Sisältö 8/2008
04 Pääkirjoitus 06 Tähtäimessä villisika 12 Järeä Itätupla Baikal MP-221 Artemida .45-70 18 Norma Oryx siirtyi raskaaseen sarjaan 20 Metsästäjä-lehden "hirviluotitutkimus" 22 Koirankoulutus osa 6: sekundeeraus eli säestys 25 Kansallispuistot muuttuneet hirvireservaateiksi 26 Voiko metsästäjä vaikuttaa säädöksiin. 28 Budjettimetsästystä Australiassa 32 Perustyökalu metsästäjälle Armsan 612 36 Jousimetsästyksen alkeet osa 6: Ampumatilanteen syntyminen 39 Luonnonhajustetta loukkuihin 40 Verilamppu Primos Bloodhunter ja bloodhunter mini 42 Eberlestock X2 Isosti pieni reppu 46 Balanced load 50 Metsästystä Lietussa 54 Tee-se-itse: Tukin petaus osa 2 56 Saaliin alkukäsittely 58 Ammattilaisen veitset 62 Uutiset 64 Palaute 65 Resepti: Valkohäntäpeuran kruunukyljys 66 Pakina
4
RIISTA
JAHTIFILM
Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki oikeudet pidätetään. Muutamia faktoja on kuitenkin tiedossa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
pääkirjoitus
SUURPEDOT, RKTL JA MEDIA
iistantutkimuslaitos on ottanut suurpetoasioissa metsästyksenvastaisen roolin. Onko tosiaan niin, että heti kun tutkijoissa ei ole yhtään metsästäjää, ovat tuloksetkin enemmän tai vähemmän hihasta vedettyjä. On ennustettu ensimmäisen ihmisuhrin joutuvan suden suihin vuoden parin sisään. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tällä menetelmällä saadaan susikantakin niin alas kuin WWF haluaa! Metsästäjien luottamuksen pettämisellä voi olla kauaskantoiset seuraukset, asia ei unohdu aivan helposti. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Missä siis mennään ja kuka puhuu potaskaa. Toiseksi ja tärkeimmäksi syyksi väitetään törkeästi että näiden kadonneiden kohtaloksi on koitunut joutua suomalaisten metsästäjien saaliiksi, tätä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5. Jos tämä uhkakuva toteutuu, tiedämme ainakin tahot, jotka eivät ota vastuuta tapahtuneesta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Esa Höysniemi, päätoimittaja
R
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Metsästäjäliiton viime julkaisussa oli uutinen Karjalan tasavallan päämiehen, Sergei Katanandovin ja SML:n puheenjohtajan, Lauri Kontron tapaamisesta. Tällä hetkellä lähes koko itärajan metsästäjät ovat lakossa. Toinen vuosikerta. Esimerkiksi Ilomantsin alueen kaikista petohavainnoista on suoraan vähennetty puolet RKTL:n toimesta, muualla Suomessa huomattavasti enemmän. Tiedämme myös, ketkä joutuvat korjaamaan asian. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riista.info ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI: Toivo Haimi ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Jussi Grönstrand, Esa Säppi, Teuvo Puska, Teppo Hämäläinen, Mika Vainionpää GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Esa Toivonen, Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA: Jahtifilm ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riista.info puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Toisekseen mistä on löydetty sellaiset sudenmetsästäjät, jotka ovat pystyneet romahduttamaan kannan lähes parilla sadalla yksilöllä muutamassa kuukaudessa! Vaikka kaikki suurpetomme olisivat koko vuoden täysin vailla rauhoitusta, ei kantaa pystyttäisi hävittämään metsästyksellä! Suomen ylisuuri susikanta on asia, jonka vähättelystä ei seuraa hyvää millekään taholle. Näyttää siltä, että laitosta johdetaan suoraan WWF:n toimesta. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Petohavaintoja ei ole ilmoitettu, koska RKTL ei ole suhtautunut ilmoituksiin asiallisesti. Samanaikaisesti toisessa alan lehdessä haastatellaan riistantutkimuslaitoksen nykyistä petotutkimuksen johtajaa, Ilpo Kojolaa, jonka "tutkimuksissa" on havaittu yhtäkkinen lähes suden vajaus. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tähän on syynä kaksi asiaa: Itärajan takana tapetaan susia ennätysmääriä, koska niistä maksetaan hyvät tapporahat eikä sieltä enää saada täydennystä. Katanandov toi julki huolensa itärajan ylisuuresta susikannasta, mihin osasyynä on se, ettei sudesta enää makseta tapporahaa
Teksti ja kuvat: Teppo Hämäläinen
Matti ampui hyvän karjun joka hiippaili yksinään kaukana koirista.
TÄHTÄIMESSÄ VILLISIKA
6 RIISTA
TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN
Kun Suomessa on hirven metsästysaika päättynyt ja lihat ovat pakastimessa, ei kuitenkaan tarvitse vielä lukita kivääriä asekaappiin. Mielenkiintoinen jahtimuoto ja vieläpä suomalaisittain eksoottiseen suurriistaan kohdistuva sellainen on tarjolla kohtuullisella hinnalla, jos on valmis näkemään hiukan vaivaa.
JARKKO KOSKINEN
RIISTA
7
Viimeaikojen uutisoiduimpia vaeltajia ovat olleet Ahvenenanmaan rannikolta löytyneet hukkuneet villisiat. Sen ei tarvitse väistellä tiheikköjä, vaan se menee kovaa vauhtia läpi mistä tahansa.
NOPEAT TILANTEET
Passitus on yleensä tien tai pellon laidassa. Tällöin, jos sikoja on paljon, ne leviävät eri suuntiin kuin varpusparvi. Ehdottomana rajana on 40 cm:n lumensyvyys, jonka aikana se vaatii selvitäkseen ruokintaa. Se elää täällä elinalueensa ehdottomalla pohjoisrajalla, onhan myös Viron villisikakannan säilyminen pitkälti riippuvaista ihmisten tarjoamasta talviravinnosta. Tavallinen meikäläinen ei valitettavasti erota emakkoa karjusta nopeassa tilanteessa, mikäli "emis" tulee näkyviin ilman sitä seuraavia porsaita. Siksi passimiehen pitää olla koko ajan tarkkana näiden hiippailijoiden varalta. Kun tämä aikaa vievä toimitus on saatu tehtyä, jahtipäällikkö suunnittelee passituksen ja jahtimiehet viedään paikalleen. Vanha karju puolestaan erkanee laumasta ja hiippailee varovasti jonkin matkaa päinvastaiseen suuntaan. Se on pitkäpäinen, lähes pallomaisen ruumiinrakenteen omaava etupainoinen otus, jota luonnehtivat lyhyet, mutta suhteellisesta siroudestaan huolimatta voimakkaat jalat. Niinpä jahdissa on syytä olla tarkkana ja pyrkiä tekemään oikea arvio saaliseläimestä.
KOIRAT APUNA
Ison karjun veitsenterävät hampaat ovat vaarallinen ase.
Itse olen käynyt vuosittain jo kymmenen vuoden ajan Haapsalun kaupungin lähistöllä paikallisen Käbi Jahimajan järjestämissä jahdeissa. Sitten se kääntyy vastatuuleen ja aloittaa varovaisen poistumisen paikalta. Jos tilanteen alkaessa sikoja on vain yksi iso, ja koirat ottavat sen haukkuun, lähtee se pakenemaan kuin ohjus tiheikössä ja jättää koirat helposti heti ensi spurtissa. Suomeen villisiat ovat siirtyneet pääosin kaakosta maareittejä pitkin, mutta uskotaan että niitä on tullut myös uimalla Suomenlahden yli.
Villisika on kesysian kantamuoto, ja vaikka ne ovat yhä risteytymiskykyisiä, ei villisika ole mikään pitkänomainen proteiinintuotantokone. Näkökyvyn suhteellinen heikkous on ymmärrettävää jo siksikin, että villisiat ovat hämärä- ja yöaktiivisia eläimiä. Australian länsirannikolle ja Yhdysvaltain kaakkoisosiin. Lajin leviämistä pohjoiseen ehkäisee juuri talvien ravintotilanne. Käytännössä riittää, että emakot jätetään rauhaan, jolloin ne synnyttävät vuosittain porsasta. Tästä rauhoituksesta ja villisian biologisista ominaisuuksista johtuen se onkin lajina nopea lisääntymään. Villisika pyrkii yleensä pakenemaan, mutta haavoitettuna se on erittäin vaarallinen vastus. Passitusalue on yleensä jopa satoja hehtaareja, jos jahtimiehiä on paljon. Muutoin villisika selviytyisi taigallakin, onhan sen suojana tiivis pohjakarva ja sen päällä harjakset peitinkarvana. Villisikaan onkin pakattu tiiviiseen muotoon terävää voimaa ja notkeutta. Jahti tapahtuu siten, että jos maassa on lunta, aamulla jälkipartiot kiertävät metsästysalueen rajoilla ja paikallistavat sikalaumat. Ja jos elinolosuhteet ovat suotuisia, valtaosa porsaista jää myös henkiin. Etelänaapurissamme villisian metsästysaika on pitkä, karjua ja porsasta saa ampua melkein ympäri vuoden. Tämä onkin lajille tyypillinen tapa siirtyä uusille alueille. Ampumatilanteet ovat siten nopeita ja usein vain nopea heittolaukaus "lentävään" sikaan on mahdollinen. Sakko on riittävän suuri, jotta se
J
tuntuu jo tavallisen jahtimiehen lompakossa ja hillitsee siten kummasti harkitsematonta liipaisinsormen koukistamista. Niinpä niitä tavataan satunnaisesti aina lapista saakka. Vaikka karjut ovat kookkaampia ja aseistettu suuremmilla torahampailla, ei naaraskaan ole helppo, avuton, saalis. ännittävään ja haastavaan villisikajahtiin pääsee helposti Suomenlahden toiselle puolelle Viroon, mikäli suostuu luopumaan ylimääräisistä euroista. Kaikista toimenpi-
TERO KUITUNEN
METSÄSTETTÄVÄ MAANVAIVA
on levinnyt mm. Viime vuosina virolaiset ovat ymmärtäneet metsästysturismin merkityksen sekä rahallisen tuoton, ja ovat aloittaneet valtion tukemana voimakkaan talviruokinnan. Ensimmäisenä tällaisesta muodostelmasta ilmaantuvaa sikaa, joka on tavallisesti myös suurin, ei siten kannata ampua, mikäli aikoo säästyä ylimääräiseltä maksulta: se voi olla juuri "emis", eli sakon alainen emakko. Emakko voi kuitenkin pitää laumansa koossa ja etenee tällöin kuin "sikajuna" pensaikossa lauman porsaita seuratessa sen perässä. Villisika tarjoaa vaarallisen vastuksen, joten susien verotus kohdistuu pääasiassa nuoriin yksilöihin, joita niitäkin on tavallisesti suojelemassa emä. Koiria on kerralla jahdissa kahdesta kuuteen kappaletta. Matkoja järjestää useampi suomalainen matkanjärjestäjä, jotka ilmoittelevat jahdin ajankohdan alan lehdissä. Villisika on erityisesti lauhkean lehtimetsävyöhykkeen laji ja sen luontaiseen elinalueeseen kuuluu Euraasian laajat alueet. Metsä tuolla alueella on tiheää lehtimetsää, jossa näkyvyys on enintään metriä, yleensä vähemmän. Luontaisista vihollisistakaan sillä ei ole suurta huolta, koska esimerkiksi susi välttelee täysikasvuisten yksilöiden pyyntiä. Villisika on eräs kookkaimmista meillä esiintyvistä sorkkaeläimistä. Kun koirat löytävät sikalauman, alkaa haukku välittömästi. Tästä kertoo se, että maailmanlaajuisesti haavoitettu villisika surmaa vuoden aikana enemmän metsämiehiä kuin esimerkiksi karhut. Koirat ottavat haukkuun tavallisesti sen yksilön, joka on hitain liikkeissään. Vanhan karjun lisäksi näin voivat käyttäytyä myös ylivuotiset nuoret siatkin. Lisäksi kannan ylläpitämiseksi on emakon ampujalle asetettu melkoinen sakko, joka koskee myös oman maan metsästäjiä. Nykyisin villisikaa esiintyy myös muualla, siirtoistutusten ansiosta se
HAISTAA KUIN KOIRA
Vaikka villisian näköaisti on heikon puoleinen, ovat sen muut aistit täysin riittävät tekemään sen metsästyksestä haastavaa. Koirat ovat yleensä länsisiperianlaikoja, mutta joukossa on vaihtelua tuomassa myös muutama karjalankarhukoira ja saksanmetsästysterrieri. Suomessa villisika esiintyy harvalukuisena Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Lajille tyypillisenä ilmiönä on, että urokset elävät kiima-ajan ulkopuolella erakkoina ja usein nuoret yksilöt päätyvät vaeltamaan pitkiäkin matkoja. Näkö-
8
RIISTA. Emakko on ymmärrettävistä syistä osan vuodesta rauhoitettu. Yleensä ajon kohteeksi päätyy
siten porsas. Niissä käytetään koiria apuna. Tämän vaiheen tultua valmiiksi, koiranomistajat ja muutama nopsajalkainen metsästäjä lähtevät tuulen alapuolelta etsimään sikojen makuupaikkaa. Kyselijöille olen yleensä vastannut tyypillisen koirilla suoritettavan villisikajahdin ampumatilanteesta: "Kuin metsästäisi jänistä kiväärillä!" Passipaikalla käyttäytymisessä on huomioitava villisian hyvä hajuaisti
pikkujyrsiöitä ja myös raadot kelpaavat. Huippunopeus 5060 km/h. Se poikkeaa sorkkaeläinten valtavirrasta myös ruoansulatukseltaan, eli se ei ole märehtijä. Niinpä tuhot viljelyksille, pihaistutuksille ja muullekin omaisuudelle tulisivat olemaan mittavat. Kiihtyy huippunopeuteen muutamassa sekunnissa. Maassa kasvavien hyötykasvien lisäksi sille kelpaavat myös viljapeltojen
Karju painaa noin 100250 kg. Tässä ajatuksessa on kuitenkin muutama ongelma: Kannan kasvaessa liikaa, sen hallitseminen metsästykselläkin voi olla mahdottomuus. Säkäkorkeus karjulla vaihtelee metrin molemmin puolin. Tällaisesta kehityksestä voidaan katsoa mallia Saksasta, jossa metsästyksellä ei nykyisellään pystytä pienentämään kantaa. Elinympäristönä suosii kosteita tiheiköitä, lehtimetsiä, pellonlaitamia. Pyyntiajat Suomessa 1.629.2, emakko jolla on porsaat, on aina rauhoitettu!
TULEVAISUUS SUOMESSA
Villisian tulevaisuus Suomessa on nyt kiinni päättäjistä. Jos Suomessakin villisikojen määrä kasvaisi jossain vaiheessa kestämättömän suureksi, olisi vastuutonta pyrkiä virheen korjaamiseen lopettamalla ruokinta.
RIISTA
9. Sian ruokalistan perustan muodostavat juuret, toukat ja madot, joita sika tonkii maasta voimakkaalla kärsällään. antimet ja kannan kasvaessa liikaa villisika voi muodostua vihatuksi maanvaivaksi. Kiima alkutalvesta. Lisäksi seurauksena olisi sikakolareita. Niinpä monia villisikoja vaivaa trikiini, jonka joutumisen kaadetusta siasta ihmisen elimistöön voi estää tarkistuttamalla lihan tai perusteellisella kypsennyksellä.
OPPORTUNISMIA
Villisika on, toisin kuin monet muut sorkkaeläimet, kaikkiruokainen. Porsaat syntyvät alkukeväällä. Pituus jopa 200 cm. Tässä on eroa myös kotisikaan, villisian ruoansulatus on tehokkaampi. Taipumus tonkimiseen tekeekin siitä pahimmillaan melkoista vahinkoa aikaansaavan viljelysten tuholaisen. Metsästystä ajatellen sitä on lisäksi pidettävä melko "älykkäänä" eläimenä verrattuna vaikkapa hirveen. Kasvisravinnon lisäksi villisika syö tilaisuuden tullen mm. On esitetty näkemys, että villisika rauhoitettaisiin ja näin vahvistettaisiin sen kantaa kestämään tulevaisuudessa voimakkaampaa verotusta. Emakko painaa 80150 kg. Hajuaistilla on sille suuri merkitys, koska siihen se luottaa myös etsiessään ravintoa. Tupla Tikan kaatama nuori emakko, joka tarvitsi kaksi osumaa.
Faktoja
Villisika (Sus Scrofa )
kyvyn puutteita korvaamassa ovat tarkka kuulo ja erinomaisen tarkka hajuaisti. Nykyisin kanta on pieni ja se pidetään matalana metsästyksellä
Karvoja oli lentänyt lumelle, mutta ei verta. Sen perässä ei ollut koiraa, mutta silti sen vauhti oli kova. Katsoin tien toiselle puolen lepikkoon, siellä oli
Hinnat
Käbi Jahimajan noin kolme metsästyspäivää sisältävä paketti maksaa nykyään 550 euroa, sisältäen ylöspidon. Sitten rähähti katajapensaikossa kova koiran haukku. Tässä on suuri ero verrattuna passiivisempaan tornista tapahtuvaan kyttäysmetsästykseen, jossa eläin ammutaan hyvin rauhallisessa tilanteessa sen tullessa syömään.
RASKAITA LUOTEJA RISUKKOON
kin sijalle, mutta tällöin sen osumatarkkuuden täyteisillä on oltava riittävän hyvä, jotta varmat laukaukset ovat mahdollisia. Otin sen tähtäimeeni, mutta nyt oli jo niin pimeää, etten voinut ampua tarkasti päähän. Hämärä painoi jo päälle, kun saimme passituksen kuntoon. Ensimmäinen osuma oli etulavan takana, toinen mahalaukussa. Paljon sikoja on ammuttu kyllä meikäläisittäin sallituilla ja suosituilla hirvikaliipereilla ja esimerkiksi .:lla tulee toimeen paremman puuttuessa. "Otapa askel niin pamahtaa", ajattelin. 9,3:n luoti haki sian kyljen, mutta tämä paineli karkuun häipyen pusikkoon. Yritin seurata sitä pensaikossa kolminkertaisella
teistä huolimatta varovasti lähestyvä sika haistaa ihmisen tuulen yläpuolella jo viidenkymmenen metrin etäisyydeltä ja kääntyy pois ilman, että jahtimies tietää siitä mitään.
VAARAELEMENTTI
Suomalaisen hirvieläinten metsästykseen tottuneen jahtimiehen on syytä muistaa, että villisian metsästys ei ole täysin vaaratonta. Saaliini oli keskikokoinen naaras. Kokemukseni perusteella kiväärityypeistä parhaana pidän kaksipiippuista kivääriä. Nyt näin, että se pysähtyi tiheikössä ja haisteli ilmaa kärsä pystyssä. Tärkeintä on, että käytettävään kaliiperiin saa raskaita luoteja, jotka eivät muuta suuntaansa pienistä risuista. Ampumaan en ehtinyt, vaikka etäisyyttä oli vain 50 metriä. Parhaina vaihtoehtoina voidaan pitää valopistetähtäintä tai kiikaritähtäintä suurennuksella -, mutta samaan tulokseen pystytään pääsemään myös vaihtoehtoisesti väljän tähtäinkuvan antavilla rautatähtäimillä.
kiikarin suurennuksella. Se pysähtyi tien laitaan siten, että vain pää näkyi puiden runkojen takaa. Seuraavaksi parhaat kiväärivaihtoehdot laskevassa järjestyksessä ovat itselataava, suoravetolukkoinen ja pulttilukkoinen ja vasta näiden kaikkien jälkeen tulee haulikko täyteisillä ladattuna. Näillä osumilla se vielä juoksi kuin pikajuoksija sadalla metrillä! Samasta ajosta kaksi muuta suomalaista sai ammuttua sikansa, kumossa oli kaksi naarasta ja porsas. Erityisesti haavoittuneeseen sikaan pitää suhtautua tietyllä varovaisuudella. Passi on voimassa 10 vuotta. Seurasin sitä kiikaritähtäimen läpi ja laukaisin toisen piipun. Sillä matkalla neljä suomalaista sai saaliiksi villisian.
Aseeksi sikajahtiin suosittelen kivääriä, vaikka haulikkoa täyteisillä ladattuna käytetään myös. "Tuo ei kaukana ole", ajattelin. Jonkun aikaa oli aivan hiljaista. Ensi tammikuun jahtiin on vielä muutama paikka vapaana. Sian aikomuksena oli ylittää tie meidän välistämme. Seurasin verijälkeä reilun sata metriä, ja siellä oli sika kyljellään. Seuraava mies oli minusta noin 70 metrin etäisyydellä. Kun kivääri pamahti pohdin: "Saikohan suomalainen sikansa?" Samassa näin hämärtyAmmutut siat lähdössä hinauskuljetukseen.
vässä pensaikossa liikettä ja keskikokoinen sika hypähti polun yli hyvää vauhtia. Kun yhdistetään nopeat tilanteet ja maanpinnan tasolla tapahtuva passittaminen, on villisian metsästys koirilla metsästyskokemuksena jännittävä tapahtuma, joka saa pulssin nousemaan ja adrenaliinin virtaamaan. Käyttökelpoisia tähtäinvaihtoehtoja on useita. Se meni kohti virolaisen passia. Siinä oli hyvä päätös sille jahdille. Joku voi, ja taatusti laittaakin haulikon paremmalle10 RIISTA. ERÄÄLLÄ JAHTIMATKALLA KOETTUA
Virolaiset jahtimiehet olivat jäljittäneet sikalauman suhteellisen pieneen metsikköön vielä illan suussa. Nyt se laukkasi lepikossa täyttä vauhtia. Se vainusi miehen ja lähti tulemaan minua kohti. Kuitenkin, jos asetta pääsee valitsemaan matkalle, kannattaa ottaa huomioon pari senttiä paksu kylkipanssari, joka on vanhemman sian suojana. "Johan on sitkeä otus", pohdin mennessäni katsomaan paikkaa, johon ammuin ensimmäisen laukauksen. Sika otti ja "tuplavalmet" pamahti. Olin varma hyvästä osumasta, mutta sika ottikin kovan spurtin tien yli, jonka se ylitti melkein ilmassa. Tällöin artikkelin kirjoittaja toimii oppaana.
verta roiskunut, kuin kupilla olisi heitelty. Toiseen suuntaan näkyvyyttä oli reilut sata metriä, ja siellä seisoikin kaksi miestä. Virolaisilla metsästäjillä on paljon karvaita kokemuksia tilanteista haavoittuneen karjun kanssa ja liian innokkaat koiratkin saavat usein maistaa veitsenterävää sian kulmahammasta, ikävin seurauksinkin. Seisoin passissa kapean kylätien laidassa. Siat tuntuivat kuitenkin lähtevän eri suuntaan. Lisäksi on kaatomaksu ja maksut hampaiden mukaan: Pronssimitali 80 euroa, hopea 120 euroa ja kulta 160 euroa. Oman aseen vientiin Viroon tarvitaan EU:n asepassi, jonka myöntää poliisiviranomainen hintaan 83 euroa. Kaliiperina suositeltava villisikajahtiin on ,(x tai xR) tai sitä järeämpi
239hmäkoko max RIISTA 11 y Huom! R. Perinteinen
LUKIJAMATKA
11.19.4.2009
MATKAPAKETTI
MATKANJÄRJESTÄJÄNÄ JA PRO-HUNTERINA SUOMALAINEN B&R HUNTING
Sisältää majoituksen, ruokailut, 7 päivää perillä, 5 metsästyspäivää, 3 kaatomaksua (impala uros, topiantilooppi, pahkasika) Ryhmäkoko max 8 henkilöä
LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka
1990 +LENNOT
K
MAJOITUS KEALUOKKAINEN OR
NO EXTRA: SARVIKUO
PUISTO
ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: s-posti: info@brhunting.fi Puh: 040 417 8807
AAN! NAMIBI YÖS ATKAT M lennot M !
löä 0 + 4 henki alk
12
RIISTA
Toiseksi: piippujen lämpiäminen muuttaa tavallisesti osumapistettä, joten jokai-. Ensimmäiseksi: liikutetaanpa kumpaa piippua tahansa, liikkuu silloin toinenkin, joten tarvittavat säädöt ovat yleensä minimaalisia. Takatähtäimen lukitusruuvi hyvin näkyvissä.
Jyvän rakenne on pelkistetty ja sitä voidaan säätää korkeussuunnassa kiertämällä. Osumapisteitä ei kannata koskaan säätää ampumaan ristiin, vaan mieluiten siten, että ne sijaitsevat suurin piirtein saman matkan päässä toisistaan kuin aseen piiputkin. Kun säätökiekkoa siirretään myötäpäivään
14 RIISTA
aseen vasemmalta sivulta katsoen, siirtyvät oikean piipun osumat oikealla ja vasemman vasemmalle. Vasemman piipun liipaisin vaatii lauetakseen reilut pari kiloa, mutta oikea piippu lähemmäs kolme, joten voidaan jo puhua jäykästä laukaisusta. Loppuviimeistelyyn ei ole enää uhrattu aikaa.
Takatähtäin on selväpiirteinen ja sivusuunnassa säädettävä.
Varmistin on automaattinen ja sen toiminta on selkeää. Kiekko on varustettu napsuin säätämisen helpottamiseksi. Tärkeintä piippujen kohdistuksessa on muistaa kaksi asiaa. Osumapisteet siirtyivät joillakin latauksilla myös pystysuunnassa, joten kokeilemista riittää. Ohjekirjassa on ilmoitettu yhden napsun aikaansaamaksi siirtymäksi yksi cm sadan metrin matkalla. Tämä teoriassa, sillä latauksesta riippuen yksi napsu siirsi osumia erilleen jopa cm jo metristä. Piippuparin keskellä sijaitsee säätökiekko, josta piippujen keskinäistä osumapistettä voidaan säätää latauksen mukaan. Tyhjälaukauksia ei Artemidalla tarvitse tehdä, sillä aseen saa pois vireestä seuraavasti: ase avataan, poistetaan patruunat ja työnnetään varmistin pois päältä, minkä jälkeen painetaan molemmat liipaisimet pohjaan ja samanaikaisesti suljetaan piippupari. Oikea piippu pääsee elämään suuhelassa. Suurehkotkin siirtymät latauksen vaihtuessa ovat kuitenkin tavanomaisia kaikissa kaksoisluodikoissa säätömenetelmästä riippumatta.
KOHDISTAMINEN
Kaksoisluodikon kohdistaminen aloitetaan aina siten, että molempien piippujen kasat pyritään saamaan mahdollisimman lähelle toisiaan, esimerkiksi metrin matkalla. Näin menetellen luotien lentoradat pysyvät samoina matkasta riippumatta. Eurooppalaiset suurriistatuplat ammutaan tavallisesti metristä, mutta kohdistusmatkaksi voi valita itselleen parhaiten sopivan etäisyyden sen mukaan, kuinka pitkälle on valmis ampumaan tai mikä on se tavanomaisin ampumaetäisyys. Varmistin lukitsee sekä liipaisimet että virekynnet.
Laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen, etummaisesta laukeaa oikea piippu kuten haulikoissakin.
Artemidan kaliiperi on riittävä suurriistalle.
Karhennukset on leikattu käsin ja oikeaoppisesti vasta tukin pinnoituksen jälkeen.
KONEISTO JA PIIPPUPARIN SÄÄTÖ
Laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen ja laukaisuvastus pitäisi olla tehtaan mukaan luokkaa ,, kg. Kiikarin 11 mm kiinnityskisko sijaitsee heti hahlon takana ja siinä on upotus rekyylistopparille. On tärkeää varmistaa, että tiedetään kumman piipun osuma taulusta löytyy, samaan tauluun ammutta-
essa osumat on syytä merkata joka laukauksen jälkeen. Varmistin toimii automaattisesti ja se lukitsee sekä liipaisimet että virekynnet
Vastaavat lukemat Hawkin luodilla olivat cm sivusuunnassa ja cm korkeudessa. Muuta tietoa ei valmistajan papereista herunut, joten kovin paljon iloa näin puutteellisesta informaatiosta ei ollut. Parhaiten molemmissa piipuissa kävi lataus Remingtonin gr luodilla, mutta nyt piippujen välinen ero sivusuunnassa oli peräti cm, korkeusero cm. Kun piiput on saatu ampumaan haluttuun pisteeseen, kohdistetaan avotähtäimet ja/tai kiikari osumapisteiden mukaan. Huomionarvoista oli, että kaikilla muilla, paitsi tehdaslatauksella pystyi ampumaan x laukausta yhteen menoon piippujen osumapisteen muuttumatta! Tämä on erittäin harvinaista ja osoitus siitä, että aseen rakenteessa on ainakin jotain tehty oikein. Speerin gr latauksella piippujen keskinäinen ero oli cm sivusuunnassa, korkeusero vain cm. Kun kohdistus on onnistuneesti suoritettu, voidaan kokeilla miten monta laukausta aseella kärsii ampua, ennen kuin osumat alkavat vaeltaa piippujen lämpiämisen takia. PMC:n tehdaslatauksella piippujen osumapisteet sijaitsivat metrissä päällekkäin, väliä noin cm, oikea piippu ylempänä. Tärkeää on myös pitää mielessä, että monessa järeämmässä kaliiperissa latauksen pienikin muutos vaikuttaa enemmän kuin pienikaliiperisissa aseissa. Käytössä oli PMC:n tehdaslatausta gr Hornadyn luodilla sekä muutama oma lataus Speerin ja Hawkin gr sekä Remingtonin gr luodilla. Piippujen säätö tehtaalla oli tehty käyttäen gr luoteja ja ampumamatkana oli ollut metriä. Tehdaslatauksen lähes m/s nopeRIISTA 15. Perän kaula voisi olla lyhyempi ja samalla pistooliperän kulma jyrkempi.
Kuminen perälaatta on kiitettävän paksu mutta siitä huolimatta sen joustavuus on heikko eikä se juuri vaimenna kevyen aseen rekyyliä. Molemmilla piipuilla kaksi ensimmäistä laukausta kävivät samaan, mutta viides (oikea piippu) siirtyi
kasasta selkeästi erilleen, ylös ja vasemmalle. Tässä yksi syy, miksi hinta on vain kolminumeroinen eikä lähelläkään länsituplia! 20-kaliiperinen baskyyli on riittävän vahvarakenteinen myös neljäviitoselle, jonka huippupaineet jäävät paljon 308:aa pienemmiksi.
Metallin ja puun sovitukset ovat karusta ulkokuoresta huolimatta hyvät.
Artemidan sulkuharkot näkyvissä monoblockin alla. Pintojen viimeistelystä ei juuri voi puhua, mutta sulun sovitukset ovat kunnossa.
Piippujen välissä lähellä keskikohtaa on säätöruuvi, jolla voidaan siirtää piippujen keskinäistä osumapistettä lähinnä sivusuunnassa. Säätökiekkoa voidaan liikutella reikään sopivalla piikillä/tapilla.
sen laukauksen jälkeen kannattaa pitää tauko kohdistusvaiheessa. Koeammunnan aikana havaittiin esimerkiksi luodin asetussyvyyden vaikutuksen olevan todella suuri, samoin hylsyjen iän, moneen kertaan ammutuilla hylsyillä
osumat sijaitsivat aivan eri paikoissa kuin samalla latauksella käyttäen uusia hylsyjä.
KOEAMMUNTA
Koeampumamatkaksi valitsin m. Tämä on metsästäjälle tärkeä tieto, sillä varsinkin kiinteäpiippuisissa osumapisteiden siirtymä voi olla jo parin laukauksen jälkeen melkoisen suuri. Vasemman piipun kolmas laukaus siirtyi vastaavasti cm vasemmalle, mutta korko säilyi ennallaan. Aseessa oli Nikonin kiikaritähtäin ,-kertaisella suurennuksella. Purdeytyyppinen sulkukiila estää aseen aukeamisen ja takimmainen harkko estää pituussuuntaista rasitusta, jotta se ei jäisi pelkästään saranatapin varaan. Ehkä raskaampien luotien hidas, alle m/s lähtönopeus auttoi asiassa
Jos olisin hankkimassa kaksoisluodikkoa, voisi Artemida hyvinkin olla valintani. Pituus: 100,5 cm Piippuparin pituus: 60 cm Piippujen säätö: Sivusuunnassa säädettävä Paino: 3,1 kg Hinta: 850 euroa Maahantuoja: Oulun Ase Tmi., (08) 516 370
Nikon Monarch E ,- x M IL
Valaistu piste: Punainen ja vihreä Paino Sako Optilock jalustalla: 740 g Hinta: 970 euroa Maahantuoja: Ef-security Oy, (06) 429 5550
Parhaiten molemmat piiput kävivät latauksella, jossa oli Remingtonin 405 gr luoti ja latauspituus 68 mm.
Hawkin 400 gr luoti ja latauspituus 67 mm.
PMC:n tehdaslatauksella viides ja kuudes luoti erkanivat kasasta.
Koeammunta, Baikal Artemida, m
Lataus Ruuti / g N 133 / 3,2 N 135 / 3,3 N 133 / 3,2 PMC tehdas Luoti / gr Keskinopeus m/s Latauspit. Karkeasta viimeistelystä huolimatta aseessa on hyvin käyvät piiput ja varsinkin raskailla luodeilla ja hitaalla nopeudella näyttää olevan mahdollista ampua jopa kuusi laukausta osumapisteen muuttumatta. Tekisin
kuitenkin perän muotoiluun tarvittavat korjaukset ja kalvaisin pesän hieman pitemmäksi, sopivaksi kaliiperille .-. Kaliiperimuutos mahdollistaisi lisäksi edelleen .--patruunoiden käytön. Baikal Artemida on samaa laatutasoa kuin tehtaan haulikotkin, käyttöominaisuudet kuten kalliimmissa mutta arkisen työkalun ulkokuori. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että idässä tehtaillut aseet ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän yksilöitä, joten tässä hintaluokassa ei aina voi odottaa täysin virheetöntä kappaletta. Suuremmalla hylsyllä päästään samoihin nopeuksiin pienemmillä paineilla ja toki tarvittaessa saadaan vähän lisäpotkuakin. Oikean piipun käynti oli todella hyvä, selkeästi vasenta parempi kaikilla muilla latauksilla paitsi Speerin luodilla.
KAKSOISLUODIKKO TOSITOIMIIN
Artemidan raaskii ottaa kovaankin käyttöön, sillä turhia kruusailuja ei tarvitse varoa. Kasojen sijainti vaihteli eri latauksilla siinä määrin, että aina latauksen vaihtuessa olisi jouduttu säätämään piiput keskenään uudelleen. mm 3 ls kasa mm Oikea piippu Speer FN / 400 Hawk 400 Remington FN 405 Hornady 350 FNSP 541 545 544 698 64,8 67,0 68,0 64,8 85 15 12 105 Vasen piippu 75 95 30 180 niippaus ei niipattu ei niipattu 2 ls 10 mm ja 32 mm Huom
16
RIISTA. Esittelyase toimi kuitenkin häiriöittä ja luotettavasti kaikilta osin, joten voidaan sanoa hinta/laatusuhteen olevan kohdallaan.
Baikal MP Artemida
Valmistaja: FGUB Izhevsky Mechanichesky Zavod, Venäjä Kaliiperi: .45 70 Govt. us vaikutti varmastikin nopeammin piippujen lämpötilaan, jolloin viimeiset laukaukset lähtivät omille teilleen
350 x s. 1500 x l. 370 mm Paino: Väri: Lukko:
ASEKAAPPI ON TURVALLISIN TAPA SÄILYTTÄÄ ASEITA
Asuntomurrot ovat hälyttävästi lisääntyneet ja aseet ovat haluttua tavaraa. 1380 x l. 1500 x l. 500 x s. Uusi arvokkaan
aseille ja pistooleille.
turvalukko ja kiinteä turvakahva lukitsevat oven varmasti tallessa
Tek n
suomalaisten metsästäjien kanssa
749,TAMPERE, Possijärvenkatu 4
+ toimituskulut
Mitat: k. 300 mm Paino: Väri: Lukko: avainlukko, 2 avainta, kampalukko teräs
ja pistooleille varusteille
229,PREMIUM
VASTAAVAT 390,-
479,-
VASTAAVAT 695,-
+ toimituskulut
JAHTIJAKT PREMIUM GUNSAFE 16 aseelle
+ toimituskulut
Mitat: k. MARKKINAJOHTAJALTA LYÖMÄTTÖMÄÄN HINTAAN
SUOMEN MYYDYIN PARIVALJAKKO!
5 PRO 35 aseelle 8-15 R PRO 815 aseelle
takaseinässä aseille Mitat: k. 575 x s. Aseiden säilyttämisestä 1.3.1998 voimaan tulleen lain (§105, §106) mukaan aseet ja myös patruunat on säilytettävä siten, ettei vaaraa niiden joutumisesta ulkopuolisten käsiin ole.
Uutu us!
erikoisteräs.
pois lasten ja luvattomien ulottuvilta pitää aseet turvassa
Loistava muunneltavuus. 400 mm Paino: kullanvärinen Lukko: avain,
ja aina uusia tarjouksia
ai
ne
n hi nt a-la
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2
tu
a
su
hde
Erätukun verkkokaupassa on
STALOU US TUTKIM 8 3/200
se
st i
edistyks
e
ll i
i
ne n
E rino
m
Hiivin lä-
hemmäksi ja hahmolle ilmestyi selkälinjakin. Silti kehumaan en ruotsalaista rupea, en.
Maahantuoja: Urheilu ja Kalastus Oy, (08) 321 7200 E-mail: email@ukpallas.fi
RIISTA
19. Näin siinä sitten kävi. Jos luotia kokeiltaisiin vain oikeasti riistaa ampumalla, tulisi siitä
melkoinen urakka, metsän puolella kun ei tule kahta samanlaista kaatotilannetta ensimmäistä sataa otusta ammuttaessa. Haavakanavaa oli syntynyt heti läpäisyn jälkeen laajalti ja pitkästi. Vanhempi , gramman versio puski myös samanlaista onkaloa, mutta haavakanava kutistui parinkymmenen sentin matkalla noin kolmeen senttiin, joka on oikein hyvä tulos sekin. Raskas Oryx on siis kuronut massiivirakenteisten luotien etumatkan kiinni. Norman 21,1-grammainen Oryx nousee pohjoismaiselle suurriistalle kehitettyjen luotien kärkipaikalle ja avaa samalla uuden sivun tämäntyyppisten metsästysluotien kehityksessä.
Haavakanavan halkaisija, mm
Uutuuden aiheuttama haavakanava paperimassasimulaation perusteella. Luodin jäämäpainoja ja avautumiakin on paha mittailla Oryxin kaltaisista luodeista. Jos luoti tunkeutuu luettelomassaan yli senttiä, se läpäisee normaalikokoisen hirven olettaen, ettei osuma ole isoissa olkavarren luissa. Luotien uppoumaa vertailtaessa , g:n Oryx pysähtyi keskimäärin sentin matkalla, joten se läpäisee hirven, jos luoti ei osu suuriin luihin. Jotta käytäntö ja teoria vetäisivät kuitenkin yhtä köyttä, on välttämätöntä kokeilla testipatruunoita myös oikeissa riistatilanteissa. Oryxin nopeus oli hirvessä hieman alle m/s, jolloin luodin nopeudesta syntyvä paineaalto oli minimaalinen. Hirvi käänteli päätään ja paljasti kuusitappiset sarvensa. Tässä tapauksessa käytäntö ja teoria löivät reilusti kättä ja tukivat toisiaan. Hirvenpyynnissä olen pyrkinyt noudattamaan yksinkertaista periaatetta; älä näy, älä kuulu, älä haise. Oryx meni jonnekin taustalla olevaan mäkeen. Numerokohdalla oli hieman kuivaoksia, mutta ne tuskin vaikuttaisivat lopputulokseen, kun , gramman Oryx lähtisi matkaan. Norma Oryxin 9,3 mm:n 21,1 grammaa painava uutuuspatruuna on äkisti katsoen samanlainen, kuin vanha 18,5 g:n Oryx, mutta luodin tehokkuus on todella raskaan sarjan tasoa.
Oryxin patruunarasia, patruuna ja 2 ammutua luotia. Uuden Oryxin , gramman massa toimii ihanteellisesti ja se pystyy hyödyntämään noin m/s hitaammalla nopeudella paremmin tämän luotityypin hyviä ominaisuuksia. Oryxin laajeneminen osumasta on sekin huippuluokkaa, paperimassassa avautuminen oli ja vedessä peräti , , kun kevyempi veli tyytyi halkaisijaltaan prosentin kasvuun. Ne kun menevät menojaan hirven läpäistyään. tinen litimärkä puhelinluettelo oli käännetty sivuun, kävi selväksi että nyt ei ole kyse mopopoikien puuhastelusta. Nopeasti laajenevat luodit pysähtyvät yleensä - sentin syvyyteen ja amerikkalaistyyliset nuukasti aukeavat löytyvät - cm:n syvyydestä. Olemme kokeilleet kymmeniä riistaluoteja ja kaikenlaisia kaliipereja samalla testimenetelmällä, mutta nyt on käännettävä sivua, sillä vastaavaan suoritukseen ei ole aikaisemmin yksikään riistaluoti pystynyt. Kun luotien perusrakenteet ovat hyvin samankaltaisia, nämä erot laajenemisessa ja painon menetyksessä selittyvät luotien nopeuseroista. Susien kouluttama naaras vei vasansa turvaan aivan kylän reunaan kolmen kilometrin päähän ja Pekon serkkutyttö Heta liittyi vielä seuraan. Sitten koirani, -vuotias Pekko, hirvenkaatoa kontollaan, löysi naaraan ja tuplavasikoiden jäljet. Uusi ,-grammainen Oryx läpäisi viiden laukauksen keskiarvona paperimassaa cm:n matkan. Veteen ammuttunakin massaa löytyi vielä , kun , g:n versio painoi sekin mainiot , lähtöpainostaan. Kolmatta jahtipäivää kulutettiin loppuun, eikä sopivaa ammuttavaa näkynyt, ei kuulunut. Kymmenen sentin raosta mahtuu hyvin ,-millinen luoti, joten seurasi pamaus ja sonni kuoli suurin piirtein niille jalansijoilleen. Siinäpä oli siis hirvi noin kahdenkymmenenviiden metrin päässä, mutta onko ammuttava, sillä alkujahdissa oli määrätty ampumaan vain urosta ja vasaa. Ei tehnyt mieli lähteä hirvenpyyntiin laitakaupungille, joten käännyin lähimmän metsätien suuntaan, jossa oli passiketju asemissa. 50
0 504 mm -50
0
50
100
150
200
250
300
350
400
450
500
Haavakanavan syvyys, mm
Riistaluotien testaamisessa on lähtökohtana kokeiltavan luodin ja verrokin vertaaminen mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa ja toistettavasti. Kun luodit kaivettiin esille, näytti vaaka osuman jälkeiseksi jäämäpainoksi lyijyrakenteiselle luodille harvinaisen korkeat prosenttia. Pelkkä reikä oli noin -millinen ja vielä sentin uppoaman jälkeen löytyi millistä kanavaa. Testaaminen tulisi suorittaa lisäksi niin, että se olisi mahdollisimman lähellä oikeaa riistatilannetta. Tässä tapauksessa liika kiire on pahasta. Metsätien reunassa oli ollut ensiharvennushakkuu ja melkoisessa risukossa on tunnetusti vaikeaa noudattaa "älä kuulu"-periaatetta, vaan ei kuitenkaan mahdotonta. Näillä saavutuksilla uusi raskas Oryx nousee kärkipaikalle pohjoismaista suurriistaa ajatellen ja kääntää samalla uuden sivun riistaluotien toimivuudessa.
TEORIASSA TOIMII, ENTÄPÄ KÄY TÄNNÖSSÄ?
2 patruunaa, 2 ammuttua luotia ja vanha patruuna oikealla. Omalta kohdaltani voin todeta, että ,-grammainen Norma Oryx on paras koskaan ampumani suurriistaluoti kaliperissa , x . Osumajälkeä ei tarvinnut etsiä hirvestä, sillä reikää oli riittämiin, mutta ympäröivissä kudoksissa ei ollut painevaurioita nimeksikään. Tie ei ollut enää kaukana, kun oikealta osui silmään ikään kuin hirven mahalinja ruskeanharmaan värin sekamelskasta
Metsästäjät rahoittavat heikolla pohjalla olevaa "tutkimusta" ja jopa järjestölehtemme on mennyt halpaan! Seuraavassa suomalaisen luotitutkimuksen pioneeri Adam Mykkänen valottaa simulaation tarpeellisuutta.
TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN
M
etsästäjäin Keskusjärjestön palkkalistoilla oleva herra Marko Svensberg on onnistuneesti saanut sijoitettua meidän metsästäjien maksamia metsästyskorttivaroja niin sanottuun pohjoismaiseen metsästysluotitutkimukseen, joka tarkoittanee lähinnä hirviluotien puntarointia. METSÄSTÄJÄ-LEHDEN
"HIRVILUOTITUTKIMUS"
SORTUU TEORIAAN JA SAIVARTELUUN
Joskus liika oppiminen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön asiat hämärtyvät. Pohjoismaisen tavan mukaan tutkimuksen tueksi on kerätty riittävä määrä titteleitä, jolloin rahoitusta on helpompaa saada tuloksista huolimatta. Tältä kannalta on ymmärrettävää, että Svensberg pyrkii vähättelemään niitä menetelmiä, joissa johtopäätökset metsästysluotien ominaisuuksista voidaan tehdä simulaation avulla yksiselitteisesti, halvalla ja niin että ne ovat yhtä myös tositilanteissa. Svedbergin mukaan tällaisiin testikappaleisiin ampuminen ei anna "kovin paljon käyttökelpoista tietoa, koska mikään kudossimulantti ei alkuunkaan muistuta elävää kudosta". Kun Svensberg nojaa havaintonsa tapaukseen, ovat johtopäätökset enemmän kuin vähän tyhjän päällä. Näppärä logiikka, sillä koko tutkijaporukka on ollut jo kauan eläkkeellä, kun edelleen sama
RIISTA
tutkimus on hyvässä menossa ja projekti on "saamaisillaan" selväksi, että hirvi kuolee, kun sitä ampuu johonkin arkaan kohtaan. Huomautan, että jo työni puolesta olen osumajäljistä erityisen kiinnostunut ja
avaan saaliin aina niin, että voin todeta sammuneen "konehuoneen" vauriot. tieto puuttuu tai on virheellistä. Nämä ilmiöt ovat tuttuja kokeneelle
20. Tieteen piirissä on siis pohjoismaisten "luotitutkijoiden" mielestä valtavat määrät huithapelia, kun tietoa hankitaan simulaation kautta. Työryhmä tarvitsisi vain maalaisjärkeä ymmärtääkseen, että käytännön hirvijahdissa on hirven tappaneissa osumissa niin paljon hallitsemattomia muuttujia, että kaikenlaiset johtopäätökset tieteen nimissä ovat samalla tasolla kuin sään ennustaminen etanasta. Riistanhoitoyhdistysten kautta lähetetyissä luotitutkimuskaavakkeissakin on aivan simppeleitä pukkeja, jotka vesittävät koko selvityksen. Jokainen kokeneempi metsästäjä tietää, että aivoihin, selkärankaan ja kaulan alueen hermokeskukseen osunut luoti pudottaa hirvieläimen niille jalansijoilleen, olkoon luoti miten huono tahansa. Jo pelkästään tutkimuksen kohteena oleva .-sarjan luoti saa koko homman kaatumaan, sillä samaa Norman luotia on voitu ladata noin viiteentoista erilaiseen patruunaan, jolloin luodin osumanopeudet saattavat heitellä välillä m/s - m/s. Mitä kertoo muutama hirvestä kerätty luoti, jos lähtönopeudet, ampumakulmat, osumaetäisyydet ym. Maailmassa on kyllä laskematon määrä asioita, jotka on selvitettävä simuloimalla esimerkkinä vaikka lääkkeiden testaus koe-eläinten avulla. Suurin vaara tutkimusryhmän auktoriteetille löytyykin yllättävästi puhelinluetteloista, joiden avulla kuka tahansa voi kokeilla käyttämiään metsästysluoteja. Toisaalta työnsä erittäin hyvin tehnyt, mutta hirven läpäissyt luoti jää kokonaan pois Svensbergin ryhmän käsittelystä, todistuskappale kun on ja pysyy metsän siimeksessä. Kun kaavakkeiden täyttäjä saa tietonsa usein pahimmillaan kolmen henkilön kautta kierrätettynä ja stilisoituna, niin ei ole harvinaista että naaraallekin on saattanut kasvaa sarvet matkan aikana. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen ampunut nelinumeroisen luvun sorkkaeläimiä, mutta kahta samanlaista kaatoa en ole vielä onnistunut tekemään. Pohjoismaiset veljemme ovat pähkäilleet asiaa tutkijankammioissaan ja tulleet siihen tulokseen että luotien kerääminen kaadetuista eläimistä on ainoa etenemiskelpoinen tie, jos haluamme oppia jotain luotien käyttäytymisestä