Riista 3/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

STRASSER RS 05 SUORAVETOINEN HUIPPUKIVÄÄRI 3 / 2009 6,90 0 VAIN NYT 5 Joko on aika? JOUTSENEN METSÄSTYS TOIPUVATKO LINTUKANNAT? 710640-0903 HAULIKKO METSÄSTYSASEENA, OSA 2 BAIKAL IJ-43 RINNAKKAISTA NOSTALGIAA KALIIPERIN .25-20 PÄIVITYS KAURIINKAATAJAKSI PAL.VKO 2009-26 6 414887 106405 09003
Conquest kiikarit ovat miellyttäviä käsitellä johtuen ergonomiasta ja keveydestä. Kiikarin luistamaton kumipinta suojaa ja parantaa käsiteltävyyttä. 020 755 9480. Carl Zeiss T* monikalvo linssin pinnoite mahdollistaa parhaan valonläpäisyn hämärän aallonpituuksilla. UUTU US Valovoimaa Kyttäysjahtiin Uusi Zeiss Conquest kiikari 56mm etulinssillä tarjoaa valovoimaa kohtuulliseen hintaan. Conquest 8 /10 x 56 T* kiikarit löydät Zeiss jälleenmyyjiltämme Ensiesittelly: Savon ja Oulun erämessut 2009 Conquest 8 / 10 x 56 T* www.alloptics.fi Maahantuonti Vernissakatu 6A 01300 vantaa Puh
Joutsenen metsästyksestä 36 Henkilökuvassa saksalainen aseseppämestari 38 Metsästyslaki ajan tasalle vesilintujahdin haulit 40 Hirveen hyvä haukku -metsästyselokuva 42 Jousimetsästyksen alkeet, osa 8 jousiammuntataulut ja taustat 46 Safari Scout Guard -riistakamera 48 Benchmade 201 Activator 50 IWA 2009 kauden uutuudet 56 Remington Nitro-sarjan haulikon patruunat 60 Palaute 62 Uutiset 64 Metsästyskomennuskunta 66 Pakina 4 RIISTA KUVA: TUOMO KARSIKAS 58 Didriksons eräpuvut. Sisältö 3/2009 06 Strasser RS 05 14 Ensimmäiset lintuni aloittelija opettelee metsämiehen tavoille 18 Soidinmenoja 22 Baikal IJ43 26 Haulikko metsästysaseena, osa 2 30 Nuhapumpusta kauriinkaatajaksi - kaliiperin .25-20 päivitys 34 Joko on aika
Tähän asti tavanomaista syvemmälle menevät tekniset tutkielmat on suosiolla julkaistu Rekyylin puolella, mutta meillä olisi mahdollisuus lisätä tietyntyyppisiä, metsästäjiä kiinnostavia aihealueita myös Riistaan. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riista.info ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Joonas Konstig, Jussi Grönstrand, Esa Säppi GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen KANNEN KUVA: Tuomo Karsikas ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riista.info puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa / kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus KEVÄT ON VALMISTAUTUMISEN AIKAA lämme nyt metsästyksen kannalta vuoden hiljaisinta osuutta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Myös lakiasioissa ja niiden soveltamisessa toivomme lukijoilta osallistumista niin epäkohtien esiintuomisessa kuin paremmin käytäntöön sopivien muutosehdotusten muodossa. Ei ole myöskään pidetty kovin tarkkaa lukua siitä, onko kohde ollut metsäkauris vai valkohäntäpeura. Toisaalta joillakin alueilla tätä oikeutta on käytetty väärin ja jahtia harjoitetaan kyseenalaisin keinoin pienillä tonttialueilla. tarjoaa mahdollisuuden innokkaimmille metsästäjille ja samalla jatkaa sopivasti jahtikautta ajankohtana, jolloin muuta metsästettävää ei ole. Syksyn jahtikautta odotellessa toivotan lukijoille antoisaa ja elämysrikasta kevään jatkoa! Esa Höysniemi, päätoimittaja E Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Koska monelle muullekin on käynyt samoin, on esimerkiksi aseseppien toimitusaika tavallista pitempi juuri ennen jahdin alkua. Kaikki oikeudet pidätetään. Riistan lisääntymiskausi on parhaimmillaan ja metsästäjällä on aikaa suunnitella tulevaa jahtikautta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. . Kolmas vuosikerta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Tämän numeron sisältö poikkeaakin hieman tavanomaisesta, sillä ase- ja patruuna-asiaa on normaalia runsaammin ja oman osansa sivuista vie myös IWA-messuraportti. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Toimituksessa olemme usein pohtineet, mikä olisi sopiva taso tuoda Riistaan teknisempiä ase/patruuna-artikkeleita vai tarvitaanko niitä lainkaan. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Metsäkaurispukin kevätmetsästys . lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ampumaharjoitteluakaan ei pitäisi unohtaa kokonaan, riistapolkukilpailut ja savikiekkoammunta pitävät tuntumaa yllä ettei jo muutaman kuukauden päästä alkava jahtikausi pääse taas yllättämään. Metsästyslain ongelmakohtia onkin tarkoitus tuoda esiin myös Riistan sivuilla ja ensimmäiset kommentit ovatkin luettavissa jo tässä numerossa. Riistapeltojen suunnittelu pitäisi olla jo tehtynä ja erityyppisten rehuseosten siemenet tilattuna, koska viime tipassa monien seosten siemeniä ei enää saa. Kauriinmetsästyksen "vapautumisen" myötä myös hirviseurueeseen kuulumattomalle on auennut tilaisuus vähän suuremman riistan pyyntiin. Tästä olisi hyvä saada palautetta lukijoilta. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tältä osin metsästyslaki jäi puutteelliseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Tässä vaiheessa onkin hyvä hoitaa aseiden ja metsästysvarusteiden huollot ja korjaukset, sillä näiden töiden viivyttämisessä käy helposti niin, että juuri ennen jahtikauden alkua huomataan korjausten olevan vielä tekemättä
Insinöörin KIVÄÄRI STRASSER RS 05 6 RIISTA
Nyt tutustumme lajityypin edustajaan nimeltään Strasser RS 05. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ RIISTA 7. Kotimainen Pirkan Ase on yksi ja keski-eurooppalaisia valmistajia ovat ainakin Blaser ja Heym. Suoravetolukkoisia aseita nykyaikaisina metsästyskivääreinä on tähän mennessä tuonut markkinoille vain harvalukuinen joukko asevalmistajia
Etutukin sisällä on lisäksi paikka kuusiokoloavaimelle, jota käytetään piipun kiinnittämisessä ja irrottamisessa. 8 RIISTA. Jousi siis pakottaa sulkukappaleet siihen asentoon jossa lukon saa auki. Lukon pää on luonnollisesti vaihdettava koska kyseessä on vaihtokaliiperiase, jossa kaliiperiperheen muuttuessa on syytä myös lukon pään eli tässä tapauksessa sulkukappaleen vaihtamiselle. Toimenpiteeseen ei tarvita mitään työkaluja. Tällä on merkitystä myös sen suhteen, että sulku aseessa on täsmällinen piipusta riippumatta. Lukon takakappaleessa on varmistin, jonka toiminta jättää kyllä aavistuksen verran toivo- Etutukki pitää sisällään säädettävän kiinnitysmekanismin, jolla etutukin kiinnityksestä aseeseen saadaan mahdollisimman täsmällinen. Strasser koostuu täysin eri moduuleista ja se "avautuu" tästä johtuen käyttäjälleen varsin helposti moneen muuhun asekonstruktioon verrattuna. Strasserissa sulku on normaalilla paikallaan lukon etuosassa, mutta sulun toteutus on varsin poikkeava muista suoravetolukkoisista. S trasser SR omaa suoran sukulaisuussuhteen Blaser R -kivääriin jonka suunnittelusta vastasi aikoinaan samainen Horst J. Lista on siis melko kattava ja yhteen aseeseen sijoitettuna saavutus on varsin mallikas. Lähimpänä on ehkä Blaser R:n sulku, mutta sekin on toteutukseltaan hieman monimutkaisempi. Eniten tavanomaisista metsästysaseis- Lukkopultti Strasserissa on varsin massiivinen ja jykevä, joka on luonnollista seurausta siitä, että ase on vaihtokaliiperijärjestelmään perustuva ja täten isoin käytettävä patruuna määrää lukon ja lukkokehyksen mittasuhteet. Kun lukko työnnetään eteen, sulku menee kiinni. Sulku on lisäksi aavistuksen kiristyvä, eli sulkuolakkeet ovat hieman kiilamaiset ja ne sulkevat lukon kiristäen sitä samalla. E. Homma on siis varsin yksinkertainen, mutta toteutus on uudentyyppinen ja toimivan oloinen. Blaser, joka on suunnitellut myös nyt tarkasteltavana olevan Strasser merkkisen kiväärin. Vaihtotoimenpide on äärimmäisen helppo ja yksinkertainen vain yhden vivun avaaminen on tarpeen ja lukon pään saa irti. Lukon toiminta sulun osalta on melko yksinkertainen ja yksinkertaisuus on luonnollisesti toivottavaa aseissa, jotka tulevat näkemään kenttäolosuhteita. Jykevyydelle on toinenkin syy, Strasserissa lukon peräkappale on ehdottomasti massiivisin mitä olen koskaan päässyt käsittelemään. Tällöin iskupiikin mukana kulkeva lukkopultin sisäinen tappi kiilaa etuasennossaan sulkukappaleet ulos lukon rungosta. Aseen kanssa ensi kertaa kosketuksissa oleville juuri tämä osa aseesta on selkeästi silmiinpistävin ja se samalla aiheuttaa yleensä joko ihmettelyä tai pahimmassa tapauksessa jopa ärsyyntymistä. Ideana sulussa on se, että lukon päätä kiertää neljä lukon runkoon uppoavaa "irrallista" sulkukappaletta, jotka sulkevat lukon kun lukon- kampi on etuasennossaan. Sulkukappaleet ovat "lepoasennossaan" lukon pinnan tasolla ja niitä vetää sisäänpäin lukon pään ja sulkukappaleet kiertävä kierrejousi. Lukonkammen ollessa taka-asennossaan sulkukappaleet painuvat lukon rungon sisään ja lukko voidaan avata. Nämä kiväärit ovat kuitenkin suunnittelullisesta sukulaisuudestaan huolimatta täysin eri tapauksia ja Strasserin kohdalla voidaankin sanoa monen asian parantuneen ja moni asia on kehittynyt ehkä myös päinvastaiseen suuntaan. KOKONAISUUS ta poikkeavaa on kuitenkin suoravetolukkoinen toimintaperiaate, joten on luonnollista aloittaa aseen arviointi tästä osa-alueesta. LUKKO JA LUKONKEH YS Aseena Strasser on siitä ongelmallinen kirjoitettava, että siinä on tavattomasti erinäisiä yksityiskohtia, jotka kaikki ovat sinällään poikkeuksellisen hienosti toteutettuja. RS :n erityispiirteitä ovat vaihtopiippuisuus, suoravetolukko, uudentyyppinen sulkumekanismi, varmistinsysteemi, irrotettava laukaisukoneisto, irtolippaan kiinnitys, kiikarin pikajalka ja sisäänrakennetut työkalut huoltotoimia varten
Pidän tätä metsästyskäyttöä ajatellen erinomaisena seikkana. LIPAS Strasserin lipas on yksirivinen keskeltä syöttävä irtolipas, johon mahtuu standardikaliipereis- Aseteknisesti varmistinratkaisu on perusteltavissa, mutta käytännössä en keksi yhtään hyvää syytä, jolla tämä ominaisuus olisi perusteltavissa turvallisuuteen tai käyttöominaisuuksiin vedoten. lestäni mielekäs tapa säätää laukaisuvastusta sillä laukaisutuntuma on kohtuullisen puhdas ja nämä kolme esiasetettua laukaisuvastusta riittävät kattamaan tavallisen metsästäjän tarpeen vallan mainiosti. Lippaassa käytetyt materiaalit ovat mielenkiintoinen yhdistelmä terästä, alumiinia ja komposiittia. Mainittakoon myös, että lipas on mitä huolellisemmin valmistetun oloinen. Strasserin laukaisukoneisto on pikakiinnitteinen ja se on irrotettavissa aseesta lukon olles- Etutukin kiinnityksen saa avattua etummaisella hihnalenkillä jossa on kuusiokoloavain. Lukko kiinnittyy suoraan aseen piippuun. Varmistimen ollessa yläasennossaan on ase ampumavalmis. Aseen saa varmistettua painamalla varmistinvivun alas, mutta varmistuksen poistamiseksi on painettava varmistimessa olevaa erillistä nastaa. Toivoisinkin valmistajan kiinnittävän asiaan tulevaisuudessa huomiota. LAUKAISUKONEISTO sa irrotettu. Piipussa on vastineet lukon sulkukappaleille ja lukitus on aavistuksen itsekiristyvä. Lippaan lukitus on hoidettu kahdella aseen molemmilla kyljillä olevalla painonastalla. RIISTA 9. Käytännössä ase on siis ladattavissa korkeintaan neljällä patruunalla, joka riittää useimpiin tilanteisiin vallan mainiosti. En ole törmännyt tähän ominaisuuteen kuin muutamassa muussa aseessa ja mielestäni seikka aiheuttaa lähinnä ylimääräistä sähellystä, varsinkin jos ase ei ole ollut käytössä pidempään. Aseteknisesti ratkaisu on perusteltavissa, mutta käytännössä en keksi yhtään hyvää syytä, jolla tämä ominaisuus olisi perusteltavissa turvallisuuteen tai käyttöominaisuuksiin vedoten. Laukaisuvastus on säädettävissä varsin pikaisesti vain liipaisimen jousen asentoa vaihtamalla. Toisaalta taas mitä kauemmas jousi siirretään, niin sitä jäykempi laukaisu saadaan aikaan. Lukitus on jalustan keskellä oleva pieni pultti, eli jalusta on kiinnitettävissä ja irrotettavissa yhdellä kädellä. misen varaa. Herkistintä käytettäessä laukaisuvastus ei ole tehdasasetuksissa aivan yhtä herkkä kuin monissa muissa aseissa. Tämä ei vielä ole ongelmallista, mutta pulttilukkoisiin tottuneelle on käsittämätöntä, että aseen ollessa ladattu ja varmistamaton (siis ampumavalmis), ei lukkoa saakaan vedettyä auki ilman, että samaan aikaan lukonkampea vedettäessä painaisi sisään tämän varmistimen nastan. Mitä lähemmäs liipaisimen niveltä jousi tuodaan, niin sitä kevyemmäksi laukaisu muuttuu. Tämä on mie- timellä, joka aktivoidaan yksinkertaisesti vain työntämällä liipaisin eteen. Kiikarin jalusta keskittyy aseen lukkokehykseen kolmella pallolla. Merkkinä vireystilasta on lukon takakappaleen päältä nouseva punainen muovitappi, joka on sinällään hyvä ja selkeä (ja myös tunnusteltavissa oleva) ominaisuus. Tämä operaatio vaatii ainoastaan lukonkehyksen takaosassa olevan kynsinastan manipulointia ja tämän jälkeen laukaisukoneisto irtoaa aseesta vaivattomasti. Lipas ei ole täytettävyydeltään kaikkein helpoimmasta päästä ja tämä heikentää käyttömukavuutta. Laukaisukoneisto on itsessään koneistettu alumiinista ja työn jälki on muun aseen tapaan kauttaaltaan ensiluokkaista. Laukaisukoneisto on varustettu varsin toimivan oloisella herkissa kolme patruunaa
Kyseessä on lieriökiinnitys joka toimii siten, että ruuvia kiristettäessä (ruuvaaminen on paremminkin korkeapaineisen pumpun käyttöä) lieriö on täysin pyöreä (piippua voidaan liikuttaa) ja kun jännitys poistetaan niin piippu kiristyy kiinni lukitusholkkiin. Hihnalenkki kiinnittyy aseeseen painamalla ja kääntämällä sitä astetta. Toki monella muullakin on vastaavalla tavalla toteutettuja lipasratkaisuja, mutta vain harvalle tulee mieleen, että asialla on aseen kenttäkelpoisuuden kannalta suuri merkitys. PIIPPU JA PIIPUN KIINNIT YS Strasserissa on kohtuullisen ohut metsästyskiväärin piippu. Piipun kiinnitys on toisaalta myös hieman kyseenalainen aseen tarkkuuspotentiaalin kannalta. Takatähtäin on ajojahteihin sopiva kartion mallinen hahlo, jonka keskellä on yksi pystysuuntainen ja erittäin hyvin näkyvä tolppa. Tämä on valmistusteknisesti järkevää koska tällä konstilla voidaan määrittää se, että osat sopivat yhteen mahdollisimman saumattomasti vaikka piipun hankkisi aseeseen jälkeenpäinkin. Joka tapauksessa aseen purkaminen ja kasaaminen ei vaadi ulkopuolisia työkaluja kaikki on integroitu aseeseen kiinteästi. Syy jyvän katoamiselle jäi epäselväksi, mutta todennäköisesti jyvän kiinnitys kannattaisi varmistaa pienenpienellä liimatipalla. PUU T Strasserin etutukki on kiinnitykseltään helppo ja tukin latvassa on hihnalenkki, jolla etutukki saadaan irti aseesta. Etutähtäimen jyvä on kuituoptinen ja se näkyy jokaisessa valaistusolosuhteessa hyvin. Tarkkuuden kannalta olisi ehkä suotavaa, että piippu olisi varsinkin tyvestään aavistuksen verran paksumpi, eikä se kapenisi niin voimakkaasti kun se tällä hetkellä tekee. Ainoa negatiivinen asia tähtäimistä havaittiin ampumaradalla kun etujyvän kuitu menetettiin kesken ammunnan. Kyseessä on parinsadan gramman painosäästö, joka on mielestäni tehty ehkä hieman väärässä paikassa. Yleensä valmistajat tekevät rakenneratkaisun, jolla lippaan saa irrotettua aseesta mahdollisimman helposti. Tämän helpommin työväline ei voi olla käyttäjän saatavilla. Ruuveja on vain yksi ja homma toimii siten, että etutukin hihnalenkki on samalla avain, jolla etutukin saa irti aseesta ja periaatteessa samalla avaimella saa myös avattua Tälle tasolle viety asesuunnittelu on tavattoman hienoa ja kiehtovaa ja myös käyttäjäystävällisyydessä on otettu aimo harppaus oikeaan suuntaan. ja suljettua piippua kiinnipitävän ruuvin. Kiinnitys on lisäksi sellainen, että vain harvassa aseessa vaihtopiippuisuus on toteutettu yhtä käyttäjäystävällisesti kuin Strasserissa. Strasserissa tämä osa-alue on ajateltu viisaasti ja lippaan saa irti painamalla samanaikaisesti aseen molemmilla kyljillä sijaitsevia irrotusnastoja. Lippaan kiinnitys aseeseen on mainio kun otetaan huomioon, että lipas on poistettava aseesta aina täytettäessä. Kaiken kaikkiaan tämä jännitys saa aikaan sen, että tarkkuuspotentiaali aseessa hieman kärsii. Etutukin sisällä on erillinen kappale, jolla tukin oikea 10 RIISTA. Piipun kiinnitys on varsin jykevä vaihtopiippuaseeksi. Tukki asettuu aseeseen siten, että piipun ja tukin väliin jää selkeä rako ja täten aseen käyntiä ei aseteta kyseenalaiseksi. Tämä saa aikaan sen, että piipulla on voimakas tuenta sivusuuntaisesti, mutta pystysuuntaisesti tuenta on vajaa. Tätä tarkoitusta varten etutukin sisässä on kuitenkin parempi avain, jolla jäykähköä piipunkiinnitysruuvia saa helpommin operoitua. Itse pitäisin hieman jäykemmästä piippuprofiilista, jolla olisi selkeä vaikutus aseen tarkkuuteen. Piipussa on vakiona avotähtäimet, jotka ovat näkyvää sorttia. Tämä taas johtaa siihen, että lippaan kiinnitys on vain yhden liikkuvan "kytkimen" varassa ja tällöin riski lippaan hukkaamiseen kasvaa valtavasti. Piipun tyvessä on rengas, jolla saadaan tarkasti määritettyä piipun oikea asennussyvyys lukonkehykseen
Takatukki on kiinnitetty aseeseen perinteisemmin ja konseptin ajatuksena on, että takatukkia ei olla irrottelemassa aseesta normaalin purkamisen yhteydessä. Huonona puolena voitaisiin mainita, että aseen ampumaergonomia puoltaa ainoastaan ensimmäistä tarkkaa ja nopeaa laukausta ja aseen suoravetolukkoisuus on ainakin tottumattomalle aavistuksen hyödyntämätön voimavara. Esimerkiksi Remingtonin Ultra Bonded latauksella ase sylki ensimmäiseksi kämmenen kokoisen viiden laukauksen kuvion ja käynti parani vasta kun putkeen syötettiin Fusion grainin ja Sako Hammerhead grainin latauksilla. Vapaamuotoinen ampumasessio aseella paljasti sen, että lukon käyttäminen vaatii tavattoman paljon totuttelua. Systeemi on käytön kannalta toimiva, mutta se jättää hieman arvailujen varaan sen, saavutetaanko tällä systeemillä paras mahdollinen stabiilius kiikarinasennuksessa. Tietystikään ongelmia asian suhteen ei ole jos ampujan kädet ovat riittävän pitkät, mutta manuaalisesti ladattavan kiväärin käyttömukavuutta aavistuksen "liian" lyhyt perä lisää huomattavasti. KIIKARIN KIINNIT YS Strasserin oma kiikarikiinnityssysteemi on kolmeen tukipisteeseen nojaava kiinnitys (edessä yksi, takana kaksi), joka lukitaan aseeseen kiristyvällä lukitusvivulla. Perän vetopituus on lukonkampeen nähden ehkä hieman pitkä ja normaalia aseenkäyttöä helpottaisikin jos perä olisi vakiomallisena edes hieman lyhyempi. oli standardinmukaisella tasollaan nopeuden ollessa m/s. Pulttilukkoihin tottuneelle Strasserin suoravetolukon kammen sijoitus on vähintäänkin outo ja tämä aiheuttaa haparointia latausliikkeeseen. Kiikarin kuin kiikarin saa kyllä kiinni aseeseen, mutta silmävälin säätämistä ajatellen jalusta on varsin edessä. Jalusta sijaitsee ampujaan nähden niin edessä, että kiikarin saa tuoda periaatteessa aina niin lähelle ampujan silmää kuin mahdollista. Voidaan jopa sanoa, että käytettävän patruunan suhteen ase on kohtuullisen kranttu ja sopivan latauksen kanssa täytyykin olla sanan- Strasser jätti itsestään vähintäänkin kaksijakoisen mielikuvan. Jalustan asennus on siis yksinkertaista, mutta kiikaritähtäimen asentaminen jalustaan on, varsinkin meikäläisittäin pääasiallisesti käytössä olevilla rengasjaloilla, kohtuullisen vaikeaa. Vain Sako Hammerhead oli selkeästi jäljessä nopeuskisassa nopeuden ollessa suomalaisittain tyypillinen m/s. Kaikilla patruunoilla hajontaa oli pystysuunnassa enemmän kuin sivusuunnassa ja syitä tähän on ainakin kaksi: kevyen aseen tuenta on tavattoman vaikeaa ja toisaalta piipun kiinnitys antaa mahdollisuuden juuri pystyhajonnalle. Aseessa kannattaisikin suosia kiskokiinnitteisiä kiikareita, joissa on lähtökohtaisesti enemmän säätömahdollisuuksia asennuksen silmäetäisyyden suhteen. Tämä Strasserissa on huomioitu mielestäni hyvin kun otetaan huomioon, että tämän aseen lajityypillinen käyttö painottuu nimenomaan ajojahteihin ja tukemattomaan ampumiseen. Lukon päällä on muovinen nasta, josta on visuaalisesti ja tunnustelemalla selvitettävissä aseen viretila. Linjanveto käyttöergonomian ja ampumaergonomian painotusten suhteen on tietysti vaikea tehdä ja jahdin onnistumisen kannalta on joka tapauksessa ensisijaisen tärkeää, että ensimmäinen laukaus on mahdollista suorittaa helposti ja tarkasti. Koeammunnassa käytettiin Leupoldin VX- ,-x -kiikaritähtäintä, jonka pitkä asennusjänneväli ja silmänetäisyys antoivat asennuksen suhteen hieman anteeksi ja helpottivat ampumasuoritusta. RADALLA mukaisesti tarkkana. Ase edustaa asesuunnittelun ja erityisesti asetekniikan osalta alan ehdotonta huippua. Mielestäni tämä seikka vaatisi hieman tarkennusta MIELIKUVA ASEESTA Piipun kiinnitystä varten aseen lukonkehyksen alapuolella on korkeapainepumppu jolla vaikutetaan kiinnityslieriön muotoon. Tälle tasolle viety asesuunnittelu on tavattoman hienoa ja kiehtovaa ja käyttäjäystävällisyydessä on otettu aimo harppaus oikeaan suuntaan. Lukitus on varsin pitävä ja käyttäjäystävällinen, mutta heikkoutena voidaan mainita epätasaisen jännityksen aiheuttamat hienoiset ongelmat tarkkuuspotentiaalissa. Ensimmäinen ratakäynti oli siinä mielessä yllättävä, että aseen tarkkuuden suhteen olleet käyntioletukset eivät aivan mukisematta täyttyneet. Lähtönopeudet Strasserissa ovat todella kovaa luokkaa aseen ½ tuuman piipusta. Itse näkisin parempana ratkaisun, jossa jalusta kiinnitettäisiin aseeseen kunnolla molemmista päistä jalustaa. Remington ylitti kaliiperille ja luodinpainolle tyypillisen tason antaen piipunsuulla m/s lähtönopeuden. Erityisesti silloin homma menee vaikeaksi jos asiaan ei kiinnitä riittävästi huomiota ja keskittyminen suoritukseen ei ole täydellinen. saksalaistyyppisellä suoralla perällä. Takatukin muotoilu edustaa keskieurooppalaista näkemystä baijerilaisine sianselkineen ja mielestäni olisi erittäin suotavaa, että ase olisi saatavana myös ns. Myös Fusion gr. Hienoisella viilaamisella ase olisi mahdollista saada siihen kuosiin, että se miellyttäisi myös niitä ampujia, jotka eivät omaa insinööritaustaa ja joiden mielenkiinto olisi asetekniikan lisäksi aseen käyttöergonomiassa. Tämän ansiosta jalka on irrotettavissa ja kiinnitettävissä aseeseen yhdellä kädellä. Varmistin on pystysuunnassa liikkuva ja varmistuksen poistaminen vaatii painonastan yhdenaikaista painamista varmistimen liikuttamisen kanssa. Kumista valmistettu perälaatta on toimiva ja sopii Strasseriin myös ulkonäkönsä puolesta. RIISTA 11. Vipu sijaitsee jalustan keskiosassa. asettuminen voidaan säätää siten, että palikat ovat jälleen juuri kohdallaan
Ammuttiin vain yksi viiden laukauksen osumakuvio ja todettiin, että kyseinen patruuna ei sovi aseeseen. 12 RIISTA. Lippaan täyttäminen vaatii tarkkuutta ja ei ole nopeimmasta päästä, mutta sen sijaan lipas toimii varsin moitteetta. Strasser RS 05, .308 Win Valmistaja: Strasser/HMS Präzisionstechnik GmbH, Eugendorf, Itävalta Paino: Valmistajan ilmoittama: kaliiperista riippuen 3,13,2 kg (standardikaliiperit), kokeillun aseen punnittu paino 3,380 kg Pituus: 109,5 cm Piipun pituus: 21 ½" / 54,5 cm Suositushinta: 2780 euroa Maahantuoja: Oy K. Fusion 180 gr. 256A Keskiarvo 803 796 765 Osumakuviot Pienin 44 mm 54 mm Suurin 48 mm 60 mm Keskiarvo 127 mm * 46 mm 57 mm * Huom. Sako Hammerhead 180 gr. Lukko on massiivinen erityisesti peräkappaleen osalta. Esteettisesti seikka on ehkä vastenmielinen, mutta lukko toimii täysin moitteetta. Lukonkammen asema on ampumaergonomian kannalta hieman kyseenalainen. Lipas on tehty pellistä, alumiinista ja komposiittimateriaaleista. Hjorth Ab, (03) 234 4300 Fusion / 44 mm Sako Hammerhead / 54 mm STRASSER RS 05, .308 WIN Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Remington Core-Loct Ultra Bonded 180 gr. Kaikki lippaat ovat pitkiä
80 km/h. n.100 km/h. Vetok. 4-t nestejääh., Autom/variaattori. V-aura 800,- L-H-N-R, lukot, erillisjousitettu. 2 hlö. FINMAN sauvaohjattava RUOHONLEIKKURI 17 hv Kohler. Takuu 2v. 3990,- SUOMEN SUURIN kehä III ESPOO 125cc skootteri Ilmajääh., 4-t kon. Leveys 40 Säästää 35% leikkuuajassa. Vetokyky 1000 kg. Norm.kytkin. Vak. Rek. 2990,- Myyty yli 2600 kpl! RALLY USA 650 4x4 RALLY USA 250 Nopeille VINSSI (arvo 490,-) USA Suomen halvin 500 cc 4x4 mönkijä. 2 hlö. Takuu 1v. 1890,- 2950,Myös osamaksulla, kysy tarjous! Käsiraha 490 loput 100/kk. www.rally.fi MODULARBOX OY, 040 553 2428. Norm.kytkin. Nop. Tiel. Rek. Käsiraha 400 loput RALLY USA 500 4x4 Nopeille VINSSI + ALUVANTEET (arvo 1000,-) Käsiraha 600 loput 100/kk. TGB 525 4x4 Blade 5490,Tieliikenne 8990,- 6990,- Käsiraha 800 loput 150/kk. Tieliikennemönkijä 6900,SHINERAY 250 TGB 400 Avanger Käsiraha 1000 /165/kk. 9990,- TGB 425 4x4 Blade Käsiraha 600 loput 100/kk. 5990,- tieliikenne Nestejäähdytys 4-t kone, autom/variaattori L-H-N-R. Rek. 95 km/h. Isot 16 vant., Kulutus vain 1,5 l/100 km. n. 1/2 autom. 80 km/h. Vak. 150 huoltopistettä Suomessa. Leveys 52, 22 hv BS 3950,-. Vetokyky 450 kg. Kääntyy paikallaan 360o. 4-v + pakki, tasauspyörästö takana. Kardaaniveto. 125,Tieliikenne 8900,- 2690,- 100/kk. Tieliikenne 7990,- TAKUU 2 VUOTTA. Käsiraha 800 loput 165/kk. LONCIN 125 Venus skootteri TGB 500 Target 7990,- tieliikenne Käsiraha 800 loput 150/kk. 5990,- Käsiraha 300 loput 100/kk. SHINERAY 300 tieliikenne 2890,- SHINERAY 250 4-t nestej. Tieliikenne 4990,- 3990,- 100/kk. Tieliikenne 6790,- RALLY USA 300 4x4 MITSUBISHI 2-syl. 2. Erillisjous., aluv. P 2800 x, L1450. OTAMME MYÖS VAIHDOSSA. KARTANONHERRANTIE 9 Toimitukset koko maahan. Maavara 290 mm. 5 vaiht. Hydrostaattinen ajovoimansiirto Made in USA. 700 kg. Teho 28 hv. 80 km/h. ark. TARKKANÄKÖINEN KATSOO PIDEMMÄLLE Leupold Cascades® 8x42 390,- 10x42 429,- Leupold Yosemite® 6x30 Black 129,- Leupold SequoiaTM-sarjat 15-45x60 459,- 20-60x80 679,- www.leupold.com Katso lähin Leupold jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi Suomen suosituin tieliikennemönkijä. 2 hlö. 10-18, la 10-14. Vak.145,-. 4-tahti, nestejääh., variaattori L-H-N-R, vetokyky 500 kg. Av. Takuu 1v. Käsiraha 300 loput TGB 500 Avanger tieliikenne tieliikenne Lumilevy + ketjut 690,Rankakärry 490,Tukkikärry 690,- Nopeille VINSSI + ALUVANTEET (arvo 1000,-) 6990,- EUROOPAN MYYDYIN TIELIIKENNEMÖNKIJÄ TGB 525 Target 4x4 25% enemmän tehoa kuin vastaavissa. 680 kg. Vetok. 4 vaihdetta+ p. 125,-
Mietin, miten ehdin tunnistaa saalislinnut, kun en ole eläissäni nähnyt niistä kuin piirustuksia metsästyskurssin kirjassa. Ensimmäinen aamupäiväni metsästäjänä menee jännitellessä. Sojotan haulikon piipun sinne ja jähmetyn paikoilleni huohottaen. Samassa kohtaan mustan labbiksemme märät silmät. 14 RIISTA O len Ilomantsissa, aivan Venäjän rajan tuntumassa, ja ilmassa on pienen pientä pisaraa. Olen nuori umpistadilainen humanisti. Olen epätodennäköinen metsästäjä. HUMANISTINPLANTTU OPETTELEE METSÄMIEHEN TAVOILLE ENSIMMÄISET LINTUNI TEKSTI JA KUVAT: JOONAS KONSTIG Olen tullut sata metriä metsän sisään, kun kello kymmenessä kahahtavat puskat. Olin kuusi vuotta elämästäni kasvissyöjä. Sanon tämän kaiken kuin esittäytymisenä AA-kokouksessa.. Jännitän hauista, joka pitää haulikon piippua ylhäällä, jännitän aistejani lintujen varalta ja hermojani huolehtiessani, että tietäisin koko ajan missä kulkevat kolme aseveljeäni, appiukko Antti, Ville ja koiramme Jätkä
Sitten koiramme juoksi liian lähelle. Nyt olen valmis tappamaan ruokani. Kierrämme pari lenkkiä metsässä ja siirrymme autolla pohjoisemmalle alueelle. Muuten hän jää invalidiksi, jolla on ehkä taito sanoa, muttei mitään sanottavaa. Ehdin kulkea ehkä kymmenen metriä kun kahahti uudestaan ja näin koppelon lähtevän lentoon tien yli. Olen laajentamassa mukavuusaluettani ta puukolla. Keskiviikkona pääsen koettamaan kahta peräkkäistä teertä pienellä metsäaukealla ohi, ja tarvon pientä nevaa edestakaisin etsimässä, josko jälkimmäiseen kuitenkin olisi osunut. Riivin keuhkonpaloja pitkään. Seuraavina päivinä Tapio tarjoaa minulle kolme tilaisuutta näyttää lahjani. Tunnustaminen helpottaa. Huono kanalin- tuvuosi, sanovat, lintuja vähän ja nekin arkoja. Hänen isänsä, appiukkoni, on metsästänyt neljäkymmentä vuotta, joten minulla on hyvät edellytykset oppia nämä taidot häneltä niin kuin taidot ovat ennen internet-aikoja siirtyneet, vanhalta mieheltä nuorelle. KOLME KARANNU TTA Metsästys on eräretkeilyä ja ampumaharrastus, mutta se on enemmän kuin nämä yhteensä. Lapsenvaivoja. p Työnnän terän koppelon peräaukosta sisään. Kasvissyöjänä perusteluni oli, että on tekopyhää syödä eläintä, jota en ole valmis tappamaan. Ainakaan en ole aiheuttanut niiden d kuolemia. Linnun piti olla nyt välissämme. Olen juuri ehtinyt toivoa pääseväni metsästystilanteeseen minäkin, kun edestä lehahtaa lentoon jotain isoa ja oranssia. Säntäsimme perään. Huohotin raskaasti, en niinkään juoksusta kuin jännityksestä. Lintu oli juossut vielä viisitoista metriä, mutta koira oli saanut sen kiinni ja piti sitä paikoillaan leukansa alla. Olen kirjailija, ja kirjailijan tulee nähdäkseni pyrkiä aina laajentamaan elonpiiriään ja mukavuusaluettaan. Kunnes saamme sen koppelon. ELÄIMISTÄ SAA PÖPÖJÄ Elämäni neljäntenä metsästyspäivänä edessäni makaa kuollut akkametso. Emmin hetken ja työnnän käteni linnun sisään. Metsä on hieman harvempaa. Ensimmäinen saaliimme on teeri. Kädessäni on Mora ja päähäni nousee äidin sanat jostain kaukaa lapsuusvuosilta. "Kuolleisiin eläimiin ei saa koskea, niistä saa pöpöjä", hän opettaa. Ja onhan näitä asioita vaikeampi käyttää minua vastaan, kun myönnän ne itse. Baikal IJ-:ni on yhtä ensikertalainen kuin minäkin. Ville ampuu pian jossain etäällä. Ei pölähtänyt. Siinä ajassa kun minä ammuin kerran, Ville tyhjensi automaattisensa kaikki kolme panosta. Illalla vaihdamme majatalon saunassa kokemuksia naapureiden kanssa. Appiukko kysyy pölähtikö se. Se on jotenkin turhan intiimiä makuuni: hetki sitten lintu popsi puolukoita, nyt se on käsinukkena. Ville ampui jossain edessäni. Se tarkoittaa: nämä ovat faktoja, en ole niistä ylpeä, mutta olen valmis myöntämään ne ja tekemään työtä parantumiseni eteen. Vaimennan ensireaktioni, joka nyrpistää nenäänsä puuhan sottaisuudelle. Olimme lampsimassa Villen kanssa tietä pitkin autolle päivän päätteeksi, väsyneinä ja märkinä, kun läheltä metsästä kuului kahahdus. Taivaassa mies tivaa Herralta vihaisesti miksi tämä antoi hänen hukkua, johon Herra: "Johan minä jumalauta lähetin kaksi venettä ja helikopterin." Aivan samalla lailla minä torjun ensimmäisen Tapion tarjoaman teeren roikottamalla asettani juuri silloin sivulla kuin kauppakassia, toisen sähläämällä varmistimen kanssa ja lopulta otollisen pyyn vaihtamalla "ihan vain äkkiä paikkaa että tulee suorempi tulilinja". Äiti irvistää ja käskee heittämään sen pois. Ehdin nähdä sen minäkin, kauniin linnun maassa marjastamassa, täysin tietämättömänä uhkaavasta vaarasta, hölmö. Ville astui metsään ja komensi minut kiertämään tietä pitkin linnun edelle. Nosp tan t terän rintalastaan asti ja j hieman hienostelevasti kohotan lintua, että suolet k valuisivat itsekseen ulos. Nyt minun pitäisi suolistaa se. Taitan haulikon ja ejektorit sylkäisevät molemmat hylsyt ulos. Se selittää rekyylin. Tavallaan perusteluni pätee yhä. v Ilmaan tulvahtaa käyneen I mustikkakiisselin tuoksua. Tulee mieleen se vanha vitsi veden varaan joutuneesta miehestä, joka torjuu ensin soutuveneen, sitten purjeveneen ja lopulta helikopterin avuntarjoukset, koska "kyllä Herra huolehtii minusta". Ikään kuin nämä kaksi kokemusmaailmaa ei vain summattaisi yhteen, vaan kerrottaisiin toisillaan. Tämä ei ole paikka arvailla miksi olen, olin tätä kaikkea, tai miksi nyt halusin metsästäjäksi. Olen löytänyt kuolleen myyrän takapihalta ja näytän sitä tyytyväisenä äidille. Ville tarttui lintuun ja kopautti sen puuta vasten. RIISTA 15. Mutta me osuimme siihen, se pölähteli kuin kanat sarjakuvissa ja vajosi puitten alle. En ole tainnut koskea kuolleisiin eläimiin sen jälkeen. Silloin samasta kohtaa lehahtaa uudestaan. He vain näyttäytyvät sellaisina minun sukupolvelleni, sille porukalle jonka keskellä olen kasvanut, koska olemme heihin verrattuna niin suhteettoman herkkiä. Pystytämme leirin korkeiden kuusten alle. Juoksin tietä lähimmälle mutkalle ja poikkesin puitten sekaan. Se on kannettu sanomalehden päälle kääntöpaikalle automme luo. Löydän maksan, kivipiiran ja sydämen ja asetan ne levitetylle Hesarille viereeni. "No sitten taitaa olla paras jatkaa pikku hiljaa matkaa." Alan uskoa, että minulle on myyty paukkupatruunoita. Ville pudottaa sen ja näyttää saman tien suolistamisen. Osoitan ja laukaisen. Sanotaan näin: ymmärrän nyt, että eivät esi-isämme luolamiehistä isiimme asti olleet jotenkin tarpeettoman julmia ja raakalaismaisia. Luulen niitä pyiksi, mutta jälkiviisaana tiedän kiusanneeni koppeloita. Vaimo naureskeli, että nyt kun hän odottaa ensimmäistä lastamme, viettini määrää minua metsästämään ruokaa perheelleni. Ennätyksiä tuskin rikkoo kukaan, mutta kunhan nyt jotain saisi metsästä mukaansa. En ole koskaan nähnyt metsoa näin lähel- tä. Joitain kokonaisia puolukoita tulvahtaa vielä ulos. Otamme förskottia kaatoryypyistä. Hän saattaa olla oikeassa. Kuksasta murukahvikin maistuu herkulliselta. Rekyyli on yllättävän kova, ja sen sekunnin kun toinnun ensimmäisestä äkkitilanteestani, linnut ovat kadonneet. Valpastuimme hetkessä. Ehdin nostaa piipun sen suuntaan kun se on jo puiden peitossa
"No niin poika!" Turha pilata hienoa hetkeä tunteilulla. H YVÄSTIT METSÄLLE Saalis makaa mättäällä ja sen siivet räpiköivät. Metsästä kuuluu etäinen siipien läiskähdys ja saman tien kaikki tämä unohtuu.. Enkä viittaa hirvikärpäsiin, joita saan poimia niskastani vartin välein. Nyt voidaan jo puhua verenhimosta. On se tyhjä. Olisiko jotain valkoista irronnut. Paikallistan apen ja Villen savun perusteella. Ylitän ojituksien juoksuhautoja jonkin matkaa ja saavun kauniinpunaiselle suolle, josta tupsahtelee heinämättäitä siellä täällä. Tulen metsälampareen päähän pisteeseen, jossa sovimme tapaavamme. Iltapäivällä vaellamme hitaasti takaisinpäin autolle, ja kotimatkalla ehdotan, että tarkistamme vielä yhden nyppylän. "Mitä sä ammuit", appiukko kysyy. Ei tällä sentään eläisi. Viisi päivää, viisi lintua. Kalautan riekkoa pari kertaa päähän haulikon piipulla. Se tippuu saman tien, en tajua edes yrittää toista lintua. 16 RIISTA Lasken repun selästäni, otan muovipussin ulos ja heitän hänen eteensä. Kuljen lähes hiipien, piippu edellä niin että hauista alkaa pakottaa. Lintu päräyttää viimeiset kerrat ja heittää henkensä. Sen kaula tuntuu ohuelta, kuin solmuiselta narulta. Hiippailen puolisen tuntia mailla, joita olen oppinut pitämään lupaavannäköisinä: marjoja, ei liian harvaa, riittävästi tuuheita kuusia. Mieleni on niin täynnä välähdyksiä metsästä ja metsästystilanteista, maisemia, verta ja mustikoita, uusia elämyksiä, että työstän niitä vielä pitkään. Laitan linnun muovipussiin. Nostan haulikon ja laukaisen, olen nyt tarkkana, havaitsen ettei pöllähdystä näy, laukaisen uudestaan. Ne ovat aina menneet pidemmälle. Hirvikärpänen on puraissut niskastani palan pois. "Toi nyppylä vielä", vonkaan. En ole varma muistinko tyhjentää aseen, joten pysähdymme vielä tarkistamaan. Tyhjennän juomapullon kädelleni ja kuivaan sormet sammaleeseen. Olen päässyt jo kahdesti ampumaan tiensuuntaisesti lentäviä teeriä ohi ja kerran tähtäilemään lupaavan isoa, vähän omituista lintua, jonka Ville tunnisti sitten haukaksi. Olen poikki, aivan piipussa. Koira juoksee luokseni ja nuolee sormistani tuoretta verta. Lopulta minun on myönnettävä epäonnistumiseni. Olen tarponut viisi päivää risukoita ja hyppinyt ojia ja oppinut erottamaan nevan letosta ihan siitä moiskauksesta, minkä ne tekevät saappaassa. Suuntaan järvelle ja päätän oikaista suon poikki. Hiivin lähemmäs ase edellä kuin poliisit elokuvissa. Pihalla onkin juuri sopivasti yleisöä. NO NIIN POIKA Viimeisenä päivänä tutkimme uudestaan pienen metsälampareen, joka on täysin suon ympäröimä. "Riekkoja", totean mahdollisimman lakonisesti. Nousemme autosta ja kaivamme aseet vielä kerran esiin. Sitä on aina katsovinaan mihin linnut katoavat, mutta eivät ne sieltä löydy. Työnnän pussin takaisin reppuun, lataan haulikon ja lähden kohti järveä. Jatkan parven suuntaan metsikköön. Hauikseni kramppailee, takareittä särkee aina kun koukistan jalkaani. Mutta mitään ei löydy. Loppusyksylle on vielä suunniteltu ensimmäinen sorsastukseni, mutta metsä on minulta suljettu kokonaiseksi vuodeksi. Se on samaa suota, jolla appiukko ja Ville tiputtivat eilen riekon. Linnut pakenivat metsikköön minun ja järven välissä. Appiukko vihjaa olevansa jo kypsä saunaan. Ero tuntuu haikealta. Hän vilkaisee sisään ja nostaa katseensa minuun. Appiukko on siellä, ja kerron hänelle koukkaavani vielä metsän kautta, tavataan järven rannalla. Heitän linnun takakonttiin ja ajamme kohti majataloa. Minkäs teet, on viimeinen metsästyspäivä. Näen jo järven pilkottavan etelässä puiden läpi, kun äkkiä maasta viidestätoista metristä lähtee kaksi riekkoa lentoon. Olen tullut pari minuuttia, kun edestäni lähtee lentoon kokonainen parvi riekkoja. Painan mieleeni vinon männyn maanmerkiksi kohdalle, jossa ampumani lintu oli, ja tarvon sen juurelle. "Jaa", hän toteaa, ja kun en jatka mitenkään, kysyy suu hienoisessa virneessä: "No missä ne riekot on?" Riekkoni on viimeisen päivämme kaato. Tähtään lähempää ja laukaisen. Olen toiminut adrenaliineilla, autopilotilla. Heillä on leirinuotio pystyssä ja vaatteet kuivumassa sen yllä. Lataan Baikalini ja katson metsää edessäni. "Se on vuosi ennen kuin mä pääsen tekemään tätä taas." Se on totta. Se ei ehkä ole esimerkillinen tapa lopettaa lintu, mutta se toimii. Kierrän maastoa vartin verran, ase valmiina haavakon varalta. Metsä antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa
Saamme kai kiittää leutoa talvea, joka on mahdollistanut runsaan ruokapöydän talvehtiville linnuille. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS 18 RIISTA. Soidinmenoja Tämän kevään soidinmenoja on ollut ilo katsella ja kuvata. Riistaa on runsaasti ja linnut näyttävät hyvinvoivilta
Mielenkiinnolla seuraan, mitä sanovat riistantutkijat, ennen kuin pesintäkausi on edes kunnolla alkanut. Riekkopareistakin on useampia havaintoja aiempiin keväisiin verrattuna. Jos emme metsästä, niin luonto kyllä korjaa sadon, emmekä me metsästäjät. RIISTA 19. Aikaisin aamulla kuuluukin joka puolelta teeren pulputus. Riekotkaan eivät ole malttaneet aamuhämärissä olla hiljaa, vaan ovat päästelleet omia naurujaan niin teeren kuin metsonkin soidinten taustaääniksi. Olemmehan tottuneet jo tuohon jokavuotiseen lauluun siitä, että on tulossa huono riistavuosi ja riistaa pitää nyt säästää ja vain varovaisesti metsästää. Varsinkin teerien ja metsojen soidinpaikoilla on ollut vipinää. En ole tämänkeväisen kal- taista soidinmenoa tavannut vuosikymmeniin. L innut ovat selvinneet vähin vaurion lisääntymiskauteen. Se enteilee ainakin hyvää teerivuotta, jos vain pesinnät onnistuvat vähintään tyydyttävästi. Katsotaan nyt! Pohjanmaan alueella näyttää nyt ainakin todella mielenkiintoiselta. Ennen vuoden vaihdetta tapaamani kolmensadan linnun parvi enteili jo jotain tällaista olevan tulossa. Ehkä aiheellisestikin. Hyvin onnistunut pesintä takaa moneen, moneen vuoteen runsaan riistasyksyn. Jos poikasten kuoriutumisaikaan sattuvat suotuisat kelit, syksyllä on lintuja ja niitä pitää silloin metsästää. Teeri- ja metsonaaraiden määrä edelliseen vuoteen verrattuna on kolminkertaistunut. Eipä tahdo löytyä sellaista suota tai peltotilkkua, jolla eivät teeret kujertaisi. Niitä on soilla ja pelloilla, etten sanoisi joka paikassa
Se oli suuren viemärin reunalla kasvava käkkärämänty, jonka alle tälläsin itseni kameroineni. Se hypähteli ja tuli suhisten lähemmäksi. Ei liene enää kovin kaukana aika, jolloin joutsenten määrää joudutaan rajoittamaan metsästyksellä. TEEREN SOITIMELLA Menin aikaisin aamuyöllä noin puoli kolmen aikaan kyttäyspaikalleni. Heikoimmat joutuivat väistymään sivustoille. Yllätyksen sen sijaan koin, kun kaksi joutsenta lensi soidinpaikan ylitse aivan kuin tiedustelulennolla ollen. Alkoi joutsenten soidin, jossa teeret joutuivat väistymään suurempien tieltä. Vahvemman oikeus näyttää pätevän. Joka puolella kävi siis melkoinen vilske. Aamuhämärissä laskeutui telkkäpariskunta takanani olevaan ojaan vain kolmen metrin päässä minusta. Oli hämärää, joten en voinut vielä nähdä lintuja. Vallitsi täysi hiljaisuus. Jouduin odottamaan siinä puolisen tuntia. Luulin jo välillä, että teeret eivät tulisi tähän paikaan ollenkaan, koska en ollut käynyt paikalla tänä keväänä. Välillä soidin rauhoittui ja teerikukot nuokkuivat nousevassa aamuauringon loisteessa. Tyhjästä pimeydestä kuului yllättäen suhauksia ja siiven suhinaa, kun ensimmäinen teeriparvi saapui soidinpaikalle. Teerten soidin tuntui jatkuvan loputtomiin, joten jouduin vetäytymään vähin äänin viemärin penkan suojassa alueelta. Kohta tulikin neljän joutsenen porukka, joka laskeutui äänekkääsi keskelle teerten soidinaluetta. Suuriäänisesti ja -eleisesti ne ryhtyvät häätämään teeriä pois omalta soidinalueeltaan, jolle ne saapuvat itse kuitenkin myöhemmin. Äkkiä soidinmenot kiihtyivät. Siivet läiskivät ja pellolla olevasta lätäköstä lensi vesi. Teeret joutuvat väistymään syrjemmälle. Lähin teeriuros kai näkikin minut siitä käkkärämännyn alta, koska alkoi uhitella minulle. Ääni oli korvia huumaava. Ilma täyttyi joutsenten huudoista ja torvien törähdyksistä. Kohta tuli toinen aalto. Sitä jatkui siihen saakka, kunnes naaraat syystä tai toisesta poistuivat paikalta. Muistikortit olivat täynnä ja kamerasta akku lopussa. METSOLLA MENEE H YVIN Heti ensimmäinen metson soidinpaikka tärppäsi. En voinut kääntyä, sillä olisin karkoittanut ne lentoon. 20 RIISTA Sitä paitsi oli vielä niin hämärää, etten voinut valon puutteen vuoksi edes yrittää kuvaamista. Siinä toista urosjoutsenta ajettiin takaa ja yritettiin kai häätää koko alueelta pois. Yhtä yllättäen kuin ne olivat saapuneetkin joutsenet poistuivat paikalta ja teeret pääsivät jatkamaan häiriintynyttä soidintaan. Siivet läiskivät pimeydessä, kun teerikukot ottivat voimallisesti yhteen vallatakseen parhaan soidinpaikan. Mielenkiintoinen piirre on myös joutsenten lisääntyminen ja niiden "häiriökäyttäytyminen". Siellä missä teeren soidin on kiivaimmillaan saapuvat nämä linnut paikalle. Pian ilma täyttyi teerten suhauksista ja pulputuksista. Ne palasivat. Tätä menoa kesti hieman toista tuntia. Soidinmenot olivat alkaneet. Tulla tupsahti siihen vielä metsähanhiparikin ruokailemaan takanani olevalle pellolle. Olin keskellä soidinta, sillä osa teeristä lauloi selkäni takana toisella puolella viemäriä. Parittelua en päässyt kuvaamaan, vaikka sitä siinä kaiken aikaan himoitsinkin. Yllättäen se taas roihahti käyntiin, kun jälleen naaraita saapui paikalle. Valitettavasti vain olin liian myöhään liikkeellä, sillä mennessäni soidinpaikalle olivat jo metsokukot paikalla ja soidin häiriintyi, kun kuulin niiden lähtevän lentoon. Välillä meno rauhoittui, mutta alkoi yllättäen uudestaan. Viimein valon voima alkoi vahvistua ja pääsin kuvamaan. Aamun aikana laskin, että takanani olevaan ojaan tuli ainakin kuusi paria vesilintuja; telkkiä, taveja ja heinäsorsia. Osa teeristä oli edessäni, vain viidentoista metrin päässä minusta. Pääsin kuvamaan aitiopaikalta. Samalla naaraat ilmestyivät paikalle ja tosi voimainkoitokset ja -esitykset alkoivat. Mattimyöhäisiä kukkoja saapui lentäen paikalle