M U S II K K IL E H T I 20 20 H U H T IK U U C LA SS IC 4 2020 9,90 € leiri kale nter i Hakutie dot kesän 2020 musiikk ileireille kaija saariaho teki Helsinkiin sijoittuvan trillerioopperan CLASSIC LYÖMÄSOITTAJA on myös sointivärien räätäli AFRIKASSA aika muuttuu musiikiksi MUSIIKKIOPISTOT avaavat oviaan kaikille
...ja paljon muuta! TMJ.FI Klaus Mäkelä Taiteellinen johtaja. Juan Diego Flórez, Elisabeth Leonskaja, P?teris Vasks, Nadine Sierra, Thomas Hampson, Alina Tomnikov, Olavi Uusivirta, Seela Sella, Peter Mattei, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Nikita BorisoGlebsky, Lilli Paasikivi, Matti Salminen, Mari Palo, Torleif Thedéen, Nino Gvetadze, Franco Fagioli, Joyce DiDonato, Martin James Bartlett, Juho Pohjonen..
Nyt kutsumme sinutkin Carmenin ja Don Juanin kaupunkiin nauttimaan andalusialaisesta joulusta. Andalusian kuvankaunis pääkaupunki Sevilla on inspiroinut monia taiteilijoita ja kirjailijoita. Ohjelmallisella joulumatkallamme voit keskittyä vain tärkeimpään – rauhoittumiseen ja joulun tunnelmasta nauttimiseen. 1795 € Sevillan romanttisuus korostuu joulun aikaan, jolloin joulumarkkinat avautuvat ja suositut jouluseimet ilmestyvät katukuvaan. Vierailet upeassa Sevillan katedraalissa, Alcázarin kuninkaallisessa palatsissa sekä Córdoban ylväässä La Mezquita katedraalimoskeijassa. Retkien lomassa voit viettää hemmotteluhetkiä hotellin kylpyläosastolla. Majoitut elegantissa The Great Southern Killarney -hotellissa sen palveluista ja runsaista aterioista nauttien sekä lähiympäristöön tutustuen. Retkeilemme lähiympäristöön ja piipahdamme myös Itävallan puolella. Upeassa Pannonhalman luostarissa kuuntelemme joulukonserttia ja matkan loppuosuuden vietämme Budapestissa. 1599 € Rauhaisaa joulunviettoa historiallisessa linnahotellissa Unkarin maaseudulla Itävallan rajan tuntumassa. 2195 € Jouluaattoiltana irlantilaiskotien ikkunoissa tuikkiva kynttilä kertoo vuoden suurimman juhlan alkaneen. sisältö 9/2019 7 Pääkirjoitus 8–13 Kaija Saariahon uusi ooppera 14–15 Saariahon luottokapellimestari 16–21 Lyömäsoittajan arkea seuraamassa 22–23 Sadan levyn pianisti ei hellitä 25 Rondo cd: Mendelssohnin ja Enescun oktetot 26 Mediasakset 28–29 Kantaesitys: Minna Leinosen Alma • Huhtikuun kantaesitykset 31 Lassi Rajamaan piirros 32 Suomen ahkerin kitaristi 34–35 Pelimannimuotokuvia: Eero Grundström 36–40 Urut: mekaniikkaa ja taidetta 42–47 Afrikan vaikutukset musiikissa 49 Lauri Toivion sarjakuva 50–51 Säveltäjänaisia: Ingeborg von Bronsart 52–53 Musiikkimatkalla Dresdenissä 54–56 Kuukauden klassikko: Matteus-passio Rondo arvioi 57 – 63 • Don Giovanni Kansallisoopperassa • CD ja DVD -sivut encore 64 – 67 • Musiikkiopistot luopumassa pääsykokeista • Musikaaliset lukiopolut nuorille leirikalenteri 68 – 77 • Rondon perinteinen leirikalenteri kertoo taas kesän mielenkiintoisimmat leirit, ohjelmat ja opettajat ylen ohjelmatiedot 78 – 81 • Yle Radio 1 ohjelmatiedot • Yle Teeman ja Areenan musiikkiohjelmia 82 Rondo palvelee 83 Kai Amberlan kolumni LISÄTIEDOT JA VARAUKSET : Lähtisitkö tänä vuonna viettämään kanssamme kiireetöntä ja valmiiksi laitettua joulua. YLELLINEN JOULU IRLANTILAISITTAIN 23.-27.12.2020 alk. UNKARILAINEN LINNAJOULU 22.-28.12.2020 alk. Kutsumme sinua irlantilaiseen joulunviettoon kokemaan juhlaidylliä parhaimmillaan. Lounais-Irlannissa sijaitseva Killarneyn pikkukaupunki on kuin luotu joulunviettoon. JOULU SITRUSPUIDEN SEVILLASSA 23.-28.12.2020 alk. Katso koko joulumatkatarjontamme www.okmatkat.fi JOULUN TAIKAA OK-MATKAT OY LTD Fabianinkatu 4 B, 00130 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi
LUOSTO SOI! LUOSTO SOI! SOUNDS OF LUOSTO HUIPPUTASON MUUSIKOITA SUOMESTA JA MAAILMALTA • Lapin Kamariorkesteri • Kapellimestari Tomas Djupsjöbacka • solistina Anders Paulsson, sopraanosaksofoni • KONSERTEISSA ESIINTYVÄT • Aku Sorensen, viulu, festivaalin taiteellinen johtaja • Elisar Riddelin, viulu • Tarmo Järvilehto, piano • Joonas Pekonen, viulu • Saara Kurki, alttoviulu • Vuokko Lahtinen, alttoviulu • Laura Martin, sello • Saara Särkimäki, sello • Livia Schweizer, huilu • Helmi Malmgren, klarinetti • Martin Malmgren, piano • Minna Ristamäki, harmonikka • Sodankylä Big Band • SÄVELTÄJÄT • Aho • Bach • Beethoven • Connesson • Couperin • Darvishi • Dvo?ák • Flothuis • Haydn • Hildegard • Leinonen • Lohse • Lorentzen • Messiaen • Nono • Oliveros • Pisaro • Rameau • Riddelin • Saariaho • Sibelius • Schönberg • Šostakovitš • Tagaq • Trojan • Vasks • Widmann • TUTUSTU WWW.LUOSTOSOI.FI WWW.FACEBOOK.COM/LUOSTOSOI LIPUT TICKETMASTER.FI Tämähän on suorastaan taivaallista! Eiköhän mekin pyrähdetä Ukko-Luostolle nautiskelemaan ! Festivaalin järjestää Liput myy. Merkittäviä suomalaisia säveltäjiä, tulevaisuuden nimiä, harvinaisuuksia ja suuria klassikoita. UUSI KLASSISEN MUSIIKIN FESTIVAALI 30.7 – 2.8.2020 Lapin jylhissä maisemissa Luostolla, Pyhätunturilla ja Sodankylässä soi neljän päivän aikana upea musiikillinen kokonaisuus, jonka teemana on luonto ja ilmasto. Musiikkia 900 vuoden ajalta ja 27 säveltäjältä, 9 konserttia
Orkesteriteos Vista odottaa kantaesitystään.. 8 R ONDO C LASSIC 4|2020 Kaija Saariaho kuvattuna työhuoneessaan Pariisissa. Lisäksi tulossa on toinen pienimotoisempi teos, joka on Carnegie Hallin tilaus. Hän tekee parhaillaan kuoroteosta ranskalaiselle Accentus-kuorolle, ja kantaesitys on syksyllä Donaueschingenin festivaalilla
9 R ONDO C LASSIC 4|2020 kielten sointi siivittää trillerin Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: MAARIT KYTÖHARJU | R ONDO kannessa
Kantaesitysprosessi on minulle psykologisesti tärkeä, vaikka teen yleensä vain vähän muutoksia partituuriin jälkeenpäin. Aiemmista oopperoistani Innocence tulee lähimmäksi Adriana Materia. Only the sound remains -oopperassa pyrin asioiden pelkistämiseen ja rajaamiseen, ja näin siitä tulikin hyvin homogeeninen. Muutama rooli on ihan keskeinen, mutta toisaalta kaikki ovat tärkeitä.” ”Kyllä teoksesta voi löytää ajankohtaista sanomaa, mutta kyseessä ei ole silti vain päivänpolttava aihe. ”Minulle oopperan säveltämisessä on tärkeää paneutua jokaisen hahmon psykologiaan ja elämään. Susanna Mälkki johtaa Innocencen kantaesityksen.. Tapailimme ja vaihtelimme aktiivisesti sähköposteja. ”Halusin rakentaa kaaria, joita ei voi keskeyttää. En ota mitään isoja töitä vähään aikaan, vaikka orkesterien puolelta kyselyjä sateleekin koko ajan. ”Teosten välinen suhde tuli vastakkaisuuden kautta. Kesto on alle pari tuntia ilman väliaikaa. Ainahan sitä pyrkii jokaisessa teoksessa eteenpäin, ja usein tuore teos pitää sisällään siemenen, josta kasvaa jotain uutta.” | ”Minulle oopperan säveltämisessä on tärkeää paneutua jokaisen hahmon psykologiaan ja elämään.” Viiden tahon yhteistuotanto INNOCENCE on viiden tahon yhteistuotanto. ”Yhteistyömme Sofin kanssa sujui luontevasti ja antoisasti. Aix-en-Provencen festivaalin jälkeen se nähdään Alankomaiden oopperassa Amsterdamissa lokakuussa 2020, ja 29. Innocence tutkii samalla tavalla ihmisyyttä kuin edellisetkin oopperani. Aikamoinen startti uudelle ja tuntemattomalle oopperalle! Se kertoo Kaija Saariahon asemasta kentällä. . Samana keväänä se esitetään Lontoon Royal Operassa, ja San Franciscon ooppera on vuorossa syksyllä 2021. Elektroniikkaa siinä ei ole, mutta puheäänet vahvistetaan.” Fresko-idea ei tule esiin Aix-en-Provencen tuotannossa aivan niin kuin säveltäjä oli alun perin mielessään kuvitellut, mutta hän ei valita. Helsinki valikoitui tapahtumapaikaksi ihan siksi, että se on Sofi Oksasen kotikaupunki. Solisteista Aix-en-Provencessa on ilmoitettu seuraavat: Jukka Rasilainen (pappi), Magdalena Kozená (palvelija), Anna Prohaska (morsian), Markus Nykänen (sulhanen), Sandrine Piau (anoppi), Tuomas Pursio (appi), Lucy Shelton (opettaja) sekä kolmen opiskelijan rooleissa Vilma Jääskeläinen, Beate Mordal ja Camilo Delgado Diaz. Seuraava tulkinta on taas erilainen.” Kaija Saariaho on aiemmin sanonut, että Innocence on hänen viimeinen oopperansa. ”Hän on teatterissa kunnostautunut, lahjakas ja kiinnostava ohjaaja, jolla ei ole paljon kokemusta uusien oopperoiden parista. Kantaesityksen johtaa Susanna Mälkki, orkesterina on London Symphony Orchestra ja kuorona Viron filharmonian kamarikuoro. Jos tarvitsin jotain keskellä työtä, hän oli heti vastaamassa.” Sävellysprosessi kulki rinta rinnan Saariahon edellisen oopperan Only the sound remains kanssa, jopa niin, että teosten muistiinpanot olivat samassa kirjassa vierekkäisillä sivuilla. tammikuuta 2021 ooppera saapuu tapahtumasijoilleen eli Helsinkiin, Suomen Kansallisoopperaan. ”Ainakin toistaiseksi – ja tällaisessa mittakaavassa”, hän täsmentää nyt. Hän oli valmistautunut tähän selkeästi yhteistyönä ja otti huomioon kaikki minun tarpeeni. Kun näitä hahmoja on Innocencessa niin paljon, ja vielä puhutaan traumaattisesta aiheesta, se vei todella voimat. Sitten oli luontevaa jättää loput ajatukset Innocenceen, joka on kompleksinen ja nopeasti liikkuva. Mitä järkeä siinä olisi. Uutuudessa on hänen mukaansa trilleriotetta. Yhteistyössä jokainen tuo mukaan oman ammattitaitonsa, enkä minä halua olla siinä suuna ja päänä. Vasta teoksen kuultuani osaan itse arvioida, onko tämä se polku, jolla haluan jatkaa, vai pitääkö kääntää kelkkaa. Ihmiset ja heidän sisäinen elämänsä ovat keskipisteessä.” Tavoitteena tiivis trilleri Nimi Innocence viittaa siihen, että jokaisella oopperan hahmolla on menetetty viattomuutensa. Ohjaajana on Simon Stone. Yksi kuoroteos on parhaillaan työn alla ja jotain vähän pienimuotoisempaa.” ”Vistalle on buukattu monia esityksiä, mutta päätilaajalla eli HKO:lla on tietenkin ensi käden oikeus. 11 R ONDO C LASSIC 4|2020 meisessä ehtoollisessa. Tapahtumia ja henkilöitä on paljon”, Saariaho kertoo. Siinä katsoja miettii, mitä kukin näistä 13 henkilöstä ajattelee, ja samoin oopperassa jokaisen hahmon tarina alkaa vähitellen paljastua flashbackien kautta. Muuta konkreettista Helsinkiin paikantuvaa ei ole mukana, vaan aihe on yleismaailmallinen
Tämä antaa odottaa teosta, jossa on kenties dramaattisempia ja ristiriitaisempia sävyjä kuin hänen muissa, lyyrisvoittoisissa oopperoissaan Kaukainen rakkaus, La Passion de Simone, Émilie ja Only the sound remains. Jaottelu näytti kaikille itsestään selvältä – ihmeekseni enemmän kuin Ranskassa. Musiikkielämää vaivaa standardisoituminen. Mitä hän itse tällaisesta rankkauksesta ajattelee. Tarvitaan enemmän moninaisuutta. Innocence on säveltäjän mukaan sukua hänen toiselle oopperalleen Adriana Mater. Tämä varmaan auttoi minua myöhemmin” ”Onko meillä sukupuolirooleja, joihin kasvatetaan pienestä pitäen ja jotka sitten heijastuvat myös siihen, mitä musiikillisesti lahjakkaan tytön päässä pyörii?” Viime vuoden lopulla BBC Music magazine listasi maailman merkittävimpiä säveltäjiä, ja Kaija Saariaho nousi ykköseksi elävien säveltäjien osalta ja Bachien ja Beethovenienkin joukossa sijalle 17. Kaija Saariaho sanoo, ettei 50–50 suhdetta kannata väenväkisin tunkea, mutta jonkinlainen suositus voisi olla paikallaan nykytilanteen korjaamiseksi. Saariahon mukaan tämä on yleinen ongelma laajemmaltikin, ja siihen heijastuu musiikinopetus ja yleisemmin naisen ja tytön roolin määrittely yhteiskunnassa. Itse olin käynyt Steiner-koulun, jossa sekä tytöt että pojat ompelivat nappeja ja tekivät metallitöitä. Kiinnostavista naispuolisista säveltäjistä ei todellakaan ole pulaa. ”Kun omat lapseni olivat pieniä, vietimme vuoden Suomessa. Ihmettelin, miten leikkikouluiästä asti tyttöjä ja poikia ohjattiin erilaisiin leikkeihin. On erilaisia muoti-ilmiöitä niin elävien kuin kuolleiden säveltäjien kohdalla, ja sehän on aivan hullua. ”Se voisi kannustaa konsertinjärjestäjiä etsimään enemmän ja laajemmalta. ”Ainahan sitä pyrkii eteenpäin, ja usein uusi teos pitää sisällään siemenen, josta kasvaa jotain uutta.”. ”Se, mikä siinä tuntui hyvältä, oli se, että äänestäjät olivat kollegoitani. Mutta eihän tällaisissa listoissa yleisesti ottaen mitään järkeä ole.” . 12 R ONDO C LASSIC 4|2020 Moninaisuutta kaivataan Naispuoliset säveltäjät ovat olleet Suomessa viime aikoina niin kuuma keskustelunaihe, ettei malta olla kysymättä niistä kuuluisimmalta mielipidettä esimerkiksi ehdotetuista sukupuolikiintiöistä ohjelmistoissa. Sehän olisi yleisönkin etu.” Miksi nuoret naiset eivät sitten hakeudu sävellysopintoihin kovin aktiivisesti
Kun Saariahon ja Sofi Oksasen uusi Innocence-ooppera saa Suomen-kantaesityksensä tammikuussa, hän johtaa osan esityksistä Kansallisoopperassa. ”On valtava onni saada tuntea tällainen säveltäjä omana aikanaan”, hän sanoo. ”Lumouduin tästä musiikista, se sopi mielenlaadulleni. Musiikillinen ihastus säveltäjään muuttui yhteistyösuhteeksi, kun La Passion de Simonen kamariversio ensiesitettiin Mao-Takacsin johdolla vuonna 2013. Sittemmin hän on johtanut teosta lukuisia kertoja ympäri Eurooppaa sekä New Yorkissa. Beethovenilta ei voi kysyä, mutta Kaijalle voi aina lähettää tekstarin!” Clément Mao-Takacs on erikoistunut oopperaan ja nykymusiikkiin. Hänen piti johtaa pääsiäisenä Musiikkitalossa Saariahon La Passion de Simone -teoksen kamariversio, mutta se siirtyy myöhemmäksi. Hän johtaa osan Kaija Saariahon uuden Innocence-oopperan Helsingin-esityksistä.. ”Minulle on valtava lahja, että meillä on hyvä luottamussuhde Kaija Saariahon kanssa. Ranskalainen kapellimestari tunnetaan Saariaho-spesialistina. Tuotanto on musiikkiteatteriryhmä La Chambre aux échos’n, jota Mao-Takacs luotsaa yhdessä ranskalais-suomasaariahon tulkki Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: CHRISTOPHE ABRAMOVITCH h Ranskalaiskapellimestari CLÉMENT MAO-TAKACSIN matka KAIJA SAARIAHON musiikin parissa on kulkenut ihastuksesta yhteistyösuhteeseen ja luottokapellimestariksi. 14 R ONDO C LASSIC 4|2020 ULLAANTUMINEN tapahtui jo lapsena: kymmenvuotias Clément Mao-Takacs oli innostunut pohjoismaisista säveltäjistä, kuunteli Sibeliusta, soitti Kuulan pianokappaleita – ja törmäsi yhtäkkiä Kaija Saariahon musiikkiin. Myöhemmin aloin kirjoittaa hänen musiikistaan ja tutustuin Kaijaan henkilökohtaisesti”, Mao-Takacs, 37, kertoo
La Passion de Simone kuultiin hänen johdollaan jo vuosi sitten Tampereella. Kapellimestari näkee sen kynnysteoksena, synteesinä kaikesta siitä, mitä Saariaho ”oli säveltänyt ja tulisi säveltämään”. Kapellimestariopinnot hän oli sitä ennen suorittanut Pariisin konservatoriossa. Hän soitti lyömäsoittimia, klarinettia, selloa ja käyrätorvea sekä lauloi lapsikuorossa, kunnes piano vakiintui pääsoittimeksi, jolla hän edelleenkin esiintyy esimerkiksi laulajien kanssa. Secession-orkesterin perustamisen taustalla oli halu tehdä kunnianhimoisesti teemoitettuja konserttikokonaisuuksia ja työstää musiikkia ajan kanssa joustavalla kokoonpanolla. Beethovenilta ei voi kysyä, mutta Kaijalle voi aina lähettää tekstarin!” hyväntuulinen kapellimestari kertoo Skypen välityksellä. Saariahon Kaukainen rakkaus -ooppera oli Mao-Takacsille aikoinaan käänteentekevä kokemus. Hänen musiikkinsa on vaativaa, mutta se herättää suuria tunteita, mullistaa ajatukset ja vie muihin maailmoihin. Partituurit ovat äärimmäisen tarkkaan rakennettuja, ja samalla ne menevät suoraan sydämeen. Tämä tarkoittaa totutusta poikkeavia tulkintoja ja konserttikonseptin jatkuvaa uudelleenpohdintaa. ”Tai perinteisen ja nykymusiikin!” Secession-orkesterin solisteina on usein uransa alussa olevia laulajia, joille kapellimestari haluaa antaa mahdollisuuksia laulaa esimerkiksi Wagneria orkesterin kanssa. ”Rakastan ihmisääntä. Toukokuussa Pariisin Petit Palais’ssa on vuorossa pohjoismainen ohjelma Sibeliuksesta ja Nielsenistä Hans Abrahamseniin. 15 R ONDO C LASSIC 4|2020 laisen ohjaajan Aleksi Barrièren kanssa. ”Olemme usein tekemisissä, ja itse asiassa asumme Pariisissa ihan lähellä toisiamme.” Ei pelkkää unimusiikkia La Passion de Simonella on Mao-Takacsille hyvin henkilökohtainen merkitys. Kuten monet vanhan koulun kapellimestarit, minäkään en osaa valita sinfonisen ja oopperarepertuaarin välillä”, hän nauraa. Tavoitteena on aina mennä yleisöä kohti, herättää ajatuksia. Haluan tehdä historiallista musiikkia eläväksi meidän ajassamme, jatkuvasti kysellen. Kapellimestari tunnustaa, että La Passion de Simonessa on tahteja, joiden aikana hän on ”maailman onnellisin ihminen.” ”Se intensiteetti! On valtava onni saada tuntea tällainen säveltäjä omana aikanaan. ”Emme voi elää musiikkimuseossa. Esityksen orkesterina on nyt Helsingissäkin Avanti!, jota Mao-Takacs on johtanut useita kertoja aiemminkin, mm. Vokaalija oopperamusiikki on Mao-Takacsille erityisen läheistä; ura lähti liikkeelle apulaiskapellimestarina Budapestin ja Rooman oopperoissa. Myös laitoskonsertit ovat Secession-orkesterille keskeisiä. Näen, miten ihmiset itkevät hänen oopperoissaan. ”Hienojen orkesterien kanssa voi tehdä upeita asioita, mutta ajatuksiaan ei voi viedä kauhean pitkälle lyhyessä harjoitusperiodissa. ”Se on erittäin ajankohtainen teos. Ajatellaan, että tämä nainen säveltää unimusiikkia, että naisen musiikki on väistämättä jotakin suloista ja herkkää... Orkesterivierailuiden ohessa hän käyttää ison osan aikaansa vuonna 2011 perustamaansa Secession Orchestraan, joka on omistautunut erityisesti vuosisadanvaihteen musiikille. Mutta historiassa naiset ovat säveltäneet paljon intohimoista ja intensiivistä, rajua musiikkia, ja Kaija on siitä hyvä esimerkki.” Samalla Mao-Takacsia kiinnostaa, miten Saariahon musiikista löytyy sekä hienovaraista kamarimusiikillista ilmaisua että suuren orkesterin tehoja. Hänen omiin suosikkeihinsa lukeutuu orkesteriteos Circle Map, jonka hän vastikään myös levytti BIS:ille Oslon filharmonikkojen kanssa. Tanskassa. Filosofi Simone Weilin (1909– 1943) elämää ja ajatuksia luotaava oratorio sai alun perin kantaesityksensä vuonna 2006. Haluan tehdä historiallista musiikkia eläväksi ajassamme, jatkuvasti kysellen.”. Kesällä Aix-en-Provencen festivaalilla Susanna Mälkin johdolla kantaesitettävä uutuusooppera Innocence tuo Clément Mao-Takacsille mieleen Bergin Wozzeckin. Pariisin konserttipaikkojen lisäksi Secession-orkesterin areenoina ovat kaksi Mao-Takacsin perustamaa festivaalia, Intervales Pariisissa sekä Terraqué kapellimestarin kotikonnuilla Bretagnessa. Halusin orkesterin, jonka kanssa voisin työskennellä kuten kamarimusiikissa, saada teoksista esiin vielä enemmän”, Mao-Takacs kuvailee. ”Lähes väkivaltaisuus! Minua ärsyttää, että kommentoijat eivät usein näe tätä. ”Uni, runous, rytminen energia...” hän kuvailee. Totuuksia on monia, ja mieltään voi muuttaa!” ”Tämä musiikki jää elämään” Clément Mao-Takacs innostui orkesterinjohdosta jo lapsena. La Passion de Simonen esityksille Musiikkitalossa etsitään uutta ajankohtaa, joka ei lehden painoon mennessä ollut vielä varmistunut. ”Minulle on valtava lahja, että meillä on hyvä luottamussuhde Kaijan kanssa. ”Emme voi elää musiikkimuseossa. Oopperaa musiikillisesti lähellä on laulusarja Quatre instants (2002), josta Saariaho vuonna 2017 muokkasi kamariversion Secession Orchestralle ja omisti sen Mao-Takacsille. Tällainen musiikki jää elämään vuosisadoiksi.” . Uskon, että Innocence tullaan tuntemaan aikakauttamme merkkaavana oopperana.” Kyseenalaistamalla eläväksi Suomi on tullut monin tavoin Mao-Takacsille tutuksi
Paljastui yllättäviä asioita, kuten että pankkikortti rummunkalvolla tuunaa resonanssia, ja että ohjelmistosuunnittelun saattaa ratkaista se, onko yhtyeen käytössä kuorma-auto vai paku. 16 R ONDO C LASSIC 4|2020 Mitä lyömäsoittimien takana tapahtuu. Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: HEIKKI TUULI kapuloita kalvoon. Radion sinfoniaorkesterissa ja Awake Percussion -kvartetissa soittava JERRY PIIPPONEN päästi Rondon kurkistamaan arkeensa
Optimaalisesta asennosta ei aina voi soittaa, toinen käsi saattaa olla jo matkalla seuraavalle soittimelle. Soittimia valittaessa kannattaa aina olla b-vaihtoehto takataskussa. Muusikko vilkaisee nuottia, ottaa katsekontaktin kapellimestariin, asettaa lyönnin bassorummulle, kaappaa nuotin telineeltä ja harppaa eteenpäin. Liikkuvia osia on paljon, aivan kirjaimellisesti: jo pelkkä kapuloiden määrä pistää pään pyörälle. Moniin konsertteihin palkataan lisäksi keikkalaisia. Awake Percussionin muodostavat Petteri Kippo (vas.), Jerry Piipponen, Lauri Pekkarinen ja Walter Witick. ”Jos partituurissa lukee tamburiini, niin meillä on täällä kymmeniä erilaisia tamburiineja, joista valita”, Jerry Piipponen sanoo. Vielä taannoin orkesterijärjestäjä tai kontrabasisti saatettiin laittaa soittamaan lyömäsoitinosuuksia. Olemme RSO:n lyömäsoitinhuoneessa, joka toimii myös osittaisena soitinvarastona. 30-vuotias Piipponen on nyt toista kautta Radion sinfoniaorkesterin lyömäsoitinten varaäänenjohtajana. Barokkiseksi muotoillut puukapulat periodipatarumpuihin! Vaativampaan multitaskaukseen sopivia kapuloita, joissa on kaksi erilaista nuppia tai keskellä triangelin soittamiseen sopiva metallikappale... | k Itse ihailen hyvässä lyömäsoittajassa eniten monipuolisuutta.” ”. Lyömäsoittajia orkesterissa on yhteensä kaksi, patarumpaleita eli timpanisteja niin ikään kaksi. Lyömäsoittajalta kysytään rauhallista asennetta. Tosiaan: soitinvalikoiman pitää olla riittävä, sillä lyömäsoitinmaailma on totista välineurheilua. Jätettäisiinkö alttoviulutai bassoklarinettistemmat pois. ”Edelleen saattaa jossain tulla vastaan asennetta, jos vaikkapa rahoituksen kanssa on tiukkaa, että eikö perkussioista voisi jättää jotain pois”, Piipponen ihmettelee. Ja kun lyömäsoittajat nousevat jakkaroiltaan ja verryttelevät käsivarsiaan, kohta tapahtuu. Joka konsertissa, joka teoksessa valikoima on eri, ja sen valitseminen ja järjestely on yhtä tärkeä osa lyömäsoittajan työnkuvaa kuin jousitukset, sormitukset ja otteet muille orkesterimuusikoille. 1931) oli yksi ensimmäisistä orkesterilyömäsoittajista, jotka alkoivat rakentaa alalle arvostusta. Nyt vuorossa saattaa olla kipakka ksylofoni-soolo, sihahdus symbaaleista tai eksoottinen väriläiskä kulkusista tai kastanjeteista... Palluraisissa päissä on muovia, kumia, metallia, lankaa. ”Esimerkiksi Berliozin Faustin tuomiossa ajattelin, että tämä on nyt todella isoa musiikkia, joten olin valinnut oikein isot pellit. Treenikämpässä on tilaa juuri sopivasti. Gongit ja putkikellot muodostavat takaseinän, tam-tamien, symbaalien ja mallettisoittimien väliin on pikkupöydille aseteltu kokonainen arsenaali pieniä soittimia. Lyömäsoittajat ovat kirjaimellisesti muusta orkesterista erillinen saarekkeensa, kauimpana ja ylimpänä, metallisena kiiltelevän lyömäsoitinpatteriston keskellä. Nykymusiikin erityissoittimista ja erilaisista ääntä pitävistä esineistä puhumattakaan. 17 R ONDO C LASSIC 4|2020 UN LYÖMÄSOITTAJIA ON lavalla pitkä rivi, konserttikävijä osaa päätellä, että tiedossa on isoa ja värikästä musiikkia. Yhtäkkiä tekemistä riittää molemmille käsille. Iso osa lyömäsoittajan työtä on perkussiivisten sointivärien räätälöinti. Rainer Kuisma (s. Kun mäjäytin lautasia ekoissa harjoituksissa, huomasin että hups, muista ei kuulukaan nyt mitään”, Piipponen nauraa. Esimerkiksi tamburiinin koko, helyjen materiaali ja asettelu sekä kalvo vaikuttavat sointiin, kun taas vaikkapa pikkurummun sointia säädetään muun muassa sen alle kiinnitetyillä ”matoilla”, jotka synnyttävät tunnusomaisen pärinän
Montussa saattoi myös pitää lihaksensa lämpiminä yleisön katseilta piilossa. Ennen RSO-pestiään Piipponen työskenteli vuoden sijaisena Kansallisoopperan orkesterissa. Toisin on Musiikkitalon lavalla. Oopperamontussa odottelu oli rennompaa, ja lyömäsoittajien takana oli lisäksi ovi, josta saattoi livahtaa pois pisimpien taukojen ajaksi. Se helpottaa myös teoksen tunnelmaan pääsemistä”, Piipponen vastaa. ”Ahon Sinfonisissa tansseissa on älyttömän nopeita, vain tahdin mittaisia soitinvaihtoja”, Piipponen kertoo. Kun Piipponen esittelee nuotteja, ilmenee, ettei tämäkään ole mikään yksinkertainen tehtävä. Ettei käy niin, että missä pöydällä ne kapulat nyt ovat!” Vauhdikkaiden hetkien vastapainona ovat pitkät tauot. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Työkaluboksi on vain meillä lyömäsoittajilla isompi.” Sitten päästään asettelemaan ja rakentamaan eli tekemään setupia. Tässä vaiheessa vertaillaan levytyksiä ja mietitään eri soitinvalmistajien soinnillisia ominaisuuksia. ”Se, kun yrität soittaa maailman kauneimman hiljaisen triangeli-iskun ja katsot kapua, eikä se lyönti ihan osukaan soittimeen asti”, Piipponen hekottaa.. Vai asettaako kapulat hiljaa pikkurummun päälle. Mikä tamburiinitekniikka silloin on mahdollinen. Miten keskittyminen silloin pysyy kasassa. Toiset kirjoittavat perkussiopartituuria, joiden keskellä soittimet risteilevät. Sonagli. ”Pitää opiskella partituuria. ”Kaikki liikkeet pitää harjoitella lihasmuistiin. ”Samojen asioiden kanssahan kamppailee kuka tahansa muusikko, että miten saadaan musiikki kuulostamaan hyvältä ja tyylinmukaiselta. RSO harjoitteli helmikuussa Rahmaninovin Sinfonisia tansseja. Tuleeko siitä liikaa ääntä. Jukka Isopuro kirjoitti konsertista Helsingin Sanomissa: ”Esityksessä kaikki oli kohdallaan, marssimainen terävyys, raukean valssin kuumentuminen ja murskavoitto säveltäjää vuosikymmeniä vainonneesta Dies irae -sävelmästä lopun tam-tamin kohahduksissa.” 18 R ONDO C LASSIC 4|2020 KUN MUUT SOITTAJAT menevät harjoittelukoppiin käymään läpi stemmaansa, Piipponen alkaa miettiä logistiikkaa. Silloin liikeradat ovat yhtä tärkeitä kuin itse soittotapahtuma. Laittaako kapulat kainaloon tamburiinisoolon ajaksi. ”Ensin katson, mitä soittimia partituurissa edes on.” Äänenjohtaja jakaa, kuka kulloisessakin lyömäsoitintiimissä soittaa ja mitä. ” Rimski-Korsakovin Scheherazade on pahamaineinen siitä, että siinä istutaan ensin pitkään hiljaa, ja sitten pitäisi kylmillä käsillä soittaa pikkurummulla 32-osasekstoleita ketterästi ja kivasti!” Vakaata ja pehmeää kättä kysyvät myös hiljaiset kohdat. Hän alkaa esitellä Kalevi Ahon Sinfonisissa tansseissa tarvittavia soittimia. Samalla mietitään siirtymiä. Joihinkin teoksiin saattaa jäädä pysyvät muistijäljet: syke alkaa kohota, kun vain kuuleekin jonkin puhallinsoolon, jota pian seuraa oma kohta. Kun tietää tarkasti, minkä kohdan jälkeen on syytä alkaa valmistautua, mieli pysyy levollisena. Campanelli. Gran cassa. Kun oma osuus on selvillä, päästään soittimien valikoimiseen. Tätä varten lyömäsoittajilla on säädettäviä pikkupöytiä ja niille kolinan estämiseksi aseteltuja riepuja. ”Merkitsen stemmaan symboleilla, mitkä kapulat ovat kädessä, millä kapulalla soitan, milloin pitää vaihtaa kapulaa.” Moni pieni käytännön ongelma vaatii ratkaisua. Ehtiikö ne noukkia siitä ennen seuraavaa tehtävää. Jotkut, vaikkapa Shostakovitsh, kirjoittavat oman stemmansa jokaiselle pienellekin soittimelle. ”Kokeneimmilla soittajilla se oli kellontarkkaa hommaa, että palaat monttuun juuri kun tarvitaan, soitat ne pari ääntä jonkin Verdin ekan näytöksen finaalissa, ja lähdet pois”, Piipponen hymyilee. Harvoin on tarjolla siisti rivi, jota seurata
Nyt hänen on pitänyt karsia keikkailemista ja yhtyeitä. ”Kun soittaa symbaaleja lujaa, mikä on rankkaa sormille, voi olla vaikea palautua ja siirtyä vaikka pikkurumpuun. ”Soittokunnassa soitettiin todella paljon keikkoja, se oli palkitsevaa. Katsekontaktia kapellimestariin ei sovi unohtaa.. Hän demonstroi. Ennen RSO:ta pohjalla oli parikymmentä muuta koesoittoa. Orkesterissa kaikki pitää olla osa samaa kokonaisuutta. Harjoitus alkaa, ja lavea lyömäsoitinpatteristo levittää eksoottista lämpöä orkesteriin. RSO:n vakilyöjien Jerry Piipposen ja Jani Niinimäen (2. Kalevi Ahon lisäksi ohjelmassa on, RSO:n tulevan ylikapellimestarin Nicholas Collonin johdolla, myös Rahmaninovin Sinfoniset tanssit. | Lyömäsoittajien näkeminen jokapaikanhöylinä ei ole sinällään yllättävää, sillä jatkuva uuden oppiminen on lyömäsoittajuuden ytimessä. Mutta monipuolisuuden ihannettaan Piipponen ei ole hylännyt. Siksi olin opiskeluaikana tosi aktiivisesti perustamassa bändejä ja tekemässä free-juttuja, rakensin sitä puolta, että olisi myös vapaalla kentällä verkosto olemassa”, Piipponen selostaa. Keskimmäisessä osassa lyömäsoittajat ovat hiljaa eli tacet. Käänne tapahtui varusmiesvuonna sotilassoittokunnassa. Lyömäsoittajan huomion on jakauduttava monen asian välillä ja aina myös ennakoitava seuraavaa siirtoa. Lyömäsoittimista ja rumpusetistä lahtelainen Piipponen innostui jo lapsena. ”Kun sain hammasraudat, sain onneksi vapautuksen siitä”, hän nauraa. Patarummut erotetaan kokonaan omaksi soittimekseen, ja joku taas saattaa perehtyä pelkkiin lautasiin. ”En uskaltanut unelmoida, että koskaan oikeasti saisin orkesteripaikan. KESTI MELKO KAUAN, ennen kuin Jerry Piipponen todella tiesi haluavansa ammattimuusikoksi. Yhtenä päivänä soitin porukoille, että hei, päätin, että musta tulee muusikko.” Piipponen jäi koukkuun harjoittelemiseen. Tervosen oppilaina ovat Piipposen lisäksi olleet vaikkapa kapellimestari Santtu-Matias Rouvali, Kansallisoopperan orkesterin lyömäsoitinten äänenjohtaja Virva Kuusi sekä Herd-jazzyhtyeestään tunnettu vibrafonisti Panu Savolainen. Vakityön ohella hän on aktiivinen Awake Percussion -kvartetissa ja Kaaos Ensemblessä sekä tekee yhteistyötä ÄÄNI-kollektiivin ja Game Music Collectiven kanssa. Tällä hetkellä hän elää unelmaansa saatuaan heti Sibelius-Akatemiasta valmistuttuaan orkesterikiinnityksen – ja nimenomaan RSO:sta, jossa hän pääsee toteuttamaan intohimoaan, nykymusiikkia. Piipponen esittelee tamburiinin soittotekniikoita: kättä eri tavoin kiertäen, tai pelkillä sormilla, tai kahdella kädellä reittä vasten... Opettaja Sami Tervoselta sai mallin monipuoliseen lyömäsoittajuuteen. Viimeisessä osassa se pärähtää soimaan – kuuluisa kuumottava pikkurumpu! Pikkurumpu, joka johtaa marssia halki Ravelin Boleron ja jolla on Nielsenin viidennessä sinfoniassa demoninen soolo. 19 R ONDO C LASSIC 4|2020 SEURAAVALLA VIIKOLLA ollaan sitten jo työn touhussa. Konservatorion lyömäsoitinluokka oli kuitenkin täynnä, joten hänet laitettiin soittamaan käyrätorvea. Tärkeimpiä asioita on käsien elastisuus ja joustavuus”, Piipponen kiteyttää. vas) lisäksi mukana olivat tällä kertaa Aleksi Haapaniemi, Pasi Suomalainen ja Tuija-Maija Nurminen. Orkesterityöhön Piipponen tykästyi jo konservatorioaikoina. Jotkut lyömäsoittajat erikoistuvat. Painopiste kapulassa ja ranteen asento vaihtuvat soittimen, tekniikan ja nyanssin mukaan. Tämä työskenteli itsekin niin teattereissa, orkestereissa kuin tanssimuusikkona. Piipponen kuivaharjoittelee äänettömästi pikkurummulla. ”Itse ihailen hyvässä lyömäsoittajassa eniten monipuolisuutta”, Piipponen sanoo. Äänenjohtaja jakaa stemmat lyömäsoittajien ja tarvittaessa keikkalaisten kesken. Awake Percussion on silti projektina omaa laatuaan. Lukion jälkeen kiinnosti neuropsykologia ja teoreettinen filosofia. Tamburiinin ja triangelin heläykset ovat kuin strösseliä, jota huippukohdissa satelee herkullisina ripauksina. Piipponen oli siinä vaiheessa jo opiskelemassa Päijät-Hämeen konservatorion toisen asteen koulutuksessa, mutta vasta soittokunta-ajan tiivis keikkatahti sytytti lopullisesti palon. Tuli innostus, että mihin kova työskentely voisi johtaa
Maallikolla menee pää pyörälle, kun kukin soittaa yhdellä kädellä yhtä ja toisella toista soitinta, silmät vastaavasti partituurin eri riveillä. Iso osa lyömäsoittajan työtä on perkussiivisten sointivärien räätälöinti.. Mulla on iskut, sulla takapotkut, sulla heikot 16-osat pohjalla.” Awaken muut muusikot ovat Petteri Kippo, Lauri Pekkarinen ja Walter Witick, kaikki Sibelius-Akatemiassa opiskelleita tai opiskelevia lyömäsoittajia 30 vuoden molemmin puolin. Lyömäsoittajan elämä on vauhdikasta lavalla ja lavan ulkopuolella: siihen kuuluu rumpukalvojen vaihtamista, soitinten virittämistä ja huoltamista sekä tietysti roudaamista. Keväällä heiltä ilmestyy suomalaisen uuden lyömäsoitinmusiikin kummisedälle, lyömäsoittaja-säveltäjä Tim Ferchenille kumartava levy; elokuussa yhtye pitää oman konsertin Helsingin juhlaviikkojen Wonderfeel-tapahtumassa. Vuonna 1988 perustettu Lyömäsoittajien kamarimusiikkiseura oli 2010-luvulle tultaessa henkitoreissaan, ja Rislakki lähestyi nuoria miehiä, haluaisivatko he herättää seuran henkiin. Korvatulpat korviin ja menoksi. Yhtye on tehnyt toistaiseksi kaksi Suomen-kiertuetta, joilla on viety konsertteja ja työpajoja eri puolille Suomea, mm. Nelikko piti suuren määrän visiointikokouksia, ja seuran vanhan Breath-ensemblen raunioille pullahti Awake Percussion vuonna 2016. Treenikämppä Herttoniemessä on juuri sen kokoinen, että kvartetti saa luikerreltua soittimien sekaan. Näin jälkikäteen ajateltuna en voisi keksiä parempaa komboa!” Piipponen myhäilee. ”Tunsimme toki toisemme koulusta, mutta emme olleet koskaan ajatelleet perustavamme bändiä yhdessä. ”Älä seuraa mun kvintoleita!” ”Ankkuroidutaan Waltsun kahdeksasosiin!” Piipponen liidaa harjoituksia: ”Pistetään nyt toi komppi kondikseen. Pohjois-Karjalaan. 20 R ONDO C LASSIC 4|2020 ”MISSÄ ON TOMIN JALAT?” ”Annatko ton pöydän.” ”Mahdutko sä siihen?” Roudaus on ohi vain 20 minuutissa, koska tämä on ”pieni biisi”. Awake Percussion lämmittelee amerikkalaisen Paul Lanskyn energisen pulseeraavaa Springs-teosta. Koulujen jumppasaleissa on päässyt suoraan kontaktiin yleisön kanssa ja nähnyt nuorten musiikkiopistolaisten innostuksen. ”Sen lisäksi, että kaverit ovat aivan älyttömän taitavia soittajia, Petteri on varmaan Helsingin ainoa lyömäsoittaja, jolla on kuorma-autokortti, Lauri on haka kirjallisessa ulosannissa ja Walter on kuin kävelevä lyömäsoitinsoolojen jukebox.” Awake on kantaesittänyt esimerkiksi Sauli Zinovjevia ja Eetu Ranta-ahoa, mutta vielä tilaustyötäkin tärkeämmäksi he ovat kokeneet koulutushankkeet. Mutta ilman lyömäsoittaja Antti Rislakin ehdotusta he tuskin olisivat koskaan päätyneet yhtyeeksi