7 2024 15,00 € CLASSIC P etteri iivonen haluaa uudistaa soittokulttuuria Pariisin oopperassa rondo.fi MITEN RAKENTUU hyvä akustiikka konserttisaliin. Bedrich Smetana 200 vuotta Kansakunnan herättäjä on yhä ajankohtainen Wagner katsoo menneeseen ja tulevaan MUSIKAALISYKSY pursuaa suuresta pieneen cd
klo 19 | Vanha kirkko Vivaldi, Mozart, Sibelius Helsingin Barokkiorkesteri | joht. György Vashegyi. www.hebo.fi Vanhan musiikin sarja Helsingissä | syksy 2024 Vanha kirkko | Ticketmaster 30–42 € Muut konsertit | Musiikkitalo 13–65 € lippupalvelu Liput (sis. klo 19 | Sibelius-Akatemia Schubert, Schönberg Erich Höbarth, Réka Szilvay, viulu Atte Kilpeläinen, Mariette Reefman, alttoviulu Tatu Kauppinen, Anna Westerlund, sello 10.11. klo 16 & 12.11. klo 19 | Musiikkitalo Mozart: Idomeneo Mari Eriksmoen, Tuomas Katajala, Anna Lucia Richter, Siobhan Stagg Zürcher Sing-Akademie Helsingin Barokkiorkesteri | joht. klo 19 | Vanha kirkko Mare nostrum – Musica Baltica & Mediterranea Biber, Bruhns, Castello, Schütz Cornelius Uhle, basso | Boris Begelman, Laura Vadjon, viulu Romina Lischka, viola da gamba Izidor Erazem Grafenauer, teorbi | Aapo Häkkinen, cembalo 26.10. klo 16 | Musiikkitalo Joulukonsertti Haydn: L’Infedeltà delusa Ella Smith, Szilveszter Szélpál, Adriána Kalafszky, Bernhard Berchtold, Zoltán Megyesi Orfeo Orchestra | joht. Aapo Häkkinen 22.12. palvelumaksut): SYKSYN OOPPERATAPAUS! Syksyn sarjaan myynnissä kaksi eri sarjalippupakettia, katso lisää hebo.fi 21.9. Erich Höbarth 29.10
8 R ONDO C LASSIC 7|2024 Kameleontti traditionalisti &
23-vuotiaana hän ylsi toiselle sijalle vuoden 2010 Sibelius-viulukilpailussa, ja kutsuja alkoi tulla kiihtyvään tahtiin, ohjelmassa usein Sibeliuksen viulukonsertto. Soolouralta konserttimestariksi Petteri Iivonen temmattiin kansainväliselle solistiuralle jo 17-vuotiaana, kun Kuopion viulukilpailun voitto alkoi välittömästi poikia esiintymisiä orkestereiden solistina ensin Euroopassa ja pian jo Yhdysvalloissa. ”Äänilevyaika alkoi vähitellen yhtenäistää viulunsoittoa, ja lentäminen teki sitten lopun erillisistä koulukunnista, kun oli mahdollista mennä opiskelemaan minne vain”, Iivonen taustoittaa. Työkulttuurit, yleisöt ja eri maiden olosuhteet taas saattavat erota toisistaan dramaattisesti. Viulunsoitonopettajaltaan, tämän vuoden alussa edesmenneeltä Tuomas Haapaselta hän sai vanhojen viulusuuruuksien LP-levyjä ja alkoi pian myös itse kartuttaa äänitekokoelmaa. Pariisin oopperaorkesteriin hän on konserttimestarina puhaltanut uusia tuulia. Hän sai paikan konserttimestarina Töölönlahdella. Suomeen veti myös isoisältä jäänyt maatila, jossa Iivonen toivoi voivansa työn vastapainona viljellä maata. ”Minä olen tällainen traditionalisti”, Iivonen kuvaa itseään ja naurahtaa. 1990-luvulla älppärit olivat jo käyneet historiallisiksi cd-levyjen rinnalla, ja Iivosen viuluopintojen edetessä klassikkoäänitykset siirtyivät vähitellen nettiin. Se on tyylitietoisuuden näkökulma, jota nykyään harvemmin kohtaa. Kameleontti traditionalisti Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Kuvat: TUOMAS TENKANEN | k. 9 R ONDO C LASSIC 7|2024 un Petteri Iivonen oli koululainen, hän jaksoi kuunnella loputtomiin Jascha Heifetzin ja Yehudi Menuhinin soittoa vanhalla levysoittimella. Esiintymisiä kertyi esimerkiksi eri puolilla Brasiliaa sekä Bolivian pääkaupungissa La Pazissa 4000 metrin korkeudessa. Uusi elämä tyssäsi kuitenkin alkuunsa, sillä Iivoselle selvisi, ettei maatilalle perinnönjaon vuoksi sittenkään voinut jäädä pysyvästi asumaan. Edessä oli uran järjestyksessä toinen koesoitto, nyt Pariisissa, ja jälleen tärppäsi heti. ”Viimeistään nyt digiaikana vallalla on oikeastaan vain yksi valtavirtatapa soittaa viulua.” Iivonen on ottanut haltuunsa eri koulukuntien – unkarilaisen, ranskalaisen, neuvostoliittolaisen – soittotapoja ja soveltaa niitä soitossaan. Erityisesti häntä kiinnostavat viulunsoiton vanhat alueelliset koulukunnat, jotka ovat oleellinen osa 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen esitystraditioita. Suoraan Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta ulkomaille lähteneen viulistin elämä ulkosuomalaisena siis jatkuu, mutta vielä seitsemisen vuotta sitten Iivonen oli nähnyt tulevaisuutensa toisin. Kiireinen sooloura kesti kymmenisen vuotta, ja sinä aikana Iivonen kohtasi suuren määrän orkestereita ympäri maailmaa. Iivonen on konsertoinut niin Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa, Aasiassa kuin ympäri Etelä-Amerikkaa, jossa solistia on kuljetettu aseistetun vartijan saattamassa panssariautossa. Vuosien kiertue-elämän jälkeen Iivonen halusi asettua kotimaan kamaralle ja meni vuonna 2017 elämänsä ensimmäiseen koesoittoon, Kansallisoopperaan. Tällä hetkellä Iivosen koti on kuitenkin Pariisissa, jossa hän toimii Pariisin oopperan orkesterin konserttimestarina – ensimmäisenä ei-ranskankielisenä instituution historiassa. Pettyneenä Iivonen lähti Suomesta oltuaan kotimaassa vain kaksi vuotta. Yhä tasapäistyneemmällä viulukentällä hänen perinteistä ammentava lähestymistapansa edustaa raikasta vastavirtausta. ”Orkesterien keskinäiset erot soitossa ovat häviämään päin, etenkin Euroopassa, jossa orkesterikenttä on niin kansainvälinen”, hän sanoo. PETTERI IIVONEN haluaa ylläpitää yhteyttä vanhojen viulukoulukuntien tyyleihin ja soveltaa niitä soitossaan perinteitä ja modernia yhdistellen
Muusikot seuraavat visusti kapellimestaria sen sijaan, että sektiot muodostaisivat omia yksiköitään. ”Kuulemma Heifetzin kirjahyllyssä oli yksi kirja viulunsoitosta, loput käsittelivät oopperaa. Oopperassa konserttimestarin rooli on vielä suurempi kuin sinfoniaorkesterissa, sillä kapellimestarin johtaessa samalla kertaa musisointia lavalla ja montussa konserttimestarin merkitys orkesterin ohjailussa ja kapellimestarin tulkinnan välittäjänä korostuu. ”Kapellimestari ei ehdi näyttää kaikkea, eikä harjoitusaikaakaan ole paljoa. Silloin konserttimestarin on otettava vastuuta, mutta pitää tunnustella, ettei astu kapellimestarin kengille”, Iivonen naurahtaa. Alussa se oli aikamoista sönkötystä, mutta häpeällä siitä selviää!” Mukautumisen taidetta Oopperan maailma edustaa Iivoselle eräänlaista kotiinpaluuta, sillä hänen lapsuudenkodissaan kuunneltiin valtavasti oopperaa, ja rakkaus oopperaan oli tyypillistä myös vanhoille viululegendoille. Työja soittokulttuuri erosi valtavasti siitä, mihin Iivonen oli muualla tottunut, ja periranskalainen jääräpäisyys iski vasten kasvoja. ”Tämä ei ole vain kulttuurinen vaan pikemminkin koulukuntaero”, Iivonen selittää. Tämä on asia, jota olen yrittänyt muuttaa: että annettaisiin enemmän vastuuta soittokavereille, kuunnellaan muita ja hoksataan, että omalla tekemisellä on väliä. Oopperamusiikki oli aikoinaan myös viulisti-säveltäjille tärkeä lähde, ja viululla yritettiin imitoida laulajia.” Montussa muusikot soittavat aina kirjaimellisesti lavan alapuolella ja laulajien ehdoilla, ja usein se tarkoittaa jatkuvaa hissuttelua, ettei orkesteri peittäisi laulajia. ”Nyt avoimuuden ja kansainvälistymisen tuulet ovat alkaneet täälläkin puhaltaa, mutta perinteet ja hierarkkisuus elävät yhä vahvoina. ”Oopperaorkesterin kulttuuriperimä on pitkään ollut Pariisin orkestereista kaikkein varjelluin”, Iivonen kertoo. ”Venäläisessä orkesterikoulussa mennään basso edellä, Etelä-Euroopassa seurataan johtajaa. Iivonen korostaa, että lisäksi on aina mukautettava sointia repertuaarin mukaan – Verdissä, Wagnerissa ja Puccinissa eri väripaletilla. 90 % soittajista on ranskalaisia, ja vain kolme sellaista, jotka eivät ole opiskelleet Ranskassa.” Työkieli on ranska, ja soittajat puhuttelevat Iivosta itsepintaisesti ”maestrona”. 180-henkinen orkesterikokoonpano on jaettu kahteen orkesteriin, jotka soittavat taloissa vuoron perään.. 10 R ONDO C LASSIC 7|2024 Soittokulttuuria uudistamassa Työ konserttimestarina 355 vuotta vanhassa, omanarvontuntoisessa ranskalaisinstituutiossa oli sukellus syvään päätyyn. Soitettavaa on paljon, sillä Pariisin ooppera käsittää kaksi oopperataloa, historiallisen Garnier’n ja 1980-luvulla rakennetun Bastillen. ”Joskus harvoin kapellimestari ei puhu ranskaa, ja silloin minun on pitänyt tulkata muulle orkesterille ranskallani. Siitä voi ammentaa loputtomasti.” Muutenkin Iivonen on huomannut, että konserttimestarilla on mahdollisuuksia muuttaa soittokulttuuria, niin ideoillaan kuin omalla esimerkillään. Ranskassa myös odotetaan konserttimestarilta johtajuutta ja aloitteellisuutta
Iivosen opinnot ovat nekin vastaveto nykyaikaiselle, usein opettajaa vaihtavalle kouluttautumiskulttuurille, sillä hän on ollut teini-ikäisestä lähtien Shahamin opissa mestari-kisälli-tyyliin – joskin nopeasti tästä tuli Iivoselle pikemminkin ystävä ja mentori. Siellä pitää keinotekoisesti antaa elinaikaa viimeisille nuoteille.” 11 R ONDO C LASSIC 7|2024 ”Kesäisin haluan irtioton oopperasta, ja soitan mahdollisimman monenlaista ohjelmistoa kesäfestivaaleilla”, Iivonen sanoo. ”Bastille on niin valtava, että siellä voi soittaa vähän voimakkaamminkin. Silloin konserttimestarin on otettava vastuuta, mutta pitää tunnustella, ettei astu kapellimestarin kengille.”. Garnier soi kauniisti, mutta on todella kuiva. Opettajan perässä ulkomaille Lähimpänä Iivosen sydäntä on unkarilainen viulutraditio, jota hänen pitkäaikainen opettajansa Hagai Shaham edustaa niin sanotusti suoraan alenevassa polvessa. Pariisin kahden oopperatalon akustiikat eroavat suuresti toisistaan ja vaativat erilaista orkesterisoittoa. Haastatteluun hän istui kesäkuussa Riihimäellä, jossa esitti George Enescun viulusonaatin. Konserttimestari nauttii esiintymispaikkojen kontrastista. Aikaa festivaalivierailuille ei ole kauheasti, mutta muutamaan otteeseen Iivonen ehti tänä kesänä Suomeenkin. Jyhkeä teos on seurannut häntä kouluikäisestä alkaen, ja Iivosen muhkeasti virtaavassa soitossa sekä ylellisessä sävymaailmassa kuuli vanhojen mestareiden vaikutuksen. | ”Oopperakapellimestari ei ehdi näyttää kaikkea
Pian aloin käydä hänen mestarikursseillaan, ja lähdin sitten 18-vuotiaana hänen perässään opiskelemaan ensin Kaliforniaan, sitten Tel Aviviin ja taas takaisin Yhdysvaltoihin.” Shahamin soitossa Iivosta kiehtoi vanhojen viuluideaalien yhdistäminen nykyaikaiseen viulunsoittoon. Näitä puolia voi yhdistellä, tai ehkä vielä palaan joskus freelanceriksi”, Iivonen tuumii. 12 R ONDO C LASSIC 7|2024 ”Tutustuin Hagaihin jo kymmenvuotiaana Riistaveden musiikkileirillä, ja tiesin heti, että hän oli unelmaviulistini. Hetken sain olla Pariisin tähtenä, kun kahviloissa pyydettiin nimmareita.” Lopun elämäänsä Iivonen tuskin kuitenkaan viipyy Pariisissa, vaan kuten tähänkin asti, maisemat ja työnkuvat tulevat varmasti vielä vaihtumaan. Iivonen antaa esimerkkejä: ”Ranskalaisessa koulussa on hyvin ekspressiivinen vibrato, neuvostokoulussa taas käytetään isosti jousta. ”En silti tiedä, onko Suomi se paikka johon lopulta asetun.”. Toistaiseksi konserttimestarin työ on ollut hyvä valinta kiireisen solistivaiheen jälkeen. Hahmolle käy lopussa köpelösti, mutta oli tosi kiinnostavaa tehdä töitä tanssijoiden kanssa. ”Koreografi halusi musiikiksi Sibeliuksen konserton ja innostui luomaan päähenkilöksi viulistin, joka soittaa lavalla Sibeliusta! Se olin sitten minä. En silti itse identifioidu mihinkään tiettyyn viulukouluun, olen kameleontti, joka tapauskohtaisesti muuttaa mieltään”, hän sanoo ja nauraa. ”Myös solistikutsuja tulee edelleen, ja Pariisin ooppera-akatemiassa minulla on lisäksi kolme viuluoppilasta. Avoimin mielin tulevaan Viiden Pariisin-vuoden jälkeen Iivonen on kotiutunut kaupunkiin, saanut kielen haltuun ja viihtyy oopperatalossa. Konserttimestarikeikkoja on sukeutunut viime aikoina muihinkin orkestereihin, niin Pariisissa kuin esimerkiksi Genevessä, ja se kiinnostaa. Lavakin on tullut tutuksi, sillä toissa kaudella hänellä oli keskeinen rooli Pit-nimisessä nykytanssiproduktiossa. Toki Iivonen kävi imemässä vaikutteita myös muilta opettajilta. ”Pariisi on stressaava kaupunki asua. Tykkään kalastuksesta, metsästyksestä ja purjelennosta, eikä niitä voi tehdä täällä. Hän alkoi räätälöidä opintojaan sen mukaan, että pystyi paneutumaan vuorotellen kaikkiin tärkeimpiin viulukoulukuntiin. En silti tiedä, onko Suomi se paikka, johon lopulta asetun, tai mikä on uran seuraava vaihe.” . ”Äänilevyaika alkoi vähitellen yhtenäistää viulunsoittoa, ja lentäminen teki sitten lopun erillisistä koulukunnista.” Petteri Iivonen pitää kalastuksesta, metsästyksestä ja purjelennosta, mutta Pariisissa niitä ei voi harrastaa
Asteenkin vaihtelu vaikuttaa. ”En tiedä maailmalta yhtään hyvin soivaa viuhkaa. Myös seinien, katon ja penkkien materiaalit vaikuttavat siihen, kuinka sali tukee eri taajuuksia ja kuinka kirkas ääni on. Mutta elämyksellisyyteen vaikuttaa myös suuresti, kuinka dynaaminen sali on: miten sointi herää esimerkiksi silloin, kun orkesteri soittaa crescendon?” Hyvä lavakuuluvuus puolestaan tukee soittajien edellytyksiä onnistua tehtävässään. Konserttisalien muodot jaetaan yleensä muutamaan arkkityyppiin, kuten kenkälaatikkoon, sitä lähellä oleva hevosenkenkään, viuhkaan ja viinitarhaan. Mitä suunnittelussa pitää ottaa huomioon. Teksti: MARKUS LUUKKONEN | Kuvat: Nimi | t. ”Taustalla on useita rinnakkaisia menetelmiä, mutta lopulta kaikki pohjautuu suunnittelijoiden kumulatiiviseen tietämykseen sekä ensimmäisten ja varhaisten heijastusten optimointiin. Tuleeko siitä ihan maailmanluokkaa vai vain erittäin hyvä, sitä en vielä osaa sanoa.” Fuugan konserttisalin suunnittelussa on tukeuduttu uusimpaan tieteelliseen tietoon. Tällöin äänikuva on yleensä myös läheinen. Miten rakentuu hyvä klassisen musiikin akustiikka. Moni odottaa jo uuden konserttitalon tuomia mahdollisuuksia, eritoten salin akustiikkaa. 15 R ONDO C LASSIC 7|2024 URUN KAUPUNGIN asiantuntijana Fuuga-hankkeessa työskentelee palkittu akustiikan tutkija ja Aalto-yliopiston professori Tapio Lokki. Fuugassa salin pintojen kaarevuuksia optimoidaan jopa millin tarkkuudella. Olemassa olevista saleista on myös laskelmia, joita voidaan hyödyntää uuden salin suunnittelussa”, Lokki kuvailee. ”Se, kuinka sali vahvistaa ääntä ja paljonko salissa on jälkikaiuntaa, on perinteinen tapa tarkastella akustiikkaa. Mitä helpompaa siellä on soittaa ja kuinka hyvin soittajat kuulevat toisiaan, vaikuttaa siihen, kuinka orkesteri soittaa yhteen ja kuinka salin lopulta koetaan soivan.” ”Varmaan Turun filharmoninen orkesteri joutuu harjoittelemaan jonkin aikaa, ennen kuin se tottuu uuteen saliin.” Kenkälaatikkoja vai viinitarhoja. Siksi rakennusaikanakin valvonnassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki vaatimukset täyttyvät.” Musiikki ympäröi yleisön Lokin mukaan tavoitteena on, että musiikki ympäröi yleisön. Vaikuttaako perusmallin valinta paljonkin siihen, millainen salista voi tulla tai ei voi tulla. Taustalla on kuitenkin kenkälaatikko, jonka muotoja on pyöristetty.” Suomeen on 15 vuoden tauon jälkeen rakenteilla kansainväliset mitat täyttävä konserttitalo. ”Esimerkiksi parvekkeiden alapintojen kulmilla on merkitystä, jotta ääni saadaan jakautumaan oikein. ”Lava-akustiikan onnistuminen vaikuttaa paljon koko salin hyvyyteen. ”Salien ominaispiirteet nousevat kyllä geometriasta ja materiaaleista, eli siitä, missä ne seinät ovat ja mitä materiaaleja on käytetty. Äänikokemuksen tulisi olla samanlainen riippumatta siitä, missä kuulija istuu. Keskieurooppalaisista saleista esimerkiksi Wienin Musikverein on klassinen kenkälaatikko ja Berliinin filharmonia puolestaan kuuluisa viinitarhamallinen sali. Kahlen ryhmän osaaminen keskittyy muun muassa avaruuskulmatarkasteluun. Pääakustikkoja ovat saksalainen Eckhard Kahle, jonka referenssilistalta löytyvät esimerkiksi Pariisin filharmonia ja Stavangerin konserttitalo, sekä monikäyttösalien akustiikan asiantuntijat Sara Vehviläinen ja Henrik Möller. Viuhkamalliset salit eivät lähtökohtaisesti sovi hyvin länsimaisen taidemusiikin esittämiseen. Vuonna 2026 valmistuvasta Fuugasta tulee koti Turun filharmoniselle orkesterille. Lokki suhtautuu hankkeeseen luottavaisesti. Sointi jää niissä oikeastaan poikkeuksetta monomaiseksi.” Turussa lähtökohtana on kenkälaatikko, jossa on paljon pyöristettyjä muotoja. Akukonin tekemällä mallinnuksella puolestaan lasketaan huoneakustisia parametreja ja pyritään varmistamaan jälkikaiunnan ominaisuuksia. Siinä simuloidaan äänienergian suuntautumista eri pinnoille. Kuitenkin hyvä akustiikka on myös sellainen, joka soi ja ympäröi kuulijan.” Muuttuvia tekijöitä on tietenkin monia. Projektipäällikkönä toimii Perttu Laukkanen. ”Erinomaisessa akustiikassa äänikuva on mahdollisimman selkeä, jotta stemmat ja soittimet erottuvat. ”Havainnekuvista voi tulla mieleen ovaali muoto. Jos viet orkesterin salista toiseen, se soittaa aluksi suunnilleen samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lokki on pannut merkille, että kenkälaatikot soivat tietyllä tavalla ja viinitarhat tietyllä tavalla. Salit muokkaavat kuitenkin paljonkin sitä, miltä orkesteri kuulostaa”, Tapio Lokki sano. Oopperat ovat yleensä hevosenkengän muotoisia, koska tällä järjestelyllä saadaan mahdollisimman paljon ihmisiä lähelle lavaa. ”Nykyaikana ymmärrys on niin korkealla tasolla, että uskallan laittaa pääni pantiksi, että Fuugan akustiikasta tulee hyvä. Akustiikkasuunnittelusta vastaa Akukon & Kahle Acoustics -yhteenliittymä
Se asettuu samaan kokoluokkaan kuin Lahden Sibeliustalo, jossa on tilaa 1229 kuulijalle. Tällöin iso osa energiasta häviää ja ääni jää monomaiseksi.” Syy viinitarhamallisten salien suosioon saattaa piillä siinä, että ne tuovat kapellimestarin keskipisteeseen. ”Kun orkesteri vielä istuu alhaalla ja ensimmäiset heijastukset tulevat lattiasta tai kanoopista, seurauksena on paljon suoraa ääntä. Tavoitteena on, että musiikki ympäröi yleisön. Sen takia viinitarhat ovat varmaan menestyneet, koska ne ovat usein kapellimestarien kannalta optimaalisia.” Akustisia käytäviä ja kammioita Fuugaan on tulossa noin 1300 istumapaikkaa. Äänikokemuksen tulisi olla samanlainen riippumatta siitä, missä kuulija istuu.. Tapio Lokki pitää tätä suuruusluokkaa akustisen suunnittelun kannalta melko ihanteellisena. Petri Lehto soittaa bassoa ja akustikko Jukka Pätynen mittaa. ”Lontoossa, Berliinissä tai Hampurissa on luonnollista, että halutaan isompia saleja, koska yleisötkin ovat suuria.” Suomalaisista saleista Sibeliustalo on Lokin havaintojen mukaan onnistunut parhaiten. Sali on ekspressiivinen ja tuntuu heräävän, kun orkesteri soittaa ison crescendon. Äänikuva levenee ja leviää dynamiikan mukaan.” | Akustisten ominaisuuksien mittaamista esiintymislavan prototyypin avulla. 17 R ONDO C LASSIC 7|2024 mukaan äänikuvan jääminen lavalle, jolloin musiikkia ikään kuin katsellaan sen ulkopuolelta. ”Sibeliustalossa on tavallista isompi ero pianissimon ja fortissimon välillä. ”Kapellimestari haluaa kuulla kaikki soittajat balanssissa
Värikkäät kuvat, tarinat ja hahmot piristävät soittohetkiä, ja pienet teoriatehtävät tukevat pedagogisesti tarkkaan mietittyä etenemistä. Kauniaisten musiikkijuhlat Grankulla musikfest KAUNIAISTENMUSIIKKIJUHLAT.FI | GRANKULLAMUSIKFEST.FI Rauha ja sota 25.10. Muista myös nämä pianokoulut ja kokoelmat: Pianon avain Suomalainen pianokoulu Colour Keys Piano ABC Lukutunti pienille pianisteille Anna soida! Pianokoulu aikuisille Yhdessä pianolla Sonaatteja ja sonatiineja Ensimmäiset etydit Pikku-Czerny Verkkokauppa: fennicagehrman.fi Saatavana myös pdf-nuotteja.. Säestyksiä löytyy kirjan sivuilta ja myös soivina versioina QR-koodien takaa. — 3.11.2024 Viktoria Tolstoy yhtyeineen | Christel Lee & Jonathan Roozeman Atte Kilpinen, tanssi ja koreografia | Anni Niemelä huippuroolissa Anne Frankina Suomalaisen kamariorkesterin ensemble | Maukka & Väykkä yllätysvieraineen Taiteellinen johtaja Jan Söderblom Festivaalin ohjelma, tunnelmallinen Huvilasarja ja mielenkiintoiset puheenvuorot Uusi alkeiskirja pikku pianisteille Julia Reinikainen: MINUN PIANONI U usi pianokoulu on ilmestynyt! Innostavien kappaleiden kautta opitaan perusrytmit, tahtiosoitukset ja nuotit kahden oktaavin alueella
Romaania käytettiin Keplerin omaa äitiä Katharinaa vastaan dramaattisessa noitaoikeudenkäynnissä, jossa astronomipojasta tuli noitaäidin puolustaja. Kertomuksessa Kepleriä itseään muistuttava tiedemies matkustaa noitaäitinsä avulla kuuhun ja tutkii maapalloa toisesta näkökulmasta.” Earthrise kietoutuu tämän tekstin ympärille ja avaa sen monia ulottuvuuksia. Uudenlainen visio musiikkiteatterin mahdollisuuksista lähti muodostumaan Radio Francen tilaaman Ophelia/Tiefsee -teoksen myötä, joka oli säveltäjä Juha T. KOSKISTA ja dramaturgi ALEKSI BARRIÈREA, ja tuloksena oli genrerajoja rikkova ooppera Earthbound. Sitä pidetään historian ensimmäisenä tieteisromaanina. ”Moniäänisen pluralistinen työmetodi toteutui Earthrise-teoksessa vielä monitasoisemmin ja kattavammin. Earthrise-teoksen työryhmä on alusta alkaen tehnyt kaikki tärkeimmät päätökset keskustellen”, Koskinen kertoo. ”Lähdimme liikkeelle tähtitieteilijä Johannes Keplerin (1571–1630) Somnium (Uni) -kertomuksesta. ”Olemme kutsuneet teosta varten säveltämääni uutta musiikkia interpolaatioiksi, koska juuri ne osuudet rakentavat siltoja teoksen muiden musiikkien välille. Omasta puolestani tärkein muutos on tämä: teoksen työprosessissa ei ole enää dominoimassa säveltäjä. Tämän jälkeen vokaalitaiteilija Anni Elif Egecioglu sävelsi laulut teoksen avainkohtiin. Ja vasta kaiken tämän jälkeen käynnistyi Koskisen osuus säveltäjänä. Lisäksi olen orkestroinut barokkisoittimille kaksi Anni Elif Egecioglun säveltämistä lauluista, sekä säveltänyt koraalifantasian, kehtolaulun ja lisäksi musiikkia teoksen johdantoon ja postludiin.” R ONDO kantaesitys Teksti: HARRI KUUSISAARI k ooppera yhdistää aikakausia ja musiikkigenrejä Tähtitieteilijä JOHANNES KEPLER pyrki tieteisromaanissaan Uni (1624) edistämään uutta maailmannäkemystä ja joutui kärsimään epädogmaattisuutensa seuraukset. 20 R ONDO C LASSIC 7|2024 ANSALLISOOPPERAN Alminsalissa 17.10. Työryhmä lähti etsimään cembalisti Marianna Henrikssonin johdolla teokseen sopivaa 1600-luvun musiikkia. Koskisen edellinen yhteistyöprojekti libretisti-dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrièren kanssa. kantaesitettävä Earthrise laulajalle, näyttelijälle ja barokkiorkesterille on monen tekijän yhteistyönä syntynyt teos. Keplerin tarina kiinnosti säveltäjä JUHA T. Se yhdistää uutta musiikkia ja 1600-luvun ohjelmistoa.