Riista 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ULKOMAAN JAHDIT TEEMANUMERO 2 / 2009 6,90 ISONKamtshatkassa KARHUN jäljillä PAL.VKO 2009-21 6 414887 EUROOPAN MAJAVAA VIROSSA PEURAN KAADOSSA KESKILÄNNESSÄ VILLISIKAILUA VOLGAN LATVUKSILLA SALAMETSÄSTÄJIEN MATKASSA AFRIKASSA 710640-0902 106405 09002
46 RIISTA
Ampumamatkaa voidaan hieman pidentää totutusta uusilla lyijyä raskaammilla haulimateriaaleilla, mutta ei määrättömiin, kuten nettifoorumeilla usein väitetään. Pahinta on, että ampumamatkat yltävät jopa sataan metriin ja sinnekin ammutaan surutta. Toisen mielipidettä on turha väittää vääräksi, jos ei itse ole riittävän hyvin perillä kyseisistä argumenteista. Hyvä merkki tietämättömyyden peittelemiseksi on se, että asianomainen väittää olevansa oikeassa, koska hän on metsästänyt niin ja niin kauan tai koska hän ampuu niin ja niin monta riistaeläintä kauden aikana. Asiallisella tasolla pysyttelevä vastaväittäjä, jonka vastauksissa ei koskaan ole kiihkoa ja joka ei hermostu edes henkilökohtaisista törkeyksistä, on yleensä myös oikeassa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 3. Valtonen, Teppo Hämäläinen, Juho-Antti Junno, Henri Viitanen, Jussi Grönstrand GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen KANNEN KUVA: Teppo Hämäläinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus HAULIKKOJAHTIA FOORUMEILLA ässä numerossa on tavallista enemmän haulikkoasiaa. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tällöin perusteluja ei enää löydy eikä edes omia mielipiteitä osata tarkastella riittävän kriittisesti. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Yksi hyvä indikaattori on se, että silloin kun keskustelija menee henkilökohtaisuuksiin, takana ei ole riittävää tietoa eikä kokemusta. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan todista mitään, mutta siitä voidaan päätellä, että todellisuudessa hän ei ole perehtynyt vastapuolen menetelmiin, vaan ainoastaan yrittää vahvistaa omaa näkemystään. Tässä vaiheessa keskustelun joutuu ratkaisemaan sivustakatsoja sillä kokemuksella, joka itselle on ehtinyt kertyä. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Haulikko on kuitenkin vain lähimatkojen ase, ja on edesvastuutonta ampua yli metrin päähän varsinkin silloin, kun asetta ja käytettyä patruunaa ei ole edes koeammuttu. Mitään vastuuta ei haluta ottaa, riistaa ahnehditaan veren maku suussa ja unohtuneet metsästystaidot yritetään korvata lisäämällä haulikon kantomatkaa suurentamalla hauliannosta ja haulikokoa. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Timo Höysniemi, Erkki J. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. On ikävää seurata, kuinka haulikon käyttö on vääristynyt monella taholla ja ikävimmin asia koskee juuri aloittelevia metsästäjiä. Moni vasta-alkaja saa kuitenkin heti metsästyskokeen suorittamisen jälkeen "erikoisopastusta" tähän jaloon harrastukseen keskustelupalstoilta, joissa kilvan kinastellaan siitä, kuka pystyy pisimmältä matkalta ampumaan sitä tai tätä. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Hankalin tilanne on silloin, kun molemmat osapuolet ovat mielestään oikeassa. Kolmas vuosikerta. Foorumit ovat sinänsä erinomaisia tietolähteitä, jos pystyy suodattamaan oikean tiedon joutavasta. Tähän kannattaa kaikkien foorumikeskusteluihin osallistuvien kiinnittää huomiota, sillä kaikki eivät näe pelkästään kirjoitettua tekstiä: jotkut osaavat lukea myös rivien välistä! Esa Höysniemi, päätoimittaja T Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Suurin osa nettikeskusteluista onkin täyttä puppua, mutta kuinka vasta-alkaja osaa erottaa sadut asiapitoisemmasta tiedosta. Heti alkuun on syytä todeta, että mikään haulikoissa tai lyijyhaulipatruunoissa ei ole muuttunut oleellisesti. Myös seuraavissa numeroissa tullaan käsittelemään haulikkometsästystä ja erityisesti haulikon koeammuntaan liittyviä asioita, koska siihen näyttää olevan todellista tarvetta
4 RIISTA
Sisältö 2/2009 03 Pääkirjoitus 06 Saksanhirven houkuttelua Puolassa 12 Varislintujen suojelu heikentää riistakantoja 14 Sako 85 L Hunter 18 Euroopanmajavaa etsimässä 22 Toz 120-12MB-1E 26 Haulikko metsästysaseena, osa 1 30 Kamtshatkan karhujahti 34 Archery Trade Show 2009 38 Peurajahdissa Keskilännessä 42 Villisikajahtia Volgan latvuksilla 46 Gyttorp Jubileum 12/65 48 The Finder pikakokeessa 50 Salametsästyksen monet kasvot, osa 2 54 CRKT Ringer Series 56 Remington Premier Accutip Bonded Sabot Slug 58 UnA-haulit pikakokeessa 60 Bushnell BackTrack GPS-kompassi 61 Palaute 62 Swarovski STS80 64 Hirvikokeen uudistus puhuttaa edelleen 66 Resepti: Riistapurilaiset KUVA: TEPPO HÄMÄLÄINEN RIISTA 5
ISOKAURISTA IMITOIMASSA Saksanhirven houkuttelua Puolan Kozalinissa 6 RIISTA
Yöllä tapahtuva jahti onnistuu parhaiten täyden kuun valossa, jotta varmistetaan sarvien perusteella oikeanlaisen eläimen kaato. TEKSTI JA KUVAT: TIMO HÖYSNIEMI S aksanhirven uuden nimen käytön tarkoitus ei ole kohottaa verenpainetta niissä piireissä, jotka ovat tiukkalinjaisia lajien nimimuutosten suhteen. Pidän järkevänä erottaa meillä tavattava hirvi pienemmistä sukulaisistaan sekaannusten välttämiseksi. Se jäi poseeraamaan kuin ilkkuen sitä, että tällä erää kivääri oli vaihtunut kameraan. Saksanhirven uudeksi nimeksi työryhmä valitsi isokauriin. Sen pitkästä historiasta ovat todisteena suuret lajin sisäiset koko- ja elintapavaihtelut. Voimainkoitokset ovat välillä väistämättömiä ja luonnon lakien mukaisesti vahvimmat urokset keräävät eniten naaraita ja näin ollen varmistavat geeniensä periytymisen. Uudet nimet pohjautuvat eläintieteelliseen luokitukseen sukulaisuussuhteen ja samankaltaisuuden perusteella sekä DNA-näytteisiin. Sulavalinjainen isokauris on nopea juoksemaan ja pystyy vaivattomasti hyppäämään korkeidenkin esteiden yli. Isokauris on liikkeellä etupäässä hämärässä ja yöllä, ja hakeutuu tiheikköön lepäämään ennen päivän valkenemista. Sulkimen rapsahdus sai sen säntäämään sulavasti tiehensä. Taistelut urosten välillä ovat rajuja, ja saattavat johtaa toisen osapuolen kuolemaan. Siksi isokauris on metsästetty vähiin monin paikoin, ja varsinkin hoitometsäalueilla se on vihattu vieras. Sen vasen sarvi oli katkennut luultavasti kiimataistossa ja iäksi arvioitiin 56 vuotta. Isokauris (Cervus elaphus) on aikojen saatossa levinnyt koko Euroopan alueelle vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tällaiseen haaremiin voi kuulua naarasta. Naaras on kaikkialla selvästi urosta pienempi. Samalla uudistettiin kolmen Suomessa esiintyvän lajin nimet. Pitkään eristyksissä olleet kannat esimerkiksi Skotlannin nummilla tai Välimeren saarilla osoittavat merkkejä alkaneesta lajiutumisesta eläinten sopeutuessa alueensa elinolosuhteisiin. Korsikalainen isokaurisuros on reilun metrin korkuinen ja painaa alle sata kiloa, kun taas keskieurooppalaisen säkäkorkeus nousee puoleentoista metriin ja painoa kertyy helposti varttitonni. Nisäkästyöryhmällä on ollut vuosien urakka kehittäessään suomalaiset nimet yli kolmelle tuhannelle eläinlajille, joilla sitä ei aikaisemmin ole ollut. Kuusipeura on nyt täpläkauris, valkohäntäpeura valkohäntäkauris ja kanadanmajavasta tuli amerikanmajava. Se, kumpi peRIISTA 7. Seuraavaksi urokset astelevat uhmakkaasti rinnakkain mittaillen toisiaan. Voimiensa tunnossa oleva kruunupää onkin majesteettinen näky, ja sen houkuttelu ampumahollille kiimahuutoa matkimalla kysyy taitoa ja hyviä hermoja. Itse pidän professori Henttosen työryhmän uudistamia nimiä selkeyttävinä ja perusteltuina. Isokauriin kiima-aika ajoittuu syys-lokakuulle, jolloin urokset keräävät itselleen lauman, johon kuuluu naaraita ja niiden vasoja. Ainoastaan kaulassa sillä on pitkää karvaa, joka on uroksilla usein yleisväriä tummempaa. Urokset vartioivat mustasukkaisesti laumaansa ja mylvinnällään pyrkivät pitämään kilpakosijat poissa. Saksanhirvi on useassa Euroopan maassa suurin ja arvostetuin riistaeläin. Kuten aina, muutoksen hyväksymiseen tarvitaan halua ja objektiivisuutta tai uusi sukupolvi. Karpaattien isokauris on lajinsa komein, sillä kolmen ja puolen sadan kilon jättiläinen ei ole harvinaisuus. Uusi nimi on osuva, sillä eläin on kookas ja kaurismaisen siro. Lisäksi on uudistettu satoja epäloogisia tai harhaanjohtavia nimiä. Joskus kamppailijoiden sarvet takertuvat niin pahasti toisiinsa, että molempia odottaa sama kohtalo. Se käyttää ravinnokseen puiden silmuja, lehtiä ja kuorta ja vioittaa runkoja keloessaan sarviaan niihin. Sillä on hyvän haju- ja kuuloaistin lisäksi tarkka näkö. Nimimuutokset ovat tulleet jäädäkseen ja vakiintuvat käyttöön ennemmin tai myöhemmin, joten uudistusten vastustajien olisikin viisainta jättää tuulimyllyt sille espanjalaiselle ritarille. ISOKAURIS Yllätin päiväkävelylläni kuvan isokaurisuroksen esiin tiheiköstä. Ottelijoiden ollessa tasaväkisiä alkaa raivoisa puskeminen, jossa vastustaja pyritään työntämään pois alueelta. Kiimataistelun kulku on monivaiheinen, ja se alkaa kilpamylvinnällä, jota kestää useita minuutteja. Suurin osa yhteenotoista päättyy viimeistään tähän, sillä jos pareissa on epäsuhtaa, heikompi väistyy. Kyseistä lajia tavataan Euroopassa yli kolmessakymmenessä maassa vahvimpien kantojen ollessa idässä, joten viittaus Saksaan on kyseenalainen. Kesäaikaan lyhyt ja tiheä karva on punaruskeaa ja talven tullen turkin väri vaihtuu harmaammaksi
Kamppailu kuluttaa runsaasti energiaa ja aiheuttaa loukkaantumisriskin, joten isokaurisurokset eivät taistele turhaan. Asiantuntijaryhmissä ollaan montaa mieltä isokauriin jaottelusta Olimme tulleet kaverini Riston kanssa Puolaan isokauris- ja villisikajahtiin jo pari päivää sitten. Aasiassa niitä ovat hanguli ja maraali ja Pohjois-Amerikassa vapiti. HOUKU TTELUJAHTIA KOZALINISSA Omistaja nappasi pienoiskiväärin käsistäni ja esitteli sitä ylpeänä. Muissa Fennoskandian maissa löytyy ikivanhaa kantaa, sillä Ruotsin Skånessa ja Norjan alalajeihin, joita on kymmenen ja kahdenkymmenen välillä lähteestä riippuen. Ruotsissa on istutuksilla ja pitkäjänteisellä kannan hoidolla saatu hyviä tuloksia, sillä isokaurista metsästetään valikoidusti jo monin paikoin. Hiljaisuuden rikkoi korviimme kantautunut epämääräinen ääni, joka loppua kohden voimistui. Hän oli ampunut sillä vinon pinon antilooppeja tähdäten joko päähän tai lapaan. Trondheimin ympäristössä isokauris on saatu säilymään. Isokauris on useimmista sukulaisistaan poiketen hidas lisääntyjä, sillä vasoja syntyy keväisin normaalisti vain yksi. Välillä saattaa käydä niinkin, että haaremin omistaja menettää naaraita kesken taistelun nuoremmille, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen "isännän ollessa varattu". Asia vaatisi tietysti tarkan puntaroinnin. Tihein isokaurisesiintymä on Södermanlandin läänissä ja lajia tavataan aina Västerbottenissa asti. Sitä on viety mm. Pian kuului uudelleen kumeaa mylvintää, tällä kertaa selvästi lähempänä meitä. Isokauriin sarvia arvioitaessa puhutaankin niiden painavuudesta, ja yleensä mitaliluokkaan tarvitaan vähintään kuuden kilon massa. rääntyy tai väsyy ensin, häviää ja poistuu paikalta. Suomen herttua Juhanan nimikkopuisto perustettiin Ruissaloon , jossa eläimet säilyivät muutaman vuosikymmenen. Tämänkaltaisissa huippusarvissa voi piikkejä olla tai enemmän ja painoa yli kymmenen kiloa. Lajin tarhaus rasvattoman ja rautapitoisen lihan takia on kannattava elinkeino monessa Euroopan maassa ja varsinkin Uudessa Seelannissa, jossa eläinten lukumäärä lähentelee jo kahta miljoonaa. Kun talvet meillä tuntuvat muuttuvan leudommiksi vuosi vuodelta, niin luulisi isokauriista saavan komean lisän Suomenkin metsiin. Yhdysvaltoihin, Argentiinaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Silloin sarviin on muodostunut piikkiä, ja sarvien runkojen päihin muodostuu ns. Vasan turkissa on vaaleita täpliä, jotka häviävät syksyyn mennessä. Ahvenanmaan kanta on pysynyt hengissä tähän päivään, tosin luonnossa niitä ei vapaana enää ole. Se oli noin kolmikymmensenttinen muovinen pölyn- Tyypillistä jahtimaisemaa aamun sarastuksessa. 8 RIISTA. Kuu piilotteli vielä horisontissa raskaan pilviverhon takana. Marek kaivoi reisitaskustaan erikoistyökalun. Se päästi harvakseltaan mylvähdyksiä, joihin sen kilpakosija kauempana vastasi. Nahkakenkien pehmeä narina oli ainoa ääni, joka paljasti liikkeemme ympäröivälle metsälle. Suomesta ei ole tiettävästi löytynyt isokauriin muinaislöytöjä edes jääkauden jälkeiseltä lämpimältä kaudelta, jolloin jalot lehtipuut levisivät Keski-Suomeen asti ja havumetsävyöhyke työntyi Jäämerelle. Tutkimuksen mukaan täysikasvuiset sonnit ottavat yhteen keskimäärin viisi kertaa kiimakauden aikana. Kello lähenteli puolta yötä kun kävelin kivääri olalla Marekin kanssa pitkin ruohottunutta metsätietä. Uroksen sarvet saavuttavat huippunsa vasta kymmenen ikävuoden jälkeen. On mielenkiintoista havaita, että isokauris menestyy Ruotsissa Oulun läänin korkeudella asti. Äänessä oli jotain alkuvoimaista, joka kilometrien päähän kantautuessaan toi mieleen urosleijonan huudon Afrikan yössä. Marek on viisissäkymmenissä oleva metsänvartija, jolla on vankka kokemus riistan käyttäytymisestä, ja hän tunsi tienoot kuin omat taskunsa. Se onkin täpläkauriin ohella eniten siirretty hirvieläin maailmassa. Isokauris on levinnyt Euroopan ulkopuolella Pohjois-Afrikkaan ja Kaukasukselle. kruunu. Samasta pisteestä haaroittuu yleensä kolme tai neljä piikkiä, jotka saattavat kukin haaroittua lisää. Olimme olleet iltaväijyissä ja yöjahdeissa paikallisten oppaiden kanssa, mutta saalissaldo näytti nollaa. Jatkoimme taivalta ääniä kohti, kunnes tulimme noin puolen kilometrin päähän lähempänä metelöivästä uroksesta. Se pudottaa sarvensa maaliskuussa ja kasvattaa kesän aikana uudet, joissa piikkejä on yhteensä keskimäärin kuusi. hirven, metsäjäniksen ja majavan luita, mutta lähimmät saman ajan isokaurisjäänteet löytyivät Virosta ja Etelä-Ruotsista. Kutsut lähettänyt Kazimierz Kostanowicz toimi isäntänä ja tulkiksi mukaamme tuli Kamil Zugaj. -luvulla tuotiin Inkoon Hättön :n hehtaarin saarelle muutama yksilö, joiden jälkeläiset sinnittelivät hengissä -luvun puoliväliin asti. Kivikautisten asuinpaikkojen pyyntijätteistä on löytynyt mm. Se pysäytti meidät niille sijoillemme ja Marek kuiskasi sanan "jelen", jonka tiesin tarkoittavan isokaurista. Viimeinen ilta oli käsillä kun lähdin Marekin opastamana etsimään isokaurista. Toinen isokaurisuros ilmoitti kiimahuudollaan olemassaolostaan. Jo muutaman vuoden ikäisten isokauriiden sarvissa saattaa olla suuriakin keskinäisiä eroja, joten piikkiluvun perusteella ei sonnin ikää voi varmuudella määritellä. Jahtialue sijaitsee lähellä Kozalinin kaupunkia Luoteis-Puolassa parin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista. Nyt oli aika ryhtyä kolmanneksi pyöräksi. Tapahtumia ja riistaa oli, mutta liiallinen pilvisyys ja sumu tekivät kiusaa. Puolitoistavuotiaan isokaurisuroksen sarvet ovat yleensä haarattomat tapit, joiden pituus vaihtelee. Ensimmäiset varmat isokaurishavainnot meillä ajoittuvat -luvun Ahvenanmaalle, jonne laji tuotiin kuninkaiden metsästettäväksi. Saarella on tarhoja, joissa isokauriit voivat hyvin, ja viimeiset metsästetyt yksilöt ovatkin olleet tarhakarkureita
Lauseensa lopuksi hän päästi ilmoille ääninäytteen, joka vakuutti meidätkin. Ääni oli kumeaa mörinää, jota hän elävöitti liikuttamalla kämmeniään putken päässä auki ja kiinni kuin hanhenpillittäjä. Marekin imitointi oli matalaa ja kumeaa. Matkaa otuksiin oli satakunta metriä ja Marekin merkistä nostin kiväärin viereisen puun runkoa vasten ampumavalmiuteen. Kuljimme polkua pitkin, kunnes männikkö harveni ja edessä häämötti matalaa taimikkoa kasvava aukio. Se oli kuitenkin varovainen ja pysytteli varjossa kiertäen hermostuneesti rinkiä yhteen kerääntyneiden lauman jäsenten ympärillä. Voihan olla, että eläimet vaistoavat vaaran ja häipyvät ennen kuin metsästys ehtii kunnolla edes alkaa. Se tuntui lisäävän volyymiä huudossaan, joka päättyi lajille tyypillisesti muutamaan matalaan röhkäisyyn. Äkkiä havaitsin liikettä lähempänä aukon reunassa. Marek veti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi pitkään ja hartaasti. Se antoi mielikuvan isosta uroksesta parhaissa voimissaan. Nyt täytyi vain odottaa ja toivoa, että saalis astuisi esiin. Kiikaroimme ankarasti aukkoa laidasta laitaan, sillä tiesimme eläinten olevan lähellä. Isokauriilla ei ole reviiriä mitä puolustaa, vaan se taistelee ainoastaan naaraista, joten se pystyy pitämään omansa väistelemällä vahvempiaan. Nyt oli kuitenkin käsillä hetki, jolloin pitäisi vakuuttaa myös saalis. imuriputken pätkä, joka nyt oli päässyt jalompaan käyttöön. Puolaan tullessamme Ristolla oli mukana kiimasonnin matkintaan tarkoitettu muotoiltu torvi, joka oli valmistettu saksalaisella tietotaidolla. Tämä ei ole jahdin kannalta välttämättä hyvä asia, sillä suurikin sonni saattaa varmistaa haareminsa säilymisen vaihtamalla maisemaa, jos vaistoaa tappion mahdollisuuden. Vastakkaisella puolella metsän siimeksessä näkyi liikettä ja Marek teki torvellaan parhaansa saadakseen haastettua uroksen esiin kuun valoon. Samalla hetkellä Marek kosketti kevyesti olkaani ja osoitti samaan suuntaan kohti tummaa möykkyä. Marek katseli sitä väheksyen ja totesi muoviputkeaan heiluttaen, ettei sen parempaa olekaan. Tämä on usein jahdin paras hetki saaliin läheisyys on todettu ja mieli on vielä toiveikas. Lähestyimme sitä varoen ja aika-ajoin kuunsirppi pilkahti lupaavasti pilvien välistä valaisten maisemaa. Iso villisika asteli noin kuudenkymmenen metrin päässä kärsä maassa etsien syötä- RIISTA KUVA: BÉLA BERTA / KUVALIITERI 9. Uros vastaili Marekin torven töräytyksiin ja tuntui pysyvän paikallaan. Eipä aikaakaan, kun uros reagoi luullen saaneensa uuden kilpailijan
Kaukaa kuului vielä lyhyt mylvähdys, kuin hyvästiksi, ja hiljaisuus valtasi tienoon. 10 RIISTA. Sika tuntui löytäneen jotain mielenkiintoista, sillä se jäi paikoilleen tonkimaan. Laskin aseeni ja Marek ymmärsi syyn nyökäten hyväksyvästi. Etenimme varovasti parikymmentä metriä Marekin puhaltaessa yhä tihenevään tahtiin ja uros pysyi pelissä mukana. Hän pyrki peittämään kömmähdyksensä jatkamalla saman tien torven töräyttelyä, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Muutaman vähäisen risahduksen saattelemana lauma poistui metsän suojaan. Uroksen rohkeus ei niinkään ihmetyttänyt, sillä sen olotilassa ei varovaisuus näytellyt suurtakaan roolia, mutta naaraatkaan eivät tarkoista aisteistaan huolimatta siirtyneet turvaan. Ilmassa leijui voimakkaana kiimaisesta kauriista erittyvä löyhkä. Sen aromit koostuivat eläimen hormonitoiminnasta sekä tavasta piehtaroida omassa virtsassaan. Naaraita oli laumassa arviomme mukaan puolisen tusinaa. Jäi arvoitukseksi, millä perusteella Marek päätteli uroksen sarvien koon, mutta hän kertoi niiden painoksi viitisen kiloa. Haju vetää epäilemättä naaraita puoleensa, mutta meillä oli eri motiivi lähestymiseen. Sika häipyi ja kiikaroimme jälleen isokaurislaumaa, joka oli edelleen samassa paikassa. Olimme pattitilanteessa, joten päätimme tarttua härkää sarvista ja pyrkiä suoraan taimikon poikki lähemmäs. Olisi vaikea saada hyvä osuma näin kaukaa vaarantamatta rauhoitettuja naaraita. Niin näköhermot kuin Swarowskin optiikkakin olivat koetuksella lauman pysytellessä sitkeästi varjossa. Liekö syynä ollut puhaltelusta ärsyyntynyt kurkku vai liian monta aikanaan poltettua norttia, kun Marekilta pääsi tahaton köhäisy. "Dzig, gut gucken, gut schiessen", kuului kuiskaus kun oppaani kehotti omintakeisella puolan ja saksan sekoituksella ampumaan. Villisika on aina mieluinen saalis, mutta olin tullut Puolaan tarkoituksena kaataa isokauriiin enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä. Menossa oli viimeinen jahtiyö ja aamukuudelta lähtisimme kohti Gdanskin lentokenttää. Vaikka hämäräkiikarilla erottaisikin kaadettavan yksilön, saattaa se liikahtaa juuri sillä hetkellä, kun kiväärin nosto poskelle tapah- tuu. Metsästysmaja oli koristeltu aiheeseen sopivasti isokauriin kuvilla ja sarvilla niin sisältä kuin ulkoakin. vää. Uroksen sarvia ei voinut nähdä, mutta sen tunnisti sen tavasta kiertää muita kuin lammaslaumaa paimentava collie, päästäen välillä mylvähdyksiään. Tuntui, että pitkäjänteinen jahti oli saamassa täyttymyksensä, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Tällöin muodostuu vaara ampua väärää eläintä, sillä kiikaritähtäimen valovoima (tai silmän kyky) ei vedä vertoja hämäräkiikarille. Kiikaritähtäimen punapiste vakautui eläimen lavan kohdalle ja etusormeni hakeutui liipaisimelle. Jatkoimme etenemistä ja hahmot alkoivat piirtyä paremmin kiikarin läpi. Laukausta ei kuitenkaan tullut, koska aloin epäröidä
Enää ei ollut mielekästä jatkaa, joten lähdimme paluumatkalle karvain mielin. Matkamme sai oivallisen päätöksen, kun Risto oli onnistunut iltakyttäyksellä kaatamaan pellolle juosseen isokaurisuroksen. isokauris viiden kilon sarvin maksaa euroa, kuuden kilon sarvin euroa, "tappisarvi" euroa ja haavoittaminen köyhdyttää ampujaa euroa. Risto ampui hienolla laukauksella isokauriin, jonka sarvien paino oli 3,4 kg. Se oli ylivuotinen karju, joka painoi kiloa. Täpläkaurista tai muflonia ei esiinny. Lauma keskenkasvuisia villisikoja oli tullut etsimään maissinjyviä ja kaivamaan juuria. Suurin koskaan kaadettu sonni painoi kg ilman päätä ja sisuskaluja ja sen kultamitalisarvet painoivat kiloa. Manowon alue on niistä ainoa, jossa metsästetään isokaurista, ja sen pinta-ala on ha. Lyhyen odottelun jälkeen sumuiseen peltoon ilmestyikin kuin tyhjästä muutama tumma hahmo. Hehtaareja on käytettävissä kaikkiaan ja majoituksia löytyy joka lähtöön. Marek kehotti valitsemaan saaliiksi lähimmän sian, joka sumun ympäröimänä näytti kuin leijuvan ilmassa. Aamuyö oli jo pitkällä, mutta jäljellä oli vielä muutama tunti hyvää kyttäysaikaa nukkuahan ehtisi kotonakin. Etualan karvaturri osoittautui päteväksi jahtikoiraksi. RIISTA 11. No, jahi on jahi, tuppaavat eestiläiset sanoa, ja olinhan saanut roppakaupalla jännitystä ja kokemusta. Manowossa on vahvat kannat niin metsäkaurista kuin villisikaakin. Näistä oli uroksia, naaraita ja vasoja. Hiljaisuus vallitsi myös meidän keskuudessamme. Viime vuonna tällä alueella laskettiin olevan isokaurista, joista yksilöä kaadettiin. Olo oli kuin pikkulapsella, jolta on viety tikkari hyppysistä. Lähestyessämme majapaikkaa Marek ehdotti vielä yhtä vaihtoehtoa: matkan varrella oli pelto, jossa oli ruokintapaikkoja sioille sekä jahtitorneja, joissa väijyä. Kyseisellä yrityksellä on vuosittain ilmestyvä nelikielinen esite, jossa on tarkka hinnoittelu päivän taksoin. Kazimierz Kostanowicz avaamassa saalista Riston avustamana. En päässyt kaatamaan isokaurista tällä kertaa, joten viime hetkien sijaiskärsijäksi joutui villisika. Miksi en puristanut liipaisimesta kun kerran tarjoutui mahdollisuus. Hunter-Jagdreisen on välittänyt metsästysmatkoja Kozaliin ja sen ympäristöön jo vuoden ajan. Mieleeni hiipi ajatus käyttämättä jättämästäni tilaisuudesta kaataa komea sika. Firman kautta voi tilata joko yksittäisiä jahteja määrätyille riistalajeille tai vaikka ajojahteja ryhmille. Nyt ei tarvinnut käskeä kahdesti, ja .:n luoti lopetti sian maallisen vaelluksen. Saatoimme jättää Puolan tyytyväisin mielin. JAHTIMATKAT Isokauriin ulostekasa, lajille tyypillisesti papanat ovat kulmikkaita. Kozalinissa on kolme metsästysyhdistystä, joiden yhteinen jahtialue on parinkymmenen tuhannen hehtaarin kokoinen. Miten menikään se tuttu sanonta ahneen lopusta... Esim
Kaikkien varislintujen rauhoitus pitäisi purkaa mahdollisimman nopeasti, sillä kokonaan rauhoittamattominakaan kannat eivät tule olemaan vähimmässäkään määrin vaarassa. Jo pelkästään variskantojen ennallaan pitäminen on käytännössä mahdotonta, koska tehokkain kevätaika juuri pesinnän alussa jää nykyisellään käyttämättä. Tällä tavoin rehellisistäkin kansalaisista kasvatetaan oikein valtiovallan voimalla lakia tottelemattomia rikollisia. Näillä eväillä varislintukannat voivat kasvaa rajattomasti ja näin on paikoin käynytkin. Jo kevätjahdin pidentäminen kuukaudella parantaisi tilannetta oleellisesti. Silloin kun viranomaistaho ei toimi tai on tapansa mukaan kaukana reaaliajasta, ottaa suomalainen helposti oikeuden omiin käsiinsä. Tämä on myös tärkeimpiä syitä esimerkiksi suurpetojen suhteen tapahtuneissa laittomuuksissa. Näistä syistä varisten reaktiot houkutuskuviin ovat vielä laimeita ja varovaisia eikä jahti tuota vastaavia tuloksia, kuin muutamaa viikkoa myöhemmin. Ennen pesimäkautta luonnosta poistettu ylimääräinen tuholainen parantaa samassa suhteessa muiden lintu- ja nisäkäslajien selviytymistä. On erityisen tärkeää, että varislintuja vähennetään juuri keväällä, sillä ennen pesintää saavutetaan paras lopputulos. Tällöin esimerkiksi houkutushuuhkajan käyttö ei vielä ole tehokasta, koska muuttovarikset eivät ole tulleet ja paikallisten varisten pesintäkausi ei ole vielä alkanut. Nyt esimerkiksi metsästysjärjestöjen ja riistanhoitopiirien velvoittama riistanhoitotyö, vahinkoeläinten vähentäminen on vaikeaa, käytännössä jopa mahdotonta tältä osin. On käsittämätöntä että varislinnuilla on yleensä rauhoitusaikaa, sillä yksikään nyt rauhoitetuista lajeista ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin uhanalainen. RIISTALINNU T HÄTÄÄ KÄRSIMÄSSÄ Tässä on jälleen mainio esimerkki siitä, kuinka "luonnonsuojelulla" aiheutetaan enemmän haittaa, kuin hyötyä. KEVÄINEN VARISJAHTI VARISLINTUJEN SUOJELU HEIKENTÄÄ RIISTAKANTOJA Korppi, naakka ja närhi nauttivat nykyisin ympärivuotisesta suojelusta ja sekä varis että harakka ovat suojeltuina 10.331.7. On siis äärimmäisen tärkeää, että niin tutkimus- kuin viranomaistahotkin olisivat edes jollain tavoin tilanteen tasalla, kun nyt reagoidaan vasta kun lasti on jo housuissa.. Loppukesästä tapahtuva varislintujen vä- hennys onkin käytännössä turhaa, sillä silloin vahinko on jo tapahtunut, eli harvinaisempien lajien pesintä on kärsinyt. JÄRKEÄ VAILLA Suomalaisten varsin hyvin kehittynyttä oikeustajua rassaavat lukuisat järjettömyydet lakiasioissa, niin pienissä kuin isoissakin tapauksissa. Kun tiedämme varislintujen tehokkuuden esimerkiksi pesärosvoina, ovat kaikki muut lintulajit vaarassa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI P 12 RIISTA aras varisten säätelyaika, kevätjahti on kutistettu olemattomaksi siten, että rauhoitus alkaa noin kuukautta liian aikaisin
Lopulta Sakon esitellessä pitkän lukonpituuden malliin oli valintani valmis. Tilasin oman kiväärini tässä järeimmässä K. Holland & Holland -kaliiperin kivääreitä ei tuoda Suomeen kovin paljoa ja lisäksi valintaa rajoitti reilun tuhannen euron budjetti. Kaliiperivalinta oli selviö sillä .375 H&H on puhvelille kuin .308 hirvelle; ei ehkä paras mahdollinen, mutta laillinen, suosittu ja toimivaksi todettu. 14 RIISTA aliiperin valinta oli vielä ehkä helppoa, mutta kiväärin valinnassa olikin sitten enemmän vaikeuksia. Halusin tutustua matkalle ottamaani kivääriin jo hyvissä ajoin ennen matkaa ja totutella muutenkin ampumaan järeämpikaliiperisella aseella. Loppujen lopuksi . H&H saakka, esiteltiin vuotta myöhemmin. Eniten tässä kaliiperissa myydään Suomessa varmaankin CZ:n mallia , mutta jostakin syystä tämä kiväärimalli ei vain iskenyt ja katselin muita vaihtoehtoja. HUNTER 85 L TEKSTI JA KUVAT: JUHO-ANTTI JUNNO Kaverin 50-vuotispäivän tienoilla on pyhä tarkoitus lähteä puhvelisafarille Afrikkaan. Lyhyemmät lukonpituudet esiteltiin kyseiseen malliin vuonna ja L-kokoluokan lukko, joka mahdollistaa järeämmät magnumpatruunat aina kaliiperiin . Aikaa matkaan on vielä pari vuotta, mutta sopiva puhveliase oli ostettava jo hyvissä ajoin
Vastuksen säätäminen onnistuisi helposti kotikonstein ohjekirjan neuvoja seuraamalla, mutta ainakaan omasta kivääristäni en laukaisua aio säätää sillä minusta se on nyt tällaiseen kivääriin juuri sopiva. TÄHTÄIMEN VALINTA Avotähtäinten tähtäinkuva on turhankin ahdas. Vapautussalpa mahdollistaa lukon avaamisen myös aseen ollessa varmistettu. Kun Sakon nostaa olalle, huomaa heti että suunnittelussa on ajateltu ensisijaisesti tähtäinkiikarin käyttöä, avotähtäimet nähdäkseen joutuu posken painamaan voimalla perää vasten. mahdollistaen patruunan kannan nousemisen ulosvetäjän kynnen alle. RIISTA 15. Ulosvetäjän kynsi nappaa kiinni hylsynkannasta patruunan noustua riittävästi lippaan huulten välistä. Nyt täytyi vilkaista onko varmistin päällä, mutta eipä ollut. Muutama lisäyritys ja diagnoosi oli varma; voimaa tarvitaan ja paljon. "push-feedinä" lukon edellä. No eipä löytynyt tietenkään pienellä etsimisellä talosta grafiittirasvaa. Toinen toive oli kohtuullisen laaja näkökenttä ja kolmantena oli kestävyys. Yleisilmeen puolestakin ensivaikutelma oli varsin lupaava puut ovat tummat ja arvokkaan oloiset. Kaiken kaikkiaan Sakon syötöstä tai hylsynpistosta ei mieleen tule mitään negatiivista. Lukon liike on mukavan sujuvaa, patruunat syöttyvät hyvin, hylsyt poistuvat varmasti ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Kiikaritähtäimen valinnassa painottui toiveeni välttää "Weatherby kulmakarvaa" jolla nimellä puolikuukerholaisia Amerikassa kutsutaan ja niinpä kiikarissa täytyi olla pitkä silmänetäisyys. Pienemmistä lukkopituuksista aseen erottaa lukonkehyksen kohdalle asennetut poikittaispultit, jotka lujittavat tukkia ja nekin luovat omalta osaltaan aseeseen tiettyä arvokkuutta. Avotähtäinten tähtäinkuva on lisäksi suurriistaaseeseen turhan ahdas ja säätömahdollisuudet rajalliset. Minua asia ei pahemmin häiritse ja jos alkaa häiritä niin eiköhän sen lippaan saa aseseppä kiinnitettyä paikalleen ihan pysyvästikin. Sakon mukaan mallissa on kontrolloitu patruunan syöttö ja ainakin omassa kiväärissäni syöttö yleensä toimii kontrolloidusti. Myöhemmin huomasin että ihan joka kerta näin ei kuitenkaan tapahdu ja olen havainnut että ainakin patruunatyypillä ja ulkoilman lämpötilalla näyttäisi olevan vaikutusta siihen syöttyykö patruuna kontrolloidusti vai ns. Etuvetoa ei ole ja laukaisuvastus on melko tarkasti , kg. Seuraavana päivänä soitin Sakon asesepälle saadakseni diagnoosin ja mahdollisia neuvoja ongelmaan. Ilmeisesti uuden mallin myötä kysyntä on ollut voimakasta ja toimitusajat venyneet. ENSITUNTUMA Lopulta sain L:n käsiini ja ensituntumaksi jäi pieni koko ja keveys. Laukaisu Sakossa on tuttuun tapaan miellyttävä. Normaalilla nostolla lukko ei inahtanutkaan eikä pieni lisävoimakaan auttanut. Jonkun mielestä suurin kardinaalivirhe on tehty lippaassa, joka on siis irtonainen eikä kiinteä makasiini. Ensimmäinen yllätys tuli kun tartuin lukonkampeen. Ei mitenkään paljon tämän kaliiperin aseelle. Täytyy kuitenkin muistaa ettei tämä Hunter-malli ole kaliiperistaan huolimatta mikään safariase, vaan peruskivääri jota myydään enimmäkseen pienemmissä kaliipereissa. Konehallin seinällä roikkuvasta rasvaprässistä pyyhkäisin lukon sisäosiin hieman traktorin etukuormaajaan tarkoitettua tappirasvaa ihan kokeilumielessä ja tämän toimenpiteen jälkeen kampi on noussut normaalilla voimalla. Nyt piti jo ajaa naapurin kokeilemaan hänen uutta Sakoaan, mutta ei, hänen Sakossaan kampi nousi kevyesti. Lukko Sakossa liikkuu muuten liukkaasti ja ensimmäisten koelaukausten aikana lukon käsittely oli suorastaan nautinto. Sain kehotuksen voidella virittämisen suorittavat pinnat lukosta grafiittirasvalla, sen pitäisi auttaa. Erityisen mukava on jo Sako :ssä ollut ominaisuus, jossa lukon saa auki varmistettuna. Vielä reipas yritys ja nyt kampi nousi vauhdilla yläasentoon. Tässä tähtäimessä kestävyyden pitäisi olla huippuluokkaa samoin kuin silmänetäisyydenkin. kaliiperissa heti kun se oli mahdollista ja jouduin silti odottelemaan aseen saamista yli puoli vuotta. Monessa kilpailijassa, erityisesti uudessa Swarovskissa näkökenttä on suurempi, mutta ei se tässä Leupoldissakaan aivan onneton ole. Lukon pää on alapuolelta avoin... ... Tukin karhennusten muoto on puolestaan hieman modernimpi osoittaen, ettei kyseessä ole mikään perinnease. Todellinen yleistähtäin olisi ollut jonkin eurooppalaisen laatuvalmistajan ,-x-putki valopisteellä, mutta tällä kertaa päädyin lähinnä hintasyistä Leupoldin VX-III-sarjan pienikokoisimpaan tähtäimeen eli malliin ,-x. Puntari pysähtyi , kg:n kohdalle ilman optisia tähtäimiä ja asentamani kiikarin ja jalkojen kanssakin paino jäi karvan alle neljän kilon
Harjoituspatruunoiden tarkoitus olikin totuttaa ampumaan kyseisellä aseella ja kaliiperilla eikä niinkään hakea suurinta mahdollista tarkkuutta. Minulla itseladatut patruunat olivat tulpitettu edullisesti saaduilla grainin luodeilla. Koeammunnoissa kasat olivat alussa melkoisia läjiä, mutta alkoivat harjoitusmäärien ja tottumuksen kasvaessa hiljalleen parantua. Miedommat lataukset kevyemmillä luodeilla olisivat varmasti avainsana tarkempaan ammuntaan ja muutenkin harjoitteluun tällä kaliiperilla. Ase kyllä potkaisee, siitä ei ole epäilystä, mutta potku ei tunnu epämiellyttävältä tällaiselle melkein 16 RIISTA satakiloiselle. Ainakin ammattimetsästäjätuttavani mukaan merkin maine kestävimpänä putkena on täysin ansaittu ja moneen kertaan todistettu. Ainakin pienem- missä kaliipereissa se näyttää toimivan hyvin. kappaleen patruunarasiasta pyydettiin paikallisessa eräliikkeessä euroa, josta tinkaamalla sain euroa pois. H&H:n tapauksessa rajoittaa kuitenkin tehokkaasti harjoituslaukausten ampumista ja Oryxeilla suoritettiinkin vain kohdistukset metsästystä varten. Kestävyyden suhteen Leupold on onnistunut luomaan jonkunlaisen legendan maineen ja johonkinhan tämän täytyy perustua. Sako 85L on tasapainoinen ja tyylikäskin kokonaisuus. 375H&H:n tekemät reiät erottaa kyllä pienemmillä kaliibereilla tehdyistä. Erityisesti minua Leupoldissa miellyttää sen silmänetäisyys pienimmällä suurennoksella. Alkujärkytys jäykän lukonkammen kanssa katosi nopeasti ja kivääristä on alkanut pitää. Ainoa järkevä tapa riittävään harjoitteluun onkin jälleenlataaminen, jossa varusteisiin sijoitetut rahat tulevat tässä kaliiperissa melko nopeasti takaisin. ONKO MIELI MUU TTUNU T? Sako-Leupold yhdistelmä tuntuu ainakin vielä onnistuneelta ja hintaansa nähden toimivalta paketilta. Rekyylillä on oma vaikutuksensa myös tarkkuuteen, tai ennemminkin sen esiin saamiseen. Sen pitäisi olla maksimissaan mm. Muutamassa vuosittaisessa riistalaukauksessa ei patruunan hinnalla ole merkitystä, mutta harjoitellakin pitäisi. Oma ratkaisuni harjoitteluun ja metsästykseen on sellainen että harjoittelu suoritetaan itseladatuilla patruunoilla ja metsästyskäytössä lippaassa on Norman Oryxeja. Vaikka olin rekyylin suhteen alussa hieman varautunut, oli ampuminen yllättävänkin miellyttävä kokemus. Kompaktin Leupoldin runkoputki on nimittäin niin lyhyt, että se on vain hieman pidempi kuin Sakon pitkä lukonkehys. KOEAMMUNNAT Ennen tätä kivääriä oli .- tehokkain käyttämäni kaliiperi. Tähtäintä asentaessani huomasin että kovin paljoa taaemmas Leupoldia ei enää voisi siirtää tai muuten etummainen jalusta jää kokonaan käytöstä. Näillä jaloilla tähtäimen runkoputki on mahdollisimman matalalla. Kun aseen heittää poskelle, on tähtäinkuva aina näkyvissä riippumatta pään pituussuuntaisesta sijainnista. Erityisen tärkeää se on tällaisessa tilanteessa, jossa suhteellisen kokematon harrastaja hankkii ensimmäisen suurempikaliiperisen aseensa. Jälleenlataaminen alkoikin tuntua lähes välttämättömyydeltä ensimmäisen Oryx-patruunarasian oston jälkeen. Tehdaspatruunoista käytössäni oli vain Norman Oryxia, jonka pitäisi käsittääkseni olla varsin hyvä hirvipatruuna. Yhteen reikään en ole Sakoa saanut käymään, mutta parhaimmillaan syntyy käyttötarkoitukseensa nähden riittävää mm:n kasaa sadalta metriltä. Patruunarasian älyvapaa hinta . Penkistä ammuttaessa rekyylin vaikutuksen huomaa parhaiten, pari kolme ensimmäistä laukausta sujuu ihan hyvin, mutta sitten olkapäässä alkaa tuntua pientä kivistystä ja käynti taululla muuttuu normaalista ampumaratakäyntien pakkopullasta miellyttäväksi väliaikaviihdykkeeksi. Leupoldin asentamiseen käytin Sakon Optilockeja mallia "extra low", eli varustettuna erittäin matalilla renkailla. Myös ammuttavat sarjat rajoittaa mielellään viiden sijasta kolmeen
Kaliiberia pidetään erinomaisena suurriistan yleiskaliiberina, joka suhteellisen suoran lentoradan omaavana toimii hyvin myös pidemmissä riistalaukauksissa. Muutama minuutti meni lukon sisuskaluja paperilla puhdistellen, mutta sen jälkeen ase on toiminut moitteitta. Liipasimen puristaminen sai aikaan vain vaimean klik äänen ja nalliin syntyi pieni painauma. Jonkin aikaa asiaa piti pohdiskella ennen kuin mieleen muistui lukon sisään laitettu etukuormaajan tappirasva. H&H Magnum Luodin halkaisija .375 in (9,55 mm) Hylsyn maksimipituus 2.850 in (72,39 mm) Patruunan maksimipituus: 3.600 in (91,44 mm) RIISTA 17. Kyllä ampuja silti selvästi heilahtaa. jokaisella käyttökerralla yhä enemmän. Olin laittanut rasvaa lukon sisuskaluihin ihan reilusti ja nyt pakkasessa se oli jähmeää kuin voi. Belted Rimless Nitro-Express) on klassinen ja todennäköisesti maailman suosituin suurriistapatruuna, johon muita järeitä kaliibereita tänäkin päivänä verrataan. Toisen järkytyksen sain kokea kun menin ampumaradalle ensimmäisten kunnon pakkasten aikaan. Muita kömmähdyksiä ei Sakon kanssa ole sitten syntynytkään ja täytyy toivoa, että kömmähdykset jäävät kokematta myös puhvelijahdissa jos ja kun sinne asti joskus päästään. .375 H&H MAGNUM Holland & Hollandin vuonna esittelemä . Holland & Holland Magnum (aluksi . Suuren suosionsa johdosta kaliiberiin on saatavilla runsas valikoima valmiita tehdaspatruunoita sekä lataustarvikkeita lähes mistä maailmankolkasta tahansa. Kevyimmillä luodeilla lähtönopeudet voivat olla lähes m/s kun taas raskaimmilla jäädään alle m/s. Erityyppisiä luoteja on yleisesti saatavilla - grainin (-,g) painoisina. Esimerkiksi Norman Oryx tehdaslatauksessa grainisen luodin lähtönopeus m/s, jolla saavutetaan lähes kuudentuhannen joulen teho piipunsuulla. Sako 85 L Hunter Valmistaja: Sako Oy, Suomi, (010 830 5200) Paino: 3,55 kg Pituus: 1145 mm Piipunpituus: 620 mm Kaliiperi: .375 Holland & Holland Magnum Rihlannousu: 1/12" Lipaskapasiteetti: 1+4 (irtolipas) Hinta: 1620 euroa . 375H&H:n rekyyli ei pystystä ammuttaessa tunnu ollenkaan pahalta
EUROOPANMAJAVAA ETSIMÄSSÄ 18 RIISTA Suomalaisten ryhmä poseeraa. Eurooppalainen majava eroaa Kanadalaisesta eniten hännän muodon perusteella.
Epäilimme niiden saaneen vainun, kun iso miesjoukko tunkeutui niiden reviirille. Viron maaperä on enimmäkseen tasaista peltoa ja metsää, joten majavat saavat helposti tuhoa aikaan rakentamalla ojaan padon, jonka vaikutuksesta vesi nousee pelloille laajoilla alueilla. PATOMESTARIN T YÖMAALLA. Ensimmäisenä aamuna ajelimme jo pimeässä autolla Koplimaan tietämän valtaojan varteen, jossa hän on ampunut pari majavaa. padon viereen. cm paksua haapaa alettu nakertaa juuresta talttahampailla, mutta työ oli jäänyt vielä kesken. Eläimet istutettiin Hämeeseen, Satakuntaan ja Lappiin. Euroopanmajavan häntä on noin cm leveä ja kapenee kärkeä kohti, kun taas kanadanmajavan häntä on pyöreäpäinen ja leveydeltään noin cm. Koska Virossa ei ole pieniä lampia ja puroja kuten meillä, majavat asuvat pääasiassa venäläisten kaivamissa valtaojissa. MAJAVAJAHTIA VIROSSA Euroopanmajava (Castor fiber ) on alkuperäisesti eurooppalainen majavalaji, joka arvokkaan nahkansa ja maukkaan lihansa takia metsästettiin sukupuuton partaalle 1800-luvun loppupuolella sekä Suomessa että Ruotsissa. TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN 1930 -luvulla Suomeen istutettiin Norjasta parikymmentä euroopanmajavaa ja Kanadasta seitsemän kanadanmajavaa (Castor canadensis). Vahur ilmoitti, että huomenna menisimme toiseen paikkaan, siellä niitä kyllä riittäisi. RIISTA 19 Virolainen motelli-ja metsästysyrittäjä Vahur Koplimaa järjestää turisteille metsästysreissuja Haapsalun kaupungin lähistöllä. Euroopanmajava sai väistyä, ja nykyisin sitä esiintyy vain Satakunnassa, jossa sen metsästys on luvanvaraista. Padon yläpuolella vedenpinta oli täysin tyyni. Entiset kaadetut puut näyttivät olevan jo loppuun kaluttuja. Tulevaisuus näyttää, saadaanko kanta pysymään kurissa, vai valtaako kanadalainen koko maan ja miten silloin käy alkuperäisen euroopanmajavan. VIRON MAJAVAKANTA ON EUROOPPALAINEN kuuluu myös majavan metsästystä kevättalvella huhtikuun puoliväliin saakka. "Olen ampunut niitä tänä keväänä jo ainakin kymmenen. Toiset kävelivät yläjuoksulle sopivin välein passiin. Opas vei minut passiin alajuoksulla olevan lattahännästä. Tuskinpa innokkaat siirtoistuttajat olivat selvillä siitä, että nämä kaksi eri majavalajia eivät risteydy keskenään. Suurin eroavaisuus lajien välillä on hännässä. "Tule tänne! Täällä on majavia melkein joka ojassa" sanoi Koplimaa puhelimessa. Täysikasvuinen yksilö painaa kg suurimmat jopa yli kg. Kiikarina oli Nickel -x suurennuksella, sopiva ase moneen metsästykseen. Euroopanmajavan turkki on väriltään hieman harmaampi kuin kanadalaisen serkkunsa. Istuimme hiljaa paikoillamme kolmatta tuntia, mutta kukaan ei päässyt näkemään vilaustakaan Viron maaperä on enimmäkseen tasaista peltoa ja metsää, joten majavat saavat helposti tuhoa aikaan rakentamalla ojaan padon, jonka vaikutuksesta vesi nousee pelloille laajoilla alueilla. Lunta ei näin huhtikuun alussa ollut pelloilla sen kummemmin kuin metsissäkään, ja talvesta oli jäljellä vain joitain jään rippeitä ojassa. Varovasti hiipien lähestyimme noin viisi metriä leveää ojaa, jossa veden korkeus oli toista metriä. Siinä olisikin majavaperheelle puuhaa pitkäksi aikaa ennen kuin puu olisi poikki, pätkitty ja viety varastoon. Ei näkynyt värettäkään, joka olisi ilmoittanut patomestarin tulevan työmaalleen. Minnehän ne ovat muuttaneet. Niistä on tullut maanvaiva." Lähdimmekin paikan päälle heimoveljien avuksi katsastamaan majavatilanteen. Ohjelmaan. Kanadanmajavan metsästys vapautettiin meillä luvanvaraisuudesta muutama vuosi sitten ja metsästäjät ottivatkin ilolla vastaan tämän uuden riistaeläimen. Majava on varovainen eläin, joskin joskus taas tyhmänrohkea, ainakin nuoret yksilöt. Toisella puolen ojaa oli n. Voimakkaampana ja lisääntymiskykyisempänä kanadanmajava valtasi itselleen nopeasti elintilaa. Näillä eri rotuun kuuluvilla eläimillä ei ole kovinkaan suuria eroja. Aseena minulla oli Tikka haulikkorihla, kaliiperin haulipiippu ja , x r luotipiippu. Tarkistin, että tuulen suunta vei hajut metsään ja istuin reppuni päälle odottamaan. "Täs on sen työmaa", Koplimaa kuiskasi
Pirulainen oli sukeltanut veden alla ja noussut pintaan kun lähdin liikkeelle, josta se saikin aiheen antaa varoituksia. Korkeutta sillä oli pari metriä ja leveyttä metriä. Lähdimme liikkeelle jo päivällä hyvissä ajoin ja tarkoitus oli olla jahdissa pimeään saakka. Käännettyäni selkäni padolle ja edettyäni parikymmentä metriä selkäni takana läsähti taas. Ääni kuulosti siltä kuin mies olisi kaikin voimin lyönyt lapion pesällä veteen. Se oli valmistettu savesta sekä isoista ja pienistä puunkappaleista ja näytti taatusti vedenpitävältä. Koplimaa roikotti parikymmenkiloista majavanronttia saamamiehen ilme naamalla oli kuulemma ampunut sitä kiväärillä päähän, kun se oli noussut pintaan. Siinä se oli! Se oli odottanut hiljaa ojan toisella puolella, ja kun olin kohdalla se varoitti kaikkia seudun lattahäntiä, että suomalainen on tullut niitä vainoamaan. Näkyivät nostelevan jotain isoa ja raskasta , joka lähempää tarkasteltuna olikin saalista. Puita oli kaadettu kauempanakin metsässä ja laahausjäljet osoittivat että veteen oli rahdattu runsaasti puutavaraa. Minut opas vei metsään, jossa ojat risteytyivät ja risteyksessä oli valtava majavien pesä. Istuin toista tuntia hiljaa paikallani ja odotin isäntää, mutta veden pinnassa ei ollut värettäkään. PARI KERTAA POSAHTAA Vahur riisuu majavalta takkia. Nylkeminen on hidasta, koska nahka ei irtoa vetämällä. Aamulla pimeässä olimme taas liikkeellä. Pääsin tuskin sataa metriä eteenpäin, kun rantalepikossa kävi kova posaus. Ajattelin, että patovahti kyllä pian huomaisi tuhot ja tulisi nii- tä korjaamaan kohtalokkain seurauksin. Tämä taitaakin olla taitolaji, sillä toiset eivät olleet nähneet lainkaan majavia. SIELLÄ SE VIRNISTELI VIIKSIINSÄ "Illalla menemme sellaiseen paikkaan, missä kukaan ei ole vielä tänä vuonna ollut", Koplimaa lupasi. Lopulta päätin nousta ja lähdin hiljaa etenemään yläjuoksulle päin. " Täs on varmasti monta majavaa", 20 RIISTA. Oli vielä lähes pimeä, kun lähdin hiljaa kävelemään ojan vartta pitkin kohti peltoaukeaa, jossa oli muutaman sadan metrin päässä pato. Seppo jäi vahtimaan alkupäähän, jossa oli maahan kaivettu asuttu majavan pesä sekä runsaasti merkkejä majavien elämästä. Se siitä, oli parempi lähteä palailemaan ojanvartta takaisin kohtaamispaikalle, jossa toiset jo olivatkin. Nyt vesi virtasi siitä jo ylitse ja rikoin sitä vielä niin paljon kuin ilman lapiota ja dynamiittia pystyin. Minut ja Seppo jätettiin leveän ojan varteen, joka alkoi leppä- ja haapapusikosta jatkuen pitkälle peltoaukealle. Hiivin hiljaa ojan vartta vielä kolmisensataa metriä, kunnes tulin padolle. Sain aikaan vain pienen loven, mutta veden virtaus lisääntyi siitäkin entisestään