Rondo Classic 02/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Pierre Boulezin perintö elää SINFONINEN VIIHDE on vaativa laji VAPAAN MUUSIKON riemua ja tuskaa Miten kävi OOPPERABUUMIN. 2 2025 15,00 € CLASSIC Timo riihonen nousi bassojen kuningassarjaan rondo.fi cd
Savoy-teatteri, Hki | Liput. Musiikkiteatteri Kapsäkki, Hki Liput. 32 € 23.3. 49 € 29.1.–15.2. alk. alk. Musiikkiteatteri Kapsäkki, Hki | Liput. alk. 48 €. Viekoittelevaa ja ilkikurista 20-luvun tunnelmaa Anna Kortelainen – Reetta Ristimäki NÄKEMIIN, VIIPURI! Koskettava musiikkidraama Viipurin evakuonnista 1940 KABAREE KABAREE BERLIN BERLIN -KONSERTTI -KONSERTTI 7.3. Musiikkiteatteri Kapsäkki, Hki Liput. 28 € 12.4. alk. Aleksanterin teatteri, Hki | Liput. 36€ gretatuotanto.fi G R E T A T U O T A N T O E S I T T Ä Ä K E V Ä T 2 2 5 K OTIRINTAMAN NAISET Suosikkirevyyn viimeiset näytökset Taianomainen aikamatka keskiajalle suositussa musikaalissa Tulisten tangojen ja upean elokuvamusiikin tarinallinen kohtaaminen Kertomuskonsertti sota-ajan radiohiteistä 21.2.–12.4. 27 € 1.3. & 29.3. alk. Järvenpää-talo 22. Järvenpää-talo Liput. Järvenpää-talo 30.3. alk
Luvassa on ainutlaatuisia elämyksiä ja intiimejä hetkiä, joissa taiteilijat ja yleisö ovat yhtä. Ensimmäisten esiintyjien julkistamisen kunniaksi avajaiskonsertin perusliput nyt -20 % tarjoushintaan. SYLEILE HETKEÄ. Hänen taiteessaan yhdistyvät tekninen taituruus, omaperäinen tyyli ja kyky luoda ohjelmistoja, jotka rikkovat perinteisen resitaalin rajoja. klo 18.00 Naantalin kirkko Don Juanin jäljillä: Sinfonia Lahti, Hannu Lintu, Arto Noras Ke 4.6. Ohjelmassa esiintyy nuoria lahjakkuuksia ja vakiintuneita mestareita, jotka tekevät jokaisesta esityksestä unohtumattoman. OLE LÄSNÄ. Turun musiikkijuhlien vuoden 2025 ohjelmiston ensimmäiset artistit on nyt julkaistu! Musiikkijuhlat tuovat lavalle sekä maailman huippuartistit että uusia taiteilijoita, jotka haastavat musiikillisia rajoja. klo 19 Naantalin kirkko Fantasiaa ja materiaa Su 8.6. Tartu tilaisuuteen ja hanki liput jo tänään! TARTU AVAJAISTARJOUKSEEN naantalinmusiikkijuhlat.fi Tervetuloa Naantalin Musiikkijuhlille! Aulis Sallinen 90 vuotta: Shaka – Soturikuningas To 5.6. klo 19.00 Naantalin kirkko Liput Naantalin Musiikkijuhlien konsertteihin voit ostaa Lippupisteen myyntipisteistä ja verkkokaupasta.. AVAJAISKONSERTISSA VÍKINGUR ÓLAFSSON Islantilainen pianisti Víkingur Ólafsson esiintyy Turun konserttitalolla 4.8.2025
kuningasbasso riihonen • Tänä vuonna muistellaan suomalaisen ”oopperabuumin” alkua, kun sekä Viimeisten kiusausten että Ratsumiehen kantaesityksistä tulee 50 vuotta. Se on kuitenkin vaativa laji. 4 R ONDO C LASSIC 2|2025 CLASSIC 2 / 2025 © SH U TT ER ST O C K • Kärsivällisyys on palkittu, ja Timo Riihonen on nyt suurien bassoroolien äärellä. 8–12 34–37 © TU O M AS TE N K AN EN Kansallisooppera avasi uuden talon näyttämönsä uudelle oopperalle, mutta sitten vauhti tyssäsi. Vuonna 2001 nähtiin Einojuhani Rautavaaran Rasputin.. viihde vaatii taitoa Oopperabuumi 50 vuotta • Sinfonista viihdettä pidetään klassista musiikkia vähäpätöisempänä, eikä viihteessä ansaittuja meriittejä juurikaan arvosteta kapellimestaripörssissä. Kansalliset klassikot elävät ja saavat kevään aikana uudet tuotantonsa, mutta miten on käynyt buumin. Verdin ja Wagnerin ohella myös koomiset roolit kiinnostavat näyttelemisestä nauttivaa laulajaa. Timo Riihonen laulaa kuningas Filipiä Kansallisoopperan Don Carloksessa. © SA K AR I M AN N IN EN RONDO.FI 14–21 Vantaan viihdeorkesteri on pitänyt sinfonisen viihteen lippua korkealla, ja sen konsertit keräävät täysiä saleja
7 Pääkirjoitus: Katse yli rajojen 8–12 Timo Riihosen tie kuningasrooleihin 14–21 Oopperabuumi jatkuu mutta erilaisena 22–23 Bandoneonilla Bretagnessa 24–25 Uudet tähdet laulutaivaalle 28–29 Kantaesitys: Aki Yli-Salomäen Hyväksyminen 31 Olli Virtaperkon kolumni 32–33 Kulmalla: Petra Poutanen 34–37 Vapaan muusikon ilot ja tuskat 39 Johan Tallgrenin kolumni 40–42 Pierre Boulez, 100: Paluu tulevaisuuteen 44–47 Muusikot viihteellä 48–51 Kuukauden klassikko: Händelin Concerto grossot 53 Lauri Toivion sarjakuva Rondo arvioi 55 – 59 • Kapellimestarit Yle Teemalla • Tosca Vaasan oopperassa • CD ja DVD -sivut suomessa soi 60 – 63 • Amsterdamin barokkiorkesteri Suomeen • Helmikuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 64 – 65 • Jokainen soittotunti on mahdollisuus 66 Rondo palvelee 67 Aleksi Barrièren kolumni © SH U TT ER ST O C K © SA K AR I VI IK A / SU O M EN K AN SA LL IS O O PP ER A sisältö Mukana matkalla on Rondo-lehden edustaja, joka esittelee ohjelman.
16.3.2025 KLO 15 • MUSIIKKITALO J.S.BACH: BRANDENBURGILAISET KONSERTOT 1-6 LIPUT 90 125€ LIPUT 70-115 € & SOKOLOV G R I G O R I 13.4.2025 KLO 19 | MUSIIKKITALO AMSTERDAMIN BAROKKIORKESTERI TON KOOPMAN
VOS-sinfoniaorkestereita Suomessa on 33 ja VOS-teattereita 58, ja rahoituslain ulkopuolella on vielä iso määrä toimijoita. . Katsomme karsinoiden yli, mutta emme silti ymppää asioita itsetarkoituksellisesti yhteen vaan kunnioitamme eri taideja ilmaisumuotojen integriteettiä ja asiantuntemusta, kun se on tarpeen. Se on paljon näin harvaan asutussa maassa. Tonttien vahtiminen ei pidemmän päälle edesauta selviämistä. Siitä hyötyvät lukijat. Mikäli palautusta toivotaan on lähetykseen liitettävä tarvittava määrä postimerkkejä. 7 IIME VUODEN SURULLISIA uutisia kulttuurijournalismin alalta oli Teatteri&Tanssi -lehden kustannusyhtiön ajautuminen konkurssiin ja perinteikkään lehden lopettaminen. Erikoislehdillä olisi sauma, mutta niilläkin talous sakkaa. Sanomalehdissä kulttuurin osuus on kaventunut ja käsittely keventynyt – se, mikä ennen olisi ollut viihdeuutinen, on nyt kulttuuria. Periaatteena on tehdä esitystaiteiden lehteä, jossa eri alat kohtaisivat ja stimuloisivat toisiaan. Samalla oopperassa performatiivinen lähestyminen on tullut lauluvoittoisen ilmaisun rinnalle. On turha sanoa, että kulttuuri olisi eliitin harrastus. Olemme pestanneet siitä kirjoittamaan joukon alan parhaita kykyjä, joista osa teki myös Teatteri&Tanssia. Moniäänisyys on kulttuurijournalismissa muutenkin vähentynyt, vaikka siellä jos missä sitä kaivattaisiin, koska yksiä totuuksia ei taiteiden arvottamisessa ole. Olemme ostaneet sen konkurssipesän, ja alamme sulauttaa sen aihepiirien juttuja Rondoon 26.3. Uskoisin, että taiteiden väliset raja-aidat ovat yleisön osalta vielä matalampia kuin ammattilaisten. Kulttuuripoliittisesti esittävän taiteen kentän katsominen yhtenä kokonaisuutena olisi nyt tärkeämpää kuin koskaan, kun ”naamiot on riisuttu” myös poliitikkojen arvomaailmassa. TAITEIDENVÄLISYYS JA ilmaisullisten raja-aitojen rikkominen ovat esittävän taiteen trendejä. Musiikkiteatterin suosio on siitä hyvä esimerkki. Moni konserteissa kävijä käy myös teatterissa ja tanssiesityksissä. (03) 225 1948 asiakaspalvelu@rondolehti.fi RONDON ASIAKASPALVELU . Pienemmillekin teattereille musikaaleista on tullut elinehto, eikä nykyisen laajuista buumia voisi kuvitella ilman, että uuden sukupolven tekijäjoukko osaisi edeltäjiään paremmin yhdistellä näyttelemistä, laulua ja tanssia. Kuoppamäentie 3 A, 33800 Tampere Toimitus ei vastaa aineistosta jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. Vuoden 2023 tilastojen mukaan teatteri-, tanssi-, sirkusja oopperaesityksissä kävi 3 477 520 katsojaa. Classicus Oy:llä on oikeus käyttää tilaajarekisteriä suoramarkkinointitarkoituksiin. AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN WWW. +358 (40) 563 2374 PÄÄTOIMITTAJA Harri Kuusisaari harri.kuusisaari@classicus.fi ULKOASU Esa Nurminen | AD esa.nurminen@classicus.fi TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Aleksi Barrière, Johanna Hasu, Antti Häyrynen, Santeri Kaipiainen, Jari Kallio, Kimmo Korhonen, Jaani Länsiö, Paula Nurmentaus, Elina Salin, Auli Särkiö-Pitkänen, Johan Tallgren, Tuomas Tenkanen, Lauri Toivio, Matti Tuomisto, Olli Virtaperko O I KO L U K U Anna Piiroinen, Arja Valkonen JULKAISIJA / LEVYTUOTTAJA CLASSICUS OY Tj. Monia tekijöitä, esityksiä ja ideoita jää pimentoon – kansainvälisistä perspektiiveistä puhumattakaan. katse yli rajojen HELMIKUU K U VA © H ER A C H O I R ONDO C LASSIC 2|2025 TOIMITUS . Musiikkiteatteri ja tanssi ovat kuuluneet Rondoon jo kauan, ja niiden käsittelyä kehitetään, mutta uutta meille on puheteatterin tuominen mukaan. Harri Valkonen harri.valkonen@classicus.fi ILMOITUKSET / ILMOITUSLIIKENNE ilmoitukset@rondolehti.fi Matti Tuomisto matti.tuomisto@classicus.fi PAINOPAIKKA . RONDO .FI PERUSTETTU 1963 K an ne n ku va : Tu om as Te nk an en R ONDO pääkirjoitus HARRI KUUSISAARI harri.kuusisaari@rondolehti.fi v Esittävän taiteen kentän katsominen yhtenä kokonaisuutena olisi nyt tärkeämpää kuin koskaan.. Sinfoniaorkesterien livekonsertit tavoittivat 1 148 791 kuulijaa, ja verkossa ne keräsivät 3,4 miljoonaa kuuntelua tai katselua. Musiikkijuttujen määrä säilyy ennallaan, joten kukaan ei menetä mitään. Musiikkiteatteri on silti vain yksi Rondon luonnollinen aihealue. Printall AS, Tala 4 , 11415 Tallinna ISSN 2324-0717 / 2025 RONDO PALVELEE TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: . Leikkaukset näkyvät niin kulttuurilehtituissa kuin alan ilmoittajakunnassa. Opastinsilta 6 A, 409-410, 00520 Helsinki toimitus@rondolehti.fi . PELKKÄ VALITTAMINEN ei silti auta. Alan ainoan valtakunnallisen erikoislehden kohtalo järkytti teatteri-, tanssija sirkuspiirejä. ilmestyvästä lehdestä alkaen. Me Rondossa olemme tarttuneet tilaisuuteen jatkaaksemme Teatteri&Tanssi -lehden perinnettä. Uskomme siis, että pohjaa yhdelle näiden alojen erikoislehdelle tässä maassa olisi
8 R ONDO C LASSIC 2|2025 ”Laulu on niin outo instrumentti: sitä ei voi nähdä, ei lainata toiselta, ei ostaa uutta kaupasta.” basso kiiruhtaa hitaasti Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Kuvat: TUOMAS TENKANEN
Sitä tarvitaan, kun basso-ohjelmiston harvoja suuria rooleja on odoteltava vuosia. Nyt Riihonen on niiden äärellä ja parhaat ajat vasta edessä. Nyt 41-vuotias laulaja on päässyt pisteeseen, jossa pitkäjänteisen työn hedelmiä korjataan. Matalat äänet kypsyvät hitaasti. Kriisikaudet kuuluvat laulajan elämään, ja Riihonen onnistui selättämään omansa. Basso Timo Riihoselle nuo vuodet olivat hankalaa aikaa. VERDIN ja WAGNERIN ohella myös koomiset roolit kiinnostavat näyttelemisestä nauttivaa laulajaa: ”Hauskat roolit pitävät äänen aktiivisena ja joustavana.” Kuvat: TUOMAS TENKANEN. | l basso kiiruhtaa hitaasti Kärsivällisyys on palkittu, ja TIMO RIIHONEN on nyt suurien bassoroolien äärellä. Parhaillaan hän laulaa Kansallisoopperassa yhtä unelmarooliaan, Don Carlosin kuningas Filipiä. ”Bassolle on lohduttava tieto, että aika on oikeastaan meidän puolellamme, kun vain jaksaa odottaa. Se on sitä hitaasti kiiruhtamista”, hän toteaa naurahtaen. Alanvaihtokin kävi mielessä; nuorena hänestä piti tulla insinööri. Mukana on ollut hyvää onnea ja kullanarvoisia kannustajia, mutta tärkeintä on ollut oma kylmäpäinen sinnikkyys. Riihonen vertaa bassolaulamista kestävyysurheiluun. 9 R ONDO C LASSIC 2|2025 AULAJALLA kolmenkympin kriisi voi joskus olla isommanpuoleinen
Esikuviakin oli: esimerkiksi basso Jyrki Korhonen oli vastikään tullut Kansallisoopperan ensembleen oltuaan pitkään Saksassa kiinnityksellä. Nyt piti löytää hyvä lauluopettaja, ja Oopperajuhlilla hän nyki teinipojan mutkattomuudella kollegoita hihasta. Pekka kuoli jo 59-vuotiaana, mikä oli suuri menetys suomalaiselle laulupedagogialle. Riihonen alkoi jo toisena opiskeluvuonnaan käydä Saksassa laulutunneilla, mutta malttoi säästää kilpailemisen vähän myöhempään. Soittotunteja kuitenkin otettiin. 10 R ONDO C LASSIC 2|2025 © JU SS I SIL VE N N O IN EN Näyttämön taika Musiikki ammattina ei ollut Riihosen lapsuudessa millään lailla näköpiirissä. ”Pekka oli lojaali opettaja, joka kasvatti kokonaisvaltaisesti, vinkkasi elokuvia, antoi teatterilippuja. ”Mietin, että mitä riviä tästä on tarkoitus laulaa!” Mutta ensimmäinen kesä Savonlinnassa muutti kaiken. Tavoitteita kohti Riihonen tajusi Savonlinnassa heti, että oopperalava oli häntä varten. ”Rigolettossa laulava Esa Ruuttunen suositteli Raimo Laukkaa, joka lauloi Aidassa, ja tämä suositteli Sibelius-Akatemiassa opettavaa Pekka Kähköstä. Ensimmäisellä oopperakuoron harjoitusleirillä nuorukainen katseli äimistyneenä partituuria. ”Olin ainoa, joka tuli Akatemialle suoraan lukion penkiltä, ja työtä oli paljon.” Pekka Kähkönen jatkoi opettajana, ja Riihonen opiskeli ahkerasti tähtäimenään Keski-Eurooppa. ”Laulutunneilla tuli kuitenkin se tönäisy. Ja sitten toinen tönäisy oli konkreettinen: olimme Savonlinnan Oopperajuhlilla kuuntelemassa Beethovenin yhdeksättä, ja isäni tönäisi minua kylkeen, että pitäisikö sinun hakea tuonne kuoroon.” Riihosesta tuli 17-vuotiaana luultavasti nuorin kakkosbasso Oopperajuhlakuoron historiassa. Suvussa ei ollut muusikoita, sisarukset ja vanhemmat olivat matemaattis-luonnontieteellisellä alalla. Se oli jättipotti, ja Riihonen lähti innoissaan kohti Keski-Eurooppaa.. Äänenmurroksen myötä ääni oli laskenut hyvin matalaksi. Etsin hänet sitten puhelinluettelosta ja soitin rohkeasti.” Kähkönen ei terveyssyistä ollut ensin innokas ottamaan uusia oppilaita, mutta kun Riihonen kertoi tulevansa Mikkelistä, itse savonlinnalaislähtöinen Kähkönen totesi, että kyllä Savon poikaa pitää auttaa. Systemaattisuus ja selkeät suunnitelmat sopivat Riihosen ”insinööriluonteelle”, ja kahdessa vuodessa Kähkönen valmensi hänet Sibelius-Akatemiaan, jossa hän pääsi aloittamaan 20-vuotiaana. Kähkönen osoittautui mitä sopivimmaksi opettajaksi. Mitenkään helppoa äkillinen hyppäys oopperamaailmaan ei ollut. Mutta olen halunnut välittää hänen perintöään ja sitä inhimillisyyttä omille oppilailleni.” Pienessä talossa suurempaa vastuuta Vuonna 2007 tapahtui kertaräsäyksellä paljon: koelaulujen kautta Riihonen sai paikan Zürichin oopperastudiosta, Lappeenrannan laulukilpailuissa tuli ensimmäinen palkinto, ja pian oli jo ensimmäinen varsinainen oopperakiinnityskin odottamassa. Tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Heti ensimmäisenä kesänä 2001 hän pääsi Verdin juhlavuoden myötä sukeltamaan Aidan ja Rigoletton kaltaisiin klassikoihin. Toppuuttelua Riihonen ja hänen luokkatoverinsa Waltteri Torikka ja Matti Turunen tarvitsivatkin, ja Pekka Kähkönen piti heille isällistä kuria. ”Tulin sillä lailla nurinkurisesti alalle, että olin laulanut oopperalavalla ennen kuin näin ensimmäistä oopperaani”, hän naurahtaa. Timo esiintyi ahkerasti koulun ja seurakunnan tapahtumissa ja alkoi nauttia esiintymisestä. Kesällä 2024 Riihonen esiintyi Savonlinnan Oopperajuhlien Lohengrinissa yhdessä 7-vuotiaan poikansa Aatoksen kanssa. En ollut ajatellut!” Riihonen nauraa. Musiikinopettajan kannustamana hän pyrki 16-vuotiaana takaisin musiikkiopistoon, mutta opiskeli samaan aikaan lukiossa pitkää matikkaa ja fysiikkaa tähtäimessään teknillinen korkeakoulu. ”Tein kaiken mitä isovelikin, joten koska hän pelasi koripalloa ja soitti viulua, niin minä tein perässä”, kertoo Mikkelissä varttunut laulaja. Riihonen oli vakaasti seuraamassa samalla tiellä. He asettivat selvät tavoitteet ja alkoivat kuroa kiinni takamatkaa, joka Riihosella oli muihin ammattiopintoihin tähtääviin nähden. ”Silloinen musiikinopettaja kysyi jotain, mitä kukaan ei ollut siihen mennessä kysynyt: oletko ajatellut meneväsi laulutunneille. Vastaavasti soittoharrastus loppui isoveljen vanavedessä, mutta Mikkelin musiikkiluokkien kuorossa lavalla oleminen tuli tutuksi
”Lava veti puoleensa, ja laulaminen alkoi taas sujua. ”Olin päässyt Bayreuthin Wagner-juhlille tekemään pienempiä rooleja yhteensä viitenä kesänä. ”No nyt olen siinä pisteessä, ettei tarvitse enää käydä koelauluissa, vaan oma työskentely vie eteenpäin.” | ”Filipin rooli vaatii laulajalta todella paljon, siinä on keskityttävä täysillä hahmon sisäiseen konfliktiin. Laulaminen tuntui vaikealta. Tarvittiin maisemanvaihdos, uusi oopperatalo, uusi opettaja. Siellä opin konkareilta ja imin valtavasti vaikutteita. 11 R ONDO C LASSIC 2|2025 ”Pakkasin pakettiautoon koko omaisuuteni, että täältä ei heti tullakaan takaisin!” Yleensä laulajalle siunaantuu kiinnitys oopperatalossa sen jälkeen, kun on opiskellut nuorten laulajien koulutusohjelmassa eli studiossa, mutta Riihonen suoritti vuotensa Zürichin oopperastudiossa tietäen, että paikka Düsseldorfin oopperan ensemblessä oli jo plakkarissa. Düsseldorfissa alkoi tulla vaikeuksia. Hän odotti sopivaa hetkeä hypätä vapaalle solistiuralle, ja 2017 aika oli kypsä. ”Lauluopettaja ei voi antaa omia äänihuuliaan, että testaapa näillä. Koronastakin selvittiin hyvin, kun Riihonen oli Kielissä ollessaan pitänyt yllä monipuolisia verkostoja. Samalla viikolla saattaa ohjelmassa olla Rossinia, Wagneria, Mozartia ja nykymusiikkia. Kaiken aikaa Riihonen kävi koelauluissa, keikkaili ja vaihteli tarvittaessa agentuuria. Hyvä itsetuntemus niin henkisesti kuin fyysisesti on tärkeää. Eräs kollega oli aikoinaan sanonut kolmekymppiselle Riihoselle Reininkullan tuotannossa, että ei bassoa oteta vakavasti ennen kuin olet 40-vuotias. ”Don Carlos on valtavan ajankohtainen ooppera.”. Että vain vääntää sinnikkäästi, valmistautuu joka kerta ja kasaa itsensä vaikka ei aina menisi hyvin”, Riihonen kuvailee. Välillä sitä tekee virheitä ohjelmiston suhteen ja laulaa epäsopivia rooleja, mutta niistä saattaa oppia eniten.” Uudet näkökulmat auttoivat, ja umpikuja ratkesi. Kiel oli selvästi pienempi talo, mutta siellä pystyin laulamaan suurempia rooleja, sain enemmän vastuuta ja paikan, jossa kasvaa”, Riihonen kertoo. Siellä oli myös perhe mukana. Laulu-ura kysyy valtavasti rohkeutta ja resilienssiä. Hän on kuningas, mutta pelkää kaikkia ja epäilee jokaista”, kuvailee Riihonen tämänhetkistä rooliaan. Nyt hän on ollut freelancerina kuutisen vuotta. Keikkoja alkoi olla hyvin kalenterissa, ja tuli varmuus, että uskallan lentää omilla siivillä.” Eletty elämä ruokkii roolityötä Riihonen irtisanoutui Kielistä, ja asemapaikaksi tuli Helsinki. Tietenkin sattumat, oikeat ihmiset ja ajoitukset vaikuttavat, mutta se ratkaisee, jaksaako jatkuvaa matkustelua ja koelaulamista. Hän oli nuori basso monien bassojen joukossa suurikokoisessa ensemblessä. ”Monilla usko loppuu kesken. Kiinnitys saksalaisessa oopperatalossa tarjoaa paljon tekemistä. Oltuaan neljä vuotta Düsseldorfissa Riihonen siirtyi Kielin oopperaan yhteensä viideksi vuodeksi. ”Laulu on niin outo instrumentti, sitä ei voi nähdä, ei lainata toiselta, ei ostaa uutta kaupasta”, Riihonen kuvailee. Tähän asti kaikki oli sujunut kuin rasvattu, pisteestä pisteeseen. Oltuaan ensemblessä muutaman vuoden Riihonen tunsi kehityksensä hidastuneen, ja uskonpuute alkoi kalvaa tähän asti niin hyvällä itseluottamuksella varustettua laulajaa. Omaa nimeä pitää jatkuvasti käydä päivittämässä oopperatalojen johtajille
”Laulajan uralla ratkaisee, jaksaako jatkuvaa matkustelua ja koelaulamista, sitä, että valmistautuu joka kerta ja kasaa itsensä, vaikka ei aina menisi hyvin.”. Ja minun piti kävellä Aleksei Navalnyin kuvan yli. Oma ikäkin on nyt sopiva isähahmoihin. Tuoko se paineita. Vuonna 2019 Grazissa laulamastaan Filipistä Riihonen oli ehdolla Itävallan musiikkiteatteripalkintojen kategoriassa paras miespäärooli. Hän on kuningas, mutta pelkää kaikkia ja epäilee jokaista.” Kansallisoopperassa Riihonen tekee roolin jo neljättä kertaa. ”Molempien kanssa olen laulanut lavalla ja käynyt tunneilla myös. ”Usein minulta kysytään, olenko Ryhäsen poika tai Matti Salmisen oppilas”, Riihonen nauraa. Bassot ovat jo pitkään olleet kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaislaulajia, sopraanoiden ohella. Don Carlos on valtavan ajankohtainen ooppera.” Bassoperinteitä jatkamassa Tänä keväänä Riihonen laulaa Kansallisoopperassa myös Sallisen Ratsumiehessä, ja kesällä häntä kuullaan Savonlinnan Oopperajuhlien Boris Godunovissa. Jokainen on oma itsensä, mutta ei vertailulta voi välttyä, eikä siltä kokonaan haluakaan välttyä, vaan ammentaa heidän kokemuksestaan.” . ”Harjoitukset olivat sinä päivänä, jona Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Roolia laulavat yleensä baritonit. Hän esimerkiksi nautti valtavasti Toscan pahiksen Scarpian laulamisesta viime kesänä Mikkelin musiikkijuhlien gaalakonsertissa. 12 R ONDO C LASSIC 2|2025 Riihonen laulaa nyt suuria bassorooleja. Riihonen sai korkata roolin 2018 Helsingin Aleksanterin teatterissa, jossa hyytävänä Suurinkvisiittorina oli viimeisiä roolitöitään tekevä Ryhänen. Wagnerin ja Verdin lisäksi hän nauttii humoristisista rooleista, joita löytyy vaikkapa Rossinilta. Tulossa ovat myös esiintymiset Baijerin valtionoopperassa ja Lontoon Covent Gardenissa. ”Teatterielementti on minulle se tärkeä, esiintyminen. Uutta bassopolvea edustaa Riihosen lisäksi esimerkiksi Mika Kares. Ja oopperalavalle voi tuoda kaiken, mitä elämässä on kokenut. Se oli hurjaa, ja sillä tuli olemaan yleisöön tosi väkevä vaikutus. ”Filipin rooli vaatii laulajalta todella paljon. Filipin aariaa Riihonen kertoo kuunnelleensa jo armeija-aikanaan yövartiossa, Jaakko Ryhäsen levyltä. Ohjauksessa Filipin oli määrä talloa jalkoihinsa nykyajan oppositiojohtajien kuvia. Viime aikojen suosikkeja on ollut esimerkiksi surkuhupaisa paroni Ochs Straussin Ruusuritarissa. Eletty elämä palvelee aina roolitöitä.” Filip Verdin Don Carlosissa on Riihosen suurimpia unelmarooleja. Tekniikka jää käytävään, siinä on keskityttävä täysillä hahmon sisäiseen konfliktiin. Ohjelmistossaan Riihonen ei halua rajoittua yhteen lokeroon. Teos on bassojen juhlaa. Ja että voisin ehkä vähän rikkoa äänityyppirajoja ylöspäin!” Riihonen muistuttaa, että usein roolituskäytännöt ovat vakiintuneet tietynlaisiksi, vaikka roolit olisivat mahdollisia erilaisille äänille. ”Hauskat roolit pitävät äänen aktiivisena ja joustavana, ja toivon, että saan tehdä niitä vielä vanhempanakin. Tulossa on esimerkiksi Wagnerin Parsifalin Gurnemanz, jota hän on vuosia seurannut lavalla pienempiä rooleja laulaen. Entä Suomen majesteetillinen suurten bassolaulajien perinne, Martti Talvelasta alkaen. Saksan Wiesbadenissa 2022 tehdystä Don Carlosin produktiosta jäi puolestaan yksi tähänastisen uran vaikuttavimmista muistoista
KUHMON KAMARIMUSIIKKI kuhmofestival.fi. 55
Teksti: HARRI KUUSISAARI K U VA T © TIM O SE PP ÄL ÄIN EN a miten kävi oopperabuumin. 14 R ONDO C LASSIC 2|2025 ULIS SALLISEN RATSUMIEHEN ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 17.6.1975 oli kansallinen suurtapaus, samoin kuin Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten kantaesitys Kansallisoopperassa 2.9.1975. Samaan buumiin liittyi kolme vuotta myöhemmin Sallisen Punainen viiva. Kansalliset klassikot elävät ja saavat kevään aikana uudet tuotantonsa, mutta miten on käynyt buumin. Uusien tilausteosten määrä Kansallisoopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla on romahtanut, mutta pienempien toimijoiden voimin kipinä pysyy. Näille on löydetty monenlaisia syitä. Ratsumiestä ja Viimeisiä kiusauksia yhdistää sangen kuulijaystäTänä vuonna muistellaan suomalaisen ”oopperabuumin” alkua, kun sekä Viimeisten kiusausten että Ratsumiehen kantaesityksistä tulee 50 vuotta. Niillä oli toki edeltäjänsä, erityisesti Leevi Madetojan Pohjalaisia ja Aarre Merikannon Juha, mutta uutta oli nykyoopperan saama suosio, julkisuus ja jopa kansainvälinen huomio. Pääroolissa oli Juha Uusitalo.. Aulis Sallisen Ratsumies palasi kantaesityspaikalleen Savonlinnan oopperajuhlille vuonna 2014
Ala on siltikin vielä lapsenkengissään.” Elämän tarkoitusta etsimässä Karvalakkioopperoiden juhlavuosi näkyy tietenkin myös näyttämöillä. En löydä sen taustalta laajempia yhteyksiä. Kantaesityksensä on saanut keskimäärin 15 uutta teosta vuosittain. Kares on samassa roolissa myös Tampereen oopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien uutuustuotannossa. Paavo on hahmona yhtä aikaa selkeä ja monitasoinen, läsnä ovat yhtä aikaa nykyisyys ja menneisyys.” © KANSALLISOOPPERAN ARKISTO / KARI HAKLI | Määrällisesti 1970-lukua ei voi verrata siihen, kuinka paljon oopperoita on sävelletty 2000-luvulla. Henkilöhahmojen kehitys ja jännitteet suhteessa toisiinsa ovat teatterin suola – oleellisempia kuin epookki. Tietenkin buumin taustalla olivat myös musiikkielämän kehittyminen ja yksittäisten persoonien panos: Savonlinnan oopperajuhlien uudelleensyntymä, Juhani Raiskisen johtajakausi Kansallisoopperassa, alueoopperoiden aktivoituminen, Martti Talvelan ja muiden suurten laulajien vetovoima, kapellimestari Ulf Söderblomin työ uusien oopperoiden eteen, teatteriohjaajien ( Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg) mukaan saaminen, Seppo Nummen taustatyö managerina jne. ”Teimme ohjaaja Mikko Koukin kanssa kolme vuotta sitten Punaisen viivan Turussa, ja sen perusteella luotan hänen kykyynsä rakentaa karaktäärejä. © MARIANNE HAUSTALO. Myös suomalaiseen perinteeseen ankkuroituva ja tavallisten ihmisten koettelemuksia käsittelevä tematiikka puhutteli ja toi elitistiseksi koettua taidemuotoa lähemmäksi suurta yleisöä. Tärkeää on myös eletyn elämän pohdinta tilinteon hetkellä: tuliko tehtyä oikeita valintoja, jäikö perhe kärsimään työn vuoksi. Viimeiset kiusaukset vuonna 1975, pääosissa Martti Talvela ja Ritva Auvinen. ”Hengellinen puoli Paavo Ruotsalaisen tarinassa ei ole ainut lähtökohta. Hän suhtautui buumiin jalat maassa -tyylillään: ”Vuonna 1975 vain sattui niin, että Ratsumies ja Viimeiset kiusaukset esitettiin kolmen kuukauden päässä toisistaan, ja ne upposivat yleisöön. ”Ei kansa mitään oopperoita sävellä vaan yksilöt. Myös yhteiskunnallisia yhteyksiä voi löytää. 15 R ONDO C LASSIC 2|2025 vällinen ja tonaalisuuteen pohjaava sävelkieli, joka koettiin 1960-luvun modernismin jälkeen joko oopperan pelastajana tai vanhanaikaisena – riippuen kommentaattorin viitekehyksestä. Vuonna 2017 kantaesitettiin kolmisenkymmentä uutta oopperaa. Olavinlinnassa teos on koettavissa ensi kesänä. Minun on vaikea uskoa mihinkään jatkuvaan suomalaisen oopperan buumiin, aaltoliike on todennäköisempi vaihtoehto. Se on sama kuin urheilussa: kerran tulee joku Lasse Viren, mutta sitten ei pitkään aikaan ketään”, huomautti Aulis Sallinen Rondon haastattelussa 1993, juuri ennen kuin Kullervo avasi uuden oopperatalon. miten kävi oopperabuumin. Suomettumispuheiden aikana oopperoiden saama kansainvälinen julkisuus nostatti itsetuntoa. Mikko Koukin ohjaus, visualisointi ja solistit ovat samoja, mutta kuoro ja orkesteri vaihtuvat. Paljon tulisieluja yhteisen kokon äärellä! Eikä tietenkään voi unohtaa säveltäjiä itseään. Erityisesti Punaisen viivan yhtenä kontekstina voi pitää Bertolt Brechtin musiikkiteatteria. Nämä ovat ylisukupolvisia kysymyksiä, aina ajankohtaisia”, Matvejeff sanoo. Tampereen ooppera tuo ensi-iltaan Viimeiset kiusaukset 5.3. Poliittinen siirtymä vasemmalle näkyy niiden yhteiskuntakriittisessä, köyhien puolelle asettuvassa ja tasa-arvoa puolustavassa tematiikassa. Esitysten kapellimestari, Savonlinnan oopperajuhlien johtaja Ville Matvejeff ei näe Viimeisissä kiusauksissa sellaista yhteiskunnallisuutta, jota pitäisi ajankohtaistaa. Vuonna 2022 teos esitettiin Jyväskylän oopperassa, Paavo Ruotsalaisena Mika Kares. Maaltamuuton myllertämässä Suomessa oli markkinarakoa nostalgialle, johon agraariyhteisöön sijoittuvat ”karvalakkioopperat” vastasivat. Se on yhteistuotanto Savonlinnan oopperajuhlien kanssa
Jos Sibelius olisi säveltänyt oopperan, voisin kuvitella, että sen kaarros olisi jotain tämän suuntaista.” ”Oopperan voima on siinä, että se voi luoda kaleidoskooppisia kuvia menneisyyteen ja auttaa ymmärtämään syvempiä rakenteita. Hannu Linnun johtamalla tuotannolla muistetaan myös Aulis Sallisen merkkipäivää. Jos oopperabuumi alkoikin kansallisilla aiheilla, jatko oli erilainen. Paavo Haavikon runollisessa Ratsumies-libretossa yhteiskunnalliset kysymykset demokratiasta (”Jos kansa saa vallan, kuka sen saa?”) yhdistyvät miehen ja naisen välisiin suhteisiin. Päänäyttämöjen uutuusoopperoista Paavo Heinisen Silkkirumpu (1984) ja Veitsi (1989) edustivat modernismin perintöä, japanilaisesti tyyliteltynä ja nykyajan kaupunkitodellisuuteen sijoittuvana. Pohjalaisia-oopperan häjyistä voisi vetää yhteyksiä nykypäivän jengiväkivaltaan.” Kansallista ja kansainvälistä Aulis Sallisen Ratsumies saa uuden tulemisensa Kansallisoopperassa 9. Ville Matvejeff haluaisi tuoda uutta oopperaa Savonlinnan oopperajuhlille, mutta talous ei anna myöten. Oma lukunsa kansainvälisessä suosiossa on Kaija Saariaho. Akatemiatutkija Liisamaija Hautsalo on koonnut suomalaisen oopperan tietokannan nimeltä Aino, joka julkaistaan maaliskuussa Taideyliopiston sivustolla. Sallisen musiikki luo tapahtumille ”sinfonisen freskon”. Teoslajiksi säveltäjä oli määritellyt oopperan sijaan ”kronikka musiikkiteatterille”. Suuntaa Aino kuitenkin antaa hyvin. Vuonna 2017 kantaesitettiin kolmisenkymmentä uutta oopperaa”, Hautsalo kertoo. Viimeisten 20 vuoden aikana on kantaesitetty keskimäärin 15 uutta teosta vuosittain. Silti kumpikaan jännittävä teos ei ole saanut toista tulemistaan. ”Määrällisesti 1970-lukua ei voi verrata siihen, kuinka paljon oopperoita on sävelletty alkaen vuodesta 2000, jolloin uusia teoksia kantaesitettiin 16. Kaiken keskellä elävät Antti ja Anna. Kalevi Ahon Hyönteiselämää (1987) oli vuorossa 1996.. Kaukaisesta rakkaudesta on tullut koko nykyoopperan ylistetty klassikko, ja Innocence on matkalla sellaiseksi. Siinä on yhteensä 615 saraketta vuosien 1826 ja 2024 välillä. toukokuuta. Hän täyttää 90 vuotta 9. 16 R ONDO C LASSIC 2|2025 © JU H A TÖ R M ÄL Ä Matvejeff kokee monien tavoin Joonas Kokkosen oopperamusiikin sinfonisena. Haavikko kuorii miessukupuolesta vähemmän imartelevat kerrokset esiin, ja naiset vastaavat tunteista. Kuningasta esitettiin myös Lontoossa, Kielissä ja Santa Fessä. Buumi hävisi päänäyttämöiltä Vaikka 1970-luvun karvalakkioopperat saivat suuren mediajulkisuuden, määrällisesti niiden rooli suomalaisessa oopperassa jää pieneksi verrattuna myöhempään tulvaan. Samanlaisilla sekä-että vastakohdilla kuvattiin oopperoiden tyyliä ja tematiikkaa: kansallisuudestaan huolimatta ne olivat myös kansainvälisiä ja yleisinhimillisiä. huhtikuuta. Mikko Heiniö analysoi näitä ”x/y-konnektioita” tutkielmassaan Karvalakki kansakunnan kaapin päällä – Kansalliset attribuutit Kokkosen ja Sallisen oopperoiden julkisuuskuvassa 1975–1985. Samoin Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan (1984) oli kontrasti karvalakkioopperoille: Haavikon teksti on absurdi poliittinen satiiri, ja Sallisen musiikki luo värikkäällä ja rapsodisella tyylillään oman fantasiamaailmansa. Mitä tapahtuu rakkaudelle sorron varjossa”, Kansallisooppera evästää esittelyssään. Hänen kaikki kuusi oopperaansa (mukaan luettuna oratorio La passione di Simone) ovat saaneet ensi-iltansa ulkomailla ja laajan levityksen tärkeimpiä taloja myöten. Viimeisissä kiusauksissa esiin tulee polarisoitunut luokkajako, jonka kautta voi tarkastella matkaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Huhut ja uskomukset kukoistavat. Se ei ole kuitenkaan tarkka luku oopperoiden määrästä, koska taulukossa on myös joitakin teosstatukseltaan epäselviä tapauksia tai tietoja vielä kantaesittämättömistä teoksista. Kansallisoopperan uuden talon valmistuminen 1994 lisäsi vähäksi aikaa uusien tai odottamaan jääneiden teoksien kantaesityksiä. ”Siinä on iso linja orkestraalisine kaarroksineen, välimyrskyineen ja poukamineen. ”Ei ole jäljellä postia, lehdistöä tai tietoverkkoja. Sekä Viimeisten kiusausten että Ratsumiehen arvioissa korostettiin aikanaan sitä, miten säveltäjät saavat sinfonisuuden ja teatterillisuuden toimimaan yhtä aikaa, ja oopperoiden musiikki on sekä traditionaalista että modernia, sekä tonaalista että vapaatai atonaalista. Jos tämän kevään Kiusauksista tuskin tulee rajumpaa modernisointia, Jussi Nikkilän Ratsumies-ohjaus sijoittuu tekijöiden mukaan dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa kaikki mahdollinen hirveys on käynyt toteen: ydinkatastrofi, sukupuuttoon kuolleet eläinlajit, meret täynnä muovia sekä pienempiään sortavat suurvallat
Kouluampumiseen perustuva tematiikka on koskettanut yleisöä syvästi. Uudet oopperat eivät valitettavasti tätä täyttöastetta tällä hetkellä saavuta. Tuotannot ovat olleet tasokkaita.” | Produktioiden on saatava vähintään 80 prosentin täyttöaste riittävällä esitysmäärällä, jotta ne kattavat kulunsa. Ensi vuonna nähdään jälleen uutuus, Uljas Pulkkisin Isoviha 1713–1721. Nyt pääasiassa eivät ole suuren instituutiot vaan eri puolilla maata tehtävä muut tuotannot. Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren Innocence on kansainvälinen suurmenestys. ”Esimerkiksi vuonna 2024 kahdeksastatoista kantaesitetystä teoksesta Kansallisooppera tuotti vain yhden, koululaisoopperan, ja Oopperajuhlat ei yhtään.” ”Se, että oopperoita kantaesitetään ympäri Suomea, on tietysti erinomainen asia. Jos buumi siis tarkoittaa suurten instituutioiden tuotantoja, se on päättynyt aikaa sitten. © IL K K A SA AS TA M O IN EN / SU O M EN K AN SA LL IS O O PP ER A. Festivaali on vuodesta 1978 alkaen kuitenkin tuottanut 15 suomalaisen oopperan kantaesitystä. Viimeisten 10 vuoden aikana Kansallisooppera on kantaesittänyt enemmän lastenja koululaisoopperoita kuin kokoillan oopperoita, joita on vain muutama.” Hautsalo päättelee tilastojen valossa, että Kansallisooppera ja Savonlinnan oopperajuhlat eivät hoida kansallista tehtäväänsä erityisen hyvin. Näitä kantaesityksiä tuottavat alueoopperat, oopperayhdistykset, vapaat ryhmät, kyläja kulttuuriyhdistykset, oppilaitokset, teatterit ja festivaalit.” ”Kun oopperakentän ilmiöitä tarkastellaan mediassa, kansanoopperaan keskittynyt Ilmajoen musiikkijuhlat unohdetaan lähes säännönmukaisesti. 17 R ONDO C LASSIC 2|2025 ”Tätä kehitystä voisi nimittää buumiksi, mutta se on luonteeltaan täysin toisenlainen kuin 1970-luvulla
”Paikallishistoriasta kertovalla oopperalla todellakin on oma funktionsa ja Kaija Saariahon kansainvälisillä oopperoilla taas omansa. Produktioiden on saatava vähintään 80 prosentin täyttöaste riittävällä esitysmäärällä, jotta ne kattavat kulunsa. ”Yrityksiltä saadun rahan dramaattiseen vähenemiseen 15 vuoden aikana on vaikuttanut se, että verottaja tiukensi rajusti vieraanvaraisuuteen liittyviä linjauksia. Oopperataiteen elävyyden ja säilymisen kannalta paikallisten toimijoiden työ on todella tärkeää.” Rahasta se kiikastaa Savonlinnan oopperajuhlilla viimeisin suuri kantaesitysooppera oli Kimmo Hakolan La Fenice vuodelta 2012. Sekä julkiset että yritysten tuet ovat laskeneet niin, että lipunmyynnin osuus budjetistamme on noussut jo 80 prosenttiin. Olli Kortekankaan Isän tyttö päivitti suomalaisoopperoiden kansallista tematiikkaa. Se kantaesitettiin Savonlinnan oopperajuhlilla 2007, ja sieltä se jatkoi Kansallisoopperaan. 18 R ONDO C LASSIC 2|2025 Hautsalo vieroksuu sitä, että jakoa suurten instituutioiden ja pienempien toimijoiden välillä korostetaan, sillä monet paikalliset oopperahankkeet ovat houkutelleet tuhansien yleisöjä. ”Syy on yksinomaan taloudellinen. Tätä linjausta olisi ehkä hyvä tarkastella uudelleen, kun puhutaan kulttuurin uusista rahoitusmuodoista, samoin kuin yksityisiä lahjoituksia voisi kannustaa verohuojennuksin.” Nyt buumin pääroolissa eivät ole suuret instituutiot, vaan kantaesityksiä tuottavat oopperayhdistykset, vapaat ryhmät, kyläja kulttuuriyhdistykset, oppilaitokset, teatterit ja festivaalit eri puolilla maata.. Uudet oopperat eivät valitettavasti tätä täyttöastetta tällä hetkellä saavuta”, Matvejeff selvittää. Miksi uutuuksien tuottaminen lopahti, Ville Matvejeff
Tosin esimerkiksi Tauno Marttisen vesiensuojelua käsittelevä Suuren joen laulu eli Najaadi kantaesitettiin jo vuonna 1982.” Suomalaiset suurmiehet Mannerheimista Kekkoseen, Aleksis Kiveen ja Paavo Nurmeen ovat olleet huomattavan usein oopperoiden aiheena, mutta viimeksi Ilmajoen musiikkijuhlilla vuoron sai myös suurnainen Eeva Kontun säveltämällä Armi Ratiasta ammentavalla oopperalla. Näiden uutuuksien toteuttajina ovat olleet lähes aina vapaat ryhmät. seksuaalista hyväksikäyttöä, joukkomurhaajaa, kansannousua ja muita vaikeita aiheita käsittelevillä oopperoillaan. Nimiroolissa Waltteri Torikka ja Annickana Annami Hylkilä. Fredrik Paciuksen kolme oopperaa, Kung Karls jakt, Princessan av Cypern ja Die Loreley sekä Sibeliuksen Jungfru i tornet. Kalevi Ahon Hyönteiselämää (1987) jatkoi kantaaottavuuden perinnettä, ja nykyisin sen näkyvimpiä edustajia on Heinz Juhani Hoffman mm. Lotta Wennäkosken Regine, joka on sävelletty oopperajuhlien librettokilpailun vuonna 2017 voittaneen Laura Voipion tekstiin oli juhlien edellisen johdon tilaus. Onko taidemuodon kannalta järkevää ja optimaalista, että Kansallisooppera saa 98 prosenttia oopperataiteen tuista. On joka tapauksessa selvää, että tällä rahoitusasteella Kansallisooppera on Suomessa päävastuussa uusista kantaesityksistä.” Uuden suomalaisen oopperan antia on Savonlinnassa pyritty pitämään yllä vierailujen avulla. Kalevalasta nykypäivään Aino-tietokanta listaa 11 suomalaisen säveltäjän 1800-luvulla tekemää oopperaa. Taidemuoto on myös arkistunut. Theater Hagen esitti Outi Tarkiaisen teoksen Oma huone 2023, ja NorrlandsOpera toi Kaija Saariahon Adriana Materin viime kesänä. Esityspaikkoja muutaman viime vuoden ajalta ovat olleet teatteri-, konserttija monitoimisalien ohella kylätalot, liikekeskukset, koulut, | Heinz-Juhani Hofmannin Aukio – Ooppera kansannoususta nähtiin Espoon Louhisalissa 2022. Aiheina ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos ovat tulleet suosituiksi 2000-luvulla. Kansainvälisiä satuja, Raamatun kertomuksia ja antiikin taruja on käytetty jonkin verran.” ”Vuosikymmenten kuluessa on kuitenkin ilmaantunut myös uusia juonteita, kuten omaa aikaamme ja sen ilmiöitä tarkastelevat oopperat. Uskonnolliset aiheet ovat olleet suosittuja alusta saakka, samoin Suomen sodista kertovia oopperoita on kirjoitettu paljon”, Liisamaija Hautsalo kertoo. Nämä ovat periaatteessa voimissaan edelleen. Sivuosaan se tyyli kuitenkin jää. Mannerheim-ooppera Ilmajoen musiikkijuhlilla 2017. © JUSSI NIUKKALA / ILMAJOEN MUSIIKKIJUHLAT © MAARIT KYTÖHARJU. Vaikka (vapaa)tonaalinen tyyli onkin suomalaisen oopperan valtavirtaa, myös modernismin perintö on ollut läsnä aina Einojuhani Rautavaaran dodekafonisesta Kaivoksesta (1958/63) alkaen. Moni säveltäjä on tarttunut myös syrjäytyneisyyden, mielenterveyden ongelmien, muistisairauksien, köyhyyden, eriarvoisuuden tai arjen haasteiden kuvauksiin. Niiden mukana ovat mm. 19 R ONDO C LASSIC 2|2025 ”Oopperakentän julkista rahoitusta voisi myös tarkastella nykyistä enemmän kokonaisuutena. ”Merikannon kolmesta oopperasta rakentui suomalaiselle oopperalle temaattinen pohja – kansalliset, historialliset ja Kalevalaan perustuvat aiheet. Kaija Saariaho on ainut modernismin lippua kantaneen Korvat auki -yhdistyksen jäsen, joka on profiloitunut oopperan parissa. Onko kaikki oopperaa. Tämä aihevalikoima kertoo jotain oopperan kansallisesta statuksesta. Suomenkielisen oopperan historia alkaa kuitenkin Oskar Merikannon Pohjan neidistä (1908). Aino-listaus aivan viime vuosilta antaa hyvän kuvan siitä, miten nykyoopperan tekemisen kynnys on madaltunut, ja hajontaa on valtavasti perinteisistä taiteellisista tuotoksista kokeelliseen performatiivisuuteen, lastenoopperoihin ja ihmisläheiseen paikallisuuteen. Matvejeff haaveilee kantaesityksestä Savonlinnaan lähivuosina, mutta nykytilanteessa se ei ole vähään aikaan mahdollista. Nyt se on vapautettu kantaesitettäväksi jossain muualla. Poliittisten teosten isä oli Kaj Chydeniuksen Lapualaisooppera (1968). ”Ylivoimainen enemmistö säveltäjistä pysyttelee yhä suomalaiskirjailijoiden teksteissä
Tiedän, että suomen kieli on keskeistä suomalaiselle kulttuurille ja identiteetille, mutta kielikysymys liittyy myös yhteistyökuvioihin, jotka ovat tärkeitä tilausten mahdollistamiseksi. Kaija Saariahon Innocencen huikea menestys osoitti tällaisen yhteistyön mahdollisuudet saada erilaisia yleisöjä.” Innocence oli viiden eurooppalaisen talon yhteistilaus. Tarkat tiedot tulevat myöhemmin, mutta suunnasta hän jo kertoo. ”Uusien teosten tilaaminen ja esittäminen ovat uuden strategiamme keskiössä”, sanoo taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess Rondolle. ”Kolmella ensimmäisellä kaudellani esitetään kunakin kaksi nykyoopperaa suurella Kansallisoopperan taiteellinen johtaja THOMAS DE MALLET BURGESS lupaa nykyoopperan painotusta seuraavien kausien ohjelmissa. Missä on raja musikaaliin ja muihin muotoihin. Pitäisikö tästä kaikesta sitten vetää se johtopäätös, että oopperabuumi jatkuu, mutta hyvin erilaisena kuin miten se alkoi. Mitä enemmän tilaajia, sen parempi. SEBASTIAN FAGERLUNDIN Morgonstjärnan ja OUTI TARKIAISEN saamelaisaiheinen teos. Oopperoiden säveltäjäjoukko ulottuu kauas yli Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten. Enempää en voi vielä kertoa.” Teksti: HARRI KUUSISAARI © JU SS I H EL LS TE N vanhat teollisuustilat jne. ?. Mukana on todella kiinnostavia kansainvälisiä tekijöitä. Seuraavankin yhteistilauksen de Mallet Burgess paljastaa: ”Se tehdään Essenin oopperan kanssa. Samalla poikkitaiteellisuus, kollektiivinen tekijyys, immersiivisyys ja materiaalin miksaus ovat tulleet perinteisen säveltäjäkeskeisen oopperan tilalle. Uuden suomalaisen oopperan tilaaminen ja vaaliminen on meille tärkeää, mutta se täytyy nähdä kansainvälisessä kehyksessä”, de Mallet Burgess sanoo. Säveltäjä on suomalainen, ja kieliä on kolme: englanti, saksa ja saame. Ainakin ooppera-nimikkeellä on parempi mahdollisuus saada apurahoja – viime Rondon selvitys kertoo, että ooppera on kärkisijalla säätiöiden musiikkia koskevissa apurahapäätöksissä. ”Englanti on mahdollisesti tulossa nykyoopperoiden kieleksi. Suomalaisten säveltäjien uutuuksia ovat mm. Aina voi keskustella siitä, onko jokainen performatiivisia elementtejä ja musiikkia yhdistävä teos ooppera. Kansallisooppera kääntyy uutta kohti näyttämöllä. 20 R ONDO C LASSIC 2|2025 © H EIK K I TU U LI JOS KANSALLISOOPPERAN panos uuden suomalaisen oopperan ja muunkin nykyoopperan eteen onkin hieman lopahtanut, seuraaviksi kausiksi luvataan muutosta. Tekijät ovat halunneet profiloida oopperoitaan uusilla lajinimikkeillä: immersiivinen ooppera ( Esa-Pekka Salonen: Laila), pop-up -ooppera (Ååbbera-ryhmä: Luksusta lähiöön), someooppera, liikeooppera, manga-ooppera ( Eetu Ranta-aho: Nemuru Otoko), noise-ooppera ( Ville Huhtanen & Kai Seppänen: Ampulex compressa), ambient-ooppera, 3D-ooppera, improvisaatio-ooppera ja animaatio-ooppera. Hänen suunnittelemansa ohjelmat alkavat ensi kaudella. Thomas de Mallet Burgess haluaa kääntää katseen kohti uutta