RINNAKKAISPIIPPUISTEN HAULIKOIDEN VERTAILU
7 / 2009
6,
vain
90
nyt76 sivua!
RINNAKKAISTA VERTAILUSSA
710640-0907 PAL.VKO 2009-49
414887 106405 09007
9
PUHVELIA JOUSELLA AUSTRALIASSA KYTTÄYSKOPPI JA SEN VARUSTEET OSA 2 HIRVENMETSÄSTYKSEN MONET KASVOT T/C ENCORE PRO HUNTER NYKYAIKAINEN KERTALAUKEAVA
Riistaa revolverilla Afrikassa
6
Karhu ei välttämättä vaadi massiiviluotia, vaan bondatut kelpaavat hyvin, koska ne laajenevat varmemmin kaikissa tilanteissa ja risuosumankin jälkeen luodin paino pysyy riittävän korkeana. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5. Kolmas vuosikerta. "Tavanomaisella" kalustolla haavoittamistilasto pahenisi entisestään, sillä tavanomaiset aseet, patruunat ja kaliiperit toimivat hyvin vain optimaalisissa olosuhteissa, joita karhunmetsästyksessä ei juurikaan esiinny! Erityisillä aseilla, kaliipereilla ja patruunoilla tilannetta voidaan parantaa. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. On äärimmäisen tärkeää, että karhujahdissa käytetään niin hyvää luotia kuin mahdollista, niin tarkoituksenmukaista asetta kuin mahdollista ja mielellään myös tehokkaampaa kaliiperia. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tämä lause osoitti, että asialla ovat jälleen täysin teoreetikot ja samalla se oli myös suuressa ristiriidassa koko jutun muun sisällön kanssa. Jos unohdetaan kokonaan kirjoittajan "vahingossa" esittämä lause ja perehdytään jutun muuhun sisältöön, tulee selvääkin selvemmäksi, ettei karhujahtiin tule lainkaan lähteä tavanomaisella kalustolla. On turha väittää etteikö karhujahti vaatisi erityiskalustoa parhaaseen tulokseen pyrittäessä, sillä tarkoitus lienee välttää niin karhun kuin ampujankin haavoittumiset. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
etsästäjä-lehdessä kerrottiin ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan karhu haavoittuu luultua useammin. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Esa Höysniemi, Adam Mykkänen, Erno Lindroos, Juha Kylmä, Tero Kuitunen, Mikko Kivelä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Tuomo Karsikas Esa Toivonen KANNEN KUVA: Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
pääkirjoitus
"KARHU HAAVOITTUU LUULTUA USEAMMIN"
M
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Lyhyiden ampumamatkojen takia luoti saisi olla myös mahdollisimman raskas, mielellään tavanomaista raskaampi. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jutussa tuotiin hyvin esiin kuinka pieni tappava osuma-alue karhussa on. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä tavanomainen kaliiperi, kerjätään ikävyyksiä oikein urakalla. Se ei ole mahdollisimman suuri kaliiperi, vaan sellainen, jonka ampuja hallitsee. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kuten jutusta käy yksiselitteisesti ilmi, karhutilanteissa ampumakulmat ovat huonoja, matkat lyhyitä ja karhu on usein osittain maaston suojassa. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. "Kukaan ei ole millään tavalla osoittanut, että karhu selviytyisi elintärkeisiin elimiin osuneesta osumasta paremmin kuin muut vastaavankokoiset nisäkkäät." Tätä perusteltiin sydämen koolla, verimäärällä jne., mutta sitten seurasikin jo metsästäjän näkökulmasta perin omituinen lause: "Ei siis ole mitään syytä käyttää erityisiä aseita, kaliipereita tai patruunoita karhun metsästyksessä". Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kaikki oikeudet pidätetään. Kukaan ei tietääkseni ole kyseenalaistanut sitä, etteikö karhu kuolisi nopeasti HYVÄSTÄ osumasta. Heti alussa haluttiin kuitenkin tyrmätä myytti siitä, että karhu olisi esimerkiksi hirveä sitkeähenkisempi. Esa Höysniemi, päätoimittaja
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Jos täytyy hankkia safariase "koska hirvet eivät jääneet paikalleen", ollaan hakoteillä ja peiliin kurkistuksen jälkeen olisikin syytä lähteä ampumaradalle. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikä sitten on sopiva erityiskalusto. Tavanomainen luoti menettää prosenttia tehostaan jo pelkästä risuosumasta (erittäin todennäköistä) ja tavanomaisessa aseessa on harvoin sopivat tähtäimet lähietäisyyksille. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Tähtäinten täytyy soveltua lähietäisyyksille ja aseen on sovittava ampujalle siten, ettei tähtäinkuvaa tarvitse hakea pikalaukauksissakaan
Laji pysyy samana, eli kohteena on hirvi (alces alces). Tällöin koiratyypiksi määräytyi yleisesti sellainen pystykorvainen koira, jolla oli taipumuksena haukkua paikoillaan jököttävää ja vain vähän siirtyilevää hirveä. Lisäksi pyyntialueet ovat vaikeapääsyisiä ja isompien jahtien organisointi on tästä johtuen tavattoman vaikeaa. Koiramiehistä ja heidän kalustostaan puhuttaessa tullaan monesti siihen, että metsästäjä mielletään tällöin usein koiranohjaajana, joka osallistuu ampujana jahtiin verrattain harvoin. Toinen kestosuosikki on "koiramies" ja hänen varusteensa ja roolinsa hirvenmetsästyksessä. Toinen ääripää on sitä mieltä, että koiramies on pääasiassa se, joka ampuu hirvet. Tinkaaminen asian ympärillä on niin valtavaa, että suurin osa porukasta luulee omaa mielipidettä vastustavien olevan täysin kuutamolla koko aiheesta ja toisten sättiminen on voimakasta. Viime vuoden vierailin naapuriporukassa, jossa osa pyytää edelleen miesajolla. HIRVENMETSÄSTYKSEN
MONET KASVOT
Suomi on liian pitkä maa. Molemmat ovat tavallaan oikeassa ja molempien perusteella voidaan määrittää koiramiehelle soveltuva kalusto, mutta keskenään samoista asioista ei ole kysymys. Lisäksi kaikissa ryhmissä pyydetään kyttäämällä pelloilta ja ajankohdan salliessa myös kutsuntapyyntiä käytetään.
HIRVIKIVÄÄRI JA KOIRAMIES
Ensimmäinen nettikeskusteluissa esillä oleva tinka käydään luonnollisesti hirvenmetsästyksessä käytettävistä varusteista eli aseista, kaliipereista, luodeista ja vaikkapa eri kantolaitteista. koira-ajo, jossa koira on. Hirvenmetsästys on yllättävän laaja aihealue joka aiheuttaa tästä syystä närää siitä väittelevien keskuudessa. Parin muun porukan pyyntiin en ole henkilökohtaisesti osallistunut, mutta käsittääkseni siellä on käytössä koirapyynnin ja passituksen yhdistelmä. Tällöin koiraa käytetään aktiivisesti hirven löytämiseen ja tavoitteena on päästä koiran haukulle ampumaan hirvi. Nykyinen porukkani on pääosin koirapyyntiä harjoittava ryhmä. Ajavalla ei olisi tehnytkään mitään, sillä yksi mies ei kerta kaikkiaan pysy hirven perässä koirillakin on tässä suhteessa toisinaan täysi työmaa. Politiikan lisäksi myös harrastajat kinastelevat tavattomasti hirvenmetsästyksestä erityisesti netin keskustelupalstoilla.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
I
tselleni hirvenmetsästys on varsin monimuotoista puuhaa ja ymmärrän kohtuullisen hyvin monia eri pyyntikulttuureita. Omassa seurassani on neljä eri pyyntiporukkaa, jotka kaikki pyytävät omalla uniikilla tavallaan. Näin vaikka näennäisesti kyseessä on varsin samankaltainen jahti. Tämän vuoksi on syytä purkaa eri pyyntimuotojen väliset erot, jotta mielikuva hirvenmetsästyksen monipuolisuudesta ja vivahde-eroista pääsee muotoutumaan.
KOIRAP Y YNTI Koirapyynnistä on metsästysasetuksessa sanottu seuraavaa:
12 § Koiran käyttö hirvieläinten metsästyksessä Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli senttimetriä. Puhuttaessa koiramiehestä ja koirapyynnistä pätevät samat säännöt: eri versioita samasta aiheesta on niin paljon, että ei ole mitenkään mahdollista tehdä mitään yleispätevää sääntöä kaluston tai edes pyyntitapojen suhteen. Puhuttaessa hirvikivääristä sen kaikkine muuttujineen tulisi muistaa, että hirvenmet6 RIISTA
sästyksen luonne, paikalliset pyyntikulttuurit ja sijainti maassamme vaikuttavat paljon kulloinkin sopivaksi miellettävään kalustoon. Tämä asetus tulkitaan nykyään varsin laveasti ja voitaneen sanoa, että sen ajatus on ajalta jolloin koiralla pyydettiin "sompiolaisittain", eli metsällä oli yleensä mies ja koira. Tämä pyyntitapa on edelleen yleisesti käytössä alueilla, joilla hirvet ovat sijoittuneet laajalle alueelle ilman erityisiä keskittymiä ja pyydettävät alueet ovat niin suuria, että riittävän tiheitä passituksia on lähes mahdotonta saada aikaan. Poliittisesti ajatellen Suomi kärsii äärimmäisen paljon eteläkeskeisestä päätöksenteosta ja tämä johtaa taas soveltumattomiin päätöksiin ja lakeihin, joiden soveltaminen samanlaisina kaikkialle on mahdotonta. Nykyään yleisesti käytetympi tapa käyttää hirvikoiraa on ns
Kun tähän lisäksi yhdistetään se, että talven tulo on pohjoisessa paikoin realismia jo lokakuussa, on pyynti näillä paikoin isossa mittakaavassa varsin tehotonta. Viimeistään tämän taulukon pitäisi avata silmiä riittävästi sille tosiasialle, että erityisesti pohjoisimmassa Suomessa tulisi hirvijahdin aloitusajankohtaa siirtää reilusti aikaisemmaksi. Tämä osoittaa vain sen, että asioista päättävät tahot eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa asioita, jotka eivät vaikuta suoranaisesti heidän omaan elämäänsä.
RIISTA 7. AURINGON NOUSU JA LASKU ERI PUOLILLA SUOMEA 1/10/2009 NOUSU HELSINKI TAMPERE KUOPIO OULU ROVANIEMI SODANKYLÄ INARI 7:26 7:32 7:17 7:26 7:29 7:26 7:26 LASKU 18:52 18:56 18:38 18:46 18:43 18:39 18:35 1/11/2009 NOUSU 7:43 7:54 7:46 8:07 8:16 8:20 8:31 LASKU 16:23 16:22 15:59 15:55 15:44 15:33 15:18 1/12/2009 NOUSU 8:57 9:14 9:12 9:49 10:14 10:32 11:41 LASKU 15:21 15:14 14:44 14:52 13:58 13:32 12:20 31/12/2009 NOUSU 9:25 9:43 9:44 10:26 11:00 11:34 LASKU 15:22 15:14 14:41 14:17 13:40 13:00 -
Kuten auringon nousu- ja laskuajoista voidaan nähdä, on päivän pituudessa eri puolilla Suomea varsin hurjia poikkeavuuksia. Metsästysaikojen pidentämistä siten, että pyynti alkaisi jossain aikaisemmin, on pyritty vesittämään muun muassa sellaisin väittein, että "etelässäkin suuri osa seuroja aloittaa pyynnin vasta lokakuulla"
Hirvet tulevat syksyisin pellolle siinä missä muutkin eläimet ja syyt ovat samoja, eli mehevää ruokaa on tarjolla myös silloin kun se metsästä on jo lopussa ja siirtyminen kuivempaan talvimuonaan olisi edessä. Määritelmän mukaan yleisaseella pitäisi tulla toimeen kohtuullisesti hirvenmetsästyksen yhteydessä tilanteessa kuin tilanteessa ja vastoin yleistä käsitystä, ei yleiskiväärillä hirvenmetsästyksen yhteydessä tarkoiteta välttämättä kaikenriistan kivääreitä. Netissä ovat levinneet videot Pohjois-Amerikan valtavista sarvipäistä, jotka tulevat uteliaina katsomaan toisia alueella olevia "hirviä". Ajometsästyksessä on aivan oma tunnelmansa ja nykypäivänä tämä yhteisöllinen metsästysmuoto on valitettavan harvinaista herkkua. Nämä ovat periaatteessa koirapyynnin ääripäät ja käytännössä koiran käyttö hirvenmetsästyksessä sattuu enemmän tai vähemmän näiden ääripäiden välimaastoon. Jos esimerkiksi tavanomainen seuruepyynti miesajolla tai koiraa hyväksikäyttäen ovat tavattoman varmoja, on tarvetta peltokyttäämiselle yleensä vähän ja vain harva edes viitsii mennä istumaan aamuin illoin pellon reunaan
hirvikytikselle. Houkuttelun huono puoli on sen kausiriippuvaisuus eli siinä missä vuodet eivät ole veljiä keskenään, ei myöskään hirven kiimaan sijoittuva houkuttelu ole aina yhtä tuloksekasta.
ERI JAHTIMUOTOJEN VAIKU TUS Kuten edellä olevasta voi jokainen päätellä, on hirvenmetsästys mitä suurimmassa mää-. asutuksen läheisyydestä tai hankalasti pyydettävästä maastosta johtuen. Keskellä on Sako 85, joka edustaa hirvimiehen pulttilukkoista yleisasetta. Ajometsästystä harjoitetaan nykyään pääasiassa paikoissa, joissa hirvet ovat keskittyneet tietyille pienille alueille ja niiden kulku8 RIISTA
Hirven houkuttelupyynti on tullut viime aikoina muotiin. Mitä lyhyemmäksi jahti saadaan kauden lopusta, sen parempi. Houkuttelussa pääpaino on uroshirvissä, joskin oikeassa paikassa voidaan tuloksia saavuttaa myös muihin jahtimuotoihin yhdistettynä. Alinna on näppärän kokoinen Marlin 1895 Guide Gun, lyhyiden etäisyyksien erikoistyökalu, jolla hiemankaan pidemmille etäisyyksille toimiminen on vaikeaa.
osoittamassa hirvien sijaintia ja passimiehet voivat tätä myöten seurata hirvien liikkumista ja valmistautua tilanteeseen. Peltokyttäyksen suosioon vaikuttaa oleellisesti se, millainen seudulle tyypillinen jahtimuoto on tuloksellisuudeltaan. pyydettävän alueen koosta, maastosta, kulkumahdollisuuksista ja hirvitiheydestä.
MIESAJO KATOAVAA KANSANPERINNETTÄ?
reitit ovat lähes pomminvarmoja. Siellä missä hirvien saaminen on työn takana, on peltokyttäys yleensä suositumpaa, koska yksistään perinteisiä pyyntitapoja hyväksikäyttäen tavoitteena olevien kaatomäärien saavuttaminen vaatii erityistä onnistumista. Tämä jahtimuoto toimii erityisen hyvin myös alueilla, joissa on muutoin vaikea harjoittaa tuloksekasta metsästystä mm. Koira ja koiramies pitävät hirvet aktiivisesti liikkeellä ja täten ne on mahdollista saada passimiesten ammuttavaksi. Toisissa paikoissa tämä pyynti on tänä päivänäkin kaikkein menestyksekkäintä ja toimivinta. TRG ei painonsa ja pituutensa vuoksi sovellu liikkuvaan metsästykseen. Tällaisissa paikoissa on turhaa käyttää mitään muuta jahtimuotoa, koska ajometsästys on tällöin ympärivuotisesti vähiten kuormittava jahtimuoto ja panostukset kohdistuvat lähinnä ampumasektorien ja ampumalavojen kunnossapitoon.
PELTOKY TTÄYS Maanlaajuisesti ajateltuna peltokyttäys on hirvenmetsästyksessä vielä kohtuullisen vähän käytössä oleva jahtimuoto. Mutta erityisesti siellä missä on suuret pyydettävät alueet, on kyttäyspyynti varsin järkevä tapa helpottaa hirvijahdin kulkua. Erilaiset jahtimuodot vaativat erilaista kalustoa. Mutta toisaalla tämä todella sopi vain aikaan, jolloin tarkoituksena oli saada syksyn aikana hirvi tai pari. Tätä tavoitetta edesauttaa jokainen kaadettu hirvi alkukaudesta.
HIRVEN HOUKU TTELU
Moni on varmasti kokeillut joskus metsästysurallaan sitä, että ajoketju pelottelee mölinällään hirviä passimiehille ammuttavaksi. Toteutustapa vaihtelee paikallisesti ja riippuu tavattomasti mm. Hirvien jäädessä paikoilleen koiranohjaaja ampuu hirvet. Ylinnä on saman valmistajan TRG-42 kaliiperissa .338 Lapua Magnum, jota kaliiperinsa vuoksi on käyttökelpoinen lähinnä vain peltohirvestyksessä, jossa ampumaetäisyydet saattavat venyä pitkiksi. Tämä jahti on muutoin hyvin samantapaista kuin kyttäysmetsästys, toisaalla sitä harjoitetaan puhtaasti hirvien saamiseksi ja toisaalla siihen ei nähdä tarvetta koska hirvet saadaan muutenkin
Etelässä jahdin aloitusta varjostaa yleensä liian lämmin sää ja tästä johtuen moni eteläisen Suomen hirviporukka aloittaa jahdin selvästi myöhemmin kuin laki antaisi myöten. Lämpimän sään ja leutojen talvien sivutuote on hirvikärpänen, jonka leviämistä pohjoisessa jarruttavat talvipakkaset. Toisin sanoen koiran käyttö vaikeutuu oleellisesti ja vain jalkavimmat koirat pystyvät toimimaan paksussa lumipeitteessä. Perusero on myös sen suhteen, että miten tarkkana metsästäjän täytyy olla esimerkiksi maanvuokrasopimusten osalta ja toisaalta esimerkiksi siinä, että miten suhtautua lähellä olevaan asutukseen tai muihin luonnossaliikkujiin. Heti kun yhtälössä on mukana alueita joihin ei ole pyyntioikeutta tai jos joudutaan pelaamaan hyvin pienillä alueilla asutusten ja tiestön ta jahti olisi käytännössä mahdollista. Toisaalta on olemassa seutuja joissa hirvien elinolosuhteet ovat paremmat, ja joissa on tavattomia tihentymiä pienillä alueilla. Oikeastaan terminä se osoittaa vain minkä eläinlajin metsästyksestä on kysymys. Esimerkiksi yksityismailla järjestettävät karhujahdit ovat vaatineet vielä enemmän eli useat metsästysseurat ovat joutuneet yhdistämään maa-alueitaan, jotta esimerkiksi koirapyynti on ollut ylipäätään mahdollista järjestää.
MAANTIEDE Maan pituudesta johtuen on maantieteellinen tosiasia, että esimerkiksi päivän pituus poikkeaa etelän ja pohjoisen välillä oleellisesti. Toisena esimerkkinä toimii hirvikivääri, joka toisille on vain ja ainoastaan lyhyiden etäisyyksien työkalu ja toisille pitkän matkan ampumakone peltopasseihin. Toisaalla metsille meno on jo työn
läheisyydessä, on jahti suunniteltava näiden reunaehtojen mukaan ja tämä rajaa käytöstä tietynlaisia pyyntimuotoja. Toisaalla ne eivät voisi olla enää kauempana totuudesta ja ulkoisesti kaikkia hirvenmetsästäjiä yhdistävänä tekijänä voisikin mainita ainoastaan punaisen tai oranssin punaisen päähineen ja vaatteen.
PITKÄ MAA Suomi on niin pitkä maa, että pohjoisimmillaan Tampereella käyneelle on täysin mahdotonta hahmottaa sitä, että pohjoisessa (siis oikeasti pohjoisessa, esimerkiksi Lapin läänin pohjoisosissa) ollaan päivän pituuden kanssa helisemässä heti kun ensimmäinen kuukausi pyyntiä on mennyt. Eri jahtimuodoilla on myös suora vaikutus jahtien yhteisöllisyyteen tai yksilöllisyyteen. rin määrittelykysymys. On päivänselvää, että jahdin luonne poikkeaa näissä tapauksissa oleellisesti toisistaan. Esimerkkinä otettakoon se, että toiset hirvenmetsästäjät ovat tavattoman huolissaan varusteidensa äänekkyydestä ja toisille asialla ei ole juuri mitään merkitystä. Toinen perusero on, että pohjoisessa saattaa olla umpitalvi siinä vaiheessa kun etelä odottelee maahan ensimmäisiä lumenrippeitä. Väestön jakautuminen vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka suuret esimerkiksi yksittäisen seuran pyyntialueet ovat suhteessa miesmäärään. Laskennallinen hirvitiheys saattaa olla
esimerkiksi sama isommassa mittakaavassa molemmissa tapauksissa, mutta kun tarkastellaan hirvien elinalueita, onkin tilanne jotain aivan muuta. Voidaan sanoa, että erityisesti yhtenäisillä ja laajoilla metsäalueilla hirvitiheys ei ole kuormittunut pisteittäin ja hirvet ovat hajallaan. Myös liikkuminen vaikeutuu oleellisesti kun metsäautotiet (ne vähäiset) eivät ole käytössä. Pohjoisessa ja idässä saa pyytää joissain paikoissa kohtuullisen rauhassa ja erityisesti alueet jotka ovat valtion omistuksessa, on vapaamuotoisempia pyyntityylejä mahdollista harjoittaa menestyksellä. Toisessa päässä maata päivänvaloa ei esimerkiksi joulukuussa ole riittävästi, jot-
Pohjoisessa saattaa olla umpitalvi siinä vaiheessa kun etelä odottelee maahan ensimmäisiä lumenrippeitä.
takana ja toisaalla tingataan passipaikoista, jotta ampumatilanne olisi mahdollisimman varma. Tällöin hirvien sijoittumista ei määrää ravinto, vaan esimerkiksi rauhalliset elinolosuhteet. Erilaisia jahtimuotoja itsessään on jo niin paljon, että on täysin älytöntä pyrkiä sanomaan mitään yksioikoista yleistystä juuri esimerkiksi jahtiin sopivista varusteista. Eron ymmärtää halutessaan ja oma totuus voi poiketa toisen totuudesta aivan valtavasti jo näinkin yksinkertaisessa asiassa. Niin ikään passipaikkojen arvonta, passiin siirtymiset ja hirven vetäminen joukolla tienvarteen ovat perinteisesti hirvenmetsästykseen liitettyjä riittejä. Perinteinen käsitys hirvenmetsästyksestä perustuu porukkapyyntiin ja mielikuva niin medialla kuin monella hirvenpyytäjälläkin on laajasti metsässä johdetusta toiminnasta, johon kuuluvat oleellisena osana ryhmän kokoontumiset, tulistelut ja käskynjaot. Selkeän miesmäärä/ pinta-alasuhteen lisäksi erona on usein hirvitihentymien aiheuttamat eroavaisuudet. Raja
RIISTA 9. Periaatteessa viimeaikainen muutos hirvijahdin jatkamisesta joulukuun loppuun tulkittiin pohjoisessa täysin utopistisena vetona, joka osoittaa sen, että etelän päättävillä elimillä katse ei ulotu omaa ampumasektoria pidemmälle. Joillekin se on edelleen "maaginen" yleiskivääri jolla voi toimia vähän tilanteessa kuin tilanteessa
Yleensä tämä tarkoittaa joulusesongilla alkavaa talvikautta, joka karsii metsistä pois valtavan määrän metsästäjiä. Ottakaa reilusti yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen arto@firekustannus.fi. Voimavarat valjastetaan sesonkityön kurimukselle. Ajat ovat muuttuneet ja yksi syy hirviporukoiden harmaantumiselle on joustamattomuus nykyajan uusien haasteiden edessä. virastoaikaan. Joulukuu on taas suurimmassa osassa Pohjois-Suomea yhtä tyhjän kanssa pyynnillisesti ja periaatteessa pyynti voisi loppua jo marraskuun lopussa. Periaatteessa voidaan sanoa, että paikat joissa joulukuussa on
10 RIISTA
talvi, ovat matkailualueita, ja siellä suuri osa metsästäjiä on naimisissa matkailun kanssa henkensä pitimiksi. Pallo on täten heitetty lukijoille ja jos teiltä löytyy kiinnostusta kertoa näkemyksiänne valtavirrasta poikkeavasta hirvijahdista, olisimme tavattoman kiinnostuneita kuulemaan tästä ja kirjoittamaan aiheesta näiden sivujen väliin. Hirvien kutsuminen on alati suosiotaan kasvattava pyyntimuoto erityisesti alueilla joissa pyydettävät alueet ovat suuria ja joissa hirvien sijaintia on vaikea määrittää tarkasti. Haluamme näyttää eri alueiden erityispiirteet, jotta metsästäjille muodostuisi selvä käsitys hirvenmetsästyksen monista eri puolista ja niistä ihmisistä, jotka eri alueilla pyytävät. Hirvenmetsästyksen perinteet ovat Suomessa ajalta jolloin suurimmalla osalla oli töitä ns. Kutsuntaa pitää käyttää harkiten sillä se kohdistuu useimmiten ensisijaisesti hirvikannan jatkuvuuden kannalta tärkeisiin hirvisonneihin.
tässäkin siirtyy yhä leudommiksi muuttuvien talvien myötä jatkuvasti pohjoisemmaksi. Eteläkeskeinen päätöksenteko pitää kuitenkin huolen siitä, että ihmiset ovat maassamme epätasa-arvoisen tasa-arvoisia. Voidaankin kärjistetysti sanoa, että hirvimiehiä on moneksi ja heitä yhdistää takuuvarmasti vain yksi asia. Erityisesti hirvitiheillä alueilla, joissa metsästys painottuu seuruepyyntiin, ovat viikonloput oleellisimmat pyyntiajankohdat. Yksi näistä haasteista on pyynnin järjestäminen ajalle, jolloin kaikilla on mahdollisuus osallistua omalta osaltaan jahtiin.
On monestikin helpompaa järjestää töistä lomaa esimerkiksi jahdin pariksi ensimmäiseksi viikoksi kuin olla työmaalla ja yrittää järjestää perättäisiä viikonloppuvapaita jyräämällä muiden työntekijöiden yli omia tarpeita puolustaen. Yhtälöön tulevat mukaan myös taloudelliset ja työvoimapoliittiset tekijät heti kun tullaan alueille, joissa esimerkiksi matkailuteollisuus on vahva työnantaja. Näille miehille olisi syytä antaa mahdollisuus pyytää omatoimisesti myös viikolla jos he suinkin metsälle vain mielivät.
ESITTELYITÄ ERI JAHTIMUODOISTA
Riista pyrkii esittelemään jatkossa säännöllisesti eri hirvenmetsästystapoja ja alueellisia eroavaisuuksia hirvijahdissa. Luonnollisesti päivätöitä tekevillä vapaat painottuvatkin viikonlopuille, mutta nykyyhteiskunnassa myös tämä alkaa olla ongelma: enää harva työ on tasaisen junnaavaa viikkotyötä ja jo viikonloppujen järjestäminen vapaa-ajaksi on monelle ongelmallista ja saattaa aiheuttaa pahimmillaan jopa työpaikkojen sisäisiä jännitteitä. Tällöin myös yksityissektori joutui pitämään tarkasti kiinni näistä ajoista ja oli vain tietyille ammattikunnille tyypillistä viettää viikonloppuja töissä. Perusero pohjoisen ja etelän välillä on karkeasti sanottuna se, että etelässä on mahdollista sovittaa hirvijahdin kulku pyynnillisesti mieleiseksi ja pohjoisessa aloitus venyy yleensä viikosta kuukauteen liian pitkälle. Hirvi.. Koko asia osoittaa myös metsästäjäorganisaation vieraantumisen luonnosta.
IHMISET Hirvenpyynnin paikalliset erikoispiirteet eivät ole kiinni ainoastaan maantieteestä ja ilmastosta. Toisaalla hirvenmetsästys painottuu täysin viikonloppuihin ja toisaalla hirviä kopsitaan nurin niin viikolla kuin viikonloppuisinkin
1014)
KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN
Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero
Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden.
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Syntymäaika Sähköposti
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.). Tilaa
KOTIIN KANNETTUNA
Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Aseilla ammuttiin ensin kiekkoradalla, minkä jälkeen siirryttiin tositoimiin eli lehtokurppajahtiin. Koeryhmään kuului allekirjoittaneen lisäksi Tero Kuitunen, Jussi Grönstrand, Tuomo Karsikas ja Kimmo Korkiakoski.
ukijoita ehkä eniten askarruttaa kysymys siitä, mikä erottaa halvan ja kalliin haulikon käytännössä. Tähän vastataksemme olemme pyrkineet tuomaan esiin erilaisia asioita, joita voisi tulla eteen rinnakkaispiippuista haulikkoa hankittaessa ja asioita, jotka tulivat esiin koeammunnassa. Lähes jokaiseen on kuitenkin saatavissa erilaisia optioita, kuten eri piipunpituuksia, tukkimalleja, laukaisukoneistoja, kaliipereja, varmistinkoneistoja jne., joten johtopäätöksissä tulee huomioida myös tämä muuntelumah-. Aseiden hinnat vaihtelivat muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen euroon. RINNAKKAISPIIPPUISET HAULIKOT VERTAILUSSA
9
12 RIISTA
HERRASMIESHAULIKKOA
L
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Saimme vihdoin aikaiseksi lukijoiden toivoman rinnakkaispiippuisten haulikoiden vertailun. Tulee huomata, että jokaisen aseen kohdalla on pyritty käsittelemään asetta juuri siinä yksilössä olevassa varustuksessa
Kiskojen malli vaihteli aseesta toiseen, mutta tähtäimenä oli kaikissa perinteinen nuppijyvä lukuun ottamatta Verney-Carronin Jet-haulikkoa, jossa tyyli rikottiin punaisella loistejyvällä. On myös todellisia syitä, joiden takia rinnakkaisen hankinta on perusteltua. Kanakoirametsästys ja "paremman väen" fasaanijahdit lienevät tunnetuimmat metsästysmuodot, joissa rinnakkaispiippuiset haulikot näyttelevät pääosaa. Yleisin piippujen kiinnitystapa oli monoblock, mutta sekaan mahtui myös muutama demiblock. Todellinen etu löytyy kuitenkin aseen muotoilusta, rinnakkaispiippuinen on ylivoimaisesti helpoin kuljetettava valmiusasennossa ja muutenkin mihin tahansa muuhun asetyyppiin verrattaessa ja missä tahansa maastossa, erityisesti tiheissä risukoissa. Yleisimmät kaliiperit olivat ja , mutta tähän vertailuun haluttiin myös kaliiperi ja siksi mukana on myös yksi käytetty ase, koska yhdelläkään maahantuojalla ei ollut hyllyssä uusia -kaliiperisia koeammuttavaksi. Näin ollen vertailussa ei ollut kahta täysin samalla tavoin varusteltua haulikkoa!
MIKSI PIIPU T RINNAKKAIN. Laukaisukoneistoja oli kolmea eri tyyppiä, kaksiliipaisiminen, yksiliipaisiminen piipunvalitsimella ja yksiliipaisiminen ilman piipunvalitsinta. Sulkumekanismit oli toteutettu pääosin Purdeyn alalukituksella, mutta joukkoon mahtui kolme poikkeusta, -kaliiperin Saivessa oli Purdeyn kolmoislukitus piippujen si-
vuohjaimilla (sideclips), Fabarmissa sulkuharkot olivat kahdessa rivissä ja Demasissa (Azur AD ) peräti kolmessa. Vaikka useimmilla maahantuojilla onkin jonkinlaista listaa eri vaihtoehdoista, joudumme jättämään toivottujen varustusmahdollisuuksien tarkemman selvittämisen maahantuojan/kauppiaan ja ostajan väliseksi asiaksi.
ASEIDEN MITOITUS Lähes kaikki kokeessa olleiden aseiden valmistajat ovat päätyneet liikuttavan yksimielisesti likimain samoihin mittoihin, mitä tulee perän pudotukseen ja vetopituuteen. Suoralla englantilaisella perällä otteen pitävyys tukin kaulalta vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin pistooliperäisessä mallissa, jossa pistooliperän kaarevuus ja etäisyys liipaisimesta suhteessa sormien pituuteen on tärkeä tekijä. Rinnakkaispiippuisten käyttö pohjautuu pitkälti nostalgiaan ja perinteisiin. Tässä on kyseessä ensisijaisesti vanha perinne, mutta moni kanakoiralla jahtaava pitää etuna rinnakkaisia piippuja silloin, kun kyseessä ovat matalat sivulaukaukset, joita esiintyy erityisen paljon aukeilla. Yllättävän monessa mallissa oli vaihtosupistajat, minkä koeampujat hyväksyivät mukisematta, vaikka tämä ominaisuus rikkookin ehkä eniten näiden haulikoiden vanhoillista rakennetta. Tästä huolimatta jokainen ase tuntuu asettuvan eri tavoin poskelle ja tähän vaikuttaa pistooliperän muotoilu, karhennusten pitävyys ja kaikkein tärkeimpänä se, missä kulmassa perä asettuu olkaan (Pitch). Lisäksi tähtäinkuvaan vaikuttaa jossain määrin kiskon malli, joka on joko korotettu suora tai notkolla oleva. Asekohtaiset tuntemukset kirjattiin muistiin heti koeammunnan jälkeen.
Lisäksi haulikoita käytettiin kurppajahdissa, josta saatiin arvokasta käytännön tietoa.
dollisuus. Aseita koeammuttiin trap-radalla siten, että haulikko nostettiin olalle vasta sitten, kun kiekko näkyi. Tästä kaikki ryhmän jä-
senet olivat yksimielisiä, vaikka ominaisuutta ei muuten arvosteltu. Yksiliipaisimisissa piipunvaihdin toimi joko rekyylin avulla tai mekaanisesti. Aseiden painot olivat myös lähellä toisiaan kaliiperista huolimatta, joukosta erottui selkeimmin Baikal keskimäärin puoli kiloa muita painavampana. Kaksi jälkimmäistä rakennetta ovat todella vahvoja perinteisemmiksi muodostuneisiin verrattuna. Pomppulintujen ampumista ajatellen rinnakkaispiippuisessa täytyy olla
RIISTA 13. Patruunoiden poisto koeaseissa oli tavanomaista useammin hoidettu ejektoreilla, vain muutamassa aseessa oli pakkotoiminen ulosvedin
Automaattivarmistin menee päälle heti, kun piiput avataan oli patruunoita ammuttu tai ei. Jäykkäliikkeinen, takerteleva tai pinnastaan liukas varmistin pilaa helposti monta riistatilannetta ja tämä havaittiin nytkin kurppajahdissa.
Faustin etutukin irrottamiseen tarvittiin kolme miestä.... Silloin kun kuljetaan pääosin ase taitettuna, on manuaalivarmistin sikäli helpompi, että ampumatilanteen tullessa riittää pelkkä aseen kiinni laittaminen. Yksiliipaisinkoneisto piipunvalitsimella antaa mahdollisuuden vaihtaa ensiksi ammuttavaa piippua, joten myös siinä voi hyödyntää eri supistusasteita tai erityyppisiä patruunoita tilanteen mukaan. Kanakoiraa käytettäessä tilanne on kuitenkin harvoin niin nopea, että eri varmistintyypeillä olisi todellista merkitystä. Meillä on kuitenkin selvänä enemmistönä aina ollut automaattiset varmistimet ja siksi itse puoltaisin tätä tyyppiä metsästysaseeseen. Lukkorungot voivat olla näinkin erikokoisia samassa kaliiperissa.
Lukkorungon sirous parantaa aseen käsittelyominaisuuksia. Automaatti on selkeästi turvallisempi, sillä se ei voi unohtua pois päältä muuten kuin silloin, kun ampumatilanne on ollut niin lähellä että varmistin on poistettu, mutta laukaus on kuitenkin jäänyt ampumatta ja jatketaan metsästystä asetta taittamatta. Rinnakkaista hankittaessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota paitsi perän sopivuuteen, myös omiin tottumuksiin. Jos piipunvalitsinta ei ole, perinteisesti ensin lähtee oikea piippu, joka on tavan mukaan väljempi kuin vasen. Nopeissa tilanteissa ei aina ehdi valita erillisellä valitsimella oikeaa piippua yhtä nopeasti kuin kaksiliipaisimellisella. Automaatilla pitää
Laukaisukoneistoja tehdään kolmea päätyyppiä, kaksiliipaisimellinen ja yksiliipaisimellinen piipunvalitsimella tai yksiliipaisimellinen ilman valitsinta. Manuaalinen varmistin on tavallisempi ratahaulikoissa ja se pysyy pois päältä aina siihen asti, kunnes ampuja työntää sen varmistusasentoon. Jos ennestään omistaa haulikoita, on eduksi pyrkiä saamaan uuteen aseeseen samoja ominaisuuksia kuin ne, mihin on jo tottunut, sillä monien toimintojen käsittely on usein yksinomaan tottumuskysymys. Sellaisia seikkoja ovat esimerkiksi liipaisin (yksi tai kaksi) ja varmistin (automaattinen tai manuaalinen).
LAUKAISUKONEISTOT KÄY TÄNNÖSSÄ
tilanne voidaan myös kääntää päinvastaiseksi, mikäli siihen on tarvetta.
VARMISTINKONEISTOT Varmistin voi olla automaattinen tai manuaalinen. Kaksiliipaisinkoneistoa voidaan pitää myös mekaanisesti varmatoimisempana, sillä yleisimmät liipaisinkoneistojen häiriöt liittyvät piipunvaihtomekanismeihin, erityisesti rekyylitoimisiin. Kaksiliipaisimellisen etu on sen nopeus silloin, kun tapana on ladata piiput täysin erityyppisillä patruunoilla tai käytetään toisistaan poikkeavia supistuksia. Koska yleisin jahtimuoto, jota harrastan, on samoilumetsästys, olen vannoutunut kaksiliipaisimellisen aseen kannattaja. Vaihtosupistimilla
14 RIISTA
tällöin muistaa poistaa vielä varmistin ennen laukausta. Vasemmalla 20-kaliiperin Verney-Carron Jet, keskellä 16-kaliiperinen Saive ja oikealla 12-kaliiperinen Yilditz.
mahdollisimman hyvin ampujalle käyvä perä ja tämä ominaisuus sekä korostuu että vaikuttaa erityisesti osumiseen paljon selkeämmin kuin muissa asetyypeissä. Monissa asemalleissa piipunvalitsin sijaitsee varmistimessa, joten sen käyttö kannattaa opetella hyvin silloin, kun halutaan hyödyntää esimerkiksi piippujen eri supistusasteita. Kolme 12-kaliiperista, vasemmalta Azur AD 210, Beretta Silver Hawk ja Baikal. Varmistimen käyttö on siis enemmän tottumiskysymys eikä eri mekanismien soveltuvuutta voida näin arvostella tyhjentävästi puoleen jos toiseenkaan. On tärkeää, että varmistin toimii moitteettomasti ja että sen käsittely on vaivatonta
Liian kevyt haulikko alkaa kuitenkin vaikeuttaa erityisesti lentoon ampumista tietyllä tunnottomuudella ja helposti yli menevillä liikeradoilla. Nopeissa tilanteissa perälaatan toimivuus tulee myös yhdeksi tekijäksi. Vertailuaseissa ainoastaan AyA:ssa oli sivulukko ja siinä laukaisu molemmilla liipaisimilla oli sekä erittäin hyvä että samanlainen. Kevyt paino ja suuri laukausmäärä saattaa nostaa myös rekyylin epämiellyttävälle tasolle. Vaikka perän mitat muuten olivat todella lähellä toisiaan, oli perän viistoudessa paljon eroja.
dalleen myös sopivan painoisella perän puuosalla. Häiriöt voivat johtua myös ainakin osaksi patruunoista, mutta myös aseen mekanismissa saattaa olla sovitusvirheitä. Jos kuitenkin päätyy halpaan ratkaisuun, on silloinkin syytä tarkistuttaa perän sopivuus ammattilaisella, näin säästyy monelta murheelta.
RIISTA 15. Pääosa metsästystilanteista ei kuitenkaan vaadi ejektoreita, joten tämän ominaisuuden valinta on useimmissa tapauksissa makuasia. Kumiset perälaatat eivät siis saa kiitosta eikä niitä juurikaan esiintynyt vertailuaseissa.
EJEKTORIT VAI ULOSVEDIN?
Kun ammuttavaa on runsaasti ja tilanteita syntyy vähän väliä, ejektorit nopeuttavat toimintaa oleellisesti. On myös huomattava, että eroa oli myös hinnassa. Kaikki nämä voidaan rakentaa samanpainoiseen aseeseen jopa niin, että -kaliiperisen baskyylin leveys saadaan liki -kaliiperin mittoihin. KALIIPERIT JA SUPISTUKSET
Nykytekniikalla kaliiperin merkitys painoon kolmen suosituimman välillä (, ja ) on mitätön. Jos haluaa välttämättä yksiliipaisinkoneiston, on katseet käännettävä laatikkolukkoiseen, sivulukoissa vastaavan koneiston tekeminen on sen verran hankalampi toimenpide, että kyseiset aseet ovat käytännössä kaksiliipaisimisia. Huomionarvoista oli, että nyt kokeessa lähes jokaisella ejektoriaseella tuli satunnaisia häiriöitä. Suurin syy tähän saattaa olla pelkästään se, että sivulevyt tarjoavat suuremman pinta-
alan kaivertajille. Laatikkolukon ja sivulukon välille ei ole saatu eroja sen paremmin kestävyyden kuin toiminnallisuudenkaan suhteen. Jos aseen nosto poskelle takkuaa vähänkin, on peli menetetty. Piipunpituus on yksi tärkeä tasapainoisuuteen vaikuttava ominaisuus, joskin oikein tehtyyn haulikkoon tasapaino saadaan koh-
Kaikissa muissa vertailun haulikoissa oli perinteinen nuppijyvä paitsi Verney-Carron Jetissä.
Perän olkaa vasten tulevan kulman vaikutus osumiseen on kaikista osatekijöistä suhteessa suurin. Laatikkolukkoisissa laukaisut eivät olleet parhaimmillakaan aivan samaa luokkaa ja usein kaksiliipaisimisissa liipaisinten välillä oli selvä ero. Myös vertailun haulikoiden painot osoittavat, ettei sen perusteella enää voi arvailla kaliiperia. Kaikki edellä mainitut kaliiperit sopivat erittäin hyvin yleisluontoiseen ja monipuoliseen metsästykseen, joskin -kaliiperisen joudutaan silloin tällöin turvautumaan magnumlataukseen. Baikalin lisäksi vain Berettassa oli mm:n pesä. Elävä todiste tästä oli Verney-Carronin Azur AD . Vaikka mittatilaus nostaakin aseen hintaa melkoisesti, on se käyttöä ajatellen sitten juuri sellainen kuin itse haluaa. Tähän ikiaikaiseen kysymykseen ei ole kukaan pystynyt antamaan tyhjentävää vastausta. Rinnakkaispiippuisissa on hyvän perän mitoituksen lisäksi myös tasapainon oltava kohdallaan, jotta nopeat laukaukset onnistuvat. Sivulukon hyvä puoli on kuitenkin helppo huollettavuus verrattuna laatikkolukkoon, jonka purkaminen vaatii useimmiten vähintään perän irrottamisen.
HANKKISINKO MITTATILAUSHAULIKON?
Jos rinnakkaispiippuinen ase hankitaan jatkuvaan metsästyskäyttöön, kannattaa silloin miettiä tarkkaan ostaako halvan työkalun vai mittatilausaseen. Beretan etutukissa oli säätövipu, jolla oli mahdollista muuttaa ejektorit ulosvetäjäksi tarpeen mukaan.
LAATIKKO VAI SIVULUKKO. Vertailun aseista painavin Baikal osoitti, että hyvissä olosuhteissa painosta on suurta hyötyä sekä vakaan ammuttavuuden että pienemmän rekyylin ansiosta. -kaliiperin patruunavalikoimaa muut väljyydet eivät ole saavuttaneet ja tuskin siihen pystyy edes kakkosena tuleva -kaliiperi, vaikka se lähestyykin huimaa vauhtia.
ASEEN PAINO JA PIIPUNPITUUS Mitä enemmän kuljetaan ase ampumavalmiina, sitä enemmän hyötyä on keveästä aseesta. Käytännössä tavaksi on muodostunut, että nykyisin sivulukkoja esiintyy lähes yksinomaan paremman laatuluokan aseissa. Koska mikään tämän vertailun aseista ei tehnyt häiriöitä säännöllisesti, voidaan olettaa että ongelma on todellisuudessa vähäisempi. Kun aseen paino on sama, tavallisesti pienempi kaliiperi antaa myös pienemmän rekyylin. Toisaalta meillä ei tule eteen sellaisia metsästystilanteita, joista ei selviäisi tavallisilla, haulikkoon sopivaksi todetuilla mm:n patruunoilla! Patruunavalikoima kaliiperiin on hyvin varustetuissa liikkeissä vielä kohtuullisen runsas, vaikka sen kuolemaa onkin povattu jo kohta kolmisenkymmentä vuotta. Kun -kaliiperisessa käytetään magnum-patruunaa, on myös rekyyli -kaliiperin tasolla ellei tuntuvampi. Tämän lisäksi lähes jokaiselta rinnakkaispiippuisten valmistajalta löytyy -kaliiperinen malli puhumattakaan viime aikoina markkinoille tulleista pumpuista. Tämän vertailun -kaliiperisten painolla magnum-patruunoiden ampuminen on ikävä kokemus lukuun ottamatta selvästi muita raskaampaa Baikalia
Englantilaisessa perässä on lievästi sivuvääryyttä ja puut ovat keskimääristä ilmeikkäämmät. Ylimenokartio on erittäin loiva ja supistusholkkien sisäpinta on hieman kaareva suoran kartion sijasta. Varmistimen karhennus olisi saanut olla pitävämpi.
Koeampujien mielipiteitä
liukas varmistin satunnaisia ejektorihäiriöitä piippujen avausvipu turhan korkealla + laadukas, hyvin toimiva + käteen käyvä,hyvin suuntautuva, miellyttävä ampua + karhennettu liipaisin + työn laatu + kaiverrukset/koristelu onnistuneet + lukkorunko ruostumatonta terästä + vaihtosupistajat + liljamerkintä + asiallinen kuljetuslaukku + tukin kaulan muotoilu ± ulkoisesti modernin oloinen ± piipunpituus
Massiivisia piippuhakoja löytyy neljä ja ne sijaitsevat kahdessa rivissä, mikä estää sekä pituus- että sivusuuntaiset liikkeet tehokkaasti.
16
RIISTA. Mikä ulkonäössä tämän aiheuttaa, on vaikea sanoa, mutta tästä kaikki olivat samaa mieltä. Hihnalenkit ovat kiinteät. Fabarm oli yksi koeampujien suosikeista, top-kolmen listassa se esiintyi neljällä testiampujalla.
"En pidä tämän profiilista, mutta tosi hyvä tällä on ampua."
Fabarm Classis 20
Valmistaja: Fabarm S.P.A., Italia Kaliiperi: 20/76 Pituus: 109 cm Paino: 2,860 kg Piippuparin pituus: 66 cm Supistajat: Vaihdettavat 4 kpl, F, IM, M ja IC Ejektorit: On Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Rekyylitoiminen Piipunvalitsin: Varmistimessa Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 40 mm, takaa 60 mm Hinta: 2640 Maahantuoja: Juhani Sinisalo Oy, (09) 879 7453
Piipunvalitsin sijaitsee varmistimessa. FABARM CLASSIS 20
Fabarm Classis on nimestään huolimatta ehkä modernein vertailun aseista päällisin puolin arvosteltuna. Piippujen aukeamisen estää alapuolinen salpa, joka vastaa rakenteeltaan monissa päällekkäispiippuisissa esiintyviä. Myös pyöristetyn baskyylin materiaali (ruostumaton teräs) ja piippujen sisärakenne ovat nykyaikaa. Piipuissa on Fabarmin kehittämä Tribore-poraus, joka on alkumatkasta ns. Puuosat on öljykäsitelty ja niissä olevat laser-karhennukset ovat toimivat. Supistusholkit (Fabarm Inner HP) ovat myös normaalia pitemmät eli tässä tapauksessa mm. yliporaus (tässä , mm), vähän ennen supistusta porausläpimitta pienenee lähelle normaalia ja juuri ennen supistusta loiva kartio muuttuu suoraksi, mutta vain viiden millin matkalta. Piippujen kiinnitystapa on monoblock ja massiivisia sulkuharkkoja on kahdessa rivissä, joten sekä pituus- että sivusuuntainen rasitus on estetty huomattavasti tavanomaista tehokkaammin. Perälaatta on karhennettua puuta ja toimii hyvin. Tähtäinkisko noudattelee piippuja, joten se on notkolla ja pinnaltaan sileä. Se kapenee alkuosan millistä viiteen milliin
Sulku on nykyisin yleisimmin käytetty Purdeyn alalukitus ja piiput on kiinnitetty monoblockiin. Koeammunnassa ase ei oikein pärjännyt mm. Tämä onnistuu, kun ase avattuna ja varmistin pois päältä painetaan molemmat liipaisimet pohjaan ja samalla suljetaan ase. Perälaatta on muovia, jonka pintaan on tehty koripunosta muistuttava kuvio, käytännössä hyvin toimiva. Kiinteät hihnalenkit ovat kiinni aseessa, etumainen on ruuvattu piippujen välikiskoon. VERNEY-CARRON JET
Jet on Verney-Carronin edullisempi malli, joka tehtaillaan Espanjassa. erittäin jäykän laukaisun ja liukkaiden karhennusten takia. Piiput sinänsä olivat hyvät ja kiekot rikkoutuivat kaukaakin, mutta epämääräiset toiminnot saivat miinusta.
"Haluaisin pitää tästä aseesta, mutta en voi."
Verney-Carron Jet
Valmistaja: Valmistetaan Verney-Carronille Espanjassa Kaliiperi: 20/76 Pituus: 112,5 cm Paino: 2,860 kg Piippuparin pituus: 70 cm Supistajat: Vaihdettavat, 5 kpl, F, IM, M, IC ja C Ejektorit: On Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 2 Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 1616 Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 724 9821
Koeampujien mielipiteitä
varmistimen toiminta epäsäännöllistä, takkuilee jäykät liipaisimet, erityisesti etumainen liukkaat karhennukset työn laatu toiminnot jäykät, epämääräiset teräväreunainen liipaisinkaari ejektorihäiriöitä hinta + vireenpoistomahdollisuus + viisi vaihtosupistajaa + liljamerkintä
Varmistin toimii manuaalisesti ja siitä saa hyvän otteen.
RIISTA
17. Ulkoisesti Jet näyttää asialliselta ja sirolta -kaliiperiselta. Karhennukset on tehty laserilla ja muotoilulla on haettu ehkä yksilöllisyyttä, mutta koeampujia tämä ei oikein sytyttänyt sen paremmin kuin punainen loistejyväkään. Perän ja etutukin puut ovat öljykäsiteltyä pähkinää ja niiden syykuvio on varsin tavanomainen ja ilmeetön. Lukkorunkoon on tehty kirjokarkaisupinta ja muut metalliosat on mustattu. Sivuvääryyttä esiintyy oikeakätiselle selkeästi. Sisältä kromatut piiput ovat poraukseltaan , mm ja niissä on mm pitkät vaihtosupistajat. Ylimenokartio on nykytyylin mukaisesti loiva. Tähtäinkisko on sileä ja notkolla, kiskon leveys takaa on mm, josta se kapenee piipun suuhun mennessä viiteen milliin. Jetissä on myös vireenpoistomahdollisuus
Puuosien syykuvio on tavanomaista ilmeikkäämpi ja pintakäsittelynä on mattalakka. Etutukin huono sovitus on yksilövika, mutta nopeissa kaksoislaukauksissa joillakin oli ongelmia liian pitkän liipaisimen palautusliikkeen takia, toisin sanoen toinen laukaus jäi ampumatta, koska sormi ei palauttanut liipaisinta riittävän taakse ennen uutta painallusta. Tumma neliö on piippujen sulkuharkko, joka tulee läpi pohjan tasalle. Vaikka karhennukset on tehty laserilla, ne on onnistuttu saamaan toimiviksi ja aseesta saa hyvän otteen. Tähtäinkisko on korotettua mallia ja yläpinnaltaan suora sekä karhennettu. Fausti Style oli kaiken kaikkiaan koeampujien mieleen. Piipun poraukset ovat , mm eli vertailun -kaliiperisista tiukimmat. Kisko kapenee piipun suuhun mentäessä alun yhdeksästä millistä kuuteen. Sulkuna on Purdeyn alalukitus ja yksi sulkuharkoista menee baskyylin alapinnan läpi estäen piippujen pituussuuntaista rasitusta. Haitta oli kuitenkin varsin pieni ja vain yhden koeampujan huomioima. FAUSTI STEFANO STYLE
Fausti Stylen lukkorunko on niklattu ja siinä on lehtokurppa-aiheiset koristelut, joista koeampujat pitivät. Tällä vastustetaan pitkittäissuuntaisia rasituksia.
18
RIISTA. Kuminen perälaatta on pinnaltaan käsitelty liukkaaksi, mutta reunoilta se on terävä ja haittaa joissakin tapauksissa nopeaa poskelle nostoa. Aseessa on vaihtosupistajat ja niiden pituus on tavanomainen mm. Patruunapesän ylimenokartio on myös Faustissa loiva ja piiput on kiinnitetty monoblockiin. Perässä on sivuvääryyttä lievästi ja pistooliperän pohja on muotoiltu pyöreäksi. Hihnalenkit ovat kiinteät ja paikoillaan. Jos ampujat olisivat valinneet top-neljä asetta, olisi Fausti ollut jokaisen listalla.
"Kuunnelkaa, millaiset sulosoinnut tästä lähtee, kun piiput suljetaan."
Fausti Stefano Style
Valmistaja: Fausti Stefano SRL, Italia Kaliiperi: 20/76 Pituus: 114 cm Paino: 2,980 kg Piippuparin pituus: 71 cm Supistajat: Vaihdettavat, 5 kpl, F, IM, M, IC ja C Ejektorit: On Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Mekaaninen Piipunvalitsin: Ei ole Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 1710 Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Koeampujien mielipiteitä
etutukin kiinnitys liian jäykkä liipaisimen palautusliike pitkä (kaksoislaukaukset) yksi ejektorihäiriö kuminen perälaatta + koristelut + työn laatu + mekanismin toimivuus + toimivat karhennukset + erittäin hyvin toimiva varmistin + hyvä suuntautuvuus ja tasapaino + kevytpotkuinen + tukin malli + liljamerkintä
Baskyyli alta päin
Iskupohjaan on tehty matalat urat , joiden pitäisi ohjata nallirikon aikaansaamat ruutikaasut turvalliseen suuntaan. Ase herätti koeampujissa ristiriitaisia tunteita, mutta mitään suuria epäkohtia ei tullut esiin. Y ILDITZ
Jostain syystä Yilditz tuntui selvästi muita kevyemmältä, vaikka vaaka näyttikin samaa kuin muilla eli hieman alle kolme kiloa. Hieno yksityiskohta on kuitenkin pilattu visuaalisesti ristikantaruuveilla, joita joku koeampujista kuvasi sattuvasti Gyproc-ruuveiksi. Päällisin puolin Yilditz näyttää aivan asialliselta, ainoa koeampujia häiritsevä seikka oli kuitenkin baskyylin liian kirkas väritys, pintakäsittelynä on mitä ilmeisimmin kromaus. Piippujen poraus on tiukahko , mm ja piiput on sisältä kovakromattu. Ne, joille perä sopi vähänkin, saivat kiekot hyvin rikki.
"Ase toimi hienosti ja osuin hyvin, mutta tämä koristelu..."
Yilditz
Valmistaja: Yilditz Silah Sanayi, Turkki Kaliiperi: 12/70 Pituus: 113 cm Paino: 2,960 kg Piippuparin pituus: 71 cm Supistajat: Kiinteät, oikea M, vasen F Ejektorit: Ei Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Mekaaninen Piipunvalitsin: Varmistimessa Vetopituus: 350 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 725 Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy, (09) 692 6669
Ammunnan aikana yksi koneiston akselitapeista lähti liikkeelle.
Etutukin kiinnityssalpa on pyörähtävä ja tukin irroitukseen tarvitaan molemmat kädet.
Koeampujien mielipiteitä
jäykkä liipaisin (parani ammunnan aikana) baskyylin pinnoitus (ulkonäöllisesti) yliampuva etutukki turhan kulmikas etutukin irrotus vaatii kaksi kättä tunnoton, epävakaa + nopea 1-liipaisinkoneisto + pehmeät toiminnot + hyvä osunta
Iskupohjaan on tehty urat nallirikon varalta ohjaamaan ruutikaasut turvalliseen suuntaan.
± kevyt
RIISTA
19. Sivuvääryyttä esiintyy lievästi ja karhennukset on tehty käsin. Ylimenokartio on muiden aseiden tapaan loiva ja piippujen kiinnitys tapahtuu monoblockin avulla. Ylimenokartio on loiva ja piippujen kiinnitys tapahtuu monoblockin avulla. Tämä on tavanomaista nykyisin vain paremman luokan aseissa. Hihnalenkit eivät kuulu varustukseen. Karhennukset on leikattu käsin mutta lakattu yli, joten pito ei ollut paras mahdollinen. Etutukin kiinnitys on hoidettu omaperäisellä pyörähtävällä salvalla, joka toimii kyllä hyvin, mutta vaatii kaksi kättä etutukkia irrotettaessa. Yksi piipun sulkuharkoista menee baskyylin pohjan läpi kuten Faustissa. Tähtäinkisko on mallia notko ja sen pinnassa on kevyt karhennus, leveys takaa mm ja edestä mm. Yilditzissä on pidennetty liipaisinkaari, perään päin jatkuva kaaren "häntä" vahvistaa samalla myös tukin kaulaa. Perä ja etutukki on ilmeetöntä pähkinää ja pinnoitettu mattalakalla. Perän olkaa vasten tuleva kulma poikkesi hieman muista, sillä useimmilla ase vei selvästi yli. Kumisen perälaatan yläosa on liukasta muovia ja laatta toimikin moitteetta, asiaan ei kiinnittänyt huomiota yksikään koeampujista. Sulkuna on tavanomainen Purdeyn alalukitus, joka löytyy useimmista tämän päivän rinnakkaisista
Sulkuna on Purdeyn alalukitus ja piippujen kiinnitys monoblockiin on tehty uudella tavalla. Piippujen poraus on , mm, ylimenot ovat erittäin loivat ja piipuissa on mm pitkät Optimachoke-supistajat. Tukki on esitteen mukaan öljykäsitelty, vaikka päältäpäin pinta näyttää enemmän lakatulta. Tähtäinkisko on sileä ja notkolla, alkupäässä leveys on mm ja piipunsuulla mm. BERETTA 471 SILVER HAWK
Silver Hawk on tyylikäs ase ja siinä on klassisen linjauksen lisäksi paljon moderneja piirteitä. Beretta sijoittui vain yhden ampujan topkolme listalle. Joka tapauksessa hienoviivaiset karhennukset ovat menettäneet funktionsa, koska pintakäsittely on vedetty karhennusten jälkeen. Hihnalenkkejä ei ole. Etutukin sisäpuolella on vaihdin, josta ejektoritoiminnon voi muuttaa ulosvetimeksi ja päinvastoin. Piippuja ei ole juotettu patruunapesien kohdalta, vaan kiinnitys tapahtuu laser-hitsauksella, joten patruunapesien etuosassa erottuvaa saumaa ei ole nyt lainkaan näkyvissä. Beretan varmistinmekanismi lukitsee sekä liipaisimen että viretuet, minkä lisäksi avausvivussa on lisävarmistus, joka lukitsee laukaisukoneiston ellei piippu ole täysin kiinni. Lukkorunko on niklattu ja piiput on valmistettu Excelsior High Strength-terässeoksesta. Beretan konsepti on päällisin puolin kohdallaan, mutta pienet keskeneräiset yksityiskohdat, kuten karhennusten ja varmistimen liukkaus häiritsivät yllättävän paljon ampumista. Liipaisinkaari on pidennettyä mallia ja se jatkuu perän kaulalle noin cm. Kyllä tässä hintaluokassa saisi karhennukset olla karhennuksia ja varmistin käsiteltävissä.
"Tämä on minun haulikkoni."
Beretta 471 Silver Hawk
Valmistaja: Beretta, Italia Kaliiperi: 12/76 Pituus: 108 cm Paino: 2,980 kg Piippuparin pituus: 66 cm Supistajat: Vaihdettavat, 6 kpl, F, IM, M, IC ja 2 kpl C Ejektorit: On Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 2 Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 50 mm Hinta: 4399 Maahantuoja: Sako Oy, (019) 7431
Koeampujien mielipiteitä
todella liukas varmistin kisko kiiltää häiritsevästi liukkaat karhennukset ejektorihäiriöitä rekyyli magnumpatruunoilla + miellyttävä ampua, tasapainoinen + hyvä laukaisu + työn laatu ja koristelut + etutukissa vaihdin; ejektorit tai ulosvedin + toimintojen kassakaappimaisuus + etumainen liipaisin saranoitu + 6 kpl vaihtosupistajia ± kevyt, lyhyet piiput
Beretan varmistin oli niin liukas, että sitä oli vaikea saada pois päältä.
Etutukissa on valitsin, jolla voidaan muuttaa ejektorit ulosvetimeksi tai päinvastoin.
20
RIISTA. Top-neljän sarjassa olisi Beretta esiintynyt lähes jokaisen ampujan listalla. Tukki on valikoitua pähkinää kauniilla syykuviolla ja siihen on tehty laserilla karhennukset. Perässä on selvä sivuvääryys ja perälaatta on karhennettua puuta