Soundcraft UI16 – miksaa suoraan nettiselaimella! Sonny Landreth ”Alussa täytyy opetella, mitä jättää soittamatta.” ”Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä.” N ro 4 -2 15 H in ta 9 ,8 E Mika Sundqvist (Eppuj En MaxiM uM jEE & jEE -lEvyä tEhtä Essä) BluGuitar amp 1 TeSTISSä: 01 Kansi415.indd 1 24.8.2015 12.53
f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. Paul’s Sound • Oulu, Musiikki-Kullas • Oulu, Oulun Soitinja Tarvike • Pori, Rauma ja Vaasa, Pihlajamaan Musiikki • Salo, Kitarataivas • Savonlinna, Soitinkulma • Tampere, Musacorner • Tampere, Tampereen Musiikki • Tornio, Tornion Musiikki Keikalla mukana – 3 vuoden takuulla Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! ” AKG:n mikrofonivalokoima täyttää kaikki tarpeeni ja saan luotettavasti studioluokan soundin irti myös keikoilla. C414 pari overheadeina ovat pelastus tarkalla ja miellyttävällä soundillaan symbaalien sekä laajan hybridisetin yleisoundin poimimiseen.” Rikhard Murto Drummer, Producer, MD, Live Programmer (Cheek, Diandra, Ismo Leikola, Freelance) rikihi.fi C214 D12VR C314 C414 XLS & XLII Kuva: Lars Johnson 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.8.2015 12.55. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . s t u d i o t e c . f i | w w w. • Helsinki, Discoland • Helsinki, Soundtools • Hyllykallio, Markun Musiikki • Hyvinkää, Musiikki-S • Jyväskylä, Musikantti • Kajaani, Musiikki Lukinmaa • Kerava, Intro Musiikki • Kouvola, Kouvolan Musiikki • Kuopio, Kuopion Musiikki • Kuopio, Viiking Musiikki • Lahti, Keskusmusiikki • Loviisa, Macu’s Music • Muurame, Piano Jylhä • Nummela, St
s t u d i o t e c . f i w w w. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . ® • Multi-channelultra-lowlatency24-in/22-outUSBaudiointerface • Soundcraft®Ghostmicpreamps,SapphyreBritishEQ • Lexicon®Effects,dbx®Limiters,GBSeriesaudiorouting • iOS,Android,Windows,MacOS,andLinuxdevices • Real-TimeFrequencyAnalyser(RTA)oninputsandoutputs • Lexicon®FXeffects,dbxAFS2,DigiTechAmpModeling • Show/Snapshotrecallwithchannelsafesandsecuritylockout • 2-channelUSBaudioplaybackandrecording WIFI-CONTROLLED DIGITAL MIXER S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . f i PRO AUDIO ® !! Kysy jälleenmyyjältäsi! !! Nyt Nyt saatavissa! saatavissa! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.8.2015 12.55
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä!” 42 14 50 52 56 JOENSUU | HELSINKI | TAMPERE | NURMES p. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Irtonumeron hinta on 9,80 e . 46 KillNoise – tulppa korvassa torppaa melun 47 Proel Isoblok 15A – eroon lattiasta KÄYTTÖTESTIT 48 BluGuitar Amp 1 – keikkakone nanoputkella 50 Boss ES-8 – koko kalusto hallintaan 52 Bose F1 – joustavuutta suuntaukseen 54 Soundcraft Ui16 – miksaa suoraan nettiselaimellla! 56 Roland M5000 – keskisarjan hinta, raskaansarjan suorituskyky GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Kukkokaupungin jazzkukkona 64 Saarinen selvittää – Festivaalien ympäristömelu puhuttaa 66 Alangon päiväkirja – Kopionkopionkopio YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Laakso Niko Laasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. 010 230 8400 | www.punamusta.com PunaMusta Oy kuuluu Laakkonen-yhtiöihin Vain yksi voi olla tällainen Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatuotanto 06-07 Sisältö_415.indd 6 26.8.2015 14.27. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 20. 6 www.riffi.fi 4/2015 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Varre Vartiainen: ”Sointi lähtee sormista, mutta se muotoillaan kalustolla” • Ääniä tuulimyllyjen maasta: NITS ei todellakaan ole mikään tähdenlento… • Festareiden melusääntely nosti tapahtumien järjestäjät vastarintaan • Luomu-chorus voi kuulostaa vaikka tällaiselta! Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 34 22 HAASTATTELUT JA ESITTELYT 8 Mika Sundqvist – ikimuistoiset sessiot 22 Billy Elliot tuli Linnanmäelle hittimusikaali huvipuistossa 26 Paul ja Tom Telman – äänimaalari ja valon soittaja! 31 Sonny Landreth – ”slydecon” keksijä 34 Alexi Laiho – ”Sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä” 38 Varre Vartiainen – näkemyksellistä kitarointia kaikkiin tilanteisiin LUKUPALAT 18 Sonic Factory juhli merkkivuottaan – audiopäivä marjatilalla kokosi ammattilaiset yhteen 20 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna, osa 1/3 – urkuharmonista iPadiin SoITTImISTA JA KALUSToSTA 14 Mikko Kaakkuriniemi – vanhojen kamojen fiilis ruokkii soittoa! 42 Heikki Silvennoinen: Elämäni kitarat – sähkiskin soi akustisesti hyvin, jos se on hyvä kitara RIVAKAT PIKAKoKEET 45 Curt Mangan Stainless Wound ja Pure Nickel – uusia punoksia kielikysymyksiin. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
010 230 8400 | www.punamusta.com PunaMusta Oy kuuluu Laakkonen-yhtiöihin Vain yksi voi olla tällainen Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatuotanto 06-07 Sisältö_415.indd 7 26.8.2015 14.27. JOENSUU | HELSINKI | TAMPERE | NURMES p
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. vuorossa tällä kertaa Mika sundqvist. 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 8 26.8.2015 14.21. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 8 www.riffi.fi 4/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Mika sundqvisT IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Paa kätes siihen! sopiiko sun kätes siihen?” ”sopii, sopii...” ”no tehdäänkö kaupat?” ”noo kai me sitten tehdään...” Tää mies oli Pate Mustajärvi. Yhdelle raidalle koko bändi, seuraavalle laulu ja sitten stemma ja vikalle kitarasoolo. – ”Minusta te ootte vähän liian hätäsiä, että tää ei oikeen pysy kasassa. Siihen asti Poko Records oli teettänyt levynsä Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa Lahdessa, mutta Sundqvist laittoi Heleniukselle pöytään ylittämättömän tarjouksen. Mä olin lukenut, että Stonesien Mobile Studiossa – millä muuten äänitettiin Purplen Machine Head -albumi – ei sielläkään mitään Dolbyjä ollut. www.riffi.fi 4/2015 9 Popeda: erkki ja Leena Poko Records 1978 Muusikkona kokenut, mutta studiomiehenä ensi askeliaan tassutteleva Mika Sundqvist sai ensimmäiseksi kaupalliseksi projektikseen lupaavan tamperelaisen yhtyeen (näin arveli ainakin Poko Recordsin toimitusjohtaja Epe Helenius tuolloin) singlen tuotannon. – Kyähän se semmosta ryminää on. Se oli kylläkin Ylöjärvellä, mutta kun Epe ei tiennyt missä se raja kulkee. Mää olin ennen vuotta 1975 Tampereen Musiikissa myyjänä. Vika oli lähinnä koneistossa, joka kuljetti nauhaa. Tuossa on kahva, josta sitä voi kantaa. – Ilmeisesti sillä oli tehty sen verran halleluja-osastoa, että kun tehtiin vähän brutaalimpaa osastoo, niin se sano sopimuksensa aina silloin tällöin irti. Silloinen levykaiverrus oli toki eri asia. Kompuralimittereitä ei ollut ollenkaan. Tuotoksen nimi oli Erkki ja Leena ja tuo lupaava yhtye oli Popeda. Rundi meni hyvin kun Juicen Marilyn oli ykkösenä. No totta helkkarissa, vastasi Epe. Alkoi kamojen haaliminen ja ihan ensimmäiseksi tarvittiin nauhuri. Kolmen miksaajan välinen konsensus löytyi helposti, sillä kaikki osapuolet olivat jossain määrin amatöörejä studiotouhussa. Nuoruuden intohan korvaa monta asiaa, kun se tulee niin sieltä sydämestä. Ei se poikien soitto niin kauheen hyvää ollu, mutta oli niillä helkkarin hieno into yrittää ja kauhee draivi päällä. Popedan ensimmäiseen täyspitkään kului jo huikeat viisi päivää miksauksineen. Ei saanu olla liikaa S-kirjaimia ja diskantteja, kun ne menee kaiverruksessa murolle. – Kun ei ollu mitään Dolbyja nauhureissa, niin ei mitenkään. Jopa Epe siinä mukana! Aika sähläreitä oltiin ja joka kaveri liu’uissa kiinni. Että jos niille ei ole sihinöillä väliä, niin ei meillekään. Digitaaliaikana ei ole mitään väliä, kaikki taltioituu – vaikka täydelliset vaihevirheet. Bändiä piti tietysti jonkin verran opastaa studiossa, mutta se tuntui vain hyvältä kun nuoret kollit kysyvät vanhemman kollegan mielipiteitä. Oli syntynyt MSL-studion (lyhennys tulee sanoista Mika Sundqvist – Simo Luukkanen) ensimmäinen tuotos. Käyttämämme tekniikka huomioon ottaen ei se missään tapauksessa huono ole. Brenellin kasiraituri ostettiin Ristin Voitto ry:ltä. Tuuman levyistä nauhaa pyörittävällä aparaatilla äänitettiin myös ainakin Popedan ensimmäinen albumi, Eppujen Maximum Jee & Jee ja Juicen Viidestoista yö. – Noh, pakko se on sanoa, että pojathan oli varsin amatöörejä ja sellanen kellaribändi, mutta kun Epe oli käynyt siellä Ikurissa Paten ( Mustajärvi, Popedan laulaja) kellarissa niitä kattomassa, niin se oli että ”Tässähän on Suomen Rolling Stones!” Sen takia ne sai sopimuksen. Miksaus Sundqvist, Huovinen ja Helenius. Te yritätte liikaa, ottakaa rennommin että se kulkee luontevasti”, oli tärkein neuvo. siitä on jo neljäkymmentä vuotta ja tänä päivänäkin ollaan vielä kavereita. Kiinnostaako. Kannet teki kuinka ollakaan JK Juntunen. se on perästä päin naljaillut että ”sää laitoit mut pistämään käden siitä läpi!” aika törkeetä helppoheikkimeininkiä. silloin tehtiin Juicen Coitus int:in kanssa yhteiskiertue Manserock ’75. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Miten tuohon aikaa suhinoita otettiin pois. Ensimmäiset sessiot menivät niin hyvin purkkiin, että Sundqvist päätti panostaa alaan tosissaan. Missä kunnossa Popeda oli soitannollisesti. Erkki ja Leena julkaistiin alkuun maxisinglenä ja sen jälkeen seiskatuumaisena. – Epeltä kysyin, että mitä jos mää hommaan studiokamat ja teen vähintää samanlaatuista tavaraa kun Nurmikallio ja jopa edullisemmin, mitä mieltä olet. Erkkiä ja Leenaa synnytettäessä ei kauaa nokka tuhissut; sinkku äänitettiin ja miksattiin samana päivänä. koko kesä yhdessä keikkaa. Oli vaan kaksi MXR:n minilimitteriä ja sitä käytettiin laulussa. niin, tämmönen nuori hanttapuli nahkatakkijätkä tulee sinne liikkeeseen, että: ”Me tarvittais lauluvahvistinta, kun ne soittaa niitä kitaroita niin lujaa että mä en kuule omaa ääntäni.” ”Jaa, paljonko se saa maksaa?” ”ei se paljoo saa maksaa, kun rahaakin on niin vähän.” no, mä otin sieltä nurkasta semmosen echoletten nelkytwattisen kultamaalatun putkivahvistimen pöydälle, että (ääntään korottaen): ”Tuossa on volumenuppi, siinä diskantti, siinä basso, siinä kanavakohtanen säätö, neljä kanavaa. Eli luistoa ja vouvaamista esiintyi, mutta elektroniikka toimi hyvin. – Joku on siitä mulle letkauttanut, kun mä olin jossain sen aikaisessa lehtijutussa sanonut, että ”Tää levyjen tekeminen on aika helppoa, vääntää nuppia mihin päin vaan, niin aina tulee hittiä…” Mika sundqvisT – Patehan on kertonut mulle aika hauskasti tarinan, jota en ole muistanut ite ollenkaan. Se paino vaan huippuja lyttyyn – ei tehnyt mitään muuta. – Mulla oli kokemusta Alwarista (Tuohitorvi, jonka riveissä Sundqvist lauloi ja soitti bassoa), kun olin äänittänyt neliraitasella Teacilla kaikki meidän demot siihen aikaan. – Ihmeen menestyneitä levyjä silläkin saatiin aikaiseksi, Sundqvist toteaa ja jatkaa: – Levyn takana lukee, että äänitetty MSL-studiolla Tampereella. ”Yhdelle raidalle koko bändi, seuraavalle laulu ja sitten stemma ja vikalle kitarasoolo.” 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 9 26.8.2015 14.21
10 www.riffi.fi 4/2015 – Se oli se sattuma, että tulee Eput, Popeda, Juice ja Hassisen Kone melkein peräkkäin. Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä. Teki paljon töitä ja oli omistautuneita asialleen. Ihailtavaa se nuoruuden into, se korvaa monasti sitä taitoa. Nurmikallion menetelmähän oli, että vedettiin kaksraitaselle koko tausta ja sitä summattiin pöydän kautta toiselle kaksraitaselle, kun soitettiin jotain lisää ja sen jälkeen taas ristiin ja nauhakohinat senkun lisäänty. eppu normaali: Maximum Jee & Jee Poko Records 1979 Kun Popedan sinkku oli saatu tehtyä, tulivat Eput paikalle tutkimaan, että millainen se MSL-studio oikein on. Sundqvist niittaa loppuun, että Erkki ja Leena on hänen uransa tärkein levy. Mää kysyin, että ”Mikäs ihmeen kameleontti sää oot, kun pystyt toiskätisellä kitaralla soittamaan tosta vaan?” ”kuules sundqvist, etkö sää tiedä, että kaikki me ihmiset synnyimme maailmaan vasenkätisinä, mutta vain harvat säilyimme terveinä”, lohkas Torvinen. – Kuuntelin Aknepopin ennen kuin aloitettiin, että tiedän mistä on kyse. se on kummallinen mies; saattoi ottaa välillä Pantsen oikeakätisen kitaran ja näyttää miten jokin juttu menee. Vuosien yhteistyön myötä miestä on alettu jopa kutsumaan Popedan kummisedäksi. Se oli vaan sattumaa. silti se komppas sillä. Niitä sen ajan kihisijälinssejä. – Kyllä se aika pitkälle oli jo siinä. Se välittyy kuulijalle, että tolla jätkällä ei pysy asiat housuissa, kun on niin kauhea vauhti päällä. Noh, koskas ihminen olis tyytyväinen. Kitaristi Mikko ”Pantse” Syrjän mielestä albumin rumpusoundit eivät olleet tarpeeksi hyvät. – Alku oli aika erikoinen. ”Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä.” 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 10 26.8.2015 14.21. Kukaan ei puhunut mitään ja valaistus oli aika himmee ja yhtäkkiä tuli ”One-two-three-four!”, joka tuli yllättävän hiljaa, ja mulla oli yks sekunti semmonen ajatus, että eihän tää himskutti lujaa tuukkaan. Treenas joka päivä ja kehittyi. – Pohdittiin asiaa ja päädyttiin Ylöjärvelle Simo Luukkasen talon alakerran käytävään. – Eput oli että nyt pitää perkele saada soundia eikä mitään tuhinaa! Mää näyttelin paikkoja ja Martti sano, että tänne Tampereelle tulee semmonen bändi ku Ramones ja mää haluan, että sää tuut mun mukaan kattoo sen keikan, että sää näät miltä meijän pitää kuulostaa. – ”Tarvitaan enemmän iskun kajahdusta!”, uumoili Pantse. Se oli sitä pioneerityötä. kielet väärinpäin peilikuvana. Ensinnäkin jätkät oli pirun innokkaita. Tämmösiä levyjä jotka menestyy kaikki hyvin. Siellä keikalla oli MS:ltä (MS Audiotron, jo toimintansa lopettanut helsinkiläinen maahantuonti-, asennusja äänentoistourakointiliike, jonka oma soitinkauppa Ruskeasuolla oli bändikamojen ykkösmesta 70/80-luvulla) kamat vuokralla, ei niillä mitään omia kamoja ollut paitsi kitarat. No se miksaaja piti ne liu’ut pohjassa sen laskun ajan ja sitten kun bändi lähti, niin faderit tappiin ja jjjummmalllauta, kun sitä kitaranränkytystä rupes tulee niistä linssitorvista. Pantse taputteli käsiään, että – Yks anekdootti vasenkätisestä Torvisen Juhasta. Tulee semmonen illuusio, että ei tää niin kau hean vaikeeta ole. Oikein niinkun keihäitä heiteltäs kohti. Ramones-vision saavuttamiseen ei kuitenkaan suurempaa työtä vaadittu – yhtyeen soittotyyli oli jo valmiiksi samanlainen kuin idoleilla. Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla tehdyn debyytin soundi oli ollut yhtyeelle pettymys. Sarapaltion ( Matti) tötteröitä, bassotötteröö ja keskialueenritilää ja huulitorvia. Kun tommosta hittiä tuli, niin alkoi puhelimet soimaan, että me tullaan kans tekemään levyä… Sitä tarjontaa tuli niin valtavasti, että sitä oli suorastaan liikaa
Että pistäkää poikaset perässä. – Niin me vaan saatiin hyvässä hengessä Maximum aikaseks. Soundcheck oli pakko tehdä jollain tavalla, joten asialle laitettiin Martti Syrjä. Miesten soittoja biisinkirjoitustaito oli kehittynyt huimasti sitten debyyttilevy Aknepopin ja albumin biisien tyylikirjo on silmiin(korviin)pistävän laaja. Eiks se oo vähän kummallinen?” ”Niin, mutta musta se on vaan paras biisi”. Kun sillä oli aiemmin tehty kristillistä tavaraa, niin tää biisi meni sitten samantien radiossa kiellettyjen listalle. Sillä nyt tulee elävä mies, miehinen ja karvainen, joka vanhoja ämmiä kastelee nimeen Jeesuksen.” – Niin arvaapa, että jos Ristin Voiton vanhalla Brenellillä tehdään tällasta, niin ei ole ihme että alkaa yskii. www.riffi.fi 4/2015 11 ”Jos tää käytävän kaiku olis vähän diskantimpi, niin tätä mä juuri haen. Sundqvist tunnustaa, että vieläkin kuullessaan Maximum Jee & Jeen kappaleita radiosta, on pakko laittaa lisää hanaa. Siitä haarotus gateen, josta pätkittiin niin, että se virveli aukeaa pelkästään ja tästä linjasta eteenpäin kuuluva snaretöpsäys ohjattiin stereovahvistimeen ja siitä laitettiin kaiutin sinne käytävään ja mikki käytävän toiseen päähän, joka otettiin takasin pöytään, jolloin me saatiin sen iskun kaiutettu isku sieltä käytävästä. Apulaisäänittäjänä mulla oli Martti Syrjä, joka toimi mun oikeana tai vasempana kätenä koko reissun ajan. Olikohan niin, että Syrjän veljesten mielestä sen nimi piti olla Niilo Ylivainio, mutta Epe tais sanoo että ei käy. Se on semmonen single, että taatusti maksaa, jos jostain löytyy. Kaikki oli ihan ällistyneitä, että tällasta ääniseinää!. Siellä biisin lopussa on kohta, missä Torvinen meinas vähän niin kuin soittaa väärää sointua mutta tuikkas sen oikeeksi. Siitä tehdään sinkku. Ja Martti pompottaa… se on siinä! Kaikki soittimet läpi ja viimeisek”Ne otti multa pöydästä monoäänen ja se on se ääni, joka siinä dokumentissa on!” MSL-studio Ylöjärvellä 1970–80-luvun vaihteessa. – Silloin käytettiin vielä LA-puhelimia. ”Jaa. Ja minusta siinä oli suomalaiseks rokkilevyks aika hyvät soundit. Sitten tomit läpi jne. Levystä myönnettiin kultalevy vuonna 1986 ja platinalevy 1999. – Mutta kuinka ollakaan herrat otti kuppia siinä Kuopioon mennessä sen verran reippaasti, että kun saatiin kamat pystyyn ja soundcheckin piti alkaa, niin Grand Slamin jätkät oli vaan ravintolasssa, että ”Ei me täältä mihinkään tulla, pistäkää vaan nupit kuntoon ja vanhoilla soundeilla mennään.” – No, onneksi mulla oli mukana MSL-mobile niin kuin levyssä lukee, joka oli Eppujen keikkabussi, minne oli nostettu äänityskamat. Martti aloitti rummuista. Paikat olivat Kuopion Kaupunginhotelli, Iisalmen PK-halli ja Nivalan Tuiskula. Eikä mikään ihme, jos sanat menee jotakuinkin näin: ”Jeesuksella naisten miehenä oli valtava suksee, kun kaikki vanhanpiian rehjakkeet turvaa Jeesukseen. Epen mielestä Jee Jee -biisi (jossa myös hänet mainitaan) on levyn kovin juttu. Siitä tuli semmonen liu’utus. No niin, meeppäs nyt soittaa bassoa. Pantsella ei ollut sellaista. Kun biisimateriaali oli kasassa, oli aika pohtia ensimmäistä sinkkua. Tähän päivään mennessä kertynyttä kumulatiivista myyntilukemaa emme onnistuneet valitettavasti mistään löytämään. Sillä Jeesus armahtaa vanhojapiikoja, joilla ei ollut elämässään miehiä liikoja. Tätä ei oo kukaan tehnyt – eikä ollutkaan. Jeejeejee, Jeesus meitä armahda, jeejeejee meitä puutteessa. ”Korjataanko?”, kysyin. Jos sitä saadaan virveliin, ja periaatteessa koko settiin niin tekis hyvää, mutta mieluummin virveliin enemmän kuin muihin.” – Sitten keksin, että kun rummut oli kahdella raidalla stereo na, kun oli vain kahdeksan raitaa käytössä, niin otettiin kummastakin noisegateen piuhotus, mutta rummut tuli normaalina ulos. Juice Leskinen Grand slam: kuopio-iisalmi-nivala Polarvox 1984 Sundqvist aloittaa turinan toteamalla, että ”Tämäkin oli omanlaisensa projekti…” Ideana oli taltioida kolmelta peräkkäiseltä keikalta tavaraa livelevyä varten. Selkeä suunnitelma. Kun sitten näitä coverbändeja on ollut jotka soittaa samaa biisiä, niin nekin soittaa sitä virheellistä kohtaa. kuva: Mika sundqvisTin kuva-aRkisTo 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 11 26.8.2015 14.21. Täytyy sanoa, että oikein semmonen mielihyvä tulee, että perhana, ei tää ole pahan kuuloista vieläkään ja kasiraitasella tehty. Ei mullakaan ole sitä, vaikka sen äänitin. Maximum Jee & Jee -albumin jälkeen Eppu Normaali alkoi tehdä pesäeroa punkgenreen ja hivuttautui pikkuhiljaa kohti omaa jäljittelemätöntä soundiaan. Mun sovellus, mutta yhdessä Pantsen kanssa se kehiteltiin. Eli se muuttui niin sanotuksi jumalan sanaksi – se kuuluukin olla noin! – Samaan aikaan kun tehtiin sellaista biisiä kuin Nipa Ylimainio, niin siitä se meidän Brenell taisi lopullisesti kuukahtaa. Sen on pakko olla Ylimainio, niin voidaan sanoo että ei ole sama kaveri. – Mää sanoin, että en tiedä, mun mielestä koko levyn paras biisi on Njet njet. Ja siitä tulikin aikamoinen hitti, vaikka onkin vähän sellanen. ”Ei toi nyt mitään haittaa, antaa olla.”, oli vastaus. Komensin sitä sieltä Eppujen bussista, että ”Mätkippä nyt basaria… se on siinä! Ja nyt virveliä… aika lailla siinä. Kuuden päivän sessioissa, miksaus mukaanlukien‚ syntynyt levy ei ole jättänyt mitään hampaankoloon
KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Noh, määhän selostin siihen väliin sen Tiina Lillak –vitsin, kun se jäi kesken. Mukaan on mahtunut monia ikimuistoisia projekteja hyvässä ja pahassa. Kun pätkät laitettiin yhteen, niin kuuli selvästi että huopatossusta siirryttiin levysepän pajaan. Ei se voi näin mennä, mää totesin. Keikkasetti oli 45 minuuttia ja analogikelalle mahtui tavaraa vain 33 minuuttia ja 33 sekuntia. Mutta kyllä mää mietin, että ”On tää perkele, kun Ylen äijät tulee kuukausipalkalla tänne istuu ja ihmettelee.” Sundqvist raapii päätään muistellessaan soittajien huoletonta suhtautumista ja toiminnan tasoa, mutta toteaa lopuksi, että: – Hieno reissu oli ja siihen nähden tää on yllättävän onnistunut levy. – TV2:en dokumentin lopputeksteissä oli paljon nimiä, ketkä on äänittänyt ja alimpana Sundqvist. – entäs ”Maksamme velkaa”! suomen eturivin artistit tekevät hyväntekeväisyyslevyn etiopian nälkäänäkevien auttamiseksi. u veteraanituottaja sundqvistin loppumietteitä Mukana ovat: • alan ammattilaiset, suunnittelijat ja päätöksentekijät • tapahtumatuottajat ja järjestäjät • AV-laitteita, -järjestelmiä ja -palveluita ostavien yritysten ja oppilaitosten edustajat • alan merkittävimmät tuotteiden ja palveluiden tarjoajat ja organisaatiot Myynti on käynnissä, varmista paikkasi alan kärkitoimijoiden joukossa! Jarmo Myllysilta, Suomen AMT Oy, puh. kaikki ovat olleet hienoja kokemuksia ja olen saanut elää rakastamani musiikkimaailman aallonharjalla. Mun täytyy saada ainakin neljäsosa!” – Niin mää selostin siihen perään, että vaikka nelonen on suurempi numero kuin kolme, niin neljäsosa on kuitenkin vähemmän! Mä Juicelta kysyin, että voiko näin tehdä. 040 551 6584, jarmo.myllysilta@amt.. se oli sellaista ranttalipoota, etten pystynyt seilaamaan laivalla kuin yhden satamavälin. Mää olin että ”Eiks tää nyt pitäis jälkikäteen miksata kuntoon, ei tää mikään valmis ole…” – ”Kyllä se riittävän hyvä on.” – Sen takia siellä lukee niitä äänimiehiä monta vaikkei mitään tehneet. Sovittiin, että vähän ennen kelan täyttymistä Sundqvist painaa bussista virran päälle punaiseen lamppuun, joka oli Juicen monitorin vieressä. Ja sekin tuotti päänvaivaa. Se alkoi kertoa sellaista Tiina Lillak -vitsiä ja sitten se nauha loppui. KANSAINVÄLISET AUDIOVISUAL-MESSUT KOKOAVAT AV-ALAN AMMATTILAISET MESSUKESKUKSEEN 18.–20.11.2015 www.avmessut.. Toi Kuopion alkuosa on niin hieno otetaan se sieltä ja loppuosa Iisalmesta.” Muuten helppoa, mutta Kuopiossa Kaupunginhotellin salissa oli paljon verhoja ja soundi hyvin dempattu. Muunmuassa Juice, eput ja hassisen kone saimaalla ”Tuuliajolla”. Niin kuin ne toiset olis aivan idiootteja, että mun on varminta selittää.” Eniten materiaalia albumille päätyi Nivalasta, joka myös meni kaikin puolin parhaiten. No se oli niin pitkä biisi muutenkin, siitä olis tullut muutenkin ongelma, että se olis pitänyt vetää uudelle kelalle kokonaan. 12 www.riffi.fi 4/2015 – voi voi, pitkä on ollut taival erkki ja Leena -singlestä, joka ilmestyi 24.08.1978, tähän päivään. ”Kuin huopatossussa olis soittanut.” Iisalmen PK-urheiluhalli taas kaikui ja ”komotti”. Seuraavien painoksien kohdalla tarran liimailuilta sentään jo vältyttiin. si Juicen mikki… Ja ilman mitään soundcheckiä alettiin vetää Kuopiossa tavaraa purkkiin! Jos mää suoraan sanon, niin vähän leväperästä touhua. – kaikkea on tehty punkista humppaan, Veera Teleniuksesta Mikko Alataloon. Levyn ensimmäisestä painoksesta puuttuivat levyn tekijätiedot, joten koko painokseen päädyttiin liimaamaan tarra, josta tiedot ilmenivät. Juice kysy että, ”Miten me tää yhdistetään. Tarina ei kerro, oliko syynä miesten kunto vai jokin muu, mutta Kuopion keikalta käytettiin ainoastaan Pilvee-biisin alkuosa. Kun valo syttyi, niin silloin oli vitsin tai pitkän spiikin aika. Ja sitten laulamaan! kaaos kuvaa tapahtumia parhaiten. koko laulava plutoona oli tankkaamassa hotelli hopeakanavassa Lempäälässä. OIKEITA KOHTAAMISIA. – No okei, homma oli sovittu, mutta kun Juicella alkoi fiilis oleen ja juttua tulemaan, siellä saattaa tapahtua ihan mitä vaan. Se meni kuitenkin siten, että tulivat XLR-johdon kanssa, ”Saisiksää jostain sieltä pöydästä meille monoäänen tonne kameroihin, niin ei meidän tarvii omia miksereitä kantaa sisään?” – Ne otti multa pöydästä monoäänen ja se on se ääni, joka siinä dokumentissa on. Saisit kolmasosan lipputuloista.” Lillak vastaa: ”Ei riitä. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 12 26.8.2015 14.21. – Loppuosa otettiin Iisalmesta. näin eläkeläisäijänä voinkin todeta, että ”takana on loistava tulevaisuus”. Paikalla teknikoita ilahduttamassa oli myös TV2. Nivalan keikka esitettiin tv:ssä ensimmäisen kerran vuonna 1984 ja toisen kerran vuonna 2006. – ”Joojoo, nehän on just äsyttäviä ihmisiä, kun kertoo vitsin, niin ne selostaa sen jutun vielä siihen päälle. Me tehtiin Martin kanssa se mikä pystyttiin. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Juice oli että keksi joku konsti, millä sen vois yhdistää. – Se maailma muuttui ihan yhtäkkiä. Niinpä kelaa oli vaihdettava kesken setin ja mieluiten kappaleiden välissä. Lukee siellä muistaakseni Martti Syrjäkin. Vitsi menee jotakuinkin näin: Tiina Lillak saa puhelun Kaavin Kaiku -nimisen urheiluseuran edustajalta, että ”Tulisitko meidän keihäskarnevaaleille heittämään
OIKEITA KOHTAAMISIA. 040 551 6584, jarmo.myllysilta@amt.. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KANSAINVÄLISET AUDIOVISUAL-MESSUT KOKOAVAT AV-ALAN AMMATTILAISET MESSUKESKUKSEEN 18.–20.11.2015 www.avmessut.. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 13 26.8.2015 14.21. Mukana ovat: • alan ammattilaiset, suunnittelijat ja päätöksentekijät • tapahtumatuottajat ja järjestäjät • AV-laitteita, -järjestelmiä ja -palveluita ostavien yritysten ja oppilaitosten edustajat • alan merkittävimmät tuotteiden ja palveluiden tarjoajat ja organisaatiot Myynti on käynnissä, varmista paikkasi alan kärkitoimijoiden joukossa! Jarmo Myllysilta, Suomen AMT Oy, puh
14-17 Kaakkuriniemi.indd 14 26.8.2015 15.51. Tällä kertaa puhumme bändien sijaan kuitenkin rummuista. TeksTi ja kuvaT: Tommi saarela mikko kaakkuriniemi – vanhojen kamojen fiilis ruokkii soittoa! suomen funkyimmaksi rumpaliksi kehutulla mikko kaakkuriniemellä on bändikiinnityksiä von Hertzen Brothersista Johanna Iivanaisen yhtyeeseen, ja niiden lisäksi mieheen voi törmätä televisioja levytysstudioiden freelancekokoonpanoissa
Lähtökohtana rumpalin soitinhankinnoille on, että tiettynä aikakautena tiettyä musaa on vedetty tietyillä kamoilla. aitojen yli Jos Kaakkuriniemi on rokkaavimmillaan von Hertzenien kanssa, toinen ääripää löytyy vapaan jazzin ja mallettimaalailun sävyttämästä Mikko Iivanaisen Free Control -bändistä. – Ne toimivat kuin astmaatikon piippu – ensin on hankala olo, mutta äkkiä putki aukeaa ja hengitys alkaa virrata vapaasti! Puuta kypsytellen Kaakkuriniemelle vintagerummuissa ei ole olennaista, että rumpu on jonkun merkkinen ja joltain vuosikymmeneltä, vaan se mitä siitä seuraa. Sen sijaan äärimmäistä spesialisoitumista yhteen asiaan kumarretaan rumpalienkin keskuudessa nykyään entistä enemmän. Poikkeuksena löytyy piccolon tai parin lisäksi Yamahan huippusyvä marssisnare, jolle voi keksiä käyttöä muutenkin kuin virvelinä. Rummuissa ja varsinkin virveleissä vaihdetaan välillä vintageen, mutta pellit ovat aina Sabiania. ”Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä!” 14-17 Kaakkuriniemi.indd 15 26.8.2015 15.51. Onko aina pakollista valita työkalut homman mukaan. Sillä loppujen lopuksi, kun ei ollut itse edes syntynyt kultakaudella niin soittoon tulee joka tapauksessa jokin oma, erilainen leima. – Oikein tuntee, kuinka lukot aukeavat käsistä ja saa yhtäkkiä tuotettua sen soundin jonka on kuullut päässään vuosikaudet! Kaakkuriniemi painottaa, että riittävän likiarvon saa emuloitua uudesta hyllytavarastakin, mutta vanhojen kamojen tuottama fiilis ruokkii soittoa enemmän. Kaakkuriniemen tyypillisenä bändikeikkarummustona toimii luonnonvalkoinen Yamahan Absolute Hybrid Maple, johon on sekoitettu wenge-puuta atakin ja lämmön optimoinniksi. Puisissa vintagerummuissa tärkeintä on ikä, oli puun laji mikä tahansa. Vilkaisu seinän korkuiseen ja huoneen levyiseen rumpuvarastoon tukee oletusta. Myös hyllyn kuusikymmenluvulla valmistetut puuvirvelit ovat saavuttaneet soinnillisen täysi-ikäisyytensä. Historiaan kadonneita merkkejä hyllyssä edustaa esimerkiksi Beverleyn setti, jonka Uniklubissa ja Silvennoinen & Maijanen Yamahan PHX on Mikko Kaakkuriniemen ykkössetti. Henkoset piipusta Laaja-alaisuus panee olettamaan, että kalustonkin pitää olla poikkeuksellisen monipuolinen. Metallirunkoisten puolella komeilee kuparisen Yamahan seurassa muun muassa Ludwigin kaksi Supersensitive-koneistolla varustettua kromimessinkistä Supraphonicia, joista syvempi 6,5-tuumainen on kokoelman arvokkain rumpu. Virveleitä on porvoolaisen kotitalon alakerran studiossa hyllyt notkuen, varmaan kolmisenkymmentä, ja settejäkin näkyvillä puoli tusinaa. Huomattavasti uudempaa puuta edustavat Craviotton ja Yamahan mallit 2000-luvun molemmin puolin. – Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä! Kaakkuriniemi tiivistää. Hän kertoo huomanneensa viimeistään parikymppisenä, että tykkää liian paljon liian monenlaisesta musiikista voidakseen erikoistua vain yhteen genreen. 50 vuotta sittenhän rumpujen halkaisijat olivat isoja, pienet rumpukoot tulivat jazziin myöhemmin. – Kyllä kaikki onnistuisi yhdellä ja samallakin, mutta on helpompaa soittaa esimerkiksi soulmusiikkia tietynlaisella snarella, jolloin kuulokuva tukee välittömästi sitä mitä ollaan tekemässä. Tosielämässä Kaakkuriniemellä saattaa Von Hertzenin festarirokkivetojen väliin iskeä pikalähtö vaikka Teemu Viinikaisen jazztrion keikalle, eikä laaja-alaista rumpaliamme äkkinäinen tunnelman ja volyymin vaihdos nikotuta vaan pelkästään virkistää. Riffin haastattelun aikoihin ”Kaakkuri” on palannut tv-studioista ykkösbändinsä Von Hertzen Brothersin riveihin kesän festivaalikeikoille. 22-tuumaisen bassarin rinnalle hyllystä löytyy 18-tuumainenkin, jolla samasta PHX:stä loihtii hyvän setin jazzkeikalle. Jotkut eivät kuulemma edes kysy keikalle, koska olettavat että mies on koko ajan Hertzenien matkassa. Vuosikertarumpujen puolella Kaakkuriniemi on tällä hetkellä innoissaan uusimmasta hankinnastaan, Champagne Sparkle -pinnoitetusta 1960-luvun alkupuoliskon Gretschistä. – Itse en sellaista erikoistumista halua, koska tykkään niin monenlaisesta. Virvelit painottuvat normisyviin 5ja 6,5-tuumaisiin. Kaakkuriniemi kertoo havainneensa, että tällaista aitojen yli loikkimista kavahdetaan. Setin 13-, 16ja 18-tuumaisilla tomeilla ja 24-tuumaisella bassarilla varustettu versio kulkee Hertzenien keikkabussissa, ja vaihtoehdoksi löytyy pienempi 10", 12", 14", 22" -kokoonpano. settien valioita Kotistudiossa on pystyssä ja äänitysvalmiudessa Yamahan PHXrummusto, joka edustaa hienointa ja kalleinta mitä japanilaismerkiltä löytyy. www.riffi.fi 4/2015 15 mikko Kaakkuriniemen muhkea olemus ja vankka soitanta ovat tulleet tänä vuonna tutuksi entistä suuremmalle yleisölle miehen kompattua MTV3:n kevätkauden parodista Kingimusiikkiohjelmasarjaa. Syksykin jatkuu pitkälti veljeksien seurassa kotija ulkomailla. Mies esittelee ylpeänä virveleitään, joista vanhin, yhdestä puusta koverrettu Slingerland, on 1950-luvulta. – Kun rumpu on tietyn merkkinen ja ikäinen, se on rakennettu tietyllä tavalla. – Vaikka sen bassari ja tomit isoja, ne taipuvat mielettömän hienosti jazziin. Kaakkuriniemi kuvailee, miten on sattunut istahtamaan jonkun toisen soittajan viimeisen päälle viritetyn vintage rummuston taakse ja ensimmäisten kopautusten jälkeen tajunta räjähtää. Asenteeni mihinkään stailiin eivät myöskään ole liian puristiset, mikä auttaa tässä paljon. Setti on tuttu MTV3:n Kingi-sarjan lavaltakin. – Toisaalta välillä tulee vedettyä jotain vuosikertasoulia kylmästi upouusillakin kamoilla. Purismia tai ei, Kaakkuriniemi myöntää hakevansa eri tyyleihin oikeaa henkeä soitinvalintojen avulla. Vanhoissa on monesti vain kolme kerrosta, uusissa on kuutta ja seitsemää. Puu kun kovettuu ja kypsyy vuosikymmeniä. Voin aloittaa jokaisen päiväni monta kertaa uudestaan, siirryn vain genrestä toiseen. Puulajit vaihtelevat, kerroksien määrä vaihtelee. Muun muassa Quintessencen ja Tuomon kautta tunnetuksi tullut Kaakkuriniemi myöntää vähän harmikseen leimautuneensa joidenkin mielikuvissa pelkästään rokin ja vain yhden bändin soittajaksi
Esimerkiksi Hertzenien kanssa kun lavalta show’n jälkeen poistutaan sinne ei enää itse palata, joten en halua riskeerata vintagerumpuja semmoisille keikoille. Telineetkin taipuvat vaivatta haluamiini asetelmiin ja asentoihin. – Jos haluaa soittaa fyysisesti jonkinlaisella liikkeellä, ja kun minäkin olen iso jätkä, niin tuommoisella kepillä ei tarvitse niin varoa. Voi soittaa reilummin eikä silti tule niin lujaa kuin jollain 5B:llä. Kaakkuriniemi kertoo siirtyneensä ajan mittaan kohti ohuempia peltejä, koska niiden soundi on yksinkertaisesti parempi, sillä ne antavat lyönnille periksi ja ovat vähän nopeampiakin. ”Rumpalin pitää tukea muita, ja kaiken muun täytyy vastavuoroisesti tukea sitä mitä rumpali tarjoaa.” 14-17 Kaakkuriniemi.indd 16 26.8.2015 15.51. – Nuppi on olennainen varsinkin peltisoundille, ja tosi halpa konsti ”vaihtaa peltiä”. Kotistudio on niin näppärästi konstruoitu, että rummuston takaa pääsee penkkiä pyöräyttämällä miksausosastolle Pro Toolsin ääreen. Vaihdat vain kapulan jossa on erikokoinen ja -muotoinen tippi, niin soundi muuttuu dramaattisesti. – Kyse paljolti siitä, että olen erittäin sinut Yamahan kanssa, jolloin voin toteuttaa kaikki sointifantasiani helpoiten Yamahalla. Huonona puolena on, ettei niistä raaski koskaan luopua. 16 www.riffi.fi 4/2015 Bandissa rumpaloiva, rumpujen restaurointiin perehtynyt Jani Auvinen laittoi Kaakkuriniemelle kuntoon. Uudet Yamahan rummut ovat keikalla siis sen vuoksi, että niitä saa kaupasta lisää, jos pahin tapahtuu. – Aina ei näköjään auta edes se, että itse roudaa ja on koko ajan läsnä, eikös vaan yksi juopunut rouva meinannut ehtiä istahtaa bassarin päälle juuri kun olin kasaamassa kamoja keisseihin. Kaakkuriniemi käyttää keikoilla mieluiten rumpuja, jotka ovat korvattavissa. Kaakkuriniemi vastaa, että hänelle Yamaha on aina edustanut luotettavaa brändiä, jolla on ”sounditakuu”. Toisaalta, rokkihommissa kun soitetaan luurit päässä tulee aina lyötyä tarpeettoman kovaa, mitä ei voi puolustella millään… No, onhan se mättäminen osa sitä kapinan illuusiota. varjeltua vuosikertaa Vintagerumpujen kokoelmallaan ylpeilevältä rumpalilta täytyy tarkistaa, miksi mies kuitenkin nähdään lavoilla yleensä uuden setin takana – ja miksi juuri Yamahan. Kaakkuriniemi neuvoo, että vastaavasti pyöreänuppisella kannattaa ottaa iisisti, muuten komppipellin kahdeksasosat katoavat ja soittofiilis bändin keskuudessa sen myötä. – Vanhoja Rogerseja, Beverleytä, Gretschejä tai Ludareita en ota keikalle kuin silloin, jos soitan jossain lähellä, roudaan ja pystytän itse, olen koko ajan läsnä enkä lähde edes käymään hotelliin tai muualle. Yritetään kumminkin. – Ohuet eivät ole niin tukossa koko ajan, soundi syntyy ilman että tarvitsee lyömällä lyödä. Toki Balbexilta löytyy myös mainittua 5B-vahvuutta edustava hikkorinen nimikkokapula ”Kaakkuri”, mutta sekin on varustettu jyrkästi kapenevalla kaulalla ja pienellä nupilla. Splashia, chinaa ja muuta efektipeltiä kaivetaan kassista hyvin harvoissa erikoistilanteissa. On sietämätöntä ajatella, että pitkän tien kulkeneen vanhan rummun matka päättyisi siihen, kun joku jurrinen istuu sen päälle! kapinaa crasheilla Kaakkuriniemen symbaalit ovat Sabiania, jonka lajeja (AAX, HH, HHX, HH Legacy...) alamerkkeineen on liian kanssa, jotta sieltä voisi mitään yksitellen poimia. Groove Ride, joka on toisena komppipeltinä Hertzeneissä, on myös suosikkeja, siinä on semmoinen likaisempi soundi. Kaakkuriniemen hi-hatit ovat 14–16-tuumaisia, ja yleensä mies pärjää riden, haitsun ja crashien tuottamilla sävyillä. Hertzenien keikoilla pienin crash on aina 18" ja ride 24", jonka pariksi taidan nyt ottaa 22-tuumaisen HHX Legacyn. Kaakkuriniemi kehuu, että kaiken tilkitsemisen ja pinnoituksen jälkeen 1960-luvun lopussa valmistettu setti on nyt kuin uusi. Ovaalin nupin napse erottuu, vaikka pelti alla huutaisikin. – HHX Extreme Crashit ovat kiehtovia, vähän harvinaisempia, ohuita isoja letkuja, joihin olen tykästynyt. Kaakkuriniemi kertoo varoittavan esimerkin edellisen illan soul-vedosta, jonne uskaltautui ottamaan rakkaan Rogers-settinsä tuottamaan aitoa värinää. Vuosikertarummut ovat hyviä sijoituksia, koska niiden arvo ei laske. sointia nupista Kaakkuriniemi muistuttaa, että peltisoundin ratkaiseva tekijä ei viime kädessä olekaan symbaali vaan kapula, jolla sitä soitetaan. Balbexilla kapuloivaa miestä miellyttää tällä hetkellä hikkoria kevyempi valkopyökkinen Ultra Jazz, jolla hän kokee saavansa ”tosi ilmavaa soundia”. Otos Kaakkuriniemen työkaluhyllykköä. ei fetissejä Jos verrataan rummunsoitosta itselleen uraa havitellutta parikymppistä Mikkoa ja tuplaten vanhempaa Kaakkuriniemeä tänään – onko jokin ratkaisevasti muuttunut
Ja sitten se suora vedetään niin kuin kenraali! u lisää mikko kaakkuriniemen ajatuksia voit lukea riffi 7/2012 nettispesiaalista (www.riffi.fi). www.riffi.fi 4/2015 17 metallista vuonojazziin lapsuutensa ja nuoruutensa Tornion ja keminmaan seuduilla viettänyt mikko kaakkuriniemi (40) sai ensimmäisen rumpusettinsä vähän yli kymmenkesäisenä 1980-luvun puolivälissä, jolloin elettiin tukkahevin valta-aikaa. – niihin aikoihin osuu tietty käännekohta uralla, sillä vaikka Quintessence ei ollut megasuosikki päästiin sentään Pori jazzin päälavalle ja ulkomaillekin. – olen aina ihaillut kleiven soundikäsitystä ja dynamiikkaa, hänen rummunsoittonsa on määrätietoisen hienossa kontrollissa ja balanssissa. sellaista asennetta haluaa itsekin alleviivata, koska sitä pelkkää ”chopsien” soittoa kuulee nykyään joka tuutista. – kaikki ovat jättäneet jälkensä, kaakkuriniemi naureskelee ja toteaa, että kaipaa kyseiseltä aikakaudelta ehkä vähiten neljän syvän etutomin lars ulrich -tuplabassarikattaustaan, jollainen on jo asettelustaan lähtien niin epäkäytännöllinen ja -ergonominen kuin kuvitella saattaa. Tämäkin todistaa, että hienoja juttuja ei tehdä yksin vaan tarvitaan joukko ihmisiä, jotka tuottavat toisilleen asioita, mitkä tekevät musalle hyvää. Rumpalin pitää tukea muita, ja kaiken muun täytyy vastavuoroisesti tukea sitä mitä rumpali tarjoaa. Kingi oli Kaakkuriniemelle ensimmäinen mittavampi tvsarjatuotanto, ja opettavainenkin, sillä ajatteluja soittotapaa täytyi säätää uusiksi, jos vertaa vaikkapa keikkailuun tutun rokkibändin kanssa. siellä syntyneet soittajakontaktit vetivät osaltaan miestä Helsinkiin ja Pop & jazz konservatorioon. Molempien puumateriaali on kypsynyt soinnilliseen täysi-ikäänsä. Suorissa lähetyksissä ei passaa pahemmin sooloilla. Gretschin tomi vuodelta 1964 kuuluu Kaakkuriniemen viimeksi hankkimaan vuosikertarummustoon, Rogersin virveli edustaa samaa aikakautta. Triggeripedaaliin yhdistetyn ”keittolevyn” kanssa voi suorassa tv-ohjelmassa vaihtaa nopeasti akustisesta soundimaailmasta sähköiseen ilman, että fyysiset liikeradat juurikaan muuttuvat. Periaatteena on, että kenraaliharjoitus vedetään niin kuin suora lähetys. – Christensenin soitto on niin makeata, ja siihen vaikuttavat tietysti niiden bändien muutkin soittajat. – Siellä on aina ne tietyt asiat mitä näyttelijät haluavat kuulla, kaiken pitää pysyä läjässä ja soitetaan niin että solistilla on hyvä olla. – Ei sitä silloin 1990-luvun puolivälissä oikeasti vielä hirveästi tiennyt mistään, ei ollut internetiä eikä mitään. misha koivusen toimittamassa artikkelissa ääneen pääsee myös basisti Heikki laine, suomen funkyimmän komppiparin toinen puolisko. – Olen vuosikaudet vältellyt perehtymistä sähkövehkeisiin lähinnä niiden vaikean käytettävyyden ja huonojen samplausominaisuuksien takia, mutta Kingin takia piti alkaa tätäkin opetella, Kaakkuriniemi tunnustaa pyöritellessään näpeissään Rolandin SPD-SX -lyömäohjainta. entä Garbarekin ja Jarrettinkin rumpalina toiminut Christensen, veteraani ja legenda. ensi vuonna kaakkurilla tulee von Hertzenien leivissä täyteen pyöreät kymmenen vuotta, johon sisältyy neljä albumia ja aika monta keikkalavaa, joista etäisimmät on koluttu japanissa. alkuvuosien Bon jovin ja europen jälkeen teini-iässä alkoivat puhutella metallican ja slayerin tyyppiset synkemmät ja rankemmat bändit. Improvisoidussa musassa voidaan pelata vähän eri säännöillä, mutta normaalissa biisiympäristössä ei voi toteuttaa henkilökohtaisia fetissejä. suoraa sähköä Kiinnitys MTV3:n Kingiin lisäsi Kaakkuriniemen arsenaaliin uuden instrumentin. kaakkuri kävi musiikkilinjaa neljä vuotta ruotsin Haaparannan sverigefinska Folkhögskolanissa ja hoiti välissä kansalaisvelvollisuutensa armeijan soittokunnassa lahdessa. metalli-innostus vaihtui 1990-luvun puolella jazziin ja soittelusta tuli totisempaa. Hän soittaa aina musaa ilman tarvetta esitellä taitojaan. siellä kaakkuriniemi liittyi vuosituhannen vaihteen ”nusoulin” lipunkantajaksi nimettyyn Quintessenceen Teppo Mäkysen tilalle. mies oli tuolloin keskittynyt jazz-, soulja funk-hommiin, mutta meni kumminkin kokeilemaan. Chopsit romukoppaan Sami Kuoppamäen jättäytyessä von Hertzen Brotherseista jo alkuvaiheissa kaakkuriniemi sai kutsun koesoittoon. Kaakkuriniemi miettii kysymystä hetken ja kaartaa vastaukseen kauempaa. – Soiton ja soundin pitää tukea sitä mitä ympärillä tapahtuu. 14-17 Kaakkuriniemi.indd 17 26.8.2015 15.51. Millainen mahtaa olla nyt se sointitai soittoihanne, jota kohti tuntuu hyvältä tähdätä. Voi syystä sanoa, että tieto on lähinnä lisännyt tuskaa. Kaikki mitä tässä välillä on kuullut ja tehnyt on laajentanut tietämystä, ja samalla makuja ja mieltymyksiä. kaakkuriniemen suosikkilistasta löytyy liuta rumpalihaastatteluille tyypillisiä amerikkalaisnimiä, tietyllä motown-painotuksella – mutta mielenkiintoisena lisänä on Audun Kleiven ja Jon Christensenin tapaisia norjalaisnimiä
Vastapainoksi Sammy Roihan kronologinen katsaus Sandhill-nauhamikrofonien kehitystaipaleeseen antoi kuvan nuoren high end -yhtiön alkutaipaleen realiteeteista: vaikka tuotteet keräävät jo kehuja alan kansainvälisessä lehdistössä, se ei kovin nopeasti taskun pohjalla tunnu. Studion omistajan Kössi Koposen mukaan ainakin Pro Audio -päivää on tarkoitus järjestää jatkossakin. Onneksi hyvät mikrofonit ja vanhan liiton rautavehkeet pitävät hintansa paremmin, Koponen vastaa. TeksTi: Timo ÖsTman audiopäivä marjatilalla kokosi ammattilaiset yhteen PohjoisPohjanmaan kärsämäellä toimiva sonic Factory -studio juhlisti 10-vuotista taivaltaan järjestämällä onnistuneen Pro audio -tapahtumapäivän. Tapahtuman aikana kävi ilmi, että Sonic Factoryn entisestäänkin laajennetut tilat sekä lähes hotellitasoinen majoitus tarjoavat laadukkaat puitteet äänitystoiminnan lisäksi myös tämän kaltaisten audiotapahtumien järjestämiseen. Valmistajan vanhat muuntimet toimivat uuden systeemin kanssa, joten kaikkia muuntimia ei laitettu vielä vaihtoon. – Päivityskierre on tätä päivää, mukana on pysyttävä. Markku Syrjäpalo esitteli Genelecin kaiuttimia. 18 www.riffi.fi 4/2015 Vieraiksi oli kutsuttu laitevalmistajien edustajia Geneleciltä ja Sandhill Audiolta. Kössi Koposelle Sonic Factory on elämäntapa. Laitteet maksavat ajan kanssa itsensä takaisin, mutta olisi rahalle ollut muutakin käyttöä. Mutta miten se itse studionpito lyö leiville, jos asiaa suhteuttaa esimerkiksi digikaluston tiuhatahtiseen uusimistarpeeseen. Genelecin Juha Holm luennoi huoneakustiikasta, ja Markku Syrjä palo puolestaan esitteli yhtiön DSP-pohjaista SAM-kaiutinsarjaa ja sen mukautumista huoneakustiikkaan. Ohjelmassa oli luentoja ja tutustumista tuotteisiin. kuVa: Timo ÖsTman k u V a : s o n ic F a c T o r y 18-19 ProAudio.indd 18 25.8.2015 9.42. Teimme isomman päivityksen alkuvuodesta 2014, kun Pro Tools HD3 päivittyi uuteen HDX-systeemiin. Myös ohjainpöytä sekä kuuntelun kontrollointi pysyivät ennallaan. Lisäksi paikalla olivat VL-median Tero Hiltunen, Jalometalli-festivaalin Jani Suopanki sekä Avek Esityisratkaisuista Jarkko Luomajoki. Luonnollisesti myös testiäänitykset Sandhillin tuotteilla kiinnostivat monia
DAP Audio -johdot ym. näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . Minotaur-kitarahihnat . Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . Labella-kielet . 18-19 ProAudio.indd 19 25.8.2015 9.42. Studioita tuntuu nykyään olevan aika paljon. Microvox-mikrofonit . B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . Sonic Factoryn omistajalle marjatila tuo osan elannosta tällä hetkellä, ja studiossa on äänituotannon ohella myös monistettu cd-levyjä. Onko hintataso tällä hetkellä sellainen, että toiminnalla pystyy realistisesti elämään. – Hintahan riippuu siitä, mitä kaikkea haluaa. – Hintataso on mielestäni vähintäänkin maltillinen. Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . – ”Filet postissa, soita tähän jotain sopivaa” on ihan hyvä tapa joissakin tilanteissa, esimerkiksi päällesoitoissa, ja se on tuttua täällä meilläkin, Koponen kertoo tähdentäen, että paljon on vanhankin koulukunnan suosijoita. Meillä on panostettu viime aikoina etenkin majoitusja ruokapalveluihin, eli halutessaan bändi voi tilata koko päivän ruokailut, vuokrata erillisen majoitushuoneiston ja yksityiset huoneet. Tällä tavalla lopputulos on usein luonnollisen elävä, ja studioaikaakin voi säästyä. Leslie-urkuvahvistimet . Patentoidut Dava-plektrat . Mikäli tavoite on elää pelkän studion varassa, kalenterissa ei saa olla kovin paljoa tyhjää. www.riffi.fi 4/2015 19 elämäntapabisnes Pienemmillä paikkakunnilla on esimerkiksi musiikkiliikkeiden tukena ollut usein jokin toinen liiketoiminta. Hammond-urut . Showtec-valotekniikka . Orla-keyboardit . u sonicfactory.fi Sammy Roiha luennoi Sandhill-nauhamikrofonien kehityksestä. Oman äänittäjän voi tuoda mukanaan tai käyttää meidän freelancereita. Kokemukseni mukaan varsinkin alkuvuosina studion pitäminen ainoana elinkeinona olisi ollut hyvin haasteellista. k u V a : s o n ic F a c T o r y Maahantuomme ja myymme mm. Sonic Factoryn suuret äänitystilat mahdollistavat isommankin bändin samanaikaisen tallennuksen. Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . tuotteet . Tällainen piirre puhuttelee yhä myös uuden polven edustajia, vaikka tiedostojen lähetys yhden soittajan työpisteestä toisen muusikon pajalle tuntuukin olevan nykyään tapana. SR-Technology-kaiuttimet . Vaihtoehtoisesti voi vuokrata pienemmällä budjetilla pelkän studion, siellä olevat majoitushuoneet ja laittaa ruoan itse. – Omalta osaltani voin sanoa sen, että suhtaudun studion pyörittämiseen enemmän elämäntapana kun pelkkänä bisneksenä. Ihan hyvä vaan, että on ollut muitakin tulonlähteitä paikkaamassa hiljaisempia aikoja, Koponen sanoo. Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . Tarkoitan nyt tällaisia isomman kokoluokan studioita, joilla investoinnit ovat olleet mittavat. – On ollut mukava huomata, että nykyään monet asiakkaat haluavat soittaa biisin pohjat ns. studiolivenä, hyödyntäen meidän äänitystiloja
Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. Hyvissä säädöissä oleva soitin on mukava soittaa Opettajat sanovat usein ”saaneensa luokkakäyttöön” jonkin laitteen. 1970ja 1980-luvuilla kouluihin tulivat bändisoittimet. 20 www.riffi.fi 4/2015 Sonja Siliämaa kertoo pro gradu -tutkielmassaan (2011) 1950-luvun olleen musiikinopetuksen muutosten aikaa. Vaikka kouluissa oli jo bändisoittimia, harmonit olivat tavallisissa luokissa osin käytössä, osin koristeina. Tallennuslaitteistoja tai studiotiloja löytyy nykyisin useista kouluista, eivätkä täysveriset näyttämötuotannot ja niiden vaatima tekninen kalusto ole nekään enää harvinaisia kouluissa. 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä luokkiin tulivat vähitellen nettiyhteys ja dataprojektorit. Kotimaisten pianotehtaiden – Fazerin ja Hellaksen – koulumalleja näkee edelleen koululuokissa. Musiikinluokassa 1/3 Laulutunti Metsolan koulussa 1950-luvulla aloitettiin hengitysharjoituksilla. Viime vuosina ovat yleistyneet älytaulut ja dokumenttikamerat. Opettajalla on aktiivinen rooli ja hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, kunhan tiettyjä perusasioita huomioidaan ajoissa. 1950-luvulla luokkiin tulivat nk. Ensimmäisessä osassa tutustumme musiikinluokan kehitykseen ja vierailemme musiikkiliikkeessä. CD-levy yleistyi 1990-luvun alkupuolella ja itsepoltetut CD:t tulivat 2000-luvun taitteessa kouluihinkin. Suhtautuminen populaarimusiikkiin oli muuttunut 1950-luvulta alkaen myönteisemmäksi ja uusien opettajasukupolvien myötä sen asema musiikinopetuksessa vahvistui. Kuunteluformaatit ovat nekin eläneet omaa elämäänsä: vinyyli-LP piti pintansa vuosikymmeniä ja c-kasetitkin pitkään. 1952 tuli uusi opetussuunnitelma, 1957 perustettiin Sibeliusakatemian koulumusiikkiosasto ja vuosikymmenen mittaan entinen laulunopetus muuttui musiikinopetukseksi. Tervetuloa koulun penkille! Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – urkuharmonista iPadiin 1930-luvun koulukuvauksessa koululuokan ainoa soitin oli urkuharmoni, jolla opettaja säesti ”maakuntalauluja ja talvisin reippaita liikuntalauluja”. Myös muu välineistö on kehittynyt. Orff-soittimet kellopeli, ksylofoni, metallofoni ja nokkahuilu sekä erilaiset pienet lyömäsoittimet kuten kehärumpu, tamburiini ja triangeli. Tämä mielikuva on jopa monelle 1980-luvun lapselle tuttu. Piano oli jo 1950ja -60-luvuilla tyypillinen säestyssoitin varsinkin juhlasalissa ja musiikinluokassa. K u V A : M E T S o l A n K o u l u n A r K iS T o 20-21 Musiikinluokassa1.indd 20 25.8.2015 9.45. Arkinen ilmaisu on ymmärrettävä, mutta laitteistojahan ei saada, vaan ne ostetaan. CD:n rinnalla omaa elämäänsä ovat eläneet DAT ja MiniDisc varsinkin taltiointiformaatteina, uudempina tulokkaina ovat sitten MP3, DVD sekä nykyään myös musiikin striimaus erilaisista nettilähteistä