3 Pääkirjoitus 4 Samuli Näkkälä tuntee riekot ja niiden pyytäjät 10 Sako lahjoitti harvinaisuuden Puolustusvoimille 11 Tutkimus: Supi on munarosvo 14 Komeita kotimaisia puukkoja 18 Lumi vaikeutti Lapin hirvijahtia 22 Näätä on jälleen haluttu riista 26 Supiloukun virittämien äärimmilleen 28 Ilvesjahti itärajalla vaatii erikoisjärjestelyt 32 Talvisen jänisjahdin lumo 36 Näin teet ketun kallon trofeeksi 38 Kenttätestissä b-Bark-koiratutka 40 Lafayette Smart testissä 42 Pekka Juntin kolumni 44 Testissä metsästäjän jakkarareput 54 Rekyylikammo kuriin 58 Testipenkissä Ruger American 52 Testipenkissä Sako Carbonlight 66 Näin rakennat vaimenninkiväärin 72 Kokeilussa haulikon äänenvaimennin 75 Tee itse asehihna 80 Peltopyyn pyrähdys 82 Viimeinen sana 4 44 18 Tässä numerossa • 1/2018 KU VA P ek ka Ju nt ti Samuli Näkkälä tuntee riekkomaat Hirvijahti hautautui lumeen Jakkarareput testissä KU VA K ar i Li nd ho lm Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 2 9.1.2018 10.27.00
Turistit ostavat isolla rahalla aktiviteettejä. Tykky koristelee kuuset, koira hakee jänistä. alv. Nyt olisi mietittävä isolla porukalla ja avoimin mielin, miten metsästysmatkailu saataisiin kasvavan luontomatkailun imuun. TILAAJAPALVELU p. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. Pekka Mommo pekka.mommo@riistalehti.fi Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 3 Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 3 9.1.2018 12.24.32 9.1.2018 12.24.32. Määrä kasvoi reilusti yli kymmenen prosenttia. Se polkee paikallaan vuodesta toiseen. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Yksi esimerkki on talven latvalinnustus. Hiihdän kuvankauniissa lumisessa metsässä. Samuli Näkkälä toteaa tämän lehden artikkelissa, että nykyinen lupapolitiikka valtion riekkomaille on metsästysmatkoja myyvälle yritykselle täyttä myrkkyä. TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Jouni Kantonen Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm Arto Määttä Katja Piiroinen Pasi Uusitalo KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KANNEN KUVA Kari Lindholm TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Tulijoita olisi, jos saisi lupia. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Yksi mahdollisuus etelässä voisi olla jousimetsästys. Kassajono oli varsinainen Baabelin-torni: englanti, saksa, ranska, espanja, italia, hollanti, venäjä. Kiimarauhoitus keskellä parasta pyyntiaikaa ei kerää pohjoisessa kiitosta. TOIMITUS Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Mommo p. Mietin, että tästä voisi maksaakin ja niin moni myös tekisi, jos joku tätä niille tarjoaisi. Lumi on koitunut myös monen hirvikoiran surmaksi, koirat eivät ole päässeet pakoon uppolumessa hirven potkua. . alv. Vaikka luontoturismi vetää kuin häkä, ei se valitettavasti näy metsästysmatkailussa. www.riistalehti.. Mutta se ei pelkästään riitä. H iki helmeillee otsalla. Jotain olisi tehtävä myös seurakentässä, että metsästysmatkailun umpisolmu saataisiin löysemmälle. Moni epäilee, josko lintukanta on koskaan niin hyvä, että se tyydyttäisi metsästysaikojen laatijaa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Siinä alkuun kielet jotka tunnistin korvakuulolta. Suomeen vetää ennen muuta puhdas lumi, revontulet ja raikas ilma. Hiihdetään, tarvotaan lumikengillä, kiidetään läpi lumisNykyiselle tavalle toimia on hankala rakentaa bisnestä. Suomeen tuli ennätysmäärä ulkomaisia turisteja viime vuonna. On aivan hiljaista. Ruotsalaiset ovat siitä kovin kiinnostuneita. ten metsien koiravaljakolla tai moottorikelkalla. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. VUONNA 2018 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. Havaitsin sen omin silmin ja korvin, kun käppäilin joulun aikaan Äkäslompolon kuuluisassa Jounin Kaupassa. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. www.facebook.com/riistalehti Metsästysturismille imua Ja vielä… Lumi torppasi hirvikauden Lapissa. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Nykyiselle tavalle toimia on hankala rakentaa bisnestä. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p
HENKILÖKUVA Riekkojen herra Samuli Näkkälä on opastanut ja kuljettanut riekonmetsästäjiä porosaamelaisen sukunsa ikiaisille nautintamaille Pöyrisjärven erämaahan jo yli viidentoista vuoden ajan. Näkkälä on nähnyt aitiopaikalta, kuinka suomalaisten erätaidot rapistuvat. TEKSTI JA KUVAT Pekka Juntti Riista_04-09-Nakkala.indd 4 Riista_04-09-Nakkala.indd 4 8.1.2018 16.46.20 8.1.2018 16.46.20
Näkkäläjärvi takana kohoavine vaaroineen ja tuntureineen on Samuli Näkkälän maisemaa. Joka on käynyt Näkkälässä riekkojahdissa, tuntee Samulin. Riista_04-09-Nakkala.indd 5 Riista_04-09-Nakkala.indd 5 8.1.2018 16.46.23 8.1.2018 16.46.23
Mutta mitä haittaa siitä on, jos poro pikkuisen säikähtää. VUOKRAMÖKIT seisovat kauniilla paikalla Näkkäläjärven rannassa. Hän sanoo, että luottamuksellinen suhde poromiehiin on ammatin kannalta tärkein asia. Erämaahan sovitaan kyllä, kunhan olla sovussa. – On se (luonto) tärkeä. Kun Näkkälä kulkee tässä maisemassa hänestä tuntuu, että joku ohjaa häntä oikeille reiteille. Kaikki ylimääräinen liikehdintä aiheuttaa kuluja, Näkkälä selventää. Joka on joskus tullut tähän isoon maisemaan riekkojahtiin, on todennäköisesti tavannut Samuli Näkkälän. – Tästä sitä pienenä harreja ongittiin. Joku paikka on niin hieno, että tulee tunne, että sen haluaa pitää itsellään. Näkkälä on molempia. Se on ykkösprioriteetti. Hänellä on sekä täällä, että Enontekiön kirkolla Hetassa talo. Aika usein omatoimipyytäjät eivät ilmoita menostaan ja sitten paliskunnasta tulee kiukkuinen puhelu Näkkälälle, että miksi olet vienyt vieraasi keskellä tokkaa. Tällä hetkellä poika asuttaa Näkkälän taloa. – Tieto tulee aivan kuin syvemmältä. Monesti huomaa, että aha, tuostahan se pitää mennä. Samuli Näkkälä seisoo järvensalmen ylittävällä sillalla ja katselee virtaan. AIKA ajoin lehdet kirjoittavat poromiehistä, jotka ovat suuttuneet tokat hajottaviin kanakoiriin. Näkkälä miettii. – Se on ehdoton, että väistetään porot. Sitä näkee, mistä esi-isätkin ovat aina kulkeneet. Takana järveen pistä niemi, jossa seisoo ahkun, isoäidin talo. J oka on kerran käynyt Enontekiön Näkkälän kylässä, ei unohda näkemäänsä. Näkkälä toivoo, että myös omatoimimetsästäjät olisivat aina yhteydessä joko häneen tai poromiehiin ennen kuin menevät jahtiin. Hän tuntee paikkojen tarinat ja tietää pyyntikuopat ja seitakivet. Joku paikka on niin hieno, että tulee tunne, että sen haluaa pitää itsellään. Täältä hän on kotoisin, ja täällä lujasti kiinni. Varmaan siitä saisi nytkin. Karun Näkkäläjärven rantaan rakennetun saamelaiskylän taa nousee loputtomiin jatkuva tunturimaisema, Pöyrisjärven erämaa. Silloin Näkkälä kieltäytyy ja ehdottaa toista paikkaa. Riista_04-09-Nakkala.indd 6 Riista_04-09-Nakkala.indd 6 8.1.2018 16.46.24 8.1.2018 16.46.24. Yritys on päätyö, mutta hänellä on myös oma porokarja. Samuli itse asuu kumppaninsa Taina Vuolteenahon kanssa Hetassa. Kun hän kulkee täällä, hänestä tuntuu, että joku aivan kuin ohjaa oikeille reiteille. Mutta vaikka olisi porovapaa koira, poro ei tiedä sitä kun koira tulee kohti. Taustansa takia Samuli Näkkälä ymmärtää asian molemmat puolet. Joskus asiakkaat toivovat kyytiä paikkoihin, jossa porot palkivat. Välillä ihmiset loukkaantuvat, kun kieltäydyn ja sanovat, etteivät heidän koirat ajata poroja. Näkkälä on täällä se mies, kenelle soitetaan, kun riekonpyynnistä on kysymys. Hänen yrityksensä Näkkälä Eräpalvelut on auttanut Pöyrisjärven erämaahan riekonpyytäjiä ja retkeilijöitä vuodesta 2001. – Laidunalue on aika pieni ja poromies joutuu kokoamaan porot takaisin. Tämä on Samuli Näkkälän kotimaisemaa. Tavallaan tämä on Samuli Näkkälän pyhää maata. Hänen pohjoissaamelainen sukunsa on asunut täällä iät ja ajat. Samuli Näkkälä on alueella linkki poromiesten ja metsästäjien välissä. – En vie väkeä alueille, jossa on poroja. Eikö ole olemassa sellainen ajatus, että paikka kuluu, jos sitä katsoo. Mahdollisia ammatteja on oikeastaan vain kaksi: poromies ja eräopas. Näkkälä on onnistunut järjestämään elämänsä niin, että elämä täällä Suomen kaljulla katolla on mahdollista. Näkkälä kopistelee vuokrakämpän portailla lunta kengistään. On paikkoja, joihin en edes vie vieraita. 6 • HENKILÖKUVA Nämä maat ovat Samuli Näkkälälle tavallaan pyhää maata
7 • Näkkälä esitteli tiluksiaan. Yhden tuvan nimi on Riekonkieppi. Hämärä kota on nimetty Tropical Bariksi. Takana yksi kolmesta vuokratuvasta. Näkkälä sijoittuu Enontekiön kirkonkylän Hetan pohjoispuolelle, juuri siihen kohtaan, mistä maisemat alkavat ja risukot loppuvat. – Siellä on solmittu monta salaista sopimusta, Näkkälä virnistää ja viittaa liikemiesseurueisiin, jotka viihtyvät Näkkälässä. Uusimman tuvan terassi avautuu Näkkäläjärvelle. Riista_04-09-Nakkala.indd 7 Riista_04-09-Nakkala.indd 7 8.1.2018 16.46.25 8.1.2018 16.46.25
Ei omaa pihaa, ei omaa rauhaa. – Valtio laittaa kapuloita rattaisiin. Niillä ret8 • HENKILÖKUVA Samuli Näkkälän kumppani Taina Vuolteenaho työskentelee Samulin yrityksessä. – Joillekin vesistönylitys pilaa koko reissun, Näkkälä lisää. Yksi yritys kävi Näkkälässä yhtenätoista syksynä. Nykyään Samuli ei juuri raaski riekkoja itse pudottaa. – Nuorempana aivan järkytyin, kun joku kysyi, että pitääkö tuoda oma vesi mukana, Näkkälä kertoo. Metsästyssafareiden järjestäjiä on niin vähän, ettei sillä olisi riekkokantoihin merkitystä, Näkkälä kertoo. Samuli Näkkälä löytää itsensä unelmoimasta kauniimmasta maailmasta. – Ne sanoo, että mitä! Eihän täällä ole edes puita! Näkkälä haaveksii erätaitokurssien järjestämisestä suomalaisille. – Eikä kämpässäkään, Vuolteenaho jatkaa. Aigi on Näkkälän viides saksanseisoja. Ennen oli yrittäjillä oma lupavihko, josta asiakkaat saivat ostaa lupia. Sitten hän huomaa nurkassa tyhjiä kaupan viiden litran vesipulloja. Hänen utopiassaan metsästyspalveluita tuottava yritys voisi myydä asiakkaalleen luvan silloin kun tämä sellaisen tarvitsee. Joillekin suomalaisille tulen tekeminen metsässä on elämys. – Hyi kauhea! sanoo Näkkälä sellaisesta asumisesta ja uskoo, että varmasti asia tuntuu samalta toisinkin päin. Vielä pöljemmältä tuntuu pakata niitä mönkijänkärryyn ja raahata tunturiin. KAIKENLAISTA sitä touhuaisi, kunhan lait ja asetukset olisivat järkeviä. Vesipullojen kantaminen on Näkkälälle yksi osoitus nykyihmisten luonnosta vieraantumisesta. Hän tarkastaa Taina Vuolteenahon kanssa, mihin kuntoon kämppä on edellisten kävijöiden jäljiltä jäänyt. Näkkälä kertoo tarinen Tainan Helsingin reissusta. Riista_04-09-Nakkala.indd 8 Riista_04-09-Nakkala.indd 8 8.1.2018 16.46.31 8.1.2018 16.46.31. Ihmiset tulevat tänne niin kovin erilaisesta ympäristöstä. Toisaalta Näkkälä ymmärtää kyllä miksi. – Monet eivät saa tulta aikaiseksi mettässä, Näkkälä sanoo. – Mitä vikaa on Näkkäläjärven vedessä, kun siitä olemme satoja vuosia juoneet. – On siisti, Näkkälä toteaa. Nyt metsästyssafarit ovat hankalia järjestää, kun luvansaanti on arpapeliä. Erätaidot katoavat pikku hiljaa. Veden raahaamista Näkkälään mies ei meinaa oppia ymmärtämään. Se onnistuisi, jos maailma olisi niin hyvä, että kaikki luottaisivat kaikkiin. mies äimistelee. Näkkälän eräpalvelut on toki järjestänyt riekkoretkiä yrityksille. Näkkälä myöntää, että on mukavaa, kun pääsee opettamaan vieraille erätaitoja. – Mutta suomalainenhan ei ala sellaisista maksamaan, sillä suomalainen osaa. Ihmiset asuivat siellä kuudennessa kerroksessa ja hissi kuljetti kellarista ovelle saakka
Isä halusi näyttää millaista riekonpyynti on. Tarina kertoo, että toisella kymmenellä oleva Antti oli poropaimenessa isänsä kanssa ja häntä oli alkanut väsyttää. Kuljetuksia on syksyisin melkein joka päivä. Hirvenmetsästys. Riista_04-09-Nakkala.indd 9 Riista_04-09-Nakkala.indd 9 8.1.2018 16.46.33 8.1.2018 16.46.33. Viisi riekkoa ryhmää kohti riittäisi hyvin. Pyytäjä sai puoli vuosisataa sitten hukkaamansa saaliinsa takaisin. Taina Vuolteenaho huomauttaa, että jos riekkokanta on alamaissa, ei luvan tarvitse olla kolme riekkoa päivässä per metsästäjä. Hän on omistanut kaikkiaan viisi karkeakarvaista saksanseisojaa ja metsästää edelleen nuoren narttunsa Frehil’s Aigin kanssa, joskaan ei raaski enää ampua montaa riekkoa vuodessa. Viime syksynä täällä poikkesi isä ja hänen poikansa. Riekkojen herra tepastelee tiluksillaan. Mutta keitä täällä oikein käy. . Karhu oli tullut näkyviin juuri kun Antti oli jyrsinyt kylkiluuta tulilla. Hän sai arvonimensä jo pojankossina, kun hän onnistui ampumaan karhun Olkovaarassa Näkkälässä. Oli valkeat riekot ja kun koira alkoi seisoa, nainen itki suoraa itkua. Kuuluisan Karhu-Antin poika SAMULI NÄKKÄLÄN isä oli kuuluisa Antti Näkkälä eli Karhu-Antti. Näkkälän mukaan neljä, viisikin yrityslupaa vuodessa olisi iso asia yritykselle. Hän esittelee jokaisen mökin, kertoo, että uutta ulkovessakehikkoa odotellaan, pitäisi joskus rakentaa sellainen iso isännänpirtti tähän, johon voisi tuoda ryhmiä. Kun isä juhli 60-vuotisjuhliaan, Samuli Näkkälä päätti järjestää isälleen yllätyksen. – Aika paljon näkee sitä, että vanhemmat haluaa esitellä lapsilleen erämaata. Eikä savuriekkoja. Isä tuli ihmetellen katsomaan, että mitä se poika ampui ja siellähän oli aikuinen karhu kötällään. – Ei tätä jaksaisi muuten. 9 • Nils-Samuli Näkkälä Tunnetaan myös nimellä Vilkunan Tuomhaan Antin Samuli 45-vuotias eräpalveluyrittäjä Näkkälä Eräpalvelut -yrityksessä. Yritys tarjoaa eräopaspalveluita, vuokraa mökkejä, kammeja ja muita majoitteita sekä kuljettaa retkeilijöitä ja metsästäjiä maastoon. – Ne ovat kuolleita sieluja. Pihalla on tuuppinut jänis. Tavallisia äijä-, akka ja sekaporukoita riekonpyynnissä. OSA kohtaamisista jää lämmittämään mieltä pitkäksi aikaa. Siitä lähtien Antti Näkkälä oli Karhu-Antti. Vanhat ihmiset, poismenneet, tulevat riekkoina takaisin taloille. Tällaiset kokemukset ovat Samuli Näkkälälle tärkeintä työssä. – Se oli herkkä hetki, Näkkälä hymyilee. Juhlapäivänä Samuli nosti isälleen muovipussin käteen ja sanoi: – Siinä on lahja. Joskus isoista yritysjohtajista näkee heidän korkean asemansa, kun he saapuvat Näkkälään, mutta he muuttuvat tavallisiksi ihmisiksi kun autot ja asumukset jäävät taakse. Isä ja poika tekivät tulet ja isä jätti pojan lepäilemään siksi aikaa kun hän kävisi katsomassa tokkaa. Kun laukaus lopulta lähti, karhu pyörähti kannoillaan ja poika juoksi perään. Silloin herratkin huomaavat, ettei vallalla ja rahalla tee metsässä mitään ja että he ovat metsässä oppaidensa armoilla. – Isä tunnusteli pussia ja sanoi, että onko tässä se, minkä hän luulee olevan. Hän sattumalta tiesi, kenellä Antin ampuman karhun kallo on ja hän sai ostettua sen. Kauniimpaa maailmaa odotellessa kaksikko vuokraa mökkejä sekä opastaa ja kuljettaa pyytäjiä. – Se on parempi uskoa kuin olla uskomatta. Harrastukset: Vanhojen mopojen rakentelu, entisöinti ja pitkät ajelut. Nyt isä on jo kuollut. Kuuluisuuksia ja tavan palleroita. Yksi metsästäjä kuuhasi yksikseen kaksi päivää Näkkäläntien varsia riekkoja löytämättä, kunnes viimein raaski ostaa kuljetuksen maastoon. Näetkö, tuolla on riekko! – Sen näki, kuinka tärkeää se oli isälle, Näkkälä hymyilee. Kaikenlaista väkeä ympäri Suomen ja ulkomailtakin. Hän sai 7x33 kaliiberisen Sakon lintukiväärin käteensä ja nosti, mutta ase ei sopinut poskelle, koska kylkiluu oli poikittain suussa. – Olen asiakkaille sanonut, että pihajäniksiä ei saa ampua. – Oli se onnellinen mies, kun haettiin se takaisin. Katso, nyt se seisoo. Perheen koira löysi riekkoja ja isä oli aivan innoissaan. – Samaan laihin ne oksentaa vaaranlaidassa kuin muutkin, kun ovat yön ryypänneet, Näkkälä murjaisee. – Niistä se raha tulee. – Mie kolme päivää hieroin sitä koiraa linnuilla ja sitten se jotenkin heräsi siihen hommaan. Näkkälällä on kolme aikuista lasta: Nilsuule, Kiia ja Jouna. Yksi liikuttavimmista muistoista oli se, kun nainen tuli Näkkälään aikuisen seisojan kanssa, joka ei ollut koskaan seisonut lintua. Kauniimpaa maailmaa odotellessa kaksikko vuokraa mökkejä sekä opastaa ja kuljettaa pyytäjiä. Ja niitä oli. Onko siellä varmasti riekkoja, mies kyseli ja Näkkälä vastasi, että pitäisi olla. On rikkaita ja vähemmän rikkaita. Savuriekoilla hän tarkoittaa riekkoja, jotka tulevat talojen pihoihin. Sinä uskot saamelaisten vanhoihin taruihin. killä Näkkälän yritys tuo paikalle myös toimivat kanakoirat ohjaajineen
Suomi on jaettu 1200 riistakolmioon. Riistanhoitajat hupenevat RIISTANHOITOON osallistui 205 000 henkilöä vuonna 2008. Juhlamalliin kuuluu lisäksi kaksi lipasta, avotähtäimet, bipodi ja suujarru. Ase numero 3. Syy ei ole täysin selvillä, mutta muun muassa sää ja ilmasto näyttävät vaikuttavan kasvuun. Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskiväärin kehykseen on laseroitu teksti ”Finland 100” sekä aseen sarjanumero. Juhlamalli tulee olemaan keräilyharvinaisuus. Turistikoirat levittävät punkkeja pohjoiseen. Loput juhlamalliaseista toimitetaan myyntiin sekä Suomeen että ulkomaille. luovutettiin 13.12.2017 Sakon ja Puolustusvoimien pitkäaikaisen yhteistyön kunniaksi. Tämän keräilyharvinaisuuden tukin ja kehyspiipun valkoinen maastokuvio kuvastaa Suomen ankaraa talvea ja on samalla kunnianosoitus talvisodan sankareille, jotka säilyttivät Suomen itsenäisyyden vaativissa olosuhteissa. Viime vuonna riistanhoitajia oli enää 150 000. RIISTALUKU Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 10 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 10 9.1.2018 11.41.04 9.1.2018 11.41.04. Ase on pakattu kantolaukkuun, jonka mukana tulevassa juhlaveitsessä on samat kaiverrukset kuin aseessa. Sen kunniaksi Sako luovutti puolustusvoimille Sako TRG 22 ”Finland 100” – tarkkuuskiväärin. Runsaan kettukannan takia yleistynyt kettukapi tarttuu pihakoiriin, kun kapin heikentämät ketut saapuvat hakemaan ruokaa asutuksen lähistöltä. Henttonen arvioi, että paikallisia punkkipopulaatioita esiintyy pohjoisimmillaan Muoniossa ja Enontekiössä. Muutoksen arvioidaan johtuvan siitä, että metsällä käyvien metsästäjien määrä vähenee ja riistanhoito kytkeytyy metsästykseen yhä harvemmalla. Heitä ovat iäkkäät, ei-akateemisesti koulutetut ja taajamien ulkopuolella kylissä asuvat. Riistanhoidon kokonaisarvo on 123–180 miljoonaa euroa. Kettukapin aiheuttaa syyhypunkki, joka aiheuttaa ihotulehduksen myötä kutinaa ja karvanlähtöä. Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg otti vastaan upean Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskiväärin. Osan juhlamallista Sako tulee lahjoitamaan hyväntekeväisyyshuutokauppoihin ympäri maailman. Puolustusvoimille Sakon toimitusjohtajan Raimo Karjalaisen toimesta. 1002 Heikoista kanalintuvuosista huolimatta riistakolmioita laskettiin viime kesänä 1002 kappaletta. Borrelioosi yleistyy PUUTIAISTEN eli punkkien levittämien sairauksien, borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen tapausmäärät ovat lisääntyneet Euroopassa ja Suomessa rajusti viime vuosikymmeninä. Kaikki aseet ovat jo asiakkaiden varaamia. PUUTIAISIA eli punkkeja on tavattu Ylä-Lapissa. Hirvieläintiheyksillä ei näytä olevan vaikutusta punkkien levinneisyyteen. Sako liittyy vahvasti Suomen itsenäistymiseen. Juhlamalli valmistetaan kaliiperissa .308 win. Numero yksi ja kaksi jäävät perinteiden mukaan Sakon ja Berettan omiin museoihin. Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen arvioi, että punkit kulkeutuvat pohjoiseen matkailijoiden ja metsästäjien koirien mukana. Havaintoja punkeista on saatu viime vuosina yhä enemmän napapiirin pohjoispuolelta. Sako lahjoitti puolustusvoimille harvinaisen juhlakiväärin SAKO on valmistanut numeroidun erikoiserän lumi maastokuvioisia Sako TRG 22 -tarkkuuskivääreitä 100-vuotiaan Suomen innoittamana. Aktiivisia riistanhoitajia on runsas 10 prosenttia metsästäjistä. Aseen vastaanotti Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Sakon toimitiloissa. Eniten ruokitaan pieniä hirvija sorkkaeläimiä, vähiten metsäjänistä ja hirveä. 10 • RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Kettukapi leviää KETTUKAPI on piinannut inarilaisia koiranomistajia koko syksyn
Hirvi liikuttaa miljoonia HIRVIELÄINTEN liha-arvo oli 66 miljoonaa euroa metsästyskaudella 2016–17. Videot ovat kaikkien vapaasti saatavilla osoitteessa riistametsa.fi. Peräti 40 prosenttia pesistä tuhottiin nisäkäsvoimin. Yleisin pesärosvo oli supi. Hirvenmetsästykseen käytettiin 4,8 miljoonaa ”henkilöjahtituntia”. Tutkimuksen mukaan kanalintupoikueita esiintyy enemmän alueilla, joissa on aluskasvillisuutta ja tiheämpi latvusto. KU VA Jo el A ho la 11 • Metsänhoitoon vinkkejä SUOMEN riistakeskus ja Metsäsäätiö ovat julkaisseet uusia videoita riistametsänhoidon menetelmistä. Haukat ovat kasvatettuja ja kesyjä. Raha liikkuu jahdissa METSÄSTYKSEEN liittyvä kulutus on suomalaisessa metsästäjäkunnassa lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Suomessa viimeisin varma naalinpentue on todettu vuonna 1996. ”Kyseessä on pesätuholainen, joka pitäisi saada kokonaan hävitettyä Suomesta”, toteaa tutkija Heidi Krüger Maaseudun Tulevaisuudelle. Pesiä tarkkailtiin riistakameroin kahdeksan päivää. Metsästyshaukoilla metsästetään etenkin peltolintuja kuten peltopyytä. Krügerin mukaan supeja on niin paljon, että petojen poisto yhtenä vuonna ei riitä vaan tilalle vaeltaa muualta lisää. Eniten on kasvanut rahankäyttö varusteisiin, matkustamiseen ja majoituspalveluista maksamiseen. Supin loukutus todella kannattaa. Tulos oli järkyttävä. Krüger on Helsingin yliopiston metsätieteen jatko-opiskelija, joka tekee väitöstutkimusta peltokanalintujen menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Keskimääräinen metsällä käyvä suomalainen käytti harrastukseensa 950 euroa vuonna 2008, mutta kulutus on kasvanut tästä. 10 prosenttia jäi selvittämättä. ”Viikissä tehtiin 3-vuotinen tutkimus, jossa havaittiin, että vasta kolmantena vuonna petopyynnillä alkoi olla kantaa leikkaava vaikutus”. Video-ohjeissa esitellään taimikonhoitoa ja harvennusta, alikasvoksen merkitystä ja riistallisia erityiskohteita. Puolet joutuivat varisten ja harakoiden suihin. Valkohäntäpeuran lihaa saatiin 1,07 miljoonaa kiloa ja metsäkauriin lihaa 100 000 kiloa. Supi vaikuttaa jopa luultua tehokkaamalta pesärosvolta. Pesässä oli aitoja fasaanin munia. Hirvenmetsästyksen laskennallinen keskiarvo on 5 500 euroa tuhatta hehtaaria kohti. Supikoira on nyt tutkitusti kaikkien munarosvojen äiti. Kaudella 2016–17 kaadettiin noin 90 000 hirvieläintä, joista saatiin 7,4 miljoonaa kiloa luullista lihaa ja luutonta lihaa noin puolet tästä. Tutkimus: Supikoira on todellinen munarosvo SUPIKOIRA tuhosi 40 prosenttia koepesistä. Tanskan lisäksi haukkametsästys on sallittu Euroopassa monissa muissakin maissa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Tsekeissä. Tämä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kuuluva metsästysmuoto oli kielletty 50 vuotta. Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 11 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 11 9.1.2018 11.41.08 9.1.2018 11.41.08. Maaseudun Tulevaisuus kertoo, että Metsästyslaki ei Suomessa erikseen kiellä haukkametsästystä. Krügerin mukaan tutkimustulosten perusteella supikoiralla näyttää olevan arvioitua merkittävämpi osuus pesivien lintujen pesätuhoissa. Ministeriön tietojen mukaan Suomessa yksi metsästäjä omistaa metsästyshaukan. Tanska salli haukkametsästyksen TANSKAN parlamentti salli haukkametsästyksen. Luullisen hirvenlihan arvo Suomessa on 9,10 euroa kilolta, valkohäntäpeuran 7,70 euroa kilolta. Krüger tutki supien tekosia Länsi-Uudellamaalla maastoon vietyjen 104 keinopesän avulla. Naalit hukassa METSÄHALLITUKSEN tekemissä naalien pesätarkastuksissa ei tänä vuonna havaittu merkkejä naalipentueista. Se aiheutti kolmanneksen pesätuhoista
Tämäkin on tervetullutta, sillä joillakin paikkakunnilla lupaprosessi on venynyt kohtuuttoman pitkäksi, jopa kuukausia kestäväksi. Erikoinen projekti tuli mahdolliseksi metsästyslain ja -asetuksen muutoksen johdosta. Erityisistä syistä aikaa voidaan myöntää jopa kahteen vuoteen. Metsähallituksen hirvenmetsästysalueiden myöntämisessä ovat etusijalla hakijat, joilla ei ole muuta hirvenmetsästysmahdollisuutta. Metsäjänis häviämässä METSÄJÄNISSAALIS on pienentynyt kolmannekseen 30 vuoden aikana. Toinen lupaprosessia sujuvoittava uudistus on kotipaikkasidonnaisuuden poistuminen. Myös asekeräilijät tulevat uuden lain myötä aselupamenettelyn piiriin. Saalis painottuu Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Rusakkosaalis on samalla aikajaksolla kasvanut vain lievästi pysyen samankokoisena viimeisten 20 vuoden aikana. 31.1.2018 klo 16:00 saakka. Aika mieleisen aseen löytämiseksi lisääntyy nykyisestä puolesta vuodesta vuoteen. Myös Ruotsissa metsäjänis on hävinnyt lähes kokonaan maan eteläosista rusakon yleistyessä. Taustalla on huoli afrikkalaisen sikaruton leviämisestä Suomeen luonnonvaraisen villisikakannan runsastuessa Hankkeen keskeisenä tavoitteena on tuottaa prototyyppi Suomen olosuhteisiin soveltuvasta villisianmetsästykseen käytettävästä aitauksesta metsästysasetuksen muistion vaatimusten mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa villisikojen GPS-pannoitus tutkimustarkoituksiin. Paljon arvosteltu ja pelätty soveltuvuustesti jää kokonaan pois. Nyt kokeillaan aitapyyntiä. Marraskuun puoliväliin mennessä vahinkoarviointipyyntöjä oli tullut yli kaksinkertainen määrä viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Pantasudet joutuivat salapyynnin kohteeksi muita susia useammin. Aseen hankkimiseen on nyt aikaa vuosi, mikä on hyvä jos kyttää asetta vaikkapa poliisin asehuutokaupasta. Metsästysaseen ostamiseen helpotuksia JOULUKUUN alusta voimaan tullut uusi aselaki toi monta mukavaa helpotusta metsästäjälle. Aluelupaa valtion maille voi hakea netissä lupahakujärjestelmällä: https://lupahaku.eraluvat.fi. Pyrkimyksenä on kehittää aitaus, jolla villisianmetsästys onnistuu tehokkaasti vahingoittamatta villisikaa. Viranomaisten mukaan testi ei palvellut lupien myöntämisessä. Hankkeen vetäjäksi valittiin Niko Teikari. Hanke päättyy helmikuun lopussa. Susia salametsästetään LUONNONVARAKESKUKSEN tutkimuksen (Ilpo Kojola, Johanna Suutarinen) mukaan laittoman metsästyksen vaikutus Suomen susikantaan on suuri. Villisian leviäminen halutaan estää. Villisikaa pyydetään aitaamalla METSÄSTÄJÄLIITTO aloitti marraskuun alussa Suomen riistakeskuksen rahoituksella villisian aitauspyyntihankkeen. Kohdealueena toimii Metsästäjäliiton Kymen piirin alue. Metsähallituksen hirvenmetsästyksen alueluvat ovat haettavina 1.1. Se tarkoittaa, että luvat voi jättää muuallekin kuin kotipaikkakunnan poliisille. Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 12 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 12 9.1.2018 11.41.09 9.1.2018 11.41.09. 12 • KU VA P ek ka M om m o KU VA A do be S to ck RIISTAMAILTA Hirvivahingot tuplaantuivat METSÄNOMISTAJAT ovat hakeneet korvauksia hirvien aiheuttamista metsätuhoista huomattavasti edellisvuotta enemmän, kertoo Suomen metsäkeskus. Joinakin vuosina laiton pyynti on verottanut jopa 40 prosenttia susikannasta. Laiton pyynti todettiin 52 pantasuden kuolinsyyksi, luvallisessa metsästyksessä tapettiin 20 pantasutta. Luvat haussa valtion hirvimaille MIKÄLI mielit ensi syksynä hirvijahtiin valtion maille, on sen suunnittelu syytä aloittaa viimeistään nyt. Aitaus asennetaan pyyntiin runsaan villisikakannan alueella tarkoitukseen sopivalle ruokintapaikalle. Susien luonnolliset kuolinsyyt olivat tutkimusaineistossa harvalukuisia
Joskus kyyhkyjahdin aloituksessa pudotusten määrässä ei ole mitään tolkkua. . Luonto ei vain suostu yhteistyöhön metsästäjän kanssa. Aseturvallisuuden neljäs sääntö on seuraava: ole varma kohteestasi. Perusongelma hulluissa päivissä on, että kun niiden sato julkaistaan tuoreeltaan somessa, muokkaa tämä vääjäämättä käsitystä onnistumisesta ja hyvästä saaliista. On myös tilanteita, jossa hommat eivät onnistu sitten millään. Metsästäjät ovat nykyään huomattavasti herkemmin tyytymättömiä jahteihin, jos saalismäärä jää vähäiseksi tai onnistumista ei satu omalle kohdalle. Suhteellisuudentaju esimerkiksi jahtivideoista puuttuu sen vuoksi, että useimmiten kaikki epäonnistumiset ja tyhjänpyytämiset editoidaan pois. On selvää, että kun tuhansien metsästäjien kaatokuvat räväytetään esille yhdellä sivustolla, muotoutuu mielikuva saalismääristä ja metsästyksen onnistumisprosentista täysin vääristyneeksi. Mutta kahdeksan edeltävää kuivaa vuotta epäonnistumisineen eivät näy kuvassa. Koska maailmaa pyöritetään nykyään somessa, niin myös metsästystä vastustavat tahot ovat tarttuneet metsästäjien suosimiin sosiaaRiista_10-13-Riistamailta_PM.indd 13 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 13 9.1.2018 11.41.10 9.1.2018 11.41.10. Monille tärkeintä on kaatojen nopea jakaminen Facebookissa. Saalista jahdataan hampaat irvessä. Ampujan on tiedettävä mitä kohteen takana on. Entinen hyvä muuttuu huonoksi, normaali on epäonnistuminen. Ilmiö korostuu eniten sellaisten metsästäjien keskuudessa, jotka ovat niin sanotusti yhden lajin miehiä, joilla esimerkiksi kanalinnustus on veressä. Kaadetun karhun kanssa poseeraavan tyytyväisen metsämiehen tarinasta tiedetään vain se, että hän on kaatanut karhun. Valitettavasti sama mielikuva on myös monissa ministeriöissä ja voimakas sääntely nähdään ainoana mahdollisuutena pitää huoli riistakannoista. Somen sietämätön saalispaine Sosiaalisen median myötä metsästyksestä on tullut kilpaurheilua. Tämä antaa tavallaan tyydytystä, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että onnistumisen jakaminen voi aiheuttaa somekatsojassa pakottavaa tarvetta saavuttaa vastaava onnistuminen. Esimerkiksi kyttäämällä saatu kettu on saattanut vaatia päivien kököttämistä ja tyhjää odottelua tai missattuja ampumatilanteita. Kun näitä huippuhetkiä julkaistaan useammalta eri taholta, alkaa käsitys jahdissa onnistumisesta muuttaa muotoaan. Monille metsästyksen vastustajille mielikuva metsästyksestä on se, että riistaeläimillä ei ole mitään mahdollisuutta selvitä metsästäjien kynsistä. Metso ja teeri on saatava eräksi, oli niitä tai ei. Arto Määttä ARTOLLA ON ASIAA lisen median julkaisuihin. Tämä sääntö tuntuu olevan yksi herkimmin unohtuvista niissä tapauksissa, kun paine saaliin saamisesta on kasvanut oman pään sisällä niin suuriin mittasuhteisiin, että tärkeintä on saada aikaiseksi kaato, hinnalla millä hyvänsä. Metsästyksen todellinen virkistysarvo tulee epäonnistumisen ja vaivannäön kautta saavutettuna onnistumisena. Olen huomaamattani itsekin syyllistynyt tällaiseen toimintaan. 13 • K okeneemmat metsästäjät tietävät, että metsästykseen mahtuu hyviä ja huonoja päiviä. Saalista yritetään saada hampaat irvessä. Tällöin sänkipellossa saattaa olla raatona supin sijasta naapurin koira
kokointegraali. Näytä minulle metsästysveitsesi, niin kerron millainen ihminen olet. puoli-integraali, mikä tarkoittaa että terä ja etuhela on taottu samasta teräspalkista. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 14 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 14 9.1.2018 10.12.01 9.1.2018 10.12.01. Kerambit on alun perin itämainen itsepuolustusveitsi, eräänlainen teroitettu kynsi. Tasapainoisen veitsen kahva on mursunhammasta (Cites -luvat kunnossa) ja kokonaisuus on hillityn toimiva. JT Pälikön ruostumattomasta damaskiteräksestä valmistama metsästysveitsi on hämmentävän upea. Se tarkoittaa että kahvapaloja lukuun ottamatta teräkalu on valmistettu yhdestä teräspalasta. Pekka Tuomisen kookas metsästysveitsi on tyylikkään linjakas. Veitsen rakenne on ns. Seuraavassa kavalkadi huippuosaajien teräkaluista, jotka olivat esillä Helsinki Knife Showssa tammikuun alussa. Sorkkaeläinten avaukseen on kehitetty monenlaisia teräkaluja. JT Pälikön kerambit on todella tukevaa tekoa, sillä rakenne on ns. Terä ja hela ovat itsetehtyä damaskiterästä, eikä toista samanlaista kuviota tule vastaan. Damaskiterän leikkausvoima on suuri ja terän profiili sopii hyvin nylkemiseen. VEITSET 14 • TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen Metsästysveitsiä viimeisen päälle Puukko tai metsästysveitsi on tärkeä osa metsämiehen varustusta
Tapa on paljon hygieenisempi kuin kotimainen hirven pistäminen. Se on nimittäin valmistettu stabiloidusta metsurin paidasta! Luit aivan oikein, metsurinpaidasta. Pisto tehdään lavan taakse, jolloin veret vuotavat rintaonteloon. Lopputuloksena on kosteutta ja vaihtelevia lämpötiloja kestävä kappale. Sen jälkeen kammioon tyrkätään akryylivalmistetta ja kun painetta nostetaan, akryyli imeytyy aineen sisään. Tässä veitsessä on jotakin, mikä puhuttelee meitä viikinkien jälkeläisiä. Hirschfänger on Keski-Euroopassa paljon käytetty pistomiekka, jolla pistetään kaadettu villisika tai saksanhirvi. Terissä on ainevahvuutta, kahvojen puut ovat näyttäviä ja damaskiterät uniikkeja. Nahkaisen kuljetuslaatikon koristelu tukee oivasti puukon viikinkimytologiaan viittaavaa muotoilua. Terän damaskikuvio on jännittävä, pronssihelat lisäävät näyttävyyttä ja nahkaisen tupen kuviointi on häkellyttävän komea. Materiaaleina on käytetty teräksen lisäksi hopeaa, hirvensarvea, eebenpuuta, granaatteja ja vesipuhvelin nahkaa. Tapio Syrjälän ns. Tässäpä Tapio Syrjälän valmistama perinteikäs hirschfänger, jonka muodot ovat varsin perinteiset. Terän leikkausvoima on hyvä ja kädensija on vitsikäs. Markku Vilppolan metsästysveitset ovat suosikkejani. Stabilointi tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että sopivan huokoisesta aineesta (puu, laho puu, metsurinpaita) imetään alipainekammiossa ilmat pois. Tässä taas metsästysveitsi joita on vain yksi ainoa kappale. täysintegraali metsästysveitsi on pomminkestävä, sillä kahvapaloja lukuun ottamatta veitsi on yhdestä metallinpalasta tehty. Kay Vikströmin tukeva damaskiteräinen veitsi istuu käteen napakasti. Ja mitä pelkistetympi veitsi on, sitä helpommin siinä näkyvät pienimmätkin virheet. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 15 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 15 9.1.2018 10.12.07 9.1.2018 10.12.07. Yksinkertaisuus on kauneutta ja tyylikkyyttä. Kokonaisuus on taidokas, linjakas ja käytössä erittäin toimiva. 15 • Virolaisen naissepän Egge Edussaar-Harakin valmistama Susipuukko on suorastaan mykistävä kokonaisuus
Työn jälki on huippuluokkaa, sen näkee jo kahvan rakenteesta – yrittäkääpä tehdä perässä. Vaatii kohtuullisen tarkkaa kättä ja järjettömän määrän pitkää pinnaa. Siitä vain kokeilemaan kuinka helppoa homma on. Pekka Vähäkangas on varsin mielenkiintoinen puukkoseppä, jonka veitsissä on selkeitä ruotsalaisia vaikutteita. Lisäksi erittäin tyylikkään tupen hieman erikoisempi ompelutyyli on toteutettu hämmästyttävän taidokkaasti. VEITSET Riista_14-17-Puukot_PM.indd 16 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 16 9.1.2018 10.12.14 9.1.2018 10.12.14. Ainakin minä haluaisin tuon veitsen syntymäpäivälahjaksi. Lopputuloksena on terä joka pitää teränsä ja kestää. Tästä Pekka Vähäkankaan valmistamasta veitsestä löytyy vähän jokaiselle jotakin. 16 • Tästä Markku Vilppolan metsästysveitsestä löytyy tukevuutta ja tupen kuviointi on sopivan metsästysaiheinen. Savonlinnalaisen Arto Liukon kaksineuvoinen hevosenpääpuukko ei varsinaisesti ole metsästyspuukko. Ideana on se, että terän leikkaava osa karkaistaan kovaksi ja sen yläpuolinen osa jätetään pehmeämmäksi ja sitkeämmäksi. Kahvojen leijonakuviot on sorkoupotettu, eli kuviot koostuvat ohuista messinkisoiroista, jotka varovasti naputellaan tuohikahvan sisään. Mielenkiintoinen damaskiterä, upeasti viimeistelty kahva ja taidokas tuppi tekevät tästä veitsestä haluttavan. Se oli kuitenkin pakko ottaa mukaan esimerkkinä siitä, mihin suomalainen puukkoseppä parhaimmillaan pystyy. Sorkoupotukset lähikuvassa. Huomaa terässä näkyvä karkaisuraja eli hamon
Mammuttien valtakauden lopulla ilmasto lämpeni, jolloin arot soistuivat tai metsittyivät ja mammuttien ravinto niukkeni. Samoihin aikoihin levittäytyneet nykyihmiset olivat neandertalinihmistä tehokkaampia suurriistametsästäjiä, mikä heikensi mamRIISTAELÄIN mutin mahdollisuuksia. Suomesta on löydetty 11 mammutinluuta yhdeksältä eri paikkakunnalta, Helsingistä peräti kolme. Harwardin yliopistossa on tutkittu keinoja villamammutin ja aasiannorsun risteyttämiseksi kolmen vuoden ajan. Itä-Siperiasta vuonna 1900 löydetyn jäätyneen mammutin vatsalaukussa oli lisäksi sammalta, leppää sekä maatiaisohraa ja -vehnää. 17 • M aahamme on tuotu ja tullut viime aikoina lukuisia uusia riistalajeja: kuusipeura (1890), fasaani (1901), piisami (1919), minkki (1929), amerikanmajava (1933), valkohäntäpeura (1934), supikoira (1935), mufloni (1939), villisika (1956), kanadanhanhi (1985) ja kani (1985). Tavoitteena on siirtää villamammutin geeniperimää aasiannorsuun, jonka poikaselle tulisi mammutin piirteitä. Salossa vuonna 1960 löydetty luu osoittautui toissavuonna tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa vähintään viiden miljoonan vuoden ikäiseksi ennen mammutteja eläneen Deinotherium-suvun norsueläimen olkaluun kivettyneeksi palaksi. Aikuiset urokset liittyivät osaksi laumaa naaraiden tullessa kiimaan. MamTEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti Villainen muisto mutit eivät eläneet pinttyneiden mielikuviemme vastaisesti jäätiköiden välittömässä läheisyydessä vaan rehevimmillä aroilla, jotka kasvoivat heinäja sarakasveja. Geeniteknologian mahdollisuudet ovat herättäneet toiveita mammutin palauttamiseksi. Varsinaiseksi kuoliniskuksi arvellaan ihmisen tai koiran levittämää tautia. . Yksi villisian aikalainen oli villaeli villakarvamammutti (Mammuthus primigenius). Täysikasvuinen mammutti tarvitsi ravintoa jopa 200 kilogrammaa vuorokaudessa. Mammutti oli erittäin hyvin pakkaseen sopeutunut: sen veri pysyi luonnollisen pakkasnesteensä ansiosta sulana vielä 17 asteen pakkasessa! Nimensä tämä nykyisten norsujen sukulainen sai paksusta ja kyljillä jopa 90 senttimetriä pitkästä karvapeitteestä. Urokset mittelivät keskenään voimiaan ja käyttivät aseinaan jopa 4-metrisiä syöksyhampaita. Villisikoja tiedetään eläneen Suomessa jääkauden jälkeisellä lämpimällä kaudella ja Karjalassa jopa vielä 1800-luvun alussa, jonka jälkeen ilmasto kylmeni ja laji katosi lähialueiltamme. Viimeiset löydetyt villamammuttiyksilöt elivät kääpiöityneinä Siperian Wrangelin saarella noin 3500 vuotta sitten. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 17 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 17 9.1.2018 10.12.20 9.1.2018 10.12.20. Mammutit liikkuivat 20-40-päisissä vanhan naaraan johtamissa laumoissa
Hirven kiimarauhoituksen jälkeiselle metsästysjaksolle pyynnin lykänneet joutuivat lumen keskellä vaikeuksiin. Lapissa kaatoluvista käytettiin noin 76 prosenttia. Simolaiset metsästivät hirviä puolimetrisessä hangessa perinteisellä miesajolla viime syksynä vielä joulukuun toisella viikolla, sillä lunta oli liikaa koiran käyttöön. Hirvijahti hautautui lumeen mioon tehollisen metsästyksen aloittaminen käytännössä vasta lokakuun puolivälissä ja päivän nopea lyheneminen”, seurueeseen kuuluva Antti Jäärni selvittää. Kun päivän pituus oli Simon korkeudella jahdin perinteisenä aloitusaikana eli syyskuun viimeisenä viikonloppuna 12 tuntia, oli päivän pituus lokakuun 15. Marraskuun alussa vastaava luku oli 7 tuntia 40 minuuttia, marraskuun lopussa 4 tuntia 21 minuuttia ja joulukuun puolivälissä enää 3 tuntia 13 minuuttia. ”Saisivat itse tulla kokeilemaan metsästystä näissä oloissa. Metsästyksen aloitusajankohdalla ja metsästyspäivän pituudella on paljonkin merkitystä metsästyksen sujuvuuden, tehokkuuden ja lopputuloksen kannalta. Tiestön auraus tuli kalliiksi Viime syksynä Etelä-Lappikin sai pysyvän lumipeitteen poikkeuksellisen aikaisin marTEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm Lappi sai ylleen paksun lumiturkin jo marraskuun alussa. Syitä on useita. HIRVIJAHTI LAPISSA 18 • ”K yllä joutaisi kulkusista ripustaa joulukuuseen ne, jotka tämän kiimarauhoituksen keksivät. RIISTA tutustui tilanteeseen Simossa, jossa kaatoprosentti jäi muun Lapin tapaan matalaksi. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 18 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 18 8.1.2018 16.40.49 8.1.2018 16.40.49. Kirjoituspöydän ääressä keksitty idea”, murisevat Etelä-Lapin Simossa toimivan Alaniemen metsästysseuran hirviseurueen jäsenet puoliksi vakavissaan. päivänä enää 9 tuntia 40 minuuttia. ”Paras metsästyskausi lyheni rauhoituksen takia usealla viikolla, kun otetaan huoKiimarauhoitus ja aikainen talvi vaikeuttivat hirvenmetsästystä Lapissa, jossa lupamäärä kasvoi 40 prosenttia viime vuodesta. Saattaisi metsästysasetus taipua uuteen muotoon.” Hirven uuden kiimarauhoituksen ja metsästyskauden pirstoutumisen haittavaikutukset metsästykseen ovat olleet paikoin lähes sietämättömät Lapissa
Jäärni pohtii pitkään sitä, oliko kiimarauhoituksesta ylipäätään mitään hyötyä. ”Ja sitten vielä sanovat, että metsästäjien pitää ottaa enemmän vastuuta. Alaniemen Metsästäjät ry pääsi pyyntiin lumen valtaamille hirvimaille seurueeseen kuuluvien maanviljelijöiden suosiollisella avulla. Kukapa haluaa kärpäsentoukkia hirvisoppaan?” Syyskuun alussa vasat olivat vielä niin pieniä, että ne yleensä jätettiin kasvamaan. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 19 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 19 8.1.2018 16.40.54 8.1.2018 16.40.54. Kovan hankintahinnan takia niitä on vain harvoilla. ”Lämpimässä kärpäset olivat lisäksi lihojen kimpussa välittömästi. Hirvet vaeltavat rannikolta talvilaitumille myöhään”, Jäärni huomauttaa. Polttoainetta paloi jokaisella aurausreissulla 160 litraa. Lihoja ei voitu riiputtaa lainkaan, ellei käytössä ollut kylmiötä. Reilun puolen metrin kinoksessa ne jäävät hirvien jalkoihin”, Markku Jäärni (vas.) ja Pekka Alakärppä sanovat. Etelä-Lapin tiheissä ja kasvullisissa metsissä näkyväisyys on erittäin huono jo sulan maan aikana, mutta varsinkin silloin, kun puissa on lunta. Antti Jäärnin järeä Valtra kävi auraamassa metsätiestöä useaan otteeseen. Suurin hyöty aloituksen aikaistamisesta saatiin kesälaidunalueilla, jossa hirviä oli metsästyksen alkumetreillä runsaasti, ja jossa lumi satoi myöhemmin kuin hirven talvilaidunalueilla. ”Tässä kai talkoillaan kansanterveydelle, että miehet pääsevät koiran hommiin. 19 • raskuun alussa eli pari viikkoa toisen metsästysjakson käynnistymisen jälkeen. Voihan kilin vittu.” Moni seikka puoltaa vanhaa mallia Metsästyksen vaikeus näkyi suoraan kaatoprosentissa muun muassa Simon riistanhoitoyhdistyksen alueella, joka oli marraskuun lopussa vielä alle 50 prosenttia. Ensimmäisen metsästysjakson lämpimät kelit syyskuun alussa – kun elohopea kohosi paikoin lähes 20 plusasteeseen – muuttivat metsästyksen monin paikoin mahdottomaksi. ”Talvehtimisalueet Perämeren rannikkoalueelta sisämaahan päin olivat hirvistä tyhjät vielä lokakuussa. Kyytimies seurailee hirven jälkiä, sikäli kun vain pystyy, ja hirvi kävelee sinne, minne hirvi kävelee. Mikseivät mokomat hoida ylitiheitä metsiänsä siihen kuntoon, että siellä paremmin hirvet näkisi. ”Saatiin me vaimon kanssa sentään harvennettua parikymmentä hehtaaria taimikkoa rauhoituksen aikana, kun ei päästy jahtiin, se hyöty siitä oli.” Lumessa rämpimiseen turhautunut Jäärni kuvailee tuntemuksia kentällä sellaiseksi, että ensin metsästäjiltä katkaistiin toinen jalka, jonka jälkeen heidät komennettiin pikamarssiin. Vaikka hirvijahti voitiin aloittaa viime syksynä totuttua aiemmin koko Lapin maakunnassa – eli jo syyskuun alussa–, ei tällä ollut kuin paikoittaista merkitystä metsästyksen lopputulosta parantavana tekijänä. ”Mitäpä me hirville enää voidaan, kun on muniin saakka lunta ja kaksi pimeää vastakkain”, Jäärni toteaa. Tuurilla oli päärooli simolaisten pyynnissä ja hirvet saivat varmasti nauttia metsän suojasta. Metsästäjät aiheellisesti epäilevät tämäkin seikan kääntyvän riistaportaalin syövereissä metsänomistajien syyksi. Hirvikoiraa ei voi päästää potkittavaksi näin paksulla lumella, yhden olen jo tänä syksynä haudannut.” Lumesta oli muutakin haittaa. Jokainen hirvenmetsästäjä tietää, että riiputtamattomana pakastetun hirvenlihan laatu jää erittäin heikoksi raakakypsyneeseen lihaan verrattuna, ja tällaista tilannetta yritetään luonnollisesti välttää, jos mahdollista. Hirvenvasan paino nousee puolisen kiloa ”Metsään ei voi enää päästää koiria. Metsässä hirvi saadaan näkyviin korkeintaan parinkymmenen metrin etäisyydeltä, mutta usein näkyvyys on viidesosa tästä. Heikosti ei pärjätty pelkästään Simossa, vaan kaatoprosentti jäi tavallista matalammaksi lähes koko Lapissa, jossa pyyntilupia jäi käyttämättä huomattavan suuri määrä. Kun ajomiehen jaloissa lipsuvat kolmimetriset metsäsukset, ja kiväärinpiippu kolahtelee takaraivoon, ei pyynnin sujuvuutta läpitunkemattomassa rääseiköissä tohdi edes tiedustella. Lunta satoi nopeasti lisää ja pian lumen vahvuus Simon korkeilla mailla oli puolisen metriä
HIRVIJAHTI LAPISSA ”Uusista hirvenmetsästysajoista päättäneet eivät ymmärtäneet alkuperäiskansan realiteetteja. Esimerkiksi Sodankylässä hirvikanta on pysynyt tasaisena jo reilut 20 vuotta, koska metsästäjät ovat itse päättäneet kaatomäärän omakustanteisiin lentolaskentoihin tukeutuen. ”Kiimarauhoitus tuntuu liian pitkältä, kolmekin viikkoa riittäisi. Vastustajat näyttäisivät olevan johdossa tässä väittelyssä. Rauhoitustarpeesta kiistellään Lapissa kiimarauhoitus jakoi metsästäjäkunnan kahtia. Metsästäjät tuntevat oman alueensa hirvikannan parhaiten. Ulla Simoska (vas.) ja Anita Jäärni toteavat, ettei näkyvyys ole hääppöinen lumisessa metsässä. Metsästykselle aiheutuneista vaikeuksista huolimatta rauhoitus nähdään myös tarpeellisena riistan kannalta. Kun hirvilehmät tiinehtyvät ajoissa, vasat ovat keväällä suurempia.” Aiheellisesti on kyseenalaistettu sekin, tarvitseeko hirvi ylipäätään kiimarauhoitusta, sillä on tiedossa, että hirviä on jo muutenkin liikaa. Rauhoitus on mielestäni kuitenkin tarpeellinen. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 20 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 20 8.1.2018 16.40.55 8.1.2018 16.40.55. Lappalainen kyseenalaistaa kiimarauhoituksen tarpeellisuuden Keski-Lapissa ja siitä etelään. Liikennevahinkoja ja taimikkovahinkoja aiheutuu enemmän kuin tarpeeksi. ”On eri asia, jos hirvikanta olisi uhattuna, mutta näin ei ole. Rauhoitusta puolustava Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Vaara ei usko, että uutta metsästysasetusta muutettaisiin kovin nopeasti uudelleen, vaikka siinä onkin parannettavaa. Mikä on tarpeellista Ylä-Lapissa, se ei välttämättä toimi eikä ole edes tarpeellista muualla maassa.” Lappalainen nuhtelee hirvenpyyntiluvista päättäviä siitä, etteivät he vieläkään luota paikallisten metsästäjien eli riistanhoitoyhdistysten omiin kanta-arvioihin lupapäätöksiä tehtäessä. Rauhoituksen puolesta puhuttiin paikoin innokkaastikin aikaisemmin, mutta siitä ei lausuttu metsästyskauden jälkeen enää kovinkaan monia ylistäviä puheenvuoroja. 20 • vuorokaudessa sulanmaan kaudella. Lapissa tarvotaan munaskuita myöten lumessa”, Antti Jäärni huomauttaa. ”Rauhoituksen vaikutus on varsin kyseenalainen, sillä koirien treenaamista metsässä ei kielletty rauhoituskaudella”, Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen pitkäaikainen toiminnanohjaaja, emeritus Jorma Lappalainen huomauttaa. Useat lappilaiset seurueet aloittivat metsästyksen edellä mainituista syistä käytännössä vasta kiimarauhoitusjakson jälkeen eli lokakuun toisena lauantaina. Vasojen pyynti viivästyi usein marraskuun lumikeleille, mikä ei helpottanut metsästystä