Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Antaudutko kaaosmielialan valtaan. 6/2015 7,10 Virpi Jarvin selviytymistarina: – Olen vahvempi kuin koskaan SATU VÄISÄSEN huikea tie melanoomasta meditaatioon Unelmat ovat sielun visioita tulevaisuudesta Runovihko Tomi Parkkisen taskuterapeuttina PUNKKARISTA ENKELIHOITAJAKSI Oikeassa kädessä elämä, vasemmassa kuolema Säkeet solisemaan, tarinat tärisemään Kirjoitusharjoituksia syksyn iloksi peili Ilokuvauksesta jää muisto hetkestä
Ryhtykäättepä runolle ja lähettäkää ne osoitteeseen reetta.ahola@karprint. Kirja oli avoinna sivut aivan tyhjinä keväänvihreinä. Silmiin syttyy valo soma se on nyt jo sinun oma. 3 Omat runot Rakkaat lukijat, ryhtykäätte runolle! Sielunpeilin Omat runot -palstalla julkaisemme lukijoiden kirjoittamia runoja. Taina Tellervo Helander Loimaa Rakkautta ravitsevaa Rakkaus ravitsee koko kehoa voitelee valo-aalloilla huuhtelee poskelle suutelee. Sydän kuulee sen kyllä ja siunaus on sun yllä. Anne Tenhunen Kiuruvesi Tärkeä viesti Kuuntele, kuuntele tarkkaan viestiä linnun tuon. Siksi aina vastausta hetken miettien vietä, jotta voit kulkea aina kuin keskitietä. Usein toisille ei sovi meidän oma aate, se onhan kuin härälle punainen vaate. Kuin hattarapilvi yhtä makea ja tahmea sormiin tarttuva suussasulava. Eteenpäin kun selasin sivut tyhjiksi havaitsin silloin siis oivalsin kirjoitin kirjoitan jokainen valintani on omani vastuu valinnoistani on itselläni. Anne Tenhunen Kiuruvesi Elämänkirja Reilu 10 vuotta sitten teimme matkan Jyrkin johdolla katsomaan sielumme maisemaa. Kihelmöivää jännitystä ilman jännitettä varmaa tietämystä täynnä täyttymystä luonnollista vapautumista vanhoista ohjelmoinneista. Rakkaudessa kasvaa saat sua ylistää nyt taivaat, maat. Mutta löytyyhän myös sanoja monia, joilla lausutaan toisille asioita kovia. Hymyilemään kaiken aikaa se saa ilakoimaan ihanista muistoista kohtaamisista. Myös runoihin liittyvät valokuvat ja piirrustukset ovat tervetulleita. Niin lämmintä ja lempeää suorastaan hempeää on lempi tää vaaleanpunaista, pumpulin pehmeää. Taina Tellervo Helander Loimaa Kiitos Sana yksikin pieni usein siihen riittää, sillä voi asioista monista toista kiittää. Kun saavuin sieluni temppeliin oli elämänkirjani pöydällä valo kirkas paloi siinä vierellä. Vastaan ota rakkaus anna mennä kaipaus. Selasin kirjaa taaksepäin kaksi merkittävää asiaa näin parisieluni kohtaamisen ja rauhan luomisen. Anteeks annat toisia nostat, kannat. Rakkaudessa kasvaa saat Kulje, kulje matkaa tee aikaan uuteen mukaan mee. Siksi tulisi vaalia mielen rauhallisuutta, ettei tulisi suotta aikaan riitaisuutta. Ole rehellinen toiselle kaikin tavoin, ole oma itsesi ja samalla myös avoin. tai Sielunpeili, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Meillä jokaisella on asioista oma mieli, sanat ajattelemattomat voihan lausua kieli. Tie uusi etees avautuu vanhat portit sulkeutuu. Kaksi valkeaa kyyhkyä taivaskin keväänvihreä. Muista aina rohkeasti asioista toista kiittää, se usein saajalle kyllä hyvin riittää. RH. Viestiin ja kuoreen tunnus Omat runot. Sinulle se sen kertoo ja rakkautta suo. Sen sanoma on tärkee vaikka et nää siinä järkee
36 28 Suuret tunteet ja haaveet inspiraation lähteinä Leena Jääskeläinen ilmentää taiteen kautta suuria tunteita ja tiloja ympäröivästä maailmasta. Universumilla hän tarkoittaa kaiken kattavaa energiaa. 09-413 97 361 reetta.ahola@karprint. 16 Lasten leikeistä henkiseen aikuisuuteen Kun opimme tunnistamaan egomme, alamme nähdä myös itsemme ja ihmissuhteemme uusin silmin. 09-413 97 356 timo.lempiainen@karprint. Päätoimittaja: Reetta Ahola, puh. Pirkko Pelkosen palsta Ihmeiden Oppikurssista. 26 Ihmiskunnan henkinen kehittyminen Tässä hetkessä avautuu silmieni eteen päivä päivältä yhä enemmän hiuksia ylös nostattavaa asiaa. Kestotilaus 55€, määräaikainen tilaus 61€ Seuraava numero ilmestyy marraskuun alkupuoliskolla. 24 Kukkasielun palstalla tutustutaan kanervaan Kanerva on feminiinisen rakkauden planeetta Venuksen alainen kasvi. Taitto: Päivi Ahlroth, Tiina Lemmola Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Kirsi Grenin palsta. Syöpädiagnoosi haastoi häntä menemään yhä syvemmälle. Satu Väisänen kannen kuvassa. Runot välittävät tunnekuvia sekä toimivat terapiaja purkautumismuotoina arjessa. Se opettaa, että auttamalla muita autat itseäsi kaikkein eniten. Millainen on ihminen ihmiselle. Virpi Jarvi ei arkaile olla oma itsensä ja jakaa rakkauttaan avoimesti. 36 Oikeassa kädessä elämä, vasemmassa kuolema Oululainen enkelija energiahoitaja, luennoitsija Virpi Jarvi heittäytyy kaikkeen täysillä, eikä arkaile mitään. Näkijä Enni Yleniuselle kaikki asiat kaikkialla ovat läsnä yhtä aikaa. 22 Antaudutko kaaosmielialan valtaan. 40 Henkisen kasvun helmet Unelmat ovat sielun visioita tulevaisuudesta. 11 Runovihko taskuterapeuttina Runot saavat Tomi Parkkisen sielun hehkumaan. Maalaustaide ja valokuvaus ovat hänen ilmaisuvälineensä. Ilmoitusmarkkinointi: Ilmoituspäällikkö: Timo Lempiäinen, puh. 58 42. Juha Kuvajaisen uutuusteos Kamalan ihanat ihmissuhteet paneutuu ihmissuhteiden rakenteisiin. Satu Väisänen kertoo, että hänelle jumaluus on suurta energiaa, josta riittää kaikille, jotka ovat sille avoimia. Hän uskoo, että elämä kantaa ja enkelit neuvovat tarvittaessa. ISSN 1798-2642 Kustantaja: Karprint Oy Painopaikka: Karprint Oy Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Sielun peili 6 Säkeet solisemaan, tarinat tärisemään Jos takassa rätisevä tuli, varpaita lämmittävät villasukat, kamomillan tuoksuisena höyryävä teekuppi ja kynttilöiden tuike iltahämärässä eivät yksin riitä virittämään kyllin runolliseen tilaan, kokeile herätellä luovuutta kirjoitusharjoitusten avulla. 4 Sisältö 6/2015 22 vuosikerta Sielunpeilistä konkreettisia työkaluja sisäisen kasvun tueksi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 300, 09-413 97 333, tilaukset@karprint. Hän näkee paitsi silmillään, myös muilla aisteillaan. 42 Melanoomasta meditaatioon Satu Väisänen on kulkenut pitkän tien fysiologian ja urheilun saralta mielen kiehtoviin koukeroihin. 34 Enkeli Ikkuna Leena Pulkkinen jakaa Enkeli Ikkuna -palstallaan erilaisia enkelikokemuksia
Kuulostele korva puun rungossa, millainen päivä on tänään puun väellä. Metsässä soi jokaisena vuodenaikana toivon sävel, myös syksyn synkkinä päivinä, kuten runoilija Eino Leino kiteyttää runossaan Syysmetsässä: Astelin metsässä syksyisessä, pikkulintuja kuulin, tunsin ma rintani riemahtavan, jonka jo kuolleen luulin.. Puiden haalamisesta ihastuneille kutsuvaa kosketuspintaa on aina tarjolla. S ammal kuin syvänvihreää plyyshiä, jäkälä kuin rahisevaa sarkaa. Metsän eri pinnat tarjoavat kosketusterapiaa erilaisiin tunnetiloihin. Paina korvasi sammalmättäälle, voit kuulla metsänalaisen väen kiiruhtavan askareissaan. Kurkistiko tuolta kallion takaa metsätonttu. 5 Pääkirjoitus Paina korvasi sammalmättäälle, voit kuulla metsänalaisen väen kiiruhtavan askareissaan. Kotonaan hänellä on ystävän tekemä enkelinsiipikoru. 11 48 Etsimisestä hyväksyvään läsnäoloon Mindfulnessin pioneeri Leena Pennanen on käynyt voimakkaan henkisen kasvuprosessin omassa elämässään. Metsässä ei ole koskaan yksin. Metsässä on aina vapaita paikkoja elämysmatkalle. Seuraa muurahaisten askeleita, mitä ne tänään löytävätkään. 76 Ajatusjoogaa kevyesti pieninä annoksina Ajatusjoogapalstaa toimittaa Terttu Seppänen, joka on nykyisin Kirjeopisto Vian rajajoogan opettaja. Ihminen ei olekaan kaiken keskus. 63 Vuorikristalli värähtelee voimakkaimmin Kivissä on sähkömagneettista värähtelyä, mutta perimmältään kivihoito on energeettistä työskentelyä. Hän iloitsi, kun Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalta löytyi Sakari Topeliuksen haudalta suuri enkelipatsas. 67 Kysy astrologilta Tarja Karlssonin Kysy astrologilta -sarjaan kutsumme lukijamme mukaan omin kysymyksin. Metsä sykkii upeita värejä, tarjoaa tien historiaan ja tulevaisuuteen. 58 Tietoa henkimaailmasta kaikilla aisteilla Enni Ylenius on maanläheinen näkijä, jolle henkimaailma on arkipäivää. Puu ei koskaan sano, ei tänään. Metsä kasvaa kansakunnallemme hyvinvointia, kansalaisille terveyttä kuntopolkujen sekä marjojen ja sienten muodossa. Koulutukseltaan hän on psykologi. Hän pitää itseään auttajana, joka on saanut näkemiskykynsä lahjana. Kosketuksen puutetta sanotaan aikamme kansansairaudeksi. On kuin katsoisi pelityyntä järveä sydämellään, toteaa runoilija Tomi Parkkinen. Enkeleistä on tullut Anna Lepistölle rakkaita auttajia. Konkreettiset eläinten jäljet osoittavat, että näitä samoja polkuja tallaavat monet muutkin. Plyyshimäistä sammalta sivellessä tuntuu kuninkaalliselta. Terve metsä! – Hiljaisuus ei sano mitään ja kaiken. Metsässä unohtaa itsensä. Etsijän tiellä on ollut paljon myös löytämistä. Ärsytyskäyrä laskee kummasti, kun käsi kulkee pitkin pistelevän jäkälän pintaa. Metsä onkin narsismin torjuntaa parhaimmillaan. 52 52 Ilokuvauksesta jää muisto hetkestä Anna Lepistön menetelmä tuo esiin kuvauskohteiden omaa persoonaa ja toivosta nousevia ilonaiheita
6
Pelkästään pilviä tarkkailemalla voi saada mielikuvituksen kohoamaan cirruksiin! Säkeet solisemaan, tarinat tärisemään Jos takassa rätisevä tuli, varpaita lämmittävät villasukat, kamomillan tuoksuisena höyryävä teekuppi ja kynttilöiden tuike iltahämärässä eivät yksin riitä virittämään kyllin runolliseen tilaan, kokeile herätellä luovuutta näiden kirjoitusharjoitusten avulla.. 7 . Kirjoitusharjoituksia syksyn iloksi Katse kohti taivasta
Kävele tai hölkkää reippaasti 5–10 minuuttia tuijottaen koko ajan maahan, jalkoihisi. Rentoudu aloillasi 5–10 minuuttia. Kirjoita tarina, jossa hyödynnät harjoituksen aikana syntyneitä ajatuksia ja mielikuvia. Kirjaa syntyneet havaintosi ja mietteesi muistiin. Istu tämän jälkeen paikoillesi. Kirjoita sitten muistiin aistihavaintoja tai ajatuksia, joita taivaan tuijottaminen toi mieleesi. Huomaatko eroa tekstiesi tunnelmassa, rytmissä tai tapahtumissa. Katse ylös ja alas Asetu istumaan tai makaamaan sellaiseen asentoon, jossa voit mahdollisimman mukavasti tarkkailla taivasta. Mitä enemmän havaintoja saat poimittua muistiin, sitä enemmän sinulla on materiaalia jatkoa varten. Seuraavaksi lähde liikkeelle. Muurahaisen tasolla Kuvittele itsesi pikkiriikkiseksi. O sa harjoituksista saattaa olla tuttuja kirjoituskursseilta, osa on kehitetty yksinomaan Sielunpeilin lukijoita varten. Kirjaa muistikirjaan havaintojasi yksittäisinä lauseina tai toteamuksina. Kun olet valmis, yhdistele lauseista runoja. Useimmat harjoituksista sopivat sellaisinaan tai sovellettuina myös lapsille. Metsäretken sanasatoa Ota muistikirja mukaan ja lähde kävelylle luontoon. Voit tehdä esimerkiksi seuraavanlaisia havaintoja: Männyn runko rapisee, tuntuu savun tuoksua, onko missään oikopolkua, varpaita palelee, vaahteranlehdet hameenhelmoja, tuuli puree korvia, mäen päälle on pitkä matka, auringonsäteet kuin tanssia . Kutistu mielessäsi vähä kerrassaan niin pieneksi, että olet. 8 Voit käyttää tätä kuvaa apunasi Mieli muuttuu, maisema säilyy -harjoituksessa. Käytä kaikkia aistejasi, älä sensuroi itseäsi. Harjoituksia varten tarvitset vain kynää ja paperia
Löydätkö koko spektrin kirjon. Hyvin pohjustettuna se sopii myös pienille lapsille. Tunnustele tilannetta kaikilla aisteillasi. Mihin huomiosi kiinnittyy nyt. Mihin väreihin ja muotoihin kiinnität huomiota, millainen tuoksu iloista mieltäsi kutkuttaa, miltä maa tuntuu sormissasi kun hymyilet, entä tuuli poskellasi. Kirjoita havainnoistasi vapaasti 5–10 minuuttia. Entäpä sitten pimenevässä syysillassa, kun silmiin ei voi luottaa. Syksyinen luonto tarjoaa inspiroivan värisuoran. Miltä tuntuisi, jos mahtuisit möngertämään männynkaarnan alla. 9 . lopulta saman kokoinen kuin muurahainen. Mieli muuttuu, maisema säilyy Katso maisemaa: voit hakeutua ulos tai tarkkailla vaikka jutun kuvituksena olevaa järvimaisemaa. Syntyykö hetkestä runo tai tarina. Viritä silmäsi ja tutki ympäristöäsi. Katso sitten samaa maisemaa uudestaan ja kuvittele olevasi mahdollisimman surullinen. Pieneksi muuttumisesta voi tehdä hauskan leikin, jossa todella käperrytään niin pieniksi kuin mahdollista ja tarkkaillaan ympäristöä kaikilla aisteilla sammakkoperspektiivistä. Välillä on ihan viisasta heittäytyä muiden aistien vietäväksi. Astu rohkeasti syystuulessa tuivertavaan syksyiseen metsänlaitaan ja kuulostele, haistele ja tunnustele sen tunnelmaa. Millaisia uhkia ja seikkailuita maailma sinulle tarjoaa mikroskooppiselta tasolta tarkastellessa. Viritä mielesi mahdollisimman iloiseen tilaan ja kirjoita havainnoistasi. Lähde tutkimaan ympäristöäsi uusin silmin: miltä arkiset asiat näyttävät, kun kohtaat ne aivan uudesta perspektiivistä. Vaihda perspektiiviä ja näe maailma uudella tavalla. Harjoitus sopii tehtäväksi niin ulkona kuin sisälläkin. Kirjaa havaintojasi ja ajatuksiasi muistiin 5–10 mi
Kirjoita havainnoistasi ja kokemuksistasi! Kuvaile, älä kerro Seuraavaa aistiharjoitusta on käyttänyt kursseillaan muun muassa kirjailija Liisa Enwald. Kirjoita tämän jälkeen havaintosi vapaasti muistiin. 10 Pistä pötköllesi ja tarkkaile maailmaa hetki ruohonjuuritasolta. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen nuutin ajan. Uusien ihmeiden todellisuus on kirjaimellisesti varpaidesi juuressa. Voit halutessasi valokuvata aikaansaannoksesi. Lauseet voivat olla hyvin yksinkertaisia: ”on ilta”, ”nimeni on Leena”, ”kadulla kävelee koira”, ”hengitys huuruaa”, ”avaimet painavat takussani”, ”mieleni tekee kesäkurpitsaa”, ”sataa vettä” . Seuraa jälkiä 10 minuuttia tai niin kauan, että ne vaikuttavat päättyvän itsestään. Kuolleesta elävää Kerää syksyisestä luonnosta erivärisiä ja -muotoisia rapistuneita lehtiä, oksia ja käpyjä ja sommittele niistä jonkinlainen hahmo. Mieti, kuka hän on ja mitä hän oikein on touhunnut, mihin hän on ollut matkalla ja miksi. Mihin huomiosi kiinnittyy maisemassa, jos olet vihainen, kiireinen, rakastunut, väsynyt tai innostunut. Voit käyttää apunasi paperia ja liimaa tai jättää luonnonmateriaalitaideteoksesi syntysijoilleen kalliolle, rannalle tai mättäälle. Sen avulla on helppoa päästä kirjoittamisen alkuun lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Kirjoita jälleen 3–5 minuuttia. Älä päätä reittiä etukäteen, vaan kuvittele, että vain hetkeä aikaisemmin edelläsi on kulkenut joku, joka sinun pitää jäljittää. Varma konsti Kuuluisa kirjoittajaohjaaja Natalie Goldberg on kehittänyt lähes takuuvarman keinon kirjoitusjumin selättämiseen. Jos et ole tyytyväinen lopputulokseen, kokeile uudestaan. Jatka tekstiä sanalla tiedän . Ketä kuuluu hänen lähipiiriinsä, miten hän viettää päivänsä, mitä hän syö. Harjoitus tunnetaankin suomeksi nimellä Varma konsti. Luonto pursuaa seikkaperäisiä seikkailuvihjeitä niille, jotka pysähtyvät tutkimaan! Mihin huomiosi kiinnittyy maisemassa, jos olet vihainen, kiireinen, rakastunut, väsynyt tai innostunut. Kuka on ripustanut vaahteranlehteen lähes huomaamattoman langanpätkän. Lopuksi valitse kiinnostavimmat havaintosi ja järjestele niistä runo tai aforismi. Kirjoita vapaasti 3–5 minuuttia.. Pohdi kokemustasi. Aloita teksti sanalla muistan . Hän on jättänyt sinulle merkkejä itsestään. Huolehdi, että esinettä ei mainita nimeltä muualla tekstissä. Huomaatko, miten tunteesi vaikuttavat kykyysi havainnoida ulkoista todellisuutta. Tämän jälkeen valitse lauseista 3–5 sellaista, jotka juuri nyt miellyttävät sinua eniten. Millainen kuva mieleesi piirtyi. Valitse ympäristöstäsi joku käteen sopiva esine: koivunlehti, pihlajanmarja, sieni tai vaikkapa sukkapuikko, kynttilä tai lusikka. Syntyikö runo. Anna mielikuvituksesi lentää – kuolleista lehdistä syntyneen tyypin ei ole tarkoituskaan olla ihan tavanomainen pentti tai irmeli! Voit kirjoittaa hahmosi puolesta päiväkirjamerkinnän. Nopea runo hetkestä Tarkkaile itseäsi tai ympäristöäsi ja kirjoita muistiin noin kymmenen selkeää havaintoa. Lähde kävelylle. Jäljitysseikkailun aikana anna mieleesi piirtyä kuva jäljittämästäsi otuksesta. Oliko tilanne jännittävä, uhkaava, innostava vai turhauttava. Tarkkaile katkenneita oksia, maahan tipahtaneita lehtiä, sulkia, hassusti töröttäviä kiviä, risuista rakentuneita nuolia ja muita merkkejä, joiden avulla pääset salaperäisen otuksen jäljille. Keksi sitten hahmollesi elämäntarina: mikä hänen nimensä on, mistä hän on kotoisin, mistä hän pitää, mitä hän pelkää, toivoo, odottaa, tuntee. Anna tekstin otsikoksi esineesi nimi. Mahtaako sama päteä myös sisäiseen todellisuuteen. Tutki esinettä tarkasti kaikilla aisteillasi: haistele, maistele, tunnustele, kuuntele ja katsele. Jatka sanoilla en tiedä ja kirjoita vielä 3–5 minuuttia. Halutessasi voit jatkaa tekstiä myös sanoilla tahdon, en tahdo, tunnen, uskon ja näen . Halutessasi voit kokeilla myös muita tunnetiloja. Kuka tästä on kulkenut. Onko hänellä salaisuuksia, unelmia, jotka hän haluaisi toteuttaa. Kirjoita ne allekkain. Voit valita joko ihan tavallisen päivän tai päivän, joka muutti kaiken
11 Mielen voima Tunnekuvia sanoiksi Runovihko taskuterapeuttina – Hiljaisuus ei sano mitään ja kaiken. Runokortteja on myynnissä kaupoissa.. com/tomiparkkisenrunot. On kuin katsoisi pelityyntä järveä sydämellään, toteaa Tomi Parkkinen. Tomi Parkkinen Ikä: 27 v Syntymäja asuinpaikka: Oulu Perhesuhteet: Naimaton Ammatti: Kirjailija/runoilija Harrastukset: Lenkkeily, bloggaaminen, ruoanlaitto ja kauneuden bongaaminen Elämän motto: ”Kun olosuhteet tuntuvat mahdottomilta, ole mahdoton, silloin kaikki on mahdollista.” (Tomin oma aforismi) Lisätietoja: tomiparkkinen.com, facebook
Parkkinen käy silloin tällöin esittämässä runojaan erilaisissa tilaisuuksissa. 12 Runot saavat Tomi Parkkisen sielun hehkumaan. – Jokainen runo on tunnekuva, eli sen hetken atmosfäärin ja tunteellisten ulottuvuuksien kirjallinen kuvaus, hän kiteyttää. Runovihostani on tullut taskuterapeuttini, ja vihko on aina mukanani, missä kuljenkin. R unoilija Tomi Parkkinen, 27, tunnetaan muun muassa runokorteistaan sekä yhtenä Hidasta Elämää -blogin kirjoittajista. Runokirjan lisäksi Parkkinen luonnostelee satukirjoja ja romaania. Se surun ja haikeuden määrä, jota naisen ja hänen läheistensä olemuksessa oli, sai Tomin kääntämään tunteet sanoiksi. – Myös kynttilät, tähtitaivaan katselu ja junien sekä niistä lähtevien ja palaavien ihmisten seuraaminen ovat minulle mieluisia tapoja viettää aikaa. Tomi ei oikeastaan voi sille – Jokainen runo on tunnekuva eli sen hetken atmosfäärin ja tunteellisten ulottuvuuksien kirjallinen kuvaus, Tomi Parkkinen pohtii.. He pitivät runosta kovasti. Kerran eräs nainen halusi tilata Tomilta kuolleen läheisen muistolle runon hautajaisiin luettavaksi. Runot syntyvät kuitenkin yleensä suurien tunteiden yhteydessä. Runot välittävät tunnekuvia sekä toimivat terapiaja purkautumismuotoina arjessa. Pikemminkin pyrin antautumaan tunteelle paikassa, joka herättää tunteita tai kuuntelemalla musiikkikappaleen, joka herättää tunteita. – Runojen kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea tunteiden käsittelyä. Runoja Parkkinen kirjoitti jo lapsena, mutta tämä terapiaja purkautumismuoto aktivoitui enemmän 20 ikävuoden tienoilla. Hän saattaa lähteä kaupungille istumaan kahvilaan ja samalla seuraa ohikulkijoita runovihko kädessään kalastellen tunnelmia riveiksi paperille. Runot pulppuavat itsestään Tomi kokee, ettei runoja tarvitse väkisin etsiä, vaan ne tulevat itsestään. Tomi kuvaakin runojen syntyprosessia ”tunnekuvaamiseksi”. Tunnistan tunteen joko itsessäni tai toisessa ihmisessä, hän kertoo. Hän tykkää tarkkailla ympäristöään ja maailman menoa. Runoja on julkaistu myös kortteina. Tunnekuvia elämästä Parkkinen luonnehtii itseään syvällisten asioiden pohtijaksi, haaveilijaksi ja tunnelmoijaksi. Herkkien sanojen ja suurten tunteiden mies on asunut Oulussa koko ikänsä. En koskaan tiedä, milloin runoja tupsahtaa mieleen ja joskus ne tulevatkin aivan yllättäen, runoilija kuvaa. – Jos yritän kirjoittaa runoa, siitä harvemmin tulee mitään
Silti musiikilla oli iso rooli läpi nuoruuteni, ja se on yhtä merkittävässä roolissa vielä tänäkin päivänä. Runoilla ei ole ajantajua. – Tuotan konemusiikkia erilaisilla musiikinteko-ohjelmilla, mutta pianoa haluaisin oppia soittamaan paremmin ja sitä harjoittelen. Usein kirjoittaessani runoja tai muita tekstejä taustalla soi instrumentaalista musiikkia. Monesti nousen yöllä sängystä, jos mieleeni tulee hyvä runo tai lausahdus, vaikka olisin unen rajamailla. – Olisi sääli jättää tunteita kirjoittamatta. Ne tulevat, kun sopivaksi näkevät. – Hiljaisuudessa asustaa puhdas totuus, joskus se on kaikkein vaikein asia kohdata. Pianoa runoilija haluaisi oppia soittamaan lisää. Tomi sanoitti musiikkia jo varhaisessa nuoruudessaan. Ne tulevat, kun sopivaksi näkevät. Musiikkia ja sanoja Musiikki on kirjoittamisen lisäksi tärkeä harrastus Tomille. Runoilija itse on ehkä enemmän sinut herkkyyden. – Jossain vaiheessa teksti alkoi ottaa pohtivamman ja runollisemman muodon. Sinä katsot merta kuin se pitelisi jotain sinulta kauan sitten kadonnutta syvällä sylissään. Esimerkiksi piano on sellainen soitin, jonka ääni tukee omalla kohdalla hyvin tunteisiin käsiksi pääsemistä, hän kertoo. Minä olen aina ollut kanssasi haaveissa, unissa ja tähdenlennoissa ja toivon, että tulen olemaan vielä silloinkin kun meistä taas tulee haaveita, unia ja tähdenlentoja . Sinuiksi tunteiden kanssa Sillä, että Tomi julkaisee runoja ja ajatelmia, hän haluaa rohkaista ihmisiä ilmaisemaan itseään ja tuntemaan vaikeitakin tunteita. mitään, että uusi runo syntyy. Ilmaisun taakse on piilotettu suuria aarteita. Sinä olet tuulen sisko kotoisin kaukaisista haaveista sieltä, minne kosketus ei kanna Onni, ei se juuri muuta kysy kuin rohkeutta, suudella ensimmäistä kertaa uudelleen ja uudelleen. 13 Runoilla ei ole ajantajua. Elää kevät kevään perään
Tomi onkin kirjoittanut: ”Jokaisen sydän on syystä tehty särkyväksi”. Usein ihmiset pakenevat negatiivisuuden pelossa positiivisuuteen. ja tunteiden kanssa kuin useimmat suomalaiset miehet. Siinä prosessissa elämä saa värinsä. Henkinen herääminen tapahtui kahdenkymmenen ikävuoden tienoilla. – Näin lapset oppisivat kommunikoimaan keskenään ja arvostamaan itseään, jolloin katoaisi tarve myös kilpailla. Lupa unelmille Tomi kokee, että jo lapsuusiässä ihmistä tulisi opettaa tunnistamaan sekä ilmaisemaan tunteita ja sisäisiä tarpeitaan. Tunteet ovat haastavia kohdattavia kenelle tahansa, etenkin silloin kun kyse on pelosta, surusta, vihasta tai masennuksesta. Mielestäni logiikka ja liika järkeily ovat myrkkyä luovuudelle. Jos tunteensa patoaa, maailman värit alkavat haalistua. Patoja muodostavat pelot ja epävarmuudet. Toteuttamattomista haaveista ei saa haudassa bonuksia! Tomi Parkkinen on oppinut, että ihmisen on hyvä rakastaa itseään. Syntyy oivalluksia, tunne valuu yli äyräiden. – Maailmankuvani on aika holistinen, hän kiteyttää. Tunteiden hyväksymisellä on siis parantava vaikutus. Ymmärtäessään omia tunteitaan he osaisivat ymmärtää muita ihmisiä paremmin. Hänen mielestään kaikissa uskonnoissa ilmenee sama rakkaus ja viisaus. Hän kokee olevansa hyvien asioiden arvoinen. – Se, mikä on totta, pysyy ja vahvistuu, ja se mikä ei ole totta, katoaa. – Kun ihminen alkaa arvostaa itseään sekä tunnistaa tunteensa ja tarpeensa, hän löytää perimmäiset innostuksensa kohteensa ja saa rohkeutta niihin. Parkkinen kärsi itsekin tuohon aikaan masennuksesta ja jänni– Olla ihminen ihmiselle ja tulla itsensä mittaiseksi. Tunteet pukeutuvat sanoiksi ja sanat välittyvät niihin samaistuvalle lukijalle. 14 Tomi Parkkinen uskoo ihmisen löytävän itsensä kokonaan vasta sitten, kun hän alkaa elää kokonaan. – Sanat voivat oikein käytettynä saada ihmeitä aikaan, mutta väärin käytettynä ja vihasta heitettyinä satuttaa syvästi. – Koen, että minulla on tietty missio saada runojeni kautta näkyväksi ja hyväksyttäväksi epämieluisatkin tunteet, kuten suru ja kaipaus. Uskon tuon seikan olevan monen unelman edessä. Luin energiahoidoista, vaihtoehtolääketieteestä ja itämaisesta ajattelusta. Tällöin on uskallettava mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Luovuutta ja oivalluksia Tomi Parkkinen kokee luovuutensakin elävän vahvoista tunnelmista. – Silloinen avovaimoni oli kipeänä, eikä saanut apua lääkäreiltä. Epämieluisia tunteita Tomi on itse kohdannut tietoisesti. – Minulla oli aikoinaan pimeän pelko. Tein niin, että menin pimeään saunaan istumaan lauteille ja meditoin siellä. Runoilijana Tomi Parkkinen tuntee myös sanojen voiman – myös kielteisessä merkityksessä. Etsin ja tutkin erilaisia hoitomuotoja häntä auttaakseni. Joskus ihailemme heitä itseltämme salaa, tätä kutsutaan kateudeksi. – Välillä voi mennä rikki sen edessä, jota pitää itseään suurempana, vain nähdäkseen, ettei se ollut totta, hän pohtii. ”Joskus sitä miettii onko taivaassa pulaa asunnoista, sillä jotkut enkeleistä asuvat kerrostaloissa”, lukee Tomin runovihossa.. – Luovuus valuu patojen yli mistä tahansa asiasta, joka saa ihmettelemään ja tuntemaan vahvasti. Lopulta ihminen tarvitsee vain rohkeutta särkyä ja tulla ehjäksi, jotta tietää, mitä on olla kokonainen. Apua masennukseen Parkkinen uskoo elämään itseensä moniulotteisena ilmiönä. On uskallettava antaa tunteen viedä. Vain rohkeudella ja tahdonvoimalla voi saavuttaa sen, mistä unelmoi. Näin kohtasin pelon tunteeni. – Me ihailemme monesti ihmisiä, jotka uskaltavat rikkoa rajoja ja tehdä unelmista totta. Sanoin siellä istuessani pelolle, että nyt saat tulla ja saat olla. Itse koen, että kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä ja osa meitä
Silloin mieli kirkastuu, tunteet tasaantuvat ja tuntee rakkautta enemmän kuin pelkoa. On helpompi elää epätietoisuudessa ja pelossa kuin kohdata se, mikä oikeasti on olemassa. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Maria Tuominen tysoireista. Läsnäoloa meditaation kautta Meditaatiostakin on tullut runoilijalle arkipäivän tapa olla läsnä. Hän pyrkii edelleen syömään tuoretta, lähellä tuotettua ja ravintotiheää ruokaa, sillä se vaikuttaa myös henkiseen tilaan. Ruoka vaikuttaa olotilaan Tomi Parkkinen kokee elämän perusasioita olevan lepo, myönteinen ajattelu, rohkeat valinnat ja liikunta. Tätä samaa Tomi soveltaa myös yksityiseen elämään. Rakkaus ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan, runoilija pohtii. Länsimainen maskuliinisuus näyttää olevan valloillaan. – Uskon ihmisen löytävän itsensä kokonaan vasta sitten, kun hän alkaa elää kokonaan. Huomasin sen vaikutuksen omassa olossani ja jaksamisessani. – Näin siksi, että meditaatio on juuri tälle hetkelle läsnäolemista, ei siitä pakenemista. Tästä hetkestä pakeneminen on meditaation vastakohta. – Hiljaisuudessa asustaa puhdas totuus. Olen oppinut meditaation kautta ymmärtämään läsnäolon merkityksen. Siihen kuuluvat teknologinen kehitys, loogisuus ja suoraviivaisuus. Stressaantunut keho ei ole vastaanottavainen ja ravinteiden imeytyminen on heikkoa. Maailma kuin painekattila Mietimme myös maailman tämänhetkistä tilannetta. Sellaiset ruoat, joiden alkuperästä ei ole tietoa ja joissa on käytetty lisäaineita, jäävät helposti hyllyyn. Se saa hetkeksi Tomin mietteliääksi. Hiljaisuuden voima Hiljaisuus ei sano mitään ja kaiken. Olla ihminen ihmiselle ja tulla itsensä mittaiseksi. Aloin ajatella kokonaisvaltaisesti asioista ja tietoisuuteni kasvoi. – Voi olla, että maailman tilanne ajautuu siihen pisteeseen, että jokin kaaos tai katastrofi tarvitaan herättämään meitä ja näkemään seuraukset. Se ei ole mitään tietynlaista olemista, vaan olemista itsessään. Tomi tietää, että monet meistä välttävät pysähtymästä ja täyttävät mielensä mieluummin kiireisillä ajatuksilla. – Kun pysähtyy, pääsee perille, hän toteaa. – Ruoka imeytyy paremmin elimistöön, jos sen nauttii kiireettömässä ja kiitollisessa mielentilassa. Masennusoireeni hellittivät ja painoni putosi, hän muistelee. – En koskaan halunnut syödä lääkkeitä kyseisiin oireisiin. Meditaatiolla onkin ollut myönteinen vaikutus olotilaani. Se on kirkas peili, jossa tunteet ja ajatukset nousevat pintaan selkeinä ja kirkkaina. Totuus on, että emme voi koskaan menettää mitään aitoa itsestämme. 15 Siksi pyrin syömään hitaasti ja olemaan läsnä ravinnolle, jota nautin. Usein rohkein ja suurin teko on pysähtyä ja hiljentyä. Jätin valkoiset vehnätuotteet, sokerit ja maitotuotteet lähes kokonaan. – Minulla on tapana usein vaikeiden tilanteiden keskellä istua ja hengitellä, antaa tunteiden laantua ja selkiytyä. Tomi on puolileikillään sanonut, että jos joku tulee tuohtuneena keittiöön, kun siellä kokataan, on ensin mentävä hetkeksi ulos ja hengitettävä syvään. Uskaltaa hyväksyä tunteensa ja ihmisyytensä, sanoo Tomi Parkkinen. Emme välttämättä edes ymmärrä nopean teknologisen kehityksemme seurauksia. Siinä saattaa vaikka huomaamattaan mielessään matkustaa ruoan alkuperän lähteille ja kokea syvää kiitollisuutta. – Uskon syömistilanteen ja mielentilan vaikuttavan ruoan hoitavuuteen hyvinkin paljon. Ehkäpä elämme nyt kuin painekattilassa ja paineen purkautuminen pitää vain kohdata. On kuin katsoisi pelityyntä järveä sydämellään. Joskus se on kaikkein vaikein asia kohdata. Se on tila tekemisen ja tekemättömyyden takana, olemisen ydin. Mitään, mistä ei ole varmuutta, ei voi menettää. Näin voi huomata meditoineensa. – Lähdin hoitamaan itseäni ravinnolla. Näin Tomi kuvaa hiljaisuuden olemusta. Vasta sitten voi osallistua ruoanlaittoon. Kyse on kuitenkin vain siitä, että on läsnä tälle hetkelle. Se tarkoittaa asioiden ottamisena niille läsnäollen sellaisina kuin ne kullakin hetkellä ovat. Minulla on periaatteenakin, etten laita ruokaa, jos olen ärtynyt tai tunnekuohun vallassa, vaan rauhoitun ensin. – Voi myös ”yrittää” meditoida ja toivoa, että paikallaan istuminen poistaisi huolet kuin taikaiskusta. Minulla oli usko siihen, että meissä itsessämme on kyky parantua. Tomi kuvaa meditaatiota läsnäolemiseen astumiseksi ja mielen jatkuvasta hallinnasta irroittamiseksi. Monesti suurimmat oivallukset ja ratkaisut syntyvät juuri kyseisinä hetkinä. – Itse termi ”meditaatio” mieltyy helposti nykyihmisen mielessä tekemiseksi ja suorittamiseksi. – Vältän pitkälle prosessoitua ja ravintoköyhää ruokaa. – Tutustuin alun perin meditaatioon ja hengitystekniikoihin netin kautta. – Kannamme mukanamme monenlaisia asioita, tunteita ja egon toimintamalleja, joita emme voi loputtomiin paeta. Tällaisetkin painekattilat tarvitsee purkaa, hän sanoo. – Moniko kaunis lause on jäänyt kirjoittamatta sisällään kuohuvaa herkkyyttään?. Silloin vain turhautuu, koska pitää kiinni ajatuksesta, että tuon hetken pitäisi olla tietynlainen
16 Mielen voima – Kirjasi oli kuin märkä hanska päin näköä Lasten leikeistä henkiseen aikuisuuteen ”Me olemme kaikki omien ajatustemme ja käsitystemme vankeja ja heijastamme näitä mielikuvia lakkaamatta toisiin ihmisiin tajuamatta, että emme koskaan näe toista sellaisena kuin hän todellisuudessa on vaan ainoastaan omien menneiden kokemustemme värittämänä.” Kamalan ihanat ihmissuhteet vie suurten kysymysten äärelle. Viidentoista minuutin kuluttua paiskasin kirjan tuolille, marssin sisälle ja käynnistin television. – Kirjasi oli kuin märkä hanska päin näköä, totesin Kuvajaisellekin haastattelun aikana. Ei tätä, tämä on liikaa, niin raa’an rehellistä enkä halua, että tämä on näin enkä ole tähän valmis , purnasin. Siellä sotkuisen mielen takana on totuus, on vain tartuttava talikkoon ja uskallettava kulkea kaiken sen lian läpi. – Pyrin palauttamaan ihmisen takaisin hänelle itselleen. No, kuunnelkaapa tätä: ”Egon ajattelutapa on todellakin murhanhimoinen eikä sillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin säilyttää oma jatkuvuutensa hinnalla millä hyvänsä. Totuus on se, että Jumala on mielessämme, siellä ihan pohjalla, sen ison törkykasan alla, jonka me olemme sen päälle luoneet. Aurinkoisena sunnuntaina istuin kotiterassillamme keinutuolissa viltin alla ja ajattelin, kuinka hieno iltapäivä tästä tuleekaan, kun saan rentoutua mielenkiintoisen kirjan parissa. Ihokarvani nousevat pystyyn ja nyökyttelen. Aina jaksamme luulla, että jossain tuolla on jotakin enemmän. Me haluamme niin mielellämme tarrautua opettajiin ja opetuksiin, viisaampien ihmisten tulkintoihin asioista. Ego estää meitä kohtaamasta toisiamme avoimesti ja hankaloittaa ihmissuhteita – erityisesti sitä tärkeintä, eli suhdetta itseemme. Ei riitä, että kääntää katseensa taivaalle ja rukoilee, vaan on oltava valmis kohtaamaan oman mielensä kaaos. Kaikki on sinussa! On vain se elämä, joka sinulla on! Kuvajainen sanoo. Hengittelin hetken ja tartuin kirjaan uudestaan. Päätin antaa sille mahdollisuuden, niin rajua tekstiä kuin se naamaani hieroikin. Tämä asia olisi hyvä ymmärtää, sillä siihen pohjautuu käsittääkseni aika pitkälti se, mitä Kuvajainen haluaa sanoa uutuuskirjassaan Kamalan ihanat ihmissuhteet : emme voi olla rehellisiä kenellekään, edes itsellemme, ennen kuin olemme valmiita näkemään egomme ja kohtaamaan sen rakkauden, josta meidät on pohjimmiltaan tehty. Ego on valmis tekemään mitä tahansa, jottet pysähtyisi nykyhetkeen, sillä se pelkää, että nykyhetken kautta kuulet oikean mielesi äänen ja valitset egoa vastaan, mikä merkitsisi sen loppua.” Erillisyys on harhaa Kuvajainen väittää, että ego on virheellinen, väärä käsitys omasta erillisyydestä ja erityisyydestä, silkka harha. No ei ole. – Maailmankaikkeus sykkii muodoksi ja pois muodosta, mutta kokemus todellisuudesta säilyy. – Puoliso kyllä kielsi minua puhumasta mitään paskajuttuja, mutta kerron tämän esimerkin nyt silti, kirjailija Juha Kuvajainen toteaa ja hymyilee veikeästi. Hän tietää, että havainnollisten kuvien avulla on mahdollista päästä lähemmäs toista ihmistä kommunikaatiotilanteessa: kaikki suuret ajattelijat kautta aikojen ovat puhuneet vertauksin. Tai siis egoni purnasi. Kuitenkin rakennamme elämämme egomme varaan, annamme sen kantaa painolastinaan menneitä kokemuksiamme, ihmissuhteitamme, toimintamallejamme ja no, kaikkea, mistä kuvittelemme koostuvamme ihmisinä. Ego on murhanhimoinen Kuvajaisen uutuusteos ei ole helppo kirja. En voi olla varma siitä, että ymmärsin oikein, mutta esimerkki on mielestäni kuvaava ja havainnollinen. Sitten hän puhuu kvanttifysiikasta. Meillä on vain kokemus! Kaikki lähtee mielestä, joka jatkuvasti synnyttää uusia kokemuksia. Vain sillä on merkitystä, mitä haluamme nähdä, miten haluamme mielemme virittää. Tieteenhaara miellyttää häntä, sillä se myöntää, että ei ole laisinkaan itsestään selvää, että maailma on olemassa sellaisena kuin sen kuvittelemme. – Monissa uskonnoissa on sellainen virhekäsitys, että Jumala tai Elämä, kaikki hyvä ja kaunis on jossain kaukana ja korkealla ja tarvitaan paljon yleviä kokemuksia ja draamaa, jotta Jumalaan saa yhteyden. K un opimme tunnistamaan egomme, alamme nähdä myös itsemme ja ihmissuhteemme uusin silmin. Mikä siinä sitten oli niin järkyttävää. Juha Kuvajaisen uutuusteos Kamalan ihanat ihmissuhteet paneutuu ihmissuhteiden rakenteisiin ennenkuulumattomalla tavalla. Jokainen löytää ja havaitsee Juha Kuvajainen: Kamalan ihanat ihmissuhteet, Taivaankaari, 2015.. Luulen ymmärtäväni, mitä Kuvajainen tarkoittaa
17
Elämme moninaisuuden unessa: yksilön kannalta tämä uni näyttää todelliselta, mutta sen mielen kannalta, joka synnyttää tämän unen, ei ole olemassa kuin yhteinen mieli. – Suku on tästä paras esimerkki, se tuo mukanaan valtavan historian painolastin. Pelottaa! – Kyse on oman mielen eheytymisestä ja siitä, että löytää uuden tavan suhtautua asioihin. Mielen harhasta käsin näyttää aina siltä, että seuraus on syy.” Juha Kuvajainen on 51-vuotias kirjailija ja kustantaja Karjaalta. Kuvajaisen mukaan yksilöllisellä mielellä, egolla, on merkitystä vain siinä määrin, kun uskomme omaan erillisyyteemme, sillä todellisuudessa me kaikki olemme samaa: On rankkaa kohdata itsensä ja lakata olemasta ulkomaailman vietävänä.. Ja toisaalta kuitenkin niin helppoja, ilmiselviä! Egoko vain pyrkii vastaan. Ja tulkitsemme toisiamme aina menneisyydestä ja ennakkooletuksista käsin, emme pysty ottamaan toista vastaan sellaisena kuin hän on. On rankkaa kohdata itsensä ja lakata olemasta ulkomaailman vietävänä, Kuvajainen lohduttaa. olemme yhteinen mieli. – Mikään ei lähde siitä, että yritetään korjata ulkoista maailmaa, vaan taas on mentävä oman vain sen, minkä haluaakin löytää ja nähdä. Sen perussanoma ihmissuhteiden onnistumisissa ja epäonnistumisissa on se, että ei pitäisi pelata pelejä. Myös pitkät ystävyyssuhteet perustuvat menneisyyden taakalle, Kuvajainen toteaa. – Meidän pitäisi hyväksyä, että mieli on ensisijainen, maailma on sen seurausta. Näin esimerkiksi ajattelemme, että tunteemme johtuvat hormoneista tai muista kemiallisista syistä. Elämme moninaisuuden unessa Ajatus ei jää tähän. Näet toisessa vain itsesi , Kuvajainen jatkuvasti painottaa. Pysyttekö kärryillä. Olenko heräämässä unesta. Jotta ihmissuhteet eivät kriisiytyisi, niiltä pitäisi lakata odottamasta mitään. Minun päätäni ainakin alkoi särkeä jutellessani Kuvajaisen kanssa. Uutuusteoksessa Kamalan ihanat ihmissuhteet pureudutaan niihin rakenteisiin, jotka tekevät ihmisten välisestä kommunikaatiosta vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vai onko minulle tapahtumassa se havahtuminen, josta Kuvajainen kirjassaan kertoo. Haluamme aina toisiltamme jotain, emme kykene muodostamaan ihmissuhteita ilman halua. Kommunikaatio muiden ihmisten kanssa on vain oman itsensä projisoimista, muut ihmiset vain yhteisen mielemme tuotteita siinä missä minäkin. Jos tarkastelemme asiaa mielen harhan tasolla, onhan se tavallaan totta. Se on pitkä tie, mutta se on matka takaisin todellisemmaksi itseksi. Totta puhuen tämän jutun kirjoittamiseenkin oli hankala tarttua, sillä kirjailijan ajatukset ovat niin vaikeita sisäistää. Tulisi lakata odottamasta muilta yhtään mitään ja hyväksyä se, että kaikki elämämme ihmissuhteet perustuvat egon tarpeille, kunnes opimme näkemään ne toisin. 18 ”Meillä menevät aina syy ja seuraus sekaisin. Hänen esikoisteoksessaan Vapaus valita käsitellään havahtumisen prosessia. Mitä niillä on väliä, jos maailmaa sellaisena kuin olemme sen tottuneet näkemään ja kokemaan ei ole edes olemassa. Kamalan ihanat ihmissuhteet kuitenkin käsittelee ihmissuhteita. Toisilta ei pidä odottaa mitään Kaiken tämän jälkeen tuntuu jotenkin turhalta puhua ihmissuhteista
Käytöstä muuttamalla saa aikaan vain toisenlaisen unen. Yleensä hän saa kuitenkin kiittelevää palautetta – Juuri noin se on, ihanaa kun joku osaa ja uskaltaa sanoa! Enkä minäkään hänen mietteitään kiistä, mutta koska olen henkisesti 4-vuotias, varaan itselleni oikeuden kiukutella. Ihmissuhdepeleihin ei tarvitse lähteä mukaan. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa, jotta voi todella kohdata toisen ihmisen. Kun tunnustaa itselleen, että minun sisälläni asuu myrkyllinen mieli, joka on väärin ohjelmoitu ja haluaa tuhota kaiken, pääsee käsiksi ihmissuhdeongelmienkin ytimeen. – Omille tunnereaktioilleen ei voi mitään, mutta siihen voi vaikuttaa, miten toimii tunnekuohun jälkeen. – Viisauden alku on se, että tunnustaa tosiasiat, Kuvajainen hymyilee. En ole kuulemma ensimmäinen, jota hänen ajatuksensa vähän suututtavat. Hän kehottaa pysähtymään ja tarkkailemaan itseään: kun mitä tahansa tapahtuu, älä reagoikaan niin kuin olet aina tehnyt, vaan pidä tauko ja mieti, mitä olet tekemässä ja miksi. Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Kuvat: Minna Kuvajainen. Jokainen voi päättää itse, miten toimii: toista ihmistä ei tarvitse loukata, ellei itse niin päätä tehdä. Hilpeää, eikö. Höpsistä, olemme ehkä 4-vuotiaiden tasolla, tönimme toisiamme ihan samalla tavalla! Kuvajainen napauttaa. Vain omaa itseään voi muuttaa Kuvajainen antaa onneksi myös konkreettisia keinoja oman mielen penkomiseen ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen. – Meidän pitää luopua harhakäsityksestä, että olisimme jotenkin henkisesti aikuisia ja tietäisimme, mikä on missäkin tilanteessa parhaaksi. 19 mielen syövereihin. Kuvajainen hymyilee ymmärtävästi sarkasmilleni
Sydämestäkö. He olivat kuin syntymättömät lapset kohdussa tai linnunpojat kuoressaan, avuttomat räpistelijät. Enää ei edes naurattanut. Ne levisivät vauhdilla ympäri rantaa, kiipesivät jopa Liisan alle ja kohta hän huomasi istuvansa ikään kuin sammaleen päällä. LIISA K AUHISTUI. Oliko hänellä vielä sellaista, vai oliko sekin muuttunut muuksi. Ennen sitä ei ole mitään. Niin hulvattomia tunteita, että ne nollasivat toisensa ja jäljelle jäi vain mahdollisuus hyväksyä. JON NEK IN PL A NEETA N korkeuksiin näytti piirtyvän viiva. Sen kantta kiersi valkoinen vana, joka piirsi jälkeensä tähtiä. Oli jo aivan liikaa kestämistä siinä, että hänen ympärilleen rakentui aivan uusi maailma, mutta nyt hänenkin oli muututtava, eikä hän ollut saanut missään välissä mahdollisuutta vaikuttaa itse siihen, mitä tapahtuu. Hän yritti piirtää mieleensä hauskan risutukkaisen lapsen, joka vain hetki sitten tuntui seisseen heidän ovellaan pyytämässä apua. Hän sulki koko mielensä ja yritti unohtaa tuon kammottavan, omituisen paikan, johon hänet oli temmattu. Niinpä tietysti , Liisa mietti ja kävi makaamaan sammalelle. Jussi ja Liisa eivät voineet kuin odottaa. – Pahta, hän muisti sitten. Heittelehtivät sinne tänne, poukkoilivat kuin aaltojen vietävänä, kunnes he iskeytyivät vasten jotain kovaa, ajautuivat erilleen toisistaan ja menettivät hetkeksi tajuntansa. Mutta miltä hän näyttikään! Hänen ihonsa ei enää ollut karhea ja vanhuuttaan harmaantunut, vaan se oli muuttunut kullankeltaiseksi. Ennemminkin pelotti. Hänen kyntensä kiilsivät kuin timantit ja hänen hiuksensa roikkuivat rintojen päällä kuin auringon kulottama heinä. He eivät tunteneet kehojensa painoa; missään ei ollut seinää, josta ottaa tukea tai maata, johon istahtaa. – Teinkö minä tämän. Purojen varrelle alkoi kasvaa liidunvalkoisia kasveja kuin rönsyilevää sienirihmastoa. Liisa lysähti polPahtan tarina julkaistaan jatkokertomuksena vuoden 2015 Sielunpeili-lehdissä. Niin erikoinen, niin erityinen lapsi! Ja juuri nyt, sillä kamalalla hetkellä, Liisa tunsi Pahtaa kohtaan käsittämättömän syvää rakkautta ja yhtä syvää vihaa. Jussi ja Liisa killuivat keskellä keltaista valoa kuin unessa. Se kasvoi kasvamistaan ja lähestyi heitä kuin jättimäinen puukauha, joka aikoi sekoittaa keltaisen pallon uuteen uskoon. Liisan vatsanpohjaa kouraisi omituinen ajatus. He vain leijuivat kuin mykät höyhenet keltaisessa kiisselissä ja etsivät katseellaan kiintopistettä. – Nappa! Rakinrata! Liisa mietti ja osoitti sormellaan taivaalle näyttääkseen havaintonsa Jussille. Ä Ä NI KUULOSTI kumealta, oudolta, mutta Liisa tunnisti sen silti. Et sinä minua korvillasi kuule, etkä silmilläsi näe. – Ei, vielä ei ole sinun vuorosi sanoa mitään. Miten se nulikka kehtaakin ottaa tämän tilanteen näin tyynesti! Liisa mietti ja yritti taas avata suunsa. Hän mietti kauhuissaan. Hiekka tuntui limaiselta ja kuumalta, taivas porotti ruosteenkeltaisena. Hän sulki silmänsä ja antoi kaiken ympärillään muuttua mustaksi. S I T T E N A L K O I kuulua naurua. He hakivat katseellaan turvaa toisistaan ja yrittivät räpiköidä lähemmäs toisiaan, mutta he eivät voineet itse hallita liikkeitään. Pahta vastasi Liisan mietteisiin ja nauroi niin heleästi, että Liisan sisintä kirpaisi. On ihan hiljaista, ja vasta sitten alkaa tapahtua, kun jotain sanotaan ääneen. Etkö muista, mitä sanoin: minun on annettava tälle paikalle ensin nimi. Ja taas kuului naurua. Mutta miestä ei näkynyt missään! Liisa käänteli päätään ja hätääntyi. Minä olen nyt muuttunut, mutta niinhän olet sinäkin, Liisa kuuli ja tajusi sitten, että sanat kumpusivat hänen sisältään. Niin tässäkin tarinassa. Hän yritti huutaa, mutta suusta ei päässyt inahdustakaan. – Nyt saa riittää! Liisa yritti huutaa, mutta hänen suunsa oli edelleen mykkä. On hankala sanoa, kuinka kauan aikaa kului, eikä sillä oikeastaan ole merkitystä. Niin alkaa jokainen luomiskertomus. Pahta! Puhuja oli taatusti Pahta, mutta missä lapsi oikein A. Jussi ja Liisa tempautuivat pyörteeseen. 20 lussa on aina ihan hiljaista. villeen mustalle hiekalle ja hytkyi itkien kullanhohtavana kasana. Hän istui mustalla hietikolla, katseli ympärilleen ja huomasi, että keltaiseen tyhjyyteen oli kasvanut valtavia sinisiä kallioita ja hänen edessään kupli jotain, joka etäisesti muistutti valtamerta. Liisa muisteli, miltä lapsen käsi tuntui kun sitä puristi, miten Pahtan harvinainen hymy tuntui kuplina vatsassa, miten hänen silmissään näkyi koko avaruus. – Onko sillä väliä. – Minähän istun, Liisa mietti mielessään herättyään. Heleää, kepeää, kaiken muuttavaa naurua, joka sai ilman liikkumaan ja puhalsi kultaiset kyyneleet villeiksi puroiksi rantahiekkaan. Liisa kiiruhti seisomaan ja huomasi yhtäkkiä olevansa alasti. Luku 4: Uusi koti lymysi ja miksei hän tullut esiin! Oliko tämä sopiva hetki olla piilosilla! – Rauhoitu, rauhoitu. – Totta kai sinä teit! Sinä olet nyt vastuussa siitä, sinä saat tehdä sille mitä haluat! Liisa kuuli korvissaan, muttei nähnyt ketään