Riffi 3/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vsk ?Se on vaan hyväksyttävä osana tätä prosessia, että jokainen askel ei vie aina eteenpäin.? . FRANKFURT MUSIKMESSE ja PROLIGHT? &? SOUND 2013 Nro 3/2013 Hinta 9,10 E 18. miksaa iPadilla tai ilman ERIC JOHNSON: ?Kitaran pitää lähtiäisiksi kuulostaa luonnolliselta. Anssi Kela Roland M-200i . Sen jälkeen voi lykätä lisää gainia ja mennä särön puolelle.? 01 kansi313.indd 1 22.4.2013 11.23
versioina, myös passiivisena. www.electrovoice.com/zlx 02-03 ilmoitukset.indd 2 Hedengren yhtiö puh. ja 15. SUORITUSKYKY . 0207 638 000 www.hedcom.fi 22.4.2013 11.29. ROUDATTAVA ? Kevyt rakenne, hi/lo grip kahvoilla helposti telineeseen . EV komponenttien erinomainen laatu ja suorituskyky . Valmiit musiikki, puhe, monitori, asennus ja tila presetit käyttäjäkohtaisesti hienosäädettävissä. . LCD-näyttö, DSP-säädöt/presetit (musiikki, puhe, monitori, jne.) . HALLINTA . MONIKÄYTTÖINEN . Electro Voice ZLX uutuus, monikäyttöinen ja tyylikäs aktiivikaiutin jonka hintaluokassaan ainutlaatuinen DSP edesauttaa monipuoliseen ja innovatiiviseen käyttöön. Tolppaan, seinälle tai monitoriksi . TEHO ? Custom 1000 W Class-D -vahvistin . DESIGN ? Tyrmäävän tyylikäs alkomuoto ZLX-sarja saatavilla 12
SSL LUOTETTAVAT INTERFACET KOTI- JA AMMATTISTUDIOON Apogee Duet 2 . Telefunken ANNA ARVO ÄÄNELLESI! Martti Syrjä ja Telefunken ELA M 251-mikrofoni. Kuultavissa Eppu Normaalin Mutala-albumilla. 500-SARJAN PARHAAT PALAT AEA . Kush Audio . Universal Audio Apollo . Radial . Sonnet Technologies Thunderbolt-chassikset A-RYHMÄN MONITORIT Event Electronics ? Focal Professional Alan parhaat merkit msonicin webshopista! www.msonic.fi Msonic Oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, puh 010 439 8800 Lehtimainos_riffi_3/2013.indd 1 02-03 ilmoitukset.indd 3 3/5/13 3:22 PM 23.4.2013 13.53. Heil . Great River . Lewitt . Empirical Labs . Lindell Audio ? Purple Audio . Chandler . Earthworks . A-Designs . Royer ?Røde . Burl . Inward Design . Danfield . Rupert Neve . Avedis Audio . Cartec Audio . Ääntä, valoa ja hyvää meininkiä MIKROFONIEN VALIOT JOKAISEEN HINTALUOKKAAN: Cloud . Antelope Audio Orion32 . Crane Song . Api Audio . Mojave ? Oktava
Ja yhtälailla sen on hahmotuttava ja sitä Arno Kotro viikonlopun Hesarissa, kolumnissaan jonka kautta myös avauduttava kuulijalle. nimi oli kuvaavasti ?Museokamaa??. Kotron kertoman mukaan hänen kirjoittamansa tekstin virheetön riimitys ei levy-yhtiön pomolle kelvannut, K ieli on viestin välittäjä, myös laulun tekstissä. Se ilmaisee ajatuksen, tunteen tai mielentilan, sillä voi koska se oli vanhanaikaista. Ainakin tähän suuntaan viittasi runoilija muuten toimi. Ja jos mielen päällä on jokin oikea ja Samaan traditioon istuu hyvin, että laulettavaksi kirjoitettu teksti seuraa sävelkaaria niin, että tavujen painot asettuvat luontevasti ja sanojen rytmitys istuu melodian käänteisiin. Mutta hyvin harvoin olen silti maavat, mutta jotenkin töksähtävät rytmitykset eivät kuullut hänen kappaleitaan jonkun toisen laulamina niin, ehkä sittenkään ole tekstinikkareiden omaa syytä, vaan että se olisi kuulostanut samalla tavalla luontevalta. taustalla saattaakin olla levy-yhtiön edustajan aktiivinen Tekstin on myös istuttava laulajan suuhun, ei se tahto ja ohjaus. Mutta loput haihtuvat mielestä saman tien. Kömpelöiksi kirjoittaa ja laulaa on hänelle niin luontainen, että muu mieltämäni, miltei kohdilleen osuvat riimit ja lähes stem- tuntuisi keinotekoiselta. Vastaavasti epämääräinen tunne kääntyy aatan olla museokamaa minäkin, mutta toisinaan epämääräiseksi ilmaisuksi, eikä jäsentymätön käsitys perinnettä voi ylläpitää myös museoimatta sitä. vallitsevasta asioiden tilasta ole otollinen kasvualusta Tämä niin sanottu rytmimusiikki rakentuu usein symmetrisistä palikoista. Ja samalla teksti tukee melodian raken- tänään on raikkaan omaperäistä, saattaa huomenna jo netta, mikä ei ainakaan huononna kokonaisuutta vaan on tuntua tuiki tavalliselta. pikemminkin päinvastoin omiaan selkiyttämään sitä. Tämän rinnalla on hyvä tiedostaa, että riimiraken- Levy-yhtiön kannalta en pitäisi sitäkään kovin teesta huolimatta sukupolvi toisensa perään löytää sitten kehnona, että osuva riimipari tarttuu kuulijan korvaan kuitenkin Päivänsäteen ja Menninkäisen ikivanhasta usein helposti, kun taas oudosti yhteen sovitetut rivien tarinasta jotain herkkää ja syvällisesti koskettavaa. Osaltaan juuri minuuttia, niin kannattaako asiaa verhota tarpeettoman sen ansiosta sävellys jäsentyy ja jää kuulijan mieleen. vaikeaselkoiseksi. Eikä piitattaisi levy-yhtiön vai kaksi tuoretta ja hiukan toisiaan muistuttavaa sanaa? ohjeistuksesta hittojakaan? Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 3/2013 04-05 Pääkirj. Jos tavoitellaan hittiä miten moni nykyviisu liittyy samaan joukkoon ja olisiko ja kenties jopa kestosuosiota, niin kumpikohan mahtaa niitä useampia, jos otettaisiinkin haltuun riimittelyn taito ja olla enemmän eduksi asialle: hieman kulunutkin riimipari jalostettaisiin se huippuunsa. 313.indd 4 23.4.2013 14.07. Säkeistön ensimmäinen ja helppotajuiselle tekstille. Poikkeuksille on tässäkin jätettävä silti oma tilansa: toinen rivi muodostavat monesti samaa säekaarta ja ei kaikkien tekstien tietenkään tarvitse olla helposti mittaa noudattavan parin, tai vaihtoehtoisesti kolmas rivi ymmärrettäviä. Syynä ei ollut se, että Kotro vaikka kertoa tarinan, kuvailla asiain tilaa, ottaa kantaa tai olisi käyttänyt niin kuluneita, ilmeisiä ja latteita riimipareja, ennustaa tulevaa. että levypomo olisi sen vuoksi karsastanut tuotosta. Ongelma oli nimenomaan riimitys itsessään. S Tylsämielisesti voisi sanoa, että mitä selkeämpi on ensin ajatus sitä helpompi on muotoilla se ymmärrettäväksi viestiksi. Mikäli sanavarasto on kyllin laaja, tästä ei seuraa tylsää tai ennalta arvattavaa tekstiä, sillä asiansa ihmisille suunnattu sanoma tai ajatus, niin onko järkevää olla muotoilematta sitä niin että joku myös tajuaisi sen? E rikoisuuden tavoittelu erikoisuuden vuoksi tuottaa harvoin toivottua tulosta ja silloinkin sen varjopuolena taitava ja tekstinsä huolella viimeistelevä kirjoittaja osaa on ihmismielen taipumus turtua niin nopeasti. Mutta jos aikaa kerrontaan on kolmisen kertaa ensimmäisen ja neljäs rivi toisen. PÄÄTOIMITTAJALTA Riimitönnä ei voi lentää O len kummastellut radiosta kuulemieni kappaleiden tekstityksiä usein lähipiirille, mutta ilmeisesti olenkin V apauden mahdollisuuksia ei pidä silti aliarvioida. Myönnän, että esimerkiksi Dave Lindholmin tapa niin sanotusti haukkunut väärää puuta. Se mikä myös yllättää
SALAUS. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. 70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. Luotettavuutta ja turvallisuutta. ULX-D DIGITAL WIRELESS. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Tiesitkö, että vanhat 790?865MHz taajuudet poistuvat käytöstä vuoden 2013 lopulla? Ei hätää. 4-kanavainen vastaanotin nyt Suomessa! For more information: Mankkaantie 32 02180 Espoo www.noretron.fi infoaudio@noretron.fi ulxd.shure-products.eu www.shure.eu 04-05 Pääkirj. 313.indd 5 www.riffi.fi 3/2013 5 23.4.2013 14.07. Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. TAAJUUSTEHOKKUUS. AKUT. NEW Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. ULXD4D . oikea valinta kun vaaditaan luotettavuutta ja korkealuokkaista äänenlaatua. Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu tai www.noretron.fi PS. ULX-D ja kaikki Shure-langattomat ovat toimineet jo pitkään uusilla taajuuksilla. ULX-D . 2-kanavainen vastaanotin ja ULXD4Q
tablettimuusikon softa . sointuhajotuksia ja erikoisia kuljetuksia Tsekkaa myös Riffin Facebook, josta löydät mielenkiintoisia levy- ja kirja-arviointeja, ajankohtaisia poimintoja yms. 6 www.riffi.fi 3/2013 06-07 Sisältö 313.indd 6 23.4.2013 15.09. eurooppalaiset vaihtoehdot HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Anssi Kela ? sormenjälki melkein jokaisella raidalla 14 Jussi Reijonen . Baggs Venue ja Para DI . laulusoundi pakettiin 48 Steinberg Cubase 7 . akustisen kitaran liittolaiset TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 42 Fishman Aura Jerry Douglas Signature . Matalille taajuuksille suuntaa, osa 3. Ayra 5 65 Muusikkona maailmalla 18 Taajuu Max. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi 37 . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuil lamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Timo Koskinen Niko Laasonen Pentti Niemi Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Antti Suonio Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. eivätkä kanavat lopu 52 Roland M-200i . keskusteluja soittimista ja niiden käytöstä . dobro-soundeja pedaalissa Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Frankfurt 2013 . erilainen stereotekniikka 40 46 54 LUKUPALAT 28 Tuoteuutiset . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + posti kulut. ?Hmm-kerroin kohollaan? Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Roland R-1000 . Irtonumeron hinta on 9,10 e. klassikon kevytpainos YHTEYSTIEDOT 38 Gretsch Brooklyn Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. soundien tutkija 18 Lee Ritenour . kitaristi löysi identiteetin 16 Eric Johnson . 16 KÄYTTÖTESTIT 37 Ludwig Supralite . 48 raitaa kiintolevylle . Frankfurtin Prolight & Sound ja Musikmesse 2013 RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Focus r ite iTrack Solo GRANDE FINALE . lisää tuoreita uutisia . soittoa Eric Johnsonin tapaan . seitsemän oikein! 50 Antelope Audio Orion 32 . juurevaa jämäkkyyttä! 40 L.R. tyylikästä soittoa ja nättejä soundeja 21 Basso: ajan, sävelen ja rytmin hallitsija 46 TC-Helicon Mic Mechanic . lisää mikrofonikanavia 26 Stadin studiot kuosiin 57 CAP, Common Acoustical Point ? Stadin Ammattiopiston audiovisuaalisen viestinnän äänilinjalla pistetään tilat ja kalustot uusiksi . ä Vahvis Kaiutin Koko ( Väri: P ? New Yorkin Saldoa 66 Alangon päiväkirja . Amerikan ääntä ilman johtoa 43 56 Midas XL48 . Cubasis . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. Aikakauslehtien Liiton jäsen 43 Hagström Northen Swede & Super Swede . miksaa iPadilla tai ilman 54 Shure FP . musiikkia tabletilla 62 Saarinen . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa
Valittavana on Ayra 5, Ayra 6 ja Ayra 8, ja äänentoiston täydentää Ayra 10-subwoofer. Monipuoliset liitännät: XLR, 6,3 mm jack ja RCA. Säätimet: Herkkyys ja diskanttitaso. Cool ulkonäkö tuo mieleen myöhäisen 70-luvun fiiliksen. Ayra 5 Taajuusvaste: 55 Hz -20 kHz Max. diskantti Koko (K x L x S): 274 x 186 x 266 mm Väri: Puolimatta musta tai valkoinen Ayra 6 Taajuusvaste: 50 Hz -20 kHz Max. äänenpaine: 110 dB Vahvistinteho: 110 W (80 W + 30 W) Kaiutinelementit: 8. äänenpaine: 113 dB Vahvistinteho: 250 W Kaiutinelementti: 10. diskantti Koko (K x L x S): 320 x 225 x 280 mm Väri: Puolimatta musta Ayra 10 Sub Taajuusvaste: 35 Hz -130 kHz Max. Kuuntelu ja miksaus näyttelevät merkittävää osaa studiossa nauhoitusprosessin aikana. basso ja 1. diskantti Koko (K x L x S): 384 x 266 x 328 mm Väri: Puolimatta musta SAATAVILLA VALTUUTETUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 06-07 Sisältö 313.indd 7 23.4.2013 15.09. äänenpaine: 106 dB Vahvistinteho: 55 W (35 W + 20 W) Kaiutinelementit: 5. äänenpaine: 108 dB Vahvistinteho: 75 W (50 W + 25 W) Kaiutinelementit: 6. basso ja 1. basso ja 1. Ayra-sarjan kaiuttimet mahdollistavat tarkan monitoroinnin miksausvaiheessa. basso Koko (K x L x S): 384 x 356 x 403 mm Väri: Puolimatta musta Ayra 8 Taajuusvaste: 45 Hz -20 kHz Max
08-13 Anssi Kela.indd 8 23.4.2013 11.39
tuli ajatus siitä että ehkä se on iisimpää tehdä itse kuin että haalisin kaiken maailman soittajia ja yrittäisin niille sitten selittää sen vision.. Taksamittarin raksuttaessa kun ei ole varaa etsiä päiväkausia soundeja, joiden löytymisestä ei ole takeita. Vaikka tekijä itse kuuli musiikin olemuksen päässään, tarkempaa suunnitelmaa tai täsmällisiä yksityiskohtia ei kuitenkaan vielä ollut muille jaettavaksi. ?Oli niin vahva visio ja kuuli sen musan omassa päässä tie- tyllä tavalla . GarageBandilla hahmoteltu biisidemo syntyi hiukan kuin vahingossa 1980-luvun soundeilla ja meiningillä, ja se poikkesi radikaalisti kaikesta Kelan siihen mennessä tekemästä musiikista. ?Mä kuuntelin, että tästä tuli nyt tämmöinen, että mitäs mä tällä?, kuvailee Kela ensituntojaan. Tyylilajiltaan outo biisi jäi aluksi syrjään kuittauksella ?no nyt tuli tehtyä tommoinen?, mutta kun kuukaudet kuluivat, huomasi Kela kuitenkin palaavansa demoversioon aina silloin tällöin ja inspiroituvansa siitä pikkuhiljaa. Hän myös vastaa sävellyksistä sekä sanoituksista, sovituksista ynnä äänityksestä, ja sinettinä kaikelle kannessa on kasvokuvan sijasta sormenjälki. tohon suuntaan mennään, katotaan mitä tapahtuu?. Referenssi johti nopeasti ääriviivoin hahmoteltuun, vahvaan visioon kokonaisesta levystä. Aihetta haastatteluun siis. S eitsemän kuukauden työskentelyn tuloksena valmistui 15 kappaletta, joista valmiille levylle mahtui mukaan 10. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI ALOITUSKUVA: LASSE ARKELA Anssi KELA . Viimeisenä joukkoon seuloutui Levyhylly pelastaa . Toisin kuin studiossa, jossa ?on aina takaraivossa se, että ollaan tuhlaamassa jonkun aikaa ja rahaa.? Ja juuri aikaa uuden luotaamiseen Kela itselleen halusi, sillä se myös ?antaa sattumalle mahdollisuuden?. Kelalle motiivi on yksiselitteinen: ?Halusin sen vapauden että voin kokeilla tietämättä johtaako se johonkin.? Eivätkä kaikki polut kokeneellakaan tekijällä aina johda sellaiseen paikkaan, joka miellyttäisi. Syntyi ajatus, että ?tää on nyt ehkä jokin viitta johonkin suuntaan, pitäisikö vaan rohkeasti heittäytyä?. Asioiden edistyessä ennusmerkin asema vain vahventui ja siitä muodostui ?tietynlainen referenssi . Lisämuokkaamisen sijasta vuorossa on koko tiedoston deletointi ja paluu aloitusruutuun uutta lähestymiskulmaa etsien. Anssi Kelan levyn arvio löytyy Riffin facebookista. www.riffi.fi 3/2013 08-13 Anssi Kela.indd 9 9 23.4.2013 11.39. Kaiken muun Anssi Kela on laulanut ja soittanut itse. Johtopäätös oli selvä: ?Mun täytyy omin käsin kaivaa ne pään sisällä soivat jutut esiin.? Vaikka itsenäinen työskentely omin päin on hidasta ja raskasta, saa sen vastapainoksi myös jotain arvokasta: aikaa, ja vielä lisää aikaa. sormenjälki melkein jokaisella raidalla Tekijänsä nimeä kantavan cd:n ainoa vieraileva soittaja on saksofonisti Heikki Halme. Sattumalle, joka johdattaa parhaimmassa tapauksessa positiiviseen riskinottoon ja studion paineessa usein syntyvien, turvallisuushakuisten kompromissien ulkopuolelle. kappale, josta kaikki oikeastaan jo noin vuotta aiemmin alkoi. Niinkin on käynyt, että kahden viikon työstön tulosta kuunnellessa lauluntekijä on joutunut toteamaan ?ettei tää vaan toimi tällaisena?
Ja totean sitten, että tämmöinen tuli.? Vertaus Palefaceen ei Kelaa hätkähdytä, hän tunnistaa yhteyden ja tietää altistuneensa parin viime vuoden aikana juuri Suomi-räpin vaikutukselle. yhden raidan lauloin aivan hynnisenä ja toisen vedin axel rosena?? Raitojen määrä tuottaa sakean ja kiinteän yhteissoundin, vaikka kuoron koko ei suoraan korreloikaan raitojen määrään: ?Ei se kuoro minusta niin isolta kuulosta kuin jos 86 henkeä olisi laulamassa. Yhtenä valintaperusteena oli pitää laitteisto mahdollisimman helposti liikuteltavana, jos vaikka tulisi eteen rumpujen tai jonkin muun soittimen äänitys toisaalla. Kaiken keskuksena palveli MacBook Pro, jossa keskeiset ohjelmat olivat Pro Tools äänitykseen, Arturian softasynakokoelma syntikkasoundeihin sekä Addictive Drums rumpuraitojen tekoon. Laulun syntykipinäksi riitti, että Kela katseli keikkamatkallaan toukokuussa 2012 auton ikkunasta luonnottoman suurelta näyttävää täysikuuta, taivaankappale kun sattui juuri parahiksi osumaan kiertoradallaan sopivasti siihen kohtaan joka on lähimpänä maata. Se saa todellakin kuun näyttämään 14 prosenttia tavanomaista suuremmalta ja ilmiölle on nimikin, superkuu. Lopulta gospel-henkinen kuoro-osuus koostui peräti 86 raidasta, joita laulaessaan Kela mitteli uteliaana ja ennakkoluulottomasti myös muuntautumiskykynsä rajoja: ?Jos sieltä kuuntelee yksittäisiä raitoja, niin jotkut niistä on kyllä aika hassuja . Kela kertoo lähestyneensä tällä levyllä laulua uudelta kantilta, taustalla havainto siitä, että ?Suomessa tuntuu olevan vallalla sellainen kulttuuri, että sanat lauletaan jotenkin asiallisen toteavasti, kun pelätään ylitulkintaa. Niinpä Kela, jonka keskeisenä mottona levyä tehdessä oli ?parempi överit kuin vajarit?, antoi tässäkin kohden itselleen reilusti liekaa ja eläytyi lauluihin aiempaa vapautuneemmin. Erilaisia biisinkirjoitustapoja edelleen pohtiessaan Kela yllättäen täräyttää käypänä vaihtoehtona ?plagiaatin?. ?Se on vaan hyväksyttävä osana tätä prosessia, että jokainen askel ei vie aina eteenpäin.? Työskentely yksin on arvojen vaihtokauppaa, jossa toisinaan yksi hyvä on vaihdettava toiseen, kun molempia ei voi samalla kerralla saada. ?Hyvänä puolena on, että tulee just semmoinen, kun korvien välissä kuulee. Siinä on kuitenkin vain yksi ihminen ja vaikka miten koettaisi muunnella laulutapaa niin on vaan tämä yksi suu, josta kaikki tulee.? Kokeellisuus kuoro-osuuksissa on oikeastaan vain jatkoa sille, mikä alkoi sooloraitoja laulaessa. Kuuntelu hoitui AKG:n K 501 -kuulokkeilla ja ääniliityntänä tietokoneelle toimi Apogee Duet 2. Huomaa, et mä en ollutkaan miettinyt tota juttua noin, että tonhan voi soittaa tollakin tavalla ja sehän onkin parempi! Se inputti jäi nyt puuttumaan, mutta mä nyt tein tämän tällä lailla; Soololevyn isolla S:llä.? Biisin alkujuuri Uuden kappaleen teko voi alkaa hyvin pienestä. Ja sitten ei tulkita ollenkaan.? Kun aiemmissa studiosessioissa on menty muutamilla otoilla per kipale, niin nyt menetelmänä oli laulaessa syventyä pieniinkin yksityiskohtiin niin pitkään, että lopputulos oli juuri mieleinen. Äänitysmikrofonik- 10 www.riffi.fi 3/2013 08-13 Anssi Kela.indd 10 23.4.2013 11.39. soundin ja fiiliksen suhteen ? ei niinkään täydellistä sävelpuhtautta tai absoluuttista äänitys jälkeä tavoitellen. Massiivisista kuoro-osuuksista ei alkuvaiheessa ollut vielä suunnitelmaa, mutta jälleen kerran sattuma, intuitio ja yhden ratkaisun taipumus johtaa kohti seuraavaa muotoilivat lopullisen kappaleen. Tiedotusvälineiden laajalti käyttämä sana, jota maistellessa lauluntekijän mielessä alkoi kehittyä tulevan biisin idea, tai pikemminkin tarve kirjoittaa inspiroivan sanan ympärille laulu. Palefacen mieleen tuova teksti alkoi muotoutua vasta myöhemmin, tutulla tekniikalla: ?Mulle käy aika usein niin, että hyppään sivustakatsojaksi ja seuraan kuinka se biisi kirjoittaa itse itseään. Kimmokkeena voi olla jokin yksittäinen soundi, sana tai tekstirivi . mikä milloinkin. ?Jos olisikin jokin kaava, että tästä kun aloittaa ja tekee näin ja näin, niin sitten siitä syntyy biisi?, aprikoi Kela, mutta toteaa samaan hengenvetoon kuitenkin, että näin on toisaalta mielenkiintoisempaa, kun prosessi kehittyy osin ennustamattomin tavoin. Se kahlitsee liikaa ja olo käy epämukavaksi. Niinpä esimerkiksi yhteiskunnallisesti kantaa-ottavaksi tulkittava Superkuu syntyi ilman ennakkoaikomusta. Huono puoli taas sitten se, että kun mukana on muita muusikoita, niin sieltä tulee panosta, uusia ideoita, erilaisia kulmia. Ja nimenomaan tulkinnan . Vaikka Kelan musiikki on melodiallisempaa ja laulettua, ?niin se tekstin flow on sieltä?. Palava silta taas käy esimerkiksi kappaleesta, jossa alkujaan oli vain mukiinmenevältä tuntunut kertosäe, jonka varaan muu osa kappaleesta on rakennettu. Hankalaksi hän kertoo kokevansa, jos pitää tuottaa teksti johonkin ennalta valittuun tarkoitukseen tai agendaan. Ja täsmentää nopeasti tarkoittavansa esikuvan tavoin inspiroivaa kappaletta, joka sytyttää halun tehdä itse samanlainen, samaa tunnelmaa huokuva tai samaa aihepiiriä käsittelevä biisi. Uudella levylläkin on mukana tästä lähtökohdasta syntynyttä materiaalia, mutta ?matkalla tapahtuu kaikkea, eikä siitä valmiista lopputuloksesta enää tunnista mistä se on alkanut. Kyllä, plagiointi on hyvä tapa, suosittelen?, tokaisee Kela ilkikurisesti naurahtaen. Kaikki tietokoneessa Kun ajatus levyn tekemisestä kotona oli varmistunut, tarvittiin hankkeeseen soveltuva kalusto
Näillä konsteilla on haettu hienovaraisia nyansseja sävymaailmaan, ja siinä on myös onnistuttu. Rummut ja niiden soittaminen Levyn kaikki rummut ovat peräisin koneesta, eikä mukana ole ainuttakaan akustista rumpusettiä. Pääasia oli saada ääni sisään koneeseen kunnolla, ja jos tarpeelliseksi osoittautuisi, niin kaikenlaisia muokkaimia ?pystyy sitten hyvin miksauksessakin ajamaan. Aivan tyhjästä luotuja, räätälintyönä tehtyjä soundeja ei mukana ole: ?Taidot ei ole vielä sillä tasolla, että olisin ihan lähtenyt nollasta ohjelmoimaan uusia soundeja.? Valmiita soundeja Kela myös yhdisteli tarkoitukseen sopiviksi paketeiksi: ?Suurin osa synasoundeista on semmoisia että siinä soi useampi soundi päällekkäin. Esiwww.riffi.fi 3/2013 08-13 Anssi Kela.indd 11 11 23.4.2013 11.39. Ohjelmointiin Kela ei kuitenkaan uppoutunut kyynärpäitään myöten, toiminta oli luonteeltaan ?enemmän sitä presettien kelausta?. Valmiit soundit kelpasivat monesti sellaisenaan, tai kevyellä ruuvailulla. Tuli semmonen fiilis että tällä mennään!? Aivan hatusta ei Kela rumpuosuuksia ole lähtenyt tekemään: ?Mä en ole hyvä rumpali, mutta kyllä mä osaan soittaa. Mä olin kumminkin miettinyt tosi tarkkaan, enemmän jonkinlaista visiota ja duunannut sinne kaikki fillit ja aksentit? näkemystä siitä instrumentista.? Oikeasti miettinyt mimmoinen se rumpuraita on. Sen paremmin mikin kulmaa kuin etäisyyttäkään ei kovin pitkään hierota vaan huomio on soittamisessa ja hankkeen viemisessä eteenpäin. Sopivaa soundia hakiessa kitaran vaihto toiseen on vakiokonsteja, mutta uusi oivallus tätä levyä tehdessä kuulemma oli, ettei koko biisiä tarvitse vetää välttämättä myöskään yhdellä ja samalla bassolla alusta loppuun, ?bassoa voi vaihtaa siinä missä kitaroitakin?. Suurimmaksi osaksi levyllä äänessä on Fender Musicmaster ?71, ?jossa on hiotut kielet ja aivan tumppu soundi?. Toinen leimallinen soundi tulee Levoton tyttö -videollakin näkyvästä 12-kielisestä Hamerista, jolla on tuotu hiukan lisää sävyä ja nostetta kertosäkeisiin. Samanlaiset fiilikset oli nyt, kun luurit päässä pläräsin ja ruuvailin soundeja, juurille palaamista.? Syntikkamaailman ohella soundimallinnusta käytettiin myös kitararaidoilla. Aika meni eteenpäin ja mä jatkoin äänityksiä ja ne oli koko aika ne Addictive Drums -raidat siellä pohjalla niin niihin tottu ja tykästy. Jos mä olen hiirellä piirrellyt rumpuraidat ja mulla on selkeä näkemys, että miltä mä haluan sen kuulostavan, niin ei sitä tavallaan voi kutsua soittamiseksi . muuta sitten tarvittukaan. Äänitys ja ohjelmointi on tehty 100-prosenttisesti MacBookin sisällä ja sama linja jatkui, kun Jyrki Tuovinen miksasi levyn, hänkin omalla kannettavallaan. Alkuun laitteiston niukkuus hieman arvelutti tekijää, joka myöntää miettineensä ?Pitäisikö ostaa jotain putkietuasteita, tai muita?, mutta ?levyjä ammatikseen tekevien kavereiden? konsultointi ohjasi pidättäytymään lisäinvestoinneista. Väliin ?tiesin jutun ja etsin sille soundin?, väliin taas toisin päin, ?soundi löytyi ensin ja se soundi johdatti eteenpäin?. Puuha toi mieleen myös takaumia vuosien takaa: ?Tietynlainen ympyrä sulkeutui. Nykyaika helpottaa aika paljon, mallinnukset on sillä tasolla, ettei mulle tullut mieleen äänitysvaiheessa, että pitäisi lähteä metsästämään alkuperäisiä mistään.? Oman vision toteuttamisessa oikeiden soundien metsästyksellä oli ratkaiseva merkitys ja siihen myös kului aikaa. Vahvistimen mikitys alkoi yksinkertaisesti vaikuttaa tarpeettomalta, kun kitaroiden ?rooli tällä levyllä oli olla enemmän siellä bändin seassa?, ja koeäänitysten jälkeen olo oli sellainen, että ?ei tää nyt mun mielestä vaadi sitä, että mun pitäisi raahata vahvistin tähän ja mikittää se?. Kela korostaa, että menettely sopi tähän tuotantoon, mutta ei välttämättä kaikkeen musaan ja aina: ?Jos olisi kitaravetoinen levy, missä yksittäiset kitarasoundit olisivat tosi keskeisiä, niin en usko että silloin olisin toiminut tällä tavalla.? Sama riittävän laadun ajatus tulee ilmi myös akustisissa kitaroissa, joita äänittäessään Kela toteaa olevansa melko suurpiirteinen. Avainasemassa on Addictive Drums -ohjelma, jonka lisäksi joitakin soundeja on kaivettu esiin Kelan museoikäisestä 808-rumpukoneesta. Valtaisaa laitekokoelmaa ei työhuoneella kuitenkaan ole: ?Nää mun syntikat on tässä . Latasin itselleni Arturian paketin, siinä on Moogit, Arpit, Oberheimit, Jupiter-kasit, Prophet-vitoset. ai tosta tulee tommosta suhinaa. Ensin löysin jonkun hyvän soundin, joka kaipasi kumminkin jotain lisää.? Selkeätä kaavaa ei tässäkään toiminnassa kuulemma ollut ja sattumalle annettiin mahdollisuus puuttua tapahtumien kulkuun. Mikä lisäarvo siinä ny sit olis. Mietin, että okei, jos nyt mentäis studioon ja se rumpali tulisi soittamaan, niin mitä mä pyytäisin siltä, millä tavalla mä haluaisin sen soittavan? ?Oma ajatus on venynyt siihen Se mun tilaushan olisi, että soita just tolsuuntaan, että soittaminen on lee. millä termillä sitä pitäisi kutsua?? Taustalla on myös työn edetessä herännyt omien käsitysten uudelleen arvionti: ?Levyä tehdessä on joutunut venyttämään aika tavalla omaa ajatusta siitä, että mitä on soittaminen. si Kela hankki AKG:n uuden polven C 414:n, eikä minimalistiseen ?karvalakkisettiin. Eri bassojen vuorottelu ja osin myös tuplaaminen eivät levyltä hyppää kuulijan silmille, eikä normikuuntelussa asiaan välttämättä kiinnitä tietoista huomiota. Tässä kohden projekti on muovautunut kokonaan uuteen uskoon matkan varrella: ?Alkuperäinen ajatus oli, että mä teen pohjiksi rumpuraidat ensin Addictive Drumsilla ja sitten jossain vaiheessa vien tän session studioon ja tulee joku oikea rumpali soittamaan noi raidat, että saadaan elävää soittoa. Faija oli kosketinsoittaja ja siellä oli työhuoneessa syntikoita, Oberheimia ja DX-seiskaa. Hiippailin joskus sinne, laitoin luurit korville ja virrat synaan päälle ja rupesin vääntelemään niitä nappuloita . ohjelmointikin on väärä sana . Mulla on tieto ja näkemys siitä millä tavalla rumpuja soitetaan, miten se rakennetaan. Se mun hiekkalaatikko oli läppärillä soundien suhteen. kaksi vanhaa Rolandia. Turha ruveta hirveästi lauluraitoja ajelemaan putkien ja kompuroiden läpi äänitysvaiheessa.? Loppujen lopuksi tarvetta ulkolaitakalustolle ei ilmennyt myöhemminkään, sillä kun ?Tuovinen miksutteli, niin ei silläkään mitään sellaisia ollut, plugareilla mentiin.? Yhteisymmärrys päämäärästä syntyi luontevasti, eikä Kelan tekemistä raakamiksauksista yksikään muuttunut totaalisti toisenlaiseksi: ?Se oli enemmän sellaista puleerausta, että saa sen soimaan mahdollisimman hyvin.? Soundien hakua Kelan aiempiin tuotoksiin verrattuna kosketinsoittimet ovat huomattavan keskeisessä roolissa
Kaikki on keikoilla soitettua, eikä koneelta oteta tukea tai laajennuksia miehistön suoritteisiin. Oma ajatus on venynyt siihen suuntaan, että soittaminen on enemmän jonkinlaista visiota ja näkemystä siitä instrumentista.? Täysin rumpalimaiseen, setillä soitettavissa olevaan tekstiin Kela ei pakonomaisesti pyrkinyt, vaan lähestymiskulma valittiin aina kappaleen mukaan: ?Koneellisemmat jutut meni selkeästi soundi edellä, niissä mä en murehtinut yhtään sitä, että onko nää oikeasti soitettavissa. Ja jos mä teen kaksi raitaa, joista yhden soittamalla ja toisen hiirellä niin ne voi kuulostaa ihan samalta vaikka vaan toinen niistä on soitettu. tai ainakin nopein?. Solistiselta kunnianhimolta veti maton alta havainto, että vähempikin soittotaito riittää omien kappaleiden tekemiseen ja esittämiseen, siihen toimintaan jonka Kela kuitenkin tunsi itselleen läheisimmäksi. merkiksi syntikkaraidat voi tehdä kahdella tavalla, kun on softa syna. sillä meiningillä, että musta tulee maailman paras basisti. Ajattelin, että on tyhmää kahlita itsensä jo ikäänkuin siihen keikkaan.? Levymateriaalin oli alunperin määrä olla kepeätä poppia, mutta sen siirto lavakelpoiseen muotoon on sittemmin osoittautunut haasteelliseksi: ?Siinä on ollut meillä aika iso työmaa, että ollaan saatu noista bändisovitukset. ei onnistu ihan ekalla heittämällä?. Materiaalin syntikkapitoisuus tuottaa sekin pulmia ratkottavaksi, silllä bändissä on kaksi kitaristia, mutta vain yksi kosketinsoittaja. Tai sitten mä voin vetää ne paikoilleen suoraan hiirellä. Jos tekee mieli viipyillä jossain osassa vähän pitempään, niin sitä voidaan sitten pari kiertoa jatkaa ? ettei olla kovalevyn orjia siinä mielessä, että nyt on pakko mennä kertsiin koska se rupeaa tuolta jo automaattisesti tulemaan.? Soittajan monta roolia Instrumentalistina Kela mieltää itsensä ensisijaisesti kitaraa soittavaksi basistiksi, ja luokittelee kosketinsoitinten hallintansa lähinnä auttavaksi. Tarkoitus oli, että ne kuulostaakin kone rummuilta. Ei huono ratkaisu. u www.anssikela.com 12 www.riffi.fi 3/2013 08-13 Anssi Kela.indd 12 23.4.2013 11.39. Että missä kulkee soittamisen raja?? Ja sama peilautuu myös edellä mainittuihin rumpuraitoihin: ?Vaikka tuolla ei oikeasti ole kukaan rumpali soittanut niin kyllä mä jollain tasolla koen, että mä olen itse soittanut ne. Soundi onkin keikoilla Kelan mukaan hieman kitaravetoisempi kuin levyllä. Bändi on kuitenkin se, jonka varassa mennään. Aika paljon sellaista, mitä pitää ihan motorisesti treenata.? Esimerkkinä Kela mainitsee kappaleen Levoton tyttö, jossa kitara tuplaa bassokuvion ja sen päälle täytyy myös laulaa: ?Että saa sen menemään skarpisti . Ne on kumminkin kaksi niin eri jut- tua, tehdä levyä ja soittaa livenä. Kovalevyä tai sekvensseriä ei taustalla pyöri ja perustekin on selkeä: ?Elävä musiikki on elävää musiikki siinä täytyy antaa mahdollisuus lennossa muuttaa asioita. Olisi jotenkin hassua lähestyä sitä levyn tekemistä niiden keikkojen kautta: että en mä nyt voi laittaa tänne näin montaa erilaista kitararaitaa, kun me ei pystytä soittamaan niitä livenä. Ne voi soittaa kontrollerilla ja ohjelma piirtelee sen pohjalta midi-palikat sinne midi-editoriin. Treenikämpällä huomattiin, että tää on vaikeinta musaa mitä mä tähän mennessä oon tehnyt! Tää ei olekaan enää sitä, että otetaan kitara syliin ja ruvetaan harjaamaan geetä ja ceetä ja aletaan laulaa siihen.? Materiaali on nyt soittoteknisesti vaativampaa ja mukana on paljon ?rytmisesti hirveän tarkkaa juttua, mitä on jo vaikea ajaa sinne tikapuuhermostoon. Mutta sitte taas tämmöiset live-rummuilta kuulostavat raidat, niissä on groove-lähtöinen ajatus.? Rumpuraitojen teko tarjosi myös mielenkiintoisen tavan syventyä jonkun toisen soittajan minuuteen: ?Hauska oivallus kun tajus, että mähän voin apinoida tunnettujen rumpaleiden juttuja, esimerkiksi päätösraita Parasta aikaa, mikä on hyvin E Street Band -tyyppinen juttu, sinne duunailin semmoisia fillejä, joista ajattelin että just Max Weinberg voisi soittaa tähän kohtaan.? Levyltä keikalle Tätä nimenomaista visiotaan Kela kertoo rakentaneensa todeksi pala palalta nimenomaan levyn ehdoilla ja niitä mahdollisuuksia käyttäen, joita levyä tehdessä voi ylipäänsä käyttää: ?Mä en murehtinut lainkaan sitä, että miten nää jutut tullaan sitten oikeasti toteuttamaan livenä. Rumpujen soittokin sujuu ainakin jollain tapaa, joten monilahjakkuudesta voitaneen puhua, semminkin kun oma biisituotantokin on sangen mittava: ?Tiedostan, että mulla on musiikillisia lahjoja, mutta en ole vaan koskaan ottanut selvää miten pitkälle ne riittäisivät, jos koettaisi viedä ne äärimmilleen; sellaiselle Pekka Kuusisto-Marzi Nyman-tasolle.? Soittimen hallinnan ja teknisen virtuositeetin tavoittelussa Kela antaakin itsestään kuvan jollei nyt laiskana niin mukavuuden haluisena, vaikka myöntääkin, että ?joskus alle kaksikymppisenä oli sellainen ehkä puolen vuoden periodi, jolloin mä treenasin määrätietoisesti hirveitä tuntimääriä ja pidin jopa harjoituspäiväkirjaa . Rumpalilla on setin ohessa Rolandin sähköpädi, jonka soundit on otettu albumin raidoilta, mutta kaikki niilläkin tulostuva musiikki soitetaan oikeasti lavalla
-suodin lisää soundin selkeyttä ja suojaa yläkaappeja subwooferin kanssa käytettäessä Sopivat loistavasti kaikkien Dynacord PowerMate ja CMS miksereiden kavereiksi. Ominaisuuksia, joihin ei tässä hintaluokassa ole totuttu. A-Line kaiuttimissa käytetään ainoastaan korkealuokkaisia komponentteja, mm. A Perfect Match YOUR ENTRY TO PROFESSIONAL DYNACORD LIVE SOUND FIR FILTER PASSIVE SPEAKER ACTIVE SPEAKER Näillä kaiuttimilla hoidat niin pienet kuin keskisuuretkin keikat. -kytkin selkeyttää toistoa ja vähentää kiertoherkkyyttä monitorikäytössä . 0400-101220 info@profitron.fi www.profitron.fi 08-13 Anssi Kela.indd 13 23.4.2013 11.39. ?Low-cut. A-Line sarjan sekä passiiviset että aktiiviset kaiuttimet ovat aivan omassa luokassaan tehonkestonsa, keveytensä ja tukevan rakenteensa ansiosta (15 mm vanerikotelot). Koteloiden epäsymmetrinen, viistottu muotoilu mahdollistaa niiden käytön myös lattiamonitorina. www.dynacord.com A-Line . ?Monitor operation mode. Digitaalisten FIR-suotimien ansiosta parempi kaiutinelementtien välinen vaihelineaarisuus ja korkeiden taajuuksien transienttitoisto . Aktiivimalleissa tehokkaat, ultrakevyet prosessoriohjatut D-luokan vahvistimet . DYNACORDIN legendaarista laatua ja ennen kaikkea soundia nyt kevyemmällekin budjetille. E-V -kaiutinelementtejä. Kuten todettua, A Perfect Match! Profitron Oy puh
Ehkä eniten se on vaikuttanut omaan korvaan, koska ud?in un kitaristi soittaa tavallisen sähkökitaran ohella sekä nausoitossa ja maqam-asteikkojärjestelmässä tehdään niin valtavia hatonta kitaraa että arabialaista ud-luuttua, on kättelyssä sävyeroja hyvin pienillä intonaation muutoksilla ja fraseeraukselvää, ettei aivan valtavirtamusiikista ole kysymys. Se on vaikuttanut ajatukseen vireestä, ja siihen miten esijosen esikoisalbumia leimaavatkin esimerkiksi Lähi-Itään viitmerkiksi suhtaudun bluesiin, joka on mielestäni enemmänkin taavat etnosävyt. mikrotonaalista musiikkia. Jossain vaiheessa tuli myös kausi, jolloin soitin vain teräsdollisimman hyvin. kielistä akustista, jolla aloin tutkiskella enemmänkin noita sävyjä. . Yhdessä hänen kitararyhmässään saimmansa ajan treenikuuria varten. Riffin facebook-sivulta. me tehtäväksi kukin säveltää bluesin, jossa K 14 www.riffi.fi 3/2013 14-15 Reijonen.indd 14 23.4.2013 11.42. Tavallaan paikan paletti tuntui aika paljon avoimemmalta kuin mitä Helsingin aikoina. Reijosen kanssa ?Un?-levyllä soittavat muusikot edustavatkin laajaa etnistä kirjoa. Kysymys omasta identiteetistä nousi pintaan, ja aloin mietdettävien koesoittojen pohjalta arvoasteikolle 1?8, minkä perustimään mistä oikeastaan olen kotoisin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Jussi Reijonen . Jussi Reisella. Olen myös alkanut suhtautua pulssiin hieman vapaamsen päälle vielä jatko Bostonin New England Conservatoryssa. min. Berklee on monikulttuurinen ympäristö, ja siellä on paljon opiskelijoita myös Lähi-Idästä. Entä onko nimenomaan ud-luuttuun perehtyminen tuonut jotain uutta soittamiseen ylipäänsä? . Vuonna 2003 olin ykteella heidät sijoitetaan tiettyihin ensembleihin ja tietyille opettasin Marokossa rinkkareissulla, ja sieltä ostin ud-luutun. Itse sain vinkkejä kaveriltani näitä koesoittoja varten, ja hysitten sitä ihmetellä, ja huomasin, että sen lämmin sointi jovän valmistautumisen avulla pääsin sitten pariksi vuodeksi halutenkin vetoaa minuun, kertoo Jussi, jonka amilleni opettajille. Koulu rankkaa uudet opiskelijat ensimmäisellä viikolla pi. Kitaraa lähdin sinne opiskelemaan, mutta lopulta päädyin soittamaan aika paljon myös ud?ia. Mick Goodrickin ohelopettajana Bostonissa on ollut myös yksi udla kokeileva slide-kitaristi David Tronzo oli luutun mestareista, palestiinalainen Simon tärkeä hahmo itselleni, samoin kuin David Shaheen. Fiuczynski ja Jon Damian. Suora linkki opinnoilla on ?Un?-levyn Treenikuurille kappaleeseen ?Toumani?, jossa Jussi on siirHelsingissä opiskellessaan Reijosella oli kitatänyt sähkökitaralle vivahteita malilaisen koristina freelance-keikkaa jo sen verran, että ra-harppuluutun tekniikasta. se alkoi haitata harjoittelua ja oman musii. Aloin jille. Esimerkiksi Simon on korostanut minulle, että rubatossa Rapakon taakse hän suuntasi Helsingin Pop-Jazz-konservatoeli vapaassa tempossa hyvin soittavilla on yleensä käsitys musiirion kautta. lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. . Varsinaisesti Reijosen tyylille loi kuitenkin pohjan kin sisäisestä pulssista. kitaristi löysi identiteetin Olisiko Jussi Reijosessa ainesta tulevaksi musiikin kosmopoliitiksi? Aika näyttää, mutta ainakin debyyttilevy ?Un. Aloitin soittamisen sähkökitaralla, ja pikkuhiljaa Lähile, hän kertoo. Itään viittaavia sävyjä alkoi luontevasti hiipiä mukaan, sillä olin Jussi koki Berkleen varsin stimuloivaksi paikaksi, mutta kojotenkin hyvin viehtynyt esimerkiksi sellaiseen asteikkomaailrostaa, että opinnoista saa parhaiten irti valmistautumalla mahmaan. Itse asiassa tavallinen 12-säveljärjesRovaniemellä syntyneen Reijosen asuinpaikka on ollut viitelmä on alkanut tuntua enemmän ja enemmän epäluonnollimeiset reilut neljä vuotta Yhdysvaltojen itärannikolla, missä selta omissa korvissani. häntä ovat pitäneet opinnot Berklee College of Music?issa ja . Silloin he myös metrisen pulssin päälle perheen isän työn perässä ympäri Lähi-Itää ja Afrikkaa vietetsoittaessaan pystyvät venyttämään fraasikaaria sopivassa suhty lapsuus. teessa tempoon ja kuitenkin laskeutumaan takaisin pulssin pääl. Kun taas Berkleessä opiskelijapaljon sitä, että hän antaa oppilaille täkyjä viisumilla maassa olevat eivät saa edes tehdä tyyliin: ?tsekatkaa nämä, mitä keksitte näilmaksullisia keikkoja, hän löysi sieltä kaipaaArvion levystä voit lukea lä??. Mick Goodrickin opetustyyli on aika kin luomista
Perusajatus on kuitenkin se, että homma luonnistuisi ihan vain kaksinkäsin-otteella, hän kiteyttää lopuksi. u jussireijonen.com www.riffi.fi 3/2013 14-15 Reijonen.indd 15 15 23.4.2013 11.42. Se puhdistaa omaa soittoa turhista nuoteista. Vahvistimien suhteen Jussi pärjää hyvin tavallisilla putkikomboilla, eikä mitään varsinaisia erikoisratkaisuja muutenkaan ole laitepuolella käytössä. Aika monelta kaverilta tulikin levystä sellainen versio, jossa lyömäsoittimet oli miksattu hyvin kohteliaasti taakse. Reijosen levyllä käyttämät nauhallinen ja nauhaton sähkö- kitara ovat kotimaisen Flaxwoodin tuo?Rubatossa eli vapaassa tempossa tantoa, vaikka mistään endorsementhyvin soittavilla on yleensä käsitys sopimuksesta ei kysymys olekaan. Erityisesti tämä on ongelma soittaessa yläkielillä, jolloin sormen liha helposti tukahduttaa soinnin. Flaxwoodin kitaroiden soivuus ja resonanssi on paljon voimakkaampi puukomposiitista johtuen. Ajatukseni on käyttää sitä etupäässä omaan lavamonitorointiin, jolloin soittimen eteen asetettava mikrofoni taas hoitaisi saliäänentoiston 70-prosenttisesti. Levylle sopivan bändimiksauksen löytäminen oli hieman haasteellista, nimenomaan perkussioiden roolin suhteen: . Tässä meidän musiikissa tilanne on kuitenkin toisenlainen, sillä kaksi perkussionistia ovat juuri se ?rumpusetti?. Peterin kanssa opiskellessani puhuttiin aina paljon siitä, miten kitaran saa ?soimaan?. Mikä komposiittimateriaalissa viehättää? musiikin sisäisestä pulssista.? . Varsinkin nauhattoman kitaran kohdalla se ratkaisee yhden ongelman. Siinä missä perinteinen nauhaton basso värähtelee hienosti kielten ison massan vuoksi, niin nauhattoman kitaran kanssa soivuusongelma tulee aika äkkiä eteen juuri kielten ohuuden vuoksi. Olin Suomessa soittanut erään senegalilaisen basistin bändissä teräskielistä akustista ja käyttänyt silloin paljon capoa lyhentämään kitaran skaalaa. Silloin huomasin, että koran soittotyyliä pystyy jotenkin matkimaan, kun käyttää sormia näppäilyyn ja lisäksi heleitä ja vapaita kieliä. Useilla miksaajilla on sellainen tyyli, että perkussioiden rooli on koristeleva, kun taas rumpusetti ajaa musiikkia. Itse käytän joskus kanteen kiinnitettävää Seymour Duncanin SoundSpot-mallia. Tietysti efektipedaalit auttavat ja on toki soundeja, joita ei saa pelkillä sormilla aikaiseksi. Keikkatilanteessa Jussi suosii konkka- ja pietsomikrofonien yhdistelmää: . Varsinkin monta vuotta akustista kitaraa soittaessa tuli luonnollisesti pyrittyä siihen, että instru ment ti todella ?soisi. Siirsin tuon idean sitten Mickin antamaan tehtävään. Enemmän hän korostaa Helsingissä Peter Lercheltä oppimaansa näkökulmaa: . Monet konkkamikrofonit ovat live-tilanteessa liian herkkiä kierron suhteen. Toki hän oli aluksi hieman huvittunut lähtestymistavastani, Jussi naurahtaa. Kitara laulamaan ?Un?-levyllä ud-luuttu äänitettiin perinteisesti parilla kondensaattorimikrofonilla soittimen edestä. yhdistyvät bluesasteikko ja modaalisuus. Nauhattomalla kitaralla voin siis silloin soittaa paljon pidempiä nuotteja, enkä näin ollen sorru soivuuden puutteesta johtuen tietynlaiseen fraseeraukseen. ihan ilman mitään vahvistusta
Pidän kovasti steel-kitaroinnista ja yritän tässä hiukan jäljitellä sellaista soundia ja soinnutusta. Levyn lopulla on Hendrixin soitosta muistuttava A Change Has Come to Me. . Äänitin pari raitaa taustalle ja kehitin juttuja niiden päälle ihan eteenpäin mennessä. Ensimmäinen on tehty improvisoimalla. taan lavalla? . Mikit ovat nykyaikaisempaa ajattelua ja ne on tilauksesta tehty tätä varten, tallamikki on tavallista kuumempi. Sehän on arvokkain asia, mikä meillä elämässä on. Runko noudattelee sen ajan muotoa mahdollisimman tarkasti. Olen muutenkin menossa soittamisessani rehellisempään suuntaan enkä enää katso taaksepäin ja yritä muuttaa jo tehtyjä asioita, vaan suuntaan kohti tulevaisuutta. Minusta Hendrix teki tosi hienon version Dylanin Like a Rolling Stonesta ja samanlaista vibaa halusin tähän mukaan. Lopussa on vielä rummuilla ja komppikitaralla tehty kokeilu, joka sekin on improvisoitu. ?Kitaran pitää lähtiäisiksi Keikkabändiisi kuuluvat vain basisti kuulostaa luonnolliselta. Chris Maresh ja rumpali Wayne Salzmann, ei toista kitaristia. Pidän tästä kappaleesta, jo- ka on eräänlainen sävelruno. Ei tähän mennessä, mutta seuraava levykin on jo työn alla, Johnson myöntää. . Pari kappaletta on viimeistelty jo kokonaan ja muutama kesken. Niin, se kantrikappale. Millaisen myyntimiehen puheen pitäisit, jos poimisit sen hyvät ominaisuudet? . Olen toisinaan pistänyt liikaa tavaraa levylle studiossa ja biisit tulevat hankaliksi soittaa livenä. Takalevy puuttuu kokonaan, koska minulla on tapana joskus iskeä vibran jouset soimaan. Up Close on jo pari vuotta vanha, mutta tein nyt suunnilleen puoleen kappaleista komppikitaran uusik si ja toiseen puoliskoon remiksaukset. Otetaanpa tarkempaan syyniin muutamia poimintoja levyltä. Senkin soolo onnistui ensimmäisellä otolla. Fatdaddyssa käytän nimikko-Stratoani Marshallin nuppiin ja 4 ×12-kaappiin. Ehkäpä tällä ajattelulla voin julkaista musiikkia vähän useammin kuin tähän asti, Johnson naurahtaa. On the Way on kiva instrumentaali chicken pickingillä höystettynä. Minusta se on erinomainen soitin ja kaikilla keikoilla mukana. Niitä on soitettu keikoillakin ja tarkoitus on jatkaa ääni tyk siä kiertueen jälkeen. Minusta kaulapuun leikkaussuunnalla on iso merkitys ja tähän valittiin säteittäin sahattu, jossa otelauta on hiukan perinteisempää litteämpi. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: MAX GRACE Eric Johnson . SuunnitteletSen jälkeen voi lykätä lisää ko jo levytysvaiheessa, miten biisit soitegainia ja mennä särön puolelle.. Se on laulu, jonka kirjoitin ystävyydestä. Tämän levyn uudistamisessa otinkin joitakin raitoja pois, jotta biisit eivät ole niin täysiä. Tavoitteena oli palata 1950-luvun tyyliin ja kitara pohjautuu minulla olevaan ?57 Stratoon. Ehkäpä tilanne korjaantuu, sillä uusi jakelusopimus tuo hänen viimeisimmän julkaisunsa Up Close uudistetun painoksen täkäläisiin liikkeisiin. Eikä niitä julkaistuja levyjäkään kovin usein ole tullut. . Levystä suurin osa on soitettu Stratolla, Johnson kuvailee kitaraansa. 16 www.riffi.fi 3/2013 16-17 Eric Johnson.indd 16 23.4.2013 11.43. Sehän on sinulla ollut mukana keikoillakin? . Minullahan on ollut tapana olla kriittinen soitostani ja tehdä korjauksia, mutta tähän en keksinyt mitään muutettavaa. Soolo on improvisoitu. Fatdaddyn avausriffin erikoinen sointi syntyy siitä, että Johnson läimäyttää oikean käden keskisormella tuhdin särösoundin päälle oktaavihuiluäänet ja vaihtaa nopeasti plektratyöskentelyyn sekä hybridipikkaukseen plektralla ja sormilla. Entäpä Arithmetic? . soundien tutkija Kyllä maailmassa kitaristeja riittää, mutta vain harvalla on oma yksilöllinen, tunnistettava soundinsa ja tyylinsä. Tähän ydinjoukkoon kuuluu pienimpiinkin yksityiskohtiin tarttuvana perfektionistina tunnettu Eric Johnson. J ohnson vastaa puhelimeen hotellihuoneesta Kansas Cityssa. Ääni on hiukan käheä ja illalla pitäisi soittaa vielä pikkukiertueen päätöskeikka, mutta haastattelu päätetään kuitenkin tehdä. Vaikka Johnsonin maine on kiistaton ainakin sähkökitaran eturivin soittajia seuraavien keskuudessa, hänen levyjään ei kaikista kaupoista löydy. Tuo kappale on tehty kolmen miehen bändille, eikä siinä ole juuri kitaraa päällekkäisäänityksinä, vain vähän slidekitaraa mukana. Tällä hetkellä setissämme on levyltä mukana Gem ja Fatdaddy ja Austiniakin soitamme toisinaan. Hienosäädetty kalusto Fenderin sinulle valmistama nimikkoversio Stratocasterista on aika arvokas soitin. Avauksena on kaksi instrumentaalia, Awaken ja Fatdaddy. . Levyllä on myöhemminkin pari improvisoitua johdantoa pitempien kappaleiden edellä.
Pakko kuitenkin kysyä, miksei hän koskaan ole tullut Suomeen keikalle ? olisihan täällä yleisö odottamassa. . Pedaalilaudastasi on kuvia netissä, omalla kotisivullasikin. Siinä taitaa olla sama levy pohjalla jo vuosikausien ajalta ja sisältökin on vaihtunut melko harvoin. . Ennen käytin pelkästään analogisia laitteita, mutta nykyään minulla on joitakin digitaalisiakin. Se on toimiva äänenkuljetuksen työkalu, ja siinä riittää edelleen tutkittavaa. Soinnun sävelien levittäminen laajemmalle ei kuulosta tavalliselta kitaralta. Monilla uutuuksilla en saa haluamaani soundia. Muistaakseni olen käynyt siellä kerran, Carole Kingin bändissä kauan sitten, mutten tosiaan omalla keikalla. Jotkut pedaaleista ovat aika vanhoja, esimerkiksi TC:n Chorus on heidän ensimmäisiä kappaleitaan ja Chandlerin Tube Driverilla on ikää, vaikka minulla on uudempiakin kappaleita. MXR 1500 Digital Delay on tosi vanha, se on peräisin 1980-luvulta. Minusta kitaran pitää lähtiäisiksi kuulostaa luonnolliselta. Käytän sitä, koska se toimii hyvin särön kanssa tuhoamatta soundia. Yritän kehittää ideoita melodisempaan suuntaan käyttämällä laajempiakin sointuja eikä pelkästään kolmisointuja. Soinnin pitää olla joka tilanteessa siistiä ja särössä runsaasti harmonisia ylä-ääniä. Soittotavassasi on pari tekniikkaa, jotka ajoittain tulevat esiin: hajotetut sointuarpeggiot ja oktaavihuiluäänien käyttö. Näistähän on tutkielmia youtubessa ja muualla netissä, mutta käytät niitä vielä laajemminkin. . Näin hän voi vaihtaa soundin luonnetta kappaleen sisällä kertapolkaisulla ja erikseen vielä poimia pedaaleista lisämaustetta niin halutessaan. Mallintavia en kuitenkaan käytä, Johnson rajaa jyrkästi. Millainen mielestäsi on hyvä kitarasoundi? . Samoin Soul Surprisen väliosassa on sellaista aika lailla. Haastatteluun varattu aika alkaa käydä loppuun ja Johnson täytyy päästää lepuuttamaan ääntään iltaa varten. Up Closelta kannattaa kuunnella kappaletta Austin, jossa tein kovasti työtä saadakseni arpeggiot seuraamaan sointuvaihdoksia. Tuleville keikoille Euroopassakin hän aikoo tuoda muutamia omia vahvistimia. Olet tunnustautunut ikuiseksi hyvien soundien hakijaksi, minkä johdosta kaikki valitsemasi laitteet saavat hyväksymisestäsi erityisreferenssin. Sen jälkeen voi lykätä lisää gainia ja mennä särön puolelle. Mutta olisi kiva tulla käymään teidänkin maassanne. u www.riffi.fi 3/2013 16-17 Eric Johnson.indd 17 17 23.4.2013 11.43. Nytkin meidät myytiin muutamalle keikalle Keski-Eurooppaan, paikkoihin joissa olemme käyneet ennenkin. Äskettäin olen kuitenkin vaihtanut pedaalilautani sisältöä ja palannut vuosia sitten käytössä olleeseen järjestelyyn siirtämällä efektejä räkkiin lavan taakse, jolloin laudassa on vähemmän tavaraa. Johnsonin laudassa on kaksi A/B-jakajaa, joilla hän ensinnäkin valitsee komppi- ja soolovahvistimien [Fender ja Marshall, vastaavasti] välillä ja kompissakin vielä puhtaan ja likaisen välillä. Tiedän mistä pidän ja yritän pitää jutut mahdollisimman yksinkertaisina. Tarjotaanko sinulle kokeiluun jatkuvasti uutta kalustoa? . Haluaisin viiveen, jossa olisi parempaa ohjelmoitavuutta, mutta kaikki kokeilemani tuhoavat särön. . Kokeilen kyllä aika ajoin kaikenlaista, mutta en kovin usein vaihda laitteistoni kokoonpanoa
Kyllähän yli 40 uran varrella julkaistua soololevyä sisältävät niin runsaasti eri musiikkityylien yhdistelyä ja perinteiden peilausta, että kuuntelija voi hyvinkin ummistaa silmänsä ja uneksia sävelten kantamana itsensä milloin mihinkin maailman kolkkaan. 18-20 Ritenour.indd 18 23.4.2013 11.45. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Lee Ritenour ? tyylikästä soittoa ja nättejä soundeja ?Viemme kuulijat mukaan matkalle?, kuvailee Ritenour musiikkinsa olemusta ja tarkoitusta, eikä luonnehdinta lainkaan hassumpi olekaan
Miehen kitarointia on nimittäin ikuistettu vuoden 76 jälkeen jo 42 soololevylle! Ritenourin soitosta kiinnostuneiden kannattaa vil kaista myös virallisia kotisivuja (www.leeritenour.com), jonka Music scores -osiosta löytyy nuotinnettuja kap paleita pdf-tiedostoina. Djavanin, Caetano Veloson ja Ivan Linsin kanssa. Lisäksi urallasi toistuvia musiikillisia teemoja ovat vaikutteet Wes Montgomerylta ja klassisesta musiikista. . Kannattaa muistaa lisäksi, että olen mielestäni hyvin rytminen soittaja, rytmillä on suuri merkitys minulle musiikissa ? alkaen jo siitä kun kuuntelin teini-iässä Motownin levytyksiä. Ehkä tästä syystä en koskaan ole ollut ihan suoraa jazzia soittava kitaristi. Lisäksi olen tuottajana nyt paljon kokeneempi kuin aikoinaan. Samoin viimeisimmällä Rhythm Sessions -albumilla taas mukana oli rytmisektio tähtisoittajista. Mo?, eikä vaihteleva ja moniulotteinen rytmiryhmä ole sen vähemmän tun nettua ja arvostettua joukkoa. Levyn nimissä järjestettiin myös kansainvälinen kil pailu, jonka palkintona oli neljä nelivuotista stipendiä Berklee College of Musiciin. Vaikka Ritenourin omaa soittoa kuullaankin 6 String Theory -levyllä hieman niukemmin, ei kiinnostuneiden tarvitse jädä nälkäisiksi. Ikää on tullut lisää, ja mielestäni artistina olen ottanut haasteita ja kokeillut erilaisia tyylejä laajemmin kuin tuolloin varhaisessa vaiheessa. King, Steve Lukather, Taj Mahal, Pat Martino, Andy McKee, Joe Robinson, John Scofield, Neal Schon, Slash, Mike Stern, Keb. Wes Montgomerysta olen aina pitänyt sekä hänen vir tuoosi mai suu tensa ja rytmikkyytensä vuoksi, että erityisesti hänen soundinsa takia: ?En erityisemmin pidä soundi oli reilusti edellä aikaansa . Onko näin edelleenkin? . Voisiko tuo kaivattu ulottuvuus kuitenkin olla juuri nimenomaan se vaivattomuus, jolla Ritenour liukuu tyylistä toiseen ja tuntuu olevan aina yhtä kotonaan? Kun Ritenour piipahti taannoin pitkästä aikaa Suomessa, mahtui ohjelmaan myös tapaaminen Tavastian kaikkea nähneessä takahuoneessa. L ee Ritenourin ura alkoi 1970-luvulla studioista, joissa hän nopeasti kohosi A-listan harvalukuiseen eliittijoukkoon. Tapasin vaimoni Brasiliassa ja poikani Wesley on puoliksi brasilialainen. Soiton taidokkuus ja soundien hienostuneisuus on tunnustettu aina, mutta samalla on usein sivulauseessa valiteltu sen oman äänen tai persoonallisen käsialan puuttumista. Lopuilla raidoilla pääosassa ovat arvostetut kollegat (toden näköi ses ti myös ystäväpiiriin luettavat) sankarit kaikista mahdollisista ja mahdottomiltakin tuntuvista genreistä. Listaan ovat nimensä kirjauttaneet kitaristit George Benson, Joe Bonamassa, Shon Boublil, Robert Cray, Vince Gill, Guthrie Govan, Tomoyasu Holei, B.B. Vieläkö tuo vaihe muistuu mieleen? . Vuonna ?79 äänittämäni albumi Rio oli ensimmäinen levyni, jolla soitin vain akustista kitaraa, ja pari sen biiseistä on edelleenkin mukana ohjelmistossani. Pitää paikkansa. eikä pelkästään jazz-levytyksillä, vaan myös viihkitaran tunkemisesta kaikkialle teellisemmissä projekteissa tai Jimmy Smitlevyn alusta loppuun.? hin kanssa. Wesin soitto oli juuri taskussa, kun taas monet jazz-kitaristit ovat enemmän rytmin päällä. Vau, johan on pitkä aika tuosta, mutta muistan sen vielä, hän naureskelee. Silloin haastattelussa mainitaan useaan otteeseen, että melodialla on keskeinen osa soitossasi. Syvennyin brasilialaiseen musiikkiin vielä enemmän tuon jälkeisinä vuosina ja pääsin soittamaan ja levyttämään monien suurimpien sikäläisten tähtien kuten João Boscon, Kuuden kielen teoria Ritenourin juhlalevy, 6 String Theory, on oman taitelija uran tasavuosien juhlistajaksi melko poikkeuksellinen teos, sillä päivänsankari soittaa itse vain kahdeksassa kappaleessa, kun levyllä on niitä sentään 15. En silti tavoittele tarkkaa toisten tyylin kopiointia, muutoinhan voisi suoraan ottaa kuunteluun alkuperäisen artistin levytyksen. www.riffi.fi 3/2013 18-20 Ritenour.indd 19 19 23.4.2013 11.45. Hyviä soittajia he ovat tietysti, mutta minuun vetoavat rytmin hallitsijat, myös muillakin soittimilla, kuten Stanley Turrentine, Sonny Rollins, John Coltrane ja Stan Getz, joilla on oma käsityksensä taimista. Ehdottomasti. Ensimmäisille albumeilleni keräsin materiaalia sieltä täältä, mutta nykyisin lähden tekemään levyjä hyvin tarkoin määritellyllä suunnalla. Samaan hengenvetoon Ritenour tähdentää, ettei melodisuus tarkoita vapaata maalailua tai pulssitonta ajelehtimista. . 6 String Theory -levyllä on mukana klassista ja yhdistelen eri tyylejä. Aluksi näytän Ritenourille brittiläistä Guitarlehteä vuodelta ?79, jossa kannessa on hänen kuvansa ja sisällä haastattelu jo tuolloin menestyksekkään studiokauden sekä alkaneen soolouran tiimoilta. Tyylini kitaralla, sävellyksissä ja tuotannossa toimivat yhdessä ja kuulun vanhaan koulukuntaan, jossa ajatellaan albumeja kokonaisuuksina. Vanhan haastattelun lopussa kerroit, että olet menossa Brasiliaan levyttämään, ja nythän tiedetään, että brasilialaisesta musiikista on tullut urallesi yksi tärkeistä suuntaviivoista.
Ajatellaanpa Miles Davisia: hän soitti trumpettia sopivan määrän tuoden esiin persoonallisuutensa ja osoittaen suunnan, mutta antoi reilusti tilaa muille. Eikö tällaisessa tilanteessa sinulle jää vähemmän soittoaikaa? . Studiossa äänittäessäni toimin eri tavoin ja käytän vahvistimien omia säröominaisuuksia. Mikkinä on kelluva Johnny Smith. Minusta kappaleet saavat kehittyä ja laajentua livenä. Tunsin Mike McGuiren Gibsonin Custom Shopista jo lapsuudesta . Efekteillä saa hienoja värityksiä taustoihin ja sovituksiin sekä laulun alle, mutta selkeä ja simppeli soolosoundi on minusta paras. Tavastialla Ritenourin pedaalilautaan kuului Live 6:n Pod X3 Live stereokaikua ja modulaatioefektejä varten, Ernie Ballin volyymipedaali, Aphexin optinen Punch Factory -kompressori, Lehlen vaihtokytkin Little Dual sekä Rodenbergin boosteri, josta vielä lisää. Ennen haastattelua Ritenour bändeineen (Melvin Davis, basso; Sonny Emory, rummut; Jesse Millner, koskettimet) soitti perusteellisen soundcheckin, jossa kitaran upean kirkas sointi kuuluikin hienosti. Taustalla oli vahvistimina kaksi Fenderin comboa ja niiden keskellä Mesa/Boogien nuppi kaappeineen, mutta ar vaus niiden rooleista . kävimme samoilla kitaratunneilla . 6 String Theory oli tarkoitettukin yhteistyöksi, juhlistamaan kitaraa ja 50 vuottani soittajana . 1960). Kysyin, kenellä on varaa näin kalliiseen soittimeen, mutta he sanoivat, että lääkärit ja lakimiehet ostavat tällaisia, Ritenour kertoo sylissään pitämästään soittimesta. Toinen Gibson oli hienolla loimukannella varustettu Les Paul. . Mutta valmistajissa on paljon erittäin hyviä ja laitteiden käyttäjät löytävät aina uusia tapoja. ilmoitettiin melkein 10 000 dollaria. Jos vuonna ?79 levytetty Rio Funk pitäisi aina soittaa samalla tavalla, joutuisin varmaan ampumaan itseni. Minullekin lähetetään kokeiltavaksi uutuuksia ja testaan niitä, mutten ota moniakaan käyttöön, koska olen bändissäni ja levyilläni johtoääni ja minusta melodiaan ei tarvita juurikaan efektejä. levy ilmestyi 2010 ja aloitin soittamisen kahdeksanvuotiaana (v. osoittautui vääräksi. . Tämä oli samana päivänä kun Les Paul kuoli, joten kirjoitin kappaleen For Les Paul levylle 6 String Theory. Levyn ollessa vielä tuore, saatan pysytellä kohtalaisen lähellä studioversiota, jolloin biisi tulee tutuksi, mutta kun bändi on jonkin aikaa soittanut kappaletta, alkaa tulla muutoksia ja saatetaan mennä aivan erilaisiin suuntiin kuin studiossa. Fenderit saavat efektit ja äänimies säätää balanssin salin mukaan: jos tarvitaan lisää ilmaa sointiin, hän avaa Fendereitä enemmän. ja pyysin tekemään samanlaisen. Heiltä löytyikin 15 vuotta varastoidut puut ja kolmessa kuukaudessa niistä tehtiin tämä kitara. Nykyään taas efektejä on tarjolla melkein liikaakin. Vahvistimet ovat kaikki hyvin puhtaalla, mutta kun säröä tarvitaan, käytän saksalaista Rodenbergin pedaalia, jossa on erinomainen dynamiikka ja presence. Enimmäkseen balanssi on tasoissa keskivahvistimen ja laitojen välillä. Näin kappale ja ilmaisuni säilyvät tuoreina. Työvälineet nätille soundille Kiertueelle Ritenour otti mukaansa kaksi komeaa Gibsonia, joista toinen oli hänen nimikkoversionsa klassisesta huippumallista L-5. . Uusilla levyillä olen käyttänyt Mesa/Boogien pieniä Transatlantic TA-15:ä ja TA-30:ä, jotka on suunniteltu bluessoittoon, mutta toimivat minullakin hyvin. Pari tuoreinta levyäsi, 6 String Theory ja Rhythm Sessions, ovat olleet yhteistyötä monien hienojen soittajien kanssa. Fender puhtaille ja Mesa/Boogie särölle . Nämä yleensä puuttuvat säröpedaaleista, Ritenour selittää keikka soundin asetuksia. . Studiomuusikkona ?70-luvulla minulla oli valtava pedaaliKäy se näinkin? lauta, mitä vain markkinoilta löytyi, ja niitä tarvittiinkin orkes- teroinneissa paljon. Mukaan tuli Pat Martino, joten kappaleessa Ei varsinaista on tupla-annos Les Pauleja. kaiken kattavaa Kiertueen kolmantena kitarana oli nailonkielinen Yamahan pedaalilautaa vaan Silent Guitar SLG-110N. kaksi toiminnallista Sinulla ei nyt ole mukana kovinkaan monta pedaalia, mutkokonaisuutta ja ta olet urasi aikana nähnyt efektilaitteiden kehittymisen ja varlisänä monitoreihin maankin kokeillut melkein kaikkia niiden tullessa markkinoille. teipattu viritys mittari. . Tämän kaula on tarkka kopio minulla olevasta vuoden ?49 yksilöstä, mutta runko on pienempi kuin L-5:ssa normaalisti ja olen täyttänyt sen vaahtomuovilla, joten se ei soi akustisesti. Minulla ei pitkään aikaan ollut hyvää Les Paulia, koska olin aikoinaan myynyt ?59 LP:ni liian halvalla. Tämä on esimerkkinä minullekin, koska en erityisemmin pidä kitaran tunkemisesta kaikkialle levyn alusta loppuun. Tosin jonain päivänä teen vielä soololevyn ihan täyttä kitaraa. Kun nyt esität kappaleita levyiltäsi keikoilla, kuinka tarkoin pyrit toistamaan levytettyjä versioita? . Mutta mielestäni Rhythm Sessionsilla soitan aika lailla. Keskivahvistin on täysin kuivana ilman mitään efektejä. Nyt voimme viedä tuon kappaleen miljooniin suuntiin ja samalla kuulijat mukaan matkalle. u 20 www.riffi.fi 3/2013 18-20 Ritenour.indd 20 23.4.2013 11.45. Kaikki kolme vahvistinta ovat käytössä koko ajan. Kitaran ainoa huono puoli on sen hin?Minusta kappaleet saavat ta: kun Gibson toi sen markkinoille, hinnaksi kehittyä ja laajentua livenä.. Noin se ei mene. Eräänä päivänä studion ovikello soi ja lähetti toi kitaran