Riista 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RUSAKKOJAHDISSA KOKO KYLÄN VOIMIN 5 VAIN 1 / 2011 5 (Norm. 7,50 ) ILVES TIETOA JAHDISTA, PYYNTIVÄLINEISTÄ JA PETOPOLITIIKASTA 710640-1101 11001 6 414887 106405 PAL.VKO 2011-13 BAIKAL IJ-18 - PERUSJÄTKÄN PERUSHAULIKKO UUTUUSLUOTI HIRVELLE - SELLIER & BELLOT EXERGY VARIKSEN PYYNTIIN, OSA 2 - VARUSTEET KUNTOON
RUSAKKOJAHTI ISOLLA PORUKALLA SUONIEMEN SUURAJOT Sain kutsun Suoniemen metsästysseura ry:n kutsuvieraille järjestämään rusakkojahtiin. Osanottajia saapui kolmisenkymmentä, joista suurin osa oli naapuriseurojen väkeä ja alueella aiemmin vieraina metsästäneitä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ 6 RIISTA
Toinen kiitosta saanut kohta oli metsästysseuran antama rahallinen avustus Vahalahden koulun luokkaretkikassaan. Tällaisia jahteja järjestettäessä pitääkin olla erityisen tarkkana, että seuran säännöt mahdollistavat vierasmetsästäjien kutsumisen jahtiin myös tällaisissa yksittäisissä tapahtumissa. ILMOITUS MAANOMISTAJILLE Sakari Paunila avasi Suoniemen metsästysseuran ensimmäiset "suurajot", eli naapuriseurojen jäsenille ja kutsuvieraille suunnatun rusakkojahdin. Seura laati maanomistajille ja kyläläisille jahdista kirjeen, jossa pyydettiin ilmoittamaan mahdollisista rusakkojen aiheuttamista vahingoista, sekä ilmoittamaan, mikäli jahtia tulisi joissain paikoissa välttää. Tähän vastauksena seura päätti järjestää kutsuvierasjahdin, johon kutsuttiin naapuriseurojen väkeä. Myös viikonloppuna peurajahdissa olleet vieraat osallistuivat rusakkojahtiin innolla. Hänen mukaansa jahdin järjestäminen oli sinänsä helppoa, mutta jotta jahti tapahtuisi seuran sääntöjen ja vierasmetsästysperiaatteiden mukaisesti, vaadittiin paljon järjestelyitä. Tämän- tyyppinen pr-toiminta olisi suotavaa muillekin metsästysseuroille, koska näin seuran imago kohentuu ja toiminta kyläläisten ja maanomistajien kanssa helpottuu. JAHTIIN Jahti avattiin aamulla vielä pimeässä. Tämä sai ai- kaan erittäin positiivista palautetta kyläläisten suunnasta. Tämä avustus koostui rusakkojahdin osallistumismaksuista ja myydystä saaliista saatuun tuottoon. Avajaispuheiden jälkeen porukka jaettiin viiden miehen pienryhmiin, joilla kullakin oli oma "paikallisoppaansa", eli vastuuhenkilö, joka määräsi RIISTA 7. M onen muun seuran tavoin Suoniemen metsästysseura on profiloitunut lähinnä hirvieläinten metsästyksessä, eli seuran toiminnan pääpiste on ollut peurassa ja hirvessä. Jahdin koko tuotto luovutettiin tähän tarkoitukseen ja kaiken kaikkiaan rahaa koululaisten kassaan kilahti euroa. Jahdin isäntänä ja koollekutsujana toimi Sakari Paunila. Tapahtumaan kutsuttiin yhteensä vierasta, joten oli selvää, että tällainen määrä vieraita ei voisi olla rasitteena jäsenten normaalille vierasmetsästyskäytännölle. Seura on kuitenkin saanut viime aikoina palautetta kyläläisiltä, joiden istutuksille runsastuva rusakkokanta on tehnyt pahaakin vahinkoa
Miesajojen toiminta osoittautuikin tässä jahdissa erittäin tehokkaaksi ja suurin osa rusakoista ammuttiin juuri miesajoista. Saaliiksi päätyi kaiken kaikkiaan kuusi rusakkoa. Ajoja koirilla toki oli, mutta osa niistä painui pois luvallisilta alueilta. Osa ryhmistä oli miesajoporukoita ja osalla käytössä oli ajava koira. Yksi saatiin koira-ajosta ja loput miesajosta. Suoniemen metsästysseura ry Sijaintipaikkakunta: Nokia Perustettu: 1943 Jäseniä: 70 Metsästysmaata: noin 3800 hehtaaria Hirvilupia: 9 kpl Peuralupia: 103 kpl miehet passeihin ja hoiti porukan metsään oikealle alueelle. Samaten kontaktien luominen onnistuu tällaisissa Aki Perälä ampui aamun ensimmäisen rusakon miesajosta. 8 RIISTA. Metsästäjien mielipiteenä vaikutti olevan se, että uusien tuttavuuksien tekeminen ja kuulumisten vaihtaminen koettiin harrastusta rikastuttavana. Miesajolla toimivissa porukoissa oli yleensä kymmenen miestä, eli pari pienempää ryhmää yhdistettiin yhdeksi porukaksi, jossa oli ajo- ja passimiehet. Kaatajia oli yhteensä viisi, eli kaadot jakautuivat mukavasti metsästäjien kesken. RENTOA MEININKIÄ Suuret porukkajahdit ovat nykypäivän Suomessa harvinaisuuksia, mutta niille olisi selvästi tilausta
Takana tyytyväiset saamamiehet. jahdeissa varsin hyvin. Päivän aikana saaliiksi saatiin kaiken kaikkiaan kuusi rusakkoa. Metsästyksen jälkeen ei monestikaan jäädä notkumaan paikalle, mutta tämän rusakkojahdin päälle tulistelut ja makkaranpaistot kelpasivat. Henkilökohtaisesti olen valmis osallistumaan jahtiin jatkossakin ja vahva suositukseni olisi, että myös muualla alettaisiin järjestää tällaisia mainiosti metsästäjiä ja eri sidosryhmiä yhdistäviä jahteja. Ajo oli hyvä ja kuuluva ja ajuri erittäin "rehellinen". RIISTA 9. Metsästyksellisestikin tällainen jahti koettiin mielekkäänä erityisesti siitä syystä, että passipaikat olivat hyvin miehitettyjä ja toisekseen rusakon pyynti miesajolla on erittäin hauskaa puuhaa. Vasta iltapäivän hämärtyessä porukka alkoi siirtyä majapaikkoihinsa, osa kotiin ja osa illan peurakyttäyksille. Suoniemen metsästysseura aikoo jatkaa hyvin alkanutta "perinnettä" ja järjestää rusakkojahdin jatkossa vuosittain. Aamun jäykkyys ja kankeus olivat tiessään ja hymy metsästäjien naamoilla oli herkässä. Riista kiittää Suoniemen metsästysseura ry:tä mahdollisuudesta osallistua hienoon jahtitapahtumaan. Suomenajokoiranartun ajoon saatiin ammuttua päivän viimeinen rusakko
sain samalta kyttäyspaikalta havainnon luultavasti samaisesta ilveksestä. klo ., kokoontumispaikallemme saapui noin metsästäjää. Puhelun jälkeen soitin asiasta yhteislupaalueen jahtipäällikölle ja ilmoitin havainnosta. keskustelin puhelimitse seuramme jäsenen kanssa hänen saman iltaisesta peurakaadostaan. Pakkasta oli - astetta. ILVESJAHTIA Suoniemellä TEKSTI: SAKARI PAUNILA Perjantaina 10.12. Oli siis käytännössä mahdotonta tietää, oliko alueella ilvestä lainkaan vai kenties useampikin. Tämän jälkeen kaikkia kolmen seuran jäseniä informoitiin tulevasta yhteisjahdista. Kaveri mainitsi myös, ettei tohtinut 10 RIISTA K ilvestä ampua, koska ei tiennyt olisiko se ollut yhteislupasopimuksemme mukainen. Päätimme, että menemme alueelle yhteisjahtiin tulevana perjantaina ja että ilvestä ei ammuta kytiltä ennen kuin jokunen yhteisjahti on järjestetty. Puhelun lopussa hän tuli sivulauseessaan maininneeksi, että istuipa siinä ruokintapaikalla yksinäinen ilves yhtäjaksoisesti pitkän tovin. Hyisen pakkaspäivän aikana miesten kylmänsietoa koeteltiin oikein olan takaa, mutta lopulta ajomiehen ja passimiesten sinnikkyys palkittiin. eskiviikkona .. Laitoimme passit alueelle niin tiheästi kuin pystyimme passittaen varmasti ainakin yleisimmät kulkupaikat. Yhdessä paikassa oli edelliseltä yöltä ilveksen jälkiä tien yli ristiin rastiin. Torstaina .. Jahti tulisi tapahtumaan Suoniemen Metsästysseura ry:n alueella. Heti ilveksen lähdön jälkeen saapui sitten se ammutuksi tullut peura. Paikka jossa oli jälkiä tien yli, passitettiin neljällä miehellä noin metrin matkalta, itse olin yksi näistä miehistä ja asetuin passiin yhdelle jäljistä hau-. jahdattiin Suoniemen metsästysseuran alueella ilvestä. Perjantaina .. Aivan aluksi kiersimme noin kahden neliökilometrin suuruisen alueen teitä pitkin, etsien mahdollisia jälkiä
Tilanne olisi toki parempi, jos ilvekset osaisivat jakautua tasaisesti koko maan alueelle. Oikealta puoleltani lähti myös yksi mies kotiin lämmittelemään (sama kaveri, joka oli nähnyt ilveksen peuranruokinnalla kahta päivää aikaisemmin) ja näin väli seuraavaan mieheen oli jo yli metriä. Sillä oli kuitenkin sen verran vauhtia, että luultavasti emme olisi edes huoman- neet sen ylittävän tietä. Lohjan Riistanhoitoyhdistyksen alueelta, jota hallitsee seitsemän metsästysseuraa. Haimme 3 lupaa, saimme yhden, kaato saatiin aikaan ensimmäisenä jahtipäivänä. Jälkikäteen mietittynä, jos oikean puoleinen passimies olisi ollut lähtemättä kotiin, tämä kissa olisi varmasti säästänyt turkkinsa. Päätin, että yhden ilveksen heittämän lenkin vielä odotan, mutta sitten olisi pakko lähteä. Samalla hetkellä yksi passimies tuli autolla tietä pitkin takaisin passiinsa ja huomasin, että hän ruuvasi auton ikkunaa auki aikomuksena pysähtyä kohdalleni. Päätin, että siirryn hieman oikealle ja jäin passiin hiekkakasan päälle. Niinpä ajomiehen kanssa tuli rupateltua varsin kovaäänisesti ennen ajon alkua. susien salakaatoihin liittyvät väitteet), joka on selvä merkki siitä, että tutkijoiden joukkoon on päässyt soluttautumaan ns. Tuolloin huomasin, että haulisuihku oli mennyt kaulakuopasta sisään ja tullut etulavan takaa lävitse. Käytännössä meillä pidetään "ylimpänä riistanlaskijana" RKTL:ää, jolla ei ole edes vähäisiä resursseja, liekö todellista haluakaan selvittää asian oikeaa tilaa. Ajo jatkui ja jokainen minuutti tuntui sietämättömälle. On todella valitettavaa että monet instanssit toimivat ilves-asiassakin enemmän tunnepohjalta kuin objektiivisesti, tosiasioihin nojautuen. Ilves on uskomattoman sitkeä eläin. Pidin käden kuitenkin visusti etutukilla ja puhalsin lämmintä ilmaa oikean käden nyrkkiin, että edes liipaisinsormi tarvittaessa toimisi. Ilves oli siis poistunut alueelta. likolla varustautuneena. Ei kulunut kuin minuutti kun viereinen passimies ilmoitti nähneensä ilveksen noin metrin päässä, muttei päässyt ampumaan. Nostin aseen poskelle ja ammuin, jolloin ilves putosi heti. - Vuonna 2010 kanta-arvio samalle alueelle oli 20 ilvestä. Haimme alueelle 2 kaatolupaa ja saimme yhden. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli unohtumattomin jahtikokemukseni ja suurin kiitos onnistuneesta kaadosta kuuluu ehdottomasti sitkeälle ajomiehelle - moni olisi varmasti luovuttanut jo paljon aiemmin. - Ilvekset alueella ovat kesyyntyneet ja hakeutuvat jo ihmisten pihoihin. ILVES uiden suurpetojen tapaan ilves on meillä vielä toistaiseksi hyötynyt nykyisestä suojelupolitiikasta, jossa päätäntävaltaa käyttävät EU:n sätkynuket. Tältä pohjalta laitoksella ei enää ole riittävää uskottavuutta eikä sen muitakaan tutkimus- TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI PELINAPPULANA tuloksia voi enää pitää puolueettomina (esim. Passiin siirtyessään kukaan ei havainnut ilveksen jälkiä. Ajoon lähti yksi mies, hirvikoira apunaan. Porukasta, jossa oli emo ja 3 pentua, kaadettiin yksi pennuista, eli jahdilla ei ollut vaikutusta ilveskantaan alueella. Päätin ottaa oikean käden hanskan valmiiksi pois ja huomasin, että vasemman käden sormet eivät olleet enää toimintakykyiset. Riistantutkimuslaitos on lähimenneisyydessäkin hyökännyt avoimesti metsästäjiä vastaan (mm. Juoksin ilveksen luo ja se yritti kammeta itsensä pystyyn ja huitaista käpälällään aseeni piippua. Siirsin muut passimiehet näistä jäljistä noin kilometrin päähän passiin aivan seuramme rajalle. Oli siis oletettavaa, että nyt ilves oli motissa. Jatkossa tarvitaankin paljon muutoksia ja petokantojen laskenta tulisi siirtää nopealla aikataululla ensisijaisesti metsästysjärjestöille, joilla on siihen paremmat resurssit ja jotka pystyvät toimimaan puolueettomasti. Tihentymäalueista löytyy monia esimerkkejä eri puolilta Suomea, omakohtaisesti kokemusta on mm. Ajomies suostui hommaansa vapaaehtoisesti, koska oli edellisenä vuonna saanut kaadettua ilveksen. Tässä vaiheessa ajomies laski koiransa irti ja koira lähti ajamaan ilvestä suoraan kohti seuramme rajan passia. Ilves oli siis maannut koko ajan muutaman kymmenen metrin päässä passistamme. Muutamaa sekuntia myöhemmin alkoi ääntä vahvistavista kuulosuojaimista kuulua outoa "suhinaa" ja samassa näin ilveksen tulevan aivan suoraan kohti noin metrin päässä. Ampuma-ala eteen oli käytännössä olematon, mutta tien reunaan pystyisin ampumaan. Ajomies sanoi jälleen puhelimeen, että nyt ilves näyttää etenevän suoraan kohti passiani ja kuulin jo ajomiehen äänenkin parinsadan metrin päässä. hylkeet). Ilveksiä tavataan runsaasti jokaisen seuran alueella ja yhden tai kahden pennun sijasta RIISTA 11 M. Ajomies ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka ilves kerta toisensa jälkeen "sahautti" kallionjyrkännettä ylös ja alas heittäen aina pienen lenkin mäen päällä. Alueella on noin metriä korkea, käytännössä pystysuora kallionjyrkänne, jossa ilves pystyi jätättämään koiran. Lähes samalla hetkellä ajomies sanoi, että ilves lähti kohti makuupaikkaansa ja jos ilves vielä kääntyisi, niin ajomieskin luovuttaisi. Monin paikoin kannan tihentymät kuitenkin aiheuttavat monitahoisia ongelmia ja näihin kohteisiin tulisikin myöntää kaatolupia siten, että ilveskannan kasvu pysähtyisi ja tihentymissä vähenisi. Yritin viittoa, että anna mennä ja kuulin kun hän huusi, että "onko se vielä lenkissä". "luontoaktivisteja". Passien siirtyminen tuntui tuossa pakkasessa ja kovassa pohjoistuulessa ikuisuudelta. Tältä osin jahti on paketissa ja tässä vaiheessa odottelemmekin lähinnä Pohjois-Hämeen Riistanhoitopiirin "pankkilupia". Ilvesjahdista alueella: - Vuonna 2009 arvioin yhteislupa-alueemme (3 seuraa, yhteensä 10200 ha) ilveskannaksi 18-20 ilvestä. Nyökytin vaan päätäni ja osoitin kädelläni ajosuuntaan, auto jatkoi onneksi pysähtymättä matkaa. Näin olin varma, että se ei enää pääse pakoon. Lopulta passit olivat valmiit ja ajo alkoi. Tässä vaiheessa kylmä keli alkoi tehdä tehtäväänsä ja passirivit harvenivat. Kissa oli oletettavasti nuori uros, painoa sillä oli , kg. Ajomies seurasi peuranruokintapaikalta lähteneitä jälkiä ja saapui noin minuutin kuluttua suoraan passiini
Jokainen tietää, että suurpetoja ei mennä niin vain ottamaan luonnosta, metsästys vaatii todellista ammattitaitoa. Ilveksen nykyisissä kaatosuosituksissa pitäisi pyrkiä keskittymään vahinkoa tekeviin uroksiin. Suomen Luonnonsuojeluliitto haluaa välttämättä käyttää termiä salametsästys). Minä en ainakaan käsitä, miten esimerkiksi metsäpeura voi olla ilveksen kanssa samassa kategoriassa? Luonnonsuojeluväkeä suorastaan pöyristyttää ilvekselle myönnetyt lisäluvat. Uhanalaisia eläinlajeja luokiteltaessa uhanalaisuusryhmiin, on logiikka usein käsittämätön. Nyt tammikuussa jahti tapahtui yhden seuran alueella, kahden ilveksen kaatamiseen käytettiin aikaa yksi päivä ja passimiehiä oli vain kymmenkunta, ilveksiä kolme. Sillä ei ole vaikutusta edes kasvun hidastumisena, vaikka kannan kasvaminen pitäisi jo vähintäänkin pysäyttää ja mieluummin kantaa tulisi pienentää. Asia olisi muuten hyvä, mutta nykyisillä kaatolupamäärillä sillä ei ole mitään vaikutusta itse kantaan. Nyt anottiin vain neljää lupaa, mutta silti niitä myönnettiin vaivaiset kaksi, millä ei ole kantaan mitään vaikutusta, kasvu siis vain kiihtyy. Kannanarvioinneissa tulisi huomioida selkeämmin yksi tärkeimmistä kriteereistä, metsästyksen tulos, eli kuinka nopeasti saadut kaatoluvat käytetään. Erityisesti suurpetojen kohdalla luokitukset ovat pahasti pielessä niin suden, karhun kuin ilveksenkin osalta. Mutta tutkijoiden kummasteluun ei voi olla syynä muu kuin tarkoitushakuisuus tai puutteelliset tiedot. Kolmantena jahtipäivänä, jolloin toinen lupa käytettiin, ilveksiä oli liikkeellä seitsemän kappaletta neljän seuran alueella. Niitä pyritään kaikin keinoin pitämään paria luokkaa uhanalaisempana, kuin mitä laji todellisuudessa on. Yhtenä syynä lupamäärien lisäämiseen on esitetty salakyttäyksen vähentämistä (tässä yhteydessä ei tule käyttää metsästys-sanaa, sillä kyseessä on riistavarkaus, joka ei liity mitenkään metsästykseen, vaikka mm. Pelkästään sillä saadaan nykyistä arviointia parempi tieto todellisesta tilanteesta. Jatkossa pahimmilta alueilta edelleen vähennettäisiin ilvesten lukumäärää. Tämä on täysin perusteltua ja varmaa on, että jos tilanne ei muutu parempaan, salakaatoja tulee myös tapahtumaan. Luonnonsuojelijoiden syytökset kyllä ymmärtää, heillähän ei ole realistista käsitystä sen paremmin ilveskannoista kuin mistään muustakaan. Kyseessä on kuitenkin tärkeä ja välttämätön toimenpide, jolla ilveskanta pidetään elinvoimaisena ja samalla säilytetään tasapaino muiden lajien välillä. 12 RIISTA. Jotta ilveskannan kasvu saataisiin edes hidastumaan, pitäisi kaatolupia myöntää vähintään yksi joka seuralle. Nykyinen kaatolupamäärä olisi Suurpetojen kohdalla uhanalaisuusluokitukset ovat pahasti pielessä. ensi kaudelle vähintäänkin tuplattava ja sen jälkeen pyrkiä koko maan osalta pitämään tilanne ennallaan. Esimerkkinä luonnonsuojelutahon täydellisestä "pihallaolosta" voidaan ottaa Hannele Luukkaisen kommentti, jonka mukaan olisi absurdia että ilveksiä tappamalla (= lupia lisäämällä) voitaisiin ehkäistä niiden salapyyntiä. Esimerkkinä parilta viime kaudelta voin mainita tammikuun, jolloin kahden ilveksen kaatamiseen tarvittiin "amatööreiltä" kolme jahtipäivää, niistä vain yksi hukkareissu. Maa- ja metsätalousministeriä syytetään liian voimakkaasta ilveksen lupamäärien kasvattamisesta, vaikka teko oli enemmän kuin välttämätön ja ensimmäinen oikeaan suuntaan tehty ratkaisu vuosikausiin. nähdään vuosittain myös kolmen pentueita
Jos Ylisuuri hauliannos yhdistettynä suureen haulikokoon on huono yhdistelmä. Tässä 6,1 mm hauleja sisältävässä patruunassa haulit olivat aivan liian pehmeitä ja ne muokkautuivat toisiaan vasten muotopuoliksi jo ennen piipusta ulos tuloa. ,- tai -milliseksi ja silti ampumamatkasta ei tarvitse tinkiä. Ilveksen liikkuminen on poukkoilevaa, jolloin ampuu helposti hieman ohi ja eläimen ollessa syvällä lumessa maali pienenee ja sitä tähdätään helposti liian ylös. Peitto on riittävä kun taulusta löytyy yli haulia tasaisella jakaumalla. Osuma sydämeen, keuhkoon tai muihin sisäelimiin tappaa vasta ajan kanssa, pahimmassa tapauksessa kuluu useita päiviä. Opettele lukemaan tulpan painumisjäljet: säilyvätkö haulit ehjinä vai muokkautuvatko ne jo lähdössä. RIITTÄVÄ PEITTO Ilvestä haulikolla ammuttaessa tulee aina pyrkiä selkeään sivulaukaukseen. Haulikoon voi huoletta pienentää On pieni vaiva tehdä vähän koeammuntoja, mielellään pikku pakkasessa, jolloin myös patruunan talviominaisuudet selviävät. Lumi myös hidastaa haulia ja saattaa pelastaa ilveksen joissakin tilanteissa. UNAHAULI prosenttia lyijyä painavampi wolframiseoshauli saattaa olla ideaaliratkaisu ilvespatruunaan. Ilveksen paksu turkki ja runsas rasvakerros vähentävät tehokkaasti haulin läpäisyä. Pienikokoisella, mutta raskaalla ja muotonsa säilyttävällä haulilla on sekä erinomainen tunkeuma että kattava peitto, joten siinä on yhdistettynä ison ja pienen haulin toimintaperiaatteet. Ilvesjahti ajoittuu joulu-tammikuuhun, jolloin ongelma on pakkanen. Varmista että taulusta löytyy tarpeeksi osumia ja että välitulppa toimii. UnA-haulimateriaalin hintaa voidaan pitää korkeana, mutta kilosta saadaan noin patruunaa, jotka varmasti riittävät ilvesjahtiin loppuiäksi. SELVITÄ PATRUUNAN OMINAISUUDET joudutaan ampumaan kohti tulevaa ilvestä, tulee ampumamatkan olla todella lyhyt, mielellään alle m. Harvemmalle tulisi mieleen tavoitella pienoiskiväärillä vaikkapa kettua metristä, kuitenkin moni yrittää haulikolla ja BB-hauleilla! Lisäksi iso hauli vetää mukaansa isomman karvatupon ja suuri läpimittaa vähentää tehokkaasti tunkeumaa, joten ison ja pienen haulin ero on käytännössä paljon kuviteltua pienempi. Paras haulikoko peiton puolesta on , mm ja siksi se usein on isompihaulisia tehokkaampi. Tämä ilves ammuttiin sivulaukauksella 3,3 mm:n hauleilla 25 metristä, pakkasta oli - 15 º C. Kolmevarttinen antaa suurilla hauleilla usein paremman kuvion kuin täyssuppea. Myös tiukka kuvio on eduksi, joskin se edellyttää huolellista tähtäämistä. Kun tähän lisätään vielä pakkasessa rikkoutuva välitulppa, ovat patruunan kuvio, iskuteho ja läpäisy sattumanvaraista. Pakkasen heikentävä vaikutus patruunaan voi olla välitulpan vauriosta riippuen jopa 40 prosenttia, jolloin karvatupon mukana kulkevan haulin läpäisy ei riitä pintaa syvemmälle. ISON JA PIENEN HAULIN ERO Riittävän usean pienen haulin osuma tappaa välittömästi, vaikka haulit eivät osuisi kuolettavaan kohtaan. Riittävän haulimäärän voi kokeilla asettamalla noin cm x cm tauluja eri etäisyyksille ( m, m ja m). Ampuminen liian suurilla hauleilla onkin kuin lottoamista. HAULIPATRUUNA ILVEKSELLE H aulikko on ilvesjahdissa varsin yleisesti käytetty ase, mutta siihen sopivasta haulipatruunasta ei ole monellakaan selvää mielikuvaa. Vain aivoihin tai selkärankaan osunut yksittäinen hauli tappaa tai tekee liikuntakyvyttömäksi heti. Hylkää patruuna, jos haulikuppi rikkoutuu, jos haulit litistyvät tai kuvio on liian harva. Lisäksi susihauli on ballistisesti todella huono. Kun pehmeää lunta on runsaasti ja ilves uppoaa, on ampuminen tavanomaista vaikeampaa. Pääsääntöisesti on lähdetty susihaulilinjalle, mikä harvoin on sopiva vaihtoehto käytännön tilanteissa. Vaikka sen läpimitta olisi - mm, on siinä yksinään vain murto-osa esimerkiksi pienoiskiväärin luodin tehosta. Sopiva lyijyhaulin koko on , - , mm, ampumamatkan tulee olla maksimissaan - metriä ja silloinkin tulisi ampua sivulaukaus. Se syö haulipatruunoiden suorituskykyä ja jokaisen tuleekin selvittää koeammunnoin patruunoidensa sietokyky. On perin ikävää mikäli ilveksen kaato kariutuu patruunan takia. Jos pakkasella ammuttaessa ehjä välitulppa on täysin musta, kupin tiivistysosa ei laajene ja patruunasta häviää ohivuodon takia tehoja. Ilveksen osuminen passiin voi olla tapaus, joka ei toistu, joten ampujalla on syytä olla tarkoitukseen sopivat työkalut ennen liipaisimen painamista. RIISTA 13. Mikäli peitto ei riitä ja patruunassa on tarpeeksi hauleja, kokeile toista supistusta. Ylisuurilla hauleilla teho taas perustuu yksittäisen haulin suureen energiaan, haulin on kuitenkin tunkeuduttava "hengen paikkaan", kuten sydämeen, keuhkoihin tai aivoihin
Käsivarren alueesta suuri osa on avotunturia, jossa hirvet eivät vakituisesti asu ja niinpä hänen mukaansa tienvarsien pyyntipaikoilla olisi paljon enemmän väkeä ilman erämaassa pyytäviä hirvimiehiä. Jokaisella hirviporukalla on vakiintuneet pyyntipaikat, osalla erämaa-alueella, osalla tienvarsimetsissä. - Meillä on täällä mönkijäurat, mitä pitkin kuljemme. Luvat ovat esimerkiksi kämpälle tai tukikohtana toimivalle laavulle ja metsästys saadaan aloittaa vain näistä kyseisistä paikoista, vaikka pyyntipaikkoja on meilläkin näitten kämppien välimaastossa. He saavat myös aloittaa metsästyksen mistä vain metsäautotien varrelta. Mitä harvaan asutumpaa seutu on, sitä vähemmän siellä on käytössä yleistä tai yksityistä tieverkostoa. Etäisyyttä voi olla kämppien välillä kilometriä, mutta emme saa aloittaa kuin kämpältä. - Meillä aseenkuljetusluvat pitää olla. Tilanne on tämä monin paikoin Suomea, vaikka esimerkkitapaukset ovatkin tällä kertaa Enontekiön suunnalta. Saman porukan Veikko Aaltonen pitää täysin vääränä sitä asiantilaa, että esimerkiksi Käsivarressa metsästäjät ovat eriarvoisessa asemassa muihin suomalaisiin metsästäjiin nähden. Tätä Rauhala pitää hyvänä asiana kokonaispyyntiä ja hirvikantoja ajatellen. On aivan kohtuutonta, että pitää kuljettaa ase pyyn- 14 14 RI ST RIISTA RIISTA RIISTA II TA. METSÄSTÄJIEN ERIARVOISUUS KAIRASSA JA TEIDEN VARSILLA J okainen voi mielessään kuvitella metsästystä olosuhteissa, joissa jo pelkästään pyyntimaille päästäkseen pitää kävellä toistakymmentä kilometriä. Mielestämme ne vastaavat metsäautoteitä. - Ongelmana täällä on metsäautoteiden vähyys ja maastossa liikkuminen maastoajoneuvoilla aseiden kanssa, Rauhala täsmentää perusprobleeman. Sille asiantilalle sinänsä ei paljon mahda. Erona on vain nimi, Aaltonen harmittelee. TEKSTI: MAIJU SUOMINEN KUVAT: JARI KAIPAINEN Metsästäjät ovat laajassa Suomenmaassamme eriarvoisessa asemassa siitä riippuen, sattuvatko harrastamaan etelässä vai pohjoisessa. - Hirvenpyyntialueena meillä on käytännössä koko Käsivarren alue, kaikki valtion maat Palojoesta pohjoiseen, yhdessä pyyntiporukoista metsästävä Hannu Rauhala kertoo. Mönkijäurat ovat maastoliikennelain piiriin kuuluvia, joten niitä koskevat eri säännöt. Kulkemisen helpottaminen sen sijaan on mahdollista, jos järkeä ja ymmärrystä löytyy päätöksentekoon. Erona on siis se, että metsäautotietä pitkin autolla tai maantieliikenteeseen rekisteröidyllä mönkijällä ajavat eivät tarvitse aseenkuljetuslupia
Ensinnäkin se, mihin viranomainen voi aseenkuljetusluvan ylipäätään myöntää. Kuluneena syksynä vaatimuksena aseen viennille laavupaikalle oli pisteen koordinaatit luvanmyöntäjälle. Sivulliselle tulee äkkiä mieleen, että miten voidaan olettaa kenenkään viikkoja etukäteen välipäivien lupia hakiessaan tietävän, missä hirvet tulevat juuri kyseisinä päivinä liikkumaan. Luvan voi antaa maanomistaja. tipaikan ohi kilometriä ja sitten kävellä takaisin, Aaltonen puistelee päätään tämän järjettömyyden edessä. Hän kuitenkin nostaa esiin lain § . - Ensi syksynä on kuulemma oltava lisäksi kuva laavupaikasta ja vaatimuksena, että jokaisen on ostettava oma kuljetuslupa erikseen, vaikka tähän asti on yhdellä luvalla saatu kuljettaa koko porukan aseet pyynnin aloituspisteeseen. Poliisilaitoksen lupa oikeuttaa yksittäisessä tapauksessa kuljettamaan lataamatonta metsästysasetta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa ennakolta ilmoitettua reittiä käyttäen, ehdolla, että kuljetuksen aikana asetta ei käytetä metsästykseen. - Mielestämme olisi oikein, että kun meillä on lupa esimerkiksi Hirvasvuopion autiotuvan ja Munnikurkkion vanhan rajavartioaseman välille, niin saisimme aloittaa pyynnin ko. Muutosta parempaan siis kaivataan, mutta pelolla kuitenkin odotellaan tulevaa syksyä. Maastoliikenne itsessään on luvanvaraista. momentin ja siellä lauseen: "Poliisipiirin päällikkö voi yksittäisessä tapauksessa antaa luvan kuljettaa lataamatonta metsästysasetta suojuksessa edellä mainituissa kulkuneuvoissa ..." jne. Valtion mailla kyseinen taho on Metsähallitus. - Tällainen käytäntö ja lakien ja asetusten mielivaltainen tulkinta saattaa meidät erämaassa pyytävät huonompaan asemaan verrattuna metsäautotiestöllä pyytäviin hirvimiehiin. - Jos asetus tai laki määrää luvanmyöntäjän kirjoittamaan luvan ainoastaan kämpille tai tukikohtiin, niin asetuksia pitää muuttaa, Aaltonen lataa. - Ongelma on se, että poliisi lupaa myöntäessään ei voi aina tietää, onko luvanhakijalla oikeus kulkea moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilmoittamaansa reittiä käyttäen. Meillä mönkijällä liikuttaessa tulisi olla maastoon muodostuneet mönkijäurat lupakäytännössä samanarvoisia kuin metsäautotiet autoilla liikkuville metsästäjille, Rauhala toteaa tiukkaan sävyyn. Varsinaisiksi pyyntipäiviksi on luvan saanut vain määrätylle reitille, tarkasta lähtöpisteestä luvassa mainittuun päätepisteeseen. - Tämä korostuu Lapin harvaanasutuissa kunnissa, sekä siellä, missä yleinen ja yksityinen tieverkosto ei ole niin kattavaa kuin etelässä, Anunti huomauttaa. Tämän lisäksi on olemassa esimerkkitapauksessa juuri Enontekiöllä vanhakantaisia niin sanottuja "polkuteitä", jotka ovat entisen Tielaitoksen (tämänhetkisen Destian) hallinnassa, ja joita siten käytetään yleisesti kulkemiseen. Kiteytetysti voidaan todeta, että ongelmakohtia on kaksi. Esimerkkinä voi olla mökki, jonne ei ole tehtyä tietä, mutta jonne mökin omistajalla RI STA RIISTA RIISTA RIISTA II T 15 15. Peräpohjolan poliisilaitoksen komisario Veijo Anunti katsoo metsästyslain pykälien ja olevan kohdallaan, eikä näe niihin tulkinnallista mahdollisuutta. Molemmat toteavat, että määräyksin voitaisiin pitää koneet urilla, pysäyttää mönkijät ja jatkaa jalan, aloittaen metsästyksen kun lainkirjain täyttyy, esimerkiksi etäisyyden mönkijään ollessa vähintään sen lain vaatimat sata metriä. He myös huomauttavat monen poromiehen olevan nykyisin jäsenenä hirviporukoissa, jolloin kokoaikainen kuljetuslupa voi aikaansaada valvonnassa tulkintaerimielisyyksiä, ollaanko poronhoitotyössä vai hirvimetsällä. - Kuten edellä selviää, on metsästysasioissa laki- ja asetuspuolella paljon muutettavaa, jotta ihmiset saisivat tasapuolisen kohtelun alueesta ja ammatista riippumatta, Rauhala summaa. MITEN VASTAISUUDESSA . Mönkijä jätettäisiin uralle ja pyynti alkaa. reitin varrelta mistä kohtaa vain. Tällaiset mielivaltaiset lakien ja asetusten tulkinnat lupaharkinnassa ovat omituisia, etenkin kun sama luvanmyöntäjä jakaa poromiehille jopa hirvikaliiperisten aseitten kuljetukseen kausilupia ilman min- käänlaisia reittiselvityksiä, Rauhala ja Aaltonen ihmettelevät. Aivan samoin kuin metsästäjä jättää auton metsäautotien varteen mihin vain aloittaen metsästyksen, Aaltonen huomauttaa. Näillä paikoin ei tarvita maastoliikennelupaa, mutta niiltä lähteville "sivu-urille" poikkeamiseen tarvitaan maas- toliikennelupa, joka puolestaan on edellytys aseenkuljetusluvan saamiselle. Näiden lisäksi kulkuoikeus voi perustua esimerkiksi kiinteistön omistamisesta johtuvaan oikeuteen (rasite). Asekuljetuksiin on Rauhalan mukaan saanut luvat määrätyksi päiväksi ja kellonajaksi, tarkkaan ilmoitettujen lähtö- ja määränpääpisteiden välille, pyyntiin meno- ja paluupäiville. Toisekseen se, millaisilla lisämääräyksillä ja tulkinnoilla lupa myönnetään
Mutta ennen kaikkea, mitkä oikeastaan ovat lainlaatijoiden lähtökohdat. poronhoitotyössä. He saavat luvan kuljettaa metsästysaseensa mönkijällä Munnikurkkioon. Paikallinen aseenkuljetusluvan myöntäjä voi myös niin halutessaan asettua poikittain. - Tässäkin on ongelmana se, että Kilpisjärveltä ei mene Metsähallituksen karttaan 16 RIISTA Lapin laajoilla kairoilla erävalvontaa suorittavat poliisin lisäksi myös rajavartiolaitos ja metsähallituksen erätarkastajat. merkittyä kulku-uraa suoraan Munnikurkkioon, vaan mahdollisuus mennä alueelle olisi Kalkkuaivintien kautta, kiertäen toista sataa kilometriä, Anunti täsmentää. Sulanmaanaikaan on Metsähallitus se taho, joka valtion mailla kulkua säätelee. - Metsähallituksella on kartta, johon on merkitty kesäaikaiset kulku-urat, joihin paikkakuntalainen voi saada kulkuluvan moottorikäyttöiselle ajoneuvolle. Kilpisjärveltä on mönkijäkeino Raittijärven kautta Munnikurkkioon ja sitä käytetään mm. Jos alueella olisi etelän kaltainen metsäautotieverkosto, metsästäjät voisivat ajaa lämpimällä autolla vastaavalle metsästyspaikalle, Anunti summaa. Luvanhakijalla voi olla monta vaihtoehtoista reittiä kulkea mökilleen, riippuen siitä, onko sulan aika vai lumipeitteinen maasto, Anunti täsmentää. Metsähallitus on se taho, joka sulanmaan kulku-urista päättää. Esimerkkinä surkeasta nykytilanteesta Anunti mainitsee kilpisjärviläiset pyytäjät, jotka metsästävät hirviä Munnikurkkiossa ja Lätäsenon varressa. Järjetöntä jo ajatuksenakin, ja siitä johtuen monet joutuvat ajamaan autot ja peräkärryt Vuoskuun ja jatkamaan siitä. Etäisyydet ja välimatkat ovat kuitenkin kymmenissä kilometreissä. Merkittyjä uria on hyvin vähän paikkakuntalaisten käyttötarpeeseen nähden, Anunti toteaa. täytyy olla kulkuoikeus. Jos metsäautoteiden varsilta pyynnin aloittavien rehellisyysprosentin oletetaan olevan , miksi tuntuu olevan niin, että lähtökohtaisesti vastaavien mönkijäurien varrelta aloittavien epärehellisyysprosentin oletetaan olevan sama?. Eli poromiehillä on oikeus kuljettaa asetta kyseistä kulku-uraa pitkin. - Jos poromiehellä on sitten myös hirvenpyyntilupa, miten on mahdollista edes valvoa, millä reissulla milloinkin ollaan
Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös netissä WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. tunnus 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. 1014) Vastaanottaja maksaa postimaksun vast. läh
Tässä jos missä riittää ainevahvutta piipussa! Omistin takavuosina vanhan saksalaisen Buhagin, mutta sen piippu ei ollut lähimainkaan yhtä vahva. Vaikka asetyyppinä se on vääjäämättä muiden haulikkotyyppien alakynnessä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi täysin kelvoton kaikkeen. Maahamme on tuotu myös paljon muun maalaisia kertalaukeavia, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Koeaseen puut ovat siperialaista koivua, jotka on käsitelty mattalakalla. Piipun päässä on perinteinen messinkijyvä. Niillä on milloin ammuttu teeri metristä ja rusakko melkein sadasta metristä. Asetta valmistetaan nykyään myöskin synteettisenä versiona, jossa on kumiperälevy. TIUKKA PIIPPU Kun metsästäjät kokoontuvat ja puhe kääntyy jossain vaiheessa aina haulikon tappokyvystä puhumiseen, alkaa kuulla mitä mystisempiä juttuja juuri yksipiippuisen "tehoista". Piipun seinämävahvuutta on reilusti. Suomessakin tehtiin Tikkakosken ja Valmetin toimesta paria mallia, mutta nekin jäivät suhteellisen harvinaiksi. Ne saivatkin heti suuren suosion edullisen hintansa ja keveytensä vuoksi. Muita yksipiippuisia malleja ovat olleet ZK, ZKM, ZK-B, IHZ- ja nykyinen MP-, joka oli aiemmin IZH-. Monet ostivat niitä ns. Tällä kertaa tutustumme venäläiseen vanhaan tuttuun Baikal MP-18 haulikkoon. TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND enäläinen Izhevskin asetehdas on valmistanut tämäntyyppistä haulikkoa jo vuodesta . Baikalin piipun läpiporausmitta on , mm ja supistus on täysi. Tukkien muotoiluun ei ole erityisesti panostettu, mutta jokainen ymmärtää että tämänhintaiselta aseelta ei voi sellaista nykyaikana vaatiakaan. Näistä Suomeen on tuotu ainoastaan malleja ja . Juttuihin liittyy aimo annos ajan kultaamia muistoja, mutta se tosiseikka on kuitenkin todettava että tämän tyypin haulikoissa on monesti hyvä käynti. Asia selittynee sillä että itsekin joskus menneinä vuosina samanlaisella haulikolla jahtitaipaleeni aloittelin ja ensimmäiset saaliseläimenikin sillä ammuin. Paketin avattuani mieleni valtasi 18 RIISTA V jokseenkin nostalginen tunne. Myös Tulan tehtailla on tehty tämän tyyppisiä haulikoita vielä kauemmin, mutta niitä ei Suomessa juuri tunneta. BAIKAL MP-18 PERUSJÄTKÄN PERUSHAULIKKO Yksipiippuisten haulikoiden kirjo alkaa olemaan tänäpäivänä melkoisen suppea. Lopputulos ei ole yhtään hassumpi. Tässä versiossa ei ole ejektoria, vaan hylsyn. "kakkoshaulikoiksi". Perälevynä on Baikalin vakiomallistoa oleva punertava bakeliittinen laatta, joka ei tartu helposti vaatteeseen kiinni. Piippu on äärimmäisen paksua terästä. Monista talouksista saattaa löytyä vielä ikivanhoja Husqvarnoja ja Iver Johnsoneita, mutta tuskinpa niitä enää moni nykyisin käyttää. Malli oli tuolloin IZH-. Baikal toimitettiin tehtaan pahvilaatikossa, johon aseen lisäksi oli pakattu ohjekirja ja takuukortti. Tukit sen sijaan ovat hieman ronskimmat ja karhennukset on jätetty kokonaan pois. Ase ei ole mekaanisesti muuttunut vuosien saatossa mitenkään, paitsi että vanhemmassa mallissa oli irrotettava iskupohja. Sellaiseksihan yksipiippuinen monesti on juuri hankittu
Onnistuu sen kanssa ihan mikä tahansa jahti, kun vain pitää maltin matkassa. Baikalia valmistetaan muillakin piipunpituuksilla, mutta Suomen tuontiohjelmassa on vain yksi versio. Aseen saa myös melko äänettömästi kiinni kun taittaa sen ja pitää viritysvivun pohjassa. Mallin tekniikka on pysynyt tismalleen samana jo kymmeniä vuosia. WMR kaliiperin luotipiippu. Ongelmana tahtoo vain olla se että Suomesta vaihtopiippuja on hyvin vaikea löytää. KOEAMMUNTA Koeammunta suoritettiin hyvin talvisisssa olosuhteissa. Erityisen ronkeli se ei millekkään kokeilemalle patruunalle ollut. KENELLE SE SOPII. Ase viritettynä ja taitettuna. Ensimmäiseksi tulikokeeseen pääsi Sellier&Bellotin pahvihylsyinen Red&Black gramman haulikuormalla, haulikoko mm. Tosiasiassa kuitenkin yksipiippuinen puoltaa paikkaansa tavallisena metsästyshaulikkona hyvin, koska on monia metsästysmuotoja, joissa sillä pärjää vallan mainiosti. Rekyyli on melkoisen kirpeä. Aukkoja ei juurikaan ollut, mutta varsinkin kuvion keskusta oli tiukin. Patruunapesä ja piippu on kovakromattu. Tässä kohtaa tekeekin mieleni sanoa että yksinkertainen on kaunista. Baikal virittyy kun liipaisinkaaren takaosassa oleva vipu painetaan pohjaan. Venäjän markkinoilla siihen on saatavilla myöskin . Varmistin on itselataavien haulikoiden tapaan liipaisimen takana poikittain liikkuva nappi. Monet aloittelijat pähkäilevät metsästyskortin suoritettuaan että minkälainen haulikko olisi hyvä ja mihin rahat riittäisivät. Tukki oli ainakin itselleni täysin sopiva ja vetopituus kohdallaan. Jos sellaisen kanssa menee esimerkiksi ampumaradalle, se herättää useissa kanssa-ampujissa vähin- täänkin hilpeyttä. Piippu on sisäpuolelta venäläiseen tapaan kovakromattu kovaa kulutusta kestäväksi ja sisäpinnan laatu on erittäin kirkas ja tasainen. LUKKORUNKO JA TEKNIIKKA Hylsyn poistosta vastaa tavallinen ulosvetäjä. Yksipiippuinen haulikko on nykyään miltei jo kummajaisen asemassa. Mekaniikka on hyvin yksinkertainen ja toimintavarma. Sulkuna toimii yksinkertainen ja vahva kiilasulku, joka vastaa piipun sulkuharkkoon. Esimerkiksi jänisjahdissa ja pyyn pillityksessä yksipiippuinen on verraton. Baikalilla ammuttiin vielä muutamia grammaisia peruspatruunoita ja se tuli ainakin huomattua että aseen käynti on likipitäen samaa luokkaa kuin ennenvanhaankin. Rakenne on hyvin yksinkertainen ja varmatoiminen. Kyseessä on siis varsinainen monitoimityökalu. Ejektorimallikin on kyllä tehtaan valmistusohjelmassa. Laukaisu on tyypillinen haulikon laukaisu, mutta liipaisimesta on huomattavissa selkeä laukaisukohta. Ja mikäs sen mukavampaa on kuin pudotella sorsajahdissa lintuja laaki ja vainaa -periaatteella pumppuhaulikkomiesten harmiksi... RIISTA 19. Varmistin lukitsee ainoastaan liipaisimen. Ase ei siis virity taitettaessa. Piippu on pituudeltaan normaali " ja se onkin omiaan juuri tämäntyyppiseen haulikkoon. Kun liipaisimen takana oleva vipu painetaan pohjaan, ilmaisin nousee heti ylös ja ase on vireessä. likko on ampua. Matkaa oli metriä ja mukaan valittiin muutamia hyvin tavallisia metsästyspatruunoita. Jo heti ensimmäisen patruunan jälkeen tajusin millainen kevyt hau- Baikal MP-18 Valmistaja: Izhevskin asetehdas, Venäjä Paino: 2.2 kg Tukki: Koivua (myös pähkinäpuu, pyökki ja synteettinen) Kaliiperi: 12/76 (16, 20, 28 ja 36) Piipun pituus: 71 cm Koko pituus: 111 cm Hinta: 239 euroa Maahantuoja: Hjorth Oy, (03) 234 4300 Aseen kaulalla on nähtävissä vireilmaisin. Taittokulma on samaa luokkaa kuin rinnakkaispiippuisissa. Kuvio oli melkoisen tiukka. MP18 KOEAMMUNTA 1) Sellier & Bellot Red & Black 2) Boar 3) Mirage T2 4) Winchester Super Speed lataus 35 g lataus 36 g lataus 32 g lataus 36 g haulikoko 3 mm haulikoko 3 mm haulikoko 2.7 mm haulikoko 3.5 mm haulimäärä 220 kpl haulimäärä 230 kpl haulimäärä 259 kpl haulimäärä 145 kpl osumia 168 kpl osumia 156 kpl osumia 189 kpl osumia 80 kpl osumaprosentti 76% (F) osumaprosentti 67% (F) osumaprosentti 73% (F) osumaprosentti 55% (F) poistosta vastaa perinteinen ulosvetäjä. Lukkorunko on mitoitukseltaan tehtaan vakiomallistoa ja tähän runkoon on sovitettavissa eri kaliiperisia haulipiippuja sekä luotipiippuja. Baikal MP- -haulikolla pääsee hyvin jahtitaipaleen alkuun ja hankintahinta on niin edullinen että jää rahaa vielä muihinkin varusteisiin
Kohteessa luoti laajenee suurimmillaan lähes tuplaten tavanomaisiin reikäpäihin verrattuna. Esittelyssä brasilialaisen Magtechin tuote, jonka luoti muistuttaa ulkoisesti Winchesterin vastaavaa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI M etsästysominaisuuksiltaan subsonicien ykkönen on jo pitkään ollut Winchester. Tämä selittää Magtechin luoti on muotoiltu kuten Winchester niin ulkomitoiltaan kuin kärkiontelon kokoa myöten. Tämä johtuu siitä, että useimmat muut valmistajat ovat pitäytyneet luodin ulkomuodon suhteen samoissa mitoissa kuin umpinaisilla versioilla ja näin kärkiontelosta poistettu lyijymäärä on minimaalinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luodin kärkiontelo jää matalaksi ja läpimitaltaan pieneksi, jolloin luodin laajenema on suhteellisen vähäinen. Winchester ja nyt myös Magtech on tehnyt luotinsa eri periaatteella, luotia on pidennetty ja kärjen muotoa kasvatettu, jolloin kärkiontelosta on voitu tehdä syvempi ja laajempi ja silti luodin paino säilyy grainissa. Magtechin luoti on ulkoisesti lähes identtinen profiililtaan kärkionteloa myöten, entä toiminta. Luodin lyijyseos poikkeaa ilmeisesti jossain määrin Winchesteristä, sillä muokkautuminen ei ollut aivan yhtä tasaista ja yksi luodeista jopa hieman rik- 20 RIISTA. MAGTECH .22 SUBSONIC WINCHESTERIN HAASTAJA Pienoiskiväärin tehorajan alennuksen myötä metsästyskäyttöön sopivat reikäpäiset aliäänipatruunat ovat jälleen suosiossa. Sen etuna on ollut useimpiin muihin aliäänisiin verrattuna luodin suurempi laajenema, jonka mahdollistaa tavallista suurempi kärkiontelo. Tämä on tavallisin paino .LR:ssä erityisesti umpiluotien kohdalla. Kuitenkin, huolimatta voimakkaasta muokkautumisesta, luodin läpäisy on samaa luokkaa kuin muillakin ja metristä ammuttuna myös luodin lopullinen läpimitta on lähellä tavanomaisia. Koejärjestely oli täysin vastaava, ainoa ero oli kelissä, vertailutilanteessa käyntikokeita haittasi kohtalainen tuuli, nyt ampuminen onnistui täysin tyynessä säässä. LUOTI Magtechin luoti painaa grainia eli , grammaa. Asiaa tutkittiin asettamalla Magtech samalle viivalle kuin Riistan vertailussa (Riista /) olleet viisi kilpailijaa. Kuvassa keskellä Winchester ja oikealla "tavanomainen" reikäpää. myös tavanomaisia reikäpäitä suuremman haavakanavan ja sitä kautta paremman tappotehon. KOETULOKSET Muotoutumiskokeen perusteella Magtech on päässyt varsin lähelle esikuvaansa, mutta pieniä eroja näyttää löytyvän. Lopputuloksesta on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että luoti on jossain vaiheessa ollut huomattavasti laajempi, minkä jälkeen laajentunut reunaosuus on kääntynyt yli taaksepäin. Myös pääosa nykyisistä reikäpäistä painaa saman verran, mutta usein luodin kärkiontelo on huomattavasti pienempi kun nyt puheena olevissa Winchesterissä ja Magtechissä