Rondo Classic 01/2026 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1 2026 15,00 € Sebastian Fagerlund loi oopperan aamutähden maagisesta kajosta rondo.fi musiikki | teatteri | tanssi Oulu2026 haluaa muutosta kulttuurilla Saamelaisten oikeudet ESIIN NÄYTTÄMÖLLÄ SAXTRONAUTS tekee löytöretkiä äänissä UMO 50 vuotta jazzin pilarina Liike luo MERKITYKSIÄ TEATTERISSA cd
Jalasjärvi & 15.2 Vaasa: Talvinen matka – Seela Sella & co 15.3. esityksiä kuudelta eri järjestäjätaholta. Orkesteri on esiintynyt konserttitaloissa ympäri Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa. klo 19 Musiikkikeskus Snellman, Kokkola Ohjelma: talviharmonikka.com Liput: lippu.fi Vaasa Baroquen kevätkausi tuo barokkimusiikkia Pohjanmaalle moneen eri paikkaan ja huippu taiteilijoiden esittämänä. Kantaesityksiä on kertynyt yli 200 ja levytyksiä lähes 90. ElektroAkustisUutta 20.2. Tällä kertaa musiikki tuodaan Pohjanmaan rannoilta ja lakeuksilta Helsinkiin! Temppeliaukion kirkossa kuullaan torstaina 16.4. Vaasa: AkroBach – Hanna Pakkala, Heini Koskinen 14.2. kerran festivaaliin, jossa teema ”Yli Atlantin” avaa ovet sekä tunnettuihin että yllättäviin Pohjois ja EteläAmerikasta inspiroituneisiin musiikkia arteisiin. Tarjolla katkelmia mestariteoksista, aarioita ja harvinaisempia musiikki helmiä sekä uutta taidemusiikkia. Tervetuloa nauttimaan herkästi reagoivasta ja dynaamisesta yhteissoinnista! SEURAAVA KONSERTTI: Talvisia tarinoita – koko perheen konsertti, pe 16.1. Pietarsaaren Sinfonietta | Vuoden ympäri Rusk – kamarimusiikkia Pietarsaaressa | 17.–21.11.2026 Schaumansali | Vuoden ympäri Keski-Pohjanmaan kamariooppera | 11/2026 Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri | Vuoden ympäri Kokkolan SyysKamari | 08/2026 Kokkolan Talviharmonikka | 14.–22.2.2026 Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlat 28.7.–2.8.2026 Kaustisen kamarimusiikkiviikko 23.–31.1.2026 KOKKOLA LOHTAJA PIETARSAARI MUSTASAARI KASKINEN KRISTIINANKAUPUNKI SEINÄJOKI KAUSTINEN VAASA ILMAJOKI Korsholman Musiikkijuhlat Mustasaari / Vaasa 22.–29.7.2026 Seinäjoen kaupunginorkesteri Vuoden ympäri Lapuan urkufestivaali 09/2027 Ilmajoen Musiikkijuhlat 5.–14.6.2026 Kaskisten Musiikkikesä 07/2027 LAPUA TUTUSTU LAAJAAN TARJONTAAN: www.bothniaclassic.fi /bothniaclassic bothniaclassic Useasti palkittu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri kuuluu kansain välisesti tunnetuimpiin suomalais orkestereihin. klo 18 Musiikkikeskus Snellman, Kokkola Mateusz Gwizda??a, kapellimestari Ohjelma: kamariorkesteri.fi Liput: netticket.fi Talviharmonikka tuo jälleen uutta suomalaista harmonikkamusiikkia yleisön kuultavaksi kun Sampo Kasurisen uutuusteos elektronisesti laajennetulle harmonikalle ja jousi orkesterille saa kantaesityksensä. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin jousikvartetti, Kajsa Dahlbäck & Eartly Angels, Sonja Vertainen, harmonikka, Maaria Pulakka, harppu, Alma Stupak, sello, Jacob Waselius, tenori, Elias Miettinen, piano, Anna-Liisa Bezrodny, viulu, Viktor Nygård, viola, Jan-Erik Gustafsson, sello. Konsertissa ”Pohjanmaan mosaiikki” on tarjolla katkelmia mestariteoksista, aarioita ja harvinaisempia musiikkihelmiä, säveltäjäniminä esimerkiksi Mahler ja Puccini, sekä uutta taidemusiikkia. Taiteellisen johta jan ja sellistin Jan-Erik Gustafssonin johdolla esiintyvät muun muassa Nicholas Daniel, oboe, Christoffer Sundquist, klarinetti, Per Gross, nokka huilu, Angelika Klas, sopraano, AnnaLiisa Bezrodny, viulu, Stenhammar kvartetten, Artemis Wind Quintet ja Michael Blue Band. Tule nauttimaan pohjalaismaakuntien rikkaasta kulttuuri ja musiikkitarjonnasta – tällä kertaa Helsingissä! ELLA K I VIN IEM I CATA PO RT I N ANN A TIL LI V IK T O R NY GÅ RD C L AS O LAV SLO T TE H E L S I N G I S S Ä Iltamusiikki, Vaasan kirkko 3.6.–12.8.2026 Vaasa Baroque Vuoden ympäri Vaasan kaupunginorkesteri Vuoden ympäri Vaasan Kuorofestivaali 14.–16.5.2026. Järjestäjä: Bothnia Classic verkosto Bothnia Classic tuo Pohjanmaan sävelet pääkaupunkiin Bothnia Classic verkosto koostuu 18 klassisen musiikin toimijasta, joko festivaaleista tai orkestereista, jotka tarjoavat musiikkielämyksiä ympäri vuoden. klo 19.00. Kajsa Dahlbäck 10.4. 6.1. Talviharmonikka ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, kapelli mestarinaan Tomas Djupsjöbacka ja solistina harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi tarjoavat jälleen elämyksellisen illan uuden musiikin parissa. Vaasa & 11.4 Pietarsaari: Barokki-iltamat – Eero Saunamäki, Anssi Koskela & Tea Polso Ohjelma: vaasabaroque.com Liput: netticket.fi Korsholman Musiikkijuhlat kutsuu jo 44. Festivaalin teemansäveltäjä on tänä vuonna korealaisamerikkalainen Nicky Sohn. Vaasa: Buxtehude: Membra Jesu Nostri – Vaasa Baroque Ensemble, joht. Mukana mm. Ohjelma: korsholmmusicfestival.fi Liput: netticket.fi ”Pohjanmaan Mosaiikki” -konsertti Temppeliaukion kirkko 16.4. Mukana on muusikoita KeskiPohjanmaan Kamariorkesterista, Korsholman Musiikkijuhlilta, Vaasa Baroquesta, Kaustisen Kamarimusiikkiviikolta, Kokkolan Talviharmonikasta ja KeskiPohjanmaan kamarioopperasta. Vaasa & 7.1 Helsinki: Les arts florissants -ooppera – Jani Sunnarborg, ohjaus 24.1
LIPUT 20-28 € THE ADDAMS FAMILY ESITYKSET 9.5. 02 262 0030 tkteatteri.fi ELÄMYSTEN KOTISI TURUSSA SOHVA ENSI-ILTA 30.1. ASTI LIPUT 30-68 € MAHAGONNYN KAUPUNGIN NOUSU JA TUHO ENSI-ILTA 9.4. LIPUT 21-49 € Osta nyt, nauti keväällä PINOKKIO ENSI-ILTA 4.2. LIPUT 45-82 €
ris Kup . www.hebo.fi Liput palvelumaksuineen 15–65 € Sarjalippu: osta lippu neljään Musiikkitalon konserttiin, saat pääsyn 19.5. klo 16 & TI 3.3. na Šimkus, Anete Vi . Ph. , sopraano Croatian Baroque Ensemble joht. klo 19 | Temppeliaukion kirkko * Cartellieri, Ryba: Stabat Mater Lydia Teuscher, sopraano | Marie Seidler, altto Patrick Grahl, Tuomas Katajala, tenori Cornelius Uhle, basso | Purcell Choir Helsingin Barokkiorkesteri joht. Stabat Mater -konserttiin kaupan päälle! SU 8.2. Aapo Häkkinen SU 1.3. Aapo Häkkinen SU 19.4. uma, sopraano | Artis Muižnieks, baritoni Collegium Musicum Riga | joht. klo 16 | Musiikkitalo Delirio Amoroso Bach, Händel, Vivaldi Josipa Bili . 129 Steven Isserlis, sello | Elisabeth Breuer, sopraano Marie Seidler, altto | Patrick Grahl, tenori Cornelius Uhle, basso | Arnold Schoenberg Chor Helsingin Barokkiorkesteri joht. klo 16 | Musiikkitalo C. Bach: Matteus-passio Elisabeth Breuer, sopraano Tuomas Katajala, tenori | Jonas Müller, basso Audi Jugendchorakademie Helsingin Barokkiorkesteri joht. M . klo 16 | Musiikkitalo Barokkioopperagaala Händel, Lully, Pergolesi, Vivaldi Monta Martinsone, El . Aapo Häkkinen SU 29.3. E. Aapo Häkkinen Vanhan musiikin sarja Helsingissä | KEVÄT 2026 Sarjalippu myynnissä 8.2.2026 asti! *. 148 | Sellokonsertto Op. klo 19 Musiikkitalo Schumann: Requiem & Sellokonsertto Requiem Op. s TI 19.5
Hänelle baletti ei ole vain taiturillista liikettä, vaan osa laajempaa kulttuuria ja polku ihmisenä kasvamiseen. Teos nostaa esiin ne kipeät seuraukset, jotka valtiojohtoisen sorron jäljiltä vaikuttavat yhä uusiin saamelaissukupolviin. • Marko Juusela on kansainvälisimpiä suomalaisia balettitanssijoita, ja nyt hän jatkaa Pietarin ja Varsovan jälkeen uraansa Australian baletissa. ESITTÄVÄN TAITEEN LEHTI Saxtronautsin demokraattinen työympäristö on inspiroinut useita nykysäveltäjiä. • Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 alkaa saamelaisooppera Ovllán kantaesityksellä. Marko Juusela on tanssinut Gisellen Albrechtin roolia sekä Pietarin Mariinski-teatterissa että Puolan Kansallisbaletissa.. 18–21 • Saxtronauts-saksofonikvartetti haluaa kartoittaa soittimillaan uusia maailmoja ja osoittaa, että saksofonillakin voi soittaa hiljaa. 6 1 / 2026 © ID A LO H EL APA R K oulu2026 ja saamelaisten ääni balettiprinssimme maailmalla RONDO.FI 34–36 löytöretkeilyä äänissä 50–53 © HELI BLÅFIELD Ovllá-opperassa moderni musiikki kohtaa ikiaikaisen joiun
© EW A K R AS U C K A 11 Pääkirjoitus: Kulttuuri-imagoa kohottamaan 12–16 Sebastian Fagerlundin Aamutähti-ooppera on kertomus muutoksesta 18–21 Ovllá yhdistää oopperamusiikin ja joiut 22–23 Kantaesitys: Cecilia Damströmin Ovllá 24–26 Oulu2026 ja kulttuuri-ilmastonmuutos 29 Uutisia 31 Olli Virtperkon kolumni 32–33 Vanha Ylioppilastalo kulttuurin kehtona 34–36 Marko Juuselan haastattelu 38–41 Marjo Kuusela liikkeen konsulttina näyttämöllä 42–45 Skenografia on kokonaisen maailman luomista 46–48 Lapsia ei saa aliarvioida teatterissakaan 50–53 Saxtronauts-saksofonikvartetti löytöretkellä äänissä 54–56 Puoli vuosisataa Umotekoja 57 Barokki ja flamenco ruokkivat toisiaan 58–59 Stefan Dohr ja käyrätorven uudet maailmat 60–61 Tanssin kasvot: Teo Ala-Ruona 62–63 Tanssitaidetta Itä-Suomesta 64–65 Nautinnollista dramaturgian taidetta 66–67 Teatteri ja kuvataide kohtaavat Kiasmassa 69 Lauri Toivion sarjakuva 70–72 Kuukauden klassikko: Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth Rondo arvioi 74 – 85 • Kaksi kirjaa Jouko Turkasta • Esa-Pekka Salosen näköinen kirja • Prism Ooppera Skaalassa • Muistopäivä Kansallisteatterissa • Våldets historia Lilla Teaternissa • Aleksi Suomesta Helsingin kaupunginteatterissa • Romeo ja Julia Tampereen Teatterissa • Taikatalvi Oulun teatterissa • Cd-sivut suomessa soi 86 – 87 • Tammikuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 88 – 89 • Opetusta oppilaan ehdoilla 90 Rondo palvelee 91 Aleksi Barrièren kolumni sisältö Mukana matkalla on Rondo-lehden edustaja, joka esittelee ohjelmiston.
michael baran TEKSTI JA OHJAUS juhani nuorvala MUSIIKKI KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 4.2.2026 harjoitelmaa ja rakkauden sodan vuosilta Neljälle näyttelijälle ja pianistille
?UKASZ TWARKOWSKI: THE EMPLOYEES CAROLINA BIANCHI: THE BRIDE AND THE GOODNIGHT CINDERELLA ANNA SMOLAR: THE BIRDS ALICE RIPOLL: ZONA FRANCA BASHAR MURKUS: YES DADDY BATISFERA: THE GUMMY BEAR’S GREAT WAR PATRICK BLENKARN & MILTON LIM: ASSES.MASSES + EXTENDED PROGRAM
klo 19, K Ringin lumoissa Pietari Inkinen, kapellimestari Ava Bahari, viulu Chausson – Ravel – Wagner To 21.5. klo 19, K Rooman juhlat Nil Venditti, kapellimestari Rossini – Mozart – Respighi To 28.5. klo 19, K Tšaikovskin pianokonsertto Gergely Madaras, kapellimestari Pavel Kolesnikov, piano Tšaikovski – Dohnányi To 5.2. Ke 4.3. klo 19, K Kipinää ja roihua Matthew Halls, kapellimestari Angela Hewitt, piano Ismo Eskelinen, kitara Fagerlund – Mozart – Sibelius Emmi Kallio © Tampere Filharmonia Faunit 30 vuotta Hyppää Faunien iltapäivä -kamarimusiikkisarjan kyytiin nauttimaan musiikin hyvää tekevästä vaikutuksesta! Kevään konsertit sunnuntaisin 18.1., 1.2., 1.3. ja pe 16.1. klo 19, K Luonnotar ja Meri Matthew Halls, kapellimestari Tuuli Takala, sopraano Debussy – Sibelius – Vaughan Williams Pe 30.1. konsertti kuuluu kausisarjaan. klo 19 Rajaton & Tampere Filharmonia: Queen – We will rock you! Nick Davies, kapellimestari Lauluyhtye Rajaton Tampere Filharmonia ja Rajaton jälleen yhdessä lavalla – ja nyt rokataan Queenin ikonisten hitti klassikoiden tahtiin. Tampere Filharmonian konsertit Tamperetalon Isossa salissa, ellei toisin mainita. klo 19 Pauli Hanhiniemi & Tampere Filharmonia: Sydän vasta puolillaan Antti Rissanen, kapellimestari Pauli Hanhiniemi, solisti Koe karismaattisen lauluntekijän rakas tetuimmat kappaleet suurelle orkeste rille sovitettuina ja Paulin omina tulkin toina – suomirockin pääkaupungissa! Pe 17.4. klo 16 ja 18, Pieni sali Seikkailukonsertti koko perheelle Ville Mononen, Nakkirakki ja käsikirjoitus Loviisa Tuomi-Nikula, Musiikkimaan etsivä ja käsikirjoitus Satu Sopanen, Musiikkimaan etsivä ja käsikirjoitus / musiikki dramaturgi Koko perheen musiikkiseikkailussa etsitään yhdessä kapellimestarin kadonnutta tahtipuikkoa. Ikäsuositus 4+. Muutokset mahdollisia. klo 19, K* Santtu-Matias Rouvali & Bruce Liu Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Bruce Liu, piano Grieg – Schubert Pe 23.1. – la 14.3. Ajantasaiset konsertti ja lipputiedot: tamperefilharmonia.fi Pe 10.4. klo 19, K Gerontiuksen uni Matthew Halls, kapellimestari Dame Sarah Connolly, sopraano Benjamin Hulett, tenori Andrew Foster-Williams, baritoni Tampereen Filharmoninen Kuoro Elgar: The Dream of Gerontius Kevään 2026 konsertit Tampere Filharmonian suurten tunteiden kevät K = Kausisarjan konsertti *) 16.1. klo 19, K Uudesta maailmasta Matthew Halls, kapellimestari Paul Huang, viulu Adams – Korngold – Dvo?ák Pe 1.5. Pe 24.4. ja 12.4. Ohjaus: Tuomas Parkkinen. Pe 27.3. Tuotanto: Tamperetalo. klo 19 Toivotuimmat klassikot Christian Vásquez, kapellimestari Bernstein – Ravel – Rimski Kórsakov – Falla – Smetana – Dvo?ák – Márquez To 2.4. klo 19, K Tampere Biennale 40 vuotta Ruut Kiiski, kapellimestari Maria Puusaari, viulu Malla Vivolin, huilu Meriläinen – Klami – Fagerlund – Seppälä – Zubel Yhteistyössä Tampere Biennale. klo 15 Tampere-talon Pienessä salissa.. To 15.1. klo 19, K Unelmien ulottuvuudet Matthew Halls, kapellimestari Jean-Guihen Queyras, sello Thorvaldsdottir – Dvo?ák – Sibelius Pe 20.2. Verdi: Don Carlos Tampere Filharmoniaa johtaa Giancarlo Andretta, oopperan pääosissa laulavat Mika Kares ja Marjukka Tepponen. klo 15 Vappukonsertti Janne Nisonen, kapellimestari Mari Palo, sopraano Pirskahtelevaa vapputunnelmaa Tampere Filharmonian seurassa! Pe 8.5. ja pe 6.2. Pe 13.2
AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN WWW. Oopperasatsaus liittyy myös ajankohtaiseen politiikkaan: Saamelaiskäräjien totuusja sovintokomission työhön. Ooppera on hyvä muoto kulttuurien kohtaamiseen, ja esimerkiksi aasialaiset säveltäjät ovat hyödyntäneet sitä mahdollisuutta paljon. SANOISIN, ETTÄ KOHONNUT kulttuuri-imago on ollut merkittävä tekijä Tampereen muutoksessa jurosta teollisuuskaupungista vetovoimaiseksi keskukseksi, joka on suomalaisten suosima muuttokohde. Printall AS, Tala 4 , 11415 Tallinna ISSN 2324-0717 / 2026 RONDO PALVELEE TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: . Vahvat teatterit ovat saaneet rinnalleen samantasoisen, täysmittaiseksi kasvaneen orkesterin ja muuta ohjelmatuotantoa. Lisäulottuvuutta antaa se, että mukana on 39 kuntaa itärajalta länsirannikolle. Oulu voisi ottaa tästä oppia. kulttuuri-imagoa kohottamaan TAMMIKUU K U VA © H ER A C H O I R ONDO 1|2026 TOIMITUS . Harri Valkonen harri.valkonen@classicus.fi ILMOITUKSET / ILMOITUSLIIKENNE ilmoitukset@rondolehti.fi Matti Tuomisto matti.tuomisto@classicus.fi Minna Hirsimäki minna.hirsimaki@doublem.fi PAINOPAIKKA . (03) 225 1948 asiakaspalvelu@rondolehti.fi RONDON ASIAKASPALVELU . Onkin sääli, ettei kaupunki tunnu satsaavan sen elinvoimaan. Saamelaisen taiteen näyttely ulottuu perinnetöistä monimediaiseen nykytaiteeseen, ja kantaesityksensä saava Ovllá-ooppera käsittelee kipeitä, identiteetin riistoon liittyviä aiheita, joita Suomen ainoa alkuperäiskansa on saanut kohdata valtakulttuurin paineissa. Toivottavasti ohjelmasta jää Oulun seudulle myös käteen jotain pysyvää. Ajatuksena on muuttaa kuvaa kovasta teknologiakaupungista satsaamalla kulttuurin monimuotoisuuteen. Taiteellisessakin mielessä Oulussa ollaan ajan hermolla, sillä Ovllá yrittää sulauttaa joikuperinnettä nykymusiikkiin. 11 ULU2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi alkaa suurilla saamelaiskulttuuriin liittyvillä tapahtumilla. Sellaiselle on pääkaupungissa huutava tarve. Opastinsilta 6 A, 409-410, 00520 Helsinki toimitus@rondolehti.fi . Helsingin kulttuurissa suurin ero muuhun Suomeen on vapaan kentän runsaudessa, mikä tuo diversiteettiä ja avoimuutta. Moni tuotanto siirtyy ulos sisätiloista ja ottaa kontaktia luontoon ja rakennettuun ympäristöön. Kuoppamäentie 3 A, 33800 Tampere Toimitus ei vastaa aineistosta jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. Vastikään Helsinki antoi luvan purkaa Aleksanterin teatterin lisäsiiven, mikä rampauttaa tanssin ja vapaan musiikkiteatterin tärkeän keskuksen. Järjestäjät puhuvat tässä lehdessä kulttuurin merkityksestä yhteisöllisyyden, luovan talouden ja kansainvälisyyden moottorina – eli pitkälle samoista asioista kuin turkulaiset kulttuuripääkaupunkivuotenaan 2011. +358 (40) 563 2374 PÄÄTOIMITTAJA Harri Kuusisaari harri.kuusisaari@classicus.fi ULKOASU Esa Nurminen | AD esa.nurminen@classicus.fi TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Aleksi Barrière, Tove Djupsjöbacka, Jouko Grönholm, Johanna Hasu, Antti Häyrynen, Santeri Kaipiainen, Jari Kallio, Eeva Kauppinen, Leena Kärkkäinen, Henna Raatikainen, Maikki Palm, Raisa Rauhamaa, Jaana Semeri, Maria Säkö, Auli Särkiö-Pitkänen, Tuomas Tenkanen, Lauri Toivio, Matti Tuomela, Eeli Vilhunen, Olli Virtaperko O I KO L U K U Arja Valkonen JULKAISIJA / LEVYTUOTTAJA CLASSICUS OY Tj. OULU2026-OHJELMA rakentuu väljästi kulttuurin ilmastonmuutos -teemalle. Multimediaa ja teknologian uusia sovelluksia on mukana. Koko asia olisi pitänyt hoitaa toisin ja tehdä kunnianarvoisesta teatterista vapaiden ryhmien koti ja kansainvälisen vierailutoiminnan keskus. . Ohjelmassa korostuu taiteen, teknologian ja luonnon kohtaaminen sekä sosiaalinen yhteisöllisyys. Classicus Oy:llä on oikeus käyttää tilaajarekisteriä suoramarkkinointitarkoituksiin. Suojellun teatterin toiminta on uuden omistajan, BOA Groupin kulttuuritahdon varassa. RONDO .FI PERUSTETTU 1963 K an ne n ku va : Tu om as Te nk an en R ONDO pääkirjoitus HARRI KUUSISAARI harri.kuusisaari@rondolehti.fi o Kulttuurin ilmastonmuutos ei toteudu kauniilla sanoilla vaan käytännön toimilla.. Suomalaisen oopperan on jo aika astua ulos kapeasta kansallisesta kuvasta nykyajan diversiteettiin. Ainakin pääministeri Petteri Orpo on kannattanut valtion anteeksipyyntöä historian vääryyksistä. Mikäli palautusta toivotaan on lähetykseen liitettävä tarvittava määrä postimerkkejä. ”Ilmastonmuutos” ei synny kauniilla sanoilla vaan käytännön toimilla: tekijöitä tukemalla ja rakenteita luomalla ja vahvistamalla. Tilalle suunnitellaan hotellia, joista on jo nyt ylitarjontaa
12 R ONDO 1|2026 selittämättömän vetovoima Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: TUOMAS TENKANEN
Kun sopiva tarina sitten löytyi, siinä oli mitä suurimmissa määrin kyse juuri tästä. Aamutähti-oopperassa omissa ongelmissaan kyntävät henkilöt havahtuvat vasta hitaasti uuden jättitähden valoon. Jokainen oopperahanke on ollut SEBASTIAN FAGERLUNDILLE käännekohta, jossa oopperan musiikki on säteillyt ympäröiviin teoksiin ja vienyt sävelkieltä uuteen suuntaan. ” Lilli [ Paasikivi] alkoi hyvin pian Syyssonaatin jälkeen kysellä, olisiko minulla kiinnostusta uuteen yhteistyöhön Kansallisoopperan kanssa”, Sebastian Fagerlund taustoittaa. ”Se peilaa hienosti tätä maailmaa, jossa ollaan kiinni omissa kuplissa eikä nähdä omaa napaa pidemmälle”, sanoo Sebastian Fagerlund. On usein todella vaikeaa löytää hyvää tarinaa, joka koskettaa, ja jossa henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä.” Lisäksi Fagerlund kertoo kaivanneensa jonkinlaista selittämättömyyttä, tunnelmaa, joka resonoisi hänen ilmaisunsa kanssa. KARL OVE KNAUSGÅRDIN romaani tarjosi myyttisine ja psykologisine jännitteineen täydellisen pohjan Fagerlundin ilmaisulle. 30.1. 13 R ONDO 1|2026 UN ON KYSE kokoillan oopperan kaltaisesta ponnistuksesta, aihe on kaikki kaikessa. Seuraava ooppera alkoi nopeasti pyöriä ajatuksissa. Aamutähden vähitellen lisääntyvä valo on oopperan musiikissa keskeinen kaarros. ”Mutta aiheen valitseminen vei aikaa. Ingmar Bergmanin tunnetun elokuvan käsikirjoitukseen perustuva Höstsonaten-ooppera (2016) oli Sebastian Fagerlundille vuosikymmenen tärkein teos. selittämättömän vetovoima | k. Outo voima säteilee vieraasta tähdestä Karl Ove Knausgårdin romaanissa Aamutähti (Morgenstjernen, 2020). maailman kantaesityksensä saava Morgonstjärnan – Aamutähti on päästänyt pitkään piilevänä kyteneen tonaalisuuden valloilleen
Valtavan korkeita, kirkkaita ja melkein kuulon rajalla olevia ääniä”, hän kuvailee. ”Jos minun pitäisi määritellä omaa ilmaisuani, niin hidas ja jatkuva musiikillinen muuntuminen on ollut viimeiset 15 vuotta se kantava elementti. Tuntuu kuin oopperan tarinalla olisi ollut kaiken aikaa valtava resonanssi oikean maailman kanssa.”. Sitä haluan edelleen tutkia ja viedä pidemmälle.” Knausgårdin romaanin tunnelma iski Fagerlundiin osittain siksi, että siinä on kyse nimenomaan vähittäisestä muutoksesta. Puhutaan ennusmerkeistä, ihmiset näkevät näkyjä. ”Minun osuuteni on tehty ja on toisten vuoro tehdä työnsä, oma tulkintansa. ”Minua kiehtoi epätodellisuuden tunne, joka hiipii esiin päähenkilöiden stressaavimmissa tilanteissa.” Vähitellen kasvavan aamutähden myötä kaikki alkaa näyttää erilaiselta. Musiikki on se eteenpäin vievä voima ja välittää myös sitä, mikä ei suoraan näy lavalla.” Kun loppusyksystä 2025 teemme haastattelua, Aamutähden kantaesitykseen on muutama kuukausi. Kahden päivän aikana tapahtuva tarina muuntautui luontevasti kaksinäytöksiseksi oopperaksi. Fagerlund tiesi alusta asti haluavansa kuvata tähden valoa musiikillisesti ja luoda sen avulla koko oopperan mittaisen kaarroksen. ”Gunilla on luonut syvällisen ja voimakkaan libreton, jossa on tarpeeksi tilaa musiikille ilmaista tunteita, tapahtumia ja päähenkilöiden sisäisiä maailmoja. Säveltäjä kertoo, että häntä on pitkään kiehtonut jatkuvan kehittelyn ja hitaan transformaation dynamiikka. Se luo oopperataiteen magian, että on monia tulkinnan tasoja ja jokaiselle niistä rakentuu oma emotionaalinen intensiteettinsä.” Aamutähden ohjaa Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess ja ensi-illassa musiikin johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu. ”Knausgårdia ei ehkä heti yhdistäisi oopperaan, mutta Aamutähden henkilöhahmoissa oli jotakin mielettömän kiinnostavaa”, Fagerlund kertoo innostuneesti. Raja elämän ja kuoleman, todellisuuden ja kuvitelman välillä alkaa hämärtyä. Säveltäjä kertoo elävänsä kutkuttavia aikoja ja potevansa myös hieman luopumisen tuskaa. ”Siinä on samaan aikaan vahva inhimillinen taso, henkilöt ja heidän epätoivoiset pyrkimyksensä löytää merkitystä elämässä, ja sitten tämä valtava tausta, jossa maailma alkaa muuttua”, säveltäjä kuvailee. Massiivisesta autofiktio-romaanisarjastaan tunnettu Knausgård oli maagista realismia henkivän Aamutähden myötä kääntänyt urallaan uuden lehden. Soitin heti Gu nilla Hemmingille, jonka kanssa yhteistyö Syyssonaatin parissa oli sujunut niin hyvin, ja kysyin mitä mieltä hän on.” Suomenruotsalaiselle näytelmäkirjailijalle ja dramaturgille Syyssonaatti oli ollut ensimmäinen oopperalibretto. ”Oopperan pitääkin olla erilainen kuin lähtöteksti, itsenäinen taideteos”, Fagerlund painottaa. ”Alusta asti tunnelma on hieman kummallinen, kuin jokin arkaainen voima odottaisi varjoissa. Tähden valo kasvaa orkesterissa Fagerlundin musiikissa on usein merivirtoja tai mannerlaattoja muistuttavia syviä pohjarakenteita, jotka vyöryvät nopealiikkeisemmän pinnan alla. ”Kuten päähenkilöt verraten hitaasti kiinnittävät huomiota uuteen valoilmiöön, niin kuulijakin vähitellen havahtuu uuteen äänimaailmaan.” ”Olen edelleen täysin kiinni Aamutähden affektissa. ”Se lähtee aivan pienestä soinnista, jossa on jousisoittimien huiluääniä sekä waterphoneja ja crotalekseja jousella soitettuna. ”Ja vähitellen ne kasvavat koko orkesterin kattavaksi kokonaisvaltaiseksi harmoniaksi, kunnes eräs päähenkilöistä viimein huomaa, että taivaalle on nousemassa tuo valtaisa uusi tähti.” Fagerlund halusi, että aamutähden sointimaailma ympäröisi kuulijan aluksi hyvin hienovaraisesti. Hän innostui heti romaanin luettuaan. ”Että vaikka musiikki kuulostaisi nopealta, kehityskaaret ovat hitaita”, hän avaa. ”Ja sitten tarinassa on tämä valtaisa eeppinen elementti: aamutähti, joka nousee taivaalle.” Libretto antaa tilaa musiikille Bergenin kaupungin ylle kohoava tuntematon tähti alkaa aiheuttaa outoa käytöstä ihmisissä ja eläimissä. 14 R ONDO 1|2026 Fagerlund kertoo lumoutuneensa norjalaiskirjailijan romaanin ilmapiiristä
Kohtaus teki minuun valtavan vaikutuksen, kun luin libreton. ”Miten toteuttaa episodimaisuus niin, että kokonaisuus pysyy eheänä ja että kun hahmoon palataan, hän on edelleen tunnistettava mutta samalla myös jollain tavalla muuttunut. ”Jostein, hahmoista kaikkein ilkein, on tajuttomana ja näkee unta, että hän etsii poikaansa, jonka luulee menettäneensä. Oli tärkeää luoda kullekin hahmolle selkeä motiivi ja tunnelma, joka mahdollistaisi kehittelyn.” ”Tarinan draaman kaarta kannattelee lisäksi kaksi yleistä johtoaihetta. Fagerlundille on oleellista, että ooppera on relevanttia meidän ajassamme. Fagerlund on innoissaan hienosta pohjoismaisesta castista, joka oli tiedossa hyvissä ajoin. 15 R ONDO 1|2026 Vähittäisellä havahtumisella on myös temaattinen yhteys tarinaan. ”Kaikkein hienoin hetki säveltämisessä on, kun ei ole ihan varma, johdatteletko sinä musiikkia vai musiikki sinua.”. Tiesin, keille sävelsin, ja se vaikutti myös laululinjoihin ja tunnelmiin.” Gunilla Hemmingin libretto on elokuvamainen, episodimainen. Toinen motiivi edustaa epävarmuutta, ja tilanteiden muuttuessa yhä kaoottisemmiksi epävarmuus saa enemmän tilaa.” Näkökulmat vaihtuvat koko ajan, ja päähenkilöistä avautuu oopperan edetessä uusia puolia. | Fagerlund luonnostelee teoksiaan pitkään ja etsii uuden sävellyksen ydintä. Ensimmäisen voisi sanoa kuvaavan yhteiskuntaa ja olemassaoloa, ja kuoro esittelee sen heti oopperan alussa. Tätä heijastaa myös Fagerlundin oma lempikohta. Muissa päärooleissa ovat Niklas Björling Rygert, Mari Palo ja Jenny Carlstedt sekä Helena Juntunen ja Tommi Hakala kuten Syyssonaatissakin. Yhtäkkiä tästä henkilöstä, joka on käyttäytynyt kaiken aikaa järkyttävästi, paljastuu hetkeksi erilainen ja herkkä puoli. ”Esimerkiksi Josteinia, tarinan eräänlaista pahista, laulaa bassobaritoni Johan Reuter. Se oli Fagerlundin mielestä kiehtova musiikillinen haaste. Kutakin henkilöä seurataan vähän aikaa kerrallaan. Aiheuttavatko ihmiset tilanteen, vai vaikuttaako kaikkeen jokin yliluonnollinen voima. ”Kysymysmerkki on jatkuvasti ilmassa. Vaikka Aamutähti on täynnä ikiaikaista valon ja pimeyden symboliikkaa sekä myyttis-uskonnollisia viittauksia (enteileekö aamutähti Kristuksen vai Luciferin tulemista?), se on täysin kiinni nykypäivässä. Fagerlund korostaa, ettei kyseessä ole katastrofikertomus maailmanlopusta, vaan tarina muutoksesta. Henkilöhahmot kyntävät kukin omissa ongelmissaan oivaltamatta, mitä ympärillä on meneillään. Nyt jälkikäteen tuntuu kuin en kunnolla edes muistaisi sen säveltämistä, olin kuin jossakin transsissa”, Fagerlund kertoo. Mikä on todellista ja mikä houretta?” Kohtaloiden kaleidoskooppi Oopperaan on romaanin mittavasta hahmogalleriasta valikoitu kuusi päähenkilöä sekä lisäksi sivuhahmoja. ”Se peilaa hienosti meidän maailmaa, jossa ollaan kiinni omissa kuplissa eikä nähdä omaa napaa pidemmälle”, säveltäjä painottaa
Vasta lopussa hänen sisäinen maailmansa ilmenee unenomaisessa kohtauksessa. ”Halusin tutkia mihin erään henkilöhahmon musiikillinen maailma voisi viedä, ja samalla syntyi tämä teos.” Fagerlund kertoo, että luonnosteluvaihe – lyijykynällä ja nuottipaperilla – on hänelle kaikkein tärkein. ”Tiedostamattomassa tapahtuvat asiat ovat jo pitkään olleet tärkeitä. ”On vaikeaa säveltää itseään ulos oopperoista, ne ovat niin monumentaalisia projekteja. ”Alussa tuntuu kuin katsoisin jotakin utuista hahmoa, jonka sisällä teoksen ydin piilee. Hän käyttää paljon aikaa päästäkseen perille kunkin teoksen musiikillisten aiheiden luonteesta. Veikkaan, että Aamutähden kohdalla tulee käymään samoin.” Solistit antavat sytykkeitä Fagerlundin oopperat eivät ainoastaan ole synnyttäneet ohessaan muita teoksia, vaan ne ovat säteilleet kauaskantoisella tavalla koko ilmaisuun. Konsertti oli Jorma Panulan suunnittelema, ja hän pyysi Maximiliania johtamaan Beneathin. 16 R ONDO 1|2026 Unenomaisia oopperamaailmoita Aamutähti on Fagerlundin kolmas ooppera. Mitä enemmän olen etukäteen kiinnittänyt huomiota materiaalien yksityiskohtiin, sitä itseohjautuvammin musiikki tuntuu liikkuvan. Melodisuuden kautta Fagerlundin musiikissa piillyt tonaalisuus on murtautunut selvemmin esiin. Esimerkiksi vielä kaksi vuotta sitten hän palasi Syyssonaatin materiaaliin viululle ja orkesterille sävelletyssä Helena’s Song -teoksessa. ”En ollut kyennyt jättämään Helenan herkän ja kauniin aarian tunnelmaa, tunsin että se piti vielä viedä päätökseen orkestraalisesti”, Fagerlund sanoo. Tämän jälkeen varsinainen säveltäminen voi olla hyvinkin vauhdikasta. Seuraava uusi teos on latvialaiselle urkuvirtuoosi Iveta Apkalnalle syntyvä urkukonsertto, joka on neljän orkesterin kansainvälinen yhteistilaus. Mahdollisesti teos liikkuu Aamutähden maailmassa, säveltäjä paljastaa. Vastikään Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa sai kantaesityksensä klarinettikonsertto nro 2 solistinaan Fagerlundin läheisimpiin yhteistyökumppaneihin kuuluva Christoffer Sundqvist. Sen maailma on viimeiset kaksi vuotta kyllästänyt kaiken tekemiseni. Döbelnissä houraillaan ja nähdään enneunia, ja Syyssonaatissakin liikutaan valveillaolon ja unen välimaastossa.” Vaikka Aamutähti on hyvin erilainen ooppera kuin kamarinäytelmämäinen Syyssonaatti, jatkumo on selvä. Urut ovatkin hyvä soitin unenomaisen, myyttisen tunnelman ilmaisemiseen. ”Olin tästä todella liikuttunut ja iloinen. ”Aamutähdessä on hyvin vahva tonaalinen pohjavire. Esitys oli harvinaislaatuinen, sillä kapellimestarina toimi säveltäjän 18-vuotias poika Maximilian Fagerlund. Yhteistä Fagerlundin oopperoille on myös se, että ne ovat olleet hänen urallaan käännekohtia, jotka ovat synnyttäneet vanavedessään muita teoksia. Fagerlund koki marraskuussa New Yorkin -debyyttinsä, kun Dima Slobodeniouk ja New Yorkin filharmonikot esittivät orkesteriteoksen Stonework (2015). Fagerlundin oopperoita yhdistävät tiedostamattoman ja unenomaisuuden aiheet. Kaikkein hienoin hetki säveltämisessä on, kun ei ole ihan varma, johdatteletko sinä musiikkia vai musiikki sinua.” . Motiivit alkavat ikään kuin elää omaa elämäänsä keskenään. Tällainen on yleisesti ottaen tyypillistä suurissa sävellyshankkeissa, mutta Fagerlund on viettänyt oopperoidensa materiaalissa poikkeuksellisen kauan aikaa. ”Nyt se alkaa kuulua ympäröivissä teoksissakin.” Konsertot sekä yhteistyö solistien kanssa ovat aina olleet tärkeä osa Fagerlundin työskentelyä. Syyssonaattia ennen oli syntynyt 1700ja 1800-luvun tapahtumista ammentava ooppera Döbeln (2009), jossa haavoittunut kenraali näkee oopiumhoureissa välähdyksiä sekä menneestä että tulevasta. Aamutähdessä toden ja houreen raja on jatkuvasti hämärä.. Oopperassa halvaantunut Helena ei pysty kunnolla kommunikoimaan kielellisesti. Joulukuussa jousiorkesteriteos Beneath (2022) soi Helsingin kaupunginorkesterin Suomalaisen musiikin päivän konsertissa. Nykyperspektiivistä Fagerlund näkee oopperoidensa välillä selviä yhtymäkohtia. Tuntuu kuin oopperan tarinalla olisi ollut kaiken aikaa valtava resonanssi oikean maailman kanssa.” Musiikki elää omaa elämäänsä Säveltäjä sai loppuvuodesta vaihtelua oopperakantaesityksen odotukseen muutamasta hyvin erityisestä hetkestä. Ymmärrettävästi vaikutus on näkynyt melodian käsittelyssä ja laulavuuden lisääntymisessä. Maximilian on käynyt aktiivisesti Panulalla tunneilla, ja olen suunnattoman ylpeä, että hän on löytänyt oman polkunsa pianistina ja kapellimestarina.” Beneath on itse asiassa ensimmäinen Aamutähden sävellysprosessiin kytkeytyvä teos. Kun luonnostelee, se alkaa selkiytyä ja kirkastua. Tällä hetkellä Fagerlund säveltää Come Eco -kitarakvintetostaan (2024) laajennettua orkesteriversiota Tampere Filharmonialle, jonka teemasäveltäjä hän kuluvalla kaudella on. ”Olen edelleen täysin kiinni Aamutähden affektissa. Eräänlainen romantiikko minussa on aina ollut läsnä, mutta olen ehkä aiemmin vain peitellyt sitä tehokkaammin”, hän nauraa. Psykologisen draaman mittakaava on vain laajentunut ydinperheestä kokonaisen kaupungin asukkaisiin
A. Turriago | F. TAULUMÄEN KIRKKO klo 18 Lorenzo Passerini, kapellimestari E. Farrenc: Sinfonia nro 3 ILMARI HANNIKAINEN -PIANOKAMARIMUSIIKKIKILPAILUN FINAALIT KE–TO 4.–5.3. F. Hatšaturjan: Konserttirapsodia sellolle ja orkesterille K AMARIMUSIIKIN KIMALLUSTA TO 5.2. Sibelius: Sinfonia nro 3 RANSKALAINEN ILTA TO 19.3. PAVILJONKI klo 18 Lorenzo Passerini, kapellimestari Matias Häkkinen, cembalo ena Pongrac, mezzosopraano tuoMas MiettoLa, tenori WaLtteri torikka, baritoni J. Clarke | T. Ravel: Le Tombeau de Couperin L’Éventail de Jeanne, balettimusiikki (10 säveltäjää) ALL THAT JAZZ TO 26.3. PAVILJONKI klo 18 Mikko kuustonen, laulu Jukka Perko, saksofoni & liidaus TULKINNAN TAIKURI TO 19.2. VALTIONTALON KULTTUURISUOJA klo 18 JyväskyLä sinfonian seLLokvartetti Fitzenhagen| Tšaikovski | Werner | Wagner | Tansman | Piazzolla | Popper MYRSKYLUODOLTA NAPAPIIRILLE KE 6.5. Prokofjev: Sinfonietta A. Boulanger: D’un matin de printemps (sov. Mozart: Pianokonsertto nro 24 L. Muhly: Eager Music W. PAVILJONKI klo 18 eero LeHtiMäki, kapellimestari LauLuyHtye raJaton KamariKonsertti HETKIÄ JA HELMIÄ KE 29.4. Poulenc: Concert champêtre cembalolle ja orkesterille I. MarJukka Manner G. Sibelius: Rakastava J. Schumann: Viulukonsertto N. PASTISSIEN PAULOISSA TO 15.1. PAVILJONKI klo 18 okko kaMu, kapellimestari otto antikainen, viulu J. PAVILJONKI klo 18 JyväskyLä sinfonia & iLMavoiMien Big Band teeMu takanen, kapellimestari iiro rantaLa, piano HAYDNIN LUOKKAKOKOUS TO 9.4. Haydn: L’anima del filosofo -alkusoitto W. Britten: Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille L. Pépin) B. PAVILJONKI klo 18 giusePPe MengoLi, kapellimestari anton MeJias, piano J. Šostakovitš: Hamlet, osia S. van Beethoven: Sinfonia nro 3 MESSIAS TO 16.4. Mozart: Sinfonia nro 38 Kevät 2026 J Y VA S K Y L A . F I / K U LT T U U R I jklteatteri.fi@jklteatteri jyvaskylasinfonia.fi @jyvaskylasinfonia alunperin new yorkin näyttämölle tuottaneet arielle tepper ja marty bell | alkuperäistuotanto northlight theatre chicago, il | esitetään yhteistyössä music theatre internationalin kanssa ”Musikaali teki minuun vaikutuksen erinomaisen taitavien esiintyjien ja orkesterin takia. A. Satie: Trois petites pièces montées M. ” KATSOJAKOMMENTTI AAAAA suomennos jyri numminen ohjaus anssi valtonen kapellimestari lasse hirvi Liput 40 | 38 | 27 € VALOKUVA Jiri Halttunen. Schubert ELÄVIEN KIRJOISSA – ILTA MIKKO KUUSTOSEN SEURASSA LA 14.2. PAVILJONKI klo 18 Lorenzo Passerini, kapellimestari ettore Pagano, sello D. C. PAVILJONKI klo 18 ako kiiski, kapellimestari oona airoLa, laulu MikaeL saari, laulu ATTE & ELINA KE 13.5. TAULUMÄEN KIRKKO klo 18 JyväskyLä sinfonia & enseMBLe nyLandia Matias Häkkinen, kaPeLLiMestari eMMa kaJander, soPraano katariina HeikkiLä, aLtto aaron godfrey-Mayes, tenori Luke terence scott, Basso Musica-kuoro, vaLM. Uskomattoman taitavaa ja vangitsevaa tulkintaa. Ibert: Hommage à Mozart F. PAVILJONKI klo 18 Jaan ots, kapellimestari kansainväLisen sarJan finaListit OKKO & OTTO TO 12.3. Händel: Messias RAJATON SINGS BEE GEES KE 22.4. Sibelius: Kuusi humoreskia viululle ja orkesterille J. PAVILJONKI klo 18 féLix Benati, kapellimestari JoHan krogius, tenori Jussi JärvenPää, käyrätorvi L. Stravinsky: Pulcinella, balettimusiikki SLAAVILAISTA KIPINÄÄ TO 22.1. HANNIKAISSALI klo 18 JyväskyLä sinfonian Ja suoMaLaisen MusiikkikaMPuksen Muusikoita R. PAVILJONKI klo 18 TO 23.4. PAVILJONKI klo 18 atte kiLPeLäinen, liidaus eLina väHäLä, viulu R. Marttinen | T
Oopperassa moderni musiikki kohtaa ikiaikaiset joiut. Ovllá-oopperan kantaesityksellä. 18 R ONDO 1|2026 Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 alkaa komeasti 16.1. Teos nostaa esiin Pohjoismaiden ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, näkökulman ja ne kipeät seuraukset, jotka valtiojohtoisen sorron jäljiltä vaikuttavat yhä uusiin saamelaissukupolviin. Saamelaisooppera OVLLÁ yhdistää oopperamusiikin ja joiun Teksti: EEVA KAUPPINEN © SH U TT ER ST O C K © Ø R JA N M AR AK AT T B ER TE LS EN Norjansaamelaisen Emil Kárlsenin joiut ovat oleellinen osa oopperan musiikillista kokonaisuutta.. Ovllá-oopperan markkinointikuvastoa
Silloin Ovllá joutuu kohtaamaan menneisyytensä. ”Kyseessä on hetki, joka mahdollisti taistelun Altajoesta ja loi yhteisyyden tunteen sekä voimaantumisen, joka saamelaiskulttuurissa alkoi”, Haanperä taustoittaa. Ovllá nostaa – Suomessa ilmeisesti ensimmäisen kerran – oopperanäyttämölle saamelaisten näkökulman ja ne kipeät seuraukset, jotka valtiojohtoisen sorron jäljiltä vaikuttavat yhä uusiin saamelaissukupolviin. Festivaalin perusti aikanaan Áillohaš / Nils-Aslak Valkeapää edistääkseen saamelaiskulttuuria ja yhdistääkseen saamelaisia sekä muita pohjoisten vähemmistökansojen edustajia. Hänen mukaansa Ovllá-oopperan ydinviesti liittyy kolonialismiin ja valtioiden harjoittamaan sulauttamispolitiikkaan. ”Tätä myös Suomen valtio on tehnyt saamelaisille: jatkuvaa ja kohdennettua suomalaistamispolitiikkaa, jossa lapset erotettiin vanhemmistaan ’suomalaisten suomalaisten’ luomiseksi. Libreton on kirjoittanut Tenon kunnassa Pohjois-Norjan Finnmarkissa asuva Juho-Sire / Siri Broch Johansen, joka on nuortenromaaneillaan voittanut kahdesti Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon ja sai tänä vuonna Norjan Ibsen-palkinnon. ”Ovllá on tarina identiteetin katoamisesta ja minuuden syvästä kysymyksestä – siitä, ettei enää tiedä, kuka on”, kertoo oopperan ohjaaja Heta Haanperä Oulun teatterista. Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen tilattu ooppera kertoo Suomen valtion harjoittamasta sopeuttamispolitiikasta Ovllá-nimisen henkilön elämäntarinan kautta: mitä tapahtuu, kun lapsi erotetaan vanhemmistaan ja pakotetaan asuntolakouluun, jossa hän kohtaa vieraan kielen ja kulttuurin. Ooppera on ajankohtainen myös siksi, että 4. 19 R ONDO 1|2026 AAMELAISOOPPERA Ovllá on tilausteos, jonka toteuttavat Oulun teatteri, Oulu Sinfonia, Saamen kansallisteatteri Beaivváš ja Oulu2026. joulukuuta Saamelaisten totuusja sovintokomissio luovutti historiallisesti merkittävän ja pitkään valmistellun loppuraporttinsa valtioneuvostolle. Sisäoppilaitoksia käytettiin Suomessa ja Norjassa samaan tarkoitukseen: ei ihmisten tappamiseen, vaan sen hävittämiseen, mikä heissä ei ollut suomalaista.” © K N U T ÅS ER U D / O U LU N TE AT TE R I Saamelaisooppera OVLLÁ yhdistää oopperamusiikin ja joiun © ID A LO H EL APA R K © ID A LO H EL APA R K | S Ohjaaja Heta Haanperä rakentaa kohtauksia työryhmän kanssa oopperan harjoituksissa.. ”Rakkaus herättää halun palata omille juurilleen ja palauttaa tunteen siitä, ettei ihminen voi vain päättää muuttua toiseksi.” KÄSIKIRJOITTAJA Juho-Sire on saamelainen kirjailija, lauluntekijä ja aktivisti, joka on kirjoittanut paljon näytelmiä. Kokemuksesta syntyy yksin jäämisen ja hylkäämisen trauma. Nuori Ovllá tapaa Davvi Šuvva -festivaalilla Ánná-nimisen saamelaisneidon, ja he perustavat perheen. Oopperan musiikissa yhdistyvät suomalaisen Cecilia Damströmin sävellys ja nimiroolin esittävän norjansaamelaisen Emil Kárlsenin joiut. TARINA ALKAA alkuperäiskansojen Davvi Šuvva -festivaalilta Karesuvannosta. Siten pyrittiin hävittämään saamelaisuus Suomen puolelta Saamenmaata.” Libretisti muistuttaa, että samanlaista politiikkaa sovellettiin koko pohjoisella napaseudulla. ”Kanadassa sitä kuvattiin pyrkimykseksi ’kitkeä intiaani pois lapsesta’
Ovllán äitiä esittää Sara Margrethe Oskal, Ánnán isää Lemetiä Niko Valkeapää ja asuntolan johtajattaren roolin laulaa sopraano Sanna Iljin. Juho-Siren mukaan häpeä tuhoaa kommunikaation ja vaikeneminen tuottaa katkeruutta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Ville Hummastenniemi, Niko Valkeapää, Aki Saarela ja Emil Kárlsen harjoitusten tiimellyksessä. KUVAT © IDA LOHELA-PARK. Rimpi nostaa Ovllá-oopperan erityispiirteeksi sen, että siinä saamelainen perinne saa sulautua klassiseen sävellystraditioon. OOPPERAAN ON KIRJOITETTU seitsemän solistiroolia, joista viisi saamelaislaulajille. Säveltäjä Cecilia Damströmin saamelaiskonsulttina toimii ruotsinsaamelainen Ánndaris / Anders Rimpi, joka nähdään näyttämöllä Ovllán isän roolissa. Oopperalaulussa kuljetaan toiseen suuntaan: ensin on musiikki, josta syntyy tunne. ”Ovllálle kasvaa etninen itseviha omaa perintöään kohtaan, mikä ei ole epätavallista sorrettuihin vähemmistöryhmiin kuuluvien keskuudessa.” OOPPERAN TYÖRYHMÄSSÄ ja vierailevina suunnittelijoina on useita eri alojen saamelaistaiteilijoita. Hän kertoo olleensa lapsena vaikeasti sairas ja käyneensä välillä sairaalakoulua kaukana kotoaan Oslossa. ”Säveltäjä Cecilia Damström on jättänyt avointa tilaa Emil Kárlsenin joikumelodioille.” Hän vertaa joikua ja oopperamusiikkia niiden syntyprosessien kautta: ”Joiun ydin elää hetkessä joikaajan sisimmässä: se syntyy tunteesta, ja siitä voi seurata musiikkia. Tromssassa asuva Heatta on laulaja-lauluntekijä, joka yhdistelee perinteisiä joikuja ja saamepoppia. Teoksessa esiintyy myös monikymmenpäinen kuoro ja lapsiesiintyjiä. Lavastuksesta vastaa Geir Tore Holm, pukusuunnittelusta Bihtošoabbá Helme / Helmi Hagelin ja valosuunnittelusta Øystein Heitmann. Heta Haanperä sanoo ohjaavansa oopperaa saamelaisia kuunnellen, ikään kuin heidän äänensä vahvistuksena. Hän ei halua opettaa pohjoissaamea tyttärelleen, koska häpeää taustaansa. Tässä teoksessa joiku saa säilyttää oman olemuksensa, ja kun se kohtaa oopperan, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista.” Oopperan orkesterina toimii Oulu Sinfonia, ja kapellimestareina työskentelevät Oulu Sinfonian ylikapellimestari Rumon Gamba ja Luosto soi! -festivaalin taiteellinen johtaja Aku Sorensen. Solistien haku tehtiin kansainvälisesti. ”Ooppera kertoo enemmistökulttuuriin sulauttamisesta, mikä on johtanut kielen ja identiteetin menetykseen.” Hän korostaa, kuinka tärkeää olisi, että kaikki ihmiset voisivat elää ja toteuttaa omaa kulttuuriaan. Hän on koulutukseltaan lääkäri ja työskennellyt lääkärinä, mutta ei ole aiemmin tehnyt oopperaa tai teatteria. Siksi olen kirjoittanut librettoon myös omakohtaisia tunteita liittyen eroon lapsuudenperheestäni.” Oopperassa Ovllá menettää yhteyden syntymäperheeseensä ja päättää tulla suomalaiseksi. Tarina on hänen mielestään vahva ja inhimillinen. Rimpi kertoo, että useimmat saamelaiset tunnistavat Ovllán tarinan, mutta siihen voivat samaistua myös monet muut. Ooppera kuvaa matkaa menneisyyden muistoihin, kouluun ja koulukotiin, jossa Ovllálta viedään saamen kieli ja saamelainen identiteetti suomalaisten opettajien ja asuntolan johtajattaren toimesta. Ánnán roolissa nähdään Ánne Máddji Heatta. 20 R ONDO 1|2026 Juho-Siren mukaan kokemukset sisäoppilaitoksista vaihtelevat saamelaisten keskuudessa. ”Vasta äskettäin olen ymmärtänyt, että tämä on yksinäinen sisäoppilaitoskokemukseni, jota kukaan kotiyhteisössäni ei ole jakanut kanssani. ”Tarinassa Ovllá etsii tapaansa olla maailmassa: kuinka hän on ratkaissut kokemaansa häpeää ja rakentanut identiteetin, joka yrittää irrottautua juurista”, ohjaaja Haanperä sanoo. Keskeisessä nimiroolissa esiintyy Omasvuonon Saukkosesta kotoisin oleva muusikko, säveltäjä, tuottaja ja näyttelijä Emil Kárlsen
”Teatterin pitääkin herättää keskustelua”, Haanperä toteaa. Oulu on Suomen suurin ”saamelaiskylä”. Tammikuussa 2027 saa Essenin Aalto-teatterissa Saksassa kantaesityksensä Outi Tarkiaisen säveltämä ooppera Yön päivä, joka perustuu Niillas Holmbergin romaaniin Halla Helle. Ovllá-oopperan ydinviesti liittyy kolonialismiin ja valtioiden harjoittamaan sulauttamispolitiikkaan. Juho-Sire kertoo hiljattain nähneensä Kungliga Operanin saamelaisoopperan: ”Siinä musiikki edusti länsimaista perinnettä, mutta esityskieli oli saame. ”Ooppera edustaa eurooppalaista korkeakulttuuria – suurten valtioiden ja hovien spektaakkelia. Emil on säveltänyt jopa enemmän joikuja kuin libretossa alun perin oli. Oli erityistä kuulla niin monia ei-saamelaisia lavalla laulamassa kielellämme. Odotan innolla työn tuloksia.” ON IHMETELTY, miksi suuri satsaus saamelaisoopperaan tehdään juuri Oulussa. Monet ovat myös uteliaita.” Giellagas-instituutin suhtautuminen on ollut hyvin myönteistä. Olen ikään kuin heidän vahvistuksensa.” Haanperä kertoo pohtineensa oopperan ja saamelaiskulttuurin välistä jännitettä. 21 R ONDO 1|2026 © ID A LO H EL APA R K SAAMELAISOOPPERAN IDEAN äiti on Oulun teatterin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio. Tästä oopperasta on tullut todellinen yhdistelmä saamelaista ja länsieurooppalaista suullista musiikkiperinnettä. ”Varmasti tulee olemaan ihmisiä, jotka provosoituvat. Teos esitetään myös Suomen kansallisoopperassa syksyllä 2027. On mielenkiintoista nähdä, miten lähestymistapamme saamelaisen ja länsimaisen perinteen yhdistämiseksi muotoutuu ’sekoitetuksi taiteeksi’.” . ”Ohjaan tätä teosta saamelaisia kuunnellen. Juho-Siren mukaan hän ja Lehmuskallio keskustelivat kolmen kuukauden aikana useita kertoja siitä, miten Lehmuskallion alkuperäinen idea ja hänen oma tulkintansa voisivat yhdistyä. Kulttuuripääkaupunkivuoden saamelaiskoordinaattorin Aino Valovirran mukaan Oulussa asuu noin tuhat saamelaista, eli kymmenesosa Suomen 10 000 hengen saamelaisväestöstä. Näissä keskusteluissa syntyi yhteisymmärrys siitä, että joikujen täytyy olla olennainen osa uutta oopperaa. SAMAAN AIKAAN Oulun oopperatuotannon kanssa valmistellaan kahta muutakin saamelaisoopperaa. Olemme Oulussa päättäneet tehdä kaiken hyvin eri tavalla. ”Uskon, että Emilin ja Cecilian yhteistyö on sujunut hyvin. Juho-Sirelle oli tärkeää, että vain saamelaiset säveltävät joikuja. Tukholman Kungliga Operan toi marraskuussa ensi-iltaan uuden saamelaisoopperan Eatnama váibmu / Jordens hjärta. Saamelainen ajattelutapa korostaa rauhaa ja yhteyttä.” Hänen mukaansa yhteisen kokemisen ja läsnäolon löytyminen Ovllán kaltaisessa kontekstissa on tärkeää rauhantyötä. Libreton on kirjoittanut Rawdna Carita Eira, säveltäjä on Britta Byström, ja ohjaajana toimi elokuvaohjaajana tunnettu Elle Márjá Eira. Tätä myös Suomen valtio on tehnyt saamelaisille.. Molemmat pitivät olennaisena, että joikuja esittävät oikeat joikaajat
Joiut on tarkoituksella orkestroitu hyvin ohuesti, jotta solisteille jäisi mahdollisimman suuri taiteellinen vapaus”, Damström kertoo. Teksti ja sen tematiikka ovat aina lähtökohtanani musiikin dramaturgiaan ja sävelkieleen – niin myös tässä teoksessa”, Damström kertoo. kea instituutiona, ankarien ja armottomien rakenteiden kautta. Tämä pohjautuu siihen, että sekä lumi että jää, myös molekyylitasolla, rakentuvat symmetrisistä kuusikulmaisista muodoista. j Cecilia Damströmille teksti ja sen tematiikka on aina lähtökohta musiikin dramaturgiaan.. Mahdollisuus säveltää merkittävä tarina oopperaksi on ollut pitkäaikainen unelmani, ja lopputulos on mielestäni emotionaalisesti syvästi koskettava.” . ”En juurikaan pystynyt puhumaan moneen kuukauteen, emmekä libretisti Juho-Sire / Siri Broch Johansenin kanssa pystyneet tekemään niin tiivistä yhteistyötä kuin olin suunnitellut. 22 R ONDO 1|2026 R ONDO kantaesitys Teksti: HARRI KUUSISAARI ÄÄTEEMA JA JOIUT muodostavat kaksi peruselementtiä, joiden varaan Cecilia Damström on rakentanut Ovllá-oopperan orkesteriosuuden ja koko musiikillisen rakenteen. ”Jääteema, jota olen aiemmin käyttänyt orkesteriteoksissani ICE ja Permafrost, rakentuu symmetrisistä heksakordeista – kuuden sävelen soinnuista, joissa kaikki sävelet ovat toisistaan yhtä suurilla väleillä. Institutionaalisuuden jäykkyys ja kovuus kuuluu myös musiikissa perinteisin (tonaalisin) harmonioin, neljään menevin rytmein ja sotilaallisin vaskisoinnuin.” ”Luonnon, joikujen ja instituution lisäksi orkesteri toimii myös draaman psykologisten elementtien heijastimena, avaten erityisesti päähenkilön tuntemuksia.” Oopperan työprojekti oli Damströmille poikkeuksellinen, sillä hän sairastui puutiaisaivokuumeeseen juuri kun libretto valmistui kesällä 2024. ”On ollut suuri kunnia saada tehdä yhteistyötä Emil Kárlsenin kanssa, jonka uudet joiut olen nuotintanut ja orkestroinut. ”On ollut valtava ilo tehdä yhteistyötä tämän tuotannon kaikkien taiteilijoiden kanssa. Nämä soinnut hiipivät esiin, jäätyvät ja sulavat jälleen – aivan kuten vesi jäätyy ja sulaa.” ”Koska jääteema on soinniltaan moniulotteinen ja rytmisesti amorfinen, ja joiut rytmisesti rikkaita ja vaihtelevia, muodostavat ne yhdessä musiikillisen kokonaisuuden, joka tuntuu elävältä ja alati muuntuvaiselta – vaikeasti rajattavalta, aivan kuten luonto itse.” ”Tässä oopperassa Suomea käsitellään ennen kaikluonnon, joikujen ja valtarakenteiden peili © VILLE JUURIKKALA CECILIA DAMSTRÖMIN musiikki heijastaa Ovllá-oopperassa luontoa, joikuperinnettä, valtakulttuurin instituutioiden armottomia rakenteita sekä henkilöiden psykologiaa. Onneksi teksti oli kuitenkin selkeä ja valmis sellaisenaan, ja siinä mielessä yhteistyö sujui olosuhteisiin nähden erinomaisesti
Klo 18.30, Helsingin Musiikkitalo. Elisar Riddelin. Kokonaisuuden ohjaus: Jani Sunnarborg. Rumon Gamba. Valot: Øystein Heitmann. Cécile Orblin, käsikirjoitus ja ohjaus, kertoja. 0600 413 143 1,98 € / min + pvm Kaikkien rakastama tarina ENSI-ILTA 31.1.2026 Koko perheen lämmin seikkailu ENSI-ILTA 28.1.2026 © VILLE JUURIKKALA 6.1.2026 Heta Aho: Och solen ser på allt detta. Koskinen: NARITAI – ich möchte Zeuge sein. Esiintyjät: Kajsa Dahlbäck, Anna Ginström, Katariina Heikkilä, Anssi Koskela ja Veikko Vallinoja, laulu ja tanssi, Anthony Marini, viulu, Aira Maria Lehtipuu, viulu ja alttoviulu, Heidi Peltoniemi, viola da gamba basso, Eero Palviainen, luuttu, Petteri Pitko, cembalo, Mariette Reefman ja Jani Sunnarborg, tanssi. Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Cecilia Damström: Ovllá. Apulaiskapellimestari: Aku Sorensen. Lauluyhtye SSATB. Oulu Sinfonia, joht. Sopraano ja elektroniikka. Tuomas Kärkkäinen, käsikirjoitus, kuvitus ja animointi. Lavastus: Geir Tore Holm. Koreografi: Auri Ahola. Libretto: Juho-Sire / Siri Broch Johansen. Kampnagel, Hampuri, Saksa. 7 solistia, kuoro ja orkesteri. Ohjaus: Heta Haanperä. Kevään uutuudet! kuopionkaupunginteatteri.. 30.1. Juha T. Tilaaja: Frauke Aulbert. Tutustu ja hanki liput: p. Frauke Aulbert, sopraano. 17.1. Puvut: Helmi Hagelin. 16.1. Oulun teatteri, Oulu, klo 19. Antti Auvinen: Ämminkäiset – teemasävellyksiä. Alman juhlasali, Vaasa. kantaesitykset 1–2
Rondon kysymyksiin vastasivat sähköpostitse Oulun kulttuurisäätiön toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen, Oulu2026-hankkeen ohjelmajohtaja Samu Forsblom ja saamelaiskulttuurin tuottaja Aino Valovirta Oulu2026-tiimistä. Vuoden teema, kulttuuri-ilmastonmuutos, nostettiin mukaan myös Oulun kaupunkistrategiaan, joka ulottuu vuoteen 2030. Kulttuuri-ilmastonmuutos on kiehtova sanapari, mutta voi jäädä ilmaan abstraktiksi. Tähän aikaan se tuo kipeästi tarvitsemaamme toivoa ja rakentaa dialogia taiteen ja kulttuurin keinoin. Ohjelmassa korostuvat taiteen, teknologian ja luonnon sekä kulttuurien ja ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus. PIIA RANTALA-KORHONEN: Se muuttaa kulttuuri-ilmastoa lempeämmäksi ja tekee tilaa kulttuurin monimuotoisuudelle. SAMU FORSBLOM: Kaupunkikehityksen arvojen tasolla tavoittelemme muutosta, jossa ymmärretään ”pehmeän infrastruktuurin”, taiteen ja kulttuurin keskeinen merkitys kaupunkien tekemisessä. Kulttuuri-ilmastonmuutos ei ole yhden vuoden juhlavuosi, vaan pitkän perinnön omaava muutosvoima. Mitä kulttuuri-ilmastonmuutos tarkoittaa. Minkä pitää muuttua. Tapahtumia on tarjottimella kaikkiaan noin 3000. Se venyttää kulttuurin käsitettä tekemällä näkyväksi uusia kulttuurisia ilmiöitä ja kulttuurista ilmaisua, jota ei aikaisemmin ole ehkä edes tunnistettu kulttuuriksi. Mikä on kulttuuri-ilmastonmuutos ja minkä pitää muuttua. SAMU FORSBLOM: Kulttuuri-ilmastonmuutos tuo esiin luovuuden ja yhteisöllisyyden merkityksen tulevaisuuden kaupunkien ja kylien muutosvoimana. Haluamme tuoda kultOulun kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 teemana on kulttuuri-ilmastonmuutos. 24 R ONDO 1|2026 ULU ON Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 yhdessä 39 kunnan kanssa länsirannikolta itärajalle asti. oulu tekee tilaa kulttuurin monimuotoisuudelle Teksti: EEVA KAUPPINEN © K AT I LE IN O N EN o © LIN N EA LA AT IK AIN EN. Kenties se tarjoaa oivalluksia ja yhdistää meidät uudelleen ihmisinä digilaitteidemme varjoista. PIIA RANTALA-KORHONEN: Toivottavasti me kaikki muutumme ja teemme enemmän tilaa elämässämme kulttuurille. Saamelaisnäkökulmasta toivon kulttuuri-ilmaston muuttuvan niin, että saamelaiskulttuuri nousee enemmän valtaväestönkin näkyviin, ja että eri alojen saamelaiset taiteilijat löytävät lisää ja uusia yleisöjä ihan vain työnsä laadun ja kiinnostavuuden perusteella. Sillä halutaan muuttaa kuvaa kovasta teknologiakaupungista satsaamalla kulttuurin monimuotoisuuteen. Vaikka supervuosi on vasta alkamassa, keskustelu on kääntynyt myös siihen, kuinka vuoden saavutukset – uudet kansainväliset ja kotimaiset yhteydet ja verkostot, uusi osaaminen sekä tavoiteltu yhteinen sävel – voidaan vakiinnuttaa pysyvästi. Valtakunnallisesti toivomme muutosta siihen, että pohjoinen nähdään kiehtovan, omaleimaisen kulttuurin alueena, joka saa jatkossa myös oikeudenmukaisen osansa julkisista resursseista, joita kulttuurille jaetaan. Siellä on visioitu tulevaisuuden Oulu: huipputeknologian ja yrittäjyyden rinnalle on nostettu uutta luova älykäs kulttuuri, korkeatasoinen koulutustarjonta, nuori väestö ja sivistys. Kulttuuri-ilmastonmuutos on todella inklusiivista, se ei sulje ketään pois. Ettei vuonna 2027 tapahdu notkahdusta ja aleta potea kulttuurista krapulaa. AINO VALOVIRTA: Kulttuuri-ilmastonmuutos -sloganin hyvä puoli on se, että se antaa itse kullekin paljon tulkinnanvaraa
. On tärkeää, että pohjoiseen kasvaa uusi luovien tekijöiden joukko. On tärkeää, että luovat alat voivat tarjota yhä useammille työtä tulevaisuudessa myös pohjoisessa ja täältä voi tehdä vaikuttavaa työtä kansainvälisellä tasolla. 25 R ONDO 1|2026 tuurin lähelle arkea ja osaksi jokapäiväistä kokemusta asuinympäristöstämme. Tiedon saaminen on paljon ihmisten oman aktiivisuuden varassa. PIIA RANTALA-KORHONEN: Valitsen taidetta ja teknologiaa yhdistävän taideteoksen Rauhankoneen kerroksia, joka kutsuu meitä kaikkia pohtimaan rauhaa. SAMU FORSBLOM: Yksi konkreettinen esimerkki on Untamed Office, jossa nuoret oululaiset ovat päässeet suunnittelemaan ja toteuttamaan tulevaisuuden taidetta ja tapahtumia omista lähtökohdistaan. Toivon, että myös ei-saamelaiset ottaisivat asiamme omakseen. AINO VALOVIRTA: Ihmiset tietävät nykyisellään valitettavan vähän saamelaisista, saamelaisuudesta ja saamelaiskulttuurista. Piia Rantala-Korhonen, Samu Forsblom ja Aino Valovirta toivovat, että Oulu2026-projektista jää käteen myös jotain pysyvää. Erityisesti iloitsen siitä ajatuksesta, että avajaisten hälinän tasaannuttua näyttelystä voi vielä nauttia kolttasaamelaisen Hanna-Maaria Kiprianoffin vetämällä leu’dd-kierroksella, vaikka ei koltansaamea osaisikaan – en minäkään juuri osaa. On kiehtovaa nähdä, kuinka Ekho Collective on saanut käännettyä tekoälytutkija Timo Honkelan Rauhankone-kirjan ajatuksen taiteen kielelle. Yleisö pääsee siellä osallistumaan ja sukeltamaan saamelaiskulttuuriin kokonaisvaltaisesti. Valitse runsaan ohjelman joukosta yksi itsellesi tärkeä tapahtuma. H EN K IL Ö K U VA T © H AR R I TA R VA IN EN / O U LU 20 26 |. AINO VALOVIRTA: Odotan kovasti Oulun taidemuseon täyttävän Eanangiella-näyttelyn avajaisviikonloppua. Ei voi olla ajankohtaisempaa ja tärkeämpää kysymystä kuin rauha. Tästä työstä on syntynyt esimerkiksi Frozen People, elektronisen musiikin huipputapahtuma jäätyneen meren päällä. Edelleenkin aiheesta opetetaan koulussa niukasti. Haluamme olla mukana, kun meistä puhutaan, ja osaa perinteestämme vain me itse voimme esittää, mutta kielten ja kulttuurien säilyttäminen on kaikkien yhteinen etu. Miten juuri se edistää kulttuuri-ilmastonmuutosta
Ohjelmassa on musiikkia ja työpajoja, joissa yleisö pääsee itsekin tekemään. Oulun taidemuseo 16.1.–3.5.2026. Kukin projekti sisältää useita eri tapahtumia ja konsertteja 2026. Osana näyttelyä nähdään Sápmi Triennale -kiertonäyttelykokonaisuus. Erikoiskonsertti kuuluu osana Lumo-valofestivaaliin. Ekho Collectiven toteuttama immersiivinen teos herättelee pohtimaan suhdetta rauhaan ja rauhankysymyksiin. Nallikari 28.2.2026. Entisen Ekamarketin tiloista löytyvät esimerkiksi Kärppä, Akka-Queen, Jotuni-jättiläinen ja Näkki onnea etsimässä ja kätkemässä. Faravidin maa • Teatteria, nykysirkusta ja nykytanssia yhdistävä immersiivinen teos on myyttinen matka ja jäähyväiset Oulun legendaariselle Raksilan markettien alueelle. 26 R ONDO 1|2026 Eanangiella – Maan kieli • Saamelaisen taiteen suurnäyttely, johon mahtuu monimediaista nykytaidetta ja taidehistoriallisia teoksia, duodjia eli saamenkäsityötä sekä äänimaisemia. Aalto-yliopiston kanssa toteutettu osuus esittelee biomateriaaleja ja kuituinnovaatioita. Historiallinen tapaus, sillä tämä on ensimmäinen kolmen suomalaisen naisen toteuttama joen ylitys nuoralla. Huomisen vaatekaapissa on nuorten kansainvälisten muotisuunnittelijoiden kokeilevaa vaatesuunnittelua. Beyond the Sky • Maineikkaan oululaisen astrokuvaajan J-P Metsävainion kaukaisia tähtisumuja luotaavat kuvat ja animaatiot sekä säveltäjä Lauri Porran uutuusteos sulautuvat yhteen. Ylitys alkaa yhteisöllisenä kulkueena halki Oulun. Esillä on kolme mallistoa, joista uusin, Glacier, on inspiroitunut Hailuodon ja Lapin arktisesta luonnosta. Yuima Nakazato ja Huomisen vaatekaappi Oulun taidemuseo 22.5.–11.10.2026. Viisi näytöstä Ouluhallissa 19.11.–21.11.2026. Delta Life • Delta Life -tapahtumia sekä taiteilijoiden ja yhteisöjen kohtaamisia järjestetään vesireittien varrella ympäri Oulu2026-aluetta. Lopulta kuljetaan Oulun syntypaikalle Oulujoen suistoon. Pohjolan soiva aarreaitta tuo pohjoispohjalaiset talonpoikaismelodiat ja vanhat tanssisävelmät tähän päivään. Oulun kaupungintalo tammikuusta joulukuuhun 2026. Village Anthems • Toteutuu kolmena eri pääprojektina: Ikiajassa autenttinen vanha kansanmusiikkiperinne kohtaa nykyaikaisen musiikkiteknologian. Metsävainio tunnetaan myös yhteisistä kirjoista Queen-yhtyeen kitaristin ja astrofysiikan tohtorin Sir Brian Mayn kanssa. Ja tietysti viralliset jatkot kulttuuritalo Valveella Oulun keskustassa. Ylitys • Kolme nuorallatanssijaa – Lumo Companyn ammattilaiset Sanja Kosonen, Hanna Moisala ja Anniina Peltovako – ylittää Oulun Merikosken voimalaitoksen alapuolelta. Teksti: EEVA KAUPPINEN Kymmenen poimintaa Oulu2026 ohjelmasta 1 10 2 9 8 7 6 3 4 5. Neljä näytöstä Ouluhallissa 17.04.–21.04.2026. Entinen Raksilan Ekamarket 26.8.–12.12.2026. Delta Life huipentuu koko kansan karnevaaliin, jossa maailma pelastuu tarujen Luonnotarten innostaessa ihmiset hidastamaan ajan pyörää yhdessä, ilon kautta. Oulun teatterin ja Flow Productionsin yhteistuotanto on Eira Virekosken käsikirjoittama. Kokijoista tulee myös tekijöitä. Washingtonin Kennedy Centerin avajaisiin 1971 sävelletty teos, jota presidentti Nixon ei halunnut nähdä libreton latinankielisiin osiin ehkä kätketyn sodanvastaisen sanoman vuoksi. Frozen People • Elektronisen musiikin ja pohjoisen taiteen talvifestivaali Frozen People, joka järjestetään säällä kuin säällä Nallikarin uimarannalla ja jäällä. Yuima Nakazato ja Huomisen vaatekaappi • Japanilaisen haute couture -muotisuunnittelijan Yuima Nakazaton yksityisnäyttely. Ouluhallin lavalle nousee yli 200 laulajaa, kuorolaista, tanssijaa sekä Oulu Sinfonia, Pohjan sotilassoittokunta ja rockvahvistuksia. Merikoski Oulu 22.8.2026 kello 19–20. Delta Life -juhlaviikonloppu 28.–29.8.2026. Rauhankoneen kerroksia • Taidetta ja teknologiaa yhdistävä moniosainen installaatio pohjaa edesmenneen tekoälytutkija Timo Honkelan Rauhankone-kirjaan ja elämäntyöhön. Jos voisin laulaat ko lintu keskittyy kveenien ja meänkielisen kulttuurin ääniin. Mass • Leonard Bernsteinin harvoin esitetty massiivinen teos, joka muuttaa katolisen messun Broadway-tyylin spektaakkeliksi. Kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtuma on entistä suurempi
27 R ONDO 1|2026 • Klassinen musiikki • Kansanmusiikki • Pop/jazz-musiikki • Musiikintekijä AMMATILLINEN KOULUTUS: MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO Kevään hakuaika 17.2.–17.3.2026 TOTEUTA UNELMASI KOKKOLASSA! kpkonsa.fi
1 Ma 16.3.2026 19:00 4 12,50–48 € URKURIEN PARIISI CANTORES MINORES · Hannu Norjanen, kapellimestari · Olli Pyylampi ja Liisa Aaltola, urut Poikakuoro Cantores Minores ja Musiikkitalon urut hemmottelevat kuulijaa romantiikan ajan upeimmalla ranskalaisella kirkkomusiikilla. 1 Ma 6.4.2026 16:00 4 12,50–38 € NUORUUDEN INNOLLA JA TAIDOLLA · Aleksanteri Wallius Aleksanteri Wallius on kaikkea sitä, mitä urkutaide tarvitsee: kylmäpäinen virtuoosi, jolta sujuu niin kiperin kantaohjelmisto, meidän aikamme musiikki kuin sovituksetkin. 1 La 17.1.2026 13:00 16:00 4 12,50–36 € / perhelippu 70 € KOKO PERHEEN KINOKONSERTTI · Esa Toivola Urkuri Esa Toivolan säestämä mykkäelokuvanäytös tuo Musiikkitaloon Chaplinin ja Ohukaisen & Paksukaisen kolme lyhytelokuvaa. /tulevat-tapahtumat. sinfonian ensimmäisen osan neli kätisenä urkuversiona. 1 La 28.3.2026 10:30–21:00 4 20–48 € URKUMARATON: PÄIVÄ BACHIN PARISSA Bachin urkumusiikki täyttää suuren konserttisalin kahdeksassa konsertissa, joiden kuluessa kuullaan valtaosa säveltäjän urkutuotannosta. Ilta alkaa haikeansuloisesti Mozartin 40. 1 La 13.6.2026 19:00 4 12,50–52 € W. Urkumusiikin syvään päätyyn sukeltavat Sibelius-Akatemian urkujensoiton lehtorit ja opettajat. Sibeliuksen Tuonelan joutsenen lisäksi konsertissa kuullaan Franz Lisztin ja Olli Saaren teokset. Toivolan taituruus ja Musiikkitalon urkujen pohjaton sointiaarrearkku lupaavat unohtumattoman elokuvaelämyksen. 1 Su 26.4.2026 16:00 4 12,50–58 € MIELEN KIRKKAUTTA · Latvian radion kuoro · Tuomas Pyrhönen, urut Kuoromaailman kansainväliseen eliittiin lukeutuva Latvian radion kuoro esittää valikoiman 80 vuotta täyttävän P?teris Vasksin teoksia ja kirsikan juhlakakun päälle asettaa urkuri Tuomas Pyrhönen soittamalla Vasksin laulun rauhalle. Ku va t: Sa ka ri Rö ysk ö Kevät 6 : musiikkitalonurut. Yhdellä lipulla voi nauttia haluamansa määrän konsertteja. 1 Ti 3.2.2026 19:00 4 12,50–38 € VIRTUOOSIN TAIDONNÄYTE · Pétur Sakari Suomalaisen urkutaiteen kosmopoliitti Pétur Sakari esittää konsertissaan niin 1900-luvun urkukirjallisuuden uljaita merkkiteoksia kuin improvisaatiotakin. A. Pariisin katedraaleihin sävelletyt messut saavat seurakseen Gabriel Faurén kauniin aamurukouksen. MOZART: REQUIEM · Riku Laurikka, kapellimestari · Tomi Satomaa ja Katariina Kopsa, urut Urkujen kevät huipentuu esitykseen Mozartin rakastetusta Requiemista 200 kuorolaisen vallatessa Musiikkitalon lavan. Niiden lomassa kuullaan, miten Robert Schumannin musiikki soi uruilla
Festivaalin keskiössä on erimielisyyden juhlistaminen, demokratian tukeminen sekä turvallisen tilan luominen keskustelulle ja erilaisille näkökulmille. Ku va t: Sa ka ri Rö ysk ö Kevät 6 : musiikkitalonurut. Teoksen musiikillinen perusta rakentuu neljän Saariaho-sävellyksen varaan, muun muassa varhaisen Study for Life -teoksen (1980). SvT-FM-KB-Rondo-230x84mm.indd 2 SvT-FM-KB-Rondo-230x84mm.indd 2 8.12.2025 13.26 8.12.2025 13.26 suuri makaaberi vihdoin suomeen György Ligetin ”antiooppera” Le Grand Macabre saa vihdoin Suomen ensi-iltansa, kun Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kamarikuoro solisteineen esittävät teoksen Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä elokuussa. Ilta alkaa haikeansuloisesti Mozartin 40. saarisen study for life saapuu helsinkiin Tero Saarinen Companyn Study for Life saapuu Helsinkiin Tanssin taloon 28.2.–5.3. maaliskuuta. Musiikista vastaavat Saariahon teosten lisäksi äänisuunnittelija Tuomas Norvio. Urkumusiikin syvään päätyyn sukeltavat Sibelius-Akatemian urkujensoiton lehtorit ja opettajat. Kyseessä on ohjattu konserttiesitys, jonka ohjaa Frederic Wake-Walker. Kokkola-kvartetti jatkaa leipälajinsa, P. /tulevat-tapahtumat espoon &fest juhlistaa erimielisyyttä &Espoon teatteri järjestää kansainvälisen teatterifestivaalin &Fest: Learning to Disagree 5.–29. Tapahtuman keskuksena toimii Kaustisen kansantaiteenkeskus, jossa järjestetään viisi kamarimusiikkiviikon kahdeksasta konsertista. 1 Su 26.4.2026 16:00 4 12,50–58 € MIELEN KIRKKAUTTA · Latvian radion kuoro · Tuomas Pyrhönen, urut Kuoromaailman kansainväliseen eliittiin lukeutuva Latvian radion kuoro esittää valikoiman 80 vuotta täyttävän P?teris Vasksin teoksia ja kirsikan juhlakakun päälle asettaa urkuri Tuomas Pyrhönen soittamalla Vasksin laulun rauhalle. Esitysten teemoja ovat muun muassa vallankäyttö ja manipulaatio, naisiin kohdistuva väkivalta sekä vallankumous ja yhteisöllisyys. H. kamarimusiikkia kaustisella Alttoviulisti Tiila Kangas on suunnitellut Kaustisen kamarimusiikkiviikon (23.–31.1.) ohjelman. Ohjelmassa on seitsemän kansainvälistä esitystä muun muassa Brasiliasta, Palestiinasta, Puolasta, Italiasta, Liettuasta ja Kanadasta. . Konsertti juhlistaa samalla tapahtuman katto-organisaation Berliner Festspielen 75-vuotista historiaa. sinfonian ensimmäisen osan neli kätisenä urkuversiona. Eliotin runoon The Hollow Men, jonka teemat – emotionaalinen turtumus, eristäytyminen ja sodanvastaisuus – ovat läsnä myös tanssiteoksessa. Toivolan taituruus ja Musiikkitalon urkujen pohjaton sointiaarrearkku lupaavat unohtumattoman elokuvaelämyksen. 1 Ma 6.4.2026 16:00 4 12,50–38 € NUORUUDEN INNOLLA JA TAIDOLLA · Aleksanteri Wallius Aleksanteri Wallius on kaikkea sitä, mitä urkutaide tarvitsee: kylmäpäinen virtuoosi, jolta sujuu niin kiperin kantaohjelmisto, meidän aikamme musiikki kuin sovituksetkin. Yhteistä heille kaikille on se, että he ottavat roolinsa hyvin vakavasti. Nordgrenin kvartettojen, parissa ja kantaesittää Aki Yli-Salomäen teoksen. Saarisen koreografia käsittelee yhteyden kaipuuta sirpaloituneessa maailmassa. Musiikin lisäksi on tarjolla ilma-akrobatiaa, kun sirkustaiteilija Heini Koskinen tuo lisänsä barokkiohjelmaan. Visualisoinnista huolehtivat Fabiana Piccioli, Sander Loponen ja Erika Turunen. ?. Ligetin ainoa ooppera sai kantaesityksensä Tukholmassa nimellä Den stora makabren vuonna 1978. Yhdellä lipulla voi nauttia haluamansa määrän konsertteja. 1 La 17.1.2026 13:00 16:00 4 12,50–36 € / perhelippu 70 € KOKO PERHEEN KINOKONSERTTI · Esa Toivola Urkuri Esa Toivolan säestämä mykkäelokuvanäytös tuo Musiikkitaloon Chaplinin ja Ohukaisen & Paksukaisen kolme lyhytelokuvaa. svenskateatern.fi ANDREAS T OLSSON • ADDE MALMBERG Kulturbärarna Mainio esitys, jossa Dennis Nylund loistaa kaikissa rooleissa. 4.2.–6.5. © M IK K O SU U TA R IN EN Suuresta Makaaberista tuli Baijerin valtionoopperassa pari vuotta sitten epäonnistuneen maailmanlopun naamiaiset. Le Grand Macabrea johtaa RSO:n ylikapellimestari Nicholas Collon. Laajassa kansainvälisessä solistikunnassa laulavat muun muassa Sarah Aristidou, Heidi Melton, Andrew Watts, Tuomas Katajala, Jussi Merikanto ja Tomi Punkeri. Sävellys pohjautuu T. Sen jälkeen esitys vierailee Berliinin filharmoniassa Musikfest Berlin -tapahtuman avajaisissa 28. R ONDO uutisia © WILFRIED HOESL Tero Saarisen uutuusteos on saanut jo hyvän vastaanoton sekä Hollannissa että Bregenzen festivaalilla. Holland Festivalilla viime kesänä kantaesityksensä saanut teos on syntynyt Kaija Saariahon musiikin ympärille. A. . elokuuta. S. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri esiintyy tulevan taiteellisen johtajansa Kasmir Uusituvan johdolla. 1 La 28.3.2026 10:30–21:00 4 20–48 € URKUMARATON: PÄIVÄ BACHIN PARISSA Bachin urkumusiikki täyttää suuren konserttisalin kahdeksassa konsertissa, joiden kuluessa kuullaan valtaosa säveltäjän urkutuotannosta. Pariisin katedraaleihin sävelletyt messut saavat seurakseen Gabriel Faurén kauniin aamurukouksen. Kulturbärarna (Kulttuurin kannattelijat) on hupaisa ja lennokas näytelmä, joka nostaa lämpimällä otteella esiin kulttuuria kannattelevat ihmiset. Sibeliuksen Tuonelan joutsenen lisäksi konsertissa kuullaan Franz Lisztin ja Olli Saaren teokset. MOZART: REQUIEM · Riku Laurikka, kapellimestari · Tomi Satomaa ja Katariina Kopsa, urut Urkujen kevät huipentuu esitykseen Mozartin rakastetusta Requiemista 200 kuorolaisen vallatessa Musiikkitalon lavan. Teos on pikimusta vertauskuva sodasta ja maailmanlopusta, joka epäonnistuu. 1 Ti 3.2.2026 19:00 4 12,50–38 € VIRTUOOSIN TAIDONNÄYTE · Pétur Sakari Suomalaisen urkutaiteen kosmopoliitti Pétur Sakari esittää konsertissaan niin 1900-luvun urkukirjallisuuden uljaita merkkiteoksia kuin improvisaatiotakin. 1 Ma 16.3.2026 19:00 4 12,50–48 € URKURIEN PARIISI CANTORES MINORES · Hannu Norjanen, kapellimestari · Olli Pyylampi ja Liisa Aaltola, urut Poikakuoro Cantores Minores ja Musiikkitalon urut hemmottelevat kuulijaa romantiikan ajan upeimmalla ranskalaisella kirkkomusiikilla. 1 La 13.6.2026 19:00 4 12,50–52 € W. . SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ Esityskieli ruotsi, tekstitys suomeksi ja ruotsiksi. Niiden lomassa kuullaan, miten Robert Schumannin musiikki soi uruilla
Vuosi 2026 myynnissä Tutustu koko ohjelmistoon verkkosivuillamme. Ovllá Oulun teatteri 16.1.–28.2.2026 Bach–Torikka–Uotinen Oulun tuomiokirkko 19.–20.2.2026 Leonard Bernstein: MASS Ouluhalli 17.–21.4.2026 Beyond the Sky Ouluhalli 19.–21.11.2026 Kevään liput ja kausikortit nyt myynnissä Tapiolasinfonietta.fi
tekoäly ja tekijänoikeudet t KIRJOITTAJA ON SÄVELTÄJÄ JA MUUSIKKO R ONDO kolumni OLLI VIRTAPERKO © H EIK K I TU U LI Käsittääkseni tekoäly ei musiikin saralla ole vielä oppinut epäonnistumaan kopioinnissaan tavalla, joka tuottaisi mitään kiinnostavaa ja omaperäistä.. Tekoälypalveluita tarjoavien yhtiöiden – kuten OpenAI:n (ChatGPT), Anthropicin (Claude) ja Googlen (Gemini 3) – näkemys on, että koulutusmateriaalina käytetty aineisto menettää tekijänoikeussuojan muovautuessaan tekoälyn prosessoimana uuteen muotoon. ESIMERKIKSI SÄVELTÄMISTÄ opiskellaan juuri näin: matkitaan vanhoja ja uusia mestareita ja tehdään tyylipastisseja. Oppimateriaalin merkitys, arvo ja omistajuus on helppo hahmottaa Picasso–Dalí-esimerkin kaltaisessa helposti tunnistettavassa tapauksessa. Mureneeko vaatimus tekijyyden tunnustamisesta, jos lähdeaineiston määrä kasvaa. Vaikka kuinka yrittäisi, täydellinen jäljittely tyypillisesti epäonnistuu, ja oman persoonan heijastukset tunkevat väkisin esille. Vapaalla tyylillä R ONDO 1|2026 31 EKOÄLYN HYÖDYNTÄMINEN taidemusiikin luovassa työssä ja ansaintalogiikassa on vielä niin lapsenkengissään, ettei se tällä hetkellä oikeastaan näyttäydy uhkana eikä mahdollisuutenakaan. Käsittääkseni tekoäly ei musiikin saralla ole vielä oppinut epäonnistumaan kopioinnissaan tavalla, joka tuottaisi mitään kiinnostavaa ja omaperäistä. Joskus jäljittely ”jää päälle”, jolloin herää kysymys: onko säveltäjällä työssään mitään oman persoonan jälkeä, vai ovatko omiin nimiin otetut teokset oikeastikin vain pastisseja. Näin siksi, että tekoäly ei itsessään keksi mitään; se vain yhdistää sille syötettyä materiaalia tehtävänannon määrittämässä kehikossa. Populaarimusiikin ja laajemmin populaarikulttuurin piirissä tekoälyn taloudellisen hyödyntämisen pelisäännöistä käydään jo kovaa vääntöä. TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖJEN kanta on päinvastainen: tekoälylle syötettävä suojattu oppimateriaali pysyy tekijänoikeuden piirissä teosten jatkoprosessoinnin kaikissa vaiheissa. Nähdäkseni ei. Säveltäjää ei kuitenkaan yleensä haasteta oikeuteen tyylin kopioimisesta, mutta tekoälyfirma ilmeisesti pitäisi voida haastaa. Osa materiaalista voi olla suojattua; germaanista modernismia opiskeleva saattaa imitoida Schönbergin ja Bergin lisäksi myös Boulezia. On kuitenkin kaikki syy olettaa, että tulevaisuudessa se tulee olemaan näitä molempia. Kun tekoäly tuottaa sisältöä sille syötetyn opetusmateriaalin pohjalta ja annettujen käskyjen mukaan, syntyy uutta kuvaa, ääntä ja tekstiä. Tämän logiikan mukaan esimerkiksi Pablo Picasson ja Salvador Dalín teosten pohjalta luodut ”Picasso –Dalí-hybridit” eivät olisi tekijänoikeudellisesti mitään velkaa alkuperäisille taiteilijoille, vaan ne olisivat vapaasti hyödynnettävissä. Oletetaan esimerkiksi, että tekoäly on koulutettu tunnistamaan ja toistamaan vuosina 1972–73 tehdyn progressiivisen rockin tyyppipiirteet 150 vinyylilevyn aineistolla. Jos se kuitenkin joskus oppii tämän taidon, voimme palata kysymykseen: miksi ihminen saa epäonnistua kopioinnissaan onnistuneesti ja ilmaiseksi, mutta tekoäly ei. . Tekijänoikeusjärjestöjen vaatimus onkin johdonmukainen: tekoälypalveluiden tulisi hankkia – eli ostaa – käyttölupa suojatun materiaalin käyttöön sekä koulutusvaiheessa että materiaalin myöhemmässä kaupallisessa hyödyntämisessä. Kevyen musiikin historia on täynnä tapauksia, joissa esikuvien kopioimisessa on epäonnistuttu, mutta epäonnistumisen sivutuotteena on sattumalta syntynyt jotain uutta, tunnistettavaa ja muistettavaa. Vaikka olen tästä samaa mieltä, nousee mieleeni silti kysymys: poikkeaako oppimateriaalista ammentava tekoäly olennaisesti taiteilijasta, joka on käynyt läpi samanlaisen oppimisprosessin. Minimalismia taas opitaan esimerkiksi Reichin tai Rileyn tyyliä ja tekniikkaa jäljittelemällä. Jos tekijyyden ja korvausperiaatteen hyväksyy tässä, on sitä vaikea kiistää vähemmän ilmeisten esimerkkienkään kohdalla. Vastaus tähän kysymykseen voi löytyä ihmisen kopiointikyvyn ainutlaatuisesta piirteestä – inhimillisestä epätäydellisyydestä. Tämän taistelun lopputuloksen olisi syytä kiinnostaa myös jokaista taidemusiikin kentällä toimivaa. Näitä sisältöjä voidaan hyödyntää taloudellisesti lähes kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Keskeiseksi nouseekin kysymys: kuka kerää tekoälyn avulla luodun taloudellisen lisäarvon – kuka omistaa syntyneiden teosten tekijänoikeudet. Yksittäisen lähteen painoarvo toki pienenee sen sulautuessa massaan, mutta se ei silti lakkaa olemasta pienen siivunsa arvoinen, rahaksi muutettavissa oleva aineeton hyödyke
Yhteistä ovat niille olleet tulevaisuuteen tähtäävät ihanteet. 1800-luvun lopulla Wickelin väkijuomakauppa kärräsi YL:n konsertteihin säännöllisesti tynnyrin parasta arrakkipunssiaan ”kurkun selvittäjäksi”. Tsaarin sensuurin aikana akateemiset mieskuorot olivat nousevan kansallishengen tärkeimpiä edustajia. Vanha ylioppilastalo 1890-luvulla. Vanhan ylioppilastalon valmistuminen vuonna 1870 oli suomalaisen ylioppilaslaulun ensimmäinen suuri voimannäyttö sekä osoitus tuesta ja odotuksista, joita kansakunta ”isänmaan toivoille” oli asettanut. Siitä suomenkieliset laulajat saivat moitteet senaattori J. Kuoron ”kaksitoistikot” kiersivät vuodesta 1858 alkaen maata levittäen samalla isänmaallista kansallisuusaatetta, jonka edustajaksi kuoro oli initioitu Maamme-laulun kantaesittäjänä vuonna 1848. Kuorot olivat luonnollisesti merkittävässä roolissa perinteisissä opiskelijariennoissa ja ryydittivät laulullaan juhlia ja juominkeja. V. Snellmanilta, joka ennakoi kansallisvaltion kehitystä kieliriidan tuolle puolen. Akateeminen laulukunta piti sisällään tuohon aikaan sekä ruotsinettä suomenmielisiä laulajia, mutta talon vihkiäisissä kieliriita repesi toden teolla, kun suomenkieliset laulajat päättivät olla osallistumatta ruotsinkieliseen lauluohjelmaan. Talon edessä kulkivat jo tuolloin hevosten vetämät raitiovaunut. YL toteutti © H EL SIN G IN K AU PU N G IN M U SE O Yli 150 vuoden aikana Vanha ylioppilastalo on ollut kansallisen kulttuurin ja musiikin – erityisesti kuorolaulun – kehto ja aatteellisten liikkeiden näyttämö. Nyt tarina on saanut lopun, jollainen on yleensä varattu ahneille. Ylioppilaat saivat talonsa kansallisella kolehdilla, jota olivat ympäri Suomen keräämässä Akademiska Sångföreningenin (AS) laulajat. isänmaan toivot sammuivat Teksti: ANTTI HÄYRYNEN ”. 32 R ONDO 1|2026 SPEI SUAE PATRIE DEDIT”, ”Toivoilleen isänmaa antoi”, lukee Helsingin Vanhan ylioppilastalon katonrajan otsikkolaatoissa. AS:n rinnalle perustettiin ylioppilastalolla vuonna 1882 suomenkielinen Ylioppilaskunnan Laulajat (YL). Koko 1800-luvun loppua leimasi suomalaisesta kulttuuripääomasta käyty kielitaistelu, johon osallistuivat myös osakuntakuorot ja jonka näyttämönä olivat erilaiset kunniakäynnit sekä Vanha ylioppilastalo
Nyt mallia otettiin enemmän Helsingin yliopistosta, joka kirjakauppaselkkauksineen tuntuu myös hukanneen sivistyksellisen mandaattinsa. Vuonna 1978 YL:n laulajia oli palaamassa daamikaronkasta huhtikuun yönä, kun Vanhalla ylioppilastalolla syttyi tulipalo. svenskateatern.fi Miksi minua kauhistuttaa ajatus, että minut muistetaan. Kuoron 20-vuotisjuhlien keskipisteenä oli vähän aiemmin valmistunut Akseli Gallén-Kallelan fresko Kullervon sotaanlähtö Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa. ”Frakkipukuiset savusukeltajat” onnistuivat pelastamaan mm. Snellmanin kansallista ohjelmaa suomenkielisen sivistyksen todistamisessa ja edistämisessä sekä isänmaallisten tunteiden herättäjänä. Ylioppilaskunnan kiinteistösijoitusten kohtaloa on viime aikoina päivitelty kylliksi, eikä ole tarpeen vääntää puukkoa haavassa enempää. Ylioppilailla on ollut historiallinen rooli tukea kansalliseen identiteettiin kuuluvaa kulttuurista ja sivistyksellistä arvopohjaa. Yli 150 vuoden aikana talossa on juonut ja julistanut oikeistoradikaaleja ja vasemmistoradikaaleja, akateemista nuorisoa, jolle yhteistä ovat olleet tulevaisuuteen tähtäävät ihanteet. Siinä on maailman toivo.” Nyt tarina on saanut lopun, jollainen on yleensä varattu ahneille, ja Vanhan on vallannut työeläkevakuuttaja Keva. A. Robert Ekmanin Väinämöisen soiton sekä Gallénin Kullervon sotaanlähdön. Akateemiset kuorot ja orkesteri ovat saaneet kamppailla reviirinsä puolesta. Akateemisilla musiikkikorporaatioilla oli talon rakentamisesta alkaen ”kiinnitys” Vanhan ylioppilastalon harjoitusja esitystiloihin, mutta 1970-luvulla taloa hallinnoinut ylioppilaskunta työnsi konservatiivisiksi kokemiaan musiikkiyhteisöjä muualle ja alensi niiden avustuksia. Nyt sen tulevaisuus on auki.. Laulujen lunnaita akateemiset kuorot saivat maksaa talvija jatkosodissa, joissa esimerkiksi YL:n jäsenistä kaatui 57 laulajaa. ”Isänmaan toivot” miellettiin pitkään paremman tulevaisuuden takaajiksi sitoutumisellaan snellmanilaiseen projektiin, jossa kansakunta lunasti paikkansa muiden kansakuntien joukossa. Vuosikymmenien saatossa talossa on ollut myös monien muiden kuin ylioppilaskunnan taidetoimintaa. Siellä AS, YL ja YS kantaesittivät Erik Bergmanin juhlakantaatin, kun taas Vanhalla levytettiin valtausiltana M. 2000-luvulla takavuosien opiskelijaradikalismi on ollut kaukainen muisto, ja musiikkitoimintaa on vierastettu markkinahenkisistä lähtökohdista. We offer English mobile surtitles. Viime vuosina talosta haluttiin tuottava yksikkö, jonka tilavuokrat karkottivat vapaat kulttuuritoimijat, kuten kamariorkesteri Avantin. Muuttunut maailmantilanne on osoittanut, ettei kansallinen itsemääräämisoikeus ole vain liturginen voimasana. Niistä muistutti presidentti Urho Kekkonen – nuoruutensa oikeistoradikaali – viestissään vuoden 1968 Vanhan valtaajille: ”Ennakkoluulottomasti ajatteleva nuoriso on tulevaisuuden ideologinen pommi. Kulttuurilaitosten tehtävänä on tuottaa tieteellisiä ja taiteellisia, ei taloudellisia voittoja. Vuoden 1968 Vanhan valtaus pakotti siirtämään ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlat Sibelius-Akatemian saliin. Förgät mig MILJA SARKOLA AMOS-NÄYTTÄMÖLLÄ 15.1.–28.3. Mutta on ehkä hyvä havaita siihen sisältyviä pitkän aikavälin muutoksia. Enkö elä, ole elänyt, jos en jätä muistijälkiä, joissa on nimeni. . Maalaus kuvasti musiikin ja kuorojen roolia sortokauden vastarinnassa. Nummisen underground-henkinen ”sähkökvartetti” Kaukana väijyy ystäviä. Tekstitys suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Ylioppilaskunnan musiikkikorporaatiot joutuivat perinteidensä kanssa murrokseen viimeistään 1960-luvulla. SvT-FM-KB-Rondo-230x84mm.indd 1 SvT-FM-KB-Rondo-230x84mm.indd 1 8.12.2025 13.26 8.12.2025 13.26 Vanha ylioppilastalo on toiminut kaikenlaisten tapahtumien näyttämönä yli satavuotisen historiansa aikana. Vuonna 1926 Vanha ylioppilastalo sai oman orkesterin, kun sinne perustettiin nyt satavuotisjuhlakauttaan viettävä Ylioppilaskunnan Soittajat (YS)
34 R ONDO 1|2026 © JU ST YN A M IE LN IC ZU K MARKO JUUSELA on kansainvälisimpiä suomalaisia balettitanssijoita, ja nyt hän jatkaa Pietarin ja Varsovan jälkeen uraansa Australian baletissa. tanssi on polku ihmisyyteen Teksti: HARRI KUUSISAARI © IR A YA K O VL EV A © MAX ZHILTSOV © IR A YA K O VL EV A. Hänelle baletti ei ole vain taiturillista liikettä, vaan osa laajempaa kulttuuria ja polku ihmisenä kasvamiseen
Hän näytti, miten laaja-alaisesta asiasta siinä on kysymys. ”Nämä kolme vuotta Varsovassa ovat olleet hyvää aikaa. Hän ei ole ensimmäinen suomalainen tanssija Australian ykkösryhmässä, sillä Timo Kokkonen tanssi siellä muutaman vuoden 1990-luvulla. ”Raija oli inspiroiva opettaja jo tavassaan puhua tanssista. Aasialaisia jäi. Olen saanut tanssia aiempaa enemmän myös modernia ohjelmistoa ja pitänyt siitä, varsinkin Pastorin koreografioista. Baletti ei ole urheilua, vaan enemmän: tapa ilmaista tunteita, henkisiä asioita, ihmisyyden ja elämän eri puolia”, Marko sanoo. Hän lähti 15-vuotiaana opiskelemaan venäläisen balettitaiteen kehtoon, Vaganova-instituuttiin, ja sai valmistuttuaan paikan Pietarin Mariinski-teatterin baletista. Pietariin jäivät huipputyön lisäksi rakkaat ihmiset, joita kaipaan – kuten koko Pietarin kulttuuri museoineen”, Marko muistelee. Balettitanssijoiden työmarkkinat ovat hyvin kilpailtuja, sillä hyviä tanssijoita tulee kaikkialta maailmasta. ”Australian baletissa on tehty paljon työtä myös tanssijan työterveyden ja lihaskunnosta huolehtimisen eteen ja panostettu niiden tutkimukseen”, Marko kertoo. Hyvä opettaja ei opeta vain liikkeitä, vaan ymmärtää oppilasta kokonaisvaltaisesti.” Marko jatkoi opintoja Kansallisoopperan ja -baletin Balettioppilaitoksen kursseilla ja sitten itse oppilaitoksessa. Markon puolalainen opiskelukaveri Pietarista vinkkasi, että maineikkaan koreografin Krzysztof Pastorin johtamassa Puolan kansallisbaletissa voisi olla hänelle sopiva paikka. Hän osallistui Mikkelissä Vaganovan balettiakatemian kesäkurssille ja kuuli lopuksi, että oli saanut kurssin parhaana kutsun Pietariin akatemian opiskelijaksi stipendeineen. ”Tanssi on polku omaan itseensä ja ihmisenä kasvamiseen, mutta siinä on myös yhteisöllinen puoli. Marko haki ja sai paikan satojen hakijoiden joukosta. Se jäi kuitenkin vain yhteen lukuvuoteen, sillä väliin tuli elämän tilaisuus. Hän on luonut ryhmälleen oman, vahvan profiilin.” Nyt Marko siirtyy intoa täynnä uransa seuraavaan etappiin: hän aloitti vuoden alussa Australian baletin solistitanssijana. Ei urheilua vaan taidetta Marko sai tanssin kipinän jo viisivuotiaana. © IRA YAKOVLEVA. Ei auttanut muu kuin ottaa bussi Helsinkiin. Sen kansainvälinen kehitys tyssäsi hyökkäyspäivänä kuin seinään, ja melkein kaikki länsimaiset tanssijat ottivat jalat alleen. Baletti tuodaan nykypäivään, vaikka ohjelmisto olisikin klassista, ja perinteitä kunnioitetaan. 35 R ONDO 1|2026 ARKO JUUSELA on yksi niistä Venäjällä työskennelleistä taiteilijoista, joille tuli äkkilähtö maasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan. ”Kaikki tuntui olevan kaaosta, rahaa ei saanut pankista ja epätietoisuus vallitsi. tanssi on polku ihmisyyteen | M Marko Juusela sai Vaganova-balettiakatemiassa perustan vankalle tekniikalle, mutta jokainen aamu alkaa silti yhä treenitunnilla venyttelyineen ja perusliikkeineen. En tiennyt yhtään, minne sen jälkeen suuntaisin. Häntä kiehtoo sen eteenpäin katsova ja innovatiivinen ote. Työtä se on kuitenkin vaatinut, sillä koko kehontuntuma ja varsinkin partnerityö ovat erilaisia kuin klassisella puolella.” ”Moni voi luulla, että puolalainen baletti olisi vain klassista, mutta ei: Pastorin tyylin juuret ovat hollantilaisessa nykybaletissa, sillä hän toimi pitkään Hollannin kansallisbaletin pääkoreografina. Hän ei muista miksi, mutta ratkaisevan sysäyksen eteenpäin tarjosi Raija Lehmussaari tanssikoulussaan Turussa. Opettajan vaikutus on tämän kaiken löytämisessä ratkaiseva
Haluaisin välittää kauneutta maailmassa – mitä se sitten kullekin on.” ?. Mitä siitä jäi eniten käteen. Se edellyttää myös kurinalaista elämää. Se ei häntä jäänyt kismittämään, kun loistavia tilaisuuksia aukeni ulkomailla. Vaikka tekniikan puhtaus olikin tärkeää, ei koskaan unohdettu baletin sisällöllistä puolta: mitä liikkeet merkitsevät, miten tarinoita kerrotaan. ”Jos huippu-urheilija tähtää siihen yhteen hetkeen, johon hän keskittää kaiken, meillä niitä hetkiä on jokainen esitys. Onko hän jalo prinssi, sporttinen sankari vai teatterillisten karaktäärien taitaja. Jos minusta tulee koreografi, luontevaa lienee, että klassinen pohja näkyy töissäni. Tämä ei monen mielestä sovi moderniin ja tasapäiseen yhteiskuntaan, mutta Markon kokemuksen mukaan hierarkiat tuovat suureen ryhmään selkeyttä – ellei niihin liimaannuta liikaa. Hän haluaisi auttaa suomalaisia nuoria, ja siihen on tarjoutunut tilaisuus kansainvälisellä Turku Dance Camp -tanssileirillä, jonka opettajana ja organisaattorina hän on ollut parina vuonna. Aina on oltava priimakunnossa. Hän on nyt 25-vuotias eli parhaimmillaan, mutta joskus jo käy mielessä, mitä tämän jälkeen. ”Jokaisella johtajalla on oma makunsa – niin se vain menee, eikä siinä auta valittaa.” Vierailemaan hän tulisi Kansallisbalettiin mielellään, jos vain pyydettäisiin. Mimiikka oli Pietarissa hillitympää ja yksityiskohtaisempaa, Varsovassa tyyli oli vapaampi. ”Ehkä tietty kokonaisvaltaisuus. Oikeanpuoleisessa kuvassa kuitenkin Gisellen Maalais pas de deux. Tykkään ilmaista vastakohtaisia tunteita. Suomen systeemiä nuorten tanssijoiden osalta Marko pitää aika julmana, sillä omasta balettioppilaitoksesta valmistuneiden on vaikea saada työtä Kansallisbaletista. Kaikki tämä on löydettävä itsestään.” ”Pietarissa näytteleminen oli osa opintoja, ja koen tarinan kertomisen roolihahmon kautta itselleni luontaisena. Aiheuttaako se paineita siitä, mitä kaikkea täytyisi vielä ehtiä. La Bayadèren Kultainen idoli ja Gisellen Albrecht ovat Marko Juuselan loistorooleja. Baletti on hierarkkinen laitos. ”Opettaminen on ollut kiinnostava kokemus. ”Mariinski-teatterissa työ on balettitanssijan koko elämä. Millaisella mimiikalla ja kasvojen ilmeillä asioita välitetään, millaisella dynamiikalla ja kestolla liikkeitä tehdään – kaikki tämä kietoutuu yhteen.” ”Olen tanssinut Giselleä sekä Pietarissa että Varsovassa, ja versiot ovat täysin erilaiset niin aikajanaltaan kuin symboleiltaan. Silti koin, että tein samaa Albrechtia.” Kauneutta välittämään Marko pyrki pariin kertaan Suomen Kansallisbalettiin muttei tullut valituksi. Järjestelytyössä mukana oleminen on taas opettanut taidealan rakenteita laajemmin.” Tanssijan ura on fyysisistä syistä rajallinen. ”En ole tanssijana kovin maskuliininen. Repertuaari oli laaja, ja illan rooli saatettiin ilmoittaa vasta edellisenä päivänä – vaikka se olisi uusi. Minä tosin luin Dostojevskini suomeksi, sillä en halunnut, että suomen kieleni ruostuu.” Tunteiden vietävänä Siirtymää akatemiasta Mariinski-teatteriin loivensi se, että opintojen osana oli jo käyty läpi balettiseurueen ohjelmistoa. Opettajien puheessa tuntui elävän kokonainen suuri kulttuuritraditio, ja baletin laajemmat yhteydet aukenivat. Olen jotain kokeillut, mutta en esittänyt niitä julkisesti. Minusta tärkeää siinä on inhimillinen kontakti nuoriin ja ymmärrys siitä, mitä he haluavat ja millainen heidän maailmansa on. Esimerkiksi Gisellen Albrecht on alussa huoleton, mutta toisessa näytöksessä surullinen ja dramaattinen. Johdonmukainen ja vaativa koulutus antoi lujan pohjan klassisten roolien tulkitsemiseen ja kasvatti itseluottamusta. Mutta innostun herkästi, menen tilanteisiin mukaan täysillä ja olen iloinen ja eloisa lavalla. Hektinen työtahti alkoi heti. ”Kyllä toisinaan”, Marko myöntää. Millaisena tanssijatyyppinä Marko pitää itseään. Meillä luetutettiin venäläisen kirjallisuuden klassikkoja. Käsiliikkeeni ovat pehmeitä. En tiedä, miten kauan tätä jaksaa.” ”Omien koreografioiden tekeminen kiinnostaisi. Lännessä systeemi on suunnitelmallisempi. Tiedetään ajoissa, mitä tehdään, ja vapaitakin on”, Marko vertaa. 36 R ONDO 1|2026 © EW A K R AS U C K A Venäjää osaamaton nuorukainen hyppäsi Pietarin junaan, ja se oli menoa. Pietarissa balettikuorossakin on seitsemän eri tasoa, ja niissä eteenpäin pyrkiminen on osa tanssijan työn motivaatiota. Liikkeiden ja sarjojen opiskelu oli omalla vastuulla, vaikka sitten yöllä videota katsoen
Study for Life “Voimakas tribuutti Saariahon yksilölliselle taiteelle – intensiivinen, rikastunnelmainen kokonaistaideteos” — Vorarlberger Nachrichten (Itävalta) “Sopraano Raquel Camarinha, tanssijat ja muusikot esittivät erityisen musiikillisen rituaalin -Todella upea ilta.” — Trouw (Alankomaat) Tanssin talossa 28.2.–7.3. Liput: terosaarinen.com Tero Saarinen — Kaija Saariaho
Mitä kaikkea se voi olla. Marjo Kuusela ja Maria Wolska perustivat Tanssiteatteri Raatikon 1972. 38 R ONDO 1|2026 © JENNI KITTI Nykyään on tavallista, että vaikka esitys olisi peruspuheteatteria, käsiohjelmassa mainitaan usein ”koreografinen konsultaatio”. marjo kuusela – liikkeen konsulttina näyttämöllä Teksti: RAISA RAUHAMAA © LE IF Ö ST ER. Eli näytelmään halutaan koreografi luomaan jotain enemmän kuin pelkkää puhetta. Paras henkilö vastaamaan tähän on MARJO KUUSELA
© R IK U VIR TA N EN | t Raatikon harjoitustunnilla vuonna 1985. 39 R ONDO 1|2026 AITEEN AKATEEMIKKO ja koreografi Marjo Kuuselan elämäntyö alkoi jo 1960-luvulla, kun hän opiskeli Tampereen yliopiston draamastudion ohjaajalinjalla. Mitä hän ajattelee puheteatterin koreografiatrendistä. Me uskalletaan jo riidellä. Näyttelijät eivät tosin liikaa pidä siitä, kun koreografi tulee väliin ja vaatii uusia muutoksia”, hän vähän vitsailee. ”Jotunissa on väkivaltakohtauksia, jotka piti suunnitella etukäteen, niin etteivät ne näyttäisi hutkimiselta. Tietysti on eri asia, jos teoksella on läpisävelletty musikaaliluonne. Sanahirviö koreografinen konsultaatio on muuten minun keksimä käsite, ja se hävettää nyt”, Kuusela nauraa. Kuusela ei halunnut sanaa koreografia, koska se viittasi tanssiin, jota näytelmässä ei ollut. Teatteri, tanssi, operetti ja ooppera ovat työllistäneet häntä enemmän kuin ketään toista maassamme. Näinkin pienillä liikkeillä kerrotaan jo paljon”, sanoo Kuusela. ”Nyt huomaan, että sitä käytetään paljon. ”Raatikon ensimmäisenä viitenä vuotena tein Vaasan kaupunginteatteriin yhdeksän teatterikoreografiaa.” Yksi niistä oli Masurkka-operetti, jonka musiikkitaltion Kuusela on saanut hyvissä ajoin, tekihän hän ensimmäistä kertaa nimenomaan operettia. Näytelmässä lukuisat pienet liikkeelliset tapahtumat tuovat lisää informaatiota draamaan. Jäljelle jäi liike-elämästä tuttu konsultaatio. Halutaanko koreografin työn myötä esitykseen performatiivista, muodikkaampaa jälkeä. ”Jotuni on minun ja ohjaaja Heini Tolan viides tai kuudes yhteistyö. Samalla kun Raatikkoa perustettiin 1970-luvulla, hän hyppäsi ympäri Suomea tekemässä ”aika nopeesti” koreografioita vastavalmistuneiden ohjaajakollegoiden näytelmiin. ”Näinhän se on. Puhenäytelmän koreografinen ajattelu vaatii hänen mukaansa sitä, että on hyvin sisällä teoksen maailmassa ja ymmärtää ohjaajan pyrkimyksiä. Termi kertoo siitä, että ohjaaja kokee tarvetta jalostaa liikkeen keinoin puhenäytelmää irti realismista, jotta siten pystyttäisiin kertomaan enemmän.” Liikkeiden synty Viimeisin Kuuselan teatterityö on Kansallisteatterin Jotuni-näytelmän koreografia. Myös etukäteen saatoin haahuilla mielessäni, miltä näytti, kun puolisot kävelivät Töölönlahtea ympäri.” Mutta liekö Kuuselan supernopean temperamentin ja pitkän kokemuksen tuomaa, sillä osa hänen oivalluksistaan syntyy hetkessä niin, että aha, tällainen kohtaus, improvisoidaan! Masurkan tahtiin Kuusela kertoo improvisoinnista yhden esimerkin, joka liittyy uran alkuvaiheeseen, sen ruuhkavuosiin. Myös termi liikkeellinen neuvonantaja hylättiin ikävän kuuloisena. Marjo Kuuselan Valtsu sai ensi-iltansa Raatikossa 5.9.1972.. Niille piti löytää oma leima, joka sopii tämän teoksen tyyliin. Onko kyse siitä, että puheteatteri koetaan vanhanaikaisena tyyliin: ”siellä ne vaan seisovat lavalla ja puhuvat”. Usein koreografi tulee valmiiseen työryhmään ulkopuolisena, joten voisi olettaa, että tutustuminen ja totuttelu työtapoihin vie oman osansa. ”Esimerkiksi isä Viljon puhuessa ruokapöydässä muun perheen jalat tärisivät ja pysähtyvät samanaikaisesti. ”Kokonaisvaltainen liikkeellinen visio oli tärkeää. Minä uskallan olla eri mieltä hänen kanssaan. Tehdessään koreografiaa Kaisa Korhosen Canth-näytelmään vuonna 2016, käsiohjelmaan työlle piti keksiä nimi. Kuusela oli aktiivisesti läsnä koko Jotunin harjoitusprosessin ja tohti puuttua jopa teoksen lavastuksellisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi kun ovien piti siirtyä, minä ehdotin, miten se tapahtuisi.” Kuusela kertoo, että saatuaan kokonaiskuvan haltuun hän pystyy miettimään joitain kohtauksia päässään etukäteen, mutta osa syntyy harjoitusten aikana. Millaisia haasteita tällaiset tilanteet ovat. Tanssiteatteri Raatikon perustamisen ohella Kuusela on tehnyt valtaisan määrän koreografioita kaikkiin mahdollisiin esittävän taiteen alalajeihin
Muuten nopeus on hänelle jopa ongelma. ”Näet, että joku kohtaus on huono ja siitä tulisi paljon parempi, jos siihen saisi vähän koreografista liikettä. Siitä se lähti,” hän nauraa. Onko se pomppivaa, mataavaa vai tiukkaa, nelikulmaista. Niistäkin, jotka eivät ole kovin liikunnallisia Kuusela löytää jotain omaa, jota voi hyödyntää. Koreografin työ on silloin järjestelyä, rytmin tarkkailua, eleiden käyttöä.” Riikka Puumalainen kohottautuu kohti valoa Kuuselan Käärmeenpääntallaajissa. Mutta et mene sanomaan, koska ihailet niin helvetisti sitä ohjaajaa,” hän ilkamoi. ”Tällaisissa tilanteissa yritän varovasti ehdottaa jotain, sillä tilanne on herkkä. Kuvan kohtauksen muut esiintyjät ovat Patrik Riipinen, Timo Saari, Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles ja Ville Rauhala bassoviuluineen. Tiesin, että opereteissa on aina 14–15 kohtausta, joista ensimmäinen on miljöötä luova, ja varmaan tässäkin on iloinen musiikki.” Sitten Kuusela järkeili, että eikös musikaaleissa naiset tule ensin sisään ja sitten miehet. Toiset osaavat ottaa askeleen eteen, askeleen taakse, paussi. Mutta ei näitä jyrääviä ohjaajia kovin montaa ole.” Yhden Kuusela mainitsee, ja se on Kalle Holmberg, Rauta-aikaa tehtiin. Toiset osaavat ottaa askeleen eteen, askeleen taakse, paussi. ”Minulle syntyy hirveän helposti visio, jonkinlainen tunnekuva, miltä näyttelijöiden tai teoksen liikkeen pitää näyttää. Silloin Kuuselan mielestä koreografi ei vaan usko itseensä tarpeeksi, että uskaltaisi haastaa ohjaajaa. On kyllä. Minä kuuntelin soittoa – tämähän on hypyn tuntuista ja neljään menee! Käännyin, tein hypyt ja jonkun liikkeen sinne perään. ”Nykykoreografi saa harjoituksissa fiiliksiä, joiden kautta ohjaa näyttelijöitä. © K AR I SU N N AR I / TA M PE R EE N TY Ö VÄ EN TE AT TE R I. Mistä siinä voi olla kyse. Ei ole tavatonta, että prosessin myötä koreografisia paloja poistetaan tai muutetaan simppelimmiksi.” Kuusela kertoo kokeneensa myös sitä, että on itse lumoutunut liikaa ohjaajasta, jolloin ohjaukseen puuttuminen on vaikeaa. ”Silloin puhenäytelmään tarvitaan katko. Esimerkiksi oopperoiden kohdalla hän toteaa: ”Niiden ehdoilla tehdään, jotka tekevät. Harjoitusten alettua hän pyysi muina miehinä kapellimestari Unto Tiihosta hihkaisemaan, kun oli hyvä kohta aloittaa. Unto huusi kahdeksan tahtia ja naiset voisivat tulla lavalle. Kaikki ehdotukseni tyrmättiin valtavan puheryöpyn alle, niin etten saanut suunvuoroa, enkä osannut vastata muuta kuin aha.” Nopeat tunnekuvat Ohjaajan lisäksi koreografi työskentelee tiiviisti näyttelijöiden kanssa. 40 R ONDO 1|2026 ”Ensimmäisessä harjoituksessa oli teoksen aloitus, iso torikohtaus. Ohjaaja sanoo, tee tähän joku tanssi. Mutta kun alan tehdä sitä näyttelijöille, niin eihän lopputulos näytä yhtään alkuperäisen visioni kaltaiselta.” Nykykoreografille tällainen työtapa, jossa koreografi näkee etukäteen mielessään materiaalin, ei ole tyypillinen työskentelytapa. ”Siinä ei ollut paljoa koreografiaa, vain Pohjolan häät -kohtaus. Eli yhteinen prosessi tuottaa sen, miltä lopputulos näyttää.” ”Niiden ehdoilla tehdään, jotka tekevät. ”Kyllä sellaisiakin on. Ajattelin, että ei hätää, junamatkalla Vaasaan ehdin vihdoin kuunnella musiikin ja suunnitella liikkeet.” Kun hän junan lähdettyä Helsingistä käynnisti kelanauhan, oli se typösen tyhjä! ”Ajattelin, etten tule selviämään tästä. ”Seisoin näyttämön etureunassa, kun alkusoitto alkoi. Koreografin työ on silloin järjestelyä, rytmin tarkkailua, eleiden käyttöä.” Normaalisti Kuuselalta kestää muutaman harjoituksen verran opiskella, millaisia näyttelijöitä tai millaisia ihmisiä ajatuksineen työryhmässä on. Hyvät arviot Kuusela sai ja monta lisätyötä koettelemuksen jälkeen. Herkkä suhde Nykyään on tavallista nähdä näyttelijöiden tanssinumeroilla ryyditettyä puheteatteria, ilman, että se liittyy olennaisesti draaman kulkuun. Edellä on ollut kenties niin vahvaa kerrontaa, jonka perään tarvitaan pehmeä kohtaus, jotta katsojat voivat miettiä, mitä on tapahtunut.” Entä onko Kuusela ollut produktioissa, joissa ohjaaja jyrää koreografin näkemyksen esimerkiksi niin, että lopputuloksessa liikkeestä ei ole paljoa jäljellä
Kuusela keksi ehdottaa sooloa, jossa hip hopin keinoin kerrottiin koko roolin ydin: se, miten poika vastustaa isäänsä ja tekee omin päin juttuja, eikä alistu tämän tahdin mukaan. Alan pitää esityksestä.” Jotunissa Kuuselan mukaan näyttelijät pettyivät, koska näytelmään ei tullut varsinaista tanssimista. ”Itsekseni arvelin, että koko rooli lähti ehkä siitä kehittymään ja Ilja oli kauhean hyvä. . Silloin tehtiin Savonlinnan oopperajuhlille Sakari Puurusen ohjauksessa Aulis Sallisen Viimeisiä kiusauksia. ”Sen jälkeen minut oli kutsuttu Talvelan huvilan bileisiin. Liike lähtee korostetusta ryhdistä ja tietystä pään asennosta. ”Olen ihan ihastunut, että ei ne teekään niin kuin käskin. © K AR I SU N N AR I / TA M PE R EE N TY Ö VÄ EN TE AT TE R I. Teatterin kautta ajatteleminen on vienyt tanssiin päin. Mutta se ei ole ollut niin tärkeää kuin tanssi, jonka takia aikani on jaettu niin, että olen tehnyt teatteria vasta kun tanssilta ehdin!” Kuinka paljon vielä aiot vielä ehtiä. ”Minulla oli letit päässä, jalassa puukengät ja hassu pieni mekko, kun kimitin ohjeita.” Jälkeenpäin ohjaaja Puurunen pyysi Marjon sivuun ja ohjeisti, että ”Talvelalle ei huudella, ja jos haluat jotain, pyydät hänet sivuun, että voisiko vähän keskustella, sitten keskustelet asiallisesti hänen kanssaan.” Mutta Talvela sanoi Kuuselalle, että kiva oli saada ohjausta. Olen elänyt lapsesta, vuodesta 1954 lähtien, eri tehtävissä puheteatterissa. 41 R ONDO 1|2026 Vaikka hän on lopputulokseen aluksi pettynyt, jopa kauhuissaan, niin muutaman esityksen jälkeen, uskaltautuessaan seuraamaan esityksiä uusin silmin, hän voi todeta, että näyttelijät tekevät kaiken oikein hyvin. ”Ei minua kukaan uskalla pyytää. Näin näitä teatterijuttuja olen aina tehnyt.” Oma kieli, oma koti Lopuksi hän kertoo vielä päinvastaisen esimerkin näyttelijän ja koreografin vuorovaikutuksesta. Teos oli Tampereen Työväen Teatterin ja Espoon Kaupunginteatterin yhteistyö. Pääosan esittäjä Sari Puumalainen kertoi Kuuselan korjanneen liian nättiä liikkumista, kun piti olla rumempaa. ”Tanssi on kieleni, mutta teatteri on kotini. Harjoituksissa kävi ilmi, että Jotunien poikaa esittänyt Ilja Peltonen oli nuorena hip hop-tanssija. Vasulaiset ajattelivat, että tanssimalla löydämme itsemme ja Jumalan. Tunnistan voimistelijan korskean ryhdin, jonka Sari helposti ottaa. ”En kestänyt Martti Talvelaa. ”Puumalaisella on taitovoimistelijan tausta. Silloin löysin sen, että voin omaa kieltäni käyttää teatterimaailman puitteissa.” ”Olen tehnyt tanssia enemmän, mutta koko ajan on ollut joku jalka teatterissa. Pää ei liikkunut, eikä hän ollut sisällä liikkumisessa.” Kuusela sai kiukkukohtauksen, otti mikrofonin ja huusi ”Martti, kävele, liikuta jalkojasi, älä hiihdä!” Talvela vastasi, että otetaan uudestaan, ja Kuusela, että parempi. Usein teoksissa on joku näyttelijä, joka suuntaa ajatukseni siihen, että tuolle pitää löytää liikettä. Kyse oli siis enemmän hierarkiasta kuin Talvelasta.” Lopuksi Marjo Kuusela summaa uransa punaisen langan. Aina kun Talvelan piti siirtyä paikasta toiseen, hän hiihti, laahasi itseään. 1970-luku oli tanssiteatterin aikaa ja sen pohjalle myös Raatikko syntyi. Siitä jouduin sanomaan, että pudota pois, maadoita asentosi”, Kuusela tarkentaa. Marjo Kuuselan Käärmeenpääntallaajat perustui tarinaan eteläpohjalaisista vasulaisista, joiden omintakeisessa kristillisyydessä tanssilla ja musiikilla oli suuri merkitys. Taiteen akateemikko, kuinka paljon se maksaa! Nykyään teatterit yrittävät säästää”, toteaa ensi vuonna kahdeksankymmentä vuotta täyttävä, huumoria ja iloista mieltä huokuva ikiliikkuja, Marjo Kuusela
Mallipalaverissa käydään läpi teoksen taiteelliset intentiot sekä konkreettiset suunnitelmat. Esityksen lopulliset näyttämöratkaisut ovat kuitenkin vielä oletuksia. Haastattelua tehtäessä marraskuussa produktion mallipalaveri on juuri pidetty. Tekniikan kehittyminen ja tekoäly mahdollistavat suunnittelijalle nykyään paljon, mutta kokonaisvaltainen skenografinen ajattelu on Suomessa yhä harvinaista. tekniikan avulla kohti kokonaisvaltaista näyttämökieltä Teksti: EELI VILHUNEN & Peter asui talossa – Delfiini pisteestä pisteeseen -esityksessä nähdään näyttelijät Anna Airola ja Ria Kataja (edessä) sekä Ida Kuningas. © JO H AN H U IM ER IN D. Teoksen työryhmässä ovat mukana myös freelance-suunnittelijat Ville Seppänen ja Riku Suvitie. &Espoon teatterissa nähtävä esitys pureutuu eläinyksilön kokemusmaailmaan ja tarkastelee kulttuurissamme vaikuttavia eläintarinoita. Riippuen työskentelytavasta ja -rakenteesta teos saattaa muuttua harjoitusja esityskaudella paljonkin. Lea-palkinnot 2014 ja 2019) näytelmäkirjailijan Pipsa Longan näytelmästä tehty esitys Peter asui talossa – Delfiini pisteestä pisteeseen (2024). © JOHAN HUIMERIND Skenografia on teatterissa visuaalisen ilmeen suunnittelua, jossa yhdistyvät valo, tila, lavastus ja tekniikka. Miten näyttämökieli rakentuu &Espoon teatterin esityksessä Peter asui talossa – Delfiini pisteestä pisteeseen. Nimitys juontuu lavastuksen fyysisestä pienoismallista, joka usein on edelleen osa taiteellisten suunnitelmien esittelyä. 42 R ONDO 1|2026 Espoon teatterissa saa helmikuussa ensi-iltansa moneen kertaan palkitun (mm. Esitys toteutetaan yhteistyössä taidekollektiivi WAUHAUSin kanssa
Mikä on näyttämöä ja mikä katsomoa, mitä näiden välissä on. Fiktion ja fiktiivisten henkilöiden sijaan keskiössä ovat todelliset ihmiset ja keskustelut, joita Lonka kompositoi näytelmään erilaisiin kohtauksiin. Minkälainen lähtökohta Longan teksti on ollut skenografiselle suunnittelutyölle. ”WAUHAUS pyrkii ajattelutapaan, jossa esityksen eri osa-alueita ei nähdä erillään toisistaan, mikä yhdistää myös minun ja Villen työskentelytapaa. Minkälaista on ollut tehdä taiteellista yhteistyötä ryhmän kanssa. Sukellamme lapsuuden eläinsatuklassikoiden herättämiin ihaniin tunteisiin, looppaamme nostalgian kuvastoa ja käännämme ne traumoiksi, ehkä onnistumme vielä jopa nauramaan näille traumoille.” ”Ville uhosi mallipalaverissa, että esityksessä näytetään kaikki faabelit”, Suvitie vitsailee. Esityksessä kuulemme myös Peterin omaa, henkilökohtaista ääntä yleistävän delfiiniäänen sijaan”, Suvitie kuvailee. ”Kun näytelmän päähenkilönä on korostuneesti kieli ja sen kerrokset, silloin myös näyttämöratkaisujen keskiössä ovat näyttämökielelliset ilmaisutavat. Näyttämön neljäs seinä Suvitie kertoo, että Longan teksti ja esitys käsittelevät ylenkatsettamme abstraktin kielen ulkopuolisille, affektiivisille ja kehollisille kommunikoinnin ja olemisen tavoille. ”Ennakkosuunnittelu on tärkeä vaihe, mutta näyttämölle siirryttäessä on oltava valmis muuttamaan kaikki, mitä on suunnitellut. Kun tutkimukselta loppui rahoitus, Peter siirrettiin tutkimuslaitokseen Miamiin, jossa elintilana oli vain pieni amme. Emme käsittele vain tekstuaalista kieltä, vaan myös kuvaja äänikerrontaa sekä muita teatterin konventioita”, Suvitie kuvaa. Vaikka teatteri, kuten kieli, on ihmiskeskeistä, voimme lähestyä toislajista kohti niillä keinoilla, joita meillä on.” Seppänen toteaa esityksen skenografisessa ajattelussa olevan oleellista näytelmän kuvaus Peterin elämästä, joka kulki konkreettisesti valtamerestä ammeeseen. ”Faabelit ovat määrittäneet suhtautumistamme toislajisiin eläimiin paljon enemmän kuin olen ymmärtänyt. ”Suunnittelussa hyödynnämme liminaalin tilan ajatusta ja näyttämön neljättä seinää. Esitystilanteessa pystymme käsittelemään näitä teemoja eri tavoin kuin painetussa näytelmätekstissä. | Suunnittelija Riku Suvitie ja Wauhaus-kollektiivi ovat mukana luomassa Peter asui talossa – Delfiini pisteestä pisteeseen -esitystä.. Liian suuri yhden ihmisen hartioille WAUHAUSin työskentelyssä korostuu jaettu tekijyys, kokonaisvaltainen näyttämökieli ja poikkitaiteellisuus. On uskallettava olla herkkänä havaintojen kanssa: näyttämö on niin monimutkainen kokonaisuus, että sitä on mahdotonta täysin ymmärtää ilman, että kaikki teoksen näyttämökieleen kuuluvat asiat ovat näyttämöllä vuorovaikutuksessa toisiinsa.” Longan näytelmä perustuu tositarinaan kiertyen Peteriksi nimetyn delfiinin ympärille: 1960-luvulla tutkijat yrittivät opettaa Peterille englantia talossa, joka oli täytetty vedellä. Teos pureutuu eläinyksilön kokemusmaailmaan ja tarkastelee kulttuurissamme vaikuttavia eläintarinoita. Tämä on toki aina keskeinen kysymys, mutta tässä produktiossa se korostuu”, Seppänen sanoo. Seppänen kertoo, että työryhmän pyrkimys on paitsi rakentaa myös purkaa fiktiota. ”Käytämme dokumenttia ja siinä esiintyvien henkilöiden autenttista, nauhoitettua ääntä. ”Näytelmä käsittelee kieltä ja kerrontaa, niihin liittyvää vastuuta sekä valtaa. Etukäteen on harvoin mahdollista löytää uutta, koska suunnittelu perustuu aina aikaisempiin kokemuksiin. Vaikka työryhmässämme on joitain painotuksia ja itse esimerkiksi keskityn enemmän puvustukseen ja tarpeistoon, työskentelymme on vuotavaa ja kollektiivista”, Suvitie sanoo. Seppäsen panos produktiossa on painottunut lavastukseen sekä valoja videosuunnitteluun. Käytämme pimeyttä ja yleisöä ympäröivää immersiivistä surround-ääntä sekä tekstiä graafisena elementtinä.” Esitys keskustelee dokumentin The Girl Who Talked to Dolphins (2014) kanssa. Dokumentti seuraa Peteriin kohdistunutta tieteellistä koetta ja Peterille englantia opettavaa Margaretia. 43 R ONDO 1|2026 ”Skenografia on monitahoinen alue, johon liittyvät kaikki näyttämötilalliset ulottuvuudet äänestä pukuihin ja lavastuksesta videoihin ja valoihin, joissain tapauksissa hajuihinkin”, Seppänen sanoo. ”Kielen teeman käsittelyn lisäksi toinen iso pyrkimys on kurottaa delfiinin kokemusmaailmaa kohti. Lopulta Peter teki itsemurhan
”Suomalaisen teatterin historia on verrattain lyhyt. ”Jos näemme esityksen, luemme helposti sen onnistumisen tai epäonnistumisen johtuvan ohjauksesta. ”Suunnittelu toki lähtee myös tekniikasta ja teknologisista ratkaisuista, mutta erityisesti teatterista ja näyttämöstä. Näyttämön tasoja ja merkityksiä ei osata lukea kokonaisuutena, eikä niihin juuri kiinnitetä huomiota, kun kirjoitetaan kritiikkiä tai mietitään tuotantorakenteita”, Seppänen sanoo. Valoa ja ääntä laitetaan näyttämölle, jotta vaihtojen aikana ei ole pimeää ja hiljaista”, Seppänen sanoo. © R IK U SU VIT IE. Suunnittelun pitää toimia niiden ehdoilla, mutta myös niin, että miettii, mitä kaikkea resursseilla voi saavuttaa.” Förlorarna-esityksen (2024) skenografia oli kontrastinen suhteessa Åbo Svenska Teaterin vanhaan teatteritilaan. ”Työskentelytavat kertovat suunnittelijan maailmankuvasta. Yritän venyttää kulloisenkin teatterin teknisiä raameja ja löytää uusia tekemisen tapoja, mikä osaltaan mahdollistaa uudenlaisia juttuja teatterille jatkossakin. Teatterissa asiat ovat aina syvässä suhteessa toisiinsa, ja parhaimmillaan teoksen maailmasta tulee kudelma, jossa yksittäisten elementtien rajat eivät enää erotu. Näen paljon esityksiä, joista ymmärtää, etteivät tekijätkään ole miettineet näitä kysymyksiä. Sinänsä tämä on hyvin ymmärrettävää”, Suvitie toteaa. Suvitielle suunnittelu on aina teoreettista käytäntöä. Kuitenkin esitykset ovat aina työryhmiensä yhteistyön tuloksia. Teatterin yksi tehtävä lienee pysyä suhteessa yhteiskuntaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin, joten koen näyttämökoneen kehittämisen välttämättömäksi”, Seppänen sanoo. Täällä ei ole kovinkaan pitkään ollut yleistä ymmärrystä siitä, että teatteri koostuu muustakin kuin näyttelijästä lausumassa näytelmätekstiä kulissin edessä. Suvitie vastasi esityksen lavastussuunnittelusta, pukusuunnittelusta sekä videosuunnittelusta. Jos haluamme laadukkaampia, näyttämöajattelultaan syviä esityksiä, teattereiden täytyy mahdollistaa ohjaajan tuoda mukanaan oma työryhmänsä.” Suvitie ja Seppänen tuovat esiin Suomen teatterikenttää yhä vaivaavan skenografisen suunnittelun näkymättömyyden. Siksi vastuualueiden rajojenkin on oltava riittävän hengittäviä.” Suvitien mielestä teatterin yksi ongelmista Suomessa on tuotantorakenteet, jotka eivät tunnusta tätä holistisuutta. Muuten näyttämökone saattaa kadottaa suhteensa esimerkiksi teatterin ulkopuolisiin teknologisiin murroksiin. Ei ehkä vieläkään. 44 R ONDO 1|2026 ”Perinteisesti suunnittelutyö saatetaan nähdä tarkkarajaisena. ”Se, mitä teatterissa ei ole ennen tehty, kiinnostaa minua. Suvitien ja Seppäsen suunnittelutyötä ohjaavat teknisten resurssien lisäksi vahvasti kontekstisidonnaisuus. Tekniikasta sisältöihin Teatterintekijälle jokainen teatteri on omanlaisensa konteksti. ”Jos ei ole virittäytynyt lukemaan muita näyttämöllisiä keinoja, esimerkiksi valoa, silloin niistä on vaikea kirjoittaa. ”Suomessa on päästy siihen pisteeseen, että visuaalinen puoli mainitaan edes jollain tasolla, mutta edelleenkään ei analysoida sitä, mitä skenografia ja näyttämökieli tarkoittavat esityksen kontekstissa, minkälaisia merkityksiä ne luovat. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä työskentelytapa lähtee materiaalisista olosuhteista. Tekniikan suhteen kyse on jatkuvasta prosessista, joka kulkee teoksesta toiseen eikä vain yhden teoksen sisällä.” ”Näyttämö on kokonaisuudessaan tekninen laite, jota pitää huoltaa, päivittää, opetella ja uudistaa. Eri näyttämöille on mahdotonta tehdä samanlaista suunnittelua, sillä jokainen teatteri on omanlaisensa konteksti”, Seppänen kertoo
”Nämä asiat tuntuvat nyt erityisiltä myös meidän työssämme. ”Käytän tilasuunnittelussa paljon 3D-suunnitteluohjelmia, jotka mahdollistavat myös valojen kevyen luonnostelun, mutta joista puuttuu esimerkiksi tilan tuntoaistillinen kokeminen. © JUSSI ULKUNIEMI © VILLE SEPPÄNEN Viirus-teatterissa nähty Roulettenburg (2019) pohjautui Fjodor Dostojevskin Pelurit-romaaniin (1866). Tekoälyn yleistyminen korostaa minulle henkilökohtaisia suhteita sekä ihmisten välisen yhteistyön ja käsityön merkitystä”, Suvitie kuvaa. ”Karkeasti ajatellen ennen Matrix-elokuvaa saattoi luottaa siihen, että elokuvassa nähdyt asiat olivat pääsääntöisesti tulvineet valona linssin läpi selluloidille tai kennolle. Kaikki tämä rikastuttaa näyttämökieltä”, Seppänen avaa. Paljon on kyse siitä, miten suunnittelijana tämä yhteistyö onnistuu.” Suunnittelijan käyttämät tekniset välineet vaikuttavat Suvitien mukaan myös tekijöihin itseensä ja niihin ratkaisuihin, joita he tekevät. ”Huomaan kaipaavani koko ajan enemmän henkilökohtaisuutta. Lavastusja videosuunnittelu oli Seppäsen käsialaa. Kuvassa Pirjo Lonka (ylhäällä), Joonas Heikkinen ja Eero Ritala. Tekniikan kehittyminen ja tekoäly mahdollistavat suunnittelijalle nykyään paljon. Koko ajan on opittava uutta. Vaivannäkö ja halu antaa jotain erityistä yleisölle korostuu. 45 R ONDO 1|2026 © VIL LE SE PP ÄN EN ”Freelancer-suunnittelijoina asetumme aina osaksi jonkinlaista materiaalista ja sosiaalista ekologiaa. Teknologia ohjaa suunnittelua aina siihen suuntaan, joka kyseisen teknologian kohdalla on helppoa ja sulavaa.” ”Työvälineen valitseminen on sisällöllinen valinta ja määrittelee teoksen lopullista estetiikkaa yllättävän paljon”, Seppänen jatkaa. ”Esimerkiksi viimeisen 15 vuoden aikana videotekniikka on kehittynyt valovuosia, ja nykyisistä robottivaloista lähtee irti valtava määrä valoa. Violetin sävyssä kylpevä, Suvitien suunnittelema lavastus esityksessä Agora – kaksi merenneitoa tyhjässä altaassa. ”Haaste tekijälle on tekniikan perässä pysyminen. Teatterin todistusvoima samassa tilassa tapahtuvana asiana on asia, josta olen tällä hetkellä innoissani. Kuvassa Salla Loper ja Emelie Zilliacus.. Led-valojenkin sävyt alkavat olla kauniita ja niitä pystyy muokkaamaan tarkasti – ne ovat nopeita ja äänettömiä. Teatteri on hyvä väline käsitellä erilaisia ja eriäviä todellisuuskokemuksia”, Seppänen sanoo. Nyt, kun on vaikea hahmottaa generoidun, filmatun, muunnellun ja dokumentaarisen rajoja, saattaa teatterin rooli muuttua merkittävämmäksi. Jos taas tekisin suunnittelua pelkästään fyysisellä pienoismallilla, se ohjaisi kokonaisuutta toisenlaiseen, kehollisempaan suuntaan, sillä tekisin suunnittelua käsityönä ja konkreettisista materiaaleista. Myös teatterin pitää pystyä uudistumaan ja olemaan suhteessa yhteiskunnan teknologiseen kehitykseen ja muuttuvien medianlukutapojen kanssa.” Kehittyvä teknologia ja monimutkaistuva maailma korostavat Suvitielle ja Seppäselle teatterin arvoa ja henkilökohtaisuutta. Myös äänentoisto voidaan tehdä monella eri tavalla verrattuna entiseen. Esityksen valmistamista voi ajatella ikään kuin lahjana, esityksen tekijöiden eleenä kohti yleisöä.” . Teos nähtiin Helsingin Kaupunginteatterissa viime vuonna. ”Esityksen valmistamista voi ajatella ikään kuin lahjana, esityksen tekijöiden eleenä kohti yleisöä.” Esityksessä Arki ja Kauhu (2018) Seppäsen skenografinen suunnittelutyö asettui kahteen kerrokseen
Talvisirkus, ja sen ohjasi Jyrki Karttunen. Teatteri on paikka erilaisten tunteiden käsittelylle – myös lapsille. Kuka kaappasi auringon on Liisa Jokelinin ohjaama ja dramatisoima esitys Mauri Kunnaksen lastenkirjan pohjalta. Se tarkoittaa, että tekijällä on jokin mielikuva lapsista ja siitä, mikä heille sopii ja mikä ei. Siksi lastenesityksissä ei pitäisi väistellä vakavia aiheita tai pyrkiä opettamaan lapsia, pohtivat tanssiteatteri Hurjaruuthin johtaja JYRKI KARTTUNEN ja ohjaaja LIILA JOKELIN. Kohtaus Kuka kaappasi auringon -esityksestä.. 46 R ONDO 1|2026 ARVA TEKEE ESITYKSIÄ kohderyhmä edellä. Lastenkulttuuri on tässä mielessä jännä poikkeus. Se pyörii Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Lapsia ei saisi aliarvioida, muttei toisaalta myöskään yliarvioida. Missä menee kultainen keskitie. Lapsille suunnatut esitykset niin teatterissa kuin vaikkapa tanssissakin tehdään nimenomaan lapsille. lapsia ei saa aliarvioida teatterissakaan Teksti: MATTI TUOMELA © MARKO MÄKINEN h Hurjaruuthin Talvisirkus Filmi on seurueen 31. Taide halutaan nähdä universaalina ja kaikkia koskettavana
0ja 12-vuotiaat ovat kaikki aika eri vaiheessa. Polku alkaa jo vauvasta Karttunen on tehnyt uransa tanssijana ja koreografina aikuisille suunnatun, niin kutsutun korkeakulttuurin parissa. Jos teatteri on aikuisille paikka, jossa voi kohdata ja käsitellä itselle vieraita ja outoja asioita, niin sen pitäisi olla sitä myöskin lapsille. Koko perheen esitykset ovat taas sellaisia, että lapset tulevat katsomaan niitä aikuisten kanssa, ja niistä on tärkeää voida keskustella jälkikäteen. Outojakin asioita käsiteltävä Mistä tunnistaa lapsille suunnatun teatteritai tanssiesityksen, jos ei tiedä tulleensa sellaiseen. Karttusen mielestä lastenkulttuurissa pelätään liikaa sitä, että joku säikähtää tai pahoittaa mielensä. Tällä kertaa syynä oli Kansallisbaletin esityksessä tapahtunut häiriköinti. Kattaahan lastenkulttuuri jo pelkän ikähaitarinsa puolesta valtavasti eri-ikäistä ja -tasoista yleisöä. Karttusen mielestä monikulttuuristuvassa Suomessa kaikki yhteisöä rakentavat ei-kielelliset ilmiöt ovat tervetulleita. ”Että onkin olemassa sellainen esittävän taiteen laji kuin vauvateatteri! Se on minusta aivan nerokasta ja on ihanaa, että sellaista tehdään”, Karttunen iloitsee. Ne menevät sujuvasti ohi kielellisen loogisuuden ja tavoittavat lapsen riippumatta siitä, miten pitkälle hänen kielelliset taitonsa ovat kehittyneet. ”Olen itse sitä vähän kyseenalaistanut. Sen vuoksi esimerkiksi sirkus ja tanssi ovat lapsille otollisia taidemuotoja. ”Luotan siihen, että meillä on koulutusjärjestelmä, joka hoitaa asiansa. ”Ehkä jokin yhteys tällaiseen kulttuuriin on voinut katketa.” Eniten Karttusta huolestuttaa keskustelu, jota Taidetestaajista on mediassa käyty. Lisäksi Karttunen pitää tärkeänä sitä, että lapset ja etenkin nuoret voivat saada näyttämöllä representaation itsestään. ”Heillä on siihen syynsä, ja he tarvitsevat tukea.” ”Lapsissa ei ole mitään vikaa.” Karttunen ylistää Taidetestaajat-hanketta nerokkaaksi ja toivoo sille jatkoa. ”Onhan aikuisiakin, jotka saattavat tulla esimerkiksi humalassa esitykseen”, Karttunen sanoo. Taiteen puolella meillä on mahdollisuus vahvistaa toisenlaisia asioita, eli taidetta ei tarvitse valjastaa pedagogiikan välineeksi.” Taidetestaajien ongelmat Syksyn aikana kaikkia Suomen kahdeksasluokkalaisia koskeva Taidetestaajat-hanke nousi jälleen otsikoihin. On tärkeää luoda ja ylläpitää tiloja, joissa ihmiset fyysisesti kokoontuvat ja leikkivät yhdessä. Ajattelen niin, että koulu hoitaa pedagogiikan ja didaktiikan, ja taiteen tehtävä on samansuuntainen kuin taiteella muutenkin: laajasti ottaen pyrkimys sivistää ja luoda yhteisöä.” Taiteessa Karttusen mielestä harvoin on mitään yksiselitteistä opetusta, vaan se näyttää sellaisia maailmoja ja ihmisiä, jotka pedagogisesti oikeaoppisessa maailmassa saattavat jäädä laitamille. Karttunen suhtautuu asiaan rauhallisesti ja toteaa, että heillä on sellaisia tilanteita varten hyvin selkeät prosessit. Siinä esiintyjät ja yleisö on nähty ikään kuin vastakkaisina. Sitten ilmeni, että lastenkulttuuriin mahtuu lastenkulttuuria yhtä paljon kuin lapsiin mahtuu lapsia. Lapsille suunnattuun esittävään taiteeseen kohdistuu Karttusen mukaan jostain syystä didaktisia odotuksia, minkä vuoksi niiden toivotaan toimivan pedagogiikan välineinä. ”Meillä Hurjaruuthissa tehdään lastenesitykset pääsääntöisesti alle 12-vuotiaille ja siihenkin mahtuu valtava määrä erilaisia kohdeyleisöjä”, Karttunen huomauttaa. Katsojana Karttunen saattaisi ainakin ihmetellä, miksi esitykseen liittyy jokin pedagogisuus tai didaktisuus. Esimerkiksi Hurjaruuthin perinteinen Talvisirkus on Karttusen mielestä ilmiselvästi koko perheen esitys, ei lastenesitys. Polku alkaa jo vauvasta. Ennen omakohtaisia kokemuksia lastenkulttuurista Karttunen kuvitteli sen olevan yhdenmukaisempaa – että kaikki olisi jotenkin samasta puusta veistettyä. Lastenkulttuuri tuli hänelle lähelle vasta oman lapsen myötä. Tilaa leikkiä ja kokoontua Siinä missä aikuisten, on myös lastenkulttuurin valtavirta Suomessa usein puhuttuun kieleen sidottua: kirjallisuutta, laulumusiikkia, televisiota ja elokuvaa. Hurjaruuthissakin jouduttiin viime vuonna keskeyttämään esitys turvallisuussyistä, kun lavalle heitettiin tavaraa. Miksi siihen on ympätty mukaan jonkinlainen opetus, jota ei aikuisten esityksessä ehkä olisi. Hänestä nuorten kanssa voisi kuitenkin olla paikallaan käydä läpi, mitä esityksessä käyminen tarkoittaa ja minkälaista käytöstä se edellyttää. ”Taiteen kautta lapsi tai nuori voi löytää tilan omalle kokemukselleen siitä, millaista täällä maailmassa on olla. 47 R ONDO 1|2026 Haastattelin tätä juttua varten tanssiteatteri Hurjaruuthia viimeiset kaksi vuotta johtanutta pitkän linjan tanssija-koreografi Jyrki Karttusta (1969) sekä Helsingin Kaupunginteatteriin tänä syksynä Kuka kaappasi auringon -esityksen ohjannutta Liila Jokelinia (1989). Hän muistuttaa, että kaikki kahdeksasluokkalaiset eivät heittele tavaroita. Karttusen omassa jaottelussa lastenja koko perheen esitykset ovat selkeästi kaksi eri asiaa. ”Siinä on tarkoituskin altistaa lapsia semmoisille asioille, jotka ovat aikuisten asioita, joita voi sitten käsitellä turvallisessa aikuisseurassa”, Karttunen selittää. Karttunen kävi ensimmäisen kerran lapsensa kanssa teatterissa tämän ollessa noin viiden kuukauden ikäinen. Karttusen mielestä vauvateatteri kertoo jotain meistä ihmisistä ja siitä, miten laaja käsitys meillä on kulttuurin ja esittävän taiteen merkityksestä. Siinä missä aikuiset ovat kukin omanlaisiaan yksilöitä – joista yksi kuluttaa yhdenlaista kulttuuria ja toinen toista – ovat myös lapset kaikki omanlaisiaan. Karttusen mielestä aikuisten maailmasta katsottuna lastenkulttuuri näyttäytyy herkästi vain yhtenä monoliittina, vaikka sen sisällä on paljon variaatiota. Mitä muuta sosionomikoulutus on opettanut esitysten tekemisestä lapsille. Se on valtava voimavara”, Karttunen sanoo. ”Liika kiillottaminen ei tee hyvää yleisöllekään”, Karttunen pohtii. Lähtökohtaisesti lapsi on kuitenkin fyysinen olento, Karttunen muistuttaa. ”En halua yleistää, mutta väitän, että lasten on helpompi lähteä hyppimään rytmimusiikin tahdissa kuin alkaa keskustella jostain”, Karttunen sanoo. Karttusen mukaan se vie väärille urille. Lastenesityksiä voivat katsoa esimerkiksi lapsiryhmät ja niitä katsotaan yhdessä vertaisten kanssa. ”Mielestäni esiintyjien ja yleisön pitää voida esittävässä taiteessa olla yhteisönä samalla puolella, ei vastakkain.” © SA AR A AU TE R E | © SA AR A AU TE R E. Tämän hän oivalsi opiskeltuaan sosionomiksi ja työskenneltyään hetken lastensuojelun ja sosiaalihuollon puolella
Notredamen kellonsoittaja esimerkiksi on Jokelinin mukaan synkkä ja seksuaalinenkin tarina, Leijonakuninkaan ytimessä on kuninkaan murha. Lastenesityksiä tehdessä täytyy olla tietynlaista pelisilmää ja sensitiivisyyttä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa lasten aliarviointia. Lastenteatterissa käytetään esimerkiksi paljon fyysisyyttä, rytmiä ja visuaalisia ratkaisuja. Entä voiko lapsia yliarvioida ja mitä se tarkoittaisi. Aikuisillekin tekee joskus hyvää katsoa esityksiä, joissa on selkeät hyvikset ja pahikset. -esityksen tarina on lähtökohtaisesti lapsikatsojille aika jännittävä: aurinko varastetaan ja maailma pimenee. Ohjaaja itse kasvoi Disney-piirrettyjen parissa, jotka nykyperspektiivistä voivat tuntua hyvinkin rankoilta lapsille. Lastenteatterille ominainen suoraviivaisuus ja kerronnan kirkastaminen voisivat Jokelinin mielestä palvella myös aikuisille tehtävää teatteria. © SA AR A AU TE R E. Jokelinin mielestä Kuka kaappasi auringon. ”Jokuhan voisi pitää sitä liiankin kammottavana lapsille”, Jokelin pohtii. Jokelin arvelee, että esimerkiksi turha sivistyssanojen käyttö tai sarkastinen huumori voisivat olla lasten yliarviointia. Kohtaus Hurjaruuthin teoksesta Teetä kello kuusi. Vaikka ei lapsia pidä myöskään alkaa säikyttelemään, Jokelin huomauttaa. ”Ne ovat aika väkeviä tarinoita.” Jokelin pohtii, uskalletaanko vastaavanlaisia tarinoita enää tehdä lapsille, vai tarjotaanko heille pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. 48 R ONDO 1|2026 © M AR K O M ÄK IN EN Vapauttava naiivius Yksi viime syksyn riemastuttavimpia koko perheen esityksiä on ollut Liila Jokelinin ohjaama, Mauri Kunnaksen kansantarustosta ammentavaan lastenkirjaan pohjaava musiikkiteatteriesitys Kuka kaappasi auringon. Leikkisyyttä myös vanhemmille Jokelinin lastenteatteriin liittämät positiiviset konventiot ovat huumori ja leikkisyys, ja niitä voisi hänen mielestään tuoda enemmän myös aikuisten teatteriin. Jokelinin mielestä aikuisten teatteri voisi omaksua enemmän leikillistä energiaa, joka parhaimmillaan voi avata katsojille uusia tulkintamahdollisuuksia ja tehdä katsomisesta elävämpää. ”Lapsethan ovat aika punkkareita. Samoin tietenkin ilmiselvästi lapsille sopimattomat aiheet. Heidän tunteensa ovat aika totaalisia, joten kyllä he ymmärtävät totaalisia asioita”, Jokelin naurahtaa. Mielikuvissa lastenteatterin konventioihin liittyy se, ettei mikään saa olla vahingossakaan liian jännää. ”Monimutkaisille teoksille on ehdottomasti paikkansa, mutta naiiviuskin voi olla suorasukaisuudessaan vapauttavaa.” . Lastenesityksiä tehdessä täytyy olla tietynlaista pelisilmää ja sensitiivisyyttä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa lasten aliarviointia. Jokelin totesi Helsingin Kaupunginteatterin tuottamassa ennakkojutussa, ettei hän ohjatessa miettinyt sitä, että hän on tekemässä esitystä lapsille. ”Ehkä se, ettei ole kavahdettu vakavia aiheita”, Jokelin tiivistää. Studio Pasilan Kuka kaappasi auringon -tuotannossa panostetaan värikkääseen visuaalisuuteen. Ylipäätään Jokelin näkee lastenteatterissa paljon sellaista, josta muukin teatteri voisi ammentaa. Mikä vaikutus sillä oli lopputuloksen kannalta
49 R ONDO 1|2026
löytöretkellä ääni s ä Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN s. 50 R ONDO 1|2026 Saxtronauts-saksofonikvartetti haluaa viedä taidemusiikkia uusille yleisöille ja osoittaa, että saksofoneillakin voi soittaa hiljaa. Soittimia ja soitinnusta vaihtelemalla syntyy demokraattinen työympäristö, joka on inspiroinut myös säveltäjiä. Anna-Sofia Anttonen, Nanna Ikonen, Nanako Lammi ja Sikri Lehko työstävät paljon yhteissointia ja etsivät instrumenteistaan uusia sävyjä
Perotinuksen keskiaikaista polyfoniaa ja Hildegard Bingeniläistä. Soittimia ja soitinnusta vaihtelemalla syntyy demokraattinen työympäristö, joka on inspiroinut myös säveltäjiä. löytöretkellä ääni s ä © H EL I B LÅ FIE LD | p ”Meitä kiinnostaa vähän rikkoa sitä, miten ’kuuluisi’ olla.” © AN N AM AR IA VIK ST EN. Sitten se jäi. Tämän vuoden aikana ilmestyy debyyttialbumi, joka taltioi yhtyeen eräänlaisen nimikkohankkeen, Avaruusseikkailun ohjelmistoa. Saxtronauts perustettiin virallisesti 2017. Heille ovat säveltäneet musiikkia esimerkiksi Tytti Arola ja Lauri Supponen. Nanna Ikonen liittyi vakikokoonpanoon palattuaan opiskelemasta Hollannista. ”Ajatuksena on, että joki itsessään on ooppera, johon minä ja Tuukka Tervo sävellämme äänimaisemaa päälle”, Anna-Sofia Anttonen taustoittaa. Hän tuli Suomeen Japanista vuonna 2011. © AN N AM AR IA VIK ST EN Saxtronauts-saksofonikvartetti haluaa viedä taidemusiikkia uusille yleisöille ja osoittaa, että saksofoneillakin voi soittaa hiljaa. Kuten yllättävän monen kokoonpanon kohdalla, tämäkin nimi oli alun perin puoliksi vitsi. Luontevasti vastavirtaan Haave yhteisestä kvartetista oli kipinöinyt pitkään. Sittemmin Saxtronautsin sovituksista ovat vastanneet Ikonen ja Anttonen. Elokuussa he ovat mukana Oulun kulttuuripääkaupunkiohjelman hankkeessa, jossa Pohjoinen oopperakomppania tuo kokeellista oopperaa eri vesivoimalaitoksiin. Patorakennelman betoniholvit ja joenalaiset kammiot muodostavat eräänlaisen surumielisen katedraalitilan. Saxtronauts hakeutuu jatkuvasti uuden äärelle. Anna-Sofia Anttonen, Nanna Ikonen, Nanako Lammi ja Sikri Lehko ovat esiintyneet Viitasaaren Musiikin Ajassa ja Englannin tärkeimmällä nykymusiikkifestivaalilla Huddersfieldissa, vierailleet Flow-festivaalilla ja musisoineet observatorioissa. Kyselyjä alkoi tulla: saksofonikvartettia pyydettiin niin Korson Ankkabarokkiin kuin säestämään Chaplinia ravintola Tenhoon. Saxtronauts lähtee Pyhäkosken voimalaitokselle, joka on Oulujoen suurin voimala. Siellä saksofoneihin tarttuivat Nanna Ikonen ja Sikri Lehko sekä hieman myöhemmin Anna-Sofia Anttonen – ja siellä Nanako Lammi toimii nyt opettajana. Mukana on tilaussävellyksiä ja yhtyeen omia sovituksia, mm. Tuomisena oli muun muassa Hollannin vireän vanhan musiikin kentän innoittamia renessanssisovituksia. Kokoonpano alkoi muotoutua Sibelius-Akatemiassa opiskellessa, mutta jo vuosia aiemmin kiintopisteenä oli Itä-Helsingin musiikkiopisto. Kvartetti ei olisi samanlainen, jos yksikin jäsen olisi eri. 51 R ONDO 1|2026 UHUTTIIN LAPSUUDEN unelma-ammateista, ja esiin nousi astronautti – saxtronautti, joku heitti. Saxtronauts kuvaa erinomaisesti uutta ja vanhaa ohjelmistoa yhdistelevää saksofonikvartettia
Koronasta huolimatta esityksiä saatiin toteutettua kolmella paikkakunnalla, tähtitorneissa ja tiedekeskuksissa. Säveltäjäkumppaneilta on toivottu nimenomaan vapaata soitinnusta. On tosi mielenkiintoista, miten se prosessi etenee”, sanoo Nanako Lammi. Etenkin jousikvartetit henkilöityvät usein ykkösviulisteihinsa. Yhtye haluaa tietoisesti varioida neljän erikokoisen soittimen tyypillistä kvartettiasetelmaa. Ikosen osaamiseen kuuluu lisäksi live-elektroniikka, jota yhtye mielellään hyödyntää. Henkilökohtainen kontakti säveltäjään on saxtronauteille kaikki kaikessa: aina tavataan livenä ja tutustutaan kunnolla. ”Teemme workshopeja säveltäjien kanssa. Alusta asti saxtronauteille oli luontevaa uida klassisen kamarija nykymusiikin vastavirtaan. Tätä kaikkea oli suomalaisissa observatorioissa kiertäneessä Avaruusseikkailussa vuonna 2020. Näin soittimia on mahdollista vaihdella, myös kesken keikan. Kuva Avaruusseikkailu-konsertista Musiikkitalon Black Boxissa keväällä 2024. Ambient-tyyppinen, unelmoiva kokonaisuus perustui kunkin kokoonpanon ominaiselle soinnille ja luonteelle. Roolit liikkeessä Perinteisissä kamarikokoonpanoissa roolit pysyvät samoina: viulu ja sello eivät voi vaihtaa paikkoja. ”Vaikka siitä tuleekin aikamoinen roudausshow”, nauraa Anna-Sofia Anttonen. Yleisö sai liikuskella tilassa pulpahtelevien esitysten keskellä. Kantaesitys on vasta alku Saxtronauts oli yksi neljästä kvartetista Meriheini Luodon Talven uneen vaipuen -teoksessa, jonka taltiointi ilmestyi viime syksynä. Mioko Yokoyamalta, Esa Pietilältä, Tytti Arolalta ja Lauri Supposelta. 52 R ONDO 1|2026 Ohjelmiston ulottuvuudet alkoivat muovautua: vanhaa, uutta ja odottamattomia yhteyksiä. ”Monesti voi olla yksilöllisiä juttuja ja eroja siinä, mikä toimii kelläkin erityisen hyvin”, huomioi Anna-Sofia Anttonen. ”Meitä kiinnostaa vähän rikkoa sitä, miten ’kuuluisi’ olla.” Kun hän itse ensi kerran kuuli nykymusiikkia lapsena, tuntemuksena oli vau: ”Musiikki voikin olla leikkimistä, eikä sääntöjä!” Ja sitä uusi musiikki saxtronauteille tarkoittaa, seikkailua. ”Se alkaa viedä oikeaan suuntaan, kun säveltäjä saa aistia meidän energioita”, Ikonen kuvaa. Tiedettä ja taidetta yhdistellen, avaruusmielikuvista musiikille kaikupohjaa antaen etsittiin taidemusiikille uutta yleisöä eri puolilla Suomea. Yleisölle on kiinnostavaa, kun sointimaailma on liikkeessä, ja saksofonimusiikkiin tulee erilaisia näkökulmia. ”Se hauskuuttaa ja ärsyttää”, nauraa Ikonen. Saxtronauts on kantaesittänyt teoksia mm. Millainen on vaikkapa neljän sopraanosaksofonin yhteissointi. Saxtronautit haluavat ottaa kaiken irti siitä, että kullakin on hallussaan kaikki neljä saksofonia – sopraano, tenori, altto ja baritoni. Vaikka säveltäjä voi katalogien avulla tutustua eri soittimille mahdollisiin erikoistekniikoihin, on eri asia tutkia niitä soittajan kautta. © AN N AM AR IA VIK ST EN. Siksi nimikin istui hyvin. ”Tuo myös eräänlaista demokraattisuutta, kun se, mitä soitinta kukin soittaa ei ole kiveen hakattua”, Nanna Ikonen toteaa
Toivomme, että kuulija voisi rauhoittua ja herkistyä.” ”Antaa mahdollisuuden uteliaisuudelle”, Anna-Sofia Anttonen tiivistää. Kun multifonit resonoivat keskenään, ne joko tukevat toisiaan tai hankaavat vastakkain. Saxtronautit kertovat soittavansa tilaamiaan teoksia monta kertaa. Sointikerros saa uusia ulottuvuuksia, siihen sulautuvat läppien koskettamisen ja soittajien sisäänhengitysten äänet. ”Niitä ei ole olemassa, niitä ei näy äänitteessä, ne tapahtuvat vain ihmisen aivoissa.” Multifoneissakin on jotain kiehtovan aavemaista. Nanna tarttuu baritoniin, Sikri tenoriin, Nanako alttoon ja Anna-Sofia sopraanoon. Saxtronautit ovat vakuuttuneita, että nykymusiikin tarjoilussa asiayhteys ja annostelu on kaikki kaikessa. 53 R ONDO 1|2026 © SO FIA O K K O N EN ”Se oli sitä, että improvisoimme ja nauroimme”, kuvailee Anna-Sofia Anttonen. Tällaiset soinnit ovatkin eräänlainen Saxtronautsin tavaramerkki. Harhaääniä, virvatulia. Nanna Ikosta kiehtoo psykoakustiikka, erotusäänet, jotka alkavat väreillä fyysisten taajuuksien keskellä. Me ajatellaan, että monet ihmiset voivat saada tästä musiikista paljon irti”, sanoo Sikri Lehko. ”Ehkä harvemmin tajutaan, että saksofonilla voi soittaa myös tosi hiljaa”, Nanna Ikonen sanoo. Kun pyydän saxtronautteja improvisoimaan hieman, he kertovat elävänsä etenkin hiljaisista äänistä. ”On valtava työ, kun teos luodaan, sävelletään ja harjoitellaan, ja sitten se on ohi muutamassa minuutissa ja sen kuulee kourallinen ihmisiä”, Sikri Lehko luonnehtii. Yhtyeen debyyttilevy ilmestyy pian. Janulyt?n Endings valui kuulijan ylle hämyisänä maisemana. ”Meriheini antoi jonkin talveen liittyvän sanan ja jokainen keksi siihen sopivaa materiaalia”, kertoo Nanako Lammi. Kaikki on hellää huokoista hengitystä. ”Helposti ihmiset pelkäävät, ettei heillä ole jotakin vaadittavaa sivistystä uuteen musiikkiin, eivätkä he sitten löydä tarttumapintaa. Saksofonikvartetti uskoo, että nykymusiikki voi puhutella monia, jos se tarjoillaan sopivalla tavalla. Kertakäyttökulttuuri, jossa uusi teos muuttuu kantaesityksensä jälkeen arvottomaksi, on heistä surullista. ”Meitä kiinnostaa luoda sointikenttiä, joista on mahdoton yksilöidä soittajia”, Sikri Lehko sanoo. ”Ne elävät omaa elämäänsä”, sanoo Anna-Sofia Anttonen. ”Kyse on siitä, miten heidät vedetään mukaan. Multifonissa on kyse usean äänen synnyttämisestä samanaikaisesti, ja efekti on mahdollinen monilla puhaltimilla. Ääni on kaunis, joskin aika dominoiva. On kuin tuuli liikahtelisi, kun ympärillä alkaa suhista. Taustaäänillä on merkitystä, sillä treenikämpillä ei pauhaa korskea saksofonisooloilu, mielikuva, joka instrumentista saattaa nousta. Annostelu ratkaisee Hiljaisuuksissa tapahtuu jännittäviä asioita. ”Jonkin multifonin saa soitettua yksin, mutta toisten kanssa soitettaessa se vaikuttaa muuttavan olomuotoaan.” Yhtye viettää paljon aikaa yhteissoinnin parissa. Juuri valmistuneen sillan kaiteen pylväät ovat kuin tuulikannel. Hengittävää Kruunusilta laulaa, Saxtronautit kertovat treenihuoneellaan Merihaassa. Viimeisimpiin kantaesityksiin kuulunut Olli Moilasen Crisalide lepatti ja pulputti, Just. Nuño Fernández Ezquerra, yksi Avaruusseikkailu-hankkeen säveltäjistä, oli kiinnostunut aivan tietynlaisista efektimahdollisuuksista, joita yhdessä tutkailtiin. Yhtä lailla antoisaa on päätyä epämukavuusalueelle tilaushankkeen parissa. Ne ovat myös työtapa: pitkät äänet rauhoittavat omaa ja yleisön kehoa ja antavat vastapainoa vaativammalle musiikille. . Marraskuisessa konsertissa Kannelmäen kirkossa – jossa debyyttialbumiakin äänitettiin – koko saksofonin väriskaala oli läsnä, mutta juuri hiljaiset sävyt pysäyttivät. Heille kantaesitys on vasta teoksen elämän alku. Hiljaisesti värisevät multifonit kutittelevat korvia. Harvemmin tajutaan, että saksofonilla voi soittaa myös äärimmäisen hiljaa.
Halusimme ajatella koko kautta vedenjakajana, joten yhden juhlakonsertin sijaan pidämme niitä kolme syksyllä ja kolme keväällä”, Steidel-Luoto kertoo. Maailmantason ammattiorkesteri on suomalaisen jazzelämän tärkeä pilari ja tunnetaan myös genrerajat ylittävistä avauksistaan. puoli vuosisataa umotekoja e Maailmallakin poikkeuksellinen UMOn eli Uuden Musiikin Orkesterin ensimmäisenä taiteellisena johtajana toimi kapellimestari Esko Linnavalli, ja perustajajäsenistössä oli ajan suomijazzin merkkitekijöitä, kuten Eero Koivistoinen, Juhani Aaltonen, Heikki Sarmanto ja Markku Johansson. ”Juhlat alkoivat jo heinäkuussa Pori Jazzissa, jossa orkesteri soitti 50 vuotta sitten ensimmäisen keikkansa. Suomen ensimmäisen (ja Ilmavoimien soittokunnan ohella ainoan) kuukausipalkkaisen big bandin juhlavuosi kantaa nimeä The Greatest Feats. Sana feat viittaa konserttiotsikoissa käytettyyn featuring-lyhenteeseen – orkesterilla on lähes aina konserteissaan solistivieraita – mutta tarkoittaa sellaisenaan myös urotekoa ja taidonnäytettä. 1980-luvulla suurin rahoittaja Yle muutti toimintamalliaan, ja UMO siirtyi Helsinki-viikon säätiön alle, muuttuen samalla kokopäivätoimiseksi ja kuukausipalkkaiseksi orkesteriksi. © OLLI NURMI 54 R ONDO 1|2026 NSIMMÄISET 50 VUOTTA ovat takana, ja nyt alkaa toinen, vielä suurenmoisempi jakso kohti satavuotisjuhlia. Toiminnan pyörittämistä varten perustettiin yhdistys, joka rekisteröitiin suomalaisen musiikin päivänä 8.12.1975. Rahoittajaksi sovittiin Yleisradion, opetusja kulttuuriministeriön sekä Helsingin kaupungin kolmikanta. Rakenne on maailmallakin melko ainutlaatuinen; lähimmät vertailukohdat ovat Saksan osavaltioiden yleisradioyhtiöiden big bandit tai ruotsalainen Norrbotten Big Band. Teksti: SANTERI KAIPIAINEN © SH U TT ER ST O C K. ”Muiden saavutusten ohella myös se, että orkesteri on ylipäätään olemassa, on itsessään taidonnäyte.” UMO Helsinki Jazz Orchestra viettää 50-vuotisjuhlaansa kokonaisen uuden klubisarjan voimin. Näin tiivistää UMO Helsinki Jazz Orchestran juhlavuoden tunnelmat Henriika Steidel-Luoto, UMO-säätiön toimitusjohtaja
Se kasvattaa ideoiden runsautta”, Saarti lisää. Vuoden 2026 alussa julkistetaan syksyllä työnsä aloittava taiteellinen johto. Keväälle 2026 on luvassa yhteyksiä pohjoiseen ja eteläiseen Amerikkaan, kokeellisempaa musiikkia sekä uusien nuorten kykyjen esittelyä. Historiansa aikana UMO on pitänyt kotiaan useammassa eri sijainnissa ja pyörittänyt jopa omia konserttipaikkojaan Asematunnelissa ja Pursimiehenkadulla. Henriika Steidel-Luodon työnkuvaan kuuluvat niin intendentin kuin UMO-säätiön hallinnon tehtävät.. Yhteistyöt kasvattavat yleisöjä Juhlavuoden ohjelma on orkesterin muusikoista koostuneen toimikunnan käsialaa. Juhlakonserttisarja järjestetään Musiikkitalossa, mikä tuntui sopivalta, sillä siellä on jo ”se Helsingin toinen kaupunginorkesteri”, kuten Steidel-Luoto pilke silmäkulmassa kuvailee. ”Musiikkitalon klubi on pilotti, joka toivottavasti saa jatkoa. © DORIT SALUTSKIJ | © OLLI NURMI Tero Saarti (vas.) ja Manuel Dunkel ovat soittaneet UMOssa jo 1990-luvun alkupuolelta saakka. Tuolloin kaupunki tuli myös osaksi orkesterin nimeä. ”Meillä on paljon soittajia, joilla on toisistaan eroavia kiinnostuksen kohteita jazzja big band -musiikin sisällä. Edellisen taiteellisen johtajan Ed Partykan viisivuotinen kausi päättyi keväällä, ja UMO halusi tietoisesti viettää juhlavuotta ilman johtajaa. Saksofonisektion äänenjohtaja Jouni Järvelä on ollut osa UMOn juhlavuoden taiteellista suunnitteluryhmää. Syksyn juhlaklubeista ensimmäinen keskittyi perinteiseen big band -musiikkiin, toinen nosti esiin orkesterin nykyisiä säveltäjiä ja sovittajia, ja kolmas esitteli UMOn menneiden vuosikymmenten kotimaisia klassikkoja. Kalenterissa jatkavat myös Savoy-teatterin konserttisarja kansainvälisine vieraineen, perinteeksi muodostuneet teemakonsertit, kuten pääsiäisen Silent Music -kirkkokonsertit, sekä lastenkonsertit ja muu yleisötyö”, Steidel-Luoto kertoo. Helsingin kaupunki ratkaisi tilanteen ottamalla orkesterin samantyyppiseen säätiöohjaukseen kuin Helsingin taidemuseo HAM tai Helsingin kaupunginteatteri. Kun jazzmuusikko on saanut paikan UMOsta, hän osaa myös sitä arvostaa. ”Vaikka jotkut meitä luulevatkin virkamiesorkesteriksi, joka leimaa kellokortin harjoituksiin tullessa, tulen yhä töihin samalla innolla. Hän aloitti intendentin ja säätiötoiminnan vastuut yhdistävässä toimitusjohtajan tehtävässään vakituisena vuoden 2025 alussa ja on siten UMOn uusin tulokas. ”Siitä lähtien taloutemme on ollut vakaa. Yksi syy on se, että ohjelmisto vaihtuu niin usein, jolloin musiikillinen työnkuva voi olla konsertista toiseen hyvin erilainen, vaikka oma paikkani orkesterissa pysyy samana”, Saarti kuvailee. 55 R ONDO 1|2026 Orkesterin viimeisin talouskriisi tuli vuonna 2018. Musiikkojen omiin ohjelmaehdotuksiin suhtaudutaan kannustavasti. Toki meillä ei vieläkään ole mahdottomasti resursseja, ja toiminta on hioutunut sellaiseksi, että olemassa olevista resursseista pyritään saamaan kaikki mahdollinen irti”, muistuttaa Steidel-Luoto. Näin on myös trumpetisti Tero Saartin kohdalla, joka aloitti orkesterissa vuonna 1993. Muusiikkojen vaihtuvuus on ammattiorkesteriksi harvinaisen vähäistä: avoimia tehtäviä on viime vuosina tullut hakuun lähinnä eläköitymisten kautta
”Vaikka innokkaita ja osaavia tekijöitä löytyy pitkäksi jonoksi, soittaminen on meillä hyvin spesifiä hommaa sivusoittimineen päivineen. Se ällistyksen määrä, kun nuorempana olen päässyt kuulemaan Freddie Hubbardia, Joe Lovanoa ja John Scofieldiä UMOn solisteina, siinä on jo muutaman vuosikymmenen jatkuva saalis. Ensimmäiset 15 vuotta Linnavallin aikana olivat tyypillisempää jazzia, mutta löytyi sieltäkin yhteistyötä esimerkiksi Vesa-Matti Loirin kanssa, hän kun oli Eskon ystävä”, Steidel-Luoto listaa. ”Jos UMOn työpäivän ja stemmojen kotiharjoittelun rinnalla on vielä jonkin pikkubändin treenit illalla, on päivän päätteeksi väsynyt. Joka projektista voi etsiä jotain omaa musiikillista kykyä ruokkivaa”, Järvelä kehuu. Soittajien taiteilijavapaat myös avaavat kullanarvoisia mahdollisuuksia nuorille jazzmuusikoille päästä näyttämään kyntensä UMOn tuuraajina. Tämän päivän tavoitteina genrerajoja ylittäville konserteille on taiteellisten meriittien ohella saavuttaa uusia yleisöjä ja vastata Helsingin kaupungin strategisiin ja kulttuuripoliittisiin tavoitteisiin. Keväällä orkesterin eteen palaa laulaja Anni Elif. Mutta jos niin tekee liikaa, alkaa sana kiertää, ettet koskaan ole käytettävissä, joten jonkin verran on hyvä olla soittamassa muuallakin. Ja usein freelance-puolella soittamalla tulee myös hyviä uusia vaikutteita UMOssa työskentelyyn”, Saarti lisää. Esimerkiksi Silent Music alkoi Heikki Sarmannon kaudella. Sen takia on tärkeää, että nuorempi sukupolvi pääsee tuuraamaan”, Järvelä kertoo. Usein myös loma-ajalla tulee työskenneltyä oman musiikin parissa. ”Uudet avaukset ovat usein liittyneet kulloiseenkin taiteelliseen johtajaan. Suurimmalla osalla soittajia on myös oman musiikin yhtyeitä, joko johtajana tai rivisoittajana. Sama juttu Suomalaisen barokkiorkesterin ja Avantin kanssa tehdyssä AUF-sarjassa. UMO tunnetaan monipuolisesta vierailevien solistien joukosta. Sellaisen jaksaa satunnaisesti, mutta orkesterimuusikon työ vaatii myös osittain freelance-urasta luopumista”, kommentoi saksofonisti Jouni Järvelä, vakituisena orkesterissa vuodesta 1995. Lähes poikkeuksetta työnantaja suhtautuu näihin myönteisesti. Tahdon tietoisesti olla kiinni myös freelance-kentässä ja tietää, mitä siellä tapahtuu”, Järvelä jatkaa. 56 R ONDO 1|2026 UMO on tunnettu myös risteämisistä eri musiikkityylien välillä. Orkesterin päätehtävä on big band -musiikin edistäminen, mutta sitä voi toteuttaa monella tavalla.” Kuukausipalkkaiset jazzarit Jazzmuusikolle pesti UMOssa on myös tasapainottelua vakaan orkesterityön ja freelance-kentän kiinnostusten välillä. © HEIKKI KYNSIJÄRVI © OLLI NURMI © O LL I N U R M I. ”Sen sijaan olemme aina voineet anoa työvapaata, jos saa apurahan tai on tiedossa UMOn ulkopuolinen kiertue tai levytys. Orkesterin päätehtävä on big band -musiikin edistäminen, mutta sitä voi toteuttaa monella tavalla. Orkesteri on esiintynyt yhdessä HKO:n, lastenmusiikkiyhtyeiden, kansanmuusikoiden ja rap-artistien kanssa. Soolovuorossa pasuunasektion äänenjohtaja Kasperi Sarikoski. . Usein hän valitsee silti freelance-keikan sijaan UMOn projektin. ”Meillä on niin taiteellisesti palkitsevaa ohjelmaa ja huippuvieraita. ”UMOn produktio saattaa vaatia viikon tai kahden sitoutumista, eikä niin pitkää vapaata yleensä halua yhden tai kahden ulkopuolisen keikan takia ottaa, joten joudumme usein kieltäytymään kutsuista. He pääsevät tutustumaan orkesteriin ja oppimaan tietynlaisessa mestari–kisälli-asetelmassa, mutta myös tuomaan tuoreita ideoita. Ja kun olemme kutsuneet Paperi T:n solistiksi, olemme saaneet konserttiin sekä hänen että UMOn faneja, mutta myös uteliaita sivustakatsojia, jotka miettivät, mistä kummasta tässä on kyse. ”Lapsille Pikku Papun Orkesteri on tuttua ja turvallista, mutta kun se puetaan big band -asuun, he oppivat kuuntelemaan myös big bandin sointia ja tyyliä. Tuuraajina aikanaan UMOssa debytoivat myös sekä Saarti että Järvelä
Sittemmin yhtye on työskennellyt monien flamencotaiteilijoiden kanssa. Flamencomusiikin perinteinen kokoonpano on laulu, tanssi ja kitara, joten gambistina hän pääsi pureutumaan flamencoon vasta 19-vuotiaana projektissa, jossa sitä oli sovitettu pianolle ja muille soittimille. ”Siitä lähtien kaikki tuntui jollain lailla helpolta”, Alqhai kertoo. ”1600-luvulla muotivillitys oli näkyvä, koko Eurooppa otti silloin vaikutteita espanjalaisesta musiikista: chacona, mariona, canario, folías...” Espanjalainen barokkimusiikki perustuu Alqhain mukaan paljolti improvisaatioon, omien variaatioiden kehittämiseen. Nämä päätyivät myös flamencomusiikkiin. Lisäoppia Alqhai sai Baselista ja Luganosta ja hän soitti pitkään Jordi Savallin kokoonpanoissa. Yhtyeet kohtasivat Ritarihuoneella, ja konsertissa flamenco yhdistyi vanhan musiikin estetiikkaan. Soittajana Marianna Henriksson iloitsee siitä, että projektissa sai käyttää improvisoivaa ja jamittelevaa muusikkoutta. Harrastajakäyttöön saatettiin kirjoittaa auki lyhyitä esimerkkejä oppimistarkoituksiin.” Oman ryhmän kanssa suurin osa musiikista on kirjoitettu nuoteille ja sovitettu. Muusikkous löytyi teininä hevimusiikin ja sähkökitaran kautta. Konservatorio-opintoihin hakeutuessa soittimeksi valikoitui sattumalta viola da gamba. Oma yhtye Accademia del Piacere aloitti vuoden 2008 paikkeilla yhteistyön flamencolaulaja Arcángelin kanssa. 57 R ONDO 1|2026 © M AN I M O R ET Ó N B R AS A Espanjalainen barokkimusiikki perustuu Fahmi Alqhain mukaan paljolti improvisaatioon. Alusta asti hän kuitenkin tiesi haluavansa tehdä asioita omalla tavallaan. ”Improvisaatiomme on kontrolloitua. 30 vuotta sitten aniharva huomioi millään lailla flamencon ja barokkimusiikin yhteyksiä. ”Tunnen paljon flamencoihmisiä, ja kaiken lisäksi huipputason tekijöitä! Joten totta kai hyödynnän sitä mielelläni. Improvisoiva ja jamitteleva muusikkous nousi huippuunsa, kun Suomalainen barokkiorkesteri sai vieraakseen espanjalaisgambisti FAHMI ALQHAIN Accademia del Piacere -yhtyeineen. Solistina oli flamencolaulaja Alba Carmona, joka myös opetteli suomeksi Lampaanpolskan, joka esitettiin konsertissa ylimääräisenä numerona. ONTAKTI SYNTYI Suomalaisen barokkiorkesterin esiintyessä Sevillan vanhan musiikin festivaalilla, jonka johtajana Fahmi Alqhai toimii. Jos enemmistö on ollut jotain mieltä, olen halunnut olla eri mieltä. 1600-luvun Espanjasta ei löydy paljoakaan kirjoitettuja nuotteja, koska niille ei ollut tarvetta. Nuoteille kirjoitettiin kyllä messuja ja ylevää musiikkia, muttei tansseja. ”Olen aina ollut kaikenlaisia dogmeja vastaan, olen halunnut haastaa ja voittaa opettajanikin. Mutta kuka saa määritellä, miten gambaa soitetaan?” Sevillassa Fahmi Alqhai kasvoi flamencomusiikin ympäröimänä. ”Me espanjalaiset olemme monesti eläneet enemmän hetkessä kuin esimerkiksi italialaiset ja saksalaiset, jotka jo barokin aikaan miettivät, kuinka heidän teoksensa säilyisivät tulevaisuutta varten. ”Se on meille vanhan musiikin ammattilaisille ihan luonteva ja olennainen osa työskentelyä. Minulle on sanottu, ettei gambaa soiteta noin. Juuri barokin aikaan Fahmi Alqhain mukaan Espanjassa kehittyi musiikillisia piirteitä, jotka pikkuhiljaa opittiin tuntemaan koko Euroopassa ”espanjalaisina” – neljän soinnun laskeva andalusialainen kadenssi ja tietty rytminen poljento. Barokki kohtaa flamencon Teksti: TOVE DJUPSJÖBACKA K. Elämyksellistä oli myös soittaa yhtyeen kanssa, joka on niin hitsautunut yhteen, että rytminen tarkkuus ja rentous veivät meidätkin mukanaan.” . Se on kuin laukkaava hevonen, mutta hevonen ei kaahaa eikä se ole heittämässä sinua selästään.” Helsingissä Accademia del Piaceren ja Suomalaisen barokkiorkesterin muusikot esittivät flamencoon liittyviä kappaleita sekä muuta kokoonpanolle sopivaa musiikkia. Orkesterilla oli Wihurin rahaston tuella mahdollisuus kutsua ulkomainen yhtye yhteistyöhön, ja suomalaismuusikkoja kiinnosti nimenomaan flamencomateriaaliin pohjautuva ohjelmisto. Gambisti Fahmi Alqhai on syntynyt Sevillassa syyrialaisen isän ja palestiinalaisen äidin poikana ja asunut lapsuudessaan myös Syyriassa. Konsertteihin liittyy myös improvisaatiota. ”Myös meillä suomalaisilla barokkimuusikoilla on kokemusta ’folkbarokista’, soittamisesta, jossa vanhan musiikin soittotapamme voivat yhdistyä saumattomasti jonkinlaiseen perinnemateriaaliin”, sanoo Suomalaisen barokkiorkesterin kosketinsoittaja Marianna Henriksson, joka vastasi yhdessä Alqhain kanssa konsertin ohjelmasuunnittelusta. Toisissa projekteissa on selkeämpi yhteys historiaan, kaivaudutaan juurille ja etsitään yhdistäviä tekijöitä.” Flamencoa ei lasketa espanjalaiseksi kansanmusiikiksi tai kansantanssiksi, vaan se on oma itsenäinen taidelajinsa, joka kehittyi 1800-luvulla. Jotkut projekteista ovat hyvinkin vapaita, tehdään mitä huvittaa
Lisäksi se tekee sen varsin hauskalla tavalla. ”Kaksin on huomattavasti helpompaa työskennellä, koska silloin yhteistä energiaa on enemmän, ja koko homma on istuttu parissa tunnissa sen sijaan, että joutuisi yksin pähkäilemään, ovatko kaikki korjaukset todella tarpeen ja mistä mikin merkintä on oikein peräisin.” ”Abrahamsenin matemaattisen tarkka notaatio on välillä ihan hullua luettavaa. ”Uuden teoksen solistina minulle on tärkeää löytää siitä aina uusia asioita ja tehdä lisää korjauksia, jolloin sävellyksen saa yhä parempaan kuosiin. 58 R ONDO 1|2026 ESA-PEKKA SALOSEN kanssa on ollut todella mukavaa työskennellä. Vielä ensiesityksen jälkeen solisti ja säveltäjä muokkasivat soolostemmaa yhdessä. Hänen tuorein kantaesityksensä oli ESA-PEKKA SALOSEN konsertto. Se on ihana teos, josta löytää aina jotakin uutta.” Esiintyessään Helsingin kaupunginorkesterin solistina viime kevätkaudella Dohr soitti Jörg Widmannin hänelle kirjoittaman käyrätorvikonserton (2023–24). Teos on varsin kompakti ja sielläkin on lainauksia, mutta ne ovat erittäin hyvin piilotettuja ja vilahtavat nopeasti ohi. Teoksen alussa solisti soittaa johtoaiheen luonnontorvella eli käyttämättä venttiilejä. ”Se kulkee monien sellaisten kappaleiden läpi, jotka jokainen käyrätorvensoittaja tuntee. Se tuo Dohrin mieleen Brittenin Serenadin. Siellä on myös hieman Richard Straussia, mutta muistumat kiitävät ohi kuin tähdenlennot.” Keskustelemme lokakuussa Tampere-talossa, minne Dohr on saapunut Tampere Filharmonian solistivieraaksi tuomisinaan Steingrímur Rohloffin käyrätorvikonsertto (2024), jonka hän kantaesitti Ålborgissa viime toukokuussa. Luzernissa syyskuussa kantaesitetty konsertto pääsee tänä keväänä maailmankiertueelle Bostoniin, Milanoon, Pariisiin ja Hong Kongiin, ja lisää esityksiä on tulossa ensi kaudelle. ”Konsertossa on paljon lainauksia, mutta on tunnettava Brucknerinsa tai Mozartinsa löytääkseen ne. tuoretta torvella Teksti: JARI KALLIO | Kuvat: SIMON PAULY ”. Eri orkestereiden kanssa soittaessaan huomaa erilaisia asioita, joita voi ottaa mukaansa seuraavaan esitykseen.” Hans Abrahamsenin konserton Dohr kantaesitti 2019, ja toukokuussa hän soittaa sen seuraavalla Suomen-vierailullaan Radion sinfoniaorkesterin solistina. Jotkut osista ovat aivan hulvattomia, toiset taas todella koskettavia ja syvällisiä.” Yhteistyö säveltäjän ja solistin välillä on moni-ilmeinen proSTEFAN DOHR on paitsi Berliinin filharmonikkojen soolocornisti myös uuden käyrätorvimusiikin pioneeri. Välillä konsertossa kuullaan luonnollisia harmonioita, ja sitten palataan taas tasavireisyyteen. ”Tätä motiivia kuullaan erilaisina muunnelmina kautta konserton, ja Esa-Pekka vie materiaaliaan myös jonkin verran mikrotonaaliseen suuntaan, mitä hän ei ole juuri harrastanut ennen tätä”, Dohr sanoo. Minun ei tietenkään tarvinnut kertoa hänelle mitään instrumentistani, vaikka hänen omista cornistipäivistään onkin jo kulunut hyvän aikaa”, Stefan Dohr kertoo
Varsinkin nyt meillä on hyvin nuoria, alle 30-vuotiaita soittajia. Yhteistyö säveltäjän ja solistin välillä on moni-ilmeinen prosessi, jossa etsitään yhdessä mahdollisuuksien rajoja – ja monesti myös venytetään niitä.. ”Kun tapaa vanhan tuttavan parinkymmenen vuoden jälkeen, on helppo huomata hänen muuttuneen, mutta kun tapaa kollegoja päivittäin, he eivät näytä muuttuneen ollenkaan, vaikka totta kai muutoksia on tapahtunut paljonkin. Tämä on kiehtova ja vaikeasti määriteltävä prosessi, vaikkei se täysin mystiikkaa ole.” ”Uudet soittajat omaksuvat soinnin, fraseerauksen ja sen tapaiset asiat kahden vuoden koeajan mittaan kollegoiden soittoa kuunnellen. Stefan Dohr kuvattuna kotisalinsa Berliinin Filharmonian lämpiössä. Kyse on paljosta sellaisesta, mikä siirtyy eteenpäin ääneen lausumattomana: kuinka vaikkapa jokin tietty fraasi soitetaan Brahmsissa ja paljonko tuota ilmaisuasteikkoa on varaa laventaa.” Sukupolvenvaihdokset ovat osa orkesterin orgaanista kokonaisuutta ja soitinryhmien keskinäistä dynamiikkaa soittajien iän karttuessa ja kokoonpanojen muuttuessa. Nämä ovat hyvin soittajakohtaisia asioita. Reilussa kolmessa vuosikymmenessä ehtii tapahtua paljon. Jos sitä ajattelee instrumenttina, sen oppi perustuu erilaisiin käyttötapoihin, ja ohjelmistomme onkin laajentunut paljon.” ”Viimeisen viidentoista vuoden aikana tapahtunutta kehitystä on helpompi arvioida, koska se on arkistoituna Digital Concert Hallissa, josta löytyy myös useita varhaisempia tallenteita.” ”Se, mikä on pysynyt ennallaan, on orkesterin asenne antaa kaikkensa jokaisessa konsertissa. Orkesteri oppii nimenomaan tekemällä. Kuulun nyt itse orkesterin vanhempaan sukupolveen, ja jos hieman lasken leikkiä, toivon, etteivät nuoret kollegani ajattele minusta samoin kuin itse aikoinani ajattelin joistakin orkesterin iäkkäämmistä muusikoista.” ”Joustavuutta on tullut orkesteriin huomattavasti enemmän, niin soinnillisesti kuin rytmisen täsmällisyyden suhteen, kiitos kaiken sen kompleksisen nykymusiikin, jota teimme paljon Simonin kanssa. Sen kadenssi saa aina uusia muotoja. Jos tuona aikana ei mukaudu soittamaan ’oikealla tavalla’, ei koeajan päätteeksi onnistu saamaan 66 prosenttia heidän äänistään. Itse olen enemmän pikajuoksija kuin maratoonari.” Kokonaan oman lukunsa Dohrin ohjelmistossa muodostaa hiljattain yhdeksänkymppisiään viettäneen Helmut Lachenmannin 45-minuuttinen My Melodies (2016–18/2019/2023) kahdeksalle käyrätorvelle ja orkesterille. Toisinaan tämä voi olla ensireaktioni, mutta sitten harjoiteltuani huomaankin pystyväni soittamaan hankalimmatkin paikat. Perinnettä edustaa myös omintakeinen sointi. Soittajina he ovat kaikki huippuja, mutta myös kollegoina mitä mukavimpia.” . Välillä taas riittää, että sanon vain tarvitsevani hieman pidemmän tauon tiettyyn kohtaan. Olen todella helpottunut – ihan vain numeerisesti – ettei hän ole syntynyt vuonna 2000!” ”Sektiomme nuoret soittajat ovat minulle todellinen ilon aihe. Uusi kollegani, suurenmoinen cornisti Yun Zeng, joka on myös upea tyyppi ja loistava muusikko, on syntynyt vuonna 1999. ”Olin joskus sektiomme toiseksi nuorin, mutta nyt olen meistä vanhin. Mistä se syntyy ja kuinka se siirtyy sukupolvelta toiselle. ”Joskus joudun sanomaan säveltäjille, ettei materiaali ole soitettavissa. ”Lachenmannille teokset eivät koskaan ole aidosti valmiita, ja niinpä hän työstää konserttoa edelleen. My Melodies on valtava teos, jossa on enimmäkseen kyse efekteistä, joiden lomasta melodiat nousevat välillä esiin. 59 R ONDO 1|2026 sessi, jossa etsitään yhdessä mahdollisuuksien rajoja – ja monesti myös venytetään niitä. Tätä seurasi Simon Rattlen ylikapellimestarikausi 2002–18 sekä vuonna 2019 alkanut Kirill Petrenkon aika. Joukkoomme kuuluvat myös Suomessa varttunut virolaissyntyinen Paula Ernesaks, unkarilainen kolmoscornisti László Gál sekä saksalainen Johannes Lamotke. Se on kuin kone, josta kehkeytyy jotakin todella elävää ja joka haarautuu hyvin erilaisiin suuntiin.” Orkesterityönsä Berliinin filharmonikoissa Dohr aloitti Claudio Abbadon kaudella vuonna 1993
Esitystaiteilija TEO ALA-RUONA löytää ideoita ja turvaa ekologisesta teoriasta ja filosofiasta. R ONDO tanssin kasvot 60 R ONDO 1|2026 EO ALA-RUONA vastaa videopuheluun Berliinistä, parin kuukauden mittaisen residenssijakson keskeltä. Teo Ala-Ruonan teosta Enter Exude esitettiin New Yorkissa 2023.. Koreografia ja liike ovat mukana kaikessa mitä teen, muodosta riippumatta.” Ala-Ruonan teokset lähtevät usein sisäisistä transformaatioista, jotka muovautuvat liikkeellisiksi motiiveiksi ja toistoiksi. Tulevan, Berliinissä työstettävän teoksen prosessi on harvinaisen pitkä, Ala-Ruonan mielestä juuri sopiva. Dramaturgit puolestaan järjestelevät materiaalia tilassa ja ajassa. Ruumiillista praktiikkaansa hän kuvaa teorian syömiseksi ja muuttamiseksi. Duetto serbialais-ruotsalaisen Mina Tomicin kanssa saa ensi-iltansa Zodiakissa vuonna 2027. Vaikka ideat tulvahtelevat mulle nopeasti, kestää yleensä ainakin vuosi, että ajatus löytää muotonsa. Viime vuodet ovat olleet kiireisiä. Viime kesänä Ala-Ruona toteutti Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Pohjoismaiseen paviljonkiin arkkitehtuurin kehokäsityksiä pohtivan Industry Muscle: Five Scores for Architecture -näyttelyn. Joskus muoto muuttuu matkalla. Ei näitä teoksia tehdä yksin.” Koreografien kanssa hän syventää ennen kaikkea ruumiillisen liikkeen ja katseen laatua: muun muassa sitä, että esiintyjä uskoo siihen, mitä ruumiissaan tuntee. Siksi ulkoinen katse on välttämätön osa prosessia, hän sanoo. ”Koen paljon omistajuutta teoksiini, mutta auteur-ajatus, yhden tekijän nostaminen, herättää minussa kysymyksiä. Uusia teoksia on syntynyt useissa eri muodoissa ja mittakaavoissa. ”Näin tämän toivoisi aina menevän. Ala-Ruona ylistää Even Minniä ja Ami Karvosta, joiden kanssa hän työskentelee toistuvasti. Juomaveden politiikkaa käsittelevän Etiological Hydro Disruption Reportin (2025) piti alun perin olla esitys, mutta apurahoja ei tippunut, ja siitä tuli kuunnelma. Vain siten yleisökin voi uskoa siihen. Ja esitys valmistuu vielä hitaammin.” Ala-Ruona työstää lavalle tähtäävien esitysten rinnalla usein pienempiä projekteja, esimerkiksi kuvataidekentän piiriin asettuvia performansseja. intohimona teorian sulattaja Teksti: HENNA RAATIKAINEN © WALTER WLODARCZYK © AN N I K O PO N EN t Teos Slit oli ohjelmassa ANTI-festivaalilla 2023. ”Mutta siinäkin oli äänisuunnittelijan lisäksi mukana koreografi
Ehkä uudenlaisen dadan parissa. Eri kaupunkien ja paikkojen rytmit vaikuttavat luomiseen ja ajatteluun todella paljon, hän sanoo. ”Kärsin itse kovasti nykyisestä AIja autopilotti-tahdista. Esimerkiksi Enter Exudeen (2023) teoria päätyi lavalle asti tekstinä. ”Näen paljon esityksiä, joissa asiat ovat kaoottisia ja menevät joka suuntaan, mutta eivät ehdota mitään selkeää. ”Historiallisesti tämä linkittyy transihmisten neurologiseen patologisointiin. 2010-luvun alun postuhumanistisen käänteen mukana tullut ekologinen teoria syötti hänelle ruumiillisten harjoitteiden ideoita. Hänen teoksensa yhdistävät esiintyjän praktiikkaan myös huumoria ja affektiivisia intensiteettejä, jotka koskettavat katsojaa syvästi.” . ”Joutsan TUO TUO -residenssissä metsän keskellä laskeudun kaikista parhaiten aiheen kuin aiheen pariin.” Työpari Tomicin kotikaupunki Berliinin syke on aivan toinen. Nykyisin Ala-Ruona tunnetaan teoksista, joissa näkyy ekologinen teoria. © VENLA HELENIUS © AK SE LI M U R AJ A OLENNAINEN OSA Ala-Ruonan työskentelyä on teoria. Hän puhuu siitä intohimoisesti. Puhun teoriasta usein työryhmälle prosessin alussa. 61 R ONDO 1|2026 ”Dramaturgi kykenee näkemään materiaalin aivan erityisellä tavalla. ”Esimerkiksi The BodyBuilding Projectissa (2014–2016) kehitettiin ruumiillisia praktiikoita sulautumalla tai muuttumalla osaksi ympäristöämme.” Mukaan tulivat myös pohdinnat ympäristömyrkyistä. Lisäksi hän ammentaa transruumiillisuudesta ja eletystä ympäristöstä: muun muassa siitä, miten kaupunkitila ja ruumis käyvät vuoropuhelua. Dekonstruktio on uudella sukupolvella uudenlaista.” Ala-Ruona arvostaa havaitsemaansa vastarinnan voimaa. Ruumiillisina paikkoina teoksessa ovat aivot ja ruuansulatus, eli koreografiset materiaalit lähtevät niistä. Nyt, kun ajat ovat järkyttävät, reguloin systeemiäni pitkään ajatellun tekstin ja liikkeen parissa. Se on ajattelun ja elämisen harjoittelua.” Oman taiteellisen uransa alussa hän luki paljon tekstejä, joissa kyseenalaistettiin ihmiskeskeistä ajattelua. Ala-Ruona pyrkii viettämään osan vuodesta poissa Suomesta. ”Siellä post-Neuvostoliitto on läsnä samaan aikaan uuden kapitalismin aallon kanssa. ”Islanti on mulle yksi kaikista erityisimmistä sielunmaisemista. Ajattelen ruumiillisesti sitä, mitä luen. Pohjoismainen siisteys ja kliinisyys tuntuvat hänestä ”hengittämättömältä”. ALA-RUONA TANSSI NUORENA Kuopion konservatoriossa. Samalla Ala-Ruona toivoo, että kokeneet tekijät voisivat jatkaa pitkäjänteistä työtään. Siellä on todella hyvä olla”, Ala-Ruona sanoo. Venetsian biennaaliin tilattua teosta Ala-Ruona työsti muun muassa Vilnassa. Rinnalla hän lukee sen pohjalta kirjoitettua transteoriaa, jossa painottuvat kategorisoimattoman ruumiin kysymykset ja vallan käytännöt. ”Olen miettinyt paljon sitä, millaisilla harjoitteilla ja ruumiillisen kuvittelun kautta voin sulattaa väkivaltaista populistista teoriaa, joka maailmassa saa tilaa. Teo Ala-Ruonaa suositteli tälle palstalle jututettavaksi edellisessä lehdessä haastateltu koreografi Sonja Jokiniemi.. ”Tekstit monesti puhuvat mulle ihan ruumiillisesti. Siitä on tullut mulle metabolisoinnin kysymys.” Valmiissa teoksissa teoria näkyy eri tavoin. Ami [Karvonen] on sanonut, että mulla on vähän sellainen kajahtaneen professorin vibe”, Ala-Ruona nauraa. Hänen teostensa estetiikka on runsaampaa ja suorempaa. ”Tinkimättömiä lavatodellisuuksia tekevän Kemppaisen suhde ruumiillisuuteen ja esiintyjäntyöhön on erityistä, syvää ja omalakista. ”Käytän teoriaa spekulatiivisesti ja taiteellisesti. Ala-Ruona odottaa mielenkiinnolla, mitä kaupungista kulkeutuu teokseen. ”Matemaattinen koreografian opettelu ei ollut mun juttu.” Parikymppisenä Ala-Ruona opiskeli kuvataidetta Aalto-yliopistossa. Filosofisen ajattelun äärellä oleilu on hänelle tärkeä osa maailmassa olemista. Se tuo rauhaa ja turvaa.” Tälle palstalle haastateltavaksi Ala-Ruona vinkkaa koreografi Suvi Kemppaisen – muun muassa siksi, että tämä työskentelee syvästi aiheidensa parissa. Toisissa se toimii lähtökohtana ja innoittajana. arkkitehtuurinäyttelyn. Filosofian kautta yritän käsitellä ihmisten ja sukupolvien välistä kipua ja surua.” JOS OMAN URAN ALKU osui posthumanistiseen käänteeseen, nyt ollaan jälleen uuden käänteen äärellä, Ala-Ruona arvelee. Palo ruumiin liikkeeseen roihahti kuitenkin kunnolla vasta butoh-kurssilla vuosia myöhemmin. Toivoisin dramaturgeille lisää arvostusta etenkin kansainvälisellä kentällä”, hän toteaa. Hän kuitenkin pohtii, mitä vastaan uusi estetiikka asettuu – onko se esimerkiksi institutionaalista kritiikkiä vai vastalause syvyydelle, pitkään pohditulle. Toisaalta myös Joutsassa oli hienoa työskennellä. Miljöö on siinä mielessä tosi erikoinen.” Tulevan teoksen työstö alkoi työpari Tomicin kanssa Reykjavikista. Muskeliautoja on kaikkialla tosi paljon. Hän maalasi ja teki videoteoksia, mutta performanssi hiipi kuvataiteeseen kuin väkisin. Tulevaa teosta varten Ala-Ruona lukee parhaillaan filosofikaksikko Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin Anti-Oidipusta (1972). Industry Muscle sai esityspaikakseen Venetsian 19. Hän on opiskellut Teatterikorkeakoulun Ecology and contemporary performance -maisteriohjelman. Yhdistän sen tekoälyyn ja brainrot-materiaaliin. Se on niin käsittämättömän merkittävä yhteistyömuoto, ettei mitään rajaa
Routa Companyn esiintyjäntyössä heräsi myös ”torkkunut” lauluja viulunsoittotaito, joita tarvittiin muun muassa MUR-lastentanssiteoksessa (Sari Palmgren, 2024). Maria ”Mimmu” Autio ja Sari Palmgren esiintyivät Kökkösenä ja Kakkosena Kajaanin Välikadun valtauksessa. paikallisuus ja luonto inspiroivat tanssia Teksti: MAIKKI PALM t © M IIA K AU PP IN EN. Erityisesti kiertueella on ollut todella merkityksellisiä kokemuksia, kun päiväkotiryhmiä tulee busseilla matkan takaa ja pääsemme hetkeksi yhteiseen maailmaan. Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen toimitilat ovat Kuopiossa, mutta toiminta-alue ulottuu Joensuusta Mikkeliin. Etäisyys on tuonut tilaa ja uskallusta palata musiikin pariin, mikä on ollut todella mahtavaa,” Autio kertoo. 62 R ONDO 1|2026 ANSSIN ALUEKESKUSVERKOSTOLLA on keskeinen rooli ajan kehittäjänä ja työllistäjänä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Se on yleisötyön, tanssin soveltavan käytön ja yhteisötanssin edelläkävijä ja kehittäjä. Kajaanilainen tanssitaiteilija Maria ”Mimmu” Autio kommentoi yleisökokemustaan positiivisin mielin: ”Täällä on ollut ihan mahtavaa yleisöä! Parasta on, että pääsee esiintymään todella monenlaisille ryhmille. Venäjän hyökkäyssota ja rajan sulkeutuminen eivät ainakaan paranna tilannetta. Routa Company toimii Kajaanissa ja on osa Pohjoisen tanssin aluekeskusta. Töiden riittävyys voi olla ongelma, mutta toisaalta yhteisö on stabiili ja luonto inspiroi. ”Helsingissä ujostelin näiden taitojen kanssa jostain syystä. Paikallisuudesta kumpuavaa taiteellista ideaa kuvaa myös soolotyö, johon Autio tarttui hahmotyöskentelyn vetovoimalla: © M IIA K AU PP IN EN Itä-Suomi saa osakseen harmahtavia tulevaisuudenkuvia työttömyyden nousun, terveystilastojen ja muuttotappioiden vuoksi. Itä-Suomen tanssin aluekeskus järjesti viimeisimpien tilastojen mukaan 324 tanssin työtilaisuutta vuodessa, joissa mukana oli 46 alan ammattilaista. Lasten rehellinen läsnäolo puhuttelee joka kerta.” Autio kuvaa maantieteellisen sijainnin Kainuussa näkyvän taiteilijuudessa monin tavoin. Silti sielläkin tapahtuu paljon esittävissä taiteissa: omaperäisiä tekijöitä ja unelmia riittää
Kollegat esiintyivät Kökkosen rinnalla omilla Kekkos-versioillaan. Siiri Kortelaisen MANDYT on the road Yksin sateessa festivaalilla.. Kymenlaakson tanssi ry:n tarkoituksena on luoda aktiivinen kollegiaalinen verkosto alueella toimiville tanssitaiteilijoille, tukea jäseniä oman taiteellisen toimintansa järjestämisessä sekä ylläpitää valtakunnallisia yhteyksiä tanssin kentällä.” Karstinen aikoo tarjota Kymenlaakson yleisöille ja yhteisöille taidetta monipuolisin lähtökohdin: ”Koreografinen ajatteluni kumpuaa kertomuksista, hahmoista ja niistä hetkistä, jolloin arki repeää auki joksikin muuksi, tutuksi ja uudeksi yhtä aikaa. Inspiroidun hahmoista, ihmisistä ja kohtaamisista. Kuvittelin, että täällä saattaisi olla arka aihe tehdä Kekkosesta satiiria. ”Kesäkuussa 2025 perustimme alueelle uuden yhdistyksen tanssin ammattilaisille. Teoksessa metsä ei typisty pelkäksi näyttämöksi, vaan se tarkastellaan aktiivisena voimana. Rakastan keräillä tarinoita niin, että taskut täyttyvät ihmisistä, paikoista ja katveisiin jääneistä sanoista.” Ammattitanssijan olon maakunnissa saattaa tehdä orvoksi se, että kollegoita on niin vähän, ja yleisön tavoittaminen saattaa olla hankalaa. En usko, että olisin ikinä saanut sitä, jos olisin yrittänyt tehdä sen Helsinkiin.” Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen taiteellinen johtaja Veera Lamberg kiteyttää idän tilanteen näköalapaikaltaan: ”Helsingin, Turun ja Tampereen ulkopuolella tanssitaiteilijana työskentely vaatii erityistä sinnikkyyttä, rohkeutta ja yksinäisyydensietokykyä – ja usein myös valmiutta matkustaa töihin pitkienkin matkojen päähän. 63 R ONDO 1|2026 ”Kuka muu olisi ollut sopivampi hahmo kuin Kajaanin oma Kekkonen. © K AR O LII N A G AV R IL O V © TA IN A K O IS TIN EN © SO FIA VIR TA N EN Aino Karstinen tanssivalokuvanäyttelyssä Karhulassa. Nurmeksesta kotoisin oleva ja laajemmin Pohjois-Karjalassa vaikuttava Siiri Kortelainen näkee syrjäisyydessä myös etunsa: ”Helsingissä jännittää, että onko riittävän älykäs, kiinnostava ja rohkea. Taiteilijana hiljaisuuden keskellä voi olla myös tilaa olla rohkeampi, koska joka nurkan takana ei ole kollegan kriittistä silmää.” Taiteellisen työn lisäksi taideleiri Susirajan taideakatemian tuottajana ja indie-festivaalien järjestäjänä Kortelainen mainitsee juurevuuden ja paikallisen kulttuuritekemisen arvon: ”Taiteen kohtaaminen voi olla elämää mullistava asia – kuten se oli minulle lapsena ja nuorena maakunnassa asuneena ja eläneenä.” Rahoituksen epävakaudesta Kortelainen kiteyttää: ”Tällä hetkellä kuumottaa, että jos ja kun Taike poistaa alueelliset rahoituksensa, niin miten maakunnille käy. Enimmäkseen se kuitenkin sai ihmisiltä huvittuneita reaktioita.” Kainuussa yhteisöllisyys ja monipuolinen taide näkyvät esityskalenterissa läpi vuoden. Kökkonen keikkaili ahkerasti ja lähti elämään ihan omaa elämäänsä. Kotkassa vaikuttava, Kouvolassa tanssijuurensa ennen ammattiopintoja saanut Aino Karstinen toimii monissa rooleissa: koreografina, opettajana ja markkinoijana. Kajaanissa on hiljattain kantaesitetty näkymättömyyden teemat Sari Palmgrenin MeTässä-teoksen muodossa, joka esitettiin luonnon helmassa. Täällä syrjässä tilanne on erilainen. Taiteilijan työ perustuu kuitenkin ryhmätyöhön ja vaikutteiden saamiseen, joten rakenteiden puute on edelleen iso ongelma etenkin kasvukeskusten ulkopuolella.” . Syntyi Kökkonen, eräänlainen epähahmo Urho Kekkosesta, jonka ulostuloja on yhä mahdollista seurata Instagramissa. Etsin intiimiä, käsin kosketeltavaa tunnelmaa, jota voi löytää ihmisten välisistä suhteista. MANDYT-duo eli Siiri Kortelainen ja Kaisa Rajahalme Outokummussa 2024. ’Periferioissa’ on silti aina kiinnostavat puolensa. Sain ensimmäisen apurahani maakunnassa esitettävään sooloteokseen. Kaakkois-Suomessa Kymenlaaksossa tanssin ammattilaiset ovat kuluvana vuonna järjestäytyneet kohti alueellista yhteistoimintaa ja taidetanssin laadun takaamista
Kuulokkeiden soittaman äänimateriaalin vuoksi se ulottui myös muualle, etenkin luonnon ääniin. Dramaturgia toimi esityksissä todella monella tasolla – myös festivaalin sisällä ja siinä, miten teokset oli ikään kuin ommeltu kiinni paikkaan, Helsinkiin, Suomeen, tähän hetkeen. Ja väitän, että nimenomaan nautinnon takia. Fyysisesti vammainen Michael Turinsky on kehittänyt rampakoreografian, joka haastaa käsityksiämme siitä, millainen on tehokas ja tuottava keho. Marie Topp ja Julia Gierzt hakivat yhteyttä toisiinsa ja yleisöön, haluten kuljettaa sen jonnekin. 64 R ONDO 1|2026 AKSALAISEN FILOSOFIAN tuntija Eetu Viren kirjoittaa Brecht-analyysissään, että nimenomaan nautinto on se, johon keskittymällä pystymme vastustamaan alistavia, kontrolliin perustuvia järjestelmiä. Miten he tämän tekivät. Virenin ajattelu tuli mieleen, kun mietin marraskuista Liikkeellä marraskuussa -festivaalia, joka oli mielestäni taiteellisesti korkeatasoisin LM-festivaali, jonka olen nähnyt. Suureksi kysymykseksi nousee, miten me olemme rakentaneet tällaisen maailman. Michael Turinskyn Work Body oli Liikkellä marraskuussa -festivaalin huippuja.. nautinnollista dramaturgian taidetta Teksti: MARJA SÄKÖ © AN N A AN TS AL O © LOIZENBAUER s Liikkeellä marraskuussa -festivaali uskalsi ajatella asioita, mutta ei pelännyt myöskään tarjota syvää ja puhdasta nautintoa. Sellaista nautintoa, joka ei jäänyt pintaan vaan vei kohti ajattelua. On samaan aikaan raastavaa ja jotenkin rajoja rikkovan riemukasta seurata Turinskyn eleitä ja vaikkapa pitkää kohtausta, jossa hän asettelee mikrofonia oikein. Adam Kinnerin ja Christopher Willesin Manual-teos puolestaan oli välittömyydessään ja ei-digitalisuudessaan kiinni monissa eri ajoissa yhtä aikaa – sekä Itäkeskuksen kirjastossa, sen arkkitehtuurissa ja sen sisältä löytyvissä kirjoissa. Heissä oli jopa noitamaista voimaa. Ja toisin päin: myöskään ajattelu ei jäänyt pintaan, vaan sekin vei kohti nautintoa. Jokin aivojen osa, joka on scrollatessa ja digitaalisten kuvien kanssa päässyt surkastumaan, alkoi heräillä. Harvoin koen sellaista levollisuutta kuin tuon valokuvamatkan aikana. Turinskyn esitys on ottanut selkeitä impulsseja runosta siten, että näyttämöllä on kottikärryt, tuhkaa ja ylipäätään asioita, jotka ovat hyvin konkreettisia ja työläisen maailmasta. Turinsky kykenee joka ikisellä liikkeellään kyseenalaistamaan kapitalistisen järjestelmän työläisen riistetyn ja ulkoapäin pakotetun ruumiin kautta. Ehkä koko festivaalin määrittävin piirre oli ajattelun ja ilmaisun selkeys. Hän näkee, että sodanjälkeinen Italia on luisumassa kohti kuluttavaa ja tuottavaa ihmisihannetta. Work Bodyn jälkeen koin toisen festivaalin huippukohdista. Hän tekee töitä hitaasti ja omalla intensiteetillään, joka eroaa normista. Lähtökohtana oli Pasolinin Antonio Gramscille omistama runo, jossa Pasolini meditoi Gramscin ajatusten ja Italian poliittisen tilanteen kanssa. Liikkeellä marraskuussa uskalsi ajatella asioita, mutta ei pelännyt myöskään tarjota syvää ja puhdasta nautintoa. Work Body oli hurja ja tärkeä festivaalin aloitus. Esiintyjät saivat todellakin aikaan tunteen, että kiinnityin haurain sitein sekä Taidehallin tilassa oleviin taideteoksiin ja ihmisiin, myös johonkin pitkien aikojen taakse. Elina Pirisen, Tom Rejströmin ja Jenni-Elina von Baghin Quattro Stagioni perustuu Vivaldin Neljään vuodenaikaan. Taidehallissa esitetyn lähes kaksituntisen Maze-esityksen jälkeen oli todella pöllämystynyt olo. Vaikka ajassamme on taatusti paineita tehdä teoksia, joissa on yksiselitteinen viesti fasismia vastaan, herättelyä ilmastokriisiin tai pikemmin siihen, miten sen kanssa voidaan elää, ei mikään festivaalin teoksista vaikuttanut sellaiselta, että taide olisi ollut väline jonkun asian sanomiseksi
Suomalaisten tekijöiden Quattro Staggioni oli tekijöiden sanoin henkilökohtaista örinää, mutta katsojalle se näyttäytyi sellaisena kuin hyvä, kunnon satu on. KLO 18.30 KUUSANKOSKITALO TOPI LEHTIPUU, kapellimestari SANDRINE PIAU, sopraano Ravel – Berlioz – Debussy – Fauré – Delage – Massenet – Dubois – Duparc KE 4.3. Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja noise-musiikki siivittivät vuodenaikojen mukaan jäsentynyttä teosta, jossa kukin osa eri tavoin sai kiinni sävellyksen luonteesta. 65 R ONDO 1|2026 Kulttuurikeskus Caisassa iltayhdeksältä esitetty Mother Tongue oli itselleni festivaalin teoksista kaikkein tiukin Zeitgeist-esitys. Teoksen vahvin anti oli ennen muuta se keveys, jolla se kykeni liikkumaan diasporassa elävien kotimaan kaipuun ja nykyisen eurooppalaisen kulttuurin välillä. KLO 18.30 KOTKAN KONSERTTITALO ELISAR RIDDELIN, kapellimestari JOONAS AHONEN, piano KE 11.3. KLO 18.30 KUUSANKOSKITALO Liidaus ja solisti: JUKKA PERKO, saksofoni – HANNU-PEKKA BJÖRKMAN, ääni – JARMO SAARI, sähkökitara – TEEMU VIINIKAINEN, kitara Musiikkija runoteos POIMINTOJA UPEASTA KEVÄÄN 2026 OHJELMASTA! Tutustu: kymisinfonietta.fi RANSKALAINEN ILTA KE 15.4. Nykytanssin, kotimaan perinteen ja jonkinlaisen näistä kummastakin irronneen improvisaation varaan rakentunut teos oli eräänlainen tyyppiesimerkki tilkkutäkkidramaturgiasta, jossa vaahtokarkit, värikkäät kotimaasta muistuttavat kaulukset ja hopeanväriset saappaat heijastelivat eri kulttuurisia kerroksia ilman hierarkioita – vaikka hierarkiat tosielämässä ovatkin totisinta totta. Argentiinasta Ranskaan ja samalla Eurooppaan tulleen tanssijan oma kieli oli koko ajan yhdistelmä eri kielistä. Miten olennainen esitys tämä olisi kaikille nähdä juuri nyt, kun esimerkiksi oman kielensä kadottaneet karjalaiset ovat alkaneet puhua äidinkielen menettämisen surusta. Näinkin monimutkaiselta kuulostava keitos tarjoiltiin henkäyksenkeveästi. Lucía García Pullésin esityksessä on yökerhomaista villiyttä ja iloa, kimalletta ja viihdettä. KLO 18.30 KOTKAN KONSERTTITALO TO 16.4. Hassuja tyyppejä, kuin tyhjästä ilmestyviä draamoja ja kuin yhdestä sopimuksesta syntyneitä vellomisia milloin missäkin tunnetilassa. KLO 18.30 KUUSANKOSKITALO JUKKA UNTAMALA, kapellimestari SUEYE PARK, viulu Farrenc – Sibelius SIBELIUS! Ives – Françaix – Bridge – Varèse – Martin KAHDEN VALON VÄLISSÄ ”RISTIRIITAINEN” – Kysymys vailla vastausta ”KAIPAAVA” – Kaipauksen värit Kodály – Gheorgiu – Respighi – de Falla KE 6.5. Fampitaha, fampita, fampitàna oli Soa Ratsifandrihanan, ranskalais-madagaskarilaisen ja Brysselissä asuvan tanssijan ja koreografin teos. Liikkeellä marraskuussa 6.–16.11.2025 © TH O M AS G U N N AR B AG G E lippu.fi KE 4.2. KLO 18.30 KOTKAN KONSERTTITALO JAMES SHERLOCK, kapellimestari. Mother Tongue lähestyi empatiaa oman kotimaansa jättäneen sopeutumisena. Näyttämöllä oli kolme esiintyjää, joista yksi oli koko ajan esiintyjien mukaan improvisoiva muusikko. KLO 18.30 KOTKAN KONSERTTITALO TO 5.2. Julia Giretzin ja Marie Toppin Maze-esityksen jälkeen oli todella pöllämystynyt olo. Jälkimmäinen minusta vahvemmin, vaikka Frankissa rajummin. Samalla linjalla – eli selkeiden identiteettien rikkomisen linjalla – jossain määrin olivat sekä hirviömäisyyttä tarkastellut Cherish Menzon Frank että Fampitaha, fampita, fampitàna. Esitys oli syntynyt vastalauseena leikkauksille – ja piti hauskaa! . KLO 18.30 KOTKAN KONSERTTITALO TO 12.3
Bliss tuntui myös esityksen edetessä ikään kuin keräävänsä eri elementit yhteen ja antavan katsojalle nimensä mukaisen autuuden tunteen. Torkkelin koreografia, Kristian Palmun valosuunnittelu, Piia Rinteen pukusuunnittelu sekä Johanna Porolan äänisuunnittelu loivat kokonaisuuden, josta tanssijat Mira Kautto, Tuija Lappalainen ja Marika Peura saivat kukin ikään kuin oman olotilansa mukaisen ryhmäkohtauksen. Myös tomulle ja pölylle hahmon antanut ryijyteos sekä Marianna Uutisen suuri teos valikoituivat intuitiivisesti sellaisiksi, jotka koin ikään kuin ottavan mukaani näyttelystä esityksiin, nimenomaan siksi, että materiaali tavalla tai toisella puhutteli. Tuntui, että Hirvasen teoksessa eräänlaisina somaattisina harjoituksina esitelty suhde sienten juuriin tarkoitti irti päästämistä nykyajasta ja samalla läsnäolon vahvistamista. Kivi, sakset, paperi -näyttelyssä Sini Pelkin videoteos ei puolestaan vain muistuttanut Anna Torkkelin Bliss-teoksesta, vaan sen tapa olla yhtä aikaa keskittynyt ja silti vailla näkökulmaa tuntui resonoivan Torkkelin teoksen kanssa suorastaan maagisesti. Kristian Palmun valosuunnittelu oli myös vahvasti tunteita läikyttelevää; siinä näki välillä jotain hyvin konkreettista, kuten häivähdyksen auringonvaloa. 66 R ONDO 1|2026 IASMA-TEATTERISSA saattoi syyskaudella nähdä kolme esitystä, jotka oli kuratoitu varta vasten Kivi, sakset, paperi -näyttelyn yhteyteen: Maija Hirvasen Sienet, sumu / Fungi feeling sekä WAUHAUS-kollektiivin Companion ja Anna Torkkelin Bliss. Kiasma-teatteri on jo pidempään järjestänyt esityksiä, jotka liittyvät tematiikaltaan nykytaiteen museon näyttelyihin. Ajattelin aluksi Maija Hirvasen Sienet, sumu / Fungi feeling -esitystä näyttelyssä kuulemieni kuraattorien puheenvuorojen kautta. Materiaalin tuntu jäi minuun vähän samaan tapaan kuin Hirvasen sienituntuma. Kukin tanssija oli ratkaissut tämän omalla tavallaan, ja he tarjosivat ihmeellisiä hervahduksia sekä paikallaan polkevaa, hikistä etsintää. Kohtaus Anna Torkkelin tanssiteoksesta Bliss. Kaikkia näitä yhdisti se, ettei niissä otettu yhtä näkökulmaa työstettävään materiaaliin, vaan pikemmin odoteltiin, mitä materiaali alkaisi paljastaa itsestään, kun sille annetaan aikaa. Mielestäni niiden merkitys on muuttunut koko ajan siihen suuntaan, että hän käyttää niitä kommunikaation vahvistajana ajassamme, jossa toisen kuuntelemisesta on tulossa katoava luonnonvara. Sara Bjarland: Dust Manifesto (2022).. Sen tunne ei pusertunut pateettisena tai puskevana, mutta silti tämänhetkiselle nykytanssille epätavallisen intensiivisesti ja suoraan, vaikka kyse oli jaetusta tunteesta, ei psykologisesta. Hirvanen kuvaa ”sienituntumaksi” sitä olotilaa, joka seuraa, kun sienestämällä luotu yhteys luontoon syntyy: kun omat rajat ikään kuin liukenevat osaksi maastoa. Näyttelyssä oli myös videoteos, joka kertoi konservaattoreiden näkemyksistä eri materiaaleihin. Sekä näyttelyssä että esityksessä kokemani rauhalliseen odottamiseen ja asioiden kärsivälliseen selittämiseen keskittynyt oleminen tuntui yhtä aikaa nostalgiselta paluulta 1980-luvun lapsuuden sieniretkiin ja meditatiiviselta, tulevaisuuteen suuntautuvalta oleilulta filosofisten kysymysten äärellä. Kuinka esitystaide ja kuvataide kohtaavat. esitykset ja kuvataide kohtaavat Teksti: MARJA SÄKÖ © PIR JE M YK K AN EN © HANNU AALTONEN k Marianna Uutinen: Cradle-Condition (1997). Porolan äänisuunnittelu nostatti tunteita ja loi esitykseen tunnun, että elettiin jonkinlainen sykli läpi, joko päivän tai vuoden. Hirvasen taiteessa sienet ovat saaneet hiljalleen yhä enemmän tilaa. Kivi, sakset, paperi -näyttelyssä minuun tekivät vahvimman vaikutuksen teokset, joissa aikaa tuntui olevan käytettävissä riittävästi, kuten valokuvat Teuri Haarlan teoksista ja Eeva-Mari Haikalan videoteos. Jonkinlainen määrittelemätön ryhmäytyminen – tai rihmastoituminen, kenties juurien luominen – tekikin Bliss-esityksestä erityisen mieleenpainuvan. Anna Torkkelin praktiikkaan kuuluu musiikkiin tanssiminen, jossa pyritään keskittymään juuri siihen hetkeen, jossa ollaan nyt. . Kaikki tällainen vaikuttaa olevan huutavalla tavalla pois nykypäivän normaalielämästä. Blissin tapa operoida tunteiden kanssa teki vaikutuksen. Hirvasen luentoperformanssi asettui siten jollain tavalla näyttelyn ja esityksen saranakohtaan. Tässä teoksessa se sai aivan erityyppisen olotilan kuin Torkkelin aiemmissa teoksissa, joissa olen kokenut tanssijat vahvemmin yksilöiksi. Tatu Nenosen äänet ja Minna Tiikkaisen valot antoivat luennolle raamit. Jonkinlaisena punaisena lankana näyttelyn ja näkemieni kahden esityksen välille voisi kulkea ajatus siitä, että irrottautuminen totutusta rytmistä ei tarkoittanut hyppyä tuntemattomaan ja tuuliajolle joutumista, vaan lopulta kasvatti vankimmat juuret ympäristöön
klo 18 Paavali Jumppanen, piano Jakub Jakowicz, viulu Lutos?awski-kvartetti Fauré – Bacewicz – Chausson Su 26.4. klo 18 John Storgårds, viulu Kirill Gerstein, piano Webern – Busoni – Janá?ek – Brahms Su 24.5. klo 18 Barbican-kvartetti Kurtág – Haydn – Clarke – Mendelssohn Su 15.2. klo 18 Orfeus Barock Stockholm Lorenzo Coppola, klarinetti Kurtág – Crusell – Mozart Su 15.3. Su 18.1. | www.helsinkiserios.. klo 18 JingJing Xu, mezzosopraano Christopher Knopp, piano Wolf – Tosti – Britten – Ravel – Wang Wei – Li Yinghai – Zhan Ji – Lu Zaiyi – Yu Zhi – Gothóni Sibelius-Akatemian konserttisali | Pohjoinen Rautatiekatu 9 KAMARIMUSIIKKISARJA KEVÄT 2026 Tilaamalla uutiskirjeemme www.helsinkiserios.. saat ajantasaista tietoa sarjan konserteista! Ji n g Ji n g X u & C h ri st o p h e r K n o p p Konsertti INTRO. 40,00/38,00/16,00 € + tilausmaksu (alk 1,50 € + 0,65 % /tilaus) www.lippu.
Miten aiot täyttää ne. Painetun lehden lisäksi käytössäsi ovat myös laajat verkkosivumme, joilta löydät ajankohtaiset sisällöt, kuten uusimmat konserttija teatteriarviot. Tilaukset: https:/rondo.fi/shop tai puhelimitse asiakaspalvelustamme puh. Tilaajana saat kotiisi elämykselliset artikkelit ja uutiset teatterin, tanssin ja musiikin maailmasta. (03) 225 1948 | asiakaspalvelu@rondolehti.fi 365 käyttämätöntä päivää rondo.fi ESITTÄVÄN TAITEEN LEHTI Kulttuurin lisääminen elämään on kestävä lupaus uudelle vuodelle. Tee tulevasta vuodestasi merkityksellinen – ja liity kulttuurin ystävien joukkoon! Mihin sinä ne käytät. Onnittelut – olet juuri saanut 365 puhdasta, uunituoretta päivää. Rondon vuosikerta 2026 8 numeroa + koko verkkosisältö vain 119 €!. Kulttuurielämykset lisäävät hyvinvointia, antavat arjelle merkitystä ja kantavat myös vaikeampien aikojen yli. Rondo on esittävän taiteen laatulehti, joka kulkee rinnallasi kulttuurin parissa koko vuoden ajan
69 R ONDO 1|2026 TEKIJÄ ON MUSIIKIN MAISTERI, SÄVELTÄJÄ, HUILISTI JA GRAAFIKKO R ONDO sarjakuva LAURI TOIVIO Muusikon matkassa © LA U R I TO IV IO
Siinä tapahtumat oli siirretty norjalaiselle kalatehtaalle.. Barokkioopperoihin sävellettiin harvoin varsinaisia kuolinkohtauksia, varmaankin ajatuksella, että ihmisellä on kuollessaan mielessään muuta kuin laulaminen. Sen sijaan kuolema kohdattiin aistikkaissa valituksissa – esimerkkeinä Monteverdin Ariannan , Purcellin Didon ja Händelin Kleopatran lamentot. 70 R ONDO 1|2026 OPPERALAVOILLA synnin palkka on ollut ja on yhä kuolema – erityisesti naisille. R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN DMITRI SHOSTAKOVITSH: MTSENSKIN KIHLAKUNNAN LADY MACBETH o © R O G ER & R EN AT E R Ö SS IN G / D EU TS C H E FO TO TH EK Dmitri Shostakovisth (1906–1975) kuolemantuomio näyttämöllä SHOSTAKOVITSH suunnitteli Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethista ensimmäistä osaa naisaiheisia oopperoita käsittävälle trilogialle tai peräti ”Neuvosto-Ringille”. Historiallisesti näissä kuolinkohtauksissa on kuitenkin merkittäviä eroja, joissa länsimaisen yhteiskunnan patriarkaalinen perintö kuvastuu eri tavoin. Pravdan murska-arvio teki suunnitelmasta lopun, mutta alistetun naisen kuvaus on jäänyt elämään. Näyttämöllä menehtyneiden naisten ei ole edes tarvinnut tehdä syntiä; erityistä vokaalista herkkua on ollut täysin viattomien naisten kuolema. Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth nähtiin Kansallisoopperassa viimeksi Ole Anders Tandbergin ohjauksena
Vallankumousajan johtava naisasianajaja, uuden perheajattelun ja seksuaalisten oikeuksien edistäjä Aleksandra Kollontai kirjoitti: ” Nykymuotoisessa perheessä, jonka rakenteen tapa ja laki vahvistavat, naista sorretaan paitsi henkilönä myös vaimona ja äitinä, ja useimmissa sivistyneen maailman maissa laki asettaa naisen enemmän tai vähemmän riippuvaiseksi miehestään ja antaa miehelle paitsi oikeuden määrätä naisen omaisuudesta myös oikeuden moraaliseen ja fyysiseen ylivaltaan häntä kohtaan. Tragedia provinssissa Neuvosto-Venäjän ensimmäisessä perustuslaissa vuonna 1918 naisille luvattiin tasaveroinen asema miesten kanssa työssä, koulutuksessa ja politiikassa. ” Clément myöntää, että juuri noissa aarioissaan oopperoiden naisuhreista tulee tarinoiden musiikillisia voittajia,. Oopperan musiikki on tyylilajien ketjukolari. ” Siitä huolimatta, että Jekaterina Lvovna on aviomiehensä ja appensa murhaaja, tunnen silti myötätuntoa häntä kohtaan ”, säveltäjä vahvisti. Despoottisen appiukon valvonnasta huolimatta Katerina rakastuu komeaan mutta kelvottomaan palkolliseen, myrkyttää appensa sienillä, kuristaa aviomiehensä ja avioituu Sergein kanssa – ja jää kiinni rikoksistaan. Loistokkaat loppuhetket ovat hänen mukaansa soivaa anestesiaa: ” Nuo äänet, ylevät, korkeat ja kirkkaat – kuinka ne saavatkaan unohtamaan sanat, joita lauletaan. Romantikoille ajatus, että ”niin tekevät kaikki (naiset)”, oli kauhistus, ja sekä Beethoven että Wagner pitivät teosta vulgaarina ja naisihannetta alentavana. On silti huomattava, että monen säveltäjän sympatiat ovat kokonaan naisuhrin puolella, ja ooppera paljastaa maailman, joka on perustavasti epäoikeudenmukainen. Kuolema on aina ollut säveldraaman huipentaja, mutta romanttisessa oopperassa siihen liittyy toisinaan patriarkaalinen ja jopa misogyyninen asenne, jota sopraanot eivät koskettavilla tunteenpurkauksillaan peitä. Koomisissa oopperoissa niistä tuli vakio, ja aviorikokseenkin voitiin suhtautua ymmärtävästi. On kuvaavaa, että Verdin Stiffelio , jossa nimiosan protestanttinen pappi antaa vaimolleen aviorikoksen anteeksi, hautautui sensuuriin ja pääsi täysin rekonstruoituna esiin vasta 1990-luvulla. Onko teos avointa naisvihaa, opportunistista moraalioppia vai järjen ohjaamaa suhteellisuudentajua. Näyttämöiden parisuhteissa alkoi itää ajatus tosirakkaudesta aikakauden järjestettyjen liittojen sijaan. Romaanissa Katerinan elämää rajoittavat myös koulutuksen puute ja lukuja kirjoitustaidottomuus. Perhe miellettiin 1800-luvun porvarillisissa piireissä miesten yksityisomaisuudeksi, ja oopperoissa aviorikoksesta tulee usein miesten välinen asia. ” Ikävää, kovin ikävää oli Katerina Lvovnan elämä rikkaassa kauppiaskodissa tylyn aviomiehen rinnalla ”, kertoo Leskov. Hän lisäsi librettoon parodisen hääkuvaelman ja poliisien korruptiota ivailevan kohtauksen, joka istui yhtä hyvin tsaarinajan kuin neuvostotodellisuuteenkin. Così fan tutten uskollisuustesti on jakanut mielipiteitä tähän päivään asti. Vapaamuurari-ideologiaan nojaava Taikahuilu on sen sijaan vahva patriarkaalisuuden puolustus. Mozartin oopperoissa erottuu valistusaatteiden sääty-yhteiskuntaa murentava vaikutus. Kauneudella ja marttyyriudella kruunattunakin nainen on silti kuollut. Ranskalainen feministifilosofi Catherine Clément julkaisi vuonna 1979 kirjan romanttisessa oopperassa tuhotuista naisista ( L’Opéra ou la Défaite des femmes ). Rakastajien ohella oopperoiden naisille ovat hengenvaarallisia myös isät, jotka uskovat tietävänsä, mikä tyttärille on parasta. ” Kaikki oopperoiden naiset kuolevat kuoleman, johon heidät valmistelee hidas, salamyhkäisesti ohivilahtavien sankarien punoma juoni, joka johtaa heidän suureen hetkeensä: laulettuun kuolemaan ”, Clément yleistää. Purcellin Didon viimeiset sanat toimivat ohjeena kuulijalle: ” Remember me, but forget my fate ” – ” Muistakaa minut, mutta unohtakaa kohtaloni ”. Don Giovannissa lähetetään helvettiin seksuaaliseen häirintään erikoistunut aatelismies, ja Figaron häissä muinaista ensiyön privilegiota elvyttävä kreivi palautetaan uuden ajan järjestykseen. Leskovin kertomuksessa hän on murhaajatar, vastuussa miehensä, appensa ja miehensä veljenpojan kuolemasta ”, säveltäjä kirjoitti vuonna 1933. ” Ajattelussani Katerina Izmailova on eläväinen, lahjakas ja kaunis nainen, joka tuhoutuu maaorjuuden ajan Venäjän pimeässä ja julmassa perhelaitoksessa. Varsinainen aviorikos ei ole teoksessa hehkeä lemmenduetto, vaan brutaalinen sukupuoliakti, joka sai New York Sun -lehden kirjoittamaan Shostakovitshin keksineen ”pornofonian”. Antiikin aiheisiin sovitettiin 1700-luvun vakavassa oopperassa feodaalijärjestystä tukevia onnellisia loppuja. Taustalla oli harvoin aviorikos, mutta jos niin kävi, tiedossa oli täydellinen tuho, kuten Händelin Semelen tarinassa. Jokainen yritys ottaa oma elämä haltuun ja tavoitella onnea | © TU O M O M AN N IN EN / SU O M EN K AN SA LL IS O O PP ER A Varsinainen aviorikos ei ole teoksessa hehkeä lemmenduetto, vaan brutaalinen sukupuoliakti, joka sai New York Sun -lehden kirjoittamaan Shostakovitshin keksineen ”pornofonian”. Syvien, herkkien ja jalojen tunteiden katsottiin sopivan naisille ja sopraanoäänille, jotka purkivat surua kauniisti laskostettuun cantilenaan. Pyrkimys vapauteen erotetaan näin paljaasta viettitoiminnasta, jonka syövyttävää vaikutusta Alban Berg tutki samoihin aikoihin Lulu -oopperassaan. Katerina Izmailovaa ympäröivä musiikki on yhtä satiirista, rujoa ja irvokasta kuin häntä ympäröivä yhteiskunta jäsenineen. Romantiikan uhrilahjat Romantiikan aika merkitsi naisten tihenevää menehtymistä oopperalavalle. ” 1920-luvun keskustelu naisen asemasta oli luultavasti tuttua Dmitri Shostakovitshille (1906–1975), joka sai vuonna 1934 valmiiksi Nikolai Leskovin pienoisromaaniin (1865) perustuvan oopperansa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth . R ONDO 1|2026 71 jotka vokaalisella loistollaan, herkkyydellään ja monipuolisuudellaan peittoavat suoraviivaisesti kajauttelevat miessankarit. Italialaisessa bel cantossa koloratuuritähdet kuolevat liverteiseen hulluuteen, Wagnerin sopraanot uhraavat henkensä miessankareiden pelastukseksi, ja Puccinin oopperoissa herkutellaan ajamalla viattomia naisia tuhoon. Molemmissa ratkaisevana tekijänä ovat naisten empatiataidot ja yhteistyökyky. Kaksi murhaa Shostakovitsh näki psykologisesti ymmärrettäviksi, mutta veljenpojan murhan hän jätti oopperasta pois pelkkänä edun tavoitteluna
Länsimaiden konservatiiviseen taideilmastoon se sopi huonosti: oopperaa pidettiin bolshevistisena ”rappiotaiteena” muuallakin kuin natsi-Saksassa. Svetlana Sozdateleva ja Alexey Kosarev olivat Katerinan ja Sergein rooleissa Kansallisoopperan esityksessä. Vuonna 1935 julkaistiin Emännän tietokirja , jonka toimituskuntaan ja kirjoittajiin kuului merkittävä joukko kansallismielisiä naisasianaisia. ” Lady Macbeth ei ole muusikon työtä, vaan neuvostovaltion tuote, joka osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä musiikkia kohtaan. Kunnon musiikin kohottava vaikutus on uhrattu pikkuporvarilliselle ja formalistiselle kikkailulle, originaalisuudeksi tekeytyvälle pelleilylle. Vaarallista sekasotkua Shostakovitsh suunnitteli Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethista ensimmäistä osaa naisaiheisista oopperoista koostuvalle trilogialle tai tetralogialle – ” Neuvosto-Ringille ”. Lopulta hän ajautuu prostituutioon ja Viiltäjä-Jackin uhriksi. Asiantuntija Kollontai oli komennettu pois diplomaattitehtäviin Ruotsiin. Ooppera näki päivänvalon uudelleen vuonna 1958 vesitettynä versiona nimellä Katerina Izmailova . Musiikinhistorioitsija Richard Taruskin näki oopperan yhtenä taustatekijänä 1930-luvun alun kulakkien vastaisen kampanjan ja maatalouden kollektivisoinnin. Maaomaisuuden sosialisointi johti nälänhätään ja joukkotuhoon, miljoonien ihmisten kuolemaan. Siellä hänet pettää myös Sergei, jonka tuoreen valloituksen Katerina hukuttaa Volgaan ja loikkaa itse perään. Hän uskoi teoksensa emansipatoriseen ja edistykselliseen luonteeseen ja omisti sen vastavihitylle fyysikkovaimolleen Nina Varzarille. Vallankumous oli 1930-luvun alussa vielä puolitiessä, ja Shostakovitshin ooppera hyödyntää suurmaanomistajiin kohdistunutta vihaa, joka sai Stravinskyn luonnehtimaan teosta ”provinsiaaliseksi” ja ”nolostuttavan realistiseksi”. Dodekafonisella oopperalla ei Saksan kolmannessa valtakunnassa ollut menestymisen mahdollisuutta, vielä vähemmän Franz Wedekindin säädyttömäksi sensuroidulla tarinalla, jossa Lulu, moderni femme fatale, pelaa miehillään venäläistä rulettia. Nyt heistä itsestään, heidän henkisistä ominaisuuksistaan ja ammattitaidostaan riippuu, mikä asema ja vaikutusvoima heillä tulee olemaan perheen, yhteiskunnan ja valtion asiain hoidossa – ja mikä merkitys isänmaan tulevaisuudelle. Rouva Ilmi Hallsténin artikkeli ” Naisasiasta ” päättyi oopperoita valoisampaan näkymään naisten tulevaisuudesta: ” Suomen naiset ovat tähän mennessä saavuttaneet varman oikeudellisen aseman ja saaneet tilaisuuden lahjojensa vapaaseen kehittämiseen. Kaunista ja koskettavaa musiikkia on lähinnä Katerinan kahdessa soolossa. ” Samankaltainen tuomio saatiin kaksi vuotta myöhemmin, kun Stalin, Molotov, Ždanov ja Mikojan päättivät viettää yhteisen oopperaillan Bolšoissa. Ensimmäinen aihe esiintyi jo vuonna 1931 valmistuneessa Elegiassa jousikvartetille – tekstiin liittyvänä mutta draamasta irrotettuna. Suremaan jää Luluun rakastunut kreivitär Geschwitz, joka päättää omistautua yliopistolle ja naisten aseman parantamiselle. Katerina Izmailovaa ympäröivä musiikki on yhtä satiirista, rujoa ja irvokasta kuin häntä ympäröivä yhteiskunta. Katerinan tarina intuitiivisesti itsemääräämisoikeuttaan puolustavasta ihmisestä ei sopinut uusiin suuntaviivoihin. Vuonna 1936 hyväksyttiin Neuvostoliiton uusi perustuslaki, jossa naisen asema jäädytettiin ennalleen työn, hellan ja sekä kodissa että valtiossa heiluvan nyrkin väliin. ” . Pravdan artikkeli Sekasotkua musiikin sijaan (1936) ei ollut Stalinin kirjoittama, mutta kertoi hänen kantansa: ” Monet neuvostoteatterit ovat esittäneet Shostakovitshin oopperaa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth... Laulu syvästä ja tummasta järvestä seikkaili Shostakovitshin myöhemmissä teoksissa, kuten sellosonaatissa ja kahdeksannessa jousikvartetossa. Positiivisesti asennoituvissa ohjauksissa itsemurha on nähty viimeisenä itsemääräämisoikeuden julistuksena. Shostakovitsh uskoi myös, että oopperan veristisiä ja ekspressionistisia elementtejä yhdistelevä tyyli näyttäisi tietä neuvostomusiikille. sinfonian kuvassa jonottavista venäläisäideistä sekä joukossa sävellyksiä, jotka liittyvät elokuviin sankarillisista venäläisnaisista. Molempiin sävelaiheisiin kuuluu itsetutkiskelu ja tunnustuksellisuus, joissa säveltäjä tuntuu rinnastavan itsensä naisen kohtaloon. Jonot Siperian vankileireille pitenivät – ne olivat alkusoittoa Stalinin puhdistuksille, joiden yksi pieni sivuaskel oli Shostakovitshin lyttääminen Pravdassa. Ensimmäisessä näytöksessä hän laulaa yksinäisyydestään ja ilottomuudestaan. Suomessa vuoden 1734 naimiskaaren kumosi vuoden 1929 avioliittolaki, ja aviorikos poistui rikoslaista sodan jälkeen vuonna 1948. © STEFAN BREMER / SUOMEN KANSALLISOOPPERA. Se sopi yhtä hyvin Neuvostoliittoon kuin Nikolai I:n Venäjälle. ” Oopperatrilogia jäi säveltämättä. Vaikka Stalinia varmaankin ärsyttivät oopperan ruokottomuudet ja kohottavien ihanteiden puute, suurempi huoli kasvoi teoksen kuvaamasta karmivasta todellisuudesta. 72 R ONDO 1|2026 suistaa hänet yhä syvemmälle – ja lopulta Siperiaan kahleissa taivaltavaan vankiletkaan. Samoin kävi Bergin Lululle , joka jäi kesken säveltäjän kuollessa vuonna 1935. Shostakovitshin kuoleman jälkeen on esitetty alkuperäistä versiota. Projektin jälkiä voi kuulla Kuudessa Marina Tsvetajevan runossa , 13. Tämä peli voi päättyä huonosti. Kantaesitys olikin menestys, ja teos levisi nopeasti myös länsimaihin. Viimeisen näytöksen laulu syvästä järvestä, jonka vesi on yhtä mustaa kuin hänen omatuntonsa, tiivistää oopperan runollisen ytimen ja pessimistisen maailmankuvan, jossa ihmisellä ei ole mahdollisuutta toimia oikein
TÄLLÄ MENOLLA UNELMISTA TULEE TOTTA.* *Opiskele kul uurialan amma ilaiseksi Savoniassa! MUSIIKKIPEDAGOGI (AMK) TANSSINOPETTAJA (AMK) HAE KEVÄÄN YHTEISHAUSSA 10. –24.3. savonia.?/kul uuri Hae erillishaussa aiempien opintojesi perusteella.
Häggmanin teos nojaa kirjoittajan analyysin lisäksi vain painettuihin lähteisiin. 74 R ONDO 1|2026 illaista kulttuurista valtaa Jouko Turkalla (1942–2016) olisi nykyisessä määrittelyn kieltävässä woke-ajassa. Tietokirjailija Kai Häggman perkaa perusteellisesti Joensuun kaupunginteatterin vaiheen ja Turkan eroon johtaneet poliittiset kiemurat päättäjien vastustaessa radikaalin kulttuuriväen edustajaa. Myös aika Helsingin Kaupunginteatterissa päättyy katkerasti, vaikka siellä Turkka saavutti kenties uransa merkittävimmät ohjaukset, kuten Siinä näkijä missä tekijä vuonna 1976. Olisiko hän enää voinut nousta teatterin valontuojana irvailemalla, uhkailemalla ja nimittelemällä alaistensa ulkonäköä ja osaamista. Moni niistä on teatterikriitikkona toimineen Harjun näkemiä esityksiä, mikä tuo syvyyttä analyysiin. Maaseutukaupungeissa Turkka ahkeroi jopa kuusi tai seitsemän esitystä vuodessa etsien näytelmiinsä kuhunkin kaupunkiin liittyviä ajankohtaisia teemoja. Hän vain vei moiset keinot tappiin asti, herättämästään huomiosta jopa nauttien. Hän pohtii, miten mediavaltaa omaava Turkka oli myös ensimmäinen airut nykyisen vihapuheen pioneerina. Se alkoi Seinäjoen kaupunginteatterista vuonna 1967 ja jatkui sieltä Joensuuhun ja Kotkaan. Kaksi kirjaa Jouko Turkasta nostavat nämäkin puolet esiin, mutta ennen kaikkea ne kumpikin täyttävät tiedonaukkoja Turkan pitkästä urasta. Siltala, 2025 Kai Häggman: Pahansisuinen – Jouko Turkan elämä. Heikki Kinnunen muistelee Hannu Harjun teoksessa seuraavaa: ”Jouko teki kiistatta Suomen parhaita esityksiä. Teatterit saivat lisää uteliasta yleisöä ja kulttuuriväki kiinnostavan ohjaajan sekä media myyviä juttuja. kan mustan pedagogiikan yksi tekijä oli näyttelijän ajaminen epävarmuuden tilaan, jolloin turvattomuuden seurauksena riippuvaisuus ohjaajasta kasvaa. Näyttelijöistä toiset Turkan suosimat oppilaat saivat lisää muskeleita omaan työhön, toisten menettäessä loputkin. Tammi, 2025. Näistä vauhdikkaista vaiheista Turkka muistetaan iltapäivälehtien avustuksella parhaiten. Harju analysoi, että Turarviot ESITYKSET KIRJAT CD DVD TA M M I K U U N Hannu Harju: Jouko Turkka – Narri, nero, nöyryyttäjä. Myöskään Hannu Harju ei herkuttele liiaksi kirjassaan Jouko Turkka – Narri, nero, nöyryyttäjä näillä moneen kertaan myllytetyillä yksityiskohdilla. Sen sijaan härskeillä tempuillaan Turkka tuli ruokkineeksi montaa tahoa. Yksityisiä syytteitä kunnianloukkauksista tai lähestymiskieltoja ei tuolloin vielä osattu vaatia. Oliko Turkka siis aikaansa edellä. 244 sivua. Ikinä en unohda Turkan räystäsperse-määritelmää näyttelijäopiskelijalle, jolla iltapäivälehdet myivät lööppejä 1990-luvulla. 282 sivua. Hän myös täydentää Turkka-historiaa laajoilla Turkan kanssa työskennelleiden näyttelijöiden aikalaishaastatteluilla. Harjun teoksen punainen lanka kerii yhteen Turkan ohjaustyöt, tekstien valinnat ja kuvailee turkkalaisen fyysisen teatterin tyylin osatekijöitä. Toisaalta Turkka ei ollut ainoa miesohjaaja, jolle sallittiin hiljaisesti melkoinen toksinen machoilu. Monasti kulttiohjaajan ohjausprosessit muistuttivat nykyajan yleisesti hyväksyttyjä tosi-tv-rymistelyjä, joissa osallistujat laitetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Turkan ohjaukset puolestaan kelpasivat teatterikriitikoille, jotka Häggmanin mukaan olivat sokean ihailevia hänen kohdallaan. Häggman korostaa sitä, miten viha, häpeä ja seksi olivat kolme kovaa ajuria, jotka Turkka omia kierroksiaan nostattaessaan työhönsä tarvitsi. Ei ollut tavatonta, että näyttelijät jättäytyivät Turkan ohjauksesta pois, erään jopa vaihtaessa koko kaupunkia jo vuonna 1974 Kotkassa Turkan haukuttua kaikki hänen ruumiinosansa vuoron perään. Häggman muistuttaa kuitenkin teoksessaan Pahansisuinen – Jouko Turkan elämä, että Turkan aika rehtorina kesti vain kaksi ja puoli vuotta ja Teatterikorkeakoulu oli muutakin kuin Turkka ja hänen oppilaansa. Kummankin teoksen kohdalla selväksi tulee, että auteur-ohjaajan ehdottomuus ja raaka työtapa ajoi Turkan yhä uudestaan ongelmiin eri työyhteisöissä. Kuten Harju toteaa, Turkka oli toimittajien suosikki, jolta aina irtosi jotain epäsovinnaista. Turkan pakkomielteistä seksuaalisuuden korostusta Häggman jopa alleviivaa ja pitää tätä työn tekemisen yhtenä keskeisenä motiivina. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että kun meillä meni harjoitukset hyvin, niin ei mua näyttelijänä koskaan oo rakastettu niin paljon kuin Turkka rakasti.” Häggmanin kirjoitettuihin lähteisiin nojaava todistusaineisto kertoo päinvastaista: ”Kinnunen sanoi olleensa lähellä mielisairautta Jeppe Niilonpojan harjoituksissa, ja miesten välit rikkoutuivat lopullisesti sen kenraaliharjoituksessa.” Turkka itse koki häpeää siitä, että omat työt eivät lopulta olleet hänen mielestään minkään arvoikaksi kirjaa hyvästä ja pahasta Turkasta m Eniten median melua syntyi Turkan siirryttyä Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professoriksi ja sitten rehtoriksi. Häggmanin mielestä Turkka ajoi tietoisesti myös itseään nurkkaan, saaden siitä tarvitsemaansa adrenaliinia ja voimaa
Olisiko joku näistä täsmännyt, jolloin oikean lääkityksen turvin miehen ei olisi enää tarvinnut hajottaa ja hallita väkivalloin, jättää aina taakseen savuavia raunioita. KIRJAT sia. Ehkä sekä että. Narri vai nero. Koulukaveri Jyrki Hämäläinen muistelee Joukon koulumenestyksen menneen laidasta laitaan, nelosesta kymppiin ja veli Kimmo sanoo tämän olleen jo lapsena kiivas ja lyhytjännitteinen. Viime vuosituhannella ei puhuttu ADHD-diagnoosista, neuroepätyypillisistä tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Harjun teoksen alku valaisee Turkan lapsuutta kahden aikalaistodistajan kertoessa nuoresta Joukosta. Puhumaton perhe ja kiivasta poikaansa välttelevä isä voisi keittiöpsykologin vähän lattean analyysin mukaan viitata siihen, että osaltaan Turkan elämässä oli kyse ohjausta vaille jääneen pojan elämänmittaisesta parkumisesta isän hyväksynnän herättämiseksi. Siihen kumpikaan kirja ei suuremmin vastaa, mutta luo eloisan kuvan yhdestä oudosta vaiheesta suomalaisen teatterielämän sisäpiiristä. Lue lisää: www.metropolia.fi Creativity and Arts is Social and Health Fields, Master’s Degree Kehity kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijaksi monialaisessa yhteisössä Hakuajat Hakuaika englanninkieliseen koulutukseen: 7.–21.1.2026 Hakuaika suomenkielisiin koulutuksiin: 10.–24.3.2026 30.1.–7.2.2026 Kansainvälinen nykytanssifestivaali Zodiak Stage & Tanssin talo / Kaapelitehdas www.zodiak.fi/sivuaskel Z or a S na ke : L’ O p ér a d u V ill ag eo is / K uv a: M ar ie K oh le r. . Nyt kummankin historioitsijan loppuluku kertoo surullisen päätöksen suurelle elämäntyölle, kun hoitamaton psyyke voitti lopullisesti murtuneen mielen. Näitä kysymyksiä teokset eivät syvemmin pohdi, mutta herättelevät rivien välistä. Olisiko silloin Turkan hyvät puolet: ahkeruus, tarkkanäköisyys, tinkimättömyys ja rohkeus voineet syttyä tuhojen sijasta kukoistukseen. RAISA RAUHAMAA LUOVIEN ALOJEN HUIPPUOSAAJAKSI METROPOLIASSA YHTEISHAUSSA: Musiikin AMK-tutkinto Kouluttaudu muusikoksi tai musiikkipedagogiksi klassisen tai pop/ jazz-musiikin parissa Musiikin YAMK-tutkinto Syvennä osaamistasi ja valmistaudu vaativiin musiikkialan asiantuntijaja johtotehtäviin . Lue lisää: www.metropolia.fi . Mikä on Turkan perintö itse näyttämötaiteelle
klo 19, liput 32/30/18 €. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Kohteensa tuntuinen muotokuva l Kevät meni teatteriksi! Kevään 2026 ohjelmistoa kuv a: Lau ra Ma lm iva ara Tutustu ohjelmistoon ja osta liput kangasala-talo.fi Vain 20 min Tampereelta! SINETTI – Olga Knipper, Anton Tšehov ja 857 rakkauskirjettä Ke 25.2. ähes 700 sivua E-P:n seurassa – ei huono diili musiikinystävälle, tai joululahjaidea, ilmestyihän Suna Vuoren kirja juuri joulumarkkinoille. klo 19, liput 27,50/25/13 € Pianisti Elina Mustonen, sävellykset Olli Mustonen, käsikirjoitus Johanna Freundlich. klo 19, liput 38,50/36 € Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä: Kaikki äitini, kaikki tyttäreni La 21.2. klo 19, liput 32/30/15 € Sirkku Peltolan menestyskomedia Mummun saappaassa soi fox Ke 11.2. Kiehtovasti Vuori on antanut Salosen persoonan – uteliaisuuden, nopeuden ja moniaalle rönsyämisen – määrittää paitsi kirjan tyylin myös sen muodon. Teatterikriitikkona pitkään toiminut Suna Vuori ei tuo itseään esiin, mutta ei myöskään ole ihasteleva haamukirjoittaja tai etäinen kirjaaja. Salonen on ollut itse kirjoittaen mukana useammassa kirjassa (mm. Syyskuun alussa julkistettiin, että Salonen on rakentanut itselleen kaksi uudentyyppistä johtotehtävää Atlantin molemmin puolin: Los Angelesin filharmonikkojen kanssa hänen tittelinsä on luova johtaja, Pariisin Philharmoniessa luovuusja innovaatiojohtaja, sisältäen Pariisin orkesterin ylikapellimestariuden. Johtomotiivina on Salosen uran perusdilemma. klo 14 ja 18, liput 42/39,50 € Ida Elina – Kaikuja Kalevalasta Pe 17.4. 76 R ONDO 1|2026 KIRJAT Suna Vuori on antanut Esa-Pekka Salosen persoonan – uteliaisuuden, nopeuden ja moniaalle rönsyämisen – määrittää paitsi kirjan tyylin myös sen muodon. Ajoitus salli myös sen, että teokseen oli mahdollista sisällyttää Salosen seuraava uraliike, joka paljastetaan juonihuipennuksen tavoin. Irina Zahharenkova, piano Ti 20.1. Kirjan alaotsikko ei aukea: ainahan tällaisella teoksella on teemoja, eikä temaattisuus ole erityisen oleellista Salosen musiikissakaan. Ammatti: säveltäjä, 1981), mutta nyt kokonaisuutta ohjaa ulkopuolinen ääni. Hän on onnistunut rakentamaan antoisan lukukokemuksen valtaisasta haastatteluaineistosta. Toistoa kyllä tulee, ja etenkin muiden haastatteluissa olisi ollut karsittavaa, joskin niistä on halutessaan helppo myös hypätä yli. Esa-Pekka Salonen. Salonen (2020). klo 19, liput 35/33 € Tabula Rasa Pe 13.2. Suna Vuori: Esa-Pekka Salonen. Hän haastaa, kysyy ja myötäelää. klo 14 ja 19, liput 43/39,50 € Rakkauskirjeitä – Seela Sella ja Esko Roine La 28.2. Kuva on rehellinen mutta ei retosteleva, yksityiselämää sivutaan tyylikkäästi. klo 19, liput 27,50/25,50/11 € Sami Pitkämö & Juvenalia BB: Tribute to Van Halen La 24.1. Vuori on antanut itsensä innostua Salosen suorapuheisuudesta ja syvällisestä analyyttisyydestä. Niin kapellimestarin kuin säveltäjänkin työssä on kyse ajan muovaamisesta sekä menneen, nykyisyyden ja tulevan jännitteestä. Eräänlaisena kehyskertomuksena on nykyhetki: pettymys San Franciscossa ja sitä seuraava uusi alku. Vuori vertaa tätä Faustiin: tekikö Salonen kapellimestariuralle singahtaessaan paholaisen kanssa sopimuksen, joka estää tätä toteuttamasta ensisijaisena kokemaansa roolia säveltäjänä. Vaikka muisteleminen on oikeutetusti isossa roolissa, suunta on kohti tulevaisuutta – siihenhän kiteytyy Salosen kansainvälinen merkityskin. Salosen maailmaan päästään joka tapauksessa syvälle, ja kapellimestarin ja säveltäjän työskentelyä onnistutaan konkretisoimaan ansiokkaasti. On hykerryttäviä anekdootteja, kollegahaastatteluja John Adamsista Pekka Kuusistoon, otteita Salosen omista teksteistä, Vuoren konserttireportaaseja sekä Jari Juhani Kallion toimittama, loistava sävellysja levytysliite. Sen sijaan lukija saa tuhdisti asiaa ja mahdollisuuden päästä aidosti lähelle poikkeuksellista taiteilijaa. Myös kirjan aikarakenne huomioi tämän ja väistää muistelmamaisen kronologisuuden. Siltala 2025, 672 sivua. Poukkoilu ei itseäni häirinnyt, vaan on silkkaa nautintoa lukea Salosen ajatuksia. Teemat on kuin kirjamuotoon tehty dokumenttielokuva, mutta ilman kuvauksellisia näkymiä Golden Gate -sillasta tai Esa-Pekka Salosesta istumassa lentokentillä. ”Suunnitelmat ovat tietenkin fantastisia – mutta kuulostaako siltä, että uusi järjestely jättäisi Saloselle aikaa säveltää?” Vuoren kertojanääni huudahtaa. Salosen persoonaa kaiuttava, humoristinen ja suorapuheinen sävy pysyy Vuoren hyppysissä yllä. Yksi teema on joka tapauksessa muita selvempi: aika. Jos ajattelee kapellimestarikirjaa lajityyppinä, Vuori yhdistää Pekka Tarkan ja Jukka-Pekka Sarasteen Kapellimestarin (2009) keskustelevuutta sekä Pekka Hakon Linnunradalla – kapellimestari Hannu Linnun matkassa (2021) konkreettista havainnointia. klo 19, liput 45/41 € Susanna Haavisto – Puhdas sivu To 12.2. . Kyse ei ole perinteisestä elämäkerrasta, mitä anti-maestro-Salonen ei olisi sallinutkaan. Teemat. Tarjolla on näkemyksiä Schopenhauerista kvanttimekaniikkaan, taideorganisaatioiden ylläpitämisestä sarjallisuuden perintöön, balsamicon oikeaoppisesta käytöstä Sibeliuksen sävellystekniikkaan. Kirjahanke, johon aloitteen teki Salonen, juontuu Vuoren Long Play -artikkelista Aika vs
Lopussa äiti ei muutu, mutta tytär muuttuu. . Ahdistuksen sijaan kuoro kuvastaa nyt tyttären sisintä ja omaa ääntä – toipumisprosessi on alkanut. MARIA SÄKÖ Laulajista ja tanssijoista koostuvat kuorot tuovat Prism-oopperassa viestejä, joita Johanna Takalon esittämä Bibi ei kykene ymmärtämään. Laulajat: Johanna Takalo ja Essi Luttinen. Koin kumpaakin teosta katsoessani, miten ooppera tuntui erityisen sopivalta ilmaisumuodolta omaan aikaamme: niissä pystyttiin tarkentamaan hyvin pieniin ja hienovaraisiin ajattelun ja tunteiden liikahduksiin ja kasvattamaan niistä pienimuotoiseksi spektaakkeliksi. Rondo 0126_60x297_Lapinkamariorkesteri.indd 1 Rondo 0126_60x297_Lapinkamariorkesteri.indd 1 4.12.2025 14:19:21 4.12.2025 14:19:21. klo 18 Korundi John Storgårds, johtaja sol. Molemmat tuotannot olivat Ooppera Skaalan. klo 18 pellon kirkko to 15.1. leksanterin teatteri ei ehkä enää pitkään toimi rohkeiden pienimuotoisten tai muuten vain hieman erilaisten oopperoiden areenana, mikä on suuri sääli. Oopperassa seksuaalinen hyväksikäyttö on usein osa tarinaa, pahimmillaan pelkkä efekti, mutta Perkinsin libretto ja Ellen Reidin musiikki tekevät kaiken toisin ja kohdistavat katseen suoraan traumaan. Maja Ratkje KE 14.1. ESITYKSET © SAKARI RÖYSKÖ R ONDO 1|2026 77 trauman anatomia oopperana Ooppera Skaala: Prism Aleksanterin teatterissa 21.11. Ensimmäisen osan musiikki on klassisempaa ja melodisempaa. Jokin ”amerikkalaisuus”, jonka assosioin symboliikan selkeyteen ja siihen, ettei suorasukaisuutta kaihdeta, tuntuu yllättävän virkistävältä. Perkins ja Reid alkoivat työstää teosta ennen #metoo-liikkeen käynnistymistä, jolloin julkisuudessa ei vielä ollut selviytyjän narratiivia eikä varsinkaan tarinaa, jossa tekoon syyllistynyt joutuisi vastuuseen. Reid on myös äänitaiteilija ja luo musiikilla voimakkaan tilallisuuden. Petri Kekonin ohjauksessa kuoro a ei jää statistin osaan, vaan Paavali Kärkkäinen, Pauliina Latva ja Maria Mäkelä ovat näyttämön katseenvangitsijoita, kuin kolme antiikin raivotarta, jotka kostavat pahoja tekoja ja kuljettavat kohti nautintoa ja iloa – tunteita, joita ei voi kokea ennen kuin traumasta on alkanut irtautua. klo 14 sajos inari su 8.2. Toisessa osassa, takaumassa, äiti ja tytär ovat jumputtavassa yökerhossa, jossa kuoro auttaa tytärtä kohtaamaan traumansa. Ratkje, äänitaide ja musiikillinen ohjaus Yhteistyössä Loiskis-yhtye, ?uovvâd ja LKO: Suõmmšuõn! uusi päävierailijamme! to 26.3. Vahvat kuorot – sekä laulajista että tanssijoista koostuvat – tuovat viestejä, joita Bibi ei kykene ymmärtämään. Teos jakautuu kolmeen osaan. Reidin musiikki liukuu herkistä harpun sävelistä ja lähes musikaalimaisista melodioista noiseen ja ahdistaviin äänimaisemiin. ohjaus Jontte & LKO 30 vuotta Ylösnousemussinfonia To 4.2. Teoksen psykologisuus ja tietty Disney-tyylinen täydellisyys eivät vie siltä vaikuttavuutta. Ohjaus ja koreografia: Petri Kekoni. klo 14 korundi Maja S. klo 19 korundi Uutta saamenkielistä lastenmusiikkia! la 7.2. Libretistinäkin tunnettu Bergroth kirjoittaa, että tragedia antaa muodon jollekin niin hirvittävälle, että pelkästään sen kertominen auttaa kohtaamisessa. Ensimmäinen sijoittuu tukahduttavan ja ylisuojelevan äidin ja hahmotonta hätää ilmaisevan tyttären välille. Sama viisaus on läsnä Prism-oopperassa – sekä sen henkilöhahmoille että meille katsojille. Pukusuunnittelu: Taina Relander. Äänisuunnittelu: Anders Pohjola. klo 18 maakunta Marzi Nyman, sähkökitara ja mus. Prismissä ei ole voittajan tarinaa eikä uhrin tarinaa, vaan muoto annetaan itse traumalle, jotta sen kohtaaminen olisi mahdollista. Kapellimestari: Kaapo Ijas. Helena Juntunen, Erica Back kamarikuoro Key Ensemble lippu.fi korundi.fi k e v ä t 2 2 6 ...Amihai Grosz, Kyeong Ham, Sara Hakaste, Heli Haapala, Abel Puustinen, Oliver Davis, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Toffe Sundqvist, Antti Siirala, lounaskonsertit ja kynttiläkonsertit... Tanssijat: Paavali Kärkkäinen, Pauliina Latva, Maria Mäkelä. Prism ennakoi siis todellisuutta, ei seuraa sitä – kuten usein tapahtuu. Hämäryys ja vaikeus eivät ole laadun tae. Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen. Ia Ensterän lavastuksen hienoin elementti on oviaukko, joka johtaa jonnekin tuntemattomaan: valojen ja musiikin mukaan se muuttuu uhkaavasta houkuttelevaksi. Kolmannessa osassa palataan kotiin, mutta äidin ylläpitämä valheellinen elämä on romahtanut ja todellisuus tullut esiin. Minulle tuli jostain syystä mieleen Aina Bergrothin uusin romaani Erojen kirja. Traumalle, jonka tarina useimmiten sivuuttaa ja unohtaa, vaikka se on kaikkein olennaisin. Sävellys: Ellen Reid. K. Viimeisimmät siellä näkemäni oopperat ovat olleet ilmaston denialismia käsitellyt, Henriikka Tavin kirjoittama ja Lauri Mäntysaaren säveltämä Loputtomuus sekä Pulitzer-palkittu, Roxie Perkinsin librettoon perustuva Prism, joka sai kantaesityksensä vuonna 2018. Mezzosopraano Essi Luttinen tavoittaa Lumee-äidin syvät mielensisäiset synkkyydet taiturimaisesti, ja koloratuurisopraano Johanna Takalo tekee Bibi-tyttärestä välittömästi läsnä olevan, suoran kanavan hahmonsa sisäiseen maailmaan. Libretto: Roxie Perkins. Tällainen tarkkuus herätti kummatkin oopperat eloon, vaikka ne lähtivät täysin erilaisista maailmoista. Lavastus: Ia Ensterä. Alku tuntuu, kuin seuraisi transgressiivista muodonmuutosta hetki hetkeltä. klo 19 Korundi pe 27.3
klo 18 Lappeenranta-sali Leader Aira Maria Lehitpuu, viulu Vauhdikas aikamatka kansojen harmoniasta mielikuvituksellisiin sarjoihin johdattelee kuulijan vapputunnelmiin. Yksi on lähdössä into piukeana rakentamaan uutta sosialistista valtiota, toinen puolisonsa perässä ja kolmas muuten vain. Kummankin vainon aikana moderni dynaamisuus valjastettiin estottomasti ihmisten tuhoamiseen. klo 18 Mikkeli Johtaa Charles Olivieri-Munroe Solisti Otti Antikainen, viulu Ohjelma: Schumann / Englund / Brahms Liput: 34 € / 23 €, opiskelijat 8 € Yhteistyössä Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa. Se on mielestäni yksi teoksen tärkeimpiä anteja. Esityksen rekvisiittana käytetään oivaltavasti teräsrullakoita, joihin vangit ahdetaan kuin minkit konsanaan. Come fly with me, Fly me to the moon, My way, Mambo Italiano ja monia muita! Kaikki liput 40 € Lastenkonsertti – Ella ja kaverit Ke 18.3. Näytelmän psykologinen tarkkuus käy selväksi heti ensi metreillä, kun uudet olosuhteet eivät olekaan sitä, mitä odotettiin. Johtaa Erkki Lasonpalo Rooleissa Lotta Kuusisto ja Paavo Kerosuo Liput 10 €, lapset alle 12 v. Roolissa on kepeyttä, joka tuo synkkään ja toivottomaan tarinaan huumoria. Kevät 2026. Esityksen jälkeen teatterin lämpiö muuttuu valtavaksi hautatemppeliksi, jonka seinille projisoidaan kaikki vainojen aikana menehtyneiden suomalaisten nimet. Kiihkeimmin neuvostoaatteeseen uskova Heino ( Miiko Toiviainen) ei vielä teloitusrivissäkään tahdo uskoa, mitä hänen ympärillään tapahtuu. ESITYKSET 78 R ONDO 1|2026 © JA N N E VA SA M A / K AN SA LL IS TE AT TE R I Muistopäivä kertoo parempaa elämää etsimään lähtevistä ja kaikenlaisten järjestelmien uhreista. Soundi vaihtelee kalseasta ja eteerisestä lämpimään ja inhimilliseen – ihan kuin esityskin. . Se on tyrmäävä muistus kaiken tapahtuneen mittakaavasta. Pienetkin muutokset olosuhteissa ovat kokoaan suurempia voittoja, mutta lopulta kaikki toivonpilkahdukset osoittautuvat tyhjiksi. klo 10 ja 18 Lappeenranta-sali Timo Parvelan ja Iiro Rantalan hulvaton tarinakonsertti. Vastikään Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoja Finlandia-ehdokkaana olleen Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Vuosipäivä tuo esiin 1930-luvulla Neuvostoliittoon loikanneiden suomalaisten kokemuksia Stalinin vainoista. Mieleenpainuva on myös Marja Salon esittämä teräväsanainen Lyyti, joka ei lakkaa sutkauttelemasta nälkälkuoleman partaallakaan. uomen historiasta löytyy kartoittamatonta maaperää. Se ei kutista kohteitaan vain nälkiintyneiksi ruumiiksi, vaan he ovat loppuun asti ihmisiä, jotka äärimmäisistä olosuhteista huolimatta elävät: nauravat, rakastuvat, ovat toiveikkaita ja synkimmällä hetkellä jopa tanssivat. Junakohtaukset tuovat hitaudessaan mieleen Robert Wilsonin ja Philip Glassin oopperan Einstein On the Beach. Toiviainen on loistava valinta rooliin, sillä hän osaa tuoda hahmoon vilpitöntä paatosta ja taivuttaa sen sävyjä vaivattomasti traagisesta koomiseen ja takaisin. Työläisten paratiisin sijaan matkaajat päätyvätkin totalitaristiseen diktatuuriin, josta alkaa kujanjuoksu vankileiriltä toiselle. 5 € Saimaa Sinfonietta – Romanttisia kuohuja To 12.2. Ohjaus Riikka Oksanen, teksti Elli Salo, lavastussuunnittelu Janne Vasama, pukusuunnittelu Saija Siekkinen, valoja videosuunnittelu Ville Virtanen, musiikki ja äänisuunnittelu Eva Louhivuori ja Ilkka Tolonen, koreografia Lasse Lipponen, livevideosuunnittelu Kalle Mäkelä, naamioinnin suunnittelu Emma Loponen, tekstin dramaturgi Minna Leino, näyttämöllä Geoffrey Erista, Inke Koskinen, Pirjo Lonka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Rasmus Slätis, Miiko Toiviainen. Muistopäivä, Kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 19.11.2025. klo 18 Lappeenranta-sali Johtaa Antti Rissanen Solistit Juki Välipakka ja Chiara Orlandi Ohjelmassa mm. Koneet puolestaan ovat läsnä myös esityksen elektronisessa musiikissa, josta vastaavat Eva Louhivuori ja Ilkka Tolonen. Rullakko matelee näyttämön halki ja musiikki junnaa alleviivaten olosuhteiden kestoa ja vankielämän loputonta, konemaista toisteisuutta. Jonkinlainen ihmisyyden palautus. Motiiveja on yhtä paljon kuin on lähtijöitäkin. Teos ei mässäile vainottujen kärsimyksellä, mutta se ei myöskään tyylittele sitä. klo 18 Lappeenranta-sali Johtaja-solisti Iiro Rantala, piano Ohjelma: Mozart / Rantala Liput: 34 € / 23 €, opiskelijat 8 € Las Vegasin yössä To 12.3. Liput ennakkoon 20 €, opiskelijat 8 € Kaikki liput ovelta 25 € Iiro ja Venetsia To 23.4. Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917?1964 -tutkimushankkeen kanssa yhteystyössä tehty näytelmä seuraa fiktiivistä seitsenhenkistä suomalaisseuruetta, joka köyhyyden ajamana loikkaa Itänaapuriin paremman elämän toivossa. Toisteisia ovat myös parissa kohtauksessa nähtävät vankien päivittäisen ruumiillisen työn koreografiat, jotka tuovat mieleeni Fritz Langin Metropolis-elokuvan dystooppiset visiot työläisistä, jotka tehtaan alistamina muuttuvat itsekin koneen kaltaisiksi. Stalinin vainot rinnastetaan arkipuheessa monesti holokaustiin ja ainakin Vuosipäivän perusteella yhtäläisyyksiä on helppo nähdä. klo 18 Lappeenranta Pe 13.2. Seurueelle ei tunnu oikein missään vaiheessa valkenevan, minkälaisen järjestelmän sisään he ovat astuneet: sitkeä toivo paremmasta haroo vastaan. klo 18 Lappeenranta-sali Johtaa Tibor Bogányi Solisti Kristina Kuusisto, badoneon Ohjelma: Piazzolla / Ginastera Liput: 34 € / 23 €, opiskelijat 8 € Barokkikarnevaali Ke 29.4. MATTI TUOMELA ihmisiä äärimmäisissä olosuhteissa s Tutustu ohjelmistoon ja osta liput! lprorkesteri.fi Poimintoja ohjelmistosta Piazzollaa bandoneonilla Ke 21.1. Näyt ovat samoja: nälkiintyneitä vankeja ahtaissa junavaunuissa kuskattavana paikasta toiseen
Patrik Kumpulainen ja Andreas Kvisgaard nuorena ja aikuisena Édouardina sekä Salomon Z. ESITYKSET R ONDO 1|2026 79 © K AS PE R D AL K AR L / LI LL A TE AT ER N kun väkivallan kierre periytyy Édouard Louis: Våldets historia. Toinen näytös näyttää Édouardin ja algerialaistaustaisen Redan kohtaamisen kokonaisuudessaan ja antaa Édouardin sisaren kertoa tapahtumista monipolvisella, välinpitämättömälle miehelleen suunnatulla tyylillään. Promenadisali 5.2. Kaikkea hallitsi miesten väkivalta: toiminnallinen, sanallinen ja sanaton. Patrick Våldets historian päärooleissa. Lavastus ja puvut: Sven Haraldsson. . Ensi-ilta 13.11.2025, Lilla Teatern. Kaikki tämä on oleellista, sillä tarkoitus on, että pohdimme eri ihmisten näkökulmia tapahtuneeseen. Tässä esityksessä osattomuus jäi aika paljon katsojan mielikuvituksen varaan. Lillanin esitys jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen näytös esittelee Eddyn kirjaimellisesti päähän potkittua nuoruutta hänen itsensä kertoessa tapahtumista, toinen näytös näyttää raiskaukseen johtaneen tilanteen ja kuvaa sitä Édouardin sisaren suulla. He ajoittain jopa hassuttelivat. Vihaisessa työläiskodissa kasvanut nuorukainen kirjoitti auki tarinansa ja kertoi köyhyydestä tavalla, joka yllätti keskiluokkaisten elämänpiirien kuvauksiin tottuneen lukijan. Tästä syystä hänelle ei tullut mieleenkään elää kuten vanhempansa, vaan hän pakeni heti, kun se oli mahdollista. Elia Lombardinin musiikki oli oivaltavaa, ja Höglundin taito liikuttaa näyttelijöitään on taas iskussa. Muutosta edusti halu elää toisin kuin vanhemmat, ja erilaisuutta yhtä lailla vaimon työssäkäynti kuin pojan homous. Pohjoisranskalaisen syrjäseudun ihmisten arvostamiin asioihin ei lukeutunut muutos eikä erilaisuuden sietäminen. Hän joutui kasvotusten rasismin seurausten kanssa, sai tuntea toiseutetun vihan. Näistä kahdesta romaanista on Rasmus Arikka taitavasti dramatisoinut ja Jakob Höglund paneutuen ohjannut Lilla Teaterniin ravisuttavan esityksen nimeltä Våldets historia. Mutta viha haavoitti myös vihaajia, alueen periranskalaista köyhälistöä. JAANA SEMERI Patrik Kumpulainen ja Salomon Z. Våldets historian pitkähkö mitta on tärkeä myös siksi, että näyttelijät ehtivät tuoda esiin roolihenkilöiden eri puolia. En oikein ymmärtänyt ensimmäisen näytöksen heleää valoa ja taivaansinistä lavastetta enkä köyhiksi tiedettyjen ihmisten hintavan oloisia, moitteettomia urheiluasusteita. En myöskään saanut kunnolla otetta tavasta ohjata Pia Runnakko ja Joachim Wigelius ikään kuin kevyempään moodiin kuin nuoret. Valot: Ville Aaltonen. Kaikkineen hieno ohjelmavalinta ja näkemisen arvoinen esitys Våldets historia Lillanissa ehdottomasti on. Ja miten he r niitä tuovatkaan! Lillanissa näytellään vastaansanomattoman hienosti. Yksinkertainen ratkaisu toimii. SINFONIETTA.PORI.FI RAKASTU MUSIIKKIIN PORI SINFONIETTA TERVETULOA ERKKI! 15.1. Minun silmissäni tämä on perinnöllisesti osattoman luokan kuvaus. Viha kohdistui toiseuteen. Vaikka ensimmäinen näytös on vastaavista kasvukertomuksista kovin tuttu ja hirveydessään yllätyksetön, molemmat osat ovat välttämättömiä. Idea Runnakosta isänä ja Wigeliuksesta äitinä toimi sinänsä mainiosti, mutta mainitun tyylittelyn vuoksi Runnakon isän väkivaltaisuus jäi paljolti sanojen tasolle. He rakensivat itselleen vankilan asenteistaan. Seuraava Louisin romaani Väkivallan historia kuvaa hänen raiskatuksi tulemistaan opiskelukaupungissa Pariisissa. Promenadisali KAIKUJA KALEVALASTA IDA ELINA. Homouden lisäksi kammottiin esimerkiksi algerialaistaustaisia. He sen kyllä taitavat, ennen muuta Wigelius. Sävellys: Elia Lombardini. Promenadisali BA-ROKKIKONSERTTI 26.2. Ohjaus: Jakob Höglund. Katsojalle annetaan aikaa miettiä ennakkoluulojen ja tekojen seurauksia sekä mahdollisuus muistella Ranskan ja Algerian traumaattista historiaa. anskalainen Édouard Louis julkaisi vain 21-vuotiaana teoksen Ei enää Eddy, joka saavutti valtaisan kansainvälisen menestyksen. Patrick, Pia Runnakko, Maria Lura Skrudland, Joachim Wigelius. Isä Eddyn kodissa toteutti ympäristön toimintamallia. Wigelius sai puolestaan äidin vastuun välttelemisen ja ahtaan elintilan aiheuttaman aggression välittymään selkeämmin. Patrick ja Maria Lura Skrudland muissa nuorten ihmisten rooleissa ovat aivan liekeissä. Dramatisointi: Rasmus Arikka. Ei enää Eddy kertoo Édouardiksi nimensä muuttaneen kirjailijan lapsuudesta ja nuoruudesta. Esitys on vaikuttava ja järkyttävä mutta myös rento ja eloisa. Tällaiseen ympäristöön, kuin Dickensin romaanien kurjimpaan loukkoon, syntyi vuonna 1992 lahjakas Eddy, joka toteaa romaanissa olleensa lopulta onnekas, koska oli kiusattu homoseksuaali. Rooleissa: Patrik Kumpulainen, Andreas Kvisgaard, Salomon Z
Myös nykyiset sotaa käyvät sotilaat yleensä vaikenevat. Musiikki ja äänet: Aleksi Saura. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja silloin kreikkalaisen sotasankari Lysandroksen mukaan nimensä Aleksi Lysanderiksi muuttanut mies lähti jälleen sotimaan, nyt Ukrainan joukkoihin. Sotilaan tulee pelätä elämää ja kulkea kohti kuolemaa. Raivo nousi pienestäkin asiasta. Tuomas Kyrön samannimisestä kirjasta näyttämölle sovittanut Ari-Pekka Lahti. ESITYKSET 80 R ONDO 1|2026 © K AT R I N AU K K AR IN EN / H EL SI N G IN K AU PU N G IN TE AT TE R I Eetu Känkänen ja Roderick Kabanga vaikuttavassa Aleksi Suomesta -esityksessä. Se pyrkii ymmärtämään tämän sotilaan ratkaisuja ja ajatuksia, ei tekemään hänestä uhria eikä sankaria, vaan ihmisen. Täytettyään 18 vuotta hän haki ja pääsi muukalaislegioonaan. Aleksi oli alun perin Samuli, senegalilaisen isän ja suomalaisen äidin poika, jota alettiin kiusata ihonvärin vuoksi heti ala-asteella. Ohjaus: Tuomas Rinta-Panttila. aisteluun menevällä pitää olla mieli kirkas ja vapaa. Tästä kaikesta kertoo näytelmä Aleksi Suomesta, konkreettisesti tilanteita ja tuntoja selittäen, kertojaansa mahdollisimman tarkkaan kuunnellen. Aleksi Suomesta on puhelias ja sisältää paljon tarinoita, mutta se ei uuvuta, sillä kaikki on uutta. Näyttelijät kävelevät ja juoksevat, istuvat ja lepäävät kuin Lysanderin elämän liikkuvalla kehällä. Lahti kirjoittaa käsiohjelmassa olevansa siviilipalvelusmies, joka ”ei tiedä sodasta mitään”. Katkeruus toiseuteen sysäämisestä kasvoi vuosien myötä, ja Samuli päätti lähteä pois Suomesta ja ryhtyä sotilaaksi. Tällaisia ajatuksia on Tuomas Kyrö kirjannut teokseensa Aleksi Suomesta suomalaiselta ammattisotilas Aleksi Lysanderilta, joka kuoli vuoden 2024 lopulla Ukrainassa. Aleksia esittävät Roderick Kabanga ja Eetu Känkänen, jotka heittäytyvät komeasti paneutuen parituntiseen koitokseen. Mutta Aleksi Lysander puhui. Ei ollut helppoa. Dramaturgi: Sanna Niemeläinen. Hän oli sodassa hevosmies, ja yhden ainoan kerran Lahti kuuli hänen puhuvan sodasta. Sotilaiden joukossa hän oli sentään tuntenut yhteenkuuluvuutta. Mika Haarasen lavastus ja valaistus, jota oivallisesti tukevat Aleksi Sauran musiikki ja äänet, on juuri sellainen, jota tämän dramatisoinnin sentimentaalisuudesta vapaa ilmaisu vaatii. Aleksi Suomesta. Tämä näytelmä pureutuu maskuliinisuuteen ja sen malleihin monin eri tavoin, joita jää esityksen jälkeen miettimään. Siellä Samulista tuli Hector, ja hänestä koulutettiin palkkasotilas, aluksi Afganistaniin ja Afrikkaan. Tästä esityksestä selviää asioita, joita eivät elokuvat, ei edes uusin, aiempia psykologisempi Tuntematon sotilas, meille kertoneet. Vain neljä erilaista sotilaan univormua aseteltuna esille taustallaan monitorit, jotka ilmoittavat, missä kohtaa Aleksin tarinaa mennään, sekä Kabangan ja Känkäsen intensiivinen läsnäolo. HKT:n pienen näyttämön pyörivä liike on tuskin koskaan ollut näin upeasti käytössä. Lavastus ja valot: Mika Haaranen. Dramaturgi Ari-Pekka Lahti kirjoitti sen puhuttelevaksi näytelmäksi, jonka ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila hallitulla kokonaisnäkemyksellä toteutti. Ensi-ilta 9.10.2025 Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Hän halusi kertoa, mitä sota on hänelle tehnyt. JAANA SEMERI suomalaisen sotilaan tarina t KEVÄT 2026 KEVÄT 2026 KAMARIMUSIIKKISARJA KAMARIMUSIIKKISARJA OKTETTO OKTETTO to 22.1.2026 klo 18, Mikaeli SAIMAA SINFONIETTA SAIMAA SINFONIETTA ROMANTTISIA KUOHUJA ROMANTTISIA KUOHUJA to 12.2.2026 klo 18, Lappeenranta-sali pe 13.2.2026 klo 18, Mikaeli Charles Olivieri-Munroe , kapellimestari Otto Antikainen , viulu KAIKUJA POHJOISESTA KAIKUJA POHJOISESTA to 5.2.2026 klo 18, Mikaeli Erkki Lasonpalo , kapellimestari Maaria Pulakka , harppu KAMARIMUSIIKKISARJA KAMARIMUSIIKKISARJA ILTA KVARTETTOJEN ILTA KVARTETTOJEN PARISSA PARISSA to 5.3.2026 klo 18, Mikaeli VALOT JA VARJOT VALOT JA VARJOT to 12.3.2026 klo 18, Mikaeli Juha Kangas , kapellimestari Alexis Roman , huilu Stefania Saglietti , harppu SINFONIETTA SINFONIETTA to 2.4.2026 klo 18, Mikaeli Elisar Riddelin , kapellimestari Ilmiö Ensemble SAIMAA SINFONIETTA SAIMAA SINFONIETTA ILTA OOPPERASSA ILTA OOPPERASSA to 16.4.2026 klo 18, Mikaeli pe 17.4.2026 klo 18, Lappeenranta-sali Erkki Lasonpalo , kapellimestari Marjukka Tepponen , sopraano Kevin Greenlaw , baritoni PEKKA POHJOLAN PEKKA POHJOLAN IKUISET SÄVELET IKUISET SÄVELET to 23.4.2026 klo 18, Mikaeli Jukka Iisakkila , kitara, piano, liidaus Ville Ojanen , viulu Niko Ronimus , perkussiot. Isoisänsä tiesi. Emmehän me sotaa kokemattomat tiedä siitä oikeasti mitään, saati sotilaan ajatuksista. Näyttämöllä: Roderick Kabanga, Eetu Känkänen. Ei ollut helppoa.” Koskaan sen jälkeen ei kotona sodasta puhuttu, toteaa Lahti. Nyt tämä sotilaan tarina on tuotu Helsingin kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. . Painajaiset ja hallusinaatiot vaivasivat. He loihtivat maisemat ja tilanteet katsojan silmien eteen ilman videokuvia ja muita kommervenkkeja. Sota seurasi kaikkialle, myös komennusten välille kotimaahan, jossa Hector tunsi itsensä yhä enemmän ulkopuoliseksi. Puvut: Elina Kolehmainen. Kyrö haastatteli Lysanderia keskellä sotaa Kiovassa, ja lopputulos päätyi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Lakoninen ohjaus, näyttämöllepano ja äänimaailma tukevat hienosti Lahden tekstiä, joka on asiallisuudessaan järisyttävä kokemus. ”Kun hakee kavereiden jäätyneitä ruumiita linjojen välistä, voi tulla milloin tahansa luoti päähän
Folkloren ja mytologian rikas perinne tuntee monta edeltäjää Romeon ja Julian traagiselle rakkaustarinalle. Niin tekee katsoja nytkin Tampereen Teatterista poistuessaan. Lähestymistapa, joka ravistelee näytelmän totuttua kaksinapaista sukupuoliasetelmaa, oli muunsukupuoliselle Luukkaselle ratkaiseva kimmoke hakea Romeon rooliin. Näin esitys kaiken aikaa avartuu ja tuo näyttämölle niin illuusiot kuin ankaran arjen, niin tyhjän retoriikan kuin juuriin kairautuvan älyn ja ymmärryksen. Tulos on oivallinen, sillä Meri Luukkanen tekee Romeosta vakuuttavan roolitulkinnan Teatterikorkeakoulun lopputyönään. Mutta selityksiin tarvitaan fantasioita, mysteereitä, unia ja toiveita. Kaksijakoisuus lävistää näytelmän maailman ja sen visuaalisen toteutuksen. Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen, pukusuunnittelu Anna Sinkkonen, valosuunnittelu Raimo Salmi, sävellys Sanna Salmenkallio, äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho, kampausten ja naamiointien suunnittelu Jonna Lindström, läheisyyskoreografia Sara-Maria Heinonen, koreografia Natasha Lommi, rooleissa Meri Luukkanen, Anna Böhm, Mikko Nousiainen, Elisa Piispanen, Mari Turunen, Esa Latva-Äijö, Katriina Lilienkampf, Ville Mikkonen, Lasse Viitamäki, Arttu Soilumo, Arttu Ratinen ja Elina Rintala. Tampereen Teatterin koko 12-jäseninen näyttelijäryhmä tekee latautunutta työtä. 1590-luvun alkupuolen ilmapiiri on täyttä totta vuonna 2025. Maailmankirjallisuuden suurimpiin kuuluvaa aihetta Shakespeare lähestyi väistämättömän omaperäisesti. Kannattaa mainita Luukkasen syvälliset haastattelut, joissa hän on viitannut roolityönsä taustoihin. Viha ja rakkaus ovat alati läsnä, kuoleman todellisuus ei väisty mihinkään. Rakkaus ja kuolema kulkevat ensi hetkistä lähtien rinta rinnan. Ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 29.10. Avainasemassa on Shakespearen kieli, joka esityksessä toisaalta noudattaa Lauri Siparin vuor den 1981 ratkaisuja, toisaalta ottaa niihin tuon tuostakin ironista etäisyyttä. Seuraa meitä Facebookissa ja Instagramissa! Lippujen ennakkomyynti: NetTicket.fi TUTUSTU OHJELMAAN KAMARIMUSIIKKIVIIKKO.NET Vuoden nuoret taiteilijat: Alma Stupak, sello Iikka Huntus, viulu Erkki Virkkala, viulu Vuoden kuvataiteilija: Aki Koskinen BFP Kaustisen musiikkilukio Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Kokkola-kvartetti Hanna Hujanen, klarinetti Aili Järvelä, mezzosopraano Tiila Kangas, alttoviulu & taiteellinen johtaja Kaisa Kortelainen, huilu Heini Koskinen, ilma-akrobatia Hanna Pakkala, alttoviulu Jerry Piipponen, lyömäsoittimet Maaria Pulakka, harppu Kasmir Uusitupa, viulu & kapellimestari Walter Witick, lyömäsoittimet Bach, Biber, Berio, Debussy, Dubois, Jalkanen, Kajanus-Blenner, Kuula, Nordgren, Pärt, Renié, Sibelius, Vasks, Virkkala&Huntus, Yli-Salomäki (ke.) Ai li Jä rv el ä. Juuri omaperäisyydestä ja Romeon ja Julian ainutkertaisten kokemusten sisäistämisestä kumpuaa Paavo Westerbergin yllätyksiä sykkivän sovituksen ja vankan ohjauksen voima Tampereen Teatterissa. Tarkastelun painopisteen voi yhtä perustellusti asettaa vaikkapa Mari Turusen sähköiseen ja voimaperäiseen imettäjään tai Esa Latva-Äijön kansanomaiseen ja maanläheiseen veli Lorenzoon. Teatterikorkeakoulussa käyty Shakespearen dramaturgiaa käsittelevä kurssi toi hänelle kykyä nähdä mestarin näytelmissä asioita, jotka tekevät niistä kuolemattomia. omeon ja Julian näyttelijöitä valittaessa Tampereen Teatteri oli päättänyt yhden asian jo etukäteen. JOUKO GRÖNHOLM Meri Luukkanen ja Anna Böhm Romeon ja Julian rakastavaisina. Normit kyseenalaistuvat, lokerot rikotaan, yksilöllisyys korostuu. Esityksen kokonaisuudessa ei kuitenkaan käy niin, että huomio kohdistuisi yksinomaisesti tähän ratkaisuun. Kaikkien roolikuvien vivahteet ja särmät rakentuvat osaltaan suhteessa Romeoon ja Juliaan, mutta tämä asetelma ei merkitse minkäänlaista tarkoitushakuisuutta. Shakespearen kielikuvat ovat kauneudessaan ylittämättömiä, mutta niitä leimaa myös groteski todellisuus silloin, kun valheen rajat ovat vaarassa ylittyä. Samoin kuin roolitöiden painotukset ja replikoinnin monet sävyt on tuotu vuoden 2025 todellisuuteen ilman pienintäkään keinotekoisuutta, samoin Mikko Saastamoisen lavastus ja Anna Sinkkosen puvustus toimivat Tampereen Teatterin uusitulla päänäyttämöllä siten, että erot 1590-luvun oletettuun Veronaan kuljettavat tapahtumaympäristön kauas kirjoittamisajankohdasta. Koska tässä on queer-suhde, on mietitty paljon henkilöiden välistä vuorovaikutusta, ja tämä näkyy kokonaisuudessa oivallisesti. Yhdessä Anna Böhmin samaan aikaan herkän ja rajun Julian kanssa Luukkasen Romeo luo uudenlaisen asetelman, jossa queer ei ole kosiskelevaa eikä itsestään selvää. Jos haluaa repiä kaanonin, se pitää ensin tuntea. Romeon rooliin haluttiin muunsukupuolinen näyttelijä. Romeon ja Julian vastaanotossa on kautta vuosisatojen etsitty selitystä. . William Shakespeare ei tarinaa itse keksinyt, mutta hän loi ensimmäisen eurooppalaisen draaman, jonka nimenomaisena aiheena on nuoruuden suuren ensirakkauden murhenäytelmä. ESITYKSET R ONDO 1|2026 81 © EMIL VIRTANEN rakkautta ilman lokeroita Romeo ja Julia. Tutkimuksessa on perustellusti viitattu jopa Ilmestyskirjan ratsastajiin
82 R ONDO 1|2026 © JANNE-PEKKA MANNINEN / MOOMIN CHARACTERS™ muumien anarkistinen talviseikkailu Oulun teatteri: Taikatalvi. Tekijänoikeuksien totteleminen ei Oulun tiimiä hyydyttänyt eikä sammuttanut heidän luomisintoaan. . Äänisuunnittelu ja sävellys Antti Lindholm. uumit kipusivat teatterilavalle vain muutaman vuoden viiveellä syntymästään ja nopeasti ankarien sotavuosien jälkeen. ESITYKSET sinisten lumikiehkuroiden koristamat lumikinokset ovat saaneet pyörät alleen. klo 15, Lakeuden Ristin kirkko, Seinäjoki 31.3. Sisarusten Toven ja Lars Jansonin perustama Moomin Characters Oy Ltd valvoo käyttöoikeuksia ja lisensointia pikkutarkasti. Ensimmäisen muuminäytelmän Mumintrollet och kometen toteutti Svenska Teatern ja ohjaajana toimi Vivica Bandler. Oulussa Taikatalvesta on tehty koko perheen teatteria. Taikatalven nuket ja 2D-tarpeiston suunnitellut Helena Markku on pieteetillä muokannut Muumilaakson talviasukkaista yhtä aika tuttuja ja varovasti omaleimaisia. Oulussa muumeja ei pueta päälle, vaan isot hahmot kuten Tuu-tikki ja Muumipeikko ovat näyttelijöiden Valtteri Aaltosen ja Annika Aapalahden omissa jaloissa kiinni, mikä tekee niistä liikunnallisempia. Valosuunnittelu Mika Ryynänen. Taikatalvea on pidetty murrosteoksena, jossa kirjailijan kerronta saa filosofisemman näkökulman ja Muumipeikon ajatukset ja tunteet enemmän huomiota. Pikkuiset väkkärät, kuten Näkymättömät päästäiset, Pikku Myy, Surku-koira, Ötökkä Salome ja Kaunishäntäinen orava hyppelevät menemään. klo 15, Seinäjoki-sali SKOR & MARKO HIETALA: MUSIC OF KING CRIMSON 7.5. Rooleissa Valtteri Aaltonen, Annika Aapalahti, Merja Pietilä, Annina Rokka, Henri Tuominen. Tove Jansson toimi itse pukusuunnittelijana. Kaikki käsikirjoituksesta esityskuviin, lavasteisiin, musiikkiin ja nukkehahmoihin on pitänyt hyväksyttää yhtiöllä. klo 18, Lakeuden Ristin kirkko SKOR-KLUBI: ETELÄPOHJALAINEN COUNTRY PROJEKTI 1.2. Janssonin alkuperäiskuvituksessa peikolla on joskus huoliryppyjä kuononsa päällä. Se on nautittavan anarkistinen seikkailu Muumipeikolle uudessa maailmassa eli talvessa, joka on täynnä vaaroja ja uhkia. Lavastusja pukusuunnittelu Veera-Maija Murtola. Maskeeraussuunnittelu Jessica Taponen. EEVA KAUPPINEN Pidätämme oikeudet muutoksiin. Silloin näyttelijät pukivat ylleen kokovalkoiset muumipuvut ja pitkät kuonot. Pikku Myylle ja Muumipeikon henkioppaana toimivalle Tuu-tikille on annettu avautuvat suut. Lapsikatsojillehan hahmojen tuttuus on olennainen ominaisuus. Esimerkiksi puut ja m Taikatalvi Oulun Teatterissa. klo 14, Apila-kirjaston lukuportaikko BEETHOVENIN VOIMALLA -TAITEILIJAVIERAANA JAMES SHERLOCK 12.2. Nukkesuunnittelu Helena Markku. Ohjaus Merja Pöyhönen. Taikatalven muumiromaaneja ei enää ajateltu niin paljon lastenkirjoina. Päähenkilölle on sillä tavalla saatu ilmettä. Lavastussuunnittelija Veera-Maija Murtola on ideoinut teatterin pienelle näyttämölle liikkuvista elementeistä rakentuvan lavastuksen. Muumikirjoja on myöhemmin luettu myös queeristi. Esitysoikeudet Agency North ja Moomin Characters. klo 18, Seinäjoki-sali 8.5. Ikäsuositus 6 vuotta. Dramatisointi Jukka Heinänen. Taikatalven tarina alkaa siitä, kun kesken talviunien herännyt Muumipeikko tupsahtaa yksin vaaralliseen sydäntalven maailmaan, missä kaikki kulmikas on muuttunut pyöreäksi. Uusin muumiesitys Taikatalvi on Oulun teatterin oman dramaturgin Jukka Heinäsen sovitus ja nukketeatteritaiteilija Merja Pöyhösen ohjaus. klo 18, Seinäjoki-sali JUKKA PERKO JA KAANAANMAA 30.1. klo 18, Seinäjoki-sali KEVÄT 2026 skor.?. klo 19, G Live Lab, Tampere SKOR-KLUBI: HELI & THE BAD JACKS LIVE JUKEBOX 19.5. klo 18, Vaasan kaupungintalo SKOR-KLUBI: KASVUTARINA 26.3. Esimerkiksi Muumipeikko-nukke on 140 senttiä pitkä ja piirroshahmoa laihempi. Kuvassa Valtteri Aaltonen ja Annika Aapalahti. He näyttelivät kurkkien ulos kuono-osaan silmiä varten tehdyistä rei’istä. Alkuperäisromaani Tove Jansson. klo 18, Seinäjoki-sali SKORIN PIRSKAHTELEVA VAPPU 1.5. Kädenkäänteessä ne voi pyöräyttää ympäri ja vastapuolelta löytyy kappale muumitalon interiööriä. klo 18, Seinäjoki-sali MOZART KLASSIKOIDEN KLASSIKOT 5.3. Ohjaaja Merja Pöyhönen korostaa tulkinnassa rohkeutta astua uuteen, erilaisuuden hyväksymistä ja vieraaseen kohdistuvan pelon voittamista. klo 18, Keskustorin toripaviljonki LASTENKONSERTTI: ONNIN PIENIÄ POLKUJA 21.5. Sanavalmiin ja tuittupäisen Pikku Myyn roolissa on Merja Pietilä, jolla on haasteellinen tehtävä yrittää täyttää vast’ikään edesmenneen, rakastetun Elina Salon mustat Myy-saappaat. OTHELLO 15.1. Taikatalvessa on uuninpankot, kaapit ja komerot ovat täynnä sellaisia tyyppejä, joita ei ole ehkä koskaan nähty omana itsenään tai jotka haluavat säilyttää salaisuutensa ja pysyttelevät sen vuoksi piilossa tai näkymättöminä. Vuosi oli 1949. Markku on ehkä niistä inspiroituneena hahmotellut Muumipeikolle kulmakarvat ja tummat yläluomet. klo 18, Kallion kirkko, Helsinki AIKAMATKA 16.4. Alkuperäisen tekstin muokkaus ja muumihahmojen toteutus on nykyisin tiukempaa kuin Toven elinaikana. klo 18, Hugo-sali, Kalevan Navetta JOHANNES-PASSIO 28.3. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 14.11.2025. Tove Janssonin elämäkerturin Boel Westinin mukaan teatteri oli Tovelle mahdollisuuksien palatsi. Mutta voihan sieltä Muumilaaksosta vilkutella myös aikuiskatsojien suuntaan. klo 18, Seinäjoki-sali 20.3. klo 18, Seinäjoki-sali TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ 19.3
. Lindbergin klarinettikonsertto CD R ONDO 1|2026 83 | ORKESTERI & KONSERTOT Aho Kalevi Aho: Konsertto alttohuilulle ja jousille; Moonlight-konsertto alttoviululle, lyömäsoittimille ja orkesterille. Säveltäminen oli silti Tchaikowskyn suurin intohimo, ja hänen kaksi pianokonserttoaan vuosilta 1957 ja 1971 ovat ehdottomasti kuulemisen arvoisia. Konsertoissa se ilmenee uppoutumisina eri soolosoitinten sfääreihin, usein myös kaivaen sieltä esiin odottamattomia sävyjä ja voimavaroja. Anja Bihlmaier. . André Tchaikowsky (1935–1982), oikealta nimeltään Robert Andrzej Krauthammer, sai isoäidiltään uuden nimen, joka pelasti hänet sodan aikana Varsovan ghetosta. Erkki Lasonpalo; Hiyoli Togawa, alttoviulu; Aleksei Gerassimez, lyömäsoittimet; Lahden kaupunginorkesteri, joht. Sharon Bezaly, huilu; Mikkelin jousiorkesteri, joht. Molempia teoksia voi luonnehtia atonaalisiksi, mutta runollisuudessaan, melodisuudessaan ja taidokkaassa soitinnuksessaan ne vangitsevat kuulijan huomion. Sointimaailma on jylhempi, orkesterinkäsittely vaihtelevampaa ja kokonaisuuden hahmotus monumentaalisempi kuin alttohuilukonsertossa, mutta erinomaisten solistien sekä antaumuksellisen Sinfonia Lahden ansiosta ainakin yhtä puhutteleva. gongin kumahduksesta alkaen japanilaisen estetiikan punnittuihin rajauksiin. Ravelista, Prokofjevista, Mozartista ja Chopinista tekevät yhä vaikutuksen. ?ukasz Borowicz. Vuonna 2021 syntyneessä alttohuilukonsertossa pehmeä-äänisen soolosoittimen kumppanina on jousiorkesteri, joka pystyy antamaan terävääkin palautetta mutta ei peitä solistia. Kriikku ja Fröst ovat levyttäneet tahoillaan heille sävelletyt teokset, mutta Bliss ja Taavi Oramon johtama BBC:n Skotlantilainen sinfoniaorkesteri orkesteri todistavat, että molemmat konsertot kuuluvat soolosoittimen maailmankirjallisuuteen. Sharon Bezalyn sävykäs soitto ei ole yllätys, mutta Erkki Lasonpalon johtamien Mikkelin jousien mehevä sointi on positiivinen sellainen. ANTTI HÄYRYNEN Lindberg & Aho Magnus Lindberg: Klarinettikonsertto. Tchaikowsky kuoli vain 46-vuotiaana syöpään ja testamenttasi tunnetusti pääkallonsa Royal Shakespeare Companylle käytettäväksi Hamletin monologissa. . . BIS-2626. Pianosoolo on entistä painokkaampi ja hyvin vaativa, vaikka neliosaisen teoksen hahmotus on jälleen enemmän sinfoninen kuin konsertoiva. Signum SIGCD898. Peter Jablonski, Puolan kansallisen radion sinfoniaorkesteri, joht. Mystisestä hämärästä liikkeelle lähtevä musiikki käy läpi yllättäviä ja odotettujakin käänteitä palatakseen epilogissa astetta seestyneempään alkutilaan. Alttohuilukonsertossa on häivähdys itämaisia tuoksuja, mutta konsertossa alttoviululle, lyömäsoittimille ja orkesterille (2020) kuulija vedetään ensimmäisestä se toinen tchaikowsky esiin varjosta KUUKAUDEN CD André Tchaikowsky: Pianokonsertot nro 1–2, Pianosonaatti. Magnus Lindbergin ja Kalevi Ahon klarinettikonsertot ovat syntyneet samoihin aikoihin vuosituhannen alussa (2002 ja 2005), edellinen Kari Kriikulle ja jälkimmäinen Martin Fröstille. Ondine ODE1467-2. Ensimmäinen konsertto singahtelee ja kipunoi Prokofjevin hengessä ja kenties myös Szymanowskin Sinfonia concertanten innoittamana, kuten esittelytekstin kirjoittanut Anastasia Belina huomaa. Se kuuluu Hiyoli Togawan niukkuutta tavoittelevista alttoviuluglissandoista ja Aleksei Gerassimezin lyömäsoitinvalikoimasta, jonka ”kuugongi” on tarjonnut teoksen runollisen Kuutamo-otsikon. Kalevi Aho: Klarinettikonsertto. Signumin brittiläisen klarinettisolisti Julian Blissin mielestä kyseessä on kaksi tämän vuosituhannen hienointa klarinettikonserttoa, joten ehkäpä teosten erilaisuus on pikemmin voimavara kuin ongelma. ANTTI HÄYRYNEN Ruotsalaisen Peter Jablonskin ja ?ukasz Borowiczin johtaman Puolan RSO:n tulkinnat ovat häikäiseviä, nautinnollisesti viimeisteltyjä ja sytyttävästi eläytyviä.. Julian Bliss, klarinetti, BBC:n Skotlantilainen sinfoniaorkesteri, johtajana Taavi Oramo. . Dramatiikassa ja karaktereissa saattavat toistua tietyt asetelmat, joille soitinkombinaatiot antavat kuitenkin aina persoonallisen ilmeensä. Hän opiskeli pianonsoittoa ensin Pariisissa ja sitten Puolassa sekä sävellystä Kazimierz Sikorskin ja Nadia Boulangerin johdolla. Viisi vuotta työn alla ollut ja Radu Lupun kantaesittämä toinen pianokonsertto on vielä kunnianhimoisempi ja Messiaen-vaikutteineen astetta modernistisempi teos. Tchaikowsky sijoittui kolmanneksi Kuningatar Elisabethin pianokilpailuissa vuonna 1956 ja emigroitui sen jälkeen Englantiin. Julkaisun kaksi kuusiosaista konserttoa ovat tästä hienoja esimerkkejä: omissa maailmoissaan liikkuvia tutkielmia saundeista ja vuorovaikutuksesta. Mutta kaikkia soolosoittimiaan varten Aho räätälöi myös sille oikeutta tekevän orkesterikokoonpanon. Molemmat ovat ilmiömäisen virtuoosisia teoksia, mutta niin erilaisen estetiikan tuotteita, että suomalaisessa ohjelmasuunnittelussa niitä ei ehkä olisi pistetty vierekkäin. Ehkä Ondinen uusi levy avaa siihen mahdollisuuden, sillä Peter Jablonskin ja ?ukasz Borowiczin johtaman Puolan RSO:n tulkinnat ovat häikäiseviä, nautinnollisesti viimeisteltyjä ja sytyttävästi eläytyviä. Molemmat teokset ovat paljon enemmän kuin kuriositeetteja, ja kummallekin soisi sijan pysyvässä konserttiohjelmistossa. Piano-osuus on loistelias mutta uppoaa kokonaisuuteen subjektiivisena vaeltajana ja kommentaattorina. Hänen levytyksensä paljastavat omaperäisen ja omapäisenkin taiteilijan, jonka tulkinnat mm. Kalevi Ahon ehtymättömän tuotteliaisuuden yksi tae näyttää olevan kyltymätön jano erilaisiin sointimaailmoihin. Tchaikowskyn kolmiosainen pianosonaatti (1958) kruunaa hienon julkaisun
Kaiken läpäisee vetävä sinfoninen draivi, joka malttaa jättää tilaa aistikkaille yksityiskohdille ja lyyriselle kauneudelle. Tapiola Sinfonietta, Janne Nisonen. ”Repeytyneessä kuvakudoksen” viidessä lyhyessä osassa ”asemiehen” hahmo häilyy vaihtelevassa valaistuksessa ja vihjailevan uhkaavana. Lopussa teos avautuu hitaisiin tempoihin ja mystiikkaan. 1995) esitellään ”modernistiksi, joka hyödyntää teoksissaan usein luonnosta ja muista taidemuodoista löytyviä aiheita”. ANTTI HÄYRYNEN Matvejeff Ville Matvejeff: Seaside rendezvous, Viulukonsertto. Petri Aarnio, viulu, Jyväskylä Sinfonia, johtajana Ville Matvejeff. Tuomariston pj. Petri Aarniolle sävelletyssä viulukonsertossa (2011) kuullaan myös sibeliaanisia ostinatoja ja teos onkin Matvejeffin mukaan ”ylpeä tribuutti kaikille romantikoille”. Laaja, erilaisiin trilleihin uppoutuva kadenssi löytyy toisesta osasta ja musiikillinen kulminaatio tulee keskimmäisestä osasta, villisti ja sarkastisesti tanssivien rytmien pyörteistä. 146 ja 7 op. Varhaisissa teoksissaan Ries jäljitteli toisinaan mestarinsa tyyliä hyvinkin ilmeisesti, mutta myöhemmissä sinfonioissa ja konsertoissa Beethovenin laajennetut rakenteet ja dramaattinen tyyli solahtivat hänen omaan ilmaisuunsa. Matvejeffia on luonnehdittu säveltäjänä uusromantikoksi, kun taas Joel Järventausta (s. Vuonna 1826 täydennetty kuudes oli Riesin suosituin sinfonia, komeasti hallittu kokonaisuus, joka päättyy janitsaarisoittimien pauhulla varustettuun juhlafinaaliin. Riesin kaksi viimeistä sinfoniaa, kuudes (1822) ja seitsemäs (1835), ovat tästä mieleenpainuvia esimerkkejä. . Kuudennen ja seitsemännen sinfonian levytys huipentaa julkaisusarjan, jonka toivoisi takaavan Riesin sinfonioille tiuhempaa vierailua suomalaisorkestereiden ohjelmistossa. Alban levyllä kohtaa kaksi erilaisen profiilin säveltäjää, joista Ville Matvejeff (s. Näky tuo mieleen Queen-yhtyeen samannimisen kappaleen, mutta Matvejeffin teos on kunnianosoitus Mozartin 250-juhlavuodelle, vaikka musiikki kallistuu Sibeliuksen suuntaan. 181. Seitsemäs sinfonia on sitäkin personallisempi, mutta sai erilaisten vastoinkäymisten vuoksi odottaa kantaesitystään 170 vuotta. Jos säveltäjät Suomessa aikanaan kärsivät Sibeliuksen varjossa, Beethovenin 1800-luvun alussa langettama varjo oli sitäkin syvempi. 27, Alppisinfonia. Viisiosainen teos tähtää tauotta kohti kirkkaita korkeuksia ja löytää sieltä huikean kadenssin jälkeen rauhan sataman. ANTTI HÄYRYNEN Ries Ferdinand Ries: Sinfoniat nro 6 op. Se sai jotkut arvostelijat luonnehtimaan teosta helppotajuiseksi viihteeksi, mutta ainakaan viulusolistia konsertto ei päästä vähällä: Aarnio, RSO:n monivuotinen konserttimestari, soittaa soolon kerrassaan uljaasti. Kangasniemen Musiikkiviikkojen taiteellinen johtaja Johanna RusanenKartano Muut tuomarit: Tiina-Maija Koskela Kansallisoopperan taiteellinen suunnittelupäällikkö Pietari Inkinen kapellimestari Ville Rusanen oopperalaulaja KANGASNIEMEN LAULUKILPAILU Ilmoittautuminen 13.4.2026 mennessä Säännöt ja lisätiedot: www.kangasniemen musiikkiviikot.fi 18.-19.7.2026. Joel Järventausta: Ripped Tapestry, Naava. Louise Alder, sopraano, Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Nicholas Collon. Nisonen ja Tapiola Sinfonietta ottavat Riesin musiikin yhtä tosissaan kuin olisi kyseessä hänen opettajansa sinfoniat, eikä esityksistä puutu vauhtia tai vaarallisia tilanteita. 1986) johtaa levyllä mainiosti soittavaa Jyväskylä Sinfoniaa. Teokset on esitetty ja äänitetty loistavasti ja ne muistuttavat suomalaiskuulijaa, ettei pienenkään maan taiteen tarvitse olla yhdestä puusta veistettyä. Ne on toteutettu häikäisevällä virtuoosisuudella, jouset tarkkoina ja sähäköinä ja puhaltimet herkullisesti yksilöityinä. Teos voitti vuonna 2019 ranskalaisen sävellyskilpailun ja Jyväskylä Sinfonia tavoittaa hienosti musiikin yhtä aikaa arkaaisen ja modernin ilmeen. . Ahon konsertto on myös viisiosainen, mutta alkaa myrskyisän dramaattisesti. . Ideoita hän saa myös historiasta, josta Ripped tapestryyn on päätynyt vanhassa messukirjallisuudessa tunnettu ”L’homme armé”-sävelmä ja Naavaan muisto Allegrin Misererestä. Levyn aloittava Seaside rendezvous kuvastaa Matvejeffin musiikkia rennoimmillaan hänen haaveillessaan kohtaamisista ”neitojen, impien ja oluenjuojien” kanssa Tammisaaren musiikkijuhlilla. ANTTI HÄYRYNEN Strauss Richard Strauss: Vier Lieder op. Alba ABCD 488. Ondine ODE 1476-2. . Musiikinharrastajan ilonaiheita on se, että meillä Suomessa sävelletään vilkkaasti monissa eri tyylilajeissa. . Nämä teokset eivät ole pölyisiä muinaismuistoja, vaan tässä ja nyt iskevää sinfonista draamaa. Harva uskalsi edes yrittää yhtä radikaaleja ja dramaattisia ratkaisuja, mutta Ferdinand Riesillä (1784–1838) ei hänen oppilaanaan oikeastaan ollut vaihtoehtoja. 84 R ONDO 1|2026 CD on kesäisen optimistinen ja hurjaan sointihurmioon yltävä teos, jonka taiturillinen soolo tuntuu olevan jonkinlainen elämänriemun symboli. Valoa tai erityisesti sen puutetta tarkastelee myös Järventaustan Naava (2021), jossa jatkuvasti muuntuva orkesterisointi tuntuu jatkavan metsän siimeksen fraktaalista kuviointia. Riesin sinfoniat on levytetty aiemmin sveitsiläisvoimin, mutta nuo esitykset kuulostavat tunnolliselta dokumentoinnilta verrattuna Janne Nisosen konserttimestarin paikalta johtamiin vereviin tulkintoihin
Maailmansodan synkkyyden keskellä syntynyt Alppisinfonia oli Straussin viimeinen orkesterirunoelma ja samalla orkesterikirjallisuuden huikaisevimpia vuorenhuippuja. Paul Gauguinin puupiirroksen ja matkapäiväkirjan mukaan nimetty teos (”Sulotuoksuinen”) kietoo kuulijan psykedeeliseen ihmettelyyn. Kortelaisen kantaesittämä Ville Aslak Raasakan All clouds are not data clouds II on sävelkielelle tyypillinen tutkielma ihmisen ja luonnon suhteesta, jossa teollissävytteiset kenttä-äänitykset ja elektroniikka toimivat huilun näyttämönä. Pietilä kaivaa jousikvartetista rikkaan, modernistisesti detaljoidun sointimaailman, jonka Skatta-kvartetin tarkasti äänitetty soitto toteuttaa vakuuttavasti. Vaikka otsikoissa liikutaan avaruuden ulkokehällä, musiikki tuntuu maalaavan sisäistä maailmaa. Juhani Nuorvalan Ruoikkohuhuilu on metallisissa raapinoissaan lempeämpi, ja Kortelainen lähestyy soitossaan arkaaisen paimensoiton ja hengellisen jazzin kiireettömyyttä. Kaija Saariaho: NoaNoa, Laconisme de l’aile. Ville Aslak Raasakka: All clouds are not data clouds II. Kaisa Kortelainen, huilu. Juhani Nuorvala: Ruoikkohuhuilu. . Alba ABCD 490. Suuriin visioihin nähden vaikutelma voi olla hieman lyhytjänteinen, mutta avaruudellisilta löytöretkiltä ei palata tyhjin käsin. Pietilän tenorisaksofoni tuo musiikkiin uuden elementin, joka avartaa ilmaisua kohti kosmisia mittoja. Usko Meriläisen Suvisoitto on vuoropuhelu lintujen, niiden synteettisten vastinkappaleiden ja huilun välillä. Fragrant Scent. NoaNoassa elektroniikka ui sisään vaivihkaa kaikujen ja päällekkäin kuiskattujen äänien myötä. Alppisinfonian yli 120-henkinen kokoonpano urkuineen ja ekstrakäyrätorvineen laittaa tuleen orkesterin koko osaamisen ja kollektiivisen luovuuden. . Siveltimenkaltaisia fraaseja muodostava Laconisme de l’aile on tilavampi ja tarkkailija on pikemminkin kohteensa ulkopuolella. Nicholas Collonin johtama tulkinta on tarkalla korvalla eritelty ja samalla huolella tasapainotettu. 1964) tunnetaan ennen muuta kansainvälisen uran luoneena jazzmuusikkona, soittimenaan tenorisaksofoni. Kansanmusiikkia pääaineenaan opiskellut Luoto inspiroitui uransa alkuvaiheessa Alvin Lucierin ja Pauline Oliverosin kaltaisista kokeilija-minimalisteista, ja ensialbumi Metsänpeitto sai Teosto-palkintoehdokkuuden. Hätäinen voisi kuvitella levyn alkavan Richard Straussin kuuluisilla viimeisillä lauluilla, mutta kyseessä on vuonna 1894 häälahjaksi Pauline-vaimolle valmistunut neljän op. Strauss harrasti itsekin vuorikiipeilyä ja myös Radion sinfoniaorkesteri on viime vuosina kavunnut kansainväliselle huipulle. Esa Pietilä (s. Sen syksystä kevääseen kulkeva 41-minuuttinen sarja on sävelletty yhteistyössä esittäjien kanssa: vokaaliyhtye Signe, saksofonikvartetti Saxtronauts, lyömäsoitinkvartetti Awake Percussion sekä taiteilijan oma kansanmuusikkonelikko Luoto luonnos. Loppusyksystä kuunneltuna Talven uneen vaipuen tarjoaa maadoittavan ja hypnoottisen, sopivasti mielikuvitusta rapsuttelevan matkan, joka ei lopu suurieleiseen finaaliin, vaan vaivihkaa lumi ja jää sulavat linnunlaulun täyttämään kevääseen. . . Kolmen teoksen filosofinen matka etenee vakavana pienin askelin ja syvälle kvartettitekstuuriin porautuen. RSO:n huilisti Kaisa Kortelaisen soolodebyytti nostaa hienosti esiin suomalaisia sävellyksiä huilulle ja elektroniikalle. Skatta-kvartetti: Erkki Lasonpalo ja Aleksi Kotila, viulu; Max Savikangas, alttoviulu; Artturi Aalto, sello; Esa Pietilä, tenorisaksofoni. Soitto, äänitys ja miksaus on toteutettu taidolla. Sävellyksissään hän ei ole piitannut genrerajoista; tyypillisiä ovat olleet pienet kokoonpanot, joissa on voitu toteuttaa sekä jazzille ominaista improvisointia että kamarimusiikillista vuorovaikutteisuutta. R ONDO 1|2026 85 CD Ondine ODE 1479-2. Sattumanvaraisuus ja improvisatorisuus ovat Luodolle läheisiä työmuotoja, ja niitä löytyy myös uutuuslevyltä Talven uneen vaipuen. . LUOCD-03 . Usko Meriläinen: Suvisoitto. Matka aamunkoitosta huipulle ja takaisin alas iltahämärään on harvoin soinut näin yksityiskohtaisesti ja synnyttää Laura Heikinheimon ja Enno Mäemetsin toteuttamassa äänityksessä upeita kolmiulotteisia tehoja. SANTERI KAIPIAINEN Pietilä Esa Pietilä: Icons of Blue Black & Sun (Jousikvartetto nro 2), Valleys of Soliloquy (Jousikvartetto nro 3), Blazing Flames. Signe, Saxtronauts, Awake Percussion, Luoto luonnos. Levyn kolme teosta muodostavat trilogian tai matkan – Aphelium Journeys – avaruuden halki: ”alkuaineiden kontrasteista” (Blue Black & Sun), ”sisäiseen syvyyteen” (Valleys of Soliloquy) sekä viimeisessä teoksessa, saksofonikvintetossa, syttyvään ”intohimoiseen täyttymykseen” (Blazing Flames). Siinä voi aistia lunastuksen: musiikki juhlistaa intensiteettiä, ei kaaoksena, vaan kohdennettuna energiana, joka on kypsynyt sisäisessä tarkastelussa ja vapautuu täyteen voimaan. Kaija Saariahon teokset NoaNoa (1992) ja Laconisme de l’aile (1982) ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa huilistien kaanonissa. Musiikki kulkee janalla, jonka toisessa päässä on kiireetön minimalismi, heijastellen kansanmusiikin pitkää variointia, ja toisessa luonnonäänien oivaltava imitointi: pikkueläinten talvivarastojen keräilyä, kehon hytistemistä kylmässä, tuulenpuuskia. Luoto Meriheini Luoto: Talven uneen vaipuen. Vaskija puupuhaltajat loistavat portaattomalla dynamiikallaan ja yksilöidyillä sooloillaan. 27 laulun kimppu. Teoksen elektronisissa osuuksissa ajan patina kuuluu Saariahoa enemmän, mutta itse kappale on suoraviivainen ja vetävä viserrys. ANTTI HÄYRYNEN Saariaho ym. Osien nimet ehkä alleviivaavat liiaksi kuulijan tulkintoja; ilman olisi voinut olla enemmän vaihtelua. SANTERI KAIPIAINEN. Omakustanne, digijulkaisu. Kahdessa kvartetossa kyteneet ideat syttyvät ilmiliekkiin trilogian huipentavassa saksofonikvintetossa. Raasakan pilvi on sadepilven sijaan ehkä mustaa savua. . Meriheini Luoto on nuoremman polven suomalaisista säveltäjistä omintakeisimpia. Tulkinta on luonnonvoimista hurmioitunut, spektaakkelimaisen värikylläinen, ja jättää ehkä syystäkin sivuun Straussin Nietzschen Antikristuksesta poimitut eloonjäämisopit. Matkan varrella nautitaan jokaisesta näkymästä, ei ainoastaan suurista huipentumista ja mylvivästä myrskystä, vaan myös runollisista levähdyksistä ja vuolaana virtaavasta liikkeestä. Jousisto tekee vaikutuksen elastisella ketteryydellään, vaikka joihinkin huipentumiin voisi vielä lisätä massiivisista voimaa. Kaikki eivät ole Straussin orkestroimia, mutta niistä syntyy Alppisinfonialle Louise Alderin herttaisina tulkintoina oiva alkunumero, johon toivoisi lähinnä terävämpiä saksan kielen konsonantteja.
Haas: Konsertto grosso nro 1 neljälle alppitorvelle ja orkesterille, Bruckner: Sinfonia nro 6 A. Christian Tetzlaff, viulu. Laura Vadjon, viulu, Gabriel Gr?mesc, oboe. Timo Korhonen, kitara. Emily Beynon, huilu. Josipa Bili?, sopraano. ja 23.1. Aapo Häkkinen, kapellimestari. ja 30.1. Chopin: Pianokonsertto nro 2, Schubert: Sinfonia nro 9 C. Petri Alanko, Sami Uotila, Jennie Storbacka, Jukka Perko. Edgar Moreau, sello. Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari. Abrahamsen: Vers le silence, Korngold: Sellokonsertto, Brahms: Sinfonia nro 3. Étienne Boudreault, fagotti. Strauss: Alkusoitto operetista Lepakko, Korngold: Viulukonsertto, Strauss: An der schönen blauen Donau, Rahmaninov: Vocalise viululle ja orkesterille, Stravinsky: Sarja baletista Tulilintu. Queen. KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI 17.1. ja 5.2. 5. Nicolas Altstaedt, sello. TAPIOLA SINFONIETTA Tapiolasalissa 15.1. Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari. Beethoven: Suuri fuuga, Thorvaldsdóttir: Before We Fall, sellokonsertto, Beethoven: Sinfonia nro 7. 4. ja 29.1. 23.1. Anu Komsi, sopraano. Croatian Baroque Ensemble. Tshaikovski: Rokokoo-muunnelmat, Killmayer: La joie de vivre, Veress: Four Transylvanian Dances, Haydn: Sinfonia nro 70 D. Elina Vähälä, viulu. Timo-Veikko Valve, orkesterin johto ja sello. Tianyi Lu, kapellimestari. Eugene Tzigane, kapellimestari. Pavel Kolesnikov, piano. Weinberg: Sinfonietta nro 1, Mozart: Fagottikonsertto B, Shostakovitsh: Sinfonia nro 5 d. 23.1. Raymond Cox, viulu. Christel Lee, viulu, Jonathan Roozeman, sello, Denis Kozhukhin, piano. Kamarimusiikkikonsertti. Nicholas Collon, kapellimestari. Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari. suomessa soi Koonnut: HARRI KUUSISAARI TAMMIKUUN KAUSIOHJELMA RADION SINFONIAORKESTERI Musiikkitalossa ja Ylen kanavilla 14.1. Düben: Suite, Schmelzer: Fechtschule, Farina: Capriccio stravagante, Vivaldi: Konsertto jousille, Muffat: Propitia Sydera. ja 16. Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari. Kaustisen kamarimusiikki. Risei Kitazume: Dance, Nobu Koda: Viulusonaatti nro 2 d, Broughton: Trio huilulle, alttoviululle ja harpulle, Beethoven: Jousikvartetto F. 30.1. Arabella Steinbacher, viulu. Ahjo Ensemble. Ross Jamie Collins, kapellimestari. Vivaldi: Neljä vuodenaikaa, Händel: Vesimusiikki, otteita.. López: Rise, Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta, Dvo?ák: Sinfonia nro 8 G. Matthew Halls, kapellimestari. John Storgårds, kapellimestari. Snellman-salissa. Kurtág: New Messages, Rodrigo: Aranjuez-konsertto, Takemitsu: To the Edge of Dream, Beethoven: Sinfonia nro 4. LEHTI EI VASTAA MAHDOLLISISTA OHJELMATIETOJEN MUUTOKSISTA. HELSINGIN BAROKKIORKESTERI 8.2. Roussel: Sarja F, Bartók: Pianokonsertto nro 1, Raitio: Puistokuja sopraanolle ja orkesterille, Janá?ek: Sinfonietta. Classical Trancelations – elektronisen musiikin klassikkoja. Christian Kluxen, kapellimestari. Francesco Piemontesi, piano. 28. 16.1. 18.1. 16.1. Samuel Lee, kapellimestari. 6.2. Andrew Manze, kapellimestari. Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3 d, Tarkiainen: Day Night Day, Lutos?awski: Sinfonia nro 3. Tuuli Takala, sopraano. Nicolas Altstaedt, kapellimestari. Johannes Moser, sello. Nick Davies, kapellimestari. Alexander Gavryluk, piano. Pekka Kuusisto, viulu, kapellimestari. HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Musiikkitalossa, osin Helsinkikanavalla 9.1. Ale Carr, siteristi. TAMPERE FILHARMONIA Tampere-talossa 15. TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI Konserttitalossa 8.1. 21. 22. 22.1. Ravel: Ma mère l’oye, Connesson: Huilukonsertto nro 2 – Danses concertantes 2, Farrenc: Sinfonia nro 3. Julian Rachlin, kapellimestari. Vivi Vassileva, lyömäsoittimet. Musiikkitalossa. Beethoven: Sinfonia nro 5, Elgar: Viulukonsertto. Gergely Madaras, kapellimestari. Bruce Liu, piano. 29. ja 6.2. Thorvaldsdóttir: Catamorphosis, Mikael Karlsson: So We Will Vanish, Vivaldi: Neljä vuodenaikaa. Vaughan Williams: Serenade to Music, Beethoven: Konsertto viululle, sellolle ja pianolle, Sibelius: Sinfonia nro 5. Kuusankoskitalossa. Nicholas Collon, kapellimestari. Thomas Søndergård, kapellimestari. ja 22.1. Sir Stephen Hough, piano. KYMI SINFONIETTA 15.1. SINFONIA LAHTI Sibeliustalossa 15.1. Hornroh Modern Alphorn Quartet, alppitorvi. Strauss: Serenadi puhaltimille, Brahms: Viulukonsertto, Prokofjev: Romeo ja Julia -sarja. Mozart: Alkusoitto oopperasta Taikahuilu, Sauli Zinovjev: A Savage Beat, Brahms: Sinfonia nro 1. Eötvös: Meraki, Mozart (sov.): Jousikvartetto d, Sculthorpe (sov.): Jousikvartetto nro 8, Davies: Crystalline, Schumann: Sellokonsertto a. 29.1. Debussy: La Mer, Sibelius: Luonnotar, Vaughan Williams: Sinfonia nro 3. Tshaikovski: Pianokonsertto nro 1, Dohnányi: Sinfonia nro 1. 31.1. Jonathan Nott, kapellimestari. Kreeta-Maria Kentala, orkesterin johto ja viulu. Lauluyhtye Rajaton. 29.1. Anne Sofie von Otter, mezzosopraano
Risto Joost, kapellimestari. Carelia-salissa. Kapellimestari Anna-Maria Helsing, solisteina mm. 4.2. Työn tukena on osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyviä vuorovaikutus , viestintäja yhteistyötaitoja sekä taitoa tukea työyhteisön hyvinvointia sekä henkilöstön osaamisen kehittämistä. luhmo.fi/rekrytointi/. Vuokko Lahtinen, kapellimestari. Mozart: Divertimento ”Salzburg” B KV 137, Sima Wolff: The Chambers of Hemera, Julia Wolfe: With a Blue Dress On, Farkas: Suomalaisia kansantansseja, Wolf-Ferrari: Sinfonia da camera B. Lappeenranta-salissa. Valinnassa noudatamme 6 kuukauden koeaikaa. Piazzolla: Sinfonietta, Piazzolla: Concierto Aconcagua para bandoneón y orquesta, Ginastera: Variaciones concertantes. Hakijoilta odotamme erinomaista suomen kielen taitoa. Rehtorin valinta on ehdollinen, kunnes hyväksytty rikosrekisteriote on esitetty ja työkykyisyys on todettu työterveydenhuollon työhöntulotarkastuksessa. Tibor Bogányi, kapellimestari. Lorenzo”. Mm. 29.1. Hakijalta odotamme laajaa musiikkialan koulutuksen tuntemista, näkemystä koulutuksen ja toiminnan uudistamisesta, hallintotehtävien hoitamisen edellyttämää ammattitaitoa ja osoitettua hyvää johtamistaitoa. Saskia Giorgini, piano. Erica Back. 59/1 ”Razumovski”. Amihai Grosz, alttoviulu ja musiikillinen ohjaus. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluihin. Ratkjen teoksia ja Beethovenin Jousikvartetto op. Telemann: Ouverture D, Heinichen: Concerto in G, Vivaldi: Concerto g ”per l’Orchestra di Dresda”, Farina: Capriccio stravagante, Vivaldi: Concerto D ”per la Solennità di S. K. Tule johtamaan ja kehittämään 25 musiikkipedagogian ammattilaisen noin 500 oppilaallemme antamaa musiikkikoulutusta yhteisölliseen ja lämminhenkiseen Luhmoon. 15.1. Lorenzo Passerini, kapellimestari. Paavali Jumppanen, piano. Haemme nykyisen rehtorin jäädessä eläkkeelle REHTORIA vastaamaan 1.8.2026 alkaen strategisesta, hallinnollisesta, pedagogisesta ja taloudellisesta johtamisesta. Tehtäviisi kuuluu olennaisesti toiminnan tehokas ja vastuullinen talouden hoitaminen. Ettore Pagano, sello. LAPIN KAMARIORKESTERI Korundissa 9.1. Kristina Kuusisto, bandoneon. Barber: Adagio jousille, Mozart: Serenadi puhaltajille nro 12 c, Visa Haarala: Tomukai, Chico Vervloet: A Balada, Dvo?ák: Serenadi jousiorkesterille. Englannin ja muiden kielten taito katsotaan eduksi. Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 5 cd-levyä hintaan 176 € + 7 lehteä Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt! Luoteis-Helsingin musiikkiopisto hakee rehtoria Luoteis-Helsingin musiikkiopiston kannatusyhdistys ry ylläpitää taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän koulutusta järjestävää Luoteis-Helsingin musiikkiopistoa. Katrina-musiikkiteatteriesitys. 22.1. Chloé Dufresne, kapellimestari. Maja S. Tarkiainen: Ring of Fire and Love, Mozart: Viulukonsertto nro 4, Beethoven: Sinfonia nro 2. Brahms: Pianokonsertto nro 2, Schubert: Sinfonia nro 9. Ratkje, äänitaide ja musiikillinen ohjaus. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI 21.1. Shostakovitsh: Hamlet (osia), Prokofjev: Sinfonietta, Hatšaturjan: Konserttirapsodia sellolle ja orkesterille. Jukka Untamala, kapellimestari. Topi Lehtipuu, kapellimestari. Teksti Carina Karlsson, musiikki Jack Mattsson. Ibert: Hommage à Mozart, Poulenc: Concert champêtre cembalolle ja orkesterille, Stravinsky: Pulcinella. Palkkaus ja työaika on Sivistan Tessin mukainen. 5.2 . JYVÄSKYLÄ SINFONIA Encoressa 15.1. JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERI 5.2. Beamish: Whitescape, Mozart: Sinfonia nro 25, Brahms: Pianokonsertto nro 1 d. Vaasan kaupunginteatterissa. Ravel, Berlioz, Debussy, Delage, Massenet, Dubois, Duparc. Ohjelma: Maja S. 29.1. Hakemukset ja lisätiedot Vapaamuotoinen hakemus, ansioluettelo, todistusjäljennökset ja mahdolliset suositukset toimitetaan pdf-muodossa 12.1.-13.2.2026 välisenä aikana kotisivujemme lomakkeen kautta. Sandrine Piau, sopraano. Bacewicz: Divertimento, Schubert: Sonaatti ”Arpeggione” (sov.), Bruch: Kol Nidrei, Spohr: Septetto. Mendelssohn: Alkusoitto C, Schumann: Manfred-alkusoitto, Mendelssohn: Viulukonsertto e, Brahms: Variaatioita Haydnin teemoihin. VAASAN KAUPUNGINORKESTERI 15.1. Toimitettavat selvitykset Kelpoisuusehdot ovat asetuksen 1998/986 mukaiset. Matias Häkkinen, cembalo, Ena Pongrac, mezzosopraano, Tuomas Miettola, tenori, Waltteri Torikka, baritoni. Aleksey Semenenko, viulu. Tieto ja tunne samassa paketissa. John Storgårds, kapellimestari. . Kotkan konserttitalossa. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI Musiikkikeskuksessa 9.1. PORI SINFONIETTA Promenadisalissa 15.1. Lorenzo Passerini, kapellimestari. TAMMIKUUN KAUSIOHJELMA 87 R ONDO 1|2026 21.1. K. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulu ja johto. Kotkan konserttitalossa. Erkki Lasonpalo, kapellimestari ja viulu
opetusta oppilaan ehdoilla 88 R ONDO 1|2026 & mestari kisälli Teksti: JOHANNA HASU © SH U TT ER ST O C K Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen järjestäjän on kyettävä yksilöllistämään opetus vastaamaan oppilaan edellytyksiä. Mutta milloin yksilöllistäminen on tarpeen, ja mitä tarkoittaa oppijalähtöisyys. Tätä selvitettiin Keski-Helsingin musiikkiopiston ja musiikkiopisto Resonaarin yhteisessä hankkeessa. SelloTornado-ryhmä opiskelee Keski-Helsingin musiikkiopistossa Markus Hallikaisen johdolla
Näitä kaikkia voidaan työstää sekä yksilötunneilla että ryhmässä. ”Kysymys on siitä, että opetamme kaikkia yksilöllisesti. ”Mutta joukkueajattelu voi olla yksi vastaus siihen, miten luoda ilmapiiri, jossa erilaiset oppijat kokisivat olevansa osa joukkuetta – miten saada yhteenkuuluvuuden tunnetta. ”Me olemme mahdollistajia. Miten erilaisilla tavoitteilla olevat oppilaat ja erilaiset harrastajat kokevat olevansa täysin tervetulleita samaan joukkueeseen. Muistetaan, että pienikin kehitys on kehitystä, ja oppilaalle se saattaa olla siinä kohtaa maailman isoin asia. ”Uskon, että kaikki opetus lähtee kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, ja sitä myötä kokeilun kautta. ”Koetan käyttää näitä vahvuuksia kotiläksyjen tukena, jotta oppilas pystyisi itse tekemään harjoitteita ja muistaisi ne.” Erityisen oppijan kotiharjoittelun tukemisessa tärkeintä Salinin mielestä on, että harjoittelu järjestetään oppilasta tukevalla tavalla ja että opeteltava asia siirtyy käytäntöön. ”Parhaimmillaan se jatkuu samanlaisena soittona. Oppimisen ja osallisuuden mahdollistajana valmentajan rooli on keskeinen. ”Olen miettinyt paljon sitä, miten monet urheiluharrastukset sitouttavat nuoria käymään harjoituksissa aktiivisesti montakin kertaa viikossa. ”En koe, että opettajalla on oltava tiettyjä rajoja opetuksessaan – opettajuuden hieno puoli on se, että voi keksiä jotain, millä saa oppilaan oppimaan.” . Erilaisia metodeja voi käyttää ihan kaikille oppilaille – kysymyshän on siitä, mikä on kenellekin sopiva lähestymistapa.” Aarnio sanookin, että hanke enemmänkin häivytti kuin korosti eroa yksilöllistämisen ja oppijalähtöisyyden välillä. Harrastus voi silti olla vain harrastus, jossa on mukava käydä kerran kaksi viikossa, nauttia tekemisestä ilman sen kummempia tavoitteita tai kotiläksyjä. Harjoittelulle saattaa olla monia esteitä. Eräs tapa voi olla myös pitää sopivasti väliviikkoja ja tehdä tunneilla ihan jotain muuta – kokeilla erilaisia ärsykkeitä, jotka voivat herättää uusia ideoita.” Salin muistuttaa harrastamisen arvosta. Armollisuus omaa työtä kohtaan on tärkeää.” – Lassi Salin m. Harrastus saattaa olla juuri sillä hetkellä se henkireikä, joka auttaa jaksamaan ja tuo iloa elämään, luo merkitystä.” Oppijalähtöisyys on yksilöllistämistä Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori Petri Aarnio ajattelee, ettei rajaa oppijalähtöisyyden ja yksilöllistämisen väliin tarvitse vetää. ”Tärkeää on, että olemme saaneet näkyväksi asioita, jotka ovat jo yleisessä tietoisuudessa, ja että opettajat ovat olleet yhdessä tekemässä kehitystyötä ja pohtimassa asioita.” Lassi Salin toteaa, että koska Suomessa ei ole erillistä musiikin erityispedagogiikan koulutusta, opettajat ovat erilaisten oppilaiden kohtaamisessa samalla viivalla. Toki monet soittajat käyvät opistolla tiheästi, mutta mikä on joukkuehenki ja sen merkitys. Missä olisi sellainen paikka ja yhteisö, jossa lapset ja nuoret voisivat tuntea kuuluvansa tiiviisti johonkin?” Hallikainen kehitti soitinjoukkue-mallin, jossa on viisi osa-aluetta: tekniset taidot ja instrumentin hallinta; musiikin tieto eli historia ja teoria; esiintymisen taito; ryhmäsoitto ja oppiminen ryhmissä sekä sosiaaliset taidot ja haastavat tilanteet. Silloin ollaan kaiken ytimessä.” Musiikkiopisto Resonaarin rehtori Markku Kaikkonen peräänkuuluttaa uskallusta kokeilla uutta ja tehdä. Innostus voi olla myös joillain oppilailla tuntikohtaista ja vaihdella tuntien välillä hyvinkin paljon.” Joskus oppilaat kehittävät täysin omanlaisia ideoita ja soittotapoja. Sellojoukkue on avoin ryhmä, jossa osa saattaa tähdätä ammattiin ja osa harrastaa erilaisilla tavoilla.” Hallikainen toteaa, että sellonsoitosta ei millään voi saada jalkapalloa, eikä tarvitsekaan. Musiikkiopisto Resonaarissa muun muassa pianonsoittoa opettavan Lassi Salinin kehittämiskohteena oli erityisen oppijan kotiharjoittelun tukeminen. ”Yhdelle saattaa toimia kappaleen soittaminen vanhemman kanssa, toiselle opetusvideon kanssa soittaminen ja kolmannelle vaikka kappaleen kuuntelutehtävä vapaa-ajalla. ”Valmentaja vaikuttaa siihen, millainen joukkueen ilmapiiri on. Miten oppimisympäristö olisi mielekäs niin, että siellä on hyvä tehdä niitä ihan perusasioita ja opiskella oman instrumentin hallintaa.” Miten buustia harjoitteluun. Lasten ja nuorten harrastukset saattavat muuttua hyvinkin tavoitteellisiksi jo pienestä alkaen. Kaikilla oppilailla ei myöskään ole soitinta, jolla harjoitella.” Salinin mukaan oppilas saattaa innostua jostain asiasta tunnilla kovastikin, mutta se, miten innostus saadaan liitetyksi kotiharjoitteluun, on hyvin yksilöllistä. Armollisuus omaa työtä kohtaan on tärkeää. Usein kuitenkin harjoitteluun voidaan tarvita paljonkin tukea. ”Uskon, että kaikki opetus lähtee kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, ja sitä myötä kokeilun kautta. 89 R ONDO 1|2026 ARKUS HALLIKAINEN toimii sellonsoiton lehtorina Keski-Helsingin musiikkiopistossa ja opettaa myös pedagogiikkaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. ”Oppilaan taidot ja ymmärrys eivät aina riitä itsenäiseen työskentelyyn, eikä kotona välttämättä ole ketään, joka voisi auttaa
03 225 1948 rondo pelkkänä verkkoleh tenä Verkkolehti löytyy rondo.fi -sivustolta. CD-levysarjamme on uniikkeja kokoomalevyjä tai uusia julkaisuja. Verkkosivu vaatii rekisteröitymisen lehtitilauksen osoitetiedoilla.. Sen teemoja ovat mm. Vuonna 2026 lehti ilmestyy 8 kertaa. 0800 418 401 Kestotilaus jatkuu ilman irtisanomista voimassa olevaan kestotilaushintaan. maaliskuuta. Tämä kertoo jotakin ainutlaatuista Suomen kulttuurielämästä. . Tilaushinnat: Rondo Total, vuosikerta 8 numeroa + koko verkkosisältö + 5 kpl cd-levyjä 186 € kestotilaus 144 € opiskelija verkkosisältö Tilaajana voit lukea lehtesi myös sähköisenä versiona esim. Rondon toimitus esittävä taide ja rondo saavat voimaa yleisöstä Rondo Premium Rondo Premium on tilausvaihtoehto, jossa saat sekä lehden että koko verkkosisältömme samalla tilauksella. Sen tärkein voimavara on esittävän taiteen yleisö, joka haluaa kannustaa niin taiteen tapahtumia kuin niistä kertovaa mediaa – ostamalla lippuja ja tilaamalla lehteä. Verkkoon päivitämme lisäksi ajankohtaisia arvioita ja muita juttuja myös lehden ilmestymiskertojen välillä. Tilaajana ja rekisteröitymällä sivuillemme saat eniten irti verkkopalvelustamme, sillä maksullinen sisältö on avoinna pelkästään Rondon tilaajille. Sivujemme kautta voit myös kuunnella nettiradioitamme Klasua ja Klasu Pro:ta sekä tehdä musiikillisia ostoksia verkkokaupassamme RondoShopissa. kerros 00520 HELSINKI Rondon asiakaspalvelu c/o Tampereen Laserma Kuoppamäentie 3 A 33800 TAMPERE puh. ääninäytteleminen, Kansallisoopperan uuden oopperan laboratorio, teatterin ja tanssin puvustuksen merkitykset sekä Taideyliopiston uusi musiikkiteatterin maisteriohjelma. Suuri musiikkileirija kurssikalenteri julkaistaan Rondossa 3/2026, jonka ilmestymispäivä on 19. Suomen pienen kielialueen Rondo on koko Euroopan tasolla yksi merkittävimmistä esittävän taiteen aikakauslehdistä. Rondo 2/2026 ilmestyy 12. Tätä kaikkea on rondo 2026 © SH U TT ER ST O C K Rondo total Rondo Total on tilausvaihtoehto, jossa saat Premium-sisällön lisäksi huolella koostetut ja teemoitetut cd-levyt 5 kertaa vuodessa. (03) 225 1948 • sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@rondolehti.fi • verkkosivuiltamme: https:/rondo.fi/shop Myös tilauksen lopettaminen ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan asiakaspalveluun yllämainituilla tavoilla. Jos sinulla on Rondon kalenteriin tarjolla uusi leiri tai kurssi, ota ajoissa yhteyttä leirikalenterin kokoamisesta vastaavaan Matti Tuomistoon, matti.tuomisto@classicus.fi tai puhelin 0400 823 695. SMOL:n jäsenten osoitteenmuutokset • puh. helmikuuta. Tilaushinnat: Rondo Premium, vuosikerta 8 numeroa + koko verkkosisältö 119 € kestotilaus 77 € opiskelija Rondo Premium, 4 lehteä 4 numeroa + koko verkkosisältö 49 € (kestotilaus) Kolme tapaa tilata: • soittamalla asiakaspalveluumme, puh. Toimisto Classicus Oy Jalavakatu 9 50130 MIKKELI Rondon Yhteystiedot: Toimituksen postija käyntiosoite Rondo Classic Opastinsilta 6A, 409–410, 4. kännykältäsi tai tabletiltasi. Kesäleirikalenteri tarjoaa tiedot leirien tai kurssien järjestäjistä, ajankohdista ja paikoista sekä hinnoista ja sisällöistä. Laaja ja jatkuvasti päivittyvä sähköinen sisältömme kuuluu tilauksen hintaan. Levyille valitaan ainoastaan arvostetuimmat taiteilijat sekä korkealuokkaiset äänitykset. 86 € vuosi tai 43 € 6 kuukautta Rondo 2/ 2026 ilmestyy 12.2.2026 R ONDO info ESITTÄVÄN TAITEEN aikakauslehti Rondo ilmestyy kevätkaudella 2026 viitenä runsaana numerona, joiden sisältö kattaa musiikin, oopperan, baletin ja tanssitaiteen sekä musiikkija puheteatterin, nykysirkusta unohtamatta
Sitä paitsi menneisyydessä on esitetty oopperoita ilman ohjausta, ja jos oopperoiden kuunteleminen levyltä voi olla nautinnollista, miksei konsertissakin. Päällimmäinen syy konserttiversioihin on tietenkin se, että oopperan tuottaminen on kallista. 91 R ONDO 1|2026 TAN AINA SKEPTISESTI vastaan ilmoitukset oopperoiden esittämisestä ”konserttiversioina”, eli ilman ohjausta. TEATTERI ON OPPINUT ja oppii vieläkin musiikilta paljon: rytmiikkaa, polyfoniaa, muodollisen vapauden ja ilmaisukeinojen moninaisuutta, jotka rikastuttavat väsähtäneeseen naturalismiin taipuvaa taidemuotoa. Silti musiikkia palvelevat paremmin tuotannot, joille suodaan enemmän aikaa kuin konserttiteollisuudesta tutut kaksi harjoitusta ja läpimeno: näyttämötuotannon puitteissa harjoitellaan enemmän, laulajat opettelevat osuutensa ulkoa, tulkinnasta keskustellaan, ja tulos on kaikin puolin hiotumpaa ja sisäistetympää. . Ennen kuin alistumme täysin nykyisen konserttiteollisuuden logiikalle, alan tekijöiden on muistettava, miten laadukasta ja merkityksellistä taidetta tehdään, ja ajateltava tuotantomallit uusiksi – muuten annamme markkinoiden sanelemien mallien määritellä, mitä taidetta teemme, ja etsimme niille epätoivoisesti taiteellisia perusteluja, joihin uskoa. Tämä onnistuu ohjauksessa pieninkin elein, pyrkimättä spektaakkeliin. Jos teosten esittäminen jäisi harvojen näyttämötuotantojen varaan, monia teoksia ei kuulisi juuri lainkaan – näin asiaa yleensä perustellaan. NÄMÄ ASIAT VOI TOKI tuomita toissijaisiksi. Händel, Mozart ja Wagner elivät siinä uskossa, kuten monet aikamme säveltäjätkin. Sisäistämällä markkinataloudelle ominaisen optimointilogiikan, joka johtaa väistämättä talouskuripolitiikkaan, pukeutuu taiteilija ylpeästi vanhaan, pölyiseen livreehen. On selvää ja kiistatonta, että tämä ominaisuus katoaisi konserttiesityksessä, eikä kukaan ymmärtäisi teoksen monia ilmaisuvoimaisia ’hiljaisuuksia’.” Ohjaus ei ole pelkästään ylimääräinen, koristeellinen taso – se valaisee itse musiikkia ja antaa sen sisältämälle teatterille mahdollisuuden kukoistaa. Debussyn luonnehtima ”liikkeiden yhteys” ei tarkoita tekstin sisällön kuvittamista tai saman asian toistamista musiikissa ja näyttämöllä, vaan dynaamista suhdetta, kontrapunktia, joka rikastaa kokemusta tekemällä siitä monitasoisemman, samoin kuin hyvä orkestraatio saa teoksen musiikillisen sisällön paremmin esille kuin jos orkesteri soittaisi unisonossa. Kun Claude Debussylle ehdotettiin 1896 Pelléas et Mélisande -oopperansa esittämistä konserttiversiona, hän kirjoitti kauniissa kielteisessä vastauksessaan: ”Kyseisessä oopperassa on ansiokkainta näyttämön ja musiikin liikkeiden yhteys. OOPPERA ON taideperinteemme kunnianhimoisimpia muotoja juuri monitaiteellisuutensa vuoksi. Heidän musiikkinsa kutsuu muiden taiteiden tarjoamia syventäviä ulottuvuuksia. Musiikkimaailmalla on myös – oopperatuotantojen ulkopuolellakin – paljon opittavaa teatterilta, joka arvostaa hitaita prosesseja, kriittistä paneutumista sisältöön ja itse esitysraamien huomioimista. R ONDO kolumni ALEKSI BARRIÈRE. Ehkä vaakalaudalla on kuitenkin laajempi kysymys siitä, miksi ohjauksia ylipäätään tehdään. Oopperoiden toteuttamista niukimmin ehdoin on pyritty paitsi puolustamaan tuotannollisena tarpeena, myös ylistämään taiteellisena mahdollisuutena keskittyä musiikkiin. © SA K AR I R Ö YS K Ö Vastarannan kiistat konsertti on teatteria o KIRJOITTAJA ON OHJAAJA JA LIBRETISTI Ohjaus ei ole pelkästään ylimääräinen, koristeellinen taso – se valaisee itse musiikkia ja antaa sen sisältämälle teatterille mahdollisuuden kukoistaa. Modernin muusikon roolin vihki Ludwig van Beethoven päättäessään, että konsertti on teatteria, jonka dramaturgia, kokoonpano ja toteutus ovat kokonaan projektikohtaisia eivätkä käytännön määrittämiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esitysmuotoja joutuu standardisoimaan, ja tekijätkin turvautuvat tuttuihin ”toimiviin” ratkaisuihin. Pahat kielet epäilevät varmaan tämän juontuvan siitä, että olen itse ohjaaja ja siten oletettavasti motivoitunut puolustamaan omaa tonttiani. Sinfoniaorkesterien tehostettuja harjoitusaikatauluja ei voi nostaa koko alan malliksi. Tämän työpanostuksen kuuluisi olla normi, jota se onkin esimerkiksi kamarimusiikin kohdalla. Musiikin, tekstin ja visuaalisuuden punoutuminen eläväksi teatteriksi on parhaimmillaan yksi kokonaisvaltaisimmista taidekokemuksista. Hän hylkäsi hovija kirkkomuusikoiden päälle pakotetun palvelijan virkapuvun. Omat konserttikokemukseni kuulijana ovat aina paljon laadukkaampia, kun tavallisten ”pesuvalojen” sijaan esitykseen on laadittu teatterilliset, kohdistetummat ja siten myös keskittyneemmät valaistukset; kun muusikoiden olemusta näyttämöllä on harkittu; kun lauletut tekstit on heijastettu eikä pelkästään painettu hämärässä selattavaksi annettuun ohjelmakirjaan; ja muutenkin, kun koko konserttirituaalia ei nähdä itsestäänselvyytenä, vaan yleisön kokemus kuratoidaan ajatuksella kokonaisuudeksi, jossa kaikki tuntuu tärkeältä – ei siksi, että kyseessä on seremonia, vaan koska sillä halutaan sanoa jotain. On kuitenkin harkittava tarkkaan, minkä (ja kenet) päättää nähdä turhana luksuksena ja millä hinnalla pyrimme tuottamaan enemmän ”tapahtumia” matalammilla kustannuksilla
SEBASTIAN FAGERLUND – GUNILLA HEMMING PERUSTUU KARL OVE KNAUSGÅRDIN KIRJAAN AAMUTÄHTI Morgonstjärnan – Aamutähti OOPPERAN ENSI-ILTA 30.1.–10.3.2026 Ilmassa on omituisia enteitä oopperabaletti.fi Liput puhelimitse 09 4030 2211, ma-pe 10–17 Oopperan ja Baletin asiakaspalvelupiste ma 12–16, ti-pe 16–19 Stockmann, Helsingin keskusta, asiakaspalvelupiste BASED ON THE BOOK: MORGENSTJERNEN COPYRIGHT © 2020, KARL OVE KNAUSGÅRD ALL RIGHTS RESERVED