Riista 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LAPINMIES ETELÄN PEURAJAHDISSA 1 / 2010 7,50 KUTSUJAHTI EUROOPPALAISITTAIN KULTTUURIEROT VOIMISSAAN Metsästyskärjet testissä Vertailussa: Haenel ja Sabatti -haulikkorihlat 710640-1001 10001 SEITSEMÄN LEOPARDIN LIITTO 6 414887 106405 PAL.VKO 2010-10 MANNLICHER PRO VARMINT MODERNI LINTUKIVÄÄRI KÄYTTÖTESTISSÄ: JAHTIJAKT PREMIUM -KALVOKENGÄT AMPUMATUET ESITTELYSSÄ BOG POD JA Z-AIM
2 RIISTA
RIISTA 3
Sisältö 1/2010 4 Pääkirjoitus 6 Etelän peurajahdissa 12 Haulikkorihlat: Uusi Haenel vastaan perinteinen Sabatti 18 RWS Silver Selection kiväärinpatruunat 20 Seitsemän leopardin liitto 26 Eurooppalaisia jahdissa 30 Steyr Mannlicher Pro Varmint .222 Rem 35 Sanelli-veitset edullista ergonomiaa 36 Bog-Pod Red Legged Devil -ampumatuet 38 Z-aim Hunter ampumatuki kivääriin 40 Lakipykälät kuntoon: Ajoneuvot 0 Lakipykälät ku too : Ajo euvot aki ykäl kuntoon Ajoneuvot k kälät 42 Veto päällä: Arctic heat akkulämmitin 44 Jousimetsästys: Metsästyskärjet koetuksella 48 Kolme päivää lakialla 54 Lafayette metsästysradio 56 JahtiJakt Premium kalvokengät 58 Ludvig Munsterhjelm suosittu eräkirjailija 60 Resepti: peurapata 62 Uutiset ja palaute 64 Riistakamerakuvakilpailun satoa 66 Reiska Naapurivaara 4 RIISTA
Asia sai myös runsaasti julkisuutta ja syystä, sillä kyseisessä tapauksessa ympäristöviranomainen vaati karhun lihojen viemistä kaatopaikalle(!) sen sijaan että poliisi olisi huutokaupannut ne. Viimeisenkin järjenhivenen katoaminen ympäristöviranomaise(i)lta tuli ilmi ennen vuodenvaihdetta. Niinpä niin sanottu "ympäristöasiantuntija" päätti, ettei pesimäaluetta saa häiritä ja vaati kaapelin vetämistä salmen ali! Alitustyötä tulikin tekemään naapurimaasta porukka, jolla oli tarvittava kalusto ja suomalaisilta jäi tämä urakka tekemättä. Tietääkseni kyseiset linnut pesivät veden pinnalla kelluvassa pesässä eivätkä salmen pohjamudassa. Mielestäni ympäristöviranomaisilla ei ole mitään asiaa puuttua tällaisiin tapauksiin, viimeistään heidän osuutensa asiaan loppui sillä hetkellä kun karhusta tuli vainaa. En ole ympäristönsuojelun tai luonnonsuojelun vastustaja, päinvastoin. Siksi ihmetyttääkin, miten mutiin uppoava kaapeli olisi häirinnyt uikun pesintää seuraavana keväänä. Esimerkiksi seuraava tapaus saattaisi naurattaa, jollei kyse olisi mittavasta lisäinvestoinnista: viime syksynä piti erään salmen läpi vetää kaapeli. Hakukaavakkeet ja ohjeet hakemuksen täyttämiseen löytää MKJ:n nettisivun lomakepalvelusta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Nyt on viimeinen aika hakea vuodelle "poikkeuslupaa ns. Eniten ihmetyttääkin se, että kuka on antanut yhdelle ympäristöasioita hoitavalle henkilölle vallan ja voiman toimia kuin itsevaltias. Sama vaivaa kaiketi myös ympäristöministeriötä, jonka alainen kyseinen keskus on; tuskin nykyisenlainen hölmöily olisi muutoin edes mahdollista. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Eihän asia näin voi mennä. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas, Mikko Kivelä, Henrik Porkka, Henri Viitanen, Olli Autonen GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Antti Teittinen KANNEN KUVA: Esa Höysniemi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus YMPÄRISTÖASIOISSA VAKAVIA YLILYÖNTEJÄ yt näyttää siltä, että Suomen Ympäristökeskukseen on virrannut väkeä, jonka tekemät päätökset viittaavat harkintakyvyn ja ammattitaidon puutteeseen. Nykyisellä despoottimaisuudella ja sanelupolitiikalla esimerkiksi Ympäristökeskuksen tarpeellisuus on enemmän kuin kyseenalainen. Yhteiskunnan varojen haaskaaminen muka ympäristösuojelun nimissä kyseenalaistaa koko instanssin tarpeellisuuden. Ongelmaksi ovat muodostuneet näiden aatteiden nimissä vaikuttavat lyhytnäköiset ja kovaääniset hölmöilijät, jotka eivät itse tajua tekevänsä hallaa koko liikkeelle. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Monissa paljon vähäpätöisemmissäkin asioissa vaaditaan aina ammattitaitoa, miksei myös ympäristöasioissa. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Liito-oravajupakat ovat saaneet ehkä eniten median huomiota, mutta edellä kerrotun tapaisia idioottimaisuuksia, joita tapahtuu usein ja kaikilla paikkakunnilla, tulee harvoin julkiseen tietoon. varis, harakka, merilokki, harmaalokki, räkättirastas ja kesykyyhky. Esa Höysniemi, päätoimittaja N Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Henkilönvaihdoksia tarvitaan runsaasti, tehtäviä ei missään tapauksessa saisi hoitaa kuka tahansa kuten nyt. Pikkujutusta tuli suurprojekti, vaikka uikun pesintä oli ollut ohi jo ajat sitten ja koko pesue jo muuttanut muille maille. rauhoittamattomien lintujen tappamiseen rauhoitusaikana". Kolmas vuosikerta. Syy kiireeseen on pitkähkö valitusaika ja tiettyjen tahojen taipumus valittaa kaikista poikkeusluvista. Jotta asiat saataisiin eteenpäin järkevästi, on pystyttävä myös yhteistyöhön ja kompromisseihin muiden asianosaisten kanssa. Näitähän ovat mm. Työn suorittajien epäonneksi salmi sattui olemaan harvinaisen uikkulajin pesimäaluetta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Suora osoite on: www.riista.fi/?mag_nr=&group=. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Nykyisin yksi "ympäristöasiantuntija" pystyy sabotoimaan olemattomista tai keksityistä syistä mittavatkin, jo kuntien muuten hyväksymät projektit. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Päästäkseen peuramaille onkin Lapista helposti autoiltava 700 kilometrin siivu halki Suomen. 6 RIISTA V alkohäntäpeura on siinä mielessä jännä elukka, että se varmasti pärjäisi pohjoisempanakin, mutta sen leviäminen etelästä on aivan tavattoman hidasta. Jossain määrin olo on ollut, sanalla sanoen, ulkopuolinen aina kun puhe on kääntynyt peuraan. Joka tapauksessa peura on ainakin toistaiseksi pääasiassa lounaisen Suomen juttu ja muut joutuvat sen saamiseksi lähtemään kauas kotinurkista. Toisaalta mitään varsinaista himoa peurajahtiin minulla ei ole ollut johtuen siitä, että kyseinen eläin ei ole kuulunut omassa lähipiirissä metsästettäviin eläimiin. Jahtipaikkana oli Nokian Sarkola ja olimme vie-. Joka tapauksessa peuraan on kohdallani liittynyt määrätynlaista uteliaisuutta, onhan se tasaisesti lehtien otsikoissa ja metsästäjien puheissa. Mahdollisuus peurajahtiin avautui hieman yllättäen kun toimittaja Lindroos otti yhteyttä asian tiimoilta ja ilmoitti hänen naapuriseurassaan olevan paikka vierasmetsästäjälle. Aivan samoin poro ei ole lappilaisille mikään iso juttu, mutta eteläsuomalaisille se on eksoottinen eläin. ETELÄN Valkohäntäpeura on monelle itsestäänselvyys Suomessa metsästettävän riistan joukossa. Pohjoisin tällä etelänreissulla auton ikkunasta nähty peura seikkaili auton edessä Lappajärvellä ja oletettavaa on, että kyseessä ei ollut Suomen pohjoisin yksilö. Olin asiasta erittäin otettu. Reissu peuramaille ajoitettiin siten, että jahdista jo aiemmin sopinut ampumakaverini Jarkko Turunen Torniosta oli reissukaverinani. Tietylle osaa metsästäjiä peura on kuulunut täysin tuttuna lajina maamme riistaeläimistöön koko heidän elämänsä ajan, eikä se ole heille mikään iso juttu. Itselleni peura on aina ollut itsestäänselvyys siinä mielessä, että jonain päivänä sen metsästäminen tulisi eteen tavalla tai toisella. Meille lappilaisille peura on tavanomaisesta poikkeava riistaeläin, jota joutuu meidän näkökulmastamme tarkasteltuna käymään jahtaamassa varsin syrjäisissä paikoissa. INTOA VAI U TELIAISUU TTA. Pintaalallisesti ajatellen peura on kuitenkin vain pienessä osaa maata metsästettävä laji
Avopassissa lämpimämmät varusteet ovat tervetulleita. Toisin sanoen reppua ei tämäntyyppisessä kyttäysjahdissa tarvita muutoin kuin siinä tapauksessa, että siinä on jakkara. Isäntänä paikanpäällä toimi Marko Aalto, joka oli tullut pohjoisen miehille tutuksi aiemmin sporting-ammunnan saralta. ALKUJÄNNIT YS normaalissa jahdissani ole juurikaan tarvetta, joten reppujakkara ei olisi tullut mukaan ilman, että siitä minulle erikseen mainittiin. PERILLÄ Perille päästyäni tuli jahdin luonne selväksi. Esimerkiksi etäisyyksien arviointi heittää huomattavastikin ja tälle on varsin looginen syy: puusto on keskimäärin kolmanneksen korkeampaa etelässä pohjoiseen verrattuna. Lähinnä kysymys tällaiseen reissuun lähdettäessä on siitä, että kun jahdin kulku ei ole selkeästi tiedossa, niin tavaraa tulee otettua mukaan liiaksi. Kaikkien kamppeiden tulee olla veden- ja tuulenpitäviä, sillä sadekuurot ovat tavallisia ja toisaalta jahdissa ei liikuta liiemmälti. EROJA POHJOISEEN Maantieteellisellä siirtymiselläkin on pohjoisen miehelle merkitystä metsästettäessä etelässä. Tässä yhteydessä tuli myös selväksi se, että mahdollisesti saadut peurat vietäisiin metsästä kokonaisina ja täten tarvetta riistankäsittelyvarusteille ei varsinaisesti jahtivarusteiden seassa olisi. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ, LAPINMIES PEURAJAHDISSA raana Suoniemen metsästysseurassa. Erot ovat salakavalia ja niitä ei tahdo aivan äkkiseltään huomata. Muun muassa istuimelle ei minun. Miehet vietiin autolla kyttäyspaikoille ja haettiin kyttäyksen päätteeksi sieltä pois. Tästä pikkuasiasta johtuen esimerkiksi peltoaukeilla etäisyydet tulee arvioitua reilusti alakanttiin kun metsänreunan olettaa olevan lähempänä kuin se itse asiassa onkaan. Aseharrastuneelle toimittajalle ei aseen kanssa ollut mitään epäselvyyksiä, mutta kaikki muut tarvikkeet olivat sitäkin enemmän hakusessa. Soitin päivää ennen reissuun lähtöä Lindroosille ja kysyin vielä kerran tarvittavista varusteista. Niin tälläkin kertaa. Tämä poikkeaa merkittävästi esimerkiksi minulle vanhastaan tutusta hirven kyttäys- tai kutsuntapyynnistä, jossa mukana täytyy olla määrätty määrä varusteita ruhon alkukäsittelyyn. Erot etäisyysarvioissa olivat niin suuria, että merkitystä esimerkiksi riistalaukauksen suorittamisessa kyseisellä heitolla olisi oleellisesti. RIISTA 7 Periaatteessa peurajahti oli minulle toteutukseltaan kohtuullisen hyvin etukäteen selvillä, mutta käytännössä autoa pakatessa mieleen muljahti monia eri kysymyksiä mukaan tarvittavista varusteista. Tämä puhelu oli tärkeä, sillä ilman sitä matkasta olisi jäänyt pois oleellista tavaraa. Vaatteissa tuli eteen se, että lämpimät vaatteet ovat muuten hyviä, mutta kyttäyskopeissa pärjää varsin hyvin vähemmälläkin ainakin silloin kun lämpötila ei ole pakkasen puolella
Viljaa menee kauden aikana todella runsaasti. Ruokinnasta huolimatta peurat eivät tule pelloille suin päin. Varsinkin aamupassituksissa ja iltapäiväpassituksissa, jolloin eläimet ovat nähtävissä kauempaa, tulee eteen tilanteita, joissa ampumamatkat saattavat kasvaa. Pimeällä ongelmaa ei juuri ole, sillä jo kohteen näkeminen kiikarilla muuttuu sen verran haastavaksi, että pidemmälle etäisyydelle ei varmastikaan tule ammuttua. Kaveri oli kohtuullisen ison pellon reunassa ja minulla pelto oli aavistuksen pienempi, mutta sektori oli varsin leveä. Nämä passipaikat olivat pellonreunapasseja, joissa ei ollut ruokintaa. Ärsyttävä seikka pohjoisen karkeisiin ja kuiviin alustoihin tottuneella oli myös maan ja peltojen savilieju, joka oli alueella vallitsevassa asemassa. Tästä johtuen kyseisessä maastossa kumisaappaat ovat aivan ehdottomat jalkineet vaelluskenkiin verrattuna, sillä kumisaappaiden peseminen on oleellisesti helpompaa ja vaivattomampaa. JAHTI Jahti alkoi varsinaisesti perjantaiaamuna, jolloin menimme ensimmäisiin passeihin. Vesisateella kaikki tiet muuttuivat liejuisiksi ja liukkaiksi ja joka paikan sai sotkettua tasaisen harmaaksi, halusi tätä tai ei. Periaatteessa kyttääminen oli vai8 RIISTA Pellolle johtavat polut ovat todella vilkkaassa käytössä ja ne on nähtävissä selvästi.. Jahdin isäntä ruokkii peuroja monessa eri paikassa. Erityisesti tällöin olisi tärkeää kyetä arvioimaan etäisyydet kunnolla
Muuten hyvä, mutta peuran anatomia on äkkinäiselle kuitenkin sen verran outo, että jouduin tekemään aavistuksen töitä sopivan osumapisteen löytämisessä. Ase oli työnnettynä kopista ulos superlonin läpi ja ollessani aseen takana aloin tähystää pellolle aseen yli pienestä raosta. Tämä antoi uskoa siihen, että jahti saattaisi onnistua. Tällöin Pääsy peurankaatajien nimilistalle vaati hyvää tuuria ja tilanteiden määrätietoista hyödyntämistä. Paikallisoppaana toiminut Olavi Inkinen ja toimittajan kaatama pieni pukki. näin peuran menevän vasemmalle ja sain sen otettua kiikarin ristikkoon. Hevoset ruokittuaan Olavi vaihtoi traktorin autoon ja ajoimme illan passipaikalle. Tämä koppi oli kuulemma kuumaakin kuumemmassa paikassa, joten oli oletettavaa, että peuran saattaisi ainakin päästä näkemään. Seuralla näyttäisi olevan tapana jättää koppiin hylsyt merkkinä ammutuista peuroista ja näiden perusteella voidaan sitten helposti laskea kunkin passipaikan saldo kauden päätteeksi. Lupa pukkiin oli ja kyseessä olisi ensimmäinen peurani, eli minkään sortin valkkaamista ei tehtäisi. Siinä missä pukki kulki koppiin nähden sivuttain, se teki kuitenkin pysähtyessään tyypillisesti, eli kääntyi noin asteen kulmaan minuun nähden. En nähnyt tähän suuntaan kuin kurkottamalla, mutta sain sen verran selvää, että kyseessä oli todellakin peura. Seuraava passitus perjantaina oli siinä mielessä eksoottinen, että sain kaveriksi ja paikallisoppaaksi naapurin isännän Olavi Inkisen, jonka traktorilla köröttelimme seuran rakentamalle uudelle passipaikalle Olavin omistaman pellon reunaan. Joka paikassa oli merkkejä peuroista ja sain selkeämpää käsitystä niiden liikkeistä. Tällöin olisi varmaa, että luoti tapaisi molemmat keuhkot ja osuma ei kuitenkaan olisi ravoilla. Äänestä päätellen peura kävi tekemässä tarkistuslenkin kopin oikealla puolen. Olavi sanoi kyseessä olevan pukin ja kehotti odottamaan. Jouduin siis menemään aseen taakse siten, että en koko aikana nähnyt peuraa. Teimme päätöksen lähteä varsinaiselle iltapassipaikalle kello .. Olaviinkin innostus tarttui, sillä vaikka myös peurojen ampumiseen turtuu, niin ensikertalaisen riemu voi olla tarttuvaa sorttia. Yleensä tälRIISTA 9. Palasimme kylälle traktorilla ja juttelimme niitä näitä metsästyksestä ja yllättävästi myös yhteisistä tuttavista. Tilanne oli kuitenkin selvä, eli heti kun ampumapaikka tarjoutuisi, suorittaisin laukauksen. Luodin jämät löytyivät kyljen ja kuvelihojen liitoskohdasta. Parin minuutin kuluttua Olavi sanoi sen tulevan takaisin ja käski minun valmistautua ampumaan. Kyttäystä kesti toista tuntia ja hämärä alkoi saapua. Olavi tökkäsi minua sormellaan ja osoitti minun puoleistani suuntaa kopin ikkunasta. Otin pari syvää hengenvetoa ja rauhoitin hengityksen. Tuuletus kaadolla oli aivan vain vähän railakas kun tilanne oli lopullisesti ohi. Laukauksesta pukki tipahti paikoilleen ja ihmettelin asiaa hieman, sillä en arvioinut osuman menevän rankaan. Olavi totesi illan olevan kyllä kitsas, mutta uskoi vakaasti, että jos peurat olisivat tullakseen jollekin pellolle, niin tämä olisi sellainen. Kello . Otin sivuttaiskiintopisteeksi peuran vastapuolelta sen pisteen jossa arvioin "ison puolen" ja keuhkojen rajan olevan. Pystysuunnaksi valitsin eläimen keskiosan. Tällä passipaikalla oli myös ruokinta, mutta nuhaisesta säästä huolimatta peurat eivät suostuneet tulemaan näkösälle päiväsaikaan. Näin kyseessä olevan pienen pukin, mutta sarvista en saanut enää selvää. Tässä vaiheessa en nähnyt peuraa ollenkaan, enkä siis tietänyt, että oliko se liikkeellä vai katsoiko se kenties minua. Tilanne ja riistaeläinlaji olivat uusia ja sen vuoksi syke nousi tavanomaista korkeammalle ja hengityskin kiihtyi jonkin verran. keaa lähinnä sen vuoksi, että minulla ei ollut pimeässä aavistustakaan siitä, että minkälainen pelto oli kyseessä ja hahmotin pellon vasta päivän valjetessa. Jälkeenpäin osoittautui, että osuma oli halutussa paikassa, mutta ilmeisesti tälli kylkiluihin oli sen verran voimakas, että se pudotti peuran paikoilleen. Koppi oli vielä osaltaan keskeneräinen, mutta siitä oli jo menestyksellä ammuttu useampi peura. Aikamme passitettuamme luovuimme ja kävimme tarkistamassa pellon
Valitettavasti tyhjiä passituksia tulee peurakyttääjille usein ja hyvin usein passiin tulee eläin, jota ei voi ampua. Ensimmäisellä reissulla hän ei nähnyt yhtään peuraa ja toisella reissullaan hän ampui vasan. Aseena jahdissa oli Sako AV .300 H&H, johon oli ladattu CT Ballistic Silvertip 168 gr. Oma mielipiteeni ruokinnalta ampumisesta muuttui välittömästi kun pääsin konkreetti10 RIISTA sesti tutustumaan tähän jahtimuotoon. TUURIA Suoniemen metsästysseuran lahtivaja on ensiluokkainen. Peuraporukassa on yhteensä jäsentä, joista aktiivisia on noin . Vasta kolmas kerta antoi saaliiksi pukin, jota Jarkko oli tavoitellut. Toisaalta mitään muuta keinoa peurojen saamiseksi ei sitten olekaan, joka ei olisi kohtuuttoman raskas suuria peuramääriä kaadettaessa. Suoniemen metsästysseuralla, jossa olimme vieraana, on tällä kaudella yhteensä peurankaatolupaa, eli käytännössä kaadettava peuramäärä menee lähemmäs puoltatoistasa- taa. Olimmekin vieraina tavattoman onnekkaita, että saimme saaliiksi viikonlopun aikana ainoat alueelta saadut peurat.. Kyseessä ei siis ole itsestäänselvyys, vaikka pyynti ei olekaan teknisesti tavattoman haastavaa. Tämä hetki oli siinä mielessä jutun arvoinen, että tyytyväinen isäntä oli sanonut Jarkolle juuri, että "saisi se Määttäkin alkaa ampumaan, että päästäisiin pitämään peijaiset". Periaatteessa työtä olisi kovasti, vaikka saalisvarmuus olisi hyvinkin suuri. Tästä esimerkkinä oli lauantainen ilman kuulastuminen ja tästä johtuva eläinten tavaton varovaisuus. RUOKINTAPAIKALTA AMPUMINEN Jarkko sai haluamansa trofeen kolmannella yrittämällä. Ampuja huolestui asiasta hieman, sillä osuma oli kohtuullisen takana. Valkohäntäpeura on riistanhoidollinen haaste, jonka pyynti on haasteellista suuresta volyymistä johtuen. Jotain kertoo sekin, että peuraporukan kokoon nähden peuroja on yli kolminkertainen määrä. Edettyään kumpareen päälle näkyi peura jälleen heinän seasta ja peuran edettyä sopivaan aukkoon Jarkko ampui peuraa hienoiseen liikkeeseen noin sadan metrin etäisyydeltä. Komea 11-piikkinen pukki ei ole jokapäiväistä herkkua. Osuma toimittajan pukissa oli lavan etureunassa, josta se läpäisi keuhkot. Näiden lukujen ymmärtäminen havainnollistaa myös työmäärää, joka peurojen saamiseen joudutaan tekemään. Jarkon pukki oli ollut tilanteena varsin toisenlainen kuin omani. Juuri tämän sanottuaan passissani kajahti ja iloisen parivaljakon matka jatkui entistä hilpeämpänä. lainen uutuudeninnostus on tottuneemmille myös hyvä muistutus siitä, että kuinka hienosta hommasta tällaisessakin jahdissa on oikeasti kysymys. KAVERIN PUKKI Silloin kun minun aseeni kajahti, oli Jarkko jo Markon kanssa käppäilemässä autoa kohden. Osuma oli takakeuhkolla juuri kuvelihojen etupuolella, eli huoli osuman sijoituksesta oli tällä kertaa turhaa. Tämän jälkeen Jarkko vielä seurasi aseellaan kohdetta kunnes se kaatui maahan ennen metsänreunaa. Paikallisena on mahdollista katsoa ilmoja, mutta reissun päällä on sidottuna johonkin ennalta sovittuun ajankohtaan, joka joko sopii pyyntiin tai vaihtoehtoisesti ei sovi pyyntiin lainkaan. Kyseessä ei ole alueella asuville mikään ainutkertainen eräkokemus, sillä yhden kyttääjän harteille kasaantuu yleensä varsin mojova määrä kaadettuja peuroja kauden aikana. Hän oli erityyppisellä pellolla avopassissa ja he näkivät peuran pellon kumpareen taitteessa. Itselläni tuurit olivat heti kerralla kohdallaan ja vasta lauantain tyhjänpyytäminen vakuutti siitä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu ja "varma nakki" sanoivatpa ilkeät kielet mitä hyvänsä. Kyseessä ei varsinaisesti ole perinteinen metsästys, sillä oma panos eläimen saamisessa on tavattoman pieni. Tämän jälkeen Jarkko joutui lähestymään peuraa, joka ei aiemmasta kutsusta huolimatta suostunut pysähtymään saati sitten tulemaan ampujia kohden. Osumassa peura ampujan mukaan pomppasi ylös "kuin kettu". Paikassa on asianmukaiset kylmälaitteet ja kaikki on tehty viimeisen päälle tarkoituksenmukaisesti. Jarkolle reissu oli kolmas
irto numero hintaan TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. 1014) Käytä hyväksesi Eränetin tarjoukset tilaajille! Tammi-helmikuun tilaajaetuna www.riistalehti.fi/tilaus www.eranetti.fi Bog-Pod -ampumatuki -30% TILAAJAETU. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA 20% Tilaa Riista osoitteesta WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS vrt
12 RIISTA
UUSI HAENEL JA PERINTEINEN SABATTI KAKSI ERILAISTA HAULIKKORIHLAA Viime vuosina haulikkorihlalle on tullut uusia haasteita lähinnä pienten sorkkaeläinten metsästyksen kautta riista on siis suurenemaan päin. Myös piipun pituuden kanssa valmistajat ovat samoilla linjoilla, molemmissa aseissa piippuparin pituus on cm. Siinä missä Sabatti on valmistettu tarkoin perinteistä tyyliä noudattaen, poikkeaa Haenel kaavasta lähes joka suhteessa. Kivääripiipun kaliiperikirjo onkin sitten sitä luokkaa, että jokaiselle pitäisi löytyä jotakin. Esittelyaseista Sabatti Forest on kaliiperia / ja . Ulkoisesti Haenelin mattakäsitellyt metallipinnat ja poikkeava tukin muotoilu teke- vät aseesta karun näköisen työkalun, kun taas Sabatti on varsin tyylikäs kauniine riistaaiheisine koristeluineen ja tutunmuotoisine tukkeineen. Kokonaispituutta aseilta löytyy reippaan metrin verran, Haenel cm ja Sabatti cm. Molemmissa aseissa on asialliset avotähtäimet, tosin kummassakaan ei ole korkeusRIISTA 13. Remington, Haenel Jaeger puolestaan / ja x R. SIRO SABATTI JA HÖYHENENKEVY T HAENEL Haenelin uutuusrihla poikkeaa klassisesta todella räikeästi. Harvemmin törmää vieläkään vaihtosupistinmalleihin. Heti ensimmäisen tällaisen tilanteen osuttua omalle kohdalle aletaan kysellä laippakantaisten hylsyjen perään. Helppo hylsyn poistettavuus tulee vielä tärkeämmäksi käytettäessä asetta suuremman riistan kaadossa. Suomeen on tuotu paljon taittuvapiippuisia aseita urakantaisille patruunoille pesitettyinä, ja nopeissa paikkotilanteissa sekä talven pakkasissa aseiden omistajat ovatkin havainneet tämän ongelmaksi. Jos ei tietäisi, voisi ulkonäön perusteella vaikka vannoa ettei sitä ainakaan Saksassa ole tehty. Painon puolesta näkemykset eroavatkin sitten enemmän, Sabatti painaa lähes normaalin , kilon verran, mihin verrattuna ja kaliiperit huomioiden Haenel on todella kevyt, vain , kg. Haulipiipuissa on useimmiten vielä kiinteät supistukset, kuten tämänkin esittelyn molemmissa aseissa. Esittelyaseina on ulkoasultaan perinteinen ja pienikaliiperinen Sabatti Forest sekä moderni uutuus suuremmassa kaliiperissa, Haenel Jaeger. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI R ihloja valmistetaan nykyisin haulikkokaliipereissa ja . Itse asiassa tämä italiaano muistuttaakin perinteistä saksalaista asetta enemmän kuin Haenel konsanaan
Haenel soveltuu suuremmallekin riistalle: haulipiipulla pätee sama mitä Sabatillakin, mutta kiväärikaliiperi on jo hirvilaillinen. Tässä kohtaa on myös pakko suositella laadukkaan osavaippaluodin käyttöä, vaikka laki mahdollistaakin kokovaippaisen luodin tähän tarkoitukseen. Puuosista löytyy suuria eroja. Tähän tarkoitukseen käy -kaliiperin haulipiippu joko täyteisellä tai haulipatruunalla, minkä lisäksi myös kaliiperi . Valkohäntäpeuran metsästys on myös mahdollista, mutta vain täyteistä käyttäen. Parhaimmillaan Haenelin kaliiperit käyvät mainiosti peura- ja kaurisjahteihin, vaikka sopivilla latauksilla ase toimii myös pienriistakäytössä ja miksei satunnaisesti myös suuremmalle riistalle kuten hirvelle. 14 RIISTA Haenelin etummainen hihnalenkki on kiinnitetty etutukkiin, Sabattissa lenkki on juotettu piippuun. Sabattin piipussa oleva täytepala mahdollistaa saman etutukin käytön, oli kyseessä rihla tai päällekkäispiippuinen haulikko. Luotipiippujen kiinnityserot. Haenelin muotoilu ei välttämättä ole niitä kaikkein kauneimpia ja etutukin takaosassa ei ole lainkaan tavanomaista, lukkorunkoa vasten tulevaa metalliosaa. Remington on sallittu. Molempien tukkien mitoitus on kyllä kohdillaan, joten kysymys on enemmän makuasioista, kuin toimivuudesta. KALIIPERIT JA KÄY TTÖTARKOITUS Molempien aseiden takahahlot ovat säädettävissä sivusuunnassa, Sabattin hahlo on lisäksi kaadettavissa. Haenelissa oli MAK-pikajalka ja Sabattissa Jyväs-Metallin Weaver-jalusta. Sabatti edustaa kaliiperiensa puolesta meillä varsin tavanomaista pienriistarihlaa. säätöä, vain sivusäätö takahahlossa. Kummassakin aseessa on tavanomainen mm lohenpyrstökiila ja asiaan kuuluva kolo rekyylistopparia varten. Metsästyslakimme mukaan Sabattin molemmilla kaliipereilla voidaan ampua myös pienintä suurriistaeläintämme, metsäkaurista. Sabatti on muokannut puuosat tuttuun ja turvalliseen kuosiin. Sabattin takahahlo on kaadettavaa mallia, mikä voi olla tarpeen joidenkin kiikarien kanssa. Haenelissa luotipiippu pääsee liikkumaan ja sitä voidaan myös säätää, Sabattissa piippujen kiinnitys on kiinteä koko matkalta.
Win, . Tämä varmistaa sen, että ase laukeaa vasta piippujen sulun ollessa täysin kiinni. KOEAMMUNTA Koeammunta tapahtui molemmilla aseilla kolmessa eri vaiheessa. Sabattissa on normaali kaksiliipaisinkoneisto, jossa etumainen liipaisin on luotipiipulle ja takimmainen haulipiipulle. Luotipiipun laukaisu on kohtalaisen hyvä, joskaan ei aivan puhdas, pientä venymistä on ha- vaittavissa juuri ennen laukeamista. Haenelin (haulipiippu vain /) muut kiväärikaliiperit: . Tämä ominaisuus on tärkeä erityisesti silloin, kun asetta käytetään peurajahdissa. Tästä syystä asetta käyttävän kannattaa kokeilla kuinka paljon osumat muuttuvat kullakin latauksella, mikäli joskus tulee tarvetta ampua nopeasti toinen tai kolmas laukaus. Jos käytetään vain haulipatruunoita, tähän ei ole tarvetta. Tämä aiheutti ongelmia joillakin patruunoilla, kun nalli puhkesi ja piikki jäi jumiin estäen aseen aukeamisen. Loppujen lopuksi molemmat aseet soveltuvat yllättävänkin monipuolisesti eri metsästystilanteisiin, joskin Haenelin käyttöalue näillä kaliipereilla on hieman laajempi. Takana olevan Haenelin virittäminen tapahtuu varmistimen paikalla olevalla erillisellä virittimellä, Sabatti virittyy taitettaessa ja siinä oleva varmistin toimii manuaalisesti. Haenelin ulosvedin työntää patruunan kannan tavallista pidemmälle ulos. Haenelin lähes vapaasti värähtelevä luotipiippu näyttää toimivan hyvin lämpölaajeneminen ei käytännössä muuta osumapistettä lainkaan. Tämä on selvä etu hylsyjen poistoa ajatellen. Haenelin haulipiipussa oli yhtä ohut nallipiikki kuin luotipiipussakin. Varmistin toimii manuaalisesti. Piipussa on myös pieni säätömah- dollisuus, jolla täyteisen ja luotipiipun osumat saadaan tarvittaessa mahdollisimman lähelle toisiaan. Osumapiste kiipeää ylöspäin joka laukauksella, kunnes lämpölaajeneminen pysähtyy. Nopeissa jahtitilanteissa tätä tuskin huomaa, mutta latvalinnun vaanija saattaa olla asiasta eri mieltä. Win, .- Rem, ,xSE, ,xR, ,xR, xR, xR, . Ilman herkistintä laukaisu on tyypillisen haulikkomainen. Meillä vähemmän tunnettu on Haenelin viritysmekanismi, eli ase virittyy vasta kun varmistimen paikalla oleva vipu työnnetään eteen. Win, .-, xJRS ja ,xR. MEKAANISET RATKAISU T JA NIIDEN EROT Oleellisin ero aseiden välillä on piippujen kiinnityksessä. Haenelissa liipaisimia on myös kaksi ja etumainen niistä on luotipiipulle kuten Sabattissa, snellaria ei kuitenkaan ole. Remington, xR, .-, .R Blaser, xIRS ja ,xR. Erikoinen piirre on myös se, että piippujen avausvipu tulee poikkeuksellisesti painaa erikseen pohjaan, tukin kaulan suuntaiseksi, ennen kuin viritin toimii. Täyteisen ja luotipiipun osumien saaminen mahdollisimman lähelle toisiaan vaatii joskus runsaasti kokeiluja erityyppisillä latauksilla. Sabattin (haulipiippu vain /) luotikaliiperivalikoima on huomattavasti runsaampi: . Näiden lisäkRIISTA 15. Myös laukaisukoneistot eroavat toisistaan merkittävästi. Rem, .- Rem, . Bonuksena Sabattin omistaja saa luotipiipulle myös snellarin: kun liipaisinta työnnetään eteenpäin, se herkistyy. Aseilla ammuttiin osumakuviot haulipatruunoilla, kokeiltiin luotipiipun käyntiä ja lisäksi haulipiipun käyntiä muutamalla täyteisellä. RemMag, . Kiinteäpiippuisissa rihloissa, kuten Sabattissa, tulee huomioida luotipiipun lämpiäminen ensimmäisillä laukauksilla. Hornet, ,xR Mag, ,xR, . Molempia aseita saa myös muissa kaliipereissa, jolloin käyttöalueet tietysti muuttuvat vastaavasti
Patruuna ladataan kuitenkin Norman tehtaalla Ruotsissa. Haenelin tukissa on moderni muotoilu, Sabatti luottaa perinteikkäämpään malliin. Molemmissa aseissa piiput on kiinnitetty monoblockiin ja kiikarinkiinnitystä varten kummassakin on samanlainen kisko. G. Sabattilla kokeiltiin myös luotipiipun käyttäytymistä nopeasti toisiaan seuraavilla kolmella laukauksella, koska joissakin metsästystilanteissa aseen omistajan tulee tietää, miten piipun lämpeneminen vaikuttaa luodin osumapisteeseen. Hjorth Ab. Winchester näyttää löytäneen markkinaraon Euroopasta, lataus oli Supreme-sarjaa "Grand European Metrics", johon kuuluvat muutamat Euroopassa ylei16 RIISTA simmin käytössä olevat metriset kaliiperit kuten xR, ,x, ,xR ja niin edelleen. T., Italia Kaliiperit: 20/76 ja .222 Remington Pituus: 103 cm Piippuparin pituus: 60 cm (23 5/8 ") Paino: 3,1 kg Vetopituus: I liipaisin 365 mm Haulipiipun supistus: Kiinteä M Piipun poraus: 16,0 mm Hinta: 1185 euroa Maahantuoja: Nordis Oy si noteerattiin luotipiipun ja täyteisen osumapisteet metristä. Koska Sabattin piiput oli liitetty toisiinsa kiinteästi, tapahtui luotipiipun koeammunta hieman eri tyyliin kuin Haenelilla. Haenelin vapaastivärähtelevällä kivääripiipulla oli mahdollista ampua viiden laukauksen kasoja piippua välillä jäähdyttämättä. Ampumatulokset selviävät parhaiten oheisista taulukoista. Haenel Jaeger 8.10 Valmistaja: C. Haenel GMBH, Suhl, Saksa Kaliiperit: 12/76 ja 7 x 57R Pituus: 102 cm Piippuparin pituus: 60 cm (23 5/8 ") Paino: 2,85 kg Vetopituus: I liipaisin 370 mm Haulipiipun supistus: Kiinteä M Piipun poraus: 18,6 mm Hinta: 2399 euroa Maahantuoja: Oy K. Haenelin rakenne on äärimmäisen pelkistetty, joten kuvasta on helppo päätellä kumman aseen valmistuksessa on vähemmän työtä. Kiikari painoi jalustoineen g. Haenelin luotipiipulla ammuttiin Winchesterin, PRVI Partizanin ja Sellier & Bellotin latauksia. Haulipiipulla ammuttiin kuutta eri metsästyslatausta ja kolmea eri täyteistä. Sabattilla ammuttiin niin ikään kolmea latausta luotipiipulla (Norma, Sako ja Lapua), kolme haulilatausta haulipiipulla sekä kolmea täyteislatausta. Lukkorunko on myös kapeampi, vaikka haulipiipun kaliiperi onkin isompi. Sabatti Forest Valmistaja: Sabatti S. Haenelissa oli maahantuojan asentama Leupoldin kiikari Mak-pikajalalla, jolloin yhdistelmä tuotti lisäpainoa g. Rakenne on Sabattia yksinkertaisempi, sillä aseessa on erillinen viritin, eikä välitystankoja siten tarvita. A., Gardone V. Haenelin alumiiniseoksesta valmistettu runko on vahvistettu tärkeistä kohdista teräsosilla. Sabattin päälle asennettiin Shepherd-kiikari kotimaiseen Jyväs-Metallin pikajalustaan Weaver-renkailla. Sabattin piiput on juotettu yhteen, Haenelissa luotipiippua voidaan hieman säätää etutukin kiinnityspalikan etuosassa olevilla ruuveilla. Kuvasta näkee selkeästi lukkorunkojen erot. p
mm 3 ls/100 m 20 51 39 50 metrissä Sabattin luotipiipun osumat (5 eri latausta) ovat keskimäärin 10 cm täyteisen (Rottweil Brenneke Magnum ja Original) yläpuolella ja sivusuunnassa samassa linjassa. Osumapisteet voidaan saada lähemmäksi toisiaan vain patruunavalikoimaa muuttamalla. Haenel Jaeger 8.10 Sellier & Bellot SPCE 11,2 g PRVI Partizan SP 11,2 g Winchester Supreme Nosler Partition 9,7 g hitain 724 690 741 nopein 739 693 757 keskin. 5 Rottweil Magnum no. 6 Tunet Magnum 610 no. 408 406 430 hajonta 18 8 13 Osumak. mm 3 ls/ 50 m 108 57 243 Lähimmäksi Haenelin luotipiipun osumia 50 metrissä päästiin Federalin Tactical-täyteisellä. 731 692 748 hajonta 15 3 16 5 ls/100 m 58 55 35 KOEAMMUNTA 50 M, SABATTI FOREST, 20/76 JA HAENEL 810 12/76 Lähtönopeus m/s Sabatti Forest RWS Brenneke Original RWS Brenneke Magnum Baschieri & Pellagri Big Game (Gualandi) hitain 393 402 421 nopein 411 410 434 keskin. Muilla kokeilluilla latauksilla täyteiset osuivat noin 20 cm alemmaksi. 4 Remington Nitro Magnum no. 7 Olympus no. 4 70 70 70 70 76 76 2,5 3,6 2,75 3,1 3,2 3,3 32 35 36 36 52 53 334 136 307 220 280 249 241 76 109 149 145 193 72 56 36 68 52 78 2,1 1,6 2 2,1 1,4 2,4 M M M M M M 377 390 405 366 359 368 76 76 76 2,8 2,9 2,95 36 36 34 295 277 254 147 147 126 50 53 50 1,5 1,5 2,3 M M M 360 362 359 hylsy mm ø mm g kpl osumia osumaprosentti tiheys supistus m/s RIISTA 17. 6 Federal Premium Magnum no. 870 909 854 hajonta 4 6 6 Osumak. 3 Baschieri&Pellagri MG2 Flash no. 6 Tunet Palombe no. Haenelin luotipiippua on mahdollista säätää, joten hyvin käyvän täyteisen ja luotipiipun osumat saadaan lähemmäs toisiaan. Haenel Jaeger 8.10 Federal Tactical Federal Power-Shok Winchester Rackmaster hitain 440 460 457 nopein 448 469 466 keskin. 446 466 462 hajonta 8 9 9 3 ls/ 50 m 86 120 46 KOEAMMUNTA 35 M, SABATTI FOREST, 20/76 JA HAENEL JAEGER 12/76 Patruuna Sabatti Forest Winchester DXM no. Haenelin käyntiin piipun lämpiäminen ei vaikuttanut käytännössä lainkaan, tässä paras Winchesterin eurooppalaislatauksella saatu kasa sadasta metristä, 35 mm. Nopeasti ammuttuna kiinteillä piipuilla osumat alkavat heti vaeltaa ja aseen omistajan tulisikin tietää, kuinka paljon muutosta tulee milläkin latauksella. 5 Haenel Jaeger 8.10 S&B Parcours no. Kun aseen annetaan jäähtyä, on käynti samoilla patruunoilla erittäin hyvä, 20 mm. KOEAMMUNTA 100 M, SABATTI FOREST, .222 REMINGTON JA HAENEL 810 7X57R Lähtönopeus m/s Sabatti Forest Lapua S538 FMJ, 3,6 g Sako 111G, 3,4 g Norma RÂdjur, 4 g hitain 868 905 851 nopein 872 911 857 keskin. Tässä kolme nopeaa perättäistä laukausta 100 metriin Sabattilla ja Lapuan patruunalla
Niistä on saatu tavanomaista kestävämpiä tekemällä niklaus jo valmiiksi muokattuun hylsyyn. Tuloksena on sekä erinomainen käynti, että toimivuus kaikilla keleillä, myös kovalla pakkasella. EVOLU TION LUOTI Kaliiperissa . Niklauksen tarkoitus on sekä vähentää korroosiota että parantaa hylsyn liukkautta, mikä johtaa helpompaan lukon käsittelyyn ja siten parantaa pieneltä osaltaan toimintavarmuutta eri olosuhteissa. RWS:n mukaan 18 RIISTA. Win Mag, ,x ja ,xR. Rapid X Tip estää myös kärjen muokkautumisen lippaassa ja parantaa ballistiikkaa. Tämän lisäksi hylsyt on pinnoitettu nikkelillä, mikä ei ole pelkästään ulkonäkökysymys. Se palaa myös puhtaasti, ilmaan Tämän latauksen kehittelyssä on erityisesti huomioitu hämärässä metsästäminen ja tavanomaiseen lataukseen verrattuna suuliekki onkin jokseenkin olematon. Amerikkalaiset kuulemma niklaavat jo hylsyaihion, joten pinnoituksen jälkeen seuraa vielä hylsyä muokkaavia työvaiheita, jotka saattavat ohentaa pinnoitusta. Luotina on suhteellisen uusi, mutta jo hyvän maineen saavuttanut Evolution. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI "H opeavalikoima" poikkeaa hieman tavanomaisista latauksista ja se vastaa amerikkalaisten valmistajien Premium-, Premier- tai Supreme-tuotteita. Win, .- Sprg, . Miten tähän on päästy, kuuluu valmistajan salaisuuksiin, mutta käsittääkseni tässä riittää tarpeeksi nopeasti palava ruutilaatu. HIGH PERFORMANCE LOAD HUIPPULUOKAN TOIMIVUUS Kaikki komponentit ovat valikoituja. Luodin tombakkivaippa on niklattu ja vaipassa on saksalaiseen tapaan myös karvankatkaisu-ura. Vaippa ja lyijysydän on juotettu (Power Bonding) toisiinsa ja luodin peräosan muotoilun pitäisi sekä parantaa ballistiikkaa että toimivuutta (=käyntiä) piipussa. FLASH CONTROL SUULIEKIN VAIMENNUS komponenttien valikoinnin lisäksi lataamisessa on käytetty erikoistekniikkaa, jolla varmistetaan patruunoiden tasalaatuisuus. NIKLATTU H YLSY Valikoidut hylsyt on niklattu tehtaan omassa galvanointilaboratoriossa. Erikoisruuti sekä palaa (nopeasti?) ilman mainittavaa suuliekkiä, että pitää paineet kurissa ja toimii kylmässä. Latauksella saavutetaan CIP-maksimin alittava painetaso ja samalla myös korkea lähtönopeus. Siksi se toimii erinomaisesti myös pienempien riistaeläinten, kuten valkohäntäpeuran tai kauriin, metsästyksessä. Patruunan kaikkien komponenttien valinta on tehty äärimmäisen huolellisesti ja osittain military-teknologiaa hyödyntäen. Näin nallin toiminta on luotettavaa kaikissa olosuhteissa. Evolution-luoti painaa , g ja kaliiperissa , mm paino on , g. Toistaiseksi sarjaan kuuluu viisi kaliiperia, . Kärjen messinkiosan (Rapid X Tip) tehtävänä on ensisijaisesti varmistaa luodin laajeneminen. RWS SILVER SELECTION HOPEAA LAATUTIETOISELLE Meillä hyvin tunnettu RWS (RUAG Ammotec) on tuonut markkinoille uuden patruunavalikoiman, jonka latauksissa on myös uusia ominaisuuksia sekä ruudin että nallin osalta. SUPER CLEAN NALLI Nallimassan kehittelyssä on hyödynnetty RUAG-konsernin sotilaspuolen tietämystä
Tähän on melko helppo päästä kolmella laukauksella, mutta jo viiden sarja vaatisi sekä aseelta että ampujalta virheetöntä suoritusta. Koekaniini ehti kuitenkin tulla paikalle ennen kylmää, joten noin metristä pääsin ampumaan. Osuma oli hieman ylhäällä, luoti lävisti molempien lapaluiden yläosan ja murskasi selkärangan, joten valkohännän kuolema seurasi silmänräpäyksessä. luodin muokkautuminen on voimakasta, joskin jäämäpaino pysyttelee kuitenkin prosentin paremmalla puolella. Minkäänlaista sokaistumista ei tapahtunut. Toki jos kaliiperi olisi ollut järeämpi, olisi eläin kadonnut linssistä joka tapauksessa rekyylin takia. Päätin kuitenkin odotella sen aikaa kuin kevyehkö vaatetus sallisi eli heti kun alkaisi viluttaa, jatkaisin matkaa. Ammuin metriin muutamia viiden sarjoja ja pari kasaa myös metriin. ja pimeys oli jo kunnolla laskeutunut. Korroosion estämiseksi nallin kuori on kullattu. KOEAMMUNTA Hopeavalikoiman parasta käyntiä ei näköjään pysty ulosmittaamaan tavanomaisella metsästyskiväärillä, ellei se käy kilpa-aseen tavoin. Kaikilla muilla latauksilla erottui suuliekki paljaalla silmällä helposti paitsi Silver Selectionilla, josta ei näkynyt liekkiä lainkaan. KÄY TÄNNÖSSÄ Käytännön tilanteita sattui eteen yksi. Kaliiperissa . Peurankyttäykseen patruuna on kaikilta ominaisuuksiltaan mitä parhain, kestää kylmää, käy erinomaisesti, muotoutuu peurassa ja mitä parasta, suuliekkiä ei käytännössä juuri näy. Silver Selection, kaliiperi .308 Win ballistiikka Etäisyys (m) Nopeus (m/s) Energia (J) Kohdistus 100 m (cm) Kohdistus 161 m (cm) 0 785 3667 50 745 3302 -0.3 1.7 100 707 2974 0 4 KÄY TTÖKELPOINEN Hopeasarjaa voi suositella erityisen hyvää käyntiä arvostavalle sekä kaikissa olosuhteissa metsästävälle. Kovimmatkaan pakkaset kun eivät hyydytä patruunan toimintaa. Tasaisenharmaana ratapäivänä tuli kokeiltua myös suuliekin näkyvyyttä. Tehtaalla on ammuttu alle mm:n laukauksen kasoja metriin. Vain lumipeite auttoi ettei ollut täysin säkkipimeää. Latauksen nopeushajonta oli todella pieni, vain m/s. Tehtaan lentoratataulukkokin näyttäisi pätevän, sillä metriin kohdistetun aseen osumat metrissä olivat viitisen senttiä alempana. Keskiarvokasan koko oli metrissä mm, metrissä mm. Kaikki patruunan komponentit on valikoitu huolellisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Valkohäntäpeuran selkärankaan osunut luoti jäi vastapuolelle nahkaan, jäämäpaino 8,7 g eli 73 prosenttia. Nalli on kullattu korroosion estämiseksi. ei synny esimerkiksi ampujalle haitallisia päästöjä. Kaliiperissa , mm kyseinen luoti oli aikaisemmissa testeissämme markkinoiden parhaita, mutta kaliiperissa . Patruunan Flash Control toimi mainiosti, pystyin näkemään kiikarin läpi, kun eläin putosi niille sijoilleen. Kello oli noin . Hirven kokoluokassa kannattaa varmistaa toivottu tulos pyrkimällä puhtaaseen keuhkolaukaukseen suurimpia luita vältellen. 36 mm:n osumakuvio oli tällä kertaa paras, kasasta eronnut luoti oli kolmas laukaus ja vika ampujassa. 150 669 2663 -4.6 1.3 200 633 2384 -14.7 -6.8 250 598 2128 -31 -21.1 300 565 1899 -54.1 -42.2 RIISTA 19. Lämpötila oli astetta nollan alapuolella ja vallitsi melkoinen lumimyräkkä kun lähdin illan hämärtäessä tarkistamaan lähimaastoa, josko löytyisi valkohäntäpeuraa saaliiksi. Lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa m/s ja omassa kiväärissäni (piippu cm/") sain keskiarvonopeudeksi juuri tuon saman lukeman. laajeneminen näyttää olevan niin voimakasta, että suuremmat luut, kuten hirvellä, voivat pysäyttää luodin. Tätä nuorta naaraspeuraa nylkiessäni löysin vahvasti muokkautuneen luodin vastapuolelta nahan alta, mikä oli vähän yllättävää. Lähestyin kovan tuulen suojaamana varovasti ensim- mäistä ruokintapistettä, mutta vielä ketään ei ollut paikalla
Kilometrit vierivät nopeasti kuulumisia vaihdellessa. Siinä sivussa kysäisin perässämme ajavan harmaapäisen herran leopardijahdeista. Ne olivat kuulemma niin tiiviissä suhteessa heidän perhe-elämäänsä että nuoremman isännän syntymäkin oli ollut pitkälti kissojen varassa. Syntymästään asti hän on asunut perheensä kanssa Namibiassa, keskellä Erongon vuoristoa, eristyksissä kymme20 RIISTA A nenuutisista ja siwan kassaneideistä. Peter kertoi lyhyesti että hänen isoisänsä (Karlin edesmennyt appiukko) oli laittanut hormonien valtaaman nuoren miehen puun ja kuoren väliin. Mies oli saattanut kymmenittäin täpläturkkeja autuaammille antilooppimaille. Vastaus kuullosti vähän hämärältä, ja selvittämisen arvoiselta. Tässä hänen tarinansa. TEKSTI JA KUVAT: HENRI VIITANEN SEITSEMÄN LEOPARDIN LIITTO uringon ahavoittama käsi kuittasi puristuksellaan naurun säestämät tervetuliaisseremoniat. Ehdot oli esitetty ja aikuisväestö jatkoi elämäänsä onnellisen tietämättöminä siitä, mihin kaikkeen tuo miehen ja pojan tapaaminen johtaisi. Villieläinten pyytäminen oli ollut Karlin perheessä enemmänkin osa arkea kuin harrastus. Kuulopuheet kertoivat Karlin taitavaksi leopardin pyytäjäksi. Ajomatkan Windhoekin lentokentältä leiriin matkustin nuoremman isännän, Karlin pojan autossa pelkääjän paikalla. Leopardin metsästys on vaarallista puuhaa, eikä siihen pidä ryhtyä sopimattomilla välineillä. Karl kuuluu niiden harvojen ihmisten joukkoon, joiden olemus ansaitsee kunnioituksen ensinäkemällä. Eräs namibialainen nuorimies joutui kuitenkin ryhtymään siihen seitsemän kertaa, tosin painavista syistä. Muutaman päivän kuluttua oli nuorimies jo leopardin jäljillä pienoiskivääri aseenaan. Maalaiselämä villieläinten keskellä oli kasvattanut miehen, jonka oli huolehdittava karjasta ja perheestään. Petoeläimet eivät eritelleet karjaa ja kotieläimiä muusta riistasta, ja näin yhteentörmäykset olivat väistämättömiä. -vuotias Karl oli pyytänyt lupaa tavata tuleva vaimonsa Helga. Poikasena hän oli tiiviisti seurannut isänsä toimia, ja oppinut tavat joilla kissapedot sai satimeen. Helgan isä oli asettanut puoli leikillään ehdoksi, että pojan pitäisi kaataa seitsemän leopardia ja tuoda nahkat hänen vaimonsa turkkia varten. Tämän jälkeen hän voisi harkita tyttärensä luovuttamista nuoren miehen seuraan, hetkeksi. Jokainen lukija varmaan ymmärtää. Etukäteen kuullut tarinat miehen retkistä ja metkuista saattoivat antaa oman mausteensa kokonaisuuteen, mutta ensivaikutelma antoi uskoa siihen, että tarinoissa saattoi itää totuuden siemen. Seitsemänkymppisen herrasmiehen iloinen yleisilme oli koristeltu vuosien saatossa ilmaantuneilla elämän jäljillä