VERTAILUSSA: .22LR SUBSONIC-METSÄSTYSPATRUUNAT
5 / 2010
7,50
12/89-HAULIKOT VERTAILUSSA
Itselataavat
ZEISS DURALYT
Uusi edullinen
710640-1005
6 4 14887 10 6405 0
PAL.VKO 2010-36
SAKO 85 BAVARIAN CARBINE 8X57 IS 12/89-PESITYS + LYIJYHAULIT = ONGELMIA. VAIHTOJAHTI ULKOMAILLE PIENELLÄ BUDJETILLA
10005
Sisältö 5/2010
8 Vaihtojahti Edullisesti ulkomaille 48 Coleman stainless steel Cooler Lihat kylmään 50 Riihimäen Erämessut 2010 Uutuudet framilla 56 Z4i Swarovskin uusi tähtäinmallisto 58 Polychoke 2 Säätösupistaja haulikkoon 60 Zeiss Duralyt 2-8x42 Edullisempi Zeiss 62 Stealth Vision -lippalakki 64 Eläinlääkäri vastaa 66 Kritiikkipalaveri Kaksi piippua ja kaksi supistajaa 68 Riistakamerakilpailu 44 Vertailu: Äliääniset pienoiskiväärin metsästyspatruunat 46 Veto päällä Kauden 2010 uutuusmönkijät 70 Uutiset 74 Viimeinen sana
14 Vertailussa 12/89 itselataavat haulikot 22 12/89 ja lyijyhaulit Koeammuntojen kertomaa 26 FOB Emeraude 12/70 -täyteinen Parannettu Brenneke 28 Steiner Ranger Pro 8x56 ja 8x42 -katselukiikarit 30 Fabarm Classis 20 Modernisti klassinen rinnakkainen 36 Sako 85 Bavarian Carbine Kokotukkinen kaliiperissa 8x57 IS 40 Laukauksen jälkeen, osa 2 Kiistelty lopetuslaukaus
14
6 RIISTA
Vertailussa 12/89 itselataavat haulikot
Meillä susitutkimukseen ei siten kannata haaskata enää lanttiakaan, vaan rahat tulisi sijoittaa mieluummin metsäpeurakannan suojeluun. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tässä tapauksessa sen tekisi mielellään Metsästäjäliitto, sillä Metsästäjäin Keskusjärjestö on osoittautunut olevansa pelkkä nimi, toiminta on aina tapahtunut jossain muualla. Susia on tutkittu Venäjällä enemmän kuin missään ja kaikki tieto on helposti saatavissa. Hyvä esimerkki nykyisestä yksisilmäisyydestä on "susiaktivismi". Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ehdotankin että jatkossa metsästäjäjärjestöt hoitavat petolaskennan. Kaikki tietävät, että suurpetojen yleistyessä paikkakunnalla havainnot loppuvat kuin seinään, koska ketään ei kiinnosta olla yhteydessä petohenkilöihin joka päivä. Koska olemme nähneet, ettei RKTL pysty tai halua antaa oikeita petotietoja, on selvää, että laskennat tulisi suorittaa jossain aivan muualla. Eläinaktivistit katsovat maailmaa aina yksisilmäisesti ja toimivat vain omien tarkoitusperiensä mukaisesti keinoja kaihtamatta. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Nyt suojellaan sutta kaikin keinoin ja samalla annetaan sen pistellä poskeensa erittäin uhanalainen ja maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen metsäpeuramme. Petotutkinnan johto on lähtenyt karkein ylilyönnein puolustamaan kantaansa ja suoraviivaisesti syyttämään metsästäjiä suurpetojen salametsästyksestä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. RKTL:n pitäisi olla perillä siitä, että metsäpeurakannat ovat romahtaneet samaa tahtia kuin susia on hyysätty. Miksi meillä kuljettaisiin eri polkuja. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittamassa RKTL:n ja Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä suunniteltua uutta kannanarviojärjestelmää, jonka havaintotietokantana toimii epävarma Tassu-järjestelmä. Tämä lähempänä eläinaktivistien käytöstä oleva hyökkäys on herättänyt ihmetystä niin metsästäjäpiireissä kuin muuallakin, eikä moinen voi missään olosuhteissa kuulua petotutkijan puolueettomaan toimenkuvaan. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Jukka Villanen, Olli Autonen, Erkki Tamminen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
pääkirjoitus
RKTL:N SUURPETOPOLITIIKKA ON SUSI
iime vuosina olemme saaneet nähdä kuinka kaukana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetoja koskevat kannanarviot ovat todellisuudesta. Metsäpeura lajina on ainakin tuhat kertaa harvinaisempi kuin susi tulee koskaan olemaan. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kolmas vuosikerta. Liian suuren susikannan ylläpitäminen on jo nyt poikinut ainakin yhden ristiriidan suojelumielessä. Tämä periaate on toiminut ja toimii lähes kaikissa Euroopan maissa. Kaikki oikeudet pidätetään. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
7. Toisenlaisista vakuutteluista huolimatta kannanlaskennan karkea epätarkkuus on tiedostettu ja uusia menetelmiä on suunnitteilla. Susi ei ole koskaan ollut meillä uhanalainen, vaikka sitä on saanut vapaasti pyytää. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Metsästäjäverkosto on moninkertainen ja kattaa koko Suomen verrattuna muihin menetelmiin. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Sitä paitsi meillä on jo toimivia järjestelmiä, joiden hienosäätämisessä rahoitus ei menisi hukkaan. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Mielestäni on rahan haaskausta lähteä luomaan järjestelmää erittäin epäluotettavien nykyisten menetelmien pohjalta. Esa Höysniemi, päätoimittaja
V
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Toisin kuin RKTL tai jokin luontoaktivistijärjestö, metsästäjät osaavat säilyttää alueillaan luonnon tasapainon ja oikean suhteen, toiminta olisi siis kaikin puolin ekologista ja järkevää. Eivät metsästäjät halua hävittää suurpetoja sen paremmin kuin muitakaan eläinlajeja, miksi haluaisivat. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta
Edelläkävijöitä tässä ovat olleet saksalaiset, joita meilläkin nähdään muita kansallisuuksia enemmän.
TEKSTI JA KUVAT: TIMO HÖYSNIEMI
essinkisen Fürst Pless -jahtitorven töräys kutsui meidät pihalle, jossa jahdin johtaja Dietmar selosti tulevan koitoksen yksityiskohdat. Kauriit nimittäin loikkasivat ketterästi aitojen yli kun taas koirat juoksivat vauhdin hiljentymättä lankojen ali tai välistä. Levittäydyimme pitkäksi rintamaksi, ja torven töräys lähetti meidät liikkeelle. Usealla metsästäjällä oli koira mukana hihnan päässä. Tervetuliaisryyppynä meille tarjottiin fingerporillinen paikallista snapsia. PIENRIISTAN METSÄSTYSTÄ POHJOIS-SAKSASSA
VAIHTOJAHDISSA
Vaihtojahti on oivallinen tapa perehtyä toisen maan metsästyskulttuuriin. Mukana olleet koirat juoksivat rinkiä ajoketjun edellä pelästyttäen riistaa ylös. Ampujien etäisyys toisistaan oli neljäkymmentä metriä ja joka välissä oli pelkällä kepillä aseistautunut ajomies. Saimme myös sikojen varalle pari täyteistä mieheen,
8 RIISTA
M
sillä Saksassa ei villisikaa saa haulilatauksella ampua. Ajon pituus oli runsas puoli kilometriä ja vastaan oli asettunut passiketju odotta-. Seuraava tovi kului kuulumisien vaihtoon ja muiden jahtimiesten saapumiseen, kunnes paikalla oli väkeä yli puolen sadan. Olimme Wehldorfin kylässä lähellä Bremeniä paikallisen metsästysseuran vieraana. Yövyimme Hansin tilavassa talossa, joka on ollut Saksan vierailujemme majapaikka jo vuosien ajan. Toiminta perustuu ystävyyssuhteisiin eikä paksuun lompakkoon, jolloin myös jahtitapahtumat ovat aidoimmillaan. Koska olimme lähteneet matkaan kiväärien kera, Hans kaivoi asekaappinsa perukoilta meille haulikot ja kourallisen kahden ja puolen millin hauleilla ladattuja panoksia. Tiuhaan rakennetut rautalanka-aidat aiheuttivat epäilemättä harmaita hiuksia koirien omistajille. Ilman lämpötila oli kymmenen asteen hujakoilla. Kepin ja karkotushuutojen avulla hätistettiin jäniksiä ja fasaaneja mättäistä ja puskista, joissa varsinkin jänikset lymysivät yllättävän sitkeästi. Tulisimme tekemään useita ajoja eri puolilla kylää haulikot aseina. Alueen vahvasta metsäkauriskannasta johtuen nähtiin usein sprinttikisa, jossa täyttä laukkaa kiitävän kauriin perässä yritti pysytellä yksi tai kaksi ulisevaa koiraa. Ajoja ohjattiinkin metsästystorven merkkipuhalluksilla.
KARJAVANKKURILLA LIIKKEELLE Pihaan ajoi järeä nelivetoinen John Deere karjavaunu perässään. Näin isolla porukalla metsästettäessä jahdin organisointi on tehtävä huolella, jotta homma hoituisi turvallisesti. Hurjasta menosta huolimatta isommilta vahingoilta vältyttiin. Edellispäivänä ystävämme Marco oli noutanut meidät Hampurin lentoasemalta. Oli joulukuun alku, ja Ala-Saksin pellot olivat vie-
lä vihreitä. Vaunun peräluukku laskettiin kulkusillaksi ja suurin osa porukasta ahtautui sisään koirat mukana. Sorkkaeläimistä jahdattiin ainoastaan villisikaa, joskin sen kohtaamisen todennäköisyys tuntui pieneltä kylän välittömässä läheisyydessä. Ajoimme kappaleen matkaa ja purkauduimme vaunusta ruohoa kasvavan niityn laitaan. Kolme miestä sekä laukut ja aseet mahtuivat hyvin maasturin kyytiin. Sallittua riistaa oli kaikki metsäkaurista pienemmät saaliseläimet, kuten jänis, fasaani, sorsat ja kettu. Toisinaan pitkäkorvan liikkeellelähtöön vaadittiin kepin osuma itse otukseen. Kokoonnuimme aamukahdeksalta kylän keskellä sijaitsevaan palokunnan taloon. Joukkoon mahtui muutama saksanseisoja, yksi spanieli, sekä yksi weimarinseisoja
Aina riistaeläimen näkyessä asiaan kuului huutaa "herätykseksi" muille. Tästäkin ajosta saimme pari jänöjussia roikkumaan Hansin Volkswagenin lavalle. Sinappi kasvoi tiheässä ja oli metrin korkuista antaen mainion suojan riistalle. Kanan lehahtaessa siivilleen huudettiin varmuuden vuoksi varoitushuuto, ettei vaikkapa vastavaloon katsova naapuri erehtyisi luulemaan lintua kukoksi. Mietin mielessäni mihin kuntoon pelto jää kun koirinemme tallaamme sen päästä päähän. Autoilijatkin antoivat auliisti tietä, eikä se johtunut arsenaalistamme. Jos Suomessa marssittaisiin jonkun pellossa yhtä isolla joukkiolla, tulisi jahtimie-
Euroopassa torvensoittajan rooli on tärkeä. Ainakin osa saaliista tulisi löytämään tiensä paikallisen metzgerin lihatiskiin kylän väen ostettavaksi. Johan karjavankkurilla kulkeminen on direktiivien vastaista ja moiset matkustajat ansaitsisivat linnatuomion.
SIKAA SINAPISSA Seuraavaksi ajoimme muutaman hehtaarin suuruisen sinappipellon laitaan. Kylän yhteisjahdissa suurta joukkoa johdettiin kauas kantavin signaalein.
Ajomiesten tehtäviin kuului myös saaliin kantaminen.
RIISTA
9. Lähestyessämme passiketjua torvensoittaja puhalsi kaksi terävää puhallusta, jonka jälkeen kukaan ei enää saanut ampua rintamasuuntaansa. Paikallinen väki ei kiinnittänyt meihin juurikaan huomiota, vaan vaikutti tottuneelta jahtitapahtumaan. Jos rintamien välissä oli riistaa, se laskettiin ketjun läpi, jolloin oli mahdollista ampua turvallisesti taaksepäin. Marssimme nurmea kasvavalla pellolla ja ylitimme ojia ja aitoja. Seuraavaksi passimiehet siirtyivät aukean toiseen päähän asemiin. En voinut välttyä ajatukselta, miten tämänkaltainen jahti onnistuisi Suomessa - maassa, jossa metsästäjien määrä asukaslukuun suhteutettuna on Euroopan korkein. Epäilemättä määrätyt tahot tekisivät kaikkensa, jotta vastaavanlainen aktiviteetti julistettaisiin pannaan ja aseet vietäisiin sulatukseen. Fasaaneista oli lupa ampua vain kukkoja kannan säästämiseksi. Ilman täytti ajomiesten kalkatus, koirien haukahtelu ja eri puolilta harvakseltaan kuuluvat laukaukset. Kuljimme aseet tanassa maatalojen pihojen laitamia ja kyläteiden yli. Joitakin huonojalkaisempia haulikkomiehiä vaihdettiin ajosta passiin ja torven soiton jälkeen homma jatkui. Tiivistimme ajoketjun pellon leveyden mukaan jolloin etäisyys toisiimme supistui noin viiteen metriin. en karkotettua riistaa. Tällä vältettiin ajoketjun ja passiketjun tulitus toisiaan kohti. Ensimmäisen vedon saldo oli pari jänistä ja sorsaa sekä yksi fasaani. Muu porukka jakaantui tasaisesti pellon ympärille, ja kun kuvio oli valmis, aloitimme ajon
Paikallinen metsästäjä kertoi niiden olevan sikojen itselleen rakentamia makuupaikkoja. Siat eivät syö sinappikasvia, mutta ne kaivavat kärsällään maata ympäri etsien evästä. histä itsestään helposti jahdattavia. Hauliakin taisi olla ilmassa ilman toivottua tulosta, ja otukset katosivat peltoaukean takana häämöttävään sankkaan metsään. Kuljimme pellon loppuun asti ja jäimme hetkeksi miettimään uutta sotasuunnitelmaa. Kun peltosarkaa oli jäljellä enää muutamia kymmeniä metrejä, joku huomasi vilahduksen villisiasta. Peltokaistaleessa hyöri neljä koiraa hajottaen jäljelle jääneet siat erilleen toi-
Saalis kuljetettiin kätevästi auton lavalle rakennetussa telineessä.
sistaan. Koska kasvin varsi ja lehdet ovat karheakarvaiset, kahlaaminen tahmeassa pellossa kävi työstä. Laukaustakaan ei ammuttu, ja
Sinappipelto kätkee sisäänsä monenlaista riistaa, jonka esiin saaminen voi olla hyvinkin työlästä.
10
RIISTA. Pitkin peltoa näkyi merkkejä villisikojen yöllisestä oleskelusta. Samassa peltosaran päästä ampaisi esiin kaksi sikaa; noin kahdeksankymmentäkiloinen karju ja toinen pienempi puolitoistavuotias. Ampuminen pellossa tuntui mahdottomalta ajatukselta. Äkkiä vasemmalla puolellani jyrähti haulikko. Muutamia fasaaneja lehahti edestämme ilmaan pudotakseen reunapassien tarkoilla laukauksilla alas. Vasta päästyämme pellon loppupäähän saimme jälleen kontaktin sikoihin. Myös porsaat livahtivat yksi toisensa jälkeen piirityksestä aiheuttaen vain vähäistä väreilyä kasvillisuudessa. Muutamat ajo- ja passimiehet vaihtoivat paikkaa keskenään ja marssi tulosuuntaan alkoi. Sinappikasvusto edessämme kiehui ja kahisi kuin syysmyrskyssä. Pellon päässä olleet passimiehet tulittivat niitä brennekeillä, mutta siat vaan paransivat juoksuaan. Jouduimme kirjaimellisesti väistelemään kauriita niiden poukkoillessa paniikin vallassa ajoketjun läpi. Ylimääräistä kutinaa aiheutti tiiviissä ringissä olevat jahtimiehet, joilla oli täyteiset piipuissa. Joku kuumakalle saattaisi intoutua tulittamaan niin innokkaasti, että lyijyä joutuisivat väistelemään muutkin kuin siat. Pellon reunoilla passimiehet liikkuivat eteenpäin samaan tahtiin ajoketjun kanssa. Jäljellä olevat siat eivät uskaltautuneet ulos kasvillisuuden suojasta. Kauriit ja fasaanit olivat tiessään, eikä sikojakaan näkynyt. Jos sattuisikin näkemään vilahduksen siasta, ei koirien sijainnista voinut mennä takuuseen. Kysyessäni asiaa ymmärsin, että sinappisatoa ei ollut tarkoituskaan korjata, vaan se jätettäisiin peltoon parantamaan maata. Iso emakko syöksyi ajoketjun läpi selkämme
taakse auraten sinappihalmetta kuin hauki kaislikkoa. Pellossa lymysi useita metsäkauriita jotka koirat karkottivat liikkeelle. "Umladen", huusi jahtipomo, ja täyteisiä alettiin kuumeisesti vaihtaa haulipanosten tilalle. Ajon eteneminen hidastui, ja kaikki tarkkailivat keskittyneesti etumaastoa. Koirien kulku ei ollut yhtään helpompaa, ja ne etenivätkin sinappimeressä hyppimällä vähän väliä ilmaan kuin pysyäkseen jyvällä tilanteesta. Tunnelma muuttui sähköiseksi, sillä muu osa laumasta jäi piiritetyksi jääkiekkokaukalon kokoiselle alueelle. Oppivaisina eläiminä ne tiesivät nyt mitä tehdä, ja pujottelivat vaivatta ajomiesten väleistä turvallisemmille vesille. Päätimme haravoida pellon uudestaan, mutta nyt vastakkaiseen suuntaan. Eräs ajoketjulainen oli nähnyt porsaan miltei jaloissaan, ja onnistui ampumaan sen täyteisellä. Pellossa oli paikoin aukkoja, joissa oli sinapin varsista kasattu erikoisia, liki puoli metriä korkeita läjiä. Ilmaa halkoi porsaiden kimeät kiljahdukset ja ajomiesten jännityksestä käheät huudot
Latasin varmatoimisemman piipun täyteisellä sian varalta ja toisen haulipanoksella. Lähempi tarkastelu paljasti sen olevan jänis, joka kökötti paikalleen jähmettyneenä luottaen suojaväriinsä. Ajoketju lähestyi verkkaisesti ja sen suunnasta kuului muutamia laukauksia, mikä piti mielen virkeänä. Oli jälleen aika nousta vankkuriin.
OHIAMMU TTUA JÄNISTÄ Maasto oli kumpuilevaa peltoa, jota halkoivat kapeat metsäkaistaleet. Kävellessäni metsän reunan karhunvatukkapuskien ohi huomioni kiinnittyi ruskehtavaan möykkyyn pensaan alla. Ohitseni juoksi laiskasti pari metsäkaurista, mutta muuta liikettä ei näkynyt ennen oranssinuttuista ajoväkeä. Pellon loppupäässä isokokoinen sika syöksyi torpedon lailla ajomiesten välistä ketjun taakse. Haulikon täyteinen oli porannut siistin, pyöreän reiän porsaan lapaan. Uusi "klikkilaukaus" kohti komeaa karjua voisi asettaa huumorintajuni koetukselle. Kuvittelin jänöjussin pyörähtävän kuperkeikkaa hauliparven tavoittamana. Söimme maukkaan keiton leivän kera ja palanpainikkeeksi oli tarjolla kuumaa kahvia ja glögiä. Jahti jatkui aamun
mallin mukaisesti harvana rivistönä. Paljon elämää nähnyt Suhlin tehtaan ylpeys ei jaksanut tappaa nallia, saati jänistä. Päivän viimeisenä vetona käytiin läpi metsäpalsta, jossa epäiltiin olevan villisikoja. Palattuamme palokunnan talolle riistaeläimet asetettiin asianmukaisesti esille. Nyt
oli vuoroni olla passissa odottamassa, mitä ajo toisi tullessaan. Puheensorina yltyi kovaksi kun päivän tapahtumia elettiin uudestaan. Miehen ajettua kepillä pitkäkorvan liikkeelle heitin haulikon poskelle ja ensimmäinen laukaus kajahti. Eipä tuntunut helpolta sikopaimenen työ. Onnittelut hyvästä laukauksesta olivat paikallaan, ja lähdimme astelemaan kohti kuljetusvaunua. Jänis säntää aina siihen suuntaan, johon sen kuono osoittaa, joten otin muutaman askeleen etäisyyttä ja valmistauduin ampumaan. Nyt oli uskottava, ettei sikoja saada esiin ellei ryhdytä niittohommiin. Jäniksen ollessa parissakymmenessä metrissä hyvällä hollilla puristin liipaisimesta toistamiseen. Lähellä kulkenut ajomies huomasi tilanteen ja tuli paikalle tarkoituksenaan sohaista otus liikkeelle. Heidän joukossaan oli Suomessakin usein vieraillut Ingo, joka roikotti parikymmenkiloista villisian porsasta mukanaan. Sika hävisi kasvustoon eikä merkkejä osumasta löytynyt. Toisin kävi, sillä haulikkoni laukaus kutistui pelkäksi iskurin kilahdukseksi. Ammuin liian läheltä ja karkeasti ohi. Ruoan päälle jahtipäällikkö päätti, että haravoitaisiin pelto vielä kerran, sillä "kolmas kertahan toden sanoo". Dietmar piti lyhyen yhteenvedon päivän tapahtumista, ja torvensoittajat puhalsivat oman fanfaarin jokaiselle riistalajille, jota oli saatu saaliiksi. Isokin jahtiporukka liikkuu kätevästi traktorivetoisella karjavaunulla ilman parkkiongelmia.
Marco on onnistunut kaatamaan Vesilahdella komean valkohäntäpukin. Päivä oli ehtinyt puoleen ja kokoonnuimme läheiseen latoon, johon oli katettu ruoka koko porukalle. Se onkin yksi ulkomaisten vieraiden halutuimmista saaliista.
koiriltakin näytti olevan puhti pois. Saalismäärä jäi aikaisempia vuosia vähäiRIISTA 11. Lähinnä ollut metsästäjä harppoi muutaman askeleen perässä ja ampui heittolaukauksen. Jahdin tulos oli kolme sikaa, kymmenkunta jänistä, useita fasaaneja, muutama sorsa ja yksi kyyhky. Taas lähdettiin kahlaamaan sinappimerta ja taas vetivät potsit pitemmän korren
Parhaiden jahtien saldo on ollut lähes viisikymmentä otusta, joista suurin osa on ollut jäniksiä ja fasaaneja. Vaihtojahdin ei tarvitse olla tiukasti aikataulutettua toimintaa. Joku haluaa samoilla metsässä kun toinen taas istuu mielellään kyttäämässä. Kun molempien lajien kantahuippu osuu samalle vuodelle, ovat hyvän tuloksen edellytykset luonnollisesti kohdallaan. Toisten saamat mahdollisuudet tuntuvat olevan itseltä pois. Vieraiden luvat, ruoka, asuminen, kuljetukset jne. Se tulisi ottaa rikastuttavana kokemuksena. Moni tyrmää vaihtojahtitoiminnan vaivautumatta ajattelemaan asiaa tarkemmin. On helppo lähteä tuttujen jahtimiesten matkaan, kun tie on jo aurattu. He saattavat olla iäkkäämpää väkeä, jotka ovat tehneet pyyteetöntä työtä seuran hyväksi jo vuosikymmeniä. Metsästäjälle aukeaa mahdollisuus jahteihin, joihin muuten ei tulisi lähdettyä. Vaihtojahti kuulostaa selkeältä ja yksinkertaiselta tavalta päästä kaatamaan ulkomaan kauriita ja karjuja. maksavat aina jotakin. Ei ole tavatonta, että pois lähtiessä laukkuun pakataan yhtä monta patruunaa, kuin oli tullessa. Aina on jäseniä, jotka eivät halua tai voi lähteä vieraille maille. Tutustuminen vieraan maan jahtikulttuuriin ei tarkoita, eikä edellytä sitä, että pitäisi luopua omastaan. Vaikka ei itse haluaisikaan lähteä ulkomaille, miksei soisi sitä mahdollisuutta muille. Eurooppa yhdentyy, ja väki hitaasti sen mukana. Ei nimittäin riitä, että mukana on paljon pyyntimiehiä, pitää olla myös saamamiehiä.
MITÄ ON VAIHTOJAHTI. Vaihtojahtia harrastetaan Suomessa vähän, vaikka riistaa ja resursseja olisikin. Jos seuralla on kohtuulliset metsästysmaat, vieraiden majoitukseen sopiva tila, ja avaramieliset jäsenet, niin palikat ovat kasassa vaihtojahtia ajatellen. Yleisin haittatekijä metsästyksessä onkin sama kaveri, jonka sanotaan vievän kalatkin vedestä. Käytännössä asia ei useinkaan ole niin. Historian saatossa nämä ominaisuudet ovat olleet tärkeitä ja tarpeellisia. Hyvään tulokseen pääsemisellä on toinenkin edellytys. Tuurilla on sijansa, kuten metsästyksessä aina, ja sen makeammalta onnistuminen maistuu. Jahdissa vieraat ovat tasavertaisia omien kanssa ja osallistuvat tarvittaessa myös oheistoimintaan, kuten saaliin käsittelyyn . Nuoren, kielitaitoisen ja ennakkoluulottoman sukupolven myötä maiden välinen kanssakäyminen tulee epäilemättä lisääntymään. Reissuun lähtijöiden ainoa välttämätön kulu on matkalipun hankinta. Jos karhujahdissa ei aamulla löydy tuoretta jälkeä, voi vieraat viedä sorsajahtiin. Näiden jäsenten vastahakoisuus vaihtojahtia kohtaan on ymmärrettävää. puhaltamalla jokaiselle riistalajille oma tunnussävel.
he saavat ylöspitonsa vuorostaan ulkomailla. Keski-Euroopassa käyneet tietävät, kuinka vieraanvaraisia siellä ollaan. Syyspäivän metsäkanalintujahdin jälkeen voi mennä vaikkapa kyttäämään majavaa. Tietämättömyys ruokkii epäluuloa ja aletaan maalata uhkakuvia vieraista ja jahdin kuvitelluista vaikutuksista. Aleksis Kiven Nummisuutareissa isä Topias osasi opastaa Eskoaan, että maailma muuttuu. Pääsääntöisesti isännät hoitavat vieraidensa majoituksen, ruoan ja jahtikulut siitä eteenpäin, kun vieraat ovat saapuneet maahan. Jahdin kulku on helppo suunnitella vastaamaan vieraiden odotuksia kun tunnetaan tulijat. Perimmäinen syy taitaa löytyä kansan luonteesta. Vieraissa on usein eri ikäisiä ja fyysiseltä kunnoltaan erilaisia metsästäjiä, jotka ovat vieläpä kiinnostuneita erilaisista jahdeista. Toimivaa onkin, että vaihtoon lähtevät hoitavat kyseiset kulut, sillä
12 RIISTA
Päivän saalis asetellaan arvojärjestykseen ja kunnioitusta osoitetaan mm. Ainahan rahalla pääsee, mutta monelle kynnys matkustaa ulkomaille on korkea, jos mielessä on liikaa kysymysmerkkejä. Kaikille on selvää, että saalistakuuta ei ole. Asennoitumista vieraita kohtaan helpottaa se tosiasia, että he eivät tule jakamaan saalista vaan auttamaan sen saamisessa. Tai porukan "työmyyriä", jotka tuntevat joutuvansa huolehtimaan omien lisäksi vieraistakin, oli sitten kyse vaikka polttopuiden teosta. Vaikka itse jahdista ei seuralle suoranaisia kuluja tulisikaan, ei mikään harrastus ole ilmainen. Metsästystä voidaan suunnitella mahdollisuuksien ja vieraiden toiveiden mukaan. semmäksi. Jokainen seura räätälöi pelisääntönsä itse. Vaihtojahdin periaate on järjestää ulkomaisille metsästäjäkollegoille mahdollisuus tulla Suomeen jahtiin, ja vastavuoroisesti vierailla itse heidän luonaan. Tästä todisteena EU:n pitkä käsi muovaa Suomineitoa haluamaansa muottiin. Etukäteen pelätään vieraiden mahdollisia. Vieraista on tuntuva apu esimerkiksi silloin, kun passipaikkoja ei saada täytettyä omalla porukalla tai kun hirven ruhoa vedetään metsästä. Suomalainen viihtyy omassa
porukassa eikä halua päästää vieraita mailleen
Vieraiden osanotto täkäläiseen jahtiin on mielenkiintoinen vaihtelu rutiiniin, puhumattakaan omasta vierailusta ulkomaille. Jos seuran mailla pienriistakanta on heikko ja hirvieläinkiintiö vaatimaton, ei vieraiden kutsuminen välttämättä aikaansaa jatkuvuutta. Alan julkaisujen lakipalstoilta nähdään, että suomalaisissa jahtiporukoissa riittää kärhämää ihan omasta takaa.
FREELANCEVAIHTOJAHTI Suomessa on tuhatmäärin jahtimiehiä, jotka eivät ole metsästysseuran tai hirviporu-
kan jäseniä. Kansainvälinen kanssakäyminen jahtiväen kesken tuo uusia näkökulmia riistan pyyntiin ja avartaa maailmankuvaa. Se näkyy yhtenä viikonloppuna jahtikaudessa, jolloin muutama ulkomaan elävä tallaa muiden mukana seuran jahtimaita. Vastaavassa tilanteessa ovat sellaiset seuran jäsenet, joilla on halua mutta ei mahdollisuuksia vaihtojahtitoimintaan omassa porukassaan. Bisnes tappaa talkoohengen ja pienillekin palveluksille aletaan etsiä hintaa. Tällöin ei olla sidoksissa ainoastaan yhteen metsästysalueeseen, vaan omille vaihtojahtivieraille voi tarjota vuosittain erilaisia jahteja uusissa ympäristöissä. Seuraan kuulumattomuus ei kuitenkaan ole este vaihtojahdin järjestämiselle, joskin edellyttää enemmän aktiivisuutta ja lisää kuluja. Vaikka kielitaito rajoittuisikin yhteen kotimaiseen, niin yleensä metsämiesten välillä löytyy keskinäinen ymmärrys yli kansallisuusrajojen.
RIISTA 13. Jos näin kuitenkin on, kannattaa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja unohtaa koko juttu. Ulkomaalaisten takia ei kannata aiheuttaa eripuraa. Maksujen suhteen tulisi säilyttää maltti. Käytännössä vaihtojahdin vaikutus seuran toimintaan on minimaalinen. Allekirjoittaneen kokemus saksalaisten, puolalaisten ja virolaisten jahtikollegoiden aseenkäsittelytaidoista ja yleisestä käyttäytymisestä niin isäntänä kuin vieraana on osoittanut, ettei pelkoon ole perusteita. Tällöin vaihtoehtona on ostaa palvelut sieltä, missä edellytykset vierasjahtiin ovat olemassa. Tämä on seuralle karhunpalvelus. Seuran alkaessa "tehdä tiliä" aikaansaadaan lisäjännitteitä maanomistajien sekä muiden paikallisten piirien suhteen. Hirvisonni tapasi matkansa pään jahdin aloituspäivänä Kesälahdella, ampujana Hans Ehlen.
Puolan Wlodek Karolak ampui elämänsä ensimmäisen valkohännän Lahiksessa.
virheitä aivan kuin itse oltaisiin erehtymättömiä. maksut niin korkeiksi, että se menettää ne tulot, jotka kohtuullisin hinnoin olisi saanut. Meidän suomalaisten suhteen asia ei aina ole samoin. Mitä enemmän rahaa liikkuu, sen vaikeammaksi muodostuu asioiden eteenpäin vieminen. Tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön ongelma kenellekään. "Eihän se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa"-sanontahan pätee, ja joku aina maksaa kovankin
hinnan. Perinteiksi muodostuvat tapaamiset luovat kestäviä ystävyyssuhteita. Liian helposti unohdetaan, että kyse on vapaaehtoisesta harrastustoiminnasta.
VAIHTAMALLA PARANEE Parhaimmillaan toimiessaan vaihtojahtimenettely on edullinen tapa osallistua ulkomaisiin metsästystapahtumiin. Moni seura on sortunut ahneuksissaan nostamaan kaato- ym. Syynä voi olla majoitustilojen puute, hankalat metsästysalueet tai seuran tekemät päätökset. Kun vaihtojahdista tehdään elämän ja kuoleman kysymys seuran sisällä, nousee sen hinta liian kovaksi
/ kaliiperin itselataavien kanssa kaikki kansallisesti hyvin tarjolla olevat merkit ovat perinteisten maahantuojien edustamia ja valikoima onkin jo huomattavasti suppeampi. Sorsastuksessa tämä on vaativin ampumamuoto ja sen vuoksi erityisesti tämä osa-alue haulikoiden ammuttavuudessa haluttiin selvittää perusteellisesti. Haulikoilla ammuttiin eri etäisyyksillä ja eri kulmissa lentäviä kovavauhtisia "passing targets", jotka mallaavat parhaiten passiammuntaa. Kannattaa muistaa, että hyvin usein näillä haulikoilla ammutaan muutakin kuin / teräshaulilatauksia.
RIISTA
15. Tästä erosta johtuen niin sanotut passiammunnan tarpeet otettiin paremmin huomioon. Siinä missä viimeksi painopiste oli hyvinkin paljon yleisessä ammuttavuudessa, niin tällä kertaa huomio kiinnitettiin huolellisemmin "lajityypilliseen" ammuttavuuteen. Vertailuun ei ehtinyt Mossberg Magnum, joka saapui maahan vasta lehden valmistumisen jälkeen. Toki tämä otanta on suppea ja aika paljon jää aseyksilön ja patruunan yhteensopivuuden varaan. Kaikkiin vertailun haulikoihin on olemassa hyvä tai erittäin hyvä valikoima jälkikäteen saatavilla olevia supistusholkkeja, eli käynti haulikoissa on mahdollista saada kelvolliseksi vaikka aseen mukana toimitettavat supistajat eivät parhaat mahdolliset olisikaan. Toki itsesäätyvällä kaasumännällä varustetut haulikot ovat tässä suhteessa muuttaneet tilannetta, eli ne toimivat hämmästyttävän hyvin myös keveillä latauksilla. Kovapaineinen pesitys vaatii enemmän aseelta kuin perinteinen " magnum. Toisin sanoen kyseeseen tulivat ensisijaisesti merkit, joilla on kattava jälleenmyyjäverkosto ja jotka sitä kautta ovat keskimäärin muita merkkejä suositumpia. Hjorthilta vertailuun saatiin Winchester SX ja Baikal MP-, Gyttorpilta uutuushaulikko Maxus, Normarkilta Remington - Sportsman ja Sakolta Beretta Extrema . Ammuttavuutta päätettiin testata hieman poikkeavasti edelliseen kertaan verrattuna. Lisääkin olisi ollut tarjolla, mutta tällöin tarjontaa olisi jouduttu kaivelemaan heikommin edustetuista merkeistä, joiden maahantuonti ja jälleenmyynti on käytännössä sama asia. Joka tapauksessa kokeilulla saadaan hyvin selville se, onko aseen käynti hyvää patruunoilla, jotka ovat selvästi lyhyempiä kuin patruunapesä. Ylimenokartiot näissä haulikoissa taas ovat pitkästä pesästä johtuen paljon kriittisemmässä asemassa kuin lyhyemmillä pesityksillä, eli niihin kiinnitettiin nyt tarkemmin huomiota. Käyntiin liittyvät kokeilut päätettiin tehdä siten, että kaikilla haulikoilla ammuttiin kuviot kahdella /- ja kahdella /-patruunalla, jotka on todettu keskimäärin hyvin käyviksi patruunoiksi eri haulikoissa. ARVIOINTIKOHTEET Edellisestä vertailusta poiketen haulikoiden toimintavarmuutta ei päätetty testata ensisijaisesti ratapatruunoilla, sillä tämäntyyppiset / kaliiperin haulikot on yleensä säädetty siten, että ne toimivat varmasti vasta gramman latauksilla tai jopa raskaammilla latauksilla. Kuten edellä jo mainittiin, haluttiin tässä vertailussa olevien haulikoiden edustavan niitä merkkejä, joita kaupallisesti on maassamme kattavasti saatavilla. / vertailusta poiketen, näiden haulikoiden lähtökohtaisena oletuksena ei tarvitse pitää toimivuutta rataharjoittelussa, mutta toki toimivuus keveillä latauksilla on suosittava ominaisuus. Kannattaa muistaa, että /-pesityksen yhteydessä ylimenon osuus erityisesti lyhyemmillä patruunoilla on oleellisen tärkeä. · Baikal MP-153 · Beretta A391 Xtrema2 · Browning Maxus · Remington 11-87 Sportsman Supermagnum · Winchester Super X3
V
iime vuonna lehdessämme oli / kaliiperisten itselataavien haulikoiden vertailu, jossa oli rinnan kymmenen maassamme kohtuullisen laajasti ja kattavasti edustettua haulikkoa. Lopputuloksessa ei otettu huomioon lainkaan niitä patruunoita tai latauksia, joilla toimintahäiriöt
olivat enemmänkin ominaisuus kuin poikkeus. Täten tässä vertailussa ovatkin vastakkain vain kaikille tutut asevalmistajat tuotteineen.
OTANNAN MÄÄRITTELY Vertailulähtökohtana pidettiin tällä kertaa sitä, että ase on varustettu joko " tai " piipulla ( cm tai cm) ja siinä saisi olla loppukäyttöä eli vesilinnustusta silmälläpitäen synteettinen tukki. Kaikkien haulikoiden haluttiin olevan tällä kertaa kaasumäntätoimisia, jotta toimintaperiaatteella ei olisi merkitystä vertailun lopputuloksiin. Varusteista tutkittiin tällä kertaa lähinnä perän säätömahdollisuutta ampujakohtaiseksi. Nyt toimintavarmuutta päätettiin siis arvioida määrittämällä toimintavarmuuden rajat
Tällaiset asiat eivät ole enää mitenkään helposti parannettavissa ja tämän vuoksi ostotilanteessa onkin syytä käydä ase läpi, jotta pettymyksiltä työn laadun suhteen vältytään. Tämän aseen toimintavarmuus paraneekin reilulla ampumisella ja harkitulla pintakarheuksien poistolla. Eräällä koeammuntaryhmän jäsenellä kyseinen haulikko on omassa käytössään ja tämä ase on "tehty uudelleen" sellaiseksi, että se toimii, sillä osuu ja sen kuviot ovat kohdallaan. Toimintatavaltaan Baikal on vanhaa tekniikkaa edustava, eli sen kaasumäntä ei säätele koneistolle menevää painetta. Tulee kotoinen olo tätä käsitellessä... Muun muassa tähtäyskisko vertailuaseessa oli aseen keskilinjaan nähden sivussa ja etutukin sovitus oli niin tiukka, että huoltopurku oli täyttä tuskaa. Perän vetopituus aseessa oli Berettan tapaan normaalilla haulikkotasolla, eli tässä suhteessa Baikal ei vaadi niin suuria muutoksia kuin vertailun muut haulikot. Tämä on joillekin ampujille ampumista helpottava ominaisuus, mutta määrättyjä ampumatyylejä ajatellen tällaisella haulikolla ampuminen on tavattoman vaikeaa.
Plussat: + Edullisin + Työkalumaisin (ei säälintunnetta) Miinukset: Karkein työnjälki Selviä "tekovikoja" Liian etupainoinen Liian jyrkkä ylimeno Supistajien supistusasteet löysiä Kapea toimintavarmuusalue
Baikal MP-153
Piipun pituus: 28"/71 cm Paino: 3,5 kg Hinta: 450 euroa Maahantuoja: Oy K. Kaasumäntää aseessa voi säätää käytettävän latauksen mukaan, mutta käytännön vaikutus tällä säädöllä on kohtuullisen pieni. Samoin kuin Remington, tämä ase siis vaatii toimiakseen patruunat, joiden paine on määrätyssä haarukassa. Vertailun haulikko haluttiin synteettisellä tukilla, jotta se olisi ulkoisilta ominaisuuksiltaan linjassa muiden vertailun haulikoiden kanssa. Hjorth Ab, www.hjorth.fi. gramman kiekkopatruunoilla ase oli vertailua tehtäessä käytännössä kertalaukeava ja toimintavarmuutta alkoi löytyä vasta metsästyslatauksilla. Vain metsästyskäyttöön"
Baikal on ammuttavuudeltaan vanhanaikainen, eli se on rautava ja täten tavattoman etupainoinen. Tästä johtuen Baikal vaatii toimintavarmuuden suhteen pidempää sisäänajoa ja jopa hienoista sepittämistä. Baikal MP-153
aikal on vertailun "taloushaulikon" paikkaa pitävä maassamme varsin suosittu ja yleinen metsästäjän työkalu. Mitoituksiltaan se on muuten keskitasoa, eli suurin osa pystyy ampumaan sillä kohtuullisen normaalisti.
16 RIISTA
B
Kaikki Baikalin supistajat ovat teräshaulikelpoisia, mutta lyijyhaulilatauksilla ne eivät ole kovin suppeita.
Baikalin etutukki sopi paikalleen vain runnomalla.
"Karkeaa tekoa, joka paikka sopivasti rempallaan... Se on karu ja koreilematon ja työn laatu on muihin vertailun haulikoihin verrattuna karkeaa. Aseella on liikkeelle lähdettyään voimakas oma tahto ja se kulkee vertailun muihin haulikoihin verrattuna varsin päämäärätietoisesti. Kyseessähän on sorsastushaulikoiden vertailu, eli puu on tässä käytössä katoavaa kansanperinnettä. Työn laadusta mainittiinkin jo, mutta perusvenäläiseen tyyliin todennäköisesti kuuluu sekin, että heittoa on vähän joka puolella
Ase on siis samaan aikaan äärimmäisen koruton ja toisaalta viimeisen päälle tehty. Toisaalta "
Plussat: + Hyvä viimeistely + Jämäkkä kokonaisuus + Erinomainen tasapaino + Hyvä toimintavarmuus + Miellyttävä ammuttavuus raskailla latauksilla + Hyvä keskimääräinen mitoitus + Hyvä käynti eri patruunoilla Miinukset: Varmistimen paikka Pistoolikahva ei sovi pienikätiselle
piippu sopii paremmin niille, jotka eivät pidä lainkaan etupainoisista aseista. Lähes sen vuoksi, että keveillä gramman kiekkopatruunoilla kävi tietyillä merkeillä systemaattisesti niin, että aseen lukko ei käynyt taka-asennossaan asti ja tästä johtuen viimeisen ammutun patruunan jälkeen lukko ei jäänyt taka-asentoonsa. Kulmaa saa tietysti muutettua aseen mukana tulevilla säätölevyillä, joiden avulla voidaan säätää myös sivuvääryyttä. Tasapainoltaan Beretta on " piipulla tavattoman tasapainoinen. Tämä pitää osat toimivina ja tarvittava huoltoväli on pitkä. Xtremassa pääjousi on etutukin alla ja täten aseen painosta suurempi osa on käsien välissä. Beretta A391 Xtrema2
ielikuva Berettan Xtrema2:sta on yleisesti ottaen se, että kyseessä on itselataavien metsästyshaulikoiden premium-tasoa parhaiten edustava ase. Käytännössä ase ei varsinaisesti ammuttaessa puhdistu, mutta toiminnan kannalta oleelliset osat eivät pääse jumittumaan kaasumännän myös pyöriessä liikkuessaan. Beretta on tämän vertailun haulikoista lähtökohtaisesti parhaiten mitoitettu. Beretta on luotettava haulikko ja tässäkin vertailussa se toimi lähes moitteetta kaikilla latauksilla. Tämä tahtoo myös sanoa sitä, että ase toimii ensimmäisistä laukauksista asti tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä syystä Xtreman ammuttavuus sopii joillekin paremmin kuin Urikan. Painotuksen eroa esimerkiksi pienempään Urikaan verrattuna voidaan selittää siten, että tässä mallissa perän sisällä ei ole samassa määrin tavaraa kuin pienemmässä. Vaikka ampujat ovatkin yksilöitä, on haulikon sopivalla mitoituksella yllättävän vähän eroja eri ampujien välillä silloin kun ampujat ovat edes kohtuullisesti normaalin kokoisia ihmisiä. Tätä ei ole vaikea ymmärtää, sillä juuri Beretta on ollut Browningin kanssa edelläkävijän asemassa itselataavien kaasumäntätoimisten haulikoiden saralla. Juuri sorsastuksen passiammunnassa tällaiset laukaukset ovat hyvin tyypillisiä. Myös perän Kick-off toimii tässä aseessa rekyyliä vaimentavana elementtinä. Aseen viimeistely on kauttaaltaan erinomaista ja käyttöaseisiin sopivasti aseessa on tummat mattapinnat, jotka antavat aseelle selvästi metsästyksellisen leiman. Ammunpa vielä muutaman."
passeli kaikille. Tästä johtuen osa sorsastajista pitääkin aseen " piippuversiosta, jolla aseeseen saadaan hiukan etupainoisuutta ja tasaisempia ampumaominaisuuksia tasaisesti kovalla nopeudella lentäviin "passing targets" maaleihin. Xtrema:n vetopituus passasi kaikille ja aseen perän kulma oli jo lähtökohtaisesti
M
Xtreman kumimaiset kädensijat tarjoavat miellyttävän ja pitävän otteen märissä olosuhteissa.
Lukon pää Berettassa on pyörähtävä. Raskailla / latauksilla Xtrema oli vertailun miellyttävin ammuttava. Se tarjoaa tavattoman vahvan sulun ja rasitus kohdistuu vain lukkoon ja piippuun ei lukonkehykseen.
"Kysyppä mihin hintaan tämän saisi... Antakaa niitä panoksia... Uusi A on tässä suhteessa molempien yhdistelmä, eli ase on Urikan tasolla keveydessä ja tasapaino on lähempänä Xtrema2:a.
Beretta Xtrema 2 Kick-Off Synthetic
Piipun pituus: 28"/71 cm Paino: 3,4 kg Hinta: 2030 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi
EDELLEEN HUIPULLA
RIISTA 17. Toisin sanoen Berettan kaasumekanismi on säädetty tietoisesti korkeampaan painehaarukkaan. Jo alkuperäinen Xtrema oli huippuluokan ase ja kakkosmalliin tehdyt uudistukset kohdistuivat lähinnä parantuneeseen käyttöergonomiaan (sirompi) ja parannettuun itsestään puhdistuvaan ja itsesäätyvään kaasujärjestelmään
Samaten haulien muokkautuminen vähenee ja hauliparvi lentää lyhyempänä, taaten suuremman haulimäärän yhdenaikaisemman osumisen ampujaan nähden poikittain lentävään kohteeseen. Maxuksessa on muihin vertailun haulikoihin nähden yksi merkittävä huoltomukavuutta lisäävä ominaisuus, eli aseen etutukin saa irti tukkiin integroitua salpaa käyttäen. Konkreettisena uutuutena voidaan pitää myös loivaa ja kiillotettua ylimenoa. Vain napin painallus ja vivun aukaiseminen irrottaa tukin.
Varmistin Browningissa on vanhalla tutulla paikalla, josta sitä voi käyttää otettaan muuttamatta.
"Sanoisin, että tässä on minun seuraava haulikko... Maxus edustaa oikeastaan uutta / -kaliiperin haulikkojen sukupolvea, eli se on olemukseltaan hieman yleishaulikkomaisempi ja pitkät patruunat ovat tälle haulikolle enemmänkin optio kuin ensisijainen ruoka. Browning on saatavana myös " piipulla, joka olikin vertailuryhmän jäsenten mielestä ehdoton edellytys, jotta ase olisi parhaimmillaan sorsastukseen.
SUORAAN KÄRKIRYHMÄÄN
Plussat: + Laaja toimintavarmuusalue + Hyvä tasapaino + Helppo huoltopurku + Hyvät osumakuviot laajalla patruunavalikoimalla + Hyvä pintakäsittely + Pistoolikahvan ergonomia Miinukset Etutukki hieman väljä Perän mitoitus
Browning Maxus Camo Duck Blind
Piipun pituus: 28"/71 cm Paino: 3,1 kg Hinta: 1690 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, www.gyttorp.fi. Anna minäkin ammun vielä sillä... Tämä tekee aseesta sopivan myös nuorille tai muuten pienikokoisemmille ampujille. Tämä parantaa aseen ammuttavuutta karvan verran, mutta suurin etu saavutetaan haulikuvioiden parantuessa oleellisesti. Browning on miellyttävä ase ja sen lavan kulmaa voidaan säätää aivan kuten Berettassa ja Winchesterissä. Ampumaominaisuuksiltaan ja tasapainoltaan Browning on hyvä ja luonnollinen, mutta se voisi olla jopa hieman etupainoisempi erityisesti sorsastuskäytössä ja erityisesti passiammunnassa. Huoltopur18 RIISTA
M
Etutukin irrotus Maxuksessa on tavattoman helppo. Salpa lisäksi toimii helposti, eli se on mitä järkevin ratkaisu etutukin kiinnitykseen. Ylimenon loiventaminen on myös osoitus siitä, että ase on pyritty saamaan hyväkäyntiseksi silloinkin kun patruunan pituus ei ole yhtenevä patruunapesän mittaan. Toki tähän vaikuttaa myös haulikuorma, mutta osaltaan ylimenolla on asiaan suuri vaikutus. Tämä ei kuulosta suurelta muutokselta, mutta asian merkityksen huomaa kyllä kun aseen huoltopurun suorittaa kenttäolosuhteissa. Tässä suhteessa Maxus kilpailee oikeastaan samassa sarjassa kuin Beretta A Explor Unico, mutta huomionarvoista Browningin kohdalla on materiaalien puolesta parempi sopivuus esimerkiksi vesilinnustukseen. Se on mallina uusin ja siinä on muihin haulikoihin verrattuna erinomaisia parannuksia niin käyttöominaisuuksien kuin toiminnankin kannalta. Pisimmillään tukki on keskimääräisen haulikon vetopituuden tasolla, eli perä ei ole aivan suunnattoman pitkä. Lavan pituutta voidaan säätää jatkopaloilla. Tällä tavoin periaatteessa pienempi männälle tuleva kaasumäärä riittää liikuttamaan lukkoa riittävästi ja toimintavarmuuden rajat ovat tästä johtuen laventuneet. Aseessa on ensinnäkin yksi osa vähemmän. Vanhempiin Browningin valmistamiin itselataaviin verrattuna Maxus poikkeaa kaasukoneistonsa osalta lähinnä siten, että männän iskua on pidennetty. Browning Maxus
axus on tämän vertailun uutuusase. Monikäyttöisessä haulikossa tämä on äärimmäisen tärkeää. Tässä suhteessa Maxus on hieman samanlainen kuin vertailussa ollut Beretta, joskin painojakauma oli pidemmällä aseen pituusakselilla. Onpa kevyt."
kamisen helppoutta lisää myös se, että kaasumäntä ja välitin ovat nyt yksi yhtenäinen osa, eli näitäkään ei tarvitse aseeseen asetella erikseen ja komponentti on puhdistettavissa kokonaisuutena
Hintaluokassaan Remington on aika lailla ylhäisessä yksinäisyydessään. Toimintavarmuuden tavoittelu kevyillä latauksilla on kuitenkin saanut aikaan sen, että lukko käy aavistuksen liian räväkästi takana raskailla lyijylatauksilla. Tässä on merkitystä aseen painolla, eli ase on rekyylissä kohtuullisen rauhallinen. Mitoitukset Remingtonissa ovat kerrassaan kehnot ja tällaisella perällä ase sopii paremmin kiväärityyliseen ampumiseen kuin haulikkoammuntaan. Tämä vaikuttaa siihen, että koneistolle on ohjattava enemmän painetta ja tämä tarkoittaa lisääntynyttä puhdistustarvetta. Remington 11-87 Sportsman Supermagnum
erinteistä itselataavaa tässä vertailussa edustaa Baikalin lisäksi Remington -, joka on ns. Remington on joka tapauksessa kohtuullisen hyvin toimiva haulikko, jolla on kuitenkin vielä kohtuullisen mukava ampua raskaitakin latauksia. Vertailun yhteydessä jopa gramman Mirage T toimi aseessa ongelmitta. Lyhyt perä, mutta toimii mukavasti."
uuden perän, jotta se olisi edes keskimäärin sopiva normaaliin haulikkoammuntaan. Perä on keskimääräistä selvästi lyhyempi ja täten sitä olisi ehdottomasti jatkettava. - on siis lähtökohtaisesti enemmän riippuvainen käytetystä patruunasta. Lisäksi aseen perän kulma on liian jyrkkä, mutta luonnollisestikaan aseen perässä ei ole olemassa säätömahdollisuutta tätä varten. vanhanaikaista tekniikkaa sisällään pitävä perushaulikko. Se ei ole liioin liian fiini vietäväksi esimerkiksi rankkoihin meriolosuhteisiin. Lisäksi aseen liikkuvien osien massa on kohtuullisen suuri nykyaseisiin verrattuna. Ammuttavuudeltaan Remingtonia oli kohtuullisen vaikea arvioida johtuen perän liiasta lyhyydestä, mutta aseessa oli kuitenkin havaittavissa selvää etupainoisuutta. Mitään isoa ja radikaalia ei ole tapahtunut sitten mallin päivistä ja kontrollit ovat samoilla paikoillaan. Joka tapauksessa sillä oli hyvä ampua lajityypillisiin kiekkoihin, eli sopivalla perällä se olisi todennäköisesti mitä mainioin juuri sorsastuskäyttöön.
Määrätyllä tapaa Remington on turvallinen asemalli. Monelle vihkiytyneelle sorsastajalle tämä on erittäin suuri syy kallistua valinnassa Remingtoniin. Ase on riittävän toimintavarma ja laadukas, mutta se ei halkaise budjettia. Remingtonissa on siis Winchesteriin, Browningiin ja Berettaan verrattuna tarkemmin ennalta määrätty toimivuusalue. Juuri alle tonnin hintaisena se on selvästi edullisempi kuin muut, Baikalia lukuunottamatta. Joka tapauksessa se on kuitenkin toimintavarma patruunan sopiessa tehotasonsa puolesta aseelle. Remington vaatisikin
P
Remingtonin kaasumäntäjärjestelmä on nykymittapuun mukaan vanhanaikainen suurine liikkuvine massoineen ja välitintankoineen.
Monen mielestä Remingtonin "tonnisatasen" ajoista asti mukana ollut syöttösillan salpa on kätevin käytettävä.
"Yllättävän hyvä... Vanhanaikaista siinä mielessä, että nykyajan suuntaus on kaasumännän säätyvyys patruunan kaasupaineen mukaan. Tuulahdus menneisyydestä... Myös aseen linjakas muoto on säilynyt, eli moni varmastikin uskaltaa päätyä -:n ostajaksi johtuen siitä, että ase toimii hyvin, se on tuttu ja siihen saa halutessaan valtavasti eri lisäosia, joilla asetta saa personoitua.
Remington 11-87 Sportsman Supermagnum
Piipun pituus: 28"/71 cm Paino: 3,6 kg Hinta: 990 euroa Maahantuoja: Normark Suomi Oy, www.normark.fi
Plussat: + Hyvä toimintavarmuus + Hyvä painotus + Houkutteleva hintataso Miinukset: Perän mitoitukset ja säätöjen puute Karkea työnjälki Vanha tekniikka Haulikuviot lyhyillä patruunoilla (jyrkkä ylimeno)
RIISTA
19
Hjorth Ab, www.hjorth.fi
Plussat: + Hyvä tasapaino sorsastukseen (lyhyempi piippu jos yleiskäyttöön) + Hyvä pintakäsittely + Laaja toimintavarmuusalue + Perän säädettävyys + Hinta Miinukset: Perän lähtökohtainen mitoitus Jyrkkä ja lyhyt ylimeno kuviot lyhyillä patruunoilla. Goldissa lukon alapuolella oleva kynsi pitää patruunan otteessaan kun taas SX:ssa on nykyaikaisemmissa haulikoissa tyypillisempi erillinen kynsi makasiiniputken takaosassa. Winchester SX on osoittanut toimintavarmuutensa käytännössä ja se onkin mitä yksinkertaisin pitää puhtaana ja toimintavarmana. Tämä ominaisuus on valittu Winchesteriin todennäköisesti hinnan vuoksi, mutta myös ison patruunakapasiteetin haulikoissa kyseisestä ominaisuudesta on hyötyä kun patruunoiden paine makasiinissa ei pääse avaamaan lukkoa. Vanhemmissa samaa systeemiä käyttämissä haulikoissa säädöt olivat yleensä kireämmät, eli varma toiminta saavutettiin vasta gramman latauksilla, jolloin ampuminen raskaammilla latauksilla oli miellyttävämpää. Keskimäärin on kui20 RIISTA
W
Browningin/Winchesterin kaasusysteemissä on vain vähän parantamisen varaa. Tästä ominaisuudesta johtuen supistajaan saadaan keskittyä todella suurella huolellisuudella, jotta ylimenosta johtuvaa osumakuvion heikentymistä voitaisiin hieman kompensoida. Itse asiassa muutos on tässä suhteessa varsin maltillinen. Samaten tämäntyyppisellä aseella on helpompaa ampua liikkuvaan maaliin silloin kun ampuja esimerkiksi istuu passissa. Samaten lukko pääsee liikkumaan etuasentoonsa ilman, että sillä on vastassaan makasiiniputken patruunakuorma ja makasiinijousen vastus. Ase olikin painotukseltaan heti sellainen, että sillä kovavauhtisten ohikiitävien maalien kontrollointi oli helpompaa. Winchester Super X3
incester Super X on tekniikaltaan hyvin pitkälle samanlainen ase kuin Browning Phoenix. Lisäksi lyhyillä patruunoilla kuviot ovat epätasaisempia. Piipun pidennystä ei pidä käsittää siten, että se siirtäisi painopistettä eteenpäin kovin radikaalisti. Kysytkö tämänkin hinnan?"
tenkin niin, että tämä haulikko ampuu avoimempia kuvioita kuin esimerkiksi uudempi Maxus, jossa on loivennettu ylimeno. Winchesterissä on vanhanmallinen jyrkkä ja lyhyt ylimeno, joka heikentää patruunoiden käyntiä. Liikkuvat massat ovat vähäisiä ja toiminta on varmaa.
"Kyllä tämä on edelleen hyvä... /-versiossa kaasumäntä poikkeaa kevyemmille /-latauksille pesitetyistä haulikoista ainoastaan ylivuotoventtiilin esijännityksen osalta. Erot perinteisempiin Gold- ja Fusion-malleihin SX:lla ja Phoenixilla ovat lähinnä makasiiniputken patruunanpysäyttimessä. Sen sijaan muutosta on enemmän tähtäyskuvassa ja näiden asioiden yhteisvaikutus tekee ampumisesta vakaampaa ja tarkempaa.
VARMA VALINTA
Perä Winchesterissä on lähtökohtaisesti lyhyt, mutta se on jatkettavissa säätöpaloilla keskimääräiseen normaalimittaan.
Winchester Super X3 Waterfowl
Piipun Pituus: 30"/76 cm Paino: 3,3 kg Hinta: 1499 euroa Maahantuoja: Oy K. Winchester saatiin vertailuun halutunlaisena, eli siinä oli camokuvio ja " piippu. Tämänkin vertailun yhteydessä Winsu toimi moitteetta gramman kiekkopatruunoilla, jota voidaan pitää erinomaisena saavutuksena /-kaliiperin haulikolle. Nykysuuntaus johtunee lähinnä siitä, että /-patruunoiden käyttö on vähentymään päin ja toisaalta lataukset näissäkin patruunoissa ovat pudonneet. Hinta tästä toimintavarmuudesta kärsitään taas ampumamukavuudessa /-patruunoiden raskaiden latausten kohdalla