Poets of the fall – 12 vuoden matka maailmalle DJ RZY, tuottaja: ”Vahinkojen tapah tumiselle on musiikin tekemisessä aina annettava mahdollisuus.” Vintage-sointia putkilla – Koch! Vintage-sointia ilman putkia – Roland! N ro 3 -2 15 H in ta 9 ,8 E ”Näköjään säädön ja draaman määrä on Nightwishissä vakio.” – Tuomas Holopainen, bändiliideri GeorGe Kollias, rumpali: ”Nopeuteen ei ole oikoteitä.” 01 Kansi315.indd 1 22.5.2015 12.49
02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.5.2015 12.50. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . • Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Nyt kolmen vuoden takuulla! Osta sovitettu C314 stereopari saat kaupan päälle D12VR -mikrofonin Osta sovitettu C414 stereopari saat kaupan päälle C314 -mikrofonin • St. s t u d i o t e c . Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiikki, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo Keikalla mukana Osta sovitettu C214 stereopari saat kaupan päälle D7 Ltd -mikrofonin Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! AKG kesätarjous voimassa 31.72015 saakka. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i | w w w. f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen
2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . f i PRO AUDIO V20 Line Array Element G28 Dual 18” Subwoofer F12 2-Way System S25 Dual 15” Subwoofer NEW GENERATION SYSTEM SOLUTIONS Crown I-Tech Power Amplifier / DSP Performance Manager ® 02-03 Ilmoitukset.indd 3 26.5.2015 9.04. f i w w w. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h
SoITTImISTA jA KALUSToSTA 40 Sami Hurmerinta: Elämäni kitarat – Strato on nerokas kitara! 43 Petteri Sariolan kalusto on täsmäase – nopea, kompakti ja tarkoituksenmukainen 46 Ruokangas Guitars – 20 vuotta kitaroita ”Joskus jonkun biisin syntyminen vaatii vartin, joskus taas kolme kuukautta.” 06-07 Sisältö315.indd 6 27.5.2015 14.26. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 22 Nightwish: Endless Forms Most Beautiful – epäilevä Tuomas vie maisemametallia Suomesta 26 Poets of the Fall – kun Härmä ei riitä 30 George Kollias – huimaa vauhtia töissä ja vapaa-ajalla LUKUPALAT 33 Frankfurt 2015 – poimintoja kevään suurmessuilta 37 Cajón – monien rytmien laatikko 58 Sivuketju mahdollistaa asioita – katse eteen… vaiko taaksepäin. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . 6 www.riffi.fi 3/2015 43 16 8 40 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Antti Riihimäki alias DJ RZY – ikimuistoiset sessiot 14 Laura Airaksinen – ”reppulevy” otti aikansa 16 Ako Kiiski ja Kalle Torniainen – komppia ikä kaikki! YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 20. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Salla Harjula Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Posa Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Juttu on luettavissa nyt myös netissä. Featuring adaptive high-power transmission, superior live sound and exceptional ease of use. 48 50 55 KÄYTTÖTESTIT 48 Roland Blues Cube Stage – löytyykö vintage-sointi ilman putkia. Be D1 to have it. 06-07 Sisältö315.indd 7 27.5.2015 14.26. 50 Carl Martin Octa-Switch 8 MK3 – pedaalit tehokäyttöön 52 Koch OD ’63 ja Superlead – etuvahvistimia eikä efektejä 54 Timber Tones – ylellisiä plektroja uusin maustein 55 iRig Mic HD – digikapula päivittyi! 56 Shure PGA – muusikon edullisemmat mikrofonit GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Työmäärän hallitseminen 64 Saarinen Selvittää – Oopperalla uusitaan äänijärjestelmää 68 Alangon päiväkirja – Vieroitettu vasikka BE D1 TO COME TO TOWN SENNHEISER NORDIC LAUTATARHANKATU 6, 00580 HELSINKI PHONE: +358 207 191 990 WEB: WWW.SENNHEISER.FI BE D1 TO BURN IT DOWN D1 BE D1 AND ONLY Take your band to the next stage. With evolution wireless D1 – the easiest and most reliable digital system. 46 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta www.riffi.fi: • Ikimuistoiset sessiot -sarjan tämänkertainen vieras Antti Riihimäki on kulkenut pitkän taipaleen Porvoosta Helsingin kautta maailmalle • Ako Kiiski ja Kalle Torniainen kertovat soittajasuosikeistaan, televisiotuotannon bändiliiderin moniulotteisesta roolista sekä siitä mitä nuottiin kannattaa kirjoittaa ja mitä ei • POTF-rumpali Jari Salminen tekee myös omaa kansainvälistä uraansa • Ruokangas Guitars 20 v – ja jatkot netissä • IK Multimedian stereomikrofoniuutuus iRig Mic Field • Timber Tones -plektroja käsiteltiin ensimmäisen kerran Riffissä 7/2013
08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 8 26.5.2015 10.08. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. vuorossa tällä kertaa antti Riihimäki, myös nimellä DJ RZY tunnettu tuottaja. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa antti Riihimäki alias DJ RZY IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Leireillä ryhmät koostetaan usein kolmen hengen tiimeistä: sanoittaja, melodian kirjoittaja ja tuottaja. Ja niinhän mä sit tosiaan sanoin. Molemmat siis tarkoittavat samaa asiaa. ennen kuin hypätään antti Riihimäen valitsemien sessioiden kimppuun, lienee syytä käydä pari jutussa esiintyvää termiä läpi. Ei se sit kuitenkaan haitannut ketään muuta, mutta vielä tänäkin päivänä Kaunis Kaaosta kuunnellessa korviani punottaa, kun Artun miksaama raita tulee stereoista. Twiikkaus: hienosäätö Fiittaaja: kappaleessa esiintyvä vieraileva artisti ”On vain hyvä, että korvia on paljon.” 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 9 26.5.2015 10.08. – Biitit oli Lassen ( Mellberg eli Redrama), joita me myös jonkin verran fiksattiin yhdessä. Tämän lisäksi levyntekoa helpotti se, että Sirviö on taitava kitaristi ja Lindrothilla on laulupuoli erinomaisesti hallussa. Muistan kun levylle valittiin Patric Sarinin ja Paula Vesalan biisi, ”Yksinäinen”. ”Voinhan mä”, vastasin, vaikka samalla tiesin, että en ollut vielä miksannut mitään julkaisua valmiiksi. Albuminteon alkuvaiheessa levyn punainen lanka oli vielä vähän hakusessa. Musan pitää olla artistin näköistä. Siihen asti mies oli puuhaillut lähinnä itsekseen, kunnes tarjoutui tilaisuus osallistua Redraman ”Samma på svenska” -albumin tuotantoon. Koneet käynnistettiin, biisejäkin oli jo jonkin verran valmiina: osa Kallen, Samulin ja Antin aloittamia ja osa biiseistä oli valittu eri säveltäjiltä. Ja koska kyseessä oli ensimmäinen kaupallinen tuotantomme, ei meillä ollut mitään kokemusta mihin pystyis turvautumaan, että ”onhan tää ennenkin onnistunut”. – Jossain vaiheessa tuli puhetta miksaamisesta ja Asko kysyi haluisinko mä miksata. Me kuultiin se just vähän ennen masterointia ja kun vertaili omia miksauksia Artun miksauksiin, niin oli semmonen fiilis, että hyvää päivää, toi saattaa hiukkasen pomppaa esiin tuolta. Oli makee fiilis ja se loi uskoa siihen että oma juttu toimii, vaikka ei ollukkaan kauheesti kilsoja alla. – Olin silloin Elements Musicin järkkäämällä biisinkirjoitusleirillä, jossa etsittiin eräälle X-Factor -tyypille biisejä. Soitin vanhempieni kotona läppärini näppäimistöllä pianoriffin uuteen demoon ja koodasin rumpubiitin kymmenessä minuutissa. Ei siis mikään ihanteellinen työympäristö kolmelle tuottajalle plus artistille. Riihimäki tuotti ja käytti koneita, Sirviö ja Lindroth heittivät tuotantoideoita ja niitä toteutettiin yhdessä. Lyötiin kaikki asiat kuntoon yhdessä palaverissa. Lisää kuitenkin tarvittiin. Kädet mutaan vaan, siinähän sitä oppii. Jokaisella oli selkeät tontit. Viimeisenä leiripäivänä Kalle soitti, että Kallonen on liekeissä meidän biiseistä, että saataisiin koko levy tehtäväksi. Uusi tiimi viimeisteli muutamat sävellykset ja parina päivänä sekä yönä niistä synnytettiin kiukulla nippu versioita. www.riffi.fi 3/2015 9 antti Tuisku: kaunis kaaos (Warner Music Finland, 2010) Antti Tuiskun seitsemäs studioalbumi oli Antti Riihimäen ensimmäinen iso tuotanto. Työskentely Redraman kanssa antoi uskoa omaan juttuun, koska se kuunteli mua – untuvikkoa – vaikka oli itse tehnyt jo monta albumia ja kerryttänyt kilometrejään musiikkialalla. Keltanokkana Riihimäki koki esikoistuotannossaan tällaisia hetkiä useaan otteeseen. – Meillä oli Albertinkadun ja Isoroban kulmassa (Helsingissä) studio, jossa periaatteessa vietettiin yks kesä kokonaan. Siinä vaiheessa levylle valikoitunut biisimateriaali oli jo yhdenmukaista ja Antin näköistä ja siitä oli helppo jatkaa. Kyllähän me voitais tuottaa se täällä.” Okei… nostettiin kädet pystyyn, mietittiin, että tässä vaiheessa ja tällä aikataululla ei lähdetä ”skabailemaan” tuotannoista, joten ne teki sen sitten Friedilla ja Arttu Peljo miksas sen. Riihimäen visio kuitenkin oli, että se löytyisi luontevasti, kunhan tutustuu siihen, miten artisti tuntee asioista ja mitä hänellä on sanottavanaan. hiphopissa käytetään termiä biitti, kun taas pop-musiikissa puhutaan trackeista. – Ei sitä etukäteen pysty koskaan täysin päättämään minkälainen albumi tehdään, mutta kun sä istut studiolla artistin kanssa useita päiviä putkeen, niin kyllä se punainen lanka alkaa muodostua. Silloin mulla ei ollut vielä mitään kustannussopimusta. – Muistan, kun mentiin täristen Askon luo neuvottelemaan ensimmäistä tuotantobudjettiamme ja puhumaan aikatauluista. Tuotokset lähetettiin levyn A&R:lle, Asko Kalloselle. Se oli jännittävää ja hauskaa aikaa. Mutta pääasiassa mun homma oli äänittäminen, ja pääsin jonkin verran kokeilemaan siipiäni myös tuottamisen puolella. Huone oli pieni, ilmastointilaite rikki ja lämpötila kohosi taivaisiin. Olen aina ajatellut, että jos haluan edetä urallani, niin vastaan erilaisiin työtarjouksiin myöntävästi, vaikka vähän jännittäisikin. Levyn teko on toisinaan stressaavaa ja paineita kasautuu kaikille. Sitten Pate oli jotenkin kuullut sen, ja ilmoitti, että ”Eihän tää tällanen voi alkuunkaan olla. Levy-yhtiönä oli Rähinä Records. Samaan aikaan Riihimäen siskon poikaystävä, silloisen Smak-yhtyeen vokalisti Kalle Lindroth, ja biisintekijä Samuli Sirviö olivat kirjoittaneet Tuiskun kanssa kolmistaan kappaleita. Sarin oli Friedilla (Fried Music, tuotanto-yhtiö, jossa Riihimäki nykyisin työskentelee) jo silloin. Kun kyseessä oli Warnerin iso artisti ja tärkeä tuotanto, niin vähän tietenkin jännitti: tää on vietävä kunnialla maaliin. Antti – kuten yleensä kaikki muutkin artistit – on aika malttamaton, ja soivia versioita on saatava no peas ti kuunteluun: on pakko demottaa jotain. Biitti/ Tracki: Rapin ta laulun alla soiva tausta. Koneja koodaamispuoli ei ollut heille kuitenkaan vielä tuttua, joten Lindroth kysyi Riihimäkeä mukaan kokeilemaan parin biisin rakentamista. Olihan sitä silloisessa opiskelupaikassani Stadian musiikin tuottajaja musiikkiteknologilinjalla tehty ja harjoiteltu sen verran, että tekninen puoli oli jotenkuten hallussa. Patelta tuli biisidemo meiliin ja hahmoteltiin kimpassa, että jotain tähän suuntaan tuotanto voisi olla. Siinä oli semmosta tutustumista Anttiin artistina; mitkä jutut on hänelle omiaan, minkä takana hän pystyy seisomaan ja mitkä asiat nostaa hänellä ihokarvat pystyyn. Ainoa julkaistu tuotokseni oli se Redraman EP, joka nyt ei kuitenkaan ollut täysin mun tuotantovastuulla. Aikaa meille annettiin kolmisen kuukautta ja olimme korvaukseen tyytyväisiä; saimme sen mitä pyysimmekin
– Ensimmäinen demo biisistä oli tosi hyvä: kertsi vähän ontui, mutta c-osa oli taas törkeen kova ja kuulosti ihan kertsiltä. Teksti ei osu aina kohdalleen ykkösellä, melodioita korjaillaan ja sovituksia jumpataan. Mutta tuotos on sen hetken kuva ja silloin asioita ei oltaisi voitu tehdä millään muulla tavalla. – Atlantista ei tullut toivottua superhittiä, mutta Hyökyaalto pelasti tilanteen. Levyjä tehdessä jossain vaiheessa tulee aina kiire ja mä aloitin nää duunit ehkä koko urani kiireisimmällä proggiksella. Deadline on oikeasti paras kaveri monessa tapauksessa. Myi platinaa ja levy-yhtiössä oltiin tyytyväisiä. – Olihan ton levyn synnytys aika kiukkuvetäsy tohon kärkeen. Ensimmäisenä sinkkuna oli jo julkaistu Atlantti-niminen kappale, josta tekijät olivat hyvinkin innoissaan. Riihimäen neitsytmiksaus eteni biisi kerrallaan ja joitain kappaleita palloteltiin paljon levy-yhtiön kanssa. ”Kokeilkaa tähän selloa”. Kuunneltiin referenssejä ja tehtiin useita erilaisia versioita. Ehdotettiin muutoksia biisintekijöille ja parin päivän päästä meilissä oli versio, jossa C-osa oli laitettu pienellä muokkauksella kertosäkeeksi ja sen jälkeen kappale rupes hengittämään. – Asko A&R:nä on helkkarin hyvä ja kokenut. 10 www.riffi.fi 3/2015 – Toi oli semmonen hetki, missä ballsien pitää riittää. ”Ai näin?” ”Eikun vielä kovemmalle!” Aluksi korjaus saattaa kuulostaa oudolta, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tajuaa, että näinhän sen pitääkin olla. Biisi ei kuitenkaan lähtenyt plaaniin toivotulla tavalla. Se soi kovempaa ja paremmin. Ei ollut takataskussa mitään kikkoja, eikä tajunnut välttämättä edes mikä tuotannossa on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Se oli ensimmäinen onnistunut biisinkorjausoperaatiomme. Tilanteet, missä sun tuotos laitetaan jonkun kovan jätkän kanssa samalle viivalle, saattavat tutisuttaa punttia. – Yksi asia oli ajatus siitä, että kaiken pitäisi isossa kaupallisessa tuotannossa kuulostaa ”täydelliseltä”. Albumia on Ifpin mukaan myyty tähän mennessä 24 062 kappaletta. En omistanut silloin mitään analogivehkeitä, ja se saattaa tehdä soundista vähän muovisemman kuuloista. Olis pitänyt vähemmän hioa kulmia, tehdä asioita rohkeemmin. Itse albumi myi ilmestymisvuonna 2010 kultaa ja seuraavana vuonna rikkoutui platinaraja. Hyökyaalto-single saavutti latauslistalla sijan 12 ja myyntilistalla sijan 14. Ennen Hyökyaaltoa oli ollut toinen itsetutkiskelun paikka, tai suorastaan hätä, sillä todellinen tykkihitti loisti vielä poissaolollaan. Kuten edellä jo todettiin, ei Antti Riihimäen debyyttituotanto mitenkään huonosti mennyt. Olis tietysti kiva, että silloin kun olet pelkästään tuottajana jollain levyllä ja saat biisinkirjoittajilta biisejä, ettei siihen biisimateriaaliin tarttis enää koskea, mutta aina sitä säätöä ja pientä korjausta tulee. Kun sillä on tota soittajataustaa myös, niin se osaa hyvin haastaa tuotannoissa, vaikka välillä tuntuisikin, että ollaan eri aaltopituudella. – Hyökyaallon tuotannon kanssa oli vähän ongelmia. Biisin kirjoittajat olivat myös samaa mieltä lopputuloksesta. Joidenkin muidenkin biisien kanssa tuli tylystikin bumerangia, mutta aika nopeasti tajusi homman nimen eikä ottanut palautteita turhan henkilökohtaisesti. 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 10 26.5.2015 10.08. ”Okei, tota en kyllä yhtään ajatellut”, mutta sitten juuri se sello saattaakin avata jonkun ihan uuden kulman siihen tuotantoon. Uuden tuotantotiimin ensimmäinen osuma oli Hyökyaalto-biisi, joka on edelleenkin yksi Antti Tuiskun isoimpia hittejä. Mutta kiireinen aikataulukin oli pelkästään hyvä juttu. Alkaako jossain vaiheessa visio loppumaan, kun biisistä väännetään kymmenen versiota. Onneksi myös positiivista palautetta tuli. Pitää luottaa intuitioon; kyllä sen sitten tuntee kun tuotanto istuu ja soi hyvin. Se oli ehkä joku versio numero kymmenen, joka sitten toimi. Ja vaikka käytimme ulkopuolisia soittajia, olisi niitä voinut käyttää vieläkin enemmän. Käytin silloin miltei pelkästään softasynia. Ennen kuin Hyökyaallosta muodostui levyn ykköshitti, oli kappaleen kanssa painittu aika tavalla. Mutta kertaakaan ei ole noussut kädet pystyyn. Opimme ainakin paineen alla tekemisen jalon taidon. – Tuollaisissa tilanteissa kikkapussi saattaa useinkin tuntua aika tyhjältä. Luulin että siinä vaiheessa, kun biisintekijä päästää tekeleensä käsistään, hänellä ei ole enää asiaan mitään sanottavaa, ihmettelen Riihimäelle. Silloin emme tienneet, miten paljon hyvää analogisynan käyttäminen voisi tehdä. Se että kappaleen tuotannossa on jokin soitin vähän epävireessä tai jonkin soittimen taimi heittelee, saattaa tehdä siitä just täydellisen. Kyllä me ihan oikeita asioita ja valintoja tehtiin, mutta ei vaan ehkä osattu hyödyntää niitä oikein. Ja sehän meni tosi hyvin. Kuunnellessaan nyt Kaunis Kaaos -albumia, Riihimäki toteaa, että voisihan miksaus ja tuotanto vähän paremmaltakin kuulostaa. Biisi ei meinannut millään ruveta potkimaan. – Kun kyseessä on pienen piirin jutut ja biisintekijät ja tuottajat tekevät toistensa kanssa hommia ristiin, niin on vaan luonnollista, että debattia käydään. Sävellyksen takana olivat Aku Rannila, Mikko Tamminen ja Saara Törmä. – Kyllä sieltä edelleen nousee se Paten biisi ja Artun miksaus. Sen jälkeen pystyimme itsekin huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään projektiin ihan eri tavalla. On vain hyvä, että korvia on paljon. Ne vaan on asioita, mitä ei tiennyt silloin. – Sama miksauksessa; levyn A&R saattaa tuoreilla korvilla pyytää, että jotain hyvää tuotantojuttua nostetaan miksauksessa kovemmalle
Jare oli tehnyt tekstin, joka lähetettiin Samulille viikkoa aikaisemmin. Biisin teema tuntui tosi kiehtovalta, aitous ja musiikin ”ikuisuus”, ja mä sain sillon hyvin kopin siitä. Biisistä on monta versiota erilaisilla biiteillä ja tempoilla. Mulla kesti pieni hetki tajuta, että se kertosäkeen magiikka syntyi just sillä hetkellä ja että on aika makeeta, että pihistellään rumpujakin noin kauan. Mutta yksi idis oli, jota Jare ei ollut saanut istumaan oikein mihinkään muotoon. Tiihonen ilmoitti, että hänellä on seuraavana päivänä palaveri Warnerin kanssa ja haluaisi soittaa Timantit on ikuisia -biisin demoa siellä. Jare on tykännyt ideoistani ja luottaa tekemiseeni. Mutta sitten koettiin aika maaginen hetki, kun saatiin oikeestaan se poweri siihen kertsiin siinä yhdessä sessiossa. Onneksi se tuntui siltä myös seuraavana päivänä! – Jaren tekstit perustuvat aitouteen ja siihen, että hän oikeasti pystyy seisomaan sanojensa takana. Tommoset twiikkaukset ovat olleet tosi hauskoja. Koko sessio laulatuksineen kesti muutaman tunnin ja siinä hässäkässä oli vaikea vielä sanoa, oliko teksti oikeasti tarpeeksi hyvä, vaikka se siltä silloin tuntuikin. Suljet kokeilemalla pois mahdollisuudet siitä, että joku toinen tuotannollinen lähestymistapa biisiin voisi toimia paremmin. Yhtäkkiä alkoi homma löytymään ja kertsistä saatiinkin jo hyvä, muttei ihan vielä täydellinen. Riihimäellä oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa lusikkansa Antti Tuiskun Toisenlainen tie -levyn viimeistelyssä, yhteistuotantona Hannu Korkeamäen kanssa. Tämä oli samalla kummallekin tutustumisen aikaa myös ammatillisessa mielessä, vaikka miehet olivat olleet kavereita jo pitkän aikaa. Ajatus rupes pikku hiljaa löytymään, mutta tosi kauan siihen meni. Ehditäänkö sitä vielä vähän ”twiikata”, jotta kertosäkeeseen saataisiin vielä vähän lisäpotkua. Kertsi ei kuitenkaan toiminut vieläkään, joten mentiin studion pianon ääreen ja rupesin hakemaan sointuja ja lauleskeltiin siihen päälle. – Pitää vaan olla pokkaa viheltää homma poikki sitten, kun siltä tuntuu. Jos teksti ei toimi hänen laulamanaan, koko biisi menee pilalle. – Mä mietin, että mitä tässä muka ehtisi enää saada aikaiseksi parissa tunnissa. Ja pariin otteeseen. Kertosäe kasvaa koko ajan ja siinä vaiheessa kun luulet, että nyt ollaan jo tapissa käännetään vielä isompi vaihde silmään. – Olen aina arvostanut miestä kovasti. Esimerkiksi se rukoustyylinen ensimmäinen säkeistö on myös räppibiisille aika epätyypillinen juttu, rummut tulevat mukaan vasta ekan kertosäkeen lopussa. Parempi mies -kappaleessa fiittaamassa on Samuli Edelmann. Siinä oli taas kerran tilanne, jossa piti tehdä nopeita ratkaisuja. Takaraivossa kyti ajatus, että yhteistyötä pitäisi jatkaa. Ja mikäs sen mieluisempaa. Kuka muu muka -kappaletta tehdessä Tiihonen kysyi, että ”Voinkohan mä oikeesti sanoo, että ’mä rokkaan ens vuonna stadionin’?” Elettiin aikaa, jolloin edessä olivat vasta Cheekin jäähallikeikat. Toinen tamperelaisten synnyttämä ja Riihimäen loppuun ”Vahinkojen tapahtumiselle on musiikin tekemisessä mielestäni aina annettava mahdollisuus.” 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 11 26.5.2015 10.08. Sitten studiossa kun tavattiin, Samuli sanoikin, että tää teksti ei oikein sovi hänen suuhunsa. Lopulta Jare ja Samuli muokkasivat tekstin lopulliseen muotoonsa vain paria sanaa muuttamalla. www.riffi.fi 3/2015 11 Cheek: kuka muu muka (Warner Music Finland 2013) Albumi, joka viimeistään nosti Cheekin kotimaisten artistien megaluokkaan, on myös Riihimäelle isoin ja tärkein projekti, johon hän on osallistunut. Mun mielestä sen biisin siisteys on siinä, että kertsi on monitasoinen. Timantit on ikuisia oli oikea biisi oikeeseen paikkaan ja tavallaan räjäytti Jaren suosion. Biisiä alettiin työstää ja molemmilla oli tunne, että kun kappale saadaan maaliin, niin siitä tulee todella kova. Kuka muu muka -levylle oli tässä vaiheessa yhteistyönä tehty vasta kesäkumibiisi Jossu. Se oli ollu sen unelma ja sen se sit kans teki. Harva biisi paranee ylituottamisella. Fiiliksissä oli kappale, jonka biitin tamperelainen tuottajakaksikko Millionaire Men oli tuottanut. Mutta ne kaikki on totta. Oltiin Leri Leskisen Musicworks Helsinki -studioilla äänittämässä Samulin lauluja. ”Vahinkojen” tapahtumiselle on musiikin tekemisessä mielestäni aina annettava mahdollisuus. Kun Tuiskun levy viimein valmistui, oli Cheekin albumi edennyt muiden tuottajien kanssa jo sen verran, että levy oli melkein valmis. Idis kantoi nimeä Timantit On Ikuisia. – Meni tosi monta sessioo siihen, että haettiin oikeeta fiilistä biittiin, että Jare pääsi kirjoittamaan räppejään. Nyt ei tehdä enää mitään. – Mä kuuntelen sen biitin kerran pari läpi, muokkaan niitä juttuja kuuntelussa tulleiden ideoiden pohjalta. Yhteistyötä Jare Tiihosen eli Cheekin kanssa oli takana jonkin verran, kun kaksikko oli työstänyt Tiihosen edelliselle Sokka irti -albumille Kyyneleet-nimisen kappaleen. Titteli on kova ja melodia vahva, mutta lisäpotku niillä woo-huudoilla ja iskuilla kertsin perään synty just ennen tätä Jaren tärkeetä sinkkupalaveria. Provosoivaa Jaren musiikista tekee se, että teksteissä on välillä aika härkäsiäkin läppiä. – Mä sanoin, että jos sä sen nyt sanot, niin kyllähän sä sen sit teetkin. – Usein tapahtuu myös niin, että lähdet hieromaan ja hieromaan tuotantoa ja loppujen lopuksi palaat siihen viikko sitten tehtyyn ensimmäiseen versioon. Mistä sitten tietää koska biisi on kohdillaan. Ja viimein tempon nostolla alkoi löytymään oikeanlainen draivi. Yhtäkkiä niitä biisejä alkoikin syntyä lisää, Parempi mies ja Kuka muu muka. Tää tuntuu nyt just hyvältä. Toisenlainen Tie oli silloin loppusuoralla eikä mulla yksinkertasesti riittänyt aika toiseen proggikseen – kaikki sovitut duunit on tietenkin aina hoidettava kunnialla loppuun asti. Riihimäki muistelee, että Samulin valinta vierailijaksi oli selkeä ja että Edelmannin kanssa työskentely oli jännä paikka. – Antin levy ei ollut silloin vielä valmis ja Jarelta oli jo useampaan otteeseen tullut viestiä, että koska mennään studikalle. Sekoilin vähän biitin kanssa ja Jare totes: ”Ei helvetti, tää on ihan saakelin kova! Älä muuta mitään, näin tän täytyy mennä!” – Warnerilla oltiin ihan liekeissä siitä biisistä, vaikka musta vielä sillon tuntui, että me oltiin vaan nopeesti tehty jotkut twiikkaukset, joita sit vielä säädetään ”valmiimman” kuuloseksi. Kun kysyin Jarelta, että koska tän pitää olla valmis, niin vastaus oli, että sehän on jo valmis. Timantit on ikuisia oli hyvä esimerkki siitä, että asiat voivat onnistua myös puolivahingossa. Biisiä ei oltu kuitenkaan vielä saatu ihan maaliin, joten Tiihonen pyysi Riihimäkeä tuottamaan kappaleen loppuun
Paineista huolimatta keikkojen rakentaminen oli Riihimäelle unelmien täyttymys. Tiedossa oli niin festarikuin jäähallija stadionkeikkaa. Oli yks automatka studiolta himaan, kun aloin soittelemaan tyyppejä läpi. Hänen soittamista olen aina ihaillut, ja Mikon kaltaisen, jopa väkivaltaistyylisen rumpalin bändiin saaminen oli yksi tärkeimmistä asiois ta. Kun jäähallista lähdettiin konserttisaleihin ja festareille, paketti pysyi miltei samana. Pyysin muiden biisien tuottajilta raitoja ja taustanauhasysteemiä kokosin samaan aikaan. Tiihonen pyysi urakan musiikilliseksi tirehtööriksi Antti Riihimäkeä, vaikka tiedossa oli, että tämän kokoluokan live-projektia hän ei ollut koskaan tehnyt. Hänen mukaansa kyseessä on albumi, jossa tähdet olivat kohdillaan. Ekalla keikalla oli joidenkin mielestä kovempi lataus. 12 www.riffi.fi 3/2015 saattama kappale oli Äärirajoilla. YAMAHA LL6 ARE Huippulaatua uskomattoman edullisesti! ARE -kansipuu Sisäänrakennettu SRT Zero Impact PU –passiivimikrofoni Tukeva gig bag Sh. Ajattelin aluksi, että mä läppäriltä soittelen niitä taustanauhoja, enkä ollut juurikaan kelannut asiaa sen enempää. Ainoastaan fiittajien määrä väheni ja jouset jäivät pois. – Bändin kokoaminen oli yllättävän helppo homma. Tulta päin. Kokonaisuuden hahmottaminen alkoi settilistan kasaamisesta. Taustanauha on siis tukemassa kokonaissoundia, pelkän bändin kanssa lopputulos olisi ollut täysin erilainen. Ensiksi kasattiin bändi. Me kaikki tuottajat tehdään kuitenkin about samaa hommaa samoine paineineen ja ongelmineen, ja ollaan kaikki kuitenkin hyviä kavereita. Yksi toisensa jälkeen bändi kasaantui tämän yhden automatkan aikana. – Mutta se jälkimmäinen oli vain nautintoa, se meni tosi hyvin. Hän kiitteleekin Millionaire Menin biittejä hyvin inspiroiviksi. Alussa olivat jäähallit. Ja niin todella olivatkin: Wikipedia tietää kertoa, että albumi nousi ensimmäisellä listaviikollaan suoraan Suomen virallisen albumilistan kärkeen. Riihimäen mukaan bändin mukana pitäminen myös konserttisaleissa ja kesän festarikeikoilla oli Tiihoselta hieno veto. Tän täytyy mennä maaliin. Sitten tajusin, että tässä on iso kompastusvaara. Ekalla keikalla tuli myös pari kolme mokaa mitä juhlakansa ei kuitenkaan ollut edes huomannut. YAMAHA LL-SERIES Perinteisen käsityön ja modernin tekniikan täydellinen liitto www.f-musiikki.fi 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 12 26.5.2015 10.08. Häneltä saimme jykevän taustanauhanpyöritys-kaluston ja sen lisäksi saatiin kasvatettua myös bändin rumpupatteristo isommaksi. Onko olemassa jonkinlaista kolmiodraaman vaaraa, kun levyä tehdään alussa yhden porukan kanssa, mutta homma hoidetaan loppuun muiden kanssa. Fiittaajista Yasmine Yamajako ja Diandra kiersivät ahkerimmin mukana. Mukana olivat Riihimäen lisäksi MMEN, Sakke Aalto, Beni Blankko ja OP Beats. Kun keikkojen suunnitteluprosessi nytkähti liikkeelle, Riihimäki oli täystyöllistetty parin kuukauden ajan. Se, ketä jengi tulee tsiigaa. Onneksi otin siis yhteyttä myös lyömäsoittaja/ rumpali Richard Murtoon, joka on tietääkseni yksi ainoita Suomessa operoivia ison kokoluokan live-setuppeja pyörittäneitä tyyppejä. Paineet olivat kovat, kun edessä odotti kaksi loppuunmyytyä jäähallia. Tää on duuni, missä ei saa ottaa itseensä. Mukaan saatiin myös soittajia, jotka olivat jo olleet mukana Cheekin livebändissä muutaman vuoden takaisilla festarikeikoilla. Albumi oli listalla yhteensä neljäkymmentä viikkoa ennen kuin se siirtyi mid-price-listalle. Hän korostaa, ettei muiden tekemien biittien ”twiikkauksessa” pyritä jyräämään alkuperäistä ajatusta, vaan lopputulos on hyvä yhdistelmä kumpaakin osapuolta. Kuka muu muka myi kolmessa päivässä tuplaplatinaan oikeuttavan määrän levyjä, yli 40 000 kappaletta. Mennään kuitenkin aina artistin ehdoilla, minkälaisen taideteoksen se haluaa tehdä. – Vasta settilistan selvittyä pääsee sovittamaan kunnolla, millaisia sovituksia, mihin kuoroa, mihin jousia jne… Se oli tosi intensiivistä. Mistään ei tingitty. – Mä en usko, että sellaista vaaraa on. 534,90 € A.R.E (Acoustic Resonance Enhancement) on Yamahan kehittämä ympäristöystävällinen puunkäsittelyprosessi, joka saa kitaran kuulostamaan uutenakin vuosia soiteltulta vintage-instrumentilta. – Me haluttiin olla kesän isoin. Cheekin jäähalli-, festarija stadionkeikat Cheek valmistautui kotimaan mittakaavassa jättimäiseen pyristykseen. – Jäähalleja varten keikkoja treenattiin pari viikkoa intensiivisesti. – Taustanauhoilta tuli meidän livessä paljon kamaa, koska meidän tavoite oli saada live soundaamaan todella tykiltä. Tää duuni olis kyllä todella raskasta, jos ottais aina itteensä. Albumilla oli monta tuottajaa, jotka vaihtelivat biisikohtaisesti. – Ajattelin, että kyllä tän nyt saa hoidettua. Kaikki albumin singlet olivat Riihimäen tuottamia. Itelle on käynyt ihan samanlaisia juttuja, että on ollut tosi tyytyväinen johonkin juttuun, mutta joku tulee siihen hetkeen ja tekee sen jonkun jutun eri tavalla tai siihen ympäristöön tuorein korvin vähän freesimmin. Ei niistä voi tai saa loukkaantua. Alkuun keikoista nauttimisen kanssa oli vähän niin ja näin. Mutta tottakai itsetunnon kolahduksiakin tulee. Ifpin tilastojen mukaan myyntilukuna komeilee 75 836 kappaletta. Ensimmäisenä soitin rumpali Mikko Sirénille (Apocalyptica, Kengurumeininki), joka oli broidin kavereita. Kuka muu muka oli albumi, joka ei juuri jättänyt Rii hi mäelle mitään hampaankoloon. Riihimäki otti vastuulleen koskettimet. Etenkin ensimmäinen jäähalliveto oli Riihimäen mukaan suht kuumottava keikka
Fiilis oli niinkuin kuuluukin, oikealla stadikkabändillä. 534,90 € A.R.E (Acoustic Resonance Enhancement) on Yamahan kehittämä ympäristöystävällinen puunkäsittelyprosessi, joka saa kitaran kuulostamaan uutenakin vuosia soiteltulta vintage-instrumentilta. Alkuperäinen konserttipäivä oli 23. Wikipedia kertoo, että Cheekin konsertti Helsingin Olympiastadionilla oli ensimmäinen yksittäisen suomalaisen artistin siellä järjestämä konsertti. Stadikan luoma paine oli tosi iso. Kun Stadionilla alkoi rakennukset olla valmiina, siirryttiin sinne treenaamaan pari päivää ennen vetoja. Pian niitä tuli myyntin myös verkkohuutokauppoihin moninkertaisin hinnoin. Treenit vedettiin läpi isolla PA:lla fiittaajien kanssa. Kun mennään festareilta stadionille, tulee mieleen ensimmäisenä, että miten hommaa voidaan vielä kasvattaa. Suuren suosion vuoksi stadionilla päätettiin järjestää lisäkonsertti päivää aiemmin 22. Sen liput varattiin loppuun 35 minuutissa. – Hiottiin bändi ihan huippuun ennen stadionia. elokuuta 2014 ja liput varattiin loppuun 71 minuutissa. elokuuta. Siihen päälle viisitoistahenkinen soittokunnan bändi ja kolmekymmentä cheerleaderia. Viikkoa ennen keikkaa luulin, että kaikki on vielä ihan levällään, mutta ei sitä silloin tiennytkään, kuinka valmiita me jo oltiinkin. Yli kaksikymmentä festarikeikkaa, tuotin Jarelle pari uutta biisiä Kuka muu muka – Stadion edition -painokselle ja tein stadikkasovituksia siinä samalla joka paikassa. Kevään aikana Riihimäki alkoi hahmottelemaan Stadion-keikkoja. Se oli elämäni rankin ja siistein kesä. Siitä se hahmottuu, palanen palaselta. Kroppakin kiitti jossain vaiheessa pienillä ekstra sydämentykytyksillä, mutta vointi oli kuitenkin koko ajan hyvä ja jaksava. Stadionia edelsi treeniperiodi Helsingin Kaapelitehtaalla, jonne piirrettiin koko lava. Biisien pitää kuitenkin kuulostaa itseltään, mutta esimerkiksi biisejä yhdistävät uudet interludet eli välisoitot tuovat keikalle lisää sisältöä ja vahvistavat punaista lankaa. Tulta päin.” YAMAHA LL6 ARE Huippulaatua uskomattoman edullisesti! ARE -kansipuu Sisäänrakennettu SRT Zero Impact PU –passiivimikrofoni Tukeva gig bag Sh. u ”Ajattelin, että kyllä tän nyt saa hoidettua. YAMAHA LL-SERIES Perinteisen käsityön ja modernin tekniikan täydellinen liitto www.f-musiikki.fi 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 13 26.5.2015 10.08. Jäähallilta tuttua jännitystä ei samalla tavalla ollut ilmassa, eikä ollut juurikaan pelkoa stipluista, me oltiin treenattu setti timantinkovaksi. Keikkadösässä, hotelleissa, bäkkäreillä, kaikkialla. – Kaikki siellä tuki meitä ja oli meitä varten. Mukaan saatiin myös fiittaajia, jotka eivät aikaisemmin olleet liveseteissä vierailleet, kuten Katri Helena. – Yllätyksellisyyttä tehtiin uusilla sovituksilla, yllättävillä soittimilla jne. Viiden päivän kuluttua lipunmyynnin aloittamisesta stadion oli loppuunmyyty. Jotain yllätysmomentteja treeneissä tuli: esimerkiksi jotkut fiittaajat pääsivät paikalle vasta kenraaliharjoituksiin. – Sitten kun mentiin stadikalle, homma oli niin hyvin hallussa, että pystyimme nauttimaan keikoista täysin siemauksin. Olihan siinä paljon pyöritettävää
Albumia tehtiin hyvin monessa paikassa, niin Suomessa kuin ulkomailla, ammattistudioissa ja kotioloissa. Samalla se on kuitenkin ollut tekijälleen myös monella tapaa mielenkiintoinen. Jo vuonna 2007 aloitettu ja vuosien varrella ”Reppulevyksi” ristitty projekti oli polveileva ja välillä raskaskin. Muusikoitakin levyllä vierailee aikamoinen liuta 13 eri maasta. TeksTi: Timo ÖsTman kuva: anTon sucksdorff Laura airaksinen – ”reppulevy” otti aikansa itsenäisessä levynteossa ja itsensä tuottamisessa on puolensa, mutta myös sudenkuoppansa. 14-15 Laura Airaksinen.indd 14 26.5.2015 10.12. Laulaja-lauluntekijä Laura Airaksisen debyyttilevy ”Ilman suuntia” (Studio 57) julkaistiin runsas vuosi sitten. Laura airaksinen kertoo projektista, jossa sekä matka että lopputulos olivat tärkeitä. Vanhaa sanontaa mukaillen, tärkeintä on ollut sekä matka että päämäärä. Lisäksi Airaksinen tuotti levystä toistaiseksi julkaisemattoman englanninkielen version
Uskon, että kokemukset poikii jotain muuta. – Oli, enkä saa tästä levystä taatusti omiani takaisin. Väistämättä tulee mieleen kysymys, että oliko tämä taloudellisesti raskas projekti. – Pahin asia on se, ettei ole deadlinea. Musiikkini ei kuitenkaan sovi kovin moneen formaattiradioon, joten ei siinä ystävyys paljon paina, enkä sitä toivokaan. Tämä tarkoitti artistin omaa osallistumista promootioon, ja tässä mielessä radiotoimittajataustasta voisi kuvitella olleen hyötyä. Tulevaisuudessa olisikin kiva jos löytyisi joku tuottaja, jolla olisi samat sävelet, Laura pohtii. Kun olin tehnyt neljä biisiä, työkaveri sai demoni ja pisti eteenpäin, mikä johti siihen, että Warnerilta A&R otti yhteyttä. Syksyllä olin Lontoossa etsimässä pientä levy-yhtiötä levyn julkaisijaksi. Vaikka musiikia on tullut tehtyä koko ikä, julkiset esiintymiset Airaksinen on aloittanut vasta varttuneemmalla iällä. Se tapahtui ystävän järjestettyä esiintymisen, jossa saattoi olla ison kokoonpanon mukana vailla paineita. kun trio ei riittänytkään Kun esituotanto levy-yhtiön kanssa eteni, kävi ilmi ettei molempia osapuolia miellyttävää näkemystä vielä synny. Alkuperäinen ajatus simppelistä triolevystä lähti ihan käsistä. spotify vai ei Laura ulkoisti levyn julkaisun ulkopuoliselle taholle. – Minulla oli esiintymiskammo, joka johtui siitä, että pienenä tuli vertailtua omia taitoja vanhempien veljien kykyihin. – Alkuperäinen ajatus on ollut tehdä sillä tavalla ajattomia biisejä ja arreja, etteivät ne olisi vain tietyn vuoden kamaa. Toisaalta levystä tuli aluksi tilauksia, kun ihmiset olivat esimerkiksi Lapissa etsineet sitä turhaan ja sitten ostaneet Helsingistä. Samalla on tullut testattua sitä, että seisonko noiden kappaleiden takana vieläkin. Turha miettiä mitä on mennyt, sen sijaan sillä rahalla on saanut hyvän elämänkoulun. Kun 2012 lähdin opiskelemaan The Collectiveen, sieltä avautui ovet keikkapaikoille, joista muuten olisin vain unelmoinut. Ja kyllä seison. Jos levy olisi ollut Spotifyssa eivät he varmaan olisi nähneet sitä vaivaa, Laura arvelee. u laura-airaksinen.com Laura airaksinen ”Pahin asia on se, ettei ole deadlinea.” 14-15 Laura Airaksinen.indd 15 26.5.2015 10.12. – Levy-yhtiöllä oli kokemusta siitä miten levymyynti romahtaa, jos levy laitetaan molemmissa formaateissa jakoon samaan aikaan. Siitä oli vääntöä facebookissani; monet olivat sitä mieltä, että keikoillahan ne levyt myydään, joten antaa ihmisten tutustua matskuun netissä. Toisaalta, plussan puolella ollaan, jos kokonaisuutta ajatellaan. Kappaleista oli monia eri versioita; jos on neuroottinen perfektionisti, niin on se vaara, että tuoreus katoaa. Vajaa 10 vuotta sitten syntyi päätös jäädä pois toimittajan töistä ja keskittyä musiikkiin. – Se oli sitten vähän sellainen minun köyhän miehen Sibis. Koska omassa päässä kyti visio, syntyi ajatus tuottaa levy itse ja etsiä julkaisija sen jälkeen. www.riffi.fi 3/2015 15 Kun tapasimme haastattelun merkeissä alkuvuodesta, Laura Airaksinen oli juuri vaihtanut maisemaa Helsingistä Fiskarsin Ruukkiin, missä laulunkirjoituskin on kuulemma aina onnistunut helpoiten. Toisaalta jostain taas sanottiin, että singer-songwriter voi olla vaikka 37tai 45-vuotias kun hän aloittaa. – Kyllä levyä on varmasti ollut siinä mielessä radioon helpompi kiikuttaa, että ollaan vanhoja frendejä; ettei se katoa sinne levykasoihin. Myöhemmin piti ratkaista se, miten uskaltautua lavalle, Laura muistelee. Studio Tukholmassa ja simppeli pianotrio-toteutus ei kuitenkaan tuottanut riittävää tulosta ja projektin luonne muuttui. Välillä inspiraatiota oli haettava ihan muualta. Itse olin toimittajana YLE:llä monta vuotta. – Lähdin New Yorkiin, hankin Macin, opettelin Locigin ja Pro Toolsin, mutta raitoja oli satoja per biisi eri koneilla ja eri muodoissa, joten tulin lähes hulluksi. – Olin jotain 28-vuotias, ja joku kommentoi, että sullahan on tuo valtiotieteiden tutkinto ja sä olet jo aika vanha. Koska Studio 57 on pieni yhtiö, sen markkinointiresurssit ovat luonnollisesti rajalliset. Nyt kun julkaisustakin on jo hieman aikaa, on plussien ja miinuksien vuoro. Siellä suomalainen lauluntekijä Sansa neuvoi, että kannattaa melkein ensin julkaista ilmaiseksi EP Spotifyssa ja kasvattaa vaivihkaa kuuluvuutta netissä muutamalla kappaleella. Alkuun eräs kaveri neuvoi miten Sonaria käytetään, hänellä oli hienot laitteet kellarissaan, ja aloin siinä sitten mideillä säätämään. Sen sijaan Ilman suuntia -levyn kappaleita ei laitettu heti suoratoistoon, vaikka sillä ehkä saavuttaisikin kuulijoita nopeammin. Sillä matkalla levyn biisitkin kehittyivät uudestaan. Sen takia sovitukset alkoivat kasvaa ja kasvaa. Siinä vaiheessa tulikin jo tunne, että haluaisi tehdä jotain uutta, kun nämä on niin vanhoja biisejä. Samoin omana tuottajana toimiminen oli yhtä helvettiä minulle. Lopulta meni vuosia siihen, että musaopettajan työn ohessa istuin Punavuoren yksiössäni ja editoin niitä hirveitä raitakasoja. Tulin myös siihen tulokseen, etten tekisi enää näin hitaita biisejä. Radio Suomi ja Radio Helsinki ovat soittaneetkin biisejä jonkin verran. Mutta levy oli vaan pakko pusertaa kasaan. Mikä oli tässä prosessissa vaikeinta. Plussat ja miinukset Lopulta kummatkin levyt miksattiin pääosin Tukholmassa Robert Wellerforsin studiolla, tosin mukana on myös muiden tekemiä miksauksia ja pari Mikko Kososen tuotantoa. Airaksinen on etsinyt levyn englanninkieliselle versiolle julkaisijaa ulkomailta, koska Suomessa ei hänen mielestään kannata leimautua kaksikieliseksi artistiksi. Riippuu vähän musagenrestä, Laura pohtii. Ison levy-yhtiön alaisuudessa en olisi ehkäpä päässyt lähtemään tuonne hillumaan milloin vain, ja suomen kieleen sidottuna en välttämättä olisi saanut keikkailla siellä vapaasti englanniksi. Jossain kohtaa tuli työuupumus, ja aloin kotona kirjoittaa lauluja aktiivisemmin. – Collectivessa opettajani Bob Quaranta suositteli lähtemään Nashvilleen ja tarjoamaan kappaleitani sikäläisille artisteille. – Enkä vaihtaisi pois sitä vapautta kuljeskella siellä New Yorkin kaduilla ja törmätä liikennevaloissa johonkin ihmiseen ja sitä mihin se taas johtaa
Haastattelun pääaiheena on esiintyminen tv-kameroiden edessä, sillä levyiltä ja lavoilta tutut soittajahahmot on havaittu tällä kaudella ruudussa melkein joka kanavalla. 16 www.riffi.fi 3/2015 Televisiossa kapellimestarit ja soittajakaarti vaihtuvat aika ajoin. Sen sijaan sattumaa ei ole, että vaikkapa kevätkauden The Voice of Finlandin iso bändi on melkein sama kuin tammikuussa päättyneen SuomiLoven yhtye. Miksi ei. – Tv-hommissa kaikki pitää saada lyhyessä ajassa kuosiin. Katsojasta vaikuttaa siltä, että nytkin telkkaribändeissä näkyvät tietyt naamat, ja siinä ei kanavan vaihtokaan auta. Ako kiiski ja Kalle Torniainen – komppia ikä kaikki! Maan arvostetuimpiin soittajanimiin lukeutuvat Ako kiiski ja kalle Torniainen tutkailevat Riffin syvähaastattelussa ammattinsa haasteita basson varresta ja rumpusetin takaa. – Ei se ole niin taidoistakaan kiinni vaan soveltuvuudesta, telkkarikeikat sopivat paremmin yksille kuin toisille, Kiiski aloittaa. Kaikilta tv-homma ei siis luonnistu: joku pääsee kokeilemaan, mutta ei pärjääkään. – Kuka tahansa kulloinkin on kipparina tietää, että kun pyytää tietyt tyypit, homma toimii ja jäljestä tulee helpolla laadukasta, Kiiski perustelee. Suurin osa on tehty joskus aiemmin ja ne vain sattumalta tulevat nyt samaan aikaan ulos, Ako Kiiski selittää. Osittain se on näköharhaa, sillä läheskään kaikki mitä telkusta tulee ei ole suoraa lähetystä. 16-21 Ako ja Kalle.indd 16 26.5.2015 10.15. Jos on minuutti aikaa tehdä kappaleesta versio joka kestää päivänvalon, niin tiettyjen tyyppien kanssa se onnistuu. – Viime aikoina ollaan kieltämättä oltu paljon telkkarissa esillä, mitä välillä ihmettelee itsekin. TeksTi jA kuvAT: ToMMi sAARelA Kalle Torniainen ja Ako Kiiski ehtivät vetäistä hetken henkeä The Voice of Finlandin suoran lähetyksen harjoituksissa Turun Logomossa
– Juuri itsekurin tärkeyttä korostaisin kenelle tahansa, joka haluaisi näitä hommia klaarata, Kiiski tarttuu aiheeseen. Kiiski summaa, että jos moisen jännitteen luominen kuulostaa yleisön korvissa helpolta ja luontevalta, silloinhan soittajat voivat onnitella itseään siitä että päästiin siihen mihin pyrittiin. Erityisesti Voicen tyyppisissä ohjelmaformaateissa, joissa osa säestettävistä laulajista tulee melko pystymetsästä, pitää irtiottoja todella varoa. – Sitä yrittää kaikin keinoin olla menemättä muiden tielle ja pyrkii soitollaan luomaan sylin, johon kaikki voivat tulla. kuri ja järjestys Televisio-ohjelmien ja -sarjojen tuotantoresurssit vaihtelevat, eli joskus on runsaasti aikaa ja rahaa, joskus ei. Samalla päätetään ne harvat kohdat, joissa soittajalla on pelivaraa filliin tai variaatioon. – Oikeasti tällainen on kuitenkin kaikkein vaikeinta: tuskallisen hitaassa biisissä joka ikinen virvelin isku on samassa taskussa, komppi kasassa ja iso bändi lepää sen päällä niin, että kokonaisuus on jäntevä. – Aivan! Ainakin minusta on tosi siistiä lanata menemään kahdeksasosia, jotain missä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Torniainen nyökkää. www.riffi.fi 3/2015 17 – On tämä erikoista puuhaa, periaatteessa levytystilanne mutta lisänä voi olla suoran lähetyksen paine, mikä vaatii totuttelua, Torniainen jatkaa. Normaalia väljemmästä aikataulusta huolimatta tietty rutiininomainen nopeus ja vähäsanaisuus tuntuu leimaavan bändin toimintaa näissäkin harjoituksissa. suitset solismille – Olen monesti törmännyt väitteeseen, että ”toi on tosi helppoo mitä noi tekee – nuottikuvakin näyttää naurettavan yksinkertaiselta”, Torniainen pyörittelee päätään. – Löysäily ei käy vaan pitää olla skarppina, jos yhtenä päivänä opetellaan alusta loppuun tusina biisiä, että ne ovat illalla kuvauskunnossa. Maltti lienee sitä tärkeämpää mitä isompi kokoonpano. ”Kun biisi rullaa, se on se meidän soolo.” 16-21 Ako ja Kalle.indd 17 26.5.2015 10.15. Voice of Finlandin suuri satsaus näkyy suoraan esimerkiksi treeniajassa. – Ja varsinkin kun soittimet sattuvat olemaan sellaisia, joilla leipä tehdään komppaamalla, siitä on apua jos tykkää komppaamisesta ja saa itselleen fiiliksiä näennäisen simppeleistä asioista. Mutta siinäpä se: jos kuuntelee läpi maailman levyt niin paljon sitä on käytetty, että jotain silläkin halutaan välittää, Kiiski innostuu. Kun komppi on vakaa peruskivi, siihen voivat muut ruveta koristelemaan. SuomiLoven ja Voicen pultissa on toistakymmentä muusikkoa, parin kolmen perusbändin verran. – Olemme ylipäätään tehneet tästä itsellemme hyvin kurinalaista, koska lopputulos on silloin parempi, Torniainen jatkaa viitaten lavalla virittelevään isoon bändiin. Kapellimestarin – tässä tuotannossa Lenni-Kalle Taipaleen – ohjeistuksen ja lappujen pohjalta sovitaan roolit, soundit ja tilankäyttö soittajien kesken hetkessä ja pienillä eleillä. Se syö paljon energiaa. Kiiskin mukaan ”koristelijoita” löytyy, ei siihen komppiparin tarvitse lähteä. Yksinkertaisen nuottikuvan ja vähien äänien alla on ikään kuin jotakin enemmän, jota ei välttämättä soiteta ulos. Kilpailevat solistit, tähtivalmentajat, bändi ja tekniikka kokoontuvat esityspaikkaan Logomon saliin viikoittain jopa kolmeksi kokonaiseksi päiväksi valmistelemaan perjantai-illan suoraa lähetystä
Musiikkiopettajan sijaisuudet kouluissa sekä musiikkiopistoissa vakuuttivat Akon kuitenkin pian, että pedagogi-isän tietä hän ei lähde tallaamaan. Silti hekin saattavat joskus soitella vain sen pari ääntä tahdissa. 18 www.riffi.fi 3/2015 – Katsonpa minne päin lavaa tahansa, näen muusikoita joilla on huomattavasti solistisia ambitioita ja järkyttävät määrät teknistä valmiutta. se oli hyödyllistä aikaa Häkä Virtasen ja Ape Anttilan basso-oppilaana. Ako kiiskin (46) isä on musiikinopettaja, ja kotona soi aina. u lue myös Riffin verkkosivuilta artikkelin jatko-osuus, jossa Ako kiiski ja kalle Torniainen kertovat soittajasuosikeistaan, televisiotuotannon bändiliiderin moniulotteisesta roolista sekä siitä mitä nuottiin kannattaa kirjoittaa ja mitä ei. – Rakastan yli kaiken sitä, kun jokainen tahti on taskussa ja tahdit seuraavat toisiaan vyörynä joka ei katkea. – Ei tämä tietenkään ole ollenkaan vain meidän kahden välistä vaan yhtä lailla porukan kommunikaatiota, koska kaikki soittavat samaa biisiä. Akon soittimia ala-asteikäisenä olivat piano ja trumpetti. laulajan asialla Millaista monissa liemissä keitetyn komppiparin yhteistyö sitten on ja mihin elementteihin se perustuu. jättimäisille tv-yleisöille kiiski tuli tutuksi viimeistään Tanssii tähtien kanssa -ohjelman bändissä. Kiipparimiehet, kitaristit, puhaltajat ja kuoro sopivat kaikki omilla tonteillaan kuinka tilaa jaetaan, Torniainen kertoo. Yleisradion suomilove on kiiskin debyytti pitkän tv-sarjan kipparina, ja toi plakkariin kultaisen venlan vuoden parhaana viihdeohjelmana. Ako kiiski Rumpujen tuumakoko on pääsääntöisesti maltillinen, mutta symbaalit ovat vastaavasti isoja. – Laulun rytmitys ja sanat vaikuttavat valintoihin eniten, kyllä kompinkin painotuksissa on tärkeintä ottaa huomioon melodia, laulu! Kiiski ja Torniainen puristavat olennaisimman teesinsä yhteen lauseeseen. Paisteen peruspeltien sointikattausta ryydittämään tarvitaan tv-keikalla reikäpeltiä, splashia ja chinaa. Hän oli mukana huippusuosituksi nousseessa ohjelmassa alusta loppuun, yhdeksän kauden mitalta. 2000-luvun alussa Torniaiselta tuli puhelinsoitto, jonka tuloksena kiiski kutsuttiin basistiksi vesku loirin ”junnubändiin”. Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa asennoitua, että ”olenpa tänään kurinalainen ja teen vain sen mikä on sovittu”, vaan se on kerta kaikkiaan dna:ssani. Heidän kurinalaisuutensa se vasta siistiä on, heillähän se sotii enemmänkin luonnetta vastaan. samoihin aikoihin kiiskin ja Torniaisen komppiakseli alkoi kiinteytyä linnanmäen Peacockin montussa, jossa tehtiin esimerkiksi Marco Bjurströmin ohjaamat musikaalit Hair ja saturday Night Fever. Aguilarin 8 × 10" tuulettaa lavalla mukavasti lahkeita, vaikka varsinainen kuunteluympäristö onkin JH Audion korvanappien varassa. Pienin sallittu crash on 18-tuumainen. Kun kapu on esitellyt yleisnäkemyksensä siitä miten ja minkä ”kokoisena” biisi toteutetaan, komppiparilta odotetaan aika sähäkästi ratkaisumallia millainen kuvio biisin perustaksi käytännössä sopisi. 16-21 Ako ja Kalle.indd 18 26.5.2015 10.15. Bändirintamalla tulivat 1990-jälkipuoliskolla vastaan Jore Marjarannan ja Ben Granfeltin Guitar slingers sekä Granfeltin trio, joiden kanssa tuli otettua tuntumaa keikkailuun kotimaan rajojen ulkopuolellakin. – Meillä on taipumus soittaa ääniä samaan paikkaan, ja kun on ajauduttu soittamaan paljon yhdessä, kaikesta tarvitsee puhua aina vain vähemmän, Kiiski aloittaa ja innostuu kehumaan rumpalikumppaniaan. Torniainen kuvailee omaa, solistisuutta kaihtavaa luonnettaan rumpalille sopivaksi ominaisuudeksi. – Kallella on suoraviivainen mutta musikaalinen tapa lähestyä komppia, hän on ehkä tarkin suomalainen rumpali jonka kanssa olen soittanut. Solismin tarve on molemmilla hyvin vähäinen. kalle Torniaisen neuvoja rummunsoittajille voit lukea haastattelusta, joka on julkaistu Riffi-lehden numerossa 6/2012. varsinainen ammattimainen bändimuusikon ura käynnistyi 1990-luvun alussa, armeijan jälkeen kasatun lahtelaisen coverbändin muuntuessa Riki Sorsan leirinuotio-orkesteriksi. Toinen hittisarja on vain elämää, jonka neljäs tuotantokausi kuvataan tänä kesänä. Siinä ei tarvitse arpoa ollenkaan – jos Kallen rummutukseen ei osu niin on itsessä vika! Viime vuosien toimenkuva on muovannut Akon ja Kallen työtapoja. Parivaljakkoa ei tavata treenikämpillä rauhassa istuskelemassa ja miettimässä parin biisin syntyjä syviä, vaan aina on tilanne päällä: tolkuton läjä kappaleita, joista tarvitsee kiinteässä ajassa synnyttää toimivat versiot. – Muutin Helsinkiin ja pääsin sibiksen musiikkikasvatusosastolle ensimmäisenä opiskelijana, jonka pääinstrumentti on sähköbasso. Kysymykseen ”mitä tämä kappale vaatii, että se alkaa toimia” on helpompi vastata, koska molemmat hallitsevat muitakin soittimia kuin oman pääinstrumenttinsa. Kun biisi rullaa, se on se ”meidän soolo”, Kiiski kiteyttää. varhaisessa teiniiässä hän sai joululahjaksi basson, aloitti soitinopinnot Jouko Niemivaaran johdolla ja löysi itsensä melkein saman tien rahakeikoilta teatterin montusta ja tanssiorkestereista. – Tuo onkin yksi pointti, miksi soitto välillämme sujuu
Kyllähän tämänkin voisi periaatteessa hoitaa yhdellä hyvällä viisikielisellä ja muuntautua eri soittotekniikoihin, laittaa kielien alle demppareita tai soittaa plekulla. Hän hakee soinnit bassoista, jolloin vahvistimen roolina on vain toistaa neutraalin uskottavasti eri soitinten sävyt. Käytän DR Stringsin kestäviä DDT-kieliä, jotka sopivat drop-vireisiin ja niissä on hyvä jännite ja soundi. Sitten tarvitaan yksi ellei useampikin basso, jonka kielet voi virittää valmiiksi räätälöityyn vireeseen, jos kappale sattuu menemään vaikkapa hankalasta Es-duurista. Toinen suosikki on ’66 Jazzbass, ja kolmantena Fenderinä on aina mukana 5-kielinen Roscoe Beck. Aguilarin kaappi lepattaa lahkeita soittajan takana, vaikka varsinaisesta kuulohavainnosta huolehtivatkin JH Audion kustomoidut JH16-korvamonitorit. Jos ohjelmasarjasta julkaistaan myös levy, on sen koostaminen sitä helpompaa mitä useampi otto samasta biisistä on käytettävissä. Vitoskielihän on efektilaite, jota kannattaa käyttää ainoastaan jos tarvitsee herättää huomiota. – Ja jos korvissa ei luureja olisikaan, niissä on korvatulpat eli hyvän perinteisen akustisen livesoundin olen pilannut itseltäni aikoja sitten! Korvamonitorien yleistyminen liittyy osittain klikin käytön yleistymiseen tv-tuotannoissa. Etuasteen, oktaaverin ja säröjen lisäksi Kiiskin laudasta löytyvät kaikki tarpeelliset äänenvärjääjät wah-wahista kaikuun ja choruksesta kompressoriin. Siitä saa helposti yliannoksen, mikä alkaa ärsyttää. – Se vaan on niin että eri soittimissa on radikaalisti erilainen soundi. Överit lähellä – Eniten tulee soitettua valkoista ’69 Precisionia, jonka Juha Lottonen kasasi ja maalasi. Kuvasta puuttuu tärkein kaikista: Road Ragen bypass-rima. Kiiski kysyy. Viisikielinen on tehokas efektisoittimena, mutta kolho soittaa, joten jätän sen mieluummin narikkaan jos ei tarvita. Jos en näitä bassojani täällä käyttäisi, niin missä sitten. Ako Kiiskin narikasta löytyvät neljällä ja viidellä kielellä varustetut soittimet kaikkiin kuviteltavissa oleviin tarpeisiin sormija plektrasoitosta vintage-tumputteluun. Mikki ja talla on vaihdettu, jotta se kestää paremmin plekulla hakkaamista. Kiiskin Hofnerissa on hiotut ja nauhattomassa puolihiotut, mutta James Jamersonia ja Rocco Prestiaa diggailevalle basistille hiomaton kieli on pääsääntöisesti se ainoa oikea. 16-21 Ako ja Kalle.indd 19 26.5.2015 10.15. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että elävän soiton mukana pyörisi taustaraitoja vaan tarve juontuu siitä, että käsikirjoitettu ja kuvakäsikirjoitukseltaan kellotettu ohjelma voidaan toistaa suorassa lähetyksessä tai nauhoituksessa samassa tempossa kuin harjoituksissa. – Lisäksi parissa bassossani on Hipshot, jolla saa E-kielen pudotettua D:hen. Paljon poljettavaa Kookkaan pedaalilaudan tärkein komponentti kriittisimmillä keikoilla on Road Ragen bypass-rima, jonka kautta efektit kierkannut ja lapiot jos basso näpeissä tuntuu ja kuulostaa erilaiselta, Ako kiiski huomaa alkavansa myös soittaa eri lailla – oikotie biisin vaatimaan soittotyyliin ja tunnelmaan löytyy soitinvalinnan kautta. Kontrabassokin kuuluu kattaukseen. kalle Torniaisen varhaisimmat vaikutteet tulevat kasarihevin valtakaudelta, jolloin rumpalisankareilla oli jättimäiset tuplasetit. Varsinaisessa vedossa mahdollisesti tuleva moka voidaan sekin kenties paikata, kun tallessa on treeniottoja samassa tempossa. Luokkaan ”muut” kuuluu soittimia, joiden soundi ei toimi suurimpaan osaan musasta ollenkaan, mutta annas olla kun tulee se yksi tietty biisi! – Hyvä esimerkki karaktäärisoundisesta soittimesta on Hofnerin klubibasso 1960-luvulta, sillä saa vuosikymmenen vaihtumaan hetkessä. Niiltä Kiiski ei kaipaa karaktääristä soundia. Eikä bändikeikoille olekaan tarkoituksenmukaista roudata läjää soittimia, mutta näihin telkkarija studiosessioihin otan kyllä mukaan erikseen plektrabassot, sormisoittimet ja muut. www.riffi.fi 3/2015 19 -Mietin keikalle lähtiessäni tarkkaan, mitkä soittimet otan mukaan että pärjään, Ako Kiiski perustelee melkein kymmenen basson kattaustaan The Voice of Finlandin lavalla Logomossa. kellon perässä Lavalla Kiiski käyttää modernisoitua Ampeg-henkeä huokuvaa Aguilarin 8 × 10" kaappia ja DB 751 -vahvistinta
Silloin kun tarvitaan erikoisempaa komppipeltiä, joukkoon sopii 21" Dark Energy Ride Mk II. kalle Torniainen Jos soittimen hallinta on hanskassa, sama setti pelittää koko illan, vaikka ohjelmisto olisi kuinka laaja ja kirjava, todistaa Kalle Torniainen. Poppiartistien kanssa työskentelyn ohessa Torniaiselle ovat tulleet tutuiksi teatterikeikat sekä levytyssessiot, niin rumpalin, kapun kuin tuottajankin näkökulmista. Mopolla liikkeelle – Ensimmäiset omat rumpuni olivat Ringo Starr -malliset Ludwigit, jotka olivat minusta noloimmat mitä voi olla, kerrassaan surkean näköiset. Tv-keikoilla vielä olennaisempaa on yhteistyö äänittäjän kanssa, koska ylivoimaisesti tärkein signaali on se, mikä menee äänitysautoon. Jos ja kun kattauksessa on eri volumella soivia soittimia, etuaste tarjoaa työkalut erojen tasoittamiseen, jotta ääni miesten ei tarvitse nähdä vaivaa asian kanssa. u kalle Torniainen (37) on rumpali toisessa polvessa. Rumpukärpänen puraisi jo tarhaiässä, kun kajaanilainen kalle oli kyläilemässä isänsä muusikko Unto Torniaisen kanssa Tampereella Mikko Alatalon kotona, jonka alakerran studiossa oli rummut. – vanhemmat kyselivät, että ”jaksatkohan tuota pitkään kun soitat joka päivä noin paljon”. Aika moneen harrastukseen olenkin kyllästynyt, mutta tähän en ole kyllästynyt koskaan! lukion jälkeen kalle muutti Helsinkiin opiskelemaan Pop & jazz konservatorioon, josta työelämä vei mennessään. Koot ovat 10", 12", 14" ja 20", varsinaisena virvelinä on vanha Camco, efektivirvelinä tukkoon dempattu DW Edge. – Ennen kuin laitan napit korviin keskustellaan hetki miksaajien kanssa siitä, minkälainen paikka on kyseessä. Teatterin montussa toimii parhaiten traditionaalinen yhden etutomin ja yhden lattiatomin vuosikertasetti. Lyön muutaman iskun ilman luureja, jotta tiedän miltä setti tilassa kuulostaa, kuinka lujaa ja miten sitä pitää soittaa. Myös Radialin 2-kanavainen Bassbone-etuaste on korvaamaton, koska Akon bassot ovat pääsääntöisesti passiivisia. The Voice of Finlandin lähetyksissä käytetty DW:n Collectors-malliston kirsikkapuinen setti on tyypillinen Torniaisen kalustona. Soittajan oma kirjanpito on tässäkin tärkeää. luureihin luottaen Jos Torniaisen rummut ovatkin yleensä pienet, pellit ovat isoja ja ohuehkoja: crash-koot alkavat kahdeksastatoista tuumasta. Synabasson imitointiin Bossin Octaver on ehdoton, mieluiten vanha OC-2, mutta turvallisuussyistä Kiiski on pitänyt laudoissaan uudempaa OC-3-versiota. 16-21 Ako ja Kalle.indd 20 26.5.2015 10.15. – Sillä säädän myös kontrabasson volumen, kaikki bassot lähtevät ennen styrkkaria di-boksin kautta ulos äänitysautoon ja saliin. espoolaisen Mofo Music -studion osakkaana Torniaisen kalenteri täydentyy äänityssessioilla, levytuottajan töillä sekä tv-ohjelmatunnarienkin tehtailulla. Hi-hat on aina 14-tuumainen ja tyypiltään Heavy 2002, Dark Energy tai poimureunainen Formula 602 Sound Edge. Torniainen nousi ogelin coverbändeistä kerralla ykköskastiin, kun Vesa-Matti Loirille koottiin Juha Vainion biiseihin pohjautuvaa levyä ja keikkoja varten tuoretta soittajatiimiä, johon valikoitui muitakin nousevia nimiä lenni-kalle Taipaleesta Mikko Kososeen. kalle kävi aluksi yksityistunneilla ja sittemmin opiskeli koko kouluiän kajaanin musiikkiopistossa klassisia lyömäsoittimia pikkuja patarummuista marimbaan. Nicko McBrainilla oli niin monta tomia enemmän, ja paljon isompia! Isä kuitenkin ilmoitti, että saat toisen etutomin sitten kun opettelet soittamaan ensin hyvin yhdellä, Kalle Torniainen naureskelee soittajanuransa alkutaivalta. – Kirjoitan nuotteihin biisikohtaiset muistiinpanot: mikä soitin, mitkä pedaalit, mitkä asetukset. Sama virveli, rummusto ja pellit toimivat yleensä kaikessa, sillä tarvittavan vaihtelun pystyy tuottamaan virittämällä, tatsilla, ylipäätään soittimen hallinnalla. Ääni ei katkea, jos yksi spedu pamahtaa välistä. – Vain jos soitetaan tosi hiljaa todella pienessä tilassa vaihdan tilalle hivenen ohuemman parin. Torniainen on soittanut komppiparina Ako kiiskin kanssa esimerkiksi idolsissa ja suomilovessa. Torniainen soittaa Paisteen symbaaleilla, joista eniten crashja ride-käyttötunteja keräävät 2002ja Formula 602 -sarjat. kallea ei saatu niiden takaa pois millään, ja jo kotimatkalla kajaaniin päätettiin, että pojan pitää päästä treenaamaan. Erilaisia säröjä on yli puoli tusinaa, koska säröt ovat kuten bassotkin – eri laite käskee soittamaan eri lailla. Jos on soittanut alun perin puhtaalla soundilla se kuulostaa aivan erilaiselta kuin efektiä vastaan soittaminen. Sopivan särökattauksen löytäminen on haastavaa: joskus tarvitaan silkkaa säröä, toisinaan kerrannaisia jotka nostavat plektran länkytystä esiin. Television puolella Torniainen on ollut kipparina esimerkiksi linnan jatkoilla ja Puhdas elämä lapselle -konsertissa, tuorein tv-kapellimestarikeikka oli keväällä Jarkko Tammisen isännöimässä uudessa Big Bang!-viihdeohjelmasarjassa. Toinen kooltaan vastaava DW:n setti kiertää Juha Tapion keikkabussissa, ja hevimmille keikoille sopii DW:n 22-tuumaisella bassarilla ja viidellä tomilla varustettu koivusetti, vaikkapa 6,5" syvällä alumiinivirvelillä. Kapuloista Regal Tipin 5AX käy melkein kaikkeen. Studiossa efektejä voi lisätä jälkikäteenkin, mutta lopputulos ei ole sama. Lisäksi käytössäni on kiipparinkin muotoinen bassosyna, Moogin Little Phatty. Luurit päässä yritän sitten pitää sen tatsin ja volyymin mikä on sovittu. – Poljen aika tanakasti ja nopeilla liikkeillä, joten se saa kovaa kyytiä. Korvamonitorikuuntelun varassa soittavalla rumpalilla on oltava luottamuksellinen suhde monitorien ja etupään miksaajiin. Isän oppi ilmeisesti upposi, sillä Torniaisen ei tarvitse raahata paljon tavaraa mukaansa sellaisillekaan keikoille, joilla ohjelmisto on iso ja kirjava. 20 www.riffi.fi 3/2015 tävät. Aika pian veskun ”junnubändin” perään tulivat kiinnitykset Kaija Koon ja Samuli Edelmannin bändeihin. Kaikissa bassoissa tavoitteena on, että ne soivat yhtä voimakkaasti