Eränkävijän laavut Metsästyksen erikoislehti – 100 % metsästystä 9/ 2018 9,20 € Remington Model 700 AWR • Ultracom R10 • Haix Nepal Pro Suomalaiset hurahtavat linnustukseen Vaikuttaako metsästys riekkokantoihin. Mäyräkoira on kunkku peurajahdissa Näin teet perinteisen rakotulen Kota on mainio asentopaikka
Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvomme Zeiss Conquest HD -katselukiikarit. Lähetä kuva osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Julkaisemme kuvia syksyn Riista-lehdissä Kilpailu Riistan lukijoille sä Voita Zeiss Conquest HD -katselukiikari. Lähetä kuva, miten käytät kiikareita jahdissa
KU VA T Ze is s
Avotulimajoitteet 74 Smeds, kädentaidot kulkevat suvussa. KU VA T A rt o M ää tt ä KU VA P ek ka Ju nt ti Testissä Zeiss V4 -kytisputket Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 4 Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 4 22.10.2018 13.23.33 22.10.2018 13.23.33. 5 Pääkirjoitus 6 Metsästys ei vaikuta riekkokantoihin 8 Hellekesä laskee hirvikantoja. 9 Varusteet kannattaa päivittää nyt 10 Kauris vetää metsästäjiä Ahvenanmaalle 11 Riistaeläimenä ilves 12 Suomaiset ovat kanalintuhulluja 16 Henkilökuvassa aseseppä Smeds 22 Vauhdikas ajokoira idästä 26 Mäyräkoira valloitti peurajahdin 34 Testissä Ultracom R10-koiratutka 36 Haix Nepal Pro jahtipoluilla 39 Huollettu kumisaapas kestää 40 Pekka Juntin kolumni 42 Testissä metsästäjän avotulimajoitteet 53 Näin teet perinteisen rakotulen 56 Kota on mainio asentopaikka 60 Testipenkissä Remington AWR-kivääri 64 Kiväärikaliipereitten uusjako 70 Näin huollat vanhan puolarin 74 Zeiss V4-sarjan kytisputket testissä 78 Nyt haudutetaan hirvipataa 82 Viimeinen sana 42 16 Tässä numerossa • 9/2018 KU VA Jo el A ho la Laavu on metsästäjän perinteinen majoite
TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. No, kenen isi tai äiti metsästää. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Käsiä nousee kahdesta kolmeen. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, jotka saavat kuudesti vuodessa havuselluun painetun Metsästäjä-lehden. Naapurissa linja on aivan toinen muun muassa rauhoitusten suhteen. TOIMITUS Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Mommo p. Perinne ei näytä jatkuvan, pappakin asuu kaukana, metsästäjät hiipuvat. Ja kaikki tämä siksi, että myös tulevaisuudessa olisi metsästäjiä. Tulos on huolestuttava, olemme menettämässä vähin ääniin tulevaisuuden metsästäjät. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. O len vieraillut parin vuoden ajan kouluissa kertomassa metsästyksestä. Tästä vapautuvat rahat (puhuttaneen miljoonista. VUONNA 2018 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS Tilaajapalvelu p. Tuo kaikki on hyvää ja tärkeätä, mutta puuhastelua ongelman massiivisuuden rinnalla. Silloin singahtaa ilmoille 10-15 käpälää. Nyt vaaditaan tekoja, uusia ideoita, isoja päätöksiä ja rahaa. Pekka Mommo pekka.mommo@riistalehti.fi Mielestäni avainasemassa on Riistakeskus ja se mihin muun muassa luparahat kohdennetaan. Luovutetaan koiria nuorille metsästäjille, on Metsoleirejä ja tutustumisia. Metsästäjäliitto ja seurat koittavat tehdä asialle jotain. www.facebook.com/riistalehti Napanuora katkeamassa Ja vielä… Suomessa tutkitaan riistakantoja todella vähän Ruotsiin verrattuna. alv. Vain yksi lehti ilmestyisi paperilla ennen jahtikautta. muodossa. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. alv. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Kyllä, painaminen ja posti on kallista) ohjattaisiin vuosittain suoraan nuorisotyöhön. Kun kysyn koululaisilta, kuinka moni on käynyt jahdissa. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. Yksi tai ei yhtään kättä nousee. Mitäpä jos Metsästäjä-lehti tehtäisiin jatkossa sähköisessä Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 5 Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 5 22.10.2018 13.23.36 22.10.2018 13.23.36. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.. Rahat, mitkä kilahtavat nyt mm. Olemme menettämässä vähin ääniin tulevaisuuden metsästäjät. postin kirstuun, pitää laittaa nuoriin. Se ei valitettavasti riitä. ”Ei ne nykynuoret” valituksen voi lopettaa tuloksettomana. Sama kaava toistuu luokasta toiseen. Sillä pyörittäisi melkoista koulurumbaa vuodesta toiseen koko Suomessa. www.riistalehti.. Utelen lisää; kenen pappa käy jahdissa. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. . 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Pasi Uusitalo KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KANNEN KUVA Markku Rytinki/Vastavalo TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta
Kari Lindholm N aapurimme Ruotsi kulkee omia polkujaan metsästyksen rajoituksissa. Samaan aikaan kun meillä on rajoitettu rajusti muun muassa riekon metsästystä heikkojen kantojen vuoksi, Ruotsissa näin ei tehdä. Lisäksi konkareiden kuulo ja näkö olivat vielä hyviä. Ruotsissa on laskettu, että metsästys verottaa koko tunturiketjun riekkokantaa vain muutamia prosentteja. Ruotsissa metsästyksellä ei ole todettu olevan juurikaan vaikutusta kantoihin.. Pedot verottavat riekkokantoja moninkertaisesti metsästystä enemmän. Hörnell-Willebrand korostaa, että ennen liikuttiin ulkona huomattavasti enemmän. Tähän jatkuvaan riekkokatoon on reagoitu Suomessa voimakkailla metsästysrajoituksilla. Tutkimusten mukaan suurimpia kannanverottajia ovat ketut ja munia syövät linnut. Meillä riistapolitiikkaan kuuluvat rajut metsästyskiellot, jos laskennat osoittavat taantuvia kantoja. Riekkopopulaatio on vetäytynyt rannikolta ja keskittynyt lähinnä Lapin ylängöille viimeisten vuosikymmenten aikana. Hörnell-Willebrand kumoaa myös entisajan erämiesten muistot, joissa lentävät valtavat riekkotokat vuodesta toiseen. ”Riistantutkijoita on Luonnonvarakeskuksella kymmenkunta, kaksi heistä tutkii metsäkanalintuja, eivätkä hekään kokopäiväisesti.” Suomessa riistantutkijat eivät Helteen mukaan ota kantaa siihen, pitäisikö riekkoa metsästää vai ei. Asiasta kirjoittaa Ruotsin metsästäjäliiton julkaisu Svensk Jakt. Tutkijan sanat kuulostavat suorastaan kerettiläisiltä suomalaiseen korvaan. ”Riekkotutkimus on Ruotsissa kuitenkin paljon vireämpää kuin Suomessa ja sen rahoitus on toista luokkaa.” Suomessa ei Helteen mukaan ole juuri tutkittu metsästyksen vaikutusta riekkokantoihin. Suomalainen riistantutkimus kohdentuu nykyään etenkin suteen, jonka tutkimukseen on helpointa saada rahoitusta. Maassa on alueita, joiden riekkokantaa on tutkittu jo 55 vuotta. ”Puolet metsästäjistä ei saa saaliiksi mitään ja suurin osa vain muutamia lintuja. Pekka Mommo Suomessa riekkokantoja säädellään metsästysrajoituksilla. Rauhoitusten vaikutus olisi kuin pisara meressä”, Hörnell-Willebrand sanoo. Ja aika kultaa muistot. Suomessa riekkotutkimus olematonta SUOMESSA metsäriekkokanta on taantunut voimakkaasti. ”On ajateltu, että tehdään edes jotakin sellaista, mitä ihminen kykenee tekemään riekon hyväksi”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle sanoo. Samalla käynnistettiin laaja tutkimus, vaikuttaako metsästys riekkokantoihin. Ruotsissa tutkitaan vuosittain riekkokantoja samaan tapaa linjalaskennalla kuten Suomessa. ”Kun metsästys vapautui 1993, sillä ei tutkimusten mukaan ole ollut juurikaan vaikutusta riekkokantoihin”, sanoo Ruotsin johtava riekkotutkija Maria Hörnell-Willebrand. Se on maaja metsätalousministeriön tehtävä. Tutkija muistuttaa, että riekkonannat vaihtelevat luontaisesti noin kymmenen vuoden syklissä. Pääsyynä tähän on resurssipula. Helle huomauttaa, että Ruotsissa riekkotietämys suuntautuu lähes pelkästään ylänköjen riekkoon, eikä metsäriekosta ole kovin paljon tietoa. Länsinaapurissa rajoituksille ei nähdä mitään syytä. 6 • RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Tutkimus: Metsästyksellä ei vaikutusta riekkokantoihin Ruotsissa on tutkittu riekkoja yli 55 vuotta. Ruotsissa on pitkät perinteet riekkotutkimukselle. Ei ole mitään syytä rajoitta riekonmetsästystä enempää kuin nyt. Tutkimusten mukaan kannoissa ei ole tapahtunut dramaattista laskua vuosikymmenten saatossa. Hörnell-Willebrandin mukaan riekkojen syyspopulaatiosta voitaisiin metsästää jopa puolet ilman, että se näkyisi seuraavan vuoden kannoissa. Ruotsin tunturiylänköjen riekkojahti vapautui kaikkien metsästäjien käyttöön 1993
Koirilla tulossa vesivelvoite EDUSKUNTAAN menevä eläinten hyvinvointilaki pitää sisällään vaatimuksen nisäkkäiden ja lintujen jatkuvasta mahdollisuudesta juoda vettä pysyvässä pitopaikassaan. Nyt havaitut metsäkanalintukantojen kasvut muistuttavat aikaisempien kannanvaihteluaaltojen vahvan kasvun vaihetta. Koko maassa metson, teeren ja pyyn tiheydet kasvoivat edellisvuosista noin 40 prosenttia ja riekon tiheys noin 100 prosenttia. Näin ollen ulkokoirille on järjestettävä tarjolle juomakelpoista vettä jatkuvasti talvellakin. Kanalintutilanne kohentui LUONNONVARAKESKUKSEN mukaan viime kesän olosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät kanalintujen pesinnälle edellisvuosista poiketen. Allin metsästys on kielletty sisämaassa ja merellä allin pyyntiin on säädetty metsästäjäkohtainen kiintiö. Uusi laki korvaa eläinsuojelulain ja sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2021 alusta. Luke muistuttaa, että vertailun edellisvuosi oli lintutiheyksiltään kuitenkin heikko pääosassa maata. KOONNUT Pekka Mommo Muista sorsien rauhoitukset MUUTTOSORSAPARVIA odottavien on hyvä muistaa, että punasotka ja tukkakoskelo on rauhoitettu kolmen vuoden määräajaksi. Nyt todetut keskitiheydet ovat tavanomaiset tai alhaisemmat, jos vertailukohdaksi otetaan riistakolmiolaskentojen 30 vuoden jakso.. Tunnistusmerkintärekisterin perustamista koskeva selvitys valmistunee kuluvan syksyn aikana. Lakiehdotuksen lähtökohtana on eläinten hyvä kohtelu ja kunnioitus. Myös pienpetojen määrä on vähentynyt. Tämä selittyy sillä, että toukokuu oli tavanomaista huomattavasti lämpimämpi ja kesäkuu oli lämpöja sademääriltään tavanomainen. Koirien pakollisesti tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on tarkoitus säätää eläinten tunnistamislainsäädännössä
Jo samana syksynä vasat olivat tavallista pienempiä. Tutkija Håkan Sand (Sveriges lantbruksuniversitet) uskoo, että sama voi olla edessä myös ensi vuonna. Asiasta kirjoittaa Svensk Jakt. Ilveksen metsästetään 1.12.2018–28.2.2019. Viime vuonna kiintiö oli 404 ilvestä. Lehden ilmestymisen jälkeen perinteikäs kotimainen loukkuvalmistaja Granlunds otti toimitukseen yhteyttä ja kertoi yrityksen havainneen saman nimeämisongelman. Sillä saattaa olla vaikutus ensi vuoden hirvikantoihin. Vasoja on odotettavissa tavallista vähemmän. Lehmät eivät ole tulleet kantaviksi, koska olivat huonossa kunnossa kuumuuden ja kuivuuden jäljiltä. 8 • Ensi vuonna luvassa vasakato. RIISTA?LEHDEN numeron 8/2018 Riistaverstas-palstalla askarreltiin loukkuihin kiinnitettäviä pyydysmerkkejä. Metsästäjien iloksi valmistajan uusimmissa supikoiralle suunnitelluissa loukuissa on kilpi, johon voi kirjoittaa metsästäjän yhteystiedot esimerkiksi kestotussilla. TEKSTI Joel Ahola KUVA Valmistaja. Luken arvion mukaan Suomessa on 1 865–1 990 yli vuoden ikäistä ilvestä eli 21 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Seuraavana vuonna vasattomia lehmiä oli liikenteessä huomattavasti normaalia enemmän. Noin 90 prosenttia petovahingoista on porovahinkoja. Poronhoitoalueella poikkeuslupien määrää ei rajoiteta, eikä myöskään poikkeuslupia merkittäviä vahinkoja tai vahingonuhkaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi. Ministeriö esittää riistavahinkolakiin muutosta, jonka myötä koiravahingot korvattaisiin aina täysimääräisesti. Nimi loukkuun Loukkuvalmistaja Granlunds on lisännyt pyydyksiinsä nimikilvet, joihin voi kirjoittaa metsästäjän tai seuran yhteystiedot. Poikkeuslupia myönnetään erityisesti ilveksen tihentymäalueille, joita löytyy Etelä-Savosta, Kaakkois-Suomesta, Pohjois-Hämeestä, Rannikko-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta. Loukkujen menekistä riippuen nimikilvelliset pyydykset näkyvät liikkeiden valikoimassa parin kolmen kuukauden kuluttua. Ruotsissa vastaava tilanne koettiin 1992, jolloin oli harvinaisen kuuma ja kuiva kesä. Petografiikkaa mmm:n verkkosivuilla SUURPETOJEN aiheuttamista vahingoista 2010-luvulla löytyvät graafiset esityksen maaja metsätalousministeriön verkkosivuilla. Ne kertovat metsästyksen laillisuudesta ja sisältävät pyyntiä harjoittavan seuran tai metsästäjän yhteystiedot. Sandin mukaan vaikutukset hirvikantaan voivat olla suuriakin, jos ensi vuonna kaadetaan suuria määriä hyvässä lisääntymisiässä olevia yksinäisiä lehmiä. Suurin osa susien aiheuttamista kohdistuu koiriin ja lampaisiin. MENNYT kesä oli Suomessa ennätyksellisen kuuma ja kuiva. Kuuma ja kuiva kesä saattaa näkyä ensi vuoden hirvikannoissa. Esiin nousseita kysymyksiä ovat muun muassa suden tarkasteleminen osana monilajista kannanhoitoa sekä suden aiheuttamien vahinkojen torjuminen ja metsästyksen avulla tapahtuva kannansäätely. Suden hoitosuunnitelma päivitetään SUOMEN susikannan hoitosuunnitelman päivittämiseen tähtäävä hanke käynnistyi syyskuun lopussa järjestetyllä aloitusseminaarilla. Esille nousi myös suden itseisarvon määrittely hoitosuunnitelmassa sekä suteen liittyvän viestinnän kehittäminen. Sand toivookin, että metsästäjien liipasinsormi ei ole liian herkkä, jos eteen tulee yksinäinen lehmä. Vastaavat kyltit tulevat myös minkki-, kani-, mäyräja kettuloukkuihin seuraavien valmistuserien päätyessä tuotantoon. Kotieläinvahinkoja ilmoitetaan vuosittain 300–500. RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Ilveskiintiö puolittui viime vuodesta MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ vahvisti tulevan ilveksenmetsästyskauden kiintiöksi 205 ilvestä
Netin laajasta valikoimasta löytyy takuuvarmasti omia näkemyksiä, ennakkoasenteita ja uskomuksia tukevia ryhmittymiä. Ennen metsästys oli normaalia vuodenkiertoon liittyvää ulkoilua, joka oli mahdollista sovittaa päivittäisiin keleihin. Koska nykyihmiset hakevat tietoa ensisijaisesti verkosta, on varustehankinnoissa hyvin suurena vaarana joutua painottuneen informaation uhriksi. Vehkeet kastuvat, varusteet tuntuvat epämukavilta, palelee, aseen joutuu runttaamaan märkänä suojukseen kuljetusta varten ja varusteiden saaminen asialliseen kuntoon aamulla jatkuvaa jahtia varten on vaikeata kämppäolosuhteissa. Tällaisia päiviä sattuu eteen erityisesti seuruejahdeissa, joissa jahtiin lähdetään ennalta sovittuna aikana, kun räntäsateinen lokamarraskuu muistuttaa todellisuudesta. Kurja olo ja varusteiden säänkestävyyttä koettelevat kelit ovat paras hetki lyödä lukkoon tulevaisuuden varustehankintoja. Näiden keskusteluryhmien tarjoama informaatio on miellyttävää, sillä se vastaa omia näkemyksiä. Synteettiset tukkimateriaalit ja ruostumattomat metalliosat ovat nykypäivää ja nousevat arvoon arvaamattomaan vaihtelevissa metsästysolosuhteissa. Jahtikauden aikana metsästäjä huomaa, jos varuste ei ole käyttötarkoitukseen sopiva. Kurja olo ja varusteiden säänkestävyyttä koettelevat kelit ovat paras hetki lyödä lukkoon tulevaisuuden varustehankintoja. Jahtikauden päätyttyä metsästäjillä ei ole ensimmäisenä mielessä hankkia releitä seuraavaa kautta varten, vaan hankinnat lykätään mieluusti seuraavan jahtikauden alle. Jahtikauden aikaiset omat tuntemukset ovat aina rehellisiä ja totuudenmukaisia. Aika kultaa muistot. Virhe! Metsästyskauden realiteetit unohtuvat ja hankintoihin vaikuttava informaatiotulva saa otteen metsästäjästä. Arto Määttä Nyt on oikea hetki laittaa varusteet kuntoon Metsästäjän varustehankintojen pahin vihollinen on tuskaisen pitkä ”off season”. Siksi on syytä hankkia varusteet jahtikauden ollessa vielä hyvässä muistissa. Vaikeimmissa olosuhteissa toimivat varusteet toimivat vallan mainiosti myös paremmilla keleillä, pyhäpäivän varusteet taas sopivat vain pyhäpäivän keleille. N ykyaikaisen ja vanhanaikaisen metsästyksen välillä on selvä ero. Se, että onko informaatio järkevää tai edes totta, on eri asia. Pahimmillaan varusteita ei edes uusita, vaan mielikuva niiden toimivuudesta perustuu edellisen kauden hyviin olosuhteisiin ja miellyttäviin viikonloppuihin. ARTOLLA ON ASIAA 9 •. Tällaisina hetkinä eräromantiikka, estetiikka, perinteet tai värittyneet muistikuvat eivät sotke ajattelua. Nykyään jahtiin mennään silloin kun se on merkitty kalenteriin, keleistä riippumatta
10 • Taas yksi metsästysuhri Italiassa ITALIAN metsästysonnettomuudet eivät tule kenellekään yllätyksenä. 2014 kaadettiin 190 hirveä. Tuolloin saaliksi päätyi 258 hirveä. Ahvenanmaan hirvikanta on pienenemään päin. Sen verran alhainen oli hirvitiheys. 2017 kaatomäärä nousi taas ollen 4116. Ahvenanmaallahan on sallittu myös mäyräkoiraa korkeammat ajavat rodut, mutta säädösten mukaan ajettava ei saa tuntea itseään painostettavan. Valkohäntäpeura on suosittu riista Amerikassa. Metsästyksen vastustajat käyvät kuumina. Luulisi äänen kuuluvan. Italian ympäristöministeri Sergio Costa on vaatinut paikallishallintoa välittömästi kieltämään sunnuntaisin tapahtuvan villisian metsästyksen koko maassa. Haulikkoa käytetään ajojahdeissa yleisesti. ULKOMAILTA Hirvisaalis laskussa Ahvenanmaalla 1971 Ahvenanmalla kaadettiin vain 4 hirveä. Ohiossa on yhteensä 553 000 jahdinharrastajaa, jotka maksavat pelkästään metsästykseen liittyvinä veroina yhteensä 97 miljoonaa dollaria valtion ja osavaltion verotuloina. Asiantuntijat arvioivat maassa temmeltävän ainakin miljoona villisikaa ja niiden määrää olisi pyrittävä rajoittaman kaikin keinoin. Noihin aikoihin kantautui myös tietoa, että kauriiden lihapainot olisivat pienentyneet ja kakkosvasoja olisi harvemmin kuin aiemmin. Tapaus ei ole ainutlaatuinen Italiassa. Huiput hirvisaalissa nähtiin samoihin aikoihin kuin mannersuomessakin eli 1984. Viimeinen tapaus on herättänyt kuitenkin poikkeuksellisen voimakkaan keskustelun. Villisika elää lähellä asutuksia Italiassa. Ohiossa business kukoistaa KOONNUT Pekka Mommo. Kaurissaalista on seurattu vuodesta 1973, jolloin metsäkauriin uusi tuleminen todenteolla alkoi. 2011 kaadettiin enää vain 2231 eläintä eli tiputus on melkoinen. Järjestön antamien tietojen mukaan 217 ihmistä on ammuttu kuoliaaksi ja 900 haavoittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käytännössä saari olisi tuolloin voitu helposti saada hirvivapaaksi. OHIOSSA metsästys tuottaa välillisvaikutuksineen noin 1,4, miljardin dollarin liikevaihdon arvio paikallinen aseteollisuuden yhteenliittymä. Saalis putosi näet viimevuonna vatimattomaan 162 :een yksilöön. Sikakannat ovat olleet rajussa kasvussa Italiassakin. Sitten tulivat kovat talvet. Kanta on myös kovassa kasvussa. Eli liian vauhdikkaasti ei sovi viedä. Ahvenanmaan kauriit KAIKKI Ahvenanmaalla jahdissa vierailleet tuntevat hyvin metsäkauriin merkityksen saaren riistaeläimenä. Nathan Labolani oli ulkoiluttamassa koiraansa lähellä Apricalea, kun hänet ammuttiin kuoliaaksi. Vuonna 1995 kaadettiin yhteensä 6209 eläintä. Kauris vetää Ahvenanmaalle, koska siitä saa ajattaa myös muilla kuin mäyräkoirilla. Metsästäjä luuli poikaa villisiaksi, joka kuoli välittömästi vammoihinsa. Näistä 31 kuolemaan johtanutta onnettomuutta tapahtui 2017 – 2018 metsästyskudella ja 17 ihmistä haavoittui syyskuussa 2018. Kauris on edelleen kiistatta tärkein riistaeläin Ahvenanmaalla. sattuneen metsästysonnettomuuden johdosta. Saalis on pienentynyt vuosi vuodelta, eikä 2017 ollut enää kummoinen hirvivuosi. Kaurista metsästetään sekä kyttäämällä, että ajometsästyksenä. Metsästäjät käyttävät 320 miljoonaa taalaa metsästysmatkailuun ja 274 miljoonaa varusteisiin vuosittain. Associazione Vittime della Caccia, metsästysonnettomuuksien uhrien liitto kertoo luonnossa liikkumisen olevan nykyisin “uhkapeliä hengellä”. Costa vaatii myös lainsäädännön välitöntä remonttia. Vuosiin mahtuu huippujakin. Sunnuntaisin näet ihmiset liikkuvat suurin joukoin luonnossa ja kiellolla pyritään ennaltaehkäisemään vaaratilanteita. Maassa kuolee vuosittain useita ihmisiä metsästysaseen luotiin. Uusi laki tulisi hänen mukaansa nostaman merkittävästi metsästysturvallisuutta ja ehostamaan riista–alan hallintoa ylipäänsä. Italian ympäristöministeri on ilmoittanut valtakunnanlaajuisesta sunnuntaimetsästyskiellosta 1.10
Sen jälkeen kanta on supistunut noin 1900:en. ?. Ilveksen tappaman haaskan tunnistaan kaulan puremista ja kyljissä olevista kulmahampaan tai kynsien jäljistä. Alempana selässä olevat puremajäljet kertovat ahman iskusta. Seuraavana vuosikymmenenä kanta miltei kymmenkertaistui, jatkoi kasvuaan vuoteen 2014, jolloin tupsukorvia arvioitiin olleen peräti 3000. Metsäjänismäärien romahdettua saaliiksi käy yhä useammin rusakko, jonka valloitus on yltänyt jo napapiirin pohjoispuolelle. Valkohäntäpeuran ja etenkin metsäkauriin määrät ovat kasvaneet voimakkaasti, mikä selittää Etelä-Suomen ilveskannan runsautta. Tarkkojen aistiensa avulla ilves pystyy karttamaan ihmistä, mutta yleistyneiden riistakameroiden ansiosta lajin elintavoista saataneen runsaasti kaivattua lisätietoa. Tuoreen ravinnon puuttuessa ilveksen on havaittu käyttävän myös osin jäistä lihaa. Niitä arvioitiin olleen 1970-luvun lopulla vain reilu sata. Se lähestyy saalistaan hiipimällä äänettömästi tai kiipeää kallionjyrkänteelle väijymään. Silmän peilimäiset sarveiskalvot toimivat valonvahvistimen tavoin ja kajastavat valoa, mikä antaa pimeydessä usein ainoan vinkin ilveksen läsnäolosta. Lajin pääravintoa ovat metsäjänis ja valkohäntäpeura, myös kettu ja metsäkanalinnut. Ilveksen leuat ja hampaat eivät ole yhtä vahvat kuin muiden suurpetojemme, minkä vuoksi se vain harvoin syö jäisiä haaskoja ja palaa muutoinkin peittämälleen saaliilleen vain satunnaisesti. Ilves yllättää saaliinsa hyppäämällä selkään ja tarrautumalla kaulaan. 11 • RIISTAELÄIN H ämeen vaakunaeläin, ylväs ja salaperäinen ilves (Lynx lynx), oli vielä muutama vuosikymmen sitten maassamme varsin harvinainen. TEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti Salaperäinen tupsukorva Suurisilmäisen ilveksen näkö on muiden kissaeläinten tapaan erinomainen. Se suosii vaikeakulkuisia kivilouhikoita, joissa saaliin on vaikea paeta. Ilves vaanii saalistaan hämärän laskeuduttua käyttäen apunaan myös tarkkaa kuuloaan. Epäonnistuneen iskun jälkeen tupsukorva jahtaa saalistaan vain muutaman loikan verran, pidempään jahtiin se ei ryhdy. Mieluisimpia ruhonosia ovat reisipaistit ja lavat
LINNUSTAJA 12 • Mies ja pikinokka ovat klassinen yhdistelmä. Metsähallituksen kyselyn mukaan tämä pari sai vähiten saalista.
Onhan se aivan keskeinen osa eränkäynMinkälainen kulkija on kanalinnunpyytäjä. Metsähallituksen tehtävänä on tarjota metsästysmahdollisuuksia valtion alueilla ja samalla huolehtia metsästyksen ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Nyt julkaistu tutkimus tuo kuitenkin uutta tietoa linnustuksesta nyky-Suomessa. Sittemmin laskentajärjestelmää eli loppukesän poikuelaskentoja on kehitetty ja lainsäätäjäkin on löysännyt nyörejä. Jopa niin ahkeria, että valtiovalta on suitsinut kovilla rajoitteilla jahtia. 13 • S uomalaiset ovat tolkuttoman innokkaita linnunpyytäjiä. ”Metsävaltiolla” on eri puolella Suomea 118 metsästysaluetta, joille myydään lupia metsäkanalintujen pyyntiin. tikulttuuriamme. Hyvinä lintuvuosina yli puolet riistanhoitomaksun maksaneista metsästäjistä osallistuu yhä kanalintujen metsästykseen. Myös lupien ostojärjestelmä saa kaduntallaajalta tylyn arvion. Jos kyseessä on seurue, joku voi jäädä ilman lupaa. Takavuosina lainsäädännössä mahdollistettu, mutta käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt latvalinnustus olisi ehkä vaikuttanut tutkimustuloksiin jonkin verran. Metsähallitus pyrki tällä kertaa tavoittamaan kaikki lupia ostaneet kattavan tuloksen saamiseksi. Kanalinnustusta on tärkeää tutkia Suomessa. Metsähallitus on tutkinut, mitä metsästäjät ajattelevat Metsähallituksesta, minkälaisia he ovat, ja saavatko he riistaa. Ja moni valittaa Metsähallituksen lupamyynnistä. Tavoitteena oli selvittää, millaisiin eri metsästäjäprofiileihin luTEKSTI JA KUVAT Panu Hiidenmies. Siinä tapahtuvat muutokset ja metsästäjien tuntemukset heijastelevat aikaamme. Valtion maille myydään vuosittain yli 20 000 kalalintulupaa. Useille metsästäjille valtionmaat ovat juuri se kohde minne lintua lähdetään tavoittamaan. Minkälainen tutkimus ja miksi. Tuore tarkastelu pohjautuu joulukuussa 2017 kerättyyn lomakekyselyaineistoon, jossa kohderyhmänä olivat syksyllä 2017 lyhytaikaisilla kanalintuluvilla metsästäneet. Nyt myös Metsähallitus on perehtynyt asiaan. Tämä käy ilmi tuoreesta Metsähallituksen metsästäjille tekemästä tutkimuksesta. Metsästäjille on annettu vastuuta. Lupaa ei saa haluamalleen alueelle tai haluamalleen ajankohdalle. Metsähallitukselle linnustajat ovat monessa mielessä avainasiakasryhmää. Heiltä on myös saatavissa arvokasta palautetta. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 5 728 henkilöä eli 42 prosenttia kyselykutsun vastaanottaneista. Aineiston edustavuutta tarkasteltiin esimerkiksi vastaajan iän, sukupuolen, alueellisen jakautuman, asuintaustan, luvan keston ja epäsuorasti myös viimeistä käyntiä koskevan palvelujen käytön ja matkaa koskevan tyytyväisyyden suhteen. Kanalintujahdeissa koirat näyttelevät yleensä pääosaa, vaikka yllättävän paljon yhä myös metsästetään samoilemalla. Lisäksi lupametsästäjät tuovat paikallistalouteen rahaa. Linnustuksen fyysiset ja henkiset vaikutukset ovat Suomessa varmasti erittäin suuret
Epävarmuus toivotunlaisten lupien saannista sai osan lupien hakijoista käyttämään keinoja, jotka ärsyttivät muita hakijoita. Keskeisin peruste lupa -alueen valinnalle on saalisvarmuus sekä alueen erämaisuus, rauha. Vaikka Metsähallitus on rajannut varaamismahdollisuutta ja asettanut enimmäismäärän hakijakohtaiselle varattavissa olevien päivien lukumäärälle hillitäkseen tätä toimintatapaa, osa hakijoissa edelleen kokee, että varaamiseen liittyy epäreiluja toimintatapoja. Osa vastaajista painotti merkittävästi majoitusmahdollisuuksia ja osa nosti esiin hirvikärpäsen metsästyskohteen valintakriteerinä. 1 % Luontokeskusten myyntipisteistä. Toisaalta osa arvosti myös hyväkuntoisia teitä, joita usein juuri tehdään hakkuutyömaille. Lähde: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2294 LINNUSTAJA 14 • Saalisvarmuus ja erämaisuus ovat tärkeitä tekijöitä lupa-alueella.. Tutun kuuloisia mietteitä kaikki. Runsas neljännes eli 27 prosenttia antoi kaikkein heikoimmat arvosanat 1 tai 2. Muutama mieleistään lupaa ilman jäänyt epäili myös Metsähallitusta ”tiskin alta myynnistä” ennakolta jollekin etuosto-oikeutettujen metsästäjien joukolle. Suurta pettymystä synnytti osassa kommentoijia se, että ehdittyään jo varata majoituksen ja tekemään muita matkajärjestelyjä selvisikin, ettei kaavaillulle ajankohdalle saa lupaa joko lainkaan, tai ei ainakaan koko metsästysseurueelle. Kysely vahvistaa käsityksiä siitä, että erityyppisillä metsästäjillä on erilaisia tarpeita. Lisäksi haluttiin selvittää erilaisiin lupametsästäjäprofiileihin kuuluvien kanalintumetsästäjien tarpeita ja toiveita. Se tarjoaa lähes seitsemällä miljoonalla hehtaarilla ja 118 lupa–alueella jahtimahdollisuuksia. Yleinen kritiikin kohde monilla luvanostajilla liittyi epävarmuuteen, saavatko he hankittua tavoittelemiaan lupia vai eivät. Osa näki ongelman kumpuavan myynnin järjestämisen tavasta, osa näki ongelman olevan tekninen, järjestelmäkapasiteetin riittämättömyys. Esimerkiksi Itäja Ylä-Lapin lupa-alueiden kanalintuluvat ovat halutumpia kuin Länsi-Lapin luvat, ja vastaavasti eteläisemmässä Suomessa Itä-Suomen lupa-alueet ovat kysytympiä kuin läntisen Suomen alueet. Luvan osto hiertää Kyselyyn vastaajista suuri enemmistö (n. Lisäksi paikkavalintaan vaikuttaa alueen riistamäärät, eli pääseekö koira oikeisiin töihin. 90 %) oli ostanut kanalintulupansa verkkopalvelun kautta, noin 9 % puhelinmyynnistä ja loput n. Hakeutuvatko tietyn tyyppiset metsästäjät tietyille alueille ja toisen tyyppiset taas muille alueille. Metsähallituksen kanalintujen metsästysluville on suuri kysyntä, mutta kysynnässä on aluekohtaisia eroja. Myös tiestö, eli koirakolarin alhainen todennäköisyys vaikuttaa aluevalintoihin. Erityisesti avohakkuut saivat metsästäjät kommentoimaan kitkerään sävyyn. Tyytymättömyyden taustalla oli vastaajien kirjoittamien kommenttien mukaan useita eri syitä. pametsästäjät jakaantuvat ja millaisia odotuksia ja toiveita heillä on mm. Miten koiran kanssa metsästäminen vaikuttaa lupa-alueen valintaan. Kysely paljastaa, että suomalaiset ovat oikeita eränkävijöitä. . lupa-alueen ominaisuuksiin ja palveluihin liittyen. Osa lupien hakijoista teki esimerkiksi useita varauksia keinona hallita riskiä liittyen esimerkiksi mahdollisiin tietyn alueen tai ajankohdan myöhemmin asetettaviin metsästysrajoituksiin. Metsähallitus on erittäin merkittävä tekijä metsästyksen saralla. Yllätys ei ole se, että sijalle nousee susivahinkovaaran todennäköisyys karkottaa metsästäjät alueelta. Puhelinmyynnin asiakkaista runsas puolet eli 56 prosenttia antoi korkeimmat arvosanat 4 tai 5 (asteikolla 1 = huono, ... Kuinka lupa–alue valitaan. Syitä myyntijärjestelmän ruuhkautumiselle asiakkaat etsivät monista eri tekijöistä. Sekään ei yllätä, että metsästäjien mielipiteitä jakaa suhtautuminen hakkuisiin. Tällöin on tunnettava asiakasmetsästäjän tarpeet sekä tavat. Myös luvanmyynnin palveluissa on vielä parannettavaa. Kun metsästäjät kaupungistuvat ja yhteydet kokeneempiin heikkenevät, kasvaa Metsähallituksenkin tarve ja vastuu tehdä asiakaslähtöisiä ohjeita ja markkinoida alueita eri tavoin. Kuinka metsästäjät valinnat tekevät. Verkkopalvelun asiakkaista vastaavasti 64 prosenttia antoi arvosanan 4 tai 5 (asteikolla 1?5) ja 18 prosenttia arvosanan 1 tai 2. Mitä sitten. Kyselyn mukaan keskeistä lupa–alueen valinnassa on myös edellytykset koiran käytölle. Tämä on hyvin yleinen keskustelunaihe valtionmaista puhuttaessa. Metsästäjiltä tiedusteltiin myös: ”Miten arvioitte käyttämänne lupamyyntikanavan toimivuutta”. 5 = erinomainen)
Koiraton väki vastusti selvästi laajoja hakkuita. Erityisen paljon tässä ryhmässä oli naisia. Koirattomat kävelijät, sekä generalistit ovat myös yleisesti ottaen vanhempia kuin koirilla pyytävät. Myös koulutustaso ja varallisuus olivat kanakoirametsästäjillä muita korkeampia. Generalistit tulevat yleisimmin Länsi–Suomesta. Kanakoirametsästäjät ovat kolmanneksi yleisin metsästäjäluokitus (18 %). Yllättävää oli, että koirattomat kävelijät on ylivoimaisesti suurin (38%) ryhmä. Pystäriväki oli hieman heikommin koulutettua ja vähemmän varakkaita kuin kanakoiraväki, mutta samalla he olivat nuorempia. Profiilien välillä oli jonkin verran eroa iässä, sukupuolessa, koulutuksessa ja varallisuudessa. Generalistit soveltavat linnunpyynnissä monia eri metsästystapoja. Kaikista kanalinnun metsästäjistä aktiivisimpia käytettyjen pyyntipäivien suhteen olivat juuri haukkuvalla koiralla metsästävät. Kyselyn mukaan kanakoiraväki ei saisi sen enempää salista kuin muutkaan, mutta sen sijaan riistatilanteita heille siunaantuu muita useammin. Neljän tyyppisiä pyytäjiä 15 • Kyselyssä näkyi myös koiraturvallisuus. Pienin linnunmetsästäjäryhmä ovat haukkuvalla koiralla metsästävät (17 %). Koirattomat kävelijät, generalistit, haukkuvalla koiralla metsästävät sekä kanakoiraväki. Yleensä he harrastavat pomppulinnustusta tai teerien kuvastusta. Heitä on linnunmetsästäjistä toiseksi eniten (27 %). He ovat selvästi spesialisteja, eivätkä harjoita muita linnunpyyntimuotoja. Kaikista profiileista yleisimmin juuri heidät tapaa jahdissa karkottavan koiran kanssa. Toisaalta kyselyn mukaan he saavat enemmän saalista kuin haukkuvalla koiralla metsästävät. Tämän ryhmän jahtiväki on hieman varttuneempaa ja kohtaavat vähemmän riistaa retkillään kuin koiraväki. Sudet ja tiet karkottavat koiralliset metsästäjät.. Tämän ryhmän metsästäjät olivat metsästyskokemuksen osalta kärkikastia. Kanakoirametsästäjät eivät kyselyn mukaan ole yhtä aktiivisia harrastuksessaan kuin haukkuvalla koiralla pyytävät, mutta kuitenkin selvästi ahkerampia jahdissa kävijöitä kuin koirattomat kävelijät. Heidän joukossaan myös naisten osuus on pienempi. Pystykorvaharrastajia on Itä-Lapissa suhteellisesti eniten. Tässä mielessä yllättävä tieto oli se, että he aktiivisimpina ja kokeneimpina saivat vähiten saalista. Tämä on hieman hämmentävää. Eroja esiintyi myös metsästyskokemuksessa sekä siinä, miten niiden edustajat kohtasivat lupa-alueilla riistaa ja muita metsästäjiä sekä miten todennäköisesti he käyttivät rahaa palveluihin osana lupa-aluekäyntiään ja mitä piirteitä he arvostivat lupa-alueessa. Eniten kanakoiralla pyytäviä on Ylä-Lapissa. . L innunpyytäjät jaettiin Metsähallituksen tutkimuksessa neljään sakkiin
Pitäkää nämä vain harrastuksena, isä sanoi lapsilleen. Se on viime vuosien tapahtumiin nähden vaatimattomasti sanottu. Laurasta tuli teollinen muotoilija ja tekstiiNuori seppä Smeds ja parempien laukausten paja Aseseppä Lasse Smeds jatkaa käsityöläisenä sukunsa viitoittamalla tiellä, vaikka hopeaseppä-isä vastusti ajatusta. Nimi osuu kohdalleen niin hyvin, että on vaikea sanoa kumpi oli ensin: nimi vai seppien suku. Työhönsä keskittynyt tukkiseppä Lasse Smeds, 28, kyyristelee sporter-mallisen kiväärin tukin yllä. Isän verstaan tyhjentäminen oli henkisesti raskas urakka. Kun kaverit tulivat käymään, he ihmettelivät, mitenhän voi tehdä kukan kahdessa minuutissa ja miten se voi olla juuri samanlainen on kuin kaksitoista muuta siinä vierellä. ASESEPPÄ 16 • N ailonvasara paukkuu, pienet itsetehdyn karhennustuurnan piikit uppoavat koivuviiluun. – Hommatkaa joku oikea työ. TEKSTI JA KUVAT Pekka Juntti lisuunnittelija, Annasta tekstiilisuunnittelija ja puutarhuri. Pentti-setä tunnettiin muun muassa puukoistaan. Syöpä vei isän elokuussa 2017 vain 57 vuoden iässä. Kaikki täällä muistutti isästä.. Markku Smeds ehti kaivertaa uransa aikana 350 000 vaivero-kukkaa. Hopeaseppänä nelilapsisen perheensä elättänyt isä tiesi, että käsityöläisen arki on joskus kovaa. Nimi Smeds on ruotsia ja tarkoittaa seppiä. Smeds kertoi tarinansa ja näytti miten suomalainen koivuviilu taipuu kauniiksi ja käteensopivaksi aseentukiksi. Pappa Pauli Smeds perusti kuuluisan Smeds-uistimen. Eräelämästä innostunut Lasse opiskeli ensin puusepäksi ja sitten asesepäksi. Isän verstas kotipihalla hiljeni, kaiverrin lakkasi piirtämästä hopealusikoihin ja muihin ruokailuvälineisiin Tornionlaakson kukkaa. Smeds-uistimen tarinaa jatkaa nyt Lassen serkku Pauli Smeds. Setä Jorma toimi Markku-isän tapaan hopeaseppänä. Smeds siirsi koneensa ja työkalunsa Kemistä isän verstaalle puoli vuotta isän kuoleman jälkeen. Mutta isän neuvot eivät purreet. Isän työn katsomiseen oli niin tottunut. Siinä hän viimeistelee taidonnäytettään, vaikka isä Markku varta vasten varoitti lapsiaan ryhtymästä käsityöläisammattiin. – Lapsena sitä ei tajunnut millainen ammattilainen isä oli. Sedät kuolivat nuorina, vain noin kuudenkymmenen vuoden iässä. Meneillään on karhennusten iskeminen, ja taitaa siinä samalla tapahtua paljon muutakin. – Olin kolmevuotias, kun tämä rakennettiin. Kasvoin siihen, että isä oli aina verstaalla. Jokainen lapsi, Laura, Anna, Ilkka ja kuopus Lasse löysivät urapolun käsillä tekemisestä. Lasse Smeds lyö kivääriin pintaa osana maineikkaan seppäsuvun jatkumoa. Lasse Smedsin isopappa Janne Smeds eli Valarin Janne oli nimensä mukaan metallivalun ammattilainen. – Smedsiläisessä käsityöläisyydessä on menossa sukupolvenvaihdos, tukkiseppä sanoo. Ilkka kouluttautui teknisen työn opettajaksi
17 • Heti aseseppäuransa alussa Lasse Smeds osti Antero Laurosen suunnitteleman tukkimalliston, joka toimii pohjana omalle kehitystyölle.
”Ota aikaa itsellesi, pidä itseäsi hyvänä”, kuuluvat ohjeet seinällä. – Sanoin koulussakin, että loppujen lopuksi käsityöläisyydessä kaikki muu on tärkeämpää kuin itse se työ. Smeds harrastaa pallopelejä. Siitä seppä Smeds toivoo saavansa vielä joskus linnustuskaverin. Seuraavaksi karhennukset saavat maalin päälleen. Verstaan lattialla pötköttelee vuosikas gordoninsetteriuros. Markkina-alue on koko Suomi, ASESEPPÄ Lasse Smeds hakkaa karhennusta tukkiin. Käsityöläisyys on kuitenkin Suomessa melko pientä. Smeds lyö koivuviiluun jälkiä tarkasti koko ajan karhennustuurnaa pyöritellen, jotta jäljestä tulee säännöllisen epäsäännöllinen. Smeds ottaa kaapista nahanvärjäykseen tarkoitetun maalin ja pikkuruisen pensselin. Smeds sai ostaa sen oululaiselta Jarno Kemppaiselta. Koivuviilutukkiin karhennus on tehtävä aina lyömällä, sillä kaivertamalla pinta helposti hajoaa. Smeds tutkii karhennuksia. Valmiilta näyttävät. Kun työ on tehty, Smeds avaa karhennuksen rajat vielä karhennusraudalla. 18 •. Maalauksen jälkeen seppä avaa karhennuksen rajat karhennusraudalla. Verstasta on mahdollista laajentaa autotallin puolelle joskus, mutta vielä siihen ei ole tarvetta. Tämäkin työvaihe vaatii tarkkaa keskittymistä. Nahkamaali on erittäin juoksevaa ja leviää helposti yli karhennusrajan. Syksyisin hän metsästää pienriistaa, kyyhkyjä, sorsia ja kanalintuja. Jos käsi on paketissa, työstä ei tule mitään. Isän kaiverruspöytä on edelleen vanhalla paikallaan ikkunan alla. Mallisto on alkujaan Antero Laurosen suunnittelema. Haulikko ampuu tunnetusti perällään, joten sepän piti rakentaa omaansa sellainen, jolla osuu. Yrityksen kasvattamiseen hän suhtautuu maltilla. Smedsin mukaan pitää osata levätä, pitää muistaa liikkua, mutta järjen kanssa, ettei loukkaa itseään. Aseentukki on puusepälle kaikin puolin hyvä tuote. – Kun on lapsesta asti nähnyt käsityöläisen arjen, ei ollut harhakuvitelmia. Nahkamaalilla maalaaminen on tarkkaa puuhaa. Smedsin mielestä kaiken perusta on itsestään huolehtiminen. Seinältä löytyy huoneentaulu, joka neuvoo, miten työtä jaksaa uupumatta. Lasse Smeds rakentaa isän vanhassa verstaassa kiväärin tukkeja metsästäjille, rata-ampujille, kasa-ampujille ja ampumahiihtäjille. Tuntui melkein pahalta kuunnella koulussa, kuinka monilla oli niin suuria suunnitelmia
Lopputulos on kaunis ja käteensopiva.
Ja virheet, hän virnistää. Materiaalia kuluu kohtuullisen vähän. Tukki alkaa olla valmis. – On paljon helpompi ampua nopeasti, kun ristikko tulee heti nostossa oikealle korkeudelle. Niin tukista saadaan täydellisesti käteen sopiva. Smedsillä on yleensä eriasteisia aihioita verstaalla muistuttamassa, mistä käsissä oleva valmis tuote sai alkunsa. Öljy pitää imettää yhä uudelleen tukkiin, että siitä tulee säänkestävä ja kaunis. Käyttöhuonekalu haetaan mieluiten kaupasta. – Liikkeeni nimessä lukee on puuja tukkisepänliike, mutta olen todennut, että Haaparannan Ikea on liian lähellä minua, Smeds nauraa. Tekee päätyönään kiväärin tukkeja. Mallinnetta pitkin ajamalla jyrsin kopioi viilunpalasesta oikeanmuotoisen tukin. Se on sepän omakin suosikki. – Ei riitä, että tukki on hieno, sillä sen pitää myös kestää. Esimerkiksi peukalonväistöä ei voi ohentaa loputtomiin. Jos kuitenkin asiakas asuu lähellä, Smeds tekee raakamallin ja pyytää sitten asiakkaan käymään. Muutokset eivät välttämättä ole suuria, sillä materiaali ja käyttötarkoitus rajaavat mahdollisuuksia. Työ alkoi parisenkymmentä työvaihetta sitten viilun palasesta edellisenä päivänä. Edessä on enää yksi työvaihe. Tukki ei kestä. Lasse Smeds käyttää tukeissaan suomalaisen Coloured Wood Productsin koivuviilua. – Tiettyjä asioita ei voi muokata paljoa. – Aina niissä jotakin on, Smeds tuumaa. Smedsin ratatukit ovat helposti säädeltävissä poskipakan ja perälevyn ansiosta, joten tukki on mahdollista rakentaa asiakkaalle sopivaksi etänä ilman kotikäyntiäkin. Smedsin mielestä ainakin säädettävä poskipakka olisi hyvä olla kaikilla. Sitten tutkii taidonnäytettään kriittisenä. Hän aikoo kehittää edelleen Laurosen malleja. Hän keskittyy nyt tekemään ampujien harrastuksesta hauskempaa. Kun aikaa ja kokemusta tulee, Smeds aikoo suunnitella oman tukkimalliston. Sitten siihen ajettiin sovitteet, jonka jälkeen se istutettiin kopiojyrsimeen mallinnetukin viereen. – Öljy korostaa värisävyt. – Sitten kun ostaja pienen hiljaisuuden jälkeen sanoo, että se on ihan loistava niin sitä on, että onpa hieno homma, Smeds nauraa. Lasse Smeds 28-vuotias puuja aseseppä Torniosta. Eniten menee kaupaksi tukkia, jonka syyt on läpivärjätty gamo-väreihin. Hän ei ole täysin tyytyväinen. Myös asiakkaiden palaute tuo hyvän mielen, vaikka joskus soitot muutama päivä tukin lähetyksen jälkeen suoraan sanoen hirvittävät. Metsästäjille löytyy myös perinteisempää mallia ja väriä, mutta yllättävän moni haluaa nykyään ratatukin metsästysaseeseensa. Mielii nuoresta gordoninsetteristä itselleen jahtikaveria kanalintujahtiin. Karhennuksen reunassa on pienen pieni karhennusraudan tekemä viilto. Harmittelee, että hopeaseppäperinne katkesi isään ja haaveilee, että voisi joskus jatkaa myös isänsä työtä. Rauhalliset suomalaiset osaavat peittää innostuksensa, joten kun asiakas soittaa ja aloittaa hitaasti, että ”se tuli tukki”, seppä ehtii miettimään kaikki mahdolliset asiat, jotka ovat voineet mennä pieleen. Onnellisia hetkiä verstaalla ovat ne, kun seppä tuntee onnistuneensa työssään. – Aseen vetopituus ja liipasinsormen pituus tarvitaan. ASESEPPÄ. Myös se vaikuttaa, että käteen sopivasta harrastusvälineestä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Öljyäminen. 20 • sillä toisin kuin vaikkapa isot ja raskaat huonekalut, tukki on kohtuullisen halpa lähettää Matkahuollossa asiakkaalle. Edellisissä tiloissa Smedsillä oli huonekalun tekoon soveltuvat työkalut, mutta enää niitä ei ole. Liian tyytyväiseksi ei kuitenkaan passaa ruveta. Öljyäminen on helppoa työtä, mutta se vie kokonaisen viikon. Seppä Smeds pyyhkii öljyn viiluun. – Myös tämä on aika räyheä, Smeds sanoo ja nostaa punaisen näytepalikan pöydälle. – Kämmenet ovat ihmisillä niin erikokoisia. Harrastaa muun muassa kyyhkyja sorsajahtia. Rekyylin ja kolhun kestovaatimus on syy, miksi iso osa tukkimalleista on kaikkialla maailmasssa suurin piirtein saman näköisiä. – Sitähän sanotaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen