marianna henriksson sytyttää barokin tunteet soimaan cd. 2 2023 15,00 € CLASSIC Nuoret säveltäjät haluavat ottaa kantaa VOITTOISAT SOPRAANOT tähtäävät maailmalle Muusikon elämä on yhtä kilpailua MITEN MUSIIKKI vaikuttaa aivoihin
Rondo ja OK-Matkat tarjoavat nyt ainutlaatuisen tilaisuuden kulkea kuuluisimman Tuomaskanttorin jalanjäljillä. MUSIIKKIMATKA OK-MATKAT Hämeentie 31, 00500 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi Matkaohjelma ja hinnat: okmatkat.fi Mukana matkalla on Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari, joka esittelee ohjelman.. Hän hoiti musiikinjohtajan tehtävää 27 vuoden ajan ja sävelsi hurjan määrän mestariteoksia. Bach on siitä lähtien ollut tärkeä osa Leipzigin kulttuuriperintöä, ja vuonna 1907 perustettu Leipzigin Bach-festivaali on ollut tiennäyttäjänä säveltäjän perinnön vaalimisessa. Käväisemme myös aistimassa tunnelmaa kaikille avoimessa torikonsertissa. J.S. Bachin teoksia niiden autenttisilla esityspaikoilla ja G.F. Bachin jäljillä Leipzigissa Koe J.S. Lisäksi konserttiohjelmistossa on Bachin soitinkonserttoja ja soolokantaatteja, viulu-cembalosonaatteja sekä kamarimusiikkia. 7 Pääkirjoitus: Iso laiva kääntyy 8–11 Marianna Henrikssonin haastattelu 12–16 Nuoret säveltäjät ottavat kantaa 18–19 Lappeenrannan laulukilpailun voittajat 21 Lassi Rajamaan piirros 23 Rondo cd: Energiaa Lahdesta 24–25 Kantaesitys: Mikko Heiniön Koraaleja 27 Minna Leinosen kolumni 28–29 Kulmalla: Maa ilmasta 30–33 Muusikon kilpailtu elämä 34 Johanna Juholan kolumni 36–39 Päivä Pärt-keskuksessa 40–42 Musiikin ja aivojen suhde 44–47 Kuukauden klassikko: Schubertin pianotrio Es 49 Johan Tallgrenin kolumni Rondo arvioi 50 – 55 • Rondon lukijamatkalla Prahassa • Pohjalaisia Vaasassa • CD ja DVD -sivut suomessa soi 56 – 57 • Alueoopperoiden kevät • Helmikuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 58 – 59 • Piano street -verkkopalvelu Media 60 • Yle Teema ja striimit 62 Rondo palvelee 63 Kimmo Hakolan kolumni sisältö VARAUKSET JA LISÄTIEDOT: J.S. Kesäisen lukijamatkan ohjelmassa on lyhyt läpileikkaus Bach-festivaalin runsaasta annista, Georg Friedrich Händelin ooppera Julius Caesar Leipzigin oopperassa sekä tutustuminen kaupungin kulttuurihistoriaan ja nähtävyyksiin suomenkielisen oppaan johdolla. toukokuuta 2023 tulee kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Johann Sebastian Bach aloitti työnsä Leipzigin Tuomaskirkon kanttorina. Bach-ohjelman ytimenä ovat kantaattikonsertit kahdessa säveltäjän elämän tärkeässä kirkossa. Händelin ooppera Julius Caesar Rondon lukijamatkalla Leipzigiin 9.-12.6.2023! 31
IHMISEN JÄLKEEN / POSTHUMAN Max Savikangas Teemu Mäki Petri Kekoni Company BRECHTIÄ JOKANAISELLE ««««« Anneli Kanto Jukka Nykänen Reetta Ristimäki Sirpa Kähkönen Taru Mäkelä Reetta Ristimäki Musiikkinäytelmän kysytyt lisäesitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä: 18.1.-3.2. klo 19 | Liput: 24-38 €, Lippu.fi Kuopion kaupunginteatteri, Minna-näyttämö: 18.-19.4. klo 12 & 19 | Liput: 30,50-35,50 €, Lippu.fi Tuottajat: Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki Uusi musikaali menestyskirjan pohjalta Syntisen hauska 1920-luku on täällä! “Miten kaikki voikin osua niin kohdalleen” HS / Lauri Meri ANNA KORTELAINEN REETTA RISTIMÄKI NÄKEMIIN, VIIPURI! Musiikkidraama Viipurin evakuoinnista 1940 Esiintyjät: Niina Ahola, Ilkka Hämäläinen, Marika Hölttä ja Seppo Äikäs Esitykset Karjalatalolla ke 17.5. klo 19 Liput: 37-42 €, Lippu.fi Tuottaja: Greta Tuotanto Esitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä 13.4.-7.5. klo 15 Liput: 25-28 €, Tiketti.fi Tuottaja: Greta Tuotanto KABAREE BERLIN KABAREE BERLIN -konsertti -konsertti mm. Kurt Weill, Friedrich Holländer Esiintyjät: Reetta Ristimäki (laulu), Marko Puro (piano, laulu, musiikin johto), Jukka Ojala (harmonikka) sekä Lohjan Kaupunginorkesteri Aleksanterin teatterissa to 27.4. Liput: 35 53 €, tanssintalo.fi Tuottajat: Suomalainen kamariooppera ja Greta Tuotanto Musica nova -festivaalin ohjelmistoa. Liput: 24-29,5€, Lippu.fi Rooleissa: Aurora Manninen, Eeva Semerdjiev, Jasper Leppänen, Petri Bäckström, Kai Bäckström Muusikot: Janek Öller, Ilkka Heinonen ja Miika Vintturi Tuottajat: Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki Tieteisooppera Esitykset Tanssin talon Pannuhallissa 3.-7.3. klo 19 ja to 18.5
Hänen ensimmäinen soittimensa Länsi-Helsingin musiikkiopistossa oli nokkahuilu, joka pysyi mukana korkeakouluopintoihin asti. Cornucopian suomalaista uutta musiikkia sisältävä levy ilmestyy tänä keväänä. uuden ajan vanhaa musiikkia Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: JAAKKO PAARVALA | m. Vuonna 2010 Silén, Henriksson ja niin ikään Silénin entisiin oppilaisiin kuuluva sellisti-gambisti Louna Hosia perustivat barokkiyhtye Cornucopian, joka tekee yhteistyötä nykysäveltäjien ja esimerkiksi tanssija-laulaja Janne Marja-ahon kanssa. Hän on työstänyt nykytanssiteoksia, improvisoinut elektroniikan kanssa öljysäiliössä ja levyttänyt ohjelmistoa barokista nykyja kansanmusiikkiin. Kasvava määrä muusikoita hyödyntää instrumenttejaan välineinä, joilla ei ole käyttörajoituksia, ja näiden tekijöiden joukossa niin sanotut vanhan musiikin muusikot ovat vahvasti edustettuina. 8 R ONDO C LASSIC 2|2023 ARIANNA HENRIKSSON on soittanut niin eurooppalaisissa kamariorkestereissa kuin berliiniläisen breakdance-ryhmän kiertueproduktiossa. Enää se ei kuitenkaan ihmetytä. Vielä vuosikymmen tai pari sitten olisi tuntunut hämmästyttävältä, että tällaisia asioita tekee muusikko, jonka soitin on cembalo. Marianna Henriksson edustaa sukupolvea, jolle periodi-instrumentit ovat olleet soittimia muiden joukossa, eivät ”historiallisia”. Suomalaisen barokkiorkesterin uusi taiteellinen suunnittelija on erityisen kiinnostunut varhaisbarokin affektifilosofian soveltamisesta tämän päivän esitystaiteisiin. MARIANNA HENRIKSSONILLE cembalo on soitin siinä missä mikä tahansa muukin. 1990-luvulla oppilaitokseen saapui Hollannissa opiskelleita suomalaisia barokkiosaajia, jotka alkoivat innolla tuoda vanhaa musiikkia perusopetukseen. 9-vuotiaana sivuaineeksi otettu cembalo meni kuitenkin ohi. Uuden ja vanhan sekä eri taiteenlajien itsestään selvä nivoutuminen leimaa myös Henrikssonin omaa toimintaa. Länsi-Helsingin musiikkiopistolla eli ”Länskärillä” on ollut suuri merkitys Henrikssonin muusikonidentiteetille. Nokkahuiluopettaja ja vanhan musiikin lehtori Pekka Silénistä tuli yksi Henrikssonin lapsuusvuosien tärkeimmistä aikuisista. ”En koskaan osannut ajatella, että nämä olisivat joitakin erityissoittimia. Historiallisuuden kerrostumat koskevat kaikkia soittimia ”, Henriksson tuumii
9 R ONDO C LASSIC 2|2023 ”1600-luvun ajattelussa musiikki värähtelevänä ilmana aivan konkreettisesti kosketti kudoksia ja laittoi nesteet liikkeelle.”
”Me sovitimme, johdimme, lauloimme ja soitimme ”, Henriksson muistelee. Marianna Henrikssonia kiehtoo esitystaiteellinen ajattelutapa. He ystävystyivät ja esiintyivät toistensa lopputöissä. 1600-luvun alun musiikkiin erikoistunut Henriksson on kiinnostunut menemään barokin alkulähteille: musiikin affektien ja passioiden olemukseen. Mustoselle kiintoisaa oli se, miten tanssi voi syntyä kehollisesta musiikille antautumisesta. Se oli myös musiikin kokemisessa keskiössä. Taiteidenvälisyys on osittain tästä syystä aina ollut Henrikssonille luontevaa. 10 R ONDO C LASSIC 2|2023 Musiikki liikuttaa kehon sisäosia Marianna Henriksson ei päätynyt cembaloon pianon tai urkujen kautta ja sai lapsesta lähtien opiskella huippucembalistien Assi Karttusen ja Elina Mustosen johdolla. Kun Henriksson opiskeluaikanaan tutustui joukkoon taiteidenvälisyydestä kiinnostuneita opiskelijoita, porukkaan kuului myös Anna Mustonen. Yhdessä koreografi Anna Mustosen kanssa hän on luonut kolme barokkimusiikkia ja uutta tanssia yhdistävää teosta, joista uusin, Eros, kantaesitettiin loppusyksystä 2022 Tanssin talon Erkko-salissa. ”Siinä sai ottaa vastuuta muustakin kuin pelkästä soittamisesta.” Mieleen jäi lähtemättömästi esimerkiksi oppilaitoksen Barokkibakkanaali-tapahtuma, jossa lapset ja aikuiset pukeutuivat epookkiasuihin. ”Emme ole missään vaiheessa halunneet, että musiikki säestää tanssia tai että tanssi maustaa konserttia. Jo vuosia sitten hän omien sanojensa mukaan ”hurahti” ruumiinnesteoppiin, jolla selitettiin ruumiin ja mielen toiminnot luonteenpiirteistä sairauksiin. Henrikssonin ja Mustosen yhdeksi yhteiseksi tarttumapinnaksi muodostui historiallinen ajatus siitä, että musiikki virtaa ruumiin sisälle ja saa aikaan todellisia seurauksia. ”Liikutus ja koskettaminen ovat sanontoina muuttuneet banaaleiksi, mutta 1600-luvun ajattelussa musiikki värähtelevänä ilmana aivan konkreettisesti kosketti kudoksia ja laittoi nesteet liikkeelle”, Henriksson kertoo innostuneesti. Antiikin aikana syntynyt ruumiinnesteteoria vaikutti ajatteluun vielä 1800-luvun alussa. ”Länskärissä” hänelle erityisen tärkeää oli kokonaisvaltaisten näyttämöllisten projektien toteuttaminen. ”Aloimme tajuta, että uuden tanssin kautta voisi tehdä konkreettiseksi tätä historiallista ajatusta.” Soittajat ja tanssijat yhteisessä tilassa Parivaljakko osallistui Zodiakin teoshakuun, ja vuonna 2012 siellä toteutettiin heidän esityksensä Di anima et di corpo, jossa varhaisbarokin musiikki ja uusi tanssi virtasivat yhteen. Meitä kiinnostaa, miten voimme oikeasti olla näyttämöllä yhdessä.” Marianna Henrikssonin töiden painopiste on viime vuosina ollut Suomessa, mutta nyt uusia kansainvälisiäkin töitä on koronan jälkeen taas tulossa.. ”Tämän projektin ihanuus ja haastavuus oli, että pystyimme ottamaan lisää askelia kohti sellaista taiteidenvälisyyttä, mitä tavoittelemme”, Henriksson kertoo. Vuonna 2018 toteutettiin koreografioitu esitys Monteverdin Maria-vesperistä yhdessä Helsingin Barokkiorkesterin kanssa. Siinä missä Monteverdin Maria-vesper on – kaikessa portfoliomaisuudessaan – olemassaoleva teos, Erosta varten Henriksson, Mustonen ja dramaturgi Masi Tiitta kokosivat musiikkidramaturgian halun ja kurkotuksen teemojen ympärille. Vuonna 2018 Henriksson ja Mustonen palkittiin esittävien taiteiden valtionpalkinnolla. Jotkut arkaaisen opin sanoittamistavat alkoivat tuntua Henrikssonista hämmentävän ajankohtaisilta nykytaiteiden äärellä. Uusimmassa teoksessa innoittajana oli Anne Carsonin essee Eros, katkeransuloinen. Sen tuottivat Uuden tanssin keskus Zodiak, Suomalainen barokkiorkesteri, Helsinki Early Music Festival sekä Henrikssonin, Mustosen ja kuraattori Riikka Thitzin perustama taideyhdistys i dolci. Keskiöön nousi Barbara Strozzin ja Giovanni Felice Sancesin musiikki. Klassisessa musiikissa fyysinen tapahtumaluonne on perinteisesti ollut väheksyttyä, ja näyttämöllisyys on painottunut oopperalavalle. Kuitenkin kaikki lavalla näkyvät ja kuuluvat elementit merkitsevät
”Samalla tiedostetaan paremmin, mitä merkityksiä kukin ohjelma tulee välittäneeksi.” FiBOn johtokolmikkoon kuuluvat Henrikssonin lisäksi viulisti Anthony Marini ja toiminnanjohtaja, alttoviulisti Laura Kajander. ”Siinä on käytetty esimerkiksi lämpökäsiteltyä puuta, joka pitää virityksen paremmin. Olen myös ollut aloitteellinen siihen suuntaan, että FiBO kehittäisi omaa eettistä ohjeistustaan, johon tukeutua kaikessa vuorovaikutuksessa. Henriksson soittaa Knifin suunnittelemalla, Jukka Ollikan rakentamalla vuonna 2019 valmistuneella cembalolla. Mallinani on Zodiakin erittäin hyvä ohjeistus.” Henriksson arvostaa FiBOn monipuolista ohjelmistoprofiilia, joka on viime vuosina entisestään laajentunut: cembalisti Petteri Pitko toi taiteellisena johtajana mukaan hienoja nykymusiikkiprojekteja, ja viime vuosina orkesteri on esittänyt periodiajatuksella jopa Sibeliusta. 11 R ONDO C LASSIC 2|2023 Klassisen musiikin esitystilanne nähdään usein neutraalina foorumina, jossa ”itse musiikki” saa tilaa. Meitä kiinnostaa, miten voimme oikeasti olla näyttämöllä yhdessä.” Marianna Henrikssonin cembalo yhdistelee historiallisia malleja ja käyttää moderneja ja historiallisia rakennusratkaisuja vapaasti. Miltä Suomen vanhan musiikin kenttä näyttää verrattuna Eurooppaan. Soittimet, niin historialliset kuin uudet kopiot, ovat aina yksilöitä. Berliini on aivan oma maailmansa, siellä tehdään hirveästi kaikkea kokeilevaa”, Henriksson luonnehtii. ”Kuitenkin jokainen ’tavallisenkin’ konserttiasetelman ele pitää sisällään käsityksiämme musiikin esittämisestä ja kuuntelemisesta”, Henriksson teroittaa. Les Ambassadeurs -yhtyeessä. FiBOlla on vahva pyrkimys demokraattiseen ja läpinäkyvään päätöksentekoon. Itse aion ainakin tuoda lisää varhaisbarokkia. Myös yhteistyökuviot muiden Pohjoismaiden ja Euroopan suuntaan ovat voimistuneet. Hänelle se, että soitin olisi tarkka historiallinen kopio, ei ole ratkaisevan tärkeää. Fesharek, Virtaperko, Knif. Henriksson opiskeli ja asui pitkään Berliinissä, jolloin konsertoi laajalti Keski-Euroopassa mm. Kyseessä on historiallisia malleja ja ei-historiallisia rakennustapoja vapaasti yhdistelevä instrumentti. ”Suomen vanhan musiikin muusikot ovat hirveän rohkeita ja omaäänisiä. Avainasemassa oli musiikin intensiivinen, kehollinen kuunteleminen. Kiinnostuksen kohdettaan, musiikkiesityksen tapahtumaluonteisuutta ja kehollisuutta, hän toivoo voivansa tutkailla myös FiBOn konserteissa. Välttelimme tilannetta, jossa soittajat olisi rajattu tilallisesti tai vaatetuksella omaan soppeensa, ’monttuun’.” Maria-vesperissä ja Eroksessa soittajat oli puvustettu yksilöllisesti siinä missä tanssijatkin. ”On hieno ajatus, että kuka tahansa orkesterin muusikkojäsen voi hakea taiteellisen suunnittelijan määräaikaista tehtävää. ”Annan kanssa tekemissämme esityksissä halusimme, että soittajat, laulajat ja tanssijat jakavat saman näyttämön. klo 19 Musiikkitalon Black Box, mm. Minua inspiroi myös se, että FiBO on ollut avoin taiteidenvälisille kokeiluille.” Henrikssonille on kuitenkin tärkeää, että taiteidenvälisiä yhteisprojekteja tehdään ajan kanssa ja tarvittavalla rahoituksella, silläkin uhalla, että siihen kuluisi vuosia. Sen Henriksson aikoo myös levyttää. Syvällistä taiteidenvälisyyttä ei voi kiirehtiä eikä noin vain liimata orkesteriarkeen. Kohti demokraattisempaa orkesteria Marianna Henriksson on vastikään aloittanut Suomalaisen barokkiorkesterin uutena taiteellisena suunnittelijana, osana orkesterin johtotrioa. Teokset suhtautuivat tanssijoihin ja laulajiin samalla lailla, ja soittajien liikehtiminen oli otettu osaksi esitystä. Historiallisuutta soveltaen Henriksson viimeistelee Sibelius-Akatemialla taiteellista tontorintutkintoa, jossa on fokuksessa varhaisbarokin affektiivisuus sovellettuna nykyajan esittäviin taiteisiin. Pian on hänen viimeinen jatkotutkintokonserttinsa, jossa keskisävelviritteisellä cembalolla esitetty vanha ja uusi musiikki kietoutuvat kokonaisuudeksi. Siitä olen todella kiitollinen etenkin levytyksissä”, Henriksson nauraa. ”Esimerkiksi Saksassa on useita hyvin erilaisia vanhan musiikin kenttiä. ”Monipuolisuus pysyy orkesterin repertuaarissa, samoin se, että muusikkojäsenten ohjelmistoideat ja -toiveet näkyvät ja kuuluvat. Siinä on esimerkiksi historiallista mallia soveltava kaikuefektirekisteri. ”Emme ole missään vaiheessa halunneet, että musiikki säestää tanssia tai että tanssi maustaa konserttia. Henriksson painottaa, ettei tämä välttämättä vaadi kuin pieniä valintoja – tietoisuutta vaikkapa esiintyjien sijoittumisesta tai muista konsertin asetelmista. Marianna Henriksson • täyttää tässä kuussa 40 vuotta • perheeseen kuuluu kirjailijapuoliso ja 2-vuotias lapsi • työtä tukee tänä vuonna Jenny ja Antti Wihurin rahasto • Keskisävel – Neljäs jatkotutkintokonsertti 8.2. Esimerkiksi folkbarokkisuuntaus on hieno suomalainen juttu!” . ”Soittamisen kehollisuus voi itsessään olla kiinnostavaa ja senkin voi nähdä tanssillisuuden kautta”, Henriksson sanoo
12 R ONDO C LASSIC 2|2023 Leevi Räsänen Ossi Hiltunen Anna Hakula Matilda Seppälä
Improvisoin, ja läksyihin tarkoitettu aika kului siihen.” Seppälä sen sijaan kertoo tehneensä jo alle kouluikäisenä eläinaiheisia sävellyksiä vihkoonsa. Se oli hirveän tärkeä juttu.” Räsänen taas muistelee lämmöllä vuosiaan Savonlinnan taidelukiossa: ”Siellä oli joka vuosi musikaaliprojekti, jonka myötä pääsin säveltämään valmiisiin teksteihin. 19-vuotiaana osallistuin Juhanin kannustamana Lasten ja nuorten Uuno Klami -sävellyskilpailuun, jonka finaaliin pääsin. ”Se on monien sattumusten ja etuoikeuksien summa, että on päätynyt säveltäjäksi”, Räsänen kiteyttää. Kaikissa näissä säveltäjissä oli tosin siemen uuden luomiseen jo lapsena. Säveltäjyyteen pitkään liitetty kuva poikkeuksellisesta nerosta on alkanut sammumaan. Siellä olikin mahdollisuus ottaa sävellys sivuaineeksi. Silloin ymmärsin, että joku uskoo tekemiseeni. Itselläni ei ollut ainakaan lapsena eikä nuorenakaan vielä sellaista ajatusta, että säveltäjäksi on päästävä. Koin siinä hetkessä sen voiman, mikä taiteella on ihmisten välisessä kommunikaatiossa, ja se on edelleen tekemiseni ydin. Hiltunen muistelee: ”Lukioikäisenä opiskelin sävellystä neljä vuotta Juhani Vesikkalan kanssa. nuorten säveltäjien ääni Teksti ja kuvat: NELLI KORHONEN | k. Neljä nuorta suomalaista säveltäjää puhuvat dialogin, yhteisöllisyyden ja tasa-arvon puolesta sekä kertovat, että säveltäminen on parhaimmillaan leikkiä. ”Tämän kriisin seurauksena menin opiskelemaan laulua Tampereen konservatorioon. Koin, ettei taiteilija tai säveltäjä ole oikea ammatti. Halusin tehdä kuitenkin jotain luovaa, ja siksi hakeuduin lukion jälkeen opiskelemaan Tampereelle arkkitehtuuria, joka on ala, jota kirvesmiesisäni osasi myös arvostaa.” Hakulalle tuli kuitenkin arkkitehtinä toimiessa kriisi, koska hän tajusi, että uusi rakentaminen ei ole oikeastaan koskaan ekologista. Heillä kaikilla on ollut nimittäin varhaisista vuosista lähtien taipumus improvisointiin. Ei tarvitse olla mikään suuri henkilö norsunluutornissa”, mainitsee Hakula, ja muut yhtyvät ajatukseen. Sitten hän muistelee teinivuosiaan: ”Yksi suosikkiajanviettotapani oli se, että soitin pianoa ja keksin musiikkia.” Säveltäjyyden kannalta tärkeät käännekohdat tapahtuivat myöhemmin. ”Minusta säveltäjä on ennen kaikkea mahdollistaja, joka mahdollistaa musiikin tapahtumisen ja muusikoiden työn. Ennemminkin säveltäjyys on ujuttautunut elämään pikku hiljaa mukaan.” Muidenkin säveltäjien tarinoista on aistittavissa samankaltaisuutta; kaikki ovat pienestä pitäen kyllä harrastaneet musiikkia, mutta syntyminen säveltäjäksi on ollut monimutkaisempi prosessi. Säveltäjä on mahdollistaja Hiltusen, Hakulan, Räsäsen ja Seppälän keskustelua kuunnellessa ymmärtää, että säveltäjyyteen pitkään liitetty kuva suuresta, poikkeuksellisesta nerosta on alkanut sammumaan. Hakula kertoo: ”Lauloin melodioita ennen kuin opin kunnolla puhumaan.” Hiltusen taas oli vaikea keskittyä pianoläksyihin, koska mielikuvitus otti vallan: ”Olin hirveän huono harjoittelemaan. Sain Minna Leinosen opettajakseni. Mutta vakaviakin äänensävyjä heiltä löytyy – varsinkin kun keskustelu kääntyy ilmastonmuutokseen. Se tuntui todella innostavalta. 13 R ONDO C LASSIC 2|2023 un Anna Hakulalta, Ossi Hiltuselta, Leevi Räsäseltä ja Matilda Seppälältä kysyy, miten he ovat päätyneet säveltäjiksi, Räsänen toteaa: ”Päätyminen on osuva sanavalinta. Sen jälkeen aloin enemmän tosissani säveltämään myös vapaa-ajalla.” Työväenluokkaisesta taustasta tuleva Hakula sen sijaan ei nuorena pitänyt säveltäjän ammattia edes mahdollisena: ”Sosiaalinen ympäristöni ja vanhempani iskostivat minuun ajatuksen, että pitää olla oikea ammatti. Näin, että nainen voi elättää itsensä säveltäjänä, ja tämä kokemus kannusti minua hakeutumaan sävellyksen ammattiopintoihin.” Seppälä taas koki nuoruudessaan tilanteen, jonka myötä musiikin tekeminen sai uuden merkityksen: ”Kun isoisäni kuoli, äitini sanoi minulle, että pianolla improvisoimani musiikki lohduttaa häntä. Silloin tekemisestäni alkoi tulla tavoitteellista
Nyt herätkää! Hullummaksi asiat menevät, jos asioihin ei puututa”, Räsänen toteaa. Iskusta, joka on kohdistunut maalaukseen, ollaan aivan rikki, vaikka samaan aikaan on ihan ok tuhota meidän maapalloamme. ”Mitä tässä oikeastaan arvostetaan. Räsänen jatkaa: ”Ikimetsää hakataan jatkuvasti, eikä siitä tule mitään uutista, mikäli siellä ei tapahdu aktivismia. Se, että saa leikkiä työkseen, on todella hauskaa.” – Leevi Räsänen ”Se, että pääsen toisen taiteilijan kanssa keskustelemaan, kokeilemaan, ihmettelemään yhdessä, motivoi valtavasti.” – Anna Hakula. Itse asiassa iskuissa on ollut taiteilijoita mukana. Kyse ei siis ole ollut sabotaasista, vaan ennemminkin näytelmästä.” Säveltäjät muistuttavatkin, että museoiskuissa mitään ei ole tuhottu, koska iskujen kohteena olleet taideteokset ovat olleet suojattuja. Lapsesta asti olen ollut kiinnostunut äänistä ja rämpyttänyt sekä naputtanut kaikkea ärsyttävyyteen asti. Kun antaa muusikolle tietynlaista tulkinnan vapautta, voi löytää ihan uusia juttuja, ja taide nousee aivan uudelle tasolle.” Mutta yksinoloakin säveltäjän työhön kuuluu: ”Vaikka kaipaan dialogia, kyllä säveltäminen on 99-prosenttisesti yksinäistä puurtamista”, Hakula selventää. Kun saman ikäinen taideteos on vaarassa, siitä tulee hirveä haloo.” Heille, jotka surevat, että meidän yhteistä kulttuuriperintöämme ollaan tuhoamassa ilmastoaktivismin nimissä, Seppälällä on viesti: ”Onko harhaanjohtavaa puhua meidän yhteisestä kulttuuriperinnöstämme. Ajattelen, että museoiskuissa on menty taiteen sfääriin ja tehty jonkinlainen performanssi taiteen omalla kielellä. Joskus esimerkiksi tilaustöihin liittyy valta-asetelmia. Koen ne hätähuutoina. Seppälä kokee yksinäisen työskentelyn toisinaan taakkana: ”Se on minulle jopa vaikea asia, että suuri osa työstä on yksinäistä tekemistä. Tämä asetelma on aivan absurdi”, Hiltunen ihmettelee. Sitä voisi luoda vaikkapa muuttamalla alan taloudellisia rakenteita: ”Meillä voisi olla ihan erilainen tilanne, jos vapaan kentän toimijoita tuettaisiin enemmän ja laitoksia vähemmän.” Säveltäjän työssä saa myllertää ”Säveltäessä saatan pyöriä kämpässäni ympyrää”, Hiltunen naurahtaa, kun keskustelua käydään työskentelytavoista. ”Se, että pääsen soittajan tai toisen taiteilijan kanssa keskustelemaan, kokeilemaan, ihmettelemään yhdessä, motivoi valtavasti”, kertoo Hakula, ja Hiltunen yhtyy ajatukseen: ”Olen viime aikoina ollut hirveän kiinnostunut improvisoinnista. Pystyn kuvittelemaan paljon rajumpiakin eskalaatioita, jotka monien mielestä olisivat täysin oikeutettuja, kun ottaa huomioon, miten vakava ja epäoikeudenmukainen tilanne on”, Seppälä puhuu. | ”Tässä työssä rämpyttäminen, kokeilu on sallittua. Ei ole kyse elossa olevien köyhien taiteilijoiden teoksista, vaan rikkaiden ihmisten omistamista, miljoonia maksavista fetisoiduista objekteista. Tässä työssä rämpyttäminen, kokeilu onkin sallittua. ”Minua ihmetyttää niiden ihmisten naiivius, jotka pystyvät aidosti olemaan pöyristyneitä näistä iskuista. Seppälä tuo myös esille asian, joka mediassa on jäänyt vähemmälle huomiolle: ”On hullua, miten iskuja on yritetty freimata taiteen vastaisiksi. Joskus tulee ohikiitäviä aivokemiallisia tiloja, joista on pakko saada heti kiinni, koska muuten ideat katoavat.” Usein sävellystyö viekin Hakulan, Hiltusen, Räsäsen ja Seppälän melkoiseen myllerrykseen: ”Säveltäessä saa luvan kanssa marinoitua omissa ajatuksissa. Työskentely vie usein melko vaistonvaraiseen tilaan”, kertoo Seppälä, jonka ajatuksiin Räsänen yhtyy: ”Omissa ajatuksissa marinoituminen on todella palkitsevaa, koska silloin pääsee usein todella syvälle ja näkee asioiden monia puolia.” Yhteistä kaikille säveltäjlle on myös loputon uteliaisuus ja halu leikkiä. Räsänen tuo esiin omia työskentelymetodejaan: ”Olen sellainen mörökölli, että tarvitsen yksinäistä kyhjöttämisaikaa. Yleisesti yhteisöllisempi työtapa voisi olla hedelmällisempi.” Seppälän ajatukset herättävät Hiltusen pohtimaan dialogia: ”Milloin se on oikeastaan aitoa?” Räsänen tuo oman näkemyksensä esille: ”Aito dialogi, johon kuuluu parhaimmillaan autenttisuutta ja asioiden halki puhumista, tarvitsee luottamusta, ja joskus luottamuksen syntyminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista vaikkapa ajan puutteen takia.” Seppälä kaipaisikin enemmän turvaa säveltäjän työhön. Hätähuutoja ilmaston tilasta Kun keskustelu kääntyy ilmastonmuutokseen ja museoiskuihin, säveltäjien puheet saavat jämäkän sävyn: ”Kannatan täysin museoiskuja. Säveltäjän työ ei tosin aina ole pelkkää leikkiä: ”Oikeastaan säveltäjän työssä on kysymys epätoivon ja leikillisen valon kierteestä”, Räsänen naurahtaa. Kulttuuriperintö on paljon muutakin.” Hakula harmittelee, että median sensaatiomaiset klikkiotsikot vain lisäävät vastakkainasettelua aiheen ympärillä: ”Isot massat ovat pöyristyneitä eivätkä mieti ilmastonmuutosta, koska heille annetaan se kuva, että ignorantit tuhoavat meidän yhteistä kulttuuriperintöämme.” Hakula kannustaakin ihmisiä etsimään tietoa sen sijaan, että lukisivat vain mustavalkoisia otsikoita. Se, että saa leikkiä työkseen, on todella hauskaa”, Räsänen kertoo. En voi samastua yhtään siihen, että kävely aktivoi ajattelua, koska minä vain istun. Hän myös mainitsee: ”Sointimassa tuntuu usein kehossa asti.” Liike ja kehollisuus tuntuvat olevan muidenkin työssä tärkeässä roolissa: ”Paikallaan istuminen hidastaa ajatteluani”, Seppälä kertoo ja muistelee huvittuneena lapsuutensa viulutunteja: ”Opettajani usein sanoi, että ei saa heilua, ei saa niiata polvia, pitää pysyä paikallaan.” Ihan kaikki tosin eivät allekirjoita liikkeen tärkeyttä. ”Isoin motivaationi työssäni on se, että pääsen toteuttamaan sisäsyntyistä uteliaisuuttani. 14 R ONDO C LASSIC 2|2023 Säveltäjät tuovat esille myös dialogin tärkeyden. Usein tuntuu, ettei ole yhteisöä tukena
15 R ONDO C LASSIC 2|2023 Tasa-arvokysymykset ja kantaa ottaminen yhteiskunnallisiin ja koko ihmiskuntaa koskeviin asioihin ovat tärkeitä nuorille säveltäjille.
On hassu ajatus sulkea jotain systeemisesti pois.” Myös erilaisten tyylien eriyttämiseen tai yhdistämiseen säveltäjät suhtautuvat hieman empien. 16 R ONDO C LASSIC 2|2023 Seppälä taas näkee, että museoiskujen yksi tehtävä on herättää keskustelua. Ihmisten on helpompi arvostaa vaikkapa sitä, että saan jonkun ison tilauksen tai olen menestynyt sävellyskilpailuissa kuin sitä, että toimin aktivismin parissa.” Seppälä myös ajattelee, että kaikenlaisen taiteen tekemisen pitäisi olla yhtä arvokasta: ”Ihan yhtä arvokasta on se, että teini improvisoi kotonaan äidilleen kuin huolella hiottu ja graindattu tunnin kestävä valmis teos konserttisalissa.” Säveltäjät ajattelevatkin, ettei taiteen tarvitse olla mitään suurta: ”Minulle hedelmällisimpiä tarttumispintoja ovat juuri ne asiat, jotka ovat lähellä ihmisyyttä”, Räsänen kertoo. Se ei ole silti helppo asia”, mainitsee Seppälä. Seppälä summaa lopulta: ”Ennen kaikkea taide on perustavanlaatuista inhimillistä toimintaa.” . Museoiskut ovat aiheuttaneet tämän keskustelun. Hiltunen kertoo Sivuraiteel-teoksestaan: ”Kirjoitin tämän sävellyksen alttosaksofonille, mezzosopraanolle, pianolle, rumpusetille sekä sähköbassolle. Kun puheeksi tulee esimerkiksi tonaalisuus vastaan post-tonaalisuus -asetelma, Hiltunen kertoo huvittuneena: ”Onhan minua koulutettu post-tonaalisuuteen ja laskeskelemaan sitä, mikä on sävelten tuoreusaste. ”Olen koettanut itse ottaa huomioon ilmastonmuutoksen valinnoissani, en niinkään taiteessani. Se alkoi heti kuulostamaan joltakin.” Seppälä nostaa esille tasa-arvon yleisemmin: ”Minulle on vierasta se, millaisia asioita näen arvostettavan yhteisössämme. Yleensäkin toivon, että laajemmin alettaisiin miettiä, onko järkevää lennättää kapellimestareita, säveltäjiä tai muita musiikin piirissä vaikuttavia ihmisiä maasta toiseen muutaman biisin takia”, Räsänen kertoo ajatuksistaan, joihin Hakula myös yhtyy: ”Kyllä oma arvomaailma vaikuttaa tietysti säveltämiseen, mutta juuri nyt tuntuu, että valinnoilla muussa elämässä on enemmän merkitystä.” Seppälä näkee taiteen kentällä pientä ulkokultaisuutta: ”Taiteilijat ovat toisinaan taitavia luomaan itsestään hyveellistä kuvaa. On kuitenkin hyvä miettiä, voisiko omaa uraa luoda vaikkapa niin, ettei tarvitsisi lentää jatkuvasti.” Hiltunen ajattelee, että mikäli taiteen kautta haluaa ottaa kantaa, sen pitäisi olla ennemminkin tunteisiin vetoavaa kuin julistavaa: ”Taiteessa voisi käsitellä asioita koskettavasti joidenkin tapahtumien kautta. Prosessiin kuului se, että kuuntelin repeatilla Britney Spearsin Toxicia, Madonnan Vogueta sekä Kylie Minoguen Can’t get you out of my head -biisiä. Räsänen kertoo Don’t Tell Mama -teoksensa sävellysprosessista: ”Ajatus taustalla oli se, että lainaan naisikoneja. Monet kuulijat yhdistivät teoksen heti jazziin, vaikka itse en ajatellut sävellysprosessissa muuta, kuin että haluan kirjoittaa biisin tällaiselle mielestäni mielenkiintoiselle kokoonpanolle.” Vaikutteita he silti ovat ottaneet musiikkiinsa erilaisista lähteistä. Silti pidän vieraana tyylien yhdistämistä, koska se on hieman alleviivaavaa.” Myös Hakula on saanut vaikutteita Virginia Woolfin Orlando-teoksesta He was a woman -sävellykseensä: ”Itselleni teos on ennen kaikkea feministinen. Me olemme siis itse asiassa osa taidetta ja aktivismia.” Taiteen ei tarvitse olla kantaaottavaa Mutta millä tavalla säveltäjät itse ottavat kantaa musiikillaan. Minua puhutteli kuitenkin myös teoksen teksti, ja se, miten se soljuu. Jos haluan, että minulla on mahdollisimman laajat välineet säveltämiseen, eihän minun kannata skipata kolmisointuja, koska se supistaisi ilmaisuvarojani. Hän myös kokee, että taiteessa ei ole kyse pelkästään yksittäisestä teoksesta, vaan kaikesta siitä dynamiikasta, mitä se saa aikaiseksi: ”On kyse laajemmin myös siitä, että media, tai esimerkiksi me puhumme juuri nyt tästä aiheesta. Mutta kyllä vaikuttaminen musiikin keinoin ehdottomasti kiinnostaa. Toki se vaatii rahallista panostusta ja suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi Ung Nordisk Musik -festivaalia järjestävän Suomen UNM ry:n edellinen hallitus otti käyttöön linjauksen, että festivaaleille matkustetaan enimmäkseen junalla. ”Meillä voisi olla ihan erilainen tilanne, jos vapaan kentän toimijoita tuettaisiin enemmän ja laitoksia vähemmän.” – Matilda Seppälä ”Kun antaa muusikolle tietynlaista tulkinnan vapautta, voi löytää ihan uusia juttuja, ja taide nousee aivan uudelle tasolle.” – Ossi Hiltunen. Me tarvitsemme myös Netflix-hömppää vastapainoksi.” Taide on inhimillistä toimintaa Hakula, Hiltunen, Räsänen ja Seppälä suhtautuvat kaikenlaiseen jaotteluun hieman vastahakoisesti. Siitäkin huolimatta lähtökohtani on säveltää sitä, mikä kuulostaa hyvältä.” Räsänen lisää: ”Jos meillä on 12 säveltä, ja poistan kaikki kolmisointurakenteet teoksesta, niin tulen poistaneeksi silloin aika monta käyttökelpoista asiaa. Voisi kuvata vaikkapa sitä, miten joku laji kuolee sukupuuttoon tai sitä, miten sota vaikuttaa yksittäiseen ihmiskohtaloon.” Sitten Räsänen lausuu: ”Ei taiteen tarvitse olla aina kantaaottavaa. Heissä elää pieni skeptisyys sen suhteen, voiko musiikin avulla saada muutoksia aikaiseksi: ”Kun ottaa huomioon, miten syvässä umpisolmussa systeemi on, niin oma pikku sinfonia tuntuu poliittisena voimavarana melko mitättömältä. Jos kaikki nykymusiikki sisältäisi jonkin agendan, se kävisi todella raskaaksi
Helsingin Konservatorion toisen asteen ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistut klassisen musiikin muusikoksi. Korkeatasoisen opetuksen lisäksi saat mahdollisuuden keskittyä taitojesi kehittämiseen kannustavassa ympäristössä ja erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin. Hae koulutukseen: 21.2.–21.3.2023 Opintopolku.fi 21.2.–31.3.2023 (jatkuva haku) Konservatorio.fi Lue lisää: konservatorio.fi/ammattiin Musiikki ammatiksi @helsinginkonservatorio @helsinginkonservatorio Helsingin Konservatorio #helsinginkonservatorio Ruoholahdentori 6 100 m Ruoholahden metroasemalta
He tietävät mitä tekevät ja osaavat analysoida roolejaan. Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjan voiton jakoivat IIDA ANTOLA ja IRIS CANDELARIA, miesten ykköspalkintoa ei jaettu. Antola taas on äänellisesti astetta tummempi, ja hän on tulkitsijana analyyttinen ja muusikkona monipuolinen – myös kuoronjohtaja ja säveltäjä. Vokaalisesti säihkyvä Candelaria tähtää bel canto -oopperoiden sankarittariksi, Antola taas hyödyntämään monipuolisuuttaan ja kiinnostustaan uuteen musiikkiin. Molempien uran lähtölaukauksena olivat aiemmat kilpailuvoitot, Antolalla Kangasniemellä 2017 ja Candelarialla Timo Mustakallio -kilpailussa 2019. Kuin kaataisi hunajaa kurkkuun Iris Candelaria vastaa puhelimeen Sveitsistä, jonne hän riensi heti Lappeenrannan laulukilpailun jälkeen Zürichin oopperastudion koelauluun. Kumpikaan ei ole ihan uusi tulokas, sillä he ovat konserttija oopperalavoilta jo tuttuja nimiä. Antola on ehtinyt laulaa Kansallisoopperassa jo Figaron häissä, Oopperan kummituksessa, Thaïsissa ja viimeksi Kaija Saariahon Innocencessa. voittajapari tähtää korkealle Teksti: HARRI KUUSISAARI Kuvat: MAARIT KYTÖHARJU l. Lyyrinen sopraano on äänityypeistä kaikkein tiukimmassa tilanteessa, sillä heitä on tarjolla paljon. Pian kuitenkin alkoi arki, sillä kilpailu sopraanolaulajien kentällä on kovaa. Molempien finaalisuoritukset huipentuivat taiturillisiin bel canto -numeroihin korkeine koloratuureineen, mutta aivan samalla tontilla he eivät kuitenkaan ole. Kansallisoopperassa Taikahuilun Yön kuningattarena ja Savonlinnan oopperajuhlilla Aidan papittarena. Heillä on realistinen suhtautuminen edessä olevaan uraan ja sen mahdollisuuksiin. He ovat selvästi nykyaikaisia, sivistyneitä laulajia, jolle ei riitä pelkkä ääni. 18 R ONDO C LASSIC 2|2023 APPEENRANNAN LAULUKILPAILUN naisten sarjan voittajien valinta ei ollut yllätys, sillä Iida Antola ja Iris Candelaria erottautuivat selvästi paitsi vokaalisilla taidoillaan niin myös persoonallisina taiteilijoina. Viime syksyn aikana hän kävi jo useassa koelaulussa ympäri Eurooppaa, ja kilpailun rankkuus kentällä tuli heti selväksi. Voittajat ovat korkeita sopraanoja, mutta muusikkoina he ovat erilaisia. Candelaria on esiintynyt mm. Candelaria on puoliksi espanjalainen, ja Antola vietti varhaislapsuutensa Taiwanissa ja on opiskellut ja työskennellyt myös Saksassa ja Ranskassa. Candelaria vaikuttaa ilmaisullisesti avoimelta oopperatähdeltä, jonka ominta alaa ovat loistokkaasti säihkyvät koloratuurit. Iris Candelarialla ja Iida Antolalla oli hymy herkässä voiton jälkeen. Kansainvälisyys on heille itsestäänselvyys
Jotkut opettajat yrittivät tehdä äänestäni kirkkaampaa, tavallaan sen luontaisen tummaa timbreä vastaan. Olen perfektionisti ja tykkään harjoitella itseäni nauhoittaen ja kuunnellen, tahti tahdilta, videolta suun asentoa tarkkaillen.” Monipuolisuus on voimaa Iida Antolan finaalibravuuri Lappeenrannan laulukilpailussa oli aaria Rossinin Järven neidosta, ja viime kesänä hänet palkittiin Rossini in Wildbad -festivaalilla bel canto -palkinnolla. Muut finalistit iloitsevat voittajaparin kanssa.. Siellä on vielä turhan paljon vanhakantaista ajattelua, koskien niin ohjelmistoa kuin tasa-arvotietoisuutta.” . Sain laulaa suuresti ihailemani säveltäjän musiikkia isossa kansainvälisessä tiimissä. Laulua hänelle opetti Annika Ollinkari, ja käytännön kokemusta hän sai peräti viidessä roolissa akatemian oopperaluokalla. ”Oli jännittävää löytää niistä samankaltaisuuksia. Hän työskenteli kuoromestarina akatemian oopperatuotannoissa ja johti mm. ”Ei minulla todellakaan korkeita ääniä ja kuviotekniikkaa aluksi ollut. Ääneni pitää siitä, että sen ei tarvitse kiertää ylimenoalueella, vaan se lepää ensin alhaalla ja sitten nousee ylös huipentuen korkeimman rekisterin ilotulitukseen, jossa saa antaa todella parastaan.” ”Lucia on ilman muuta unelmaroolejani, mutta lavalle sen kanssa en vielä uskaltaudu. Näen tässä selviä yhtymäkohtia nykypäivään sotineen ja ilmastokriiseineen. Mihin tässä täytyisi asemoida itsensä taiteilijana?” Ennen lauluopintojaan Berliinin Universität de Künste -korkeakoulussa Antola valmistui pianistiksi ja kuoronjohtajaksi Sibelius-Akatemiasta. Kesti hetken ennen kuin löysin, miten voin vapaasti laulaa omalla saundilla. Jouduin rakentamaan ääntäni kovalla treenaamisella. Odotan ensin, että ääneni kasvaa niin, että se kantaa orkesterin yli myös matalammassa rekisterissä.” Taikahuilu on perinteisesti sopiva ooppera nuorille laulajille, ja Yön kuningattaren jälkeen Candelaria jatkaa saman oopperan Paminana ensi kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla. ”Yön kuningatar on lyhyt rooli, jossa kaiken a ja o on se, että äänet ja staccatot osuvat nappiin. Lappeenrannasta hänelle jäi hyvä mieli. Hämäläis-Osakunnan laulajia. ”Pari päivää kilpailun jälkeen olin lähinnä äimistynyt – ehkä minulla on aina jokin epäily siitä, että on sattunut virhe. Viime kauden suurin ammatillinen elämys hänelle olikin morsiamen rooli Kaija Saariahon Innocencessa. Vaikka aika oli uhkaava, lauluissa korostuivat synkkyyden sijaan ihmisen hyvyys ja rakkaus. Oopperataloihin kaivattaisiin lisää visionäärisyyttä. ”Se oli tärkeä produktio ja puhui tärkeistä asioista. Kakkospalkinnon sai baritoni Veikko Vallinoja, ja kolmannen jakoivat tenorit Jasper Leppänen ja Joonas Vatjus. 19 R ONDO C LASSIC 2|2023 ”Münchenissä oopperastudioon haki 820 nuorta laulajaa, joista puolet oli sopraanoja”, hän kertoo. Miesten sarjassa tuomaristo päätyi siihen, että ykköspalkintoa ei jaettu. Sarjan toiseksi tuomaristo nosti Sonja Herrasen, ja kolmannen sijan jakoivat Elisaveta Rimkevitch ja Heta Sammalisto. Lappeenrannan laulukilpailut 2023 Iida Antola ja Iris Candelaria jakoivat naisten sarjan ensimmäisen palkinnon Lappeenrannan laulukilpailussa. ”Yrittää silti täytyy, sillä studio on paras tie päästä uralle, ellei satu voittamaan suurta kansainvälistä laulukilpailua.” Niissäkin Candelaria aikoo kokeilla siipiään: edessä ovat niin Kuningatar Elisabethkuin Mirjam Helin -laulukilpailut. Sen haastavuus on siinä, että kaikki tietävät sen ja odottavat juuri noita ääniä. Sitten kun kolmiviivainen rekisteri alkoi avautua, tiesin, että tässä on minun instrumenttini ja tieni. Hän kuitenkin haluaisi hyödyntää urallaan myös monipuolisuuttaan ja kiinnostustaan kokonaisuuksien suunnitteluun. ”Harva meistä on Edita Gruberova, joka esiintyi yli seitsenkymppisenä, ja voisin kuvitella työskenteleväni laulajaurani jälkeen jonkun oopperatalon casting directorina. Se on kuin kisasuoritus, roolia siinä ei paljoakaan pysty rakentamaan. Mitä muuta voi toivoa?” Vaikka oopperassa onkin laulajan elannon perusta, Antola kokee liedin itselleen yhtä läheiseksi. Enrico Facinin opissa Berliinissä sointini avautui, ja äänen rumuuskin sai tulla esiin – osana persoonallisuutta.” Antolalla on agentti Wienissä, ja koelauluissa hän käy valikoiden. Pamina on sikäli erilainen ja ihana, että siinä saa todella rakentaa hahmon kehitystä pitkällä kaarella.” Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta Candelaria valmistui viime vuonna. Äänityyppi oli aluksi hakusessa; häntä pidetiin lyyrisenä mezzosopraanona. Niin paljon kuin hän tästä ohjelmistosta pitääkin, hän ei näe siinä ainakaan päätietä uralleen: ”Jos bel cantoon aikoo erikoistua, täytyy olla supertähti. ”Kyllä italialainen bel canto minulle omimmalta alalta tuntuu. Tyyli sopii minulle kuin luonnostaan. Näen oman ohjelmistoni enemmän Mozartin, Puccinin ja uuden musiikin puolella”, hän kertoo. ”Olin koko nuoruuteni laulanut kuoroissa, ja niin ihanaa kuin se olikin, vaati myöhemmin työtä päästä siellä opitusta laulutavasta eroon ja saada koko kroppa mukaan. Kuultuani niin paljon ihania kommentteja päädyin kuitenkin olemaan armollinen itselleni ja iloitsemaan.” Finaalissa Candelaria lauloi Lucian lähdeaarian Donizettin oopperasta Lucia di Lammermoor. Kaikki palkitut naislaulajat ovat sopraanoja. Se on kuin kaataisin hunajaa kurkkuun. Se on kevyempien koloratuurien alaa. Hän puhuu innoissaan Kirill Kozlovskin kanssa tekemästään lied-levystä The Truth about Love, jossa on Brittenin, Messiaenin ja Ullmannin toisen maailmansodan kynnyksellä säveltämiä lauluja
Vireä, syksyllä jo 105 vuotta täyttävä oppilaitoksemme on tunnettu hyvistä oppimistuloksistaan. Klikkaa itsesi Rondon sähköiseen maailmaan osoitteessa www.rondo.fi! SSIC V L Mikäli tarvitset lisätietoa, laita sähköpostia osoitteeseen kotisivu@rondo.fi Mukavia lukuhetkiä Rondon seurassa toivottaen Harri. Tarkempaa tietoa haettavina olevista toimista saat osoitteesta www.concis.fi/rekrytointi Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi 8.3.2023 klo 23.59 mennessä osoitteeseen rekry@concis.fi. Ilman toimivaa sähköpostiosoitetta et esimerkiksi voi vaihtaa unohtunutta salasanaa. Tiedustelut: rehtori Eero Pulkkinen 050 511 0071 ; eero.pulkkinen@concis.fi www.concis.fi/rekrytointi Julistamme haettavaksi seuraavat toimet: SMOL:n jäsen! Tässä ohjeet verkkosivujemme käytölle. Käytä myös pienaakkosia: etunimi piste sukunimi. Tallenna alareunassa (Päivitä). Liitä hakemukseesi ansioluettelosi ja motivaatiokirje. Täytä salasana kahteen kenttään ja päivitä. 2. 20 R ONDO C LASSIC 2|2023 MUSIIKIN KOTI KESKELLÄ LAHTEA Lahden konservatorio on musiikkialan ammatillista koulutusta valtakunnallisesti ja musiikin perusopetusta paikallisesti Lahden ja lähikuntien asukkaille antava oppilaitos. • Rehtorin toimi; rehtori toimii myös Lahden Konservatorio Oy:n toimitusjohtajana. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut pientä, mutta nyt on kuitenkin aika täyttää viisi tointa uusilla ammattilaisilla. Mikäli sinulla ei ole aikaisempaa rekisteröitymistä, pääset lukemaan Rondoa verkosta vain kolmen vaiheen kautta. Luodut tilapäiset tunnuksetkin ovat vain tilapäisiä. VAIHDA SALASANA OMAKSESI Kirjoita edellisen valikon (PROFIILINI) alaosaan uusi salasana. 3. TÄRKEÄÄ: SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI Valitse ylärivin samasta valikosta PROFIILINI ja vaihda oma sähköpostiosoitteesi tilapäisen osoitteen tilalle. Molemmilla opetustasoilla on sekä klassisen että pop-jazzmusiikin opetusta. Toimet täytetään 1.8.2023 alkaen tai sopimuksen mukaan. Rondo.fi > KIRJAUDU / POISTU Käyttäjätunnus: etunimi.sukunimi salasana: smol2023 Kirjoitathan nimet ilman skandeja: ä on a, ö on o. Kaikille SMOL:n jäsenille on asetettu rondo.fi -sivustolle lukuoikeus. • Viulunsoiton lehtorin toimi • Matalien vaskien lehtorin toimi • Kaksi pianonsoitonopettajan tointa, joista toisessa keskeisenä osana työtä on vapaan säestyksen opettaminen. Oppilaita konservatoriossa on noin 1 050 ja henkilökuntaa noin 70. 1