M U S II K K IL E H T I 20 19 L O K A K U U C LA SS IC CLASSIC kreeta-julia heikkilä Idealismi vie vapaata muusikkoa SUOMALAISET KÄRKIPAIKOILLA ulkomaisissa orkestereissa antti siirala Ajattelun avaaminen saa soiton eloon SAKSOFONI yhdistää taiteen ja populaarin 10 2019 9,90 €
Musiikkielämysten ohella esittelemme sinulle Lontoon merkittävimmät nähtävyydet kattavalla kaupunkikierroksella. Thames-joen etelärannalla sijaitseva Southbank Centre on yksi maailman suurimmista ja merkittävimmistä taidekeskuksista, jonka monipuolinen kulttuurianti houkuttelee taiteen ystäviä kaikkialta maailmasta. sisältö 9/2019 7 Pääkirjoitus 8–12 Kreeta-Julia Heikkilän haastattelu 14–20 Saksofoniyhtye luo uutta ilmaisua 22–23 Agenttikonkari Jasper Parrott äänessä 24–25 Pia Viitanen ottaa kantaa 26 Mediasakset 27 Lotta Wennäkosken kolumni 28–29 Pelimannimuotokuvia: Petri Prauda 30 Ihmisiä maailmalta 31 Lassi Rajamaan piirros 32–33 Kantaesitys: Matthew Whittallin jousikvartetto • Lokakuun kantaesitykset 34–39 Suomalaiset ulkomaisissa orkestereissa 40–42 Antti Siirala pianismin näköalapaikalla 44–45 Oopperamytologiaa populaaristi 46–49 Ulkomaat: Huippuhetkiä Salzburgin festivaalilla 50–52 Kuukauden klassikko: Janá?ekin jousikvartetto nro 2 53 Lauri Toivion sarjakuva 54–55 Taide: Andris Egl?tis lavasti oopperan metsään Rondo arvioi 57 – 63 • Reininkulta Kansallisoopperassa • Seppo Kimasen kirja kamarimusiikista • CD ja DVD -sivut suomessa soi 64 – 67 • Patrik Kleemola ja Turun kitarafestivaali • Nuorten sellistien kilpailu Salossa • Orkesterien lokakuun kausiohjelmat encore 68 – 69 • Hyvinvointia musiikista Kuopiossa ylen ohjelmatiedot 70 – 73 • Yle Radio 1 ohjelmatiedot • Yle Teeman ja Areenan musiikkiohjelmia 74 Rondo palvelee 75 Kai Amberlan kolumni LISÄTIEDOT JA VARAUKSET: Lontoo 10.-13.6.2020 Elämyksellinen Lontoo valloittaa kävijän kerta toisensa jälkeen. Mukana matkalla on Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari, joka esittelee ohjelman. Meillä on tilaisuus kuunnella EsaPekka Salosen johtamaa Lontoon Philharmoniaa orkesterin kotisalissa, Southbank Centren Royal Festival Hallissa. OOPPERA& KONSERTTIMATKA OK-MATKAT OY LTD Fabianinkatu 4 B, 00130 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi Alustavan matkaohjelman ja matkan tiedot saat toimistostamme.. Näemme Karita Mattilan uudessa roolissaan Elektran Klytaimestrana. Konsertti koostuu Mahlerin ja Mozartin sävelistä. Kaupunki on täynnä huikeaa kulttuuritarjontaa, kuninkaallisia nähtävyyksiä, ostoskatuja sekä rauhallisia puistoalueita. Kesäkuun musiikkimatkalla saamme seurata kahta suomalaista supertähteä Lontoon huipputapahtumissa. Produktion ohjaaja on Cristof Loy. Elektran roolin laulaa Nina Stemme, ja Royal Opera Housen orkesteria johtaa Antonio Pappano
8 R ONDO C LASSIC 10|2019 Viulisti KREETA-JULIA HEIKKILÄ on esimerkki henkisesti vapaasta muusikosta, joka järjestää itse festivaaleja ja konserttisarjoja, pitää ovet auki maailmalle ja antaa arvojensa kuten ilmastoja luontokysymysten kuulua työssään. hullunrohkeus vie vapaata muusikkoa Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: HEIKKI TUULI. Kaupungin toimijoita ja instituutioita hän kritisoi haluttomuudesta ja näköalattomuudesta toimia tapahtumien järjestämisen helpottamiseksi
Instituutioilta ja kaupungilta hän toivoisi enemmän vastaan tulemista. P R ONDO kannessa. Kokemuksen takana on myös takkiin tulleita konserttikiertueita, mutta tulevat vuodet näyttävät lohdullisilta mm. Rakkaudesta siihen tätä teen, sillä byrokratia vaatii paljon vaivaa, ja rahoituksen hankkiminen edellyttää aina kymmeniä tunteja palkatonta paperityötä”, hän huokaa. Erkon ja Koneen säätiöiden tultua mukaan tukijoiksi. Heikkilällä on yhä paikka Tanskan radion kamariorkesterin konserttimestarina, missä työssä hän aloitti seitsemän vuotta sitten, mutta keikkoja siellä hän on harventanut. Kreeta-Julia Heikkilä haluaa tuoda luovuuttaan esiin paitsi muusikkona myös organisaattorina. ”Tämä on minulle tapa laittaa luovuus ja energia kukkimaan. Olen intohimoinen kamarimuusikko. Hän on Helsinki Chamber Music Festivalin toinen taiteellinen johtaja, ja hän tekee myös Minimalia-nimistä klubikonserttien sarjaa ja kiertää Bach-ohjelmilla Uudenmaan kivikirkoissa. 9 R ONDO C LASSIC 10|2019 | ALJON PUHUTAAN musiikkielämässä instituutioiden ja vapaan kentän välisestä vastakkaisuudesta. Hän on kiertänyt aktiivisesti orkestereita Pohjoismaissa ja muualla, mutta nyt hän haluaa kehittyä taiteilijana ja antaa panoksensa musiikkielämään myös ideoijana ja organisaattorina. Syitä on ainakin kaksi: yksivuotias lapsi ja kaipuu takaisin Helsinkiin. Kreeta-Julia Heikkilä on niitä muusikkoja, jotka tuntevat sen nahoissaan
Olemme saaneet instituutioilta vastauksia yhteistyökyselyyn kuittauksella, etteivät he tarvitse näkyvyyttä.” ”Vahingoitamme vähemmän ympäristöämme, kun tunnemme olevamme osa sitä.”. Esiintyjien valinnassa haluan hyödyntää niitä kansainvälisiä verkostoja, joita minulle on urani aikana kertynyt. ”Ideana on täyttää Helsingin kesäistä kulttuuritarjonnan tyhjiötä. Argentiinalainen mieheni tuli avuksi nettimarkkinoinnissa, kun hän säälitteli, miten kuljen liimailemassa julisteita kaupungilla. Sarja järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2018 Konepajan Brunossa, mutta yllättäen Brunon suljettua ovensa oli etsittävä uusi samaa henkeä huokuva teollisuushalli. Trondheimissa, Stavangerissa, Pohjois-Norjan ja Malmön oopperaorkestereissa, Norjan Kansallisoopperassa, Lontoon BBC Sinfoniaorkesterissa ja Los-Angelesissa iPalpiti-orkesterissa. Se yksityistettiin ja jatkaa yhä Adam Fischerin johdolla. En ole kovin hyvä sosiaalisen median käytössä saatikka kiinnostunut siitä.” Heinäkuussa pidettävä Helsinki Chamber Music Festival syntyi, kun Kreeta-Julia Heikkilä ja sellisti Jaani Helander huomasivat hakevansa apurahaa samaan tarkoitukseen ja päättivät yhdistää projektinsa. 10 R ONDO C LASSIC 10|2019 ”Pidän ainakin toistaiseksi konserttimestarin paikkani, mutta orkesterin toimintamuoto on muuttunut Tanskan radion lopetettua sen rahoittamisen. Erityisesti Kööpenhaminasta sain sen, mitä lähdin hakemaankin. ”Tilaisuudet ovat rennon klubimaisia, tilassa saa liikkua ja hakea drinkkejä. Tapahtuman paikaksi ovat vakiintuneet Helsingin jugendsalit ja kahvilat Torikorttelin alueella sekä kirkot ja historialliset rakennukset. ”Minimalismissa on helppoa heittäytyä virran vietäväksi. Kreeta-Julia Heikkilä näki tässä markkinaraon uudelle Minimalia-konserttisarjalleen. Onneksi Suvilahden Tiivistämö kiinnostui heti Minimalian konseptista. Kansainvälistyminen ja kilpailun avoimuus tekevät todella hyvää orkesterien tasolle.” Minimalismin flow vie mennessään Taidelaitokset satsaavat kasvatusprojekteissaan lapsiin ja kuittaavat sillä hyvän omantunnon, mutta nuori aikuisväestö, joka ei ole löytänyt konserttisaleihin, jää kokonaan huomiotta. Halu kehittyä muusikkona on ajanut koesoittoihin maailmalle. Päähuomio on minimalismissa, joka mielestäni sopii hyvin entisten teollisuustilojen rosoiseen tunnelmaan ja on omiaan houkuttelemaan nuorta ja keski-ikäistä aikuisväestöä”, hän kertoo. Eikö suomalainen jousisottaja pysy mieluummin kotimaan orkesterissa, kun maailmalla ramppaaminen on annettu laulajille ja kapellimestareille. Heikkilä on vieraillut konserttimestarina eripituisia jaksoja mm. ”No, minua on vienyt alusta alkaen tietty hullunrohkeus. Esimerkiksi Musiikkitalon annetaan ammottaa kesäisin tyhjyyttään, vaikka turisteja kulkee siellä roppakaupalla. Samalla on hienoa tutustua uusiin suomalaisiin muusikoihin – olenhan ollut täältä pois seitsemän vuotta.” Heikkilä harmittelee Helsingin kaupungin ja eri instituutioiden asennetta vapaan kentän tuotantoihin. Konserteissa kuullaan alan klassikoita kuten Reichia ja Glassia sekä uutuuksia erityylisiltä nuoremman polven säveltäjiltä kuten Mazzoli, Arnalds, Whittall, Yli-Salomäki, Muhly ja Bates. ”Vaikka avustuksia onkin jaossa, samalla tilojen vuokrat ovat järkyttäviä. Genrerajoja rikkovana tapahtumana Minimalia kutsuu jokaiseen konserttiinsa myös vierailevan artistin eri musiikkityyleistä.” ”Ideoita riittää loputtomiin, mutta tavoitteenani olisi saada vähennettyä paperityötä. Toiminta on lähtenyt käyntiin uudelta pohjalta yllättävän hyvin, mutta kun työsuhteisiin tuli joustavuutta, tuli mahdollisuus antaa aikaa kamarimusiikille ja soolo-ohjelmistolle”, Heikkilä kertoo. Reissaamista onkin viime aikoina riittänyt niin, että huono omatunto hiilijalanjäljestä on jo painanut. Kuinkas nyt näin. Elämäänsä hän on rauhoittanut aloittamalla Espoon musiikkiopistossa viulunsoiton ja Sibelius-Akatemiassa kamarimusiikin opettajana. Se rentouttaa ja auttaa meditoimaan nykyisen informaatiotulvan keskellä
Musiikin matemaattinen avaruudellisuus, harmonioiden kirkkaus ja monikerroksisuus kiehtoo aina. Samalla tässä tulee vastustettua sosiaalisen median painetta olla koko ajan kiinnostava. Jotkut tekevät konsertteja vain lähiseudulla tai muuten minimoivat lentämistä. Syyskuussa konserttipaikkana oli Inkoon kirkko. Kunpa täällä ymmärrettäisiin paremmin, että yhteen hiileen puhaltaminen on kaikkien etu sen sijaan että jokainen tuijottaa omia tulostavoitteitaan.” Luonto ja musiikki kuuluvat yhteen Bachia kivikirkoissa -projekti lähti siitä, kun Kreeta-Julia Heikkilä jäi äitiyslomalle, ja sooloviulurepertuaarin harjoittelulle tuli mahdollisuus. Jokaisen fraasin on kosketettava puhuttujen lauseiden tapaan. Hän harmittelee, että usein hieman liian persoonallinen ja vapaa tulkinta tai erilainen soittotyyli on kynnyskysymys olla tarjoamatta koeaikaa. ”Iso koneisto on siinä erilainen, ettei edes konserttimestari voi laukoa ideoitaan joka väliin. | ”Useat taiteilijat ovat minun laillani huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluaisivat tehdä jotain.”. Uskon, että monet muusikot ottaisivat ilomielin vastaan pienempipalkkaisen viran, jos saisi vastikkeeksi aikaa tehdä myös muuta taiteellista työtä.” Heikkilällä on paljon kokemusta koesoitoista ja niiden tuomaroinneista. Se on ihmisyyden kieltä – Bach ilmaisi teoksissaan paljon esimerkiksi omaa surutyötään.” Maaseudulla kiertäminen on Kreeta-Julia Heikkilälle mieluisaa myös siksi, että siellä tuntee luonnon läheisyyden. ”Kivikirkot ovat akustisesti ja tunnelmaltaan upea ympäristö tälle musiikille, eikä niitä ole pilattu markkinamammonalla. Hän oli tietenkin soittanut Bachin sonaatteja ja partitoja jo opiskeluaikanaan, mutta nyt tuli tilaisuus syventyä niihin kunnolla. Vahingoitamme vähemmän ympäristöämme, kun tunnemme olevamme osa sitä. Hän on tavannut myös varsinaista syrjintää. Heikkilä nyökyttelee ja ehdottaa esimerkiksi enemmän puolikasvirkoja, jollaisia esimerkiksi Tanskassa harrastetaan. Myös oman instrumentin sointia pääsee hiomaan helpommin yhtenäiseksi pienemmässä kokoonpanossa.” Eikö muusikoiden oman luovuuden hyödyntäminen ja soittotaidon kehittäminen olisi eduksi myös orkesterien kehitykselle. Uskon tämän puolestaan vaikuttavan epäsuorasti ympäristöystävällisiin tekoihimme. ”Mutta siinähän tietysti tulee raha vastaan, eläkemaksut ja muut. 11 R ONDO C LASSIC 10|2019 ”Seurakunnat ovat Skandinavian maissa tärkeitä konserttien järjestäjiä ja näin ollen monille kamariyhtyeille tärkeä tulon ja näkyvyyden lähde. Heikkilä järjestää Minimalia-sarjaansa Suvilahden Voimalassa ja kiertää Bachin sooloteosten kanssa Uudenmaan kivikirkoissa. Mitä enemmän ihminen kasvaa pinnallisiin arvoihin, muuttuu älypuhelinzombieksi ja vieraannutetaan luonnosta, sitä kalliimmaksi se käy koko maapallolle.” ”Useat taiteilijat ovat minun laillani huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluaisivat tehdä jotain. Projektin myötä olen päässyt syvemmälle Bachin musiikin ajattomuuteen ja kerronnallisuuteen. Tämä on ristiriidassa taiteilijan henkisen kultivoitumisen ja luontoa säästävän kestävän kehityksen kanssa.” Oma ääni esiin orkesterissa Kamariorkesterin konserttimestarin paikka sopii Kreeta-Julia Heikkilälle sikäli hyvin, että siinä hän saa usein tilaa vaikuttaa teoksen tulkintaan ja heittäytyä aktiiviseen rooliin kapellimestarin tueksi. Aikaa ei ole aina hieroa yksityiskohtia, ja hierarkia ja roolitus ovat erilaisia. Täytyy päivittää tänään Lontoossa, huomenna New Yorkissa. ”Musiikki, joka ilmentää luonnon ja siten kauneuden suhdanteita, voi auttaa ihmistä löytämään tämän kosmisen alkuperän ja herkkyyden itsestään. Suomessa järjestäytynyt kirkkokonserttitoiminta on harvinaisempaa. Hän haluaisi tulevaisuudessa kietoa luontoteeman tiiviimmin osaksi konserttejaan, vaikka siihen liittyviä sävellyksiä esiin tuoden
On Popsia, Hopsia, Mutea ja Putea, joka on jo mielestäni kaukana musiikin tekemisen ytimestä. Hän näkee opetustyön sivistyksen jakamisena. ”Ei moni nuori tunne edes keskeisimpiä säveltäjiä, eikä klassinen musiikki tuosta vain tule esiin netissä, jossa he liikkuvat. Teini-ikäisenä hevoset, prätkät ja pojat kiinnostivat enemmän kuin harjoittelu”, Heikkilä tunnustaa. Valmista ja täydellistä ei ole olemassakaan. ”Ihminen on luonnostaan utelias oppimaan ja luomaan uutta, ja tämä voidaan myös tukahduttaa passivoimalla hänet viihteen yliannostuksella.”. Sitten on vielä epäilyt kemioiden kohtaamisesta, mutta eivätkö koeajat ole olemassa tämänkin tarkistamiseksi?” Opettaja on sivistyksen jakaja Kreeta-Julia Heikkilä kokee opetustyön tulleen elämäänsä juuri oikeaan aikaan. Eikö voitaisi ajatella musiikin opiskelua niin, että matkan teko olisi tärkeämpää kuin päämäärä. Nuori saattaa soittaa useampaakin instrumenttia, mutta ei ole koskaan käynyt sinfoniaorkesterin konsertissa.” Musiikkipedagogiikka on hänelle kotoa tuttu ala, sillä hänen molemmat vanhempansa ovat viulunsoiton opettajia, isä lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Tämä koskee myös ammattimuusikkoja.” Heikkilä näkee taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden siinä, että se ohjaisi ja tukisi kasvua kriittisiksi ja yksilöllisesti ajatteleviksi kansalaisiksi. ”Ihminen on luonnostaan utelias oppimaan ja luomaan uutta, ja tämä voidaan myös tukahduttaa passivoimalla hänet viihteen yliannostuksella.” . ”Nykyisin opetustyössä tulee eteen se, että oppilailla on ainakin kaksi muuta vakavaa harrastusta, joten ajan löytäminen on vaikeaa. Hän sai monien muiden tavoin pohjan ammattiuralle Geza Szilvayn opissa Itä-Helsingin musiikkiopistossa. ”Ei tämä silti suoraa voittokulkua ole ollut. Vasta kun on kokemusta, on mistä antaa nuoremmille. Sitä on vaikea ymmärtää nykypäivän sivistysvaltioissa. Lisäksi hän opiskeli Lontoossa Jan Repkon luokalla ja teki kamarimusiikista diplomin Tanskassa. Mielestäni on ikävää myös tarjota perheelliselle pätkäsopimuksia vuodesta toiseen, mutta ei vakituista työpaikkaa koesoiton kautta, vaikka hänen vahvuutensa orkesterin jäsenenä jo tunnetaan. Myös ’mulle kaikki heti’ -mentaliteetti tulee esiin sillä, että halutaan soittaa kappaleita, joihin ei teknisesti ole alkuunkaan edellytyksiä. Sibelius-Akatemiassa häntä opettivat Tuomas Haapanen, Päivyt Meller, Mi-Kuyng Lee ja Tero Latvala. 12 R ONDO C LASSIC 10|2019 ”Olen ollut koesoiton tuomaristossa jäsenenä, jossa valintaan ovat vaikuttaneet niin sosiaaliset suhteet, kansalaisuus, ikä kuin sukupuolikin. Miten siinä sitten opetat instrumentin hallinnan ja saat istutettua rakkauden musiikkiin?” ”Uudet opetusjärjestelmät ja byrokratia syövät ison osan opettajan työstä
Soittopolku I-II Uudenlainen lisä kaikkien pikku soittajien oppimisen tueksi! Innostavaa, moniaistista oppimista nuoremmille soittajille. Soittopolku I (4–7 -vuotiaille) 19,50 € Soittopolku II (7–9 -vuotiaille) 22,00 €. Tekijöinä konservatorion viulunsoiton lehtori Katri Kaihola ja ammattikoulun media-alan lehtori, graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kuvataideopettaja Hanna Azevedo. Innostavat uutuudet uuteen syksyyn! Syyslukukauden alussa tarvittavaa puhtia löytyy uusista, valoisista oppikirjoista! Tutustu Classicus Oy:n laadukkaaseen musiikkikirjojen tarjontaan. Soittopolku-työkirjojen avulla oppija voi itse seurata omaa edistymistään havainnollisella ja lapsen maailmaan sopivalla tavalla
Jazz-saksofonin tunnetumpi sointi-ihanne poikkeaa kuitenkin suuresti klassisen saksofonin äänestä. ”Toisaalta, kuka tuntee vaikkapa soolokirjallisuutta oboelle, fagotille, alttoviululle tai kontrabassolle?” Rautiola kysyy. Isosta nuotistosta on kyllä hyötyä ohjelmasuunnittelun kannalta”, Tuomisalo toteaa. ”Se keskittyy pääosin soittajien elämäkertoihin aina 1800-luvun alun orkesterimuusikoista 1950-luvulla uransa aloittaneisiin puhaltajiin. Parinkymmenen esityksen jälkeen, vuonna 2016, erään vanhan rouvan hallusta löytyi iso kasa Gunaropuloksen nimeä kantavia nuotteja, ja kun konserton partituuri paljastui kasan pohjalta, niin kyllä siinä itku pääsi.” Kaikkea ei pakko esittää Kolmen uuden konserton kantaesittämisen, orkesterien keikkatöiden ja opetuksen ohella Tuomisalon syksyssä jatkuu myös hänen Dedications-konserttisarjansa. . ” o Historiallisia saksofoneja Brysselin soitinmuseosta. ”Gunaropuloksen konsertto on ollut elämässäni mukana tavalla tai toisella 25 vuotta. Vuosien mittaan huomasin sinne kertyneen myös sellaista kuraa, joka sai tajuamaan, että kaikkea ei ole pakko esittää. Voiko ”tuntematon saundi” olla myös etu. Onnistuin metsästämään version pianolle ja saksofonille, johon tilasin orkestraation Jari Eskolalta. ”On tullut soitettua todella monen tyylisiä teoksia. ”On esimerkiksi etu voida soittaa renessanssija barokkimusiikkia ilman, että se heti kuulostaisi vaikkapa Mozartin klarinettikonsertolta”, Rautiola keksii. Kirjan teko on ollut hyvää vastapainoa soittamiselle.” Tutkivaa sukellusta saksofonin menneisiin vuosikymmeniin Tuomisalo on tehnyt koko uransa. Tutkijan luonteella varustettu klassisen saksofonin kärkinimi on kiinnostunut 1900-luvun alkupuolen pimentoon jääneistä saksofoniteoksista. ”Soitan siinä sävellyksiä, joita minulle on kirjoitettu. ”’Mitä klassista fonilla voi soittaa?’ on kliseinen kysymys”, Ikonen toteaa. Niitä on noin satakunta, joista valita, ja tähän mennessä nelisenkymmentä olen ehtinyt tässä sarjassa esittää.” Klassisten saksofoniteosten määrä alkaa olla jo niin laaja, että valikointi vie Tuomisalolta oman aikansa. LEN KYMMENISEN VUOTTA aktiivisesti tehnyt tutkimusta suomalaisen klarinetinja saksofoninsoiton historiasta, ja tarkoitus on vuoden päästä julkaista kirja aiheesta”, kertoo saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo kahvikupin äärellä Lauttasaaren kartanon puutarhassa. Suomalaisista säveltäjistä kertovan kirjan loppuliitteessä mainittiin hänen kirjoittaneen kaksi ensimmäistä suomalaista saksofonikonserttoa, mutta varhaisempaa niistä ei löytynyt mistään. Perttu OLLI-PEKKA TUOMISALON kolmikymmenvuotisen uran varrella on hänelle ehditty omistaa jo noin sata sävellystä. ”Aikanani yritin fanaattisesti kerätä itselleni kaikki saksofoninuotit ja -levytykset. ”Kaivelen koko ajan vanhoja arkistoja ja yritän etsiä vahingossa kadonnutta musiikkia – sellaista, joka ei ansainnut tulla haudatuksi.” Työn tuloksena syntyi viime vuonna levytys Lost Saxophone Concertos, jonne päätyi neljä ulkomaalaista teosta sekä Yrjö Gunaropuloksen (1904–1968) kynästä syntynyt ensimmäinen suomalainen saksofonikonsertto. Adolphe Sax (oik.) kehitti saksofonin lisäksi lukuisia muitakin vaskija puupuhaltimia, joista suurin osa ei koskaan yleistynyt.. 18 R ONDO C LASSIC 10|2019 Vieras ääni luo tuoreutta Puhallinorkesterien kautta saksofoni päätyi aikanaan Yhdysvalloissa myös jazzmuusikoiden käsiin sekä big band -kokoonpanoon ja muodostui jazzin vakiosoittimeksi, muita afroamerikkalaisen rytmimusiikin tyylejä unohtamatta