Riista 8/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 X SAKO BAVARIAN = EUROOPPALAINEN PARI 8 / 2009 6,90 METSÄSTYSNUOLEN LÄPÄISY MYYTIT JA FAKTAT 710640-0908 6 414887 106405 09008 Jyrkänteiden ketterä kiipeilijä LAPIN ROMAHTANEET RIEKKOKANNAT VIISI KETTUPILLIÄ - KÄYTTÖKOKEMUKSIA PAL.VKO 2010-04
Ryhmään mahtuu 4 henkilöä. SÄHKÖPOSTI: INFO@BRHUNTING.FI PUH: 040 417 8807. LUKIJAMATKAT ETELÄ-AFRIKKAAN NAMIBIA LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 3.11.4.2010 EN KORKEALUOKKAIN MAJOITUS 2790 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, 2 kaatomaksua (impala uros, pahkasika) Ryhmään mahtuu 8 henkilöä. ESTÄJÄNÄ MATKANJÄRJ RINA E JA PRO-HUNT B&R HUNTING SUOMALAINEN NAMIBIAAN RYHMÄ 1 2890 ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: 13.21.3.2010 RYHMÄ 2 20.28.3.2010 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, kaatomaksun (keihäsantilooppi)
Sisältö 8/2009 4 Pääkirjoitus 5 Sisällysluettelo 6 Gemssijahdissa 12 Sako Bavarian pari 18 Kahden kiväärin patteri 20 Kettupillit 24 Baikal IJ-18 - parannuksia 28 Kyttäysjahti käytännössä 32 Kyttäyskauden 2009-2010 avaus 34 Afrikka ja revolveri, osa 2 - varusteet 38 Pykälät kuntoon: Punaista päälle 40 Veto päällä - hirvi ja mönkijä 42 Pomar Gore-tex -saapas 44 Metsästysnuolen läpäisykyky 48 Riekkokannat romahtaneet Lapissa 52 Swarovski Z3 3-10 x 42 54 Beretta Schwartzwald -puku 56 Crock Pot - haudutuspata 58 Riistan joululahjavinkit 62 Uutiset 64 Palaute 65 Riistakamerakisa 66 Pakina 4 RIISTA Kuva: Tuomo Karsikas
kuuluisat city-kanit. Mielestäni on samantekevää, kutsutaanko uusia eliöitä tulokkaiksi vai vieraiksi, sillä ainoa ratkaiseva asia on se, miten eliön olemassaolo haittaa muita. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Merimetson metsästys vähentää myös muihin vesilintuihin kohdistuvaa painetta. tulokaslajit, jotka ovat laajentaneet esiintymisaluettaan ihan itse. Merimetson kohdalla ollaan tekemässä samaa virhettä kuin muidenkin salamavauhtia lisääntyvien otusten kanssa: yritetään yhä pidätellä vaikka paskat on jo housuissa. Kun merimetsokannat lisääntyvät meillä prosenttia vuosittain, ei tarvita kovin ihmeellistä laskupäätä ynnäämään mitä tästä seuraa lähivuosina. Kolmas vuosikerta. Esa Höysniemi, päätoimittaja ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Suomi on jo -luvulta lähtien ratifioinut kymmenien eri ympäristökonferenssien (Rio, Ramsar, Bern jne.) artiklat, jotka koskevat mm. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Merimetso hyödyntää kuitenkin kalan kuin kalan kokoluokassa cm, se syö sen mikä helpoiten on tarjolla. Mutta jospa edes kerran mentäisiin enemmistön (=kansan) ehdoilla kuuntelematta kovaäänisiä vähemmistöjä. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kuuluisin tämän päivän tulokaslaji onkin merimetso, jonka suojelua perustellaan sillä, että se on joskus -luvulla kuulunut Suomen eläimistöön! Vastapuolella on saaristoluonto ja kalastajat eikä kädenväännöstä näytä seuraavan kovinkaan hyvää. Merimetso on osoittautunut haitalliseksi koko läntisen Euroopan alueella ja se on kaikissa ongelmamaissa riistalintu, metsästyksellä pyritään pitämään kanta kurissa ja samalla hyödynnetään tämän maukkaan linnun liha. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Erno Lindroos, Juha Kylmä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas, Hannu Uronen, Olli Autonen GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Arsi Ikäheimonen Sauli Luolajan-Mikkola Kim Juutilainen KANNEN KUVA: Kim Juutilainen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus VIERAS VAI TULOKAS? V Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Hallituksessa asia on nyt jopa otettu esiin, tosin tavan mukaan ollaan pahanpäiväisesti jälkijunassa. Vahvin argumentti on se, että merimetsot syövät vain pieniä roskakaloja. Meillä ongelmaan voisi olla hyvä ratkaisu siirtää mantereelta supikoiria merimetsojen pesimäluodoille! Suomessa merimetson puolustajia riittää, tosin perustelut ovat varsin heppoisia. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Tämä toimenpide ehkäisee poikasten kuoriutumisen eikä pesivä pari älyä tehdä uutta pesää ennen kuin se on jo myöhäistä. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Esimerkiksi Tanskassa metsästyskään ei ole riittänyt, joten siellä ruiskutetaan parafiinia merimetson munille. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vieraslajien hävittämistä, vesilintu- ja vesialuesuojelua ja muita vastaavia, mutta käytännössä vain suojeluasioita on viety eteenpäin, eikä koskaan ole edes ajateltu minkään haitallisen lajin vähentämistä edes siedettävälle tasolle. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Eri luonnonsuojelujärjestöt hyväksyvät vieraslajien hävittämisen, mutta tulokaslajien kohdalla ei sitten enää ymmärtämystä näytä riittävän. Näiden lisäksi voivat uhkana olla myös ns. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Luontoomme tuotuja haitallisia eläimiä ja kasveja löytyy pitkälti toista sataa, mm. Päivässä kalaa kuluu g lintua kohti ja tämän mukaan on laskettu että toissa vuonna meni miljoonaa kiloa pelkästään merimetsojen suihin. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Kun tiedetään että tämä lintu pystyy sukeltamaan jopa yli metrin syvyyteen, ei tarvitse ihmetellä jos esimerkiksi Saksassa on paikoin kalat loppuneet pienemmistä vesistä. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tästä on meillä vain yksi tutkimustulos ja sekin käsittää vain pesimäajan ja pesäpaikan lähialueen. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. iime aikoina mediassa on puhuttu paljon vieraslajeista. Lisäksi tulee vielä lintujen haavoittamat kalat, joista kuolee noin puolet
6 RIISTA
Talvi oli tullut kuukauden etuajassa ja lunta oli noin kilometrin korkeudella sijaitsevan laakson pohjallakin kymmenisen senttiä, korkeammalla enemmän. Vaikka toisen päivän tarkoitus oli vierailla myös Swarovskin optiikkatehtaalla, jahti oli kuitenkin tehtaan edustajan mukaan pääasia. Jahtimatka toteutui Sakon ja Swarovskin järjestämänä. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: KIM JUUTILAINEN G emssijahdin tukikohtana toimi Scharnitz, kylä Saksan ja Itävallan rajan tuntumassa Tirolissa. Laajamittaisen talviruokinnan ansiosta alueella on myös elinvoimainen noin päätä käsittävä saksanhirvikanta ja tietysti runsaasti metsäkauriita. GEMSSIPUKKI KOHTEEKSI Saaliiksi suunnitellun gemssin piti kuulua trofeeluokkaan yksi, eli sen tulisi olla vähin- tään kahdeksanvuotias pukki. Paikallinen metsästysopas Josef toimi retken johtajana ja hänen osalleen lankesi raskas vastuu oikean eläimen löytämisestä, itävaltalaiset kun ovat tarkkoja tässä suhteessa: vääränlaista eläintä ei ammuta. Tämä johtunee siitä, että moiseen harrastukseen ei mielihaluista huolimatta ole koskaan ollut mahdollisuutta. Lähtökohta oli siis ainakin teoriassa varsin yksinkertainen, mutta käytäntö osoittikin pian muuta. Varhaisesta lumentulosta oli kuitenkin se hyöty, että gemssit laskeutuivat alemmaksi alueille, joista saisi helpommin ravintoa. RIISTA 7. Alueella on arviolta noin gemssiä, joista ammutaan vuosittain nelisenkymmentä naarasta ja saman verran uroksia. Tämä on aluetta, missä tienviitoissa ilmoitetaan etäisyydet matkaan kuluvan ajan mukaan, ei matkan pituutena. Kun sellainen vihdoin tarjoutui, ei asiaa tarvinnut miettiä sekuntiakaan. S GEMSSIJAHDISSA ITÄVALLASSA charnitzin rinteillä Gemssinmetsästys oli vuosien saatossa muodostunut mielessäni eräänlaiseksi lähes myyttiseksi tapahtumaksi. Jahtiin oli varattu aikaa yksi päivä ja mahdollisesti toinen, ellei ensimmäisenä päivänä onnistaisi. Swarovski hallitsee Scharnitzin liepeillä hehtaarin metsästysaluetta, joka muodostuu jylhistä vuorenrinteistä ja syvistä jokilaaksoista tunnetun Isar-joen alkulähteillä. Lähtö majapaikasta tapahtui aamun lähes valjettua ja suuntasimme kylän läpi kulkevan Isar-joen varteen kapealle vuoristotielle. Aluksi tiepahanen noudatteli uskollisesti jokivartta ja aina välillä oppaamme pysäytti auton tähyilläkseen ympäröiviä vuorenrinteitä
Pian tie kaarsi poispäin joesta ja samalla lumen määrä kasvoi. Kun rupesi näyttämään siltä, että maastossa joudutaan liikkumaan paljonkin, alkoi vuorostaan mietityttää kestääkö kuntoni rinteiden kapuamista oppaan tahdissa. Matkaa 8 RIISTA Loivatkin osuudet olivat jyrkkiä. Nyt opas kehotti lataamaan aseen, sillä tilanne saattoi tulla eteen hyvinkin nopeasti. METSÄINEN RINNE Kohta rinteeseen päästyämme havaitsimme metsässä kauriita ja samalla myös gemssejä. Kapusimme varsin jyrkkää seinämää viitisenkymmentä metriä suoraan ylöspäin, sitten vastassa oli tasanne ennen varsinaista seinämää, jolla opas oli nähnyt yksinäisen gemssin. Patikoimme hangessa samalla gemssejä vuorenseiniltä etsien. Josef pysäytti lopulta auton, työnsi alppisauvan ja kiväärin käteeni esitellen samalla lipasta. Olin kuitenkin joka pysähdyksellä valmiina ampumaan, tuin kiväärin alppisauvaan ja tähyilin gemssejä kiikarin läpi siinä missä opas kiikarilla.. Tapahtuma sai aikaan pienen toivon kipinän, ehkäpä sopiva eläin löytyisi kohtuullisen helposti. Matka jatkui autolla, kunnes tulimme harvaa puustoa kasvavan rinteen juurelle. Tässä olivat kuitenkin ensimmäiset tilanteet. Se ryntäsi juoksuun joen vastarannalta ja hävisi muutamalla loikalla lumiseen maisemaan. Oli yllättävää, etteivät gemssit tuntuneet kovinkaan varovaisilta parhaimmillaan pääsimme jopa metrin tuntumaan. Mikään eläimistä ei kuitenkaan täyttänyt vaatimusta, joten pakkauduimme autoon ja lähdimme takaisinpäin. ALKAVAA JÄNNIT YSTÄ Gemssejä metsästetään periaatteessa kahdella eri tavalla; kyttäämällä tai maastossa etsimällä kuten nyt. Ase oli tuttu Tikka kaliiperissa . Näinkään lyhyt matka ei antanut mahdollisuutta tunnistaa otuksen ikää ja sukupuolta varmasti, elleivät eläimet pysähtyneet. Edessämme oli kyttäyskoju, johon ahtauduimme, koska siitä oli helpompi ampua kunnon tuelta. Vaikka kuvasta näyttää, ettei rinne ole pahakaan, kulkijoiden etenemistyylistä voi lukea toista. Metsästysopas kiikaroi syvän rotkon vastarinteellä ruokailevia gemssejä. Aamuilma oli kirpakka johtuen kymmenisen astetta nollan alapuolella olevasta pakkaskelistä ja lievästä tuulesta. Auto pysähtyi äkkiä ja oli lähdettävä maastoon, kun rinteessä näkyi liikettä. Mustia möykkyjä siis riitti, mutta mikään niistä ei paljastunut etsityksi eläimeksi. Gemssejä ei kuitenkaan näkynyt sen enempää ja matkamme jatkui. WSM. Lähestymisemme rouskuvassa lumessa oli saanut kuitenkin kohteemme epäluuloiseksi ja se päätti vaihtaa maisemaa ennen kuin sain sen edes ristikkoon tarkkailtavaksi. Pikku hiljaa nousimme yhä ylöspäin ja riistaa tuntui näkyvän joka puolella. Koska alkuun ei ollut tiedossa mitä jahtimuotoa harrastetaan, pelkäsin homman olevan ensin mainittua. Jo noin vartin ajon jälkeen saimme näkyviin ensimmäisen gemssin. Kiikaroimme vielä jonkin aikaa rinnettä ja ylempää löytyikin toinen yksilö. Kaikki olivat joko naaraita tai liian nuoria kohteeksi. oli kuitenkin yli metriä ja gemssi liikkui koko ajan yhä ylemmäs, joten palasimme autolle. Luulisi tummaturkkisen otuksen olevan helppo löytää lumista vuorenrinnettä vasten, mutta rinteillä oli myös paljon kiviä ja pensaita, joihin tuulen kuljettama lumi ei ollut tarttunut. Palatessamme autolle vastapäisellä rinteellä havaittiin liikettä: kolme gemssiä ruokaili metsänrajan yläpuolella. Rahisevasta lumesta johtuen eläimet edes- sämme pysyivät valppaana ja koko ajan liikkeessä, joten sopivan yksilön tunnistaminen oli vaikeaa. Ehdin jo aprikoida mielessäni, että pärjääkö Josef muka tirolilaishatullaan, kun hän kaivoikin reppunsa kätköistä ihan rehellisen pipon päähänsä
Olimme jo lähellä puurajan yläosaa noin metrin korkeudessa, kun saimme oikealta ylärinteestä näkyviin neljä gemssiä, joista kaksi viimeistä näytti jo meikäläisenkin silmään aikaisemmin nähtyjä suuremmilta. Nousimme vielä satakunta metriä ylöspäin, mutta uusia tilanteita ei enää syntynyt. Täytyyhän siinä porukassa olla ainakin yksi vanhempi pukki, ajattelin toiveikkaasti. Todennäköisesti myös sarvet olisivat menneet rikki pudotuksessa, joten trofeekin olisi ollut entinen. Ajatukseni keskeytyivät, kun Josef päätti palata takaisin autolle. Olisikin ollut varmasti melkoinen urakka noutaa saalis, mikäli joku olisi saatu ammuttua. "Kylläpäs tämä on omituista, miten kaikki gemssit ovat nuoria tai naaraita! Joka paikassa vain naisia!" Josefin manaus ei muuttanut tilannetta ja jahti jatkui entiseen malliin: paljon riistaa, mutta ei sitä oikeaa. Juuri kun olin siirtänyt tähtäyksen etummaiseen, Josef kertoi viimeisen olevan hyvä trofeeyksilö: ammu! Ampumiskomento näytti toimi- van myös starttina gemsseille ja ennen kuin sain oikean eläimen uudelleen ristikkoon, se hävisi jo puunrunkojen sekaan. Paluumatkalla riistaa ei enää näkynyt samassa määrin kuin noustessa, mutta onnistuimme havaitsemaan pari saksanhirveä ennen autolle saapumista. ROTKOLAAKSON REUNALLA Seuraava kohteemme oli hieman korkeammalla. Alkoi näyttää siltä, että kaikki metsän gemssit kasautuivat hiljalleen edessämme yhdeksi suureksi laumaksi. Syynä oli kaksi gemssiä, jotka eivät suostuneet nousemaan makuulta ja niin tunnistus ei onnistunut edes kaukoputkella. RIISTA 9. Takimmainen näytti suuremmalta, mutta tarkastelin välillä myös toista. Tämä olisi ollut vasta alkua, koska ruho olisi pitänyt kuljettaa vielä poiskin. Tässä vaiheessa päivää vähäiset eväämme, sämpylä, omena ja tuoremehu oli jo syöty ja gemssi yhä saamatta. Ampumakulmat olisivat olleet useimmissa tapauksissa erittäin jyrkät. Gemssejä ruokailemassa rinteellä. Ampumatilanne alkoi nyt tuntua jopa mahdolliselta. Gemssejä näkyi harvakseltaan, mutta mikään niistä ei kelvannut kohteeksi. Sopivaa yksilöä ei vain löytynyt, joten matka jatkui kohti puurajan yläosaa. Pystysuoran jyrkänteen pohjalla erottui joki noin metriä meitä alempana, vastarinteelle oli matkaa vajaat kaksisataa metriä. Todennäköisesti eläin olisi ensin vierinyt tuon metriä suoraan alas, ehkä peräti jokeen asti. Sitten meidän olisi pitänyt jostain kanjonista päästä saaliin luo ja joen yli. Metsää kasvavalla rinteellä noin 1500 metrin korkeudessa näkyi runsaasti riistaa ja koko ajan piti olla ampumavalmiina. Patikoimme syvän rotkolaakson reunaa kiikaroiden välillä rotkon vastarinteellä ruokailevia gemssejä. Opas kiikaroi kuumeisesti molempia, nyt paikoilleen jähmettyneitä eläimiä, eikä matkaa ollut juurikaan metriä enempää. Loppupäivä kuluikin jokilaaksoja edestakaisin ajellessa ja vain kerran jouduimme viettämään aikaa erään rinteen alla tavallista pidempään. Siirtelin kiikaritähtäimen ristikkoa vuoronperään eläinten välillä odottaen ampumislupaa. Itseäni asia ei huolettanut lainkaan, mutta Josefin kärsivällisyys alkoi olla koetuksella, tai sitten kyse oli ammattiylpeydestä
Toinen taas päätti jäädä makuulle nauttimaan iltapäiväauringon viimeisistä säteistä eikä noussut, vaikka asiaa yritettiin jouduttaa viheltämällä ja auton äänitorvea painamalla. Nopea toinen laukaus pudotti gemssipukin rinnettä alas. KOLME KERTAA KYMMENEN Metsästyksessä tilanteet vaihtuvat nopeasti ja niin kävi nytkin. Ei ollut kulunut viittä minuuttiakaan lähdöstä, kun tunnelma sähköistyi. Pahaksi onneksi gemssi oli pysähtynyt tuuhean kuusennäreen taakse, enkä hämärästi näkyvästä hahmosta erottanut miten päin se oli. Matkaa oli enää ehkä metriä ja Josef oli tulla ulos nahoistaan, joten otin riskin ja laukaisin keskelle hahmoa. Myöhemmin osoittautui, että pukki oli ollut takaperin ja laukaus oli "Texasin sydänosuma", tosin sen ansiosta eläin hypähti askeleen sivulle ja sain sen kyljen näkyviin. Sitkeys palkittiin, sillä Josef tuli siihen tulokseen että sen ikä saattaa olla seitsemän tai kahdeksan vuotta, todennäköisemmin seitsemän, joten oli parempi jatkaa. Josef oli havainnut sopivan eläimen eturinteessä makuulla, matkaa oli tuskin sataakaan metriä. Ajelumme aikana olimme käyneet useamman kerran eräällä sillalla ja joen vastarannalla, missä Josef vietti aina pitkän tovin kiikaroiden, vaikka mitään ei näkynyt. Ensimmäisenä päivänä jahdattiin kokonaista kymmenen tuntia ilman tulosta, toisena päivänä homma oli selvä kymmenessä minuutissa. Aamuhämärissä hyppäsimme taas autoon ja suuntasimme kohti eilisiä rinteitä. Gemssijahdin mystiikka on nyt saanut uuden eksoottisen vivahteen.. Erilaiset maastot ja henkeäsalpaavat maisemat olisivat jääneet näkemättä, jos ampumatilaisuus olisi tullut heti. Nyt Josef ajoi suoraan sillan yli vastarannalle, missä edellisenä päivänä oli usein kiikaroinut. Ei auttanut 10 RIISTA muuta kuin palata hotellille, syödä maukasta gemssipataa ja ottaa palanpainikkeeksi pari isoa ja kylmää olutta. Nyt päästiin nauttimaan metsästyksestä ja jouduttiin näkemään onnistumisen eteen myös vaivaa, mikä nosti saaliin arvon aivan eri lukemiin. Syy tälle käytökselle selvisi vasta seuraavana päivänä. VIISAS MENEE VIPUUN Ensimmäisen jahtipäivän yritys oli "hyvä kymmenen", mutta tulos nolla. Näillä eväillä ja päivän patikoinnilla uni maittoi. Saalis oli sellainen kuin pitikin, -vuotias gemssipukki, jota Josef oli tarkkaillut jo useamman päivän aikana. Se nousi seisomaan ja lähti hitaasti nousemaan rinnettä. Oli toisaalta hienoa, että jahti kesti näinkin kauan. Saaliiksi saatiin komea 10-vuotias pukki ja Josef pelasti maineensa. Viimeinen kunnianosoitus saaliille. Etäisyysmittari näytti matkaksi metriä, joka olisi ollut vielä käypä ampumamatka. Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua toinen gemsseistä suvaitsi nousta tunnistettavaksi ja samalla hylättäväksi. Muutaman minuutin kuluttua olimme lähes sopivassa paikassa, mutta kohteemme alkoi jo hermostua. Nyt ei ollut enää aikaa etsiä tukea aseelle, vaan oli ammuttava nopeasti. Päästäksemme parempiin asemiin, jouduimme hiipimään lähemmäs. En meinannut millään löytää sitä, mutta viimein näin liikahduksen, joka paljasti gemssin olinpaikan. Tässä vaiheessa mieleeni iski kuitenkin pieni epäilys siitä, miten oudolla aseella osuisi noinkin pitkältä matkalta, sillä missään vaiheessa ei ollut ollut mahdollisuutta kokeilla asetta edes yhden laukauksen verran. Josef määkäisi kuin lammas ja sai kuin saikin pukin pysähtymään
Elää vuodenajasta riippuen 10002000 metrin korkeudessa, joko puurajan tuntumassa tai sen yläpuolella. Gemssi vaihtaa karvansa keväällä ja syksyllä, mutta selkäkarvat vaihtuvat vain keväällä. Gemssinaaras elää liki parikymmenvuotiaaksi, uros joitakin vuosia kauemmin. "gemssinparta", joka sitten kiinnitetään ampujan hattuun. Vanhemmat gemssiuroksett liikkuvat tavallisesti yksin tai kaksin, joskus kolmisin ja tulevat naaraiden ja vasojen joukkoon vasta kiimaaikana marraskuussa. Sarvet kasvavat lähes täyteen mittaansa neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Myöhemmät "vuosirenkaat" eivät näy karvoituksen alta, joten sarvien perusteella iän määrittäminen maastossa ei onnistu. Selän päällä kasvavista pitkistä karvoista valmistetaan ns. Tämä ja eläimen ruumiinrakenne näkyy vasta kun gemssi seisoo, joten makuulla olevan eläimen iän ja sukupuolen määritys ei onnistu. Gemssin sarvet kasvavat lähes täyteen mittaansa neljän ensimmäisen elinvuoden aikana, sen jälkeen kasvu on millin luokkaa/vuosi. Kaukoputki on siis tarpeen. Toinen alue, josta ikää arvioidaan, on gemssin kuve. Ylemmillä rinteillä puurajan yläpuolella sorkan reunat kuluvat matalammiksi ja pyöristyvät. Silmän alla oleva pieni harmaa laikku kertoo gemssin iästä. Kuvan karvoitus ei ole vielä täydessä mitassaan. Gemssi (Rupicapra rupicapra) Runsaimmin gemssejä esiintyy Balkanilla, Alpeilla, Karpaateilla, Pyreneillä ja Tatralla. Paino elinympäristöstä riippuen 4550 kg, säkäkorkeus 8085 cm. Onttosarvisiin kuuluvana se ei pudota sarviaan. Niitä on istutettu myös muille alueille menestyksekkäästi. Tämä yksilö on asustanut ikänsä puurajalla, joten sen sorkat ovat kuppimaiset ja teräväreunaiset. Mitä enemmän harmaata, sitä vanhempi yksilö. Metsästysoppaalle se on yksi keino määrittää kaadettavan yksilön ikää maastossa. Myös houkuttelumetsästystä harjoitetaan satunnaisesti. Gemssin levinneisyys. RIISTA 11. Metsästetään pääasiassa hiipimällä tai kyttäämällä
12 RIISTA
On sanomattakin selvää, että esimerkiksi kyttäysjahdissa ja päiväjahdissa on syytä käyttää toisistaan poikkeavaa Sakon uudehkot Bavarian-mallin kiväärit ovat selkeästi Keski-Euroopan markkinoille suunnattuja kivääreitä. SAKO BAVARIAN 9,3X62 JA 6,5X55 SE KAHDEN KEIKKA O n olemassa vahvat perusteet käyttää metsästyksessä kahta eri kaliiperia, kun metsästettävien lajien kirjo kattaa kaiken syötävästä linturiistasta suomalaiseen suurriistaan. Tähän ympätään kaksi kiikaria pikajaloilla ja pulitetaan koko pakkauksesta sievoinen summa. Päiväkiikarien käyttökelpoisuus pimeässä on kyseenalaista ja pimeään sopivia kiikaritähtäimiä on ikävää raahata pitkin metsiä, koska niiden valovoimaisuutta ei päästä hyödyntämään. Kaksikin asetta on jonkinasteinen kompromissi, mutta sanotaanko, että tilanne on huomattavasti parempi, kuin pyrittäessä tulemaan toimeen ainoastaan yhdellä aseella kaikessa kiväärimetsästyksessä. Näitä ajatellen aseen on hyvä olla kaliiperissa, joka puoltaa tarkkuutta ja helpottaa lähtökohtaisesti ampumasuoritusta. SAKO BAVARIAN Kahden aseen käyttämisessä parina on käytännössä monta eri puolta, mutta konkreettisin ja ehkä myös eniten aseiden roolia määrittävä tekijä on kaliiperien lisäksi niissä käytetty optiikka. Erityisesti tukin muotoilu on selkeän silmiinpistävä Bavariansianselkätukki. Kyttäysjahdit kohdistuvat suurimmalla osalla pieneen ja keskisuureen riistaan. Tukin latvassa on schnabel ja RIISTA 13. Pääosin käyttäjät mieltävät aseparin siten, että päiväjahtiase on ajometsästykseen tai muuhun suurriistametsästykseen sopiva näppärä ja isoa luotia ampuva ase, jonka päällä on pienellä suurennoksella varustettu variaabeli. Voisi sanoa, että asepari on runko, jolla hoidetaan pääosa jahdeista ja muilla aseilla täydennetään muita tarpeita. KAKSI ASETTA, KAKSI TÄHTÄINTÄ TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Tämänhetkinen suuntaus metsästäjien keskuudessa on hankkia vaihtopiippuase kahdessa eri kaliiperissa. On olemassa toinenkin lähestymistapa, joka saattaa olla huomattavasti sopivampi meikäläisiin olosuhteisiin. optiikkaa
Bavarianit edustavat siinä mielessä Sakolle uutta lähestymistapaa, että niitä voidaan pitää selkeästi johonkin tyylisuuntaan kuuluvina ja tässä mielessä ne ovat lähtökohtaisesti valmiita aseita. Klassinen muotoilu tukee esteettisesti jahdin luonnetta. TEKNIIKKAA JA ERGONOMIAA Periaatteessa Bavarian-sarjan aseet ovat vain Sakon -mallien yksi versio, mutta käyttäjälle Bavarian tarjoaa muun muassa vakiovarusteena herkistimellä varustetun laukaisukoneiston. Mielenkiintoisena seikkana voidaan pitää sitä, että eri kaliiperin Bavarianeissa on käytetty keskenään eripituisia piippuja. Ampumaergonomia mahdollistaa avotähtäinten käytön aivan eri tavoin kuin 14 RIISTA Tähtäimet Bavarianeissa ovat tavanomaiset, mutta niiden linja on tukin mitoituksista johtuen sopiva, eli tässä aseessa avotähtäimet ovat todella hyvin käytettävissä. Jo Sakon 75-mallista lähtien pistoolikahvojen pohjaa on koristanut metallinen laatta. Yleensä piipunpituudet vaihtelevat kaliiperiryhmittäin, mutta Bavarinissa ,x:ssa on selkeästi lyhyempi ja lähinnä ajojahteja varten tarkoitettu cm piipunpituus. Pistoolikahvassa on hieman kämmenpahkaa parantamassa otetta. Ruusupuinen tukin latva on muotoiltu Bavarian tyylille uskollisesti schnabel-tyyppiseksi. Esimerkkinä toimii samaten Sako Kodiak. Bavarianissa tämä yksityiskohta yhdistettynä ruusupuiseen pohjaan on todella tyylikkään näköinen. Karhennukset ovat perinteiset ja asiallisesti tehdyt. Pähkinäpuun ja ruusupuun raja on oikeaoppisesti hieman viisto ja tästä johtuen liitos on kestävä ja silmälle mieluisa.. ,x SE -kaliiperisen piipunpituus on tavanomaisempi cm. Ysikolmosen rihlannousu on uusia raskaampia luoteja ajatellen loiva /", eli tässä kiväärissä kannattaisi käyttää pääasiassa kaliiperiin nähden kevyehköjä tai tavanomaisia luotipainoja. Tämä on rajannut joidenkin markkina-alueiden kiinnostusta näihin aseisiin. tukin mitoitus ja aseen mittasuhteet vastaavat perinteisiä linjauksia. Sako on aiemmin tehnyt lähinnä vain keskitien aseita, eli ne ovat aina olleet ulkomuodoiltaan neutraaleja sopimaan sellaisenaan useille eri asiakassegmenteille. ,x SE edustaa piipunpituudeltaan ja rihlannousultaan keskimääräistä lähestymistapaa ja näin ollen se on yleisesti erittäin käyttökelpoinen juuri kuten kahden kiväärin paketissa on tarkoituskin. Sianselkäperä on joskus häiritsevän voimakas ja ulkonäöltään aseen linjoja dominoiva, mutta Bavarianissa muotoilu on maltillista ja tyylikästä. Keski-Euroopan metsästäjille on tyypillistä, että suuri enemmistö suosii aseita, joiden muotoilu on alueelle tyypillistä
Pystystä ammuttaessa tukkimalli taas toimii vallan mainiosti ja periaatteessa rekyylissä ylöspäin keikkaava ase helpottaa hieman lataustyötä, RIISTA 15. Toisin sanoen muotoilullisesti ja esteettisesti hieman epäedullisempi jyrkempi pistoolikahva olisi ampumaergonomialtaan huomattavasti parempi ja puoltaisi parempaa laukaisutuntumaa. Pistoolikahva on aavistuksen loiva ja liipaisimen asento on normaalitilanteessa juuri äärirajoilla, eli periaatteessa liipaisin ei saisi missään nimessä olla enää yhtään edempänä. Vika on jälleen pistoolikahvan pään muotoilussa, eli terävä takareuna tahtoo lyödä ilkeästi vasenta kättä takatukkia tuettaessa. Tällöin liipaisin on niin edessä, että liipaisinsormi on hyvin herkästi niin suorana, että sormi koskee liipaisimen sivuun. Tämä tarkoittaa Stecher-koneistolla sitä, että jos sormi jarruttaa liipaisimen liikettä, palautuu laukaisukoneisto ainoastaan perustilaansa ja ase ei laukea. Tavallisesti avotähtäinten linja on niin matala, että suurimmalla osalla ampujia niiden käyttäminen on tavattoman vaikeaa tai jopa mahdotonta. Deluxe on tehty ensisijaisesti kiikaritähtäinkäyttöä varten, mutta Bavarian on mitoitettu avotähtäinkäyttöön sopivaksi. Bavarianit edustavat siinä mielessä Sakolle uutta lähestymistapaa, että niitä voidaan pitää selkeästi johonkin tyylisuuntaan kuuluvina ja tässä mielessä ne ovat lähtökohtaisesti valmiita aseita. muissa kokeilemissani Sakon aseissa. Bavarianin tähtäinlinja on juuri sopiva, eli poskea ei tarvitse puristaa aseen tukkia vasten aivan järjettömällä voimalla. Poskipakka on saksalaistyyppinen ja toteutettu erittäin hyvällä maulla. Bavarianin perä (ylhäällä) on perän harjan osalta huomattavasti enemmän putoava kuin esimerkiksi Sako Deluxessa. Nyt voidaan sanoa, että liian avara ampuvan käden mitoitus on selkeä vika aseen muuten hyvässä ampuma- ja käsittelyergonomiassa. Herkistimen käyttöä hieman häiritsee Bavarianin tukin muotoilu. Siksi kova rekyylituntuma aseesta välittyi olkapäähän. Suoraan sanottuna "ysikolmosella" ei tehnyt hirveästi mieli moukaroida itseään siihen kuntoon, että kaikki muu ampuminen häiriintyisi pidemmäksi aikaa. Herkistin Sakossa toimii luonnollisesti siten, että liipaisin työnnetään eteen, jolloin Stecherkoneisto virittyy. Näin kävi radalla useita kertoja silloin, kun laukaisuun ei kiinnittänyt sen suuremmin huomiota. Rekyylituntumaa tietyllä tapaa lisää tukkimalli, joka sopii todellakin paremmin loivemmille patruunoille. Siinä missä Perälevy on kumia ja saksalaiseen tyyliin sopivasti se on musta. ,x SE on maitovelliä, on ,x todella miehekäs ammuttava. Toinen epämiellyttävä seikka ampumaergonomiasta tulee esille erityisesti penkistä ammuttaessa. Lopputulos on tyylikäs ja leimallinen, mutta ei liian korostettu. Tässä suhteessa vähemmän perinteinen lähestymistapa olisi yleistä käyttökelpoisuutta paremmin puoltava. AMPUMATUNTUMA Rekyylituntumaltaan nämä kaksi asetta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vastavuoroisesti aseen tukin sopivuus kiikaritähtäimelle on eurooppalaisittain tyypillinen, eli kiikari tulee joka tapauksessa asetetuksi liian korkealle
Sen sijaan tavallisessa asennossa liipaisin on oikealla etäisyydellä. Kasat olivat kohtuullisia ja reiät taulussa pyöreitä, mutta joka tapauksessa kyseisen luodin sopivuus arvelutti. Tähän seikkaan toivoisi pientä kompromissia. 6,5x55 Sako Racehead / 15 mm Lippaan irrottamiseksi on lipasta painettava ensin aseeseen. Tämän painoluokan aseelle ,x:n tarkkuus oli tyypillistä, joskin Norman uusi gr Oryx aiheutti harmaita ampujille rekyylinsä vuoksi, ja tarkkuuden ulosmittaaminen tästä aseesta suoraan sanoen hirvitti. Tällä on saatu eliminoitua Sako 75:ä vaivannut lippaiden irtoamisongelma. Näistä kahdesta ,x SE:n tarkkuus oli selvästi parempi ja Sakon Racehead-latauksella saatiin aikaiseksi yksi kauden pienimmistä viiden laukauksen kasoista sadan metrin etäisyydeltä. Tämäkin on kustannuksia alentava tekijä, kun käyttäjä ei ole sidottu mahdollisesti valmistajan määrittämään jalustaratkaisuun. Tukin muita erikoisuuksia on bavarialaistyylisen sianselän lisäksi poskipakka, joka noudattelee tarkasti keskieurooppalaisia mieltymyksiä. Tämä johti koeammunnan aikana muutaman kerran siihen, että sormen kylki jarrutti liipaisimen liikettä siten, että kivääri ei lauennut. kun aseen rekyylinousua voi käyttää hyväksi pultin operoinnissa. Tukin pintaa ei ole käsitelty nykytyyliin kovin pitkälle, eli tukin pintaa parantaa huomattavasti, jos tukki viimeistellään heti käyttöönoton yhteydessä. Jälleen kerran voidaan todeta, että esteettinen puoli jahdin eurooppalaisuudesta tulee taatuksi näillä aseilla. Esittelyaseissa käytössä oli vielä kaksi samalla tavalla asennettavissa olevaa kiikaritähtäintä, joiden tähtäinkuva oli keskenään yhtenevä. ,x lyhyellä piipulla painaa vaivaiset , kg ja ,x SE kaliiperille tyypillisemmän , kg. Ysikolmosen paino saisi olla grammaa enemmän, jotta aseella ampuminen olisi mielekkäämpää. KAUNIIT PUUOSAT Bavarianin puuosat ovat erittäin edustuskelpoiset ja puuosien laatu on selkeästi paremmalla tasolla esimerkiksi perus Huntermalliin verrattuna, joka edustaa puiltaan tyypillisempää Sakon takavuosien tasoa. Kaksi rajalinjaa antaa viimeistellyn ulkonäön ja ne ovat tyylillisesti oikeaoppiset. Tämä ikään kuin kruunasi kokonaisuuden käyttökelpoisuuden ja teki aseista todellisen parin. 9,3x62 Norma Oryx 21,1 g / 48 mm Sako 85 Bavarian Valmistaja: Sako Oy, Riihimäki Hinta: 1650 euroa Piipunpituudet: Lyhyt piippu: 20"/51 cm Normaali piippu: 22 7/16"/57 cm Painot: 9,3x62/lyhyt piippu: 3,2 kg 6,5x55 SE/normaali piippu: 3,3 kg Kokonaispituudet: 9,3x62/lyhyt piippu: 102,5 cm 6,5x55 SE/normaali piippu: 108,5 cm 16 RIISTA. Liipaisinsormen joutuu työntämään liian suoraksi eteen herkistinkoneistoa käytettäessä. Painoa aseilla on kohtuullisen vähän siihen nähden, mitä Sakon kiväärit ovat aiemmin painaneet. Tehdaslatauksen nopeus pii- punsuulla oli vain m/s, jota voidaan pitää tavattoman hitaana lähtönopeutena normaalia metsästyskäyttöä ajatellen. SOPIVA PARI Sako Bavarian on parina erittäin onnistunut ja näillä kivääreillä kattaa mainiosti normaalin metsästystoiminnan, joka painottuu hirvenmetsästykseen ja kaikenlaiseen peltokyttäykseen. Kahden käytöltään ja ergonomialtaan samanlaisen aseen omistaminen helpottaa aseen ja kaliiperin vaihtamista suuntaan jos toiseenkin hallintalaitteiden pysyessä paikoillaan. TARKKUUS RIITTÄÄ Yksi Bavarianin heikkous mitoituksessa on pistoolikahvan aavistuksen liiallinen avaruus. Tukin latvassa ja pistoolikahvan päässä on ruusupuiset koristepalat, jotka ovat värisävyltään erittäin sopusointuiset tukin kanssa. Kahden kiväärin hinta jää alemmas kuin moni vaihtopiippuinen ase kahdella piipulla, ja tähtäinten kanssa ei tarvitse pelata vaan molemmat voivat olla kiinnitettynä aseisiinsa kiinteästi
1014) KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. Vastaanottaja maksaa postimaksun Syntymäaika Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) RIISTA 17. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Hyvin monen suosima kaliiperipari metsästyksessä on ,x ja ,x SE. Tarkastelutapoja on paljon, mutta tässä ehkä yksi tyypillisimmistä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Y leensä kiväärimetsästys Suomessa käsittää aika suurella todennäköisyydellä hirvenmetsästystä ja toisaalta myös pienen ja keskisuuren riistan metsästystä. Sotilastaustasta on aina hyötyä, joskaan se ei ole välttämättömyys. Tässä ajattelutavassa kaliipereita rajoittaa periaatteessa aseiden yleiskäyttövaatimus. Tämä on oikeastaan klassinen esimerkki isomman riistan yleiskaliiperin ja pienemmälle riistalle suunnatun, mutta suurellekin riistalle riittävän kaliiperin yhteispelistä. Nämä kaksi metsästyksen peruslajia poikkeavat toisistaan lähinnä siten, että hirvenmetsästys on selkeästi päiväpainotteisempaa ja periaatteessa ainakaan optiikan suhteen tällöin ei tarvitse olla niin tarkkana, kuin kyttäyspyynnissä tai pienempää riistaa tavoiteltaessa. ASET Y YPPI PARISSA Yleensä lähdetään siitä, että aseparin aseet olisivat mahdollisimman käyttökelpoisia kaikessa mahdollisessa metsästyskäytössä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että aseiden ulkoisten mittojen, painon ja erityisominaisuuksien tulisi olla hyvin lähellä peruskivääreitä. Joka tapauksessa olisi hyvä, että pienempään kaliiperiin saisi kohtuudella edullista ja hyvälaatuista patruunaa rataharjoittelua silmälläpitäen. H&H vaatii äärimmäistä huolellisuutta luotivalinnan suhteen, jotta lopputuloksena ei olisi vajaasti osumassa laajeneva luoti, joka hirven kokoisessa riistassa 18 RIISTA. Tällöin on vaikeaa Suomen olosuhteissa suositella mitään muita vaihtoehtoja kuin kaliipereita . Pulttilukon asemaa tässä ajattelutavassa puoltaa varsinkin aseen monipuolisuus, mutta myös tarvittavan laaja kaliiperikirjo siinä tilanteessa, että lähtökohtana on esimerkik- si molempien käytettävien kaliiperien hirvilaillisuusvaatimus. Kyseessä on tällöinkin "pari" jos kiväärit ovat käytettävyydeltään ja ominaisuuksiltaan riittävän lähellä toisiaan. Toisin sanoen molemmilla saavutetaan jotain selkeää etua toiseen kaliiperiin nähden. Hyvin monella "ysikolmosen" kaverina on myös . Winchester Magnum, ,x ja . H&H. Isompi kaliiperi lienee viisainta valita jostain kolmesta perusvarmasta suorittajasta silloin, kun kyseessä on nimenomaan hirvenmetsästyskäyttö. Lisäksi pulttilukkoisuutta puoltavat muutkin asiat kuten esimerkiksi äänettömyys, helppokäyttöisyys, huollettavuus ja tarkkuuspotentiaali. PARIN KALIIPERIT Ensimmäisenä ja tyypillisimpänä lähtökohtana kaliiperivalinnalle suomalaisessa metsästyksessä on hyvin usein se, että kivääriparissa isomman pitää olla riittävän iso suurimmalle pyydettävälle riistalle ja pienemmän on oltava sille laillinen. Periaatteessa pienempi kaliiperi on helpompi valita, koska on vain kourallinen yleisesti käytössä olevia ja riittävän suosittuja kaliipereita, joita kannattaa tähän pienriistan ja keskisuuren riistan metsästyksen ja rataharjoittelun yleiskäyttöön hankkia. Winchester tai .- Springfield ja voidaankin sanoa, että tällöin on usein käynyt niin, että yleiskivääri on saanut hirvenmetsästyksen lisääntyessä isomman kiväärin rinnalleen. Näistä erityisesti . KAHDEN KIVÄÄRIN PATTERI Kaksi kivääriä ei ole vielä kovinkaan riittävä paketti kiväärimiehelle kaikkea kiväärimetsästystä silmälläpitäen, mutta se on varmasti tarvittava kivijalka, jota on hyvä täydentää tarpeen niin vaatiessa. Toisin sanoen tämäntyyppisessä kivääriparissa ei puhuta vielä erikoistyökaluista, vaan lähinnä kaliiperiensa ja tähtäinratkaisujensa puolesta parempaan soveltumiseen käyttötarkoitusalueiden ääripäihin. Normaalitilanteessa meidän olosuhteissamme kyseeseen tulisivat siis tavanomaiset pulttilukkoiset kiväärit, jotka ovat saatavana kahdessa eri kaliiperissa, mutta jotka vastaisivat muilta ominaisuuksilta toisiaan mahdollisimman tarkasti. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että vaikka hirvenmetsästyksessäkin pääosa ampumatilanteista on lähietäisyyksiltä tapahtuvaa toimintaa, on lähes säännönmukaista, että eteen tulee tilanteita, joissa ampuminen pidemmälle etäisyydelle olisi vähintään suotavaa. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että parin käyttöä mukavoittaa, jos kaliiperit eivät ole liian lähellä toisiaan. Mielestäni ei ole järkevää hankkia esimerkiksi pääasiallista hirvikivääriä kaliiperissa, joka rajoittaisi aseen käyttöä tavallisesti metsästyksessä eteen tulevissa tilanteissa
Aina puhutaan siitä, että metsästäjän pitää harjoitella sillä aseella millä hän pyytää, ja tätä asiaa voi helposti oikoa tällä menettelyllä. Luonnollisesti raja ei ole näin jyrkkä, eli joskus huvittaa käyttää jotain muutakin. Voidaan siis sanoa, että molemmat aseet ovat koko ajan entistä tutumpia, olipa käytössä sitten pieni tai iso puolisko parista. Tällöin olisi hyvä, että hirvimies ei olisi yhden kiväärin varassa. Isomman parin kanssa lähtökoh- tana on kuitenkin dominoivassa asemassa oleva hirvijahti, joka on todellisuutta pintaalallisesti suurimmassa osassa Suomea. Ratkaisu on toimiva ja patruunakustannuksiltaan tämä pari on erittäin edullisessa asemassa muihin keskisytytteisiin kiväärinpatruunoihin verrattuna. jokapäiväisessä perusmetsästyksessä. Syitä moiselle oli entisaikoina runsaasti, mutta yksi tärkeimpiä tekijöitä tuolloin oli pienempien ja yleisempien aseiden matalammat patruunakustannukset, ja monestikin näiden aseiden sotilastausta piti huolen siitä, että patruunat toimivat varmemmin. Sopivalla luodilla patruuna on taas porukan parhaimmistoa. AJATTELU TAVAN TAUSTAA Perinteinen kivääripariajattelu tulee Afrikan safareiden ajoilta, jolloin metsästäjillä oli käytössä yleensä mediumbore tai bigbore -kivääri suurelle riistalle ja ns. Harjoittelun voi hoitaa pienemmällä ja isomman tapoihin tutustumiseksi riittää maltillinen laukausmäärä. Kahden aseen etuina on myös määrätynlainen särkymävara, kun on kyseessä esimerkiksi juuri hirvenmetsästys. (Vasemmalla) .223 Remington ja .308 Win on suosittu ja hyvin tyypillinen kivääripari niillä metsästäjillä joilla harrastus painottuu pienriistaan ja ampumarataharjoitteluun. Isompi vaihtuu jo piakkoin ,x M&W -kaliiperiin ja pienempi muutetaan kahdelle keskenään erilaiselle kiikaritähtäimelle. Viikonloppuna sattuneen aserikon hoitaminen seuraavaksi pyyntiviikonlopuksi kuntoon on usein tiukan takana ja useimmiten tällöin joudutaan turvautumaan laina-aseisiin, jos sellainen jostain on saatavana. Joillakin on käytössä kaksi samaa kaliiperia käyttävää asetta, joiden pääasialliset käyttötarkoitukset on määritetty esimerkiksi toisistaan poikkeavilla tähtäinratkaisuilla tai muilla vastaavalla peruseroavaisuuksilla. PARIN EDU T Kahden samanlaisen kiväärin etuina on kivääreiden käytön mukanaan tuoma käsittelyja ampumatuntuman tuttuus. Suurriista-aseiden patruunat ovat kalliimpia ja sotilastaustaisten kaliiperien patruunat ovat monesti yllättävänkin hyviä suuremmalle riistalle. (Oikealla) Aseisiin enemmän painottavilla metsästäjillä on yleensä tarkemmin eri tarkoituksia varten suunniteltu kalusto, mutta heillekin on hyvin tyypillistä suosia esim. Toimittajalla peruspatruunana tässä virassa on toiminut .300 Holland & Holland ja isomman kaliiperin virkaa toimittaa jatkossa 9,3x68 M&W. ei edesauta eläimen nopeaa kuolemista. Tiedän myös tapauksia, joissa ei voida puhua aseparista siinä mielessä, että kaliiperieroavaisuus täyttyisi. Tällöin sen käyttö voidaan muuttaa kiikarinvaihdolla päiväpyynnistä kyttäyspyyntiin, ja kyttäyspyynnissä voidaan käyttää myös äänenvaimenninta huolehtimatta osumapisteen siirtymisestä, kun kiikarit on kohdistettu kulloiseenkin käyttötarkoitukseen. H&H ja . Samasta syystä jotkut käyttivät niitä isollekin riistalle. Yleensä pari muodostuu siten, että yleiskiväärin lisäksi hankitaan esimerkiksi hirvenmetsästystä varten isompi ase ja pienempi siirretään puhtaasti harjoittelukäyttöön tai vaikkapa kyttäysaseeksi. H&H -kaliiperin kivääreistä. Nykyään tilanne on toinen, mutta toisaalta "vähemmän vakavasti" ajatellen sama. Tämä on luonnollisesti metsästyskäytössä toivottavaa ja suotavaa. On sanomattakin selvää, että ollaan huomattavasti paremmassa tilanteessa jos ase löytyy omasta takaa. MINUN PARINI Minulla on aktiivisesti hirvenmetsästyskäytössä pari, joka vielä tällä hetkellä koostuu . "lihakiväärinä" oli antiloopeille riittävä väline. Jahtikausi on yleensä pitkä ja aseen rikkoutumiseen on aina olemassa mahdollisuus. kahden "hirvikiväärin" käyttöä ns. Pääasiassa metsillä päiväjahdeissa kulkee kuitenkin jompikumpi osapuoli tästä parista. RIISTA 19. Omassa käytössäni kivääriparin käyttö painottuu lähinnä siten, että isompi on mukana sulan maan aikana ja pienempi silloin, kun pääasiallisena kohteena on pienempi riista tai maassa on lunta. Tällöin voisi ajatella aseiden olevan pääasiassa pienen ja keskisuuren riistan pyyntiin, ja mahdollisuus isomman käyttämisestä hirven kokoiselle riistaeläimelle on olemassa, jos sille joskus tulee tarvetta tai jos tarve normaalissakin tilanteessa olisi vain satunnainen. Vieläkin pienemmäksi voidaan mennä, jos listalla ei todellakaan ole mitään riistaa, joka vaatisi isoa kalustoa. (Keskellä) Suomalaisen suurriistapyytäjän peruskaliiperit kahteen eri kivääriin ovat klassisimmillaan .308 Winchester ja 9,3x62. Toisin sanoen hyöty parin toisen osapuolen käytöstä välittyy myös toisen aseen käyttötuntumaan ja päinvastoin. Kukin etenee asiassa makunsa ja tarpeidensa mukaan. Tällöin isompi kivääri voisi olla vaikkapa peuralle sovitettu ase ja pienempi puhtaasti linnuille tai pienpedoille ja ampumaradalle suunnattu laite. Suomalaisittain myös .222 Rem on suosittu pienriistakaliiperi, mutta .223 vie siltä tilaa koko ajan. Remington -kaliipereista koostuva. Winchester ja . ERILAISIA PARISKUNTIA Periaatteessa pienemmistä kivääreistä puhuttaessa asepari voisi olla vaikkapa
Kysymys ei ole kuitenkaan pillien toimimattomuudesta, sillä jokaisella niistä on saatu kontakti kettuun. 20 RIISTA K etun houkuttelu perustuu periaatteessa kolmeen erityyppiseen ääneen, hiiren vikinään, jäniksen kuolinhuutoon ja eri lintulajien hätä-ääntelyyn. Jäniksen huutoa matkivilla pilleillä oppii myös helposti toistamaan kauriin hätähuudon. DVD:T KEHIIN Jäniksen hätähuutoa ei ole monikaan kuullut ja siten pillin ensimmäiset rääkäisyt kuulosta-. Sain kokeiltavaksi viisi erilaista kettupilliä ja otin epärealistisesti tavoitteeksi ampua ketun tai supin jokaisella niistä. VIISI KETTUPILLIÄ, KOLME KETTUA JA SUPI ALOITTELIJAN TUURILLA TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Kettupillejä on markkinoilla lukematon määrä. Aikaa on nyt kulunut useampi kuukausi ja pillityskertoja on siunaantunut melkoisesti, mutta saalista ei niinkään. Koska nämä kaikki äänet antavat ketulle kuvan maittavasta ateriasta, se ei voi vastustaa luonnon kutsua eikä houkuttelun ajankohta ole siten myöskään riippuvainen kiima-ajasta, kuten esimerkiksi hirvieläimillä