Juha Torvinen: N ro 5 -2 15 H in ta 9 ,8 E – Kaikki kunnia herra hendrixille... Shure Motiv – nyt on aihetta äänittää! Sampo Haapaniemi: – Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. Yamaha TF3 teStiSSä: 01 kansi515.indd 1 6.10.2015 10.09
f i | w w w. Studiossa mukana K uv a: La ur i H äm äl äi ne n/ S q ua re In k finnvox ”Finnvoxin 50-vuotiselle taipaleelle mahtuu neljä AKG-sukupolvea; C414:n edeltäjä; legendaarinen C12A , C414 ULS 1980-luvulta, C414 TLII 1990-luvulta ja C414 XLII – näillä on tallennettu runsaasti Suomalaista musiikkihistoriaa!” Risto Hemmi Finnvox Studiot Oy ”Produktiomme ovat aivan laidasta laitaan – ’Loirista Loordiin’, joten studiotyöskentelyyn tarvitaan monikäyttöisiä ja laadukkaita työjuhtia. ” Nino Laurenne Sonic Pump Studios Oy M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . s t u d i o t e c . AKG C414XLS, C414 XLII, C414B-ULS, C451, C568, D112... f i 02-03 Ilmoitukset.indd 2 6.10.2015 9.42. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c
Babyfacen jokaista suoritusarvoa on parannettu merkittävästi pitäen samalla laitteen virrankulutus USB2-portin tarjoamalla mobiiliystävällisellä tasolla. Passiivinen KRM33P on IP54 luokituksen myötä myös ulkokäyttöön hyvin soveltuva. Olemme mukana AV-messuilla 18.-20.11.2015 Löydät meidät osastolta 7G29 02-03 Ilmoitukset.indd 3 6.10.2015 9.43. S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Metallinen runkorakenne ja laadukkaat lukittavat liittimet tekevät kaiuttimesta kestävän työkalun myös keikkakäyttöön. Link Kaapelit, liittimet ja tarvikkeet nyt Studiotecista! Studiotec on solminut maahantuontia koskevan sopimuksen Linkin kattavasta valikoimasta. s t u d i o t e c . 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . RME:n rautainen FPGAja ajuriosaaminen (OSX/iOS/WIN) yhdessä uuden sukupolven AD/DA-muuntimien kanssa merkitsee lyhyempää todellista latenssia kuin mihin PCIe/Thunderbolt-väylässä päästään. RME Babyface Pro Babyface oli loistava tuote, mutta sen uusi inkarnaatio Babyface Pro on vielä parempi. KRM33 on kotonaan monitorikaiuttimena ja tilanteissa, joissa vaaditaan kaiuttimelta pientä kokoa tai sijoituspaikka on haasteellinen, esimerkiksi under balcony tai frontfill positioissa. Kaiuttimen horisontaali-aukeamiskulmaksi voidaan valita 30 tai 70 astetta, niin passiivi kuin aktiiviversioissa. Alalla hyväksytty tuoteperhe pitää sisällään Eurocable kaapelit, LK liittimet sekä Distribution valmisja customtuotteet. f i w w w. f i PRO AUDIO K-Array KRM33 Tämä ultrakompakti kaiutin soveltuu erinomaisesti paikkoihin, joissa tarvitaan pienikokoista, mutta silti tehokasta kaiutinratkaisua
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Laakso Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. – suora ei aina tarkoita tasaista SoITTImISTA jA KALUSToSTA 14 Sampo Haapaniemi – rumpali ja studiomies! 36 Juha Torvinen: Elämäni kitarat – mahtava soitin luo fiiliksen, jonka yleisö huomaa KÄYTTÖTESTIT 40 Liljeström Elysee Modern Jumbo & Shark – modernit akustiset 43 TC Electronic Bodyrez – akustisen elvyttäjä 44 Koch Jupiter 45 – kun puhdas on puhdasta 46 Boss SY300 – kitarasyntetisointia klassiseen tapaan 48 FBT XPro – laulukaapista klubisettiin 50 QSC Touchmix 16 – keikalle ja äänityksiin 54 Yamaha TF3 – edullisempi vaihtoehto ammattilaiselle 58 Adam A5X & Sub7 – miellyttävää kuultavaa 60 Shure Motiv – nyt on aihetta äänittää GRANDE FINALE 67 Muusikkona maailmalla – Säveltäjän töissä 68 Saarinen selvittää – Hyviä soundeja 70 Alangon päiväkirja – Häpeä, nuori mies YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. J Grey & Mofro – analogisoundia Floridasta 26 Ismo Alanko keksii itsensä aina uudestaan – Säännöllinen nahan luominen on pitkän linjan artistille elinehto. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. 20. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 29 Pekko Käppi – perinteitä ja uutta musiikkia, soolona tai bändissä 32 Doug Blair – kaksi raitaa riittää kitaralle LUKUPALAT 20 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – ohjeet tarkoituksenmukaisen luokka huoneen remontti ja uudisrakentamiseen 22 Electro Waves luottaa tulevaisuuteen – vahva osaaminen kantaa muutoksen yli 62 Kenen flat, sun vai mun. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. 6 www.riffi.fi 5/2015 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Sampo Haapaniemi suomirokin otteessa • Pekko Käpin jouhikot ovat erikoistapauksia Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Tommi Posa 26 8 44 50 58 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tommi Vainikainen – ikimuistoiset sessiot 24 J. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Ei analogilaitteita parempia äänitys vehkeitä ole soinnillisessa mielessä tehty.” 24 06-07 Sisältö515.indd 6 7.10.2015 15.58
06-07 Sisältö515.indd 7 7.10.2015 15.58
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Laulut ja päällesoitot taas Leri Leskisen studiossa Helsingissä. – Halusin, että tehdään 60-luvun tyyliin, silleen miten Beatles teki. Pohjat tehtiin Studio Petraxilla Hollolassa ja Finnvoxissa Helsingissä. olavi uusivirta: Minä olen hullu (universal Music, 2008) Tommi lähestyy ikimuistoisia sessioitaan äänittäjän näkökulmasta. Kasattiin semmonen setup, että Olli ( Krogerus, rummut) oli isossa huoneessa Rhodesin kanssa, ja sen vahvistin toisessa huoneessa – ja täysillä. Studioon mentäessä biisimateriaali ja arrit olivat jo kasassa. Levyn synnyttäminen oli jopa sen verran vavisuttava kokemus, että mies sai päähänsä kunnianhimoisen ajatuksen taltioida ylös sessioiden tapahtumia. Seuraavaksi alettiin miettiä jäyheyden syvintä olemusta ja miten se saavutetaan. Mitäs nyt. – Että muistais ees jotain… Kukaan ei Suomessa dokumentoi näitä asioita samalla tavalla kuin maailmalla tehdään. – Sehän on aika kreisi biisi, johon tehtiin monenlaisia juttuja. Se tulee sieltä Rhodesin mikeistä ja sekin on ihan säröllä. Vainikainen kehuu tuottaja Murrosta huolelliseksi mieheksi joka haluaa, että kaikki yksityiskohdat on mietitty loppuun asti. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Jostain syystä Jaakko ei halunnut soittaa skittaa biisin pohjasessioissa. Ongelma oli, että rummut vuosi Rhodesiin vaikka yleensä sinne ei vuoda mitään, mutta nyt gainia oli sen verran, että tietenkin se vuotaa. Levyn tuotti lukioajoilta tuttu Jaakko Murros, jonka kanssa löytyy yhteistä bändihistoriaakin. En muista tarkkaan, mutta ajatus oli, että soitetaan biisi puolitai koko sävelaskeleen korkeemmalta ja laskettiin että, mikä sen tempon pitäisi olla että sävellaji putoaa oikeaan 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 8 7.10.2015 9.52. 8 www.riffi.fi 5/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Tommi vainikainen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Murros soitti myös kaikki albumin kitarat. Tommi aloittikin taltioinnin, mutta siihen se sitten jäi. Biisin alussa vielä kuulee, levyllä se on harmillisesti jossain miinusindexeissä, kun Olli pistää sen biisin käyntiin. Se soundi oli oikeastaan pelkkää fuzzia. Johtöpäätös oli, että vuoto on juuri tärkeä osa tavoiteltavaa soundia, mikä tietysti tarkoitti sitä, että Rhodes-ottoja ei voi sen jälkeen enää editoida. Olavi Uusivirran Minä olen hullu -albumi oli Vainikaiselle käänteentekevä sessio. Olavi Uusivirta oli taas tuttu yhteisistä illanvietoista, joissa Vainikaisen mukaan ”pikkuvanha” Uusivirta oli lyöttäytynyt vanhempien kavereiden seuraan. Väliin laitettiin vielä joku fuzzi silleen että gainia oli arviolta 120 desibeliä. Bändi oli hyvin treenattu ja jopa äänittäjä muistelee käyneensä treenejä kuuntelemassa. Vainikainen tykkää äänittää pohjat nauhalle ja käytössä oli sitä varten Finnvoxin 24-raitainen Otari. – Pitää vaan vetää. Onneksi Riffi astui hätiin, edes näin jälkikäteen. vuorossa on tällä kertaa Tommi vainikainen, jazz-rumpalinakin tunnettu tuottaja/äänittäjä. Levyn nimikkobiisin työstäminen sisälsi paljon hauskoja työvaiheita. Vaikka miestä tituleerataan monessa yhteydessä tuottajaksi, on hän kuulemma omimmillaan äänittäessään ja miksatessaan. Finnvoxissa mietittiin, että miten saatais siihen mahdollisimman jäyhee ja raskas meininki
– Ennen kuin aletaan vetää, otetaan vähän breikkiä ja avataan punkkupullo. Kaikki flamitkin tulee isosti. Se ei johtunut siitä että oli hauskaa, vaan se oli vaan niin älytöntä! Samalla just niinku parasta. Se oli niin hauska se meidän välitön naurunremakka. Mukaan vielä vähän delayta ja huolellinen soundchecki kahta biisiä varten. KeikkaTommi vainikainen 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 9 7.10.2015 9.52. Siitä tulee aika hauska vintagesoundi. Symbaalit saa nauhalla tuuman lisää pinta-alaa. Beatles-entusiasti Vainikaiselle putkahteli samanlaisia ideoi ta vähän väliä mieleen, monet Beatles-kirjoista poimittuja ja käytäntöön sovellettuja. Tehtiin se matemaattinen harjoitus, mikä siinä pitää tehdä. Mulla oli ajatus, jossa tehdään hyvä signaaliketju, jolla saadaan aikaan törkeä soundi. Se oli niin älytöntä. Semmonen diskreetti 70-luku-tyyppinen signaaliketju, eikä mitään mittareita. Toi on yks keino, millä sitä raskautta saa lisää. Me nauretaan Jaakon kanssa kippurassa niin paljon kuin voi. Olavi on vaan niin ylivoimanen tommosessa lavakarisma-musassa. Olavi vetää laulukopin verhot eteen, mikä on välillä aika toimiva juttu laulajien kanssa, ja rupee rääkyy sitä biisii. Seuraavaksi äänitettiin kitarat, jonka jälkeen siirryttiin laulujen purkittamiseen. Muistaakseni 421:een rääyttiin. Ihan mieletöntä. Saatiin semmonen hyvä punk-indiesoundi. Työstössä oli kaksi punkimpaa kappaletta, joiden äänittämiseen Tommi halusi käyttää ruotsalaisen tuottaja-äänittäjä Tore Johanssonin menetelmiä. Silleen askel kerrallaan – pistetään se johonkin, oisko tossa. Ja kaks kompressoria, jotka nappaa silleen, että mittarit on kaakossa. – Sit siinä kävi niin että me kaikki alettiin uskoo siihen biisiin tosi paljon. Eli ihan törkeesti säröö. Lainassa oli Aku Sinivalolta 70-luvun Cadacin pöytä, jossa on samat muuntajat kuin vanhoissa Neveissä. Kaikki aika punasella ja kaikista tulee jotain särön savyä, mutta ei liikaa. – Sen soundcheckin jälkeen, jossa se veti jo meidän mielestä tosi stydisti, niin sitten kun äänitetään niin se veti niin överisti. www.riffi.fi 5/2015 9 lokeroon. Varsinkin lauluraidan jälkeen tajuttiin, että tää todella kova! Alkuun hullunhauskaksi ”höpöbiisiksi” tarkoitetusta kappaleesta tulikin albumin nimikkokappale ja kulmakivi. Olavi juo sen puolilleen ja me osallistutaan ”työstöön” Jaakon kanssa ja alettiin olemaan jo aika hyvissä ”tunnelmissa”. Otetaan nyt toinen varmuusotto huvikseen, mutta se oli siinä jo ekalla. – Hänellä on tapana, että kaikki äänitetään tosi brutaalisti, brutaalilla soundilla, eikä mitään jätetä miksaukseen
Tänäkin päivänä albumi kuulostaa Tommin korvaan hyvältä, vaikkakin hän toteaa sen kuulostavan samalla myös nuoruuden työltä. Idis oli, että mä kasasin sille jonkun setin. – Tohon aikaan oli muodissa ”kasiosa-indie” kuten Interpol, Jaakko taas diggas sen osaston vanhempia juttuja kuten The Curea. Eli muuten monorummut, mutta kun tulee tomifilli, niin se onkin stereo. Hain siihen semmosta hyvää retrosoundia. Sekin on äänittäjän hyvää ammattitaitoa. Perinteisesti Ringon kanssa käytettiin ”tea towelseja” eli puuvillaisia pöytäliinoja. Niinhän se on tehty jo aikojen alussa. Tuomo: My own Private sunday (Texicalli 2010) Vainikaisen ja Tuomo Prättälän yhteistyö alkoi vuonna 2009, Tuomon ”Reaches Out For You” -levyn sessioilla. Sen etsiminen oli Vainikaisen mielestä vain hauskaa. Taidot ja näkemys on parantunut vuosien varrella ja niin sen pitää ollakin. Tuomon kolmannella albumilla Prättälä halusi soittaa kaiken itse. En ole varma sainko kaivettua niistä levyistä sen olennaisen. Ihanaa siinä on myös se, että päivän päätteeks raakamiksaus on jo valmiiks hyvän kuuloinen. Tosin Jussi Jaakonaho kävi jossain vaiheessa äänittämässä ja konsultoimassa kitaraosastoa. Jälleen kerran palataan Beatlesiin – jos siellä on särölauluraitoja, niin ei niitä ole miksattu sellaiseks vaan se särö on jo siellä. Tosi käytännöllinen ”Ei ole ihan sama, mitä kangasta siihen kalvon päälle laitetaan.” 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 10 7.10.2015 9.52. Tommi kertoo, että kyse on lähinnä rumpujen äänittämisestä. Halusin äänittää ne samalla tavalla kuin Radioheadia tehnyt Nigel Godrich. Jos ollaan tosi varmoja siitä, että tän laulun pitää olla säröllä loppumiksauksessa, niin kyllä se kannattaa olla jo samantien päällä. Se vouvaa silleen UUUU-UUUU-UUU… (Tommi matkii suden ulvontaa) Ihan kauheen kuulosta. Yleensä pitäis olla mahdollisimman läpinäkymätön, mutta tärkeissä asioissa ottaa sen oman aikansa. – Jos äänitetään nauhalle, se jo asettaa tietyt vaatimukset. Rumpuihin haettiin läpi levyn ”Ringo-soundia”, joka toteutettiin soittamalla kalvot kankaalla peitettyinä. Jopa suorastaan vitsikästä. Just sen takia tykkään äänittää nauhalle, koska siinä pitää tehdä enemmän. Vainikainen kokee albumin monella tapaa nuoruuden harjoitteluprojektina jossa on kuultavissa myös se matka, jota mies vieläkin taivaltaa. Sillon ei vielä kauheesti tiennyt. Vartin mittainen tauko selkeyttää asioita kummasti. Kun mä en tuntenut niitä ollenkaan, niin Olavi laittoi levyä käteen, että tosta noin. Yläpäitä pitää tietysti ekvalisoida kohinan takia. Käytännössä levy syntyi siis kahden miehen toimesta. Vainikainen ottaa käsittelyyn Where It Counts -kappaleen, jonka tekemistä hän muistelee lämmöllä. 10 www.riffi.fi 5/2015 ohjelmistossa Minä olen hullu -biisistä kehkeytyi suorastaan superspektaakkeli. Oli tosi yllättävää miten paljon tohonkin juttuun piti paneutua. Toivottavasti. Se tuo rohkeutta. Yksi mono overi – varmaan 67 tai U47 – josta tulee se vintagefiilis. Mikä ei välttämättä edes tarkoita sitä äänittämistä, vaan että yhdessä mietitään, mitä kyseinen biisi vaatii. Gainit pitää olla kohdillaan. Se oli ihana ja hankala asia samaan aikaan, kun yhtäkkiä oli uuden estetiikan ääressä, jota ei ymmärtänyt. 70-lukuisesti soiva levy syntyi Leri Leskisen pajalla. Ja oikeassahan ne oli – puuvilla on todella hyvä, varsinkin kauluspaidat toimii helvetin hyvin. Minä olen hullu nousi ilmestyessään Suomen virallisen listan sijalle 12. – Siinä biisissä on sairaan makee meininki ja niin hienoja juttuja. Kun duunas sen Ringo-homman siihen, niin pystyy huiskii aika lailla mihin tahansa ja soundaa aika hyvältä. Tosi hauska juttu. Tommin mielestä vastuuta on turha siirtää eteenpäin. Päällimmäinen ajatus oli siis että vintagea haetaan. Luulisi että kun äänitetään albumia, joka sisältää paljon eri tyylisiä kappaleita, joudutaan äänitystapoja miettimään biisikohtaisesti. Se on koko ajan taistelua sen transientin ja kohinan välimaastossa. No sit meillä on tommonen jazzpianisti – toivottavasti Tuomo ei pahastu tästä – niin eihän se siihen osu. ja niitti kehuja arvosteluissa, joissa annettiin arvosanaksi keskimäärin 4/5. – En halua edes itelleni analysoida niitä juttuja. Tuomohan ei suinkaan osaa niitä soittaa, mutta sillä on niin makee soundi. Vainikainen on ollut synnyttämässä Prättälän neljästä levystä kolmea (mainittujen lisäksi tulee New Mystique vuodelta 2014). Jos lyö niillä vireillä kalvon keskipisteestä sentinkin sivuun, rumpu alkaa ”vouvaamaan”. Oikeanlaisen materiaalin löytäminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Paljon siinä opittiin. Tietysti jos tehdään edellisen kaltaisia ”överiratkaisuja”, pitää niissä olla huolellinen. – Ei ole ihan sama, mitä kangasta siihen kalvon päälle laitetaan. On vain hienoa, kun päätöksiä tehdään samantien. Muutama hassu 70-lukuinen mikki ja nauhalle menee. Prättälä musisoi ja Vainikainen äänittää ja miksaa. – Se harmittaa vielä enemmän, jos tekee virheitä. Se ettei voi enää perääntyä, keventää kummasti henkistä painolastia. Nyt sitä tajuu jo paremmin vaikken ikinä oppinut siitä tykkäämään. Mutta tomimikit laitetaankin stereoksi. Sen pitää olla just oikeen paksunen, eikä minkään aholaidan valikoima edes riittänyt. – Mä uskon, ei ainoastaan Olavin vaan kaikkien laulajien kohdalla, että makeen kuulonen soundi inspiroi laulamaan eri tavalla. Kun haetaan tiettyä 70-lukuista rumpusoundia, pitää rumpu virittää kohtuullisen matalalle. Esimerkiksi miltä rummut soundaa. Pysyä rauhallisena ja varmistua siitä mitä tekee. – Pitää olla paradidlet aika hyvin treenattuna, että osuu siihen tiettyyn kohtaan turhia miettimättä
Ei mitenkään superlooppaamalla, vaan silleen, että se olis oikeata soittoa. Se oli työvoitto. – Se meni tosi helposti särölle, mikä olis normaali olosuhteissa tosi ärsyttävä juttu, mutta tässä se oli taivaanlahja. Täs vaiheessa me ei kuulla, miltä se kuulostaa, koska tässä vaiheessa muuntimet tekee aika merkittävän latenssin flangeriä ajatellen, mikä sitten äänityksen jälkeen kompensoituu. Kun huudetaan, se tuntuu kovemmalta kuin oikeestaan olikaan. Sisään astui Jussi Jaakonaho. Laite manipuloi samalla nauhanopeutta, joka aikaansaa huojuntaa, jonka ansiosta sama otto saadaankin kuulostamaan eri otolta. Ei me äänittäjät luoda niitä emootioita, mutta me korostetaan niitä. Just tolla tavalla tulee kiinnostavia soundeja. Muttei äänityksen aikana. Yks soundi sekin, mutta jos haluaa korostaa jotain sillä säröllä, niin se emootio jää puuttumaan. – Oli ihan ehdottoman tärkeetä, että saatiin sinne kunnon skebajätkä, joka ties tarkalleen, mitä, miten ja millä kuhunkin kohtaan piti vetää. Se hatunvaihto on niin äärimmäisen hankalaa, kun siinä miksausvaiheessa miettii vielä niitä tuotannollisia asioita. – Ja hyvinhän siinä onnistuttiin, se soundaa ihan makeelta, toteaa Vainikainen. 1950/60-luvulla laulusärö oli tehty etuasteella ennen kompressoria. Musta on äärimmäisen tärkeää, että jossain vaiheessa mietitään niitä taajuuksia. Ja taas tässä vaiheessa kysytään kaikilta että ollaanko varmoja, koska takaisin ei ole sen jälkeen tulemista. Jaakonaho myös äänitti kitarat. Bassona toimi Moog-syntetisaattori. ”Ei me äänittäjät luoda niitä emootioita, mutta me korostetaan niitä.” 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 11 7.10.2015 9.52. Nimenomaan ennen kompressoria, mikä on tärkeetä, koska se korostaa sitä fiilistä. Virittelin niitä ja asettelin kauluspaitoja päälle ja mukaan jotain plugarinauhadelayta, ja aika hyvin sai semmosen wannabe-Bonzomaisen ( John Bonham, Led Zeppelinin edesmennyt rumpali) fiiliksen aikaan. Biisin vapiseva laulusoundi tehtiin laittamalla sekaan flangeria. Me siis ajetaan se lauluraita nauhalle Otarin 24-raitaselle ja äänitetään se sama uudestaan, tehdään siitä rinnakkaisraita ja laitetaan se varispeedille ja käsketään Tuomon vääntää sitä speed-nappulaa edes takas. Eli kuin ihminen olisi tehnyt monta samaa ottoa päällekkäin. Tällöin kasassa oli viisi rumpuraitaa kyseisestä kappaleesta. Välillä pitää sit kuunnella, että ”Olikse hyvä?” ”Ei, vätkytä vähän enemmän… Nyt se on hyvä!” Jossain vaiheessa sitä vätkytetään sitten ihan nollasta sataan. Jälleen kerran Antti Murrolta löytyi Tommin arvion mukaan bassolle tarkoitettu Ampegin etuaste, jota kehiteltäessä ei varmaankaan oltu ajateltu hifi-äänittäjiä. Tuomo kun ei nyt varsinaisesti ole mitenkään kauhean heavy metal, niin rumpusoundia joutu aika paljon kelaa etukäteen. Kyseisen kappaleen fuzz-kitaroihin käytettiin Antti Murrolta lainattua putkietustetta josta kaikki nappulat laitettiin täysille, särö mukaanlukien. Tuomo, vaikka onkin treenannut sitä hommaa, ei ole kumminkaan ihan vielä huomenna menossa tonne ”Tartu mikkiin” -ohjelmaan freelance-kitaristiks. Oli tarkoitus ettei raitoja aleta työstämään minkään Beat Detectiven (Pro Toolsin kvantisointi-ohjelma, joka siirtää automaattisesti ruodusta livenneet iskut kohdalleen) avulla, vaan mulla oli semmonen värikoodisysteemi: aina kun löyty A-osaan joku hyvä komppi, niin se punasella. Silloin joutu olee siellä täällä aika luova, kun mietti miten kaikki asiat toteutetaan. Kun rumpuja alettiin äänittää, laittoi Tommi nauhurin päälle ja Prättälä paukutti niin kauan putkeen kuin nauhaa riitti, eli kolmekymmentä minuuttia. Miellyttävä, ei liian psykedeelinen. ADT pystyy tuplaamaan raitaa reaali ajas sa. Sehän on jo puoliksi miksattu. Lauluja tehtäessä ilmassa oli samaa ajatusta kuin Olavi Uusivirran Minä olen hullu -biisissä. Ihanaa! Siitä tuli aivan helkkarin makee ja saavutettiin se 50/60-lukufiilis. Siitä tulee just sellanen Beatles-fiilis. – Se on paljon helpompaa. Käytiinkin sitten lainaamassa Backline Rentalista vähän isompaa vintagerumpua – 16-tuumasta tomia ja isoa bassaria. Tarvittiin siis kokonaisvaltaista kitaraliidausta. – Mä otin varmaan torkut siinä sillä välillä… Sen jälkeen tavara purettiin Pro Toolsille. Kun lauletaan hiljaa, kaikki on hyvin, mutta kun lauletaan kovaa, menee särölle. Toihan on tollasta ”enhance”-hommaa. Flangeri taas tehtiin matkimalla EMI-studioiden ADT-laitetta. Seuraavaksi käsittelyyn otetaan Torturees Mantra -kappale, jota Tommi kuvailee otsikolla: ”Tuomo goes classic heavy rock”. Hankalinta on se, että sitä ei pysty reaaliajassa kuulemaan, miltä se kuulostaa, koska muuntimet tekee viiveitä. Se lopun psykedeelinen soundi on muuten yks maracas-isku, venytettynä jotain satakertaseks. – Piti saada siihen säkeistöön missä Tuomo rääkyy, vintage-särösoundia. Vähän kun vilauttaa, niin se on heti päreinä. – On kuitenkin eri fiilis, jos siinä olis joku ammattirumpali. Jos se laitetaan vasta kompuran jälkeen niin kaikki on samalla tavalla säröllä. Tommi luotaa laitteen toimintaperiaatetta kysymällä ”kuinka hyvin sä tunnet sun Beatlesit?” – Lennon halusi laitteen, jolla voisi tuplata lauluraitoja, jottei tarvitsisi paljon lauluraitoja vaativissa osuuksissa aina äänittää samaa juttua uudelleen. Siitä kai tässä on kyse. – Halusin tähän biisiin semmosta vuoden ’72 heavy rock -henkeä. Mä kun olen jazzrumpali, niin mun rummut on aika pieniä ja tällaseen kamaan huonosti soveltuvia. Sitten taas, jos on tuottajana ja miksaajana, niin en ole ikinä pystynyt parhaimpaani. Vaikeeta varmaan aika monelle. Jossain vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että kitaroiden purkittamiseen tarvitaan asiaan perehtyneempi taho, jolta löytyy näkemystä tarvittavista kamoista, soundeista ja miksei myös itse soittamisesta. Tällasia teknisiä ideoita tulee aina, kun beatlespäissäni näitä juttuja kuuntelen. Äärimmäisen spesiivejä juttuja. Kuinka helppoa on miksata omia äänityksiään. Ei anneta enää sitä vaihtoehtoa, että jotain asioita voidaan vielä muuttaa, vaan nyt se on siinä ja nyt aletaan miettimään miten tästä kaikesta saa mahdollisimman hyvän. Hyvä soittaja ei vain pysty saamaan semmosta samanlaista sympaattisuutta. www.riffi.fi 5/2015 11 systeemi. Vainikaisen filosofiaa voisi luonnehtia toteamalla, että on ihan sama miten jokin levy tehdään, kunhan fiilis on hyvä. – Tää on muuten yks hyvä esimerkki siitä miten jotkut asiat on digitaaliaikana hankalampia, kuin 60-luvulla. Ja joku hyvä filli jollain eri väreillä ja niistä se sitten koostettiin. Noh, tän homman pystyy tekee tänä päivänä vielä hankalammin, miten ne teki sen silloin
Mulla ei ole missään nimessä tarvetta olla mitään sen enempää, mitä haetaan. Se on hankalaa mun kannalta, sillä jos jotain on pyydetty, niin mä olen siinä vaikeessa välikädessä. Hän nimittää pätkää erikoissekoiluksi. Imaging is also seriously impressive, making it easy to place sounds around the stereo field.” “ Sound on Sound A3X AX-Series: A5X A7X A8X A77X Chris Reiss, tools4music FutureMusic Tunnustettu X-ART diskanttielementti (eXtended Accelerating Ribbon Technology) on erinomainen näyte Adam Audion käsityötaidoista Berliinin tehtaalta. – Kaikki käy. Hän antaa esimerkin: – Monissa sessioissa, jossa olen ollut äänittäjänä, olen tuonut myös rummut ja virittänyt ne. Sessioiden lopussa kavereilla oli järjetön määrä kaikenlaista ”sontaa” ja Vainikaisen seuraavana projektina oli parsia sonnasta jonkinlainen järkevä kokonaisuus. Biisissä oli kuitenkin outro, jossa ei oikein tapahtunut mitään. Ja usein onkin. Kuinka paljon mun osallistumista tarvitaan. Mun rooli oli tavallista isompi. Âlä usko pelkästään meitä vaan totea asia itse kuuntelemalla A7X monitorit. Yks ilta ihan kaljapäissä su perinspi roi tu nei na eikä maltettu lähtee kotiin. Vainikaisen puheista saa kuvan, että hän tarjoaa hanakasti omia näkemyksiään levyä tehtäessä. Helkkarin hyvä, miksataan ja moido. – Hauska biisi josta tuli mieleen että Radiohead menee Aphex Twiniin. – Sovittiin että joku ilta kun kummallakin vapaata, haetaan kaupasta riittävästi olutta ja aletaan luomaan. Välillä käytössä oli myös plugareita, mutta pääasiassa käytettiin analogivehkeitä. 12 www.riffi.fi 5/2015 Tuomo: new Mystique (sony Music, 2014) New Mystiquella Tuomo Prättälä hylkäsi melkein kaiken tutun ja turvallisen, kuten vanhat soittokaverinsa. Jos siitä sovitaan ja kaikki on tietoisia mikä on meininki, on kaikki toiminut aina hyvin. Rumpali osaa asennoituu, että ”Ihanaa, mun ei tarvi ku hyppää puikkoihin ja kaikki soundaa hyvältä”. Epävarmuustilanteissa pidän mieluummin vakan alla niitä juttuja, koska se voi ärsyttää jotain. Paljon väärinpäin laulua ja muuta tsägädägää. Nordic Audio Distribution on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan virallinen maahantuoja ja jakelija. u ”Toivoisin että mahdollisimman usein egot jätettäis himaan ja keskityttäis siihen projektiin.” Excellent performance across the entire audio spectrum.” “ 7 different critics have each come to the same conclusion: The review winner out of the 9 different speakers is the ADAM A7X!” “ Transients are reproduced with incredible clarity, creating an extremely detailed, precise sound. Tee isompaa ja parempaa soundia pienemmällä vaivalla! Ota yhteyttä Nordic Audio Distribution, nad@nordicaudio.eu, ja kysy lähin Adam Audio jälleenmyyjäsi. Se on hyvä tavoite – meille kaikille. Joitain kappaleita hierottiin sessioissa niin paljon etteivät ne päässeet enää levyllekään. Koska levyllä oli paljon konemusaa, ei äänittämistä tarvinnut tehdä kuin laulujen osalta. Idea on ainakin sama, että rumpuja ajetaan kaiken kaman läpi ja koostetaan siitä. Mun mielestä biisistä puuttui loppu. – Toivoisin että mahdollisimman usein egot jätettäis himaan ja keskityttäis siihen projektiin että saadaan kaikki tyytyväiseks. – Mä uskon että Radioheadin Ok Computer -levyn avaavassa Airbag-biisissä on ollu samaa kelaa. Vainikaisen mielestä kysymys on hyvin olennainen äänittämisessä, mutta monella tapaa myös vaikein koska kyseessä on asia, josta harvemmin sovitaan. ADAM_A7X_ad_RIFI_Layout 1 2015-09-28 11:18 Sida 1 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 12 7.10.2015 9.52. – Vaikka en itse ollut kauheesti tekemässä, olin kuitenkin jollain tapaa mukana vaikuttamassa ja sitä kautta levystä tuli tavanomasta henkilökohtasempi. Eikä sillä ole väliä kuulostaako se samalta, kunhan kuulostaa hyvältä. Tommi Vainikaisen kanssa yhteistyö kuitenkin jatkui. Tommi kiittelee hänen ja Prättälän välistä työnjakoa, jossa Vainikaisen toimenkuvaa voisi kuvailla parhaiten co-producer-tittelillä. Tuliko ikinä mieleen, että miten nuo asiat toisinnetaan livenä. Vainikainen pystyy olemaan monessa roolissa samaan aikaan. Hankalinta on silloin jos on epävarmuus siitä mitä haetaan. – Se oli ihan sairaan hauskaa. Nillä ollu varmasti kakskyt raitaa kaikkea ihme tavaraa, josta se on koostettu. Niillähän on hieno konsepti siinä että ne tekee live-elektromusaa, jossa kaikki soitetaan. Jotkut biisit vaativat vähän enemmän työstöä, joista mieleen palaa ensimmäisenä Waiting For Someone -kappale. Kaikista helpointa on tutussa ympäristössä jossa jokainen tietää toistensa tavat. Aletaan pelleilee ja katotaan mitä tulee. Sitten tulee rumpali ja soittaa millä mä käsken. Tottakai sitä haluaa tarjota parastaan kuhunkin projektiin, mitä se ikinä onkaan. Kuinka hän kokee oman roolinsa ylipäätään. Rumpali asennoituu silleen, että Minä ja Mun soundit ja yhtäkkiä tulee joku tyyppi sanomaan jotain muuta. Laittaa erilaisia tärkeitä elementtejä sokkona erilaisten ”Moulinexien” läpi, missä oli jos jonkinlaiset säädöt. Tilanteessa, jossa mä tiedän, että noi kaipaa multa näitä asioita, enkä sekaannu mihinkään muuhun. – Joo, mutta Tuomon bändi tekee sen sillä tavalla hienosti, ettei ne edes yritä toisintaa niitä asioita. Tulee hyvät soundit ja kaikki on ilosii. – Toisenlainen tilanne voi olla ihan kammottava. Sen ottaa helposti kritiikiksi, mistä ei suinkaan ole kyse. Vainikaiselle rooli sessioissa kävi välillä raskaaksi, mutta oli samalla monella tapaa myös tyydyttävä. Pahimmassa tapauksessa puhumattomuus johtaa ylivarovaisuuteen, joka ei ole ikinä projektin kannalta hyvä asia. Uudistusmielisen taiteilijan musiikki muuttui samalla vintage-analogi-retrosoundista elektronisempaan ja modernimpaan muotoon. Vainikaisen mielessä alkoi kuplia idea Aphex Twinin hengessä luotavasta äänikollaasista. Se biisi oli aikalailla jo siinä ja tykkäsin sen tunnelmasta sikana. – Tuomolla oli hyvä budjetti, eikä kauheasti äänitysmenoja. Ja pätkäkin onnistui. Tuomo soitti demoja, ja parin biisin kohdalla sanoin, että tää on tässä. Tuomo oli jo haalinut studiolle kauheen kasan skittaefektejä ja syntikoita, eli tarkoitus oli modernisti ”dubauttaa” se biisi. Onko hän niin sanotusti tuottava äänittäjä vai pelkkä äänittäjä
Excellent performance across the entire audio spectrum.” “ 7 different critics have each come to the same conclusion: The review winner out of the 9 different speakers is the ADAM A7X!” “ Transients are reproduced with incredible clarity, creating an extremely detailed, precise sound. ADAM_A7X_ad_RIFI_Layout 1 2015-09-28 11:18 Sida 1 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 13 7.10.2015 9.52. Nordic Audio Distribution on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan virallinen maahantuoja ja jakelija. Tee isompaa ja parempaa soundia pienemmällä vaivalla! Ota yhteyttä Nordic Audio Distribution, nad@nordicaudio.eu, ja kysy lähin Adam Audio jälleenmyyjäsi. Imaging is also seriously impressive, making it easy to place sounds around the stereo field.” “ Sound on Sound A3X AX-Series: A5X A7X A8X A77X Chris Reiss, tools4music FutureMusic Tunnustettu X-ART diskanttielementti (eXtended Accelerating Ribbon Technology) on erinomainen näyte Adam Audion käsityötaidoista Berliinin tehtaalta. Âlä usko pelkästään meitä vaan totea asia itse kuuntelemalla A7X monitorit
Parhaalla jakkaralla Haapaniemi myöntää olleensa rumputunneilla vähän innoton kahlaamaan läpi kaikkea eteen kannettua oppimateriaalia. 14 www.riffi.fi 5/2015 P äiväuni-studiossaan miksaussessiota aamuvarhain aloitteleva Sampo Haapaniemi sanoo olevansa ”kiinnostunut kuulemaan asioita”. – On tässä kyse siitäkin, että fuusiojatsilla ei olisi saanut elantoa, vaan on pakko tehdä muutakin. Näinköhän onnistuu. – Yritän lietsoa itseäni, että saisin pidettyä kiinni siitä säpinästä. Ei esimerkiksi bassorummusta tarvita välttämättä niin paljon ”bassoa” vaan mieluummin ”plektraa” basistille! Haapaniemi kertookin olevansa mieltynyt rumpuihin, joissa kaikki ei ole soundillisesti viimeisen päälle tarjottimella. – Tietysti olen treenannut paradiddleni ja hakannut Syncopationit läpi. Ja silti juuri sillä rumpuja markkinoidaan, että ”nämä soivat enemmän ku ikinä mikään” – ja sen jälkeen laitetaan tomeihin dempit. ”Salissa ei ole parempaa paikkaa kuin se penkki rumpujen takana. – Sellaisen, joita kuullaan Youtuben rumpuvideoilla. Rumpali on viihtynyt salin parhaalla paikalla. – Harvassa musalajissa on tarpeen, että rummut soivat loputtomasti. Kun toimittaja kiittelee haastateltavaa havainnosta, Haapaniemi kuittaa, että monet turhuudet huomaa nopeasti kun on ollut rumpujen soiton ohella aina kiinnostunut ääniteknologiasta. Musiikin parissa työskenteleminen ei hänen mukaansa onnistu, ellei jaksa olla innostunut asiasta koko ajan. Siitä Haapaniemi on kiitollinen, että hänelle sattui ”the best seat in the house”. Yritetään tällä kertaa tarkentaa miehen soittajaminään. Kuitenkin siinä suhteessa, että kuusituntisesta treenipäivästä treenasin virallisesti tunnin ja lopun ajan soittelin levyjen mukana heviä, jatsia, funkia – mitä tahansa musaa josta mietin, että tällaista haluaisin joskus soittaa. Musaa iän kaiken Haapaniemi laskeskelee tehneensä musiikkia työkseen jo reilut 20 vuotta, koko aikuisen ikänsä. Innostuminen käy luonnollisesti työläämmäksi kun kasvaa neljänkympin toiselle puolen. Ehkä ei. Hän on kuulemma pulassa aina kun joutuu olosuhteiden pakosta jonkin modernisti jytisevän lippulaivasetin taakse. Kun menee sinne lavan takaosaan istuskelemaan, siellä ei ole koskaan ruuhkaa ja on aika hyvät sounditkin.” HaaPaNieMi 14-17 Haapaniemi.indd 14 7.10.2015 10.04. Jo lavan eturivissä soittajat juoksevat ja tönivät toisiaan – puhumattakaan katsomosta. Haapaniemi työsti Ellan ja Aleksin levyjä yhdessä toisen TeksTi ja kuvaT: ToMMi saarela sampo – rumpali ja studiomies! Muun muassa egotripin, Teleksin, Tuure Kilpeläisen, Suvi Teräsniskan ja Vesku Loirin takaa löytyvästä sampo Haapaniemestä voisi yhtä hyvin tehdä tuottajatai miksaajahaastattelun siinä kuin rumpalimuotokuvan. – Ei kaikissa instrumenteissa tarvita kaikkia taajuuksia. Rummut soivat aivan mielettömästi, mutta sehän kuulostaa hyvältä vain koska videolla on pelkästään rumpuja. Asetellessaan rummustoaan valokuvausta varten Haapaniemi ihmettelee miksi rumpusettien myyntivaltiksi ja hehkutuksen kohteeksi on nostettu ”valmiiksi ekvalisoitu ja miksattu” soundi, jossa diskantit ja bassot korostuvat, ja tomit soivat loputtomiin. Kun menee sinne lavan takaosaan istuskelemaan, siellä ei ole koskaan ruuhkaa ja on aika hyvät sounditkin. Tuottajaura lähti isosti liikkeelle 2000-luvun alussa lastenmusiikista, kun Ellan ja Aleksin esikoislevy ”Lenni Lokinpoikanen” myi tuplaplatinaa, poiki kolme levyä lisää, tv-sarjan ja ties mitä. Haapaniemi pohtii, lieneekö tässä syy siihen, että hänestä ei tullut säkenöivää fuusiojatsivirtuoosia. – En tiedä parempaa mestaa kuin se penkki rumpujen takana. Oikeasti levyillä tuppaa olemaan paljon muita soittimia ja laulua ”häiritsemässä” sitä rumpujen soittoa
– Sointihan pukkaa aina läpi siitä, mitä soittaja tekee. 14-17 Haapaniemi.indd 15 7.10.2015 10.05. Sampo Haapaniemi soittaa Sakae-rummuilla. Tiskin takaa sointiin pystyy vaikuttamaan vain rajallisesti. Fiilistä on vaikea tuotteistaa. Haapaniemi uskookin, että on vaikea tavoittaa kuulijoita, jos mukana ei ole omaa tunneaspektia, jota musiikin kautta voidaan välittää. Samoin kun keksimme Tuure Kilpeläisen kanssa Kaihon Karavaanin – tuli itselle tunne, että nyt ollaan osuttu johonkin. Yhteisiä levytysprojekteja miehillä on ollut myös Koskisen Teleks-yhtyeen puitteissa. – Räkit ovat kyllä täynnä kaikkea hauskaa ja hienoa, mutta mitään niistä en enää käytä koska plugarit ovat tehneet kaikki työttömiksi, Haapaniemi naurahtaa. kaipuu aalloille Toisinaan Haapaniemeä on pyydetty tuottamaan kappaleita uusiksi, muokkaamaan niitä ”radioystävällisemmiksi”. konstit vähissä Puhe luiskahtaa väkisin äänitetuotantoon, ollaanhan Päiväunistudion komeissa puitteissa Helsingin itäisen kantakaupungin Sonic Pump -studiokompleksissa. Keikoilla on mukana vielä 19" Paragon China. Symbaalit ovat Sabiania, oikealta vasemmalle 14" Groove Hats, 18" Artisan Crash, 22" AA Apollo Ride ja 17" Legacy Crash. Mitä mieltä Haapaniemi mahtaa olla rumpujen mikityksestä, äänittämisestä ja vaikkapa tarvittavien kanavien määrästä. tuoreen isän Markus Koskisen kanssa. – Jos haluaa varmistella pääsyä radioon on parasta jos itse kappale on vahva, silloin sen mahdollisuuksia on paha tuottamallakaan tuhota. Hän ei usko että se tuottajanappia painamalla oikein onnistuu. – Ella ja Aleksi ei ollut mikään markkinamiesten keksintö, joksi sitä on syytetty, vaan lähti ihan puuhastelusta kotioloissa. Sen sijaan että ”korjataan kaikki sitten miksauksessa”, pyrkisin siihen että soundi on lähtökohtaisesti se mitä halutaan. Haapaniemen mukaan ei pidä olettaa että miksaaja tekee soundin yksin, vaan on siinä soittajallakin sanansa sanottavana. Haapaniemen nykyinen työpaja on alun perin Rasmus-bändille rakennettu Dynasty Records – täysin äänieristetty ja viimeisen päälle studioksi akustoitu tila, jonka laiteräkit pursuavat hienoja efektiprosessoreita ja kalliita mallintavia syntikoita. – Äänitysvaiheessa voi tehdä paljon sen hyväksi mitä raidalle tarttuu
16 www.riffi.fi 5/2015 Haapaniemi lisää, että toki tuottajan pitää ymmärtää mikä radiossa soi, ettei ehdoin tahdoin vaikeuta artistin pääsyä eetteriin. – Tuskin ainakaan siitä, että soittaa kohdilleen klikin kanssa. Entä mitkä sitten ovat rumpusetin tärkeimmät osaset. – Tavoitteena on tuoda artisti sieltä levyltä mahdollisimman lähelle kuulijaa ja kertoa mikä tämä tyyppi on, miksi hän tekee mitä tekee. sitten hoksattiin tämä karavaanihomma ja sen musiikillinen tyyli, ja se tuntui omalta alusta asti. Virityksen merkitystä korostetaan ehkä liikaa, ainakin minulle esimerkiksi setin balanssi on olennaisempaa. – joidenkin pitää lähteä opiskelemaan soittamista amerikkaan, joku lähtee Pohjanmaalle, Haapaniemi toteaa. Haapaniemi pohtii, olisiko rumpalilla eri tulokulma äänitetuottamiseen kuin kosketinsoittajalla tai kitaristilla ja tulee siihen tulokseen, että salin parhaalta paikalta on muita enemmän aikaa kuunnella kokonaisuutta. Kahden bändin loukussa opiskeluajan tanssikeikkojen ja firmabilebändikiinnitysten jälkeen Haapaniemi liittyi pari levyä tehneeseen egotrippiin, joka odotteli vielä läpimurtoaan. karavaani kulkee Musikaalisessa helsinkiläisperheessä kasvanut sampo Haapaniemi (42) aloitti pianon ääressä esikouluiässä ja Cantores Minores -kuorossa ekaluokkalaisena. keikkakalenteri alkoi täyttyä ja Haapaniemellä olikin sitten salin paras penkki kahdessa menestysbändissä. – Toisaalta siihen voi itsekin vaikuttaa millainen tuuri käy, kun tekee töitä, ottaa tilaisuuksista kiinni eikä pelaa aina varman päälle. Itse olen pohtinut paljon esimerkiksi sitä, miten ja millä kohdalla kapulaa lyö rumpuja ja peltejä, ja millainen on soiton balanssi. ohessa oli koko ajan ollut tuotantohommia ja aikataulut bändin kanssa jatkuvasti ristissä. soittaminen on eniten kiinni pääkopasta, ei niinkään raajoista. – Rumpalilla tulee usein tilanne, että edessä on satunnainen lainasetti jossain satunnaisessa vireessä. Haapaniemi on yhtä paljon tuottaja ja miksaaja kuin rumpali. 14-17 Haapaniemi.indd 16 7.10.2015 10.05. Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. No, totuus valkeni myöhemmin ja piti muusikkouden eteen vähän töitäkin tehdä. egotripin jättäminen oli Haapaniemelle monen vuoden paini. uusvanhaa japanista Rumpalina Sampo Haapaniemi on nähty koko soittajanuransa ajan yhden arvostetun amerikkalaismerkin takana. Piti vain uskoa, että jonain päivänä tämä breikkaa. – kun Tuure halusi alkaa kehitellä jotain uutta, rupesimme tekemään kahdestaan demoja studiossani. jotta kuoron saa soimaan, laulaessa joutuu kuuntelemaan kaveria ihan eri tavalla kuin soittaessa. klarinettikin soi ohessa. Haapaniemi kiittelee ”mieletöntä tuuriaan”, kun on osunut urallaan egotripin ja karavaanin tasoisiin porukoihin. Vaihtelu virkistää. – Jos pannaan Anssi Nykäsen eteen kymmenen settiä, niin jokaisella hän kuulostaa itseltään. kaihosta ja mollista puhutaan kuin ne olisivat suomalaisten yksinoikeus, mutta samat haikeat sävyt voi löytää ympäri maailmaa. ehjä penkki ensin Kotimaisia rumpalivaikuttajia kehuessaan Haapaniemi puhuu ”mestareista, jotka saavan aina oman hienon soundinsa” esille mistä kamoista vain. Erotessaan pari vuotta sitten Egotripistä – jossa ehti soittaa yli 16 vuotta – alkoi tuntua, että rummutkin olivat ”Egotripin kamat”. Mutta mistä se oma soundi on kiinni. – useimmiten se tarkoittaa vain sitä, että on niin innostunut soittimestaan, että tunteja sen parissa kertyy niin paljon. se tuntui helpolta ja mukavalta, vaikka ei ollut edes kapuloita vaan pelkät kynät! Haapaniemi vitsailee, että ehkä päätyikin muusikoksi koska tajusi mennä sieltä missä aita on matalin. Päiväunistudiossa taltioidaan ja miksataan nykyään Pro Tools HD Nativella, plugareilla ja Avidin Artist Mix -ohjaimella. Rumpalin ei tarvitse esimerkiksi huolehtia harmonioista ja sen sellaisesta, vaan pääsee tarkkailemaan biisin olennaista: rakenteita, muotoa, ylipäätään rytmiä – ja tietysti laulua. sitten rinnalle nousi maailmanmusiikista ammentava Tuure kilpeläinen & kaihon karavaani, jolla iskettiin suoraan kultaja platinasuoneen. Haapaniemen musiikillinen jatkokoulutus tiivistyi peruskoulun ja armeijan välissä kauhajoen kansanopistoon, jossa opiskeli samaan aikaan moni tämän hetken eturivin artisteista ja muusikoista. Äskettäinen merkin vaihto kumpusi yleisemmästä muutostarpeesta. sitä paitsi treenaamisesta suuri osa on muuta kuin setin ääressä istumista, se on sitä että kävelee kaupungilla ja miettii soittamista koko ajan. – Kun tuli samaan aikaan iso muutos sekä musassa että omassa soittotyylissä, aloin haluta soittimiltakin jotain uutta. – kuorolla on varmasti ollut jatkoa ajatellen iso merkitys. rummut tulivat eteen vasta yläasteella, koulun musiikkiluokassa. – Laulu, teksti ja rytmi merkkaavat kuulijalle biisissä eniten. oli pakko tehdä valinta. – Hyvät opettajat sielläkin oli, vaikka en itse ollut paras mahdollinen oppilas. Sama tapahtuu jossain määrin useimmille pitkään soittaneille, että oma soundi alkaa löytyä. Haapaniemi maistelee ”lahjakkuuden” käsitettä. egotripinkin riveissä vierähti viisi ensimmäistä vuotta ennen kuin keikoista alkoi jäädä jotain käteen. Silloin paljastuu, että tärkeimmät ovat ehjä tuoli, kunnon bassaripedaali ja haitsustandi kuin että olisi joku huippuluokan virveli tai millaiset rummut yleensäkään ovat. – kun istuin niiden taakse, tajusin heti että ”näin tää menee”
Mies saisi kuulemma katettua kaikki tarpeensa parilla puisella ja parilla metallisella, mutta määrässä on kyse siitä, että jokaista virveliä voi ajatella ”presettinä” – vähän kuin painaisi soundinvaihtonappia syntikasta. Ja mikrofonit tykkäävät Haymanista paljon. Soitan nykyään niin hiljaa, siksi halusin rummut, joita on kevyt soittaa ja jotka soivat pienelläkin volalla nätisti. Soundi on vaan niin mahtava, koivussa on erilainen ätäkki, ei soi niin pitkään mutta vähän terävämmin. Hänen valintansa Sakaen tarjonnasta on Trilogy. Bock Audion 195 fet-konkka on studion monikäyttömikki. Trilogy ei ole Sakaen kallein ja komein setti, ja Haapaniemi selittääkin, että merkistä riippumatta häntä miellyttävät aina ne vähän edullisemmat setit. – Olen miettinyt miksi aina päädyn siihen. – Tällaisilla rummuilla hiljaa soittaminen on helppoa, Haapaniemi kertoo hivellen uutta Trilogy-settiään. – Ne ovat aivan mahtavat. Trilogyn 12", 14", 16" -tomikattaus 22-tuumaisella ja 14 tuumaa litteällä bassarilla on Haapaniemelle ihanteellisin kokoonpano. silloin rumpali vaihtaa kapuloiden tilalle Broomstickit, ”luudat”. Kokonaisten rummustojen puolella Haapaniemen salainen ase on brittiläinen 1970-luvun alun koivuinen Hayman-setti, jolla mies paljastaa soittaneensa kaikki Egotripin tämän vuosituhannen levysessiot, Suvi Teräsniskan sessiot ja päälle vielä Kaihon Karavaanin pari ensimmäistä albumia. – Kalleimmat lippulaivat vaan soivat liikaa. Hän kertoo karavaanin esiintyvän paljon konserttisaleissa ja tehneen akustisia keikkoja jopa ilman minkäänlaista vahvistusta. Soundiltaan ja ulkonäöltään sitäkin upeampi U47-henkinen Flea 47 napattiin vierestä lainaan naapuristudioon juuri ennen kuvaamista. Mikrofoneista puheen ollen Haapaniemi kertoo vintagevimmansa vähenevän päivä päivältä. – Ihan kuin vintagerummut, mutta ilman vintagerumpujen ongelmia: rungot ovat pyöreitä ja virittimet ehjiä, Haapaniemi kiittelee. Tähän linkittyy pari asiaa: Haapaniemen tämänhetkinen orkesteri kaihon karavaani sekä miehen uudet työkalut, sakae-rummut. www.riffi.fi 5/2015 17 Hiljaa hyvä tulee Haapaniemi puhuu hiljaa soittamisen vaativuudesta ja kauneudesta, ja kertoo soittotyylinsä muuttuneen aina vain iisim mäk si. – Trilogy on vintagesuuntaan kumartava setti, jossa on ohuet rungot. – Ei uusi replikamikki tietysti soundaa ihan samalta kuin alkuperäinen, mutta toisaalta kuulostavathan ne vanhatkin keskenään erilaisilta! u ”Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. Sakae-merkkiin siirtymisessä Haapaniemeä kannusti osaltaan Yamaha-kytky, kysehän on tehtaasta joka toimitti rumpuja Yamahalle vuosikymmeniä. 14-17 Haapaniemi.indd 17 7.10.2015 10.05. Niin rummunsoitossa kuin studiokäytössä hän miettii mikä jossain vintagesoittimessa tai -laitteessa korvia puhuttelee ja hankkii vastaavan uutuuslaitteen jolla ajaa saman asian. Kun otat sen keskihintaisen setin, heti tuntuu että nyt kolisee niin kuin haluan että rummut kolisee. luudilla sen sijaan voit soittaa niin kuin kepeillä, mutta soundi on kuin sudeissa! Haapaniemen soundipainajainen on kaikkien tietämä MTv unplugged -televisiointi, jossa rokkibändi esiintyy ”akustisesti”. Tavoitteena on tuoda artisti levyltä mahdollisimman lähelle kuulijaa ja kertoa mikä tämä tyyppi on, miksi hän tekee mitä tekee.” lue myös nettispesiaali sampo Haapaniemen rumpalisuosikeista osoitteessa riffi.fi. Ja sen sijaan että ostaisin taas jonkun erityyppisen virvelin hankkisin mieluummin vaikka toisen Supraphonicin, jota voisin pitää eri vireessä kuin ensimmäistä. – kun on vuosia saanut paiskoa, nyt tuntuu että sitä hauskempaa on mitä hiljempaa voi soittaa. risukepeistä en ole koskaan tykännyt, niillähän kaikki vain hakkaavat entistä kovempaa jotta saisivat rummuista jotain soundia ulos. Presettejä virveleistä Haapaniemen hyllystä löytyy virveleitä maltillinen mutta riittävä määrä. – sähkikset on vaihdettu akkareihin, mutta niitä soitetaan niin kuin sähkiksiä ja rumpali piiskaa taustalla risukepeillä niin lujaa kuin pystyy! kaikki kuulostaa aivan karmealta. Vahvikerenkailla varustettu ohut kolmikerrosrunko on vaahteraa ja poppelia. Reilusti toistakymmentä virveliä kattavan kokoel man pääosassa ovat amerikkalaismerkit Ludwig, DW ja Noble&Cooley. Siksi studioon on kiva ottaa monta virveliä. – Harvoin sitä lähtee hakemaan jotain eri soundia samasta rummusta, vaan ne ovat kaikki omissa asetuksissaan
Mutta vapaus tuo myös haasteita. Olen se kaveri, joka menee ja tekee – ja miettii vasta jälkikäteen, mikä oli hyvää ja mikä ei. Edelleen omat keikkani laskutan Eezyn kautta, koska homma toimii hyvin. Tämä tuo tietenkin välillä omat haasteensa, varsinkin nätteinä kesäpäivinä. ohjelmisto-, markkinointija myynti-osastoille. Nyt joku muu hoitaa sen kaiken paperisodan. Palvelupalkkio laskee laskutuskertymän kasvamisen myötä. Kuvasin valehtelematta tuhat kuvaa yritys ja erehdysperiaatteella. En ole koskaan tarkasti laskenut, mutta väitän, että mulla jää kolmannes enemmän aikaa itse työntekemiseen nyt. Eezyn palvelupalkkio tuntui reilulta, 3 – 7 % arvonlisäverottomasta laskutussummasta. Toisaalta tykkään kovasti freelenceruudessa siitä, että saan tehdä montaa erilaista duunia, eikä tarvitse, tai edes voi, jämähtää paikoilleen”. Yrittäminen ei itsessään tuo rahaa. AKI JOENSUU Akin tarina Olen tehnyt suurimman osan työhistoriastani laskuttamalla. Mulla oli paljon duunia ja asiakkaita, mutta se rehellisen yrittämisja paperityön laatu heikkeni. Rakennustyömaalla piti lisäksi olla vakuutus jos toinenkin. Tuo sana ”vapaa” kuvaakin freelancerin arkea varsin hyvin. Kustannuksissa säästän verrattuna entiseen osakeyhtiölain mukaiseen kirjanpitoon. euroon asti, sekä tapaturmavakuutuksen. Jos kuitenkin luulet, että se on menestyksesi avain niin olethan kuitenkin järkevä ja älä ainakaan laita henkilöyhtiötä pystyyn. Mietin mieluummin kiikkustuolissa mitä tuli tehtyä kuin mikä jäi väliin. Jos voisin nyt valita tai olisi edes vaihtoehto, niin ehkä tekisin täysin toisin.” ”Kaikki johtaa kaikkeen ja onneksi mulla on monien vaiheiden jälkeen nykyään upea luova työ ja olen siinä riittävän hyvä, jotta pärjään. Se oli jotenkin luontevaa, mutten mä todellakaan koskaan miettinyt mitään riskejä, nuorena kaikki oli niin selvää ja oletuksena oli että tietenkin kaikki menee hyvin... Tänään yritykset ovat usein tilanteessa, jossa joudutaan harkitsemaan vaihtoehtoja perinteiselle palkkaamiselle. No, ei mennyt. Freelancerilla on työn toteuttamisen suhteen täydellinen vapaus, vapaus valita mm. Tämän takia Eezy toimi minulle kuin se kuuluisa vanha junan vessa. Sain yrittäjäkärpäsen isältäni, joka oli aikoinaan ohjelmistoalan eräänlainen pioneeri. Lisäksi kävin bändien keikoilla kokeilemassa kuvaamista ”oikeissa” olosuhteissa. Tartuin tilaisuuteen ja nyt olen ollut talossa sisällä 1,5 vuotta. Täällä teen markkinointia, valoja videokuvausta, sekä tuurailen tarvittaessa muissa hommissa. Siihen liittyi toki ”turhaa” paperityötä, joka ei nuorta miestä olisi niin kiinnostanut. Suomessa on Wikipedian mukaan 40.000 freelanceria joista 40% on alle 35-vuotiaita pääpainon ollessa kulttuurialalla: muusikot, näyttelijät, toimittajat,... Päädyin rakennusalan hommiin joita piti tehdä sen kuuluisan välivuoden verran. Toimin ensin Eezyn kautta reilu kaksi vuotta, jonka jälkeen aukesi paikka Eezyn toimistolla. Aki Joensuu Kun kuulin ensimmäisen kerran laskutuspalvelusta, en heti vakuuttunut. Tutkin alkuun paljon netistä löytyviä tutoriaaleja. Lisäksi Eezyn kautta voi laskuttaa useamman toimialan töitä ja jossain vaiheessa aloin tekemään myös valokuvauskeikkoja. Näin sain kameran säädöt haldattua, sekä sain ymmärrystä siitä miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan. Freelancer hankkii itse asiakkaansa, ostaa omat työkalunsa ja päättää missä ja milloin hommat tehdään. Ja onneksi mun sisällä on musiikkia.” ”Olen nykyään tällainen viestinnän, markkinoinnin ja luovan duunin monitoimiosaaja”, freelance-työn parhaita puolia on tietysti se, että voin tehdä töitä deadlinen puitteissa täysin vapaasti. ”Osan siitä ajasta yritän käyttää myös omaksi hyväkseni täällä meidän studiolla”, Era sanoo ja naureskelee ”Kirjaimellisesti Eezy on Eezy – ainakin mulle.” 18-19 Mainos.indd 18 7.10.2015 10.07. Olen luonteeltani ehkä jopa hiukan adhd-tapausta muistuttava, mutta ennen kaikkea olen ”just do it” luonne. Verot, kulut sun muut viralliset viistetään tottakai päältä, kaikki menee oikein ja pykälien mukaan. Arvaa meninkö ikinä takaisin koulun penkille. -En! Olen kuvaamisen suhteen itseoppinut. Erityisesti nuorille luoville Era haluaa viestittää ettei se perinteinen yritysmuoto ole enää tarpeellista. Aikoinaan peruskoulun jälkeen hain audio-visuaaliselle alalle ja pääsinkin, mutta muutamien yhteensattumien kautta koulu jäi kesken jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. yhteistä näille nimikkeillä on sana ”vapaa”, joka usein liitetään tittelin eteen. Mä vaan laskutan ja katson sitten joku päivä kun rahat tulee tilille. Eran tarina Era Mikkola on AD, copywriter, webbinörtti, muusikko ja entinen yrittäjä Helsingistä. ”Ennen klassiseksi yrittäjäksi lähtemistä sun kannattaa ihan aidosti miettiä mitä olet tekemässä. Mieti mistä se raha tulee. Idea jäi kuitenkin korvan taakse hautumaan ja pyörittelin sitä mielessäni jonkin aikaa – lopulta päätin kokeilla. Asian kanssa piti kuitenkin puljailla ja pärjätä, vaihtoehtoa ei ollut. ”Minulla on nykyään selkeä käsitys yrittämisen ihanuudesta. Syyt tiedetään. Pystyin keskittymään 100% pelkkään työn tekemiseen ja uusien keikkojen saamiseen. Valokuvauksen lisäksi kaikki luovat jutut ovat kiinnostaneet minua aina. Valokuvauksen lisäksi kaikki markkinointiin liittyvä on kiinnostanut minua aina. Markan devalvaatiossa mätäni valuuttalainakori käsiin ja sinne meni kaikki ja vähän yli. Era aloitti yrittämisen 1980-luvulla äänitteiden maahantuontiyrityksessä nimeltä T.N.T Records ja on vuosien varrella yrittänyt muutamaan kertaan sekä ollut palkkasuhteessa yritysten mainosja markkinointitehtävissä. AMMATTINA VAPAUS Kirjoittanut: Valokuvaus: Aki Joensuu, Era Mikkola (www.eramikkola.com) (www.spacewhale.?) Aki Joensuu (www.akijoensuu.com) Freelancerius on perinteisesti määritelty pätkätyöntekemiseksi, jossa tekijällä on perinteisen palkkatyön sijaan toimeksiantosuhde laskunmaksajaan. Perustin toiminimen jo nuorena, koska sen avulla oli helpompi saada töitä kuin verokortilla. Tänä päivänä freelancer-malli on tulossa ja tullutkin monille muillekin toimialoille, erityisesti yritysten toimintojen suunnitteluun: mm. Eipä siinä jäänyt muuta vaihtoehtoia enää kuin yrittää lisää. Valokuvaus oli pitkään ollut rakas harrastus ja siitä sai lisäansioita. Palvelumaksu sisältää vastuuvakuutuksen 1milj. missä, milloin ja millä työtehtävä suoritetaan. Ongelmien tullen henkilöyhtiössä maksaja olet sinä henkilökohtaisesti.” ”Valitsin Eezyn aikoinaan mun ”palkkakonttoriksi”, koska en tarvitse yritystä vaan laskutusluvan asiakkaaltani. Ei vaan ehtinyt hoitaa kaikkea kunnolla
Tuo sana ”vapaa” kuvaakin freelancerin arkea varsin hyvin. Tartuin tilaisuuteen ja nyt olen ollut talossa sisällä 1,5 vuotta. Pystyin keskittymään 100% pelkkään työn tekemiseen ja uusien keikkojen saamiseen. Kustannuksissa säästän verrattuna entiseen osakeyhtiölain mukaiseen kirjanpitoon. Freelancerilla on työn toteuttamisen suhteen täydellinen vapaus, vapaus valita mm. Siihen liittyi toki ”turhaa” paperityötä, joka ei nuorta miestä olisi niin kiinnostanut. ”Osan siitä ajasta yritän käyttää myös omaksi hyväkseni täällä meidän studiolla”, Era sanoo ja naureskelee ”Kirjaimellisesti Eezy on Eezy – ainakin mulle.” 18-19 Mainos.indd 19 7.10.2015 10.07. AMMATTINA VAPAUS Kirjoittanut: Valokuvaus: Aki Joensuu, Era Mikkola (www.eramikkola.com) (www.spacewhale.?) Aki Joensuu (www.akijoensuu.com) Freelancerius on perinteisesti määritelty pätkätyöntekemiseksi, jossa tekijällä on perinteisen palkkatyön sijaan toimeksiantosuhde laskunmaksajaan. Asian kanssa piti kuitenkin puljailla ja pärjätä, vaihtoehtoa ei ollut. Toimin ensin Eezyn kautta reilu kaksi vuotta, jonka jälkeen aukesi paikka Eezyn toimistolla. Tämän takia Eezy toimi minulle kuin se kuuluisa vanha junan vessa. yhteistä näille nimikkeillä on sana ”vapaa”, joka usein liitetään tittelin eteen. Arvaa meninkö ikinä takaisin koulun penkille. Idea jäi kuitenkin korvan taakse hautumaan ja pyörittelin sitä mielessäni jonkin aikaa – lopulta päätin kokeilla. -En! Olen kuvaamisen suhteen itseoppinut. Se oli jotenkin luontevaa, mutten mä todellakaan koskaan miettinyt mitään riskejä, nuorena kaikki oli niin selvää ja oletuksena oli että tietenkin kaikki menee hyvin... Lisäksi Eezyn kautta voi laskuttaa useamman toimialan töitä ja jossain vaiheessa aloin tekemään myös valokuvauskeikkoja. Palvelupalkkio laskee laskutuskertymän kasvamisen myötä. Päädyin rakennusalan hommiin joita piti tehdä sen kuuluisan välivuoden verran. euroon asti, sekä tapaturmavakuutuksen. Verot, kulut sun muut viralliset viistetään tottakai päältä, kaikki menee oikein ja pykälien mukaan. Valokuvauksen lisäksi kaikki markkinointiin liittyvä on kiinnostanut minua aina. Valokuvaus oli pitkään ollut rakas harrastus ja siitä sai lisäansioita. Lisäksi kävin bändien keikoilla kokeilemassa kuvaamista ”oikeissa” olosuhteissa. Syyt tiedetään. En ole koskaan tarkasti laskenut, mutta väitän, että mulla jää kolmannes enemmän aikaa itse työntekemiseen nyt. Olen se kaveri, joka menee ja tekee – ja miettii vasta jälkikäteen, mikä oli hyvää ja mikä ei. Perustin toiminimen jo nuorena, koska sen avulla oli helpompi saada töitä kuin verokortilla. Eipä siinä jäänyt muuta vaihtoehtoia enää kuin yrittää lisää. Edelleen omat keikkani laskutan Eezyn kautta, koska homma toimii hyvin. Tutkin alkuun paljon netistä löytyviä tutoriaaleja. Jos kuitenkin luulet, että se on menestyksesi avain niin olethan kuitenkin järkevä ja älä ainakaan laita henkilöyhtiötä pystyyn. Tänä päivänä freelancer-malli on tulossa ja tullutkin monille muillekin toimialoille, erityisesti yritysten toimintojen suunnitteluun: mm. Ja onneksi mun sisällä on musiikkia.” ”Olen nykyään tällainen viestinnän, markkinoinnin ja luovan duunin monitoimiosaaja”, freelance-työn parhaita puolia on tietysti se, että voin tehdä töitä deadlinen puitteissa täysin vapaasti. Eran tarina Era Mikkola on AD, copywriter, webbinörtti, muusikko ja entinen yrittäjä Helsingistä. ”Ennen klassiseksi yrittäjäksi lähtemistä sun kannattaa ihan aidosti miettiä mitä olet tekemässä. Mieti mistä se raha tulee. Palvelumaksu sisältää vastuuvakuutuksen 1milj. Era aloitti yrittämisen 1980-luvulla äänitteiden maahantuontiyrityksessä nimeltä T.N.T Records ja on vuosien varrella yrittänyt muutamaan kertaan sekä ollut palkkasuhteessa yritysten mainosja markkinointitehtävissä. Kuvasin valehtelematta tuhat kuvaa yritys ja erehdysperiaatteella. AKI JOENSUU Akin tarina Olen tehnyt suurimman osan työhistoriastani laskuttamalla. Eezyn palvelupalkkio tuntui reilulta, 3 – 7 % arvonlisäverottomasta laskutussummasta. Ei vaan ehtinyt hoitaa kaikkea kunnolla. Markan devalvaatiossa mätäni valuuttalainakori käsiin ja sinne meni kaikki ja vähän yli. Mietin mieluummin kiikkustuolissa mitä tuli tehtyä kuin mikä jäi väliin. Rakennustyömaalla piti lisäksi olla vakuutus jos toinenkin. ”Minulla on nykyään selkeä käsitys yrittämisen ihanuudesta. Freelancer hankkii itse asiakkaansa, ostaa omat työkalunsa ja päättää missä ja milloin hommat tehdään. Toisaalta tykkään kovasti freelenceruudessa siitä, että saan tehdä montaa erilaista duunia, eikä tarvitse, tai edes voi, jämähtää paikoilleen”. missä, milloin ja millä työtehtävä suoritetaan. No, ei mennyt. Yrittäminen ei itsessään tuo rahaa. Ongelmien tullen henkilöyhtiössä maksaja olet sinä henkilökohtaisesti.” ”Valitsin Eezyn aikoinaan mun ”palkkakonttoriksi”, koska en tarvitse yritystä vaan laskutusluvan asiakkaaltani. Valokuvauksen lisäksi kaikki luovat jutut ovat kiinnostaneet minua aina. Tänään yritykset ovat usein tilanteessa, jossa joudutaan harkitsemaan vaihtoehtoja perinteiselle palkkaamiselle. Mutta vapaus tuo myös haasteita. Sain yrittäjäkärpäsen isältäni, joka oli aikoinaan ohjelmistoalan eräänlainen pioneeri. Aikoinaan peruskoulun jälkeen hain audio-visuaaliselle alalle ja pääsinkin, mutta muutamien yhteensattumien kautta koulu jäi kesken jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Näin sain kameran säädöt haldattua, sekä sain ymmärrystä siitä miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan. Mä vaan laskutan ja katson sitten joku päivä kun rahat tulee tilille. Jos voisin nyt valita tai olisi edes vaihtoehto, niin ehkä tekisin täysin toisin.” ”Kaikki johtaa kaikkeen ja onneksi mulla on monien vaiheiden jälkeen nykyään upea luova työ ja olen siinä riittävän hyvä, jotta pärjään. Aki Joensuu Kun kuulin ensimmäisen kerran laskutuspalvelusta, en heti vakuuttunut. Tämä tuo tietenkin välillä omat haasteensa, varsinkin nätteinä kesäpäivinä. Suomessa on Wikipedian mukaan 40.000 freelanceria joista 40% on alle 35-vuotiaita pääpainon ollessa kulttuurialalla: muusikot, näyttelijät, toimittajat,... Erityisesti nuorille luoville Era haluaa viestittää ettei se perinteinen yritysmuoto ole enää tarpeellista. Nyt joku muu hoitaa sen kaiken paperisodan. Täällä teen markkinointia, valoja videokuvausta, sekä tuurailen tarvittaessa muissa hommissa. Mulla oli paljon duunia ja asiakkaita, mutta se rehellisen yrittämisja paperityön laatu heikkeni. ohjelmisto-, markkinointija myynti-osastoille. Olen luonteeltani ehkä jopa hiukan adhd-tapausta muistuttava, mutta ennen kaikkea olen ”just do it” luonne
Musiikinluokassa 2/3 E rään kiinnostavan näkökulman musiikinluokan kalustukseen tarjoaa Opetushallituksen julkaisema Musiikin opetustilojen suunnitteluopas (2012), jonka kirjoittajina on joukko musiikinopettajia sekä esimerkiksi musiikkiteknologian ja akustiikan asiantuntijoita. Toisessa osassa käsitellään tilojen remontointia ja uudisrakentamista – tarkoituksenmukainen musiikinluokka ei synny sattumalta. Yksityiskohtaisessa kirjassa käydään läpi ratkaisut sähköpistokkeiden asettelusta kaapeloinnin kautta akustiikkaan sekä soittimiston vähimmäismäärään ja -laatuun. Ei vaikka lähtökohta on selkeän yksinkertainen: – Musiikin opetustila on erikoisluokkatila, jonka suunnittelua ei voida aloittaa perusopetuksen tilamallista. Juha Unkari kertoo, että kirja on tarkoitettu kaikille musiiMusiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – ohjeet tarkoituksenmukaisen luokkahuoneen remonttija uudisrakentamiseen Musiikinopetus asettaa vaatimuksia myös opetustilalle. Asiantuntemusta on ollut saatavilla pitkään, mutta sitä ei ole aina osattu koulurakentamisessa hyödyntää. Vaikka harmonilla säestetty yhteislaulu toimikin tavallisessa luokkahuoneessa, eivät nykyisessä opetuksessa käytettävät instrumentit ja laitteet palvele kunnolla ellei opetustilaa suunnitella toiminnan mukaiseksi. Tietoa päättäjille Unkari mainitsee saman ongelman, joka nousee esiin niin musiikkiliikkeen myyjän kuin musiikinopettajienkin haastatteluissa: vaikka musiikinopettajat ovat usein perillä opetuskäyttöön soveltuvien soittimien vaatimuksista, hankinnoista päättävät viime kädessä rehtorit ja koulutoimen virkamiehet. – Musiikinopetus on muuttunut vuosien saatossa, eikä yhtenäistä ohjeistusta opetustilojen suunnitteluun ole ollut. 20 www.riffi.fi 5/2015 Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. Tarve yhtenäiseen ohjeistukseen kumpuaa käytännöstä. Heillä taas ei välttämättä ole asiantuntemusta tai käytännön kokemusta musiikinopetuksen tavoitteista, työtavoista ja tarpeista. – Suunnitteluopas on opettajan selkänoja hankintoja suunniteltaessa ja perusteltaessa, Unkari sanoo. Musiikin taltioimiseen tarvittavan kaluston vaatimukset esitellään nekin johdonmukaisesti. Musiikinopettaja on jäänyt turhan usein yksin perustellessaan hankintojen tarpeellisuutta. KuVAT: ToMMi PosA 20-21 Musiikinluokka2.indd 20 7.10.2015 10.10. Käytännössä uusien tilojen suunnittelun laatu on vaihdellut suuresti. Kirja opastaa niin AV-laitteiden kuin tietokoneen ja ohjelmistojenkin valinnassa. Opetushallituksen julkaisemalla, Opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin ja vaatimuksiin perustuvalla kirjalla on muodollisesti suuri painoarvo. Kaikissa muissa oppiaineissa sellainen on ollut jo pitkään, kertoo oppaan toimittaja Juha Unkari