KLARINETISTIT ylittävät rajoja baletti taistelee rasismia vastaan KANTELEEN uudet maailmat MUSIIKIN ammattikoulutuksen visiot 5 2021 12,50 € aapo häkkinen löysi sillan barokista romantiikkaan CLASSIC cd. Voiko musiikinteoria sortaa
32,90. 44,50-46,50 Maryan Balkwill: Repertoire for Cello Kahdeksan ohjelmistovihkon kokonaisuus, joka tarjoaa soitettavaa kaikille sellisteille opetusmetodista riippumatta. kortit. Mukana svengaavia, yllätyksellisiä ja tunnelmallisia pianokappaleita. 24,90 Marjukka Eskelinen, Saara-Maija Strandman: Lasten Lied 2 Innostavaa ohjelmistoa nuorille laulajille ja pianisteille eri maista ja kulttuureista. 24,50 Toiveohjelmistoa pianolle 2 Toiveohjelmistoa-vihkoista löydät suosikkikappaleesi ja pääset eroon irtokopioista! Säveltäjiä ovat mm. 10,60-12,50 Sami Juntunen: Maailman ympäri 30 biisissä Hauskoja etnosävyisiä pianokappaleita. 36,90 Géza Szilvay: Violin ABC, G1 ja G2 -kirjat Nämä uutuudet tarjoavat ennennäkemättömän laajan kattauksen asemanvaihtoharjoituksia ja ohjelmistoa asema kerrallaan! Ne eivät edellytä Colourstrings-menetelmän aiempaa tuntemusta. Anna soida – ja tartu uutuuskokoelmiin! Jääskeläinen, Kantala, Sarmanto-Neuvonen: ANNA SOIDA! pianokoulu aikuisille Aikuisten pianokoulu on jälleen täällä – nyt uudistettuna laitoksena. Alkuperäisten tekstien lisäksi tässä mittavassa kokoelmassa on käännökset suomeksi ja englanniksi, laaja johdanto ja ääntämisopas. Mukana myös lisämateriaalia, mm. 34,90 Iiro Rantala: Ajatuksia 10 jazzahtavaa kappaletta pianolle Uutta, koukuttavaa soitettavaa Iirolta niin kotisoittoon, opiskeluun kuin esiintymistilanteisiinkin. Tämä on opas sinulle, joka haluat aloittaa soittamisen tai virkistää vanhoja taitojasi! Tvåspråkig utgåva. Kirjaan sisältyy opettajan opas. Chopin, Schubert, Debussy ja Prokofjev – sekä Clara Schumann, Lili Boulanger ja Amy Beach. 42,80 Hanna Elomaa Päivi Kantanen: Yhdessä pianolla Uutta yhteissoitto-ohjelmistoa pikku pianistien ryhmäopetukseen. 55,60 Muista myös nämä: Jussipekka Rannanmäki: The Guitar ABC Kitaransoiton vasta-alkajille tarkoitettu kirja, jonka materiaali sopii myös ryhmäopetukseen. 34,50 Heino Kaski: Pianoteoksia Kasken rakastetuimmat teokset edustavana nuottivihkona
8 R ONDO C LASSIC 5|2021 ”Romantiikassa on paljon löydettävää” Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: HEIKKI TUULI
Akustiikka on ihanteellinen viola da gamban ja klavikordin kaltaisille herkkä-äänisille soittimille. ”Italialaistyyppinen ja flaamilaistyyppinen cembaloni ovat kuitenkin yleiskäyttöisempiä, sellaisia työhevosia, jotka ovat useimmiten keikalla mukana”, Häkkinen sanoo. Heidi Peltoniemen ja Aapo Häkkisen koti on myös konserttisali ja harjoitustila. Ensimmäinen kuului etelätirolilaiselle säveltäjälle, joka oli kirjeenvaihdossa Schumannin kanssa. Tämä Pleyel-malli oli täsmälleen se sama, jota Chopin käytti.” Pianot kehittyivät 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun puoleenväliin niin huimaa tahtia, että parin vuosikymmenen ero soitintyypeissä on mittava. Taiteellinen johtaja AAPO HÄKKINEN on innoissaan romanttisen musiikin mahdollisuuksista. Sillä hän on muun muassa levyttänyt Bachin konserttoja. ”Soitin oli aivan rapistunut, koska sillä ei ollut soitettu juuri lainkaan, mutta sen materiaalit olivat säilyneet täysin alkuperäisinä.” Myös Häkkisen klavikordeihin liittyy kiinnostavia tarinoita. 9 R ONDO C LASSIC 5|2021 OITTIMEN EI TARVITSE OLLA historiallinen kertoakseen kiinnostavia tarinoita: 70-luvulla New Yorkissa rakennettu saksalaismallinen Hass-cembalo matkasi amerikkalaiscembalisti Igor Kipnisin kanssa tuhansia kilometrejä peräkärryssä ympäri Yhdysvaltoja, ja nyt 16-jalkaisella äänikerralla varustettu muhkeaääninen soitin kuuluu Aapo Häkkisen soitinpalettiin. Kolmella cembalolla pärjää, mutta Häkkisen kiinnostuksen kohteet kosketinsoittajana ovat laajat, joten jatkuvassa käytössä ovat myös kaksi klavikordia ja fortepianoa. Helsingin Barokkiorkesterin uusin aluevaltaus on SCHUMANNIN musiikki. Pleyel-pianon Häkkinen osti vanhalta ranskalaiselta aatelissuvulta, jonka hallussa piano oli ollut alusta asti. | s R ONDO kannessa. Fortepianoista toinen on 1820-luvun Wienistä, toinen 1840-luvun Pariisista. Pian taloon saapuu toinenkin klavikordi, jonka suomalainen musiikkimies Iivari Koskimies toi 1900-luvun alussa Ruotsista. ”Siis Schubertin ajan piano ja Chopinin ajan piano. Pandemia-ajan epävarmuus ja sen seuraukset huolestuttavat: kansainvälisen yhteistyön on jatkossakin oltava HeBon ytimessä
”Jos perehdytään lähteisiin, niin 1700-luvulla käytettiin enemmän vibratoa kuin 1800-luvulla. Lokakuussa Genovevan tilalla rajoitusten mukaiselle yleisölle Musiikkitalossa esitetty Bachin h-molli-messu oli Häkkisen mukaan eräänlainen puolustusvoitto: haastavissa olosuhteissa tehty musiikillisesti korkeatasoinen tuotanto, jonka takana saattoi seistä. 10 R ONDO C LASSIC 5|2021 Oopperahanke siirtyy yhä Kuten kaikille vapaan kentän toimijoille, myös Helsingin Barokkiorkesterille pitkittyvä koronatilanne on erittäin raskas. ”Pahoin pelkään, että madaltunut kynnys perua konsertteja eri syistä tulee yleistymään konserttien järjestämisen kulttuurissa”, Häkkinen harmittelee. 1800-luvun jousenkäyttö, sormitukset ja fraseeraus ovat yhtä kaukana modernista periodisoitosta kuin orkesterien perinteisistä käytännöistäkin.” Barokki ja romantiikka olivat molemmat vastareaktioita niitä edeltäville älyllisyyttä, tasapainoisuutta ja abstraktiota korostaneille taiteen virtauksille. Beethovenia ja Schubertia on soitettu jo pitkään, ja uusin aluevaltaus on täysromantiikka Schumannin muodossa. Kroatiassa ei kevään 2020 jälkeen kielletty kulttuuritapahtumia missään vaiheessa kokonaan. Nyt keväällä Genovevan piti saada uusi mahdollisuus ja lähteä kiertueelle Saksaan. ”Schumann-levyllä moni pääsi nyt ensimmäistä kertaa tekemään tällaista”, Häkkinen kertoo. Barokissa periaatteessa tiedostetaan, ettei voida tietää, miten tätä aikoinaan soitettiin, mutta vaihtoehdot ovat ihmisillä melko sisäistyneet. Projekti kerrallaan katsotaan, pystytäänkö tekemään tai löytämään jokin vaihtoehtoinen tapa”, Häkkinen huokaisee. Aapo Häkkisen mielestä romantiikan ja barokin esitystavoilla on annettavaa toisilleen. Genoveva-ooppera on iso etappi jo pitkään jatkuneella tiellä, jolla HeBo on kulkenut klassismista kohti romantiikkaa. Romantiikkaa on hedelmällisempää katsoa uusista näkökulmista. Mukana oli myös Bachin kantaatti Herr, gehe nicht ins Gericht Schumannin sovituksena. ”Koko kevät on ollut sinnittelyä. Schumannin mielestä kaikki musiikki oli ’romanttista’, mielikuvituksellista.” ”Pitääkö jatkossakin varautua kalliisiin testeihin ja karanteenivaatimuksiin. Bach oli Schumannille äärimmäisen tärkeä säveltäjä. Eräänlainen avaus oli 2018 Ondinelle levytetty kokonaisuus Schumannin harvoin kuultuja kuoro-orkesteriteoksia. Mielikuvitus yhdistää barokkia ja romantiikkaa Romantiikka inspiroi Häkkistä hyvin paljon. Paradoksaalisesti hän kokee romantiikan tulkinnallisesti jollain tapaa kartoittamattomampana kuin barokin. HeBon konserttisarjaan oli esimerkiksi tarkoitus tuoda saksalais-slovenialainen yhtye. Tämä vaikuttaa suoraan toimintaedellytyksiimme.”. Valmiita vastauksia ei ole, ja mahdollisuuksia on paljon suhteessa siihen, miten orkesterit ovat tottuneet sitä soittamaan.” Häkkinen kaipaisi barokin soittamiseen sellaisia asioita, joita 1800-luvun musiikissa viljellään liikaakin. Esitykset niin Helsingissä, Budapestissä kuin Amsterdamissa peruuntuivat. Vuonna 1850 kantaesitetty, keskiaikaiseen pyhimystarinaan perustuva romanttinen teos kuullaan näillä näkymin 2023. Viime syksynä orkesterin oli tarkoitus toteuttaa harvinaislaatuinen kansainvälinen suurhanke: Schumannin ainoa ooppera Genoveva ensimmäistä kertaa aikakauden instrumenteilla. HeBossa on useita romantiikan ajan periodipuhaltimiin erikoistuneita soittajia, joilla oli suuri into päästä käyttämään soittimiaan tositoimissa. Hän ei näe kovin perusteltuna tehdä striimikonsertteja vain striimaamisen vuoksi. Helmikuinen konsertti toteutettiinkin Zagrebissa ja striimattiin sieltä HeBon kanavalle. Vastaavasti romantiikkaa tulisi hänen mukaansa lähestyä pikemminkin kuin barokkia. ”Kummassakin on vahva kuvaileva, kielellinen aines läsnä. ”1800-luvun musiikin esittämisessä on valtavasti löydettävää ja kokeiltavaa
Mitä tämä tarkoittaa muusikoille. Toinen HeBon tavaramerkki on kansainvälinen yhteistyö: orkesteri tuo soitinja laulusolisteina, liidaajina ja yhtyevieraina Suomeen kiinnostavia kansainvälisiä nimiä. Tämä vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa eri tahoihin. kaksi historiallista fortepianoa (vas. 11 R ONDO C LASSIC 5|2021 Ytimessä kansainvälisyys HeBon johdossa Häkkisen linjana on alusta asti ollut esitellä katveeseen jääneitä teoksia, oli kyse sitten Schumannin kantaateista tai vaikkapa ranskalaisesta barokkisäveltäjästä Marc-Antoine Charpentierista. Tämä vaikuttaa suoraan toimintaedellytyksiimme. ja alh.), historiallinen klavikordi (oik. Voittajien joukossa saattaa olla pienimuotoinen yhtyetoiminta, joka yleensä on marginaalissa. ylh. | Aapo Häkkisen soitinvalikoimaan kuuluu mm. Aapo Häkkiselle tämä tarkoitti mielessä jo jonkin aikaa itäneen kirjaprojektin toteuttamista: alkuvuodesta ilmestyi sekä suomeksi että englanniksi kirjoituskokoelma Fantasia, joka tuo yhteen Häkkisen teosesittelyesseitä, puheita ja haastatteluja 20 vuoden ajalta: näkökulmia yksittäisiin teoksiin ja säveltäjiin sekä laajempia puheenvoroja taiteen merkityksestä. Osasta, kuten sopraano Carolyn Sampsonista tai viulisti Dmitri Sinkovskista, tulee yleisön rakastamia vakiokumppaneita. Entä orkesteri, jonka ytimessä on kiertuetoiminta tiukalla aikataululla. ”Mitä kiinnostavampi konserttisarja, sitä enemmän heillä on omia vaatimuksia, mutta sitten linjakin on vahva ja lopputulokset kiinnostavia. Useimmat orkesterit ovat aika alttiita agenttien ehdotuksille.” Kansainvälisten yhteistyökuvioiden palapelissä hyvät agentit ovat kuitenkin taiteelliselle suunnittelijalle kullanarvoisia. Aapo Häkkisen käytössä ovat kolme cembaloa ja kaksi klavikordia ja fortepianoa.. Tulevaisuus on sumun peitossa, vaikka ”uusille huipuille olisi kiivettävä”, kuten Häkkinen luonnehtii. Avainasemassa on, että ohjelmat tulee voida toistaa useampaan kertaan, niin kotikuin ulkomailla. ylh.) sekä vuonna 1970 rakennettu Hass-cembalo. ”Pitääkö jatkossakin varautua kalliisiin testeihin ja karanteenivaatimuksiin. . Vaikka koronarajoitukset lähitulevaisuudessa poistuisivatkin, matkustaminen pysyy todennäköisesti säänneltynä pitkään. HeBon toiminta perustuu kauttaaltaan kansainvälisyyteen.” Nyt koko musiikkielämä odottaa tuskissaan tautitilanteen hellittämistä, mutta vuosi sitten keväällä tyhjentynyt kalenteri toi monille myös hedelmällistä joutilaisuutta
Se viekin talosta leijonanosan, eikä asuinhuoneita ole kuin muutama. Vuosituhannen taitteessa Diakonissalaitos, rakennuksen silloinen omistaja, olisi halunnut purkaa rapistuneen talon, mutta rakennus pelastui ja muutettiin yksityiskodiksi. Kaakeliuunin vieressä on tuolipinoja odottamassa aikaa, kun yleisötilaisuuksia pystytään taas järjestämään. Vuoden aikana talossa on ehditty järjestää muutama konsertti, harjoitella niin yhtyeen kuin orkesterin voimin sekä levyttää. Talosta löytyvät Häkkisen soittimet: yhteensä kolme erimallista cembaloa, kaksi historiallista fortepianoa sekä klavikordi. Alun perin Häkkisen ja viulisti Zefira Valovan oli tarkoitus levyttää Schubertin viulusonaatit Vihdin kirkossa, mutta helmikuinen pakkanen teki olosuhteista epävarmat. Hirsisalista löytyi unelma-akustiikka ja koti kosketinsoittimille, jotka ovat myös kyläkirkkoon suunnitellun konserttisarjan keskiössä. Vuosi sitten kyläkirkko sai uudet asukkaat, kun sinne muuttivat sellisti Heidi Peltoniemi ja cembalisti Aapo Häkkinen poikansa kanssa. Levytys tehtiinkin omassa salissa, jossa järjestettiin myös silloisten rajoitusten mukainen 10 hengen konsertti. 12 R ONDO C LASSIC 5|2021 ORKEA, VINO HARJAKATTO pistää heti silmään Pitäjänmäen Henrikintiellä. Kirkolta se näyttää, ja Pitäjänmäen kyläkirkoksi taloa tavataan kutsua, vaikka vuoden 1959 jälkeen rakennusta ei olekaan kirkkona käytetty. ”Liput menivät minuuteissa, ja ihmiset sanoivat, että konsertti tuntui kuin keitaalta autiomaassa”, Peltoniemi muistelee lämmöllä. K. Varsinainen sali yhdistyy suuren oviaukon kautta perheen olohuoneeseen, joten yksityisen ja julkisen raja on kirjaimellisesti olematon. ”Oivalsimme, että paikka voisi toimia juuri meidän musiikkimme osa-alueella hyvin monipuolisesti.” Koti, harjoitussali, konserttipaikka Menneisyys kirkkona on rakennuksen pohjakaavassa tuntuvasti läsnä: päätykolmion alta astutaan tilavaan eteiseen ja siitä saliin. Alusta alkaen pariskunnalle oli itsestään selvää, että heidän kodissaan pyörisi konserttisarja. ”Meidän ammatissamme yksityinen ja julkinen, työ ja vapaa-aika sekoittuvat jo valmiiksi”, Peltoniemi tiivistää. Mutta muusikkopariskunnalle sali on kodin keskiö: kotikonserttipaikka ja harjoitustila. Peltoniemen soittopisteellä on Bachin Matteus-passion gambaosuuksia, sillä pääsiäinen lähestyy. ”Tuntui, ettei olisi ihan väärin, että juuri me muuttaisimme tänne”, Aapo Häkkinen toteaa. ”Työ ja harrastus ovat yksi elämä, ja sitä me täällä elämme.” Herkkien soitinten koti Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: HEIKKI TUULI HEIDI PELTONIEMI ja AAPO HÄKKINEN muuttivat vuosi sitten Pitäjänmäen entiseen kyläkirkkoon. Flaamilaismallisen cembalon päällä lepää yksinäinen jalusta: se tulee vielä yhdelle klavikordille, joka muuttaa taloon restauroimisen jälkeen. Entinen kyläkirkko oli ehtinyt toimia veneveistämönä ja kiuastehtaana, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paikka on tullut tunnetuksi yhtenä Helsingin omaperäisimmistä kulttuuritiloista: talon asukkaat ovat järjestäneet ahkerasti tapahtumia konserteista työpajoihin ja runoiltoihin. ”Vähitellen tottuu, mitä kaikkea kotonaan voi tehdä”, sanoo barokkisellisti ja gambisti Heidi Peltoniemi
Konserttisarjan päälähtökohta on luonnollisesti kosketinsoitinten hyödyntäminen. Se on harvinaista mannaa, herkkyyttä, jota nykyihminen ei helposti pääse kokemaan.” ”On aina yllätys, missä klavikordi toimii ja missä ei, ja täällä se toimii yllättävän hyvin”, Häkkinen jatkaa mielissään. ”Nämä soittimet asuvat täällä ja haluamme, että ne myös soivat täällä”, Peltoniemi kiteyttää. ”Syksyn Fuugan taide -konsertissa ihmiset olivat ihastuneita, miten korva kalibroitui klavikordin ääneen. Töölöläinen kerrostaloasunto ei yksinkertaisesti riittänyt Häkkisen soittimille, joista kaikki olivat aktiivisessa käytössä. . Pitäjänmäen entinen kyläkirkko on parinkymmenen vuoden ajan toiminut yksityiskotina ja kotoisana kulttuuritilana. Heti kuvan nähdessään hänen mieleensä tulvahti muistikuva erottelevasta mutta hellivän pehmeästä akustiikasta. Akustiikka on ihanteellinen itsenäiseen harjoitteluun ja yhtyetreeneihin sekä ennen kaikkea sellaisiin konsertteihin, joita ei juuri muualla kuulisi: niin klavikordi, luuttulaulut kuin gambaduotkin ovat täällä kotonaan. Tänne olisi päästävä. ”Suunnitelmissa on kutsua tänne myös kansainvälisiä yhtyevieraita, jotain sellaista, mitä ei Helsingissä muuten olisi”, kertoo Aapo Häkkinen. Kyläkirkko oli tulossa myyntiin, ja Peltoniemi muisti harvinaisen hyvin, miten hän 2000-luvun alussa, ensimmäisten asukkaiden aikaan, oli ollut siellä konsertoimassa. ”Kaikki hiljaiset mutta sävykkäät soittimet”, Peltoniemi sanoo. Myös kirjailijavieraita ja barokkitanssia on suunnitelmissa. Nyt seinillä on Caravaggion tyyliin perehtyneen Antero Kahilan töitä, joissa taiteilijan oma poika työntyy esiin barokkisesta pimeydestä. Pariskunta haluaa järjestää konsertteja, jollaisia itsekin haluaisivat kuulla. Katso ajantasaiset konserttitiedot: www.kylakirkko.fi ”Työ ja harrastus ovat yksi elämä, ja sitä me täällä elämme.”. Vuonna 2019 Peltoniemi huomasi Facebookissa ilmoituksen, jossa oli tuttu kuva. ”Lämmittää sydäntä, että naapurusto haluaa tukea tätä toimintaa”, iloitsee Peltoniemi. Kosketinsoittimet ja pienet jousiyhtyeet voisivat olla tämän paikan fokus, ja lauluakin on tarkoitus tuoda.” Touko-kesäkuussa kyläkirkossa on tarkoitus kuulla gambamusiikkia, ranskalaisia harvinaisuuksia sopraano Kajsa Dahlbäckin kanssa sekä Enrico Baianon kosketinsoitinresitaali. 13 R ONDO C LASSIC 5|2021 Häkkisen ja Peltoniemen kodissa yksityisen ja julkisen tilan raja on häilyvä. Periodimuusikon unelma-akustiikka: puulattiainen hirsisali. Kyläkirkolle on jo olemassa pitkäaikainen yleisöpohja, ja myös kotikadun varrelta tullaan ahkerasti konsertteihin. Taiteiden vuoropuhelua Vuoden alussa kyläkirkon konserttisarja sai myös Suomen Kulttuurirahaston apurahan, ja heti kun pandemia-aika hellittää, konserttitoiminta tulee käynnistymään vilkkaana. ”HeBolla sekä parissa muussa vakiintuneessa konserttisarjassa on välillä ohjelmia, jotka voisivat toimia täälläkin, mutta ei ole hyvä, että profiilit menevät ristiin. Unelmien akustiikka Ensisijainen syy kyläkirkon ostamiseen oli kuitenkin tilanpuute. Konserttien lisäksi taivaansinisellä tapetilla päällystetyille seinille on tarkoitus kuratoida yhteistyössä Galleria Aman kanssa näyttelyitä – sellaisia, jotka käyvät vuoropuhelua salissa soivan musiikin kanssa
14 R ONDO C LASSIC 5|2021 KIAIKAINEN KANSALLISSOITTIMEMME kantele muuttuu taidemusiikin kentälle siirrettynä tuoreeksi tuttavuudeksi. Näin suomalaisen kanteleen eduksi koitui virolaista kannelta selvästi laajempi ambitus samalla määrällä kieliä. Kansallissoittimemme virolainen sukulainen – kannel – on kromaattinen, mutta suomalaisesta konserttikanteleesta ei sellaista tehty. kanteleen uudet maailmat Teksti: TOMMI SAARELA i Kanteleen kehitystyössä on olennaista huomioida myös sointiin vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, joista tärkein on soittopöytä. Kun konserttikanteleen varhaisinkin versio on alle satavuotias, sen voi laskea kuuluvan uusimpiin taidemusiikin palettia laajentaneisiin akustisiin soittimiin. Konserttikantele syntyi 1920-luvun lopulla, kun sen kehittäjä Paul Salminen päätti sijoittaa kaikki kielet samaan tasoon ja kehitti harpun pedaaleista inspiroituneena vipumekanismin, jonka avulla saatettiin tuottaa kromaattisuutta perusolemukseltaan diatoniseen instrumenttiin. Kanteleen esiinmarssi taidemusiikissa jatkuu uusin innovaatioin. Esimerkiksi elektroniikan käyttö ja uudenlaiset viritykset avaavat mahdollisuuksia niin säveltäjälle kuin esittäjällekin. Sen tarkoitus on tukea kanteleen akustista ääntä, eikä kaunis muotoilukaan ole haitaksi.. Meikäläisessä kanteleessa ylennetyt ja alennetut sävelet toteutetaan juuri vivuilla
Hienoa tässä on se, että sama vipumodifikaatio sopii Koistisen akustisiinkin konserttikanteleisiin.” Muusikoita miellyttää se, että Koistisella on osattu konseptoida kanteleen käytettävyyttä soittimen ulkopuolellekin – soittopöytään ja kuljetuslaukkuihin asti. 17 R ONDO C LASSIC 5|2021 Tietyissä yhteyksissä Kankaanranta soittaa Koistisen sähkökanteleella, joita on maailmassa vain muutamia. Ylitorniolainen Lovikka taitaa olla alan markkinajohtajaksi mielletyn Koistisen ainoita kilpailijoita. Hän päätti uudistaa soittimen ja riisua sen perinteen painolastista. Popissa ja kovaäänisemmässä kansanmusiikissa vahvistukseen saadaan lisäpontta sähkökitaroista periytyvien magneettimikrofonien suunnalta.. . Tänä keväänä markkinoille tuotuja erikoisuuksia ovat kahden ja neljän soittajan samanaikaiseen käyttöön tarkoitetut yhteissoittokanteleet, joiden kielet viritetään esimerkiksi bluesasteikkoon tai muuhun kiinnostuksen kohteeksi koettuun moodiin. ”Idean esitti säveltäjä Juhani Nuorvala, jonka kanteletuotanto perustuu puhtaiden intervallien ja erilaisten viritysjärjestelmien avaamiin sointeihin. ”Kantele on kiinnostava mahdollisuus nykysäveltäjälle – teokset saavat taatusti esityksiä, koska itse soitin on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.” – Eija kankaanranta Värttinän kulmilta PIENKANTELEITA VALMISTAA Suomessa monikin soitinrakentaja, mutta ammattitason konserttikanteleiden luokassa vaihtoehdot vähenevät. ”On hienoa, kun esimerkiksi soitin ja pöytä hitsautuvat yhteen, ja niistä muodostuu ehjä paketti. Nämä soittimet räätälöidään lukuisista materiaalija sointiyhdistelmistä tilaajan mieltymysten mukaan. Tosin Alkula ja Kankaanranta voivat ottaa tästä sulan omiinkin hattuihinsa: juuri ammattilaisten palaute on se, mikä kanteletehtaan kehitystyötä ruokkii. Koistinen tähdentää, ettei kanteleen kehitystyö ole tietenkään vielä päätöksessään, tuskin koskaan päättyykään. Molemmat kantelemuusikot tekevät tiiviisti yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa, ja instrumenttia kohtaan nousee monesti uusia tarpeita. Kankaanranta kertoo esimerkkinä, että hänen sähkökanteleeseensa tehtiin Pekka Jalkasen sävellystä varten jako diskanttija bassokielten magneettimikrofoneille, minkä myötä kumpaakin sointirekisteriä voidaan hallita nyt erikseen. – Konserttikantele on tällä välin kasvanut vanhanaikaisesta ja keskeneräisestä perinnesoittimesta korkeatasoiseksi hybridiksi, joka toimii niin klassisessa, popissa kuin kansanmusiikissakin.” Jo toista kanteleenrakentajien sukupolvea edustavalla Hannu Koistisella on ollut myös onni saada aikoinaan sparraajikseen Kankaanrannan ja Alkulan kaltaisia soittajia, joilla oli uskallusta lähteä jo nuorina soitonopiskelijoina kulkemaan kohti niitä visioita, jotka tulisivat toteutumaan vasta tämän vuosituhannen puolella – kunhan Koistisen soitinrakennuksen tiedot, taidot ja näkemys olivat kehittyneet nykypisteeseen. Kontaktimikrofonien sekä kaikukoppaan sijoitetun kondensaattorimikrofonin turvin kanteleen sointi tasapainottuu hyvin taidemusiikin tarpeisiin. Valmistajan kehityksen kärki on kuitenkin konserttikanteleessa, jonka nykyisen 39-kielisen version ambitus ulottuu kvartin verran yli viiden oktaavin. ”Viime aikoina on käyty keskusteluja esimerkiksi juuri Eija Kankaanrannankin kanssa konserttikanteleen kehittämisestä taidemusiikin superluokan soittimeksi”, Hannu Koistinen vihjaa. . TOMMI SAARELA Kun äänenpaine konserttilavalla kasvaa, kantele tarvitsee elektroniikan apua. Myös konserttikanteleen ja pienkanteleiden kanssa äänenmuokkauksella ja ohjelmoinnilla voidaan avata uusia sointimaailmoja, kuten Kaija Saariahon oopperassa Only the Sound Remains, jonka uusi tuotanto on tarkoitus esittää Tokiossa kesäkuussa.” Mielenkiintoisena innovaationa Kankaanranta mainitsee Sibelius-Akatemian sähkökanteleeseen kehitetyn irrotettavan vivuston, joka mahdollistaa puhtaat intervallit tasavireisyyden tilalle. ”Sähkökanteleen lähtösoundi ei ole itsessään kiinnostava, joten äänen muokkaamisen tutkiminen on itsestään selvää. Konserttikanteleesta valmistetaan myös edullisempaa kotikanteleversiota ilman sävelvaihtomekanismia. Valmistaja saa kieltämättä meiltä paljon ehdotuksia, miten asiat itse soittimessa sekä siihen liittyvissä muissa elementeissä voisivat toimia vieläkin paremmin”, Alkula ja Kankaanranta nauravat. Koistisen kanteletehtaan valikoimasta monet tunnistavat Wing-pienkanteleperheen pirteät viisikieliset muskarikanteleet, kun taas 11ja 15-kielisiä Wing-kanteleita näkee usein kansanmusiikkiin keskittyneiden ammattisoittajien kaulassa. ”Sen vision olen myös toteuttanut, Hannu Koistinen sanoo jämerästi, nyt yli 30 vuotta myöhemmin. ”Soiton aikana voi äänittää bassorekisteristä luupin, ja diskanttikieliltä pystyy samanaikaisesti soittamaan sävelkulkuja, jotka eivät tartu mukaan luuppiin.” Kankaanranta lisää, että modifikaatio mahdollistaa myös pelkän bassorekisterin itsenäisen efektikäsittelyn. Lauluyhtye Värttinän tunnetuksi tekemässä Pohjois-Karjalan Rääkkylässä päämajaansa pitävän Koistinen Kantele Oy:n Hannu Koistinen kertoo nähneensä jo parikymppisenä vision kanteleen tulevaisuudesta
Samantapainen kytkentä oli myös toisessa kvartetossa, jossa Linjama hyödynsi suomalaista kansankoraalia. ”Tämä on kahta muuta kvartettoa kevyempi, musikanttisempi ja divertimentomaisempi teos. Ensimmäisen kvarteton keskiosa on nopeasykkeinen scherzo, ”villillä tavalla tanssillista musiikkia”, niin kuin Linjama sitä kuvailee. Myös muodoltaan osa noudattaa perinteistä scherzoa trio-taitteineen ja alkujakson kertauksineen. Nyt on jännittävää, että sakraalimpia aineksia sisältävä ensimmäinen kvartetto kuullaan Karunan kirkossa ja profaanimpi kolmas kvartetto Sandön kartanossa.” ?. Kolmas jousikvartetto on tiivis yksiosainen kokonaisuus. Toisenlainen viittaus traditioon tulee esiin esitysohjeessa ”Hommage a Mendelssohn”. Harjoitukset olivat hienon kartanon salissa, intiimissä tilassa, mikä oli upea kokemus. Kun ensimmäinen kvartetto saattaa tuoda mieleen toisen Wienin koulukunnan, on kolmas kvartetto ehkä lähempänä uusklassismia, ja siinä on myös etnovaikutteita”, Linjama kertoo. ”Siinä on taustalla ennen muuta Mendelssohnin Kesäyön unelma -alkusoitto, josta todella pidän”, Linjama toteaa. Varsinainen esitys oli Karunan kirkossa, jolloin erilaisessa akustiikassa syntyi hyvin toisenlainen kokemus. Sen ja toisen kvarteton lainatut kirkkomusiikkiteemat ovat tärkeitä yhteisiä symboleja.” Ensimmäinen ja toinen kvartetto ovat sikälikin sisarteoksia, että niissä on samantapainen kolmiosaisen kokonaismuodon profiili: hidas-nopea-hidas. jo päätösosan materiaalina olevan keskiaikaisen gregoriaanisen kirkkosävelmän käytöstä. Kaksi kvartettoa ovat vakavahenkisiä, joten kolmannesta piti tehdä erilainen, ja päätin pistää siinä reilusti ranttaliksi. Erona on kuitenkin se, että ensimmäisen kvarteton päätösosa aukeaa lopussa valoon, kun taas toinen kvartetto päättyy koskettaviin surumarssimaisiin tunnelmiin. Etnovaikutteet kuvastuvat esimerkiksi esitysohjeessa ”rustico alla balkanese”. Linjama odottaa kiinnostuksella kvartettojen kantaesityksiä. ”Pitihän tällaistakin kerran kokeilla”, kuittaa Linjama klassisen muotorakenteen käytön. Operoin siinä raisuuden ja hellyyden kontrastilla. ”Ensimmäisen kvarteton finaalin gregoriaanista cantus firmus -teemaa olen itse asiassa käyttänyt useissa muissakin teoksissa. ”Oli jännä kokemus, kun treenattiin toista kvartettoa Kemiön saarella kesällä 2019
Toki tarinassa on ansionsakin. Se oli ylikapellimestari Eri Klasin aikaa. Ei melodiaa, ei harmoniaa, ei rytmiä. Kun esiintymiset alkavat jo pienenä lapsena, ne ovat lapselle luonnollisia, sillä lapsesta on kiva päästä näyttämään muille omaa osaamistaan. Olin jopa kysynyt äidiltä, mitä se jännittäminen on, kun kaikki kysyvät, jännittääkö minua.” – Viulisti ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin lehtori Päivyt Meller Christina-lehdessä 2/2021 ”Mitä minulta odotetaan kaikessa tässä epävarmuudessa, joka aiheuttaa uupumusta, alavireisyyttä ja väsymystä – että pystyn vielä hakemaan ihan minkä vain alan töitä. Vaikka minulla ei olisi muille aloille koulutusta. Hän tekee innolla sen valtavan työn, jota huipulle pääseminen edellyttää. Miksei kukaan enää sävellä kaunista klassista. . Eihän soittimiakaan tuosta vain soitella. Onko se edes musiikkia. Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa OSMO TAPIO RÄIHÄLÄ Vinkuu, kirskuu, jytisee. Klassisen musiikin sääntöjä kumartelematon nykytaidemusiikki kummastuttaa monia. Olen tehnyt tätä hommaa yli 40 vuotta, ja Liljan tapauksessa on poikkeuksellista hänen määrätietoisuutensa ja kykynsä elää musiikkia. Sarja on niin tökerö, että sitä katsoi jopa mielikseen.” – Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professori Sakari Oramo kommentoi Kapellimestari-televisiosarjaa Helsingin Sanomissa 14.4.2021 R ONDO mediasakset ANNA EVELIINA HÄNNINEN ONKO NYKYMUSIIKKI OIKEASTI MUSIIKKIA. Moni ajattelee, että kuka vain voi laulaa, soittaa tai tanssia. Tarkemmissa mikroskooppitutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä oli ehkä jonkinlainen kalansuomustusväline.” – Akatemiatutkija Riitta Rainio Yliopisto-lehdessä 3/2021 ”Ensimmäinen tehtäväni orkesterissa oli Maurice Ravelin Dafnis ja Khloen celestastemma. lä alalla pysyminen on vaatinut. ”Räihälä kirjoittaa hankalasta aiheesta poikkeuksellisen kirkkaasti.” — Keskisuomalainen ht tp s:/ /a te na .fi. Parhaina työvuosina olin 320 päivää tien päällä ja lopun ajan treenasin.” – Laulaja Johanna Pakonen Anna-lehdessä 13–14/2021 ”On hän sen verran ainutlaatuinen, että luovuin aikeistani siirtyä kokonaan eläkkeelle. Ei ymmärretä sitä, miten paljon työtä tälSUOMEN LEHDISTÖN MUSIIKKISITAATTEJA. Hän koulutti minusta orkesteripianistin. ” 20 RONDO CLASSIC 5|2021 Taiteelta kaivataan nykyisin myös enemmän yhteiskunnallista osallistumista ja arvokeskustelua. Tajusin pian, etten ole täällä sen takia, että Ville Hautakangas soittaa pianoa, vaan sen takia, että osuuteni olisi sellainen, jollaisen kapellimestari haluaa siihen kokonaisuuteen.” – Muun muassa Tampere Filharmonian konserteissa kosketinsoittimia soittava pianisti Ville Hautakangas Aamulehdessä 11.4.2021 ”Sarjan musiikkiosuudet ja kapellimestarin osuus herättävät vain myötähäpeää. Säveltäjä Osmo Tapio Räihälän yleistajuinen kirja on riemastuttava löytöretki taidemusiikin ystäville. On monia kysymyksiä, joista myös voisi puhua, eikä pelkästään vaan soittaa musiikkia, selittämättä.” – Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja, säveltäjä Tapio Tuomela Lapin kansassa 29.3.2021 ”En ole paljonkaan jännittänyt esiintymistä. Erityisen ihanaa on se, että muuten Lilli on aivan tavallinen pikkutyttö.” – 10-vuotiaana Radion Sinfoniaorkesterin solistina soittaneen Lilja Haataisen viulunsoiton opettaja Mervi Kyrki ET-lehdessä 7/2021 ”Tutkijanura kiinnostaisi, mutta voiko sitä harkita, jos alan jatko on epävarmalla pohjalla?” – Musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa opiskeleva Ville Aamurusko Yliopisto-lehdessä 3/2021 ”Aikamoinen antikliimaksi oli, kun ryhmä ääniarkeologeja saapui Kansallismuseoon rekonstruoimaan Suomen vanhimmaksi soittimeksi arveltua joutsenen luusta tehtyä pilliä