Riista 1/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BROWNINGIN 10 KAL. HAULIKOT - SUUREMPI PAREMPI? 1 / 2009 6,90 RIEKKOA RIHMOILLA Jahtimuoto Ylä-Lapista TERÄVÄSANAINEN KESKUSTELU JATKUU: S Suurpetojen todellinen määrä ellin todellinen määrä R Riistantutkimuslaitoksen rooli la T Tasapainotettu i haulilataus haulilataus u ulila 710640-0901 P Pohjoismainen hirviluotitutkimus h 6 414887 106405 PAL.VKO 2009-14 09001
Jos metsästystä ei lainkaan harrastettaisi, seuraisi katastrofi. Jos mottona on "minä olen oikeassa, kaikki muut väärässä", olisi kyllä syytä pysähtyä ajattelemaan. Tällainen tilanne on kuitenkin meillä jokapäiväistä herkkua kaikilla yhteiskuntasektoreilla, kansa on joutunut erilaisten vähemmistöjen vainon kohteeksi! Suurin syy nykytilanteelle on päättäjien kyvyttömyys nähdä asioiden tärkeysjärjestys. Ampumamelun valittajat eivät ole kuitenkaan tajunneet sitä, että kun rata lähtee, siirtyy ampuminen hajautetusti yksityisille maille. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Se, että he tuovat ongelmansa muiden tietouteen, on täysin ymmärrettävää. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Teppo Hämäläinen, Juho-Antti Junno, Henri Viitanen, Mikko Kivelä GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Esa Toivonen, Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA: Jahtifilm ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus VÄHEMMISTÖN EHDOILLA K ovan metelin pitäminen kaikkia keinoja kaihtamatta kuvaa nyky-yhteiskunnassamme pienten vähemmistöjen toimintatapoja. Tämä joukko on meidän oloissamme huomiota herättävän suuri. Jo vuosia on vainottu ampumaratoja hyvällä menestyksellä. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Metsästys ja ampuminen on meillä aina ollut ja on yhä valtaväestön harrastus, voidaan puhua jopa :sta jollakin tavoin asiaan liittyvästä. Silti pieni kourallinen asiaan perehtymättömiä on sitä mieltä, että valtaväestö on valinnut väärän harrastuksen. Eivät metsästäjät halua tappaa yhtäkään eläinlajia sukupuuttoon, vaikka sellaista pieni, mutta äänekäs vähemmistä väittää. Ehkä jo olisi aika kansankin älähtää, enemmistö on enemmistö vaikka se ei suuna päänä vouhotakaan, mehän asumme demokraattisessa maassa. Kannattaisi myös ottaa asioista selvää, asekiellon ihannemaassa Englannissa on jo ohitettu USA:n aserikostilastot - asekiellon jälkeen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 3. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Ammunnan harrastajia vainotaan oikein olan takaa, totaalikieltoadressin laittoi liikkeelle henkilö, joka itse harrastaa tappovälineellä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Esa Höysniemi, päätoimittaja Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Se taas ei mene ainakaan minulle jakeluun, että tämän lisäksi aletaan terrorisoida valtaväestöä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kansanedustajat eivät edustakaan kansaa, vaan kuviteltuja lisä-ääniä kalastellakseen ja kyseenalaisinkin tavoin esille päästäkseen ryhdytään innokkaasti ajamaan minkä tahansa vähemmistön asiaa ja mikä pahempaa, laatimaan uusia lakeja. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kaikki oikeudet pidätetään. Keskitetty ja turvallinen ampuminen saadaan valvomattomaksi ja vaaralliseksi, lisäksi meluongelmatkaan eivät vähene, ainoastaan siirtyvät toiseen paikkaan. Kolmas vuosikerta. Käytetty keinokin on jälleen kyseenalainen, adressissa esiintyi valenimiä enemmän kuin aitoja asiankannattajia. Metsästäjät ovat luonnonsuojelijoiden hampaissa, vaikka molemmilla on samat intressit. Vai asummeko. Mikä hän on kieltämään moninkertaisesti suuremman joukon harrastusvalintaa. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Esimerkkejä löytyy lukemattomia
Sisältö 1/2009 6 Riekkoa rihmoilla 12 Browning Express CCS 525 tuplakivääri 9,3 x 74R 16 Barnes Multi Purpose Green - vihreämpi luoti 18 Vääntöä Pohjoismaisesta hirviluotitutkimuksesta 22 Metsästäjän tehoviikonloppu Lontoossa 26 Beagle jäniskoirana 29 Rusakon ja metsäjäniksen risteymät 30 Tracker G400-panta ja Hunter-ohjelma 32 Osuma hirveen näkemyserojen syyt 34 Metsästäjän ampumaharjoitukset 36 Jousimetsästyksen alkeet, osa 7 38 Browningin 10 kaliiperiset Gold ja BPS 42 Koiran koulutus, osa 7 -paimentaminen 45 Balanced load haulikkomiehet tukkanuottasilla 48 Noise stopper edullinen vaimenninuutuus 50 Salametsästyksen monet kasvot, osa 1 54 Streamlight Trident ja Enduro - metsästäjän otsavalaisimet 56 Jahtifilm elokuvia vuodelta 2008 58 Uutiset 60 Sähkökäyttöinen lämpöliivi 62 Suurpetokeskustelua 65 Resepti: Peurakäristyskeitto 66 Pakina 4 RIISTA
Kuva: Jussi Kemppainen RIISTA 5
Riekon ansapyynti on osa pohjoisen perinteistä elinkeinoa. Tämä tapahtuu yleensä joulukuussa, kun lunta on riittävästi, ja pyyntiä jatketaan aina maaliskuun loppuun saakka. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS 6 RIISTA. R Ylä-Lapista ihmoilla riekkoa Maamme kolmen pohjoisimman kunnan - Enontekiön, Inarin ja Utsjoen - alueella vakituisesti asuvilla on mahdollisuus oman kunnan alueella harjoittaa vapaasti perinteistä riekon ja kiirunan ansapyyntiä ansalangoilla eli rihmoilla. Varsinainen riekonpyynti alkaa silloin, kun lumi tulee maahan ja linnut nousevat vaivaisvarvikkoihin
Syksyllä oli jo merkit näkyvissä, kun suolistimme riekkoja. Muutenhan turistilla ei ole mitään asiaa ansoille. Sinne oli pakko mennä, sillä elohopea oli laskenut - asteeseen. Niin riekkokannoissakin. Olin sopinut paikallisten kanssa, että pääsen heidän mukaansa ansoja rakentamaan ja kokemaan. Mäki Suomen Metsästys/Otava . KAAMOKSEN KESKELLÄ Vuosituhat oli vaihtunut, kun suuntasin kulkuni Ylä-Lappiin kokemaan minkälaista on riekon ansa- tai paulapyynti. Muutama vuosi siitä on kulunut ja nyt jo puuhataan täysrauhoitusta Ylä-Lappiin ja syytetään metsästäjiä liiallisesta pyynnistä. Tulokin on vielä verovapaata, silloin kun saalis myydään. Eivät ole riistasta tyhjät vuodet outoja, vaikka yleensä muistetaan entisiä hyviä aikoja. Kaamea todistus erämaan tyhjyydestä on Fellmannin, Utsjoen kirkkoherran, kokoamassa vanhoissa käräjäpöytäkirjoissa, joissa ilmenee, että eräs Valle-niminen lappalainen oli nälänhädässä R syönyt kuolleen lapsen ruumiin. Edellisenä iltana valmistimme ansalangat, jotta vaihtolangat olisivat valmiina, ja ettei kovassa pakkasessa enää tarvitsisi niitä alkaa vääntämän. Rakkaalla lapsella kun on niin monta nimeä. Meillä oli käytössä nykyaikainen kulkupeli, moottorikelkka, jonka perässä oli vielä reki, johon minä piilouduin kameroineni porontaljan alle. Ansoja oli jo asetettu etukäteen sataviisikymmentä. Muut syyt siihen vaikuttavat. Eihän niitä riekkoja pyynnillä "tuhottu". Silloin tiesimme, että riekkokannat ovat kääntymässä laskuun. Viikkokausiin ei sinäkään vuonna -sattaa luvun lopulla ollut yhtään riekkoa näkynyt. Riekkokannat kääntyivät laskuun. Tilanne muuttui kuitenkin jo vuosikymmenen puolivälissä radikaalisti. Riekonpyynti oli silloinkin ollut nälän hulluksi tekemän miehen ainoa elinkeino." Näin kirjoitti Tauno V. Aikaisemmat pyytömiehet ovat kulkeneet nämä reissut joko suksilla tai sitten ajoporolla. Kuva: Jussi Kemppainen iekon ansapyynti on ollut ja on yhä perinteinen elinkeino. Tuskin se enää nykyisin on kenellekään pääelinkeino, mutta sivutuloja sillä on ainakin mahdollista hankkia silloin, kun riekkokannat ovat runsaat, kuten tilanne oli vuosituhannen vaihteessa ja varsinkin muutama vuosi vielä senkin jälkeen. Ainakin joka kolmannessa riekossa oli loisia. "Pohjoisessa on aina ollut suuria vaihteluita riistakannoissa. Olin Euroopan pohjoisimmalla laidalla Vetsikko-tunturissa lähellä Nuorgamia. RIISTA 7
Matka jatkui ja seuraavassa ansassa olikin sitten riekko, joka oli siihen juuri mennyt, se ei ollut edes ehtinyt kuolla, vaan eli siinä vielä. Ansalanka asetetaan aidan väliseen kapeaan aukkoon, niin, että ansalanka jää kämmenen leveyden hangenpinnan yläpuolelle. Minulle tämä kammi oli tuttu, sillä olin ollut täällä muutama vuosi sitten kolme yötä ja silloin kammin ympäristössä oli runsaasti riekkoja. Ainoastaan riekon pää oli jäänyt kiinni ansalankaan. Rauhallisesti se siinä kyyhötti ja painautui lumeen, arvellen suojavärin peittävän. Tulimme uudelle aidalle, jossa oli jälleen riekko ansassa. Samalla ansalangalla ei kahta riekkoa pyydetä, joten vaihdoimme uuden ansalangan samaan paikkaan. Ajokilometrejä kertyi tälle ansapolulle yli viisikymmentä ja aikaa meiltä kului tuohon hommaan yli kuusi tuntia ja saaliina ensimmäiseltä päivältä oli kuusi riekkoa. Korjasimme vielä aidan ja tasoittelimme lunta ja lopuksi viimeisenä työnä vaihdoimme ansalangat. Asetimme korpin pelottimen aidalle. Tuota kaamosta on kestänyt silloin puolitoista kuukautta. Se oli vienyt kaksi riekkoa ansoista. Vasta myöhään illalla, kun kamera oli saanut olla lämpimässä useita tunteja, uskaltauduin katsomaan, oliko mitään tallentunut filmille. Pakkanen oli lauhtumassa ja alkoi tihkuttaa lunta. Saivatpahan tilanteita roppakaupalla. Seuraavalla aidalla olikin korppi vieraillut ennen meitä. Sitä se tuulen viriäminen tiesi! Ensi yö tulisi olemaan hyvä yö, sillä riekot lähtisivät liikkeelle. Jouduin käyttämään automaattitarkennusta, joka tällaisessa pakkasessa myös oli hidastellut.. Kuvasin sitä, mutta en ollut yhtään varma, mitä filmille tallentuisi, sillä nestekidenäyttö jähmettyi tällaisessa pakkasessa. Jatkoimme ansojen kokemista. Oli onneksi. Vaihdoimme langan. Päivä ei ollut vielä valjennut, kun suuntasimme pitkin Vetsikko-joen rantauomia myötäillen ylös, kohden tunturia. Tässä aidassa oli nimittäin kaksi lankaa. Ainut asia, joka oli tuottanut ongelmia, oli tarkennus. Jälkiä oli joka puolella, kertoen, että tässä oli parvi ollut liikkeellä. Filmi oli ihan hyvää, vaikka näytöstä ei voinut sitä päätellä. Siinä ensimmäisessä aidassa oli jo riekko. Samaan aitaan voidaan laittaa useampikin lanka, mutta tähän laitoimme vain 8 RIISTA yhden. Toisena tarkoituksena oli, että voisin kuvata ensimmäiset päivänsäteet, jotka nousisivat kaamoksen päättymisen merkiksi. Päiväkahvit keitimme kammissa, joka oli sopivasti ansapolun varressa. Se oli mennyt ansaan varmaan jo illalla, koska se oli täysin jäätynyt. Se on yksinkertaisuudessa vain keppi, jonka toinen pää on teroitettu ja vuoltu paljaaksi ja tähän teroitettuun päähän laitetaan valkea muovilätyskä. Emme "päässeet" kilometriä kauemmaksi kammista, koska tilanteita oli jatkuvasti. Ansat oli asetettu tunturikoivikkoon, paikkoihin, joissa riekot viihtyivät tähän aikaan vuodesta. Päivän piti olla puolessa ja kirkkaimmillaan, mutta tunturin päällä lepäsi sininen hämärä. Emme olleet päässeet vielä puoliväliinkään, kun nousimme lähelle tunturin lakea, missä oli aavan ja puuston raja. Ansat oli asetettu tunturikoivikkoon. Ansalanka asetetaan aidan väliseen kapeaan aukkoon, niin että ansalanka jää kämmenen leveyden hangenpinnan yläpuolelle. Oli vielä kaamos, mutta se päättyisi muutaman päivän kuluttua. Tämä aita oli antelias, sillä tämä oli jo kuulemma viides riekko tästä aidasta. Ylhäällä oli sen verran tuulenvirettä, että se sai tunturikoivuissa olevan kuuran liikkeelle. Tätä ansaa ei enää korppi koe, vaikka kyllä se yrittää, kun on oppinut ansasta linnun viemään. Ansalanka pyöristetään samoin kämmenen levyiseksi, jotta siitä on riekon hyvä yrittää päästä lävitse, mutta yllätykseksi lanka tarttuukin ja kiristyy kaulaan. Hyvä oli silloin nuoria koiria kouluttaa
Lopuksi vielä tehtiin lumen tasoitus. Nyt tarvittiin paikallistuntemusta ja suuntavaistoa. Risut pys- tyyn, jotta tulee selvä väli eli portti, josta riekko voi vaihtaa aidan puolta. Kun näin hyvän paikan löysimme, laitoimme vielä sivuaidan, johon asetimme myös portin ja ansan. Ensin hakkasimme leukulla koivun yläoksia, koska siellä on suurimmat silmut ja ne ovat kaikista mieluisimpia riekoille. Kettukannat olivat täällä hyvin runsaat. Ilma lauhtui ja tuuli yltyi jälleen ja muuttui lumituiskuksi. Korpin pelotin; toinen pää on teroitettu ja vuoltu paljaaksi. Tämä lintu oli mennyt ansaan varmaan jo illalla, koska se oli täysin jäätynyt. TOINEN P Y YNTIPÄIVÄ Seuraavana aamuna tuuli kävi kovana ja tunturissa pöllysi lumi. Kyllä tässä kaikki pyyntöromantiikka pikkuhiljaa alkoi karista. Pysähdyimme ja päätimme rakentaa jälleen uuden aidan ja ansan. Onneksi se oli siellä lumen alla, niin ei korppi päässyt sitä sieltä lokkaamaan. Sitä sopii kysyä! Aidasta oli vielä karisteltava lumet pois, jotta se olisi houkuttelevampi riekoille. Valitsimme pienen kumpareen, jonka päälle aloimme rakentaa ansa-aitaa. Tämä oli päivän pelastus edes yksi riekko. Kun luonnon ketun nahkalla ei saanut hintaa, ei se ketään jaksanut kiinnostaa, eikä siitä tapporahaakaan maksettu, kuten ennen. Olimme paluumatkalla ja laskeutumassa tunturista alas, kun tapasimme lähellä jänkää runsaasti riekon jälkiä. Jängällä RIISTA 9. Olivat kait lähteneet liikkeelle vasta lumipyryn jälkeen. Jatkoimme matkaa kohden tunturin lakea. Törmäsimme jälleen riekkotokkaan, joka oli kiepissä. Ansat oli siitä huolimatta käytävä kokemassa. Päätimme rakentaa tähän uuden aidan ja ansoittaa sen. Se oli varmaan mennyt jo illalla sinne, koska oli jäänyt syvälle lumeen. Pyytäjiä kuului olevan vähän. Jostain syystä enin osa tämän päivän riekoista oli juuri ansaan menneitä. Oliko tämä sitten työtä vai huvia. Kun tulimme tälle ansa-aidalle, muut riekot pelästyivät meidän tuloa ja pörähtivät kiroten lentoon. Kun risuja oli riittämiin, niin ei muuta kuin kontalleen ja tökkimään risuja pystyyn lumeen. Risuaidan pitää vetää riekkoja puoleensa, kuin hunaja mehiläisiä. Näkyvyys katosi lähes tyystin. Jäiseen koivuun ei tarvinnut paljoa lyödä, kun se katkesi rapsahtaen. Aidan pitää olla tiukka, jotta riekko ei pääse siitä muualta läpi, kuin portista. Tuuli kuljetti pilviä ja pilveen tuli aukko, josta päivän kajo enteili jo kaamoksen päättymistä. Muutama huiskaus risuilla, että lumen pinta jäisi mahdollisimman luonnollisen näköiseksi, vaikka ei sillä kuulemma niin suurta merkitystä ole. Siitä ne kelkan edestä pörähtivät lentoon. Jälkiä oli paljon joka puolella. Muutama poro vaelsi alas tunturista, kuten mekin. Vaihdoimme jälleen lopuksi langan, mutta tällaisessa säässä avokäsin touhuaminen ei ollut mitään lämmintä hommaa. Päätimme oikaista. Palasimme takaisin entiselle uralle. Uppuroimme jonkin aikaa lumessa, mutta viimein saimme kelkan rekineen jälleen liikkeelle. Oli ilmeisesti tulossa kunnon myräkkä, koska porotkin olivat hakeutumassa suojaan. Seuraavalla aidalla oli vieraillut jälkien perusteella kettu, mutta kun ansassa ei ollut riekkoa, oli sekin jäänyt vaille saalista. Ensimmäisessä ansassa oli riekko, joka oli hautautunut lumen alle, mutta pienen kaivamisen jälkeen se siltä löytyi. Jatkoimme matkaa. Siitä se johdinaita alkoi syntyä. Siitä muodostui vinkkeli tai L-kirjaimen muotoinen. Uusi ura ei auennutkaan reki perässä niin helposti kuin luulimme, vaan juutuimme kelkalla lumeen kiinni. Mitä todennäköisimmin tässä ansassa olisi huomenna lintu. Nopeasti ne katosivat silmistä, koska valkoinen ja hämärä tausta häivyttivät valkoiset linnut. Seuraavalta aidalta löytyi jälleen elävä riekko ansasta. Samaan aitaan voidaan laittaa useampikin lanka. Sopiva kohta portille on sijoittaa se noin puoleen väliin aitaa
Ulkopuolelta se oli vuorattu 10 RIISTA turpeella. Nekin olivat hakeutumassa tuulelta suojaan pienten varpujen alle. Ansapolku ajettiin jälleen läpi, mutta tänään emme rakentaneet yhtään uutta aitaa. Kun riekkotiheys kasvoi liian suureksi, lähtivät nämä suuret tokat vaeltamaan pitkin Kalottialuetta. Myöhemmin kuulin, että keväthankien aikaan saalismäärät kohosivat huomattavasti. EIPÄ ENÄÄ ELINKEINOKSI JA ELÄMÄN LINNUKSI Seuraava syksy jo antoi merkkejä, että riekkokanta oli kasvussa. Mutta parhaat pyyntiajat olivatkin vasta edessäpäin. Poikkesimme juomassa jälleen kahvit kammissa. Ken elää hän näkee ja kokee vuonna riekkojen runsauden. Kolme kokonaista päivää ansoilla ja kokonaissaaliiksi kertyi kuusitoista riekkoa. markkaa. Silloinen pyytäjä sai mk riekosta eli kokonaisrahamäärä oli n. Keväällä nähtiin vaeltavan suuria riekkolaumoja pitkin Ylä-Lappia aina Käsivarren-lappiin saakka. Seuraava syksy jo antoi merkkejä, että riekkokanta oli kasvussa. näimme tuiskun seasta jälleen riekkoja. Olen nähnyt ja onneksi päässyt kokemaan pari kertaa eläessäni riekkojen runsauden, mutta se toistuu noin kahdenkymmenen vuoden välein. Vertailun vuoksi tilastoa riekkosaaliista vuosilta , jolloin riekkosaalis koko maassa oli keskimäärin riekkoa pyyntikaudessa. Siellä jo lämpö vastasi, kun olimme edellisinä päivinä pitäneet tulta kamiinassa. Tarkoituksemme oli olla tunturin laella silloin, kun ensisäteet ilmestyisivät taivaanrantaan. Ainakin kosteus oli vähentynyt. Suurin osa tuosta saaliista myytiin silloinkin Norjaan, niin kuin Ylä-Lapissa nykyisin. Silloin oli vielä markka-aika ja riekosta maksettiin mk kappaleelta. Revontulet aloittivat iloisen tanssin. KOLMAS P Y YNTIPÄIVÄ Tänään siis päättyisi kaamos. Taivas vetäytyi pilveen, eikä tunturin laella päivä pilkottanut, mutta ei vielä satanutkaan. Suurin osa pyytäjistä oli kuitenkin mukana perinteitä vaalimassa ja harrastusmielessä. Siinä ja siinä, että polttoainekustannukset niillä kattaa. Eikä haitannut vaikka olit työttömänä, koska tulo on verotonta. Hyvä tukikohta tällainen kammi on, täällä asumattomassa tunturissa. , milj. Riekkoja oli niin runsaasti, että silloin oli ansamiehiä liikkeellä joka puolella Ylä-Lappia ja parhaat apajat olivat juuri Teno-jokivarressa. Jätimme kammin ja kiiruhdimme loppuosalle kierrosta. viralliset riistantukijat eivät moista muuttoa tunnusta, eivätkä myönnä, uskon näkemääni ja paikallisiin ja heidän perimätietoonsa asiasta. Pakkanen kiristyi ja taivaalle nousi täysi kuu. Siellä parhaat pyytäjät pyydystivät yli tuhat riekkoa talvessa, sievoinen lisäansio ja mikä parasta, puhtaana käteen. Toivossa on hyvä elää.... Entisissäkin oli jo kokemista kerrakseen. Ensimmäiset päivänsäteet kaamoksen jälkeen jäivät kuvaamatta, vaikka edellinen ilta enteili päiväksi hyvää säätä. Maaliskuuta kohden pyynti vain paranee. Ei mikään järisyttävä saalis. Lattiakin oli lautaa. Eihän se mikään turvekammi enää ollut, ainakaan sisältä, sillä sen seinät ja katto oli paneloitu. Huolimatta suurista saaliista, ei niitä riekkoja metsästyksellä, eikä ansapyynnillä lopetettu korjattiin vain osa sadosta. Vaikka ns. Ei aivan riekkoa tunnissa. Illalla tuuli tyyntyi. Muutama vuosi tämän jälkeen koitti sitten "kulta-aika"
239hmäkoko max 4 h y Huom! R. Perinteinen LUKIJAMATKA 11.19.4.2009 MATKAPAKETTI MATKANJÄRJESTÄJÄNÄ JA PRO-HUNTERINA SUOMALAINEN B&R HUNTING Sisältää majoituksen, ruokailut, 7 päivää perillä, 5 metsästyspäivää, 3 kaatomaksua (impala uros, topiantilooppi, pahkasika) Ryhmäkoko max 8 henkilöä LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 1990 +LENNOT KORKE OITUS LUOKKAINEN MAJ A NOPUISTO EXTRA: SARVIKUO ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: s-posti: info@brhunting.fi Puh: 040 417 8807 N! MIBIAA ÖS NA KAT MY lennot MAT ! 0 + enkilöä alk
12 RIISTA
Express-nimellä kutsuttuja aseita valmistetaan useita eri malleja, joista esittelyssä CCS 525 kaliiperissa 9,3 x 74R. BROWNING EXPRESS CCS 525 PATENTOITU PIIPPUJEN SÄÄTÖ FN Browningia on pidetty johtavana päällekkäispiippuisten kaksoisluodikoiden valmistajana jo pitkään. Renkaita on aseen mukana seitsemän kappaletta aseessa jo kiinni olevan lisäksi. RIISTA 13. Uuden, patentoidun mekanismin ansiosta piippujen säätöä voidaan tarvittaessa muuttaa patruunan vaihtuessa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN aksoisluodikon piippujen säätömenetelmiä on kehitetty monia, koska kiinteästi toisiinsa juotettuja piippuja ei voi jälkikäteen säätää kuin kalliilla tehdaskorjauksella. Finn Classicissa (Valmet/Tikka) säätö löytyy sekä piippujen keskeltä että etupäästä ja joissakin Blasereissa ja venäläisissä aseissa säätö on vain keskellä. Muutoin on pysyteltävä latauksessa, jolle ase on tehtaalla säädetty. Näillä kaikilla menetelmillä on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta viime aikoina näyttää yleistyneen tapa, jossa säädetään vain joko sivusuuntaa (rinnakkaiset) tai korkeussuuntaa (päällekkäiset). Piippujen väliin on hopealla juotettu kisko, jonka pituus suupuolelta taaksepäin on cm eli kisko päättyy piippuparin puolenvälin paikkeille. Jännitys on niin suuri, että vaikka käytettäisiin kaikkein ohutseinäisintä säätörengasta, piiput erkanevat toisistaan. Usein kiinteillä piipuilla myös osumapiste alkaa vaeltaa nopeammin kuin niissä aseissa, joissa on säätömahdollisuus. Välikisko on kiinni alapiipussa koko pituudeltaan, mutta yläpiippu on irti suupuolelta noin cm matkalta ja tätä osuutta voidaan säätää. Itselataajalla on mahdollisuus hakea piippuihin sopiva lataus, mutta tehdaspatruunoiden käyttäjä on heikommalla mikäli saatavilla olevat valmistuotteet poikkeavat paljon aseen perussäädöstä. Jos piippujen osumapisteitä halutaan lähemmäs toisiaan, on vaihdettava ohuempi rengas ja päinvastaisessa tapauksessa paksumpi. Pelkästään piipun suupuolessa ly- K hyellä matkalla oleva säätömahdollisuus löytyy myös esimerkiksi Merkeliltä ja Verney-Carronilta. Monella kaksoisluodikon valmistajalla onkin jokin oma, useimmiten patentoitu säätömekanismi. Sivusuunta on lukittu kiinteällä välikiskolla, joten sitä ei tarvitse eikä voi lii- kutella. Joillakin latauksilla on kyllä taipumus siirtyä myös sivusuunnassa, mutta tavallisesti siirtymä on niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä eli todellista säätötarvetta ei katsota olevan. Toinen suunta on pyritty varmistamaan rakenteellisesti siten, että se pitää kutinsa latauksesta riippumatta. BROWNINGIN SÄÄTÖ Browning CCS :ssä piippujen korkeussäätö tapahtuu eri paksuisilla teräsrenkailla, joiden seinämävahvuus määrää piippujen keskinäisen korkeuseron. Jos säätörengas poistetaan kokonaan, painuvat piiput likimain kiinni toisiinsa. Näille kaikille on tavallista se, että ohjekirjoissa neuvotaan lähes poikkeuksetta kääntymään asiansa osaavan asesepän puoleen säätöä tarvittaessa
Tehtaalla kohdistus oli tehty metriin Winchesterin latauksella, jossa on ollut , g Nosler Partition luoti. Iskuvasaroiden jouset on suunniteltu siten, että ne voivat olla puristuneena pitkiäkin aikoja menettämättä joustavuuttaan, joten tyhjälaukauksia ei tarvita, iskurit saavat jäädä vireeseen pitkiksikin ajoiksi. Sianselkäperä ja bavarialainen poskipakka vetoavat erityisesti saksalaisostajiin. Takatähtäimenä on lohenpyrstöliitoksella battuekiskoon kiinnitetty yksinkertainen mutta toimiva suurriistahahlo ja edessä on punainen loistekuitujyvä. Takahahlo on kiinnitetty battuekiskoon ja myös sitä voidaan säätää sivusuunnassa. Piippumetallina on käytetty Delcouria, samaa ainetta mitä löytyy FN LAR:n tai HP-pistoolien piipuista. Varmistin on manuaalinen, joten se ei mene päälle piippuja avattaessa. Piippuparin pituus on cm ja se painaa g eli puolet koko aseen painosta. Piippuparin rakenne. Avotähtäimiä voidaan siirtää vain sivusuunnassa. Kiikaritähtäimen pikajalan kiinnitys. Karhennukset on leikattu käsin. Battuekiskossa on myös valmiina mahdollisuus kiikaritähtäimen kiinnittämiseen, täytepala poistetaan ja tilalle asennetaan kääntöjalan kiinnityskappale. YKSILIIPAISINKONEISTO JA MUITA RATKAISUJA Esittelymallissa on yksiliipaisinkoneisto ja rekyylitoiminen eli inertian avulla toimiva piipunvaihdin. Koeammunnan/kohdistuksen käyntivaatimus on, että kummallakin piipulla ammutut kaksi laukausta tulee osua cm neliön sisään. SAKSALAIST Y YLIÄ Browningin CCS :n ulkonäkö on varsin mannermainen, poskipakka on bavarialaista tyyliä, tukissa on sianselkäperä ja ylikorostettu Kaisergriff-tyyppinen pistooliperä ruusupuukoristeella. Etutukin etupään muotoilu muistuttaa schnabelia, mutta muoto on loivempi ja sitä kut14 RIISTA sutaankin tulppaaninmuodoksi. Hylsyt poistuvat valikoivien ejektoreiden antamalla vauhdilla takaviistoon parin, kolmen metrin päähän. Perän mitoitus on haulikkotyyppinen, siinä on lievä sivuvääryys ja pudotus edestä on mm ja takaa mm. Sianselkäperän ulkomuoto jakaa metsästäjien mielipiteitä, mutta sillä haetaan toimivuutta sekä kiikaritähtäintä että avotähtäimiä käytettäessä ja tässä suhteessa se onkin parempi kuin monet muut tukkimallit. Kyseistä patruunaa tuskin saa mistään, ei ainakaan Winchesterin kotisivuilta löydy tätä kaliiperia lainkaan, joten on turvauduttava muiden patruunanvalmistajien tuotteisiin. Mitoitukseltaan CCS on kompakti, kokonaispituus jää alle metrin (, cm) ja painokin vain parisataa grammaa yli kolmen kilon. Aseen mukana oli renkaat , (kiinni aseessa), , , , ja . Etutähtäimessä on punainen loistekuitujyvä, jossa on sivusäätömahdollisuus. Pintakäsittelynä on ns. Kääntöjalan etumainen kiinnike on upotettu battuekiskoon ja takapään pikasalpa kiinnittyy kiskon lohenpyrstöön. Piippujen välikisko on irti yläpiipusta noin 15 cm matkalta. Piippujen säätöä varten pitää irrottaa yhdellä ruuvilla kiinnitetty etutähtäin. Säätörenkaan paksuus on merkitty lovin, mitä enemmän lovia, sitä paksumpi rengas. Säätörenkaita löytyy seitsemän kappaletta. Aseessa on valikoivat ejektorit, mikä nopeuttaa lataamista tiukoissa tilanteissa. Paksuuserot on merkitty lovin kuten haulikon supistusholkeissa, mitä enemmän lovia, sitä ohutseinäisempi rengas. Näiden lisäksi löytyi vielä yksi rengas, jonka seinämä oli paksuin, mutta merkintätapa outo. Piipunvalitsinta ei ole, joten alapiippu laukeaa aina ensin. satiinilakkaus, joka ulkonäöllisesti asettuu lakkauksen ja öljypinnoituksen välimaastoon. Korkeussäätöä ei siis ole lainkaan. Tässä renkaassa oli viisi lovea toisella puolella ja yksi toisella (?). Mikäli jostain syystä tulee laukeamaton, saadaan yläpiippu aktivoitua käyttämällä varmistinta taka-asennossa tai antamalla perään napakka isku kämmenellä. Tukkiin valittu pähkinäpuu on ilmeikästä ja keskivertoa laadukkaampaa. Lukkorunko on luonnonväriseksi anodisoitua alumiiniseosta ja iskupohja on vahvistettu erikoisvahvalla ruostumattomalla teräsinsertillä
Koska alapiippu laukeaa aina ensin, viimeinen yläpiipulla ammuttu patruuna joutuu kärsimään eniten lämpösiirtymästä ja kasoissa onkin nähtävissä tiettyä samankaltaisuutta. Tässä asetyypissä poikkeukselliseksi voisi luokitella erityyppisten latausten vähäisen siirtymän, kaikki koeammutut laukaukset osuivat suorakulmioon, jonka pystysivu on cm ja vaakasivu cm. Piippujen välillä oli eroa käynnissä, alapiippu kävi jonkin verran paremmin ja sillä lähtönopeushajonta oli selvästi yläpiippua pienempi. Tämä lataus käy käytännössä samaan kuin asevalmistajan kohdistus. on mielenkiintoinen, näyttää siltä että varsinaista monoblockia ei ole. Aseen omistaja käyttää Norman tehdaslatausta, jossa on , g Oryx-luoti. , x R -patruunan maksimipaine on Mpa ja Browning Expressin koestuspaine noin Mpa. LATAUKSIA KOKEILEMAAN Koeammuntamatkaksi valitsin m. Ase sai jäähtyä ainoastaan sen ajan, minkä taululla käynti kesti. Tässä mielessä ase sopii mainiosti myös jahteihin, joissa saattaa joutua ampumaan useita laukauksia nopeasti peräkkäin. Koeammunta, Browning Express CCS, , x R, m Ruuti/g N 133/ 3,7 Luoti/g S&B/ 12,5 Keskinopeus m/s 768 770 N 133/ 3,5 Norma Vulkan/ 15,0 714 700 N 150/ 3,7 Woodleigh/ 18,5 665 657 N 140/ 3,6 Leader/ 18,5 643 636 N 550/ 3,9 Woodleigh/ 20,7 679 687 Nopeushajonta 13,3 24,6 1,3 24,0 0,6 17,7 8,2 9,1 0,2 8,2 Piippu A Y A Y A Y A Y A Y 3 ls kasa mm 67 120 18 35 30 78 40 100 85 40 Lataus MAX. Koska aseen kohdistuksessa käytettyjä patruunoita ei ollut saatavilla, latasin koeammuntaa varten erän erityyppisiä patruunoita. Koeammunta tapahtui yhtäjaksoisesti siten, että jokaisella latauksella ammuin yhden kuuden patruunan sarjan. Kasa 2 + 2 ls Huom RIISTA 15. Kaikesta päätellen piippuparin peräkappale on kiinteä osa yläpiippua ja vain alapiippu on liitetty kuten monoblockissa. Tästä voisi päätellä, että kasojen kokoero ei johdu pelkästään aseen lämpiämisestä. TOIMIVA KONSEP TI Norma Vulkan 15 g Woodleigh 18,5 g Sellier & Bellot 12,5 g Yläpiipun osumat on peitetty paikkatarroilla. Browning Express CCS Valmistaja: Browning International S.A., Belgia Kaliiperi: 9,3 x 74R Pituus: 99,5 cm Vetopituus: 360 mm Piippupari 56 cm, (22") Paino: 3,2 kg Hinta: 3900 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800 Woodleigh 20,7 g Leader 18,5 g Piippujen rakenne vaikuttaa toimivalta. Loppua kohden aseen lämpötila tietysti lisääntyi väkisinkin ja viimeiset sarjat luonnollisesti saattoivat hieman kärsiä tästä. Lisäksi tulee huomioida, ettei asetta jäähdytelty liiemmin edes eri latausten välillä
Tämä näkyy kuvassa salmiakkina, jossa on valkoinen x-kirjain. Ylipaineen merkkejä ei minun aseessani ollut tälläkään latauksella. Täytyy vain varmistaa, että tausta on turvallinen, koska .-kaliiperinen luoti on hengenvaarallinen vielä usean kilometrin päässä. MPG-luotia on markkinoinnin mukaan ajateltu käytettävän lähinnä viranomaiskäytössä pitkältä matkalta, mutta se sopii myös tarkkuusammunntaan sekä tuholaisten harventamiseen. TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KIVELÄ iime vuonna heräsivät Yhdysvallan metsästäjät vihreyden trendikkyyteen ja jopa pakollisuuteen, kun eräällä Kaliforniassa olevan maatilalla jossa on kondorilintujen pesintäalue astui voimaan lyijypanosten täyskielto. Tarkkuuskokeen lisäksi ladattiin uusiin Lapuan . Nyt kokeiltava ja esiteltävä luoti on varmasti yksi mainitun lyijyttömyyden seuraus, eikä se taatusti jää viimeiseksi. Winchester. Nopeusmittausten aikana selvisi että N on hitaanpuoleinen tällä luodilla, päätellen muun muassa siitä, että hylsyn niska oli nokinen. Siitä seurasi vihreä aalto etenkin kiväärien luotien, mutta myös haulikoiden panosten rintamilla. Luoti on trendikkäästi amerikkalaisittain nimetty vihreyden nimeen. Kolmen laukauksen mitattu hajonta oli ainoastaan mm. BARNES MULTI PURPOSE GREEN VIHREÄMPI LUOTI Esittelemme tässä artikkelissa Barnesin uutuusluotia nimeltään Multi Purpose Green (lyhyesti MPG) kaliiperissa 7,62 mm tai .308. Ase on massapedattu ja varustettu tehokkaalla mm mittaisella Silentum T Scout -äänenvaimentimella. Latauspituus oli kaikilla patruunoilla sama mainittu mm. Etäisyydet mitattiin Leupold RX- -etäisyysmittarilla ja luotien lähtönopeudet Chrony Master -mittarilla. MPGPATRUUNOIDEN TARKKUUS Ammunnoissa oli käytössä aseena Tikka M Hunter kaliiperissa . Ammutut tulokset ilmenevät kuvasta. Patruunoiden pituus oli mm, ne ladattiin luodeissa olevan niippausuran puoliväliin. -hylsyihin ja CCI- -nalleilla patruunoita, joissa oli ruuteina N, N ja N. Nämä ladattiin uusiin Lapuan hylsyihin, nalleina CCI- tai CCI-. Aseen piipunpituus on mm mitattuna piipun suusta lukon pintaan. Ladattujen MPG-patruunoiden tarkkuus selvitettiin ampumalla metrin matkalla. Yllättävää ei ole myöskään se, että luodin kehittäjä ja valmistaja on Barnes, joka ei enää valmista perinteisiä lyijyluoteja kuin erikoiskaliipereihin kuten .- ja .. KOEASE JA VARUSTEET V -x. Kiikaritähtäin on ratakäyttöön tarkoitettu Nikko Stirling Platinum 16 RIISTA Kokeiltavana oli .-kaliiperisia MPG-luoteja painoltaan , g ( grain). Tämä tarkkuus riittää tekemään hirviaseesta ihan käyttökelpoisen myös tuholaistorjunnassa pitemmillä matkoilla. Mitattu lähtönopeus oli m/s mainitulla latauksella. Latasin , g N ruudilla ja CCI nalleilla patruunoita ja mittasin lähtönopeuksia, ja hämmästykseni oli suuri kun tuloksia analysoidessani huomasin, että vaihto magnum-nalliin nosti nopeutta noin m/s. Tarkkuus mitattiin patruunoilla, joissa oli , g Vihtavuoren N ruutia. Nopeudet mitattiin kolmen metrin päässä aseen piipusta. Esa Höysniemen kanssa olemme useita ker-
Itse aion jatkossa ladata N-ruutia käyttävät patruunat magnum-nallilla. Punaisella merkityt patruunat osoittivat ylipaineen merkkejä. Täyteaine on kovaksi pakattu, jotta luoti pysyisi koossa myös kovalla pyörimisnopeudella. Ammunnoissa nopeudet mitattiin Chrony Master -luodinnopeusmittarilla 3 metrin päässä aseen piipusta. Barnes MPG-luotien lähtönopeudet eri ruudeilla .308 Winchester kaliiperisella aseella ammuttuna. Vihreä kolmio N540 ruudin kohdalla osoittaa, ettei luodin lähtönopeus enää kasva, koska luoti on luultavasti ehtinyt ulos piipusta ja osa ruudista palaa pihalla. Winchester-hylsyyn on haasteellista, koska se ladataan niippausuran puoliväliin, ja silloin tämä pitkä luoti uppoaa takaosastaan ruutiin jo noin , gramman ruutiannoksella. Sivutuuli tuskin vähensi hajontaa. 900 880 Mitattu nopeus (m/s) 860 840 N530 CCI-200 (m/s) 820 N140 CCI-200 (m/s) N140 CCI-250 (m/s) 800 N540 CCI-200 (m/s) 780 2,70 2,75 2,80 2,85 2,90 2,95 3,00 3,05 3,10 3,15 Ruutilataus (g) Lataus [g] 2,750 2,805 2,869 2,922 N530 CCI-200 [m/s] 850 854 888 901 Lataus [g] 2,860 2,954 3,012 N140 CCI-200 [m/s] 785 832 841 Lataus [g] 2,958 3,021 3,067 3,103 3,153 N540 CCI-200 [m/s] 805 821 843 861 859 Lataus [g] 2,990 2,990 2,990 N140 CCI-250 [m/s] 869 871 866 Yhteistyökumppanit: Barnes luodit, Midway Suomi (www.midwaysuomi.com) · Lapua, Vihtavuori, Nordis Oy (www.nordis.fi) · Leupold RX-2 etäisyysmittari, Oy Hjorth AB (www.hjorth.fi Chrony Master luodinnopeusmittari, Riistamaa Oy (www.riistamaa.fi) RIISTA 17. Barnes MPR grainin luodin lataaminen . Piipun pituus on 570 mm. Puuskainen tuuli puhalsi sivusuunnasta. Valmistajan mukaan luodin ballistinen kerroin on ,. Syöttöhäiriöitä kun syntyy helposti, jos käytössä on pehmytkärkisiä luoteja. Winchester-kaliiperissa pesäpaineen nopean nousun, joten maksiminopeuksia pitää hakea varovasti asekohtaisesti. Työntömitta näytti MPR-luodille pituutta , mm. Kärjen puhtaasta kuparista tehtyyn seinään on tehty avautumista helpottavia uria, jotka näkynevät ryhmäkuvan oikeanpuoleisessa luodissa. Kun N-ruutia oli , grammaa, oli lataus kunnolla puristettu. Herkästi hajoavan luodin muotoutumattomuus mainituissa vaiheissa kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Barnes MPG -luodin ydin on rouhemainen metalliseos. Yhteenvetona voidaan todeta, että Barnes MPG-luoti osoitti riittävää tarkkuutta. MPG-luodin reikäpäinen kärki on ontto. Luodin keskiosa on täytetty pakatulla metallijauheella, joka on valmistajan mukaan tinan ja kuparin sekoitusta. Luodin suuri pituus aiheuttaa . Ulkolämpötila oli -4 °C ammuntojen aikana. Barnes MPG 140 gr on varsin tarkka luoti, 142 metrin matkalla oli mitattu hajonta 29 mm. Tämän lisäksi on kuoren oltava tarpeeksi vahva, jotta se kestäisi purkaantumatta, kun luodin sisällä oleva jauhemainen täyteaine luodin pyörimisliikkeen vaikutuksesta pyrkii ulospäin. Tämä koskee myös . Tämän lisäksi luotien kärjet osoittautuivat sen verran vahvoiksi, että luotien ulkomuoto pysyi vakiona sekä luodin asetuksen että patruunoiden syötön aikana. Luodilla on paksuhko kuori. Winchester ja N ruutia. Valmistajan ajatuksena on ollut, että MPG-luodilla ladatut patruunat olisivat varmasyöttöisiä myös itselataavissa kivääreissä. Se on muotoiltu niin, että sen ilmanvastus on pieni ja siten sen lentoballistiikan voidaan olettaa olevan myös pitkillä matkoilla hyvä. toja huomanneet, että magnum-nalleilla ladattujen patruunoiden mitatut lähtönopeudet ovat tasaisempia ja korkeampia, kuin vastaavat normaaleilla nalleilla
Ja jättää luotionge Olisi ammattila lmat alan isille. RIISTA 21 Adam Mykkänen arvosteli pohjoismaista hirviluotitutkimusta sekä minun ja Metsästäjäin Keskusjärjestön toimintaa edellisen Riista-lehden (/, s. Pohjoismaisten tutkijoiden tekemästä laajasta kirjallisuustutkimuksesta huolimatta esiin ei ole noussut vastaavankaltaista tutkimusta, jossa olisi kontrolloitu useita niistä tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa eri patruuna- ja luotityyppien tappotehoon kuten esim. Oma työpanokseni tutkimuksessa on ollut pääasiassa sähköpostiviestein tapahtuvaa koordinointia ja kommentointia. Nämä ilmiöt RIISTA ovat tuttuja kokeneell e Tieteestä viis, mutta tämänkin laukauksen jälkeen faktat löytyvät vain takana olevasta luettelomassasta. Arvoitus tohtoreille ja professoreill e: Kuvan luodeista joka toinen on kaivettu hirvestä toinen puhelinluett ja joka elosimulaattorista. Kritiikki sai aikaan palautteiden M tulvan, josta käsittelemme tässä merkittävimmät. Joskus liika oppim inen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön kertoo muutama hirves asiat hämärtyvät. Ja tällaisen, elävää kudosta muistuttavan kudossimulantin valmistaminen on lähes mahdotonta. ksiin. Tutkijajoukon käsistä on tullut kolme ilman kirjoituspalkkioita tehtyä artikkelia Metsästäjä-lehteen ja lisää artikkeleita pitäisi tulla tulevaisuudessa aineiston runsastuessa. Ensimmäisenä tutkimusvuonna MKJ panosti muutaman tuhannen vastauslomakkeen kopioimiseen ja vastauskuoriin kuluvan summan. Tätä kautta päädyimm Yllä olevat testausme e puhelinluetteloihin Metsästäjäin Keskusjär netelmät ovat , joi- sinkertais ta onkin tuhoutun jestön johdon yk- si aika terästäyty oliia ja halpoja toteuttaa, ut tuhansia kappaleit ä ja katsoa tarkemmi a. Mettekemään johtopäät isen esteenä, mutta nalla on edessään öksiä. nä vaikka lääklöytyykin yllättäväst tille keiden testaus Riistanho i puhelinluetteloista, koe-eläinten avulla. Tämän ongelman ydin on se, että meiltä puuttuu standardoitu metsästysluotien testimenetelmä, jolla saataisiin aikaan parempia, enemmän elävää kudosta läpäiseviä laajentuneita luoteja. Huonoa on ainakin se, että hirven läpäisseet luodit jäävät pois tutkimuksesta. Mykkäsen väitteiden mukaan "metsästäjät rahoittavat heikolla pohjalla olevaa tutkimusta" ja minä olen saanut onnistuneesti "sijoitettua meidän metsästäjien maksamia metsästyskorttivaroja niin sanottuun pohjoismaiseen metsästysluotitutkimukseen, joka tarkoittanee lähinnä hirviluotien puntarointia." Mykkäsen mielestä MKJ:n "johdon olisi aika terästäytyä ja katsoa tarkemmin, miten järjestön kuitenkin rajallisia varoja käytetään." Mykkänen siis olettaa, että MKJ olisi panostanut hirviluotitutkimukseen huomattavia summia. Tutkimus on asetelmaltaan varsin ainutlaatuinen ja ei siis keskity pelkästään hirviluotien puntarointiin kuten Mykkänen antaa olettaa. Tämä parantaisi merkittävästi kudossimulantteja käyttämällä saatavien tietojen arvoa. Kun ne ovat luodin käyttäyty ä on syytä käsitellä pehmenneet limaiseksi misestä. än mielestä valtavat on aivan simppeleitä pukkeja, jotka Svedbergin mukaan määrät huithapel vesittävät koko tällai- hankitaan ia, kun tietoa siin testikappaleisiin selvityksen. Marko Svensberg erikoissuunnittelija Metsästäjäin Keskusjärjestö 18 RIISTA. Hyvää on se, että aineistoa on tarkoitus kerätä niin paljon, että pystyttäisiin tekemään tutkimusta, joka kestäisi päivänvaloa myös tilastollisten testien valossa ja että tutkimus saatettaisiin myös tiedeyhteisön kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kriittiseksikin toimittajaksi itseään tituleeraavan Mykkäsen esittämät väitteet ovat tuulesta temmattuja olettamuksia. Tutkimusta edistävällä roolilla MKJ on jo saanut ja tulee edelleen saamaan uutta tietoa hirviluotiasioista enemmän kuin voisimme näillä panostuksilla edes odottaa. On sanoolemme mattakin aina korostaneet riittävästi ratkaisemattomia haasteita, luettelomassan oikeaa selvää, että jäämäpain käsitte- sästäjäleh esimerkkinä suurpedot ot, joita Metlyä ennen kokeita. Luoteja puhelinluetteloihin testannut ja artikkeleita niistä kirjoittanut Mykkänen närkästyi, kun Metsästäjälehden artikkelissamme (/, s.-) tuotiin esille niitä rajoituksia, joita liittyy erilaisiin luotitesteihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Pohjoismainen hirviluotitutkimus on tuonut tähän mennessä mm. Täydellistä luotitutkimusta kukaan ei pystyne tekemään. Myönnän, että myös pohjoismaisessa luotitutkimuksessa on omat hyvät ja huonot puolensa. LISÄÄ LUODEISTA SÄSTÄJÄ-LEH Adam Mykkänen otti edellisessä numerossamme "HIRVILUOTITUTKIMDEN US" SORTUU TEORIAAN JA SAIVARTELUUN voimakkaasti kantaa Pohjoismaiseen "hirviluotitutkimukseen". ampuminen ei anna pi metsästäjä tietää, vin paljon käyttökelp "koTyöryhmä tarvitsisi että aivoihin, selkärank oista tietoa, koska vain maalaisjärkeä aan ja kaulan alueen mikään märtääkse kudossimulantti ym- keskuksee hermoei alkuunkaan muistuta en, että käytännön n osunut luoti pudottaa hirvijahdissa on elävää hirven kudosta". Vaatimuk sessä ampunut erilaiseen ratkaioli kokeessa käytetyn sena suun. Pohjoism hirvieläimen tappaneissa osumissa niille jalansijoilleen, aiset veljemme ovat päh- litsematto olkoon luoti miten niin paljon halkäilleet asiaa tutkijanka huono tahansa. . Jokainen kokeneem simulaation kautta. Samaa mieltä Mykkäsen kanssa olen siitä, että luoteja pitää testata sekä simulaation avulla että käytännön tilanteissa useampiin riistaeläimiin. luotityöryhmä on ainen kritiikitön linnoittau- syys Ehkä pohjoisma tunut ilmeisesti löysäkätiinen kielipuolisuus syö järjestön lopunkin sisätiloihin eikä on ollut kykene asian ymmärtäm halua tai sästäjäkun arvovallan. Maailmassa rahoitus- kyllä patruunaan, jolloin ta on helpompa on din osumanop laskematon määrä a saada tuloksista luoeudet saattavat asioita, jotka on huolimatta. tä kerätty luoti, jos Mitä lähtönopeudet, ampu osumaetäisyydet ym. erilaisia menetelm n lopullisesti kokeiltava Monissa kokeiluiss iä selvit- on tääksemme riistaluod a ominaisuuksia, luuosumaa simuloitu n luodin in käyttäytymistä ennen kuin olen esim. Ensimmäisen vuoden jälkeen kysely on ollut MKJ:n kotisivuilta (riista.fi) tulostettavissa ja postikulutkin ovat koituneet vastanneiden metsästäjien kustannettavaksi. Vaikka riistalauk on osoittautunut materiaalin mahdolerinomaiseksi vasausten määrä yhtä lisimman suuri tineeksi luuosumil keiltavaa luotia samankaltaisuus kole, sillä se särkee kohti on tietysti elävän ku- tavoin dokseen ja kokeen vahvan luun kertaakaa rajallinen, armotta heikon toistettavuus luotettava n ei ole kohdallen luodin ja toisaalta Gelatiini toimi sti. Vesi useampia riistaeläimiä. Huomautan, että a, niin ei ole harvinaist jo työni puolessama ta olen a että osumajäljistä erityisen naaraallekin on saattanut kasvaa kiinnostunut ja sarvet matkan aikana. kokeilimme asealan vain pehmytkudososumi Omalta kohdaltan ammat- joten tilaisen, aseinsinö a, pitänyt suitset luuosumien vaikutus i olen öri ja asetoimit niin tiukalla, etten riistaluotiin on taja Vesa vitettävä Toivosen kanssa sel- nut arvioimaa ole suostumuulla keinoin. Artikkelissaan Mykkänen vähättelee pohjoismaista luotitutkimusta ja siihen liittyvää tutkijajoukkoa liiasta oppineisuudesta ja maalaisjärjen puutteesta varsin ala-arvoiseen tyyliin. räystään Tässä yhteydess johtopäätökset alla. -) artikkelissa kovin väittein. Omalta elpoinen kohdaltan käsittelystä, todistuska tie, jos haluamme pale kun on ja pysyy i voin todeta, että oppia jotain luotien polen ampunut nemetsän siimekses käyttäy- linumeroi tymisestä. meidän metneen" vauriot. Oikeiden tarkem- saksi, min puhelinluetteloiden mas- tösten teossa johtopääollaan hyvin lähellä käyttämistä elävän auttaa vain riittävä elävää kudosta. Kun kaavakkeiden täyttäjä sen luvun sorkkaeläi miä, mutta kahsaa tietonsa usein Näppärä logiikka, ta samanlaista kaatoa himmillaan kolmen pasillä koko tutkijapor en ole vielä onnistunu henkilön kautta ukka tekemään on ollut jo kauan kierrätett tynä ja stilisoitun eläkkeellä, kun edelleen . tettävä Suurin vaara tutkimusr heitellä välillä selvi- m/s simuloimalla esimerkki yhmän auktoritee - m/s. Jos tutkimuksen avulla saadaan riittävä määrä hirvenruhoista kerättyjä luoteja ja niitä verrataan eri kudossimulanttityypeistä irrotettuihin luoteihin, voidaan tutkijoiden mukaan laatia varsin täsmälliset korjaustekijät kullekin luoti- ja simulanttityypille. Aikoinaan meiltäkin kysyttiin varsinaista rahoitusta tutkimukseen, mutta siihen ei MKJ ryhtynyt. Jo pelkästään mukseen, joka tarkoittan ökset metsästys tutkimuksen kohteena lähinnä hirviluotie ee ominaisuuksista luotien .-sarjan oleva n puntarointia. Monet artikkelissa väitetyt seikat ovat virheellisiä Mykkäsen tekemien väärien olettamuksien vuoksi ja siksi ainakin räikeimpien virheiden korjaaminen lienee paikallaan. voi vastata ole esitetään, eivät muiden menetelm MKJ voisi samoja, kun hirvistäki ryhdistäytyä ja siirtyä ää käyttävien puolesta, n kerätyissä luodeisnäiden ongelmien mutta sakin ratkaiheittoa voi olla suissa etulinjaan moninkertaisesti. vähintään puoli vetämään oikeat vuotta esim. voidaan tehdä luoti saa koko homman Pohjoismaisen tavan mukaan simulaation sillä avulla yksiselitte kaatumaan, tutkimuksen tueksi samaa Norman isesti, halvalla ja luotia on voitu ladata on ke- ovat yhtä rätty riittävä määrä niin että ne viiteentoista erilaiseen noin myös tositilante titteleitä, jolloin issa. vanerilaat elävän mutta kudoksen kaltaisess alla, metsästyk käytännön me olemme päätyneet a massassa. Ihmetystä herättää kuitenkin, että samaisessa lehdessä Mykkänen esittelee uutuusluotia ja tyytyy arvioimaan sitä kuitenkin vain yhden riistaeläimeen ammutun laukauksen jälkeen - siis vastoin kritiikissään esittämiä periaatteitaan. joiden rissä on avulla kuka tahansa Tieteen pii- luotitutkim itoyhdistysten kautta lähetetyis siis pohjoismaisten sä voi kokeilla käyttämiä uskaavakkeissakin "luotitutkijoiden" metsästysluoteja. esille valmistajien optimistiset markkinointipuheet luotien jäämäpainoista. kaikille keskenään i osunut tapausta, se on että simulaatio ja antoi tasaista kilpaileville luodeille n ja käytännön välillä tulosta, mutta oli liian kallista tasa- kittäviä puolinen menetelm olisi mersatoihin koelaukau ero. Noin neljännes että luettelomassalla ja siitä saadun vuosisata sitten - voidaan simuloida kokemuksen hyödyntäminen. ruhoissa todetut lävistetyt sisäelimet, ruhojen koko, hirven stressitaso, luodin kaliiperi, luotityyppi ja hirveen osuneiden laukausten määrä. Mielestäni pohjoismaiselle luotitutkimukselle ja myös muille laajemmille ja tieteellisimmille luotitutkimuksille on tarvetta myös tulevaisuudessa. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että parempi lähestymistapa voisi olla korjaustekijöiden määrittäminen kudossimulanteilla testatuille luodeille. kudoksen simulaatt määrä oikeiOn ymmärrettävää, ta riistalaukauksia orina. Ne nainen ovat olleet ilmaisia mutta varsin, miten ongelma saattaa järjestön kuitenkin ja antavat tasaista olla oikeiden johtorajallisia varoja ja luo- päätösten tettavaa tulosta käytetään. Toisaalta mia muuttujia, että mmioissaan ja työnsä erittäin hyvin kaikenlaiset johtulleet topäätöks siihen tulokseen tehnyt, mutta hirven läpäissyt että luotien keräämine et tieteen nimissä ovat samalla tasolluoti jää kokonaan n kaa- la kuin detuista eläimistä Svensbergin ryhmän sään ennustaminen pois on ainoa etenemisk etanasta. sä. Metsä heikolla pohjalla oleva stäjät rahoittavat a "tutkimusta" ja jopa järjestölehtemme halpaan! Seuraavass on mennyt a suomalaisen luotitu tkimuksen pioneeri valottaa simulaation Adam Mykkänen tarpeellisuutta. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN MET Mykkäsen esittämä pohjoismaisen luotitutkimuksen kritiikki perustuu vääriin olettamuksiin 20 etsästäjä in Keskusjä rjestön tutkimus palkkalistoilla oleva on hyvässä menossa herra Mar- "saamaisil ja projekti on ko Svensberg on avaan saaliin aina laan" selväksi, että onnistuneesti niin, että voin todeta hirvi kuolee, kun sitä ampuu johonkin saanut sijoitettua sammuneen "konehuo arkaan kohtaan. luodin käyttäytym Vaikka MKJ elää vetäminen simuloinn vapaana kilpailuyh isestä riistain tuloksista. Kun Svensberg Tältä kannalta sästäjien maksamia nojaa havainton on ymmärrettävää, sa tapauksee metsästys- Svensberg korttivaroja niin n, ovat johtoettä päätökset sanottuun pohjoism pyrkii vähättelem enemmän kuin ään niitä meneaiseen telmiä, metsästysluotitutki vähän tyhjän pääljoissa johtopäät lä. ja vielä mustempi den kuvapylväikössä En tietystikään a pilviä on tulossa. Mitkä luodeista ovat peräisin hirvestä? alan tutkijalle, joten tällä luotitutkim uksella pitkä ja kivinen tie oikeisiin ja tieteellises on luettelomassan kastelemi nen yksin riitä, ti pä- liotettava teviin johtopäätö ne on vain kyettävä ksiin. eläimen pehmytku Pohjoismainen teiskunnan kiroista, tämäntap doksessa. Tämä selvinnee jo pelkästään kyselykaavakkeista ja aiemmista Metsästäjä-lehden artikkeleista (/ ja /). makulmat, tieto puuttuu tai on virheellistä. ä
Lisäksi kaikki hirven läpäisseet luodit jäävät pois tuloksista. Kun tuttava alkoi kertoa miten kasvien vihreä väri johtuu siitä, että vihreä on kuumin väri. RIISTA 19. Tietty provosointi julkaisuissa (ainakin omalla kohdallani) on tarkoitettu keskustelun herättämiseksi. Ja kääntäen; jos kirjoitukseni olisi ollut Metsästäjä-lehdessä, Svensbergin vastinetta ei milloinkaan julkaistaisi, sillä metsästysalan "Pravda" on aina oikeassa. Näin Marko Svensberg voi kommentoida kriittistä kirjoitustani Riista-lehden numerossa /. Kirjoituksemme oli vastaveto näiden korkeasti oppineiden provosointiin ja siksi kannanottona ehkä tavallista kärjekkäämpi. Lainatut lauseet on poimittu moitteestamme, joka koski "suurta pohjoismaista hirviluotitutkimusta". Ja meiltä alan toimittajilta. Livenä tapahtuva hirvenkaato on nimenomaan vain varmistamassa simuloinnin oikeellisuutta ja niinhän siinä todellisuudessa kävi. tutkimukseen on todettava, että taisi unohtua kulujen laskennassa mitä maksaa yhden miestyövuoden palkkakustannus. Mielestäni on moraalisesti arveluttavampaa jättää epäkohdat käsittelemättä siksi, että joidenkin "tutkimusten" perusteella asia on niin tai näin. lääketutkimukset, joissa usein lopputuloksien keräämisen tekevät lääkevalmistajat itse!), ei niitä pitäisi moraalisesti ajatellen edes julkaista. Sain henkilökohtaisesti kuulla, miten opiskelu oli tehnyt minut tyhmäksi. Asiantuntijoina itseään pitävä ryhmä julkaisi jo viime vuonna loppupäätelmiä saavutuksistaan, mutta tulokset olivat kaukana käytännössä koetusta. Kirjoittelulle on ollut lisäksi tyypillistä muiden mustamaalaaminen ja oman mielipiteen jopa egoistinen pönkittäminen ilman sen kummempia perusteluja. Totean vielä, että se ei tietenkään ollut ainoa kaato kyseisellä uutuusluodilla, en vain voi täyttää koko lehteä pelkillä hirvijutuilla. Siis pulinat pois ja olkaatte herran pelossa. Myönnän etten ymmärtänyt, miten paljon palautetta kyseinen kirjoitus saisi aikaan, siis positiivista sellaista. Rahavarojen käytöstä ko. Nykyisin näitä tutkimuksia, joita saa euroja käyttämällä muokattua sellaisiksi kuin haluaa, tehdään todellakin vain tietyn oman katsantokannan pönkittämiseksi kaikkia keinoja kaihtamatta. Lehdistä on saanut lukea usein heittoja "liika kouluttaminen tekee epäpäteväksi" ja "liika oppiminen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön asiat hämärtyvät". Jollei tutkimuksesta ilmene kuka sen on rahoittanut ja tilannut alun alkaen tai kuka on kasannut loppupäätelmät (vrt. Tutkimuksesta saatava hyöty, jos sitä yleensäkään on tulossa, on todella kaukana taivaanrannan takana ja monen vuoden palkanmaksut tarvitaan tulevaisuudessa, jos (maalais) järki ei saa sijaa järjestön logiikassa. tehtävissä koska koulutus tekee epäpäteväksi. Kommentti Marko Svensbergin näkemykseen hirviluotitutkimuksesta Länsimaisessa mielipiteen vapauteen perustuvassa lehdistökulttuurissa on luonnollista, että asioista voi olla eri mieltä. Onkohan asia ymmärrettävä nyt niin, että kadulta lähes tulkoon kuka tahansa kansanhenkilö on pätevämpi toimimaan esimerkiksi lääkärinä (huomaa tarkoituksellinen asian kärjistäminen, jonka tarkoituksena on tuoda koulutuksen etuja ja koulutuksen tuoma pätevöityminen esille) tms. Positiivista on, että nyt Svensberg hyväksyy simulaation, kun luotien ominaisuuksia selvitellään. Kyseisen tutkimuksen suorittajat ovat nähtävästi itsekin huomanneet, että heidän menetelmänsä ei johda mihinkään ja siksi tutkimusta yritettiin pönkittää julkaisemalla kirjoitus, jossa pyrittiin asettamaan muiden asian tiimoilla toimineiden tulokset kyseenalaisiksi. Itse luotitutkimuksesta tiedetään, että ampumamatkat, ampumasuunnat ja osumakohdat eivät ole tarkasti tiedossa. Kirjoittelua kuvaa tutkimusten, tutkimusartikkeleiden ja tutkimustulosten tahallinen tai tahaton väärinymmärtäminen ja vääristely joidenkin niin sanottujen kansanhenkilöiden taholta. Ja lopuksi ystävyydellä annettu vanhemman ja kokeneemman neuvo: pankaa vaivihkaa peruutusvaihde päälle tässä asiassa ja jättäkää nämä luotitutkimukset alan ammattilaisille. Toimittajalle on kyllä hyväksi saada negatiivistakin palautetta, siitä kiitoksia. Sitä kautta on myös saatavissa kaikki se tieto valmiina, mitä pohjoismainen luotitutkimus lähtee nyt tyhjältä pöydältä hakemaan. Eikä maksa paljoa. Puhe simulaation korjaustekijöiden määrittämisestä on sikäli turhaa, että se tieto on saatavilla alan ammattilaisilta esimerkiksi Sakon tai Lapuan patruunatehtailta. Adam Mykkänen MUUTA PALAUTETTA LUOTITUTKIMUKSESTA Olen useassa julkaisussa törmännyt kirjoitteluun, jota parhaanakin päivänä itse kuvailisin asenteelliseksi ja moraalisesti arveluttavaksi. Asiapuolella Svensberg valitettavasti varjonyrkkeilee lähinnä itsensä kanssa, kun muita osumia ei tahdo tulla. Korjaan vielä lehden samassa numerossa olleen uutuusluotijutusta Svensbergin tekemän väärän tai tahallisen tulkinnan. Tämä oli harkitsematonta, varsinkin kun huomioidaan miten vähän vertailumateriaalia oli käytössä
Koe on lisäksi testattava tilastollisesti. Kokeissa ongelmana on, että laboratorio-olosuhteet tai muut koejärjestelyt saattavat vaikuttaa tuloksiin ja näin poiketa vähän luonnosta. Tämä teoriaan pohjautuva opetus onkin yhteiskuntamme perusongelma ja tulee esiin kaikilla osa-alueilla maan johtamisesta lähtien! Aihe ei kuitenkaan ole oikea tässä ruodittavaksi eikä siihen saada muutosta niin kauan kuin poliittinen järjestelmämme jakaa virkoja sukupuolen tai poliittisen suuntauksen perusteella. Ei voi ja siksi tutkijan pitäisi ymmärtää, että oikean tuloksen varmistaminen on tärkeämpää kuin tutkimukseen varattujen varojen tuhlaaminen jatkamalla "tutkimista" tutkimisen takia. Ei tutkijoiden aiheuttama, mutta tässä tullaankin tutkijan moraalin lähteille, eli siihen kuinka tutkimus etenee epäkohdan havaitsemisen jälkeen. Pohjanmaalla on seurattu pienpetopyyntiä eräällä lintukosteikolla. Joskus tutkimusartikkelia ei lueta kunnolla vaan sitä tulkitaan lähes tulkoon taiteilijan vapaudella ja silloin tutkimustulokset muuttuvat aivan joksikin muuksi kuin mitä ne alkuperäisartikkelissa olivat. Joskus kokeita suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole tietoa tai taitoa työskennellä tutkijana tai kyseessä olevalla alalla. Voiko siis tuhotusta aineistosta saada uskottavia ja luonnossa tapahtuvia asioita todenmukaisesti kuvaavia tuloksia. Tutkimuksissa ensisijaisesti pyritään vastaamaan yhdestä kolmeen tutkimusongelmaan, jota varten suunnitellaan koe, testi tai esimerkiksi simulaatio. Jos koe on huonosti suunniteltu, se ei vastaa mihinkään kysymykseen. Pienpetopyynnin sabotoiminen alueella, jossa suoritetaan koetta pyynnin vaikutuksista vesilintukantaan, vaikuttaa kokeen tuloksiin ratkaisevasti. Tulosten tulkinta on sitten asia erikseen, joka kuitenkin tavallisesti tehdään tunnettu tieto ja tutkimusongelma tarkasti mielessä. Koe on aina paras mahdollinen vaihtoehto jos tietoa ei voida saada suoraan luonnosta. Tämä viimeinen lause kertoo ehkä parhaiten tutkimustulosten vääristämisen helppouden. Koe tai esimerkiksi simulaatio on usein halvin ja paras tapa saada vastaus tutkimusongelmaan. Kokeen tuhoamisen lisäksi tuhlataan tutkimukseen sijoitettua rahaa. Musta väri kai "imee" kaiken värisen valon energiaa ja olisi siten ollut "kuumin" väri. Suomessa valtion tutkimuslaitosten tutkimusartikkelit eivät ole julkista tietoa jota saa ilmaiseksi, vaan artikkelit useimmiten täytyy ostaa. Näin asiaa joskus opiskelleena tuo kuulosti kerta kaikkiaan oudolta. Asiaa tarkemmin seuraamalla saattoi huomata, että paikalliset lintuharrastajat ja ulkoilijat linturetkillään työnsivät keppejä loukkuihin ja laukoivat niitä. Syinä on todennäköisesti ollut pyynnin sabotoiminen... Miten opettaja, joka ei ole koskaan itse tehnyt asioita käytännössä, osaa opettaa käytäntöä muille. Useisiin kysymyksiin vastaavat kokeet ovat kuumeisen houreita, koska käytännössä elämän tarkoituksen yhdellä kokeella selvittäviä projekteja ei voi olla olemassa johtuen reaalimaailmamme asettamista rajoituksista. Paikalla on ollut loukkuja ja runsaasti minkkejä ja supikoiria. Silloin tuloksetkaan eivät voi viedä kovin pitkälle... Kuitenkaan pyynti ei ole tuottanut tulosta. Kyseessä oleva koe suunnitellaan siten, että sen avulla saadaan tietoa tutkimusongelmaan. Kumpikaan ei esimerkkitapauksessa ole esimerkiksi tutkijoiden aiheuttama ongelma. Joillakin näyttää olevan käsitys, että tutkimuksissa saadaan aina lähes Nobelin arvoista tietoa. Toisaalta hyvin harvalla on mahdollisuutta tai aikaa kerätä valtavaa määrää tietoa luonnosta. Jotkut rikkoivat loukkuja. Nämä korostetut viimeiset lauseet kuvaavat mainiosti sitä tutkimusta, joka kirvoitti tämänkin mielipiteiden vaihdon. Tutkimus siis lähestulkoon aina vastaa vain yhdestä kolmeen kysymykseen eikä niissä voida vastata elämän tarkoitukseen jos kokeessa testataan esimerkiksi luodin läpäisevyyttä ja jäännöspainoa homogeenisessa aineessa. Mielestäni vastaavanlaisissa tapauksissa olisi tutkijoiden asia tuoda esiin suunnittelun epäkohdat 20 RIISTA. Pienpetopyynnin vaikutuksista vesilintukantaan ei ole julkaistu montaakaan artikkelia. Tilastollisella testauksella pyritään takaamaan, että kokeen tuloksia ei ole vedetty hatusta. Perusteluna pyynnin häiritsemiselle saa kuulla ettei pyynti vaikuta lintukantoihin ja että toiminta on arveluttavaa... Mutta näin epäpäteväksi koulutettuna minun on siis vain uskottava asian olevan toisin. Tutkimuksia tehdään, jotta saadaan tietoa ja vastauksia kysymyksiin, joihin ei tunneta vastausta. Koska vihreä väri kai johtuu lehtivihreän ominaisuudesta heijastaa vihreää valoa. Palautteen antajan pätevyyteen mitenkään viittaamatta, tähän voisi kommentoida, että meillä todellakin opetetaan epäpätevyyttä! Vanha sanonta, "jos et osaa tehdä, niin ala opettajaksi" toimii ikävä kyllä tänään osuvammin kuin koskaan. Usein tulokset tai niiden puute jää julkaisematta koska artikkeli ei mahdu johonkin julkaisuun tai aihe ei vain jotakin julkaisua kiinnosta. Ei havaittua vaikutusta, myy paljon huonommin kuin X:n muhinointi halonhakkuun jälkeen. Tämä saattaa rajoittaa tutkimuksissa saadun tiedon leviämistä. Tieteellisiä kokeita yleensä sitoo vaatimus kokeen luotettavuudesta sekä toistettavuudesta