M U S II K K IL E H T I 20 19 M A R R A S K U U C LA SS IC 11 2019 9,90 € aarne pelkonen tuo liedin valoa syksyyn uudella festivaalilla VISUAALISUUS LOISTAA Tampereen ja Helsingin Disney-musikaaleissa emil holmström löysi vanhan pianon lumon Pianistien suosikki STEINWAY on saanut rinnalle kovia haastajia olga neuwirth taistelee tasa-arvon puolesta CLASSIC
Ballet Orchestra. Ballet Orchestra. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. I r i n a K o l e s n i k o va St Petersburg Ballet Theatre & Ballet Orchestra Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi JYVÄSKYLÄ P aviljonki P e 3.1.2020 klo 19 OULU M adetojan s ali l a 4.1.2020 klo 15 KUOPIO M usiikkikeskus s u 5.1.2020 klo 15 LAHTI s ibeliustalo M a 6.1.2020 klo 15 -10 pros vähintään 20 lipun ostajalle. 11-2019_Rondo_IRINA_JOUTSENLAMPI_254x365mm.indd 1 10/10/2019 9.19. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 39 / 44 € Ticketmaster ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. Tilasyistä ei orkesteria. Tilasyistä ei orkesteria. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Margarita Avdeeva. Liput palvelumaksuineen alkaen 64 / 74 €, lapset (16 v
Nyt Pelkonen tuntuu haluttomalta puhumaan enää uskonnosta. Media toisensa jälkeen teki juttua hänen päätöksestään jättää vanhoillislestadiolainen herätysliike, joka ei hyväksynyt oopperassa esiintymistä. AARNE PELKONEN on ollut muutosten kourissa niin urallaan kuin ihmisenä. Kyseessä oli nykyaikaisen journalismin muoti-ilmiö: ilman draamaa ja koukutusta henkilö ei ole kiinnostava. Vakavahenkinen liedlaulaja on laajentanut skaalaansa niin oopperaan kuin kevyempään laulelmaan. Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: HEIKKI TUULI | a herkkyydessä on voimaa. Marraskuussa Helsingissä soi hänen johtamansa uusi liedfestivaali Laulun valo. 8 R ONDO C LASSIC 11|2019 ARNE PELKONEN ON rehdin naapurinpojan oloinen baritoni, joka ei tähtikultista piittaa. Kun kaikki otsikot vuoden aikana ovat olleet melkein samanlaisia, tulee vaara, että hän profiloituu liiaksi yhdellä asialla. Hän on voittanut niin Lappeenrannan laulukilpailut kuin Sibelius-laulukilpailut, levyttänyt hengellistä musiikkia ja luonut profiilia niinkin pyyteettömän tuntuisen alan kuin liedin parissa. Pelkoselle taide vei voiton. Itseluottamus ja oma ääni ovat löytyneet ja tuoneet rahkeita käsitellä myös vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Häntä oli vaikea kuvitella lööppitulvan kohteeksi, mutta sellainenpa hänestä vain viime keväänä tuli
9 R ONDO C LASSIC 11|2019 ”Minun täytyy hahmottaa, kuka runoissa puhuu, kenelle ja missä tilanteessa.” R ONDO kannessa
Minulla on hyvät välit sukuuni. ”Oopperahan oli minulle alussa vaikeaa, koska en ollut tottunut tekemään asioita kehollani, ja siihen liittyi monia estoja ja häpeän tunteita: mitä uskaltaa tehdä. Miten pidellä käsiä ja kävellä. Sopivampaa roolia ei olisi voinut olla kuin kirkkoherra Petter Kummel Jaakko Kuusiston Jäässä. Tekoprosessia Pelkonen kuvaa itselleen uusia uria aukovaksi. Kerroin ohjaajille rehellisesti, että minulla ei ole näyttämökokemusta, ja otin onkeen joka vinkistä. ”Näyttämötyötä ei opi kuin tekemällä sitä, ja siihen tarjoutui mahdollisuus ollessani pari vuotta Oldenburgin oopperassa kiinnityksellä. Tein kymmenen uutta roolia. Jokaisella laulajalla oli oma taustansa, ja minun oli vain yksi muiden joukossa. 10 R ONDO C LASSIC 11|2019 Mutta palataan nyt jälkikatsauksen verran: mitä vaikutuksia ulostulolla oli. ”En silti missään tapauksessa ole opettamassa porukkaa ja yrittämässä muuttaa herätysliikettä. Pelkonen on aina ollut kiinnostunut teologiasta, ja produktio toi mieleen paljon henkilökohtaisia muistoja. Haavekuvia-levynsä kannessa Pelkonen unelmoi silmät kiinni kukkapuska kädessään kuin romanttinen anopin unelma. Sille valikoitui klassikkojen lisäksi hänen itse tilaamiaan uusia lauluja Iiro Rantalalta, Jukka Linkolalta ja Marzi Nymanilta. Luotan siihen, että jokainen ihminen osaa ratkaista nämä asiat itse, kun ne kohdalle sattuvat. Erityiseksi studiotyön tällä kertaa teki siihen osallistunut muusikkojoukko: Iiro Rantalan ja Marzi Nymanin lisäksi mm. Hän on oppinut musiikkigenrejen suhteen avoimemmaksi eikä halua lokeroitua mihinkään. Toivottavasti olen pystynyt auttamaan tässä jotakuta”, Pelkonen toteaa. Sain kuitenkin viestejä nuorilta, jotka pohtivat samoja asioita. Vastakohtaiset projektit ovat auttaneet häntä löytämään uusia puolia itsestään. Niiden voittaminen on ollut tässä se suurin juttu”, Pelkonen kertoo. Se tuntui vapauttavalta.” Uusia tyylejä ja psyyken rajoja Tavatessamme syyskuussa Aarne Pelkosella oli takanaan keväällä julkaistuun levyyn liittyviä konsertteja sekä edessään Outi Tarkiaisen Naarasäiti-teoksen esitys Kokkolassa. Idea suomalaisia laulelmaklassikkoja sisältävästä cd:stä syntyi hänen viettäessään juhannusta Saksassa ja kaivatessaan Suomeen. Alussa erimielisyydet saattoivat tuntua rajuilta, mutta nyt asia on tasaantunut. ”Minulle itselleni asia on ollut selvä jo aiemmin, enkä tarvinnut julkisuutta missään itsehoidollisessa mielessä. ”Näyttämötyöhön liittyi monia estoja ja häpeän tunteita.”. Jukka Perko. On olemassa erilaisia vakaumuksia, ja sillä siisti.” Viime keväänä Pelkonen debytoi myös Kansallisoopperassa
Hän ei halua ajatella uraansa liian pitkälle vaan ”kuuntelee sisäisiä ja ulkoisia signaaleja”. Tällaiset sisäiset viholliset on voitettava.” |. ”Korkeutta ääneeni on tullut lisää, mutta vielä se on lyyrispohjainen. Tekstien sydänsurut ja maailmantuska saavat herkän mielen samastumaan.” Tärkeää on ollut yli kymmenen vuotta jatkunut kiinteä yhteistyö pianisti Juho Alakärpän kanssa. Olemme hyväksyneet sen, että runojen jokaista salaisuutta ei tarvitse ratkaista, vaan asioita voi jättää auki.” ”Tietty dramatisointi on minulle kuitenkin tarpeen, jotta pääsisin teoksiin sisään. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan, ja alussa minulle tuli jo epäusko: tuleeko tästä mitään. Niin avartavaa kuin oopperatyö Saksassa olikin, Aarne Pelkonen ei halunnut jäädä sinne vaan muutti takaisin Suomeen freelanceriksi. ”Se korostaa sen ajattomuutta ja sukupuolettomuutta. Liedin vaatima tarkkuus ja syväluotaus sopii luonteelleni. Oleellista on se, mihin matka vie. Onhan minulla unelmarooleja Jevgeni Oneginista Tannhäuserin Wolframiin, mutta toistaiseksi olen pysynyt Mozart-Donizetti -linjalla. Tällaista rohkeutta kaivattaisiin usein myös klassisella puolella. ”Itselleni teos oli aluksi hämmentävä, sillä se pakottaa kohtaamaan myös omaa sukupuolisuuttaan. Klassisessa musiikissa olen tottunut siihen, että töitä tehdään katse nuoteissa ja tarkasti yksityiskohdat valmistellen. ”Olenko pelkkä kertoja, vai olisiko minussa annos naista?” 11 R ONDO C LASSIC 11|2019 ”Heidän taitonsa heittäytyä hetkeen oli jotain, mitä en ole aiemmin kokenut. Vaikea sanoa, mihin se siitä kehittyy. Koominen ilmaisu sopii minulle hyvin, mutta pahat pojat ovat psyykkinen haaste”, hän päivittää. Teoksen jännite on siinä, että mies laulaa äidin synnytystuskista. ”Kyllä se varmaan oli taustani kirkkomusiikissa ja tuo sanottu uskonnollisen yhteisöni oopperakielteinen asenne. Outi Tarkiaisen laulusarja pani Pelkosen kohtaamaan myös omaa sukupuolisuuttaan. Teos jää tässä mielessä auki, sillä sen asiat ovat totta, tapahtuivat ne sitten minulle tai eivät.” Kuka laulaa, kenelle ja missä. Vapauden parhaita puolia on se, että baritoni pystyy keskittymään myös lempilajiinsa liediin. Tekstinä on käännöksiä Rauni Magga Lukkarin ja Rose-Maria Huuvan saamenkielisistä runoista, joissa yhdistyvät androgyyninen ja mystinen maailma. Sen tilanne on niin paljas verrattuna oopperaan, jossa ohjaaja kertoo, miten kävelet, ja mennään muiden ja annettujen roolien mukana. Mikä hänet siihen alun perin vei. Miten esittäjän sukupuoli tällaiseen aiheeseen vaikuttaa. ”Liedissä on kyse joskus niin henkilökohtaisista asioista, että tällainen vakisuhde tuo luottamusta.” ”Alussa käytimme Juhon kanssa enemmän aikaa runoista puhumiseen kuin laulamiseen, mutta kokemuksen myötä suhde tekstiin on tullut yksinkertaisemmaksi. Pian kuitenkin paljastui muusikoiden huikea ammattitaito.” ”Oli opettavaista huomata, miten he osaavat tarttua ideoihin hetkessä kuunnellen ja reagoiden ottamatta suurta stressiä lopputuloksesta. Poikkeuksena ovat tietenkin surrealistiset runot, joissa asioita jää arvoituksellisemmiksi.” ”Lied vaatii henkilökohtaista otetta ja uskoa itseensä. Luonto ja ihmisyys sulautuvat yhteen”, Pelkonen kuvaa. Olenko pelkkä kertoja, vai olisiko minussa annos naista. Kun on yksin tai kaksin lavalla, siinä tulee kohdanneeksi sellaisia asioita kuin että kelpaanko, olenko tarpeeksi hyvä. Siellä jännitetään joskus liikaa sitä, mitä saa tehdä, eikä uskalleta ottaa uusista ideoista koppia.” Psyykkisessä mielessä uusille vesille vie myös Outi Tarkiaisen laulusarja Naarasäiti, joka kuultiin kvartettiversiona Rauma Festivossa, ja isomman version Pelkonen kantaesitti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa. Minun täytyy hahmottaa, kuka runoissa puhuu ja kenelle, missä tilanteessa ja mitä
59,50 / 69,50 / 79,50 €, lapset (16 v. 69,50 / 79,50 / 89,50 €, lapset (16 v. asti) ja opiskelijat 44 €, eläkeläisetu: 89,50 € liput hintaan 79,50 € Ticketmaster ja livenation.fi Su 12.1.2020 Tampere-talo, Tampere klo 14 Liput palvelumaksuineen alk. asti) ja opiskelijat 40 €, eläkeläiset 49,50 / 59,50 / 69,50 € Lippupiste ja Tampere-talo vuodesta 1785 W IE N IL ÄIN EN PER IN N E 11-2019_Rondo_WIEN_2020_230x297.indd 1 10/10/2019 9.38. Uudenvuoden Wieniläiskonsertti 2020 Koe maailmankuulun wieniläisen tv-konsertin tunnelmaa! Kapellimestari: GUIDO MANCUSI Solistit: sopraano RINNAT MORIAH ja baritoni KONRAD HUBER SCHÖNBRUNNIN LINNANORKESTERI La 11.1.2020 Musiikkitalo, Helsinki klo 14 ja klo 19.30 Liput palvelumaksuineen alk
14 R ONDO C LASSIC 11|2019 vanhan bösendorferin sointi puhuttelee Emil Holmström ja Bösendorfer-piano vuodelta 1882.
Nyt soitin on Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konserttisarjan sydän. Holmströmin mukaan modernin soittimen raskas ja hiukan kömpelö sointi ohjaa helposti pelkistetympään ilmaisuun. Sointi ei mene tukkoon Emil Holmström painaa alas yhden koskettimen diskanttialueelta. Periodisoitin antaa runsaasti mahdollisuuksia hienosäätöön näitä keinoja käyttäen.” Pianisti EMIL HOLMSTRÖMIN Bösendorfer-piano löytyi muutama vuosi sitten soittokelvottomana unkarilaisen kartanon kellarista. Tällä niillä on pakko pelata, jos haluaa saada musiikkiin elävyyttä ja puhuttelevuutta.” Dialogi, jota nuottikuva käy periodisoittimen kanssa, on huomattavasti suorempi kuin modernilla soittimella. Kirkas, kuulas ääni soi huomiota herättävän pitkään. Laatuinstrumentista on kuitenkin pidetty selvästi hyvää huolta, mistä kertoo muun muassa lyhyt unkarinkielinen lyijykynämerkintä pianon kynttiläalustan alapinnalla. ”Kun ei voi luottaa pelkkään saundin suuruuteen, pitää sointia olla muovaamassa koko ajan.” Periodisoittimet kutsuvat pianistin työskentelemään erilaisella ilmaisullisella työkalupakilla kuin meidän aikanamme rakennetut pianot. Sen jälkeen pianon tarinassa on mm. Niissä ihanteena on kirkas, vahva diskantti, jota tukee suuriääninen basso. ”On lukuisia tapoja, joilla esimerkiksi tempoa, balanssia ja dynamiikkaa voi työstää. Merkittävästi mittavampia toimia tarvittiin lähes sata vuotta myöhemmin, kun helsinkiläisen Pianonikkarit-firman ammattilaiset Elisa Visapään johdolla antoivat soittimelle uuden elämän. Ensimmäinen maininta soittimesta on Wienistä vuodelta 1882, kun se kirjattiin myydyksi Bösendorferin verstaalta. kahden maailmansodan suuruinen aukko. ”Ja briljantti ylin oktaavi. Modernit pianot suunnitellaan toisenlaisin soinnillisen tavoittein. ”On todella huomiota herättävää, millaisia mahdollisuuksia tämä soitin antaa vähän paksumman pianosatsin kanssa. ”Tässä soittimessa on ihana, läpikuultava ja pyöreä klangi”, Holmström kertoo. Holmström on soittanut elämässään satoja Steinway-flyygeleitä, mutta vanhoja Bösendorfereita on tullut vastaan vain kourallinen. Siinä raportoidaan suoritetun pieniä huoltotoimenpiteitä vuonna 1925. ”Erimerkkisten periodisoittimien kautta olen oppinut ymmärtämään, että superkirkas, yläsävelvoittoinen saundi on Steinwayn ominaisuus, ei yleisesti pianon ominaisuus.” Holmströmin Bösendorferissa on keskenään hyvin erityyppiset rekisterit. Läpikuultava klangi puhuttelee yhä. Sointi ei mene tukkoon, ja kappaleista on mahdollista kaivaa esiin yksityiskohtia.” Suoraa keskustelua nuottikuvan kanssa Mitä 1800-luvun soittimella soittaminen on opettanut pianistille 1800-luvulla sävelletystä musiikista. 15 R ONDO C LASSIC 11|2019 MIL HOLMSTRÖMIN Bösendorfer löytyi ränsistyneen kartanorakennuksen kellarista pohjoisunkarilaisesta Domoszlón kylästä kolmisen vuotta sitten. Uusrenessanssia edustava interiööri inspiroi Holmströmiä kokoamaan soittimensa ympärille konserttisarjan ”Helsinki – Bösendorfer – 1880”, jossa esitetään 1800-luvun keskeistä kamarimusiikkia historiallisessa ympäristössä. Viikko ennen ensimmäistä konserttia Holmström on tullut Angelicum-saliin harjoittelemaan avajaiskonsertin ohjelmistoa, Schubertin virtuoosisia kamarimusiikkikappaleita. Kolmas oktaavi on puolestaan aika pehmeä”, hän lisää. Syntyy mielikuva pienestä kuulasta, joka liukuu peilikirkkaan jään pinnalla kohti horisonttia. ”Yksi asia on se, millä tavalla nämä 1800-luvun teokset on rakennettu saundillisesti ja dramaturgisesti, koko tämä pianosatsi”, Holmström pohtii ja katsahtaa nuottitelineelle avatun Schubertin C-duuri-fantasian tiheään, mustanpuhuvaan nuottikuvaan. Holmströmin vanhan instrumentin matala rekisteri on erotteleva ja selkeä, muttei läpitunkeva. Teksti: PIA ANTIKAINEN | Kuvat: MAARIT KYTÖHARJU | e Angelicum-sali Helsingin Kruununhaassa on palautettu vanhaan eleganssiinsa, ja se tarjoaa puitteet myös Bösendorfer 1880 -konserttisarjalle.. ”Se on fantastista! Kun eri alueet eivät käy saundillisesti toistensa tontille, tarjoutuu paljon uusia mahdollisuuksia”, hän kertoo. Onnistuneen kunnostuksen aloittama suotuisa käänne sai pisteen i:n päälle, kun Bösendorferille löytyi koti Helsingin Kruununhaasta, vuonna 1886 rakennetun talon Angelicum-salista, jonka dominikaaniveljeskunta on antanut entisöidä alkuperäiseen eleganssiinsa. ”Tiedän tämän pianon vaiheista jotain, mutta en tarpeeksi”, Holmström kertoo. Vanha instrumentti tuo viestin 1800-luvun Euroopasta, jossa moninaiset sointija soitinihanteet kukoistivat. ”Moderneissa soittimissa on paljon kvaliteetteja, joilla musiikkia pystyy kontrolloimaan ja värittämään ilman tempojen tai painotusten kanssa pelaamista
Pianon ääni asettuu soinnillisesti tasavertaiseksi kumppaniksi huilun ja viulun kanssa niissäkin taitteissa, joissa teoksen dramaturgia vaatii klaveerivyörytyksiä ja suurta volyymia. 1880-luvun loistoon entisöity sali, kristallikruunut ja kaakeliuunin eteen asetetut nuottitelineet vahvistavat vaikutelmaa siitä, että Bösendorfer-piano on palannut kotiin. 16 R ONDO C LASSIC 11|2019 Kamarimusiikkikaverit voivat paremmin Holmströmin Bösendorfer on rakennettu alun alkaenkin kamarimusiikkisoittimeksi – laulajan tai esimerkiksi parin jousisoittimen seuralaiseksi. Kun ei voi luottaa pelkkään soinnin suuruuteen, sitä pitää olla muovaamassa koko ajan. Paksut, humisevat bassovoittoiset soinnut sekä kirkkaana helisevä pyöreäsointinen diskantti tuovat konserttiyleisön korviin viestin siitä sointimaailmasta, jonka muun muassa Franz Schubert, Clara ja Robert Schumann sekä Johannes Brahms kuulivat mielessään pianolle säveltäessään. ”Tällä soittimella pystyy niin paljon paremmin kommunikoimaan ja pitämään eri rekisterien klangit itsenäisinä. Vanha Bösendorfer erisointisine, erittelevine rekistereineen kuulostaa melkeinpä kamarimusiikkiyhtyeeltä jo itsessään. Pianon rekisterit kuin kamarimusiikkiryhmä Ennen ensimmäisen Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konsertin alkua Holmström istuu itse ovella myymässä lippuja. . Kamarimusisointi ei muodostu musisoimiseksi negaation kautta.” Erityisesti laulajan kanssa iäkkäällä Bösendorferilla työskentely on palkitsevaa: ”Se on aivan fantastista, ihan mahtavaa! Piano-osuudet voi soittaa tosi aktiivisesti, eikä joudu säästelemään ja varomaan. Angelicum-salia isännöivät dominikaaniveljet Gabriel ja Marie-Augustin kiertelevät yleisön joukossa ja vastaavat konserttisalia ihastelevien ihmisten kysymyksiin. Tieto illan päätähden, lähes 140 vuotta vanhan Bösendorfer-soittopelin erityisyydestä on kiirinyt: jo ennen konserttia ja etenkin väliajalla ihmisiä parveilee soittimen ympärillä kunnioittavan välimatkan päässä tarkastelemassa soittokoneiston yksityiskohtia ja kurkistelemassa instrumentin sisään. ”Moderni soitin on rakennettu ’orkesteriksi’, joka täyttää melkein kaikki rekisterit. Konsertti on loppuunmyyty, ja alehintaiset liput konserttisalin viereisiin huoneisiin tekevät kauppansa. Emil Holmström, Eriikka Maalismaa ja Schubertin C-duuri-fantasia.. Holmströmin kamarimusiikkikumppanit, huilisti Niamh McKenna, pianisti Mirka Viitala ja viulisti Eriikka Maalismaa, vaikuttavat Holmströmin sanoin ”voivan soittimellisesti hyvin”. Siinä sitten viulistija sellistiparat yrittävät löytää siitä äänimassapuurosta sellaisen paikan, jossa he jotenkin kuuluisivat”, Holmström kuvailee tyypillisiä voimasuhdeja balanssiongelmia pianokamarimusiikissa. ”Meidän pianistien kamarimusiikkikaverit voivat soittimellisesti niin paljon paremmin, kun heille tulee semmoinen olo, että heillä on paikka omalle äänelle”, Holmström sanoo. Konsertin esitykset osoittavat Holmströmin edellisen viikon kuvailut soittimensa erityisominaisuuksista paikkansapitäviksi. Emil Holmström, Niamh McKenna ja Schubertin ”Trockne Blumen” -variaatiot. Monet asiat asettuvat kohdalleen kuin itsestään, kun 1800-luvulla sävellettyä kamarimusiikkia soitetaan periodipianolla: balanssi instrumenttien välillä, sointien sekoittuminen eli ”blendaaminen”, keskustelu eri rekisterien välillä. 1800-luvun liedien kirjoitusasusta huomaa, että näille soittimille ne laulut on sävelletty.” Joulukuiseen Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konserttiin Holmström onkin ohjelmoinut valikoiman Clara ja Robert Schumannin liedejä esitettäväksi yhdessä sopraano Tuuli Lindebergin kanssa. Pianisti voi soittaa runsaasti, mutta siitä ei synny balanssiongelmia
Aiemmin pianot rakennettiin sekä kooltaan että äänenvoimakkuudeltaan kohtuullisiksi ja pianisteilla oli valittavanaan hämmästyttävän laaja kirjo kosketukseltaan ja äänenlaadultaan erilaisia soittimia. 1800-luvun loppupuolella yleinen suuntaus pianonrakentamisessa kulki kohti raskaampaa kosketusta ja syvempää koskettimen alaspäistä liikettä. Tunnethan vanhan sanontani: hyvän ratsastajan on osattava ratsastaa millä hevosella tahansa”, totesi 1800-luvun alkupuoliskolla laajoilla konserttikiertueillaan lukuisia eri soittimia kohdannut pianovirtuoosi Ignaz Moscheles päiväkirjassaan. . Vaikutusvaltaiset pianistit myös tilasivat rakentajilta itselleen kustomoituja soittimia. Tuotekehittely tuotti äärimmillään joukon lyhytikäisiä kuriositeetteja, esimeriksi pedaaleja, joita käyttämällä pianosta irtosi vaikkapa harppua tai fagottia muistuttava sointi. Vuoden 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä oli ranskalaisten lähteiden mukaan 158 pianojen näytteilleasettajaa ja näytteillä 338 soitinta. Steinwayn Pariisissa näytteille asettama valurautarunkoinen konserttiflyygeli asetti sapluunan modernille pianolle. Sellaiset teknisesti vaativat säveltaitteet, jotka olivat olleet työn ja tuskan takana soittaa jo 1800-luvun ensimmäisen puoliskon instrumenteilla, muuttuivat lähes mahdottomiksi vuosisadan loppupuolen raskaammilla soittimilla. PIA ANTIKAINEN Bach, Händel, Vivaldi Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Dmitry Sinkovsky, viulu & kontratenori Joulukonsertti Helanderin säätiö. KIIHKEÄN TUOTEKEHITTELYN VUOSISATA PIANO OLI LÄHES KOKO 1800-luvun ajan kiihkeän tuotekehittelyn kohteena. Pianonrakentajat kilpailivat soittimiensa ominaisuuksilla ja kiirehtivät patentoimaan uudet tekniset innovaationsa markkina-asemansa vahvistamiseksi. Eri valmistajilla oli oma sointi-ihanteensa, mutta myös jokainen instrumentti oli yksilö. Samaisessa näyttelyssä amerikkalainen Steinway & Sons saavutti historiallisen, ylivertaisen – ja tietyssä katsannossa kohtalokkaan – menestyksen. ”Tunnistan kunkin erilaisen soittimen erityispiirteet vaikeuksitta ja pyrin soittotavallani tuomaan esiin kunkin parhaat puolet. Steinway-soitinten voittoisa marssi kohti nykyistä, ylivoimaista asemaa maailman konserttilavoilla oli alkanut. Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen tilanne alkoi muuttua vähä vähältä. Ei ollutkaan tavatonta, että pianistit ottivat nuottikuvan soivassa toteutuksessa vapauksia, jotka auttoivat esittelemään sekä kulloinkin käytössä olevan instrumentin että sen soittajan mahdollisimman edullisessa valossa. Lontoo, Wien ja Pariisi olivat pianonrakennuksen tärkeimmät keskukset, mutta esimeriksi sellaisissakin maissa kuin Irlanti, Unkari, Portugali, Puola ja Sveitsi, oli lukuisia pianonrakentajia
Moni on itseasiassa valitellut Bösendorferin basson kolkkoa sointia ja vaikeuksia hahmottaa koskettimiston vasenta laitaa. Muutama pianisti ei vielä kokonaiskuvaa heiluta, mutta Steinwayta on nyt varoitettu. Hyvästä ajatuksesta huolimatta lisäkoskettimet ovat lähinnä kuriositeetti, koska niille ei ole juuri käyttöä muille kuin jazz-pianistille improvisoinnissa, niin matalalla käyvät sävellykset kun voi laskea yhden käden sormilla. – Karikatyyri Harper’s Weekly -julkaisusta vuodelta 1867. Mikkelin musiikkiopiston pianonsoiton lehtori Teemu Laasanen tiivistää monen pianistin tuntemukset: viime vuosituhannen Bösendorferit eivät kestä vertailua Steinwayn vastaaviin. Steinway peittoaa ne kevyesti. Haastaja numero 1 vanhus Itävallasta. Yhtiö arvioi, että se omistaa jopa 80 prosenttia flyygelimarkkinoista maailmanlaajuisesti. Kun Juho Pohjonen soitti samana syksynä RSO:n kanssa Mozartia, lavalla seisoi jälleen Bösendorfer. Musiikkitalossa on viime kesästä lähtien ollut viiden Steinwayn lisäksi yksi Bösendorfer. Tämän lisäksi sen brändiin on takertunut niin vahva vakavaraisuuden ja glamourin tuoksu, että jopa yli puolet Yhdysvalloissa myydyistä Steinwaysta seisoo käyttämättöminä olohuoneiden koristeina symboloimassa omistajansa statusta. Steinwaysta saa sellaisen väripaletin, että se vastaa helpommin tunteeseen, jota yritän välittää.” Jotain on kuitenkin muuttunut. Steinway itse arvioi, että 96 prosenttia ammattilaisista soittaa sen tekemillä soittimilla. ”Valitsen Steinwayn aina, kun se on mahdollista”, Laasanen sanoo. Siellä täällä supistaan, että se ja se pianisti valitsikin Bösendorferin. Jo yli sadan vuoden ajan sen isoin valtti on ollut pidennetty koskettimisto. Kun Kit Armstrong soitti Tampere filharmonian solistina Mozartia syksyllä 2016, hän otti Steinwayn sijasta uuden Bösendorferin. Sen myöntää myös Paavali Jumppanen: Bösendorferit eivät ole entisellään. Kun Steinwayssa on 88 kosketinta, Bösendorferin lippulaivamallissa Imperialissa, ”pianojen Rolls-Roycessa”, niitä on 97, yhdeksän bassokosketinta enemmän. Steinwaysta on tullut standardi, täydellisen flyygelin prototyyppi, josta muut merkit ovat yhtäältä ottaneet mallia mutta toisaalta pyrkineet erottautumaan. Sillä on helpompi soittaa, se reagoi nopeammin. Siinä vähän, mitä horjuttaa. ”Minun on ollut pakko soittaa Bösendorferilla monesti, ja myös opetussoittimeni ovat 1980 ja 90-lukujen Bösendorfereita. 19 R ONDO C LASSIC 11|2019 LÄHES PERUSTAMISESTAAN lähtien vuodesta 1858 Steinway on hallinnut flyygelimarkkinoita Atlantin molemmin puolin. VIELÄ OLEMASSA OLEVISTA vanhoista merkeistä vain vuonna 1828 perustettu Bösendorfer on tarjonnut vakavasti otettavan vaihtoehdon Steinwaylle. | jopa yli puolet Yhdysvalloissa myydyistä Steinwaysta seisoo käyttämättöminä olohuoneiden koristeina symboloimassa omistajansa statusta. Kehitystyöllä ja kymmenillä patenteilla Steinway on kehittänyt soittimesta ylivoimaisesti parhaan ja suosituimman flyygelin, jolla käytännössä jokainen 1900-luvun legendaarinen pianisti on levyttänyt ja konsertoinut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Melkoinen kannanotto vaihtaa työkaluja kesken projektin. Syntyi varsinainen ryntäys ryhtyä pianistiksi, kun uusi amerikkalainen Steinway-flyygeli esiteltiin messuilla Pariisissa. Esimerkiksi kun Stephen Hough esitti RSO:n kanssa Beethovenin pianokonsertot, hän valitsi konsertteihin Steinwayn, mutta seuraavien päivien levytykset hän teki Musiikkitaloon vasta ostetulla Bösendorferilla