Rondo Classic 05/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

5 2023 15,00 € festiv aalikesä 2023 Klassisen musiikkike sän parhaat tapahtum at CLASSIC elina vähälä tuo teemoja ja tarinoita Naantaliin 60 RONDO VUOTTA 1963 – 2023 Sam Taskinen Transnainen bassobaritonina LUONNON INSPIRAATIOT soivat kesäfestivaaleilla Rivisoittajankin ääni kuuluviin ORKESTERISSA Mikä saa muusikon VAIHTAMAAN URAA. cd
KAMARIMUSIIKKI 9.-22.7.2023 JUURET JA SIIVET. # kuhmofestival kuhmofestival.fi facebook.com/kuhmofestival @kuhmofestival KUHMON 53
klo 19.00 ja 21.00 HARRY POTTER IN CONCERT Philharmonia Orchestra • Anthony Gabriele, kapellimestari • John Williams Patrick Doyle Nicholas Hooper Alexandre Desplat • Musiikkia Harry Potter -elokuvista. Liepajan sinfoniaorkesteria Latviasta ja Philharmonia Orchestraa Lontoosta taiturimaisten kapellimestarien johdolla, 13 pyhän assyrialaisen isän luostarin kuoroa Georgiasta ja Latvian kansalliskuoroa sekä taiturimaisia klassisen musiikin ryhmiä ja upeita solisteja kotimaasta ja maailmalta. klo 19.00 ISOT BEET Janoska Ensemble • Bach – Beethoven – Brahms – Bartók – Bernstein – Brubeck • Huikeaa virtuositeettia ja tajunnan räjäyttävää vauhtia sisältävä konsertti yhdistelee klassista, sekä viihde-, jazzja popmusiikkia ja improvisaatiota. Mikaelin kamarimusiikkisali • Liput 35/25€ Ti 1.8. klo 17.00 KAIPAUS Kajsa Dahlbäck, sopraano • Kirill Kozlovski, piano • Saariaho – Boulanger – Ustvolskaja Kaipaus on yhdistävä teema konsertissa, joka esittelee maailmankuulujen naissäveltäjien pakahduttavaa musiikkia. klo 19.00 LICENCE TO LOVE Mari Palo, sopraano • Tomi Metsäketo, tenori • Maija Linkola, viulu • Saku Mattila, kitara • Jukka Nykänen, piano • Musiikkia James Bond -elokuvista. klo 19.00 ja 21.00 Philharmonia Orchestra • Anthony Janoska Ensemble Philharmonia Orchestra Santtu-Matias Rouvali Mikkelissä kuullaan 28.7.-5.8. Pitäjänkirkko • Liput 49/39€ La 29.7. klo 17.00 CELLOVE Tatu Kauppinen, sello • David Munk-Nielsen, piano • Janá?ek – C. klo 17.00 MISTÄ SYNTYY SUOMALAISEN MUSIIKIN MENESTYSTARINA Erkki Liikanen, juontaja • Lilja Haatainen (11v), viulu (Louis Spohr-viulukilpailun alle 13v sarjan voittaja) • Liisa Malmivaara, piano Kreisler – Bruch • Yksitoistavuotiaan viulun ihmelapsi Lilja Haataisen ja pianisti Liisa Malmivaaran konsertin jälkeen keskustellaan Erkki Liikasen johtamassa paneelissa niistä tekijöistä, joista suomalaisen musiikin menestystarina syntyy. Mikaelin kamarimusiikkisali • Liput 25/20€ To 3.8. klo 15.00 AVAJAISET Mikkelin kaupunginorkesteri • Aliisa Neige Barrière, kapellimestari • Mikkelipuisto Vapaa pääsy! La 29.7. klo 21.00 MUSICA DIVINA Arkkimandriitta Seraphim Bit-Haribi • Choir of the Monastery of 13 Assyrian Holy Fathers • Pieni georgialainen luostarikuoro laulaa Arkkimandriitta, Isä Serafimin johdolla psalmeja, hymnejä ja rukouksia Aramean kielellä. • Mikaelin kamarimusiikkisali • Liput 35/25€ Pe 4.8. klo 14.00 LOPPUUNMYYTY FROM LONDON WITH LOVE 1 Philharmonian kamarimusiikkiyhtye To 3.8. • Tuomiokirkko • Liput 35/25€ Su 30.7. Tervetuloa musiikin juhlaan!. Pe 28.7. • Mikaelin MT-sali • Liput 59/49€ Su 30.7. Mikaelin MT-sali • Liput 59/49€ Ke 2.8. • Mikaelin kamarimusiikkisali • Liput 35/25€ Ke 2.8. klo 19.00 KAIKKI RAKKAUDESTA State Choir Latvia • M?ris Sirmais, kuoronjohtaja • Brahms – Schumann – Vasks – Pärt • Latvian kansalliskuoro on Baltian maiden suurin ja merkittävin ammattilaiskuoro. • Mikaelin MT-sali • Liput 139/119/99€ Pe 4.8. Schumann – R. klo 20.00 LOPPUUNMYYTY JOUTSENTEN SIIVILLÄ Philharmonia Orchestra • Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari • Yulianna Avdeeva, piano La 5.8. klo 20.00 LICENCE TO FALL IN LOVE Philharmonia Orchestra • Erkki Lasonpalo, kapellimestari • Illan ohjelma ja solistit täydentyvät myöhemmin. • Mikaelin MT-sali • Liput 49/39€ Ti 1.8. klo 17.00 VIOLIN LOVE Inmo Yang, viulu • Irina Zahharenkova, piano Beethoven – Brahms – Webern – Furrer Sibelius -viulukilpailun 2022 voittaja Inmo Yang on lumonnut esityksillään niin yleisön kuin useiden kilpailuiden tuomaristonkin. Tuomiokirkko • Liput 59/49€ Ma 31.7. Mikaelin kamarimusiikkisalissa • Liput 25/20€ Pe 4.8. klo 20.00 LOPPUUNMYYTY SUURINTA ROHKEUTTA ON RAKASTAA Philharmonia Orchestra • Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari • Inmo Yang, viulu To 3.8. klo 19.00 WORLDLY LOVE Liepajan Sinfoniaorkesteri ja Latvian kansalliskuoro • Gennadii Chernov, kapellimestari Carl Or : Carmina Burana • Kohtalon voimaa 120 hengen voimalla. klo 14.00 FROM LONDON WITH LOVE 2 Philharmonian kamarimusiikkiyhtye Konsertin ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. • Mikaelin MT-sali Liput 79/69/59€ Musiikin juhlaa Saimaan maisemissa Janoska Ensemble Arkkimandriitta Seraphim Bit-Kharibi & Monastery of 13 Holy Assyrian Fathers Choir -kuoro Liepajan sinfoniaorkesteri Latvian kansalliskuoro mikkelinmusiikkijuhlat.fi Inmo Yang Philharmonia Orchestra Santtu-Matias Rouvali Erkki Lasonpalo, taiteellinen johtaja Lipunmyynti ryhmille: tickets@mikkelinmusiikkijuhlat.fi Liput kaikkiin konsertteihin: Rouvali, kapellimestari • Yulianna La 5.8. klo 17.00 RE/LOVE Ensemble Gamut! • Aino Peltomaa I Laulu, keskiajan harppu, perkussiot, elektroniikka • Ilkka Heinonen I Jouhikot, laulu, perkussiot, elektroniikka • Juho Myllylä I Nokkahuilut, laulu, elektroniikka • Meditatiivinen yhdistelmä gregoriaanisia rukouksia, kehtolauluja, improvisaatiota ja elektroniikkaa. Schumann – Rahmaninov • Moninkertainen pianokilpailuiden voittaja David Munk-Nielsen ja Turun sellokilpailun tuore voittaja Tatu Kauppinen ultraromanttisessa konsertissa
Tampere Filharmonian viime kauden avausta ryyditti Mikki Kuntun valoshow. Myös rivisoittajan soisi kokevan, että hänen äänellään on merkitystä ja että sitä kuunnellaan. Tämän kesän teemana on elementit. © SH U TT ER ST O C K • Suomessa on alettu ymmärtää, että mitä paremmin muusikko työssään jaksaa, sitä paremmin hän myös soittaa. Rondon festivaalikalenteri avaa ovet kesään. rivisoittaja esiin 28–37 luonto soi festivaaleilla 14–17 • Festivaalikesä 2023 ei osoita laman merkkejä, ja vanha resepti, klassinen kamarimusiikki suomalaisen muusikon johtaman kollegapiirin soittamana maaseudun idyllissä pätee yhä. 8–12 Sam Taskinen on kasvanut kohti suuria bassobaritonin rooleja.. Sirkustaide ja musiikki kohtaavat Hiljaisuus-festivaalilla Kittilässä. Teemoista kärkeen nousee luonto ja sen inspiraatiot. 4 R ONDO C LASSIC 5|2023 © LA U R A M C N AI R Y © R AL PH LA R M AN N WWW.RONDO.FI CLASSIC 5 / 2023 vapaa ääni © JOUNI PORSANGER • Sam Taskisen ääni alkoi kehittyä harppauksin, kun hänen ei enää tarvinnut näytellä omassa elämässään, ainoastaan lavalla. Hän on nainen, joka laulaa dramaattisen bassobaritonin rooleja
7 Pääkirjoitus: Kaukana kavala maailma 8–12 Sam Taskisen haastattelu 14–17 Rivisoittajien ääni kuuluviin 18–19 Laura Hynnisen monet eri äänet 20–21 Sibelius-Akatemian salille käyttöä 22–23 Kantaesitys: Outi Tarkiaisen uudet teokset 25 Olli Virtaperkon kolumni 26–27 Kulmalla: Ruusut 28–37 Festivaalikalenteri 2023 39 Lauri Toivion sarjakuva 40–44 Alaa vaihtaneet muusikot 46–47 Kamarikuoro Audite juhlii 48–51 Kuukauden klassikko: Rahmaninovin Kellot Rondo arvioi 53 – 59 • Siegfried Kansallisoopperassa • Ring Berliinin Valtionoopperassa • CD ja DVD -sivut suomessa soi 60 – 61 • Kausi päättyy jäähyväisiin • Toukokuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 62 – 63 • Luksusta kaikille Media 64 • Yle Teema ja striimit 66 Rondo palvelee 67 Kai Amberlan kolumni sisältö
Mikään festivaali ei ole tehnyt sitä niin hyvin kuin Viitasaaren Musiikin aika, joka hankkii suuren osan rahoituksestaankin tätä kautta. Kansainvälistyminen ei ole vain sitä, että tuomme tänne herkkuja muualta vaan myös sitä, että kiinnitytään tuotanto-organisaationa kansainvälisiin verkostoihin. RONDO .FI PERUSTETTU 1963 K an ne n ku va : © El in a Si m ol a R ONDO pääkirjoitus HARRI KUUSISAARI harri.kuusisaari@rondolehti.fi F Kulttuurin on pidettävä entistäkin tarmokkaammin huolta ilmapiirin avoimuudesta.. Tällaisesta idealismista Kuhmon kamarimusiikkikin alussa lähti. Väinö Auerin katu 10, 00560 Helsinki toimitus@classicus.fi . PAIKALLISEN YLEISÖPOHJAN ja samalla palvelujen kariseminen on tulevaisuudessa monen tapahtuman haaste, kun maaseudulta väki vähenee. kaukana kavala maailma TOUKOKUU K U VA © H EI K K I TU U LI R ONDO C LASSIC 5|2023 TOIMITUS . Jossain siinä on huomioitu ajankohtaiset ilmastokriisit, mutta ei teeman käsittely silti kovin aktivistiselta vaikuta. Ehkä se on viisasta, sillä kummallakin on vakiintunut yleisö, joka pitää rituaaleista. Kyllä niin Elina Vähälän kuin Minna Pensolan ja Antti Tikkasen kädenjälki näkyy niin ohjelmien rakenteissa kuin esiintyjäkunnassa, mutta ilman suuria irtiottoja. Tässä voisi olla jotain sellaista, jossa olisi markkinarakoa myös kansainvälisesti. Printall AS, Tala 4 , 11415 Tallinna ISSN 2324-0717 Tallinna 2023 RONDO PALVELEE TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: . Vielä rajoitusten piirissä kärvisteltäessä moni profetoi sitä, miten maailma ei palaa ennalleen kulttuurissakaan. Kesäfestivaalitkin tukeutuvat vanhoihin, hyviksi todettuihin konsepteihin. Kaukana kavala maailma – vain harva suunnittelija on ottanut kontekstikseen nykyistä maailmantilannetta. Miten yhdistää taiteellinen neitseellisyys ja intiimi nuotiotunnelma tuotteistettuun matkailubisnekseen – siinä riittää pohdittavaa. Mikä onkaan suomalaiselle lohduttavampaa keskellä sotaa ja muita myllerryksiä kuin kuunnella luonnonläheistä musiikkia lähellä luontoa. Classicus Oy:llä on oikeus käyttää tilaajarekisteriä suoramarkkinointitarkoituksiin. Silti senkään pysyvyyteen ei voi luottaa. (03) 225 1948, fax (03) 225 1955 asiakaspalvelu@rondolehti.fi RONDON ASIAKASPALVELU . Nyt tilanne näyttää melkein siltä miltä ennenkin – yllättävänkin konservatiiviselta. Yleisö jämähti vielä viime syksynä sohvilleen, mutta kevättä kohden mentäessä oli jo havaittavissa piristymistä. Tällaisesta esimerkkinä on Kittilässä toimiva Hiljaisuus-festivaali, joka yhdistää eri taiteenalat yhteisölliseksi kokemukseksi, jota luovat myös Lapin luonto ja pieni kyläyhteisö maaseudun nostalgiaa henkivine esityspaikkoineen. On tarjottava erityisiä elämyksiä, joissa on filosofia takana. 7 ESTIVAALIKESÄ NÄYTTÄÄ OLEVAN sinnikästä sorttia, sillä vain ani harva klassinen kesätapahtuma on jäänyt koronapandemian tai talouskriisin uhriksi, ja uusiakin ilmaantuu. Kuoppamäentie 3 A, 33800 Tampere Toimitus ei vastaa aineistosta jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. Hiljaisuus-tiimi ei kuitenkaan tunnu edes haluavan turistilaumoja. Yhteisprojektit ovat tuoneet areenoita myös suomalaisille säveltäjille saada musiikkiaan kuuluviin. +358 (40) 563 2374 PÄÄTOIMITTAJA Harri Kuusisaari harri.kuusisaari@classicus.fi ULKOASU Esa Nurminen | AD esa.nurminen@classicus.fi TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Kai Amberla, Johanna Hasu, Antti Häyrynen, Santeri Kaipiainen, Kimmo Korhonen, Nelli Korhonen, Markus Luukkonen, Patrik Stenström, Auli Särkiö-Pitkänen, Lauri Toivio, Olli Virtaperko O I KO L U K U Anna Piiroinen, Arja Valkonen JULKAISIJA / LEVYTUOTTAJA CLASSICUS OY Tj. Tämän kesän klassisten tapahtumien teemoissa on jälleen kerran yksi ylitse muiden: luonnon inspiraatiot musiikissa. Harri Valkonen harri.valkonen@classicus.fi ILMOITUKSET / ILMOITUSLIIKENNE ilmoitukset@rondolehti.fi Matti Tuomisto matti.tuomisto@classicus.fi PAINOPAIKKA . AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN WWW. Jos poliittiset suhdanteet näyttävät kansallismielisyyden kasvua, kulttuurin on pidettävä entistäkin tarmokkaammin huolta ilmapiirin avoimuudesta. Niin Naantalin musiikkijuhlat kuin Kuhmon kamarimusiikki saivat uuden polven johtajat edeltäjiensä suuriin saappaisin. Helsingin juhlaviikoilta oli hyvä veto tuoda Pina Bauschin Kevätuhri mustien tanssijoiden tekemänä, mutta monikulttuurisuuden tematiikkaa soisi käsiteltävän systemaattisemmin. Tämä varmaan johtuu siitä, että suurin osa niistä on organisaatioltaan ketteriä ja tilanteisiin mukautuvaisia. ARVOSTAN SUOMALAISTEN kesäfestivaalien kodikasta tunnelmaa, mutta festivaalin on toisaalta myös tuuletettava, avattava ovia ja ikkunoita. . Mikäli palautusta toivotaan on lähetykseen liitettävä tarvittava määrä postimerkkejä. No, ei festivaalille tietenkään tulla murehtimaan, mutta taitavalla kuratoinnilla voidaan päästä siihen, ettei taide ole irrallinen eikä eskapistinen asia vaan ajassa liikkuvien asioiden tulkki
SAM TASKISEN ääni alkoi kehittyä harppauksin, kun hänen ei enää tarvinnut näytellä omassa elämässään, ainoastaan lavalla. Myös uusi musiikki ja lied ovat sydäntä lähellä. Lähitulevaisuudessa on luvassa mieluisia roolidebyyttejä keskieurooppalaisissa taloissa. Lappeenrantalaislähtöinen oopperalaulaja on tämän kauden päättyessä heittäytymässä freelanceriksi työskenneltyään useamman vuoden kiinnityksillä Sveitsissä ja Saksassa. vapaa ääni Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN s. Hän on kuitenkin oopperalaulajana erityinen myös toisella tapaa: hän on transtaustainen nainen, jonka äänityyppi on bassobaritoni. Taskisen äänityyppi on melko harvinainen, mikä on osaltaan edistänyt urakehitystä. Viimeisen neljän vuoden aikana ääni on kehittynyt selvästi dramaattisempaan suuntaan, ja siirtymä raskaamman äänityypin rooleihin on ollut mukavasti käynnissä jo jonkin aikaa. 8 R ONDO C LASSIC 5|2023 AM TASKISEN laulajanuralla eletään mielenkiintoisia hetkiä. Taskinen on nainen, joka laulaa dramaattisen bassobaritonin rooleja
Esimerkiksi debyytti Kansallisoopperassa tapahtui Shostakovitshin Nenässä vuonna 2015. ”Alusta asti on ollut selvää, että minulla on iso, raskas ääni, mutta pitkään työllistyin lähinnä laulamalla Händeliä ja Shostakovitshia”, hän kertoo. Välillä on ikävä sitä glamouria ja tähtipölyä, joka oopperaan liittyy Suomessa tai vaikkapa Jenkeissä, missä myös olen työskennellyt.” Dramaattinen ääni vaatii kärsivällisyyttä Taskisen kausi Kasselissa päättyy tämän kevään jälkeen, ja ura jatkuu freelancerina. Kuva Kasselin oopperan Hoffmannin kertomuksista, jonka ohjasi Claudia Bauer. Bassoille ja bassobaritoneille on varsin paljon pieniä mutta isoa ääntä vaativia rooleja, ja oopperatalot tarvitsevat laulajia, jotka pystyvät hoitamaan ne uskottavasti. Heittäytyminen vapaaksi laulajaksi oli ollut mielessä jo pari vuotta sitten, mutta korona sotki suunnitelmat. Olin ainoa koelaulatettava ja sain paikan heti”, Taskinen kertoo. Välillä hän nousee tyynnyttelemään 10 kuukauden ikäistä koiraa. Kuvassa myös mezzosopraano Maren Engelhardt. Viereisessä huoneessa harjoittelee puoliso, joka myös on laulaja. Taskinen täyttää tässä kuussa 35 vuotta, mikä on tyypillinen ikä dramaattisen äänen kypsymiselle. Sattumoisin tämä paikka avautui Kasselissa, ja onneksi sain sen”, Taskinen kertoo. © IS AB EL M AC H AD O R IO S | ”Kun kilpailen miesrooleista naisena, minun täytyy olla ekstrahyvä ja todella vahva.” Sam Taskinen (vas.) Fra Melitonen roolissa Kasselin oopperan Kohtalon voimassa, ohjaus Valentin Schwarz. Teemme haastattelua videoyhteydellä, jonka ääreen Taskinen kiiruhti suoraan töistä. ”Näin parhaaksi, että nyt kannattaa varmistaa itselleen kuukausipalkka. Bassobaritoni Sam Taskisen ura lähti lentoon Berliinin Komische Operin oopperastudiosta vuonna 2017, ja nyt edessä on yhä isompia rooleja. Gallenin oopperaan, ja tällä hetkellä hän työskentelee Saksassa Kasselin oopperan solistikunnassa. 9 R ONDO C LASSIC 5|2023 Saksassa ooppera on arkipäivää Lähtölaukaus Taskisen kansainväliselle uralle oli kiinnitys Berliinin maineikkaan Komische Operin nuorten laulajien ohjelmaan vuonna 2017. ”Saksassa ooppera on arkipäivää. Tulevaisuus on kuitenkin hyvin toisenlaisissa rooleissa, ja niihin Taskinen pääsi kiinni heti muutettuaan Berliiniin. Nyt eräs castaaja kuuli minua laulukilpailussa ja pyysi koelauluun Komische Operiin. Tätä ennen hän oli opiskellut Sibelius-Akatemialla, tehnyt töitä laulajana Suomessa ja hakenut oopperastudioihin ulkomaille. ”Olin aina päässyt koelauluissa pitkälle, mutta jäänyt varasijalle. © IS AB EL M AC H AD O R IO S. Kasselin oopperassa hän on tehnyt pieniä ja keskisuuria rooleja, kuten Toscan Angelotti, Kohtalon voiman Fra Melitone ja Taika-ampujan Kaspar, sekä itselleen läheistä nykyoopperaa. Kiinnitetyn laulajan viikkorytmi on tiivis. Ison äänen kehittymisessä auttaa aika, mutta tarvitaan myös sopivia opettajia, onnekkaita mahdollisuuksia ja tietysti kovaa työtä. Berliinin jälkeen hänet kiinnitettiin sveitsiläiseen St
Ja joskus ohjaaja on voinut tuoda tarinaan uuden tason, kun hahmon ei väkisin tarvitse olla mies.” Esimerkiksi eräässä Toscan tuotannossa Taskisen laulama Angelotti, pakosalla oleva konsuli, yhdistettiin sisareensa, markiisitar Attavantiin. ”Kun vapauduin ihmisenä, äänikin vapautui valtavasti”, Taskinen kertoo. Taskisen ei tarvinnut rakentaa instrumenttiaan uudelleen, vaikka keho muuttui – päinvastoin hänen äänensä pääsi nyt kehittymään vapaammin. Monet laulajat pitävät pahiksen rooliin heittäytymistä kiehtovana tehtävänä. Sopraanoille on puolestaan sävelletty hahmoja, jotka ovat pieniä poikia (Pelléas ja Mélisanden Yniold, Wilhelm Tellin Jemmy), nuorukaisia (Parsifalin knaapit ja Mestarilaulajien oppipojat) si paljon juuri leukoihin ja kaulan alueelle.” Äänellinen kasvu oli ollut hyvässä vaiheessa, ja transitioprosessin alkaminen vain vauhditti sitä. Työ on työtä, vaikkakin tässä tapauksessa erityistä omistautumista vaativaa. Vapauttavia roolitöitä Jos tenorit ovat kirkasotsaisia sankareita ja bassot isällisiä auktoriteetteja, baritonit ja bassobaritonit ovat tyypillisesti oopperoiden sadisteja, esimerkkeinä Toscan Scarpia tai Faustin Mefistofeles. Pandemia-aikana hän kuitenkin huomasi, että jotakin oli tehtävä. Kun ooppera taidemuotona nousi ensimmäiseen kukoistukseensa 1600–1700-luvuilla, korkealla äänellä laulavat miehet olivat sen tähtiä. Gallenin oopperassa hän sai kokeilla siipiään laajoissakin dramaattisen äänen rooleissa, kuten Franz Schmidtin Notre Dame -oopperan Quasimodona. 10 R ONDO C LASSIC 5|2023 ”Ne ovat niitä tyyppejä, jotka tulevat kahdeksi minuutiksi lavalle ja jyrähtävät, että te teette väärin”, Taskinen karrikoi. Vaikka hän heräsi suhteellisen myöhään siihen, että haluaa oopperalaulajaksi, ammatinvalintaan ei ole liittynyt kriiseilyä. Miespuoliset henkilöt ovat esittäneet naishahmoja, naispuoliset mieshahmoja. Jotkut ohjaajat ovat kuitenkin hyödyntäneet sitä, että maskuliinisen hahmon esittäjänä on nainen. TRAVESTI MERKITSEE oopperan ja teatterin maailmassa sananmukaisesti ”naamioitunutta”, sitä, että roolihahmon ja sen esittäjän sukupuoli ei ole sama. ”Jännittäminen vaikuttaa toTranstaustaiset laulajat ovat tekemässä tuloaan oopperan kentälle. Korkea ääni on voinut edustaa sekä äärimmäisen maskuliinisia että äärimmäisen feminiinisiä hahmoja. Väkivaltainen kastraattitraditio jäi historiaan, mutta sen jäljiltä esimerkiksi Händelin, Mozartin ja Rossinin oopperoiden monia rooleja voi tänä päivänä laulaa joko kontratenori tai mezzosopraano. Muita tunnettuja mezzosopraanoiden miespuolisia roolihahmoja ovat Ariadne auf Naxosin Säveltäjä, Rossinin Tuhkimon Prinssi, Lepakon Orlovsky sekä Bellinin Capuletit ja Montaguet -oopperan Romeo. ”Kun joutui viettämään niin paljon aikaa itsensä kanssa, piti pysähtyä, ja se teki hyvää.” Taskinen aloitti sukupuolenkorjausprosessin alkuvuodesta 2021. ”Mietin aina ensin, miten tämä tyyppi kävelee.” Enimmäkseen Taskinen esittää miespuolisia henkilöhahmoja, joita varten hänet muokataan puvustuksella maskuliinisemman näköiseksi. Alun perin syynä oli se, että naisten työskentely näyttämöllä oli kiellettyä tai harvinaista. Siinä ei ole mitään uutta: oopperassa ääni on alusta asti ollut ilmaisun väline, joka ei ole sidottu sukupuoleen. Totta kai tukea instrumentin kan. ”Kun kurkunpää on valmiiksi kehittynyt, ei se enää lähde kutistumaan. Transitio on pitkä, suorastaan koko elämän mittainen matka. KUN NAISET 1700-LUVUN AIKANA nousivat oopperalavoille, poikien ja nuorten miesten roolihahmoja alettiin säveltää naisille. Myöskään itsen hyväksyminen ei ole koskaan ollut hänelle varsinainen ongelma. Vaikutukset elämään ja työhön tuntuivat silti heti. Traditio näkyy myös Purcellin oopperoissa. Ranskassa oopperalavalla nähtiin siis sekä naisettä miespuolisia laulajia, ja miehet esittivät sekä miesettä naispuolisia hahmoja. ”Esimerkiksi paholaismaisissa, ei-ihmismäisissä rooleissa sukupuolesta ei ole tarvinnut tehdä pointtia, vaan voin vain olla millainen olen. Ranskalaisessa barokkioopperassa miespuolinen sankari oli yleensä korkea tenori eli haute-contre, mutta äänityypille sävellettiin myös paljon feminiinisiä mytologisia hahmoja – vaikkapa Maalaustaiteen personifikaatio Charpentierin Les arts florissants -oopperassa, jonka kantaesityksessä hahmoa esitti säveltäjä itse. Niin kutsutuista housurooleista kuuluisimpia ovat Figaron häiden Cherubino ja Ruusuritarin Octavian. ”Pikkuhiljaa äänialaa täytyy laajentaa ja selvittää, missä ääni parhaiten istuu.” Dramaattisen bassobaritonin äänityyppi loksahti kohdilleen muutama vuosi sitten, ja nyt kalenteri on täyttymässä oman äänityypin rooleista. Sam Taskiselle, joka ei oikeastaan missään vaiheessa elämäänsä ole identifioitunut mieheksi, näiden roolihahmojen esittämisessä on vielä oma kierteensä. Ilmiö on yhtä vanha kuin teatteri ja ooppera itsessään – näyttämötaide on maailmojen luomista, ja lavalla kaikki on mahdollista. Elämänmittainen prosessi Taskinen kertoo laulajanurastaan kuin mistä tahansa ammatista. ”Äänessäni on aina ollut hyvä korkeus, mutta se ei tykkää istua korkealla pitkiä aikoja”, Taskinen kuvaa. Sam Taskinen identifioi itsensä pitkään muunsukupuoliseksi. Usein korkeiden tenoreiden esittämät naispuoliset roolit olivat koomisia, kuten Rameaun Platéen päähenkilönä esiintyvä sammakkomainen suonymfi, tai negatiivisia olentoja kuten noitia ja raivottaria. St. Oopperassa sukupuoli ja ääni eivät koskaan ole olleet sidottuja toisiinsa, vaan sukupuolta merkitsevämpi on ollut äänen karaktääri ja musiikin tyyli. Tällaisissa työtehtävissä ääni pääsee kehittymään aivan eri tavalla kuin laulutunneilla. ”Bassobaritoniroolit ovat usein kauheita tyyppejä, ja heitä on hirveän hauska esittää! On vapauttavaa, kun voin parodioida joitakin hirveitä ihmisiä, joihin olen törmännyt.” Taskinen lähtee rakentamaan roolihahmoja kehonkielestä käsin
Joskus tällaisessa roolissa saattoi alun perin laulaa poikasopraano, mutta tyypillisemmin naispuolinen laulaja. 1800-luvun alkupuolella oopperan äänityypit alkoivat loksahdella nykyisin tunnetuille paikoilleen. Sittemmin hän on esiintynyt mm. Bassobaritoni Sam Taskinen on yksi esimerkki siitä, ettei sukupuolenkorjaus merkitse laulu-uran loppua, eikä transitioprosessi suinkaan välttämättä romuta jo rakennettua instrumenttia. 11 R ONDO C LASSIC 5|2023 | Adrian Angelico on erikoistunut Ruusuritarin Octavianin kaltaisiin mezzosopraanojen housurooleihin. tai palveluspoikia (Naamiohuvien Oscar, Don Carlosin Tebaldo). ”Totta kai siihen liittyi pelkoa, mutta päätin, että oma hyvinvointi on hirveän paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Mutta muutos ei ole ollut kovin iso, ja tällaista laulaminen on aina muutenkin, koska keho ei ole koskaan sama.” Tarkkana omista rajoista Ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, miten muutos vaikuttaisi ääneen ja sitä kautta Taskisen työhön. 2020-luvun taitteessa ammattioopperakentälle on noussut muutamia transtaustaisia laulajia, ja tulevaisuudessa heitä epäilemättä nähdään lisää. Yleisön puolella asia ei välttämättä ole niin. Hyvä esimerkki on huikaisevan laajalla äänialalla laulanut espanjalainen Maria Malibran (1808–1836), jolle Rossini kirjoitti monia rooleja. Metropolitanissa. Tätä taustaa vasten esimerkiksi naispuolisessa baritonissa ei ole mitään uutta. Baritoni Lucia Lucas teki historiaa vuonna 2019 esittämällä Don Giovannin roolin naisena. Enimmäkseen suhtautuminen on Taskisen mukaan ollut hyvää – ooppera-alalla ihmiset ovat tyypillisesti avarakatseisia. Ooppera on moninaisuuden taidetta Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Lucia Lucas ja Adrian Angelico tekevät kansainvälistä huippu-uraa sillä ääni-instrumentilla, joka heillä oli ennen sukupuolenkorjausta: naispuolinen baritoni Lucia Lucas herätti vuonna 2019 paljon huomiota laulaessaan menestyksekkäästi Don Giovannia yhdysvaltalaisessa tuotannossa. Aikakausi edusti kuitenkin siirtymävaihetta. Rossinin Otellossa (1816) Malibran tuli esiintyneeksi sekä Otellona että Desdemonana, eli hän lauloi sekä miesettä naispäähenkilöä. © ERIK BERG © SH O U T! ST U D IO S. Lontoon Covent Gardenissa ja Bregenzin musiikkijuhlilla. Tunnetusti tuohon aikaan syntyi täysjännitteisesti laulava tenori, joka nykyään on erottamaton osa oopperataidetta. . AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN natteluun on pitänyt hakea uudelleen, kun hormonien myötä lihasmassaa katosi. Piilottelu olisi ollut tuhoisaa.” Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja vailla merkittävää katkosta, niin äänellisesti kuin sosiaalisesti. Mezzosopraano Adrian Angelico on norjansaamelainen transmies, joka on esiintynyt mm. Lucasista tehty dokumenttielokuva The Sound of Identity ilmestyi vuonna 2020. Hän on esimerkki transtaustaisesta laulajasta, joka on jatkanut ammattiuraansa sillä ääni-instrumentilla, joka hänellä oli ennen sukupuolenkorjausprosessia. Kuvakaappaus videolta
Hän soitti pianoa ja selloa sekä lauloi kuoroissa, mutta tanssiin hän suhtautui paljon intohimoisemmin. Oopperan kentällä ääni ja sukupuoli eivät koskaan ole olleet sidottuja toisiinsa. Saksaksi asia onkin yksinkertaista ilmaista: hän on Bassbaritonistin. Tulevaisuudessa on luvassa paitsi raskaan sarjan rooleja myös uutta musiikkia ja omia lied-konsertteja. Oikealla Taskinen Krespelin roolissa Hoffmannin kertomuksissa. Hän puhuu sujuvasti venäjää ja unelmoi esimerkiksi Rahmaninovin harvoin esitetyn Alekon nimiroolista. ”Mitä, en! Miksi mie en laulaisi sillä äänellä, joka miulla on?” Taskiselle on täysin luonnollinen asia, että hänellä on bassobaritonin ääni, vaikka hän on nainen. Ylijumala on järkälemäinen rooli, johon Taskinen onkin jo saanut kosketuksen: hän lauloi otteita Ringistä Kasselin Wagner-konsertissa. ”Aiemmin piti näytellä omassa elämässä. Taskisella on ollut myös onnea matkassa. ”On myös tullut selväksi, että kun kilpailen miesrooleista naisena, minun täytyy olla ekstrahyvä ja todella vahva. Kaikki patriarkaatin kerrostumat ovat tulleet vastaan.” Taskiselta on kysytty, muuttuuko hän nyt bassobaritonista mezzosopraanoksi. ”En pane pahakseni, vaikka [kiinnitys Wotanin rooliin] iskisi piankin, mutta ei sillä ole myöskään kiire”, hän toteaa rauhallisesti. (06) 424 2900 (KLO 9 16) | TOIMISTO@MUSIIKKIJUHLAT.FI Ilmajoen Musiikkijuhlilla 8. Mielessä siintelee nyt ennen kaikkea Wagner. Kun hän sai opinnoissa ensimmäisen kosketuksensa oopperaan, tuli ahaa-elämys. Nyt voin näytellä vain lavalla, ei enää lavan ulkopuolella.” . 18.6.2023 VAHVAN NAISEN MUOTOKUVA Sävellys: Eeva Kontu Libretto & ohjaus: Heta Haanperä Armi: Lilli Paasikivi UUSI KIPPARIKVARTETTI LA 10.6. ”Oopperalavalla joutuu kamppailemaan sen kanssa, että on keskeneräinen, mutta samalla koko ajan perfektionistisesti nostaa omaa tasoaan.” © ISABEL MACHADO RIOS LIPUT WWW.MUSIIKKIJUHLAT.FI | PUH. Miespuoliset laulajat ovat esittäneet sekä naishahmoja että maskuliinisia sankareita, ja naisten esitettäväksi on sävelletty runsaasti niin kutsuttuja housurooleja. Lopulta hän lähti opiskelemaan musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiaan. Hänen äänityyppinsä sattuu olemaan sellainen, jolle on paljon kysyntää. ”Mie rakastan oopperaa, mutta siinä kapellimestarin ja ohjaajan ääni tulee aina ennen omaa roolikehittelyä, eikä siinä ole samaa vapautta kuin jos saa suunnitella ohjelman itse.” Taskisen ääni on monipuolinen, ja hän pystyy tekemään varsin erityyppisiä rooleja niin kutsutusta basso cantantesta baritoniin asti. Tänä keväänä Taskinen on laulanut Kasselissa Reininkullan Fasolt-jättiläistä, josta on luvassa uusia kiinnityksiä. klo 20 LIPUT 27 € 32 € Musiikkijuhlien ooppera-areena TIMO TUOMINEN SU 11.6. ”Olen aina ollut tarkka rajoistani. Työn takia ei tarvitse kestää mitä vain.” Tanssijasta laulajaksi Sam Taskinen harrasti pienestä pitäen musiikkia ja tanssia. Hän pohtii Lentävän hollantilaisen nimihenkilöä (”Aika näyttää, onko se sittenkin liian korkea”), Jumalten tuhon hurjaa Hagenia sekä Ring-syklin Wotania. Sam Taskinen esittää lavalla enimmäkseen miespuolisia roolihahmoja, mutta joskus ohjaaja on voinut tuoda tarinaan uuden tason sillä, ettei hahmon välttämättä tarvitse olla mies. ”Oopperalavalla tunsin samoin kuin tanssiessa: joutuu koko ajan kamppailemaan sen kanssa, että on keskeneräinen, mutta samalla perfektionistisesti yrittää nostaa omaa tasoaan ja nauttii esiintymisestä”, hän luonnehtii. 12 R ONDO C LASSIC 5|2023 © LA U R A M C N AIR Y ”Jos laitan videon YouTubeen, joudun viikoittain siivoamaan sieltä asiattomia kommentteja”, hän kertoo. klo 20 LIPUT 34 € 39 € Musiikkijuhlien ooppera-areena UPEITA KONSERTTEJA Liput 72€ 87€. klo 17 LIPUT 20 € Ilmajoen kunnantalo VIIHDEILTA: MATTI & TEPPO, SOULSISTERS PE 16.6. Ammattilaisuushaaveet katkesivat kuitenkin vammakierteeseen. klo 19 LIPUT 34 € 39 € Musiikkijuhlien ooppera-areena DIANDRA & OSMO IKONEN LA 17.6
Tietysti löydät sivuiltamme myös pitkäaikaisempaa arvoa omaavat artikkelit, laajat haastattelut ja syvälliset analyysit – aivan samat jotka paperilehdestäkin. klo 20 LIPUT 34 € 39 € Musiikkijuhlien ooppera-areena UPEITA KONSERTTEJA Liput 72€ 87€. klo 19 LIPUT 34 € 39 € Musiikkijuhlien ooppera-areena DIANDRA & OSMO IKONEN LA 17.6. klo 17 LIPUT 20 € Ilmajoen kunnantalo VIIHDEILTA: MATTI & TEPPO, SOULSISTERS PE 16.6. Ajassa mukana. SSIC V L Rondon verkkolehti elää myös numeroiden välillä. 18.6.2023 VAHVAN NAISEN MUOTOKUVA Sävellys: Eeva Kontu Libretto & ohjaus: Heta Haanperä Armi: Lilli Paasikivi UUSI KIPPARIKVARTETTI LA 10.6. (06) 424 2900 (KLO 9 16) | TOIMISTO@MUSIIKKIJUHLAT.FI Ilmajoen Musiikkijuhlilla 8. 12 € Tarjous irtonumeron lukijalle: Tilaukset osoitteesta www.rondo.fi 2 kk:n lukuoikeus kaikkeen verkkosisältöömme vain LIPUT WWW.MUSIIKKIJUHLAT.FI | PUH. Lisäksi verkkolehti kulkee automaattisesti älypuhelimesi mukana aina sinne, missä itsekin olet: mökille, odotustiloihin, liikennevälineisiin. klo 20 LIPUT 27 € 32 € Musiikkijuhlien ooppera-areena TIMO TUOMINEN SU 11.6. 13 R ONDO C LASSIC 5|2023 Irtonumeron ostaja! Paperinen Rondo ilmestyy noin kerran kuussa ja sen sisältö pysyy muuttumattomana ilmestymisten välillä, mutta verkkolehti täydentyy jatkuvasti: sähköisestä Rondosta voit lukea uunituoreet konserttiarviot, levyarviot, nopeat uutiset ajankohtaisista asioista
Paljon vaatimuksia ja vähän puhetta. Päivi Rissanen on tutkinut rivisoittajien identiteettiä myös tieteellisesti. 14 R ONDO C LASSIC 5|2023 RKESTERIMUUSIKON TYÖ on täynnä ulkoa annettuja reunaehtoja: aikatauluja, ohjelmistoja, tiukkoja etikettejä, esitysohjeita, pyrkimystä tekniseen sujuvuuteen. ”Taiteessa ajatellaan, että pitää olla autonomiaa. Rissanen tutki Helsingin yliopistolle tekemässään pro gradussa rivisoittajien identiteettiä. Olisiko orkesterien sisäisessä kommunikaatiossa parantamisen varaa. © RALPH LARMANN Suomessa on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että mitä paremmin muusikko työssään jaksaa, sitä paremmin hän myös soittaa. Tällaisessa ympäristössä voi joskus syntyä kokemus, ettei minun osuudellani ole väliä – olen vain osa koneistoa”, havainnoi sosiaalipsykologi Päivi Rissanen. Hän huomasi, että vaikka orkesterimuusikko on ensisijaisesti taiteilija, olosuhteet voivat olla sellaiset, että moni soittaja kokee itsensä yhtä lailla työläiseksi. Myös rivisoittajan soisi kokevan, että hänen äänellään on merkitystä ja että sitä kuunnellaan. Kuitenkin taiteellisesti koulutettu henkilö työskentelee paikassa, jossa on jäykkä rakenne ja jonka toimintamalli on hierarkkinen. lisää puhetta ja kuuntelua orkesteriin Teksti: MARKUS LUUKKONEN © M AA R IT K YT Ö H AR JU o Mikki Kuntun valosuunnittelulla ryyditetty Planeetat-konsertti Tampere Filharmoniassa syyskuussa 2022.
Toisten työnkuvaa ei tunneta, eikä aina tunneta hyvin myöskään henkilötasolla. Voi olla asetelmaa, että kenen työ on tärkeintä.” Tuttisoittaja arvoonsa Tampere Filharmoniassa 2-viulua soittava Anna Angervo kokee, että taiteilijuutta voi toteuttaa myös suuren orkesterin rivimuusikkona. Tasa-arvo ei aina toteudu Päivi Rissanen on työskennellyt orkesterimuusikkona yli 25 vuoden ajan muun muassa Tapiola Sinfoniettassa. Rissasen tutkimusaineistossa nousee esiin kokemuksia esimerkiksi viulusektioiden välillä vallitsevista arvostuseroista. Sitä voi onneksi työstää harjoitusjaksojen ulkopuolella. Tähän verbaaliseen puoleen me tarvitsemme apua.” lisää puhetta ja kuuntelua orkesteriin © TA M PE R E FIL H AR M O N IA © JA AK K O JA SK AR I | Anna Angervon mielestä tuttisoittajan vaativaa työtä pitäisi arvostaa enemmän. Mielestäni tuttisoittaminen on vaativaa työtä, jota ei aina muisteta arvostaa.” Angervon havaintojen mukaan työyhteisössä vallitseva hierarkia siirtyy herkästi myös soittamisen ulkopuolelle. Päivi Rissasen mukaan sinfoniaorkestereissa yhteinen nimittäjä liittyy usein orkesterin yhtenäisyyteen tai sen puutteeseen. ”Minua ovat aina kiinnostaneet ihmiset, sekä se, mitä heidän välillään tapahtuu. Olisi vaikeaa kuvitella tyydyttävää orkesteriteoksen tulkintaa, jos kaikki soittajat toteuttaisivat ensisijaisesti omia taiteellisia impulssejaan. Konserttimestari on viulusektion hierarkian huippu myös Tampere Filharmoniassa.. Ylhäältä ohjattu työmetodi synnyttää kommunikaatiovajetta. Mikä sitten on muusikoiden parissa tärkeää ja kenenkin arvo. Nykyään hän on väitöskirjatutkija sekä työelämäkehittäjä musiikkija taideorganisaatioiden valmentamiseen erikoistuneessa Viritessä. ”Pystymme toimimaan lavalla uskomattomalla tavalla yhdessä, mutta muuten soittajien keskinäinen vuorovaikutus ei ole parasta A-luokkaa. 15 R ONDO C LASSIC 5|2023 Muusikko käy tutkimushaastattelussa eräänlaista neuvottelua omasta identiteetistään: hän on jotain ja toisaalta jotain muuta. ”Soittajat saattavat kokea 1-viulun kilpailuhenkiseksi samalla kun muissa sektioissa työskentely voidaan mieltää rennommaksi ja yhteisöllisemmäksi. Miten orkesterin dynamiikka elää ja kuinka päätökset syntyvät?” Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat työelämässä tärkeitä, mutta soittajien kokemusmaailmassa ne eivät aina toteudu. Paavo Berglund sanoi aikanaan, että ’kuunnelkaa kakkosia, kuunnelkaa kakkosia’.” Toisaalta 1-viulua soittavien kohtelu voi tuntua myös kohtuuttomalta: heiltä saatetaan vaatia liikaa, eikä heidän työtään aina tueta. Työtehtävät ja roolit orkesterin sisällä ovat erilaisia, ja useinkaan dialogia ei ole arjessa mahdollista käydä riittävästi. ”Kuinka puhalletaan yhteen hiileen, ja minkälaiset asiat haastavat yhtenäisyyttä. ”On melkoista taidetta, kun tuttiviulistina oma identiteetti painetaan alas, muodostetaan sektiona yhteinen näkemys ja vielä yhdistetään se muiden sektioiden kanssa. Sinfoniaorkesterin työskentely kieltämättä edellyttää suurta kurinalaisuutta
Ensin on kuultava, mitä halutaan muuttaa. Maria Mangelojan kokemuksen mukaan on hyvä sopia esimerkiksi työskentelykielestä. Rissasen mukaan kaikissa organisaatioissa on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä niitä, jotka ajattelevat, että tämä ei kuulu työnkuvaani. Halusimme pohtia, mitä säilytämme ja mitä olemme valmiita muuttamaan. Viriten vetämä työskentely sisälsi kolme koko orkesterin yhteistä työpajaa sekä pienryhmätyöskentelyä. ”Ulkomaisten kapellimestarien kohdalla kieli on tietenkin englanti. Kuvassa Tampere Filharmonia.. ”Kouluttajan on aloitettava puhtaalta pöydältä. Tätä tiedostetaan pikkuhiljaa paremmin, ja Taideyliopistossakin olemme nyt lähteneet ammattiopiskelijoiden kanssa pohtimaan työelämätaitoja yhteisön näkökulmasta.” Kollegiaalista palautetta Jyväskylä Sinfoniassa on saatu hiljattain päätökseen työelämän kehittämiseen liittyvä prosessi. Toisen henkireiän muodostaa uuteen konserttimusiikkiin erikoistunut TampereRAW-yhtye, jonka soittajana, tuottajana ja taiteellisena johtajana hän työskentelee. On myös tärkeää kehua kollegaa: soitit tänään upeasti, ja sinun kanssasi on hienoa tehdä töitä.” Kaiken kaikkiaan Mangeloja kokee, että kamariorkesterissa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä. Esimerkiksi työtai opintovapailla on mahdollisuus kehittää itseään. ”Moni tulee musiikkisuvusta, ja soittajien kesken muodostetaan pienestä pitäen kaveripiirejä. Työelämän kehittämisen lähtökohtana on, että muutoksen pitää lähteä työntekijöistä. Kapellimestari voi työviikon alussa selvittää, ketkä eivät puhu suomea ja tarvitsevat englantia tueksi. Rakastamme ammattiamme, mutta se myös estää näkemästä, että tätä ammattia voisi tehdä vähemmän kuluttavasti”, Angervo pohtii. Kuulluksi tulemisen kokemus tekee mahdolliseksi sen, että voidaan ottaa vastaan yhteisöstä nousevia muutosideoita ja parannusehdotuksia”, Päivi Rissanen kuvailee. Tällaisissa kokoonpanoissa tuttisoittajan vaikutusmahdollisuudet ovat paremmat kuin yli 100 hengen orkesterissa.” Jokainen ääni merkitsee Kuten muuallakin työelämässä, johtaminen ja työelämän joustot vaikuttavat merkittävästi työhyvinvointiin. Orkesterit ovat entistä kansainvälisempiä. Hänellä on kokemusta entuudestaan Helsingin kaupunginorkesterista, Radion sinfoniaorkesterista ja Tapiola Sinfoniettasta. ”Jyväskylä Sinfonian työilmapiiri on poikkeuksellisen hyvä. 16 R ONDO C LASSIC 5|2023 Orkesteri on monelle pitkäaikainen työpaikka, ja osa kollegoista on tuttuja lapsuusiän opinnoista alkaen. Viransijaisena tai tekemällä keikkaa pystytään jakaPalvelevan johtamisen näkökulmasta orkesteri on kuin kokoelma laatusoittimia, joita kuuluu arvostaa ja huoltaa. Työskentelyyn osallistui muun muassa alttoviulun varaäänenjohtaja Maria Mangeloja. Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteriin hän on kuulunut kesästä 2002 alkaen. Anna Angervo on tällä hetkellä opintovapaalla: hän opiskelee hallintotieteitä Vaasan yliopistossa. Suomalaisten kohdalla käytössä ovat pääsääntöisesti molemmat kielet. Oman identiteetin rakentuminen lapsesta eläkeikään näkyy myös orkesterien dynamiikassa. Pitää olla herkkyyttä. Angervokin aloitti soittamisen 3-vuotiaana. Samalla kun uusia taitavia soittajia tulee sisään, orkestereista häviää poistuvien myötä hiljaista tietoa ja vanhoja tarinoita, jotka ovat organisaation liimaa. Usein soittaja palaa työpaikalle hyvävoimaisena tartuttaen uutta intoa myös kollegoihinsa. Myös takapulttien muusikoilla on oikeus tulla kuulluksi. Pienemmissä ryhmissä lähdetään puhumaan asioista, ja pyritään käynnistämään reflektiota. ”Soittaminen on iso osa jokaisen muusikon identiteettiä, joten palautteen saaminen osuu ehkä syvemmälle kuin jossain toisessa ammatissa. Kun uudet muusikot tietävät, mihin he ovat tulossa, on rekrytoinnissa hyvät mahdollisuudet onnistua”, Mangeloja sanoo. ”Pääkaupunkiseudulla se on helpompaa, koska soittajat voivat tehdä viransijaisuuksia toisissa orkestereissa. ”Meillä on Jyväskylässä 39 muusikkoa. ”Kukaan ei kuitenkaan työskentele yksinään vakuumissa. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa 30 prosenttia muusikoistamme on eläköitynyt tai eläköitymässä parin vuoden sisällä. Samalla kannetaan historian taakkaa – eihän meillä ole kokemusta muunlaisista yhteisöistä. Angervon mielestä orkestereissa kannattaisi kehittää myös työnkiertoa. Silloin haetaan ratkaisuja, jotta ne soisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Eläköitymisaalto koskettaa monia muitakin orkestereita. Kielikysymys on vielä haastavampi kokouksissa, koska kaikille ei ole luontevaa puhua englanniksi.” Mangelojan mukaan yksi yleinen kehittämiskohde on kollegalle annettava palaute
”Vaikka myytti olisikin olemassa, työyhteisössä sitä ei tarvita. Vielä takavuosina joku kapellimestari saattoi ottaa hampaisiinsa yksittäisen muusikon ja soitattaa tällä stemmaa muiden kuullen. Tällaisia ovat esimerkiksi median ja yleisön tarpeet sekä klassisen musiikin taustalla pyörivä markkinointikoneisto. Anna Angervon mielestä kunnioittava kapellimestari luottaa soittajiinsa. On erittäin motivoivaa, kun omaa osaamista hyödynnetään oikealla tavalla”, Päivi Rissanen muistuttaa. Kaupunkien välistä kiertoakin voisi kokeilla.” Välillä elämäntilanne voi olla sellainen, että soittaja haluaa siirtyä helpompiin tehtäviin. . Jos kapellimestarin toiminta ei ole suotavaa, kutsut loppuvat siihen. Kun ihminen kokee olevansa työympäristössään turvassa, luovuus ja kyky riskinottoon ovat parhaimmillaan. Palvelevaa johtamista Johtaminen henkilöityy usein kapellimestariin ja siihen, kuinka hän kommunikoi soittajien kanssa. ”Hän on äärimmäisen taitava ja samalla äärimmäisen ystävällinen. Anna Angervo ja Maria Mangeloja nostavat toisistaan riippumatta esiin saman nimen: Sakari Oramon. ”Hän antaa meidän soittaa ja tehdä osan ratkaisuista. ”Luomalla oikeanlaiset olosuhteet jokaisen osaaminen ja lahjakkuus pääsevät käyttöön. Nykyisin orkestereissa on malleja, joiden avulla epäasialliseen käytökseen voidaan puuttua. Soittajien rassaaminen voi olla vaativaa, mutta toisaalta myös äärimmäisen palkitsevaa. © JIR I H AL TT U N EN. Musiikkia ajatellen jokainen ääni on merkityksellinen ja työtehtävä omanlaisensa sekä erityinen. Lähtökohtaisesti soittajat haluavat tehdä oman työnsä hyvin. ”Orkesterimuusikolle voi olla todella epämotivoivaa se, että hän pystyisi paljon parempaan, mutta joku ulkopuolinen estää. 17 R ONDO C LASSIC 5|2023 © JIR I H AL TT U N EN maan hyviä kokemuksia ja näkemään oma työpaikka laajemmasta perspektiivistä. Sankarimyyttiin on liitetty ajatus, että orkesteri on objekti tai instrumentti, jota kapellimestari osaa soittaa ja käsitellä. Samaa yhdessä tekemisen mentaliteettia tarvitaan tietysti ihan jokaiselta”, Päivi Rissanen määrittelee. Kaikista virheistä ei tarvitse kertoa, huomaamme ne itsekin. Kapellimestarin valmistautuminen ja ajankäyttö on tärkeää, samoin kyky tuoda oma innostuksensa esille niin, että soittaja pystyy samaistumaan hänen näkemykseensä.” Kuka kapellimestareista sitten täyttää ihanteellisesti taiteelliseen näkemykseen ja tunneälyyn liittyvät, korkealle viritetyt odotukset. Maria Mangeloja näkee palautteessa ja kommunikaatiossa kehitettävää. Yleisen käytännön mukaan soittajilta kerätään kapellimestarivierailuiden jälkeen palautetta. Siinä on esineellistävä kaiku. ”Meillä on eriarvoisia työtehtäviä, mutta miten jokainen työtehtävä voisi olla yhtä arvokas. Silloin haetaan ratkaisuja, jotta ne soisivat parhaalla mahdollisella tavalla.” Eroon sankarimyytistä Kapellimestareihin ja solisteihin liittyvästä sankarimyytistä osataan jo keskustella kriittisesti, mutta toisaalta musiikkialalla on sitkeitä rakenteita, jotka pitävät myyttiä yllä. Tuttisoittajan statusta voitaisiin nostaa, jottei ikääntyvän äänenjohtajan tarvitse ajatella, että siirtyessään rivisoittajaksi hänen statuksensa alenee”, Angervo pohtii. Jyväskylä Sinfonian 1-viulusektiossa tasa-arvo pelaa. Rissasen mielestä työelämässä pinnalla olevan palvelevan johtamisen periaate sopii myös sinfoniaorkestereihin. Kun on huippu, on varaa olla myös ystävällinen”, Mangeloja sanoo. Palvelevan johtamisen näkökulmasta orkesteri on kuin kokoelma laatusoittimia, joita kuuluu arvostaa ja huoltaa. Johtoasemassa olevien pitäisi ymmärtää ja muistaa tulla tekemään töitä nimenomaan soittajien kanssa yhdessä, ei toimimaan omasta valtapositiostaan käsin
Mutta haluan tehdä muutakin.” Hänen taiteilijuutensa pääpaino onkin nyt monimuotoisessa tekemisessä. ”Tykkään tutkia soivan ja visuaalisen yhteyttä, ja elokuvamusiikin teko on sitä parhaimmillaan”, hän kertoo. Erilaiset ilmaisun keinot inspiroivat toinen toistaan. ”Säveltämiseni juuret ovat ehkä niissä projekteissa”, hän kertoo. Hynninen on säveltänyt levyn kaikki kappaleet itse. Silloin tulee samanlainen fiilis kuin lapsena”, Hynninen hymyilee. Muun muassa harpun heleä näppäily sekä Hynnisen toisaalta kirkas, toisaalta kuiskaileva ääni herättelevät kuulijan taianomaiseen vapauteen. Nykyään tulee joskus flashback, kun istun työhuoneeni lattialla kyykyssä tekemässä jotain projektia. Muusikkona voin käyttää erilaisia instrumentteja, ääneni on yksi niistä.” Tänä keväänä Hynninen on säveltänyt musiikkia virolaiseen elokuvaan. Otilia on kuin kutsu alitajuntaan. Luovuuden läsnäolo on hyvin paljasta. Kahta tekstiä lukuun ottamatta hän on myös sanoittanut kaikki teokset. Ehkäpä lapsuudesta. Monipuolisuus on avainsana Laura Hynnisen taiteilijan uralla. © OLIVIA AINALI Sysmän suvisoiton uusi taiteellinen johtaja LAURA HYNNINEN on palannut takaisin siihen olomuotoon, mikä hänelle oli ominaista lapsena: luovaan vapauteen. Monimuotoisuus on hänelle ominaista, sillä hän yhdistää harpistin, säveltäjän ja kuvataiteilijan rooleja ja vieläpä laulaakin. Mistä kumpuaa Hynnisen palo luomiseen. 18 R ONDO C LASSIC 5|2023 ”VUONNA 2015 JÄIN mukamas vain virkavapaalle vakituisesta orkesterimuusikon työstäni – mutta sillä tiellä olen edelleen”, kertoo harpisti Laura Hynninen. Hynninen aloitti aktiivisen keikkailun 15-vuotiaana isänsä, Jorma Hynnisen, kanssa. Luovaa vapautta erilaisin ilmaisuin Teksti: NELLI KORHONEN © AN TT I R IN TA LA. Silloin hän tottui tekemään paljon sovituksia. Ennen virkavapaalle jäämistään hän oli ehtinyt hoitaa harpun äänenjohtajan virkaa 12 vuotta Kansallisoopperan orkesterissa ja muutaman vuoden Radion Sinfoniaorkesterissa sekä kasvattaa pieniä lapsiaan. ”Koen orkesterityön terveelliseksi sekä soittoteknisesti että sosiaalisesti. Lisäksi hän laulaa ja soittaa itse levyllä. ”Lapsena viihdyin paljon yksin askarrellen, rakennellen ja maalaten. Paluu juurille Vapaa taiteilijuus on tuottanut myös tunnustusta: Vuonna 2021 Hynnisen Otilia-levy valittiin Yleisradion vuoden levyksi ja pääsi myös Klassinen Emma 2022 -ehdokkaaksi. Viime vuosina hän on harpun soiton lisäksi toiminut kuvataitelijana, säveltänyt, sanoittanut ja laulanut, vaikka ei pidäkään itseään laulajana: ”Vaikka käytän ääntäni, en tituleeraa itseäni laulajaksi. Tällä hetkellä Hynninen toimii vapaana taiteilijana mutta ei ole hylännyt orkestereitakaan. ”Minulla on tarve tehdä erilaisia ja uusia asioita”, Hynninen kiteyttää
Toivoisin, että yleisö pystyisi unohtamaan tietynlaiset identiteettilokerot.” Myös sysmäläisiä juuria kunnioitetaan: ” Sanna Salonen ja Verna Kylmänen ovat tutkineet vanhoja sysmäläisiä nuottikäsikirjoituksia. Rytmi ja sommittelu on tärkeää sekä kuvataiteessa että musiikissa.” Tulevat esitykset ovat moniaistisia kokonaisuuksia, joissa Hynninen käyttää harpun ja oman äänensä lisäksi live-elektroniikkaa, ja tilallisuus tuo lisäulottuvuuden esityksiin. Live-esiintymisissäni on aina yllättäviä elementtejä mukana. Hän myös kertoo, että erilaiset ilmaisutavat impulsoivat toisiaan: ”Jotkut visuaaliset ärsykkeet synnyttävät tietynlaisia äänellisiä mielleyhtymiä; tietynlaiset äänet taas synnyttävät erilaisia muotoja ja värejä. Hannu Norjanen Olli Saari, urut LIPUT TICKETMASTER.FI & TUNTIA ENNEN OVELTA LIPUT KULUINEEN 30/25, 20/15, 10 € • NUMEROIDUT RIVIT PERINTEINEN ÄITIENPÄIVÄKONSERTTI Pääsykokeet kuoroon TI 23.5.2023 JA MA 28.8.2023 KLO 18 Ilmoittautuminen www.cantoresminores.fi/paasykoe J. 19 R ONDO C LASSIC 5|2023 Sysmän suvisoitossa Hynninen toimii taiteellisena johtajana seuraavat kolme kautta. ”Mikään ei ole keventynyt”, hän naurahtaa. Tämä on todella mielenkiintoista ja sopii minulle; tykkään ratkoa yhtälöitä. KLO 17 TUOMIO KIRKKO Äideistä parhaimmalle! Cantores Minores CM Koulutusryhmien kuorot • CM Muskarilaiset Joht. Brahms: Ein deutsches Requiem PE 3.11.2023 KLO 19 • TUOMIOKIRKKO Cantores Minores ja Dresdenin Kreuzkuoro (Saksa) Iiro Rantala: Jouluoratorio SU 10.12.2023 KLO 18 • MUSIIKKITALO J.S. On tulossa monipuolinen kattaus mahdollisimman erilaisia esiintyjiä ja tunnelmia. Moniaistista materiaalia Tällä hetkellä Hynninen työstää uutta taidekokonaisuutta, jonka ensiesitys on elokuussa Kokonainen-festivaalilla Janakkalassa. Elämää ei voi hallita Hynninen kertoo, että hän on ollut aina tietoinen elämän rajallisuudesta: ”Aina minulla on ollut kiire ja sellainen tunne, että pitää olla askeleen edellä. Elämää ei voi hallita.” Intuitio on läsnä Otilia-levyllä mutta myös Hynnisen elämässä yleisemminkin: ”Luotan intuitioon paljon. Taidekokonaisuudessa musiikki ja visuaalisuus kietoutuvat toisiinsa: ”Työstän musiikkia ja visuaalista materiaalia rinnakkain. Luovaa vapautta erilaisin ilmaisuin cantoresminores.fi • facebook.com/cantoresminores KONSERTTIYHTEISTYÖSSÄ MUKANA: Helsingin seurakuntayhtymä, Taiteen edistämis keskus, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Suomen Kulttuurirahasto HELSINGIN SANOMAT • INNOFACTOR • SEB • VEHO SU 14.5. En ole koskaan ehtinyt miettimään, että mitähän tällä elämällä tekisi.” Edes vanhemmiten ja vapaan taiteilijuuden myötä hän ei ole päässyt eroon tästä tuntemuksesta. Heidi Luukka-Vanhanen • Virve Magdaleno Terhi Orpana • Anna Hurme • Timo Pihkanen Prof. Yhdessä tekniikassa ja tyylissä pysymistä pidetään vakavasti otettavana. Saman Lauran maailman voi kokea Helsinki Harp Festival -tapahtumassa Musiikkitalossa syyskuun alussa. Bach: Jouluoratorio PE 15.12.2023 KLO 19 • TUOMIOKIRKKO Perinteinen Joulukonsertti KE 20. JA TO 21.12.2023 KLO 18 & 20 • TUOMIOKIRKKO TAPAHTUMIA 2023. Hynninen on mielissään uudesta pestistään: ”Edeltäjäni Elina Vähälä pyysi minua tähän hommaan. Minulle monipuolisuus on kuitenkin tärkeämpää, enkä välitä, vaikka se söisi uskottavuuttani”, Hynninen pohtii. Yleensä asiat menevät oikein sen avulla.” . Toki monet töistäni ovat pitkäjänteisiä projekteja, mutta elämä menee, miten menee, vaikka kuinka yrittäisi suunnitella. Inspiraation Hynninen löytää usein luonnosta, tunteista ja muistoista. Heidän duonsa esittää tätä vanhaa paikallista kansanmusiikkia tapahtumassa”, kertoo Hynninen. Musiikissani on usein oudonkauneutta ja surumielisyyttä.” Tänä kesänä Hynnistä on mahdollista kuulla myös esimerkiksi Riihimäen kesäkonserteissa ja Hiljaisuus-festivaalilla Kittilässä. ”Muistot ja tunteet ovat usein hyvin hienovaraisia ja häilyviä. Kun Hynniseltä kysyy, onko hänellä tulevaisuuden haaveita, hän vastaa: ”En ole unelmoija ollenkaan
Se onkin ollut Seriös-konserttien tunnelman luoja ja tärkeä osa niiden identiteettiä. Tätä ideaa soisi elvytettävän. Helsinki Seriös on tällä hetkellä ainut säännöllinen ulkopuolinen käyttäjä. Erityisesti taiteellisiin jatkotutkintoihin kuuluvat konserttisarjat saavat listat pullistelemaan. Tällä hän viittasi sarjan kodin, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian R-talon saliin. Sibelius-Akatemialla on Musiikkitalossa käytössään jo neljä pienempää salia ja R-talon kamarimusiikkisali, ja harvoin tilaisuudet vetävät niin paljon väkeä, että iso sali olisi sen puolesta tarpeen – lukuun ottamatta Sibelius-viulukilpailuja ja muita poikkeuksia. Opiskelijoiden aikaansaannosten seuraaminen on kiinnostavaa, koska ne kertovat siitä, mistä tulevaisuuden tekijät ovat kiinnostuneita. Tällöin virisi toive, että voisiko salia palauttaa koko musiikkielämän palvelijaksi. Monessa musiikin ystävässä sali herättää nostalgisia muistoja – onhan se ollut Helsingin musiikkielämän keskuksia 1930-luvulta lähtien. Suurenmoinen konsertti – harvinainen tilaisuus kuulla kaikki Ysaÿen soolosonaatit – meni harakoille. Eikö musiikkikulttuurin tukeminen voisi kuulua laitoksen tehtäviin – vieläpä kun se kytkeytyy ydintoimintaan eli koulutukseen antamalla opiskelijoille tärkeitä virikkeitä. Sopii silti kysyä, onko sali todellakin varattu kaikkina ilta-aikoina ja viikonloppuina ja tarvitaanko yleensä muutaman kymmentä henkeä kerääviin opiskelijakonsertteihin 500 hengen salia. Tiedotukselle ja markkinoinnille nykyinen tasapäisyyden tulva on käytännössä mahdoton. Olin viime syksynä R-talon salissa viuluosaston järjestämässä, mestarikurssiin liittyneessä Kerson Leongin konsertissa, ja noin 50 hengen yleisössä olin todella harvoja ulkopuolisia. Kun eduskunta lähti R-talon väistötiloistaan, myös saliin tehtiin mittava remontti, tarkoituksena palauttaa se alkuperäiseen muotoonsa. Tässä tullaan Sibelius-Akatemian omiin konsertteihin, joiden määrä on hurja – noin 700 vuodessa. Tietenkin Sibelius-Akatemia saa asettaa omat tarpeensa etusijalle omassa talossaan. Tässä tullaan siihen ongelmaan, että tabuna pidetystä osastojen välisestä tasapuolisuudesta konserttien tuottamisessa jouduttaisiin mahdollisesti vähän tinkimään taiteellisen profiilin vuoksi. Lavan takaosan suoristaminen laatikkomuotoon pehmensi akustiikkaa ja teki siitä vähemmän päällekäyvän, ja interiööri lumosi klassisella linjakkuudellaan. Sibelius-Akatemia kuitenkin tuotti pettymyksen. Silti tällaisenaan konsertit hukkuvat massaan. Sibelius-Akatemian konsertit vaatisivat kipeästi jonkinlaista profilointia ja kuratointia, jotta ne tavoittaisivat muutkin kuin oman talon lähipiirin. Viime vuosikymmenten aikana R-talon sali on kuitenkin sulkeutunut pääasiassa Sibelius-Akatemian omaan käyttöön. sibelius-akatemian sali pitää saada laajempaan käyttöön Teksti ja kuvat: HARRI KUUSISAARI ”” Sibelius-Akatemian R-talon konserttisali on paras paikka klassisille resitaaleille Helsingin ydinkeskustassa.. Yhden ongelman R-talon salissa muodostavat äänivuodot vierustoilla oleviin luokkiin, minkä vuoksi tilojen käyttöä joudutaan koordinoimaan. Se ei tunnu tietävän, millaisen julkisen roolin se salilleen haluaisi. Muutama vuosikymmen sitten R-talon salissa pyöri Soiva akatemia -sarja, jonne oli koottu konserteista tasokkaimmat, ja sillä oli taiteellinen johtajakin. Eikö puute ole mitenkään korjattavissa. . Eivätkö edes he saisi omia mestarikonserttejaan, joita myös markkinoitaisiin kunnolla. Sibelius-Akatemialla pyörii säätiörahoituksen saanut kansainvälinen vierailuohjelma, jossa käy opettamassa erityisalueensa johtavia taiteilijoita eri puolilta maailmaa. 20 R ONDO C LASSIC 5|2023 KUIN KOTIIN OLISI TULLUT”, huokasi yksi Helsinki Seriös -konserttisarjan kävijä. Se uhraus kannattaisi tehdä ja nostaa hieno sali taas musiikkielämän keskukseksi. On ihmeellistä, että eduskunnan jäljiltä tehdyssä kalliissa remontissa ei tällaista asiaa huomioitu. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se käytännön tosiasia, että se on ainut juuri oikean kokoinen (500 paikkaa) ja akustisesti hyvä sali Helsingin ydinkeskustassa kamarimusiikille ja resitaaleille. Vuokrapyynnöt ovat olleet tähtitieteellisiä. Edes selkeitä vuokria, käytön kriteerejä ja oheispalveluja ei ole määritelty. Se ei riitä syyksi sille epätietoisuudelle, joka salin vuokrausta tuntuu hallitsevan