Boss RV-6 • TC Gravity testissä mm: 01 Kansi615.indd 1 24.11.2015 12.05. Finnvox-studiot 50 v – katse kohti tulevaa! Dominique Di Piazza Arto tuunelA: ”luovuus ei kysy sopivaa hetkeä.” Anssi Kippo, äänittäjä/tuottaja: ”tiettyjen levyjen jälkeen on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa.” – sähköinen basso, akustinen soundi n ro 6 -2 15 H in ta 9 ,8 E • Digitech polara vs
Microlite-sarjassa on yleisesti käytössä oleva Microdot-liitin sekä myös saatavissa adaptereita taaten yhteensopivuuden eri järjestelmiin. DMS800-sarja jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä DMS700-sarja jäi. f i w w w. Vihdoin uudet Microlite-referenssitason mikrofonit teatteri-, broadcastja konferenssikäyttöön, jotka todella kestävät kosteutta. Uutuutena AES/EBU + DANTEulostulot, käsilähettimille vaihdettavat kapselit AKG D5, D7 sekä C5, kuin myös adapterin ’viiskasille’. Kryptattuna tai ilman. DMS 800 Digitaalista innovaatiota. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.11.2015 12.01. Esityksessä mukana S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . s t u d i o t e c . f i PRO AUDIO ® Microlite Pienempi on parempi. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c
TeksTi: Misha koivunen kuvaT: Toni härkönen anssi kippo IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 8 25.11.2015 12.11. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. vuorossa on tällä kertaa anssi kippo, raskaan musiikin tekoon erikoistuneen astia-studion isäntä. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Se on levy, jossa räyhäkkyys ja meininki on niin hyvin kohdallaan, että omalla kohdalla harvoin tulee vastaan. – Mie olin treenannut sitä jo aika paljon. Paitamyyjäksi ja turvamieheksi ei sentään tarvinnut ryhtyä. Anssi muistelee, että äänityksiin oli alunperin varattu 50–60 päivää. Keikan jälkeen takaisin Helsinkiin ja samoilla silmillä Lappeenrantaan tekemään studiopäivää. Vuorottelu vähentää soittajien stressin määrää, eikä myöskään sormet hajoa. Albumin kymmenen biisin äänittämiseen kului 72 vuorokautta. Demolla se soitti rummut yhdellä otolla sisään ja sitten kuunneltiin yhdessä mitä rummuille voisi vielä tehdä ja annoin omat ehdotukseni. Sitten tehtiin jo levyä, ja seuraava askel oli keikkojen miksaus. Anssi Kipon ja Children of Bodomin yhteistyö alkoi jo varhaisvaiheen demoista, joita seurasivat yhtyeelle tuotetut kolme albumia ja iso kasa singlejä sekä yksittäisiä biisejä. Kesälomaa heidän luonaan viettänyt Raatikainen avautui bänditouhuistaan naapurille, joka ohjasi klopin vastikään demostudion perustaneen luokkakaverinsa puheille. Lopuksi se kimpaantui miulle sen verran, että veti ykkösellä ihan älyttömän hyvin. Miten ihmisestä saa enää kahdeksan tunnin jälkeen mitään irti. Itse ajoin yleensä nukkumattoman yön jälkeen aamuseiskalta Helsinkiin, jätkät kyytiin ja ajettiin jonnekin Ouluun. Myöhän tehtiin tuplapäivää ja panostettiin kunnolla. – Kirkon pommisuojan ovelle koputtaa kaksi pitkätukkaista teiniä: ”Me ollaan Stadista, me halutaan tulla tekeen demo. Ekalla levyllä ei ollut edes klikkiä. Spinefarmilta löytyi kumminkin joustoa, olihan Kippo levy-yhtiön luottomiehiä, jonka kalenterista yhtiö haukkasi noihin aikoihin suurimman osan vuodesta. Tällaisen rutiinin olin itselle kehittänyt. Kippo itse lo”Tiettyjen levyjen jälkeen on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa.” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 9 25.11.2015 12.11. Keikkailun ohessa Kippo myös tuotti ja äänitti yhtyeen tuon ajan levyt, joista hän nostaa esiin erityisesti Hate Crew Deathroll -albumin. Noh, eipä mitään. Soita mitä oot tehny!” Soitin heille Soulset-yhtyeen albumia, jonka olin just tehnyt 16-raitanauhurilla. Vuoden päästä puhelin soi uuden demon merkeissä. Seuraavat neljä vuotta Kippo huolehti miksaamisesta ja välillä oli oltava myös kiertuemanageri, teknikko, valomies ja kuski – taittuihan matka luonnollisesti juuri hänen bussillaan. Alunperin duona operoinut espoolainen Children of Bodom päätyi Kipon puheille Lappeenrantaan rumpali Jaska Raatikaisen isovanhempien ansiosta. Allultahan lähti ääni yhdessä vaiheessa. Ei nysvätty, vaikka jouduttiinkin aika paljon hinkkaamaan. Oikeanlaiset tunnetilat eivät aina löytyneet hetkessä – Allu ( Alexi Laiho, yhtyeen laulaja-kitaristi-säveltäjä) saattoi soittaa jotain juttua neljä tuntia saamatta nuottiakaan narulle. Pari viikkoa session jälkeen kaikki liidit tehtiin yhdessä yössä, Kippo muistelee. – Toki, jos aikataulut venyy, niin siihen pitää olla jokin syy. Kaikki keikkarundit tehtiin miun ”Laneetta” -bussilla, jonka nimi tuli siitä että me oltiin niitä apinoita, jotka asui sillä laneetalla. Pääbändinä oli norjalainen Dimmu Borgir. Pesti alkoi Helsingin Lepakkoluolassa, jossa myös yhtye soitti ensimmäistä kertaa. Nykyään hevilevyillä kuulee hyvin harvoin ”luomu”-rumpuja. Tanakka soundi vakuutti nuoret pitkätukat. Sieltä pitää saada kaivettua ne jutut jollain tavalla. Se on kaikki psykologiaa. Sitäkin on kokeiltu, todettiin erittäin huonosti toimivaksi. Tein monta vuotta 16-tuntista työpäivää ja pisin kesti neljäkymmentäkaksi tuntia. www.riffi.fi 6/2015 9 Children of Bodom: hate Crew Deathroll spinefarm 2003. Jaskalla on aina ollut hirveen tarkat kuviot, mitä hän soittaa. Tokihan, kun soittajaa ei voi hirveen kauan piiskata, niin siinä joutuu tekemään semmosen vuorottelun, että yksikään soittaja ei soita kahta viikkoa putkeen. Anssi valottaa, että soundien ruuvailun, tarkimman soiton ja parhaan soittotatsin kaivamisen ohella hän paneutuu myös siihen, mitä soitetaan. Työtahti oli armoton ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta vedettiin tauotta 14–16 tunnin päiviä. Demo tehtiin ja siitä jäi päälle kutina, että olisihan se kiva tehdä enemmänkin. Anssi Kippo ei osaa sanoa, onko Hate Crew Deathrollin miksauksessa (jonka teki Mikko Karmila) käytetty rumpusampleja, mutta toteaa, että ei ainakaan olisi tarvinnut. Syy ei ainakaan ollut se, että oltais tehty lyhyttä työpäivää. – Aikaisemmin rummut oli soitettu aika vauhdilla. Ei haettu vain sitä oikeinsoittoa, vaan joka nuotissa piti olla kunnon raivo ja energia. Anssi muistelee kuinka poikien soittotaito ja biisien taso tekivät puolestaan häneen suuren vaikutuksen
Warner Musicilta otettiin yhteyttä, oli löytynyt lupaava hevibändi. Idea löytyi netistä, jossa Amerikan isot pojat kehuivat geittaavansa basarin. Tehtiin sitten ADATille tai kovalevylle, niin aina kun sessio alkoi lähestyä loppua, niin studiosta lähti kovalevytai kasettikasa meikäläisen sängyn viereen. – Kuunneltiin ja pähkäiltiin yhdessä levy-yhtiön ja bändin 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 10 25.11.2015 12.11. Netissä kommentit oli kuitenkin heti, että ”taas tätä samplepaskaa”, Kippo tuhahtaa. – Kyllähän ne koetuksella on. Nyt on tehty se minkä takia täällä ollaan. Rankkaan työrytmiin saatiin vastapainoa, kun loppukesän pimeys loi mahtavat kulissit grillibileille Bodomin tyyliin. Kun äänitetään kelalle, geittaan myös tomit. – Mie ajattelin sitten, että viedään homma askelta pidemmälle ja tehdään tomitkin samalla. Päätettiin että syödään perus-roskaruuan sijaan ruokaympyrän mukaan. Soitto hiottiin huippuunsa, ei editoimalla vaan soittamalla, enkä tiedä pystyisinkö enää tekemään niin pitkää päivää, mitä tuo lopputulos vaati. Yhtäkään iskua ei jää pois, kun tekee sen oikealle taktiikalla. Hate Crew Deathroll oli Children of Bodomin kansainvälinen läpimurtoalbumi. Sinne ei samplea tule, ellei ihan välttämättä niin haluta. Miun ennätys on 138 työpäivää putkeen. Menestyksen siivittämänä yhtyeen kitaristi-laulaja Alexi Laiho valittiin kahden eri lehden lukijaäänestyksessä maailman parhaaksi metallikitaristiksi. Levy myi Suomessa kultaa ilmestymisvuonnaan ja sitä on myyty kotimaassa tähän mennessä 24 716 kappaletta. Kipon mukaan luomubasarinkin saa kuitenkin esiin. Tiistai oli kalapäivä jne… Jokainen kokkasi vuorollaan. Intensiiviset 72 vuorokautta, entä sen jälkeen. – Geittaan basarin äänitysvaiheessa. Ei tullut. Yhtye ei ollut Kipolle tuttu, mutta sen netissä julkaisemat demot olivat aiheuttaneet pinnan alla jo jonkin asteista kuplintaa. Sampleja käytetää tyypillisesti kovatempoisissa tuplabasarimyllytyksissä, joissa nuijan isku saattaa kadota kuulumattomiin. 10 www.riffi.fi 6/2015 petti rumpusamplejen käytön kolme vuotta sitten. Se on äärimmäisen tarkkaa, mutta ei vaikeeta, kun tietää mitä tekee. Lainaa kuitenkin on edelleen jäljellä, niin nekin pitäisi vielä maksaa. Miten ihmissuhteet kestävät tuollaiset sessiot. Näissä sessioissa meillä oli erinäisiä teemoja ja yksi oli ruokateema. – Siinä vietiin se piiskaussysteemi niin pitkälle kuin voi. – Jätkät laittoi tulet studion takana oleviin tynnyreihin, joista saatiin oikein semmonen jengisotafiilis. Studion takapihalla sijainneet tynnyrit voi muuten nykyään bongata Children of Bodomin lavarekvisiitasta. Piti oikein matkata Helsinkiin tuotantopalaveriin, mikä oli aika harvinaista. Tää on niitä asioita mitkä ei ikinä unohdu. Tietyt asiat pitää hoitaa. Käytän siihen erillistä ”Key input” -gaten avaussysteemiä ja ajattelin ruveta käyttämään gatea myös digitaaliäänityksissä ainakin tomien kohdalla. – Tiettyjen levyjen jälkeen – ja toi oli yksi niistä – on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa. Ei ollut kuitenkaan varmuutta onko kyseessä vuoden kovin vai huonoin juttu. Ensiferumin uudella sanoin kavereille, että jos tulee semmonen olo, että niitä tarvitaan, niin laitetaan. Allun Pontiacista raikuu Andrew W.K.:n Party Hard… Grillibileet ja leppoisa fiilis. Mitään ei hänen mielestään tarvitsisi tehdä toisin ja toisaalta samanlaiseen tulokseen hän ei ehkä enää pystyisikään. Miltei täydellinen levy ja aikakautensa tuote. Mehän laitettiin siihen että ”Only junk food, no healthy food” ja joka keikalla saatiin pizzaa ja kebabia. Anssi Kippo saa levyn tiimoilta vieläkin työtilauksia, johon hän toteaa, että ”ihan asiallista hommaa ollaan vissiin tehty.” Teräsbetoni: Metallitotuus Warner Music Finland 2005. Näin voisi tiivistää Anssin jälkitunnelmat Hate Crew Deathrollista. Että jos talo vaikka palaa, mä saan pelastettua ainakin nämä. Se oli kyllä tosi harvinaista, koska keikkaraideriinkin – jonka pohja oli saatu joltain toiselta bändiltä – oli alunperin kirjattu, että ”No junkfood, only healthy food”. Ihan kylmästi vaan koska itseluottamus on kohdallaan. – Ihan sama minkälaista levyä tehdään. Kansainvälisesti levyä on myyty noin 250 000 kappaletta. Neljä ja puoli kuukautta! Osoittaa hienosti sen, että toisella on ymmärrystä. Äänitykset kestivät usein aamuneljään asti ja ruokatauko pidettiin puolen yön paikkeilla
Se oli miun viimeisiä analogipöytämiksauksia, ennen kuin lähdin hämmentävälle digimiksaus-harhapolulle. Ja kyllähän Metallitotuus-albumi naksahti sopivaan saumaan, ”osui ja upposi”, kuten Anssi toteaa. – Tehtiin siihen jotain tuotannollisia muutoksia, niinkuin kaikille albumin kappaleille. Oulun keikan jälkeen taksi odotti pihalla Kippoa, joka ei viimeisen soinnun päätteeksi jäänyt edes vetämään liukuja alas, vaan siitä huolehti monitorimiksaaja. Yleensä ensimmäiset yhteiset äänitykset menee silleen, että keskitytään enemmänkin siihen, että soitetaan asiat oikein kuin että aletaan hakemaan jotain fiilis-leveleitä. Ne vaan muotoutui semmoseksi. Sen jälkeen käytin varmaan viikon verran siihen, että otin piuhat irti ja siirsin patchin eteen – eikä jallukolaa enää lähellekään. Meillä oli Oulussa keikka, jonka jälkeen olisi kaksi välipäivää pelkkää hengailua. – Ja kaikki oli tyytyväisiä. Myös köörihuuto-kohdissa voi jollain raidalla olla eri sisältö kuin luullaan. Mutta kun kappaleisiin alettiin sovittaa erilaisia koukkuja modulaatioita myöten, yhtyeen faneilla nousivatkin karvat pystyyn. Levyä tehdessä koettiin myös harmillisia vastoinkäymisiä. Ne vastas, että ’Me laulamme metallitotuudesta!! Mä en oikeesti tiedä…” Asetelma oli Anssi Kipon mieleen. Aloin selvittelemään aikatauluja. Levy-yhtiöstä tuli viestiä, että julkaisu viivästyy, jos sitä ei nyt saada valmiiksi. Saman verran aikaa meni, että saatiin sitten viimeinen rumpuotto talteen. Sitten masterit Kustin reppuun menemään Warnerille ja aamukoneella Helsinki-Vantaan kautta Kittilään jatkamaan Smakin kiertuetta. Pitäiskös vähän keskittyä siihen?” Sitäkin siellä opeteltiin. Myöhemmin yhtye nousi koko kansan tietoisuuteen edustamalla Suomea vuoden 2008 Euroviisuissa. Töitä oli tehty kuukauden verran, kun Smakin lapin kiertue alkoi painaa päälle. 70-luku oli mukana enemmänkin biisinteko-osastossa. Joskus jopa demovaiheen mokia yritetään toistaa, kun niistä tuntuu tulleen osa biisiä. Vaikuttaa siltä, ettei hevi ole kuoleman vakavaa puuhaa. – Siihen aikaan ristikytkentäpaneeli oli räkissä selän takana ja otettiin viimeistä rumpuottoa, kun yhtäkkiä alkoi hirveä pauke ja sähköäänet kuulumaan ja rumpali on että mitä helkkaria tapahtuu. Sitäpaitsi kun ehdotin esimerkiksi ”Taivas lyö tulta” -biisin sooloon modulaatiota, bändi oli siitä ihan liekeissä, Kippo kuvailee. Lentokentälle ehdittiin 20 minuuttia ennen koneen lähtöä, ja HelsinkiVantaan kautta Lappeenrantaan kello yhdeksi yöllä. Yhteistyö aloitettiin Taivas lyö tulta -singlellä. – Tosi monien levyjen kohdalla pyydän soundireferenssiä bändiltä, koska usein oma mielikuva on ollut täysin vastakkainen. Osahan niistä oli jo netissä. Laulupuolikaan ei välttynyt uusilta sovituksilta, kun haettiin oikeanlaista draaman kaarta. – Biisejä arrattiin paljon. Kysyin levy-yhtiöltä, että ”Jos hoidetaan tää aikataulussa, niin mitä saa maksaa. Se auttaa tosi paljon. – Kolme-neljä tuntia putsattiin sitä sokeriliemestä. Ratkaisu löytyi. Tuliaisina karkeloista oli sija 22. Yhdenkään viestin sisältöä Anssi Kippo ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Sen jälkeen Teräsbetoni sai todellisen sessiokasteensa kunnon studiossa. – Vastasin, että viikko menis Lapissa ja sen jälkeen pari päivää niin homma on valmis. Jos korva sanoo, että tän pitää olla näin, niin sitten se on niin. – Aina kun tullaan miun luokse ensimmäistä kertaa, niin alkaa ”Anssin musiikkikoulu”, jossa opetellaan tiettyjä juttuja ja otetaan haltuun, miten tietyt asiat tehdään. Että saadaanko nää jutut edes menemään. Niin tiedätkö mitä ne vastas mulle. – Oikein hyvä, voittajafiilis. Kippo toimi noihin aikoihin myös Smakin keikkamiksaajana. Yhtyeen syvin olemus – kala vai sittenkinkö lintu – ei lopultakaan ole yksiselitteinen asia. Jokainen pala erikseen irti ja CRC:llä puhtaaksi. Taivas lyö tulta lähtikin vetämään suorastaan älyttömän hyvin. Onhan se inhottavaa, kun aletaan muuttamaan, mutta kun muutettiin parempaan niin sehän ei haittaa. Levy-yhtiössä luvattiin albumille tietty budjetti ja jos sinkku vaikuttaa hyvältä niin budjetti saattaisi kasvaa. Noihin aikoihin en nukkunut muutenkaan kauheasti, muutaman tunnin yössä. Lauan tai ja sunnuntai menivät miksatessa ja viimeistellessä. – Alku on aina sellasta, ettei bändi oikein tiedä, mihin kiinnittää huomiota ja sitten tulee tämmönen hassu pitkätukka, että ”Ehei! Ei näin! Kuunteletko yhtään mitä esimerkiksi tuo rumpali soittaa. Vaikkakin ne biisit kuulostaa Manowarilta, niin sävellykset ja melo diat on aika poppia itsessään. Ainakaan levy-yhtiöltä ei tullut mitään vaatimuksia. Tuottajan merkitys kasvaa silloin, kun bändi jumiutuu johonkin näkemykseen, eikä näe vaihtoehtoja. Nyt se on käyty ja sitä ei tarvi enää katsoa. ”Jos korva sanoo, että tän pitää olla näin, niin sitten se on niin.” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 11 25.11.2015 12.11. Metallitotuus-levyyn on piilotettu mm. Ristikytkennän niskaan oli kaatunut jallukola. Vaikka laulaja Jarkko Ahola on 70-luvun hevin suuri ystävä, ei levylle kuitenkaan haettu sen aikaista soundimaailmaa. www.riffi.fi 6/2015 11 jäsenien kanssa ja Pekka Ruuska (Warner Musicin sen aikainen tuotantopäällikkö) kutsuu mut juttelemaan privaatisti. Niitä varten koko bändi kerääntyi mikin ääreen kuiskuttelemaan mitä erinäisimpiä juttuja. Levy on TL Audion VTC-putkikonsolilla miksattu (Lue lisää Anssin paluusta analogimaailmaan osoitteesta: riffi.fi). erilaisia viestejä levy-yhtiölle. ”Ei riitä. Teräsbetonin debyyttialbumi Metallitotuus valittiin Emmagaalassa vuoden metallilevyksi. Toki olen valmis joustamaan ja myöntymään, jos se on kaikkien mielestä surkea idea, mutta yllättävän usein menee ehdotukset läpi. Mikäs oli olo tuon rykäisyn jälkeen. Albumin myynti saavutti ilmestymisvuonna platinarajan ja sitä on myyty tähän mennessä IFPI:n tilastojen mukaan 48 662 kpl. Vähän niin kuin vanhaa Helloweenia – jos sen tekee pykälän kevyem min niin sehän on ihan radiopoppia. ”Kysyin näiltä jätkiltä – kun en oikein tiedä onko tää lintu vai kala – että ootteko tosissanne tän jutun kanssa. Sain muutoksista paljon paskaa niskaan, mikä ei kiinnostanut tippaakaan koska miulle on ihan sama millainen joku versio on, sillä ihmisten korvahan tottuu siihen. Anssin kokemuksen mukaan tuottajan ehdotukset vievät yleensä parempaan suuntaan, ja ajan kuluessa moni kriittinen äänikin saattaa vaihtaa kantaansa. Saatiin tehtyä. Pitää saada aikaisemmin!”, tuli vastauksena
Anssi kuvailee, että jokainen basarin isku tuntuu vatsanpohjassa asti ja jokainen tilassaolija todellakin tuntee sen. Olen tehnyt näin jo pitkän aikaa. – Se on huomattavasti diskantimpi kuin mitkään muut. Suurin osa 46 päivää kestäneestä levynteosta käytettiin kitaroihin. Päästiin lähelle sitä Black Albumia, kunhan vaan jaksoi vääntää. Sillä tavalla ne tietyt kalvot löytyi. Seuraavassa otossa samat isku tulivat väsymyksestä huolimatta aivan älyttömän lujaa. Sitä American Idiotin (Green Day -yhtyeen kappale) säkeistössä olevaa hengittävää basaria ei saa aikaiseksi ilman PA:ta. ”Ei oikeen uskalla levyllä”, oli vastaus. Tämä on helppo uskoa pelkästään vilkaisemalla bändin kiertueaikatauluja. – Silloin testailtiin hirveä määrä kalvoja Jaskan kanssa. Jos PA:ta ei ole, tilamikit ottaa pelkät pellit ja vähän snarea. Yhtyeen laulaja-kitaristi Petri Lindroos oli Kipolle jo ennestään tuttu, sillä Lindroosin edellinen bändi, jo edesmennyt Norther teki aikoinaan monta albumia Astia-studiolla. Aivan käsittämätöntä. Parviaista Anssi kuvaa aivan huikeaksi rumpaliksi. Sitä kuitenkin haettiin ja siihen keskityttiin, mikä olikin aika luonnollista sillä äänitysten kantava teema oli 70-luku, jonka yhtenä merkkinä oli rönsyilevä basso. Laulut, kuorot ja muut tehtiin jälkikäteen. – Kävin katsomassa pari niiden keikkaa ja kattelin että onpa basistilla rouhea meininki. Ei myöskään Ensiferum, joka Anssi Kipon mukaan nauttii aivan liian pientä suosiota kotimaassaan. Eka kuunneltiin niitä samoilla kalvoilla ja kun löytyi alustavat suosikit, sitä samaa kalvoa kierrätettiin snaresta toiseen. Näin vältetään myös ”perus-studiofiilis”, joka pahimmillaan rajoittaa ilmaisua. Äänitän aina rummut silleen, että huoneessa on jytkäämässä 3 000 watin PA-pinkka, mihin ajetaan basaria, virppaa ja joskus tomeja, jonka tilamikit ottaa. Itsekin kitaraa soittava Kippo koki epäuskon hetkiä, kun äänityksiin ryhdyttiin. Anssin mukaan Ensiferumin soittajat ovat aivan ”huikeita muusikoita ja tajuttomia lahjakkuuksia.”. Niiden yhteydessä tarjoutui mahdollisuus kokeiluihin. Mitä tapahtui. Sieltä tuli just sitä yläpäätä mitä haettiin. Se moottori kun jyrähtää käyntiin, niin sitä ei voi estää. Pyysin Parviaiselta, että ”Voitko vetää vähän kovempaa, että saadaan meininkiä?”. Kappaleet taltioitiin kolmella-neljällä otolla, sillä solistit olivat sen verran hyvässä kunnossa. Basariin oli kolmea ja virveliin kolmea-neljää kalvoa. Kaverit sano, että käden pitää olla ihan rentona. – Niin pitikin, Anssi aloittaa. Jaskan setti oli pystyssä, äänitettiin sen soittoa ja sitten tuli joku toinen ammattijätkä soittamaan samaa settiä samoilla säädöillä ja yhtäkkiä ihan eri soundi. – Ainoa kaiku, mitä rummuissa on käytetty on toi tila. Bändin mielestä jo demo kuulosti paremmalta kuin heidän aiemmat levynsä. Rumpuihin ei muutenkaan mennyt kuin neljä ottoa per biisi. – Siellä on yli kymmenen minuutin biisejä, ja kun yhdeksän minuutin kohdalla pitää vetää virveliin täysillä, tuli iskut vähän väsyneesti niin kuin siinä vaiheessa pitää tullakin. Jannella ( Parviainen, Ensiferumin rumpali) on myös omat kalvot, mitä se tykkää käyttää. – En ole eläessäni nähnyt että jätkät veivaa yli 200 bpm 1/16-osia down pickinginä. – Meidän rumpuhuoneessa ei ole tarvinnut vuosikausiin käyttää mitään keinotekoisia kaikuja. Ei se voi mitään rakettitiedettä olla. Testattiin eri kalvoja ja monia virveleitä, jotka vaihtuu levyn aikana pari kertaa. Anssin mukaan ”mies oli ihan Hangon keksinä” – Ei tää ole mahdollista! Laulujen purkittamiseen ei aikaa tuhraantunut. Aikanaan Jaska Raatikaisen (Children of Bodomin rumpali) kanssa opeteltiin virittäminen yhdessä. Siellä on se ”Bonham-soundi” valmiina. Sovittiin, että samalla linjalla jatketaan. Okei, se tosiaan on soittajan käsistä kiinni. Meidän maku meni aika yksiin. Siinä ollaan ytimessä. Groovea ei terminä usein liitetä metallimusiikkiin. Istuttiin Jaskan kanssa alas ja selvitetään miten tää homma tehdään. Noihin aikoihin COBilla oli Kipon Astia-studiolla parikymmentä erillistä sessiota, joissa tehtiin yksittäisiä biisejä, sinkkuja tai ep:tä. 12 www.riffi.fi 6/2015 ensiferum: one Man army Metal Blade 2015 Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Miten paljon tavaraa studioon tarvitaan mukaan, jos lähdetään etsimään hyvää soundia ihan kalvoista lähtien. Ne on sitä treenanneet, kun down picking kuulostaa niin paljon paremmalta. Kaikkine tärinöineen ja lahkeenlepatuksineen olo on kuin keikalla. Mä ajan siihen mukaan geitatun virvelin erikseen ja putsatut tomiraidat, jotka ajan PA:n kautta ja otan talteen. ”Sitä mitä tapahtuu livenä, sitä pitää tapahtua myös studiossa!” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 12 25.11.2015 12.11. Yleensä rummut oli aina ihan miten sattuu ja joku väänsi jotain joskus. Voit tajak si nousi Remon Ambassador Coated, joka on ollutkin jo vuosikausia Anssin lempparikalvo. Pohjia äänitettäessä kitaristit ja basisti soittivat rumpujen mukana samassa tilassa hyvällä livemeiningillä. Vetää koko ajan Cliff Burtonia – hirveetä sooloa siellä. Mutta kun kuunteli levyä, niin basso oli vaan perus pompompompom. Päivän verran haettiin ja hiottiin rumpusoundia. Piti oikein mennä viereen kattomaan, että kyllä se sitä hakkaa. Soundisssa oli tavoitteena Metallican Black Album, ja siinä onnistuttiin aika hyvin ja ilman sampleja! Sitten vaan lätkyttelemään. Snareja oli muutama. Ei noin! Sitä mitä tapahtuu livenä, sitä pitää tapahtua myös studiossa! Basisti Sami Hinkka asemoitiin samaisen PA-pinkan eteen, jotta jokainen basarinisku tuntuu kehossa. – Miulla on omat lempparikalvot, jotka on vuosien varrella hyväksi havaittu. Kerroin kavereille, että mitään ei ole trigattu, eikä samplattu. Ensiferumin levytys aloitettiin kolmen päivän demo ses sioilla, joissa äänitettiin koko albumin rummut, bassot, kitarat ja koskettimet livenä. Olin sitä mieltä, että on mahdotonta
Ensiferum saapui studioon mukanaan iso kasa luomuruokaa ja joogamattoja. Tällä ja Hate Crew Deathrollilla on periaatteessa samanlainen meininki, että bändi meinaa just kaatua, mutta kummasti ne pysyy vielä pystyssä. Eikä jälkeenpäinkään ollut mitään jupinoita eli taisi onnistua ihan hyvin. Kipon itsevarma vastaus oli, että ”nää on tehty sillä meikäläisen metodilla, että nää on aika valmista kauraa”. Se tuo levyyn erottuvuutta ja karaktääriä. Yli 11 minuuttia kestävässä eepoksessa on noin 142 raitaa, joita Kipon ikivanha Mac G5 pyöritti nikottelematta. Nyt sitten natsasi. – Käytän konetta vain nauhurina, en plugarihelvettinä. Miksausten alkaessa bändi varoitteli, että yleensä joku seitsemäs tai jopa yhdestoista versio alkaa vasta olla kelvollinen. Ensimmäistä kappaletta spekuloitiin kolmanteen versioon saakka, loput sujuivat vieläkin nopeammin. Pitää nousta karvat pystyyn, kun kuuntelee biisiä. Suureellisin oli levyn päätösbiisi ”Descendants, Defiance, Domination”. Jossain vaiheessa alettiin miettimään, että onkohan ne suuttuneet tai ollaankohan me menty ihan pöpelikköön, kun yleensä jokainen valittaa jostain ja nyt puoli levyä meni versio ykkösellä. Kipon työskentelymetodin edut olivat kiistämättömiä. One Man Army pomppasi ilmestymisviikolla Suomen virallisen albumilistan kärkeen. 2016 It’s my tune. Biisi miksattiin kuudessa tunnissa, vaikka tuon pituista kappaletta ei tunnissa kuunnella läpi vielä montaakaan kertaa. Samalla sessiot päätettiin pitää täysin alkoholittomana. Albumia hehkutettiin ulkomaisessa lehdistössä ”folk-metallin kärkijulkaisuksi”. Huikean hyvä meininki kaikin puolin. 040 544 5577 61 50 800 4_ M M _A llg em ei n_ R IF FI _1 10 x2 80 • C D -R om • IS O 39 • C M YK • cp : 18 .11 .2 01 5 D U : 16 .11 .2 01 5 Fi nn la nd 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 13 25.11.2015 12.11. – Miksaan levyä samalla kun äänitän sitä: kaikki raidat laitetaan äänityksen jälkeen oikealle voimakkuudelle ja ne kaikki on jo valmiiksi equtettu ja kompressoitu, ettei tarvitse laittaa jälkeen päin mitään härpättimiä. Siitä sain vähän kimmoketta oman ruokavalion muuttamiseen ja nyt pystyn nukkumaan yöni kunnolla. En huomaa mitään eroa.” Ja laitoin pakastepizzaa uuniin, mikä on täysin kuollutta. – Työstettiin bändiliideri Markus Toivosen kanssa sitä studiolla kaksistaan ja muut kuunteli kotona. nland.messefrankfurt.com Puh. Vaaran tunnetta ei sitten muuten kyllä haettu tai kaivattu. Tervetuloa mukaan musiikkivuoden tärkeimpään kansainväliseen tapahtumaan! Pääset sukeltamaan syvälle musiikin maailmaan, luomaan uusia kontakteja ja tutustumaan alan huippuyrityksiin. Saksassa saavutettiin sija 15, Itävallassa sija 37, ja Sveitsissä sija 24. Bändi oli jo aiemmin hakenut Metallican Black Albumin tyylistä soundia onnistumatta siinä. Anssi kertoo siirtyneensä kokonaan luomuruokavalioon, joka on parantanut elämänlaatua valtavasti. – 10. – Se ei ole kauhean rock’n’roll, mutta oli huomattavasti tehokkaampaa työskentelyä. Vaaran tunne on paras esimerkki. Ne keikkuu ihan siinä reunalla. – Ensiferumin aiemmilta levyiltä puuttui miun mielestä se vaaran tunne, mikä miun ajatusmaailmassa kuuluu musiikkiin ihan täysin. Itse kärsin silloin uniongelmista ja kattelin, että ”Mitähän tää nyt on. – Rumpuja kitarasoundissa ei menty sentään ihan yks yhteen, mutta lähdettiin tekemään töitä että saatiin ”In style of…” Samalla täyttyi toinen oleellinen tavoite. 4. Lisätietoja: musikmesse.com info@. Kuten alussa jo todettiin, Suomessa kohtalaisen tuntematon yhtye tekee enemmän keikkaa ulkomailla kuin kotomaassa. Sille ei tarvii tehdä juurikaan mitään. u käy lukemassa lisää anssin kiertuekokemuksista ja äänitysmetodeista osoitteesta: riffi.fi Frankfurt am Main 7. One Man Army on mullistava albumi sekä Anssi Kipolle että Ensiferumille. Niinpä jokainen aamu alkoi bändin joogatuokiolla, ja osa bändistä kävi joko juoksulenkillä tai punttisalilla. Ja ennen kaikkea voit nauttia upeasta musiikkitarjonnasta. Vuoden 2016 Musikmesse uudistuu
14-17 Arto Tuunela.indd 14 25.11.2015 12.14
Rytmiikan käsittely muuttui kolmosalbumin kohdalla luomumpaan suuntaan. Kahdella levyllään kultakantaan päässeen orkesterin toiminnalle tyypillinen ja etenkin sen liiderille ominainen luovuutta ruokkiva odottelu, pyörittely ja miettiminen eivät tuntuneet sopivan sapluunaan. www.riffi.fi 6/2015 15 Y hden miehen projektista ja vuoden 2008 Meteoriitti-levystä kuusihenkiseksi keikkasuosikiksi ja viisi albumia julkaisseeksi radiosoittojyräksi kasvanut Pariisin Kevät viettää parhaillaan hiljaiseloa. mies noudattaa sekä biisinteossa että tuotannossa yhä omia metodejaan ja dogmiaan, mutta myös vastuunjako löytyy nykyään keinovalikoimasta. Tuunela puhui Pariisin Keväässä kitaraa soittavan ja Rubikin keskushahmona alun perin laajemmin tunnetuksi tulleen Artturi Tairan toiseksi tuottajaksi, mikä sopi kaikille. Alkukesästä kävin varovasti juttelemaan bändille, että mitä jos seuraava levy tulisi jo vuoden päästä. – Sinkku tarvittiin valmiiksi reilusti muuta matskua aiemmin. Joten heti kun sain CMX:n valmiiksi lokakuussa, menimme tekemään Haamupuhelun. Huhtikuisen Musta laatikko -albumin tiimoilta soitettiin kevään, kesän ja syksyn mittaan kunnon rupeama hurmiollisia konsertteja. – Teimme kappaleita eteenpäin keikkojen ohessa ja poikkesimme jossain vaiheessa soittamassa niitä levy-yhtiössä. Rento, omaa aikataulua noudattava tekeminen on muuttunut Pariisin Kevään kohdalla askel askeleelta tavoitteellisemmaksi. Vaikka tahti oli rivakka jo muutenkin, halusi levy-yhtiö kiristää aikataulua yhden asian suhteen. Ennen olemme luottaneet aika tavalla siihen, että kunhan vain starttaamme äänitykset, valmista kyllä tulee. Tieto ja tunne siitä, että homma etenee, vaikka itsellä tuleekin väliin muuta, oli vapauttava. Lauluntekijä oli koonnut Meteoriitin ja Astronautin (2010) jälkeen ympärilleen Tairasta ja vanhasta aseveljestään Ilari Kivelästä sekä Jussi Hietalasta, Antti Poudasta ja Reko Ahosta pätevän työryhmän, jonka ”bändiytyminen” oli käynnistynyt puolitoista vuotta aiemmin Ilosaarirockin lavalta. Olenhan minä toki jokusen demon elämäni aikana jo ehtinyt tehdä, mutta ote oli kaikkiaan määrätietoisempi. Kaikki on satua tehtiin loppuvuodesta 2011 uudessa tilanteessa. Selkeä merkki tästä oli 36-vuotiaan Tuunelan halu kokeilla tuoreimpien pitkäsoittojen välissä ripeämpää aikataulua. Seuraavaksi jatkoimme demojen parissa Artturin kanssa ja lähes koko tammikuun bändi vietti studiossa. Minua alkoi pian Jossain on tie ulos -levyn ilmestymisen jälkeen vaivata tunne, että nyt pitää tehdä äkkiä biisejä, Arto avaa. Aikataulu oli tiukka, mutta päädyimme yrittämään. Ja homma tosiaan lähti ihan siitä, miten minuun iski pakonomainen tarve tehdä musaa. Kokeilu meni putkeen, ja Arton mielestä Musta laatikko kuulostaa paremmalta kuin yksikään orkesterin muista julkaisuista. Mentiin eikä meinattu. Näin mies myös vapautti itselleen aikaa hyväksyä CMX:n Mesmeria-levyn tuottajan pesti. Tämän session kohdalla demot ja sovitukset tehtiin hyvinkin valmiiksi eli lähtötilanne oli toinen. Kun minä lähdin CMX-hommiin, Artturi jatkoi demojen työstämistä. Uudessa mallissa avain oli luottamus ja vastuunjako. Viime syksynä alkoi näyttää siltä, että suunnitelma saattaisi toteutua. ”Luovuus ei kysy sopivaa hetkeä.” 14-17 Arto Tuunela.indd 15 25.11.2015 12.14. – Ja niitä alkoikin tulla. Mutta sen se otti, että muutama biisi todella purettiin osiin ja kasattiin uudestaan. Uusien biisien hiipiessä pikku hiljaa mieleen on Arto Tuunelan hyvä katsoa bändin keulakuvan ja biisinikkarin ominaisuudessa olkansa yli ja arvioida uusimman kiekon tekoon liittyneitä ratkaisuja sekä uusia avauksia. – Prosessi käynnistyi keväällä 2014. Vaihtoehtoja ei ollut. Sain tekemiseen ekstrapykälän ja varmuuden siitä, ettei yksikään valmis raita aiheuta mitään ”Tästä olisi saanut vielä vähän tykimmän” -vajareita. Arton jo TeksTi: PeTri siLas kuvaT: Tommi Posa – musiikkia irti ajasta ja paikasta Palvottua ja palkittua poprockia päästelevän Pariisin kevään sieluna hohtaa arto Tuunela. – Oli hienoa lähteä levyn tekoon siltä pohjalta, että kaikki ei ole minun varassani. Lauluja moniajona Tuunelan biisintekotyylistä löytää vedenjakajan, jonka havaitsee vaikka ei hänen ja yhtyeen historiaa niin tarkasti tuntisikaan. – Paljolti onnistuminen johtui hyvistä valmisteluista
Oikeiden asioiden odottelu on Pariisin Kevään moottorin metodissa yhä elintärkeää. Ja tajuta, ettei yksin olemisella ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa. Sen tiedän, että vaikka demojen äärellä iskisi aivan hirveä ”vittu, nämä eivät valmistu ikinä” -fiilis, homma kyllä etenee tekemällä. Niistäkin ehkä viisi pääsee jatkoon. – Olen sulkeutuva tyyppi, ja toisinaan yllätän itseni jostain porukasta omista oloistani. Alkuvaihe on loputonta vatkaamista ja eteneminen pirun työlästä. – Siellä tuntuu, kuin olisi loputtomassa aukeassa tilassa. – En ole enää pitkiin aikoihin skagannut niin sanottujen virheiden puolesta. Saan tankissa vahvan toismaailmaisen tunteen. Tässä Arto ei näe mitään kielteistä. On aikaa todella havaita ajatuksensa tai vaihtoehtoisesti vaikka vähän torkahtaa. Äänessä on oikea bändi, ei studion nurkista projektiluonteisesti hät’hätää lauteille luudittu kokoonpano. Mutta vaikka varsinaista sitovaa teemaa ei olisikaan ja ajatukset kappaleista risteilisivät vuolaammin, kun keskeneräistä on käsissä isompi massa, pitää jostain aina aloittaa. Kyllä minulta menevät yöunet yhä aika useinkin näissä merkeissä, Tuunela pohtii. Tuntuu hyvältä laskeutua kehonlämpöiseen veteen korvatulpat korvissa. Molemmat äänitetään ja lopullinen balanssi syntyy vasta miksatessa. On hankala yrittää tietoisesti olla kelaamatta jotain, minkä kelaamista ei voi välttää. Jutussa kerrottiin, että jos mitään tekemistä ei ole ja virikkeeksi annetaan yhdeksän voltin patteri, hälyttävän moni alkaa antaa sillä kieleensä sähköiskuja. – Seuraavaksi teen 30 aihiota lisää. Ei näe mitään eikä kuule muuta kuin oman kehon äänet. Prosessi jatkuu itseään ruokkien lisää tekemällä, ja kova itsekritiikki myllyttää luonnoksia. Tuunela ei pelkää, että toistuvat vierailut tekisivät kokemuk”Lopulta jostain idiksestä saattaa jäädä vain yksi rivi ja toisesta yksi melodianpätkä, mutta niin se menee.” 14-17 Arto Tuunela.indd 16 25.11.2015 12.14. 16 www.riffi.fi 6/2015 siihen asti göstasundqvistmaisista melodioista ja melankolisista, usein Radioheadiin viittaavista harmonioista kiitelty ilmava poprock soi kolmosalbumilla entistä rehevämpänä ja rytmisesti oivaltavampana. Se kuuluu asiaan. – Ihan alussa on kiva vain ottaa kitara käteen, löytää mukava melodiakulku ja äänittää se puhelimeen. Vaikka tankissa käymisen pääasiallinen tarkoitus onkin tyhjentää mieli, syntyy myös aistiärsykkeistä vapaassa tilassa ideoita. Tuunela virkistyy päästessään tyhjyyteen mietteidensä kanssa, mutta hämmästelee sitä, miten vähän kokemus vaikuttaa ajantajuun. On tärkeää touhuta niiden biisien parissa, koska silloin idiksiä alkaa tipahdella. Mutta en silti tarkoita, että levynteko olisi jotenkin huoletonta. Myös kieli poskessa -malli on edelleen työkalupakissa. Raakileita alkaa käydä läpi ja huomaa, että vajaa puolet on minkään arvoisia ja niistäkin ehkä viisi oikeasti kehityskelpoisia. – Meditaatiota en ole kokeillut, ja korvien välissä vellovaa mökää voi hiljentää monin keinoin, mutta ainakin minulle painovoiman poisto toimii. Kunkin biisin hengen mukaan. Ei se kohdussa oleminen varmastikaan ole huono vertaus. Kunnes jossain vaiheessa fiilis aihioista muuttuu jollain tavalla hyväksi. Suurin osa on… yksinkertaisesti huonoa. Kun niitä on siellä joku 30, tulee vastaan se kysymys, että olisikohan tuossa jo levyn ainekset. Olen toistaiseksi käynyt tankissa vain aika puhki kuluneissa fiiliksissä, mutta jos sinne menisi rennompana, vaikutus voisi olla toinen. Albumeista pitävänä miehenä Arto on uransa varrella lähes ehdollistunut siihen, että luomisvaiheessa biisejä on kesken monta päällekkäin. Kuvaan Pariisin Kevään sielusta sopii erinomaisesti, että mies on todennut aistiärsykkeet minimoivassa kelluntatankissa käymisen hyväksi keinoksi ottaa etäisyyttä. – Rumpukoneen käyttö oli minulle niin pitkään niin tavallista, että ihan jo irrottautuminen siitä… tai sanotaan uusi suhtautuminen siihen… tuntui jännältä. Täytyy osata olla itsekseen, kun on itsekseen. Pulssista on aluksi hyvinkin tietoinen, mutta aika pian kehotietoisuus hälvenee. Samalla huomaan, että ekasta satsista valitsemani viisi ovatkin ihan paskoja, mutta jotkin toiset viisi kelvollisia. Jos löytyy keino, jolla buutata itsensä, minä olen mukana! Pari kertaa sitä on nyt tullut kokeiltua, viimeksi Mes merian valmistuttua. Onnekkaiden virheiden armoille on toisinaan hyvä heittäytyä edelleen, vaikka uusin albumi tehtiinkin jämpteissä merkeissä. Vähän kuin etelän-loman jälkeen. Toisaalta, ilmeisesti ainakin minuun on iskostunut hyvä ajantaju, koska sovitun hetken koittaessa olen kummallakin kerralla alkanut jo uumoilla, että kohta tämä on ohi. Tekijä kertoo, miten kaikki tapahtui. Tässähän ollaan itse kukin vähän roskia tuulessa, välillä on tyynempää ja välillä myrskyää, joten minua kyllä kiinnostaa, miten omaan oloon voi vaikuttaa. Artolla ei ole uuden rupeaman alussa vieläkään tarkkaa ennakkokäsitystä siitä, mitä kohti kuljetaan. Tässä lausunnossa kaikuu Arton tekemistä alusta asti leimannut harkittu sattumalle antautuminen. Pystyyhän sitä toki vaikka juoksemaan itsensä läkähdyksiin, mikä on sitten se toinen ääripää, mutta tankki on ainakin toistaiseksi toiminut kohdallani parhaiten tässä funktiossa. Ja seurassa, kun on seurassa. Tankista noustessa on hyvä, rentoutunut olo. Lopulta jostain idiksestä saattaa jäädä vain yksi rivi ja toisesta yksi melodianpätkä, mutta niin se menee. Ettei tulisi tylsää! Ihan sairasta. Arto sanoo keskittyneensä jo jonkin aikaa tietoisesti siihen, että olisi seurassa aidosti läsnä. Eihän itsensä kanssa oleminen aina helppoa ole, mutta eikö tuo ole vähän liikaa. – Koska minulle ei ole koskaan ollut ongelma viettää aikaa itsekseni, kauhistelin jokin aika sitten artikkelia ihmisten kärsimättömyydestä. – Juttu on aika ristiriitainen. – Jos lupaava ajatus on tullakseen, hyvä! Luovuus ei kysy sopivaa hetkeä, eikä ole ikinä huono juttu, jos saa hyvän idiksen. Painottomuuden viehätys Pienestä pitäen omissa oloissaan hyvin viihtynyt Tuunela seuraa kummastellen sitä nykymaailman ärsyketulvaa, jonka sisällä ihmiset vapaaehtoisesti uivat. Noista ajoista astihan meillä on ollut usein konetta ja liverummutusta päällekkäin. Sellainen on tylsää. Sisäinen käsitys tunnista on aika tarkka. – Itselle toimii, että on joku kokonaisuus työn alla. – Minulta on kysytty haastiksissa usein ”miten biisi syntyy?”, mutta en osaa vastata. Totta kai ajan ja paikan tuolle puolen kappaleissaan usein haikaileva ja pääseväkin biisinikkari viihtyy juuri nämä tekijät arkielämästä hämärtävässä tilassa
Tahdon pois turhan sofistikoituneesta ilmaisusta… salonkikelpoisuudesta. On siistiä toimia sokkona ja tähdätä tekemisen alussa noin vuoden päähän. Mutta on lohdullista huomata, miten oman epävarmuuden päälläkin voi mennä eteenpäin ihan huoletta, takki auki. Mutta se on tämän hetken fiilis, huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa voi olla eri ääni kellossa. – Usein kun uuden levyn jälkeen kasataan keikoille biisilistaa, vaikuttavat monet vanhat rallit vähän väljähtäneiltä. – Olisi hienoa, jos kuulijalle tulisi illuusio, että joku on tuosta vain polkaissut nipun kovia biisejä, ja bändi vetää niitä kuin viimeistä päivää. Otollisemmissa oloissa hän jopa saattaisi harkita oman kelluntatankin hankkimista. Kuulostan nyt joltain juhla mokka -mainokselta, mutta niin asia on. Hienointa on törmätä biisiin, joka on niin kova, ettei sen tarvitse välittää vastaanotosta paskaakaan. Pariisin Kevät on vaiheessa, jossa rutinoituminen ei ole päässyt kangistamaan, mutta monet tilanteet eivät enää ole uusia. – Myös tuottaminen näyttäytyy fiilispohjaisena touhuna. Ja nostattavat tekijässä voittajafiiliksiä. Saman tien voisi antaa päätäntävallan tekemisen suunnasta muille. Pohdinta käynnistyy huonojen juttujen äärellä. Minulle ydin on musiikista haltioituminen. Sellaisia itsekin haluaisin osata tehdä. – Diggaan lumoutua musiikista, haluan päästää hyvät biisit ihon alle ja vältän liikaa analyysiä. Kuten Arto huomioi, viisi vuotta on bändille lyhyt ikä. Ja seuraavaksi tärkeimmät hyvyyden ja huonouden kriteerit perustuisivatkin vain myyntilukuihin ja soittolistamenestykseen. – Nyt potikat takaraivossa ovat taas siirtymässä biisintekoasentoon. Kaikenlaisen vuoropuhelun ylläpito ruokkii luovuutta. Kysehän on siitä, pystyykö elämäänsä ottamaan säännöllisiä asioita, jotka tuntuvat kerta kerran jälkeen juhlavilta. Nuorallatanssia kontrollin ja kaaoksen välissä ylläpitää liikkeessä pysyminen. Myös Pariisin Kevään padassa kuplii jo. – Huonojen rutiinien ja maneerien välttäminen biisinteossa on tarpeellista ja sitä mallia pitää pyrkiä soveltamaan muuhun toimintaan. Ja silti… vaikka hakkaisin jotain biisiä monta kuukautta ja kuulisin sen satoja kertoja, haluan että valmistuessa kädet nousevat ilmaan. Silloin voi kuunnella musaa, katsella kansia ja suhtautua valmiiseen tuotokseen lähes vieraana asiana. Makea fiilis, saatoimme vain aika levollisesti asetella ne omat fazerin parhaat oi keaan suhteeseen. Tuntuu, että uuden levyn voisi soittaa kokonaan ja vanhoja vain pari sekaan. Haltioitumista, ei analyysia Nyt kun Mustan laatikon julkaisusta on puolisen vuotta ja paljon hyviä keikkoja, nousee välitilinpäätöksen kantavaksi teemaksi jatkuvan muutoksen haku ja ylläpito. Monesta saattaa olla houkuttelevaa yrittää toisintaa juttua, jolla on isommalle jengille breikannut, mutta se johtaisi luovan prosessin tyrehtymiseen ja musan tekoon pelkällä järjellä. Minuun vetoaa aina se, että innostutaan porukalla jostain. Mutta syksyn keikkojen alla oli tullut sen verran etäisyyttä, että ne kaikki olivat vain biisejä. Tuunelan mukaan biisit vaikuttavat optimitilanteessa kuulijasta spontaaneilta. www.riffi.fi 6/2015 17 sesta triviaalin. Jos koen kuunnellessa, että hyvät ainekset on jotenkin tyritty, alan miettiä. Loppuvuodesta aikaa on vienyt ja vie toistaiseksi verhon takana pidettävä duohanke, josta mies on innoissaan. Mikä on tietysti ainakin sen tekemisen osalta harvoin totta, mutta ei mahdotonta. – Jos minulla olisi oma talo ja siinä kellari, mikä ettei. Tätä levyä valmisteltiin tarkasti, ja nyt viehättää mieluummin kirveellä veistely ja luonnosten raapustelu. Tämä on pätenyt Arton kaikissa toimeksiannoissa. – Vaikka olenkin saatanan ylpeä Mustasta laatikosta ja pidän sitä parhaana juttuna, jota olen ollut tekemässä, kaikki vanhat mallit olisi nyt hyvä heittää roskikseen. Minulle tekee hyvää pysyä vähän varpaillaan omassa itsessäni, vaikka se käy hetkittäin kuluttavaksi. Tärkeää on korvien auki pitäminen ja vaikutteiden kerääminen. Ehkä tankki kuuluu niihin. – Muun tekeminen ei ole Pariisin Keväältä pois, etenkin kun saan noudattaa omia aikataulujani. Tarvitaan voimakasta nahkojen luomista ja murhaavaa itsekritiikkiä. Lopuksi Tuunela tunnustaa olevansa uuden albumin valmistuttua usein ”rikki ja jotenkin sijoiltaan”, mutta tunne hälvenee ajan kuluessa. Tankki on ehkä niitä harvoja asioita, joissa laatu ja määrä eivät sulje toisiaan pois tai ole… janan eri päissä. u 14-17 Arto Tuunela.indd 17 25.11.2015 12.14. Haluan katsoa kuviota uusin silmin. Kyllä sellaisiakin on. Ajan kuluminen ja Mustan laatikon merkeissä keikkailu on myös asettanut sen materiaalin uuteen asentoon vanhan tuotannon rinnalla. Tuunela osaa kuulemma yhä ottaa vaikkapa radiosta vastaan tulevan uuden musan musana ilman, että alkaa sekä biisinteon että studiotyön ammattimiehenä palastella sitä osiin kirurgin tavoin
Ensimmäisenä syksynäni luokkaan hankittiin 10 nylonkielistä Landolaa ja käytetty rumpusetti. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 18-19 Musiikinluokka3.indd 18 25.11.2015 12.16. Sitten ostettiin Yamahan Pasifica-sähkikset, joista toinen on vasenkätisille, Rautanen muistelee. Djembet tulivat 2000-luvun alussa Afrikka-buumin myöMusiikin lehtori Raine Rautasella on neljännesvuosisadan näkökulma musiikinluokan kehitykseen. Raine Rautasen mielestä opettajan ammattitaito on yhä musiikinopetuksen tärkein työväline. Alkuvaiheessa hankitun ”Hendrix-puolen” sähkökitaran kaverina on vasuribasso ja rumpusetti on helppo kääntää rystypuolelle. Kolmannessa osassa vieraillaan musiikin lehtori Raine Rautasen luokassa Jalasjärvellä. Musiikinluokassa 3/3 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – kun opetukselle järjestetään kunnon puitteet, sen hedelmistä pääsee nauttimaan koko koulu R autanen opettaa musiikkia Jalasjärven koulukeskuksessa, jonka muodostavat noin 140 opiskelijan lukio, 330 oppilaan yläaste ja kirkonkylän alakoulu. Kun perusbändisoittimet olivat olemassa, hankittiin Rolandin sähköpiano ja 90-luvun lopulla luokkaan saatiin ensimmäiset syntetisaattorit. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Perusvarustuksesta monipuolisuutta kohti Rautasella on ollut luokkaa varustaessaan tasapuolisuutta edistävä ajatus: tarjolla on oltava soittimet myös vasenkätisille. Seuraavana vuonna koulu hankki äänentoistojärjestelmän, basson, sähkökitaran ja vahvistimet. 1991 alkaneiden musiikkipainotteisten luokkien myötä monipuolisuutta bändisoittoon ovat tuoneet oppilaiden omat jousija puhallininstrumentit. ”Kilkutteluosastoa” on paljon: congat, tamburiineja, sheikkereitä. Lainasin käyttöön oman bassoni ja -vahvistimeni. 18 www.riffi.fi 6/2015 Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. – Kun tulin virkaani vuonna 1990, musiikinluokassa oli rikkinäinen rumpusetti ja epävireinen piano. Tai sanotaanko pikemminkin kehittämiseen, sillä lähtökohdat eivät olleet kummoisetkaan nuoren lehtorin astellessa ensi kertaa luokkaansa
–Musiikin oppiminen vaatii toistoja ja toistoja. – Näillä on menty niin Suvivirttä kuin Sylvian joululauluakin, hän nauraa. Rautanen innostui niistä nähtyään aiheesta ruotsalaisen televisio-ohjelman. Rautanen arvelee, että seuraava hankinta on digitaalimikseri. – Sain vaikuttaa luokan sijaintiin, kokoon, muotoon ja varustukseen. Se valmistui 2006 ja rakennettiin kokonaan uuteen paikkaan. – Mikrofoneihin kului neljännes budjetista, mutta niistähän äänen taltiointi lähtee, toteaa Rautanen. Apua saatiin alalle kouluttautuneilta entisiltä oppilailta. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Olipa apuna kitara tai iPad, tärkeintä on, että oppilaat saadaan motivoitua opiskeluun. Mitä tulevaisuudessa. Identtinen kaapelointi kulkee studiosta uuteen ja vanhaan liikuntasaliin sekä alakoulun musiikinluokkaan. Whackersejä on luokassa arviolta toista sataa putkea. Teknologian muutoksista huolimatta Rautanen uskoo opetuksen perusluonteen säilyneen. iPadin avulla saadut oivallukset ovat mauste, ruisleipää taas akustinen soitin, harjoittelu ja yleisön eteen rohkeneminen. Luokalla ei ole lainkaan seinänaapureita, mikä edistää muiden aineiden opetuksen työrauhaa. Tämä pysynee myös tulevaisuudessa perusasetelmana, Rautanen arvioi. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Vuosina 2005–2006 kunta investoi koulukeskuksen äänitysstudion rakentamiseen. Soittimisto ja luokka on kehittynyt koko Raine Rautasen opettajanuran ajan. Osaltaan monipuolisuutta tuovat koulusoittimina harvinaiset kaksi elektroakustista mandoliinia. Boom Whackers -soittoputket tulivat markkinoille reilu kymmenen vuotta sitten. Teknologian tarpeellisuus tulee työyhteisölle esiin juhlien myötä. – Näitä soitettaessa kaikki ovat samalla viivalla! Remontin myötä nykyaikaan Nykyinen musiikinluokka on neljäs luokkatila, jossa Rautanen opettaa. Valmius samaan on myös koulun sisäpihalle. Tietokoneeksi hankittiin ajan tehokkain Mactorni ja monitoreiksi Genelecin 8030:t. – Minut otettiin erinomaisesti mukaan suunnitteluun, Rautanen kertoo. 16/2-tyyppinen johdotus kulkee luokasta studioon. – Valmiit presetit saa haettua nopeasti ja helposti. Luokka on iso ja tarkoituksenmukaisen mallinen. Kun on tilaa ja toimiva akustiikka, opettajan kuulokin säilyy terveenä, Rautanen toteaa. Eniten rahaa käytettiin äänitysjärjestelmään ja mikrofoneihin. Luokan sähköja audiokaapelointi tehtiin ajatuksella. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 18-19 Musiikinluokka3.indd 19 25.11.2015 12.16. Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna tä. Perusmikrofonikaluston lisäksi hankittiin stereopari AKG:n klassisia 414:a. – Tärkein työväline on opettajan ammattitaito. – Kun esitykset valmistellaan huolella ja tuodaan nähtäville, kollegat ja esimiehet suhtautuvat myönteisesti sinänsä kalliisiin investointeihin. Esimerkiksi Behringer X32 on hinta-laatu-suhteeltaan koulumaailmaan hyvin soveltuva vaihtoehto, hän toteaa
Lasse Lahtinen on myymisen ohella päässyt kokeilemaan kosketin soittimiston uutuudet vuosi kymmenien varrella. 20 www.riffi.fi 6/2015 K yllä 40 vuotta samassa työpaikassa on melkoinen saavutus. Toiminnan laajentamisen mahdollisti muutto nykyiseen kiinteistöön Pinninkadulle. 20-21 Tammer-piano.indd 20 25.11.2015 12.36. – Alkuun lähdettiin kosketinsoittimista: pianot, flyygelit sekä sen ajan bändien käyttämät sähköiset koskettimet, kuten keikka pianot, syntetisaattorit ja kaikki, joista yleisesti käytettiin nimi tystä sähköurut, Lahtinen muistelee alkuvaiheita. Sen verran vuosia tuli täyteen lokakuun alussa Tammer piano ja soittimen perustajalle Lasse Lahtiselle, joka edelleen kin toimii liikkeenharjoittajana yrityksessä. Internet, internet… Muutaman vuoden kuluttua laajennetun toiminnan käynnisty misestä internet yleistyi kotien käyttöön ja pian ulkomaiset toimi jat alkoivat tunkea Suomen soitinmarkkinoille. Asiakkai TeKsTI ja KuvaT: TImo KosKInen Tammerpiano ja -soitin 40 vuotta – ja jatkoa seuraa Tammelantorin laidassa toimivalla Tammerpianolla on jo kunnioitettava määrä vuosia takanaan. Liikkeen alkuperäinen nimi Tammerpiano muuntui nykyi seen muotoonsa 1993, jolloin mukaan otettiin orkesteri ja bän disoittimet, tarvikkeet ja vahvistimet. Se aiheutti huol ta suomalaisten musiikkiliikkeiden tulevaisuudesta. Katseet on kuitenkin suunnattu tulevaisuuteen. Lahtisen mukaan tilanne on kuitenkin sittemmin vakiintunut ja asiakkaat ovat ruvenneet arvostamaan kunnolla esille tuotu ja laajoja valikoimia ja tietenkin yksilöllistä palvelua. Sähkökitaraosastolla koesoitot voi tehdä monien eri vahvistinmerkkien kautta. Tuoteedustukset ovat hyviä ja vahvoja ja meillä on runsaasti arvokkaitakin soittimia heti varastossa. – Meillä on käytössä täällä 600 neliötä sekä lisätiloja Tam pellassa, mikä on käsittääkseni suurin pintaala musiikkiliikkeel le Tampereella
– Kyllähän verkkokauppiaat osansa tekevät, mutta he saat tavat tarjota halvalla hinnalla tavaraa, jota heillä ei ole toimit taa. Kosketinsoittimien kehittymistä pitkään seuranneena hän kuitenkin uskoo, että digitaalitekniikalla toteutetut hybridiflyy gelit ovat soitettavuudessa ja soinnissa jo huipputarkasti lähellä akustista soitinta, jopa konserttikäyttöön soveltuvia. Tulevaisuutta kohti mennään kuitenkin luottavaisin mielin. Ikuiset trendit Soitinkaupan nykytrendejä pohtiessa Lahtisen arvion mukaan akustisen kitaran suosio on pitänyt pintansa vuosien ajan. u Tammerpianon asiantunteva henkilökunta on valmiina palvelemaan. Kitaroil le meillä tehdään paljon huoltotöitäkin. Musiikkikauppa pärjää panostamalla oikeisiin asioihin ja tekemällä voitavansa. Rummuille on varattuna oma 100 neliön osasto, jossa on 25 settiä valmiiksi koottuna. – Soittimia on saatava kokeilla ennen ostamista, käteen so pivan yksilön löytämiseksi. Kokeiltavana on isojakin soittimia kuten akustisia pianoja ja flyy geleitä. ta saapuu koko Pirkanmaan alueelta, jossa musiikin harrastus on yleisempää kuin koko maan tasolla. Työsarka ei ole helppo tällä hetkellä. Tämä sotkee perinteisiä hintakäsityksiä. Meillä asiakkaat saattavat tehdä os topäätöksen usean kokeilukerran jälkeen ja he ovat tyytyväisiä. joka rintamalle oma osaajansa Asiantuntevassa henkilökunnassa tehtäväsektoreita on jaettu myyjien kesken: Sakari Lahtisen erikoisalaa ovat rummut ja orkesterilaitteet, Jussi Kulomaa on perehtynyt studiolaitteisiin ja Timo Niemistö kitaroihin, bassoihin ja vahvistimiin. Mielestäni mei dänlaisemme kivijalkakauppa nykyään pärjää hinnoissa ja saat taa meillä olla halvempiakin hintoja kuin verkossa, hän toteaa. ++BWF_Evento2015 75x297 2.11.2015 18:25 Page 1 Kun tapahtumasi on sinulle tärkeä! EasyEvent.fi Tapahtumatekniikan budjetti minuutissa broadway.fi • 010 830 3830 hokkuspokkus.fi • 010 830 3841 Ota yhteyttä tai 20-21 Tammer-piano.indd 21 25.11.2015 12.36. Erityisesti kauppias korostaa perusteellisen kokeilun ja ver tailun tärkeyttä pitkään käyttöön tulevan soittimen hankinnassa. Lahtinen itse on kosketinsoittimien erikoistuntijana ylpeä sii tä, että liikkeessä on oikeita flyygeleitä ja Tampellassa vielä kolme lisää. Kitaroita on varastossa yli 300 ja akustisille kitaroille on oma kosteuskontrolloitu kokeiluhuo ne – muissakin tiloissa kosteusprosentti on huomioitu. Sa moin kitaraefektien kauppa käy vilkkaasti ja vahvistimien me nekki on tasaista, vaikka sähkökitaroiden huippuvuodet eivät osukaan juuri nyt kohdalle. Musiikkikaupassa nähdään samat ilmiöt kuin ympäröiväs sä yhteiskunnassa: – Yleinen taloudellinen tilanne vaikuttaa jonkin verran os tajien käyttäytymiseen ja kuntien ja laitoksien määrärahat ovat tiukassa. Ukulelen ja cajonin muodikkuus on noteerattu ja niitä on tarjolla moneen hintaryhmään. Kauppoja tehtiin koko ajan haastattelumme aikanakin ja ajan käytäntöön vastauksena liikkeen oma verkkokauppakin on käyn nistymässä lähiaikoina