JOUSIMETSÄSTÄJÄ KANADASSA - MUSTAKARHUN KAATOA
5 / 2009
6,90
KASVAA ja levittää tauteja
T/C ICON
Classic
710640-0905
6 414887 106405
SUSIKANTA
PAL.VKO 2009-36
HAULIKKO METSÄSTYSASEENA - KORVAAVAT HAULIT PITKÄ VAI LYHYT PIIPPU - USKOMUKSET KOETUKSELLA DDUPLEKS-TÄYTEINEN - VIIMEINKIN SUOMESSA
09005
Sisältö 5/2009
5 6 Pääkirjoitus Mustakarhujahtia Kanadassa 42 API TS08 - Kiipeävä puupassi 44 Sairas susi metsän terveyspoliisina 46 Resepti 48 Sasta EVO 50 EKA Swingblade 52 DDupleks - Täyteisiä Latviasta 54 Eberlestock H1 "Mini-Me" 56 Zamberlan Wild GT 60 Tee-se-itse: Jousiammuntamaali 62 Palaute 64 Uutiset 66 Pakina
12 Thompson/Center Icon Classic 18 Tee-se-itse: Ruokinta-automaatti 20 Haulikko metsästysaseena, osa 4 24 Koiran koulutus, osa 8: Ajava koira 28 AYA Coral 32 Pitkä piippu vai suuri lähtönopeus. 34 Haulikkoharjoittelun aloittaminen, osa 1 36 Swedteam 3D-lehtipuku 38 Swedteam hirvestysvaatteet 40 Lakipykälät kuntoon: Metsästysaserajoitukset
4
RIISTA
Kuva: Tuomo Karsikas
Suomen virallinen petojenlaskija ei pysty tai ei halua julkaista lähellekään oikeita lukemia suurpetojen vahvuuksista, luonnonsuojelijoille ovat eläimet ihmistä tärkeämpiä eikä virkamiehiä kiinnosta kansan hyvinvointi. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Vastaavaan on päästy myös monilla muilla paikkakunnilla, joten varoittelu petojen ylisuurista kannoista ei ole turhaa. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Teppo Hämäläinen, Jussi Grönstrand, Mikko Kivelä GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen Esa Toivonen KANNEN KUVA: Tuomo Karsikas ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
pääkirjoitus
ENNAKKOVAROITUS LAPPEENRANNASSA
aimme konkreetista esimakua siitä, mitä seuraa kun suurpetokannat pidetään väkisin ylisuurina. On huomattava, että pelkästään Lappeenrannassa tehtyjen petohavaintojen määrä on ennennäkemättömän suuri. Tulevaa marjastus- ja sienikautta odotellessa voidaan ennustaa ainakin karhukohtaamisten lisääntyvän vai käykö ehkä niin, että sienet ja marjat jäävätkin keräämättä. Kaikki oikeudet pidätetään. Toinen kysymys kuuluukin, että kuka ottaa vastuun ennemmin tai myöhemmin tapahtuvista kuolemantapauksista. Tämä on kuitenkin väärä tie suojeluajattelussa ja kääntyy välittömästi itseään vastaan raatelutapausten lisääntyessä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Tämäkin tapaus olisi varmasti estetty jos kaatolupia olisi myönnetty oikea määrä jo edellissyksynä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. On myös selvää, ettei ylisuurelle petojoukolle riitä enää sen paremmin tilaa kuin ravintoakaan, pää tulee niin sanotusti vetävän käteen ja konfliktit petojen kanssa muuttuvat arkipäiväisiksi. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Kysymys kuuluukin, olisiko ollut järkevämpää ampua yksi karhu enemmän jahtikaudella normaalin metsästyksen yhteydessä vai kolme karhua vasta sitten, kun vahinko on jo aiheutunut. Tässä asiassa on odotettavissa myös toisentyyppistä ongelmaa suden levittämien tautien muodossa, aiheesta löytyy artikkeli tästä numerosta. Petojen reviirit laajenevat väistämättä myös aivan asutuksen piiriin juuri niin kuin EU:ssa sinisilmäisesti halutaankin. Poliisilla ei ole valmiuksia eikä koulutusta hoitaa häirikköeläimiä reaaliajassa, epäonnisimmissa tapauksissa ongelmapedot ehtivät tehdä paljon vahinkoa, ennen kuin ne saadaan poistettua. Kolmas vuosikerta. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Esa Höysniemi, päätoimittaja
S
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Sitä ei tehdä hysterian lietsomiseksi, sen puolen hoitaa luonto itse, kuten jo nähtiin. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kun metsästysjärjestötkään eivät saa mitään aikaan, on ihminen täysin suojaton Brüsselin kuristusotteessa
KANADASSA
"Korvatulpat päähän, nyt Matti ampuu", toteaa Tommi, kun nostan aseeni ensimmäistä kohdistuslaukausta varten.
TEKSTI: MATTI MYLLYNEN
MUSTAKARHUJAHTIA
6
RIISTA
Jotkut ehkä hiukan epäilivät Seniorin pärjäämistä matkalla, mutta epäilyt rupesivat pikkuhiljaa karisemaan aseiden kohdistusvaiheessa. Oravat, pari piikkisikaa ja jänis ilmestyvät melkein saman tien kisailemaan syöttöpaikalle. Jatkamme jalan vielä muutaman sata metriä, kunnes pienen, mutta kovasti solisevan puron rannalta, synkästä kuusikosta löytyy passipaikkani. Hän viettää samana päivänä nimittäin -vuotissyntymäpäiviään. Näille poluille muotoutuu selvät jalan painautumat,
RIISTA 7. Edellisten vuosien kokemuksesta tiedän, että niitä tulee riittämään seuraavat päivät seuraksi asti. "Satamiljoonaa oravaa, johan ne syö yhden syöttöpaikan tyhjäksi", oli Jaskakin todennut edelliskevään jahtireissulla, kun totesimme, että hänen kyttäyspaikkansa oli syöty tyhjäksi.
Otan lyhyitä videoklipsejä ja kuvia niin oravista kuin piikkisioistakin. Noin tunnin istumisen jälkeen erotan puron solinan seasta rasahduksen. Jo perinteiseksi muodostunut keväinen Kanadan mustakarhujahti on saatu jälleen käyntiin. Jousen lasken roikkumaan koukkuun, joka on kiinnitetty puun runkoon juuri tätä tarkoitusta varten. Senior-Matti pisti kaksi kohdistuslaukausta vajaan tuuman päähän toistaan. Metsästysalueemme on reilu km Quebeqista pohjoiseen. Riuku, johon kameran kiinnitän, on vain näkösuoja ja video juuri ja juuri kestää siinä, jos sitä ei töni tai liikuttele. Yritän kuulostella ja kääntelen katsettani varovasti puolelta toiselle, ei mitään. Ajelemme metsäautoteitä vielä kolmen vartin verran, kunnes Sohvi pysäyttää auton. Sophie on tutkinut alueella metsästyksen vaikutusta mustakarhukantaan jo vuotta ja sai vuosi sitten valmiiksi väitöskirjansa. Viritän yhden pikkuvideon puun kylkeen kuvaamaan yleiskuvaa passipaikasta ja kiipeän torniin. Alue on noin km kanttiinsa oleva luonnonsuojelualue, jolla metsästys on hyvin tarkoin säännösteltyä. Jätämme kaiman passiin ja Sohvi lupaa tulla noutamaan hänet .. Nuolet näyttävät löytävän metrin päässä olevan taulun keskustan ihan tyydyttävästi. Sophie on jo saanut muut metsämiehet oppaineen liikenteeseen kohden ensimmäisen illan passipaikkoja. Isomman videokameran asennan kyttäystikkaiden eteen viritetylle poikkipuulle kuvaamaan kohti syöttöpaikkaa. Minut ja Matti "Seniorin" hän lähtee viemään itse metsään. Senior-Matti ansaitsee hyvin tuon lisänimen, minkä hänelle heti matkan alussa annoimme erottaaksemme porukan kolme Mattia toisistaan. "Rits", taas joku epämääräinen ääni, mutta en saa selvää sen suunnasta enkä aiheuttajasta. Kolmen laukauksen jälkeen Tommi toteaa: "No niin, se on siinä, lopeta siihen, tulee pahamieli kun se viimeinen heittää." Uskon Tommia ja nousen Sophien "Sohvin" maasturin kyytiin todeten: "Bear hunting starts now". Omalta osaltani loputkin epäilyt häviävät, kun saavumme ensimmäiselle tornille. Tiedän edellisten vuosien kokemuksesta, että mustakarhu saapuu ruokapaikalle maastoon muotoutuneita polkuja pitkin. Olin kuitenkin luvannut avustaa Mattia passiin menossa ja muissa varusteiden kuljetuksessa niin paljon kuin tarvitsee. Sohvi heittää lisää ruokaa
Piikkisika passimiehen kanssa naamakkain.
syöttöpaikalle ja häviää kättään heilauttaen takaisin auton suuntaan. E
hkä nuo korvatulpat ovat hiukan liioittelua, kun ottaa huomioon että testattavana on "Boukkari" -taljajouseni. Joten kun Sophie kertoo alkupuhuttelussaan, että karhukanta alueella on hyvä, kukaan ei arvaa kyseenalaistaa sitä. Senior-Matti kipuaa torniin kuin olisi tehnyt sitä joka päivä. Hyvin on jousi matkan rasitukset kestänyt
Tunnen silti jännityksen nousevan ja pyyntiverien lähtevän virtaamaan vilkkaammin. Ei se iso karhu varmaankaan enää tule takaisin tälle ruokapaikalle. Hitaasti kyyristyn laskemaan kuoria jalkojeni juureen passitornin
8 RIISTA
Raskas jahti vaatii raskaat eväät ja raakaaineet löytyivät aiheen piiristä. Piikkisika on juuri kohdallani laskeutumassa, kun se huomaa joutuneensa valokuvauksen kohteeksi. Otan kameran ja napsin muutamia kuvia hitaasti alas laskeutuvasta nuoresta piikkisiasta. Karhu, ja ISO karhu, oli tullut vain viiden metrin päähän taakseni, enkä ollut kuullut siitä hiiskahdustakaan. Välillä se maistaa hiukan ruokaa ja taas seuraa valppaana ympäristöään. Jatkan kuitenkin istumistani ja odottamista. Karhu ei ole mikään suuren suuri, mutta ei pienen pienikään. joihin mustakarhu astuu aina täsmälleen samaan paikkaan. Nyt sitä oli ihan turha odottaa takaisin samalle paikalle. Sohvi oli kertonut hakevansa ensin Senior-Matin ja vasta sitten minut. Lisäksi tällä on rinnassaan komea valkoinen V-muo-. Karhu pyörähtelee erittäin valppaan ja varovaisen näköisenä. Oravia ja piikkisikoja tulee ja menee. Niinpä karhun saapuessa siitä ei kuulu pienintäkään risahdusta. Mistä se siihen ilmestyi. Nuori piikkisika on laskeutumassa samasta puusta, jota vasten kyttäystikkaani ovat pystyssä. Taas risahdus ja nyt tajuan mistä se tulee. Reilusti kuitenkin pienempi kuin äsken metsään paennut. ISO mustakarhu oli hiippaillut aivan passitornini taakse ja liikkeeni huomattuaan pakeni nyt metsä rytisten takaisin sankan kuusikon sekaan. Se on oletettavasti kiivennyt sinne turvaan, kun saavuin passipaikalle ja on nyt viimein päättänyt laskeutua alas puusta. Painan videon nauhoituksen päälle. Seuraan karhun valpasta ja varovaista ruokailua aikani. Karhu! Yhtäkkiä se vain on edessäni reilun parinkymmenen metrin päässä. "SHUUVHF", kuuluu voimakas tuhahdus aivan passitornini takaa ja kuuluu hirveä rytinä sekä oksien pauke. "Voi k....le", kiroan mielestäni. Lopulta teen päätökseni. Tämä yksilö on kuitenkin ihan hyvänkokoinen, joten ammuttava karhu. Varooko se tuota äsken karkottamaani isoa karhua vai mitä. Mitäpä muutakaan voisin tehdä. Metsästyspäivien normaaliruokaa oli neljäntoista eri karhun sisäja ulkofilettä samassa ateriassa.
lattialle. Taas on tunti kulunut ja kuorin varovasti eväänäni olevan appelsiinin. Tuijotamme toisiamme vain puolen metrin päästä ja varmaan samanlaiset ajatukset pyörivät kummankin päässä: "Ei helkkari, noin läheltä katsottuna tuo on vielä inhottavamman näköinen kuin kauempaa." Hetken piikkisika vetelee vainua minusta ja jatkaa kiipeämistään, nyt tosin entistä kiireemmin ja takaisin ylöspäin kuuseen, häviten kohti latvaa, oksiston suojaan
Vihreät nuolen sulat erottuvat selvästi karhun kyljessä sen hävitessä sankkaan kuusikkoon. Kuuntelen ja olen puron solinan ylikin kuulevinani hetken rytinää tiheiköstä, minne karhu
Kurkotan varovasti jousen käteeni. Etutähtäin hakeutuu osittamaan karhun lavan etuosaan ja laukaus lähtee saman tien, kuin varkain. Liiankin aikaisin, liiankin eteen. Samalla rohkean röyhkeä orava juoksee aivan karhun viereen ruokapaikalle ja saa karhulta varoituksen röyhkeydestä. Sen jälkeen karhu seuraa taas hetken valppaana ympäristöään ja kääntyy sitten jälleen ruokailemaan. Samalla rohkean röyhkeä orava juoksee aivan karhun viereen ruokapaikalle ja saa karhulta varoituksen röyhkeydestä.
RIISTA
9. Kurkotan varovasti jousen käteeni. Kuuluu urahdus, kun nuoli tavoittaa karhun lavan ja saman tien karhu ryntää laukkaan. Yllättävän ketterästi karhu ryntää muutaman metriä sen perään. käy mielessäni heti. Samalla kun lasken viritettyä jousta alavinoon, se hipaisee kaidetta johon video on kiinnitettynä. Kohotan jousen ylävinoon ja jännitän jänteen. Laukaisukäsi hakee paikkansa oikealta korvalta. Odotan että karhu on lähes sivuttain, ampumakulma vain hiukan takavinosta. toinen merkki, mitä merkkiä on vain harvoilla karhuilla
Karhu. Kamerasta on virta loppunut noin varttitunti ennen karhun saapumista. hävisi. Samalla nauhalta kuuluu jousen jänteen räpsähtävä ääni, ja kuvaruudun poikki ryntää karhu, nuoli kyljessä heiluen. Konttaan karhun polkua vielä muutaman askelen mahdollisimman äänettömästi. Sammutan videon ja kelaan sen taaksepäin tarkistaakseni videolta osuman. Oletettavasti nuoli jäi näkyviin, eikä mennyt läpi, koska kärki osui takimmaisen etujalan luuhun. Odotan aikani, puoli tuntia, tai olisiko sittenkin vain minuuttia. Nousen varovasti kumpareelle. Peräännyn ääneti takaisin kumpareen taakse. Sitten kameran kuva kääntyy osoittamaan karhun vasemmalle puolen, kuva menee epätarkaksi siirtymisestä johtuvasta täräyksestä. Koska maasto on ruokailupaikan ympäristössä täynnä karhun jälkiä, olisi aamulla illallisten jälkien erottaminen tosi vaikeaa ja hakeminen melkoista risteilyetsintää. Pieni puronhaara virtaa rinteessä maan alla ja se pitää ihmeellistä, kurnuttavaa ääntä. Pakko on siis lähteä tarkistamaan, näkyisikö verijälkeä ja yrittää löytää karhu jo täl10 RIISTA
le illalle. Jostakin ihan läheltäni, mutta en saa selvää suunnasta, enkä äänen aiheuttajasta. Seuraan verivanaa varovasti, etumaastoa ja sivuilleni tähystäen. Noudan pikkukameran puun rungosta, tarkistan mitä sen kortille on jäänyt. Oksista tai sammalesta ei jää paperiin tippaakaan verta. Konttaan perässä ryteikköön jälki jäljeltä tuoreita raapaisuja seuraten. Mikä ihmeen ääni. Siinä se seisoo neljällä jalalla edessäni, vajaan kahdenkymmenen metrin päässä, selin minuun. Ryntäys oravan perään, kuva erittäin kirkas ja tarkka, iloitsen. Heti ampumapaikalla näkyy selvät raapaisut, mistä karhu startannut. Veriseltä makaukselta jälki jatkuu mutkitellen eteenpäin ihan pienen kumpareen taakse. Etenen jälkeä myöten vielä muutaman metrin. Kuvasta kuitenkin erotan, että nuoli on, jos nyt ei ihan sydämessä, niin kuitenkin erittäin kipeällä kohdalla. Vihreät nuolen sulat erottuvat selvästi karhun kyljessä sen hävitessä sankkaan kuusikkoon.
karhun toiselta puolen, sen juostessa. Saman tien alkaa sammalikossa olla verta kuin letkusta laskettuna. Jousi on tik-. Korkeintaan ihan hiukan liian edessä. Nyt kuulen jo oman hengityksenikin. Karhun pää on alhaalla ja voin nähdä kuinka se hengittää nopeasti läähättäen. Jätän jousen ja videon tikkaille, otan wc-paperirullan repusta ja menen syöttöpaikalle. Kiroan mielessäni muuten hyvän videon epäonnistunutta loppua. ja sitten taas joku epäselvä ääni. Ei mitään, tai kyllä oravia ja piikkisikoja. Henkäisen toisekseen helpotuksesta, toisekseen harmista, sillä karhu on edelleen löytämättä. Siellä täällä vedän wc-paperin palalla oksia sieltä mistä karhu on edennyt. Sitten tajuan mistä ääni tulee. Nuoli. Hyvä juttu, nyt karhu ei voi olla kaukana. Jälki suuntautuu puron yli vastapuolen ryteikköön, jossa näkyy karhun mentävä reikä. Jostakin kuuluu jokin erittäin epäselvä ääni, koriseeko karhu vai mikä ihme. Koska nuoli ei mennyt läpi asti, oletan että verta ei tule ulos yläkantilla olevasta sisään menoreiästä juuri minkään vertaa. Yritän kuulostella, mutta kuulen ehkä vain oman sydämeni lyönnit... Olen edennyt jälkeä jo lähes sata metriä, eikä verta vielä tippaakaan. Mitä. Kamera on siis hiukan kääntynyt, kun jousi tapasi jännitettäessä sen kiinnikkeenä olleeseen poikkipuuhun. Maassa makaa nuoli, joka on läpeensä veressä, eli nyt sen on täytynyt tulla ulos
Kuuluu urahdus, kun nuoli tavoittaa karhun lavan ja saman tien karhu ryntää laukkaan. No, kohta tulee pimeä ja taivas on pilvessä, joten että sade voi alkaa milloin tahansa
Karhun äskeisen olinpaikan takana alkaa nousta jyrkkä, lähes pystysuora rinne. Lasken jousen alas, otan puukon käteeni ja videokameran toiseen käteen. Laitan kameraan night shotin päälle ja lähden etenemään verijälkeä seuraten askel askeleelta. Lasken kameran mättäälle. Nyt olen kiertänyt ympyrän, joka ei ole halkaisijaltaan läheskään sataa metriä. Kierrän jyrkänteen päällä sivulle ja lopulta laskeudun takaisin alas. Matkaa vain noin metriä. Hitaasti nousen kumpareelle ja katson paikkaa mihin voisin laskea kameran. Ajatuksenani on hiipiä hiljaa takaisin kumpareelle, laittaa kamera maahan kuvaamaan ja ampua karhulle lopetuslaukaus jousella. Jälki etenee mutkitellen. Sohvi ja Senior-Matti saapuvat. Karhua ei näy missään! Tähystän paikkaa, missä muistan karhun olleen, mutta karhua ei näy. Onnittelut!
RIISTA 11. Viritän jousen ja ammun maassa makaavaa karhua etuvinosta etulavan kohdalle. Ilta hämärtyy nopeasti lisää. Karhu ei edes liikahda. Osuma on siis ollut muutaman sentin liian edessä. Hitaasti ja ääneti palaan passipaikalle ja noudan jousen, videokameran ja gps:n. Hitaasti lähden kiertämään sivulle, tähystäen joka askeleella. Sieltä palaan kohden äskeistä karhun olinpaikkaa. Tutkin osumajäljen. Nyt näkyvyys kuusikossa on jo erittäin heikko. Kuvaamaan mitä. Pyrin kiertämään jäljen sivussa tähystäen eteen, sivuille ja välillä taaksekin. Hän liittyi karhunkaatajien joukkoon -vuotissyntymäpäivänään. Noudamme Sohvin kanssa karhun ja muutaman valokuvan oton jälkeen suuntaamme leiriin. Kun vien jousen ja kameran, merkkaan samalla reitin karhulta passipaikalle puun oksiin ripustamillani wc-paperin palasilla, jotta osaan karhulle takaisin nyt jo täysin pimeässä illassa. En voi erottaa jo lähes pimeässä illassa, onko karhu kuollut vai odottaako se matalana mahdollista jäljittäjäänsä. Siitä kierrän varovasti takaisin kumpareelle, josta karhun näin aikaisemmin. Nopeasti katson, että en saa kameraa minkään mättään päälle osoittamaan karhun suun-
taan. Palaan samaa reittiä. Vaikka kuinka kurkin ja tähystän, en näe karhua. Varovasti astelen karhun luokse ja totean sen kuolleeksi. Lähden kiertämään vasemman kautta ja hiukan kauempana nousen jyrkän rinteen
päälle. Nuolen sisään menoreikä on aivan karhun vasemmassa kainalossa, mutta ulostuloreikä aivan toisen jalan etuosassa. Juuri kun saan varusteeni tien varteen, alkavat auton valot häämöttää metsäautotien mutkasta. Lopulta erotan tumman hahmon matalana kiven takana risukossa. kailla! Sohvi tulee hakemaan minua vasta kun on hakenut ensin Senior-Matin, jolloin on jo täysin pimeää, eikä hänelläkään ole kivääriä. Ai niin, syntymäpäiväsankari, Senior-Matti. Yritän tähystellä, mutta karhun äskeisen olinpaikan takana alkaa taas läpipääsemätön ryteikkö kaatuneita puita, kiviä ja kuusen taimikkoa. Karhun on pakko olla sen sisällä, koska verijälkeä sieltä ei ulos tule. Alkaa hämärtää. Kytken gepsiin virran päälle ja merkkaan passipaikan, jotta vaikka pimeä yllättäisi, osaisin siihen takaisin. Siinä karhu makaa, kiven takana, pää tulosuuntaansa
IKONI
TC ICON CLASSIC
12 RIISTA
METSÄSTÄJÄN
Uutena aseena TC Icon on nopeasti saanut hyväksyntää metsästäjien keskuudessa ja uusi Classic malli lisää entuudestaan merkin kiinnostavuutta.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
RIISTA
13. Saatuani pari vuotta sitten ensikosketuksen TC Icon kivääriin, tiesin käsissäni olevan varteenotettavan kandidaatin seuraavaksi näkyväksi ulkomaalaiseksi Suomen metsissä
Tukin karhennukset ovat miellyttävät niin käteen kuin silmällekin ja niiden toteutus on koneellisesta leimasta huolimatta varsin asiallinen. Aseen ampumaergonomian kannalta suurin puute on liipaisinsormen asettuminen liipaisimelle hieman tukkiin nojaten. Ongelma on varsin yleinen silloin, kun muotoilussa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota yksityiskohtiin, mutta joka tapauksessa Classicin tukki on kaikin puolin muuten hyvän mallinen. Tällöin irtolipas ei ole niin kenttäkelpoinen kuin makasiini, koska irtolipas voi a) hukkua tai b) olla kotona silloin kun sen pitäisi olla aseen mukana metsässä.
EROT ENSIMMÄISEEN VERSIOON
Lukon peräkappale toimii aseen vireilmaisimena. Tällä kertaa kokeiltavana oleva Classic edustaa periamerikkalaista klassista kiväärimallia klassisine piirteineen. Lipasrakenteen muuttaminen irtolippaallisesta kiinteäksi makasiiniksi oli toinen mer14 RIISTA
Classicin tukki on amerikkalaistyylisesti suora ja varsin siro. Puun laatu perusversiossa ei ole häikäisevää, mutta joka tapauksessa tukki on puuta, eli se ei herätä huomiota hirviporukoiden nuotiopiireissä tai metsästysseurojen harjoitusammunnoissa. Luotettavuuden kannalta asialla ei ole juurikaan merkitystä asioiden ollessa kunnossa, mutta patruunoiden syöttäminen aseen makasiiniin on luonnollisempi tapa lisätä patruunoita aseeseen ja näin ollen se lisää aseen käyttömukavuutta oleellisesti.
TUKKI
Icon tuli markkinoille lyhyen lukkoaktion voimin. pitkä lukkoaktio ja joka vetää sisäänsä kaliiperit .- Sprg, . Nämä pitkät patruunat ovat käytännössä Yhdysvaltojen suosituimmat patruunat sarjassaan ja kieltämättä ne ovat myös käyttökelpoisimmat keskisuuren riistan kaatajat. Irtolippaallisissa versioissa lipas on yksirivinen ja keskeltä syöttävä, mutta Classicissa patruunat ovat kahdessa rivissä ja lipas syöttää laidoiltaan. Lippaan merkitys aseessa on vähintäänkin käyttötapariippuvainen seikka. Tietyllä tapaa myös aseen painotus tuntuu toimivammalta tukin ollessa puuta. Periaatteessa on niin, että irtolipas on varsinkin kiväärin toimintaan perehtymättömälle huomattavasti käyttömukavampi ratkaisu kuin makasiini. Kaikki eivät arvosta aseissaan irtolippaita tai synteettistä tukkia joten tähän saumaan Classic on nykymittapuun mukaan varsin sopiva laite. Seuraavana vuonna julkaisusta T/C toi markkinoille isoveljen (Classic), joka on ns. Tukin perälevy on paksua kumia ja se antaa selkeän kontrollin aseen käytölle. Perän vetopituuden ollessa kohtuullinen ja perälevyn ollessa hyvin "tarttuva" on ampujan helpompi pitää tukki olkapäässä latausliikkeen aikana ja täten mahdollisesti tarvittava uusintalaukaus on helpompi saada aikaan. Win, . Aseen tukissa piilee syy myös aseen tarkkuuspotentiaaliin. E
nsimmäinen kokeilemani TC Icon oli Weathershield malli, joka on synteettisellä tukilla ja irtolippaalla varustettu kivääri kovaan käyttöön. Aseen varmistin on tavanomaisella paikallaan ja siinä on erillinen käyttövipu aseen lukonkammen lukitsemiseksi.
kittävä muutos aseessa. Perinteisesti aseiden tukeissa ei ole ollut koneellisesti ajettujen sovituksien lisäksi mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä ja voidaan perustellusti sanoa, että etenkin ennen vanhaan aseiden osumapisteen säilyvyys on ollut puhtaasti tuurista ja puun laadusta kiinni. Periaatteessa Classic on tämän vuoksi lähtökohtaisesti hieman erilainen kuin perus Icon. Tukki on suora ja irtolippaan sijasta aseessa on kiinteä makasiini.
H YVÄ VAIHTOEHTO
Icon Classic on hyvä vaihtoehto hieman konservatiivisemmin ajatteleville metsästäjille. Makasiinin edut ovat kuitenkin kiistattomat kun puhutaan aseen yleiskäytöstä, johon saattaa kuulua myös liikkuvaa metsästystä aseen kanssa. Win Mag ja mm Rem Mag. Pieni hionta ampumaergonomian vuoksi olisi kuitenkin enemmän kuin suotavaa. Sen heikkoutena on mielestäni aavistuksen keskeneräinen muotoilu kaulan osalta ja esittelyaseisiin verrattuna tukkimateriaalin vaatimattomuus. Tämä johtuu tukin alaosan varsin yksitoikkoisesta ja kulmikkaasta linjasta, joka ei ota huomioon ampuvan käden vaatimaa tilaa
liipaisimen käytössä. Periaatteessa suurin ero aseiden välillä teknisesti on se, että Classicin voi lipastaa suoraan patruuna-aukosta. Erityisesti vaatimattomammista puista tehdyissä aseissa osumapisteen muutokset kosteu-
Ainoa miinus tässä on selkeän naksahduksen puuttuminen silloin kun pohja suljetaan. Classicin tukki on amerikkalaistyylisesti suora ja varsin siro. Iconissa on lukonkehykseen työstetyt Weaver tyyppiset kiikarikiinnitysjalat, joiden mielestäni soisi olevan vaikka standardi asemaailmassa. Classicissa petaus on tehty mekaanisesti. Tämä jättää lähes aina pienen epäilyksen siitä, että onko pohja kunnolla kiinni.
KIIKARIN KIINNIT YS
Iconin käyttäminen on pulttilukkoisiin tottuneille varsin tuttu, eli hanikat ovat paikoillaan ja toiminta on loogista ja tutun oloista. Tämän alumiinipetauskiskon etuja ovat mm. Hyvät lähtökohdat helpottavat kiikariasennusta ja antavat monipuolisen kirjon käytettävien jalustojen suhteen ja huonot kiinnityslähtökohdat taas rajaavat pahimmillaan jopa aseen käyttöaluetta. Sen sijaan makasiinikotelon sulkemisen yhteydessä voisi kuulua lisävarmuutta antava selkeämpi naksahdus.
Lukkopultin irrotusvipu on erittäin sulavalinjainen ja se ei ole altis tarttumaan esimerkiksi vaatteisiin.
den vaihdellessa ovat olleet tavattoman yleisiä. Lääkkeenä tähän vaivaan on ollut lähinnä massapetaus, jonka voi tehdä käytännössä jokaiseen puutukkiseen aseeseen. Tällä konstilla aseen petaus on jämerä ja ehdottoman stabiili ja sen tekeminen ei lisää aseen hintaa oleellisesti. Niin halutessaan käyttäjä voi käyttää myös lähes mitä muuta hyvänsä haluamaansa jalustatyyppiä johtuen siitä, että lähes kaikki kiikarijalkavalmistajat valmistavat jalustoja tai jalusta-adaptereita tähän standardiin. Lukonkammen stopparina toimii varmistimen kanssa pituussuuntaisesti liikkuva vipu, joka taka-asennossa ollessaan lukitsee lukonkammen ala-asentoonsa ja pukattaessa eteen joko yksin tai varmistimen kanssa, sallii lukkopultin avaamisen. Osumapiste säilyy, osumapiste-erot eri patruunoiden välillä ovat vähäiset ja parhaimpien ja huonoimpien patruunoiden käyntierot eivät ole yhtä suuria kuin petaamattomissa aseissa.
KÄY TTÖLIITT YMÄ
ana miinuksena aseen käytön kannalta voidaan mainita varmistin ja lukon avausmekanismi varmistetussa aseessa. vähäisempi merkitys rautojen kiinnityskireydessä, petauksen kestävyys ja käytön huolettomuus. Syöttökotelon pohjan avaaminen on pienestä avausnastasta huolimatta varsin helppoa. Aino-
Metsästyskiväärissä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kiikaritähtäimen kiinnityksen
toteutus. Matalilla jaloilla asennuskorkeus oli juuri sopiva ja kokonaisuuden toimivuus oli kerrassaan vakuuttava.
RIISTA 15. Kemiallinen petaus ei sovellu massatuotantoon aivan yhtä saumattomasti kuin T/C:n käyttämä alumiininen petauspalikka. Alumiininen petauskisko on juuri sitä piilotettua tekniikkaa, joka tekee Iconista paremman aseen kuin sen ulkomuoto antaisi äkkiseltään ymmärtää. Erityisesti metsästyskäytössä Iconissa käytetty systeemi antaa äärimmäisen laajan kirjon kiinteitä ja pikairrotettavia jalustavaihtoehtoja. Näen hyvin vähän tilanteita joissa tämä kiinnitysjärjestelmä ei olisi keskimääräisesti kaikkein paras ratkaisu kiikarin kiinnittämisessä ja Iconissa tämän erinomaisuutta parantaa se, että jalusta on kiinteä osa aseen lukonkehystä. Sen heikkoutena on mielestäni aavistuksen keskeneräinen muotoilu tukinkaulan osalta ja esittelyaseisiin verrattuna tukkimateriaalin vaatimattomuus.
Makasiinin pohjan avausvipu on pieni ja se ei ole altis ulkopuolisille osumille. Aseen syöttökotelon pohja on toinen aseen lukkoaktion liikkuva osa ja se on kohtuullisen mukavasti suunniteltu kokonaisuus. Lukon saa irrotettua aseesta painamalla klassisella paikalla olevaa lukonirrotusvipua. Koeammunnoissa käytettiin Warne Maxima jalustaa ja jalkoihin asennettiin Sightron SII -x kiikari. Tämä irrotusvipu on mukavan linjakas ja se ei taatusti tartu vaatteisiin tai muihin epämääräisiin paikkoihin
Nosler Lapua Trainer 8,0 g. Joka tapauksessa aseesta on saatavilla ruostumattomilla raudoilla ja synteettisellä tukillakin varustettu pitkälukkoinen versio.
Patruuna Lapua Mega 185 gr./12 g. Näissä Icon Classic on varsin hyvä ja aseella on helppo ampua hyviä osumia. RATAKÄYNTI
Ampumaradalla aseesta paljastui sen käsittelytuntuman perusteella saatua käsitystä vahvistava tekijä, eli ase on painotukseltaan ja tästä johtuen myös ampumaominaisuuksiltaan parempi kuin Iconin lyhyellä lukkoaktiolla varustettu versio. Classic ei yltänyt aivan Weathershield mallin tasolle, mutta aseen tarkkuuden toistettavuus oli jopa parempi kuin aiemmin testatussa aseessa. Valitettavasti valmistajan tarjoama Weathershield Long Action malli ei jäljittele lipasratkaisunsa osalta Classic mallia vaan on irtolippaallinen. FMJ Remington Express 200 gr. Aseen koeammuntaa haittasi kova ja puuskittainen tuuli, mutta tästä huolimatta aseesta saatiin mitattua kohtuullisen hyvää tarkkuutta. Win -kaliiperin loivempi rihlannousu. Tämä on loogista ja metsästyskäyttöä ajatellen mukavaa molemmat kaliiperit toimivat parhaiten niillä luodinpainoilla (luodinpituuksilla) kuin kaliipereissa on keskimäärin tapana käyttää.
PÄHKINÄNKUORESSA
Iconin selkeä ominaispiirre on aseeseen kiinteästi työstetty Weaver-tyyppinen jalustakisko.
Aseen tarkkuuteen ja erityisesti osumapisteen säilyvyyteen vaikuttaa erittäin paljon aseeseen istutettu alumiininen petauspalikka. tasosta poiketen. Oma lataus Ferrobul 165 gr.*
Lukkopultti on kolmella olalla varustettu ja se on tyypiltään isoa ulkokehää käyttävä. Icon ei pettänyt ensivaikutelmaa Classic mallillaan ja mallistossa löytyy nyt kivääri myös sille, joka haluaa kiväärinsä tukin olevan puuta. Paras tarkkuus saatiin Lapua Mega tehdaslatauksella joka aiemmasta poiketen ylsi varsin mukaviin lähtönopeuksiin antaen .- -kaliiperille lajityypillisiä numeroita aiemmasta . Se on keskimääräistä paremmin osumat samassa osumapisteessä pitävä kivääri ja se sopii tästä johtuen erittäin hyvin metsästäjälle, joka käyttää asettaan useissa eri tilanteissa ja useilla eri patruunoilla. Osumapiste säilyy ilmankosteuden muutoksista huolimatta ja ase ei ole kranttu käytettävän patruunan suhteen.
Icon Classic on varsin toimitusvarma kivääri. Eron huomaa konkreettisimmin ammuttaessa tukemattomista asennoista. Ampuminen aseella on sujuvaa ja helppoa ja aseen tekniikka herättää luottamusta. Tässä pulttityypissä sulkuolat ovat lukon ulkopinnan tasolla.
Thompson/Center Icon Classic
Valmistaja: Thompson/Center Arms, Inc. Weathershield malliin poikkeuksena voidaan mainita se, että aseen rihlannousu sopii paremmin raskaammille luodeille kuin . www.tcarms.com Pituus: 114 cm Piipun pituus: 24"/61 cm Paino: 3,53 kg Kaliiperi: .30-06 Sprg (saatavana myös kaliiperissa .300 Win Mag) Hinta: 1054 Maahantuoja: Nordis Oy
Lapua Mega / 33 mm
Lähtönopeus keskiarvo, m/s 827 890 795 923 834
Pienin kasa, mm 33 47 50 53 19
* Ruuti N160, hylsy Lapua, ladattu valmistajan ohjeiden mukaisesti 0,5 mm rihlakosketuksesta.
16
RIISTA. UMC 150 gr. Toisaalta tällä kertaa ei ammuttu keskimäärin kokeiluissa kaikkein huonoimmin käyviä patruunoita
RIISTA
17
Täyttö onnistuu ilman, että kuljettaja edes poistuu traktorin hytistä. Tällainen manuaalipelillä tehty toiminta on fyysisesti vaativaa. Ensimmäinen kuljetusta ja siirtoa helpottava ominaisuus on automaatin koko. Automaatin jalkojen etäisyys, sekä leveys- että pituussuunnassa, on mitoitettu niin, että se mahtuu henkilöautolla vedettävän peräkärryn kyytiin. Isolla
kauhalla voidaan kiloa viljaa kaataa säiliöön, ja automaatin kansi sulkeutuu kun traktori peruuttaa pois. Siirtoja tehdään ruokintakaudessa kerran tai kaksi, nyt niihin tarvitaan - metsästäjää ja pärjätään henkilöautolla ja peräkärryllä. Jos metsästysseuran kannassa on jo parikymmentä eläintä, tarvitaan useita ruokinta-automaatteja eri puolille seuran maita. Automaatti-. Katon etureunaa kannattaa vahvistaa kulmaraudalla, kauha saattaa etenkin lumikuormalla aiheuttaa pieniä naarmuja kannen reunalankuissa.
LOPUKSI
Mainituilla kahdella muutoksella muuttuu rehuautomaattien kuljettaminen ja ylläpito huomattavasti helpommaksi. RUOKINTA-AUTOMAATTI
YKSI MIES, 400 KG REHUA, KAKSI MINUUTTIA
Riista-lehti esittelee kauriiden ja peurojen syöttöautomaatin joka mahdollistaa satojen rehukilojen täytön parissa minuutissa. Viljaa kuluu silloin kauden aikana useita satoja kiloja. Kaiken tämän voi traktorikuski tehdä yksin.
itä mukaa kuin kauriiden ja peurojen kannat kasvavat, lisääntyy metsästäjien mielenkiinto paikallisen kannan talviruokintaa kohtaan. Toinen ainutlaatuinen ominaisuus tässä automaatissa on sen täytettävyys traktorilla ja etukuormaajalla. Useimmissa metsästysseuroissa on joitakin enemmän tai vähemmän väheksyttyjä ukkeleita, jotka ruokinnasta vastaavat ja pulkalla vievät evästä ruokintapaikoille. Metsästysseurojen ukkoutuminen vähentää ruokinnasta kiinnostuneiden jäsenten määrää, joten jotain "tarttis tehdä".
18 RIISTA
S
Eräässä metsästysseurassa ovat ruokinnasta kiinnostuneet jäsenet kehittäneet ruokinta-automaatin, jolla on kaksi käyttöä huomattavasti helpottavaa ominaisuutta. Ei muuta kuin automaatti lavalle, kuljetusremmit kiinni ja menoksi
Uuden ajotien tekeminen tuskin tuottaa ongelmia, etenkin kun sen käyttäjä on sen rakentaja itse. Etukuormaaja nostaa kannen kauhalla, rehu kaadetaan säiliöön hydraulin avulla, traktori peruutetaan pois, kansi sulkeutuu, kaikki tämä parissa minuutissa. Tämän lisäksi voi seura lisätä yhteistyötä maaomistajien kanssa, he kun usein haluavat osallistua seuran toimintaan etenkin omilla maillaan. Ne metsästäjät jotka ovat käsipelillä kantaneet ja raahanneet rehuja saavat tämän rakennusprojektin jälkeen huomattavasti helpomman arjen. Rehutankin sisäseinät kannattaa jättää sileiksi, jotta rehu pääsee laskeutumaan kulutuksen mukaan ilman kitkaa ruokintatasolle. Älykästä!
Mitoita automaatti niin, että katon kallistus on taaksepäin. Onneksi olkoon teille, hyvin suunniteltu ja ammattitaidolla toteutettu hanke.
RIISTA 19. Syöttöautomaatin katto toimii rehusäiliön kantena. Automaatin jalat pitää mitoittaa usealle sadalle rehukilolle, esimerkissä on käytetty kakkosnelosia, mikä on minimi puun vahvuus jaloissa.
Saranan muodostaa 12 mm tai vahvempi kierretangon pätkä, aluslevyt ovat pakollisia.
Ruokintaautomaatti kannattaa mitoittaa niin, että se mahtuu henkilöauton peräkärryn lavalle. Silloin ruokavieraiden niskaan ei tihku vettä. Automaatti kiinnitetään remmeillä tukevasti kiinni kärryyn.
en täyttöjä manuaalimenetelmillä tehdään kymmeniä per talvi, näillä muutoksilla täyttöjä tehdään kerran pari ja käden käänteessä
Korvaavia haulimateriaaleja on siunaantunut enemmän kuin keskivertometsästäjä pystyy sulattamaan. HAULIKKO METSÄSTYSASEENA, OSA 4
KORVAAVAT HAULIT
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Metsästyslaissamme on kielletty vesilintujen metsästys lyijyhauleilla. Väärä haulivalinta pilaa koko jahtikauden, joten yleiseksi tavaksi onkin tullut käyttää lyijyhauleja eikä tähän ole enää edes kaikki lakia valvovat viranomaisetkaan puuttuneet.
20 RIISTA