JONNY LANG – bluesia aikuisen miehen otteella Nro 5/2013 Hinta 9,10 E 18. vsk ”Tuottajan tarkoitus on koettaa tukea artistia tekemään paras mahdollinen levy.” Jussi Jaakonaho Poppia isolla orkesterilla – näin taittuu 100 hengen levysessio PAISTE SIGNATURE – just’ presiis! 01 Kansi513.indd 1 28.8.2013 14.44
Jotta tämä olisi mahdollista, käyttää hän äänen analysointiin ohjelmistoa yhdessä referenssitason mikrofonin kanssa, jotta äänijärjestelmän vaste saadaan mahdollisimman vastaavaksi FOH-mikserin ulostulon kanssa. ”Hämmästyttävää. 0207 512 300 • SALES@STUD IOTEC.FI • WWW.STUDIOTEC.FI 02-03 Ilmoitukset.indd 2 28.8.2013 13.34 Lehtima. RedNet käsittelee kaikki sisään- ja ulostulot mukaan lukien mikrofoniesivahvistimet erittäin herkille mittamikrofoneille. Hänen vastuullaan on huolehtia siitä, että kiertueen huippuluokan äänijärjestelmä toimii parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa esiintymispaikoissa eri puolilla maailmaa. Esiasteen vaste on viivasuora ja vaihekäyttäytyminen on täydellistä.” Philips Reynolds – The Killersin lavatekniikka POWERED BY DANTE RedNet - Verkotettavat audiointerfacet The Killersin maailmankiertueella lavateknikko Philip Reynoldsin mukaan äänentoiston salitekniikassa sekä RedNet 1, että RedNet 2 vastasivat lukuisista toiminnoista. Tsekkaa Focusriten uudet loistavat audiointerfacet paikalliselta musakauppiaaltasi! Scarlett 6i6 iTrack Solo Studio Scarlett 18i8 • • • • Äänitysstudio iPadille, Mac:lle tai PC:lle. Sisältää iTrack Solo –interfacen, isokalvoisen studiomikrofonin ja kuulokkeet. • USB 2.0 -audiointeface • 8 analogista sisään, 4 ulos • 4 mikrofoniliitäntää, ADAT in/out, MIDI, S/PDIF • PC, MAC, iPad (Camera Connection Kit tarvitaan) USB 2.0-audiointerface 2 in, 4 out USB -interface MIDI in/out, S/PDIF in/out PC, MAC, iPad (Camera Connection Kit tarvitaan) KUUSINIEMI 2, 02710 ESPOO • PUH
Ääntä, valoa ja hyvää meininkiä MIKROFONIEN VALIOT JOKAISEEN HINTALUOKKAAN: Cloud • Earthworks • Heil • Lewitt • Mojave • Oktava • Royer •Røde • Telefunken ANNA ARVO ÄÄNELLESI! Martti Syrjä ja Telefunken ELA M 251-mikrofoni. Kuultavissa Eppu Normaalin Mutala-albumilla. 500-SARJAN PARHAAT PALAT AEA • Api Audio • A-Designs • Avedis Audio • Burl • Cartec Audio • Chandler • Crane Song • Danfield • Empirical Labs • Great River • Inward Design • Kush Audio • Lindell Audio • Purple Audio • Radial • Rupert Neve • SSL LUOTETTAVAT INTERFACET KOTI- JA AMMATTISTUDIOON Apogee Duet 2 • Universal Audio Apollo • Antelope Audio Orion32 • Sonnet Technologies Thunderbolt-chassikset A-RYHMÄN MONITORIT Event Electronics • Focal Professional Alan parhaat merkit msonicin webshopista! www.msonic.fi Msonic Oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, puh 010 439 8800 Lehtimainos_riffi_3/2013.indd 1 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3/5/13 3:22 PM 28.8.2013 13.34
Ja niin, että edellä esitelty soittotapahtu- taitavan soittajan kontrolli automaattiseksi toiminnaksi maan oleellisesti vaikuttava palautemekanismi pysyy hioutunutta. Sitä kautta voisi löytyä konsteja erilaisissa tai omakohtaista kokeilua. kosketuksella, se heijastuu heti soittoon. Samalla ehkä sen audioexpertinkin maailma ei tarjota riittävästi oheisinformaatiota. Parhaimmillaan kaikki toimii, mutta ankeimmillaan Jos samaa soittoa kuunnellaan soittajaa näkemättä, laulajan kohtalona on tulla toimeen sillä mitä on eroa ei ehkä lainkaan huomaa. Tämä on kuitenkin kapea tulkinta aiheesta, sillä näin rajattuna koko laulutapahtumaa ohjaava palautemekanismi mikrofonista monitorointiin saakka jää sen ulkopuolelle ja jonkun muun vastuulle. venyttämällä omaa suoritustaan. mitenkään vähäpätöinen asia. Jos soitin tuottaa toivotun äänen kevyellä omassa hanskassa. sekin soittotatsia jyrkentämällä, kunhan soittajalla Tämä vastaa kitaristin hyppystuntumaa, eikä se ole vain on taitoa kylliksi. Vähän kehnompikin Ja usein taitaa ollakin, ettei laulajalla ole samaa stratocaster-tyyppinen kitara saattaa kuulostaa ihan teknistä sanastoa käytössään, mutta aivan taatusti täysmittaiselta lajinsa edustajalta, ja reunasärön hän kyllä tuntee eron siinä saako äänelleen mikrofonin puristus esiin jäykemmästä vahvistimesta taittuu kyllä ja monitoroinnin kautta kunnollisen vasteen vai ei. Jos taas soitin kaipaa ankarampaa käskyä, sekin vaikuttaa soittosuoritukseen. PÄÄTOIMITTAJALTA Kuunteleminen kertoo vain puolet S oittajan ja soittimen välillä on vuorovaikutussuhde, kitaristi yleensä valikoi itse itselleen koko kaluston joka muovaa soittotapahtumaa. Tilanne kärjistyy ikävästi, jos äänihenkilö pukee Vaikka huonosta ei saa hyvää millään, niin ylleen audioammattilaisen haarniskan ja lyö samalla taitava muusikko voi hämmästyttävän tehokkaasti laulajan otsaan ääniasioista ymmärtämättömän kompensoida keskinkertaisen soittimen puutteita artistin leiman. Esimerkiksi kita- soittimesta vahvistimeen asti, ja määrittää samalla risti saa soittimensa kielestä sormituntumalla vasteen, oman ominaissoundinsa mahdollisimman pitkälle jota kuulovaikutelma täydentää. L aulajan oma soundi on suppeasti katsottuna se akustinen ääni, jonka hän suustaan ilmoille kajauttaa. tilanteissa toimimiseen, tai kenties juuri omalle äänelle Siksi sanallinen arvio soittimesta tai laitteesta voi ja omaan laulutapaan parhaiten istuva mikrofoni. tarjolla. Niin tai näin, soittaja pyrkii aina kohti omaa ääni-ihannettaan tai ominaissoundiaan. Siksi jokaisen itseään kunnioittavan solistin kannat- tään kuuntelemalla on hyvin vaikea arvioida käytössä taisi perehtyä hieman myös tekniikkaan ja kokeilla olleen soittimen tai soittokaluston todellista laatua. dellä käsittelemäni ilmiö ei rajoitu vain soittamiseen vaan se pätee myös laulamiseen. Jos tuntumaa ei ole tai J se on huono, ei laulukaan suju parhaalla mahdollisella ohtopäätös: ääntä kuuntelemalla voi arvioida kyllä sitä miltä ääni tai soitto kuulostavat, mutta pelkäs- tavalla. Asetelma Lukuterveisin on pohjimmiltaan aivan sama kuin edellä, vain sillä erolla, että laulumikrofoni ojennetaan solistille useimmiten jonkun toisen ennalta valitsemana, kun taas Lauri Paloposki, Riffi 4 www.riffi.fi 5/2013 04-05 Pääkirjoitus513.indd 4 28.8.2013 13.35. parhaimmillaan tarjota arvokkaampaa ja käyttökel- Sellainen jonka kautta ilmaisu löytää ihanteellisen poisempaa tietoa, kuin ääninäyte, jonka saatteeksi muodon. avartuisi, kun mikrofonien speksit saisivat rinnalleen E artistin kokemukseen pohjaavia sanallisia kuvauksia. Palaute on välitön ja itsenäisesti. erilaisia mikrofoneja hallituissa oloissa, mieluusti Siihen tarvittaisiin täydennykseksi myös soitinta harjaantuneen ja yhteistyöhaluisen audioexpertin soittaneen muusikon kuvaus soittotapahtumasta kanssa. Kuulija saattaa aavistaa tuollaiset erot nähdessään musikantin olemuksen ja ilmeet, mutta kenties vain silloin, kun katsekontakti on kuulon tukena. Ja mikäli taitoa on, sen myös saavuttaa
(09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu 16 Ben Granfelt – vähemmän säröä, enemmän melodiaa 20 Jussi Jaakonaho – klassikoilla eteenpäin 36 39 Roland Cube Lite & Cube Jam 40 Fast Track Solo & Duo – kotimuusikon matkakumppanit 42 Olympus LS-14 – vahvistettua stereota 44 Lewitt Microphones – studioon ja lavalle 48 Universal Audio Apollo 16 – audioliitännät ja DSP samalla kertaa LUKUPALAT 24 Kitarakellari – soittimet, huollot ja erikoiskäsittelyt samasta paikasta 26 Tuoteuutiset 50 DPA D’facto II & Shure KSM9SH – elegantit mikrofonit delikaatteihin tilanteisiin 34 40 48 – korjaamme kesän satoa 52 Makuasioista ei kannata kiistellä – mutta mikrofonien eroista voi aina keskustella 54 Pure Audio Blu-ray – maukkaampaa musiikkia! GRANDE FINALE 60 Saarinen – Iso Joki virtaa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 32 Koenig & Meyer 19695 – suuntaa vapaammin! TOIMITUS 32 33 WindTech Popgard Model 2000 Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 – eroon popsahduksista! Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 KÄYTTÖTESTIT 34 Paiste Signature Precision – jämpti juttu! Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi – täällä lava, kuuleeko saliääni. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Irtonumeron hinta on 9,10 e. 14 RIVAKAT PIKAKOKEET 30 Graph Tech TUSQ 30 – plektralla on oma soundi! YHTEYSTIEDOT 31 Whirlwind Qbox Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Aikakauslehtien Liiton jäsen 16 61 Muusikkona maailmalla – Yhteissoiton taikaa H 62 Alangon päiväkirja – ”Elukoita ja effuja” J • k K M K • • Riffin nettisivut uudistuvat. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. Löydät spesiaalit huoltotauon jälkeen tutusta osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 5/2013 06-07 Sisältö513.indd 6 28.8.2013 14.33. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 36 Norman Guitars HAASTATTELUT & ESITTELYT – D-mallia Kanadasta 8 Korkean profiilin äänityssessiossa – jamittelua esikuvien kanssa – poppia ison orkesterin voimalla! 14 Jonny Lang – ihmelapsi aikuisena Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuil lamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut
DEEP BASS SOUND Push the BOOST equalisation switch to experience the extremely deep response and precise low frequency control. Paul’s Sound, Nummela • Tammer-Piano ja Soitin, Tampere • 06-07 Sisältö513.indd 7 Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 28.8.2013 14.33. TOUR SOUND LEGENDARY RCF TRANSDUCERS DIGITAL PROCESSING FOR DIGITAL POWER RENTAL PROOF TUNED FOR YOUR VOICE Take your preferred microphone to test the clarity and dynamic of vocal reproduction,both at low and very high levels! HIGH POWER OUTPUT Superior and incredible SPL levels guaranteed also in open air and at long distances. Plug in your best microphone into any D LINE system and immediately experience the accurate voicing and the incredible dynamic SUB 8004-AS HD 12-A HD 10-A SUB 8006-AS HDL 18-AS HDL 20-A JÄLLEENMYYJÄT • AMJ Turku Audio, Turku • Discoland, Helsinki • Keskusmusiikki, Lahti • Kokkolan Laitevälitys, Kokkola • Kouvolan musiikki, Kouvola • Kiteen musiikki, Kitee • Markun musiikki, Seinäjoki • Musiikki Lappeenranta, Lappeenranta • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Piano Jylhä, Muurame • Pihlajamaan musiikki, Pori / Rauma • Savon Musiikki, Mikkeli • Savonlinnan soitinkulma, Savonlinna • St
8 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 8 27.8.2013 13.36. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: MIKA JUSSILA Korkean profiilin äänityssessiossa – poppia ison orkesterin voimalla! Vantaan Martinus-salissa kuhisee. Uudenkarhea ulkotuotantoauto on parkkeerattu talon kylkeen, ja salissa puurtaa äänittäjää, tuottajaa, mikkipoikaa, kapellimestaria, muusikkoa sekä solisteina Johanna Försti ja Sami Pitkämö – yhteensä satakunta henkeä. Vantaan viihdeorkesteri tekee isolla kädellä levyä, joka koostuu Bond-leffojen tunnareista, musikaalihiteistä ja muista ikivihreistä
Oinonen on taustaltaan leffaäänimiehiä, ja laskeskelee kuluttavansa ainakin puolet työajastaan Finnvoxin uudella Cinepost-tuotantolinjalla elokuvaäänen jälkitöissä ja elokuvamusiikin äänityksissä. Näin varmistettiin mahdollisuus paikkaus ottoihin solistien kanssa. Kookas kakku – Olen pyrkinyt vetämään ulkoäänitykset mahdollisimman suoraviivaiseksi. Olen maailman huonoin kamanörtti, ja jos jokin asia ei ole vahvinta aluettani, sitä varten on keksitty kaverit, sanoo Oinonen jakaen kiitosta kalustopoliittisissa valinnoissa viihdeorkesterin livemiksaaja Sepi Myllyrinteelle sekä varsinkin levyn taiteelliselle tuottajalle Ana Murrolle, joka toi sessioon ”salkullisen nauhamikkejä”. – Haluan hyväksi todettuja, toimivia ratkaisuja. Toisaalta se jättää solisteille itsenäistä tilaa, ja jäljestä tulee enemmän heidän näköistään. V iihdeorkesterin levyprojektin äänittäjänä, miksaajana ja teknisenä tuottajana häärää Mikko Oinonen, jonka vastuulla on koko tuotannon suunnittelu laitevuokrauksista aikatauluihin ja budjetteihin. Tukea selustaan Levy purkitettiin salissa kahdessa päivässä, ensimmäisenä laulu biisit, toisena instrumentaalit sekä pari tarvittavaa päällesoittoa. Kaikkiaan äänityksestä kertyi liki 90-raitainen kakku, jossa on jo stereopareiksi esisummattuina ykkös- kakkos- ja alttoviulut sekä sellot. – Kyllähän Försti ja Pitkämö naulaavat, mutta oli silti parempi pudottaa turhat paineet, ettei yksi yksi yskäisy pakota koko orkesteria aloittamaan biisiä alusta – varsinkin kun äänitysaikaa biisiä kohden oli alle tunti eli realistisesti kolme ottoa. Moisessa aikataulussa ei varmaankaan voi äänitystilanteessa yhtään enää fiilistellä, esimerkiksi laulattaa solistia: ”kokeiles’ jos vetäisitkin ton näin”. Tarvitaan kolme asiaa: ensimmäisenä hyvä kuuntelu, toisena Pro Tools jonne äänitän ja kolmantena helppo tapa kontrolloida tulosignaalia. Solistit aseteltiin lavan etureunaan kasvot orkesteriin päin, ja ympärille muotoiltiin plekseistä ja molton-kankaasta telttamainen koppi, jonka sisällä soundi on sama tuuttaapa ulkopuolella iso orkesteri tai ei. toinnin lisäksi vaaditut romppeet: Dynaudion kuuntelun, reilut sata raitaa Pro Tools HDX2:ta sekä 96-kanavaisen Avid Venue Profile -tiskin digitaalisella kaukokaapelilla, jossa ad-muunnos tehdään jo lavalla. Kanavamäärää nosti se, että jokainen soitin on erikseen lähimikitetty sektiomikityksen lisäksi, mikä antaa hiomisvaraa miksaukseen. Näin lavalle saatiin lisää syvyyttä, ja väljyys tuli erottelun kannalta enemmän kuin tarpeeseen. Muissa mikkivalinnoissaan Oinonen ei epäröi käyttää vertaistukea silloin kun jokin valinta pohdituttaa. Johanna Försti revittelee Bondteemoja solisteille rakennetussa ”beduiiniteltassa”. Orkesterien tilamikityksessä Oinonen sanoo suosivansa kolmen pallokuvioisen mikin Decca-asetelmaa – tai viiden jos tehdään surround-ääntä – ja käyttää lisäksi rinnalla leveää ABstereoparia. Laulajien kanssa pidettiin kuuntelusessio jälkikäteen Finnvoxilla, laulukopissa mikki pystyssä ja Martinuksen säädöissä. – Pienet sävyerot eivät haittaa, vaikka ne yksittäistä raitaa kuunnellessa erottaisikin – ne maskautuvat kun avaa muut raidat. Esimerkiksi rummut sijoitettiin lavalle keskelle orkesteria, mutta pleksikoppiin eristettynä. Oinonen vaikuttaa tyytyväiseltä Transmixin uusitun ulkotuotantoauton työympäristöön, joka tarjoaa studiomaisen akuswww.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 9 9 27.8.2013 13.36. Orkesterilevytyksissä kaiken täytyy olla valmista etukäteen ja taiteelliset ratkaisut on tehty sovitettaessa. – Ei voikaan. – Sikäli tällainen viihdeorkesteriproduktio on täysin alaani, ja Bond-tunnaribiisien osalta aivan erityisesti! Äänitys hoidettiin live-hengessä Vantaalla Martinus-konserttitalossa, mutta koska sitä ei tehty konsertista, soittajat ja laulajat voitiin asetella tarkoituksenmukaisemmin kuin jos paikalla olisi ollut yleisöä. – Heti jos tuli olo, että jokin kohta voisi olla parempi niin se oli mahdollista paikata saman tien! Oinonen sanoo tähdentäen, että juuri paikkausvaran takia väliaikaisissakaan äänityskopeissa ei saa olla mitään tilavaikutelmaa tai heijasteita, jotka vaikuttavat selvästi äänenväriin. Myös instrumentaalikappaleiden soitinsolistit saattoivat hyödyntää ”beduiiniteltaksi” ristittyä eriötä käymällä puhaltamassa liidinsä ja soolonsa omassa rauhassa
Virhettä etsimässä Äänityksissä tuottajana toimineella Antti Murrolla on kokemusta sekä rock- että orkesterilevytyksistä. Toiseksi rumpumikitys muuttuu normaaliin bändiäänitykseen nähden eniten siinä, ettei minkäänlaista tilamikitystä voi käyttää. Mikko Oinonen ja Ana Murto operoivat äänitysautossa luuri- ja kaiutinkuuntelun lisäksi kuvamonitorien varassa. – Siinä missä poptuottaja etsii parasta ottoa ja hyvää meininkiä, orkesterimusassa tuottaja etsii virhettä! Murto tiivistää erot tuottajien toimenkuvassa. Niiden kasikuvio kuuntelee vähemmän vieruskaveria, ja nauhamikin vuotosoundi on sitä paitsi aika nasta. Virheiden poimiminen isosta sointimassasta on haastavaa, joskin Murto muistuttaa, ettei sellaisilla mokilla joita valistunutkaan korva ei meinaa huomata ole aina kokonaisuudessa väliäkään. – Se ei tosin ole mikään ”tila”, jonka saliakustiikkaa voisi käyttää hyväksi äänitettäessä, mutta toisaalta kuivan lavasoundin voi ajatella etunakin, kun äänityksissä voi tehdä paljon ilman että akustiikka asettuu ratkaisuja vastaan. Oinosen kokemuksen mukaan Martinus on levytyspaikkana ”ihan hyvä”. Ensinnäkin rummut ovat ylivoimaisesti orkesterin kovaäänisin soitin, joka vuotaa helposti muualle. Viestintä saliin hoituu kahdella radiokomentolinjalla. Kun orkesteri soittaa ja äänittäjä äänittää, tuottaja lukee tarkkaamossa nuottia kuulokkeet päässä, koska niillä kuulee tarkemmin eikä haittaa vaikka äänittäjä soolottelee kanavia. – Esimerkiksi brassissa käytettiin paljon nauhamikkejä, koska ne ovat vähän epäherkempiä ja hyviä kestämään äänenpainetta. Setti nimittäin ”tilamikittyy” ihan itsekseen, ja on jollain tasolla läsnä levyn kaikilla raidoilla joita on mikrofonien kautta ääni- 10 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 10 27.8.2013 13.36. Kannut erikseen Orkesterilevytyksessä rumpusettiä on lähestyttävä eri ajatuksella kuin rokkimusassa. Virheitä haetaan siksi, että tuottajan tulee vahtia, että session päättyessä jokaisen biisin jokaisesta kohdasta löytyy ainakin yksi kelpo suoritus. Siksi tuottajan penkki on hikinen, siinä on aika puhki kun sessio loppuu. Pahimmat vaihehässäkät selätetään yleensä sillä, että napsutellaan Pro Toolsissa tilamikkien raitoja ”lähemmäs” tuki- eli lähi mikitystä. Koska orkesterissa kapu antaa tahdin, rumpalilla on suurin paine: miten eletään kapun lyönnin ja oman sisäisen kellon kanssa. – Jos sellaista ei editoinnissa löydykään niin sitten on asiat huonosti. Siinä vierähtää kolme päivää vaiheita kuunnellessa, etkä edelleenkään tajua mistään mitään! Oinonen muistuttaa, ettei isojen orkesterien liveäänityksissä pysty yksittäistä raitaa peukaloimalla kumminkaan vaikuttamaan kuulokuvan piirtymiseen läheskään yhtä radikaalista kuin rokkilevyllä, jossa jokainen soitin on äänitetty yksinään omalle raidalleen eristetyssä studiossa. Sami Kuoppamäen kopin edessä koskettimissa Seppo Helin. Vaiheillaan rauhassa Rumpusetin pleksikoppi patjoineen ja trusseihin ripustettuine kankaineen on uniikki viritelmä. Orkesterimusiikissa rumpalin pitää pystyä lisäksi vielä saamaan aikaan hyvä soundi myös hiljaisella lyönnillä. Oinonen tietää, että ison orkesterin kanssa voi miksausvaiheessa seota vaiheiden ja yksittäisten raitojen kuunteluun. Taustalla Transmixin käyttömestari Timo Virtanen. Sen sijaan Murron mukaan erityisesti ison orkesterin ympäröimänä soittavalle komppiryhmälle lankeaa suuri vastuu. – Vaiheiden kuuntelusta ei kannata tehdä itselleen kynnyskysymystä, että ”mikä on mikki numero 2:n vaihe suhteessa mikkiin numero 62”. Hommasta selvitään valitsemalla kokemusperäisesti sopivan selektiivisiä mikkejä oikeisiin paikkoihin. – Komppiryhmään tarvitaan vankalla lukutaidolla varustettuja kovia jätkiä, jotka osaavat asettua tilanteeseen ja vetävät oikein kerta toisensa jälkeen. 65 soittajaa lavalla plus solistit asettaa melkoisia vaatimuksia erottelevan mutta yhtenäisen soundin taltiointiin, varsinkin kun sähköbassoa ja kosketinsoittimia lukuun ottamatta kaikki poimitaan mikrofoneilla
Kummallekin laulajalle valittiin pari vaihtoehtoa, joista paikan päällä valittiin käyttöön se joka kuulosti auton tarkkaamossa vakuuttavammalta. Rumpukoppi rakennettiin plekseistä, joiden heijastuksia vaimennettiin tyynyillä ja patjoilla, ja komeuden päälle ripustettiin trussikehikon varaan molton-kangaskatto. – Siksi miksauksessa on partituuri edessä. Martinus-salin hallittu akustiikka Roolijako uusiksi palvelee orkesteri Rummuston tavoin myös sähköbasson rooli isossa orkesterissa on toisenlainen kuin pikkubändissä. Hajurakoa säröön Orkesterilevytyksien tärkeä välivaihe äänityksen ja miksauksen välissä on editointi, jossa tukeudutaan siis taiteellisen tuottawww.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 11 11 27.8.2013 13.36. Pianon äänittämiseen löytyi hyvä kikka Transmixin UT1auton käyttömestari Timo Virtaselta. Paras kompromissi oli asettaa rummusto lavalle näköja kuuloyhteyteen muiden kanssa mutta mahdollisimman hyvin eristettynä. tetty. Äänitystä äärirajoilla Orkesterilevytyksen ja rytmimusiikin rajamailla liikkuvan tuotannon haasteet tulevat parhaiten esiin juuri mikityksessä. Jossain Motown-biisissä sähköbasson rooli on tietysti sama kuin popbändissä, mutta usein jotain muuta. – Saatiin paras ”kansi kiinni” -flyygelisoundi, jonka olen kuullut! Oinonen kehaisee. Sami Pitkämön käyttöön päätyi Telefunkenin ELA-M 251:sta kopioitu Soundelux ELUX 251 ja Johanna Försti lauloi Neumannin M 269 -putkikonkkaan. VVO:n levytyksessä oltiin paitsi musiikin myös kaluston äärirajoilla: mikkejä, telineitä ja kaapelia tuntui olevan loputon määrä. Siitä nähdään mikä sovittajan ajatus on ollut, mistä botnen on milloinkin tarkoitus rakentua. DPA 4027 -paria ei teipattukaan kiinni flyygelin kanteen vaan mikrofoneille tehtiin teipistä kehtoripustus instrumentin sisään. Perinteisissä orkesteriäänityksissä riittää yleensä se, että poimitaan stereoparilla kunkin sektion kokonaissoundi, mutta mitä lähemmäs popmusiikkia liikutaan sitä suurempaan rooliin nousee tuki- eli lähimikitys. musiikin äänittämistä paremmin kuin konsertointia. Koko orkesteri olisi tarvinnut kytkeä kuuloke kuunteluun, mihin monet orkesterin muusikoista eivät ole tottuneet. Miksauksessa saattaa pärjätä pelkällä stereoparilla ja jos ei pärjää niin yhdistää mukaan tukimikkiraitoja. Niin ollen rummuston soundi myös miksausvaiheessa jää kauas samasta selektiivisyydestä johon rokkilevyillä on totuttu. – Klassisessa asetelmassa vaikkapa puhallinsektion miksaamisen pelimerkit saa haltuun ottamalla esimerkiksi ORTF-parilla sektion ja varmistamalla selustan soitinkohtaisilla tukimikeillä. Koska orkesterin istuttaminen tyhjän panttina käy kalliiksi, äänittäjän ja tuottajan avuksi tarvitaan assistentteja, jotka rientävät tarvittaessa mikittämään, pätsäämään, kasaamaan ja purkamaan. – Jos äänittäjä joutuu juoksentelemaan autosta saliin ja takaisin koko tuotanto seisahtuu, ja ne ovat kalliita minuutteja kun sata ihmistä odottaa. Levytyksessä mietittiin rumpujen siirtämistä pois lavalta, mutta se olisi edellyttänyt videokuvayhteyttä ja loputonta teknistä säätämistä. Esiintyjäkuuntelu toteutettiin minimalistisesti: vain solisteilla, komppiryhmällä, perkussionisteilla ja kapellimestarilla oli Aviomin henkilökohtainen luurikuuntelu, muilla ei mitään. Ja olipa tilan soundi kuinka kuiva tahansa, tilamikitys hoidetaan aina – varmuuden vuoksi. – Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tiputtaa neljä viisi mikkiä pois, mutta on helpompi ottaa muutama ylimääräinen raita talteen, koska etukäteen ei voi tarkkaan tietää mitä tulee käyttämään. Oinonen mikitti Sami Kuoppamäen setin asenteella ”mieluummin useampi turha kuin yksi liian vähän”. Alataajuuksia tulee muual takin, esimerkiksi patarummuista sekä kontrabassoista jotka soivat jousiorkesterin yhtenä sektiona
Tilavaikutelmaa voidaan annostella tilamikkiraitojen lisäksi kaikulaitteesta. Yksikin särölle mennyt kohta on osoitus siitä, että äänittäjältä on jäänyt jotain ymmärtämättä. Levy on uutta tyyliä ja soundia hakevan orkesterin päivitetty käyntikortti uuden kapellimestarin alaisuudessa, joka jatkaa orkesterin kanssa vielä ainakin toisen kauden eli vuoden 2015 loppuun. Mikserillä voidaan vahvistaa vain se mitä sinne tulee, eikä vaisusta soitosta saa ison kuuloista volyymihanikkaa nostamalla. Viihdeorkesterin levyhankkeessa miksaus on miksaajan ja kapellimestarin kahdenkeskistä hommaa, tuottaja ei ole siinä mukana. Vaikka paikkauksen tarvetta olisi vain yhdellä raidalla, korvaava pätkä pyritään ottamaan toisesta otosta koko orkesterin korkuisena kymmenien raitojen könttinä. Tämmöisessä produktiossa ei ole tavoitteena että mennään joka raita mahdollisimman lujaa sisään. Miksauksesta haetaan kuuluviin haluttuja asioita ja jotain muuta painetaan hiljaisemmaksi. kuin olla voi. – Pidän kyllä esimerkiksi isosta jousisoundista, mutta normaalisti meillä ei ole kahdek- saa ensiviulua vaan neljä tai viisi. – Tämän saavuttaminen perustuu yhtäältä siihen mielikuvaan mikä minulla on päässäni ja toisaalta muistikuvaan siitä, kun olin orkesterin edessä johtamassa sitä. Näin siksi, että eri otosta napattu yhden raidan pala alkaa helposti tuottaa viereisten raitojen kanssa tahatonta chorus-ilmiötä. Hänestä onnistuneen levytyksen täytyy kuulostaa elämäntäyteiseltä – ei siltä että pelattiin varman päälle. – Yksi biisi saattaa tarvita tiukemman soundin, toinen rehevämmän, ihan sen mukaan mikä istuu tyyliin parhaiten. Ne täytyy saada soimaan lavalla kuin niitä olisi täydet kahdeksan. Ei varman päälle Biisit jonoon Äänitysvaiheessa kapellimestarin täytyy keskittyä orkesterin johtamiseen, mutta miksaus vaiheessa hän pääsee astumaan tuottajan saappaisiin. jan äänityksestä tekemiin muistiinpanoihin. Daviesilla on suuria suunnitelmia viihdeorkesterin – tai Vantaa Pops’in, kuten hän sitä kutsuu – tulevaisuuden varalle. Daviesin tavoitteena on, että levylläkin biisien pitää kuulostaa esitykseltä, ei studiosuoritukselta. Kaikki säädöt ovat äänitysvaiheessa neutraalissa asennossa, ja tärkeintä on että yliohjausvaraa on jätetty tarpeeksi. Daviesilla ei ole yhtä kiveen hakattua mieli pidettä siitä, miltä hän haluaa orkesterinsa akustisesti kuulostavan – asia riippuu täysin repertuaarista. Nick Davies – kapusta tuottajaksi Vantaan viihdeorkesterin tällä konserttikaudella julkaistavan ”Let’s face the music”-työnimellä valmistuneen levyn tekemiseen löytyy pari keskeistä kimmoketta. Ensinnäkin Vantaan viihdeorkesteri halusi juhlistaa James Bond -elokuvia, joista ensimmäinen näki päivänvalon 50 vuotta sitten. Miksauksessa pannaan sitten elementit tasapainoon. – On hyvä, jos ennen miksauksen aloittamista kaikki on niin flättiä, raakaa ja paljasta Haastetta on siinäkin, että levyn musiikillinen skaala ulottuu Motown-meiningistä (”Ain’t no Mountain High Enough”) Bond-tunnareihin (”Licence to Kill” ym.) ja musikaalisävelistä (”Girl Crazy”) lattarirytmeihin (”El Cumbanchero”). – Gainin kanssahan joutuu koko äänityksen ajan pelkästään pakittamaan sitä mukaa kun orkesteri innostuu ja alkaa soittaa kovempaa ja kovempaa. Bondiakin enemmän levytyksellä haluttiin juhlistaa walesilaissyntyisen Nick Daviesin ensimmäistä kautta viihdeorkesterin ylikapellimestarina. Tarkoituksena olisi kasata tusinan verran crossover-teemapaketteja Bondista Beatlesiin ja musikaalihiteistä elokuvasävelmiin, joita orkesteri voi tarjota konserttitaloille. Lavasoundin miksaaminen ja vahvistus on toinen juttu, sen hän jättää luottavaisin mielin Sepi Myllyrinteen ja Ana Murron käsiin. – Haluan kuulla musiikin sellaisena, että voin ikään kuin nähdä orkesterin soittamassa edessäni, Davies kuvailee Finnvoxin miksauspöydän takana. Ja ilman muuta vaikeinta on laittaa tällainen sillisalaatti levylle oikeaan järjestykseen, Davies nyökkää. Viihdeorkesterin levytys on editoitu ja mik sattu ehjistä otoista, joita on keskimäärin kolme per biisi. Osa levyn biiseistä onkin tuttuja viihdeorkesterin ”My Name is Bond” -teemakonserteista. u Nick Davies on ensimmäisellä ylikapellimestarin kaudellaan ruuvannut Vantaan viihdeorkesterin tyyliä kansainvälisempään suuntaan. Myös dynamiikkaan ja tilan tuntuun voidaan vaikuttaa, mutta lähtökohtaisesti hyvin maltillisesti. Martinushan ei ole varsinainen konserttihalli vaan kuiva sali, joka sopii äänittämiseen mutta kokonsa vuoksi antaa rajalliset puitteet soitinryhmien erotteluun. – En pidä mielekkäänä tapaa, jossa äänitetään biisiä pätkä kerrallaan ja yritetään sen jälkeen kursia niistä legopalikoista jotain kasaan. Ajan ja vaivan säästämiseksi Davies olisi ollut valmis vuokraamaan valmiita orkesteripartituureja levylle päätyneistä biiseistä – jos sellaisia vain olisi ollut tarjolla. Osa levyn sovituksista tehtiin Suomessa, joskin Davies kiirehtii muistuttamaan, ettei kaikki levyllä kuultava musiikki suinkaan perustu uusiin sovituksiin vaan transkriptioon, mikä tarkoittaa sitä että, joku on istunut originaalilevytyksen ääreen ja kirjoittanut ylös sen mitä levyltä kuuluu. – Esimerkiksi uusimman James Bond -leffan teemabiisi Skyfall oli niin tuore, että se piti plokata levyltä ihan itse! 12 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 12 27.8.2013 13.37
08-13 Vantaan viihde.indd 13 27.8.2013 13.37
14 www.riffi.fi 5/2013 14-15 Jonny Lang.indd 14 27.8.2013 13.41. Muutoksia elämässä on tapahtunut, sillä Langilla on vaimonsa kanssa neljä lasta, joista nuorin syntyi vasta muutama kuukausi sitten. Levyn soundimaailma on varsin rikas, joten herää kysymys vaikuttiko tuo mitenkään kitaraosuuksiin. Eivätkä he sitä varsinaisesti kieltäneetkään; kaikki elävät tällä hetkellä kovia aikoja levyteollisuudessa, joten he halusivat käyttää rahansa isoihin nimiin. – Enimmäkseen äänessä oli Les Paul, joka on ollut minulla noin 10 vuoden ajan ja jota käytän usein studiossa. Syitä oli kaksi. – Minulla oli ihan hyvät välit vanhaan levy-yhtiööni, mutta jotenkin tuntui, etteivät he oikein kunnolla panostaneet viimeisimpien levyjeni markkinointiin. – Varmasti jossain määrin, mutta oikeastaan kaikki tapahtui aika lailla itsestään. Kitaran piti olla kokonaisuudessa yksi ainesosa muiden joukossa ja harmonisesti synkassa kappaleen kanssa. – Ehdottomasti, en halunnut vain käydä heittämässä sooloja biiseihin, vaan halusin kitaran oikeasti tuovan kappaleisiin jonkin elementin lisää. Uusi albumi ilmestyy oman levy-yhtiön kautta, yhteistyössä kitaristien julkaisuihin erikoistuneen Mascot Labelin kanssa. Toisaalta huomion vangitsi myös rouhea lauluääni, joka oli täysin eri paria nuoren miehen olemuksen kanssa. Silti omani hakkasi ne kaikki, mikä järkytti kaikkia paikalla olleita, Jonny naurahtaa. Siinä on Bill Lawrencen humbucker-mikrofonit. Millaisiin soundeihin käytit nimenomaan Suproa. Eräs kaveri toi kerran studioon kokeiltavaksi monta vanhaa Les Paulia, joista kallein oli arvoltaan jotain 30 000 dollaria. Uutukainen ”Fight For My Soul” kuulostaa ehkä hieman erilaiselta Lang-levyltä, kuten Saksasta puhelimitse tavoitettu laulaja-kitaristi itse myöntääkin. Pitkän tauon jälkeen päivänvalon on nähnyt myös uusi studiolevy, Fight For My Soul. Albumin lopullinen sointi muotoutui siis aika lailla sen seurauksena, Jonny valaisee. Minkälaisilla kitaroilla uuden levyn äänitykset tehtiin. – Aika paljon erilaisiin komppikitarajuttuihin. Yhtäältä poikkeuksellisen kypsät kitaristintaidot, varsinkin kun otti huomioon, että Lang oli aloittanut kitaransoiton vasta muutama vuosi aikaisemmin. Se on ’58 reissue-malli, ja minulle hyvin tärkeä kitara, joka vain sattuu soimaan epätavallisen hienosti. Kun laulut olivat valmiita, esitimme ne bändini soittajille ihan vaan akustisella kitaralla. Sekin kuuluu parhaisiin kitaroihini, joka toimii hienosti nimenomaan säröisemmissä komppikitara-osuuksissa. ”The Truth” -kappaleen alussa soittosi muistuttaa mielestäni hieman Santanaa. J onny Lang syöksähti suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun puolivälin jälkeen vasta 16-vuotiaana. Monien muiden artistien tapaan myös Lang on siirtynyt itsenäiseksi mitä tulee levyjen julkaisuun. – Toinen oli sitten Thinline Telecaster, jota käytän paljon livenäkin. Missä määrin tuottaja Tommy Simms vaikutti uuden albumin ”erilaiseen” luonteeseen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: PIPER FERGUSSON Jonny Lang – Ihmelapsi aikuisena Epätavallisen nuorena ammattilaisuransa aloittanut laulaja-kitaristi Jonny Lang on löytänyt pysyvästi paikkansa soulvaikutteisella bluesrockillaan. Les Paulia, joista kallein oli Muitakin muutoksia on tapahtuarvoltaan jotain 30 000 dollaria…” nut. Ja taisi sillä tulla vedettyä pari sooloakin, ainakin muistaakseni. Siinä mielessä tällä kertaa vaadittiin hieman erilaista näkökulmaa, Jonny kokee. Telecaster eniten käytössä Jonny Lang on tullut vuosien varrella tutuksi nimenomaan Fender Custom Shopin valmistaman Telecaster Thinlinen käyttäjänä. Sen jälkeen soittajat saivat tulkita niitä omalla tavallaan. Siksi hieman turhauduin tilanteeseen, ja pidimme palaverin, jonka tuloksena he päästivät minut irti sopimuksesta ja toivottivat onnea jatkoni suhteen. Per”Eräs kaveri toi kerran studioon heen perustamisen vuoksi uuden lekokeiltavaksi monta vanhaa vyn tekeminen ottikin monen vuoden periodin. Noiden lisäksi käytin jonkin verran vuoden ’76 Suproa. Nyt tämä Fargossa, pohjois-Dakotassa vuonna 1981 syntynyt entinen ihmelapsi on 33-vuotias
Soolosi lienevät kuitenkin lähes aina improvisoituja. Tarkkaamo paras paikka soittaa Mitä tulee äänityksissä käytettyihin vahvistimiin, Jonny kertoo käyttäneensä joillain raidoilla Fender Deluxe Reverbiä, joka on myös hänen live-vahvistimensa. – Joo, en juuri suunnittele niitä etukäteen. Toisaalta hän toteaa äänittäneensä useita soolo- ja rytmikitaraosuuksia käsintehdyllä Mill Hill Audion Love Amp -kombolla, jossa on yksi etuasteputki, pääteasteputki sekä putkitasasuuntaaja. – Me käytämme kyllä aikaa mikrofoniasettelussa. Lähimikrofonin lisäksi oikeanlaisen tilamikrofonin valintaan ja sen paikan löytämiseen kuluu tietysti oma aikansa, sillä jo kuudenkin tuuman muutos mikrofonin paikassa muuttaa soundia hyvin paljon. Ajattelen kitaraa aika melodisena instrumenttina, ja ehkäpä tuo juontaa juuri laulamisesta. Mitenkäs sitten varsinainen kitaran äänittäminen, onko sinulla sen suhteen jotain tiettyjä jippoja, vaikkapa mikrofonien astettelussa. Kitaran humbuckerit voi puolittaa, ja kyseessä taisi olla takamikki yksikelaisena. Hieman erikoisen vahvistimesta tekee se, että signaalin laadun maksimoimiseksi siinä ei ole minkäänlaisia volume- tai tone-säätöjä, vaan ne tehdään kitarasta tai erillisestä etuasteesta käsin. – Joo, siinähän on se espanjalais-tyylinen kitarajuttu, Jonny nauraa. Olet sekä vahva laulaja että hyvä kitaristi. Vaikka Lang siis onkin vahvistimien suhteen putkimies, myös muutkin ratkaisut kelpaavat. – Kyllä kai. Meillä oli käytössä Neven vanha analogipöytä, joka jo itsessään soi todella hienosti, hyvän puhdassoundisen kitaravahvistimen tavoin. En myöskään soita koskaan missään eristetyssä kopissa kuulokkeet päässä, vaan aina tarkkaamossa; kuulokekuuntelu ei oikein innosta minua, Jonny kertoo. – Monta kertaa kytkin myös pelkän pedaalilaudan suoraan miksauspöytään. Lang huomauttaa, että analogipöydästä huolimatta itse raidat kuitenkin tallennettiin Pro Toolsille. Koetko, että laulamisesi olisi vaikuttanut mitenkään kitaransoittoosi. Käytettiinkö levyllä myös jotain softapuolen vahvistinmallinnuksia. – En voi vannoa aivan varmaksi, mutta muistaakseni teimme joitain rytmikitaraosuuksia softamallinnuksilla soundin terävöittämiseksi. – Sen soitin ihan Telecasterilla. Toki joskus kun improvisoin jonkun hyvän jutun, saatan kyllä toistaa sen soittaes sani uuden oton sisään, Jonny kiteyttää soolotyylinsä. u www.jonnylang.com www.riffi.fi 5/2013 14-15 Jonny Lang.indd 15 15 27.8.2013 13.41
TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: TOMMI POSA Ben Granfelt – vähemmän säröä, enemmän melodiaa Sävykkäästi laulava kitaras oundi sekä blues-soitosta kumpuavien soolojen tarttuva melodisuus ovat pätevä yhdistelmä, joka on avannut suomalaismuusikolle ovet myös kansainv älisille estradeille. Leningrad Cowboys, Wishbone Ash, sekä tälläkin hetkellä aktiiviset Los Bastardos Finlandeses ja oma ryhmä Ben Granfelt Band. – Meni tosi hyvin ja porukkaa oli kiitettävästi paikalla. Uralle mahtuu myös 11 soololevyä, ja lisäksi mies on kysytty vieras kitara- ja vahvistinklinikoilla, jollaista hän oli juuri ennen haastatteluakin vetämässä. Kerroin niiden kitaroiden ominaisuuksista, joita itse soitan, mieli- 28.8.2013 13.36. Vankalle työskentelylle on ollut käyttöä lukuisissa bändeissä: Gringos Locos, Guitar Slingers. 16-19 Granfelt.indd 16 K un Ben Granfelt tarttuu kitaraan, alkaa tapahtua asioita. Isännän otteella hän pistää soolot laulamaan, riffit jytisemään ja kompit tukemaan biisiä ja muuta bändiä
Stratocasterin sointi on tällä levyllä hyvin keskeistä. Arriideat ovat aina tervetulleita kaikilta bändin jäseniltä ja olisi vaikea päästä ulos omasta formaatista, jos itse tekee ihan kaiken. Tämän biisin säkeistössä soitamme samalla lailla, bridgessä samaa riffiä, mutta Olli matalalta ja minä ylempää ja kertosäkeessä meillä on eri riffit. Siinä on erilainen esimerkki komppisoundista: kun Blackmore soitti sooloa, Lordin säröiset urut kuulostivat melkein kuin toiselta kitaralta. Minulla on aika voimakkaat mielipiteet siitä, miten asiat menee sekä bisnesmielessä että soittamisesta. Suurin muutos, jonka olen tehnyt sille bändille, on että nyt soitetaan paljon vähemmän. – Rokkibändissä on hyvä olla komppikitara soolon alla. Teen kitaraklinikoita ja keikkoja sekä soolo ”Toisen kitaristin tehtävänä levyjä, jotka myyvät sen tuhat kappabändeissäni on antaa rytmikkyyttä letta – uusimman levyn painos on tämän vuoden loppuun mennessä myysiinä missä koskettimet ilmavuutta ty, mikä takaa sen, että seuraavakin ja mieluummin haluan alle ilmaa voidaan tehdä. – Se onkin minun ja Bryn Jonesin biisi. Ainakin kun kyse on minun biiseistäni. – Tänään juuri sanoin klinikalla, että fiilis lähtee, kun kitara iskee power chordin. Mutta tuota vaufaktoria ei enää ole, koska musiikkia ihan laidasta laitaan tulee ulos niin valtavasti joka viikko. – Kosketinsoittaja voi kymmenellä sormella rakentaa tosi ison soinnun ja meillä on kitaralle vain neljä sormea. – Mitä enemmän soitan, sitä varmemmaksi olen tullut. Minusta uudella levylläni on pari sellaista biisiä, joista kaikki voisivat tykätä, mutta minun levyni löytävä kuulijakunta on pieni. Tosin ostin juuri Deep Purplen uuden levyn (Now What?!), jossa Don Aireylla on tosi rokkaavat Hammond-soundit, melkein kuin kyseessä olisi Jon Lord. Hän on tosi pätevä soittaja, mutta minä päätän, miten stemmat menee. Yritän kääntää riffejä siten, että soittaisin vastakohtia hänelle. Kun nuo mainitut bändit tekivät hittejä, ei ollut muuta, joten kaikki kuulivat ne ja totesivat ’vau, ihan mahtavaa’. Vieläkö on mahdollista tehdä instrumentaalihittejä kitaralla tyyliin Shadows tai Focus ja saada ne soimaan kaikkialla. – Olen tehnyt paljon soineita instrumentaalibiisejä tilauksesta, kuten Slapshot MM-jääkiekkoon ja muihin urheilujuttuihin ja yöllä radiota kuunnellessani kuulen omia biisejäni sieltä. – Toisen kitaristin tehtävänä bändeissäni on antaa rytmikkyyttä siinä missä koskettimet ilmavuutta ja mieluummin haluan alle ilmaa kuin äänivallia. Nuorena oli kiire ja piti soittaa enemmän. Siihen kuin äänivallia.” tapa on tehdä paljon keikkoja akustisen kitaran kanssa. Nivaska soololevyjä Granfeltin toistaiseksi uusin soololevy – ja hänen urallaan jo yhdestoista, joukossa muutamia keikkataltiointeja – on nimeltään Melodic Relief, ja se on kokonaan instrumentaalinen. Sillä saa jutun paljon voimakkaammaksi ja isommaksi. Klinikoillakin puhun siitä, miten olen miettinyt asioita: esimerkiksi Les Paulin kanssa on käytössä kaksi mikkiä ja volyymitasot. Rummut ja basso antavat hyvän pohjan biisille, mutta rokki alkaa siinä vaiheessa, kun kitara tulee mukaan. Pelkistetysti vain kitaran ja käsien avulla voin luoda fraseerausta ja silti saada siitä paljon irti. Puhun nyt sekä kompeista että sooloista. Bastardosin single Smokin’ Dynamite on oiva esimerkki ilmasta kitarariffien välissä. Soitan sekä plektralla että sormilla näppäillen – Soittonihan perustuu bluesskaalaan, mutta haluan saada väliin muitakin ääniä. Ajatellaanpa vaikka Los Bastardos Finlandeses’ia, joiden kanssa olen tehnyt kaksi levyä, toinen tuli juuri ulos. Esimerkiksi nyt bändini treenaa uuden toisen kitaristin Marko Karhun kanssa. Entäpä bändeissä, joissa mukana on harmoniapohjaa luovat koskettimet. piteeni soittamisesta ja elämästä muusikkona sekä stooreja, mitä olen urallani kuullut ja nähnyt, hän kertoo työpäivästään. Itse kuulen soitossani Jeff Beck- tai Gary Moore -vaiheet, mutta välistä huomaan ihan oman juttuni, sitä mikä minulle tulee luonnostaan. Levyllä ja keikoilla soi intensiivinen ote tekemisissäsi. Hänellä oli progetausta, ja kun sanoin millaista haluan, hän osasi muuttaa ne omiksi jutuikseen ja keksi toimivat sovitukset. Olen siinä mielessä vanhan aikainen, että taustalle sopivat Hammond-urut, klavinetti, Rhodes ja Wurlitzer sekä synamatto – mutta ei mitään 1980-luvun mattoja minulle. – Kaikki haluavat tehdä hyvän levyn ja hyviä biisejä. Harva kosketinsoittaja soittaa riffejä, vaan pikemminkin maalailee ja tuo tukea ja lisää väriä sekä isoutta kitaran riffien alle. Olli Kykkänen on selkeästi komppikitaristi ja minä soolokitaristi. Toisesta suunnasta katsominen on välillä ihan pakko, jos ha luaa edistyä kitaristina. Mikä on käsityksesi kitaran roolista bändissä. Tiettyjä likkejä viljelen aika paljon, kuten kaikki muutkin – olen varastanut ja lainannut niitä ja muuntanut omikseni – eikä vuonna 2013 ole mahdolwww.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 17 17 28.8.2013 13.36. Tykkään laulamisestakin ja haluan parantaa taitoani. Miten siitä määrästä voi poimia seuraavia maailmanlaajuisia hittejä, Granfelt pohdiskelee. Bändissäni oli koskettimissa Kasper Mårtenson, joka teki homman tosi hyvin. Jätetään väliin ilmaa ja annetaan rumpujen ja basson täyttää tilaa. – Olen ollut monessa bändissä ja vaikka minut on pyydetty mukaan tai olen itse kasannut porukan, olen ottanut ohjaimet omiin käsiini. Jos kaksi kitaraa soittaa koko ajan samaa, se paksuntaa sointia, mutta ei välttämättä tuo mitään lisää. Seuraavalle levylle onkin taas tulossa laulubiisejä
Kasper Mårtenson soittaa kiipparisoolon – halusin vähän Jan Hammerin tyylisen. Saksassa pari naista kysyi keikalla ”why do you play that instrumental music so much?”, johon vastasin ”because I can”. – Se on shufflekappale, koska tykkään bluesista. Levyn päätösbiisinä on Because We Still Can. Minulla on hyvä lihasmuisti ja sormet löytävät paikat helposti ja esimerkiksi kahtena ottona tehdyn Melodic Relief’in soolon soitan keikalla aina samalla tavoin. Voin soittaa tähän säkeistön ihan blues-fraseerauksella, mutta bridgeen ja kertosäkeeseen saan melodisuutta. Sitten hän käski minut pois ja miksasi sooloista sellaisia, että en meinannut tuntea omaa soittoani. lista keksiä jotain täysin uutta. Eikä minua kiinnostakaan keksiä, koska tykkään siitä, mitä teen. Bluesia AOR-mausteilla Otetaanpa muutama biisi Melodic Relief’ilta tarkempaan käsittelyyn – nimikappalehan nousee aina albumia edustavaksi. Siksi kertosäe on nostettu A-mollibluesista C:hen ja mukana on duuria ja mollia ja iloinen loppu duurissa. – Keskiosassa on stemma, joka on ihan Wishbone Ashia. Biisissä mukana on saksalainen Thomas Blug, yksi suosikki kitaristeistani ja ihan loistava Statocasterin soittaja. Siksi keksin mukaan muita sointuja, jotka ovat ulkona bluesin V-IV-pur kauksesta. – Gary Moore Time (GMT) on ihan suora kunnianosoitus ja soitan sen Les Paulilla. – Sooloni kulkevat aika usein kolmisointujen kautta. Mahdollisimman melodista ja siitä on tullut livesuosikki. En osaa ulkoa kaikkea studiossa soitettua ja yksi syy tähän on tuottaja Santtu Lehtimäki, teknisesti taitava kitaristi. Instrumenttina on Stratocaster ja efekteinä Octavia soolossa ja Leslie-pedaali väliosissa. Ja jos biisissä ja bändillä on hyvä fiilis ja groove, soolot – myös muiden – voivat venyä pitkiksi ja 18 www.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 18 28.8.2013 13.36. Se taas tulee rakkaudesta amerikkalaiseen AOR-musiikkiin: Kansas, Foreigner, Styx, Journey… diggasin näiden melodisista kappaleista ihan mielettömästi skidinä. – Kyllä jää. – Se taas on nimileikki ja jatkoa edellisen albumin Jeff Beckmäiselle instrumentaalille Because We Can. En kuitenkaan jaksa kuunnella livenä pelkkää kolmen soinnun bluesia, vaan haluan mukaan muutakin soinnullista väriä. Hän halusi joistakin sooloista jopa 25 ottoa ja olin siinä vaiheessa jo niin vihainen että meinasin viskata häntä kitaralla päähän. Pyritkö tarkkaan toistamaan levyn sooloja keikalla vai jääkö keikalle vapaat kädet. Klinikoilla oppilaat kysyvät, mistä melodisuus tulee sooloihini ja luulen, että selityksenä on se, että opettelen sointuja, mistä kaikista kohdista jonkun soinnun voi soittaa ja käytän soinnun ääniä ennen siirtymistä pentatoniseen skaalan. Guitar Tech taas on ihan Jeff Beckiä, sormilla soittamista, paitsi soolossa. Studiossa äänitetyt soolot ovat improvisoituja, mutta soitat samoja biisejä livenäkin. Sävelsin sen nimisen biisin ja nyt halusin tehdä vielä toisen ja tämäkin on fuusiomaista Jeff Beckia. Jos biisi menee A-mollista, voin käyttää G-duurin kolmisointua pohjana C:n kautta kulkemiseen ja vasta sitten siirryn A-molliin. GMT:n soolot taas vaihtelevat improvisointina ihan laidasta laidasta laitaan
– Soitan Les Pauleja ja Stratocastereita – levyä tehdessä löysin taas uutta Stratocasterista, hän määrittelee valintansa. biisit vain jatkuvat ja jatkuvat. Joitakin efektipolkimia sinulla kuitenkin on käytössä. – ’62 Stratoni on ollut Pavella, Mudalla ja Ilellä ja siinä on aivan mahtavan hyvä akustinen sointi sekä komppisoundi kuin Bryan Adamsin Summer of ’69:ssa. Minulla leadlaidasta laitaan tulee ulos kanavan särö on kello kymmenessä enkä tarvitse enempää, saan juuri hakemani laulavan soinnin. Oktaaveri on rumilus, joka on kaunis omalla tavallaan, Hendrix-osastoa. – Nykyään melkein kaikissa moderneissa ”Vau-faktoria ei enää ole, vahvistimissa on mieletön määrä säröä ja siksi soittajat, jotka haluavat vintagetyyppisen sounkoska musiikkia ihan din eivät suostu kokeilemaan niitä. – Puu soi paremmin ja sointi aukeaa mitä enemmän kitaralla soitetaan. En soita Telecasteria, ES-335:a tai SG:ta. Minulla oli hyvä SG, mutta myin sen rahapulassa pois. Nauhat olivat jo aika kuluneet ja potikoissa oli kuolleita kohtia. He pyysivät minua edustamaan merkkiä Suomessa ja tässä sitä edelleen ollaan. Onhan minulla vielä räkki, jossa on samat pedaalit räkkilaatikossa ja ohjaan sitä Steen Skydstrupin tekemällä loistavalla stereosysteemillä. – Tanskassa minulla oli mukana vanha Marshallini ja säröpurkit, mutta studio tarjosi kokeiluun Englia. – Arvostan sitäkin, koska sellainen tiukkuus ja tempo vaativat aivan mielettömästi treenaamista. Kokoelmiin kuuluu useita Stratocastereita 50 vuoden takaa, mutta lisäksi koko joukko aivan uusiakin soittimia. Se on maalattu joskus mustaksi ja magneetit ovat heikenneet. Sooloja tehtäessä äänittäjä antoi kitarapiuhan ja sen päässä oli Engl. En uskalla ottaa noita vanhoja keikalle mukaan, koska ei tiedä, mitä voi tapahtua. Vanhat kitarat ovat sisäänsoitettuja ja ne istuvat hyvin käteen. niin valtavasti joka viikko.” Klinikoilla ja musiikkiliikkeissä olen nähnyt niin monta kertaa, että vahvistimen kokeilijat vetävät säröt täysille, middlet pois ja bassot täysille ja tuloksena on pelkkää suhinaa. – Signaaliketjuni on aika simppeli: kitara, piuha, viritysmittari, wahwah-pedaali, Captain Coconut, jossa on vibe, fuzz ja octavia samassa laatikossa, Lesley-pedaali ja loopissa delay. Samoihin aikoihin Warren Haynes mainosti Englia Guitar Playerissa ja ajattelin, että tämä pitää tsekata. Käytettyäni vuoden ajan nuppia, lähetin tehtaalle palautetta: haluan enemmän middleä, joka ei oli niin kompressoitu. He lähettivät uuden vahvistimen, joka oli aivan täydellinen ja siitä tuli uusi tehtaan standardi. Kovin montaa vanhaa Gibsonia ei ole päässyt koettamaan, mutta ne ovat olleet kaikki hyviä. Omille keikoille se on liian iso, mutta Bastardosin kanssa käytän sitä. Viikkoa ennen lähtöä olin nähnyt Richie Blackmore’s Rainbown viimeisen keikan Kulttuuritalossa. Tosi vanhaa ja ihan uutta Granfeltin kitarakalusto tulee kahdelta alan suurimmalta valmistajalta, Gibsonilta ja Fenderiltä. Kokemus antaa mahdollisuuden vertailla, mitä kitaroille tapahtuu vuosikymmenten aikana. Siitä lähtien olen ollut Englin kanssa duunissa. – Yhteistyö Englin kanssa alkoi vuonna ’95, kun olin Tanskassa äänittämässä Leningrad Cowboysin Go space -albumia. u www.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 19 19 28.8.2013 13.36. Livenä minulla on kaksi Custom Shopin Relic Stratoa, jotka ovat aivan loistavia. Näillä väritän soundia ja fuzzia en käytä tiheänä, vaan boostina, joka antaa vähän karvaa soolosoundin päälle. Improvisointi ja jammailu ovat minulle kaikkein tärkeintä. Itse en osaa sellaista, mutta eivät hekään sitä, mitä minä teen. Englin vahvistimissa tuntuu olevan ryhdikäs sointi, eikä se tarvitse eteensä enää lisäsäröä tuovia pedaaleja. Löffe (kitaroiden keräilijä Per-Olof Löfberg) tuli paikalle ja kysyi, haluanko kokeilla originaalia ’59:a. Kuola valui ja ensiksi huomasin, että ulostulo on heikompi kuin minun kitarassani, mutta soundi aivan loistava. He näkevät soundin, vaikka sitä pitäisi kuunnella. Seuraavalle levylle aion tuoda ne kuitenkin studioon. Myin yhden aivan loistavan ’63 Straton, joka on albumin kannessa. – Molemmat ovat minulle tärkeitä, enkä pystyisi olemaan ilman kumpaakaan. Lähdin kesken pois, koska soittivat niin lujaa, mutta Blackmoren soundi Engl Savagesta oli aivan upea. – Nykyiset Fenderin ja Gibsonin tehdaskitarat alle kolmen tonnin hintaluokassa ovat aivan mielettömän hyviä ja ne on tehty vintagespeksien mukaan, Granfelt arvioi. Vastaus oli ”We have heard of Leningrad Cowboys, can you send some material?”. Tuollaisen kitaran laittaminen soittokuntoon ei maksaisi paljon, mutta ei se kannata, koska arvo laskee niin paljon. Nykyajan metallibändit taas eivät juuri jammaile, vaan biisit on muokattu tiukkaan kuosiin ja ne toistetaan aina samanlaisena keikalla. Siinä oli liian paljon napikoita, joten ei kiinnostanut ja tehtiin komppiraidat vanhoilla kamoilla. Minulla on ’58, ’62 ja ’64 Stratot. Olen päässyt soittamaan vanhoja kitaroita, eivätkä ne kaikki ole hyviä: monta huonoa Stratoa on tullut kokeiltua. Nopeasti soittaminen on hienoa, mutta jos pitää demota vahvistinta, eihän siitä saa mitään käsitystä, jos esittelijä soittaa nopeammin kuin pystyy kuulemaan. – Pääsin takaisin Suomeen, lähetin litran Leningrad Cowboys -votkapullon, sixpackin Leningrad Cowboys -olutta, kolme elokuvaa, T-paidan ja pari CD:ta. – Viime viikolla olin pitämässä klinikkaa, jossa soitin ’59 Historic Les Pauliani. Heti menin kaivamaan laatikosta Saksan Englin osoitteen ja kun siihen aikaan ei ollut sähköpostia, lähetin faksin ja esittelin itseni. Engl astuu kuvaan Vahvistimien valintaasi on vaikuttanut pitkä ja kiinteä suhde saksalaisen Englin kanssa
Jussi Jaakonaho kertoo, ettei usko dogmeihin tai rajoituksiin. 20 www.riffi.fi 5/2013 20-23 Jaakonaho.indd 20 28.8.2013 13.38. Siksi ne muuttavat helposti itsensä tylsiksi, jos alkavat rajoittaa itseään tiettyihin muotteihin. – Suurin osa rockbändeistä ei pysty niin sanotusti mihin vain