai rikottavaksi. Venäjällähän uusi vuosi vastaa pitkälti suomalaisten joulua. Mitäpäs jos ei yritettäisikään tänä uutena vuotena tehdä mahdottomia, vaan luvataan nyt tässä meidän vuodenvaihteessamme vain jotain pientä hyvää. 36. 34. Miksi juuri se päivämäärä muuttaisi myös ihmisten elämän. 46. 43. tammikuuta. ina vuoden vaihteessa tulee mietittyä mitä tuli tehtyä ja kuinka tulevan vuoden voisi käyttää edellistä paremmin, tehokkaammin ja terveemmin. Horoskooppi Omat runot Kundi vastaa Kauneussalonki Isosisko Vastaanotolla Kirjekamu Musaraati Nettikamu ja Tekstarikamu Sinä+Minä=Me
kuva: Ville Juurikkala kuva: Kerin Estrada
E
Kannessa: Jenni Vartiainen Julisteessa: My chemical romance
3. 58. 61. 25. 30
Nokialla vuonna 2003 perustettu viisihenkinen ryhmä yhdistää suomeksi laulettuun rockiinsa kasarivaikutteita sekä punkkia. Saat puhelimeesi varmistusviestin, joka tulee lähettää muuttumattomana numeroon 16303 Jos haluat tilata lehden 9, 10 tai 11 (etkä lehteä 12), kirjoita viestin alkuun 4E SM ja haluamasi lehden numero, esim 4E SM 9 jne... Se ei kuitenkaan ole huono asia ja onhan esimerkiksi Tokio Hotel todistanut ettei aina tarvitse laulaa englanniksi pärjätäkseen musiikkiteollisuuden raskaassa maailmassa. Lähetä sen jälkeen viestisi numeroon 16303. 4
Tilauksen hinta on 4 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. tammikuuta alkaen ensimmäisen singlelohkaisun "Taivas tähtiverhoineen" myötä. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä. Paineet ovat arvatenkin suuret ja kovat, mutta Flinch on kehittynyt entistä vahvemmaksi niin sanoituksiltaan kuin soitannaltaan. Esimerkkiviesti: 4E SM 12 Sanna Susi Kotatie 5 90100 Oulu 2. Kirjoita viestin alkuun 4E SM 12 ja yhteystietosi. Bändi haluaa tehdä jokaisesta keikastaan ainutlaatuisen ja antaa kaikkensa saavuttakseen menestyksen ja säilyttääksen rehellisen rockin ihmisten elämässä.
T
Yhtyeen kokoonpano: Ville Liimatainen (laulu), Jaakko (kitara), Haiwe (kitara), Tommi (basso), Oskari (rummut)
Flinchin uusi albumi "Irrallaan" julkaistaan helmikuussa 2008! teksti: Katja Kinnunen Voita levy itsellesi viereisen sivun kilpailussa.
1. Odotettua uutta materiaalia saadaan 9. ampereen suunnalta levitetään rock-sanomaa jatkuvasti ja myös nuorista pojista koostuva Flinchyhtye tahtoo musiikkinsa kaikkien ulottuville. Bändi on täysissä voimissaan ja musiikki on muuttunut entistä rockimpaan suuntaan. Veljesten yhteistyö on sujunut studiossa hyvin, mutta oman musiikkiuran luominen kansainvälisesti menestyneen muusikon pikkuveljenä ei ole ollut helppoa eikä jatkuvilta vertauksilta voi välttyä. Flinch onkin saanut kiitosta live-esiintymisistään ja bändin ensimmäiseltä Kuvastin-levyltä julkaistu single "Tuulet" nousi muutama vuosi sitten ilmestyessään Suomen virallisen singlelistan kärkeen ja pysytteli siellä monen viikon ajan.
T
N
yt toinen levy "Irrallaan" on ilmestymässä ja valloitus voi jälleen jatkua. Yhtyeellä onkin faneja ympäri maailmaa ja tästä varmasti osasyynä on Negative-kytkös. Kaveriporukasta koostuva bändi ei kumartele ketään vaan antaa energisen lavashownsa puhua puolestaan. Tämä antaa varmasti suuntaa siitä mihin uudistunut ja vahvempi Flinch pyrkii toisella levyllään, se tulee näyttelemään erittäin suurta roolia heidän urallaan.
aannoin pojat saivat huomiota Japanin suurimmassa rock-musiikkia käsittelevässä Burrn-lehdessä, jossa Flinchin keulahahmo, valkotukkainen solisti Ville oli haastattelussa yhden kokonaisen sivun verran. Niinpä Flinch tekee töitä jotta sen oma paikka löytyisi Suomen musiikkikentältä. Uuden albumin on tuottanut Villen isoveli, Negativesta tuttu Jonne Aaron, joka on samalla tehnyt uuden aluevaltauksen tuottajana
Kirjoita korttiin lisäksi nimesi, ikäsi, osoitteesi sekä oletko lehden tilaaja, irtonumeron ostaja vai muu jukija. Lähetä tämän sivun lipuke tai postikortti osoitteella: SinäMinä, EtsiErot, Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu. Lopuksi näppäile t, jos olet tilaaja, i jos olet irtonumeron ostaja tai m jos olet muu lukija. Esimerkkiviesti: SM ETSI Sanna Susi 15v Kotatie 5 90100 Oulu m. Palvelu toimii DNA:n Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, TeleFinlandin, Zerofortyn ja Soneran matkapuhelinliittymillä.
Kuva: Hypeproductions
E T S I V I I S I V I R H E T TÄ 1 / 2 0 0 8
5. Lähetä viesti numeroon 173664. Viestin hinta on 0,95 . OSALLISTU ARVONTAAN!
Etsi kuvista viisi eroavaisuutta ja osallistu arvontaan. Voit osallistua skabaan myös tekstiviestillä: Kirjoita viestin alkuun SM ETSI ja sen jälkeen nimesi, ikäsi ja osoitteesi
Katsot ohi kulkevia kauniita täydellisen näköisiä ihmisiä. Ole lunnollinen oma itsesi mutta tee pieniä "huijauksia" luonnolliseen ulkonäköösi ja näytä säihkyvältä!
6. T
unnetko itsesi harmaaksi hiirulaiseksi. Moni sanoo olevansa luonnostaan tumma, punatukkainen, sinisilmäinen...mutta voi olla että totuus onkin ihan muu. Mutta ehei, ei huolta, sillä tuskin kukaan meistä on hirmuisen loistokkaan näköinen ilman pientä ulkonäön tuunausta ja ilmeen piristystä. Ajattelet tietenkin kateellisena että he ovat luonnostaan niin upeita ja toivot että itsekin olisit sellainen. Kenenkään ei tarvitse olla kateellinen toisten loistokkuudelle tai värikkyydelle, sillä jokainen meistä voi tehdä pieniä mutta tehokkaita piristyksiä ulkonäölleen
Palvelu toimii DNA: n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. päivä.
7 7. Uudet viestit aina jokaisen kuukauden 15. Viestin hinta on 0,95
Kamut+++ Eräs ystäväsi haluaa kertoa sinulle salaisuutensa. Kaipaat rapsutuksia, kuin kissa. Välillä onkin ihan hyvä olla vaan. Kamut+++ Ystäväsi luulee, että olet hänelle vihoissasi, korjaa tilanne mahdollisimman pian.
Tässä kuussa++ Sinusta tuntuu, että mikään ei oikein onnistu. Rakkaus+++ Rakkaus asiat eivät ehkä ole päällimmäisenä mielessäsi. Älä mene piiloon, vaan lähde mukaan.
8. Jokin on nyt hieman tärkeämpää.
Tässä kuussa+++ Taidat vaatia hieman liikaa itseltäsi. Kamut+++ Kaverit huomaavat sinussa jotain uutta, mutta tiedätkö itsekään mitä se on.
Tässä kuussa++++ Nyt tuntuu kaikki menevän nappiin. Kamut+++ Kaverit yrittävät saada huomiotasi. Älä avaa suutasi, ennenkuin olet varma. Kokeile edes. Rakkaus+++ Oletko varma, että se on juuri hän. Vastaa kuitenkin viesteihin. Rakkaus++++ Rakkautta ja romantiikkaa. Muutkin huomaavat sen. Kaikenlaiset pöpöt vaanivat nurkan takana. Mene mukaan, koska tuot väriä olemuksellasi
Tässä kuussa+++ Nyt kannatta ottaa hieman hissukseen. Rakkaus+++ Tarvitset hieman lohdutusta ja se huomataan. Kamut++++ Kaverit ovat sinulle nyt kaiken A ja O. Opettele tyytymään vähempäänkin. Rakkaus++++ Selkäsi takana puhutaan sinusta, mutta älä huoli, se ei ole mitään pahaa. Kamut++++ Kaverit ovat kuulleet pikkulintujen laulavan suunnitelmistasi, ota heidät mukaan.
Tässä kuussa++++ Olet virtaa täynnä, mutta pysyhän pöksyissäsi. Sinäkin merkitset heille paljon ja tuot porukkaan väriä
Tässä kuussa+++ Sinusta tuntuu, että tarvitset hieman omaa aikaa. Jos vielä vähän pinnistelet, yllätyt. Jos olet vapaa on se oikea ehkä lähempänä kuin uskotkaan. Kamut+++ Ole tarkkana, ettet vain loukkaa kaveriasi, vaikket sitä tarkoitakaan.
Tässä kuussa+++ Sinulle tarjoutuu mahdollisuus johonkin uuteen harrastukseen. Kamut++++ Kaverit haluavat sinun piristyvän. Rakkaus++++ Taidat olla korviasi myöten rakastunut. Rakkaus++++ Joku haluaisi tehdä lähempääkin tuttavuutta kanssasi, mutta hieman ujostelee. Rakkaus+++ Olet hieman epäileväinen ihastuksesi suhteen. Odotettavissa yllätyksiä. Rakkaus+++ Sinusta taidetaan olla mustasukkainen, korjaa asia oitis ellei siihen ole syytä. Ehkä pian tiedät totuuden. Eihän kaikki voikaan aina mennä nappiin. Tässä kuussa++++ Sinulla näyttää olevan onnea vähän joka asiassa. Hiljaa hyvä tulee. Pidä se omana tietonasi, koska sinuun luotetaan.
Tässä kuussa++++ Sinulla taitaa olla vauhti päällä, mutta katso mihin astut. Kamut++++ Kavereiden kanssa kivat kemut tiedossa
Suklaata ja löhöilyä. Uudet viestit jokaiselle tähtimerkille aina jokaisen kuukauden 15. Saat viestin, muista vastata siihen. Älä kuitenkaan ylpeile asiasta. Ota velat takaisin, niin jaksat jälleen. Rakkaus++++ Sinusta on huomattu tihkuvan jotain ihanaa. Kamut++++ Kaverit yrittävät repiä sinua joka suuntaan, mutta muista ettei joka paikkaan tarvi mennä.
Jos haluat viestin, jonka voit lähettää ihastuksellesi, näppäile puhelimeen seuraavasti:SM VIESTI ja tähtimerkkisi tai hänen tähtimerkkinsä, esim SM VIESTI RAPU Lähetä viesti numeroon 173664
Tässä kuussa++++ Rakastat vuodenvaihteen aikaa ja odotatkin uutta innolla. Perustele, jos tiedät olevasi oikeassa.
Jos haluat viestin, jonka voit lähettä omalle rakkaallesi, näppäile puhelimeesi viestiksi: SM SYDÄN ja joko sinun tai hänen tähtimerkki, esim SM SYDÄN KALAT Lähetä viesti numeroon 173664
Viestin hinta on 0,95 . päivä.
9. Rakkaus+++ Jossain käydään kisailua sinusta. Tässä kuussa++++ Nautiskelet elämästä ja mietiskelet tulevaisuutta. Kamut+++ Vanha ja melkein unohtunut ystävä ilmaantuu jälleen kuvioihin.
Tässä kuussa+++ Sinulla taitaa olla univelkaa. Kuka uskaltaa sanoa sen ääneen. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. Kamut+++ Kaverit hieman epäilevät mielipiteitäsi. Rakkaus++++ Sinua kaivataan, mutta missä. Kaikki tuntuu olevan hyvin
- Pidetään vaan sellanen tyttöjen ilta! - Tehän asutte Espoossa, eikö niin. Jenna kysyi. - Menee ne jonnekin kahteen tai kolmeen asti. Ehkä se vielä lähtee pois. Tulkaa vaikka siinä seitsemän tai kahdeksan maissa, jooko. E
i meillä oo illalla ketään kotona, Hanna sanoi tytöille. Osoitehan teillä on. - Mutta ei siitä äijästä sen enempää, Hanna kertoi. - Kulkeehan ne bussit takas vielä
yöllä. - Ihan viereen. Lotta kysyi. Bussissa istuessaan hän tuijotti ohivilistävää kaupunkimaisemaa, jossa metalli, lasi ja puistokaistaleen
10. - Se on ollu meillä vasta pari päivää. Hanna näki lähestyvän bussin, joka pelasti hänet siltä keskustelulta. Tytöt sanoivat heiheit ja jatkoivat matkaa, kun Hanna jäi heiluttamaan bussilleen pysäytysmerkkiä. - Mä pyydän luvan et saisin olla siihen asti teillä, Jenna sanoi. joo, sellasta, en mä oikeen siitä tykkää, Hanna sanoi vaisusti. Hanna, Jenna ja Lotta kävelivät koulun suunnasta ja saapuivat lähimmälle pysäkille. - Se ja äiti on sitten illalla jossakin konsertissa. Ne tulee vasta puolenyön jälkeen. - Millasta se on?
-No... Lotta kysyi vuorostaan. - Niin, tehän ette oo käyneetkään meillä! Bussilla sinne pääsee vartissa, Hanna kertoi. - Kuulinko mä oikein, että sun isäs palas kotiin niinku vuosien jälkeen
- On meillä tässä pizzaa, Hanna vastasi. - Voeha se olla että huovun senmosta lähimmäesenrakkaatta että lähimmäeset kaekkoo kaavemmas. Ja isällä oli vieläpä moinen tosijuntti ruutupaita, voi ei! Äkkiä isän pää palasi takaisin olohuoneen oviaukolle. Goottitytöt Hanna, Lotta ja Jenna katsoivat sohvalta videoita ja söivät pizzaa. alastomat oksat vuorottelivat. - Varo sitä lasitarjotinta, äiti tilasi sen ihan äsken Ellokselta, Hanna sanoi äreästi. Hanna kysyi. Vasta nyt Hannalle kävi ilmi, että isä oli kotoisin jostakin Kuopion seudulta ja puhui leveää Savon murretta ja sitten se vielä väänsi kaikki asiat huumoriksi. - Etsä olis voinut soittaa. Isän ääni vastasi: - No jaa. Silloin Herra Kakka osui Herra Tuulettimeen. Pulloja täytyisi sitten jatkaa vedellä, ettei äiti huomaisi puuttuvaa nestemäärää. Ei kukaan voi olla niin tasapainoinen! Hanna katsoi bussin lasista heijastuvia kasvonpiirteitään ja mustaa huulipunaansa. Kaikki isän lähentymisyritykset hän oli torjunut nuoren tytön raivolla. Ulko-ovi kävi. Hannan kulmat olivat kurtussa. Joku riisui päällystakkiaan. Haen sen sitte kotterolla. Ei tässä maailmassa hyväntuulisuudella pärjätä, kun poikaystävä pettää, kokeista tulee kuutosia ja matto vedetään muutenkin alta!
"Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä"
11. Hanna oli tietysti katkera. - Että kun täällä sentään oli... Suapko olla kohtalaene pihvi ja kaks kuorta eli hampurilaenen. - Olj muuten suakelsoekoon aeka suora kysymys, isä vastasi valuvan veden suhinan yli. - Tuleeko sillä toimeen. Puhuivat pojista ja kikattivat välillä hysteerisesti. Hanna mietti, uskaltaisiko hän käydä äidin baarikaapilla. Tämähän meni ihan häneksi koko ilta, Hanna ajatteli nyreänä. - Mitteepä tässä. Kah minä tulin ku unohin että pittää piätteellä rotkottaa ja huomiseksj pari juttua tökkäyttee. Melkein kuin ihaillen, Hanna kauhistui. Ei tässä ehi nuamallaan nuilottaa. Hän halusi itse määrätä angstinsa tahdin ja synkkyyden laadun, ei siihen tarvita mitään savolaisia elämänviisauksia. Rahalla et voe ostoo ystäviä mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia. punakkakasvoinen ja pönäkkä isä tyrskähti saavuttuaan olohuoneeseen. Astioiden kilinä ja veden loiske jatkui keittiössä. Tai siltä se ainakin kuulosti. Hanna näki että isä saapui paikalle, ja vieläpä ilman äitiä. Jenna uteli. - Mitä sä oikein kolistelet siellä. - Äitis jäe sinne uopperaan vai mikä se oljkaan. - Laittakaa toki itsellenne vaan, Jenna sanoi ja katsoi miestä kummallisen kirkkain silmin. - Siiton kyllä jo maku männy, isä sanoi ja pää katosi takaisin keittiöön. Jopa Nirvana pääsi hänen korvakuulokkeisiinsa, mutta sillä hän ei kehuskellut muiden alan harrastajien kuullen. Puhuiko se nyt tietokoneesta vai mistä. Hanna ei oikeastaan tiennyt, mitä se ukko teki työkseen. Miks sä tulit jo kotiin. Isä oli lähtenyt Hannan ollessa parivuotias, joten hänellä ei ollut miehestä juuri mitään lapsuuden muistikuvia. - Missä äiti on. - Hyvvee illanköllykkätä. Tietysti sekin ärsytti, ettei isä ollut moksiskaan hänen synkkyydestään, vaan otti asiat jatkuvasti sellaisina kuin ne eteen tulivat. Pikimustaksi värjätyt hiukset ja musta puku aiheuttivat harhan, kuin hänen valkoisenkalpeat kasvonsa olisivat leijuneet ohi kiitävässä maisemassa. Hanna parahti ja ponnahti seisomaan. - Upee aforismi, Lotta kuiskasi toisille, ja vieläpä ihan vakavissaan. - Työn perässäkö te tulitte. Sellaisia angstisimpia hetkiä varten Hanna oli nauhoittanut omaan MP3-soittimeensa vanhoja yhtyeitä; jotakin Joy Divisionia ja The Missionia. - Kuinka hyvin ootte... Lotta korotti
ääntään keittiön suuntaan, vaikka Hanna yritti hiljentää hänet hyssyttelevällä ja vihaisella katseellaan. - Elekee ostoo summassa. ja on tavallaan niinku perhe. Ei ihme, että äiti jätti sen! Nyt "isä" oli saanut työpaikan pääkaupunkiseudulta ja palannut takaisin. No mittee tytöt. - Haluvaisitteko ruokoo jos laitan. Lotta kysyi isoon ääneen. Välillä he vakavoituivat puhumaan maailmantuskaisen synkkiä, sillä he kaikki olivat katsoneet alkuviikolla ohjelman ilmastonmuutoksesta. - Onko palkka hyvä. Uteli Hannan mielestä aivan liikaa. - En pelekästään. Se olisi vienyt pikkasen uskottavuutta synkistelyltä. - Suattaapi tua ollannii vuan empä huamanna aikasemmin, isä sanoi ja meni keittiöön. - Tilattiin tätä pari tuntia sitten. - Tiskoon jos minä ihan toen perrään sanon. Hannaa hävetti hänen biologinen isänsä, joka oli palannut yhteen äidin kanssa yli kahdentoista vuoden jälkeen. Eikä häntä se edes kiinnostanut. Hanna melkein vaikeroi. kotiutuneet tänne Etelä-Suomeen. Jennakin kysyi uteliaisuuttaan. Mutta ei pelkästään siksi, että isä oli jättänyt perheensä (vaikka äitikin myönsi että hän itse ajoi isän pois) vaan siksi, että kun isä palasi... Likimain. Toisia tyttöjä nauratti. Sitä hän ei myöskään kertonut
I
kenellekään, että hän kuunteli joskus Maija Vilkkumaata. - Van likiarvo voep olla arvo sinänsä. Hanna tunsi, kuinka tytöt katsoivat hänen isäänsä herkeämättä. lta koitti. - Onhan sulla kännykkä. Vieraat olivat saapuneet. Hanna ja tytöt käännähtivät katsomaan eteisen suuntaan. Hanna oli pakahtua raivoonsa
Isä katsoi tytärtään hieman hitaasti. - Eikä välitä paskan vertaa mistään muodista tai silleen, Jenna sanoi. Se poika, se idiootti, se lapsi, se hoki kassalla että maalaiset v-uun täältä. Kysyi isältä kuin se olisi jokin guru, Hanna ajatteli. - Joskus chattailen ja mesetän. Sitten Lotta vaikeroi omista ongelmistaan, lähinnä siitä kun koulussa ei ymmärretty hänen mustiin pukeutumistaan. - Sun isäs on ihan mahtava! Lotta intoili Hannalle. Poissa kaksitoista vuotta ja tuosta vaan tullaan takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut. - Minä en, kuule sinä, oo nii vanaha jäkälä joka ei mittää uuvenaekasta hyväksy. Kun kello tuli tarpeeksi paljon, Jenna ja Lotta vetivät mustia päällystakkeja niskoihinsa. Isä oli juuri ollut lähettämässä sähköpostia jollekin IBM:n edustajalle New Yorkin osavaltion Armonkiin. Eihän murre tietenkään liittynyt mitenkään ammattiin mutta Hanna ei voinut sille mitään, että tuosta puhetyylistä hänelle tuli mieleen vain jokin
kalakukkoja kauppaava torimyyjä... - Outahan hollin aekoo nii ei se ratkasu kaakana voe olla. Hän löysi isänsä tietokoneen äärestä. Silti Hanna oli nauranut mukana ollakseen pojalle mieliksi... Ei, vaan sehän hoki että "savolaiset v-uun", Hanna muisti, vaikka myyjätär oli karjalainen! Se ikänsä asfaltilla leikkinyt mäntti ei erottanut edes murteita. Särkisikö tuo ukko talon ainoan PC:n. - Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta jos sinulla ee oo paljon töetä. - Sori, mä en tienny, että... -...kun isä ja äiti sanoo että just mun pitää opettaa pikkuveljee ajamaan pyörällä! Mun. Niinkö se muka menee. - Mä etsin netistä lähinnä vaan musiikkia, Hanna kertoi jotakin jutellakseen. Tyttö kuuli isänsä mutisevan, kun hän selasi mustan kansionsa papereita ja katseli sitten ruudulle. Seuraavaksi se kai ryhtyy paistaman muikkukukkoja tai soittamaan hanuria tai veistelee puukolla joitakin uistimia! Isä katosi taas jonnekin talon monista huoneista. Hanna havahtui ajatuksistaan, sillä Jenna oli juuri kysynyt hänen isältään neuvoa. Oon tuk´henkilö eli näitä huoltovirman kojjoottiloita joita kututaan ku ohjelmat katkijaa, aljtehone rosesorj takkuvvaa ja käättöjärjestelmä jummii. Juuri äsken olin aivan samanlainen kuin se ääliö, joka ei tajunnut ettei murre ihmistä pahenna. Säkö osaat käyttää tietokonetta. - Tämän suap jättee poikkeen... - Kompastelu voep estee kuatumisen, kuului isän neuvo. - Pitäisj sinun tietee, isä vastasi ja naputteli konetta tottuneesti. Ja Hanna oli nyökkäillyt mukana. Yhden motiivin tyyppejä, mutta sun isäs on ihan ku joku oraakkeli! - Joo, Hanna mutisi. Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä. Poika, Teijoko sen nimi oli, se ei tiennyt sitä, minkä Hanna tiesi: että se vanha nainen oli asunut pääkaupunkiseudulla jo ennen heidän kummankaan syntymää. - Etupiässä kyöräsin äetis ja sinun perässä. - Niinku Rubikin kuutio joka pitäs ratkasta vasaralla! Loppuilta kului tavanomaisemmissa merkeissä. - No onhan toi nyt upeen mutkikas... - No jospa se adoptois teidät, Hanna kivahti.
T
yttöjen mentyä Hanna kääntyi ovelta ja kulki läpi asunnon. Ei ota turhia murheita... Jos se veljes vuan tahtoo nii opeta. Silti isä oli jättänyt sen kasvualustaksi hänelle, niin äiti väitti. - Jokkaene savolaene viäräleuka on elävä tekstinkäsittelyohjelma, isä selvensi ja sai Hannan jopa hymyilemään. Muuan muisto sai Hannan posket vieläkin punehtumaan. Miksei ne muka sitä tee. Juuri sen verran pitkään, että Hannaa alkoi hävettää. Isä oli siis tietokonealalla! Nyt se vasta tuli puheeksi. H
anna oli joskus lapsena kuullut, että koko omakotitalo oli isän ostama. -
Tosi rento heppu! Kun muut tytöt ihailivat hänen isäänsä ääneen, Hanna meni lopullisesti pois tolaltaan. Ja onhan niitä kolmipyöriä. Missä se on oppinut avaamaan koko toosan, jossakin savolaisessa kansalaisopistossa, vai. Äiti oli sanonut, että he eivät vain siinä elämänvaiheessa tulleet toimeen eivätkä voineet asua saman katon alla. Mutta se tapahtui aikoja sitten ja kokonaan toisessa elämässä, ennen kuin löysin nykyisen tyylini, Hanna ajatteli. Hanna katsoi tietokoneen ruutua tarkemmin. - Minun pittee tökkäyttee huomiseks parit visiot eli herrojen huaveet. - Äiti tuntuu ainakin haluavan sut
12. Hanna seisoi hetken hiljaa ennen kuin hän kysyi: - Miks sä muutit takas. Voi että se hävetti nyt! Miksi hänen piti käyttäytyä sillä tavalla. Ja sitä paitsi tämä stadin murre, jonka mukaviisaat määrittelivät sanalla "slangi", oli pahimmillaan ihan yhtä naurettavampaa kuin mikä tahansa muukin murre. - Yleensähän miehet ja pojat on niin selkeitä tapauksia. Lotta ryhtyi vielä kehumaan Hannan isää: - En oo koskaan tavannu yhtä jännää tyyppiä... Nyt se jutteli Jennan ja Lotan kanssa kuin nämä olisivat sydänystäviä keskenään! Hanna oli niin raivoissaan että olisi voinut haljeta. - Mitenkä muka niin. Hanna nielaisi hymynkareensa. Eräs poika, jonka kanssa hän joskus seurusteli, ivasi lähikaupan vanhaa myyjätärtä, joka puhui karjalaista murretta. Isä saapui olohuoneen oviaukolle ja pyyhki märkiä käsiään pyyhkeeseen. jännästi viisas toi sun isäs! Uskomaton pakkaus! Jenna jatkoi. - No eikä ole! - Upee tyyppi. Kuulemma nyt tilanne oli toinen. - Mitä sä teet. - Ette voi olla tosissanne
- Minkälaenev voima se on ku pistää noini pahapäeseks. - Mitä tuo nyt sitten tarkotti. SM RAKAS OINAS ja lähetä viesti numeroon 173664
Viestin hinta on 0,95 . Uudet ajatukset aina jokaisen kuukauden 15. takas, Hanna sanoi. - Ehkä tässä vois kai... - Elähän sinä suotta siinä seistä toljota niinku tatti, ota tuoli alles. Hanna pudisteli päätään itsekseen ja kenties itselleen. Nii äetiski. Se jiä haaveeks se lentely ja lennot loppu lyhyvee. hassusti ... Savolaenen talitintti siihen jotta titipä hyvinnii tyy. Ei hän näin helpolla lämpenisi tälle isää näyttelevälle tyypille. Nytkö ne aivos on muuttunna onnesta hyytelöks. - Murheen kantaa yksinnii vuan illoon pittää olla kaks. Kunhan et tartuta tuota murretta muhun. tuttavat ei käy kohta enää kylässä... isä sanoi aivan pokerinaamalla. Hänen isänsä kertoi: - Helsinkiläinen talitintti istahti savolaesen talitintin viereen ja sano jotta tityy. Suap-
ko sulle kertoo jutun. tein ite omat johtopiätökset ja piti jonnii aekoo olla vappaa ku taevaan lintu ennenku vanahenin silmissä. Hanna naurahti mutta puristi sitten suunsa viivaksi. Hanna nyökkäsi. - Jo olj kiännös. - Ka minä olin nii kovapäene ja äetis märehti nii minun tekemisiä että se melekeen tyrannisoj... Koppoo kiinni tästä päevästä, huomisessa on omat kahvasa. päivä.. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä, 13 13 jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. - Mä joudun häpeemään ku sä puhut niin... Vaan joka vanhoja muisteloo, sitä puntarilla piähän. - Sinä oot tolokun immeinen. jotenki tulla toimeen. Muka. Hanna haki tuolin ja saapui istumaan isänsä viereen. Isä lopetti naputtelun ja katsoi tytärtään. Isä sanoi tyttärelleen elämänviisauksista suurimman: - Naara itelles ennen kun muut kerkijää.
Jos haluat tietää, mitä ihastuksesi tällä hetkellä sinusta ajattelee, toimi seuraavasti: Näppäile SM RAKAS ja tähtimerkkisi, esim. Hanna naurahti. - Miksi te erositte silloin kun mä olin pieni. - Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin. - Äskenhä nuo olj ja käyvä jolokuttivat. - Taidan tajuta, tytär sanoi isälleen
Nikke oli mua kolmisen vuotta vanhempi ja juuri tullut täysi-ikäiseksi. Kyllähän mä Nikestä tykkäsin tosi paljon mutta mä en tuntenut sitä viellä
S
14. Mä en ollut silloin viellä ihan varma tunteistani koska pidin eräästä toisesta. Kaikki alkoi reilu kuukausi sitten kun tutustuin Nikkeen kännissä. Tässä makaan yksiökämppäni sohvalla itkien, valvoneena liian pitkään.. Se oli mukava ja ihan hyvännäköinen ja meillä luisti juttu heti. Oikeastaan olin pitänyt siitä toisesta pitkään, mutta silti Nikke tuli mun luo ja pyysi mua seurustelemaan sen kanssa. inä päivänä satoi rankasti, se päivä oli muutenkin synkkä eikä aurinkoakaan näkynyt. Mun on aina ollut vaikea sanoa ei, enkä sitä tälläkään kertaa sanonut
Mä lysähdin lattialle ja Aleksi tuli mun viereen istumaan ja kieto mut sen ihanaan syleilyyn. Sillon Aleksi tajusi kaiken, sille ei edes tarvinnut sanoa että Nikke oli lyönyt mua vaan jotenkin se aina arvasi kaiken, ja oikein. Se suuttui siitä kun sä kävit ja mä halasin sua.. Sillon ku mun isä hankki mulle tämän yksiön läheltä keskustaa jotta saisin olla rauhassa sisariltani, Aleksi on ruvennut ramppaamaan luonani päivittäin katsoen olenko kunnossa. kuiskasin Aleksille. Mä menin avaamaan oven ja Nikke tuli sisään. Se suuttuu jostain ihan pienestä.. Se ei tuu toistuu.. Joka päivä mustelmia tai viiltoja ruumiissa, ja Nikke hakkasi mua entistä enemmän. Venla rakas, kerro mulle mä haluan auttaa, mä lupaan olla kertomatta kenellekään! Enempää se ei ehtinyt sanoa kun se näki leipäveitsen ja mun veriset kädet. - Mitä helvettiä toi oli. Mutta eräänä iltana olimme luonani ja ystäväni Aleksi tuli käymään, avasin oven ja tervehdin häntä halaamalla koska hän on paras ystäväni. Ekat kaksi viikkoa seurustelu meni putkeen mutta kolmannella viikolla Nikke näytti todellisen puolensa. Pian oltiin ollut kuukausi ja viikko yhdessä kun mä olin jo palasina. - Tota.. Ei tän näin pitäny mennä! Mun oli pakko tehdä jotain, mä en uskaltaisi olla yksin. hän kysyi. - Ei mitään.. En halua sen joutuvan ongelmiin mun takiani. Tai kolmannesta tai neljännestä jotka Nikke teki seuraavalla viikolla. - Mee makuuhuoneeseen piiloon. Aleksi uskoi, niin pitikin. Mäen voinut jättää tai kertoa kenellekään ja pian frenditkin alkoi ihmetellä kuinka en enää tule ulos kämpästäni ja miksi itken niin usein. Aleksi on mun paras ystävä ja niin on aina oleva koita tajuu se! tiuskasin takaisin. Isälleni en ollut kertonut kuin että kännissä niin kävi, eikä Aleksikaan tiennyt tästä toisesta.. Mä hätäännyin ja nyökkäsin vain ja siinä samassa Nikke oli jo poissa. mä sain sanotuksi suustani. Venla kerro, löikö se sua?! Aleksi tenttasi. - Löikö se homo sua. Pian mä huomasin kuinka paskaan jamaan olin itteni ajanut. Se kysy hädissään. Mä istuin mun sängylle ja painoin pään käsiini. Aleksin lähellä oli hyvä itkeä. Sitä puolta mä vihasin. Jos jätät mut.. - Sitä paitsi kuka itse halailee tyttökavereitaan ja nuoleskelee niitä kännissä. Pian aloin viillellä pahaa oloani ja kädet olivat verillä. Nikke vaan hymähti ja sen oli selvästi vaikea hallita hermojaan. Aleksi on mukava ja sosiaalinen ja keksii aina jotain uutta, lisäksi se huolehtii musta
aika paljon, vaikkei sen välttämättä tarvis. Mitä se sanoi. Aleksi halas mua ja vakuutti että kaikki menee vielä hyvin, silloin ovikello soi ja mä kuulin Niken äänen oven takaa. Sori siitä tänpäiväsestä.. Vietimme Niken kanssa paljon aikaa yhdessä ja aloin tuntemaan häntä paremmin. kysyin. Ehkä se tuli pyytämään anteeks.. Päätin soittaa Aleksin luokseni, ja pian se pimpotti ovikelloa ja päästin sen sisään naama turvoksissa ja itkeneen näköisenä. Se lupautui jäämään yöksi koska kesä oli vasta puolessa välissä. Nukkumaan mennessä se kietoi mut sen syleilyyn ja sanoi ne rauhoittavat sanat: "Minä olen tässä."
euraavan kerran Nikke hepasi parin päivän kuluttua kaupungilla leffan jälkeen, melkein syyttä koska se oli nähnyt pari mun poikapuolista kaveria jotka oli moikannut mulle. Sen mä tiesin, että Nikke ei ketään raiskaisi, eihän. - Mistä lähtien ystäviä ei saa halata. - Mikä muka. - Halasit Aleksia, mua asun pitää halata eikä muita poikia! se tiuskaisi. Olin äimänkäkenä, mikä muka. - Oke, mut jos homma käy väkivaltaseks se jätkä saa turpaansa. se lupasi. Se laittoi makuuhuoneen oven lukkoon ja kaatoi mut sängylle ja alkoi repiä mun vaatteita pois. Oven sulkeuduttua Nikke tuli mun luo. Silloin se tapahtui ekan kerran, Nikke vetäisi oikean suoran mun poskeen ja lähti menemään. se vastasi ja meni makuuhuoneeseen ja pisti oven kiinni. kunnolla, ajattelin että nyt sitä tutustutaan. Että jos jätän sen tai kerron kenellekään se murtaa multa pari luuta.. Murran sulta ja siltä Aleksilta pari luuta.. Nyökyttelin vain päätäni, kunnes Nikke sulki mun suuni kädellään ja työnsi seinää vasten kovakouraisesti ja kuiskasi: - Jos kerrot kenellekään.. Mä en saanut suutani kunnolla auki, mutta sain sanottua sen yhden kirotun sanan; "Nikke". sanoin ja katsoin varpaitani. - Joo.. Kerran meillä se alkoi hakata mua kun en suostunut sen kanssa sänkyyn ja löi mua. Kesken veristelyn Aleksi ponnahti sisään ja sanoi: - Kyllä mä tiedän että noi jäljet on Nikke tehnyt mutta mikset voi kertoa sitä mulle. Aleksi toi minulle pari lainaamansa CD;tä, moikkasi Nikkeä ja lähti. Oon aina pistänyt sen kännin piikkiin mutta mistä sitä tietää mitä vapaa-ajallas teet! huusin sille päin naamaa. Mä itkin. Tällä kertaa se läpsäs mua toiseen poskeen ja olin molemmat posket mustana. - Venla mitä sulle on tapahtunu?. - Idiootti mikä idiootti. - Hemmetin homo päästä irti, IRTI! mä huusin.
S
15. Aleksi on mua vuoden vanhempi ja meni Amistoon, itse kun vasta menen ysille. Aleksi tuli makuuhuoneesta. Kerran se tuli meille koska halusin puhua sen kanssa, mutta se ei ollut juttelutuulella. - Nikke hakkaa mua melkein aina kun me nähdään.
- Otetaanko viime kertainen uusiksi. - Ei tämmöistä kisua pidä päästää irti. se ärhenteli. mä sanoin ja suljin luurin. Nikke kävi pari kertaa
N
oven takana pyytelemässä anteeksi, mutta se ravaaminen loppui ennen pitkää. Mä olin alusvaatteissa ja se myös. Mä viiltelin, itkin ja ravasin ympäri kämppää seuraavat neljä päivää. Kun mä heräsin, se oli laittanut mun kädet käsiraudoilla kiinni sänkyyn. Enkä avannut ovea kenellekään saati sitten vastannut puheluihin. Venla, sä oot mun kissa! Mun olis pitänyt tehdä tää aikaa sitten eikä odottaa näin pitkään! Se sanoi mulle ja mä aloin itkeä. Olin niin shokissa etten pystynyt syömään, käymään ulkona tai muuta vastaavaa. Mä itkin aikani kunnes olimme molemmat alasti pimeässä huoneessa ja pihalla satoi kaatamalla. - Jaa että alat päästä fiilikseen mukaan. - No en todellakaa, päästä irti hemmetin kusipää! mä huusin sille mutta se pudisti päätään. - Moi kulta! se sanoi, enkä vastannut mitään vaan pyysin sisälle. Huusin minkä jaksoin mutta kukaan ei tuntunut kuulevan mua, joten ensin mä räkäisin Nikkeä, sen jälkeen purin sitä niin kovaa kun jaksoin. Se alkoi hinkata itseään muhun ja jossain vaiheessa se alkoi ulvoa kuin arosusi. Mä halasin sitä pitkään ja kerroin itkien kaiken, kuinka Nikke oli mut raiskannu vastoin mun tahtoa. Puolitoista kuukautta, ja Nikke oli jo hakannut mua, uhkaillut ja jopa vienyt mun neitsyyden! Mä itkin niin paljon että laihduin niinä päivinä viisi kiloa. Aleksi jos kuka osasi mua nyt auttaa ja lohduttaa. Juuri olin sanonut, ettei Nikke mua raiskaisi ja nyt se raiskaa mua. Kuin salamaniskusta mä otin kännykän ja soitin Nikelle. Se tuntui niin kovakouraiselta ja hirveeltä että aloin huutaa. - Tuu käymään. Vähän ajan päästä Nikke lähti, heitti käsirautojen avaimet mulle ja paukautti oven mennessään. Mä olin neitsyt enkä todellakaan halunnut menettää sitä Niken kaltaiselle idiootille. Aleksi sanoi vedet silmissä. Käsiraudat oli hiertänyt mun kädet hajalle ja avannut pari viiltoa. iken mentyä mun silmät alkoi vuotaa niin vuolaasti ettei ikinä ollut, mä makasin omassa sängyssä alasti raiskattuna. Sitten mä potkaisin sitä ja se löi multa tajun kankaalle. Nyt, siitä on kulunut viisi päivää, ennen kuin uskalsin kertoa sen sulle, päiväkirja." Sen jälkeen suljin päiväkirjan ja heitin sen laatikkooni. Mä rakastan sua ja sä mua onko selvä. - Mä en pakota sua mihinkään, mutta sun kannattaa jättää se jätkä. Pian Aleksi tuli oveni taakse ja pyysi päästää sisään. Pian huomasin olevani ilman yläosaa ja Niken hyväilevän
mua. - Nikke ei! Eikö tästä voisi puhua. Tuntui hyvältä kertoa se kaikki jollekin muulle kuin päiväkirjalle tai veitselle, koska ne ei koskaan pystynyt lohduttamaan mua. Mä vuodin verta, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Aleksi oli luvannut mulle, että ei tee Nikelle mitään ennen kuin mä annan luvan, eikä kerro asioistani kenellekään. Aikani pyristeltyä o l i n jo ihan loppu enkä jaksanut enää. Sinä päivänä mä ajattelin ekaa kertaa, että Nikke ei ollut käyttänyt edes kortsua. - Kyllä mä tiedän että sä haluut mua.. Hätäännyin mutta tajusin onneksi että olin niellyt e-pillereitä jo puoli vuotta. En ole koskaan nähnyt sen itkevän. Pian Nikke oli oven takana ja avasin sen. - Venla kerro mulle mitä sulle on käynyt. Mä huusin että lopeta, mutta se ei kuunnellut ja se laukes mun sisään. Eikä hän ole koskaan pettänyt lupauksiaan. Mutta Nikke vaan jatkoi ja repi omia ja mun vaatteita vuoronperään pois. Olimme molemmat ihan hiessä. - Muru, kuinka mä oon kaivannut sua ja sun läheisyyttäs! se vastasi. Se vain hymyili mulle. Se oli just nyt ainoa ketä halusin nähdä. Vasta parin tunnin päästä ymmärsin avata käsiraudat ja pukea päälle. Itkin joka päivä niin vuolaasti että ihme kun silmät ei revennyt päästä. En ollut koskaan ollut lihava, aina ollut hoikka, mutta näin laiha en halunnut olla kuin minusta tuli niinä päivinä, mutten mä pystynyt syömäänkään. Mä räkäisin sen naamaan mutta ihme kyllä se ei tulistunut siitä, ihankuin olisi saanut hirveitä kiksejä siitä että mä pyristelin vastaan minkä voin. Mäen halua tätä vielä kuuletko sä?! mä huusin sille. Se teki sulle pahiten mitä voi tehdä, eikä sellanen tunnu hyvältä! Aleksi neuvo mua. se kysyi ja tuli mun lähelle.
16. Se oli maailman hirvein tunne etenkin tuon jätkän kanssa. Sä vaan itket täällä yksin etkä vastaa puheluihin ja oot laihtunut jo ihan liikaa ja viiltelet! Anna mun auttaa! Muru säet tiedä kuin tärkee mulle oot enkä mä kestä nähdä ketään tossa jamassa, en etenkään sua
- En mä pysty siihen! Mä sanoin itkien ja kaaduin Aleksin syliin. Juttelimme hetken niin kuin frendit tekee. Vastaan vain että minulla on ollut kiireitä.. Nikke katsoi mua ihmeissään ja kun mä nyökkäsin, se hermostui. se sanoi hymyillen. Aleksi sanoi ja tuli esiin. Se kysyi yhtäkkiä. - Venla aikoi vaan kertoa että teidän juttu on nyt ohi. Aleksi jatkoi. Sohvalle päästyäni nukahdin, enkä nähnyt enää painajaisia. - Olen. - Sä jätät mut ton jätkän takia eikö niin. Mietiskelystäni maanpinnalle minut pamautti Aleksi joka kantoi mua kohti makuuhuonetta koska itse en pysynyt kunnolla pystyssä. En juuri nyt haluaisi nähdä sitä jätkää, haluaisin vaan unohtaa kaiken. se uhosi. Sain sanotuksi suustani kiitos, ja hitaasti mutta varmasti ruokaa meni alas. Jossain vaiheessa yötä nukahdin ja heräsin kauheaan painajaiseen, Nikke juoksi mun perässä pitkin kaupunkia ja vannoi raiskaavansa mut uudelleen. - Ei, ei makuuhuoneeseen! EI SINNE! Aleksi taisi tajuta miksi. Aamulla herään kun kännykkäni soi tyynyn alla, kaivan sen unihiekat silmissä esiin ja näytössä lukee "Kristiina". Eikö vaan Venla. Sitten eräänä päivänä Aleksi pamautti; -Tee rikosilmoitus. -Herätys beibi, tein sulle ruokaa. Vaikka pystyn jo katsomaan huonetta, en pysty nukkumaan. Ystäväthän huolehtii toisistaan. Aleksi viellä kysyi. Niinpä, sitä se vitamiininpuute tekee. Mitä jos Nikke tekee Aleksille jotain. - Emmä pysty! Se hakkaa mut.. Mun päässä pyöri kaikkea. leksi yöpyi luonani entistä enemmän tapahtuneen jälkeen ja hoiti mua niin kuin mä hoidin sitä, kun sen sisko kuoli. Mut mäen vaan saa sitä tilannetta mielestäni kuinka mä huusin niin kovaa kuin jaksoin mutta kukaan ei kuullut. - Älä nyt tyttökulta musta huolehdi, mut sun on pakko, se jätkä teki väärin, sen on pakko saada tuomio ja linnaa jotta se voi oppia jotai. Se sanoi. Se ei tuntunut enää niin pahalta kuin viikko sitten kun vain makasin tunteja liikkumatta. Mitä helvettiä mä oon sulle tehnyt?. En mä pystynyt nukkumaan sängyssä missä mut oli raiskattu. En mä voi, sehän oli mun vika! Vai oliko. Se laski mut sohvalle ja peitteli mut siihen. Olin oikeastaan aika iloinen asiasta, koska Aleksi on ainoa kuka musta on pitänyt huolta, muut frendit eivät ole vaivautuneet edes laittamaan tekstaria.
ö oli pitkä kuin nälkävuosi kun en saanut nukuttua. Toisinaan oksensin ruoan ulos, mut-
A
- Päästä irti Venlasta. Nikkeä ei ollut näkynyt eikä se soittele tai käy ovellakaan enään, onneksi. Sen turvallinen syli, mun paras frendi, jotain niin tärkeetä mulle. Olin edelleen heikossa jamassa oltuani melkein viikon syömättä. Hän itse tuli viereeni nukku-
maan. Ihana tunne taas syödä jotain ! Ei ruoka kyllä mennyt alas niin kuin ennen, mutta sain energiaa.
ta toisinaan se pysyi mun vatsassa. Kello lähenteli puoltayötä ja ulkona oli täysikuu, vaikkei se kerrostaloon kunnolla näykään. Katsoin pitkästä aikaa huonetta, peuhattua sänkyä, jossa mut oli raiskattu. Ja sut!! Sä joudut ongelmiin siittä ja muutenki kaikki oikeudenkäynnit.. Lisäksi minusta tuntuu että Nikke oli vetänyt muusiksi mun jalan jolla oli vaikee kävellä. Katsoin Aleksia silmät pyöreinä ja pudistin rajusti päätäni. Annoin sille avaimet ja se lähti käymään kaupassa. Sitä mä en antaisi itselleni ikinä anteeksi. Hitosta mä tien mutta rikosilmoitusta mäen tee! - Se jätkä on saatava vastuuseen teostaan! Se saa pidemmän kakun koska se oli täysikäinen eikä edes kännissä! Aleksi sanoi mulle ja otti mua hartioista kiinni herätelläkseen mua. se sanoi ja mä nousin ylös, pastaa, mun lempiruokaa. Kokeillaan, pakko tästä yli on päästä, sanoin ja Aleksi laski mut sängylle. Kävelin nilkuttaen sohvalle, mutta kävelin silti, pystyin kävelemään itse! Olin saanut jo pari kiloa takaisin pelkällä makaamisellani, mikä oli hyvä juttu. Aleksi saattoi Niken ulos ja tuli mun luo. Nikke vetäyty musta irti ja veti naamalleen mitä ihmettä-ilmeen. En mä sitä pystyisi asettamaan vaaraan koska se olis selvä et Nikke hakkais sen. Pian Aleksi tuli ja havahduin hyvään tuoksuun. Mä nyökkäsin ja yritin nousta sohvalta, mutta mulla ei ollut voimia siihen, en ollut syönyt yhtään mitään viikkoon. Aleksi tulee unisena makuuhuoneesta ja
Y
17. Olin vähän ihmeissäni, olimme olleet bestikset parisen vuotta ja tunnettu ala-asteelta asti, mutta nyökkäsin. Ei mua pelottanut mun sänky tai se että mut raiskattaisiin uudelleen, vaan se mitä kaikkea tässä sängyssä tapahtui. - Mennäänkö ulos sitten kun pystyt kävelemään. Krisse on mun yksi hyvä ystävä, jonka olen tuntenut myös ala-asteelta. Mäen jaksa sitä! Mä vastustelin mutta Aleksi ei ottanut kuuleviin korviinsa. Mä olin kuitenki toista mieltä.. - Oletko sä varma tästä. - Ei se nyt niin vaikeeta ollut. Mä heräsin hikisenä, vilkaisin Aleksia joka nukkui, annoin sille pusun poskelle ja nousin. Aleksi nosti mut syliinsä ja oli viemässä mua makuuhuoneeseeni lepäämään, kunnes sain hepulin. Se kaikki kummittelee mun päässä, eikä helpota. Hän on kylläkin mua vuoden nuorempi mutta tosi hyvää seuraa! Vastaan puheluun ja Krisse on hädissään siittä kun en ole soitellut hänelle
Olo tuntui kumman tyhjältä kun ei ole ketään lähellä, mutten mä nyt viitsinyt Aleksille soittaa että tulisi takaisin. Yö muuttui entistä hirveämmäksi ja nyt sänkyni veteli laineita ja ympyrää vuoronperään. Se kirjoitti paperiinsa jotain ja lausui ne kirotut sanat; "Sinun oireesi viittaisivat Skitsofreniaan". Olin selvästi tulossa hulluksi! Jossain vaiheessa lääkkeiden vaikutus oli niin suuri, että noustessani istumaan, vinttini pimeni ja sammuin sängylleni.
erään siihen kuinka joku huhuilee minua.. -Älä nyt suutu mut.. Tänään olisi minun vuoroni tehdä aamiaista. - Mä meen tänään käymään kotona, pärjäätkö täällä yhden yön yksin. Siinä mielentilassa mulla ei ollut mitään menetettävää. Aamiaisen jälkeen hän lähti, halasi ja sanoi heipat ja tulevansa huomenna. Aleksi huutaa. - Emmä.. Lisäksi itkin taas niin vuolaasti pahaa oloa pois että sattui. Kapusin itseni ylös ja kävelin keittiöön. Kerroin koko jutun jollekkin valkopukuiselle hoitsulle joka kattoi mun kalpeaa naamaa kuin mielisairasta. Kaiken pahan summa mitä mulle oli tapahtunut lähiaikoina. Kävelin itse! vastasin. - Joojoo.. Mä kuulin outoja ääniä, Niken sanat soi mun päässäni koko ajan, tuntui kuin huone olisi pyörinyt ympyrää. kysyy, miten yö meni. Raiskauksen lisäksi olisin vielä skitsofreeninen. Sä oot vahva tyttö ja tärkee mulle! Siinä vaiheessa aloin itsekin itkeä ja kerroin kuinka kauhea yö mulla oli ollut, kuinka huone pyöri ympyrää ja niin poispäin. Aleksi repi mut sängystä, pakotti mut pukemaan vaatteet päälle ja lähtemään mukaansa. - Otin pari rauhottavaa jotta saisin nukuttua.. oo varma.. vastaan hiljaa. Aleksi... Lähimuisti oli heikentynyt ja sosiaalisuuteni laskenut roimasti. Aleksi kysyi ruoka suussaan. Nyt vain halusin pysytellä kotonani. - Jaa pari. Ei kysynyt miksi olen sohvalla, varmaan arvasi syyn miksi siirryin sohvalle. Heti kun ovi oli sulkeutunut, mun silmät alkoivat valua.. Silloin mun sisällä salamoi taas ja aloin haukkua lekuria ja hyvä kun en käynyt käsiksi häneen. Toi kuulostaisi Skitsofrenialta.. Nyökkäsin varmasti, vaikka oikeasti en ollut siittä niin varma.. Se olisi siis väliaikainen, niin se sanoi.
H
18. vastaan. En muistanut juurikaan mitään, paitsi sen kauhean päivän. En saanut unta ollenkaan, mutta joskus kuuden aikaan aamulla muistin, että puoli vuotta sitten lopettamani masennus- ja unettomuuslääkityksestä oli jäljellä pari pilleriä. - Mä ymmärrän että sä haluaisit luovuttaa, mutta sä et saa. Kristiina... Nikke... - Mitä helvettiä sä oot menny tekemään. Aleksi katsoi muhun ihmeissään. Nyt mun sisällä salamoi. Olin edelleen itkuinen, mutta Aleksin ansiosta viiltely oli loppunut. Pakko mun on tää yö pärjätä! Noin mä ajattelin päivällä, mutta yöllä kaikki muuttui painajaiseksi. Se määräsi jotain lääkkeitä mulle, ja sanoi että kaiken pahan kokemani perusteella se saattoi tulla, mutta lääkkeillä se saattaisi mennä. Vetäisin kasvoilleni no mitä-ilmeeni, kunnes Aleksi rikkoi hiljaisuuden. - "200mg unilääke" tiekkö että väärinkäytettynä sä oisit voinu kuolla?! se jatkoi. mä vaan vastaan ja katson muualle. - Ihan hyvin tässä sohvalla.. Se jatkoi tenttaustaan. Pian kuva alkoi selvetä ja näin Aleksin kasvot yläpuolellani ja pilleripurkin pöydällä. Yliannostuksen sä vedit! Montako otit. Aleksi tulee mun viereen, katsoo mua silmiin ja halaa mua. Menin kaapille ja kaivoin ne esiin, en tiennyt montako olisi pitänyt ottaa, joten otin puoli purkkia. Kuvitella, että ennen kuin tapasin Niken, olin tyttö joka rakasti menoa ja meininkiä. Kotoa poistuminen tuntui aivan hirveältä ja oli hirveä nähdä muita ihmisiä, mutta Aleksi kyyditsi mut mopollaan terkkariin, psykiatriselle puolelle ja pian me päästiin sisään
Vaihdoin yövaatteet päälleni ja menin parvisänkyyn kun Aleksi oli vessassa. Nikke. Vaihdoit jätkää lennosta vai. Pidin siitä huoneesta, se oli tummanlilan sävyinen ja kotoisa. Nikke nousi ylös, tuli mua kohti ja läppäs mua naamaan, sen jälkeen se otti mun rimpuilevat kädet ja väänsi toisen niistä. Mä huusin mitä kurkusta lähti pienellä kujalla jossa ei ollut muita, mutta kuka nyt kaupungin hulinan seasta kuulisi mitään. Sain jo käveltyä ja kotiin päästyäni puhelin pirisi. Vedin kasvoilleni jäätävimmän katseen minkä koskaan osasin. se sanoi. vastasin. Illalla menimme välillä Aleksille yöksi, jossa saisimme rauhassa katsoa vuokraamamme leffan koska sen porukat oli työmatkalla. Leveä parvisänky kruunasi kaiken. Ne sanat oli kultaa, nyökkäsin innoissani. Sänkykään ei lainehtinut tai huone pyörinyt. Kuulin tuttua ääntä, näin tutun hupparin, ja tutut kasvot jotka katsoi minuun. - Nyt sä menit liian pitkälle. En vastannut mitään ja käänsin katseeni muualle. Sitten se jatkoi; - Jätitkö mut sen Aleksin takia. "Nikke soittaa" luki näytössä. Mä rimpuilin irti ja työnsin sen jätkän sivuun ja löin sitä. Miks ihmeessä sä jätit mut helvetti!. Leffaan tai jotain. Juuri hän ketä en halunnut tavata, joka huomasi minut. Mitä sä muuten ees kaupungissa teet?. - Hemmetin homo ainako sun on pakko tehdä näin! Enste sä hakkaat, sitte raiskaat! mä huusin sille. En vastannut vieläkään vaan tuijotin Nikkeä vihaisesti suoraan silmiin. - Unikeko heräsi, kello on jo paljon. Aleksi tulee juomiemme kanssa, ja näkee mut maassa ja Niken mun vieressä seisomassa. Nousimme, puin päälleni ja heitin meikit lärviin ja lähdimme ulos. - Hemmetin ämmä!! Tajuutko, mä rakastan sua! Ja sä rakastat mua! se huusi ja tönäisi mut päin tiiliseinää, tuli lähelle ja yritti suudella mua. Sain helposti unta tuon jätkän kainalossa, se tuntui niin turvalliselta. Sen ei tarvinnut kysyä mitään, eikä mun sanoa mitään kun se jo ties mitä oli tapahtunu. Meillä oli koko päivä aikaa olla kahdestaan, ilman Nikkeä! Ensin menimme syömään johonkin Aleksin suosimaan ravintolaan, sitten illalla leffaan. aluumatka oli hiljainen, en sanonut sanaakaan kun kyyneleet valui mun poskia pitkin. Aleksi tuli, kiipesi ylös ja sääti jotain, kunnes kysyi; - Mennäänkö huomenna ulos. En halunnut vastata, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään, Aleksi painoi punaista luuria. Totta, pakko mun olisi se unohtaa. Mitä toi idiootti nyt aikoo. Nikellä taisi palaa pinna kun se alkoi karjua mulle; - Mikset sä voi vastata mulle. - Nyt unohdat sen kusipään. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä vedin jotain kunnolla lärviin. se sano ja tuli Niken luo ja vetäsi sitä
19. Se silitti mun hiuksia ja poskea ja katsoi mua silmiin. Aamulla herätessäni Aleksi oli jo hereillä mikä oli ihme. En ollut uskoa, kuinka hauskaa mulla oli pitkään aikaan! Etenkin jätkän kanssa, kun nyt ollut vain pahoja muistoja.. - Olen Aleksin kanssa ulkona. Leffan loputtua ajattelimme mennä hakemaan Mäkkäristä juomat. Mä kaaduin maahan pidellen kättäni. Toivottavasti Aleksi tulee pian.. se sanoi. Katsoimme sen ja menimme Aleksin huoneeseen. Lähti tuohtuneena minua kohti ja ylitti tien, tuli luokseni ja kysyi mitä mulle kuului. Odotin kadunkulmassa vähän matkan päässä kun Aleksi lupautui hakemaan juomat ja sitten mentäisiin
P
jonnekin. Ihmettelin hetken mutta ajattelin että kai se vain oli ollut liian huolissaan liian pitkään.. - Tietysti!Aleksi otti mut syleilyynsä ja lääkkeet otettuani aloin nukkua
Se sattui niin vietävästi, mutta ennen kuin huomasinkaan, makasin maassa kylkeäni pidellen. Se sanoi. Se tuntui enemmän kuin mikään muu ruhje mitä se mulle oli tehnyt. - Mitä sä ny. - Nyt kuule mennää! Aleksi sano vähän hermona, tuli mun luo, kahmasi
N
mut käsilleen ja kantoi. Syntyi hiljaisuus. Mä kielsin Aleksia menemästä, mutta se rauhoitteli mua ettei sille kävisi kuinkaan mutta mäen uskonut siihen. Aleksi käveli nurkan taakse ja pian alkoi kuulua nyrkkien heilumista. Mä vaan pelkäsin niin hirveesti, ettei kyljen kipukaan vetänyt tälle vertoja. Mä halusin pois täältä, täältä hirveestä paikasta. Me molemmat siis tapellaan Venlasta. mä sain sanottua ja yritin nousta ylös. Mä juoksin kulman takaa Aleksin eteen, ja Nikellä kun on huonot refleksit, se vetäs oikeen suoransa suoraan mun vasempaan kylkeen. Se kaivoi kännykän esiin ja oli juuri soittamassa, mutta mä estin sen. Pakko mun oli suostua, aloin kävellä kohti terkkaria, jonne olisi vartin matka, mutta tässä kunnossa menisi vähintään puoli tuntia. Mun kädessä oli tippa, mikä ärsytti mua suunnattomasti. - Me lähdetään nyt. Nikke sano vihasena ja meni kulman taakke odottaen, että Aleksi tulee perässä. Nousin ylös, otin Aleksia kädestä ja menin ovelle. Huone oli pieni ja pimeä, niin kuin oma makuuhuoneeni silloin kun Nikke tuli... ikke oli kadonnut, Aleksin mukaan juoksi pois huomattuaan että löikin minua. Mä en halunnut mitään kuvia enkä sairaalaan, koska sieltäkin mulla on vain pahoja muistoja. Se teki niin kipeää että pääsi itku. - Ei me voida! kuului vastaus.
H
20. Aleksi auttoi mut ylös ja sanoi soittavansa ambulanssin. - A-anteeks.. Pari lekuria yritti saada mut rauhottumaan, mutta mä en suostunut. Sieltä tuli Aleksi, jolla oli kulmassa pari tikkiä. Se tuli mun luo. Onneksi ei tälläkään kertaa. Et soita! Estelin. - Varmasti soitan, et sä tossa kunnossa kotiin mene! Se sanoi. se lisäsi. - J..Joo.. Suuri pelko, joka sai mut sekaisin. Nukahdin Aleksin käsille, ja se herätti mut terveyskeskuksen odotushuoneessa, ja oli meidän vuoro mennä kuvattavaksi. Ensimmäinen vartti oli tuskaa. En mä sellasta tarvis. Nikke makas hetken maassa mutta nousi sitten ylös. Päätäkin särki. Otin kännykän sen kädestä, ja sanoin; - Et hyt hitto vie soita! Mä en halua sairaalaan! Aleksi katsoi mua hetken säälivästi, mutta sanoi sitten; - Okei. - Venla, Venla, ootsä okei. Aleksi kysyi multa. - Mä olin huolissani.. Mä halusin itse kävellä mutta mikäs musta olisi kävelemään. kuului kysymys. - Okei. - Ei. Sain ylipuhuttua sut tänne, koska tiesin ettet haluu isoon sairaalaa.. Ala tulla sitte. Mä kampesin itseni maasta naama vuotavana, ja hoipertelin kohti toista katua, jonne Nikke oli mennyt Aleksin
eräsin terveyskeskuksen vieressä olevasta vanhusten sairaalasta, olin yksin huoneessa ja oli ilmeisesti yö. Huoneessa ei ollut edes ketään vanhuksia, ja pian oveeni koputettiin. mä sanoin. Lähdettiin sitten kävelemään, koska en suostunut tilaamaan kyytiä. Seuraava kuva joka tuli mun mieleeni, oli kun ne laittoi mulle jonkin piikin kylkeen, sen jälkeen taas hämärtyi..
lärvii oikein kunnolla. Kukaan ei tiedä minne se lähti. kanssa. Raastava hiljaisuus. sain sanotuksi. En tiedä, miten Aleksi sai mut jonon kärkeen, eikä se sitä mulle kertonutkaan, mutta kun pääsin kuvaushuoneeseen, mut valtasi pelko. - Mutta yhdellä ehdolla; Käydään terveyskeskuksessa. Mun oli turha pyristellä vastaan, kun Aleksi päätti jotain, sen päätä oli vaikea saada kääntymään. Ei tämän näin pitäny mennä, tää on saatava loppuun. Se ei koskaan pakottanut mua mihinkään, onneksi. Kylkeen sattui, jalat hyvä kun kantoi. Mä näin kulman takaa kuinka ne tappeli kunnolla, ja se sai kyyneleet mun silmiin. Ne tunki muhun jotain hemmetin rauhottavia, jotka sai mut ihan sekasin