MINNA CANTH saa oman oopperan MONIKULTTUURISUUS tuo energiaa musiikkiin KUOKKAVIERAITA musiikin kaanonissa 2 2021 12,50 € erkki lasonpalo haluaa orkesterien luovan kotiseutuylpeyttä CLASSIC cd
sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi. Musiikki jatkuu väliajan jälkeen Musiikin voimin uutta kohti SSIC V L Kun elävä musiikki on edelleen katkolla, Soiva Rondo tulee avuksesi. (03) 225 1948 2. Voit tutustua Rondon cd-levysarjaan osoitteessa: rondolehti.fi/cd-levyt. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuoteosasto/lehtitilaukset/ 1. Tilaa nyt itselle tai ystävälle viiden numeron jakso Rondo-lehteä – saat joka numeron mukana myös yhden cd:n Rondon julkaisemasta cd-levyjen sarjasta, ja voit jatkaa musiikin kuuntelua myös väliajalla! Ystävänpäivä lahjaksi tai itselle Soiva Rondo 5 numeroa + verkkosisältö + 5 cdlevyä nyt vain 59,00 € (ovh 84,00 €) KOLME TAPAA TILATA: 3
176 kosketinta. 02 262 0333 (ma–pe klo 9–15), kulttuuri.myynti@turku.fi 25 | 20 | 10 € Lippu.fi 27,50 | 22,50 | 10,50 € Vain verkkolähetyksenä: katso tfo.fi/live 28.1. Matka Aranjueziin 22.–23.4. fi TURUN KONSERTTITALON MYYNTIPALVELU puh. TERVETULOA KEVÄÄN KONSERTTEIHIN! tfo. Kollegoiden kesken Taiteellisen johtajan Olli Mustosen kausi alkaa! Konserttitalolla: 11.–12.3
7 Pääkirjoitus 8–12 Erkki Lasonpalon haastattelu 14–19 Aasialaiset muusikot ja kulttuurien kohtaaminen 20–21 Minna Canth -ooppera Kuopioon 23 Rondo CD: Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja C.P.E. Bach 25 Lauri Toivion sarjakuva 26–27 Kantaesitys: Roope Mäenpään kantelekonsertto ja Jaimas vu. 28–29 Jazzpolkuja: Iro Haarla 30 Mediasakset 31 Olli Virtaperkon kolumni 32–35 Kuokkavieraita musiikin historiassa 36–39 Ajankohtainen Akhnaten 40–43 Kuukauden klassikko: Herttua Siniparran linna Rondo arvioi 44 – 49 • Kirja suomalaisista klarinetisteista ja saksofonisteista • Tiina Rajamäen Alisa, Markku Pirin Muodoton elämä • CD ja DVD -sivut mestari & kisälli 50 – 52 • Virtuositeetin hyveet ja paheet ylen ohjelmatiedot 54 – 57 • Yle Radio 1 ohjelmatiedot • Yle Teeman ja Areenan musiikkiohjelmat 58 Rondo palvelee 59 Kimmo Hakolan kolumni sisältö lippupalvelu
Korkeatasoisen opetuksen lisäksi tarjoamme sinulle kannustavan ilmapiirin monipuolisen kurssitarjonnan mahdollisuuden keskittyä muusikon taitojesi kehittämiseen erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin Hae koulutukseen 23.2.-23.3.2021 opintopolku.fi Avoimet ovet YouTubessa konservatorion kanavalla ti 12.1. klo 13.00-14.00 Hakuinfo ti 12.1.2021 klo 18.30-19.30 Helsingin Konservatorion kamarimusiikkisalissa & YouTubessa Lue lisää: konservatorio.fi/ammattiin Musiikki ammatiksi @helsinginkonservatorio @helsinginkonservatorio Helsingin Konservatorio #helsinginkonservatorio Ruoholahdentori 6, 100 m Ruoholahden metroasemalta. 6 R ONDO C LASSIC 2|2021 Turun AMK:n Taideakatemiassa MUSIIKKIPEDAGOGI (AMK) Päiväja monimuotokoulutukset: Soitontai laulunopettaja Musiikin hahmotusaineiden opettaja MUSIIKKIPEDAGOGI (YAMK) Mediaja kulttuuriyrittäjyys Taiteen uudet kontekstit Tutustu myös muihin esittävän taiteen koulutuksiin: Sirkus, Tanssi, Teatteri/nukketeatteri HAKUAIKA 17.3.–31.3.2021 www.opintopolku.fi Lisätiedot: www.turkuamk.fi/musiikki eero.linjama@turkuamk.fi Turun konservatorion ammatillisessa peruskoulutuksessa MUUSIKKO Klassinen (myös kirkkomusiikki), popja jazzmusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI Studiotyöskentely ja äänentoisto Myös täydentävä koulutus: tutkinnon osat HAKUAJAT Pohjana peruskoulu tai lukio: Yhteishaku 23.2.–23.3.2021 www.opintopolku.fi ja www.turunkonservatorio.fi/hae Pohjana muu tutkinto: Jatkuva haku 1.2.–31.3.2021 www.turunkonservatorio.fi/hae Helsingin Konservatorion toisen asteen ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistut klassisen musiikin muusikoksi
8 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”on katastrofi pitää klassista musiikkia itsestäänselvyytenä”
kaakosta kajahtaa Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: HEIKKI TUULI | R ONDO kannessa. 9 R ONDO C LASSIC 2|2021 ERKKI LASONPALO sinkautui kertaheitolla itäisen Suomen kulttuurivaikuttajaksi tultuaan valituksi sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseen johtoon. Yhteistyötä yli hallinnollisten rajojen hakeva Lasonpalo haluaa orkesterien luovan kotiseutuylpeyttä pikkusieluisuuden vastavoimaksi
Lopulta viime elokuussa kaupunginvaltuusto päätti säilyttää orkesterin. Savonlinnan tapaan muodostaa päätoiminen jousikvartetti Kemissä kaupunginorkesterin rungon, ja muut soittajat palkataan kunkin konsertin tarpeiden mukaan. 12 miljoonan euron säästötoimenpiteistä orkesteri on murto-osa, mutta lakkauttamisen myötä lähtevät myös valtionosuudet, eikä niitä saa takaisin noin vain. Isompien yhteiskonserttien haalimisen voi nähdä myös olevan selviytymisstrategia, jolla orkesteri pystyy paremmin perustelemaan olemassaoloaan kuin vain omillaan soittaessaan. Ja kun muistutimme, että itsenäisyyspäivänä pitäisi mennä Ouluun asti kuuntelemaan Finlandia, niin säilyttämistä puollettiin niin, ettei asiasta tarvinnut lopulta edes äänestää. Se voisi nostaa valtionosuuksia, ja jäljelle jäävä 40 prosenttia jakautuisi useamman kunnan kesken. Se oli tietoinen ratkaisu”, Lasonpalo kertoo. ”Oli hyvä, että keskustelua käytiin ja faktoja tuotiin esille. 10 R ONDO C LASSIC 2|2021 ESÄLLÄ 2019 Suomen orkesterikentällä tapahtui verrattain harvinainen yhtäaikainen kaksoiskiinnitys, kun samana päivänä sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterit tiedottivat kumpikin valinneensa Erkki Lasonpalon taiteelliseksi johtajakseen. ”Kun Lappeenranta kiinnostui palveluksestani, niin siinä oli hyvä sauma ottaa myös vastaan pääkapellimestarin pesti Mikkelissä, jossa olin ollut taiteellisena partnerina vuodesta 2017. On väitetty, etteik ”Jos saan kourallisenkin nuoria innostumaan orkesterityöstä, olen onnistunut antamaan takaisin siitä kaikesta, mitä itse olen kasvaessani saanut.”. Kemin maksettavana olisi silloin enää ihan karkkiraha. Lappeenrannan kaupunginorkesteri on Suomen pienin sinfoniaorkesteri 21 muusikollaan, ja Mikkelissä on 12-henkinen jousiorkesteri. Se nosti asian myös niiden tietoon, jotka eivät olleet kulttuurin asemasta kaupungissa piitanneet”, Lasonpalo muistuttaa. ”Yhteistyön ajatus pätee mielestäni koko Saimaan seutuun. Kaikki orkesterin eteen tehty työ lähtisi heti viemäristä alas ja tuhoaisi toiminnan täydellisesti vuosiksi”, Lasonpalo avaa. ”Senkin takia päätös johtaa molempia oli tosi luonteva. Yhteiskonserttien teko on helpompaa, kun voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.” Mikkelin orkesterilla on säännöllinen yhteistyö myös Jyväskylä Sinfonian sekä Kuopion ja Joensuun kaupunginorkesterien kanssa. Hän kertoo nähneensä useammassa kaupungissa, kuinka kulttuuritoiminta tuomitaan turhaksi ja arvottomaksi jo ennen hintalapun näkemistä. ”Koen, että työnkuvaani kuuluu laajemminkin Saimaan alueen ja Itä-Suomen musiikkija kulttuurielämä sekä sen puolesta taistelu.” Kommenttipalstan myrkylliset huhupuheet Taistelusta kulttuurin puolesta Lasonpalolla on jo kokemusta Kemin kaupunginorkesterista, jonka taiteellisena johtajana hän toimi vuosina 2016–2020. Yhteiskonsertit ovat kuitenkin tervettä vaihtelua sekä yleisölle että muusikoille”, Lasonpalo vastaa ajatukseen. ”Aika pahassa pulassa siellä oltiin. Hänestä kehityssuunta, jossa Saimaan alueen orkesterit muodostaisivat ikään kuin liittovaltion, ei ole mitenkään mahdoton ajatus. Haluttiin nähdä, mitä orkesterista voisi tulla.” Lakkautusuhan alla kaupunkilaisetkin aktivoituivat orkesterin puolelle. Kemin kaupunginhallitus esitti alkuvuonna 2020 orkesterin lakkautusta osana säästötoimenpiteitä. Imatralla on vahva big band -perinne, ja Savonlinnassa on jousikvartetti sekä sen ympärille kokoontuva orkesteri”, Lasonpalo listaa. ”Kävimme läpi lukuja ja kerroimme mahdollisuudesta luoda vaikkapa koko Meri-Lappia kiertävä orkesteri. Samanaikaisuus tuskin oli sattumaa. ”Kompaktin jousiorkesterin pitää lähtökohtaisesti pelata juuri sen omilla korteilla. Lappeenrannan kaupunginorkesteri puolestaan soittaa säännöllisesti yhteiskonsertteja Rakuunasoittokunnan kanssa. ”Asennetta saatetaan levittää anonyymisti tekstiviestipalstalla väärien tietojen kera. Ne yhdistävät kokoonpanonsa 4–6 kertaa kaudessa Saimaa Sinfoniettaksi
Orkesterin kanssa voi tehdä yhteistyötä teatteri, musiikkiopisto, tanssijat, kuvataiteilijat… tai vaikka jääkiekkojoukkue!” kertoo harrastuksenaan jääkiekkoa pelaava Lasonpalo. Jos kaupungin päättäjät pitävät JYP:iä kovana urheilujoukkueena, joka ansaitsee hyvät puitteet, niin eikö samaa ansaitsisi toinen yhtä kova, ellei kovempikin ammattiporukka?” Lähimusiikkia ja kotiseutuylpeyttä Samalla tavalla kuin maakunnan keskuskaupungin jääkiekkojoukkue toimii monelle identiteettiä rakentavana tekijänä, voi oma orkesterikin olla kotiseutuylpeyden aihe. Orkesteritoiminnan lakkauttaminen ei oikein sovi yhteen sen kanssa, että halutaan olla tulevaisuuteen katsovia.” Orkesterin täytyy lunastaa paikkansa Lasonpalon havahtuessa siihen, että Kemin orkesteri oli vaarassa kaatua juuri hänen johtajakaudellaan, alkoi hän kiinnostua työkenttänsä yhteiskunnallisesta puolesta. Meidän pitää löytää yleisöä ja tehdä itsemme tarpeelliseksi. ”Pyrin siihen, että tavoittaisimme laajasti koko kaupungin väestön vauvasta vaariin monipuolisella tarjonnalla. ”Mietitään vaikka Jyväskylää, jonka orkesteri on tehnyt huikean edistymisen ja konsertit ovat aina loppuunmyytyjä. Vaikka orkesteri on itsessäänkin arvokas, on pienemmässä kaupungissa yhteistyö eri tahojen välillä avain onneen; silloin kulttuuria tehdään heti isommalle osalle kaupunkia. Hän ei aseta vastakkain urheilua ja kulttuuria, mutta vertailee niitä kyllä toisiinsa. ’Musta tuntuu’ -puhe ei ainakaan lisää positiivista ilmapiiriä”, Lasonpalo huomauttaa. Ehkä se on aikuistumista, että alkaa nähdä itse musiikin lisäksi sen ympäristön, missä sitä soitetaan”, Lasonpalo miettii. ”Sen sijaan orkesterin puuttuminen vähentää vetovoimaa. Eivät kai ihmiset muuta sellaiseen kaupunkiin, jossa ei ole kulttuuria ja harrastuksia. 11 R ONDO C LASSIC 2|2021 vät muusikot tee kunnon viikkoa palkkansa eteen ja että kaupunki on maksanut muusikkojen arvosoittimet. Silti se ei ole vieläkään saanut konserttitaloa, vaan joutuu soittamaan teatterissa. ”On katastrofi pitää klassista musiikkia itsestäänselvyytenä.” Lasonpalon nykyinen päämäärä taiteellisena johtajana on ytimekäs. ”Yhä enemmän huomaan miettiväni, miten orkestereilla menee ja millaisessa valossa ne nähdään. | Naapurimaakunnissa sijaitsevien Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterien johtajuus mahdollistaa Lasonpalolle tehokkaan ja tiiviin yhteistyön.. ”Aktiivi, joka haluaa kannustaa oman kaupungin orkesteria ja käy konserteissa, tekee samanlaisen lähialuetta tukevan teon kuin ostaessaan lähileipomon tuotetta ison kansallisen leipämerkin sijaan.” Yksi keino sitouttaa asukkaita on myös luoda yhteisö konserttien ulkopuolelle, esimerkiksi pitämällä keskustelutilaisuuksia, luentoja, ilmaisia pienkonsertteja – tai vaikka painattamalla orkesterin logolla varustettuja oheistuotteita
Aivan varmasti sillä on ollut vaikutusta, että olen kasvaessa istunut isäni harjoituksissa sekä kotona kuullut työnkuvasta sekä kaiken positiivisen että negatiivisen”, Lasonpalo toteaa. ”Tunnistan ainakin tietyn savolais-karjalaisen mentaliteetin olemassaolon. ”Ihmiset ajattelevat, että Helsingissä ja ulkomailla on aina laadukkaampaa, ja yllättyvät, kun kerron kokemukseni perusteella, että pienenkin kaupungin orkesteri voi olla loistava.” Myös pienellä tähtimuusikoiden huomaavaisuudella voisi saada aikaan suuren arvonnousun.” Oulun intendentiltä Maija Kuusistolta on peräisin hieno ajatus, että maailmalla menestyneet suomalaiskapellimestarit voisivat palata silloin tällöin vierailemaan maakuntaorkestereissa, joissa monet ovat uransa aloittaneet. Lasonpalon mukaan orkesterin omaleimaisuus ja kotiseutuun kiinnittyvä identiteetti voivat vahvistaa myös sen suosiota. Onko mahdollista samalla tavalla löytää itäsuomalainen saundi. ”Netzel oli syntyjään Rantasalmelta ja restauraatio tehtiin Kuopiosta käsin, joten kyseessä oli todellakin itäsuomalainen saavutus.” Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on painottanut kulttuurista sijaintiaan esittämällä ja levyttämällä alueen rikkaasta pelimanniperinteestä ammentavaa musiikkia sekä Kokkolan 1700-luvun kirkkoherran Anders Chydeniuksen nuottikokoelman musiikkia. ”Myös kokeneita soittajia kuitenkin tarvitaan; en lähtisi kokoamaan orkesteria pelkistä energisistä parikymppisistä.” Lasonpalon mukaan vähättelevää mentaliteettia voi yhtä lailla esiintyä orkesterien kotipaikkakunnilla. Ennen koronaa oli sekä Lappeenrannassa että Mikkelissä jo hyvä meininki yleisön suhteen, ja koronan aikaankin saimme valtakunnallista huomiota Laura Netzelin pianokonsertolla”, Lasonpalo muistuttaa. Etenkin Heinäveden musiikkijuhlilla, jossa olen ollut taiteellisena johtajana vuodesta 2014, olen sen huomannut vieraanvaraisuutena ja vilpittömänä liikutuksena. Kilpajuoksun kantaesityksestä voitti Norrköpingin sinfoniaorkesteri alle kuukauden mitalla, mutta eri restauraatiolla. Klassinen musiikki on kuitenkin globaali ala, ja kun maakuntienkin orkesteripaikoista kisataan kansainvälisesti, niin kyllähän siinä taso kasvaa jokaisen uuden soittajan myötä. ”Ehkä se on aikuistumista, että alkaa nähdä itse musiikin lisäksi sen ympäristön, missä sitä soitetaan.”. 12 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”Monet näistä ovat jo käytössä. Sekin on arvokasta, että heistä tulee aktiivisia konserttikävijöitä, tai kenties jotkut päätyvät kabinetteihin päättämään taiteen määrärahoista ja muistavat omat kokemuksensa.” Käykin siis järkeen, että Lasonpalon omiin esikuviin kuuluu Juha Nikkola (1962–2009). Ehkä jotkut niitä väheksyvät ovat viimeksi kuulleet niitä 80tai 90-luvulla, eivätkä ole päivittäneet tietämystään. Finlandian kaltaisilla historiallisilla teoksilla voi rajaseudun asukkaalle olla erityinen merkitys”, Lasonpalo tuumii. ”Myös isoisäni ja isosetäni ovat olleet viulisteja. ”Jos saan kourallisenkin nuoria innostumaan orkesterityöstä, olen onnistunut antamaan takaisin siitä kaikesta, mitä itse olen kasvaessani saanut. Hän opiskeli ensin viulunsoittoa Lahden konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa, kunnes vaihtoi kapellimestariluokalle vuonna 2007. Se olisi upea tapa lunastaa mahdollista kiitollisuutta.” Samalla periaatteella Lasonpalo yhä toimii nuorten sinfoniaorkesteri Vivon sekä Tapiolan nuorten sinfonikkojen taiteellisena johtajana. Olen työssäni nähnyt toistakymmentä vuotta, kuinka valtavasti sitä kehitystä on tapahtunut”, kertoo Lasonpalo. Paluu juurille osoittaa kiitollisuutta Vuonna 1986 syntyneen Erkki Lasonpalon isä Jyrki Lasonpalo on ollut konserttimestarina useammassakin kaupungissa, tällä hetkellä Mikkelissä, jonka musiikinjohdossa siis työskentelee harvinainen isä-poika-tiimi. Samaan vaikutukseen haluan itsekin pyrkiä.” . ”Se ei kuitenkaan ole valtaosan mielipide. Hän on Helsingissä törmännyt myös maakuntaorkestereita vähättelevään asenteeseen. ”Hän teki paljon työtä maakuntaorkesterien parissa ja oli muun muassa edesauttamassa Kymi Sinfoniettan syntymistä, mutta ennen kaikkea hän otti lapset ja nuoret tosissaan ja vähättelemättä sekä kannusti ja uskoi heihin. Eikä kaikista tarvitse tulla ammattimuusikoita
Suomen monipuolisin konservatorio Yhteishaku 23.2.-23.3.2021 Klassinen musiikki | Kansanmusiikki | Pop/jazz-musiikki | Musiikintekijä. Toteuta unelmasi Kokkolassa. KLO 19 PMMP-tribuutti Keski-Pohjanmaan konservatorion salissa Alli Järvelän D-tutkinto ja opinnäytetyö Alli Järvelä laulu Anni Kaakinen laulu Ilari Mäkelä koskettimet, taustalaulu Konsta Kivelä kitara Samuli Kiiveri basso Oskari Paakki rummut Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI Tähtäimessä musiikista ammatti. klo 20 Konservatorion Sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA VIIMEINEN VALITUSVIRSI KE 10.4. 13 R ONDO C LASSIC 2|2021 DON’T TALK TO STRANGERS Johanna Oksasen opinnäyte/D-tutkintokonsertti perjantaina 13.4.2018 klo 18 Konservatorion Iso sali, vapaa pääsy Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA TORSTAINA 6.4.2017 KLO 20 KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION SALI Sound tracks SOUNDS JAZZ Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Emma Rahjan opinnäytekonsertti ke 11.4.2018 klo 18 Konservatorion sali Emma Rahja, sopraano | Anna Kuusniemi, viulu | Ewa Tracz-Lejman, sello | Tero Tavaila, piano & cembalo Meine Seele hört im Sehen Meine Seele hört im Sehen Varjoa ja valoa Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Nelli Marjomäen opinnäytekonsertti Pieni sydän Tiistaina 10.4.2018 klo 20 Konservatorion iso sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Moments Ilmari Tunkkari, sello Johanna Tilus, piano Bach Debussy Schumann Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Tiistaina 9.4.2019 klo 20.00 ILMARI TUNKKARIN C-TUTKINTO & OPINNÄYTEKONSERTTI Flying Foos Tribute To Foo Fighters Torstaina 11.4
”Kyllä olen, niin työssä kuin muuallakin. ”Kun katsoo Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta viimeisten 15 vuoden aikana valmistuneita ulkomaalaisia, onko heidän joukossaan yhtään, joka olisi aktiivinen Suomessa. 15 R ONDO C LASSIC 2|2021 suurempaa valittamista myöskään työilmapiiristä – olihan heidän valintansa kollegoiden tahto. Vähän erilainen kuva välittyy kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen tutkimuksesta, jonka se toteutti vuosina 2017–20. Kolme Suomessa asuvaa ja työskentelevää aasialaista muusikkoa kertoo suhteestaan kulttuurien kohtaamiseen ja identiteettiin. Kun jatkoin opintoja Amsterdamissa, harjoitusluokka olikin vapaa vain kuudeksi tunniksi. Onko hän kokenut rasismia. Hänellä on oma yritys, jonka puitteissa hän opettaa aasialaisten lyömäsoittimien soittoa ja luo kulttuurisiltoja myös esitysten ja muiden projektien avulla. Rondo aloittaa juttusarjan monikulttuurisuudesta Suomen musiikkielämässä. Aasiassa luotetaan ehkä liikaa siihen, että mitä enemmän harjoittelee, sen parempi muusikosta tulee. Miksi. Ei taida olla. Johtamiskeikkoja oli opintojen osana Kuopiossa ja Lahdessa. Ihmisiä on aina niin monenlaisia, mutta kaikkea ei kannata ottaa itseensä.” Aasialaisia muusikoita pidetään joka tapauksessa tunnollisina työntekijöinä, jotka eivät taatusti rähjää. Onko orkestereissa protektionismia. Taidelaitokset suhtautuivat periaatteessa myönteisesti kulttuuriseen moninaisuuteen mutta eivät aina ole valmiita sen vaatimiin toimenpiteisiin. Siksikö, että he eivät ole olleet hyviä?” I-Han Fu kysyy. ”Kyllä pohjalla on kova tekninen taito, joka tulee ahkerasta harjoittelusta. Vajavainen suomen kielen taito asettaa esteitä työn saannille ja siinä etenemiselle, ja myös syrjiviä käytäntöjä, epäasiallista käytöstä ja rasismiakin ilmenee. Mutta kyse on myös musiikillisista ideoista ja mielikuvituksesta, joka niitä ruokkii. Ulkomaiset alan ammattilaiset kokivat, että heidän osaamistaan ja koulutustaan ei aina arvosteta. Kapellimestari ja lyömäsoittaja, taiwanilainen I-Han Fu on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Myös Sibelius-Akatemiassa harjoitustiloja voi varata 20 tunniksi viikossa ”, hän kertoo. Toisaalta monilla eurooppalaisilla riittää kyllä ideoita muttei tekniikkaa niiden ulos tuomiseen.” I-Han Fu ei ole kovin luottavainen sen suhteen, että klassisen musiikin suosio aasialaisten urahaaveena vielä tästä kasvaisi. Se koski ulkomaalaissyntyisten ammattilaisten asemaa suomalaisella kulttuurikentällä. Seuraavissa lehdissä tartumme tarkemmin Cuporen tutkimuksen teemoihin. Kun opiskelin Taipeissa, harjoittelin 7–9 tuntia päivässä, kuten kaikki muutkin. ”Lapsi laitetaan soittotunnille, koska uskotaan musiikin tekevän hyvää: soittavasta lapsesta ei voi tulla pahaa ihmistä. On tunnettua, että erityisesti maakuntaorkesterit suosivat suomalaisia kapellimestareita, joiden tasoon on totuttu luottamaan. Toisaalta yhteiskunta on mennyt kilpailuhenkisemmäksi: halutaan menestystä nopeasti, ja siihen klassinen musiikki vaatii liian paljon aikaa ja syventymistä, ja sen opiskelu on kallista. Epäilen, että 10–20 vuoden kuluttua tulijoita on vähemmän.” | Rasismia on kaikkialla, missä on hierarkioita.. Ja tässä en puhu vain Suomesta, sillä rasismia on kaikkialla, missä on hierarkioita. Ensiksi kuitenkin otamme vauhtia yleisemmillä näkökulmilla. Enkä vain rasismia vaan myös kiusaamista. I-Han Fu soittaa niin kiinalaisia, korealaisia kuin intialaisia lyömäsoittimia ja tekee aasialaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa. ”Ajan myötä tajusin, että tärkeämpää on, miten harjoittelee ja asettaa päämäärät. Se lienee luonneja kulttuurikysymys, mutta mikä heidän soittotaitonsa salaisuus on. I-Han Fu on huomannut, että he pidättäytyvät usein tuomasta esiin itseään, ja länsimaiset kollegat ovat enemmän äänessä. Järkytyin ajatellen, ettei siinä ajassa ehdi. Kielitaidon puutteeseen kyllä törmää”, hän sanoo. ”Suomalaisten orkesterien eteen pääseminen ei ole ulkomaalaisille mitenkään helppoa. Tätä perinnettä on pidetty ”suomalaisen kapellimestari-ihmeen” yhtenä alkusyynä, mutta olisiko tämä voinut mennä jo protektionismin puolelle
Japanissa on yhtä aikaa ahmittu länsimaisia vaikutteita ja toisaalta pyritty japanilaistamaan niitä. Tässä olikin kaiken ydin: musiikin myötä opetetaan elämää, ei pelkkää soittamista.” ”Traditionaalisessa musiikissa ei ole notaatiota, joten kaikki välittyy suullisesti. Erinomaisen katsauksen tähän tarjoaa Lasse Lehtosen kirja Japanilainen musiikki (Gaudeamus, 2019). Hienoissa ja komplisoiduissa perinnesoittimissa on aivan omanlainen karaktäärinsä, joka ei suuressa kokoonpanossa pääse oikeuksiinsa. Muusikot ovat nykyisin paljon parempia kuin vanhojen diktaattorimaestrojen aikana, joten kommunikoinnin taito korostuu.” ”Aivan omanlaistaan psykologista silmää vaatii se, että orkestereissa on muusikoita niin eri kulttuureista. Nyt halutaan kehittyä ja olla osa muuta maailmaa. Siinä oppi, miten käyttäytyä lavalla ja korjata virheitä – tai emme käytä sanaa virhe vaan epäkontrolli. ” Tshaikovski kiinalaiselle orkesterille sovitettuna kuulostaa naurettavalta”, I-Han Fu on joutunut kokemaan. Kaikki sekoittuu: uusi ja vanha, oma perinne ja lännen kopiointi. Yhdessä intialaisessa tabla-teoksessa voi olla vain 16 tahtia, mutta oleellista onkin se, miten täydennät ja varioit sitä mielikuvituksella – teet siitä omaa musiikkiasi.” ”Johdin Kuopion kaupunginorkesterin konsertissa Dvo?ákin viulukonserttoa, jossa oli jakso, joka oli kuin suoraan kansanmusiikista. korealaiseen ja intialaiseen perinteeseen. Se pätee kaikkeen kulttuurien väliseen kommunikaatioon.” . Tietyn erityistaidon oppimiseen voi mennä useita vuosia, joten helppo tämä tie ei ole. ”Tietenkin ammattiorkestereissa hierarkia on aivan erilainen kuin opiskelijaorkesterissa. Avoimuuden hengessä Kaikki sekoittuu: uusi ja vanha, oma perinne ja lännen kopiointi.. 16 R ONDO C LASSIC 2|2021 Häntä harmittaa aasialaisten tapa matkia länsimaista kulttuuria, mikä tulee esiin esimerkiksi aasialaisten soittimien orkestereissa. En tiedä, onko se aina niin hyväksi.” Kommunikaatio kaiken avain I-Han Fu aloitti musiikkiopintonsa kiinalaisten lyömäsoittimien mestarin Ten Hsiehin johdolla ja laajensi pian skaalaansa myös mm. ”Esiinnyimme ensemblen kanssa joka päivä lyömäsoitinkylässä. Osa muusikoista on puolta vanhempia kuin minä. JAPANIN MUSIIKISSA kulttuuri-identiteettiin liittyvät kysymykset ovat olleet pinnalla aina länsimaalaistumisen aloittaneesta Meiji-uudistuksesta (1868) ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaismiehityksestä saakka. Niissä perinteisiä soittimia on asetettu suuriksi sektioiksi länsimaisen orkesterin mallin mukaisesti – jopa istumajärjestystä myöten. Hän kertoo saaneensa Hsiehiltä paljon sellaista, joka on muovannut hänen muusikkouttaan myös länsimaisen klassisen musiikin parissa. Sen saattoi ulottaa kokonaiseksi elämänohjeeksi: miten käyttäytyä ihmisenä. Koin sen jännittävänä – ehkä siinä oli jokin aromi musiikista, jota nuorena opiskelin, vaikka kyse onkin täysin eri perinteistä.” Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan suuri anti I-Han Fulle oli siinä, miten kommunikoida orkesterin kanssa. Teknisissä asioissa ja sävelpuhtaudessa yhteisyys voidaan saavuttaa helposti, mutta musiikillisten asioiden välittäminen vaatii todella suurta ihmistuntemusta ja hienovaraisuutta. Suhde repertoaariin on erilainen kuin lännessä. Kiinalaiset orkesterit ovatkin parhaimmillaan niille varta vasten tehdyissä teoksissa, eivät sovituksissa.” ”Taustalla on Kiinan sulkeutuminen 200 vuotta sitten ja siitä syntynyt aukko vaikutteiden vaihdossa. ”Aasialaisissa soittimissa ei ole harmoniaa luovia bassoja, joten sellaiset on pitänyt rakentaa. Jos jostain kappaleesta onkin tehty nuotinnos, se on vain viitteellinen, ja kappaletta voi soittaa eri tavoilla eri perinteiden mukaan
Tutustuin suomalaisten ystävieni avulla kanteleeseen ja löysin siitä tähän ajattelutapaan sopivan instrumentin. Myös suomalaisen musiikin luontosuhde tuntuu läheiseltä – luonto on myös hänelle tärkeä inspiroija. | Tekee hyvää saada erilaisia näkökulmia omaan perinteeseensä. Yokoyama opiskelee professori Veli-Matti Puumalan johdolla. Japanin taidemusiikissa kulttuurisen adaptoinnin ja oman perinteen esiin nostamisen suhde on vaihdellut, ja lähes jokainen merkittävä säveltäjä on opiskellut Amerikassa tai Euroopassa ja vienyt oppiaan eteenpäin. Halusin katsoa Japania ulkoa päin ja samalla löytää yksilöllisen tyylini. Se laittaa kuuntelemaan hengitystä ja improvisoimaan. Hän kuuli tämän musiikkia jo ennen Suomeen tuloa, ja se oli päällimmäinen heräte jatko-opiskelupaikan valinnassa. Siten päädyin Suomeen”, hän kertoo. Olen myös oppinut tarkastelemaan aikaansaannoksiani objektiivisemmin”, hän kertoo. Japanissa ollessani sävelsin sangen vaistomaisesti, mutta nyt työhöni on tullut enemmän tietoista muodon hallintaa. ”Olen tehnyt paljon harjoituksia eri tyyleissä, ja se on auttanut minua suunnittelemaan teoksiani niin, että ne etenevät alusta loppuun loogisella tavalla. Myös kolme vuotta Suomessa asunut ja Sibelius-Akatemiassa sävellystä opiskeleva Mioko Yokoyama on kokenut nämä kysymykset työssään voimakkaina. Jos sävellyksissäni on jotain siihen viittaavaa, se on tullut täysin tiedostamatta”, Yokoyama sanoo ja antaa pari esimerkkiä: ”Kirjoitan usein niin pitkää laulavaa linjaa, ettei aina tiedä, missä päämelodia menee. En oikeastaan vieläkään tiedä, mitä japanilaisuus musiikissa on. Voiko kulttuuri olla muutakin kuin syntyperäinen asia – jotain sellaista, jonka voin tuntea kasvavan omasta itsestäni, Mioko Yokoyama pohtii.. Hyödynsin tätä kaikkea kanteleteoksessani.” Suomalaisessa ja japanilaisessa musiikissa Yokoyama kuulee jotain yhteistä, erityisesti melankolisten enka-laulujen ja suomalaisten iskelmien suhteessa. Itse koin tässä ristiriitaa. Se on tyypillistä traditionaaliselle japanilaiselle musiikille, samoin kuin tyhjän tilan estetiikka. ”Kun tulin Suomeen, mietin sitä, että voiko kulttuuri olla muutakin kuin syntyperäinen asia – jotain sellaista, jonka voin tuntea kasvavan omasta itsestäni. Kanteleen sointi luo tilaa ja aikaa, jota metronomi ei sanele. Hän on kokenut saaneensa täällä juuri sitä, mitä tuli hakemaankin. Professorit olivat opiskelleet Ranskassa, ja kun uusi opiskelija tuli osastolle, hänen otaksuttiin kulkevan samoja polkuja. ”Kun opiskelin sävellystä Japanissa, yliopistossani vallitsi hyvin ranskalainen tyyli-ihanne. 17 R ONDO C LASSIC 2|2021 Amerikkalaisuuden kopiointi on näkynyt erityisesti populaarimusiikissa – kuten nykyisin kaikkialla. Opetuksen käsityötaitoa korostava metodi on miellyttänyt. Kuulen kauneutta hiljaisuudessa
Jos kuuntelee nuoria aasialaisia huippumuusikoita, esimerkiksi korealaista pianistia Seong-Jin Chota, niin ei soiton sielukkuudesta ja tyylitajusta jää yhtään mitään puuttumaan. Tämä tekniikkavoittoinen maine on juurtunut niin, että sitä voi pitää jo rasistisena. Ehkä tämän vuoksi ohjelmisto on aika konservatiivista verrattuna Suomeen, jossa kuulee paljon nykymusiikkia.” Yokoyama on kotiutunut Helsingin musiikkikuvioihin hyvin. ”Vaikka aasialaisia muusikkoja on tullut suuri määrä Eurooppaan ja Amerikkaan, meidän on silti muistettava, että olemme yhä vähemmistö. Hän valittelee, että oman kulttuurin harrastaminen ei oikein kuulu japanilaisten arkipäivään. Jeremy Wong tuli Sibelius-Akatemiaan 2017 tekemään maisteritutkintoa musiikin teorian puolella. Avoimuus on kaikille hyväksi.” . AASIALAISET MUUSIKOT alkoivat saada jalansijaa lännessä 1970-luvulla japanilaisten myötä. Kilpailut tulisi nähdä vain harjoittelun kannustajina”, Wong toteaa. Aina ei ole selvillä, mitä tehdä sen jälkeen. Asiantila on muuttunut, eikä tällaista yleistystä voi enää tehdä – kaikki riippuu yksilöstä. ”Klassisen musiikin konsertit ovat suosittuja, mutta liput ovat kalliita. siltoja rakentamaan. Hän opettaa myös partituurinsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Taustalla on usein myös vanhempien kunnianhimo. Tällöin heitä pidettiin teknisesti täydellisinä mutta hieman robottimaisina soittajina. 18 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”Yhtä paljon saan kuitenkin ahmiessani museoissa länsimaista taidetta, katsoessani balettia tai tutustuessani säveltäjäkollegojen teoksiin. Tekee hyvää saada erilaisia näkökulmia omaan perinteeseensä. Hän opettaa Helsingissä pianonsoittoa ja teoriaa International School of Music -oppilaitoksessa. Halu kulttuuristen siltojen luomiseen tuli luonnostaan. Itse kuitenkin lähden aina soittimien luontaisimmasta soinnista, ja rakennan musiikin sonoriteetit sen varaan.” Mioko Yokoyama opiskeli yliopistossa japanilaista traditionaalista musiikkia, mutta esimerkiksi kabuki-teatterissa hän on käynyt vain kerran. Maisteriopintojensa ohessa hän opettaa pianonsoittoa International School of Music Finland -oppilaitoksessa niin lapsille kuin aikuisille, ja hänen tarkoituksenaan on saada soitonopetukseen entistä enemmän säveltämisen perspektiiviä. Samalla on annettava molemmin puolin vapaus uudenlaisille tulkinnoille. ”Aasiassa on kuitenkin ollut vallalla se mentaliteetti, että kilpailun voittaminen on päämäärä, johon satsataan kaikki energia. Länsimainen musiikin modernismi on niin kaukana Japanista kuin olla saattaa, mutta minusta on aina kiinnostavaa, kun yritetään puskea taiteen rajoja eteenpäin ja viedä sitä tulevaisuuteen. Jeremy Wong korostaa kulttuurisen taustan huomioon ottamista musiikinopetuksessa. ”On aivan totta, että aasialaiset ovat kehittyneet kovasti musiikillisessa ilmaisussa”, ilmiötä läheltä seurannut singaporelainen pianisti ja pedagogi Jeremy Wong myöntää. Hän on kehittänyt pedagogista metodiikkaansa säveltämisen ja improvisaation näkökulmasta. Meidän on kunnioitettava paikallista kulttuuria sekä opiskeltava länsimaista klassista musiikkia ja yritettävä löytää sen ilmaisu itsestämme. Hän kuitenkin ymmärtää esille pääsemisen tarpeen, sillä yrittäjiä on Aasiassa paljon – Kiinassa on laskettu olevan miljoona pianonsoiton opiskelijaa. Moni menee mieluummin musikaaleihin
Kysymys miksi soitetaan voi olla oleellisempi kuin se, miten soitetaan.” Wong on myös World Piano Teachers -yhdistyksen Suomen puheenjohtaja. Milanon kansainvälisessä pianokilpailussa hän sai kolmannen sijan vuonna 2017, mutta klassinen soolopianismi ei silti ollut ainut ala, johon hän halusi keskittyä. klo 19.00 Schaumansali, Pietarsaari Musiikillisen vaelluksen poluilla Maria Kalaniemi – harmonikka ja laulu Eero Grundström – harmoni Guardia Nueva La 13.2. ”Soitto-oppilaat alkavat ajan myötä ennakoida, mitä heiltä vaaditaan. Panin oppilaat kertomaan omista kokemuksistaan ja etsimään eri tapoja kappaleiden toteuttamiseen. Into yhdistellä asioita alkoi jo tuolloin, kun hän halusi saada kaksi erilaista perinteisen musiikin tyyliä kohtaamaan. | Opettajan matkimisella on Aasiassa pitkät perinteet. Klassisia säveliä eri vuosisadoilta. ”Opettajan matkimisella on pitkät perinteet aasialaisessa opetuksessa – katsotaan vaikka kungfu-elokuvia. Piano-oppilaita Wongilla on ollut lapsista aikuisiin, ja hän on innostunut vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimisestä pedagogiikassa. klo 19.00 Konservatorio Joikuja ja svengaavia rytmejä Hildá Länsman – laulu, joiku, lyömäsoittimet Viivi-Maria Saarenkylä – laulu, harmonikka, efektit Maria Kalaniemi & Eero Grundström Pe 12.2. Aloin myös soittaa kiinalaista musiikkia eri tilaisuuksissa, ja se laajeni sitten Kulttuurikeskus Caisan konserttisarjaksi, jossa kulttuurit keskustelivat laajemman muusikkojoukon voimin.” Wong aloitti pianonsoiton nelivuotiaana, ja myös kiinalaisten soittimien sointi tuli hänelle tutuksi niitä harrastavan äidin kautta. Pohjoismaissa levinnyt vuorovaikutteinen ihanne on ainakin musiikissa parempi, ja siitä onkin joissakin aasialaisissa oppilaitoksissa jo alettu ottaa oppia. Miten oppilaan kulttuurinen tausta pitäisi ottaa opetuksessa huomioon. klo 19.00 johtaa Raimo Vertainen Sol. Singaporen Kiinalainen orkesteri inspiroi häntä huomaamaan, miten eri tavoilla niitä voi käyttää. ”Koin ilmapiirin avoimeksi ja järjestin kokeiluja, joissa suomalaiset muusikot soittivat kiinalaisia sävelmiä, ja aasialaisilla perinnesoittimilla soitettiin suomalaista kansanmusiikkia. Se voi olla peräti sen uusiutumisen edellytys. Virva Puumala, Matti Korkiala, Maria Autio ja Jiri Tammilehto. Suomessa hän on soittanut myös vapaata improvisaatiota, ollut mukana teatterituotannoissa ja säveltänyt. Halusin rikkoa näitä odotuksia ja vaihtaa näkökulmia. Täydellisyyden tavoittelu ei saa hallita musiikintekoa liikaa.” Jeremy Wong on sitä mieltä, että länsimainen klassinen musiikki hyötyy suuresti kulttuurisesta diversiteetistä. ”Teen aina selväksi sen, että olen kiinnostunut oppilaan lähtökohdista: mistä hän on kotoisin, millainen musiikkisuhde hänellä on jne. Sonja Vertainen – harmonikka, bandoneon / Iiris Rannikko – alttoviulu / Julia Hansson – harmonikka, laulu / Katri Antikainen – sello – Bach, De Falla, Sallinen, Rachmaninov, Couperin, Grieg, Federico-Garello – VILDÁ Ke 10.2. Katso koko festivaaliohjelma WWW.TALVIHARMONIKKA.COM Kaikki konsertit striimataan osoitteessa: www.keskipohjanmaa.fi Talviharmonikka Ilta Jukkolanmäellä Ti 9.2. Palaute oli innostunutta. klo 19.00 Juhlanavetta, Lohtaja. Se voi alkaa rajoittaa oppimista. Hän on tuottanut omaa materiaaliaan, jossa lähestytään pianonsoittoa teorian ja improvisaation kautta. Uusi Vuorovaikutteinen ihanne on parempi. Kokkola 400 vuotta -juhlakonsertti nauhoitettuna Snellman-salista. Se on molemminpuolista peilailua, joka auttaa näkemään omaakin tekemistä eri valossa.” . ”Muualta tulevat muusikot tuovat mukaan aina erilaista energiaa johtuen taustastaan, koulutuksestaan ja mentaliteetistaan, ja se hyödyttää myös länsimaisia kollegoita. Yritän kehittää ensin niitä asioita, joita oppilaalla jo on ja vasta siten lähteä syöttämään uusia ideoita”, hän tähdentää
Sittemmin Kuopiossa toki on vieraillut produktioita muun muassa yhdessä paikallisen kaupunginorkesterin kanssa, esimerkiksi Bernsteinin Trouble in Tahiti -kamariooppera sekä Savonian, Kuopion konservatorion ja Jaakko Kuusiston Koirien Kalevala vuonna 2017. Minnan Kuopion-kotitalo Kanttila näyttäytyy Minnan salongin sosiaalisen elämän näyttämönä. Ooppera tutuksi -työpajoja jatketaan tuotannon edetessä, ja koululaisryhmiä kutsutaan myös seuraamaan harjoituksia. Se on tärkeää jo siksi, että Kuopion musiikkikoulutuksen kampus on valtakunnallisesti merkittävä. Se yrittää rikastuttaa kirjailijan vakavaa julkisuuskuvaa älykkään leikkimielisyyden suuntaan. Tikkanen pohtii, että Canthin älykäs leikkimielisyys on se puoli, joka hänen vakavassa julkisuuskuvassaan on jäänyt vähemmälle huomiolle. Viimeksi se tuotti La Traviatan niinkin kauan sitten kuin vuonna 2006. tammikuuta 2022. Savo-ooppera ry sai kerättyä innokkaan työryhmän. Kapellimestarina on Tikkanen. Hän on vakuuttunut, että Canth ilman muuta taipuu oopperaksi ”siinä, missä Sillanpää, Kuopiossa valmistuu uusi ooppera MINNA CANTHISTA. Minnan Taivas -produktion pääpuuhamies on Savonia-ammattikorkeakoulussa vaikuttava kapellimestari Rauno Tikkanen. Rauno Tikkanen kertoo, että kuopiolaisten tuotannossa Canthin kanssa käyvät dialogia monet samaan aikaan vaikuttaneet henkilöt, kuten Snellman, Aho ja Soldan-Brofeldt. Tikkanen kehuu Linkolan laajaa kokemusta näyttämömusiikin parissa sekä hänen musiikkinsa svengiä ja rytmiikan rikkautta. Aiemmin Kuopiossa paikallisia oopperatuotantoja on organisoinut Kuopion Musiikinystäväin yhdistys, joka aloitti vuonna 1961. Ooppera elää myös maakunnissa Tikkasen mukaan oopperasta pyritään tekemään myös nuorisoa puhutteleva. Nyt kuitenkin alkaa tapahtua muutaman vuoden tauon jälkeen. Tukena on vuonna 2019 perustettu Savo-ooppera ry ja tuottaja Marjo Suhonen. Jo ennen Savo-oopperan perustamista Tikkanen mietti, että Minna Canthista, jos kenestä, Kuopiossa pitäisi tehdä ooppera. Nuorison mielipiteitä kuunneltiin käsikirjoitusvaiheessa, kun Vesannon yläkoululaiset antoivat palautetta libreton kiinnostavuudesta. Säveltäjänä on Jukka Linkola. Suomalaista oopperamaailmaa työkseen tutkinut Liisamaija Hautsalo on ilahtunut kuopiolaisten ryhdyttyä toimeen. 20 R ONDO C LASSIC 2|2021 UOPION MUSIIKKIPIIRIT ovat jo vuosia tuskailleet paikallisten oopperaproduktioiden puuttumista rahoitusongelmien ja niistä johtuvan turhauman vuoksi, samaan aikaan kun esimerkiksi Tampereella on tehty oopperaa säännöllisesti. Mukana myös Kuopion kaupunginorkesteri. Oopperan käsikirjoittaa ja ohjaa Veera Airas. Päärooleissa ovat Marjukka Tepponen, Esa Ruuttunen, Marjatta Airas ja Jukka Romu. aariat soivat minna canthin salongissa Teksti: AULIKKI ELO | Kuva: AAKE ROININEN k. Ensi-ilta on vuoden kuluttua. Teos nostaa esiin yhteiskunnan rakentajia, samalla heidän esiin nostamiaan arvoja nykyihmisen silmin, humoristisellakin otteella. Minnan Taivas -oopperan ensi-ilta on Kuopiossa 6. Tikkasen mukaan yhdistyksen toiminta tulee vielä näkymään muuallakin Suomessa kiertävine produktioineen. Aihe on tekijöiden mielestä herkullinen paikallisesti ja miksei valtakunnallisestikin: Kuopiossa pitkään vaikuttaneen Minna Canthin (1844–1897) värikäs ja laajalti suomalaiseen kulttuuriin vaikuttanut siviilija sosiaalinen elämä. Kanttilan elvyttämisestä takaisin kulttuurikäyttöön on menossa iso vääntö, joten sikälikin ooppera on paikkakunnalla ajankohtainen. Siellä nousee esiin vahva aate yhtä lailla kuin sivistyneistön halu diskuteerata ja pitää lystiä