Riista 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SAKO A7 VIIMEIN MYÖS SUOMESSA! 2 / 2012 8,40 RIISTAKOLMIOLASKENNOILLA JATKOA KAUTEEN BRITTI HIRVIMETSÄLLÄ SUOMESSA Esittelyssä SAKO A7 & BERETTA A300 710640-1202 12002 PAL.VKO 2012-19 6 DOCTER LAADUKASTA HÄMÄRÄOPTIIKKAA WINCHESTER BLIND SIDE TERÄKSISET NOPPAHAULIT BERETTA A300 EDULLINEN ITSELATURI METSÄSTYKSEEN 414887 106405
Useat yrityksen markkinoille tuomat ominaisuudet ovat selkeästi viitoittaneet metsästystutkamaailman tietä. Edelläkävijä haluaa tarjota toimintavarman, helppokäyttöisen ja kestävän ratkaisun jokaiselle suomalaiselle metsästäjälle kohtuulliseen kokonaishintaan. Ultrapoint Koira-GPS:n valtuutetut jälleenmyyjät www.ultrapoint.fi. Nyt ohjelmisto myös Android-puhelimiin Metsästystutkien edelläkävijä Ultrapoint tarjoaa sinulle entistä laajemman valinnanmahdollisuuden: ensimmäisen kerran voit käyttää kotimaista metsästystutkaohjelmaa, Ultrapointin DoGPS:ä, nyt myös Android-puhelimissa. Toimintavarma, helppokäyttöinen ja tehokas Ultrapoint Kaikki automaattisesti näkyvillä heti, kun avaat ohjelman: koiran sijainti, oma sijainti, haukkutiheys, kartta Veloituksettomat Maanmittauslaitoksen kartat Edullinen käyttää GPRS-pohjaisen seurannan ansiosta Jälkipelit DoGPS NETissä Kartanpiirto-ominaisuuksilla tarpeelliset tuunaukset akut voit vaihtaa itse Kotimaisia Ultrapoint-koiratutkia kehitetään jatkuvasti
www.benellivinci.com
Sisällys 2/2012 6 Puolan tyhjennysjahti 52 IWA 2012 Messukuulumiset Nürnbergistä 58 Tracker Hunter 500 Uutuuspannalla kuuluvuutta 60 Pinewood hajusyöpöt Etua hajuttomuudesta 62 Primos Blood Light Pieni helpotus pimeään 64 Finn Grip Easy suksiside Uutuusside metsäsuksiin 65 Riistakamerakuvakilpailu 66 Viimeinen sana Majuri Hovimäki 12 Beretta A300 Berettan uutuus edulliseen hintaluokkaan 16 Riistakolmiolaskenta 20 Sako A7 "Amerikan Sako" rantautuu Suomeen 26 Winchester Blind Side noppahaulien taikaa 28 Docterin kyttäysoptiikka esittelyssä 32 Metsästäjän knoppitietoa Hyöty irti ampumakepeistä 36 Metsästäjän patruunanurkka .338 Winchester Magnum 40 Suomen jahti ulkomaalaisen silmin 46 Luolamiesten kettutripla Yllättävä saalis 48 ATA Show Vuoden jousiuutuudet tuoreeltaan
lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viime vuonna vastaava laskenta Länsi-Uudellamaalla osoitti kannan olevan suurempi kuin RKTL:n mukaan. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Luulisi laitoksen johdonkin jo avaavan silmänsä ennen kuin viimeisetkin uskottavuuden rippeet karisevat. Joku neropatti sai ahaa-elämyksen ja lupia myönnettiin nyt vain yksi kerrallaan, minkä jälkeen sai sitten anoa lisälupaa. Viides vuosikerta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Onko RKTL pelkkä suojatyöpaikka, jossa on aivan sama kuka mitäkin tekee ja mihin rahoitus tärvätään. Samoin monet muut maksut ovat nousseet moninkertaisiksi. Aiemmin oli jo lupailtu että ilvestihentymiä aletaan harventaa, mutta nämä lupaukset olivat yhtä luotettavia kuin poliitikoilla ennen vaaleja. Viime vuosina on konkreettisesti nähty, ettei RKTL:llä ole resursseja, kykyjä eikä halua antaa puolueettomia tietoja petojen määristä. Vaikka kanta kasvaisikin, sekoitusten takia oikeita susia tulee olemaan yhä vähemmän. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kaikki oikeudet pidätetään. Näin oli myös Pöytyällä ja tappolupa myönnettiinkin koska petolauma viihtyi turhan hyvin asutuksessa. Jupakan jälkimainingeissa petojen päätutkija löi vielä lisää löylyä uhkaamalla lauman muiden jäsenten tulevan nyt helpommin asutuksen läheisyyteen kun alfanaaras tapettiin. Luvan hinta nousi eurosta euroon. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. RIISTA PL , HELSINKI email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä / arto@firekustannus.fi TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Ville Pohjola, Jari Laulumaa, Maiju Suominen, Erkki Tamminen, Turo Niemi, Jouni Huhtinen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Arto Määttä KANNEN KUVA: Tatu Kantomaa ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk euroa kestotilaus euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus Petofarssin annetaan jatkua Pöytyän susijupakka on saanut Suomen luonnonsuojeluliiton peräämään laadukkaampia metsästäjiä petojahteihin. Pienen hintojen nousun voisi vielä jotenkin ymmärtää, mutta kun hinta peritään silloinkin kun lupaa ei myönnetä! Ilvesten poikueita on laskettu tänäkin vuonna ja heikoista sääoloista huolimatta näyttää siltä että RKTL on täysin ulkona kannan kasvusta. Laadukkuutta kyllä tarvitaan, mutta mieluummin luonnonsuojelijoihin ja erityisesti petotutkijoihin, sillä Pöytyän "sudet" ovat osoittautumassa usean asiantuntijan mukaan koirasekoituksiksi. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Metsästäjät näyttävätkin olevan ainoa sidosryhmä, joka pystyy rehelliseen ja luotettavaan toimintaan tässä suhteessa - yksikään metsästäjä kun ei halua minkään eläinlajin kokonaan häviävän, kysymys on vain lajien oikeasta suhteesta. Sekarotuisten koirasusien, joita on runsaasti niin Suomessa kuin Ruotsissakin, suojelu on käsittämätöntä kahdestakin syystä: nämä eläimet eivät ole sen paremmin koiria kuin susiakaan ja niiden suojelu on viimeinen niitti alkuperäisen suden olemassaololle. - Esa Höysniemi Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Myös Riistakeskuksen perustamisessa kävi juuri niin kuin uskalsin epäillä. Byrokratian ja maksujen lisääntyminen näkyi konkreettisesti viimeisten ilveslupien käsittelyssä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ehdotankin jälleen, että suurpetojen laskenta annetaan virallisesti esimerkiksi Metsästäjäliiton hoitoon. Tämä olisi jo vähintään toinen kerta kun sekarotuisia rakkeja on pannoitettu susina. Näiden "susien" tutkimiseen on käytetty helikoptereita ja ties kuinka monia työtunteja (myös tänä vuonna). Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Toiseksi koiran osuus tekee sekasikiöistä tyypillisiä ihmisasumusten liepeillä viihtyviä eläimiä, jolloin konfliktit ja vahingot ovat todennäköisempiä kuin puhtaiden susien aiheuttamat. Tässä vaiheessa tutkija oli jo autuaasti unohtanut miksi tappolupa alun perin myönnettiin - pedoillahan oli ollut tapana asioida ihmisten pihoilla
Aseen toimintamekanismi ei ole kovinkaan tärkeä, koska joskus. Metsäkaurisnaaras kuuluu myös hintaan, mutta tässäkin on pieni riski joutua maksumieheksi. Kun näitä tilastoja verrataan pidemmältä aikaväliltä, saadaan varsin selkeä kuva kunkin alueen odotettavissa olevasta keskimääräisestä saaliista. Muistiinpanoista löytyy muun muassa ajon päivämäärä, kellonajat, metsästäjien määrä, ammutut laukaukset ja tietysti eri saalislajit ja niiden kappalemäärät. Pikkutarkan kirjanpidon pitäminen jokaisesta ajosta on mielenkiintoinen käytäntö, jota ei löydy 6 RIISTA Tyhjennysjahtimatkan hinta sisältää villisikojen kaatomaksut käytännössä ilman rajoitusta. Uroksia voidaan myös ampua, mutta kaatomaksu maksetaan sitten erikseen. Tämän lisäksi löytyy haavakoiden varalta jälkikoiria ohjaajineen selvittämään ajojen loppumainingit. JAHTIPAIKAT TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI S monestakaan toisesta jahtimaasta. Myös saksanhirvinaaras on sallittujen listalla ilman lisämaksuja. Uroskauris on rauhoitettu ja sen ampuminen tietää automaattisesti sakkomaksua. Ainakin kannattaa varautua siihen, että ampumistilanteita riittää. uomalaista jahtimiestä kiinnostavat ennen muuta ja erityisesti ensimmäisillä jahtikerroilla villisiat. Ennen pitkää jokaiselle muodostuu oma suosikkiriista, jonka kaataminen kruunaa jahtipäivän. Jahdeilla onkin tiettyjä ominaispiirteitä, joiden ansiosta ne voivat olla erityisen tuottoisia saalismäärien suhteen. Tässä pitää tosin huomioida eurooppalainen käytäntö: laumaa johtavaa emakkoa ei saa ampua, jahdissa keskitytään "veturin" takana tuleviin "vaunuihin". Hyvin organisoidut ajot kestävät keskimäärin puolisen tuntia ja niitä ehtii tehdä valoisan ajanjakson aikana kuusi tai seitsemän maastosta riippuen. Koska ampumamatkat ovat tavallisesti erittäin lyhyitä, maasto peitteistä ja tilanteet todella nopeita, ei miettimisaikaa käytännös- sä ole. TYHJENNYSJAHDIT BR-Huntingin järjestämät ns. tyhjennysjahdit Puolaan ovat saavuttaneet suuren suosion suomalaisten metsästäjien keskuudessa. Uroksilla on sarvikruunut vielä tiukasti päässä, joten sekaantumisen riski on pienempi. Ajoketju muodostuu ammattitaitoisista ajajista sekä muutamasta koirasta. Kettukanta on Puolassa runsas ja niitä esiintyy ajoissa usein, joten ketun poistaminen jahtimailta on toivottavaa ja luonnollisesti maksutonta. OMA ASE MUKAAN Ajojahtitilanteet huomioiden oma tuttu ase on paras vaihtoehto. Tyhjennysjahtien hintaan kuuluvat villisiat ilman rajoitusta sekä naaraspuoliset metsäkauriit ja saksanhirvet. Asia kannattaakin sisäistää jo ennen passipaikalle menoa. Tilastoista on myös nähtävissä esimerkiksi sikojen keskipainot tai hirvieläinten sarvitrofeiden koot. SALLITTU RIISTA Jahtipaikkoja on useita eri puolilla Puolaa ja matkanjärjestäjä on valinnut ne saalistilastojen perusteella. Seuraavalla sijalla lienee saksanhirvi ja metsäkaurista ammutaan sitten muun riistan ohessa. Uroksen ja naaraan voi pikaisessa tilanteessa sekoittaa hyvinkin helposti, sillä tyhjennysjahtien aikaan moni uroksista on jo ehtinyt pudottaa sarvensa. Usein matkanjärjestäjä on kuitenkin saanut neuvoteltua, että muutama vahingossa tulilinjalle joutunut laumanvetäjä ei ole aiheuttanut lisäkuluja
Puolassa äänenvaimentimen käyttö on kielletty metsästyksessä, joten ase on syytä kohdistaa ilman vaimenninta jo kotimaassa. Ilman Euroopan asepassia ei kannata lähteä matkaan. Viimeksi esimerkiksi Finnair otti euroa suuntaansa aseesta, joten ainakin satasen lisämaksuun tulee varautua. Aseen lentokuljetus näyttää vaikeutuvan joka vuosi, ja ainakin kuljetusmaksut ovat kohonneet roimasti muutaman viime vuoden aikana. Tyhjennysjahtimatkan hinta sisältää villisikojen kaatomaksut käytännössä ilman rajoitusta. yksi huolellisesti tähdätty laukaus saattaa antaa paremman saaliin kuin sikalaumaan lähetetty "sarjatuli". Pulttilukkoisen aseen lukko tulee RIISTA 7. Olen aina kuljettanut kiikaritähtäimen aselaukussa joko kiinni aseessa tai irrallaan, toistaiseksi ongelmitta. Ase tulee pakata kestävään laukkuun. Monet irrottavat kiikaritähtäimen käsimatkatavaroihin, mutta joillakin kentillä sen kanssa on tullut ylipääsemättömiä ongelmia. Kannattaa myös tarkastaa että passi on voimassa ja siihen on merkitty oikea ase, kaliiperi ja sarjanumero
Nykyisin aseet kulkeutuvat useimmissa maissa, viimeksi myös Puolassa, suoraan eri pisteeseen kuin muu matkatavara. Erillisiin muovirasioihin pakatut ammukset sen sijaan ovat aiheuttaneet useinkin ylimääräistä viivettä ja selittelyä. Jos ampujia on vaikkapa 9 (vasemman laidan pystyrivi), löytyy päivän toisen ajon (ylin vaakarivi) passin numero ysin riviltä toisesta ruudusta = 3. Jos hihnalta ei ala aselaukkuja näkyä, ne löytyvät tavallisesti hieman sivummalta erityismatkatavaroita varten olevasta pisteestä. Suosittelisin kuitenkin että ase ja lukko ovat yhdessä ettei jostain syystä erilleen joutuvat matkatavarat estä aseen käyttämistä. Samalla ampujamäärällä (9) päivän viidennessä ajossa passipaikan numero on kahdeksan. irrottaa, sen voi pakata joko aselaukkuun tai koneen ruumaan menevään laukkuun. Patruunat kuljetetaan eri laukussa kuin aseet eli koneen ruumaan menevissä matkalaukuissa. Puolasta lähdettäessä aseet on tullattava erikseen 8 RIISTA. Määrä on yleensä rajoitettu, se on usein luokkaa kpl, minkä pitäisi riittää hyvin parhaimmissakin paikoissa. akin kymmeniä metrejä joit jolloin näkyvyys oli vain molempiin suuntiin. Passikortti nopeuttaa huomattavasti ajon järjestelyjä. passiketjulle oli tien tai Varsin tyypillinen paikka i pensaikkoa, Useimmissa paikoissa riitt polun laidassa. Peitteisen maaston takia suosittelen laadukkaita luoteja, jotka eivät sirpaloidu oksaan osuessaan. Patruunat kannattaa kuljettaa tehdaspakkauksissa joidenkin lentoyhtiöiden mahdollisesti poikkeavista ohjeista huolimatta, siitä ei ole tullut koskaan ongelmia
Joskus esimerkiksi sikoja voi tulla kerralla suuriakin laumoja, jolloin ampumisessa tulee olla erityisen tarkka. Tällöin keskellä oleville metrin sääntö pätee molempiin suuntiin. Ajomiesten lisäksi korkeat laukaukset ajettavan maaston sisälle päin voivat koitua myös vastapuolella olevien passimiesten vahingoksi. Miesten punaiset takit vilkkuivat vielä noin metrin päässä kun lauma saksanhirviä ryntäsi liikkeelle. Kun toimintatavoista, aikatauluista ja turvakäytännöistä on puhe, älä touhua muita juttuja. Ajosta poispäin voidaan ampua kauemmaksikin mikäli näkyvyyttä riittää. Erään kerran olin passissa sillä reunalla mistä ajoketju lähti liikkeelle. Ajettava alue on melkein aina joko suorakaide tai neliö, jonka sivujen pituudet ovat keskimäärin vain metriä pitkiä ja sen kaikki sivut tavallisesti passitetaan. Toisekseen eläimet olivat niin lähekkäin ja rinnakkain että selvää maalia ei edes ollut. Turvallisuussyistä villisikaa saa ampua ajon suuntaan korkeintaan metrin päähän. Tähän on selkeät syyt, sikaa tähdätään huomattavasti alemmas kuin loikkivia hirvieläimiä, jolloin luodin kulkeutuminen kauemmas etumaastoon on vähemmän todennäköistä. Mitä suurempi ryhmän koko on, sitä useammalta näyttää osa selvityksistä kiitävän täysin ohi korvien. Huomaa, että sääntö koskee vain sikoja (tai kettua), mitään hirvieläimiä ei saa missään tapauksessa ampua ajon sisälle, se on sallittua vasta kun riista on ohittanut passilinjan. Samasta syystä ampuminen tapahtuu aina vain seisaaltaan, ei koskaan esimerkiksi istualtaan. Tällöin ehtii ampua ehkä kaksi, jopa kolme kertaa, samalla on pidettävä visusti silmällä naapuripassimiestä, ettei ammu liian lähelle hänen suuntaansa. ja laukkujen sisältö sekä patruunoiden että aseen osalta yleensä tarkastetaan. Homma hoitui kuitenkin suuremmitta ongelmitta sillä patruunoiden pakkaukseen ei kiinnitetty tällä kertaa lainkaan huomiota, jopa irtolippaaseen jääneet patruunat kelpuutettiin matkaan kun vain lukumäärä selvisi. Pitää ensin malttaa odottaa että kohde on alle metrissä ennen kuin avaa tulen. Eläimiä oli parikymmentä, kaikki naaraita ja vasoja ja ne syöksyivät suoraan kohti. Tullaus saattaa viedä runsaasti aikaa, joten kentälle kannattaa saapua hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. TURVALLISUUS JAHDISSA Kaikessa ryhmämatkailussa voi pitää perussääntönä matkanjohtajan kuuntelemista. Tämän lisäksi oli mahdotonta erottaa mille naaraista vasat kuuluivat, ei siis mitään mahdollisuutta ampua vaikka riista olikin sallittua. Turvallisuussyistä villisikaa saa ampua ajon suuntaan korkeintaan 40 metrin päähän. RIISTA 9. Viimeksi huvittavana piirteenä oli tullaajien mielenkiinto siitä, kuinka monta patruunaa oli jäljellä. Kun kohde on ohittanut passiketjun, voidaan tulitusta taas jatkaa. Kymmenisen metriä ennen minua ne havaitsivat että jotain on edessä ja kääntyivät äkisti hieman sivuun ohittaen passiketjun vasemmalta puoleltani. Olin asettunut sikäli väärin, että sille sivulle en enää voinut ampua taaksepäin, koska edessä oli pari isoa puunrunkoa, jotka tehokkaasti estivät näkyvyyden. Joskus suorakaide voi olla pitempi ja silloin osa passimiehistä voi olla sijoitettuna myös keskelle ajokaistaletta
Ajossa käytettiin saksan metsästysterrierejä. Jos joku ketjun ampujista onkin väärässä reunassa, hankaloittaa se sekä naapurien ampumista kaventamalla sektoria että samalla lisää vaaratilanteen mahdollisuutta. Tällöin kannattaa huomioida myös ampumasuunnat taaksepäin ja asettua kohtaan, jossa passipaikan turvamääräykset sekä mahdollisimman laaja ampumasektori täyttyvät. Missään tilanteessa passipaikalta ei saa siirtyä esimerkiksi linjan toiselle laidalle ennen kuin ajo on vihelletty päättyneeksi. Päivän ajoista täytyy pitää lukua, joskin sekin yleensä selviää myös passipaikkoja jaettaessa. "JAHI ON JAHI" SANOO VIROLAINEN Vaikka tilastot eri paikkakuntien jahdeista ovatkin osoittautuneet lähes idioottivarmoiksi, on kuitenkin kyse villieläinten metsästyksestä eikä taitavinkaan metsästyksenjohtaja pysty takaamaan tiettyä saalismäärää. Eri ajojen passiketjut saadaan nopeasti paikoilleen kun kukin ampujista tietää paikkansa jo ennen seuraavaan ajoon siirtymistä. Kun halutaan tietää seuraavan ajon passipaikan numero, pitää siis tietää montako ampujaa kuuluu jahtiin sekä monesko ajo on kysymyksessä. Kuljetuskalustoa löytyy moneen lähtöön. Ampujien lukumäärä selviää silloin, kun passikortit jaetaan ja se pysyy samana koko päivän. Tässä Ursuksen perään on liitetty parikin vaunua, joihin mahtui yli parikymmentä miestä ja päivän saalis. Perussääntönä on, että aina asetutaan ajon suunnan puoleiselle reunalle passilinjassa. Vaikka passipaikka näytetään hyvinkin tarkasti, on siinä tietysti hieman varaa siirtyillä sivusuunnassa parempaan asemaan. Ylälaidan ylimmältä vaakariviltä nähdään ajojen lukumäärät. Ajon alku sekä loppu ilmoitetaan sovituin torvipuhalluksin ja se on sa10 RIISTA malla merkkinä aseen lataamiselle tai patruunoiden poistamiselle. PASSIKORTTI Päivän ajoista täytyy pitää lukua, joskin sekin yleensä selviää myös passipaikkoja jaettaessa. Jahdin sujumista edesauttaa pätevän metsästyksenjohtajan lisäksi myös ampujia varten suunniteltu passikortti. Nämä ovat pienestä koostaan huoli-. Jos ampujia on esimerkiksi kappaletta, löytyy passipaikan numero kympin kohdalta alkavalta vaakariviltä. Passikortin vasemmassa laidassa oleva ensimmäinen pystyrivi näyttää passimiesten lukumäärän. Passikortin idea on sikälikin nerokas, että minkäänlaista valintaa eri passipaikkojen suhteen ei voida harrastaa, kaikki sujuu tasapuolisesti ja nopeasti. Liian suurin odotuksin ei siis kannata matkaan lähteä, sillä mahdollinen poikkeus, joka vahvistaa säännön, voi osua kohdalle milloin hyvänsä. Tämä selkeyttää ampumista ja antaa ampujalle mahdollisimman suuren pelivaran sen jälkeen kun eläimet ohittavat ketjun. Tästä esimerkkinä voisin mainita viime vuoden poikkeuksellisen lämpimän syksyn, jolloin lumi ei tullutkaan maahan normaaliin aikaan. Metsästyksenjohtaja jakaa passiryhmät paikoilleen ilmoittamalla esimerkiksi numerot tietylle osuudelle. Kun jokainen ampuja näkee kortista paikkansa kussakin ajossa, voidaan ryhmä lähettää liikenteeseen ilman sen kummempia ihmettelyjä
Toisekseen ajomiesten mukaan siat olivat poikkeuksellisesti harvoin makuulla ajon osuessa kohdalle. Emakko osasi luotsata poikueet harmittavan usein paikoista, joissa ei ollut passimiestä. Saaliin "niukkuudesta" huolimatta myös poikkeusreissu oli kaikin puolin antoisa niin hyvän porukan kuin metsästyselämystenkin ansiosta eikä tilanne tosissaan harmittanut lainkaan. Eniten saaliin joukosta löytyy villisikoja. Iltaparaati. RIISTA 11. Ensimmäisen päivän jälkeen ei rattailla ollut ainoatakaan sikaa. Vastaavasti samaan aikaan toisella paikkakunnalla olisi luullut käyvän samoin, mutta siellä tulos olikin täysin odotusten mukainen. Tällöin siat eivät hyökänneetkään kuka minnekin, vaan kaikki seurasivat letkassa johtavaa naarasta. Toisena päivänä tilanne sitten korjaantui, mutta vaikka tilastollisesti oltiin kaukana keskiarvosta, taisi jokainen seurueesta päästä silti ampumaan. matta riittävän agressiivisia, jotta ne makuulla olevan sikalauman kohdatessaan saavat sen säntäämään kaikkiin ilmansuuntiin. Tällä kertaa sikojen löytäminen tuotti jo vaikeuksia, sillä tuoreita kaivamisjälkiä oli joka paikassa eikä niiden tuoreudesta saanut yhtä tarkkaa kuvaa kuin lumella
Vastavetona tälle liikehdinnälle on esitelty uusi, edullinen malli, Beretta A300 Outlander. 12 RIISTA utta A Outlander -haulikkoa voisi ehkä parhaiten kuvailla seuraavasti: siinä yhdistyy Beretta A -sarjan lukonkehyksen ja laukaisukoneiston muotoilu, A-sarjan sisuskalut ja ALsarjan kaasumäntä. Lisäksi se on varustettu synteettisellä tukilla, joten siitä on karsittu hyvien puiden tuoma kustannusrasite. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ U Beretta 12/76 A300 Outlander Beretta on viime vuosina uudistanut haulikkosarjansa lähes täydellisesti A400-mallin eri versioilla. on siis juuri sama ase kuin meille tuttu Silver Mallard, joskin koruttomammalla viimeistelyllä. A Outlander on samassa sarjassa :n kanssa hintasegmentin suhteen, mut-. Tätä asetta on myyty huokeaan hintaan Pohjois-Amerikan markkinoilla. Yksi perussuosittu haulikkomalli Berettan valikoimissa on ollut Yhdysvalloissa kasattu , joka on itse asiassa täsmälleen sama ase kuin Beretta A. Viimeistely ja puiden laatu vastaa lähinnä muiden edullisten haulikoiden vastaavaa näiltä osin uutuus ei missään nimessä ole Berettalle mikään ylpeydenaihe, vaan enemmänkin perusrassi käyttöön parempaa sarjaa huokeampaan hintaan. Tällainen edullinen versio ei Berettan haulikoissa ole mitenkään erikoinen ilmiö. Kyseinen haulikko on ollut tasaisen suosittu ja varma valinta. A400:n perusominaisuutena tulee kuitenkin myös noussut hinta ja tämä on karkottanut osan potentiaalisesta ostajakunnasta
Tämä oli vallitseva supistajastandardi Berettallakin aina Urikan päiviin asti ja vasta Urika :sta eteenpäin ovat Berettan ja Benellin supistajia muutettu tästä standardista. Siinä missä A-sarjan haulikot ovat " piipuilla jo kohtuullisen vakaita ammuttavia, vaaditaan A- ja A-sarjalaisilta samaan tuntumaan pääsääntöisesti " piippu. TOIMINTAVARMUUS Koease toimitettiin tuuman ( cm) piipulla, mikä tarkoittaa yleensä varsin levotonta haulikkoa. Jos sitten taas ase tulee kiväärimäiseen ammuntaan, toimii lyhyempi piippu vallan mainiosti. Koska A-sarjassa pääjousi on etutukin alla, voidaan sanoa, että Outlanderissa pääjousi sijaitsee vanhanaikaisesti perän sisällä. Tämä on valitettavasti tekijä, jonka voidaan sanoa olevan vanhassa parempi kuin uudemmissa Berettoissa. Mobilchoke on jo perusversionaan erittäin toimiva ainakin puolisuppeana ja kolmevarttisena. Tosiasiassa kyse ei ole nopeudesta ja kätevyydestä, vaan keulan tunnottomuudesta. Mielestäni tämä ratkaisu on ehdottomasti parempi kuin perä ilman säätöjä ja täysi sarja vaihtosupistajia. Toisaalta /-pesityksen vanhoissa A-malleissa (huom. ta siinä on muutamia eroja. Joka tapauksessa nämä Espanjassa valmistetut supistajat eivät ole niin lujasti hinnan kiroissa, ettei mukaan olisi voitu toimittaa vaikkapa parannettu sylinteri ja kolmevarttinen tämän puolikkaan lisäksi. Verrataessa A:aan, on suurin ja näkyvin ero A:n lukossa. Suurin tekninen ero löytyy Outlanderin uudemman sukupolven itsesäätyvästä kaasumännästä. Ylimenoa ei ole myöskään kiillotettu, joskin sen pinta on erittäin tasainen. mallinimi on todellakin vanha) kuviot ovat lyhyemmästä ylimenosta huolimatta äärimmäisen tiukkoja erityisesti kiinteästi täyssupistetuilla piipuilla. SÄÄTÖÄ Etutukin kaasupurkausreikiä ei ole vahvistettu, vaan ne on työstetty suoraan puuosiin. Sen purkaminen tehtiin vaikeammaksi ja "itsepuhdistuvuutta" korostettiin hyvin vahvasti. Esimerkiksi verrattaessa tätä ylimenoa Berettan vanhempien -mallien ylimenoihin, on tämä selvästi loivempi ja siistimmin tehty. Painotuksessa A voittaakin uutuuden mennen tullen. TU TTU PIIPPU Piipun sisähalkaisija on leiman mukaan 18,3 millimetriä, joka edustaa perinteistä Berettan käyttämää piippumitoitusta. Lukonkehyksen muoto ja käytetyt fontit ovat yhteneviä A400-sarjaan. mukaiset jatkosupistajat, esimerkiksi Brileyn valmistamina, ovat vielä tänäänkin lähes vertaansa vailla, eikä uudemmilla supistajajärjestelmillä ole saavutettu kovinkaan merkittäviä käytännön etuja rataolosuhteissa tai metsällä. Voidaan sanoa, että A on ennemmin edulliseen suuntaan päivitetty Urika/Urika , ja kiinnekohdat teknisesti ovat näissä. Aseen keulalta löytyy kuitenkin säästöä: Vaihtosupistajia on vain yksi puolisuppea, se joka piippuun on tehtaalla ruuvattu. Periaatteessa ei kuitenkaan haittaisi, vaikka mutteri olisi vielä massiivisempi ja helpommin käsiteltävä. A:n piippu ja supistajavalinta on ilahduttavasti perinteiden Mobilchoke. Tällöin aseesta ei puuttuisi mitään. AMPUMAOMINAISUUDET saatavana myös " ja " piipuilla, joista " on ehdottomasti suositeltavin yleiskäyttöön, jos haulikolla on tarkoitus ampua lentäviin kohteisiin. Uudemmassa kaasumäntäsysteemissä, joka otettiin käyttöön A-mallin myötä, kaasumäntä on yhtenäinen systeemi. Vanhemman A:n kaasumäntä on helpompi pitää puhtaana, sillä se on paljon helpompi purkaa osiin. Tosiasiallinen muutos oli se, että riittävän kenttähuollon suorittaminen muodostui ongelmallisemmaksi. Piipun sisähalkaisijaksi ilmoitetaan , millimetriä, mikä on Berettan vanha standardi. Siinä missä kalliimmassa mallissa lukonpää on pyörähtävää sorttia, on A:n lukko perinteisempi kiilasulkuinen, jossa lukitus tapahtuu lukonkehyksen yläosaan. Usein perän säätömahdollisuus löytyy vain eri asemerkkien "paremmista" malleista, mutta Outlanderin perän pudotus ja sivuvääryys ovat säädettävissä. Jos uutuutta lähdetään ruotimaan Asarjan suunnasta, on yhteistä ainoastaan muotokieli. Tämä supistajastandardi on nykyään jo dominoiva, sillä suurin osa Euroopan ja Turkin haulikoista käyttää nimenomaan tätä standardia. Tämän huono puoli on se, että jos ase puretaan kenttäolosuhteissa, on osien hukkaaminen potentiaalisesti helpompaa. Käytännössä suurin ero ei ole toiminnallinen, vaan se liittyy aseen huoltoon. Erityisesti Extreman ensimmäiset mallit ovat kuuluisia siitä, että kaasun ylivuotoreiät olivat niin pieniä, että ne pikeytyivät herkästi umpeen kiekkopatruunoilla ja tämän jälkeen metsästyspatruunoilla toiminta takkusi rajusti. Ilmeisesti pinta on tarkoituksella jätetty hieman karheaksi. Ylimeno ei ole lyhyen lyhyt, mutta nykymittapuulla se ei ole varsinaisesti kovin pitkäkään. Tämä muutos on ollut niin ailahtelevaista, että uudempien supistajastandardien mukana pysyttely aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. A on Lyhyen koeammunnan perusteella haulikon toimintavarmuudesta ei voida sanoa RIISTA 13. Toinen merkittävä perusero, joskaan ei niin näkyvä, on aseen pääjousen sijainti. A:ssa se on vanhaan malliin takatukin sisässä kun se taas A:ssa on etutukin alla. Joka tapauksessa tämä lyhyin piippuvaihtoehto on liian levoton ja antaa kuvan nopeudesta. Itse asiassa mäntä tulee purettua osiin joka kerta kun ase puretaan. Tässä kohtaa on siis oiottu kalliimpiin versioihin nähden. Piipun lukitusmutteri on karhennettu ja huomattavasti parempi kuin aiemmissa Urikoissa. Tämä jakaa aseen painoa pitkittäisesti ja asettaa oikeastaan lisävaatimuksen piipun pituudelle. Niin tälläkin kertaa. Järjestelmän Beretta on Outlanderin kohdalla tehnyt mielenkiintoisen linjauksen verrattuna moniin muihin budjettihaulikoihin
Itsepuhdistuvuuden ongelmana on siis se, että kaasumännän karhennettu tiivisterengas pitää kyllä kaasumännän puhtaana, mutta mikään ei pidä huolta ylimääräisen kaasun purkautumiseen tarkoitettujen reikien puhtaudesta. Ai niin, selvennän hieman edellä ollutta. Vähimmällä pääsee, jos aseella ammutaan ratakaudella aina muutama metsästyspaukku, jolloin ylimääräistä kaasua vuotaa reilusti ja puhaltaa karstaa pois männän "ylivuotoventtiilistä". MONIKÄY TTÖISEKSI TEHT Y Tämänkaltainen kiväärimäinen käyttö ei yleensä ottaen erittele haulikoista niiden ampumaominaisuuksia, kun taas lentoonammunnassa aseen tasapainoon ja suuntautuvuuteen liittyvät asiat ovat korostuneessa roolissa. Outlanderin vahvuus on lisäksi sen perinteisempi , mm piipun sisähalkaisija, joka puoltaa eräiden erikoistuneempien haulipatruunoiden käyttöä. Puhdistamattomana kauden ammunnoista ja syksyn vesisateista selvinnyt ase yleensä menee lahjakkaasti jumiin seisoessaan talven kaapissa. Esimerkiksi A:n edut eivät tule hetikään niin hyvin esiin vaikkapa kalkkunajahdissa. Näissä patruunoissa välitulppa vaatii piipulta määrättyä tiukkuutta. Pahimmillaan väljä piippu kääntää nämä tulpat heti piipun jälkeen poikittain ja tästä eteenpäin ammus jatkaa matkaansa täyteisenä. Nämä on siis itse pidettävä puhtaana, puhdistuipa kaasumäntä miten hyvin tahansa. Tämä johtuu siitä, että itsesäätyväksi tarkoitettu kaasumäntä ei enää päästä ylimääräisiä kaasuja purkautumaan, vaan kaikki kaasut menevät aseen koneiston syklaamiseen. Viimeistään tämän päälle ammuttava kevyiden ratalatausten kesäsesonki saa aikaan lian pikeytymisen, joka jumittaa kaasumännän. Tukossa olevia aseita saakin usein huokeaan hintaan ja niiden toimintakuntoon saattamiseksi riittää kaasumännän puhdistus. Vähemmällä kuitenkin pääsee kun aseensa huoltaa oikeista paikoista, eikä vaadi sellaista mikä ei ole käytännössä mahdollista. Paremminkin kyseessä on ammuttaessa toimintakykyisenä pysyvä järjestelmä, joka pitää kuitenkin aina toisinaan puhdistaa. Beretta on siis ottanut huomioon kalkkunametsästyksen ja täyteiskäytön vaatimukset. Hintaluokka puoltaisi tätä USA:n markkinoille suunnattua erikoistuneempaa segmenttiä, koska kalkkuna- ja slugiversiot tulisivat todennäköisesti olemaan kilpailukykyisempiä kuin A:aan pohjautuvat. 14 RIISTA. Onkin oletettavaa, että A:sta tulee ajan myötä vihkiytyneempiä turkey- ja slugiversioita. Tällöin saadaan aikaan häiriöitä ja haaveet aseen vaihdosta alkavat siintää mielessä. Tällöin käy niin, että siirryttäessä syksyllä tehokkaampiin metsästyslatauksiin, ase ei enää toimi. Tällaisista esimerkkinä voitaisiin mainita Federal Flite Control -välitulpalla varustetut kalkkunapaukut, jotka saattavat toimia aivan väärin väljemmissä piipuissa. Aseen pääjousi on tukin sisässä ja lukon takaosassa on johdin tämän vuoksi. Berettan uusissa haulikoissa on ollut jo muutamia vuosia käytössä parannettu kaasumäntä, joka poistaa karstaa kaasusylinteristä liikkuessaan. Toisaalta Berettan haulikoiden itsesäätyvä kaasumäntä on osoittautunut vuosien varrella kaikkein toimintavarmimmaksi mekanismiksi itselataavissa haulikoissa, joskaan sekään ei mainoslauseista huolimatta ole itsepuhdistuva. Perinteisen tiukoilla piipun sisämitoituksilla on siis toisinaan etunsa, Lukon "carrier" on perinteistä tyyppiä. Tämä vähentää merkittävästi aseen huoltotarvetta ampumasessioiden aikana. Outlanderin lukonkehyksen päältä löytyy urat kiikarikiinnitykselle. juuri paljon mitään. Markkinamiesten tarkoituksena on myydä meille aseita ja yksi konsti on myydä niitä huolettomuuteen vedoten
A Outlanderin tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä sen hinta asettunee yleiseurooppalaiseen tapaan tonnin tietämille. Voidaan siis sanoa, että haulikkona Outlander ei jää kilpailijoilleen yhtään, mutta se ei myöskään kaappaa A-sarjalta markkinoita. Erityisesti piipun ulkopinnan mattapintaisuus ja tukkipuiden himmeys saavat aikaan vaikutelman edullisen hintaluokan aseesta. Jokin yhtälössä siis mättää. Korostan, että Beretta A:n ulkoasulle kuitenkin peruste. Henkilökohtaisesti näkisin, että Outlanderin kohdalla olisi ollut syytä luopua kertakaikkisesti puuosista ja korvata ne synteettisillä peruspalikoilla. Ja lopulta hintaakin on jo sen verran, että parempi viimeistely tai edes käyttöä ajatellen asiallisempi ulkoasu kuuluisi asiaan. vaikka perinteistä haulikkokäyttöä ajatellen ,, mm:n sisähalkaisija vaikuttaisikin käyttökelpoisemmalta. VIIMEISTELY Vaikka mukana tulevat tarvikkeet ovat rajalliset, ne on kohdennettu oikein. Piipun sisäpinnan laatu alkaa olla nykymenetelmillä hyvää tasoa jo monella halpavalmistajallakin, mutta lukon, lukonkehyksen ja kaasumännän toteutuksen laadussa on Berettan hyväksi huikea ero. Mukana tulee vain yksi puolisuppea Mobilchokesupistaja. Beretta A Outlander on hyvä perushaulikko, joskaan se ei ole missään nimessä näyttävä haulikko. Outlanderin hinta on selvästi A-sarjan alapuolella, mutta se ei missään nimessä ole niin sanottujen halpa-aseiden hintaryhmässä. Harvassa edullisessa haulikossa on perän säätömahdollisuutta, mutta Berettassa on. Sille Outlander ei pärjää ampumaominaisuuksiensa puolesta, eivätkä nämä aseet kestä vertailua kun puhutaan ulkonäöstä. Outlander tulee hakemaan paikkansa markkinoilla. Lisäksi mukana on supistaja-avain ja 1+1-rajoitin, joka on erinomainen ratakäytössä. Outlanderin viimeistely on ehkä jopa tarkoituksellisesti erittäin karua. Tässä suhteessa Outlander vie ja muut vikisevät. Tällöin ase ei olisi halvan, vaan ehkäpä vain edullisen oloinen. HINTA JA LAATU? Lukko on yksinkertainen osa, joka on helppo purkaa pääosiin ja puhdistaa. Laukaisukoneisto on muuttunut hyvin vähän, mutta patruunan nostosiltaa on vahvistettu. Kirjoittajan ei kenties tulisi ottaa kantaa tuotteen hintaan, mutta tässä tapauksessa hinta on oleellinen osa haulikon myyntiä. Siinä missä puolta halvemmissa haulikoissa saattaakin puuosien viimeistely olla näennäisesti siistimpi, ei sisuskaluilta voida useinkaan odottaa sitä tasoa mitä Beretta tarjoaa. Työn laatu on kunnossa, tekniset ratkaisut ovat kunnossa, toimintavarmuus on kohdallaan, mutta aseen ulkoinen viimeistely ei tee niille oikeutta. Sen lisäksi se on säädettävissä ampujakohtaisesti kun taas suuri osa kilpailijoista ei tarjoa aseisiinsa sitä vähää, eli säätöpalikoita perän kulman muuttamiseen. Suosion tietä tasoittaa vastaisuudessa myös se, että saataville tulevat synteettiset tukkivaihtoehdot. Tämä viimeistelyn puute toisaalta kasvattaa eroa kalliimpaan malliin ja näin ollen uutuus ei ole ainakaan aivan ensimmäisenä haukkaamassa osaa A:n myynnistä. Hintaansa nähden Outlanderissa on paljon hyvää, mutta sen viimeistelytaso on päällepäin samaa luokkaa kuin puolta halvemmissa haulikoissa. Todennäköisesti se tulee olemaan varteenotettava vaihtoehto niille, jotka hakevat varmatoimisuutta ja turvallista merkkiä, mutta eivät taas ole valmiita pulittamaan aseestaan liki kahta tonnia. Sen kauneus sisäistä ja se käy ja kukkuu varmemmin kuin kilpailijansa. Täten Beretta tarjoaa asiallista vaihtoehtoa myös niille sorsastajille, jotka eivät ole valmiita maksamaan A:n hintaa, mutta haluavat kuitenkin tutun merkin ja varmatoimisuutta. Beretta A300 Outlander 12/76 Valmistaja: Fabbrica d'Armi Pietro Beretta S.p.A., Italia Toimintatapa: Itselataava kertatuli Toimintaperiaate: Painetason mukaan säätyvä kaasumäntätoiminta Kaliiperi: 12/76 Paino ja kokonaispituus (26"/66 cm piipulla): 3,18 kg, 117 cm Saatavilla olevat piipunpituudet: 26" (66 cm), 28" (71 cm) ja 30" (76 cm) Suositushinta: 1199 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi RIISTA 15. Outlanderin puuosien taso ei mielestäni sovi Berettan imagoon ja muutoin näkisin tämän aseen mieluummin A-tyylisillä synteettisillä tukeilla varustettuna
Riistakolmiolaskentaan mars! Olen seurannut koko ikäni metsästysalan lehtiä suurella mielenkiinnolla. Joka syksy lehdissä on ollut ja on artikkeleita riistakolmiolaskennoista ja räknätty tulevia riistakantoja niiden tulosten pohjalta. Eipä ole tullut mieleen, että voisin olla itsekin laskemassa niitä. TEKSTI: ERNO LINDROOS 16 RIISTA
Kauriiden ja valkohäntäpeurojen jälkiä emme kohdanneet lainkaan, muutamia van- hoja hirvenjälkiä sentään paikoin. Mouhijärven Metsästysseura Ry elvytti riistakolmiolaskennan pitkän tauon jälkeen. Pari kuppia sumppia, ruisleipää naamariin ja hieman juotavaa reppuun. Valtakunnallisesti riistakolmioita on laskettu vuodesta . Pakkasyö oli auennut kuulaaksi, aurinkoiseksi päiväksi, joten luvassa oli siis mitä parhain ulkoiluilma. Kolmio herätettiin henkiin syksyllä olemalla asian tiimoilta yhteydessä Riista ja kalatalouden tutkimuslaitokseen. Missään muualla ei voida kansallisesti arvioida vastaavalla tarkkuudella riistavarojen kestävän hyödyntämisen oikeellisuutta. Hiihdimme reitin siis miltei "luotisuoraan". Laskentalinjamme ryhmä antamassa tuloksia. Nappasin eräsukset seinustalta pakettiauton perään. Lähde: Suomen riistakeskus Talvilaskenta suoritettiin hieman myöhässä, mutta kelin vihdoin salliessa ... Koska hankikannon päälle oli satanut sopivasti pari senttiä uutta lunta, emme olleet tehneet esikiertoa laskentareitille. RKTL kerää ja käsittelee laskentojen aineiston muodostaen mm. Ensimmäinen havainto oli oravan jäljet, sitten ketun ja hetken päästä ilveksen jäljet. Seuramme alueella ollut kolmio on jäänyt laskematta ilmeisesti parinkymmenen vuoden ajan. Reittiin mahtui myös jyrkkiä nousuja ja miltei läpitunkemattomia kuusitureikkoja, joten syke kyllä välillä nousi aivan riittävästi. sängystä kahvin keittoon. asta viime vuonna osallistuin laskentoihin ensimmäisen kerran ja kokemukset ovat niin mukavia, että oikein harmittaa, etten ole ennen eksynyt niiden pariin. Puin lämpökerraston, fleecepaidan sekä hengittävät ulkoiluvaatteet päälle ja vääntäydyin ulos. Vasemmalta oikealle: Juuso Rajamäki, Sauli Virtanen, seuramme puheenjohtaja Pertti Vartia, rhy:mme toiminnan ohjaaja Erkki Nyyssönen, seuramme sihteeri Jari Sassi, Jukka Rajamäki ja riistanhoitojaoksemme vetäjä Matti Niura. Lähdimme matkaan ja jälkihavaintoja alkoi kertyä. Näin saadaan tietoa riistalajien elinympäristövaatimuksista ja elinympäristömuutosten vaikutuksesta. riistaeläimistön tiheysarvioita. Metsäjäniksen jotoksia oli vähän mutta ilveksenjälkiä ihmeteltävän paljon. Riistanhoitoporukan nokkamiehemme Matti Niura piti alkupuheen ja kertasi laskentaohjeet. Riistakolmiolaskentoja suorittavat vuosittain kesällä ja talvella tuhannet vapaaehtoiset metsästäjät. Paikalle oli kokoontunut innokasta laskijaa. Yhtään merkintää emme kuitenkaan hirvistä saaneet koskapa yksiäkään tuoreempia jälkiä ei reittimme poikki kulkenut. Porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Matkan edetessä kävi ilmi, että oravan ja ketun jälkiä on ylivoimaisesti eniten. Ensimmäinen laskentamme oli talvilaskenta , jonka järjestelyistä vastasi riistanhoitojaoksemme vetäjä Matti Niura.Tässä omia kokemuksiani. TALVILASKENTA V RIISTAKOLMIO Riistakolmiolaskennat muodostavat riistakantojemme arviointijärjestelmän perustan. Tavallisesti reitti on merkitty maastoon maalimerkein tai kuitunauhoin. Varmistettiin karttojen ja muistiinpanovälineiden mukanaolo. Sää oli todella kohdillaan, hiihtäminen oli suorastaan nautinnollista, alamäissä vauhti pääsi kohoamaan turhankin paljon. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on km ja reitin kokonaispituus täten km. Reitillämme kohtasimme ilveksen jäljet! Eikä ollut sama kissa vain porkannut... Kokoontuminen tapahtui paikallisen kahvilan pihalla seitsemältä. Maahamme on perustettu kolmioita noin kappaletta, joista lasketaan vuosittain hieman alle tuhat. Olin varautunut suunnistamaan kartan ja kompassin avulla, mutta seuramme sihteerillä, Jari Sassilla, olikin GPS:ssä jo reittipisteet valmiina. Laskentojen tuloksena saadaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista tietoa Suomen riistaeläinkannoista. Suunnattomalla tahdonvoimalla vääntäydyin kello . Juomataukoja pidimme matkan aikana muutamia. RIISTA 17. Laskentaohjeissahan puhutaan työparista mutta päätettiin, että kaikki voivat laskentaan lähteä; eihän jälkien määrä siitä mihinkään muutu vaikka sata ukkoa hiihtäisi saman reitin, kunhan jokainen jälkijono kirjataan vain kerran ja yhteen paperiin. Pakkasta oli noin astetta ja taivas täysin pilvetön. Kun kaikki oli selvää, siirryimme maastoon, ensin autolla lähimpään mahdolliseen kohtaan ja sitten hiihtäen aloituspisteeseen. Laskentareitti säilyy vuodesta toiseen samana vaikka alueen luonto muuttuisikin. Partiossamme olivat Hannu Rajala, Pauli Karimäki, Jari Sassi sekä kirjoittaja
Juomataukoja pidimme melko tiheään. Kukaan ei nähnyt estettä ottaa koiria kytkettyinä mukaan kävelemään, joten olin päättänyt ottaa seisojani mukaan. Hyviä laskentaolosuhteita odoteltaessa määräaika voi osoittautua lyhyeksikin. Levittäydyimme kolmeen osaan metrin etäisyydelle toisistamme. - .. Lumipeitteen on oltava sellainen, että tuoreet lumikonkin jäljet erottuvat tunnistettavasti. LASKETTAVAT LAJIT Aistit valppaana! Saavutettuamme päätepisteen oli Mouhijärven piirin rhy:n toiminnanohjaaja Erkki Nyyssönen ansiokkaasti hoitanut moottorikelkkakyydin lähimmälle auratulle tielle. Sovittiin, että laskennan jälkeen tullaan takaisin samaan paikkaan, juodaan hyvin ansaitut pullakahvit ja käydään tulokset ja kokemukset lävitse. 18 RIISTA Siirryimme maastoon. Itse kuljin ulkoreunaa ja minulla olikin ilo tehdä ensimmäinen havainto noin metrin jälkeen kun lehtokurppa lehahti metrin päästä saniaisten alta karkuun. Vielä varmistettiin, että kaikilla on kartta, paperia ja kynä laskentaa varten. Jokainen ylitys merkitään erilliseksi vaikka ne havaittaisiinkin saman yksilön aiheuttamiksi. Ilman sitä ei olisi tullut lähdettyä pienelle hiihtolenkille. Pidemmän matkan kulkeminen suoraan osoittautui haastavaksi. - .. Innokkuus laskentaan oli suuri, meidänkin sivullemme tuli miestä ja kolme koiraa (koirat siis kytkettyinä tietenkin!). TALVILASKENNAT LASKENTAAIKA Lumijälkilaskennat suoritetaan Eteläja Keski-Suomessa .. Alle metriä polusta tuleva ketun tai suden jälki kirjataan mikäli ne selvästi väistyvät pois esikierron uralta.. Koska oli luvattu yli astetta lämmintä, varasin koiriani varten talutushihnat ja vettä. Mikäli reitillä on havaintoja samoihin jälkiin astuvista eläimistä ( ilves, hirvi ) on jälkijonoa seurattava tarpeeksi pitkälle, jotta voidaan todeta eläinten lukumäärä. Taas laskentaporukka jaettiin kolmeen osaan, eli jokaiselle kolmion sivulle oma joukkonsa. Laskentasään tulisi olla vähätuulinen ja leuto. Esikierrolla kuljetaan kolmion reitti ja merkitään hangelle siihenastiset eläinten lumijäjet esimekiksi suksisauvalla piirtämällä. Varsinainen laskenta tehdään yhden vuorokauden kuluttua esikierrosta. HAVAINTOJEN KIRJAAMINEN Talvilaskennasssa kirjataan vain ne ne jäljet jotka risteävät laskentareitin. Yleensähän kulkeminen ohjautuu aikalailla maaston mukaan mutta nyt puskettiin risukot ja rinteet suoraan. Talvilaskennasta jäikin oikein hyvä fiilis. Kerran kävelimme teeripoikueeseen niin, että kaikki saivat niistä useita havaintoja. Lisäksi tilastoidaan kaikki näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta kuinka kaukana laskettavasta linjasta ne on nähty. LASKENNAN SUORITUS Laskenta suoritetaan kahdessa vaiheessa. Olikin muuten koko laskennan ainoa kurppahavainto. Kerran molemmat seisojani pysähtyivät kuin seinään ja hetken päästä pyy pörisi edestä karkuun. Lumijälkien lukumäärät lasketaan seuraavilta lajeilta: metsäjänis/rusakko, orava, susi, kettu/naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura ja metsäkauris. Tuollaiset tiheät pusikot ovat mielenkiintoisia kuljettavia kahden kytketyn koiran kanssa.. Perille saavuttuamme kohtasimme Matin ja iloisesti räiskyvän nuotion, kasan makkaraa ja virvokkeita. Vain pari erityisen pahaa paikkaa kierrettiin. Rajamäen Jukka poikansa Jarin kanssa kulki GPS:n kanssa keskellä. sekä maan pohjoisosissa .. Omiin havaintoihin kirjautui mainitun lehtokurpan lisäksi pyypoikue ja pari yksittäistä pyytä. Taival eteni lämpimässä säässä, jutustelun ja huulen heiton vain välillä häiritessä luonnon rauhaa. välisenä aikana. Tällöin räknättiin yhdessä montako lintuja oli ja vain yksi henkilö kirjasi havainnon. Ajoimme autolla lähelle aloituspistettä ja marssimme perätoukuria aloituspisteeseen. Kyllä maistui hyvältä samalla kun vaihdoimme metsäveljien kanssa kokemuksia päivästä. Myöskään ajankäytöllisesti kustannus ei ollut kummoinen, puolen päivän aikaan olin polttopuiden teossa kotona. KESÄLASKENNASSA Seuramme suoritti kesälaskennan helteisessä säässä ... Useimmat lintutilanteet ehtivät koirat merkkaamaan ennen niiden karkkoontumista etumaastosta
Juvenaalit eli samanvuotiset poikaset merkitään samoin havainnossa omilla tunnuksillaan. 3 1 2 2 3 1 4 2 2 4 Vain noin sata metriä ennen reitin päätepistettä olisi ollut helppo jäädä metsäautotielle. Jokainen laskija pyrkii ajamaan liikkeelle ja laskemaan linnut metrin etäisyydeltä kulkureitistään. Näin saadaan havainnoitua metriä leveä kaistale kilometrin matkalta. Suosittelen lämpimästi kaikille metsästäjille aktivoitumista laskentoihin! RIISTA 19. Hieman arveltiin, ettei laskentatulos pääse paljoa muuttumaan vaikka jo lopetettaisiin. Olin jälleen todella hyvällä tuulella kotiuduttuani, koiratkin saivat sopivan kesälenkin, loppupäivän saattoikin pyhittää sepelikasan levitykseen. OMIA MIETTEITÄ Kolmiolaskennat osuvat siinä mielessä hyviin ajankohtiin, ettei päälle osu kovinkaan montaa muuta eräaktiviteettia. Hetken päästä saapui kuljetus lähtöpisteisiin, joista noudimme automme ja siirryimme yhteenvetoa varten kahvilan terassille. Jatkoimme kuitenkin päätepistettä kohden ja eikö vain metrin jälkeen vilissyt isoja ruskeita ja mustia lintuja etumaastossa. Jos aamulla kellon soittaessa kävikin pieni ajatus sänkyyn jäämisen autuudesta, unohtuivat moiset ajatukset metsässä alkuunsa. Tilastoitavia havaintoja ovat myös kaikki havainnot karhujen toimista: näköhavainnot, jäljet, jätökset, kynsimiset, hajoitetut muurahaispesät jne. LASKENNAN SUORITUS metsäpeura metsäkauris supikoira kettu/naali susi ilves karhu 1 5 6 2 5 1 5 2 11 Laskennassa edetään maastossa rintamana kolmihenkisenä ryhmänä. Päivän ainoa metsopoikue reitillämme! Olipa hieno lopetus laskentareitille. Tämä onnistuukin melko helposti metsolla ja teerellä. Hyvillä mielin siirryimme päätepisteeltä metsäautotielle, jossa toinenkin ryhmä oli jo valmiina. Laskijoiden välimatka pidetään metrinä. Laskennassa saa pienen kuvan riistakannasta ja raitista ilmaa hyvässä seurassa. Pääkaistan ulkopuolelle tapahtuvat havainnot kirjataan erikseen. HAVAINTOJEN KIRJAAMINEN metsäjänis/rusakko orava kärppä lumikko minkki hilleri näätä ahma mäyrä saukko villisika metso teeri pyy riekko peltopyy fasaani kanahaukka korppi 12 1 9 6 9 27 10 2 2 4 Lintujen sukupuolet pyritään määrittämään. KESÄLASKENNAT LASKENTAAIKA Mouhijärven Metsästysseura Ry Kolmiolaskenta 6.3.2011 Nro:431 Hanhijärvi Ojanen Pääjärvi KKJ: N 61 28' 42.4528" E 22 57' 25.0924" KKJ: N 61 28' 58.5208" E 22 52' 57.4007" KKJ: N 61 26' 59.7011" E 22 54' 41.9509" Kesälaskennat suoritetaan elokuussa, kuun puolivälin molemmin puolin. Laskennat tehdään aina päiväsaikaan ja normaalien sääolojen vallitessa. LASKETTAVAT LAJIT Reitti H-O H-P O-P yht hirvi valkohäntäpeura 6 6 Laskettavia lajeja ovat kaikki metsäkanalinnut: metso, teeri, pyy ja riekko sekä metsäjänis ja lehtokurppa. Emot merkitään omilla tunnuksillaan yhdessä poikueen kanssa
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Uuden SAKO A7 sukupolven Satikka Sako A7 on maailmalla jo vanha tuttu, tuotiinhan se esimerkiksi Pohjois-Amerikan markkinoille useampi vuosi sitten. Mutta Suomessa se on vuoden 2012 uutuus. Riista selvittää nyt, mitä A7 pitää sisällään. 20 RIISTA A7 lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna suuren nettikampanjan myötä ja sen käyttäjiksi valittiin muutamia tunnettuja metsästäjiä omine TV-sarjoineen (Whitetail Nation, Bucks of Tecomate jne). A7:n ilmeisesti pelättiin valtaavan Sako 85:n markkinat, mutta nyt Sakolla on päätetty myydä tätä edullisempaa kivääriä myös suomalaisille. A:ssä on piirteitä niin Sakon kuin Tikan kivääreistä ja täten se on kuin uusintapainos legendaarisesta Sako L -mallista. Itse asiassa näin onkin. A:ää verrattiin välittömästi Tikka T:een ja Sako :een ja todettiin aseen olevan sekoitus näitä molempia. Kotoisesti L:stä onkin kutsuttu nimellä "Satikka".