01 Kansi614.indd 1 24.11.2014 12.25. Pave Maijanen, tuottaja: – Remu suunnittelee. Siinä on turha inistä yhtään mitään. Nro 6 -201 4 H inta 9 ,50 E Gibson USA 2015 – rajuja uudistuksia! eti, alla kuulee h ole.” m le e tt u p o ”K e pu vai eikö s pä onko se rum m ri, ru pusep – Hannu Saa Jyri Riikonen, E-Studio: – Äänittäjän ei pidä kommentoida muita kuin teknisiä asioita. Remu määrää
t o r n i o n m u s i i k k i . c o m 24.11.2014 12.51. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 0 1 6 4 8 0 4 5 0 • w w w. WMS420 Vocal Set D5 • • • • 5 kapseli D Lisäantennimahdollisuus Sopii myös suuriin setteihin Myös lupavapaita taajuuksia P820 Tube + K702 • P utkimikki C414-tyylisellä soundilla • 5 suuntakuviota • Referenssitason studiokuulokkeet 249,- 777,- D12VR C535 EB • T unnetun maailmankaikkeuden paras bassarimikki, herttakuviolla • Phantomilla 3 valittavaa soundia, originaalilla 70-luvun C414-muuntajalla , MAX 164 dB SPL (0.5% THDlle) • Erinomainen rockabillylauluun, huuliharpulle jne. • H uippuartistien ja äänialan ammattilaisten luottokondensaattori jo neljän vuosikymmenen ajan • Toimii lavalla ja toimii studiossa, ilman käsittelyääniä • 0-14 dB- kytkin + bassoleikkurit, herttakuviolla 333,- 292,- C214 Groove Pack D40 Tetrad • C 414-kapseli • Herttakuvio • Overheadiksi, laululle, akustiselle • B assari + 3 x Snare/Tom + 2 x Overhead • Siistissä laukussa • Sopii myös bassolle, kitaracomboille jne. • • • • • D igilangaton kryptauksella ja Drop Out -korjauksella • 4-kanavainen vastaanotin • Erilliset ulostulot ja Mix Out • D5 –kapseli 353,- T ämän päivän ”viisseiska” Erinomainen virvelille ja tomeille Mainio myös kitaracomboille Rimmikiinnike säästää tilaa 242,- 88,- 644,- Avoinna arkisin 10 - 17 ja lauantaisin 10 - 14 To r n i o n M u s i i k k i O y • E l i a k s e n k a t u 1 1 , 9 5 4 0 0 To r n i o • p u h
f i ® 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.11.2014 12.19. MADI BUILT-IN ADVANCED DSP BUILT-IN 96 INPUTS TO MIX BLU link RockNet Ethersound CobraNet DOLBY E 3G SDI 24 STEREO BUSSES 36 IN THE BOX DSP & LOCAL I/O GRAPHIC EQS DYNAMICS FADERS Vistonics II™ Realtime Rack Mini Stagebox Compact Stagebox PRO AUDIO Vi Stagebox Visi Remote Studiotec Oy Kuusiniemi 2, 02710 Espoo puh. 0207 512 300 sales@studiotec.fi w w w. s t u d i o t e c
Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 6/2014 04-05 pääkkäri614.indd 4 26.11.2014 15.22. PÄÄTOIMITTAJALTA No sä teet sit sillai… E sitettävän biisin alkuperä ja luonne olisi hyvä Kyseisen yhtyeen keikkamatkalla Ruotsissa 80-luvun ymmärtää, muuten sitä ei voi lähestyä ja kohdella puolivälissä Ari tutustui steel pan -musiikkiin, mutta oikein. vuonna 2000, kun ryhmä sijoittui Trinidadilla pidetyissä Musiikista ei kuitenkaan tullut heti ammattia, vaan maailmanmestaruuskisoissa kahdeksanneksi. Yhtye on jälleen ”soita potaattinokka” -opastuksin, eikä innokkaista keikkaillut viime vuodet lähes alkuperäisessä kokoon- pannuttajista ollut pulaa. hyvällä menestyksellä. perustetuille koululaisorkestereille. Kyse vuotia tuhkalipeällä rumpukalvoiksi, rakentamaan on siitä, että kunnioitus, ennakkoluulottomuus ja näkemys panhuiluja ja veistämään zarangoja. Billnäs Music Factory -kokoonpanossa, Kuva: Yle?/?Minna Almark monen entisen oppilaansa rinnalla soittaen. Kyllä Sibelius taipuu steelpannu- jäänyt, olihan maailmassa paljon muutakin mielenkiin- orkesterille siinä missä Hendrix tai Konstan parempi toista. Suurimman julkisen tunnus- panossaan ja sai ensi vuonna julkaistavan levynsä tuksen koulun Steel Pan Lovers -orkesteri sai osakseen äänitykset päätökseen marraskuussa. Tämä lienee ollut myös yhtenä teliasta tutkimusmatkailijaa eivät pidelleet aloillaan perusteena vuonna 2000 myönnetylle Lastenkulttuurin perinteisen länsimaisen taide- ja rytmimusiikin valtionpalkinnolle. ottaa selvää andien musiikista aivan valssikin. Asianmukaiset asut uuteen tulkintaan yhdistyvät oikeassa suhteessa. maan ja kirjoitettava sovitukset soittajille. Orkesteri keikkailun ohessa Arin tie vei opiskelemaan teknisen keikkaili ahkerasti Suomessa ja antoi omalla esimerkil- työn opettajaksi Raumalle ja sieltä aikanaan Karjaalle, lään kipinän, paitsi karjaalaisen Kiilan koulun orkesterille, jossa toimenkuva laajeni myös yläkoulun ja lukion myös Alavudelle, Fiskarsiin, Kirkkonummelle ja Saloon musiikinopetukseen. Varsinaiseen peukaloiden pyörittelyyn ei aikaa silti näköisensä version. Mutta ei alkuperäistä esitystä tarvitse sellaisenaan toistaa vaan siitä voi vallan hyvin tehdä erilaisen, oman- innostusta jarruttivat alkuun käytännön esteet. Tämän ajatuksen opin Arilta, joka ei koskaan varsinaisesti opettanut minua koulussa tai sen ulkopuolella, mutta jonka antama käytännön esimerkki oli niin vahva, että T ämä itsetekemisen periaate toteutui mittavimmin 90-luvulla, jolloin Ari hankki ulkomailta ensimmäiset jotain siitä tarttui mukaani niiden muutamien hankkeiden steel pannut itselleen, otti selvää niiden valmistamisesta aikana, joihin hänen kanssaan osallistuin ja niiden yli 30 ja ryhtyi itse pakottamaan tynnyrinpohjia soittimiksi vuoden kuluessa, jotka ehdin hänet ystävänä tuntea. ihmiset mukaansa tekemään ja iloitsi siitä että jotain U saatiin aikaan yhdessä. Tarvitaan vain riittävästi tajua eri musiikinlajien pohjia myöten ja koska autenttisia soittimia ei ollut erityispiirteistä, oivallusta siitä mitkä asiat voi tehdä toisin saatavilla, täytyi opetella itse käsittelemään lampaan- ja kuinka samalla säilytetään alkuperäisteoksen ydin. Arin poikkeuksellinen toimeliaisuus ja kyky innostaa oppilaita kävi ilmi nopeasti ja se näkyi ja kuului myös luokan ulkopuolelle – kaikenlainen bändi- ja orkeste- A rin työn suurin merkitys ei kuitenkaan ole Trinidadin menestyksessä tai Steel Pan Loversin ritoiminta kukoisti, ja niin oppilaskonsertit kuin alusta TV-esiintymisissä. Soitinten tekemisen ja niiden A virittämisen ohella oli tietysti opetettava oppilaita soittari Viitanen (3.11.1950 – 21.11.2014) aloitti musisoinnin lohjalaisessa Millstones-kitaraorkesterissa 1964. karsinat – mihin lokeroon esimerkiksi sijoitettaisiin viisikielisillä kanteleilla reggaeta soittava kokoonpano. Tätä toimintaa hän jatkoi aktiivisesti vielä eläkkeelle jäätyään, mm. ja inka-peruukit kuuluivat luonnollisestikin kuvaan. Pannut osoittautuivat pian loistaviksi koulusoittimiksi, Seuraavana vuonna perustettu Tinos-bändi osui nuori- hankalatkin rytmit aukenivat verbaalisesti kekseliäin somusiikin kiivaimpaan nousuaaltoon. Sen kaiken takana on enemmän: loppuun oppilaiden kanssa itse toteutetut musikaalit Ari rohkaisi ja kannusti, hyväksyi erilaisuuden, otti vakiintuivat olennaiseksi osaksi koulun elämää. Poikkeuksellista opettajaa, Riffin artikkelitoimittajaa ja pitkäaikaista ystävää muistaen. Piti mm
Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. 66 Alangon päiväkirja – Jojottelua 19. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 32 EBS Billy Sheehan Signature Drive – säröä ja puhdasta rinnakkain YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 9,50 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Painopaikka – soundit juurimusasta brittimellakkaan – Pave Maijanen Ulkoasu: Mari Valotie Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 40 Ampeg BA-115 – silkkaa asiaa 42 Bluetone Stalker Reverb Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Hannu Perälä Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman 44 Bluetone Dusty Road II HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot 14 Sebastian ”Kebu” Teir 50 Turbosound Milan – virtuositeettia ja välineurheilua! – mini, medium vai large. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. 46 Gibson Les Paul Less+ & Les Paul Special – perinnekitaroita uusin maustein – kuka muu muka. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X 46 – suomalaista sinisoundia Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 34 34 Proel 100 – tukea trubaduurille 54 Aphex USB 500 Rack – tallenna tai miksaa 38 42 54 – koulusta keikoille! 36 Saari-rummut – koivut sorjat soi! 56 Onko äänittäminen tiedettä vai taidetta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi 33 König & Meyer TOIMITUS – ongelmiin on ratkaisuja – ruuvileuka ja pallonivel helpottavat äänitystä tai filmausta! Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 KÄYTTÖTESTIT Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 38 Snarepal – virppaessu vaimentaa vuotoja Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi Aikakauslehtien Liiton jäsen • Pyroman tulittaa kovaa ja näyttävästi – ja muutti juuri uusiin toimitiloihin Espoossa • Vieraisilla Bluetonen verstaalla – tip top! • Suuri lukijakysely &mahtavat palkinnot Kannen kuva: Jyri Riikonen E-studiolla, kuvaaja Tommi Posa Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 6/2014 06-07 Sisältö614.indd 6 26.11.2014 15.05 Bose_L. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 19 Rock Academy kouluttaa tulevaisuuden toivoja 52 Boss VE-2 – Turusta se alkoi ja nyt ollaan jo Joensuussa 22 Kai Hahto KUSTANTAJA 28 Vaskivuoren musiikkilukio Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. – vastaamassa Robi de Godzinsky ja Jyri Riikonen 14 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Mukavia muistoja jameista 64 Saarinen selvittää – Onko äänen kulkuajasta taiteeksi
PUT YOUR PA BEHIND YOU. And, the proprietary 12-speaker Bose articulated line array ® provides 180 degrees of clear, even sound, allowing you to hear what the audience hears. To learn more about Bose L1 systems, ® ® visit www.bose.eu/L1system or call 10 7786900 L1 Model 1S with B1 bass module ® Bose_L1_Studio_230x280_251012_FI.indd 1 06-07 Sisältö614.indd 7 10/4/12 10:43 AM 26.11.2014 15.05. Plus, with no speaker stands and fewer connections, you’ll spend less time setting up and tearing down — and more time playing a great show. With as few as two systems behind the band, you’ll fill the room with clear, even sound and control the mix on stage and in the audience area. NEW BOSE L1 MODEL 1S SYSTEM ® ® Our new L1 Model 1S is the latest addition to the L1 family, combining PA and ® ® monitors into a single portable system
08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 8 26.11.2014 11.55. Passista vapauduttuaan Maijanen esitteli Riffille kolme kotimaista albumia, joita voidaan kutsua vähintäänkin klassikoiksi – ellei jopa legendoiksi. Teksti: Misha Koivunen Kuvat: Tommi Posa Ikimuistoiset sessiot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Pave Maijanen ”Moi, voidaanko soitella myöhemmin. Mä oon hirvipassissa.” Näillä musiikkiympyröissä harvemmin kuultavilla sanoilla alkaa Pave Maijasen kertomus omista ikimuistoisista sessioistaan
Kun studioon mentiin, siellä oltiin kunnes tuote tuli valmiiksi. Jos miettii mun roolia Wigujen ja ehkä muutamien muidenkin bändien kohdalla, niin tärkein homma on ollut ehdottomasti sellasen sosiaalisen ilmapiirin ylläpitäminen ja ongelmien ratkominen. Jos funtsaa Revoxin kapeeta nauhaa: kaks raitaa. – Ei mun tarvinnut edes kertoo niille, että nyt tehdään näin tai noin. Vaikka kyseessä oli Maijasen ensimmäinen duuni tuottajana, on päällimmäisenä olo että mikään sen jälkeen tehty tuotanto ei ole ollut niin hyvin näpeissä. Miksaus on aina vaikeampaa. Ehkä juuri sen vuoksi, että kyseessä oli miehen ensimmäinen sessio. Niillä saattoi tapahtua aika paljon vuosien varrella tällasiin musiikillisiin ja laajempiinkin asioihin liittyviä erimielisyyk- siä. Kirjaa pidettiin kaikista asioista ja mitään ei jäänyt arvoitukseksi. Ei mun asema ollut eikä oliskaan voinut olla sellainen että mä meen sanomaan että mennään näin ja näin. Automatiikkaa ei vielä tunnettu. Eli neljä raitaa ja paikkana pieni kerrostalon kellari. Bändi soittaa pienessä nipussa. Parhaimmillaan liu’uissa oli kiinni kolme kaveria. – Ei siitä tullut vaikeeta. Vielä harvinaisempaa – jopa myöhempinä vuosikymmeninäkin – oli pre-production, jossa biisit demotetaan ennen varsinaisia äänityksiä. Koko bändi laakista sisään. Kaikki bändin sällit ei meinaan olleet sieltä helpoimmasta päästä. Äänittäminen oli tuohon aikaan suhteellisen simppeliä hommaa. Alkuviikosta tehtiin vikat laulut ja sit miksattiin. Maijasen valitsemia levyjä yhdistää se että niitä esivalmisteltiin hyvin huolellisesti ennen studioon menoa. – En muista mitään rätinää tai rutinaa koko session aikana. Hyvää tulosta ei haitannut myöskään se että Marcus Music oli tasokas studio. Bändi soittaa sen biisin niinkun se on. Toiminta oli johdonmukaista. Kaksi raitaa edellytti myös sitä että bändi soittaa bändinä kuten tapahtu myös siellä varsinaisissa äänityksissä. Maijasella oli treeneistä ja Microvoxin sessioista mittavat muistiinpanot. Mitään periodityyppistä äänittämistä ei liiemmin harrastettu. Toisaalta silloin tehtiin aina niin. Äänittäjänä toimineesta Leif Måseksesta sukeutui myöhemmin maailmanluokan äänittäjä, jota voi hyvällä syyllä kutsua legendaksi. Bändi oli helvetin hyvässä vedossa ja moodissa koko ajan. Sitten miksattiin. – Viikonloppuna Wigut kävi keikalla jossain Sveduissa. Ja jälki oli sen mukaista. Vois kuvitella et melkein ”kädet pois ja paa pyörimään”. Biisit oli valmiina, ne kuulosti helkutin hyvältä ja me tehtiin sitä yhteistyössä. Hyvin treenannut bändi pakkautui ruotsinlauttaan ja suuntasi Tukholmaan levyntekoon. Kun olen jutellut niiden jätkien kanssa vuosikymmeniä myöhemmin, niin yks juttu oli että kuinka uskomatonta oli, miten hyvä ilmapiiri vallitsi sessioiden ajan. Miksaus oli manuaalista työtä. Okei, jossain vaiheessa tarvitaan kolmea jätkää, viis tai kuus kättä, muttei mitään karmeita liikkeitä, kun se oli niin selkeetä hommaa. Kyse ei ollut ainakaan kovin suuresta rahallisesta uhrauksesta. Osaksi preproduction oli tehty tietysti treenikämpällä, mutta varsinaiset demot tehtiin Pekka Nurmikallion Microvox-studioilla Lahdessa – Se oli pieni mesta, jossa mä mahduin seisomaan suorana, mutta Rekku (Pekka Rechardt, kitara) ja Måsse joutu pikkusen kyyristymään. Kuitenkin helkkarin nasta ja hyvälaatuinen. – Kotilainen (Esa, Wigwamin kosketinsoittaja) on niin velho, että se soittaa kaikki jutut sinne ekalla kierroksella. Miksaukseen jäi aikaa neljä päivää, joka tarkoitti kahta kappaletta per päivä. Se on hyvännäköstä, hyväntuntusta ja parhaimmillaan se on vielä helkkarin hyvänkuuloistakin. Jim (Pembroke, laulu ja koskettimet) laulaa siihen demolaulun samalla päälle. Lahti oli loistoidea, ei mikään uhraus. – Nurmikallion äänitysformaatti oli kaksi Revoxia synkassa. Siellä demotettiin mahdollisesti kuusi biisiä ja sitten tehtiin johtopäätöksiä ja viilauksia. Se seikka edesautto pirun paljon siihen että siitä levystä tuli niin tunnustettu. Tarkkaan valmistellut sessiot kestivät kaksi viikkoa. Tottakai mä sanoin sinne tänne, että tehdään näin. – Mä panin pojat nukkumaan siihen aikaan kun oli tar- ”Nurmikallion äänitysformaatti oli kaksi Revoxia synkassa.” www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 9 9 26.11.2014 11.55. Matsku oli niin kiinnostavaa ja hyvää, että sitä oli makeeta viedä eteenpäin. Nuclear Nightclubin kohdalla perästä soitettiin kitararasoolot, liidilaulut ja kuorot. Lisäksi tehtiin joitain lisä-äänityksiä, kuten Freddie are You Readyn marimbat, jotka soitti Ronnie Österberg ja yksittäisiä syntikkajuttuja. Eniten mä suunnittelin köörejä, koska ne oli mun erikoisalaa. Ja Wigujen kohdalla se oli tavatonta. Se oli kaksi viikkoa ja sillä selvä. Maijanen ei osaa sanoa kenen idea Lahden esituotanto oli. Ensimmäisellä viikolla tehtiin lähes kaikki äänitykset ja vähän lauluja. Ei ollut mitään rutinaa tai ongelmaa. Ensimmäistä tuotantoprojektiaan aloitteleva Maijanen kun luuli että tuottaja on rahallisesti produktion takana. Yleensä tuohon aikaan toimittiin hiukan eri tavalla. Sillä raitaleveydellä on jo ihan hyvää dynamiikkaa. Wigwam: Nuclear Nightclub Love Records 1975 K un Love Recordsin mogulit Atte Blom ja Otto Donner ja Wigwamin Måns Groundstroem piirsivät uuden Wigwam-levyn suuntaviivoja, tuottajan nimike ja posti oli suomessa vielä aika tuntematon. Maijanen luonnehtii miestä sanoin ”ei mikään nenänkaivaja”. Ei siinä ollut mitään semmosta että tänne tulee joku jätkä komentelee. Mistä lähti ajatus että samanikäinen jannu tulee kertomaan bändille, miten hommat tehdään. Kiinnostais vaan tietää, että missä ne nauhat on. Me asuttiin Esson motorhotellissa kymmenen kilsaa Solnan studiosta lentokentälle päin. Jimpan kanssa on aina ollut hyvä suhde ja tottakai me tunnettiin toisemme. Tämä edellyttää tietysti myös hyvää äänitystä, että tasot pysyy kohdillaan eikä tarvii tönii koko aika ylös ja alas. Kaikkihan tää kertautuu, jos sulla rupee olee se kakku täynnä. Mä ajoin vielä jotain Mersun viisnollakasia, mikä oli messissä kun me vietiin sinne myös jannujen backlinet. Mä muistan vaan että ne oli aika saakelin hyviä. Ihan markan mesta. – Koska matsku oli niin hyvin valmisteltu, äänitykset sujui kuin tanssi. Sehän oli kunnioitettu ja iso bändi silloin Suomessa. Ilman muuta lähdin mukaan. – Eihän siinä ollut kahta sanaakaan sen jälkeen kun Måsse selitti mulle sen kuvion. Groundstroemin tiedustellessa Maijaselta kiinnostusta Wigujen seuraavan levyn tuottamiseen, vastaus oli, että ”ei mulla ole rahaa”. Kun biisit oli niin hyvin valmisteltuja, tuli joka biisi ekalla tai tokalla otolla. Monet pitää sitä suomirokin yhtenä klassikkona
10 www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 10 26.11.2014 11.56. Äänittäjänä oli joku nuori kundi (Lennart Östlund, toim. Alakerta oli kuin avaruusasema, ihankun Star Trek. tentiaalia löytyi albumin myydessä Briteissä 10?000 kappaletta. huom.), joka oli taas heti ihan helkkarin taitava. – Tänä päivänä moni junnu funtsaa et hitto ku on kuivaa matskua, mut se on just siinä. Oliko olemassa jokin visio, miltä valmiin tuotteen pitäisi kuulostaa. Kun ruvettiin tekee soundcheckiä ekana päivänä, niin kuuli heti et ihan mielettömän ilmavaa, hyvää, kovaa ja selkeetä soundia tulee tötteröistä. – En muista mitään jännitteitä, tai Remun kanssa voi olla kaikenlaisia jännitteitä. Esimerkiks et jengi hajoo illalla ja tulee ihan rutussa takas aamuneljältä. Mitään sähläystä ei ilmennyt. – Me oltiin siellä yläkerrassa kakkosstudiolla. Se sana tuli vielä kolmiäänisesti. Kyllä mä asennoiduin siihen juttuun silleen, että kun pyörin siellä treeneissä ja Microvoxissa, niin piru vie, kun tän saisi kuulostamaan tältä. Joka aamu virkeitä, sovittuun aikaan studioon ja tehtiin duunia niin kauan kuin bändi tai äänittäjä jaksoi. Tiukka treenaaminen alkoi. Sitten taas sama juttu: intensiivinen ja hyvä treenijakso Pukinmäen VPK:lla. Noh, Leif Måses otti kaks Revoxia, jotka lyötiin vastakkain ja alettiin sentti sentiltä liikuttamaan, että se kaks sekuntia tuli täyteen. Ei silloin ollu sellaisia delay-laitteita. Mä muistan sen siitäkin, kun talonmiehen koira antoi palautetta musiikista puremalla mua perseeseen. Sama juttu tässä: vähän matskuu, pienet tilat = helppo kuunnella. Sattu olee yksi Royals (Maijasen, Järvisen ja Ippe Kätkän yhtye) siinä välissä, öhöm… Järvinen tuli takas ja Henry (Remu Aaltonen, laulajarumpali) tais soittaa, että nyt pitäis taas louhii malmia, et tällanen levy olis. Herätin ryhmän, ajoin sen studiolle ja takaisin. Myös soittajat olivat hyvässä vedossa ja tunnelmissa. Siitä puuttu kaikki sellainen ongelmallisuus, että miten tän jutun sais levylle jne… Kaikki aprikointi jäi pois. Albumi julkaistiin myös Ruotsissa, Saksan liittotasavallassa, Jugoslaviassa, Hollannissa, Espanjassa, Ranskassa ja Japanissa. Kaikki oli asennoituneet todella asiallisesti ja vakavasti siihen duuniin, mitä tehtiin. Mutta kuinka saadaan kahden sekunnin viive. Lähetkö messiin. Olin touhunnut Ganesien kanssa sillon tällöin. Niitä mankkoja piti siirtää, niin että nauhaväli osui kohdalleen. Mä sitten ehdotin että tehdään kaiulla niin pitkä viive, että se ”spirit” tulee sieltä taimissa kahden sekunnin päästä. Hurriganes: 10/80 Scandia 1980 peellista. Sitkun oli kohdallaan, se läväytti sen toiseen Revoxiin ja toisesta tuli vastaus ja raidalle meni. Materiaali riitti ja se oli hyvää. Sentin tarkkaa työtä. Levy saavutti vuodessa kultalevyrajan eli 25?000 myytyä kappaletta. Ja taas lähdettiin Tukholmaan – tällä kertaa Polar-studioille – edellämainitun Måseksen osaksi suunnittelema paikka, joka ei Maijasen mukaan ollut enää miljoonastudio, vaan miljardistudio. Se piti tehdä just noin. Pääfokus oli kuitenkin musassa. Nuclear Nightclub nousi ilmestyessään kotimaan albumilistan kärkeen yhdeksäksi viikoksi. Se ei ole tukossa mistään vaikka isoa soundia paikoitellen löytyykin. Ilmassa oli re-unionin fiilistä. Jos kuuntelee jotain legendaarista Steely Dania – sehän on ihan rutikuivaa. Silloin oli paikoin kaikennäkösiä kahinoita. – No kun emmä edes tiennyt mitä tuottaja tarkoittaa. Jengiä oli vaihtunut, Järvinenhän (Albert, kitara) ei ollut Ganesissa sattuneesta syystä vuosina 75–78. Kansainvälistäkin po- Mä olin tuntenut Remun jo 60-luvun lopulta. Studio oli kohtuullisen Wigwam – Nuclear Nightclub Kuva: Anita Westin – Levyllä on Kite-niminen biisi, jossa Jim laulaa sanan ”spirit”
Oikastakoon vielä kerran, että täysin järjetöntä ajatella, että Häkkistä olis joutunut joku paikkailemaan. – Se on ihan mieletöntä kun jengi höyrys Roadrunnerin aikoihin semmosta typerää legendaa, että mä oisin soittanut bassoa niissä jutuissa. ”Vittu, se on siinä! Levyn nimi on Fortissimo!” Sehän on äärimmäisen nopee. Ne on kaikki Remun ideoita. Niitä on tehty vaikka kuinka paljon. Kai mä nyt olen tolla levyllä joihinkin arreihin puuttunut ja tottakai siellä on jotain stemmajuttuja jotka on mun viritelmiä ja laulamia. ”Etkö sä kuullut siellä oli sinffisbändi just virittämässä. Saattoi olla Ruotsin radion kuoro ja orkesteri, jotka esitti Haydnin luomiskertomuksen. Esimerkiks Bourbon Streetissä urkua ja avausbiisi Made in Swedenissä pianoa. Me lähestytään sitä isoa kirkkoa siellä, kun mä huomaan että joku konsertti on alkamassa. Hieno plektrasoundi. Se olis voinut paikkaa ketä vaan Suomessa! Hakaniemen korkeakoulusta saa paljon kovemmat pahvit ku Ogelista, jos tästä musasta puhutaan! Hurriganesin kanssa tuottajan rooli noudatteli samaa linjaa kuin Wigwamin sessioissa. – Ei se mihinkään vuotanut. Rumpujen kanssa samaan aikaan. Ei siellä ”Mä tuun aina vähän rauhattomaksi, jos ruvetaan puksuttamaan bassorumpua nelkytviis minuuttia.” Hurriganes – 10/80 siellä juhlapuolella, niin se kysyy multa: ”Paavali, mitä tarkoittaa fortissimo. Eikö ollut pelkoa että huuto saattaisi vuotaa johonkin. Kuva: Pave Maijanen Remulle tyypillisestä impulsiivisuudesta kertoo hauska tarina levyn intron synnystä: – Sunnuntai oli välipäivä ja ollaan Gamlassa (Tukholman vanhakaupunki) kävelemässä Remun ja Järvisen kanssa. pieni, muttei haitannut mitään. Sitten jengi vielä epäilee sitä. Mä vinkkasin sit aina Hugolle (Cisse Häkkinen, basso) silmää ja se oli et ei mitään hätää. Kaikki meni niinkuin tanssi, no tottakai Remu vittuili aina Häkkiselle. – Remu suunnittelee, Remu määrää. ”Joojoojoo, se on siinä!” Se sanoo heti kun sillä tulee jotain mieleen. Täyttä puppua! Välillä haukoin henkeä, että kyllä kulkee kun se poika latas. Eikä Häkkinen myöskään. Koska mä tunsin kaikki tosi hyvin – paremmin kuin Wigut – niin mun oli helppo uida siinä välissä. Päätöksiä tehdään, ei haikailla, ei kaiveta nenää vaan bam! Se on siinä. – Ei tuosta levystä loppujen lopuksi oo sen enempää kerrottavaa kuin Nuclear Nightclubistakaan. Se on ihan hämmästyttävä jätkä. Ajatus koskettimien mukaan otosta oli Aaltosen. Yhtäkkiä rupeaa jostain kaukaisuudesta kuulumaan sinffisbändin viritystä. Mä sanoin että se tarkoittaa suurin piirtein vitun kovaa. Järvinenhän ei yleensä koskaan ehdottanut tai puhunut mitään. – Tossa levyssä oli kans se juttu, että siinä on ihan pirun hieno soundi. Se systeemi oli hallussa. Hotellissa Henry tiedustelee mihin katosin. Mä soitin Jimpalta (Pembroke) lainattua pianoa ja jotain Remun Yamahan urkulirputinta muutamassa biisissä. Kunpa vain muu maailma oivaltaisi sen. Moodi pitää olla hyvä. Koska sieltä lentää salettiin jotain rumpukapulaa päähän. Bändin soitannollisesti aliarvostetuimman muusikon Cisse Häkkisen soitto synnytti kulmakarvojen nostelua. Se soitti jonnekin, viistoista minuuttia ja saapui tehostelevy, josta se löytyi. Ja jos vuotaa, vuotakoon. Se vaan soitti. Bändi soittaa koko biisin ja äijä huutaa demot samaan aikaan. ”Ei vittu joo, mikä se soundi oli. Hyvän fiiliksen ylläpitäjänä. Kaikilla oli soundit heti kunnossa. Helkkarinmoinen basisti, oikee elukka. Isot linjat ja oleelliset jutut on Henryn – kaikki. – Mähän jouduin jonkun verran olee puskurina siinä jätkien välissä kun Henry… Eihän se saa hengitettyy, jos ei se saa välillä ruoskia jotain. Siinä on turha inistä yhtään mitään. Sitäpaitsi Henryllä on semmonen staili, et jos se laulaa jonkun jutun se on siinä. Sosiaalisen ilmapiirin ylläpito on mun mielestä ensimmäinen juttu, ollaan missä sessioissa tahansa. Saaks sitä mistään?” Sitten me kysyttiin siltä meidän äänittäjältä, että saako sitä soundia jostain. Turha tulla selittää, että vihaisena ja vittuuntuneena tulee vihasta musaa. Dynaamisella mikillä. Sama juttu kun oltiin tekemässä samassa studiossa, mutta www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 11 11 26.11.2014 11.56. Voihan siitä tulla, mutta kuulostaa ainakin ihan sonnalta. Ihan perätöntä legendaa, koska Häkkinenhän oli oikea jyrä. Mä olin siellä turpa levällään kaks ja puol tuntia, ”Huhhuh, mikä soundi”. Häkkinen oli tuohon aikaan kotimaan kovimpia basisteja. Ne ei ole kuitenkaan mitenkään leimaavia. Mä luulen että ne oli sen verran tottunut Remun kanssa työskentelyyn, että niiden on ihan turha ees sanoa mitään. Mä livahdan sinne täysinäiseen kirkkoon ja painan sinne partsille, löytyy paikka, mä jään sinne. Tää oli hyvä esimerkki siitä, että se vaan tarttuu johonkin. Mä painuin sinne konserttiin”. Sit mennään. Laitettiin se virityspätkä soimaan, niin Remu on ”Vittu, se on siinä!” Ja sillä se levy sitten alkoi. Ne soitti vaan. Tälläkin kertaa studioaikaa oli varattu kaksi viikkoa. Jos sä huudat siihen päälle, niin ei ne vuodot vaikuta siihen mitään. Kun oltiin Pukinmäessä, se koputtaa jotain ihmeellistä: ”Paavali! Paa se höyrykone päälle, katotaan mitä soundii siit lähtee”. Kun äänitykset polkaistiin käyntiin, homma vaan kulki
Maijanen itse ihmetteli valintaansa. Seku runttas sieltä pari kertaa ja äänittäjä teki pari käden liikettä, se oli siinä. Ehdoton perusedellytys. Häkkinen taas soitti tol- la levyllä suoraan pöytään. Eka huomio kiinnittyi teksteihin ja sit sitä kautta tietysti siihen musaan ja miten ne tekstit ui siellä musan seassa. Miltä 10/80 kuulostaa tänään. Pojat on poikia. Tää pitää tehdä! Kokeillaan singlellä. Eikä silleen että ”No nyt on soundit kunnossa, mutta jätkät on ihan loppu. Remu eläytyy niin rajusti siihen ytimeen. Se on niin hallinnassa ja mielettömän helppoa sille. Ei Maijanen tietenkään sanattomaksi jää, jos aihetta tulee, mutta hän painottaa, että äänittäjään pitää voida luottaa ja hänen pitää tuntea että luottamusta löytyy. Sillä on nii hirvee tradition taju, tieto ja kyky. Urkujen ujeltava tivolisoundi oli myös Aaltosen idea. Nehän tuli paikalle täydessä latingissa. Paska soundi, mutta jumalauta, että mulle tuli semmonen olo että tällaista tekstiä ei oo kukaan vielä kirjoittanut. Ainakin näissä tapauksissa. Lähinnä semmosta naputusta. Soundiasioihin piti sitten enemmänkin paneutua, koska päälliköltä tuli selkeet ohjeet millasta pitää olla. Dingo: Nimeni on Dingo Finnlevy 1984 Maijanen ajautui Dingon kyytiin Finnlevyn kautta. Sille pitää antaa oma aikansa näyttää se homma, sitten kun todetaan että homma toimii, niin äänittäjä on ihan yhtä kuumana ku se bändi. Nyt pitäis vielä rupee jauhaa biisejä.” Nopeeta toimintaa, eikä sen vuoksi että on kiire, vaan sen vuoksi että ne tulee vaan niin helposti. Nyt oli sellainen kutina, että saattoi tärpätä. No kun siinäkään ei ole mitään ongelmaa. Oletko kuullut samanlaista koskaan. Siitähän monasti syntyy pahoja jänniteitä, jos äänittäjä kokee, että jostain syystä jätkä ei luota. Mua ei oo ikinä kiinnostanut tuottajahommissa sen pöydän kanssa venkoilu. Sit toisaalta joku skittasoundi: Järvisellä oli yks Mesa Boogie ja sit joku lisäskobe. Uusia bändejä etsittiin lehti-ilmoituksella. Se laulaa rokkii niinku se on kuullu rokkia laulettavan 50-luvulta lähtien. Koskee kaikkea toimintaa, ainakin kun puhutaan perinteisestä levyn tekemisestä. Niiden sisällä pitää pysyä, ei sen kummempaa. Ne kaikki fraasit on sieltä. Se toteuttaa sen todella taitavasti. Soundcheckin tekeminen nostattaa Maijasessa varsinaisen purkauksen. Suosituin Ganes-levy on Roadrunner, jota on Musiikkituottajien tilastojen mukaan myyty 171 000 kappaletta. Tää kun runtataan tunnissa kuntoon, niin siinä säilyy voimat, hermot ja tuoreus. Bourbon Streetilla Maijanen pysyi tiukasti sointupohjalla. Oksala rakensi jollekin mun levylle bassorumpusoundia kaks päivää. Todettiin että mitä me laitetaan jotain pömpeliä tohon humisemaan. – Jos siihen menis päivä, niin siihen valahtais hitonmonen määrä voimia ja hermoja. – Jostain syystä ne valitsi mut. – Se on hyvin tärkee juttu, joka liittyy myös tähän Wigujen hommaan; ei äänittäjää ruveta heti kyykyttämään ja painostamaan, ku ei synny mitään. Jos funtsataan näitä jätkii, niin normaalia vittuilua ja sillä selvä. Mä tuun aina vähän rauhattomaksi, jos ruvetaan puksuttamaan bassorumpua nelkytviis minuuttia. Päätelkää itse mikä tapa on Maijasen mieleen. Sieltähän lentää jotain päähän. Kosketinsovituksia ei sen suuremmin mietitty. Henrylla on myös se helppous, että sen juttu viittaa välillä niin lähelle tonne räppipuolelle, et mitkään epäpuhtaudet ei tunnu missään. Hugo, mitä sä oot kirjottanut tohon?” Sekin tulee enemmän siitä, jos on huono valaistus tai jotain… Varsinainen rytmiikka ja svengi on sillä koko ajan ja se vaan mättää sen sinne. Fledat pystyssä ja kajaalit naamassa. Sehän on Remlantia. Firmassa työskennellyt Timo Lindström löi kouraan c-kasetin, joka oli Finnlevyn suorittaman kykyjenetsintärundin saalista. Sä pääset puskee niinku hyvässä kondiksessa. Silloin jokainen tekee parhaansa. Se duunas siihen kaikkia viisimetriä pitkiä tunneleita pressuista ja mä ihmettelen mitä hittoo täällä tapahtuu. Silloin mennään suossa jo aika pitkällä. Siinä ei voi paljoa miettiä kun äijä rupee heti kiusaantumaan. – Mä muistan kun T.T. Tää on yks perusasia. Rajat tulee jossain vaiheessa vastaan. Tavattiin bändin kanssa jossain ja jumalauta minkä näköstä ryhmää. Tuottajaksi oli ehdolla Jimi Sumèn tai Maijanen. ”Mitä tossa lukee. Koko bändin sound checkiin meni tunti. Lähinnä Bourbon Streetiä kun kuulee silloin tällöin jossain, niin kuuluu raikas ja vahva soundi. Checkejä voi tehdä monella tapaa. Kukaan ei kuk- 12 www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 12 26.11.2014 11.56. Kun ne tömäyttää bassorumpua – pum – niin sit se äänittäjä funtsaa, et aha, tollanen soundi. Eikä niitä etukäteen paljon mietitty, kun enhän mä mikään kosketinsoittaja ole. Se on ollut aina äänittäjän hommaa. Made in Swedenin pianoraita on taas enemminkin rytmiraita. Vaikka 10/80 sisältää yhden suurimmista Hurriganes-hiteistä, Bourbon Streetin, se ei ollut lähellekään yhtyeen suosituin albumi. Se menee sinne koppiin ja alkaa huutamaan. Ainut juttu on sille se teksti. Se tekee pari siirtoa ja se on siinä. Soitin Lindströmille, että ollaanko samaa mieltä. Luottamus täytyy pysyä koko ajan. Jos puhutaan vaikka Remusta tai Ronniesta (Österberg). – Mä menin sen kasetin kanssa himaan, siinä oli muistaakseni Levoton tuhkimo, Sinä ja minä ja ehkä Lakatut varpaankynnet. kuitenkaan mitään kriisejä ollut. Letku pöytään ja sit se äijä väänsi heti aivan saakelinmoisen soundin. Kultalevyraja saavutettiin kuitenkin vuonna 1981. – Remun lauluahan monet funtsaa, että miten se saadaan menee tonne niinkun se pitää. Sekään ei ole tukossa. – Se sano, et paa joku vikinä mikä vähän väpättää. Heti näki, että tässä on hyvät eväät tähän juttuun
– Nipa suorastaan vapautui. En muista oliko ne jo sinkulla mukana. Siinä on semmonen jätkä, jonka asenne on, että nää asiat pitää olla kondiksessa, kun nauha alkaa pyörii. Sinkun tekeminen vei kaksi päivää. Musta tuntuu että ykskään pohjien soitto ei mennyt sen takia uusiks että Quuppa soitti väärin. – Nimeni on Dingo oli tuottanut jo paljon rahaa Finnlevylle, niin funtsattiin Nipan ja Norreksen (Lasse, Dingon manageri) kanssa Kerjäläisten valtakunta -biisiä, että ”Eiks olis hienoa lähtee kuvaa noi kannen kuvat Marokkoon?” Sitkun tällasen jutun esittää sinne, niin ilman muuta. Oman polun tallaaminen vaatii hintansa. Sinkku oli helkkarin hyvin treenattu, runtattiin se sisään ja pari juttua syntsalla perään. Äijät sinne, heiluttiin siellä viikko ja Riipinen (Kari) kuvaa. Joku oli vähän räkä poskella aamulla ja joutu vähän nuhtelee. Dingo rikkoi vuosien 1984–1986 aikana kaikki siihen asti tehdyt levy- ja keikkamyynnin ennätykset Suomessa. Tää on se juttu kun kaikki pelaa, niin kaikki pelaa. – Finnlevyssä alko hirveä kahina. Sen takia sen ääni vavahtelee vielä enemmän. Siellä oli varmasti Simmonsin rummut ja soundchecki vielä lyhyempi, haha… Ei tarvinnut tsekkaa ku bassorumpu. Nimeni on Dingo loi alkutahdit ennennäkemättömälle fanihysterialle, jota voitiin Suomen mittakaavassa verrata parikymmentä vuotta aikaisemmin koettuun Beatlemaniaan. Vaikeinta sen laulujen äänittämisessä oli kuitenkin, kun se eläytyy ja heiluu niin perkeleesti. Seuraavana vuonna u yhtyeelle ojennettiin albumista vielä tuplaplatinat. Jos 70-luvulla tehtiin ajatonta soundia, niin 80-luvulla tehtiin hyvinkin leimallisesti ajan mukaista soundia. Kun mikään ei pelaa, niin mikään ei pelaa. – Ehkä me oltiin johdonmukaisia. Biisejä oli jo tsekattu valmiiksi, mulla oli paljon muistiinpanoja demon pohjalta, ja siellä viilattiin palaset kohdalleen. Kaikki yhtyeen ympärillä vellonut kohu vaikutti yllättäen biisintekijä Neumanniin positiivisesti. Kasetin alussa se sanoo ”Moi Gallahan, tässä on uusia sotalauluja.” Sängyn laidalla rämpytetyt Autiotalo, Valkoiset tiikerit, Rio ohoi ja Nahkatakkinen tyttö löivät Maijaselta luun kurkkuun. Suurin osa ideoista tuli Neumannilta, joka oli jo ehtinyt kiertää maailmaa laivalla ollessaan. Neumannin laulut vaativat jonkin verran ekstratyötä, jonka johdosta aikataulut uhkasivat venyä. Treenataan koko levy ja Takomoon kahdeks viikoks hommiin. Itse albumi myi ilmestymisvuonna ensin kultaa ja heti perään platinaa. Mähän oli 35-vuotiaana niille jo setä. Ainoastaan basari oli akustinen. Kaikki meni niinkuin sovittiin. Ne oli hyviä ideoita. Muistan vielä et Quuppa (Juha Seittonen, rummut) sano, että olis tosi nasta kokeilla sähkörumpuja. Siltä aukesi kaikki hanat. Eve soitti pöytään. Se on hirvee eläytyjä, mut sitä piti vähän toppuutella, ku se meni pitkin seiniä siellä kopissa. Mä painuin taas viikoksi Poriin. – Mä oon ihan että ei jumalauta, mitä tää on?! Mulla on se vihko vieläkin mihin mä oon kirjoittanut jonkun biisin kohdalle, että ”Nyt on kasassa kokoelma lauluja, jotka asiallisesti tuotettuna ja markkinoituna tulee lyömään kaikki ennätykset.” Ja mä olin kuullut vasta Nipan sängyn laidalla soittamat akkaridemot. Myös Eve oli todella lahjakas basisti. – Sehän oli soittanut jo ummet ja lammet. – Porin Pavarotti ei oo ihan helpoimpia jätkiä, eikä silloin ollut olemassa mitään virityskoneita. – Tuli ja sen takia mä menin taas Poriin viikoksi. Sitkun sillä oli kolkyt rengasta kädessä ja nelkyt korvassa. – Jauhamisessa ei menny ku päivä. Kööreissä minä ja Eve (Jarkko Eve, basso ja laulu). Dingon voitto Levyraadissa käynnisti ketjureaktion, joka saisi valtavat, jopa hysteriaan paisuneet mittasuhteet ja tulisi rikkomaan useita levymyyntiennätyksiä. Eikä mulla ollut mitään syytä ruveta väittämään muka vanhan liiton äijänä siihen vastaan. Mua ei hämännyt millin vertaa ne rumpusoundit. Ekalla levyllä oli Simmonsin sähkösetti. – Nää oli kato semmosia poikia, kun ne asu jossain hotellissa, ne halus irrotella välillä. Jopa Dingon lopettaminen uutisoitiin kotimaan pää-uutislähetyksissä. Pieniä viilauksia sinne tänne. Tuliko paineita siitä, että biisejä ei pilata studiossa. ”Porin Pavarotti ei oo ihan helpoimpia jätkiä, eikä silloin ollut olemassa mitään virityskoneita.” Dingo – Kerjäläisten valtakunta Dingoon toiseen albumiin päästäessä kappalemateriaali oli kehittynyt huomattavasti. Jontun (Virta, kitara) kone oli ainoa basarin ohella, joka tuli mikillä, koska Nuotiolla (Pete, koskettimet) oli Rolandin Juno-60. www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 13 13 26.11.2014 11.56. Se kannen kuva on Kasbahvuorelta iltahämärässä sinisellä hetkellä. Se voi olla toisin päinkin. Kyse ei ollut mistään ylitse pääsemättömästä. Ne oli silloin siis parikymppisiä, joku vielä nuorempi. koillut mitään, vaan ne oli helkkarin kohteliaita mua kohtaan. Erityisesti rumpali Quuppa saa paljon kiitosta osakseen. Maijanen toimi taas tapansa mukaan hyväntahdon ja positiivisen feng-shuin lähettiläänä. Porissa tehtiin selkeät suunnitelmat päällesoitoista taustalauluihin. Kun Nimeni on Dingo julkastiin ja se löi kaikki ennätykset, niin siltä tuli jo parin kuukauden päästä uusi kasetti täynnä biisejä mun landelle. Se oli ku joulukuusi se jätkä ja hirvee kilinä, niin me jouduttiin riisuu niitä siellä. Se ei mennyt lukkoon. Se vaan latoo. Sitä ennen toistettiin jo hyväksi havaittu rituaali, eli Poriin Dingon kämpälle. Eikä mennyt aikaakaan kun kirjoitettiin uusi sivu suomalaiseen rock-historiaan. Jälleen jätkät luottaa ja antaa arvoa, enkä mä mee sinne mitään räyhäämään, että näin ja näin. Eritoten briteistä kantautuva synapoppi jätti vahvan jäljen Dingon sointiin. Päätettiin siis tehdä Takomossa single; A-puolella Sinä ja minä ja B-puolella Lakatut varpaankynnet. Äkkiä levyä kehiin! Nipalla olikin kauhea määrä biisejä valmiina. Nuoresta iästä huolimatta bändin jäsenillä oli takana vankka soittajatausta
Kebun tavoitteena oli tylsien laitedemojen sijaan esitellä ”miltä synat kuulostavat kun niitä käytetään biiseissä”, ja pian hän alkoikin uittaa omia sävellyksiään videoklippeihin, joita kuvaili hankkimistaan syntikoista. – Ja sitten huomasin siirtyneeni laite-esittelyistä biisien esittelyyn, Kebu tiivistää. Videot ovat keränneet eniten klikkauksia Saksan ja Puolan suunnasta, mille Kebu arvioi yhdeksi syyksi vanhan mantereen elektronisen instrumentaalimusiikin perinteen. Genren juuret ja vaikuttajat tulevat Euroopasta: Jarre, Mike Oldfield, Vangelis, Kraftwerk, Giorgio Moroder. Sebastian ”Kebu” Teir seuraa Jarren, Oldfieldin ja Hammerin kaltaisten synainstrumentalistien Kuva: Tapani Rintala viitoittamaa tietä. Ainoana amerikkalaisena listaan kuuluu Jan Hammer – joka hänkin on rapakon taakse loikannut tšekki. Teksti ja kuvat: Tommi Saarela Sebastian ”Kebu” Teir – virtuositeettia ja välineurheilua Syntikkamies ja biisintekijä Sebastian ”Kebu” Teir haluaa palauttaa arvoonsa 1970–80-lukuisen melodisen instrumentaalimusiikin. Siihen tarvitaan myös täydellinen analoginen soundi, jota jäljittäessään hän on ehtinyt omistaa toista sataa syntikkaa. S ebastian ”Kebu” Teir on noussut julkisuuteen nettiin tuottamiensa videoiden kautta. Onko jostain ryöminyt esiin uusi hipsteripolvi, joka sallii itselleen ja muillekin taas diggailla ”iskän” musaa. – Toisaalta suuri osa ainakin omista kuuntelijoistani on itseä- 14 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 14 26.11.2014 11.51. Viimeiset pari vuosikymmentä vaarallisen helposti hissimusiikkiin yhdistettävä synainstrumentaali on ollut pannassa ja sitä on pidetty noloimpana musiikinlajina mitä kuvitella saattaa. – 1980-luvusta on kulunut tarpeeksi aikaa eli kasvanut retrostatus on varmasti osaltaan suosion taustalla, Kebu nyökkää. – Kun aloin kerätä analogisyntikoita pidin YouTubessa näkyviä demovideoita niin huonoina, että arvioin pystyväni tekemään parempia itse
Melodiat ja harmoniat tulevat kuin itsestään, kun taas rytmipuoli rumpukuvioineen on aina ollut minulle haastavinta. Jos musa ei toimi niin aina voi lisätä jotain. B-puolelle taas tulee irtokappaleita, joissa lähestytään nykypäivän klubimusiikkia. Kebun suhde elektroniseen tanssimusiikkiin on aina ollut häilyvä. Kun kalusto ja säännöt olivat valmiina, oli esikoislevyn toteutusvaihe nopeampi ja vaivattomampi kuin muuten olisi ollut. Kuva: Aleksi Kinnunen Kebu aloitti kotistudiopuuhat aikoinaan analogisella neliraiturilla, mutta siirtyi nopeasti – ja pitkäksi aikaa – tietokoneavusteiseen musantekoon. – Nykyään molempia aika tasavahvasti. Työn alla olevan seuraavan, vinyylinä julkaistavan albumin Apuolelle on suunnitteilla moniosainen, jopa progehenkinen temaattinen kokonaisuus. Kebun seuraajissa on suurin piirtein yhtä paljon musadiggareita ja synaharrastajia. Entä varsinainen säveltämisen prosessi – soiko päässä ensin melodia, jolle lähdetään etsimään sopivaa sointiasua vai soittaako mies inspiroivaa soundia joka johtaakin biisin syntyyn. Kebun omalla nimellä julkaistu, itse miksattu ja masteroitu esikoisalbumi To Jupiter and back ilmestyi pari vuotta sitten. Jälkimmäisiltä hän kertoo saavansa myös paljon kysymyksiä sekä yhteistyöehdotuksia musaprojektien tiimoilta. Lopussa jokainen biisi miksataan reaaliajassa analogimikserillä kahdelle raidalle. Kebun metodilla tekijä joutuu tekemään päin vastoin, eli jos ei kuulosta hyvältä on pakko poistaa jotain, sillä midiletkuihin ja analoginauhalle ei mahdu määräänsä enempää. www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 15 15 26.11.2014 11.51. – Päätin, että musiikki toteutetaan pelkästään analogisyntikoilla ja tallennetaan analoginauhalle ellei se sitten soi reaaliaikaisena sekvenssinä. – Se vain istuu luontaisesti. Teemalevyä pukkaa Raamit ensin Kebu kertoo saaneensa paljon apua tiukoista kehyksistä, jotka on laatinut tekemiselleen etukäteen. Melodiat syntyvät öisin juuri kun on nukahtamassa, ja sitä toivoo että muistaisi jotain aamullakin, vaikka parasta olisi lähteä työstämään ideaa saman tien. – 1990-luvulla tietokoneohjelmat alkoivat kehittyä niin valtavaa vauhtia, että nykyään tarjolla on rajattomasti vaihtoehtoja ja raitoja voi laittaa päällekkäin kuinka paljon vain. Hänen tyylinsä ja tuotantonsa on jossain mielessä sitä likellä, mutta samalla kaukana. – Yritän kyllä yhdistellä sävellyksiini klubielementtejä, mutta aina se lipsahtaa tuohon retrotyyliin, Kebu nauraa. ni vanhempia, jotka palaavat nyt nuoruutensa musiikin pariin. Assembly-keikka Hartwall-areenalla on Kebun tähänastisista esiintymisistä puitteiltaan suurin. Nuorempana biisit syntyivät ihan vain soittelemalla ja onnekkaista sattumista, kun oikea midikanava soitti väärää syntikkaa tai päin vastoin. Läppäreistä ja softasta irtautuminen alkoi viime vuosikymmenellä Vinyl Jam -retrobändiprojektista, jonka linjana oli soittaa oikeilla instrumenteilla
Joku kykenee vain monoon, toinen pystyy moniäänisyyteen. Analogisyntikka taas tuottaa äänen itse transistoreista, kondensaattoreista ja resistoreista. Esimerkiksi koskettimisto. Yksi vipu kontrolloi yhtä asiaa, sen kun väännät sitä. Hehkutuksen perään Kebu myöntää, että vanhoissa analogisynissa on huonotkin puolensa. Ikä ja lämpötilakin muuttaa niiden käyttäytymistä. – Minun ja soittimen välissä olisi este, muuri. – Se on usein tosi huono, varsinkin näissä joita omistan, jotka ovat enimmäkseen alemman hintaluokan syntikoita. – Miksaaminen on helpompaa kuin tietokoneella, voi nostaa tai laskea viisi desibeliä ja silti kuulostaa hyvältä. Kebun mielestä myös analogimiksauksessa sinänsä on ”jotain maagista”. Kun tarkat analogikomponentit olivat aiemmin kalliita, vanhoihin soittimiin jäi paljon epätarkkuutta ja varsinkin epälineaarisuutta. Katsetta tarkentaen analogisynteesiin perustuvat soittimet on kuitenkin toteutettu toisistaan poikkeavilla tavoilla. Viimeinen prosentti Entä sitten eri synteesien erot – löytyykö niistä suosikkeja tai inhokkeja. Tämä on enemmän käsityötä, vuorovaikutusta instrumentin kanssa. Niidenkin purku, pakkaus, pystytys ja kytkentä on koko päivän homma. – Käytännössä nykyiset analogisyntikkani käyttävät kaikki periaatteeltaan samaa subtraktiivista synteesiä, eli perusaaltomuodossa on paljon harmonisia, ja perään laitetaan suodattimia ja moduloidaan esimerkiksi sitä miten äänen korkeus ja volyymi muuttuu ajassa. – Nykypäivän analogisyntikoissa on paljon ominaisuuksia, mutta en ole löytänyt yhtään modernia synaa, joka pääsisi lähelle vanhaa lämmintä soundia, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että käytetään ”liian” tarkkoja komponentteja. Kebun kotistudion kahdestakymmenestä viidestä syntikasta viitisentoista pääsee välillä ulkoilemaan. Tällä menetelmällähän on vaikea tuottaa monimutkaisia ääniä, siihen tarvittaisiin valtavasti komponentteja. Esimerkiksi uskottavan pianosoundin tuottaminen analogisynalla on mahdotonta. Kebu kertoo vertailleensa originaalisoittimia niistä tehtyihin softamallinnoksiin. Itselläni on laaja musiikkimaku ja tyyli tuppaa vähän seikkailemaan, joten rajoituksilla teen sen, että teknologia ja soundi sitoo kaiken ja tietty eheys seuraa automaattisesti. – Se on melkein soundiakin tärkeämpää, kun ei tarvitse mennä mihinkään ikkunaan tai menuun etsimään ja skrollaamaan jotain parametria. Miksaus yksinkertaisesti istuu helpommin, koska analogielektroniikka joustaa eri tavalla ja liimaa kaiken paremmin yhteen kuin digitaalimikseri. Kebu myöntää, että saman voisi periaatteessa toteuttaa läppärillä, mutta fiilis olisi hukassa. 16 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 16 26.11.2014 11.51. Soittamisen meininkiä Mikä niissä analogisyntikoissa sitten ylipäätään eniten viehättää. – Digisynassa on tietokone, joka käskee että ”tältä pitäisi kuulostaa”, ja ääni synnytetään ykkösistä ja nollista. Analogielektroniikan takia synat eivät ole koskaan samanlaisia. Ja kun lyöt koskettimen alas, nuotti soi heti. – Jos teknologia ei aseta mitään rajoja, kaikki menee hir veän hankalaksi, ellei ole äärimmäisen vahvaa ideaa. Vaikka analogisynatkin ovat koneita, niissä on oikean soittimen tuntua, niiltä saa heti palautetta. Niiden mekaniikka ei ole niin kehittynyttä kuin mitä nykyään saa samassa hintaluokassa. Ja kosketusherkkyyskin yleistyi vasta 1980-luvun puolivälissä, vanhemmissa soundi on ”on” tai ”off”. Soundin lisäksi juuri käyttöliittymä on osa analogin yli voimaa. Ilmiselvimpiä ovat erot komponenttien määrissä ja laaduissa: jossain on vain yksi oskillaattori, toisessa useita
Esimerkiksi Minimoogista löytyy CV/Gate-tulo kahdelle jännitesignaalille, joista yksi määrittää äänen korkeuden ja toinen sen milloin nuotti on päällä. 1980-luvulla instrumentaalinen syntikkamusiikki soi paitsi isän kasettinauhurissa, oli myös osa yleistä äänimaisemaa esimerkiksi tv- ja radiotunnarien kautta, kun TV2:n Hittimittarinkin alussa soi Jean-Michel Jarren tenhoava Oxygene. Midiä vailla Kebun vaikuttavan syntikka-arsenaalin lisäksi studiosettiin kuuluu muun muassa Leslietä, Fenderin kitaravahvistinta, Lexiconin kaikua, Tascamin 8-raitaista kelanauhuria, Bossin ja Electro- Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkokaistaleelta kotoisin oleva Sebastian ”Kebu” Teir muutti pääkaupunkiseudulle parikymppisenä. Studion jotkut analogisyntetisaattorit ovat kotoisin midiä edeltävältä ajalta, mutta niidenkin sekvensseriohjaus on hoidettava. 1990-luvun puolivälissä alkanut syntikoiden keräily pääsi täyteen vauhtiin viime vuosikymmenen lopulla. Käytetyimpiä efektejä ovat tempoon sidotut delayt sekä kitaran phaser-pedaali tai vahvistin. Muilla merkeillä soundista tulee liian mutainen ja ylä-äänet häviävät, jos niitä yrittää lämmittää. Syntikkasoundejaan Kebu maustaa ulkoisilla efekteillä maltillisesti. – Sitä osti käytettyjä tietyllä riskillä, testasi ja myi eteenpäin jos ei tykännyt. – Korgissa taas oli – ja on jopa digiaikana – tietynlainen tunnistettava lämmin mattosoundi, jossa on rikkaat ylä-äänekset. – Melkein kaikkiin pystyy jälkikäteen asentamaan midin, vaikka jotkut ovat haastavia. – Syntikat ovat keskenään ihan erilaisia soittimia, ja on pitänyt testata kaikki ennen kuin löytää mitä haluaa. Nykyään Teir tekee päivätyötä VTT:llä tutkijana ja projektikoordinaattorina, vaikka musiikki haukkaakin niin ison palan päivästä ettei aikaa tahdo molempiin riittää. Ääni on hyvin ”puinen”, akustinen. – Ainakaan jokunen vuosi sitten mallinnokset eivät vielä päässeet lähellekään. Kun tekee sitä päivätyökseen ei halua tehdä samaa vapaa-ajalla. Kebu on tältä osin pyrkinyt jatkamaan idoliensa perinnettä, ja säveltänyt tunnusmusiikin esimerkiksi ruotsinkielisen Radio Vegan Kvanthopptiedeohjelmaan. Harmonixin pedaaleja sekä eri merkkisiä etuasteita ja mikrofoneja. Tai jos haluaa kuulla ylääänet, soundista tulee liian terävä. Tähän voi käyttää esimerkiksi Kentonin muuntimia. Tähänastisen soittouran varrelle on mahtunut bändijäsenyyksien lisäksi tykästymistä konemusiikin eri muotoihin industrialista klubimusaan. Mikserinä on Behringerin edullinen DDX3216, johon saa talteen biisikohtaisesti kanavien volyymit, panoroinnit, ekvalisoinnit ja kompressoinnit. Tänään 37-vuotiaan Kebun kiinnostuksen kohteena on luoda uutta melodista instrumentaalimusiikkia analogitekniikalla. Kebu aloitti pianolla alakouluiässä, lukiossa tulivat bändikuviot ja sähköiset kosketinsoittimet. Mutta samalla ne eivät ole hyviä missään! Japanilaisten rinnalla Kebun räkistä löytyy jokaiselta läntisenkin pallonpuoliskon päämerkiltä jotain – on ARP:ia, Moogia ja Oberheimia. Kebu kertoo myös automatisoivansa Mustia ja valkoisia Studioräkistä löytyy tuoreempaa digitaalistakin laitteistoa. – Olen ollut ainakin parissakymmenessä bändissä, mutta ajauduin niissä aina jostain syystä ”projektikoordinaattoriksi”. – Harva pystyy niin muhkeisiin bassosoundeihin kuin Moog. Varsinkin Minimoogissa on aaltomuotoja, joista tulee mieleen oikea basso, joku Fender Precision. Tietty ero aitoon säilyy, se viimeinen prosentti on niin haastava ellei jopa mahdoton kuroa umpeen. Työasemasyntikoiden aikakaudella kaikkia merkkejä on alkanut riivata sama piirre, valmistajaan liitetty karaktääri häviää. Ne muistuttivat enemmän digisyntikoita, niissä on tietty toistuvuus, lineaarisuus ja eksaktius. Vuoden päästä hän pääseekin keskittymään kokopäiväisesti musiikin tekemiseen, myönnetyn apurahan turvin. Tarkoitus oli tulla Otaniemeen opiskelemaan akustiikkaa ja signaalinkäsittelyä, mutta ympäristöja energia-asiat veivät opiskelijan mennessään. 1970–80-luvun vaihde on lähtökohta sekä omille sävellyksille että laitteille, joilla ne toteutetaan. – Ne ovat nyt hyvin samantyyppisiä, koska ideana on, että niillä pitää pystyä tekemään kaikkea. Kebun kotistudiossa on vuosien varrella vieraillut toista sataa käytettynä hankittua syntikkaa, useitakin yksilöitä samasta laitemallista. Viime vuosikymmenen lopulla Kebu huomasi viehättyvänsä uudestaan ”vanhan ajan” syntikkamusiikkiin, jonka parissa kasvoi kotipiirissä Kristiinankaupungin liepeillä. Kebu naurahtaa, että biisien tekeminen on hyvä tekosyy hankkia hamuamiaan laitteita, ajatuksella ”sitten kun saan tämän tai tuon syntikan teen paljon parempaa musiikkia”. 2000-luvulla analogisyntikoiden arvo alkoi nousta nopeasti, ja hankinnasta tuli samalla pienimuotoista sijoitustoimintaa. Merkit viivalla Idän isoista valmistajista Kebu sanoo huomanneensa, että takavuosien Yamahoissa oli eniten omanlainen soundinsa, mikä juontui osittain firman suunnittelufilosofiasta, tietynlaisista filttereistä – ja vaikkapa aftertouch-ominaisuudesta, joka ei ollut aikakauden soittimille tyypillinen ominaisuus. Usein siitä sai pienen tuoton – tai ei mennyt ainakaan miinukselle. www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 17 17 26.11.2014 11.51. Löysinkin innon musiikintekemiseen uudestaan vasta sooloprojektin kautta
Yamaha CS-50 Suhteellisen rajoittunut, mutta tässä on aftertouch, joka reagoi herkästi ja tuottaa omaperäisen soundin. Outo design, hyvin omanlainen karaktääri, musikaalinen soundi. Ei ole pelkästään hyvä, jos kaikki olisi aina täsmälleen niin kuin sen jätit. Kuljettaminen, lämpötila- ja kosteuserot, kaikki tuottavat omat arvaamattomat muuttujansa. – Onneksi on syntynyt pikkufirmoja jotka rakentavat korvaavia komponentteja, joilla on pystytty pitämään vanhat syntikat hengissä. Synat, joissa on huonosti toteutettu midin jälkiasennus menevät helposti tukkoon, jos sisään alkaa tulla liikaa dataa. Lisäpoimintoja synakattauksesta: • ARP Odyssey Mk II • Dave Smith Tetra • Hohner Clavinet C • Logan String Melody • Korg Poly-61 • Oberheim Matrix 6R • Roland Juno 60 Koko laitelista osoitteessa: www.kebu.fi/studio.html 18 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 18 26.11.2014 11.51. Keikkailu liki parinkymmenen syntikan kanssa kuulostaa ekstreemiurheilulta: pystytys ja kytkeminen kestää neljä tuntia, virittäminenkin pitää aloittaa tuntia ennen esiintymistä. Ja aina joskus jotain hajoaakin. Kebulle on tärkeää, että nuottiakaan ei tule playbackina nauhalta tai kovalevyltä. Tuhdin monofoninen Minimoog on Kebun studion aarteita, CV/Gate-tulon kautta midiohjauskin onnistuu. 3. Haluan tuottaa katsojalle kiinnostavan näköisen livekokemuksen, jossa on tärkeää tieu tysti myös se, että esiintyjän ympärillä on paljon kamaa! Kilometri kaapelia Kebun synat Top 5 Kebun studion laitekokoelma on viime aikoina alkanut osoittaa vakiintumisen merkkejä, syntikat eivät enää vaihdu räkeissä takavuosien tahtiin. ja tallessa kahdella raidalla. 1. Levyntekoon muistipaikkojen puute luo tiettyä järjestelmällisyyttä ja malttia. Kebu pitää tässä Korgia pelin avaajana, ja ihmettelee miksi muut eivät seuraa innolla perässä. 5. – Soiton pitää olla tarkasti koreografioitua, kun soitan tiettyä kohtaan tiedän täsmälleen millä nuotilla siirryn eteenpäin seu raavalle synalle ja sekvensseri jatkaa siitä. – Toisaalta se tuottaa onnekkaita sattumia. 4. Määrää saisi varmaan optimoitua, mutta se edellyttäisi joidenkin synien vaihtamista yhteen ”monipuolisempaan”, jolloin sekä soundi että lompakko kärsisivät. Yhä suuremmaksi pulmaksi nousee varaosien saatavuus, alkuperäisiä komponentteja kun ei enää valmisteta. Kaikkiaan noin 25 syntikan setistä ihan kaikki eivät lähde mukaan keikalle. Korg Micro-Preset Presettipohjainen analogisyntikka, niukasti muokkaus ominaisuuksia. Kebulle digikamera on näppärin väline visuaalisten muistiinpanojen tekemiseen, vaikkakin kuva on vain likiarvo siitä, missä asennossa nappulat olivat. Syntikat ovat nykyään niin kalliita, ettei ole varaa ostaa niitä monta kappaletta joista kokoaisi yhden toimivan. Käytän paljon bassosoundina – tämä istuu miksaukseen ilman, että soundille tarvitsee tehdä juuri mitään. Korg Mono/Poly Monipuolinen laite, voi toimia sekä mono- että polyfonisena. – Jotkut biisit vaativat tietyt synat ja yritän tietysti suunnitella keikan niin, että pärjäisin mahdollisimman vähällä, mikä minun tapauksessani tarkoittaa ainakin viittätoista. Moog Source Minimoogiin verrattuna parempi, koska tässä on muistipaikkoja. joitakin näistä suoraan syntikoihin midikäskyinä, joskin midikaapelit alkavat olla tähän touhuun jo turhan ruuhkaisia. Potikat ruotuun Analogisyntikoiden kanssa työskenneltäessä muistipaikkojen puuttuminen tuottaa pulmia – mutta on samalla osa homman viehätystä. CS-50:n isoveli CS-80 oli Vangeliksen suosikkeja – esimerkiksi Bladerunner-elokuvassa CS-80:n sweep-soundit tunnistaa helposti. Kesken kaiken ei voi noin vain lähteä työstämään toista biisiä, vaan vasta kun yksi tuotos on visusti valmis 2. – Joutuu ennakkoon suunnittelemaan ja pohtimaan, käytännössä keikan kuluessa ei voi hirveästi ruuvailla niiden synien soundeja, joissa ei ole muistipaikkoja. Yllättävän monipuolinen, ja molemmissa omistamissani malleissa (Juno 1 ja 2) on vielä sen verran analogikomponenttejakin, että soundi on hienon kuuloinen. Lavalla Kebu esittää biisinsä yksin, soittaen kahdella kädellä minkä ehtii ja sekvensseri triggaa loput ohjelmoinnin mukaan. Käytän tätä jokaisessa biisissä, vaikka kuinka yritän sitä välttää. Perussääni on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Mono/Polyssa. Vaikka vanhat syntikat ovat olleet pitkään haluttuja ja taas muodissa, valmistajat ovat varsin vaisusti alkaneet tuoda niiden uusintapainoksia markkinoille. Roland Alpha Juno Budjettivehje, joka näyttää 80-luvun casio-lelulta, mutta soittotuntuma on itse asiassa aika hyvä. Sopii hienosti melodia soittoon, tällä soitan monet biisieni melodiat. – Kyllähän vanhat syntikat käytössä kuluvat, mutta hämmästyttävän hyvin ne yleisesti kestävät, kun ottaa huomioon kuinka monien omistajien käsissä ne ovat olleet. Keikkatilanteessa presettien puute on haastavinta. – Midi jakautuu splittereillä kaikille syntikoille
Academyssä taas annetaan palautetta tekemisistä koko ajan ja bändien kehitys on ollut huikeaa muutamassa kuukaudessa. www.riffi.fi 6/2014 19-21 Rock-academy.indd 19 19 26.11.2014 11.49. Tuolloin nuorison bändiohjausta jo pitkään eri tavoin pyörittänyt Arvas ja festivaaleja ja konsertteja järjestänyt Bertenyi päättivät organisoida homman uusiksi ja entistä tehokkaammaksi. Tarvittiin tuore näkemys ja hyvä toteutus – monissa kaupungeissa asia on tähän asti hoidettu osoittamalla bändeille muutama treenikämppä ja siinäpä se. Teksti: Timo Koskinen Rock Academy kouluttaa tulevaisuuden toivoja R ock Academy on Turun kaupungin nuorten palveluista käynnistynyt ja nyt jo kolmeen muuhunkin kaupunkiin – Tampereelle, Jyväskylään ja Joensuuhun – laajentunut hanke, jossa nuoret musiikintekijät saavat kaksivuotisen koulutuksen musiikin ammattilaisuuden eri näkökulmista. Mark Bertenyi (vas.) ja Tomi Arvas (kesk.) ovat saaneet käynnistämälleen hankkeelle myös kansainvälistä vahvistusta, kun turkulaisissa musiikkipiireissä aktiivisesti toimiva W.A.S.P. Parin viikon pohdinnan jälkeen konsepti bändivalmennuksesta oli valmis. Tuottaako siis Rock Academy parhaat uudet suomalaiset rokkibändit. – Meillä toiminta lähtee eri kantilta kuin maksullisissa yksityisissä bändikouluissa ja soitonopettajilla, koska palveluiden tulee olla nuorille ilmaisia ja niiden rahoitus tulee julkisista varoista, Arvas määrittelee Academyn lähtökohtia. – Jengi äänittää nykyään kotona kappaleitaan ja laittaa niitä nettiin kutsuen niitä julkaisuiksi tai sinkuiksi – täysin vailla kritiikkiä, koska heitä ei ole kukaan koskaan tuottanut. Turussa toimintaa on ollut näkyvästi kaksi vuotta, mutta Academyn sikäläiset puuhamiehet Tomi Arvas ja Mark Bertenyi käynnistivät valmistelun jo 2011. Kyn- Kuva: Antti Ala-Könni Sanalla akatemia on komea kaiku – onhan Suomen Akatemia maamme tieteen korkeaa tasoa edistävä organisaatio ja Sibelius-Akatemia puolestaan musiikkikulttuurin johtava oppilaitos. Aika näyttää. -kitaristi Douglas Blair ryhtyi Rock Academyn valmentajaksi
Kellutuksen ansiosta talon muu toiminta ei häiritse äänityksiä. – Bändien ei edes tarvitse lähettää demojaan Universalille, vaan sieltä tullaan paikan päälle katsomaan mitä meillä on tarjolla. Laitteiden maahantuojatkin ovat olleet mukana tukemassa klinikoita. Nuorisotyön säännöt kuitenkin pätevät: bändeiltä odotetaan asiallista käyttäytymistä ja päihteettömyyttä tilaisuuksissa. Nuorisotyötä tuetaan tilojen käytön edullisella hinnoittelulla: – Studion käyttäminen maksaa nuorille 13 euroa tunti, ja 20 www.riffi.fi 6/2014 19-21 Rock-academy.indd 20 26.11.2014 11.49. Koulutusta ja promootiota Rock Academy ei ole ammattioppilaitos, jossa on päivittäisiä luentoja ja josta valmistutaan todistuksen kera. Pari vuotta monet kovat tekijät seurasivat sivusta, mutta nyt hekin pyrkivät mukaan. Kokonaisuuteen kuuluu soitinopetusta, musiikillista yleissivistystä, käytännön kokemuksia alalta, lakiasioita ja sopimuksien sisältöä, elämänhallintaa sekä ohjausta muuallekin kuin musiikkiin. Talon kunnostukseen osoitetusta määrärahasta varattiin osuus musiikkistudion ja Stageksi nimetyn näyttämön rakentamiseen ja kalustamiseen. Bändit on kolmena vuotena valittu Academyn koulutukseen perinteisen kilpailun Turku Bandstandin kautta. Aika häkellyttävää ja palkitsevaa. Siinä menetetään monia potentiaalisia lahjakkuuksia, eikä kukaan saa tietää heistä, Bertenyi jatkaa. Studion ja Stagen laitekattaukseen kuuluu mm. Musiikki on ammattina arvaamaton. Sinister Glitterin laulaja Aleksi Laine ja basisti Miika Kantola kartuttamassa esiintymiskokemusta. Me toimimme bändien managementina, kunnes he ovat valmiit asioimaan tuon tasoisten firmojen kanssa. Ja homman toimivuuden huomaa siitä, että meille Turussa pyrkivien bändien taso on noussut koko ajan kovemmaksi. Koulutuksessa mukana olevien bändien odotetaan osallistuvan klinikoihin siten, että vähintään puolet bändistä on mukana kaikilla klinikoilla. Ainoa asia, jonka voimme luvata mukaan tuleville bändeille on, että he ovat parempia koulutuksen lopussa. Keikkamahdollisuuksiakin ison yleisön eteen on auennut: muutama Turun bändeistä on nähty Ruisrockissa tai Karjurockissa sekä käynnissä olevan SM-liigakauden aikana TPS:n kotiotteluiden tauoilla. – Rock ja hiphop ovat katujen musiikkia ja niihin liittyy oma asenteensa. nys pidetään korkeana ennen kuin laitetaan biisejä kuultaville. Mutta soiton pitää siinä vaiheessa olla tarkkaa ja tiukkaa, Bertenyi kertoo. Ja miten niiden harrastajilla olisi varaa bändikouluihin. Vaikkei Academy voi taata menestystä ja levytyssopimuksia, ainakin mahdollisuuksia tarjotaan aktiivisesti. Sen tueksi Stagelta tulevan liveaudion miksaamiseen hankittiin digitaalinen yhteys. Opetus tapahtuu viikon tai parin välein iltaklinikoilla, joissa vieraina käy kokeneita rockmuusikoita sekä edustajia levy-yhtiöistä, keikkajärjestäjistä, promootiosta ja muualtakin. Arvaksen ja Bertenyin mukaan jatkoon päässeet ovat nousseet joukosta selvästi esiin ilman kädenvääntöä. Sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen merkitykset ovat Bertenyin mielestä erittäin tärkeitä alalla pärjäämisessä. Heidän A&R-tiiminsä tulee käymään ja yhdeksän bändiä esiintyy heille. Bändit voivat varata studioaikaa jopa viikoittain. Studio rakennettiin muuten digitaaliseksi Pro Toolsin ympärille, mutta miksauspöytänä on analoginen 24-kanavainen Toft Audio Designsin ATB24. Bändien ei tarvitse olla tekemisissään pitkällä ja soittotaidoiltaan huippua, mutta oikea asenne ja lupaava esiintyminen ovat tärkeitä kriteerejä. Ensimmäistä demoa äänitettäessä tekemisen taso on noussut jo sen takia. Tästä on esimerkkinä yhteistyö levy-yhtiö Universalin kanssa. Studiolle ja Stagelle tehtiin kellutus ja äänieristys, ja laitteiston ja muun varustuksen hankinnassa pystyimme toteuttamaan omia toivomuksiamme, toiminnasta ja tekniikasta vastaavat Jukka Etu-Seppälä ja Teemu Haapakoski kertovat. – Meillä bändit tutustuvat toisiinsa jo kilpailun jälkeen ja alkavat pitää yhteyttä. Vaikka kyse on nuorisotyöstä, joka tavallisesti on kohdennettu 13–17-vuotiaille, Academyssa yläikärajaa on laajennettu 29 vuoteen. Voxin, Peaveyn, Blackstarin ja Orangen vahvistimia kitaralle, Hartkea bassolle sekä Taman ja DW:n rumpusetit ja tietysti valikoima usean valmistajan mikrofoneja kaiken talteen saamiseksi. Tamperekin mukaan Kuva: Lisa McWhirter Syksyllä toimintaan mukaan liittyneen Tampereen Academyn paikkana on kaupungin keskustassa sijaitseva Monitoimitalo 13, vanha viisikerroksinen arvorakennus, joka avattiin nuorisopalveluille täysin remontoituna reilut kaksi vuotta sitten. – Meillä oli oma akustiikan suunnittelija ja konsultoimme alan ammattilaisia kuten Akun Tehdasta. Raskaamman musiikin bändejä esitellään Spine farmille