1 2023 15,00 € CLASSIC miina-liisa värelä nauttii väkevien naisten rooleista PELIMUSIIKKI kutsuu osallistumaan Joiku kohtaa ELEKTRONIIKAN Thaimaan khon: perinne sai siivet Kalevi Ahon Sieidi löi läpi maailmalla cd
Olet sen varmasti ansainnut, ja musiikinystävälle Rondo on paras kumppani omiin hetkiin. (03) 225 1948 2. verkkosivuiltamme: https://rondo.fi/shop_02/ 1. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. Rondo on värikäs ja asiantunteva lehti, jonka juttujen parissa vierähtää tovi jos toinenkin. SSIC V L KOLME TAPAA TILATA: 3. 9 numeroa 129 € (Hinta sisältää myös pääsyn laajaan verkkosisältöömme.). Kohti parempia aikoja. Miksi et lupaisi antaa itsellesi tänä vuonna enemmän omaa aikaa. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Ajattele kerrankin itseäsi ja tilaa nyt Rondo koko vuodeksi! Hyvien lupausten aika. Saat uusia virikkeitä, koet musiikillisia elämyksiä ja pysyt ajan tasalla musiikkimaailman asioista
klo 9–15) kulttuuri.myynti@turku.fi Kauden ohjelma: tfo.fi KEVÄÄN KOHOKOHDAT TUOVAT TÄHTIESIINTYJIÄ TURKUUN to 16.3. | 19.00 | Konserttitalo SAMMUMATON SINFONIA Liput: 27,50 | 22,50 | 10,50 € to 20.4. | 15.00 | Konserttitalo VAPPUKONSERTTI: SVÄNGFONIA Liput: 27,50 | 22,50 | 10,50 € to 11.5. | 14.00 | Konserttitalo DIANDRA & BOND Liput: 39,50 | 34,50 | 24,50 € ma 1.5. & pe 13.1. | 19.00 | la 22.4. & pe 17.3. & pe 12.5. | 19.00 | Konserttitalo KARITA MATTILA Liput: 49,50 | 44,50 | 34,50 € to 12.1. Turun konserttitalon puhelinpalvelu: 02 262 0333 (ark. & pe 31.3. | 19.00 | Konserttitalo BYSANTIN KEVÄT Liput: 27,50 | 22,50 | 10,50 €. | 19.00 | Konserttitalo JULIANIN JUHLAT Liput: 27,50 | 22,50 | 10,50 € to 30.3
7 Pääkirjoitus: Katse eteenpäin 8–12 Miina-Liisa Värelä Wagner-poluilla 14–17 Kalevi Ahon Sieidi löi läpi maailmalla 18–19 Pianon nuori tähti Alexandre Kantorow 20 Rondon matkalle Pariisiin 21 Olli Virtaperkon kolumni 22–23 Eveliina Sumelius-Lindblom tutkii ja taiteilee 24–25 Kulmalla: uusi sarja populaarimusiikin rajapinnoilta 26–27 Kantaesitys: Olli Virtaperkon musiikki teoksessa Earthly Angel: Passion 28–33 Pelimusiikki kutsuu osallistumaan 34 Mioko Yokoyaman kolumni 35 Lauri Toivion sarjakuva 36–37 New Yorkin filharmonikot sai uuden kodin 38–41 Khon-tanssiteatteri nousuun Thaimaassa 42–43 Risto Niemisen visiot Portugalissa 44–46 Joiun uudet visiot 48–51 Kuukauden klassikko: Afrikka-aiheiset teokset Rondo arvioi 53 – 58 • CircOpera Kansallisoopperassa • Elämäkerta Kaija Saariahosta • CD ja DVD -sivut suomessa soi 60 – 61 • Uusien festivaalijohtajien tulikaste • Tammikuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 62 – 63 • Miten musiikinteoriasta tehdään kivaa. Media 64 – 65 • Yle Teeman ja Arten tarjontaa 66 Rondo palvelee 67 Kai Amberlan kolumni sisältö MUSIIKKIMATKA
Se kyllä tietää, minne mennä.”. 8 R ONDO C LASSIC 1|2023 ”Täytyy kuunnella omaa kroppaansa
MIINA-LIISA VÄRELÄ on edennyt raskaimpaan sarjaan dramaattisen sopraanon ohjelmistossa. Pitkäjänteinen tapa rakentaa uraa askel kerrallaan, pienistä oopperataloista suurempiin, on tuottanut tulosta, mutta mitään ei ole tullut ilmaiseksi. Hän laittaa itsensä likoon WAGNERIN ja STRAUSSIN ”reippaiden akkojen” parissa, ja tammikuussa hän tarttuu ensi kertaa sadistisen kiinalaisprinsessan rooliin Kansallisoopperan uudessa Turandotissa. 9 R ONDO C LASSIC 1|2023 SOLDE, ELEKTRA, SENTA, TURANDOT. ”Kyllähän joskus kuulee, että miten onnekas olen ollut, kun olen saanut ulkomailla jalkoja ovien väliin tällaisella ohjelmistolla. väkevien naisten äärellä Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: JAAKKO PAARVALA | i. Ehkä siksi hän ei ole Suomessa vielä ihan niin tunnettu kuin hänen taitonsa ja näyttönsä edellyttäisivät. Miina-Liisa Värelä on kasvanut sangen nopeasti dramaattisen sopraanon tiukimpien roolien pariin, itsestään meteliä pitämättä ja mediassa paistattelematta. Mutta ei kukaan aavista sitä työn määrää, mitä tämä on vaatinut: koelauluissa ramppaamista ja hylätyksikin tulemista, hyppykeikkoja lyhyellä varoitusajalla ja tietenkin jatkuvaa harjoittelua ja äänen kunnossa pitämistä”, hän sanoo
Tapaamme Kansallisoopperan tiloissa, ja kädessään Värelällä on jälleen kyseinen Wagnerin ikoninen partituuri. 10 R ONDO C LASSIC 1|2023 Värelän mukaan laulajamaailma on loppujen lopuksi aika pieni, ainakin hänen fakissaan, ja tieto kulkee suusta suuhun. Mozart sen sijaan ei istunut ollenkaan. Se on jumalaisen kaunista musiikkia ja hahmona sellainen, johon kaikki rakastuvat.” ”Ääni on, jos se on ollakseen, ja oikealla tekniikalla se tulee ulos.”. Lohengrinissa juonitteleva Ortrud on Elsaa mielenkiintoisempi. Koskaan ei tiedä, kuka on kuulemassa – aina täytyy antaa vain parastaan.” Glyndebournen oopperajuhlien Tristan ja Isolde poiki sekin uutta. ”Minulle kapellimestarit ovat olleet tärkeitä tukijoita. Tähän aikaan kokemusta kertyi myös Karita Mattilan coverina Janá?ekin oopperoissa Tapaus Makropoulos ja Jenufa. Tunnetilat vellovat äärimmäisyydestä toiseen. Täytyy kuunnella omaa kroppaansa. Otin heti isoja rooleja, jotka ovat vaatineet nopeita kasvupyrähdyksiä. Vain yhden mainitakseni: teimme Markus Poschnerin kanssa ensin Lentävän hollantilaisen Sentaa Bremenissä, ja sitten hän sai pestin Linzistä ja otti minut Straussin Elektraksi ja Färberinniksi [Die Frau ohne Schatten]. Se kyllä tietää, minne mennä.” ”Kehitykseni ei mennyt ollenkaan oppikirjan mukaan, eli systemaattisesti kevyistä rooleista raskaisiin kasvaen. Kyseessä on Peter Sellarsin ja videotaiteilija Bill Violan maailmaa kiertänyt produktio. Sentasta löysin jo sellaisen reippaan tytön, jollaisia haluan tehdä, mutta kaikkein inhimillisin Wagnereista on Valkyyrian Sieglinde. Haasteita lisää teksti-informaation valtava määrä – miten saa sen kaiken ulos?” Ääni on, jos se on ollakseen Miina-Liisa Värelä sanoo kokemuksensa perusteella, ettei Wagner-laulajaksi tulla tietoisella päätöksellä, vaan äänityyppiin kasvaa sisään luonnostaan. Se taas poiki koelaulun ja kiinnityksen Glyndebourneen Wagnerin Isoldeksi. ”Laulan Isoldea joulukuussa Los Angelesin filharmonikkojen kanssa, Gustavo Dudamel johtaa”, hän kertoo. Ensimmäinen iso rooli ulkomailla oli Lohengrinin Elsa Liettuassa 2013. Niiden mukaan ääni on sitten kehittynyt.” Värelä tuli laajempaan tietoisuuteen voittamalla Timo Mustakallio -laulukilpailun 2011. ”Kyllä se menee niin, että ääni on, jos se on ollakseen, ja oikealla tekniikalla se tulee ulos. Kun opettajani kanssa Sibelius-Akatemiassa kokeilimme erilaisia ohjelmistoja, niin Wagnerin Lohengrinin Elsan numerot tuntuivat kurkussa hyviltä, vaikken ollutkaan mikään äänitykki. Olen tehnyt reippaita akkoja muutenkin, mutta Isolde on raskaudessaan omaa luokkaansa. Samana vuonna hän debytoi Kansallisoopperassa yhtenä Wagnerin Ring-sarjan valkyyrioista. Rooli on pitkä ja vaatii todella stydiä keskirekisteriä mutta myös ylä-ääniä. Siksi on onni kohdata oikeanlaiset ihmiset oikeaan aikaan. Dramaattisissa purkauksissakin on muistettava säilyttää kuninkaallinen auktoriteetti, ja toinen näytös on eteerisyydessään aivan eri maailma. ”Kyllä se ihan kunnon puristus on. ”Lyyrisemmät Wagner-roolit Elsa ja Elisabeth [Tannhäuser] olivat hyviä kasvualustoja, mutta sisällöllisesti koin nämä miesten puolesta uhrautuvat naiset ongelmallisiksi
Klassinen kysymys tämän roolin esittäjille: koska hän siirtyy Ringin pääsankarittareksi Brünnhildeksi. On se hurja tunne, kun alkusoitto alkaa, eikä tiedä yhtään, mitä ilta tuo tullessaan. ”Olen saanut astua monen tähden saappaisiin Nina Stemmestä lähtien, ja totta kai se nostaa adrenaliinia, ettei tuota yleisölle pettymystä. 11 R ONDO C LASSIC 1|2023 Sieglinde-debyyttinsä Värelä teki Odensessa, ja Kansallisoopperan viimesyksyisessä Valkyyriassa hänen tulkintansa nousi yhdeksi tuotannon suurimmista ilonaiheista. ”Varmaan sen askeleen joskus otan, mutta koska, se jää nähtäväksi”, hän sanoo arvoituksellinen ilme silmäkulmissaan. Koronan myötä hän muutti takaisin Helsinkiin. Tässä vaiheessa Turandotin puvut eivät vielä olleet valmiit.. Wienin valtionooppera tarjosi Värjärin vaimon suurta roolia Straussin oopperassa Die Frau ohne Schatten – Christian Thielemannin johtaessa ja ilman ensimmäistäkään harjoitusta! En voinut ottaa sitä, vaikka rooli olikin hallussani.” Kyseinen rooli onkin ollut Värelän uran tärkeimpiä, sillä se on avannut ovia moneen oopperataloon. | ”On se hurja tunne, kun alkusoitto alkaa, eikä tiedä yhtään, mitä ilta tuo tullessaan.” Täällä toteutetaan unelmat. Ei siinä voi kuin heittäytyä rooliin ja antaa sen viedä.” ”Täytyy olla silti järkevä siinä, mihin suostuu. Debyytti eliittiorkesterin edessä tapahtuu ykkösluokan kollegojen kanssa. Dynamiittia koko nainen Kun esiintymismahdollisuuksia alkoi tulla lisää, Miina-Liisa Värelä muutti Berliiniin, koska sieltä käsin oli niin paljon helpompaa ottaa freelancerin töitä vastaan. Pääsiäisen aikaan hän on mukana orkesterin festivaalilla Baden-Badenissa, jonka päänumerona on Die Frau ohne Schatten. Miina-Liisa Värelä taustanaan oopperan puvustamon suunnaton kangasvarasto. Ura alkoi vakiintua jo niin, ettei koko ajan tarvinnut kiertää koelauluissa. huhtikuuta hän vielä laulaa sen konserttiversion Berliinin Filharmoniassa. Ensimmäisen Färberinninsä hän teki Linzissä 2017, ja se sai ylistävät kritiikit. Hyppykeikat eli sairastuneen kollegan paikkaukset – usein minimaalisin harjoituksin – ovat nuorelle laulajalle tärkeitä näytön paikkoja, ja Värelällä on niihin kaksijakoinen suhde. Ylikapellimestari Kirill Petrenko johtaa. Viimeisin kiinnitys rooliin tuli Berliinin filharmonikoilta. 14
Aaria kertoo, mitä on tapahtunut ennen, ja tulee hänen mielestään aina tapahtumaan. Ehkä hän silti näkee Calafissa jonkin erilaisen mahdollisuuden, mikä saa hänet paniikkiin”, Värelä analysoi. Totta kai se verottaa sosiaalista elämää ja ystävien kanssa hengailua. Löysin äänestäni aivan uusia ulottuvuuksia, ja rooli tuntui mukavalta laulaa. ?. Se liikkuu korkeammalla kuin se itse asiassa kuulostaa, mutta huutamista se ei vaadi – pikemmin ylimyksellistä sarkasmia, kun prinssejä tulee jonossa, ja hän saa tehdä heillä, mitä tahtoo. Lorenzo Passerinin musiikinjohto oli tapaus sinänsä. En ole ennen kokenut tällaista orkesterimontusta tulevaa rakkautta lauluääntä kohtaan. Hänen kehityskaarensa on oopperan kiinnostavin, ja laulullisesti se on hurja väkevyydessään.” ”Strauss on ihanaa laulettavaa sikäli, että se kantaa aina melodisella linjallaan, kun taas Wagnerissa laulustemma on usein osa orkestraalista kudosta. Hurja hahmo, kiinalainen jääprinsessa, joka mestauttelee tunteettomasti kosijaprinssejään ja luo ympärilleen kauhun ilmapiiriä. Reippaat akat ja suuremmat lavat odottavat. Hän on vanhan italialaisen perinteen kasvatti, joka osaa hengittää ja fraseerata laulajien mukana. ”Sanoisin vain, että pelkkä unelmointi ja itseensä käpertyminen ei riitä, vaan on keskityttävä itse ydintuotteeseen ja katsottava rehellisesti peiliin: missä minulla olisi parantamisen varaa. Olisin voinut laulaa vaikka silmät kiinni, niin hän olisi seurannut.” ”Uusiakin italialaisia rooleja minulla on viritteillä, mutta niistä en vielä voi kertoa. Laulajan freelance-markkinat ovat nykyään aikamoinen villi länsi, mutta ei siinä muuta voi kuin tehdä työnsä niin hyvin, että pääsee kipuamaan koko ajan paremmille paikoille ja sopimuksille.” Mitä Värelä sanoisi suomalaisille nuorille laulajille, jotka unelmoivat kansainvälisestä urasta. Strausseista Salome olisi kiva tulevaisuudessa tehdä, samoin kuin Elektran Chrysothemis.” Mutta eikö lyyrisemmästä Chrysothemiista yleensä siirrytä dramaattiseen Elektraan eikä toisin päin. ”No joo, mutta minulla nämä jutut joskus menevät toisin kuin on totuttu”, Värelä virnuilee. Balanssi on tärkeää, ja lähivuosina joudun tekemään sen löytämiseksi entistä enemmän ratkaisuja.” Mutta nyt on taottava, kun rauta on kuumana. Kyllä minä Turandotia silti jonkinlaisena sosiopaattina pidän, sillä eihän hänen suhteensa miehiin terve ole, eikä lopun yhtäkkinen rakkauden löytyminen ole uskottavaa. 12 R ONDO C LASSIC 1|2023 ”Se on fantastinen rooli, yhtä dynamiittia koko nainen! Hän on inhimillinen, kaikkensa yrittänyt kotirouva, joka on pettynyt haaveissaan mutta yrittää lapsettomuuden traumastaan eteenpäin. ”Joskus rankkojen esitysja harjoitusputkien jälkeen herään huomaamaan, ettei minulla ole ollut viikkoihin yhtään kunnon hengähdystaukoa. Turandot ja Tosca – unelmat toteen ”Reippaiden akkojen” roolilista saa täydennystä tammikuun lopussa, kun Miina-Liisa Värelä debytoi Puccinin Turandotin nimiroolissa Kansallisoopperassa. Olenko valmis kaikkeen siihen kovaan työhön ja kokonaiseen elämäntapaan, jota tämä ammatti vaatii?” Elämä ei silti ole pelkkää työtä, sen Väreläkin on oppinut. ”Vakikiinnitys ei oikein tule kyseeseen, sillä vain harvalla oopperatalolla on mahdollisuus tarjota pelkästään minun äänityypilleni sopivaa ohjelmistoa, enkä halua tehdä mitä tahansa. ”Laulullisesti tämä on friikkirooli, joka vaatii metallikasta, stydiä ääntä. Ensin nyt kuitenkin tulee Fidelion Leonora.” Rehellisesti peilin ääreen Miina-Liisa Värelä kuuluu manageritoimisto HarrisonParrottin talliin, jonka kontaktit ovat olleet tärkeitä järkevän uran rakentamisessa. Kokemus oli niin innostava, että hän haluaisi tehdä italialaista ohjelmistoa enemmän. Freelancerin elämään hän on tyytyväinen. Onko hän silti inhimillinen, esiäitinsä julmaa kohtaloa kostava nainen. ”Osoittautui vääräksi luuloksi, ettei pääasiassa saksalaista ohjelmistoa tekevä laulaja sopisi italialaiseen. Olen jättänyt ovet auki eri vaihtoehdoille.” Toisessa unelmiensa Puccini-roolissa, Toscana, Värelä esiintyi viime kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla. Jännittävää nähdä, mikä on ohjaaja Sofia Jupitherin näkökulma Helsingissä. Kun vierellä oli Ludovic Tézierin ja Matthew Polenzanin tapaisia tähtiä, ei siinä voinut muuta kuin ottaa opiksi. ”Se riippuu tietenkin ohjaajan näkökulmasta, jota me esiintyjät toteutamme
Koen, että soittaja ei tässä teoksessa saa puristaa tunnetta joka nuotista vaan isommista kokonaisuuksista. Hän ei kuitenkaan itse näe asiaa niin yksioikoisena vaikka myöntääkin, että hänelle on suotu tiettyjä fyysisiä edellytyksiä pianotekniikan hallitsemiseen. Jos taas rupean ajattelemaan liikaa, että miten nyt asioita teen ja mitä nyt seuraa, sitten heti tulee jännitteitä, vaikka ne eivät ulospäin näkyisikään. Vanhemmat eivät usuttaneet poikaansa mitenkään määrätietoisesti musiikin paALEXANDRE KANTOROW on ponnistanut nuorten pianistien kärkeen soittonsa luontaisella virtuositeetilla ja intuitiivisella kyvyllä löytää musiikin omin sointi. Harva pianisti näyttää vaikeimmankin virtuoosisatsin äärellä niin rennolta kuin hän: ikään kuin mitään fyysistä ponnistelua ei tarvittaisi, musiikki vain pulppuaa soittajasta itsestään selvänä. ”Ensimmäinen konsertto on nuoren Rahmaninovin teos, jossa jokainen nuotti on täynnä tapahtumaa, ja fraasit vievät malttamattomina eri suuntiin. Säveltäjän omat levytykset ovat hurjan kiinnostavia: hän antaa musiikille enemmän aikaa ja vapautta kuin mitä nykyisin on tapana mutta säilyttää aina tietyn aristokraattisuuden.” Virtuositeetti suvun perintönä Alexandre Kantorowin isä on Tapiola Sinfoniettan johtajana 1990-luvulla toiminut viulisti-kapellimestari Jean-Jacques Kantorow, ja myös hänen äitinsä on viulisti. Tshaikovski-kilpailun voitto sysäsi nuorukaisen hullunmyllyyn, josta alkaa vasta nyt löytyä balanssi. ”Helppouden vaikutelma on kuitenkin sitä, että peitän vaikeudet”, hän naurahtaa. Oleellisinta on se, mitä tapahtuu sisällä, ja se vaihtelee konsertista toiseen.” Tapaamme Helsingin Musiikkitalossa, jossa hän on edellisenä iltana soittanut Rahmaninovin ensimmäisen pianokonserton Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Esitys osoitti sen, että huikea tekniikka ei todellakaan ole Kantorowin ainut valtti, vaan soitossa on kaikki se soinnin syvyys, tunteikkuus ja muodon taju, mitä tämä musiikki vaatii. ”Rahmaninov on minulle yleisemminkin rakenteisiin keskittyvä säveltäjä, jonka parissa balanssin löytäminen on tärkeämpää kuin kaikkensa antaminen. helppouden tunne on kykyä piilottaa vaikeus Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: SASHA GUSOV k. 18 R ONDO C LASSIC 1|2023 UIN PIANON ÄÄRESSÄ SYNTYNYT. Kun musiikkia pelkistää, saa tilaa pelata ajan kanssa ja luoda tunteita”, hän selittää. Alexandre Kantorow pääsi Suomessa esiin jo nuorena erityisesti Tapiola Sinfoniettan solistina. Sellainen luontevuuden vaikutelma tulee, kun kuuntelee ja katsoo Alexandre Kantorowin, 25, soittoa. ”Jos avaan vain korvani ja luotan täydellisesti kroppaani, niin siitä lähtee soittamisen flow
Pitkäjänteisiä suhteita on vaikea rakentaa.” . ”Kenen kanssa voisi löytää vastaavanlaisen luontaisen yhteyden, kun kapellimestarit vain tulevat ja menevät. Kuulin koko ajan hänen harjoitteluaan, ja muistan hänen energisen otteensa viuluun. ”Isäni on soittanut Saint-Saënsin viulukonserttoja, ja säveltäjä on ollut kodissamme läsnä aina. Halusin alleviivata valon ja pimeyden kontrasteja. Keskityn vain soittooni ja kohtaan ihmiset silmästä silmään musiikin tasolla, ajattelematta heidän mainettaan.” ”Uusien ihmisten ja orkesterien kohtaaminen vaatii kommunikaation kykyä, sillä monet asiat niin kamarimusiikissa kuin orkesterin kanssa soittaessa ovat löydettävissä vain yhdessä. Nykyisin tiuhan matkustelun vuoksi siihen ei ole enää mahdollisuutta. Konserteissa spontaanin reagoinnin merkitys on kasvanut.” Mitä Alexandren tapaisen muusikon, joka teknisesti osaa jo kaiken, täytyy vielä harjoitella. En enää suunnitelle asioita tarkasti vaan annan vaistojen ja inspiraation viedä. ”Ei sitä Ranskassa tunne kukaan. ”Olin aluksi hieman hämmentynyt siitä, että yhtäkkiä soitin niiden muusikoiden kanssa, joita vain muutama vuosi sitten kuuntelin vain ihaillen levyiltä. Joskus musiikki liikkuu Chopinin ja Schumannin maisemissa, sitten se taas syöksyy Lisztiin, Gounod’n oopperoiden draamaan, barokkiin tai egyptiläiseen sävelmään.” Alexandre levytti hiljattain myös Brahmsin pianomusiikkia ikään kuin todistaakseen, ettei hän ole pelkkien virtuoositeosten spesialisti vaan myös syvällinen muusikko. Niissä on kevyttä ja leikkisää ranskalaista kosketusta mutta myös synkkiä syövereitä. Siinä on mukana aina ennakoimattomuuden elementti: ideat ja kemiat kapellimestarin kanssa joko kohtaavat tai sitten eivät. Olin pää pyörällä. Hän toki tiesi kilpailun merkityksen muttei voinut aavistaa, millainen rumba voitosta seuraa. Tekniikkaa on se, mitä teen käsilläni ja miten saan haluamani asiat kuuluviin. ”Isän kanssa musisointi on niin luontevaa, ettemme edes tarvitse sanoja toisiamme ymmärtääksemme. 19 R ONDO C LASSIC 1|2023 riin vaan pitivät tärkeämpänä sitä, että koulunkäynti sujuu ja ettei suhde musiikkiin saa turhia paineita. Tämän luottamuksen turvin pystyn myös kokeilemaan rajoja tavalla, joka tuskin muiden kapellimestarien kanssa onnistuisi.” Seuraavaksi yhteiseksi projektiksi valikoitui Camille Saint-Saënsin viiden pianokonserton kokonaislevytys, jälleen tapiolalaisten kanssa. Jatkossa häntä kiinnostaisi tarttua säveltäjien syrjään jääneisiin teoksiin – kuten Sibeliuksen pianomusiikkiin. BIS:n Robert von Bahr vakuuttui nuorukaisen kyvyistä, ja Lisztin pianokonsertot sisältänyt levy nousi vuonna 2015 sensaatioksi. Jos ainut päämäärä olisi soittaa virheettömästi, sehän olisi paljon helpompaa, koska soinnin ja ajankäytön vivahteiden kanssa työskentely on vaativinta.” Alexandre soittaa säännöllisesti maailman parhaiden orkesterien ja kapellimestarien kanssa. Hän on siellä pelkkä sinfonikko.” Spontaanille reagoinnille tilaa Alexandre Kantorow voitti vuonna 2019 Tshaikovski-kilpailun ensimmäisenä ranskalaisena, ja se sysäsi hänen uransa kertaheitolla vauhtiin. Igor Lazko oli hänen opettajistaan se, joka sai 12-vuotiaan pojan ottamaan pianonsoiton tosissaan ja juurruttamaan tekniset taidot. Se on uusi ja vähän pelottavakin tapa organisoida, mutta se on opettanut minut luottamaan vaistooni. Opin kontrolloimaan asioita ja pitämään balanssia, joka ehti ensimmäisen vuoden aikana jo niksahtaa paikoiltaan.” Aiemmin Alexandrella oli tarkka harjoittelurutiini: viisi tuntia päivässä järjestelmällistä työstämistä. Miltä se nuoresta miehestä tuntuu. Piano kuitenkin valikoitui viisivuotiaana soittimeksi, koska sen äärellä Alexandre tunsi olonsa luontevammaksi kuin viulun. ”Joskus kokonaisia päiviä menee matkustamiseen, ja harjoittelussa täytyy keskittyä siihen, mitä juuri nyt on tulossa. Erot olosuhteissa ovat suuria: joissakin on neljäkin päivää aikaa löytää toisensa ja hioa yhteistä tulkintaa, toisessa mennään melkein kylmiltään ja hetkessä reagointiin luottaen.” Tämän vuoksi Alexandrea hieman huolestuttaa se kysymys, kenen kanssa hän tekee konserttolevytyksiä sitten, kun hänen isänsä ei ole enää kuvioissa. Ehkä se vaikutti minun käsitykseeni virtuositeetista. Sen toinen cd ilmestyi viime syksynä. helppouden tunne on kykyä piilottaa vaikeus. ”Totta kai isälläni oli silti suuri alitajuinen vaikutus, vaikkei hän soittooni puuttunutkaan. Onhan se inspiroivaa, mutta toisaalta haluan pitää pesäeron tähän kaikkeen kuuluisuuteen. Asioita, mitä olen suunnitellut, täytyy heittää roskakoriin. Konsertoista tekee kiehtovan matkan se, että ne ovat niin erilaisia. ”Jo seuraavana päivänä finaalin jälkeen agenttini oli luettelemassa pitkän listan konsertteja, joihin pitäisi suunnitella ohjelmaa, ja koko ensimmäinen vuosi oli yhtä hullunmyllyä: uusia ihmisiä, orkestereita ja saleja päivä toisensa jälkeen. ”Minusta tekniikkaa ja musiikillista ilmaisua ei voi erottaa toisistaan, koska ne ovat samaa asiaa. Soitimme yhdessä myös sonaatteja.” Kun isä alkoi keskittyä enemmän kapellimestarin töihin, hän oli itsestään selvä partneri Alexandren ensimmäisille konserttolevyille. Sitten tuli COVID, ja sain aikaa rauhoittua. Luonteva valinta orkesteriksi oli Tapiola Sinfonietta