Huipputarjous sivulla 15 Tutustu ja tilaa Riista. Haahka – jokamiehen riistalintu Omatoimijahti: Muntjac ja kiinan vesikauris Tekisikö lyijykielto kivääristäsi laittoman. Linnustajan kevyet Linnustajan kevyet kiikaritähtäimet kiikaritähtäimet Big 5 Big 5 Norsu Norsu MULLISTAVA BENELLI 828U • NUORISO-TIKKA: T3 COMPACT 3 / 2015 9,20 €
Tila myös 3 litran juomarakolle. TZ 1140 Infinity 45 TZ SP14 Shooters Pac TZ 2220 Loden Green Nyt Suomessa! Maahantuonti: Hjorth Urheilutukku Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteessa www.hjorth.fi Asereppu, joka muuntuu sekunneissa kyttäysistuimeksi. Alumiinirunko ja jousitoimiset tukijalat tekevät istuimesta tukevan ja pehmustettu istuin sekä selkäosa miellyttävän. Repun tilavuus on 65 litraa ja paino tyhjänä 3,26 kg. Tenzing TP14 Turkey Seat Pack. Kaikki tavarat ovat hyvin käsien ulottuvilla sivutaskuissa
HUNT LONGER. GO FURTHER. Tenzig_Aukeama_0315.indd 3 20.4.2015 14:06:51
3/2015 TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Esa Höysniemi Juha Jormanainen Jouni Kantonen Tuomo Karsikas Arto Määttä Mikko Lamminpää Ville Pohjola Jukka Saarinen VALOKUVAAJAT Tuomo Karsikas Tero Kuitunen Arto Määttä Ville Pohjola KANNEN KUVA Tuomo Karsikas TILAAJAPALVELU p. alv. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. alv. 40 Kevyet pitkänmatkan metsästystähtäimet 56 K U VA K ari Aar vala www.facebook.com/riistalehti Painotuote K U VA Art o Määttä. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.fi RIISTA ILMESTYY 8 KERTAA VUONNA 2015 Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. 041-451 4015 tero.kuitunen@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1796-8267 www.riistalehti.fi TAITTO Tenhelp Oy/ Tenho Järvinen PAINO PunaMusta Joensuu ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty
Ajankohtaiset 6 Pääkirjoitus 8 Kritiikkipalaveri: lyijykielto tekisi osan kaliipereista laittomiksi 10 Ensiesittely: Benelli 828U 12 Totuus aitausjahdeista 70 Uutiset & Uutuudet 74 Viimeinen sana Jahdissa 16 Jahtitarina: Laihialaisten lahtipyssy 28 Big Five: Norsu 40 Ulkomaa: Muntjac ja kiinan vesikauris Englannissa 52 Kotimaa: Haahka on sallittu kaikille Tieto ja Taito 20 Haulikkonurkka: kylmäsinistys 22 Riistaeläin: saukko 24 Metsästäjän latauskoulu: 6,5x57R 32 Riistaresepti: Eksoottisia makuja riistaruokiin 34 Elintarvikeväline: paras maku oikealla lämpötilalla 36 Metsästäjän harjoittelu: tehoa pienellä laukausmäärällä 38 Trikiini Aseet ja varusteet 44 Historia: kotimainen nelipiippuinen 46 Behring pimeänäkölaite 48 Tikka T3 Compact 56 TESTI: kevyet pitkänmatkan kiikaritähtäimet 66 Asut: Liikkuvan metsästäjän Softshell 68 Pikatesti: Javelin Carbon -bipodi 100 % metsästystä K U VA T er o K uitunen 10 K U VA Joel Ahola 66 K U VA Juha Jormanainen K U VA Janne Ala-Ikk elä 48 12
6 • PÄÄKIRJOITUS Treenaten syyskuntoon Pääkirjoituksen otsikko on kuin naistenlehdestä, mutta nyt ei puhuta ulkonäköseikkoihin keskittyvästä kuntosaliharjoittelusta. Naistenlehdissä kirjoitellaan myös mielialan kohottamisesta jolle on helppo löytää analogia metsästäjän kesäkaudesta. Tai säätämällä heittimet heittämään täydellä tehollaan. Tai aivan hirmuisen kaukaa. Kenties myös suunsoitto kun kaveri ampuu ohi. Ampumaradalla harjoitellessa tapahtuu kaksi tunnetusti mielialaa parantavaa asiaa, jotka ovat sidoksissa toisiinsa: taidot karttuvat ja itsevarmuus paranee. Vain mielikuvitus on rajana. 2.5-13 x 56 Stratos* 1.1-5 x 24 Stratos 1.5-8 x 42 Stratos Schmidt & Bender GmbH & Co. On paljon mukavampi saada rakkoja kun seuraavana päivänä ei tarvitse kävellä taas 10 kilometriä pitkin soita ja kankaita. Kivääriradalle voi laittaa vaikkapa takkatikkuaskin roikkumaan siimasta ja koettaa osua siihen vapaalta kädeltä. Tai yhdistämällä edelliset. Se millaisessa fyysisessä kunnossa metsästäjä syksyllä on, on lopulta jokaisen oma valinta. Oman osansa tuo leppeä kesätuuli. Leikkimieliset improvisoidut ampumatehtävät ja kisatkin ovat sallittuja, jos se porukkaa miellyttää. Samalla tottuu muulina olemiseen, joka ei sekään ole huono asia. Näin keväällä kannattaa kuitenkin muistaa, että paremmalla suorituskyvyllä varustettu metsästäjä nauttii jahdista enemmän. ”Aurinkoinen kesäpäivä, muutama hyvä kaveri, pallogrilli, makkaraa ja riittävästi patruunoita” on toimivaksi todettu resepti. Voin taata, että näin vietetty päivä on kesän hauskimpia. KG | Am Großacker 42 | D – 35444 Biebertal, Saksa | Puhelin: +49 (0) 6409 8115 | info@schmidt-bender.de | www.schmidt-bender.com Lisää tuoteja myyjäinformaatiota saat osoitteesta: www.schmidt-bender.com UUTTA UUTTA UUTTA UUDET STRATOS KIIKARITÄHTÄIMET – CHOOSE YOUR SCOPE, CHOOSE YOUR LIGHT! • Uudet, kaikkeen metsästykseen soveltuvat 5-kertaisella suurennoksella varustetut kiikaritähtäimet • Uusi ohjelmoitava valaistusyksikkö • Uusi sivuja korkeussäätö • FlashDot-teknologia • Ajaton ja tyylikäs muotoilu *Kuvassa BDC HS (saatavana erikoistarvikkeena) SAATAVANA HETI! STRATOS Riista_06-07-Paakkari-TK.indd 6 20.4.2015 14:37:43. Ammutaanpa haulikolla tai kiväärillä, hommassa ei saa olla virallisia tavoitteita. Talouden jänispiiska tai hirvenhaukkujakin saa treenilenkin sivutuotteena osan tarvitsemastaan liikunnasta. Ja jos syksyllä on tarkoitus käyttää uusia jahtitamineita, erityisesti kenkiä, kannattaa ne ajaa samalla sisään. Kyseessä on erinomaisen hauska kohde, koska ”taulu” kääntyilee edellisen ampujan osuman seurauksena. Tero Kuitunen tero.kuitunen@riistalehti.fi Se millaisessa fyysisessä kunnossa metsästäjä syksyllä on, on jokaisen oma valinta. Myös uuden repun kantolaitteen oikeat säädöt löytyvät vasta käytössä, eli jokunen kesälenkki kannattaa kävellä ”jahtikuormalla”. Saattavatpa jahdin tuloksetkin olla parempia, kun kuuloaistia ei tuki omien keuhkojen vinkuna eikä hapenpuute sumenna silmiä. Ryppyotsaisen kohdistamisen, harjoittelun ja latauskehittelyn oheen kannattaa ottaa muutamia ”pöljäily”-ratareissuja, joiden ainoa tarkoitus on rentoutuminen. (Tätä ei kenties pitäisi sanoa, mutta ampumataitokin kartuu ”pöljäilyssä” kuin itsekseen). Tavallisesta haulikkoradasta saa mielenkiintoisemman ampumalla vaikkapa maassa istuen. Mutta on olemassa kolmaskin, joka tuntuu useimmilta metsästäjiltä unohtuneen: ampuminen voi olla todella hauskaa
KG | Am Großacker 42 | D – 35444 Biebertal, Saksa | Puhelin: +49 (0) 6409 8115 | info@schmidt-bender.de | www.schmidt-bender.com Lisää tuoteja myyjäinformaatiota saat osoitteesta: www.schmidt-bender.com UUTTA UUTTA UUTTA UUDET STRATOS KIIKARITÄHTÄIMET – CHOOSE YOUR SCOPE, CHOOSE YOUR LIGHT! • Uudet, kaikkeen metsästykseen soveltuvat 5-kertaisella suurennoksella varustetut kiikaritähtäimet • Uusi ohjelmoitava valaistusyksikkö • Uusi sivuja korkeussäätö • FlashDot-teknologia • Ajaton ja tyylikäs muotoilu *Kuvassa BDC HS (saatavana erikoistarvikkeena) SAATAVANA HETI! STRATOS Riista_06-07-Paakkari-TK.indd 7 20.4.2015 14:37:43. 2.5-13 x 56 Stratos* 1.1-5 x 24 Stratos 1.5-8 x 42 Stratos Schmidt & Bender GmbH & Co
Tämä siis silloin kun luodeissa käytetään lyijyä. .222 Remington Suomalaisten perinteinen pienriistakaliiperi on ehdottomasti .222 Remington, jolla on kaadettu tavattoman paljon ja monenlaista riistaa. Viimeistään lyijykiellon myötä rajoja joudutaan tarkastelemaan uudessa valossa. Pilkkuseiskassa vakautuvat lyijyttömät pienpetoluodit ovat systemaattisesti alle metsästysasetuksen minipainorajan. Riista_8-9-Kritiikki-Lyijyton-TK.indd 8 20.4.2015 14:38:30. Suomalaisen metsästyslain kirjaimen täyttävä Nosler Ballistic Tip Lead-Free 40 gr taas vaatii 12” rihlannousun, joka on tyypillinen .223 Remingtonin varmint-kiväärin rihlannousu. Moni ei ole tullut ajatelleeksi teknisiä ja lainsäädännöllisiä ongelmia, jotka kielto toisi tullessaan. Perusongelmana .222 Remingtonissa on se, että perinteisesti kaliiperin aseet on varustettu 14” rihlannousulla. Lyijytön luoti on moderni ilmiö ja siksi vaihtoehdot sovitettu tämän päivän tarpeita ja erityisesti aseita ajatellen. Metsästysasetuksen luodinpainot ja energiat on ajateltu aikakaudelleen tyypillisesti. 8 • KRITIIKKIPALAVERI Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Tässä kuvassa on helposti nähtävissä miksi lyijyttömät luodit aiheuttavat ongelmia kaliiperissa .222 Remington: perinteisen kokoinen kupariuoti painaa vain murto-osan lyijysydänluodista. Mutta kun yritetään ladata 14” rihlannousulla varustettu .222 Remington pienpedoille lyijyttömillä varmint-luodeilla, ollaan ongelmissa: tarjolla vain liian kevyitä tai liian painavia luotivaihtoehtoja! Lainsäädäntö ei salli alle 2,6 gramman luotien käyttöä ja riittävän painavat lyijyttömät on suunniteltu pääasiassa kaliiperille .223 Remington, jossa on käytössä tiukemmat rihlannousut. USA:ssa ei kerta kaikkiaan nähdä tarvetta tehdä kovin painavia preeriakoiraluoteja, joten 35–36 gr (noin 2,3 g) on vakiintunut paino. Lyijytön tulevaisuus, osa 2 Tekniset ja lainsäädännölliset lisäpohdinnat Olemme saaneet palautetta edellisestä kritiikkipalaverista, jossa Tero Kuitunen pohti mahdollista lyijyluotikieltoa. Lainsäädännöllinen ongelma ei koske isoja kaliipereita, joilla energiarajat ylittyvät helposti ja ilman kikkailua. Kaikki ratkaisut ovat kuitenkin kuin huonosti lämmitettyjä saunoja verrattuna siihen, että jatkossakin käytössämme olisivat lyijyä sisältävät luodit lukemattomine vaihtoehtoineen. Patruunat on jaettu sopiviin ja epäsopiviin ja tehty luodin painoon ja liike-energiaan perustuvat laskelmat näiden perusteella. Valotan asiaa muutamalla tutulla esimerkillä. Se on rajoittanut luodin painon korkeintaan 4,0 grammaan (62 grainiin). lyijyttömistä kauriille voisi käyttää esimerkiksi 3,2 g (50 gr) Barnes TSX –luotia, joka on kupariluodiksi kohtuullisen lyhyt ja peruspiiput pystyvät sen vakauttamaan. Surkeampi vaihtoehto olisi joutua käyttämään pienpetojahdissa kalliita ja käyttötarkoitukseen huonommin sopivia ”suurriistaluoteja” kuten Barnes TSX. Riittävän raskaat lyijyttömät vaihtoehdot taas vaativat .222 Remingtonille epätyypillisen rihlannousun. Linnustuksesta ja pienpetokyttäyksestä kauriiseen, ”triplakakkonen” sopii kaikkeen. Sen sijaan erityisesti ykkös-, kakkosja kolmosluokissa (Metsästysasetus 16 a §) perinteisten rajatapausten ongelmat alkavat olla konkreettisia. Metsästysasetus määrittää luotien minimiosumaenergiat joiden mukaan kaliiperit voidaan luokitella neljään luokkaan. Käytännössä ongelma voitaisiin ratkaista helpoimmin muuttamalla metsästysasetusta siten, että kevyemmät 35-36 gr luodit olisivat sallittuja ykkösluokassa. Näiden lisäksi on vielä pienoiskivääriluokka
.243 Winchester .243 Winchester on suosittu, koska luotia vaihtamalla se käy niin pienriistalle kuin Kirjoittajan (kritiikille avoimet) ehdotukset keskisytytteisten rajoiksi YKKÖSLUOKKA pois ja sen lajit lisätään ns. Tämä on perusteltua, sillä jo sinäkin aikana kun kirjoittaja on metsästänyt, on luodeissa tapahtunut suorastaan mullistavaa kehitystä. KAKKOSLUOKKA säilyy nykyisellään (metsäkauris, itämerennorppa, halli, kirjohylje, susi, ilves, ahma, euroopanmajava, kanadanmajava ja mufloni) KOLMOSLUOKKA suoraviivaisemmaksi: pienin sallittu luodinpaino 4,8 g, E 100 > 1300 J (valkohäntäpeura, saksanhirvi, metsäpeura, kuusipeura, japaninpeura tai villisika) NELOSLUOKKA suoraviivaisemmaksi: pienin sallittu luodinpaino 7,5 g, E 100 > 2500 J (hirvi ja karhu) Tällaisilla rajoituksilla mahdollinen lyijyluotikielto ei aiheuttaisi ongelmia lain kirjaimen täyttämisessä. .22 WMR Magnum-pienoiskivääri on nykyään suosittu ykkösluokan kaliiperi. (kettu, tarhattu naali, mäyrä, saukko, supikoira, pesukarhu, rämemajava, metsäjänis, rusakko, metso, teeri ja hanhi). Jos joudutaan lähtemään painavampien luotien tielle, se vaatisi myös muutoksia aseisiin. On sanomattakin selvää, että ilman muutoksia metsästysasetukseen se ei ole pelastettavissa jos lyijyä sisältävät luodit kielletään. Kivuttominta olisi muuttaa metsästysasetusta jo nyt nykyaikaa vastaavaksi. Toisaalta kaltevan pinnan argumentointivirheen kaltaista luisumista hullutteluun ei tapahtuisi, vaikka periaatteessa liberaalimpi lainsäädäntö mahdollistaisikin tämän. Todennäköisesti moni valmistaja joutuisi nostamaan luodin painoa yhdistämällä kupariluotiin esimerkiksi volframia. Jo painavat lyijyluodit kun vaativat tässä kaliiperissa jyrkän rihlannousun. Samalla oltaisiin valmiina jos lakia muilta osin muutetaan. Jos edessä on lyijytön tulevaisuus, ovat .22 WMR:t käytännössä romurautaa, pienemmistä kaliipereista puhumattakaan. Kuvan lyijyä sisältävä Berger 105 gr VLD Hunting vaatii vakautuakseen tiukan rihlannousun, mutta mahdollistaa kuitenkin kaliiperin peuralaillisuuden. Kuvan Barnes TTSX ei ole edes kaikkein lyhimmästä päästä. Lueteltuna valmistajittain, näyttää lista raskaimmista 6 mm lyijyttömistä luodeista seuraavalta: Hornady GMX, 80 gr Nosler E-Tip, 90 gr Barnes TSX, 85 gr Lapua Naturalis, 90 gr Mahdollisia lyijyluotikieltoja pohtivien ajatukset ovat todennäköisimmin olleet kaikkein tavallisimmissa luodinhalkaisijoissa. Rajoituksia voitaisiin aivan hyvin poistaa ja raja-arvoja alentaa. Kuusimilliset, eli tässä tapauksessa .243 Winchester, ovat toinen putoamisvaarassa oleva kaliiperiryhmä. Parannusta tarjontaan ei tässä ole odotettavissa, koska lintujen metsästäminen kiväärillä on täysin skandinaavinen metsästysmuoto. Tai sitten suomalaisten pitää kerjätä, kinuta ja rukoilla valmistajia tekemään luoteja joita kukaan muu ei tarvitse. Kikkailu ei ole mahdollista, sillä .22 WMR:ää ei reunasytytteisenä voi jälleenladata (tai voi mutta..). peurajahtiin. pienoiskivääriluokkaan. Ainoa toivo olisikin se, että Sako tai Lapua toisivat markkinoille 14” rihlannousussa vakautuvan, lain kirjaimen täyttävän umpikupariluodin… Kannattaa huomata, että ”myrkyttömät” luodit ovat siinäkin mielessä jännä ryhmä, että Yhdysvalloissa ATF on saamieni tietojen mukaan määrittänyt Barnesin 45 gr kuparisolidiluodin panssaria läpäiseväksi. Riista_8-9-Kritiikki-Lyijyton-TK.indd 9 20.4.2015 14:38:31. Lain muuttaminen olisi parempi tie, koska kaikki edellä mainitut luodit ovat todennäköisesti parempia kuin yksikään perinteinen luoti oli lain laatimishetkellä. 9 • Lyijytön tulevaisuus, osa 2 Tekniset ja lainsäädännölliset lisäpohdinnat Linnustajan ongelma JOS lyijyluotien kielto tulee jossain vaiheessa voimaan, ongelmat kasaantuvat myös niiden kohdalla jotka käyttävät ”viisseiskaansa” lintukiväärinä. Valmistaja on tästä syystä poistanut tuotteen listoiltaan. . Perinteisesti peuralaillisena pidetty .243 Winchester siis siirtyy kevyempään sarjaan sen siliän tien jos lyijyä sisältävät luodit kielletään. Vetoomus lainsäätäjälle Metsästysasetuksessa on hyviä ja hienoja metsästyskulttuurin ja eettisen metsästyksen kannalta kestäviä rajoituksia, mutta aseiden tehorajoitukset ovat menneen maailman hommia. Se määrittää luodin vähimmäispainoksi peuralle 6 grammaa (92,6 gr). Vaikka kuvan .30-kaliiperisissa luodin painoa pudotettaisiin parikin pykälää keskimääräisestä, on korvaavien materiaalien käyttäminen mahdollista. Ongelmia saattaa siis esiintyä myös yllättävilläkin tavoilla materiaalien muuttuessa. Lyijyttömät luodit ovat laitaluvulla liian keveitä ja näin ollen pudottaisivat .243:n pois peuralaillisten joukosta. Maailma muuttuu. Ongelmana on jälleen Metsästysasetuksen 16 a §. Lisäksi se on jo nyt tehorajojen rajamailla. Myrkyttömiä avautumattomia luoteja kun ei ole tarjolla joka kaupassa ja ongelmat lain kirjaimen täyttämisessä ovat vähintään samanmoisia kuin pienpetojahdeissa. jos löydätte jostain 9 grammaa painavan (tai painavamman) 6,5 mm:n luodin… Eli koskee tämä hirvimiehiäkin. P.S
Kutkuttavinta 828U:ssa on tapa, jolla Benelli on ratkaissut tiettyjä ongelmallisina pidettyjä kohtia. Etukokonaisuudessa taas huolehditaan paineesta: ampuessa paine kohdistuu vain piippuun ja sulkukappaleeseen (ei kehykseen!). Yhden ratakäynnin perusteella on hankala sanoa lopullista totuutta, mutta toki yleiskuva tuli jo selville. Aseen taittaminen toki virittää ejektorit, mutta siihen se sitten jääkin: takakokonaisuus huolehtii vain aseen laukaisemisesta. Ennakolta eniten kiinnostanut yksityiskohta, eli ejektorit poistavat hylsyt aseesta määrätietoisesti. Kaksi teknistä kokonaisuutta Benellin tavaramerkkinä voidaan pitää innovatiivisuutta, laadukkuutta ja hyvää viimeistelyä, eikä 828U poikkea tästä linjasta. Benellin innovatiivisuus näkyy myös 828U:n säädettävyydessä. Benelli 828U Silver Päällekkäinen tulevaisuudesta Kun Benelli, inertiatoimisten itselataavien jättiläinen, päätti tehdä päällekkäispiippuisen haulikon, oli tuloksena jotain aivan uutta. Ja kun ase avataan, ejektori nakkaa hylsyn pihalle jos kyseisessä patruunapesässä on lauennut patruuna. Ainoa pieni kritiikin paikka on esittelyaseen laukaisu, joka on jäykkä ja epämääräinen. Ejektorit siis aktivoituvat patruunan paineiskusta! Savut Heti kun 828U oli tutkittu ja kuvattu, säntäsin ampumaradalle. Kaiken kaikkiaan ”pellin alla” olevaa teknologiaa ei käytössä huomaa mitenkään. Hyvä niin. Artikkelia kannattaakin lukea tämä muistaen, taustalla ei ole esimerkiksi yhtä laajoja koeammuntoja kuin tavanomaisesti. Se on päätynyt jakamaan 828U:n tekniikan kahteen toiminnalliseen komponenttiin: etuosa muodostuu piipusta ja teräksisestä sulkukappaleesta, takaosa taas kevytmetallikehyksestä (Ercal) ja laukaisukoneistosta. 10 • PIKAESITTELY TEKSTI JA KUVAT Tero Kuitunen Saimme Benelli 828U:n todelliseen pikatestiin, se vietti toimituksen käsissä vuorokauden. Perän kulmaa ja pudotusta voi muuttaa omatoimisesti säätöpaloilla. Nämä kokonaisuudet toimivat itsenäisesti, eikä niiden välillä ei ole tavanomaista määrää toiminnallisuuksia. Mutta tokihan 828U ehdittiin tutkimaan teknisesti ja ottamaan siitä ensisavutkin. Riista_10-11-Benelli828U-TK.indd 10 20.4.2015 14:40:59. Kahdesti toinen piippu jäi jopa ampumatta, koska liipaisimen painallus ei ollut riittävän tomera. Ampumisen kannalta tärkeimmissä kohdissa kuten perässä tai hallintalaitteissa ei ole sooloiltu vaan kaikki toimii totutusti. Ulkoisesti uutuus varmasti jakaa mielipiteitä ja vaikuttaisi siltä, että Benelli on halunnutkin erottua massasta ja siksi monissa kohtaa muotoilu on jopa futuristinen. Itselataavista ja pumpuista tuttu ominaisuus on siis tuotu nyt myös päällekkäispiippuiseen metsästyshaulikkoon. 828U:n innovaatiot toimivat hienosti
Varmistin on manuaalinen, mutta käyttäjä voi itse muuttaa sen automaattiseksi. Benelli 828U Kaliiperi: 12/76 Pituus: 115 cm Piippujen pituus: 28” ( saatavana myös 26”) Piippujen porausläpimitta: 18,5 mm Paino: 2,92 kg Vaihtosupistajat: (teräshaulikelpoiset C, IC, M) IM, F Perän säätö: 40 eri kulmaja korkeusvaihtoehtoa Lisäosat: vaihdettava perän harja ja tähtäinkisko Suositushinta: 2999 euroa (Black: 2499 euroa) Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, www.teuvolouhisola.fi 828U:n laukaisukoneisto on varsin simppeli laite. Se napsahtaa poskeen niin vikkelästi, että ampumisesta tulee helposti hosumista. Rakenteen ansiosta 828U:lle voi povata pitkää käyttöikää. Operaatiossa tarvitaan aseen mukana tulevaa työkalua, jolla painetaan liipaisinkaaren takana olevasta reiästä. Alumiinikehys on vahvistettu teräksellä kulutukselle altteimmista kohdista. Ampumaominaisuudet on helppo kiteyttää: 828U on NOPEA. Kun reiässä olevaan ”mäntään” kohdistuu patruunan aiheuttama paineisku, se aktivoi ejektorin, joka sitten nakkaa hylsyn ulos aseesta. Ilman iskua ejektori toimii vain ylöstyöntäjänä. Vaihtelevissa ampumakulmissa kuitenkin huomattiin, ettei perä ole sittenkään täysin sopiva. Avausvipu ja varmistin piipunvaihtajineen löytyvät tutulta paikaltaan. 11 • Kesällä saapuvissa tuotantoaseissa laukaisu tulee onneksi olemaan selvästi parempi. Patruunapesien seinissä on pienet reiät. Riista_10-11-Benelli828U-TK.indd 11 20.4.2015 14:41:04. Mainittakoon myös, että 828U on ainoa päällekkäispiippuinen, jossa on kylmäkäsitellyt piiput. Varsinaiset iskupiikit ovat sulkukappaleessa. Kun patruuna laukeaa, alumiinikehykseen kohdistuu vain rekyylin aiheuttama rasitus, paine pysyy piipun ja sulkukappaleen muodostaman kokonaisuuden sisällä. Osumia alkoikin tulla heti, kun ampuja ymmärsi hidastaa rytmiään ja nosti perän paikalleen huolella. Keveydestä johtuen tämä haulikko on edukseen miedoilla patruunoilla, magnumien aiheuttamaa töytäystä ei edes perän Progressive Comfort –rekyylinvaimennin pysty hillitsemään, vaikka siitä apua onkin. Tärkein teräsosa on ”kelluva” sulkukappale, joka lukittuu piipun takapäähän. 828U:n kanssa kaivetaan vain säätöpalat esille ja muutetaan itse perä sopivaksi. Edelliseen havaintoon liittyy 828U:n kenties merkittävin parannus kilpailijoihin verrattuna. Laukaisukoneisto on irtoaa kuin, yllätys yllätys, itselataavasta tai pumpusta. Kevyt jokaisesta kohdasta Jos arvon lukija on etsimässä kevyttä haulikkoa, kannattaa huomata, että 828U painaa 2,9 kg. Paino on otettu fiksusti aseen jokaisesta kohdasta, joten tasapaino on varsin hyvä. . Kuvassa molemmat iskurit ovat lauenneina ja niiden yläpuolella on uloke, jostaavausvipu työntää ne takaisin vireeseen. Jos kyseessä olisi perinteinen kaksipiippuinen, alkaisi tässä kohtaa tukkisepän etsintä. Toimituksessa asetta nakeltiin poskelle kylmänä ja kaikki tuntui olevan kohdallaan
Kun sopiva riistaeläin on havaittu, sitä lähestytään jalan ja sammalla toivotaan, ettei aluskasvillisuuden joukossa ole käärmeitä tai muita vähemmän miellyttäviä tuttavuuksia. Se oli yksinkertaisesti ammuttu lähes loppuun maanviljelyksen tieltä. 12 • Ensinnäkin on syytä mainita, että ilmiö on varsin yleinen myös Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä tarhaajat kasvattavat komeita trofee-eläimiä valtavilla aidatuilla alueilla. Riista_12-15-Aitausjahti-TK.indd 12 20.4.2015 14:44:41. Mutta mistä ”aitauksissa” on oikeasti kyse. AITAUSJAHTI ”AITAUSJAHDISTA” TOTUUS Etelä-Afrikan Muutamat suurtilalliset kuitenkin ymmärsivät metsästysturismissa liikkuvat rahavirrat. Etelä-Afrikassa aitaaminen oli harvinaista vielä 30 vuotta sitten, ja tuolloin riista olikin hyvin vähissä. TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen Moni kritisoi afrikkalaisia jahteja ”aidatun alueen” sisällä metsästämisestä. Muutama onnistunut kokeilu saattoikin alulle metsästystilojen vyöryn ja nykyään koko Etelä-Afrikka onkin enemmän tai vähemmän aidattua, taajamia ja luonnonpuistoja lukuun ottamatta. Antiloopit olivat lähinnä haittaeläimiä, joita tilojen omistajat kävivät metsästämässä. Usean viikon klassiset safarit olivat monille vain haaveita, mutta viikon jahti metsästystilalla olisi mahdollinen paljon useammalle
Metsästäjät ampuvat vain todella suurisarvisia, parhaan siitosikänsä ohittaneita uroksia, eikä vasoja tai naaraita ammuta juuri lainkaan. Metsästysmatkailu on tarkkaan säänneltyä liiketoimintaa. Pelkkä aitaaminen kun ei riitä, vaan eläimistä on pidettävä huolta. Poikkeuksena ovat ainoastaan ns. Aivan kuten kotimaan hirvijahdissakin kannat pidetään halutuissa rajoissa. Suomessa tietty osa hirvisaalista on vasoja, tietty osa naaraita ja loput uroksia. Afrikassa ammutaan ainoastaan vanhoja trofee-eläimiä ja vasta sitten kun ammattimetsästäjä on antanut luvan puristaa liipaisimesta. Kun metsästysoppaat kuulivat että Suomessa ammutaan hirven vasoja ja hirvilehmiä, he olivat aivan järkyttyneitä. Riistaeläimet ovat kauppatavaraa Jokaiselle metsästystilalle on elintärkeää että heidän alueeltaan ammutaan hienoja trofeita, sillä ne tuovat lisää asiakkaita. Maassa maan tavalla. Paikalliset oppaat ovat varsinaisia velhoja löytämään eläimiä peitteisestä maastosta. ”Riistatarhat” työllistävät paikallisia merkittävästi. Esimerkiksi Kwalatan metsästystilalla ja sen lisäalueilla eläimiä oli viimeisen arvion mukaan noin 10 000 kappaletta. Jos kudun sarvet ovat pari tuumaa liian lyhyet, elukka saa mennä. Ampumisessa on oltava tarkkana, sillä jos eläintä haavoitetaan, eikä sitä saada jäljitettyä, ampuja joutuu maksamaan täyden kaatomaksun eläimestä. Metsästystilojen omistajat omistavat riistaeläimet ja päättävät niiden kohtalosta ja siksi riistan verottaminen on erilaista kuin kotimaan hirvijahdissa. Muutama ammattiopas totesi suoraan, että sellainen jahti on moraalitonta. Huolellinen kiikarointi on onnistuneen jahdin perusta. 13 • Työtä ja periaatteita Tärkeintä on ymmärtää, etteivät aitaukset ole mitään koiratarhoja, vaan niiden koko voi olla useita kymmeniä tuhansia hehtaareja. vähentämismetsästykset, joissa poistetaan osa liian suureksi kasvaneesta eläinpopuKudun lempinimi on ”Grey Ghost”, eli harmaa haamu. Riista_12-15-Aitausjahti-TK.indd 13 20.4.2015 14:44:44. Aitaamisen suurin hyöty onkin se, että Etelä-Afrikassa on nykyään erinomainen villieläinkanta. laatiosta. Koetapa löytää kuvasta kuusi kudua, sillä niin monta siinä poseeraa. Kuivana aikana niitä ruokitaan, tehdään keinotekoisia juottopaikkoja ja eläimet lasketaan, jotta suunnitelmallinen verotus olisi mahdollista
Jos aitoja ei olisi, EteläAfrikassa tuskin olisi ainuttakaan sarvikuonoa. Kwalata palautti norsun Kaadolla kelpaa hieman hymyillä. . Kaatovarmuus on hyvä, kuten sen kaupallisessa jahdissa kuuluukin olla. Lisäksi trofeiden laatu on parempi kuin siellä jossakin avoimella savannilla. Ei pidä kuitenkaan luulla että jahti olisi helppoa. Aidat parantavat jahtia Etelä-Afrikkaan lähtevän ei tarvitse huolestua tai hävetä tai arastella aidatuilla alueilla jahtaamista. Aitaa pitää huoltaa ja se tarkistetaan kerran viikossa. Aikuinen norsu syö päivässä keskimäärin 200 kiloa, eli vuositasolla 73 tonnia. Metsästystiloilla voi törmätä myös sarvikuonoon, joka on vaikuttava näky. Riista_12-15-Aitausjahti-TK.indd 14 20.4.2015 14:44:46. Monin paikoin norsut ovat todella suuri ongelma”, Reinhardt kertoo. Viikon aikana törmää aitoihin hyvin harvoin, mutta ne toimivat eräänlaisena vakuutuksena. Krugerin luonnonpuistossa onkin melkoisia ongelmia liian suuriksi kasvaneista norsupopulaatioista. ”Harva metsästystila haluaa norsuja alueelleen, sillä ne syövät enemmän kuin tienaavat”. Norsu on hankala asukki, sillä sen ruuansulatuselimistö pystyy hyödyntämään vain noin neljäkymmentä prosenttia ravinnosta. Eläinten jäljittäminen ja ampumatilaisuuteen pääseminen on monesti hyvinkin haastavaa. Kun sen kertoo 22:lla yksilöllä, niin Kwalatan norsut ahmivat vuodessa yli puolitoistamiljoonaa kiloa. Silloin ne olivat ensimmäiset Waterbergin vuoristossa yli sataan vuoteen. Eikä rosvojoukkoja tarvitse pelätä. Paikan isäntä Reinhardt kertoi että alueelle tuotiin ensimmäiset norsut vuonna 1989 Krugerin luonnonpuistosta. ”Norsut ovat kasvinsyöjiä ja ne kuluttavat syömiseen jopa kuusitoista tuntia päivässä. Kwalatan metsästysalueelta löytyy 18 erilaista antilooppilajia sekä leopardeja, norsuja, puhveleita ja sarvikuonoja. Kirjoittaja ja kohtuullinen kudu joka kaatui juuri ennen auringonlaskua. . Leijonia ei alueelle huolita ja jos sellainen sinne eksyisi, se ammuttaisiin välittömästi. Se on valtavaa liiketoimintaa Etelä-Afrikassa ja sen työllistämisvaikutus on merkittävä. Kuvioon liittyy olennaisena osana myös trofeiden valmistaminen ja eläinten täyttäminen. KWALATA WILDERNESS perustettiin vuonna 1988, kun Heinz Heuser halusi toteuttaa unelmansa. Sähköistetty aita (vaarallisen riistan takia) maksaa pitkälle yli 2000 euroa kilometri, joten aivan halpaa lystiä alueen aitaaminen ei ollut. Tästä syystä niiden on syötävä valtavia määriä. Hän aitasi 13 000 hehtaarin pensasmaisen savannialueen, joka on nykyään osa Waterbergin luonnonsuojelualuetta. Jos eläintä haavoitetaan, se yleensä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Puolet norsujen ravinnosta on ruohoa ja loput lehtiä, oksia, puiden kuorta ja erilaisia juuria. Tautivapaat puhvelit ovat erittäin haluttuja ja niistä maksetaan suuria summia. Kun eläimiä tarhataan ja ruokitaan, antilooppien sarvet kasvavat komeiksi. 14 • AITAUSJAHTI Etelä-Afrikassa pidetään useita riistaeläinten huutokauppoja vuosittain ja tarjolla on kaikkea sarvikuonoista aina kirahveihin saakka. On alueita jotka norsut ovat yksinkertaisesti syöneet tyhjäksi, eikä muille eläimille riitä ravintoa. Lisäksi metsästystilat myyvät muille tiloille ylimääräisiä eläimiä Tarhaamisen edut tulevat esiin konkreettisesti, kun selailee Rowland Wardin kirjaa ennätystrofeista: Etelä-Afrikasta 2000-luvun taitteessa kaadetut komeat kudut kansoittavat kärkipaikkoja
10 %) TILAAJAPALVELU p. yhteishintaan 75 euroa (sis.alv. Lähetä tilaus osoitteeseen tero.kuitunen@riistalehti.fi WWW.FACEBOOK.COM/RIISTALEHTI Riista_12-15-Aitausjahti-TK.indd 15 20.4.2015 14:44:49. Lue lisää Riistan numerosta 5-6/2013. alv. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. TUKEVA TARJOUS TULEVALLE METSÄSTYSKAUDELLE Jos olet jo Riistan tilaaja tarjoamme 3HGR:n erikoishintaan 49 euroa (sis. alv 24 %). 15 • TILAA Määräaikai stilaus 10 numeroa 84 € (sis. 10 %) www.riistalehti.fi tai tilaus@riistalehti.fi 3HGR on suomalaisen metsästäjän innovaatio, jolla metsän jokainen puu muuttuu pikatueksi. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.fi Kestotilaus 6 numeroa ja 3HGR-tukija kantohihna (arvo 79 euroa)
”herrajahdeista”. Ei siis ole ihme, että tämän päivän tunnetuimman kertalaukauskiväärin juuret ovat tiukasti Skotlannissa. Oli selvästi saksalaisia herrasmiehiä lodentakeissaan, ruotsalaisia kehäkettuja ja muutama Talouselämän sivuilta tuttu yrittäjä sekä konsernijohtaja. Ja niin se oli Maailmalla skotit pitävät nuukuuden brändiä kiistatta itsellään, Laihalla kitsaudessa painitaan vasta piirisarjassa. Tietysti kentällä maleksi muutama minulle tuttu elämäntapametsästäjä; koiramiehiä ja hirvien ja peurojen sielunelämän tuntijoita. 16 • Pysäköin Jeeppini Mersujen, Bemarien ja Range Roverin taakse ja katselin paikalle kertynyttä seurakuntaa. Oli peurajahdin aika. Olen reippaan kymmenkunta vuotta osallistunut erääseen Suomen kohtuullisen monista ns. Nyt sain tallustella kentälle ihan vain vieraana. Puhuttelu kesti hieman pidempään kuin normaalisti sillä koko litania vedettiin läpi kolmella eri kielellä. Olen ollut tässä jahdissa oppaana ja ”voudin oikeana kätenä” järjestämässä koiria, ruokailuja, kuljetuksia ja joskus vähän muutakin. Morjestin tuttua mäyräkoiramiestä eteläisemmästä Satakunnasta. Totesin takaisin vanhan jutun siitä, että “setterimiehet pääsevät automaattisesti taivaaseen, sillä heillä on ollut helvetti maan päällä.” Mäykkymiesten paikka lienee siinä kiirastulessa. Olen pitänyt tätä jahtia kovasti arvossa, sillä tarkoiTEKSTI JA KUVAT Jouni Kantonen RUGER NO 1 Laihialaisten lahtipyssy tus on ampua hirvi ja pari peuraa seutukunnan vanhainkodin ruokataloutta piristämään siinä verkottumisen ja suhteiden luonnin ohessa. Muut olivat aloitelleet jahdin jo edellisenä päivänä ja hirvet oli jo saatu riippumaan. He, jos ketkä, kyllä löytäisivät hirvet tai peurat näiltä selkosilta. Ajatuksessa on minulle jotakin kovasti lämmintä ja soisin tämän tavan yleistyvän. Vouti kuitenkin keskeytti hyvin alkaneen keskinäisen keljuilumme ja vaati huomiota osakseen. Vittuilin tietysti sessen paksusta selästä ja sain takaisin yhtä hyvät keljuilut ”perhekoirista, joilla voi vaikka vähän yrittää metsästää”. Sain tornin numero 8, joka on ollut edellisvuosien kokemusteni perusteella näiden kekkerien kuumin paikka. Riista_16-19-Lahtipyssy-TK.indd 16 20.4.2015 14:45:46. Sitten vedettiin korttia ja Lady Fortuna suosi minua kerrankin
Niillä oli merkittävä rooli niin hyvässä kuin pahassakin. Maalaisjuntti kun olen, minua on aina miellyttänyt se, että kertalaakipyssyt ovat olleet alunperin kansan syvien rivien aseita. Niillä teurastettiin valtavat biisonilaumat ja niillä metsästettiin ihmisiä tappavia tiikereitä ja leijonia niin Intiassa kuin Afrikassakin. 1. Aseena kun oli Rugerin No. Hänen kertalaakikanuunansa oli kaliiperia .416 Gibbs. Rugerin kaupallinen nenä haistaa segmentin Kun Bill Ruger mietti kertalaukauskiväärin valmistusta kuusikymmenluvun puolivälissä, elettiin sylinterilukkoisten makasiinikiväärien aikaa. Sen vähäisen perusteella mitä ukosta olen tietoa saanut, hän oli aika vesseli. Toinen jopa veti henkeä sillä matkalla kun tarkkailin sen tuloa. Siksi kertalaukauskiväärejä käytettiin lähes aina isomman riistan pyyntiin. Ne turvasivat Buurien matkaa asutuksilleen ja niitä käytetiin surutta hankkimaan leivänjatketta kärsiville perheille ympäri maailmaa. Sitä on yritetty hajottaa urakalla mm. Daltonin veljeksetkin olivat välillä seriffejä, mutta kyllä he tunnetuksi tulivat pankkirosvoina. Kun patettisuoja raukesi vuonna 1889, lukkoa alkoivat käyttää aseissaan mm. Ei minulla muuhun olisi ollut varaakaan. nytkin. Vielä 1800-luvulla monilla kavereilla olikin tapana liikkua lain molemmilla puolin, aina tarpeen mukaan. Ja mitä muuta kuin kehäraakkeja ne voisivatkaan olla, sillä molempien hampaat olivat lähes loppu. Ei niiden sarvista mitään loistokasta trofeeta saisi, mutta muistot kumminkin. John Farquharson of Daldhu Tämän herran olisin halunnut tavata. Niitä löytyi vielä minunkin lapsuudessakin muutamasta torpasta, haulikkona tosin. Rugerissakin käytetyn lukon kehittäjä syntyi luultavasti 1833 ja oli kuulemma sekä salametsästäjä, riistanvartija että kilpa-ampuja. Jeffrey ja monet belgialaiset ja muut mannermaiset asevalmistajat. Kivääristä tuli suosittu ja sen yksi tunnetuimmista käyttäjistä oli Frederick Selous, tutkimusmatkailija, metsästäjä ja jonkin sortin upseerikin. John Farquharson suunnitteli kiväärinsä lähinnä kai oman käytännön kokemustensa perusteella ja sai luomukselleen patentin 1873. Se oikea neropatti oli tietysti nuuka skotti. Olen pahasti romantiikkaan taipuvainen ja siksi ei kenelläkään tutulle ollut kovin suuri yllätys, että minulle jossain vaiheessa ilmaantui Rugerin kertalaakipyssy. Rugerin omassa testilaboratoriossa; huonolla menestyksellä. Bill Ruger ei kuitenkaan ollut oman myyntimenestyksenä inventori; pikemminkin soveltaja. Ne tuplaluodikot kun olivat jo silloin 1800-luvulla kovin kalliita ja ”winsut” ja monet muut vastaavat kiväärit liian heikkorakenteisia käsittelemään isompia kaliipereja. Eikä suotta, sillä malli on edelleen yksi Rugerin parhaista myyntimenestyksistä. Molemmat päättyivät kenttään kertalaukauksella. Molempien sarvet olivat muisto entisistä voimien päivistä ja kunto muutenkin vähän niin ja näin. Ja kuten monet tietävät, niillä oli paha maine; ne kun tahtoivat ”kusta silmään”. Häntä pidettiin läRuoholahdenkatu 26, 00180 Helsinki +358 9 626 009, info@hiidenkivi.fi Ilmoitus Ilmoitus Kysy lisää HIIDENKIVESTÄ WWW.HIIDENKIVI.FI Tuomarniemen Kartanon fasaani-, kyyhkyja sorsajahdit varattavissa NYT! Riista_16-19-Lahtipyssy-TK.indd 17 20.4.2015 14:45:47. Tämä olikin ymmärrettävää, sillä Gibbs:n asetehdas oli alkuvaiheessa ainoa valmistaja, sillä Gibbs oli hakenut patentin yhdessä kehittäjän kanssa. 1:n vuonna 1967. Meillä kotinurkilla parhaiten tunnettu konstruktio on ehdottomasti Remingtonin rolling block eli kotoisammin ”husovarna” eli Husqvarna. Sen lukko on kuuluisa kestävyydestään. Reippaan tunnin kuluttua paikalla makasi kaksi vanhaa pukkia, joiden kunnian ajat olivat jo aikoja sitten menneet. Ja toki pienemmänkin. Tuuria tai ei, niin tähän myyttiin luotti myös Bill Ruger, kun hän toi markkinoille oman Ruger No. Amerikkalaisen myytin tarkkana ja kestävänäkin kiväärinä loivat kertalaukauskiväärit viimeistään Adobe Wallsin kahinassa, jossa biisoninmetsästäjä William ”Billy” Dixon ampui lähes mailin päästä heitä ahdistelleen Comanchejoukon soturin .50 kaliiperisella Sharpsilla. Ruger on eri maata. Adobe Wallsista Afrikkaan Kertalaukauskiväärien kunnian päivät osuvat 1800-luvun loppuun, juuri siihen aikaan joka edeltää nykyisten sylinterilukkoisten kiväärien esiinmarssia
Hihnanlenkki on piipussa ja etutähtäin klassinen Afrikan malli. Kun Ruger väitteitään lateli, kertalaukauskiväärejä tehtiin lähinnä Euroopassa ja ne olivat lähes aina taittuvia ”kipplaufeja”. Toinen tekijä on tietysti kaliiperin oma mielenkiintoinen historiansa. He vain nekkasivat .375 H&H:n hylsyn .30-kaliiperin luodille. Bill Rugerin tavoitteena oli hyödyntää modernia valmistustekniikkaa ja tehdä sen avulla kohtuullisen hintainen, modernisoitu viktoriaanisen ajan kertalaukauskivääri. Kun Colt oli luopunut ”Peacemakerin” tekemisestä toi Ruger oman ”parannetun” versionsa markkinoille. H&H:n tuuppaisu taas on yhtä lempeä kuin setterin töytäisy sen pyrkiessä yöllä sänkyyn. Jossakin vaiheessa 1920-luvun loppua H&H:n kulmahuoneessa jonkun johtajan päässä kävi järjen tuulahdus ja sekä .375 että .30 -kaliiperisten patruunoiden patentit vapautettiin muiden valmistajien käyttöön. kaliiperille. Niiden repivästä rekyylistä en pidä, vaikka lähes kaikilla niistä olen ampunut jopa riistaakin. Osa oli kalliita custom-töitä Heymin tapaan, osa taas halpoja työkaluja kuten esimerkiksi Brno. Kun lukko taas avataan, hylsy lentää ulos ejektorin avustamana. Usein nämä viritykset ovat sitä kuuluisaa blink-blinkkiä, eli kullattuja liipaisimia sun muuta kimallusta. Kun lukon avaa, voi nähdä massiivisen”kiilan”, joka liikkuu kehyksessä pystysuunnassa. Ei ykkönenkään ole suoraan kopio Farquharsonin kivääristä, mutta paljon se on alkuperäiselle mallille velkaa, niin ulkoisesti kuin tekniikaltaankin. Sen sijaan takatähtäin on modernihko (vasta noin 50 vuotta käytössä) kaatuva ja helposti säädettävä hahlo joka toimii todella hyvin yhteen etujyvän kanssa. Kuten monet muut brittipatruunat, .300 H&H oli pitkään suojattu patruuna. Kun Ruger No.1 esiteltiin 1967 siitä tuli menestys. Ja myy niitä hyvin edelleenkin. 18 • hinnä hieman höpönä kaverina, kun hän väitti Amerikassa olevan kohtuullisen suuri joukko metsästäjiä, jotka haluaisivat itselleen kertalaukauskiväärin. Siitä neronleimauksesta saamme sitten kiittää hienoakin hienomman .375 H&H:n suosiota, joka tuntuu yhteiseksi onneksemme vain jatkuvan. Sitä Ruger No.1 Medium Sporterinikin on mitä suurimmassa määrin, jopa etutukin Alexander-Henry muotoilua myöden. Ja kas kummaa, siitä syntyi ihan toimiva patruuna. Luottomyyjäni sai tukkurin pään taipumaan ja niin minulle luvattiin toimittaa kyseinen ase seuraavassa toimituksessa. En ainakaan minä! Sitten sattuma puuttui peliin. Ei olekaan ihme, että tätä asetta voi rääkätä kovillakin latauksilla. RUGER NO 1 Ruger No 1 on kiilalukkoinen. Muilla ei ollut oikeutta pesittää aseita ko. Meille Euroopassa tämä oli ollut aina päivänselvä asia. Lataaminen on yksinkertaista: Kampi alas, patruuna piippuun ja kampi ylös. Se on sitkeästi pysynyt hengissä, vaikka jo sen alkutaival oli omalla tavallaan haasteellinen. Sillä tavalla ei onnettoman Elopin pojan sanoin kovin suurta ekosysteemiä luoda. Siksi koko kaliiperikin olisi kovin hyvin voinut jäädä vain tähdenlennoksi. Amerikkalaisille asia täytyi opettaa uudelleen. Oma aseeni on juuri tämän kaltainen diileriviritys; muistaakseni se oli alun perin tarkoitettu Cabelaksen myyntiin. Kiikaritähtäimelle on kiskonsa johon olen itse kiinnittänyt Warnen pikajaloilla Meoptan 3-12 x50 kiikarin. Siksi sen lukko on lyhyt, joka tekee pitkäpiippuisesta aseesta varsin näppärän käsitellä. Minun oli pakko kysyä itseltäni moneen kertaan, kuka helkkari haluaa 308:n kaliiperiksi tähän kivääriin. Joskus taas aseita pesitetään hieman harvinaisemmille kaliipereille, kuten .300 H&H:lle. Tarinan mukaan Ruger esitteli ideansa metsästysmatkalla Yukonissa kovanimiselle jahtiporukalle, mukana olivat Jack O’Connor, Robert Chatfield-Taylor ja tukkiseppä Lenard Brownell. Rugerin nenä oli haistanut oikein – oli todellakin olemassa ryhmä amerikkalaisiakin metsästäjiä, jotka halusivat kellistää saaliinsa laaki ja vainaa -periaatteella. Äijää olisi kannattanut uskoa, sillä hän oli todistanut väitteensä oikeaksi aikaisemminkin. Ja aseen puhdistaminenkin on kuin lasten leikkiä mekanismin vuoksi. Kun se tuli markkinoille 1925, sitä käytetiin vain ja ainoastaan Holland & Hollandin aseissa. Rugerin toiminnan perusteena oli silloin ja taitaa olla paljon vieläkin se, että aseiden suunnittelussa käytetään paljon sitä mitä muut asevalmistajat ovat hyväksi havainneet ja modernisoidaan se nykyaikaisen massatuotannon vaatimuksiin. Olin joskus ampunut vanhalla Sakolla joka oli pesitetty .300 H&H:lle ja minulle oli jäänyt kaliiperista erittäin hyvä mielikuva, toisin kuin monista moderneista 300-magnumeista. Rugerilla on tapana valmistaa hyville jakelijoilleen omia pieniä sarjoja hieman viritettyjä aseita. Riista_16-19-Lahtipyssy-TK.indd 18 20.4.2015 14:45:48. Normaali tarjonta ei oikein iskenyt ”viktoriaanisen” ajan aseeseen, lukuun ottamatta ehkä .375 H&H:ia. Sinällään Holland & Hollandin mainiot suunnittelijat tweed-puvuissaan eivät kovin paljon luovuutta käyttäneet. Piste i:n päälle: 300 H&H Magnum Kun pähkäilin kyseisen kiväärin hankintaa, oli kaliiperi pitkään kysymysmerkki. Sadalle metrille ampuu pystystä helposti kolme laukausta pienoiskivääritaulun mustalle
Olen nähnyt silloin tällöin eriä Winchesterin Silver Tipillä ladattuja patruunoita myynnissä, mutta muuten on valmispatruunarintamalla kovin hiljaista. Hylsyjä kyllä saa, sillä Norma tekee niitä ja meillä on edelleen valistuneita jälleenmyyjiä jotka uskaltavat pitää niitä varastossa. Siitä lähtien kaliiperi on sinnitellyt hengissä. En usko kaliiperin kovin suureen renessanssiin modernin, tehokkuudella kyllästetyn aseteollisuuden parissa, sillä patruuna vaatii normaalissa synlinterilukkoisessa aseessa ns. Näinkin kun on joskus käynyt. Se riippuu tietysti paljon yhdistelmästä, mutta en kovin paljoa ihmettelisi jos ykkönen nojaisi peurankyttäyskopin seinään tai se olisi Lapin selkosten hirvimiehen kädessä. Eikä niitä patruunoita tarvitse tänne tolkuttomasti tuoda. Saksalainen ja minä erehdymme Kun lampsimme passeista pois, takanani kulkeva Helmut (ihan oikea nimi pojat!) katseli hetken kivääriäni ja kysyi hieman epävarmasti ”Heym oder wie?”. Asia kuitenkin jäi siihen, sillä pitihän meidän ottaa sekä kaatoryypyt, että ystävyyden ryyppy. pitkän lukon ja sen valmistamista kaikki tehtailijat välttävät näemmä kuin ruttoa. Yleisellä tasolla oma patruuna-ase yhdistelmäni toimii hyvin. Saattaa se olla ketun haaskapyytäjänkin lellikki tai avoimen maaston passimiehen morsian. Katsotaan sitten miten ne toimivat. Heym on tosiaankin kustomoinut Rugereita eurooppalaiseen/saksalaiseen tyyliin. Sitten kaikki muuttui vuonna 1935. Tarvas-luoteja olen ajatellut kokeilla seuraavassa erässä. On täällä muitakin kivääreitä kuin .308 ja kauppa kävisi, sen takaan. On tietysti hyvä kysyä kenelle No.1 sitten ylipäätään sopii. Riista_16-19-Lahtipyssy-TK.indd 19 20.4.2015 14:45:48. Vuonna 1937, Winchester toi malli 70:n markkinoille .300 H&H:na. Suomessa kolmesatanen on kotilataajan patruuna. Valmispatruunoiden maahantuontiin muidenkin harvinaisten kaliiperien kohdalla toivoisin totisesti hieman enemmän uskallusta tai ehkä paremminkin osaamista tukkureilta. 19 • New Yorkin kaupungissa majaileva Griffin & Howe otti .300 H&H:n tuotantoon ilman sen suurempia menestyksiä. Omat patruunani olen ladannut erittäin hyvin peurassa toimivalla 180 gr Woodleigh Hydrolla ja jonkun verran olen käyttänyt 200 gr Noslerin AccuBondeja hätävarana jos peurajahti yhtä-äkkiä muuttuukin hirvijahdiksi. Ja taisimme me illan mittaan sopia Lapin polttamisesta jotain korvauksiakin, lähinnä niin, että minä pääsisisin ajojahtiin Saksaan ja asia olisi sillä kuitattu (Helmut muuten lunasti lupauksensa.) Ja minäkin olin väärässä. Herra nimeltään Ben Comfort meni ja voitti 1000 yardin Wimbledon cupin G&H:n aseella kaliiperissa .300 H&H. Vaihtoehtoja on monta. Ne ovat hyvin balanssissa keskenään ja ase on tarkka jopa tapaiseni poropeukalon käsissä. Minä tokaisin takaisin lyhyesti ja ytimekkäästi, että ”Nein Ruger aus Amerika!” Hetken keskusteltuamme hän kertoi nähneensä Heymin myyvän juuri samanlaista asetta. Niin se historia ja tavarat vaihtavat sujuvasti mannerta. . Sääli. Mitä pienet edellä sitä suuret perässä, sanotaan
Aineet eivät vaikuta ruostumattomaan teräkseen. Vanhan sinistyksen poistaminen Kun pinnoitus uusitaan kokonaan, on vanha sinistys poistettava. Jos mattapinnoitettavassa osassa ei ole suurempia virheitä, se voidaan suoraan puhaltaa puhtaaksi hiekalla, alumiinioksidilla, lasikuulilla, keraamisilla rakeilla tms. Hionnassa tulee käyttää sopivaa alustaa, etteivät osien terävät särmät pyöristy. Tarkoitukseen voidaan käyttää monia eri aineita. Rasvan poistaminen – koko prosessin tärkein työvaihe! Jo paljaista käsistä jääneet sormenjäljet riittävät pilaamaan käsittelyn, joten suojakäsineiden käyttö on hyvä idea. 20 • HAULIKKONURKKA TEKSTI JA KUVAT Esa Höysniemi Kylmäsinistys Perma Blue:ta saa myös nestemäisenä ja lisäksi tuotesarjaan kuuluu karkaistuille metalleille kehitetty Super Blue. Uusintakäsittelyn onnistumiseksi tärkein toimenpide on täydellinen rasvan ja öljyn poisto. Rajaus voidaan tehdä johonkin ääriviivaan tai käsitellä esimerkiksi lukkorungosta vain sen alaosa. Lisäksi pesuja huuhtelumahdollisuus, hienoa teräsvillaa sekä puhtaat suojakäsineet. Kiiltävässä pinnassa kaikki virheet korostuvat kun mattapinta taas antaa anteeksi osan ongelmista. Hiomalla voidaan puhdistaa pinnat varsinkin silloin, kun niissä on virheitä, kuten syöpymiä ja syviä naarmuja. Riista_20-21-Silman-kynistys-TK.indd 20 20.4.2015 14:46:51. Se voidaan tehdä mekaanisesti hiomalla tai sinistyksenpoistoaineella, kuten tässä käytetty Blue & Rust Remover. Kotikäytössä olevat pienitehoiset kompressorit eivät yleensä ole liian voimakkaita, koska niissä litrateho jää alhaiseksi. Paikkauksia tehtäessä alkuperäistä värisävyä on melkeinpä mahdotonta saavuttaa, joten kannattaa tutkia, olisiko paikkausalue mahdollista rajata. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti akseYhä valmistettavan Super-Sinin rinnalle on tullut monia uusia kylmäsinistysaineita, joista nyt kokeillaan Birchwood Caseyn nestemäistä Presto Mag:ia ja pastamaista Perma Blue:ta. Jälkimmäinen on esimerkiksi haulikon piippujen osalta tee-se-itse-työnä aikaa ja vaivaa vaativa ja usein se kannattaakin teettää alan ammattilaisella. Varsinkin jos kyseessä on arvokkaampi ase. Paikkaussinistys noudattaa samoja työmenetelmiä kuin kokonaan uuden pinnoituksen tekeminen. Puhalluksessa tulee olla tarkkana ettei paine ole liian kova, puhallus ei saa syödä esimerkiksi särmiä pyöreiksi. Valmistelut Ennen sinistykseen ryhtymistä tarvitaan hiontaja kiillotusvälineitä, puhalluslaitetta tai sinistyksenpoistoainetta (välineet riippuvat käsittelystä). Hionnan jälkeen pinta kiillotetaan ellei siitä haluta mattaa. Sinistystarvetta arvioitaessa on yleensä kyse joko paikkauksesta tai sinistyksen uusimisesta. Birchwoodin Blue & Rust Remover poistaa vanhan sinistyksen varsin tehokkaasti. Muista tarvittavista työvälineistä voisi mainita: puhtaita rättejä (kuivaus, aineen levitys), pensseleitä, siveltimiä tai sieniä (osien koosta riippuen). Kokeessa: Perma Blue ja Presto Mag Ennen sinistystä vanha pinnoitus sekä kaikki rasva ja öljy poistetaan. Kaiken rasvajäänteen poistaminen varsinkin vanhoista aseista voi joskus olla turhauttavaa eikä useinkaan yksi käsittelykerta riitä. Tärkeintä on pinnoitettavien osien puhtaus, joten tehokasta rasvanpoistoainetta tulee olla käytössä. Suurien kiillotettujen pintojen (esimerkiksi piippu) sinistäminen tässä käytetyillä aineilla on huomattavasti hankalampaa kotikonstein kuin mattapintojen